Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2016-2017

Filosofian opiskelija

Ennen lähtöä

Kun vaihto-opiskelijaksi hakeminen tuli ajankohtaiseksi, olin hieman yllättynyt kuinka paljon papereita asian tiimoilta oli täytettävänä. Mielestäni kuitenkin Liikkuvuuspalveluiden ohjeet asiasta olivat selkeät ja niitä noudattamalla ja pitämällä kiinni deadlineista selviydyin hakuprosessista hyvin.

Jos et ole aiemmin asunut miljoonakaupungissa, tulee muutto Pariisiin olemaan iso muutos. Rapusta kadulle astuessa pörinä ja hälinä alkaa ja vain jatkuu siihen asti kun pääsee sisätilaan. Nekin tosin ovat usein pieniä Pariisia vaivaavan tilanpuutteen takia ja suosittuna turistikohteena varsinkin nähtävyyksiä sisältävät kaupunginosat ovat tupaten täynnä ihmisiä sesonkiaikoihin.

Vaikka Ranska on Euroopassa, on myös kulttuuri jossain määrin erilainen, joten siihen kannattaa varautua. Esimerkiksi tuntemattomia ihmisiä puhuteltaessa tulee käyttää kohteliaita muotoja. Nuorisokaan ei välttämättä osaa edes auttavasti englantia, joten ranskantaito helpottaa myös arkielämää. Pariisilaisten puheenparsi on myös sangen nopeaa, joten kannattanee hieman pyrkiä harjaannuttamaan kuullun ymmärtämisen taitojaan esimerkiksi Pariisiin sijoittuvia sarjoja tai elokuvia katsomalla. Vaikka oma kielitaitoni oli kielikeskuksen kursseilla saavuttanut vaadittavan tason B2, jokapäiväinen asiointi ranskaksi oli melko vaikeaa. Onneksi se kuitenkin helpotti pikkuhiljaa, kunnes joskus kevätlukukauden alussa tajusin ymmärtäväni satunnaiset ohikulkijoiden aiemmin lähinnä nopeaa rytmikästä suhinaa muistuttaneet kysymykset ensi kuulemalta.

Käytännöllisenä vinkkinä ennen lähtöä kannattaa myös hankkia maistraatista “Ote väestörekisteriin kuulumisesta”. Ranskassa saattaa tarvita ns. syntymätodistusta ja suomalaisen järjestelmän vastaava on tuo ote väestörekisteristä. Kyllä sen Ranskaankin saa tilattua olemalla maistraattiin yhteydessä, mutta se on luonnollisesti helpompaa hankkia Suomesta käsin. Syntymätodistusta ainakin tarvitsee, jos hakee CAF:in tukea asumiskustannuksiin. CAF on siis hieman Kelaa muistuttava taho, jolta voi saada asumiskustannuksista riippuen suuripiirtein 100 euroa kuussa tukea asumiseen. (ks. Tarkemmin yliopiston ja CAF:n sivut nykyisistä käytännöistä, byrokratia tähän liittyen oli myös melko vaikeaa ja työlästä, joten budjettiaan ei kannattane tasapainottaa tämä mielessä).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoni alkoi orientaatioviikolla yliopiston 13:sta kaupunginosassa sijaitsevalla kampuksella. Ohjelmassa oli kielikurssi tasoryhmien mukaan, käytännön infoa ja neuvoja kirjallisten töiden laatimista varten.

Alkubyrokratia tarkoitti yliopistoon sisäänkirjautumista ja sitä varten kannattaa varata tarpeelliset ohjeissa mainitut dokumentit mukaan. Vasta sisäänkirjautumisen jälkeen saa opiskelijakortin, jota näyttämällä pääsee ydinkeskustan kampusalueille ja kirjastoihin. Se kannattaa siis hakea mahdollisimman nopeasti.

Byrokratiasta muuten totean, että kohdallani vaihtoajan pidentäminen kesken vaihdon onnistui. Vaihtosopimuksessani luki, että sopimus on vain puoleksi vuodeksi, mutta Suomen päästä sanottiin, että jos Pariisi 1:lle on ok, niin kyllä se onnistuu. Hieman ennen syyslukukauden puolta väliä otin yhteyttä filosofian oppiaineen vaihto-opiskelijoiden yhteyshenkilöön ja hän sanoi pidennyksen onnistuvan. Kirjoitin kaikki mahdolliset viestittelyt aina mahdollisimman kohteliaasti kaikille, mutten tiedä kuinka suuri vaikutus tällä oli. Kuitenkin on huomionarvoista käyttää mahdollisimman kohteliasta kieltä myös kirjallisessa viestinnässä, vaikka sähköpostiviestintä on höllempää Ranskassakin, on kaiketi aina mahdollista törmätä vanhoillisempaan opettajaan tai hallinnon edustajaan.

Asuminen

Pariisin vuokrataso on melko korkea, jopa Helsingin tasoa korkeampi. Asuntojen löytäminen on myös vaikeaa. Myös asuntojen varustelutaso ei ole samaa tasoa. Kannattanee siis varautua joko maksamaan maltaita tai karsimaan vaatimustasoaan ja silti asumaan pienemmällä mukavuustasolla. Esimerkiksi lähijunalla pääsee melko nopeasti keskustaan ja eteläiset lähiöt ovat sinänsä hyvämaineisia.

Asunnon löytäminen vapailta markkinoilta on myös kohtalaisen hankalaa, joten jos se budjettiisi sopii, yksityiset opiskelija-asuntolat lienevät kaikista helpoin ja joustavin ratkaisu. Niissä huone maksaa kuitenkin n. 800-1000 euroa kuussa. Pariisin eteläosassa sijaitsevalla Cité international universitairella on majoitusta tarjolla eri maiden kansalaisille. Suomella ei ole harmillisesti omaa taloa, mutta pari suomalaista tuttuani sai sieltä asunnon. Jos asunto siis puuttuu kannattaa ottaa yhteyttä siellä Maison internationaleen. Pohjoismaalaisista taloista olen myös kuullut hyvää tältä kannalta. Nämä vaihtoehdot ovat jonkin verran halvempia, mutta kuitenkin melko kalliita (500-600 euroa kuussa varustelutasosta riippuen).

Pariisi 1:en sivuilla on jonkinlainen opas asunnon löytämiseen ja siihen kannattaa tutustua. Verkosta löytyy myös erilaisia palveluita, jotka tarjoavat välityspalkkiolla asuntoja. Näiden luotettavuutta kannattaa ensin tarkistella googlettelemalla ja etenkin lyhyemmän vaihdon kustannuksissa yhden kuun vuokransuuruinen välityspalkkio on kieltämättä suurehko. Myös suomalaisten ylläpitämät ryhmät sosiaalisen median palveluissa saattavat olla hyödyllisiä asuntoa etsiessä.

Itselläni oli aluksi huonoa tuuria asunnon suhteen ja jouduin asumaan väliaikaisratkaisuissa. Onneksi syyslukukauden lopussa sain opiskelija-asunnon CROUS:ilta eli Ranskan Hoasia vastaavalta taholta. Vuokra oli naurettavan pieni mutta mukavuudetkin olivat sitä luokkaa (kimppakämpän pohjaratkaisu oli älytön ja asunnon kunto järkyttävä).

Vapailta markkinoilta etsiessä kannattaa googletella ajankohtaiset hyvät sivustot (esim. leboncoin.fr, annoncesetudiant.fr, …) ja olla mahdollisimman nopeasti yhteydessä. Soittamalla saa nopeiten yhteyden. Näyttöihin tulee mennä kaikki tarvittavat paperit mukana (mm. valokopio henkilökortista, todistukset opiskelusta, joko oma tai takaajan verokuitti/todiste viimeisimmistä palkasta).

Ja ehdottoman tärkeää: huijareita on liikkeellä ja heitä kannattaa varoa. Heti jos ennen näyttöä tulee lähetellä rahaa jonnekin, tai takuusummia maksaa kansainvälisillä rahanvälityspalveluilla, kyseessä on huijari. Yleinen käytäntö vapailla markkinoilla on käsitykseni mukaan shekin kirjoittaminen takuuvuokrasta avainten saamisen yhteydessä.

Metro on Pariisin alueilla nopein ja kätevin tapa liikkua, vaikka siinä onkin jonkin verran häiriöitä. Varsinkin ruuhka-aikoina bussit kulkevat hitaasti. Imaginer R-kortin saavat myös alle 26-v. opiskelijat täyttämällä Metroasemilta saatavan hakemuksen. Pyörätieverkko ei ollut kauhean kattava ja vaikka pyöräilen Helsingissä ympärivuotisesta, en uskaltanut edes yrittää kauhistuttuani heti alkuun erilaista autoilukulttuuria. Velib-kaupunkipyöräverkko on kuitenkin kattava ja erittäin edullinen tapa liikkua.

Byrokratia

Ranskalainen byrokratia on aivan syystä pahamaineisen hankalaa ja sen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä. Onneksi yliopiston puolesta vaihto-opiskelija pääsee helpolla, mutta esimerkiksi pankin kanssa asiointi oli suomalaisen näkökulmasta hankalaa.

Kaikessa hallinnollisessa ja byrokraattisessa asioimisessa kannattaa käyttäytyä hillitysti ja mahdollisimman kohteliaasti. Jos asia ei onnistu jonkun virkailijan kanssa, kannattaa vielä koittaa onneaan toisena päivänä toisen kanssa tai mennä toiselle toimipisteelle.

Pankkitili oli pakollinen CAF:in tukea saadakseen ja se lienee helpoin saada yliopiston kautta. Otin itse pankkitilin Kansainvälisten opiskelijoiden asioita hoitaneen opiskelijajärjestön kautta.

Jos joutuu tekemään sopimuksia (kuten kotivakuutus, internetyhteys jne.) kannattaa selvittää niitä ottaessa tasan tarkkaan kuinka ne irtisanotaan ja mitkä ovat sopimuskaudet. Jouduin itse maksamaan internetyhteydestä koko vuodelta kun kauppias oli sanonut virheellisesti sen kesken irtisanomisen olevan mahdollista ilman lisäkuluja.

Opiskelu ja opetus

Jos olet menossa vaihtoon opiskelemaan ranskaksi, paranna kielitaitoasi mahdollisimman paljon ennen lähtöä. Itse pystyn tässä puhumaan varmuudella ainoastaan filosofian opinnoista, mutta uskoakseni tietyin varauksin ne antavat osviittaa humanistisista aineista samassa yliopistossa. Filosofiassa maisteriopetus koostui ns.

Kursseja on kahdenlaisia : Cours magistreux ja td eli travail dirigé. Ensimmäiset ovat luentokursseja ja jälkimmäiset pienryhmätyöskentelyyn nojaavia harjoituskursseja. Sorbonne-kampuksella pidetyillä filosofian maisterikursseilla ei ollut mitään power pointteja tai muuta käytössä, joten muistiinpanojen tekemistä kannattaisi varmuuden vuoksi harjoitella. Luennoilla ei myöskään ollut yhtä paljon vuorovaikutusta, kuin mihin olin Helsingissä tottunut.

Filosofiassa kandin kolmannen vuoden kurssien ja maisterikurssien suurin ero oli se, että kandikurssin loppuarvostelu tapahtui pääasiallisesti tentillä, kun taas maisterikursseilla se tapahtui esseellä. Tenttivastauksissa vaaditaan ranskalaisen vastauksen rakennetta, samoin kuin esseissäkin. Nämä asiat käsiteltiin nopeasti orientaatioviikolla, mutta jollei asia jotenkin ihmeen kaupalla ole entuudestaan selvä, kannattaa katsoa pääsisikö osallistumaan näihin asioihin keskittyneelle ranskan kielen kurssille. Siitä oli ainakin itselleni paljon hyötyä.

Vaihto-opiskelijalla esseevastaus on tietysti helpompi, koska siihen voi rauhassa keskittyä. Kirjallisuus tuli kuitenkin itse etsiä. Kursseja varten tulee kuitenkin alkaa työskentelemään heti alusta lähtien, koska kirjallisten töiden tekeminen vaatii oikeasti lukemista. Jos tenttiin päätyy, kannattaa ottaa sanakirja mukaan, suomi-ranska-suomi- sanakirjankin mukaan ottaminen Suomesta voi olla joka tapauksessa hyvä idea.

Ranskalainen arvosteluasteikko on melko tiukka (1-9 hylätty, 10-20 hyväksyttyjä). Ainakin filosofiassa nämä kuitenkin käännettiin armollisesti meidän asteikkoomme. Opettajat myös ottivat mielestäni hyvin huomioon kielitaidosta johtuneet ongelmat vastauksissa ja olin oikein tyytyväinen saamiini arvosanoihin, vaikka työskentelinkin ehkä enemmän niiden eteen kuin mitä Helsingissä olisin työskennellyt.

Yliopiston kirjastot ovat hyviä kokoelmiltaan ja lukupaikkoina, mutta myös kaupunginkirjastoverkko oli kattava ja kokoelmat hyviä. Ranskassa kustannusala on kuitenkin hyvin suuri ja akateemisiakin kirjoja kustannetaan isoina pokkaripainoksina. Esimerkiksi filosofiassa suuri osa mahdollisista materiaaleista oli tarjolla halpoina pokkareina (7-12 e). Isot kirjakaupat myös myyvät käytettyjä kirjoja uusien seassa ja silloin voi saada neljännestä tai puolta halvemmalla kirjan.

Vapaa-aika

Pariisi oli itselleni hieman yksinäinen paikka. Olin vaihtareidenkin joukossa melko vanha monien ranskalaisten opiskelijoiden ollessa parikymppisiä vielä maisterikursseillakin. Minusta tuntui, että tämä hankaloitti ihmisiin tutustumista, mutta olen ehkä hieman introvertti luonteeltani. Lisäksi Pariisissa ei ollut samanlaista tiivistä ja yhteisöllistä opiskelijakulttuuria kuin Suomessa. Kannattaakin yrittää parhaansa asettamasta liikaa paineita sosiaaliselle puolelle. Ainakin toisten vaihtareiden kanssa pääsee varmasti juttuun.

Pariisi itsessään on turistikohde vailla vertaa ja kaupungin turistitoimiston info-opas oli ilmainen ja hämmentävän informatiivinen. Se kannattanee hankkia mahdollisimman pian ja miettiä mitä ainakin haluaa nähdä. Useimpien museoiden peruskokoelmat ovat ilmaisia 26-vuotiaille, mutta jos haluaa käydä useammin vaihtuvissa näyttelyissä kannattanee harkita kanta-asiakaskorttia (museosta riippuen n. 20-60 euroa vuodessa). Myös kohteita Pariisin ulkopuolella kannattaa harkita. Kävin itse Versaillesin lisäksi Villa Savoyessa. Versaillesia kannattanee harkita, sillä jonot olivat erittäin pitkät ja kokemus tungoksen täyteinen – onhan Pariisin lähistöllä muitakin linnoja (Domaine de Chantilly, Fontainebleu jne.).

Vaihtokertomus, Szent István University, syksy 2016

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtokohteita miettiessäni mielessäni pyöri muutama vaihtoehto. Halusin ehdottomasti Keski-Eurooppaan, sillä halvempi hintataso sekä hyvät kulkuyhteydet maiden välillä houkuttelivat. Päädyin laittamaan ensimmäiseksi vaihtoehdokseni Szent Istvánin yliopiston Unkarissa, enkä kadu valintaani ollenkaan. Kyseisellä yliopistolla on kaksi kampusta, joista toinen sijaistee Budapestissä, ja toinen puolestaan Gödöllössä. Itse opiskelin Gödöllön kampuksella, sillä siellä sijaitsi Szent Istvánin yliopiston maatalous- ja ympäristötieteellinen tiedekunta.

Saatuani hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta pääsin rekisteröitymään Szent Istvánin yliopiston omaan mobility online -järjestelmään, jota kautta tein sähköisen hakemuksen kohdeyliopistoon. Hakemus oli helppo tehdä, sillä sain kohdeyliopiston koordinaattorilta sähköpostia liittyen hakemuksen tekemiseen ja tarvittaviin dokumentteihin. Vaadittuja dokumentteja olivat passikuva, CV (europass), motivaatiokirje, opintosuoritusote, allekirjoitettu hakemuskirje sekä todistus englannin kielen taidosta. Lisäksi edellä mainittujen lisäksi piti tehdä alustava opintosuunnitelma kurssikuvausten perusteella. Lopullinen opintosuunnitelmani muuttui loppujen lopuksi melko paljon alkuperäiseen suunnitelmaani verrattuna, joten kannattaa varautua siihen, että ei välttämättä pääsekään kaikille haluamilleen kursseille.

Vaihto-opiskelijoille annettiin mahdollisuus hakea huonetta Gödöllössä sijaitsevasta opiskelija-asuntolasta samaan aikaan vaihtohakemusta tehdessä. Epäröin aluksi hakea asuntolaan, sillä asuntolasta tarjottiin vain jaettuja huoneita Erasmus opiskelijoille. Lopulta päätin kuitenkin lähettää hakemuksen asuntolaan heti kun sain hyväksymiskirjeen Szent Istvánin yliopistolta. Hakemuksen liitettiin myös kuitti huoneen maksetusta vuokrasta. Huoneen viiden kuukauden vuokra piti siis maksaa etukäteen ennen vaihtoa, ja maksu tuli suorittaa forintteina yliopiston tilille.

Varasin hyväksymiskirjeen saatuani lentoni Unkariin elokuun viimeiselle viikonlopulle, sillä orientaatioviikon oli tarkoitus alkaa seuraavalla viikolla. Opiskelijoille lähetettiin kesän keskivaiheilla kuitenkin viestiä, että orientaatioviikon alkua ja muutenkin opiskelujen alkua on siirretty viikolla eteenpäin. Itseäni tämä ei haitannut, sillä minusta oli vain mukavaa saada puolitoista viikkoa aikaa tutustua rauhassa Gödöllöön sekä Budapestiin ennen opintojen alkua. Lisäksi huonekaverini sekä muutama muukin Erasmus opiskelija oli varannut lennot ennen kuin viesti orientaatioviikon muuttuneesta ajankohdasta lähetettiin, joten ehdimme yhdessä muodostaa jo tiiviin porukan ennen orientaatioviikon alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yllätyin, kuinka helposti kaikki sujui vaihtokohteessa! Lentokentältä oli kuljetus suoraan Gödöllössä sijaitsevaan asuntolaan, ja asuntolan virkailijan sähköpostilla lähettämää vahvistusviestiä näyttämällä asuntolalta sai huoneen avaimen sekä asuntolan järjestyssäännöt. Ensimmäisten päivien aikana asuntolaan tuli rekisteröityä myös virallisesti, ja samalla maksaa 10 000 forintin suuruinen vakuusmaksu käteisellä. Rekisteröinnin yhteydessä asuntolan virkailijalle tuli myös antaa passikuva saadakseen kuvallisen asuntolakortin, jolla pystyi todistamaan asuntolassa asumisensa. Meille painotettiin, että kortti tulisi olla aina mukana asuntolasta poistuessa, sillä ilman sitä ei pääsisi asuntolaan sisälle. Aluksi tuli aina tarkistettua moneen kertaan, että onhan kortti varmasti mukana. Kortti tuli muutaman kerran kuitenkin unohdettua, mutta onnekseni en ikinä ulos kuitenkaan jäänyt, sillä osa asuntolan aulavartijoista muisti ilmeisesti naamani, ja päästi sisään ilman korttiakin. Kuvallista korttia tarvittiin myös asuntolan pesukoneita ja kuivausrumpuja käytettäessä, sillä se piti jättää pantiksi aina varatun pesukonevuoron ajaksi.

Orientaatioviikon alussa meille vaihto-opiskelijoille esiteltiin mentorimme, jotka olivat paikallisia yliopiston opiskelijoita, sekä vaihtokoordinaattorimme. Lisäksi meille annettiin kangaskassi, jossa oli muun muassa kampus- ja asuntola-alueen kartta, kohdeopas maasta sekä paikallisia herkkuja. Orientaatioviikoilla oli muutamia luentoja opiskeluun sekä yliopistoon liittyen, ja paljon erilaisia mentoriemme järjestämiä ryhmäytymisleikkejä. Lisäksi viikon puolessa välissä saimme tunnukset paikalliseen weboodiin, Neptuniin, jota kautta pystyi rekisteröitymään kursseille ja jonne kurssien arvosanat tulivat lukukauden lopussa. Itselläni, ja monella muullakin, oli aluksi vaikeuksia Neptunin käytössä, sillä annettu salasana ei toiminut joka kirjautumiskerralla. Koordinaattori lähetti kuitenkin uuden salasanan huomautettuani asiasta sähköpostilla, jonka jälkeen ongelmia ei onneksi enää ilmaantunut. Kurssivalintojen tekeminen Neptunin avulla oli helppoa, mutta kaikkia opintosuunnitelmaani valitsemia kursseja ei löytynyt Neptunin valikoimasta. Minun piti siis hatusta valita muutama kurssi, jotka sopivat aikataulullisesti muiden valitsemieni kurssien kanssa.

Orientaatioviikolla saimme myös ”opiskelijakorttimme”, jotka eivät olleet tosin korttia nähneetkään. ”Opiskelijakortit” olivat A4 kokoisia papereita, ja ne osoittautuivat hyvin epäkäytännöllisiksi. Ne tuppasivat nimittäin repeämään ja kulumaan helposti, minkä lisäksi ne hukkuivat helposti muiden kirjoituspöydällä lojuvien papereiden joukkoon. Itselleni kävikin monta kertaa niin, että kiireen keskellä nappasin vahingossa kirjoituspöydältäni jonkun muun saman näköisen A4-paperin mukaani, ja vasta junassa huomasin erehdykseni. Onneksi koskaan näillä kerroilla tarkastaja ei osunut samaan junaan.

Asuminen

Aiemmin jo mainitsinkin, että hain asuntolahuonetta heti kun sain tiedon hyväksymisestä yliopistolta. Asuntola-alue sijaitsi Gödöllön yliopistokampuksella, ja omasta huoneestani oli parin minuutin kävelymatka yliopistokampuksen päärakennukselle. Asuntolan sijainti oli siis loistava. Asuntola-alue koostui monista eri rakennuksista, mutta rakennukset olivat yhteydessä toisiinsa lasikäytävien kautta. Liikkuminen eri rakennusten välillä oli siis helppoa, eikä esimerkiksi kylmällä säällä tarvinnut kiertää ulkokautta, mikäli meni tapaamaan vaikkapa kaveria joka asui toisessa rakennuksessa. Vaihto-opiskelijat sijoitettiin yleensä samoihin rakennuksiin, kun paikalliset asuivat pääosin omissa rakennuksissaan.

Asuntola oli kuin pieni kaupunki, sillä palveluita oli tarjolla todella hyvin! Esimerkiksi yhdessä rakennuksessa oli hyvin kohtuuhintainen kampusravintola sekä toisessa rakennuksessa puolestaan pieni kauppa, josta sai ostettua välttämättömimmät asiat. Lisäksi asuntolasta löytyi muun muassa kampaaja/parturipalveluita, pingis- ja biljardipöytiä sekä kioskeja. Asuntolan yhteydessä oli lisäksi pieni baari/yökerho, jossa järjestettiin viikoittain bileitä, ja jossa sai hyvin halvalla juomia (esimerkiksi rommikola vain n. 1,5 e). Asuntolassa asuminen oli ylipäätään hyvin halpaa, sillä viiden kuukauden vuokra oli vain noin 750 euroa. Huoneet olivat perussiistejä, ja omassa huoneessani oli kaksi sänkyä, kaksi kirjoituspöytää ja kaksi vaatekaappia, vessa ja suihku sekä pieni keittiönurkkaus (hella, jääkaappi & tiskiallas). Mikäli tarvitsi uunia ruuanlaitossa, niin täytyi kävellä toiseen rakennukseen, jossa sijaitsi yhteiset keittiöt.

Itse en kadu valintaani asua asuntolassa, sillä ranskalaisesta huonekaveristani sekä myös muutamasta muusta naapurihuoneissa asuvista ihmisistä tuli läheisimpiä ystäviäni, joiden kanssa olen edelleen tiiviisti yhteydessä. Lisäksi suurin osa myös muista Erasmus-opiskelijoista asui asuntolassa, joten joukostamme muodostui hyvin tiivis ja läheinen. Järjestimme usein asuntolan yleisissä tiloissa niin sanottuja perheillallisia, joihin jokainen kokkasi jotakin, ja vietimme muutenkin aikaa esimerkiksi biljardia pelaillen tai toistemme huoneissa hengaillen. Suosittelenkin siis ehdottomasti kokeilemaan asuntolassa asumista, mikäli tuntuu yhtään siltä, että huoneen tai yhteisten tilojen jakaminen muiden kanssa ei ole ylitsepääsemätön ongelma (ja jos satunnainen melu öisin ei haittaa).

Jos kuitenkin kaipaa kuitenkin enemmän omaa rauhaa, niin vuokra-asuntoja/huoneita löytyy melko helposti Budapestistä, josta on noin 40 minuutin junamatka Gödöllöön. Suosittelisin kuitenkin etsimään asuntoa Keleti-rautatieaseman läheisyydestä, mikäli haluaa asua Budapestissä Gödöllön kampuksella opiskellessa. Gödöllöstä yksityisiltä markkinoilta oli hyvin vaikeaa saada vuokra-asuntoja lyhyeksi aikaa, ja lisäksi vuokrat olivat melko korkeita.

Opiskelu ja opetus

Kurssit kestävät Szent Istvánin yliopistossa koko lukukauden. Suurimmalla osalla kursseilla oli läsnäolopakko, ja niiltä sai yleensä olla poissa vain noin kolme kertaa. Käytäntöä ilmeisesti kuitenkin joustetaan Erasmus-opiskelijoiden kohdalla, sillä vaikka poissaoloja kursseilta kertyi monelle enemmän kuin kolme, eivät opettajat sanoneet mitään eikä ketään heitetty kursseilta pois. Kuulinkin eräältä paikalliselta, että Erasmus-opiskelijoille annetaan enemmän anteeksi paikallisiin opiskelijoihin verrattuna. Tämä oli tietysti ihan mukava asia, sillä välillä pystyi hyvillä mielin jättämään väliin hieman enemmän luentoja, jos oli vaikkapa reissussa arkipäivien aikana.

Opiskelu Szent Istvánin yliopistossa oli mielestäni helpompaa kuin Helsingin Yliopistossa. Mikäli kävi luennoilla ja luki luentokalvot muutaman kerran läpi, sai melko varmasti hyvän arvosanan. Lisäksi osa opettajista antoi melko paljon vihjeitä tentissä kysyttävistä asioita luentojen aikana, ja antoipa yksi opettaja jopa kysyttävät kysymykset sekä luentokalvojen sivunumerot, joista vastaukset löytyivät, etukäteen. Vaivaa ei siis tarvinnut kovinkaan paljoa nähdä läpipääsyn eteen. Tämäkin oli toki vain Erasmus-opiskelijoiden ”etu”, sillä paikallisten opiskelijoiden käymät kurssit olivat ymmärtääkseni paljon haastavimpia. Asuntolassa näkyikin yleisissä tiloissa tenttiviikkojen aikaan paljon unkarilaisia opiskelijoita lukemassa aamusta iltaan.

Suurin osa tenteistä oli kirjallisia, mutta yhdellä kurssilla arvosanan muodosti suullinen tentti ja sen yhteydessä pidettävä lyhyt esitelmä annetusta aiheesta. Koska kurssit kestivät niin pitkään, oli monella kurssilla myös välitentit käytössä, jotta yhteen tenttiin ei kasautuisi niin paljoa luettavaa. Käymilläni kursseilla ei tarvinnut juurikaan tehdä ylimääräisiä tehtäviä, kuten esseitä, vaan tenttien arvosana oli suoraan kurssiarvosana. Tämä ilmeisesti vaihteli paljon kursseittain, sillä esimerkiksi huonekaverini, joka kävi eri kursseja, teki paljon enemmän erilaisia esseitä ja projekteja kuin mina.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli päättää asua Gödöllössä, kannattaa ostaa kuukausittainen junalippu Gödöllöstä Budapestiin, sillä se säästää paljon aikaa ja vaivaa ja on lisäksi hyvin halpa (muistaakseni vain hieman yli kymmenen euroa). Lisäksi jos viettää usein aikaa Budapestissä, niin kuin melkein kaikki Gödöllössä asuvat vaihto-opiskelijat, kannattaa myös ostaa Budapestin sisäisen julkisen liikenteen kuukausilippu, joka sekin on hyvin halpa (alle kymmenen euroa opiskelijalta). Kannattaa kuitenkin säilyttää lippuja hyvin, sillä ne ovat paperisia ja kuluvat nopeasti. Lisäksi opiskelijakorttia kannattaa pitää aina mukana, sillä tarkastajat yleensä kysyvät sitä ainakin Budapestin julkista liikennettä käyttäessä. Junissa lippuja tarkastavat konduktöörit eivät kuitenkaan aina kysyneet opiskelijakorttia.

Liikkuminen kaupungista ja maasta toiseen Keski-Euroopassa on edullista, ja suosittelenkin hyödyntämään tätä. Itse matkustelin melko paljon vaihtoni aikana, ja kävin muun muassa Wienissä, Prahassa, Münchenissä sekä useissa Unkarin muissa kaupungeissa, kuten Györissä, Egerissä sekä Balaton-järven rannalla sijaitsevassa Siofokissa. Lisäksi vuokrasimme kavereideni kanssa auton, ja kiersimme väliviikon aikana Transilvaniaa (joka oli muuten yksi vaihtoni kohokohtia). Opiskelijayhdistykset, kuten paikallinen ESN, järjestävät reissuja muun muassa Krakovaan, Prahaan sekä Serbiaan, mutta ne ovat yleensä kalliimpia kuin vaikkapa kaveriporukan kanssa tehdyt reissut. Moni hyödynsi myös WizzAirin halpoja lentoja Budapestistä, ja lensi hieman kaukaisempiin kohteisiin, kuten esimerkiksi Amsterdamiin.

Unkarissa suosittelen käymään ehdottomasti Balaton-järvellä lämpimien säiden aikaan. Vesi oli vielä syyskuussa hyvin lämmintä, ja siellä pystyi harrastamaan myös joitakin vesiaktiviteetteja. Balaton-järven ympärillä on myös monia kylpylöitä, joissa kannattaa käydä. Matkustelun lisäksi kannattaa hyödyntää Unkarin halpaa hintatasoa myös muiden aktiviteettien, kuten esimerkiksi karting-autoilun, paintballin sekä laserpelien osalta. Suomeen verrattuna hinnat ovat hyvin kohtuullisia. Unkarissa eläminen oli muutenkin paljon halvempaa Suomeen verrattuna, ja otinkin esimerkiksi ravintoloissa ruokailemisista kaiken ilon irti, sillä Suomessa en ravintoloiden hintatason takia syö kovinkaan usein ulkona. Monessa ravintolassa Unkarissa sai pääruoan noin kuudella eurolla, ja kolmen ruokalajin illallisen juoman kanssa noin 20 eurolla. Arkisin kampuksen opiskelijaravintoloista sai lounasaikaan täyttävää ruokaa Suomen opiskelijaravintoloiden hinnalla. Paikalliset opiskelijat tuntuivat kuitenkin suosivan enemmän kampuksen läheisyydessä olleita gyros- sekä pitsakojuja, joista sai esimerkiksi pitsaviipaleen eurolla ja pitagyroksen noin kahdella eurolla.

Unkari ei ole tunnettu kulinaristien ensimmäisenä kohteena, ja vaihdon aikana minulle selvisi syykin. Unkarilainen keittiö ei nimittäin ole kovinkaan hyvä. Melkein kaikki uppopaistetaan (myös kasvikset) ja muutenkin ruoka on hyvin raskasta. Gulassia, langosia ja kurtoskalacsia suosittelen kuitenkin maistamaan, sillä ne ovat herkullisia (vaikkakin melko epäterveellisiä, erityisesti langos). Lisäksi Unkarissa ei ilmeisesti osata tehdä kunnon voileipiä, vaan valehtelematta kaikki ostamani olivat aina majoneesissa uitettuja, ja niiden sisältä löytyi oikeastaan vain paprikaa, salaattia ja jotain epämääräisen näköistä leikkelettä. Kannattaakin siis mieluummin tehdä itse mahdolliset eväsvoileivät kotona, mikäli ei ole majoneesin ja paprikan suuri ystävä.

Opiskelijaelämä oli hyvin vilkasta erityisesti Budapestissä. Erilaisia tapahtumia ja teemabileitä puskettiin joka tuutista, ja kaikkiin ei millään kyennyt tai jaksanut mennä, vaikka haluaisikin. Mikäli siis kaipaa menoa ja meininkiä, suosittelen Budapestiä lämpimästi vaihtokohteeksi. Gödöllössäkin on muutama yökerho, joissa pystyy käymään viikonloppuisin juhlimassa, mikäli ei jaksa mahdollista junarumbaa Budapestiin ja takaisin. Niissä oli hauskaa käydä aina välillä, sillä paikallisiin pääsi tutustumaan ihan eri tavalla kuin Budapestissä järjestettävissä Erasmus-bileissä. Lisäksi asuntola-alueella olevassa baarissa järjestettiin joka tiistai-ilta bileet, joissa oli aina paljon unkarilaisia opiskelijoita vaihto-opiskelijoiden lisäksi. Vaihdon suurimmat ja parhaimmat bileet olivat ehdottomasti ”Gólyábal:”, eli fukseille järjestetty gaala, joissa kaikki pukeutuvat ykkösiinsä, ja juhlivat aamuun asti yökerhoksi muunnetussa yliopistorakennuksessa.

Erasmus-vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaimpia kokemuksia, ja en voi kuin suositella kokemusta kaikille! Vaihdossa tapaa upeita ihmisiä eri kulttuureista, ja luultavasti solmii myös kestäviä ystävyyssuhteita. Itse olen esimerkiksi vaihdon jälkeen tavannut vaihtokavereitani kolme kertaa eri maissa, ja lisää tapaamisia on suunnitteilla. Lisäksi asuminen vieraassa maassa kasvattaa ja opettaa hyvin paljon, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin.

Toivotan kaikille vaihtoon lähtijöille mahtavia kokemuksia, nauttikaa ajastanne ja pitäkää mieli avoinna! 😊

Vaihtokertomus, Università degli Studi di Padova, syksy 2016

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Italia oli yksi suosikkikohteistani, joita mietin erasmusvaihtoani varten. Padovan yliopisto pisti silmään sen historian ja sijainnin takia. Se on Italian toisiksi vanhin yliopisto ja se sijaitsee lähellä Venetsiaa, lisäksi se on lyhyen junamatkan päässä myös Veronasta, Milanosta ja monesta muusta mielenkiintoisesta kohteesta Italian ulkopuolellakin.

Sain ensin tiedon yliopistoltani, että pääsin Padovaan vaihtoon ja pian perässä tuli Padovan yliopistolta vahvistus vaihtopaikan saamisesta. Ennen lähtöäni vaihtoon tulostin varalta kaikki paperit, mitä olin omalta ja vaihtoyliopistoltani saanut. Ajattelin että se helpottaa, jos papereita tarvitsee ja niiden tulostaminen olisi vaikeaa tai kallista Italiassa. Tarvittavia täytettäviä papereita tuli kuitenkin koko ajan lisää, muun muassa koska muutin ”learning agreementiä” Italiassa, eli vaihdoin kursseja paikan päällä siitä, mitä olin aluksi ajatellut ottavani. Kuitenkin sekä tulostus, papereiden saanti (koulujen sivuilta netin kautta muun muassa) ja kurssien muuttaminen olivat kaikki helppoja operaatioita.

Byrokratiasta pari sanaa

Suomen päässäkin vaihtoon lähdössä saa käydä aikamoista paperisotaa, joten pelkäsin jo valmiiksi kaikkea sitä paperimäärää, joka italiassa minua odottaisi. Saavuttuani Padovaan ensimmäisinä tutustumispäivinä saimme ohjeet ”sinisestä kansiosta”, jonka saisimme ja josta löytyisi lähes kaikki vaihtoa varten tarvitsemamme dokumentit. Ne tuli hakea yhdestä kohteesta, täyttää ja palauttaa ensimmäisenä oman kampuksen tutustumispäivänä. Kaikki ei ollut niin selkeää kuin voisi toivoa, mutta ohjeita sai netistä, ensimmäisenä tutustumispäivänä paikalla olleilta opettajilta, omalta kampuksen ”buddylta”, eli omalta määrätyltä tutorilta… Eli apua tarvitessa kyllä sai kun osasi kysyä.

Asuminen

Aloin etsimään asuntoa heti kun sain tiedon, että pääsen opiskelemaan Padovaan. Löysin asunnon nopeasti Erasmusu.com nettisuvulta, jossa yksityiset kodinomistajat etsivät alivuokralaisia. Löysin ihanan asunnon, joka oli pyörällä 10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Asunto oli kaksikerroksinen, jonka yläkertaa vuokrasin. Minulla oli oma kylpyhuone ja makuu- sekä olohuone, alakerran keittiön jaoin vuokranantajani kanssa. Vuokra oli aika korkea, kuitenkin pyörän lainaaminen kuului siihen. Moni muu opiskelija osti itselleen pyörän vaihtonsa ajaksi ja myi lopussa pois. Padova on sen verran pieni, että pyörällä pääsi liikkumaan kaupungissa kaikista nopeimmin ja vaikka metsätieteellinen tiedekunta, jossa opiskelin, sijaitsi Legnarossa lähellä Padovaa, sinnekin pyöräili noin puolessa tunnissa.

Kuva: Linnea Iskanius

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtooni lähtöä kävin läpi Padovan yliopiston englanninkielisiä kursseja ja valitsin sieltä sellaisia, mitkä kuulostivat hyviltä. Koska en varsinaisesti tarvinnut kursseja tutkintoani varten, en valinnassa ollut turhan tarkka. Ajattelin ensin, että otan vain niin paljon noppia kuin on tarvis tehdä vaihdossa, mutta lopulta Italiaan päästyäni innostuin kurssimahdollisuuksista niin paljon, että tein siellä sivuaineen ja vielä yhden ylimääräisen kurssin siihen päälle! Tosi tarina!

Opiskelin yliopistossa kursseja niin metsätieteellisestä tiedekunnasta kuin myös Italian viini – ja ruoka maisteriohjelmasta. Tämä jälkimmäinen on oikea aarre!! En edes tajunnut kurssi-infoja netistä ennen vaihtoa lukiessani, kuinka hauska maisteriohjelma oli kyseessä. Muun muassa matkat viinitehtaille ja viinitiloille, viinimaistelu ja tutustuminen viininviljelyyn oli mahtavaa ja niin mielenkiinoista. Reissuilla tutustui myös kurssikavereihin paremmin. Myös tavanomaisempi opiskelu koulun penkillä oli muutamia poikkeusluentoja ja – luennoitsijoita huomioimatta mielenkiintoista ja opetustaso oli hyvä.

Italiassa on käytössä paljolti suulliset kokeet ja esitelmät luokan edessä. Tämä tuntui aluksi pelottavalta ja oli jopa yksi syy, miksi mietin kahdesti haluanko Italiaan vaihtoon ollenkaan. Kuitenkin esitelmät olivat lopulta vain hyvä tapa tutustua porukkaan, kun oli kyse ryhmätöistä, sekä esiintymistilanteiden kohtaamiseen ja esiintymiskammon ylittämiseen. Myös suulliset kokeet eivät ole arvostelultaan niin tiukkoja kuin kirjalliset saattoivat olla, mutta luennoitsijoista riippuen silti hieman ahdistavia. Itselläni kokemukset olivat niistä ihan positiivisia, mutta huhuja kuulin ”etkö sinä tätäkään osaa” luennoitsijoista. Kirjalliset kokeet olivat yllättävän työläitä, eli kyllä niihin opiskella piti, mutta koska itse aiheista niin pidin, läpipääseminen ei ongelma ollut.

Pitää kuitenkin mainita, että kuten varmasti kaikissa yliopistoissa, Padovassakin kokeista ja kursseista osa oli todella helppoja ja osa sitten todella työläitä. Eräs kurssini käsitteli helppoja aiheita kuluttajakäyttäytymisestä. Kurssin aikana piti tehdä yksi helppo ryhmätyö, luennot olivat lähinnä keskustelua omista kokemuksista ja kurssin tentti oli lyhyt suullinen koe, jossa oli muutama yleispätevä kysymys kuluttajista. Loppuarvosana oli paras mahdollinen varmaankin kaikilla kurssilaisilla.

Arvostelu on Italiassa erikoinen. Kokeesta saa pisteitä asteikolla 0-30, ja 18 tarvitaan vähintään, että tentistä pääsee läpi. Osa luennoitsijoista antoi pienellä panostuksella ~26 pistettä, mutta työläimmillä kursseilla aikaa sain käyttää opiskeluun, että edes parikymmentä pistettä sain. Suulliset kokeet voivat siis tässä olla helpompia, sillä luennoitsija saattaa avittaa kysymyksen vastaamisessa vihjeillä.

Kuva: Linnea Iskanius

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Opiskelijaelämä oli todella hauskaa Padovassa. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin jatkuvasti ohjelmia ja matkoja, joille pääsi suhteellisen edullisesti. Ensin tuli hankkia kortti opiskelijajärjestöltä, joka haettiin ja maksettiin (10-20 euroa muistaakseni) järjestön tiloista Padovan keskustasta ja sen hankittuaan pääsi osallistumaan monenlaiseen ohjelmaan. Matkoja tehtiin muun muassa Veronaan ja Venetsiaan, joulun alla oli joulureissu monen kaupungin välillä ja tammikuussa oli laskettelureissu Alpeille. Myös ihan Padovassa järjestettiin viininmaistelua ja baarikierrosta ja vaikka mitä muuta. Jos vain yhtään yritti etsiä seuraa ja ohjelmaa, sitä todella löysin. Ja porukka oli todella mukavaa siellä.

Italiassa eläminen on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta saksalaiset kaverini päivittelivät miten kallista kaikki oli. Salikortti, jonka hankin, oli Suomen hintoihin verrattavissa ja samoin julkinen liikenne. Minun vuokrani oli myös hyvin suuri, mutta toisaalta asuntoni oli kooltaan suuri ja ei mikään opiskelija-asuntola. Opiskelijoiden innoksi kuitenkin juominen ja ulkona syöminen on suhteellisen edullista.

Minulle sattui Italiassa onnettomuus, jossa jouduin ambulanssilla yhteen paikallisista sairaaloista (miten niin pieneen kaupunkiin tarvitaan niin monta sairaalaa, on se kysymys…) ja siellä minulla otettiin röntgenkuvat jaloista. Kielimuuri sairaalassa oli suuri, italiantaitoni ei riitä sairaalakeskusteluun eikä riitä myöskään heidän englantinsa. Kuitenkin kun kyseessä oli EU-maa ja vakuutukseni oli kunnossa, sain hyvää hoitoa ilmaiseksi ja pääsin kotiin paikatun varpaan sekä paperipinon kanssa.

Padovassa minulle ei kertaakaan tullut turvatonta oloa eikä minulla ollut huonoja kokemuksia turvallisuuteen liittyen. Kävelin esimerkiksi kerran yöllä kaupungin halki opiskelijajuhlien jälkeen, eikä vastaan tullut mitään, mikä olisi jäänyt pelottamaan. Kuitenkin on hyvä hieman tietää missä päin kaupunkia kävelee, Padovassa muun muassa rautatieaseman lähellä oli hieman rauhattomampaa. Varastelusta kuulin juttua parilta vaihtarikaverilta, toiselta varastettiin kännykkä kädestä keskellä kirkasta päivää ja toiselta oli yön aikana varastettu pyörä. Pyörässä pitää olla hyvä lukko ja siihen ei kannata jättää mitään valoja tai kelloa tai vastaavaa, ne viedään ihan varmasti jossakin vaiheessa päiväsaikaankin.

Suosittelen ainakin jonkinlaista budjetointia vaihtoon lähtiessä. Itse vaikka olin laittanut rahaa säästöön ennen matkaani, jouduin loppupäässä vaihtoani elämään hyvinkin senttiä venyttäen. Alussa innostui vaan matkustamaan ja käyttämään ulkona käymiseen koko ajan hieman liikaa, lopussa se kostautui. Enpä silti kadu mitään reissuja mitä tein. Kieltä kannattaa myös opetella edes ihan hieman, sillä jopa opiskelijakaupungissa kävin monessa kahvilassa ja kaupassa, joissa englannin kielellä ei meinannut pärjätä. Edes perusfraasit ja muutama käytännön sana vievät pitkälle.

Kaikenkaikkiaan vaihtokokemukseni oli mitä parhain! Käteen jäi kokemuksia ja suhteita, joita en ikinä unohda. Italia ja Padova kohtelivat minua niin hyvin. Etenkin se tuli positiivisena yllätyksenä, miten paljon paikallisia kavereita tein. Olin kuullut etukäteen, että vaihdossa usein tutustuu vain muihin vaihto-oppilaisiin, mutta ainakaan minun tapauksessani tämä ei ollut totta ollenkaan. Sanoisin että ainakin itselleni parasta vaihdossa oli ”tauko” omasta arjesta ja opiskeluista, kaikki tuntui niin uudelta kun vaihtoi hetkeksi maisemaa.

Kirjoitin blogia matkani ajan ja lisäilin sinne erityisesti paljon kuvia matkoiltani. Saa käydä vilkaisemassa osoitteessa hattunialla.blogspot.fi.

Vaihtokertomus, Universiteit Gent, syksy 2016

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Hakeminen Gentin yliopistoon oli mielestäni helppoa. Hakemus sisälsi ohjeistuksen mukaan listauksen kursseista, jota olin suunnitellut suorittavani vaihdon aikana. Lisäksi hakemukseen tuli liittää motivaatiokirje, sekä hakemuspaperit. Mikäli jokin asia mietityttää hakuprosessissa, suosittelen olemaan yhteydessä joko Gentin yliopiston henkilökuntaan, tai Helsingin yliopiston henkilöstöön. Hakemuksen lähetettyäni asiat etenivät omalla painollaan, sillä sain vastaanottavalta yliopistolta tietoa käytännön asioista liittyen niin asumiseen, julkiseen liikenteeseen kuin myös terveydenhuoltoon. Mikäli haluat tietää näistä asioista lisää jo ennen kyseisen viestin saamista, löytyy samat tiedot myös yliopiston nettisivuilta.

Saapuminen maahan

Matkustin Belgiaan jo muutamaa päivää ennen orientaatioviikon alkua (Welcome days). Yövyin yhden yön Brysselissä ja kaksi yötä Gentissä, sillä halusin päästä tutustumaan maahan jo ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo ei ole välttämätöntä, mutta ehdin kierrellä molemmissa kaupungeissa ja tutustuin muutamaan muuhun matkailijaan. Lisäksi sain hoidettua ilmoittautumisen yliopistolle. Welcome days-päivien aikana opastetaan kurssi-ilmoittautumisessa, sekä muissa käytännön asioissa. Oasis-järjestelmä tuotti monelle ensin harmaita hiuksia, mutta yhdessä hommat saatiin hoidettua. Tiedekuntani vastaava opintoneuvoja oli aina valmiina auttamaan ja palveli kaikkia vaihto-opiskelijoita erityisen auttavaisesti.

Asuminen

Hain asuntoa Yliopiston vaihto-opiskelijoille tarkoitetusta asunnosta heti samana päivänä, kun ilmoittautuminen aukesi. Uskoisin, että kaikki henkilöt jotka toimivat näin, saavat asunnon. Taloja on yhteensä neljä kappaletta vierekkäin ja ne on rakennettu samaan aikaan. Varustelutaso on siis samanlainen. Jokaisella on oma kylpyhuone ja huone, mutta keittiö jaetaan muiden opiskelijoiden kanssa. Itse koin tämän positiivisena asiana, sillä keittiössä tui tutustuttua uusiin ihmisiin. Lisäksi jokaisella on oma jääkaappi huoneessa, joten ruoat eivät pääse katoamaan parempiin suihin.

Asunnoissa käy aika ajoin tarpeen mukaan omat järjestyksenvalvojat, lisäksi samalla kadulla päivystä ”housing officen” henkilökunta, johon voi olla tarpeen vaatiessa yhteydessä. Kaikin puolin voin suositella tätä asumisvaihtoehtoa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit kestävät Gentin yliopistossa koko lukukauden ja ne huipentuvat niin sanottuun tenttikuukauteen. Itselläni kaikki tentit ajoittuivat tammikuulle. Tentit ovat joko suullisia tai kirjallisia, tai mahdollisesti jopa näiden yhdistelmiä. Suosittelen lukemaan tentteihin kunnolla, sillä itselläni oli muutama opiskelukaveri, jotka eivät läpäisseet tenttejä. Myös belgialaiset ottavat tentit tosissaan ja aloittavat lukemisen jo hyvissä ajoin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen hankkimaan pyörän ”Studenten mobilityn” kautta. Hinta on edullinen ja pyörän laatu on taattu. Pyörä kannattaa hankkia kuitenkin tässä tapauksessa mahdollisimman pian, sillä pyöriä ei riitä kaikille. Hintataso Belgiassa on mielestäni hieman edullisempi kuin suomessa. Ostoksia tehdessä on hyvä huomioida, että kaupat ovat sunnuntaisin kiinni (myös ruokakaupat). Mikäli olet kiinnostunut matkailusta, suosittelen ostamaan Go Passin, jonka hinta on 50 euroa alle 26-vuotiaille. Tämä passi pitää sisällään 10 matkaa, eli yksi matka on 5e. Voit matkata kyseisellä lipulla yhden junamatkan, esimerkiksi eri kaupunkien välillä (matkan pituus ei vaikuta hintaan). Myös lentojen hinnat ovat edullisempia, kuin Suomessa.

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, kevät 2017

Käyttäytymistieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin lähteä vaihtoon vasta tammikuussa kevätlukukaudeksi 2017, mutta hyväksymistieto tuli jo hyvissä ajoin alkukeväästä 2017. Tämä siis siksi, että samaan aikaan ilmoitetaan kaikki seuraavat lähtijät ja syksyn lähtijöille tieto olikin hyvä saada tähän kohtaan. Oli siis hyvin aikaa järjestellä, miettiä ja suunnitella kaikkea. Jopa niinkin kauan, että välillä sitä unohtikin, että lähtö on tulossa! En muista mitään sen ihmeellisempää hässäkkää vaihtoasioiden hoitamisessa, mutta totta kai itselle vieraan yliopiston sivujen käyttö, tiedon löytäminen ja tuntemattomien ihmisten kontaktoiminen vie oman aikansa. Kaikki kuitenkin järjestyi hyvin ajoissa ja tukea sai myös paljon Facebook ryhmästä, johon kaikki uudet vaihtarit saivat kysyä pääsyä. Eniten käytin aikaa asuntoasioihin, mutta palaan siihen myöhemmin!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Norjassa oli hyvin helppo asioida suomalaisena. Missään kohtaa vaihtoani en joutunut setvimään mitään ja yliopistolla tehtiin juuri ne asiat, mitkä oli etukäteen kerrottu. Yllätyksiä en siis saanut vastaan kertaakaan, vaikka sellaisiin olin varautunut… Erilaisten tuutorien tuki oli myös erittäin tärkeää ja heiltä sainkin paljon apua. Piti vain seurata ja tehdä perässä 🙂 Maahan tuleminen oli myös järjestetty hyvin: alkutapaaminen oli jo päärautatieasemalla, josta tultiin hakemaan ja opastamaan esimerkiksi matkakortin hankintaan.

Asuminen

Eli asunnon hankintaan käytin eniten aikaa ennen lähtöäni. Oslossa on hyvin paljon erilaisia opiskelijasuntoloita ja alueita, joista voi ”valita”. Näihin kannattaa tutustua ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin kattavasti tietoa alueista ja siellä olevista taloista. Voitkin hakea asuntoa hyvin laajasta skaalasta eri ”tasoisia” asuntoja. Hyvissä ajoin kannattaa myös olla liikkeellä, koska asuntoja hakee moni. Kuitenkin, jos olet noudattanut ohjeita ja olet hakenut asuntoa ajoissa, sinulle taataan asunto. Itse päädyin hakemaan ihan tavallista yhtä huonetta soluasunnosta. Hinnat ovat aika kovia jopa suomalaiselle, joten jätin esimerkiksi oman vessan suosiolla vaihtoehtojen ulkopuolelle. Tulin kuitenkin melko ensimmäisten joukossa maahan ja asuntojen avaimia hakiessa, sain vielä mahdollisuuden kuulla kahdesta erilaisesta talosta hakemassani opiskelijakylässä, joista toinen oli juuri remontoitu ja toinen vanhempi. Päädyin remontoituun ja en katunut valintaani, vaikka hinta olikin hieman korkeampi 🙂

Opiskelu ja opetus

Itselläni oli hyvin suunniteltu, mitä kaikkea haluan vaihdossani opiskella. Päädyin kuitenkin ottamaan yhden kurssin pois, mutta tämä muutos oli helppo hoitaa niin kohteessa, kuin kotiyliopiston puolella. Opetus oli hyvin samantyylistä kuin Suomessa, ehkä hieman enemmän keskustelevaa, mutta tämä voi riippua ihan opiskeltavasta aineestasi. Kurssit sujuivat kuitenkin hyvin omalla painollaan ja yliopisto tarjosi hyvät puitteet kaikille. Tenttimiskäytännöt poikkesivat kuitenkin paljon siitä, mihin olin Suomessa tottunut. Niistä kuitenkin informoidaan hyvin, vaikka hieman kummeksuin, kuinka erikoisesti pitää jokin järjestää 🙂 Kokemus tämäkin!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Opiskelijaelämä on hyvin rikasta Oslossa ja varmasti myös muualla Norjassa. Oli mukana kokea jotain erilasta, mihin oli Suomessa tottunut, vaikka oletin ensin sen olevan samanlaista. Itse kampuksella on paljon opiskelija ”pubeja” ja tekemistä riittää jokaisessa opiskelijakylässäkin! Näissä myös hintataso ei ole liian korkea, joten kaikki tapahtumat ovat hyvin suosittuja paikallistenkin mielestä. Muuten vapaa-ajalle kyllä löytää helposti tekemistä! Monet Norjaan tulevat haluavat nähdä sen luontoa ja siten kierrellä useassa kaupungissa. Näihin reissuihin on helppo lähteä mukaan tai vaikka järjestää itse pienemmällä porukalla retki! Itse kävin tuon noin puolen vuoden aikana Bergenissä, Stavangerilla ja Hållissa. Hyviä ja ikimuistoisia reissuja kummatkin! Psst, lentoliput ovat Norjan sisällä hyvin edullisia 🙂

Käytännön vinkit arjen tueksi ja yleisestä hintatasosta

Niin kuin tulikin jo ilmi esimerkiksi asumisessa ja opiskelijaelämän kohdalla, Norja ei ole edullisin maa asua. Itse säästin tätä varten noin 2500 euroa, jotta jokaiselle kuukaudelle olisi hyvin ylimääräistä opintotuen ja stipendin jälkeen. Tätä suosittelen kaikille, jotka Norjaa harkitsevat. On paljon mukavampi olla vaihdossa, kun tietää, että pärjää ja on suunnitellut vähän asioita etukäteen!

Itselläni arki alkoi rullamaan heti, kun olin saanut tavarani purettua kaappiin ja tutustunut asuntooni. Hyvät suhteet myös kämppiksiin auttavat mukavan arjen luomisessa ja pakko sanoa, että näidenkin kohdalla kävi hyvä tuuri! Moni asia on omasta asenteesta kiinni ja viimeistään tässä kohtaa, on hyvä mennä oman mukavuusalueenkin ulkopuolelle, niin kaikki käy helpommin! Kaikille meille tulee omat kokemuksemme, mutta uskon meidän fiiliksiemme olevan enemmän tai vähemmän samanlaisia alussa, joten uusien ystävyyssuhteiden luominen ei ole koskaan ollut helpompaa 🙂

Jos jotain asiaa kadun vähän, on se, että olin vain puoli vuotta… 🙂

Toivotan kaikille ihania vaihtokokemuksia ja avointa mieltä! Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa ja nauttia!

Vaihtokertomus, Czech University of Life Sciences Prague (CULS), syksy 2016

Praha

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistosta tuli hyvissä ajoin hyväksymistieto ja sähköpostilla informaatiota milloin ja mihin tulee saapua vaihdon alkaessa. Sähköposti toimi vaivattomasti ja lähetin muutaman viestin koulun vaihtokoordinaattorille ja aina sain vastauksen. Vaihtohaun yhteydessä oli asuntolahakemuskaavake, josta tuli lähellä vaihdon saapumista tieto että asuntolapaikka on hankittu, mutta CULS’in asuntola olikin täynnä ja puolet vaihtareista oli sijoitettu Kaarlen yliopiston asuntolaan,  minä mukaan lukien.

Ennen vaihtoon lähtöä tein hieman taustatutkimusta Prahasta ja alueesta jossa asuntola ja koulu sijaitsivat, sekä katselin julkisen liikenteen reittejä. Liityin myös facebookissa oleviin vaihtariryhmiin, joita oli todella paljon. Tähän vahva suositus! Ryhmistä sai paljon ajankohtaista tietoa tapahtumista ja monet kyselivät esimerkiksi muita vaihtareita kahville ja tapahtumiin. Monissa ryhmissä myös etsittiin kimppakämppään asujia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratia Prahassa yllätti suomalaisen täysin! Kaikki tieto tuli olla konkreettisesti paperilla, mitään asuntolaan, kouluun tai julkiseen liikenteeseen liittyvää ei hoidettu sähköisesti. Allekirjoitukset tuli hakea yhteen paperiin useasta eri paikasta ja jokaiseen paperiin liitetään passikuva. En ollut itse varautunut tähän ja olin jättänyt passikuvat ottamatta ja lähes kaikki tarvittavat paperit löytyivät vain koneeltani sähköisestä muodosta.

Ensimmäinen viikko Prahassa menikin täysin passikuvia ottaessa, papereita printatessa ja allekirjotuksia noutamassa – ja kaikkia juoksevia asioita hoitaessa. Mukaan kannattaakin siis ottaa ainakin 10 passikuvaa ja jokainen paperi tulostettuna jota koululta etukäteen lähetetään, sekä alkuperäiset mobility onlinen hakupaperit. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tullut ilmottautua, koulu ja asuntola tekivät sen vaihtareiden puolesta.

Praha
Kaupungin paras näköalapaikka Letenske Sady puisto. Kuva: Susanna Saikkonen

Asuminen

Asuminen Prahassa on todella turvallista ja halpaa! Yleinen hintataso on suomalaiselle hyvin alhainen ja omat asumiskustannukset kaikkineen olivat noin 200e kuussa. Asuntolassa asuminen maksoi netin kanssa noin 100e ja koulussa ruoka maksoi 1e per päivä. Keskustan ulkopuolella jossa opiskelijat pääosin asuvat ja asuntolat sijaitsevat on paljon hyviä ravintoloita joissa söi muutamalla eurolla. Baareissa ja klubeilla kalja maksoi 1e ja muut juomat muutaman euron. Matkustaminen lähikaupunkeihin/-maihin kuten Saksaan, Itävaltaan ja Puolaan oli myös todella helppoa ja edullista. Opiskelijahintaiset bussiliput maksoivat alle 10e suunta ja paikallinen opiskelijajärjestö Student Zone järjesti aivan loistavia reissuja mm Oktoberfesteille Saksaan ja Auschwitziin Puolaan. Itse kävin viidellä järjestetyllä opiskelija viikonloppu matkalla ja omatoimireissun tein ystäväni kanssa Wieniin. Näihin kaikkiin kannattaa varata hieman rahaa, mutta opintotuella pärjäsi hienosti kun hintataso tosiaan oli hyvin edullinen.

Vaikka itse aluksi etsin omaa asuntoa tai kimppa-asuntoa keskustasta, eikä asuntolaelämä vaikuttanut houkuttelevalta vaihtoehdolta, suosittelen silti todella vahvasti kaikille asuntola-asumista! Se on edullista ja ystäviä saa aivan varmasti. En tuntenut ketään vaihtoon lähtiessä mutta asuntolamme kerroksen ihmisistä tuli koko reissun tärkeimpiä ystäviä. Asuntoloissa on myös pesutuvat, kahvila/ruokala, kuntosali jne. Kaarlen yliopiston asuntola Na Vetrniku oli lopulta paljon parempi kuin CULS’in oma asuntola johon en mahtunut asumaan. Na Vetrniku sijaitsi aivan metroaseman varrella toisin kuin CULS’in asuntola oli hyvin kaukana keskustassa. Jos siis on vaihtoehto valita, suosittelen asumista Kaarlen yliopiston asuntolassa.

Koin myös että asuminen oli todella turvallista – jopa turvallisempaa kuin Suomessa. Vaihtareihin ja ulkomaalaisiin suhtauduttiin myötämielisesti ja ystävällisesti vaikka olin kaikkea muuta netistä etukäteen lukenut. Yhtäkään varkaustapausta en kuullut keneltäkään eikä mitään muutakaan epäilyttävää tapahtunut. Itse hävitin Halloween-juhlissa lompakkoni, joka sekin löytyi seuraavalla viikolla löytötavaroihin toimitettuna.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu pääsääntöisesti Prahassa tai ainakin CULS’issa oli helppoa. Oma englannin kielen taitoni on aina ollut todella välttävällä/tyydyttävällä tasolla ja ensi alkuun pelotti, miten tunneilla luentojen seuraaminen onnistuu. Tsekkiläiset ovat melko huonoja englannin kielessä, joten useimpien opettajienkaan englanti ei ollut kummoista, vaan juurikin hyvin helposti ymmärrettävissä.

Ennen varsinaisen koulun alkua oli viikon kestävä tsekin kielen intensiivikurssi. Tämä koulun tarjoama kurssi kannattaa käydä. Siitä sai muutaman opintopisteen ja mikä tärkeintä, pääsi tutustumaan muihin vaihtareihin ennen koulun alkua. Ensimmäinen varsinainen kouluviikko oli orientaatioviikko eli oikea byrokratiaviikko. Paljon papereita ja hakemuksia. Koulu hankki kaikille kansainvälisen ISIC kortin ja tarvittavan opiskelijatodistuksen bussikortin hankkimiseen. Ensimmäisellä viikolla oli myös paljon yhteistä tekemistä ja retkiä ympäri Prahaa. Vaihtareita oli paljon ja meistä pidettiin todella hyvää huolta.

Varsinainen opetus alkoi kielikurssi- ja orientaatioviikon jälkeen. Ero Suomeen oli luentojen läsnäolopakko. Kaikille luennoille oli pakko mennä ja opetus oli todella erilaista kuin Suomessa. Luokkahuoneet olivat pieniä ja opetus hyvin interaktiivista ja tehtäviä tehtiin luokassa paljon. Opiskelu oli hyvin samantapaista kuin Suomessa lukiotasolla. Kirjoitustehtäviä ei ollut juuri ollenkaan. Kaikilla valitsemillani kursseilla oli ainakin yksi ryhmätyöprojekti joten tämäkin erosi todella paljon suomen opiskeluistani. Ja vain muutamalla kurssilla oli loppukoe, ja nämäkin oli yhden a4 paperin mittainen monivalintatesti. Kurssien läpipääsy oli 99% varmaa.

Vaikka itse panostin matkusteluun ja kaikkeen muuhun kuin itse opiskeluun sain kasaan 42 opintopistettä helposti! Kaikki sain hyvin hyväksiluettua tutkintooni Suomessa. Suosittelen valitsemaan paljon kursseja ja mielummin vaikka jättäytymään pois lukukauden aikana mikäli tulee poissaoloja tai kurssi muuten ei tunnu kiinnostavalta. Mutta jos tunneilla pystyy sinnittelemään mukana se todella kannattaa, loppukokeet ovat niin helppoja että opintopisteet tulee saamaan varmasti.

Myös opiskelussa näkyi byrokratia ja tekniikan kehittymättömyys. Mitään nettijärjestelmää ei ollut muuhun kuin kursseille ilmottautumiseen. Kurssiarvosanat tuli käydä kurssin opettajalta henkilökohtaisesti pyytämässä tiettynä ajankohtana ja tiettyyn aikaan. Tästä ilmoitettiin sähköpostilla. Silloin tuli mennä opettajan omaan toimistoon ns. Blue Bookin kanssa eli sinisen paperivihkosen kanssa ja siihen kerättiin opettajan allekirjoitus ja arvosana. Tämä oli ainakin meille suomalaisvaihtareille todella huvittava ja harmaita hiuksia aiheuttava operaatio. Varsinkin jos olit suorittanut 9 kurssia niin kuin minä.

Kokonaisuudessaan siis opintojen suunnittelu oli tehty helpoksi, koska orientaatioviikolla oli luentokurssien valitsemisesta ja vapaasti sai valita maisteri- ja kandikursseja, mitkä vain mielenkiintoisimmilta kuulostivat. Kursseja oli todella paljon mistä valita. Itse olin alkuperäiseen learning agreementiin valinnut aivan eri kurssit jotka lopulta suoritin. Meille annettiin vasta paikan päällä huima lista lisää kursseja joista valita, nämä olivat erasmus opiskelijoille erityisesti suunnattuja. Moni lopulta valitsikin juuri näitä ja itse kävin kaksi ”tavallista” kurssia jossa oli tsekkiläisiä opiskelijoita. Nämä olivat opettavaisempia ja mielenkiintoisempia kuin erasmus kurssit, mutta myös paljon työläämpiä ja haastavampia. Opiskelutyyli ja opetustyyli poikkesivat paljon omasta opiskelustani Suomessa, mutta vaihtelu oli mukavaa ja siihenkin tottui. Ryhmätöitä myös tehdessä tutustui mukavasti uusiin ihmisiin.

Český Krumlov, kaupunki Tsekeissä jonne opiskelijajärjestö Student Zone teki viikonloppu reissun.
Český Krumlov, kaupunki Tsekeissä, jonne opiskelijajärjestö Student Zone teki viikonloppureissun. Kuva: Susanna Saikkonen

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Opiskelijaelämä Prahassa on helppoa mutta hieman ajankäyttöä ja viikkosuunnittelua rajoittavaa oppituntien pakollisen läsnäolon takia. Vapaa-aikaa kuitenkin on paljon ja lähes kaikki muu aika jota ei koulussa vietä, sillä kotitehtäviä ei juurikaan ole. Vapaa-aikaa on todella mukava myös viettää ulkona syöden, kahvitellen, juhlien ja elokuvissa käyden koska kaikki on vähintääkin puolet edullisempaa kuin Suomessa. Opiskelijakortilla myös saa useassa paikassa alennuksia.

Heti ensi alkuun kannattaa ostaa julkisen liikenteen puolen vuoden kortti kun vain koululta saa orientaatioviikolla allekirjoitetun opiskelijatodistuksen. Ilman tätä ei saa alennusta. Julkinen liikenne on hyvin halpaa ja 6kk maksoi vain 50e. Käytimme ystävien kanssa myös paljon uberia, joka maksoi muutaman euron esimerkiksi asuntola-keskusta välille, joka oli 7km. Välimatkat keskustassa eivät ole pitkiä mutta CULS yliopisto sijaitsee aivan Prahan laitamilla ja omasta asuntolastani oli kuljettava ratikalla metroasemalle ja metrolta vielä jatkettava bussilla koululle. Liikennöintiajat ovat kuitenkin todella tiheät ja kaikki julkiset kulkevat läpi yön ja ovat aina aikataulussa joten lopulta matkantekoon ei tarvinnut käyttää kokonaisuudessaan paljon edes aikaa. Puhelimeen ladattava Google Maps toimi myös todella mahtavasti, suosittelen lataamaan ja katsomaan sieltä reittiohjeita ja aikatauluja. Prahassa oli myös oma julkisenliikenteen uusi appi, mutta tämä ei mielestäni ollut yhtä toimiva kuin Google Maps.

Puhelinliittymäkseni valitsin Vodafonen, joka tarjosi isointa nettipakettia, joka sekin tuntui suomalaiselle rajatonta halpaa nettiä käyttävälle hyvin kalliille. Nyt kuitenkin roaming maksujen poistuttua tulevien vaihtareiden ei tarvitse erikseen paikallista liittymää hankkia, ainoastaan muokata omaa liittymää suomen päässä tsekeissä toimivaksi. Joten liittymän hankkimiseen en enempää pureudu. WIFI-yhteyksiä oli kuitenkin todella hyvin saatavilla ympäri kaupunkia. Asuntola oli hyvin vanhanaikainen ja siellä oli vain internetkaapelireikä seinässä, mutta reitittimellä sai myös wifin aikaan. Keskustassa kauppakeskuksissa, ravintoloissa ja kahviloissa oli ilmaisia nettejä sekä koulussa toimi Eduroam.

Aika Prahassa oli elämäni ehdottamasti parasta aikaa ja en voi muuta kuin suositella lähteville vaihtareille. Parasta on todella vilkas ja aktiivinen opiskelijaelämä, joka pyörii täysin vaihtareiden varassa. Opiskelijajärjestö Student Zone hoiti mielettömän hienoja viikonloppumatkoja naapurimaihin joihin kannattaa ehdottomasti osallistua tai vähintäänkin harrastaa omatoimimatkailua. Tsekkien ja muun keskieuroopan hintataso verrattuna suomeen mahdollisti hyvän elintason.

Ongelmatilanteita ei tullut eteen muuten kuin paikallisten englannin kielen taidon kanssa, joka oli pääosin heikkoa. Asuntolan työntekijät eivät puhuneet sanaakaan englantia ja kommunikointi oli lähes mahdotonta. Silti lopulta kaikesta selvisi eikä vaihdosta jäänyt mitään negatiivista sanottavaa.

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, kevät 2017

Madrid, Gran Via

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Pelkäsin, että erilaisten lomakkeiden ja hakemusten suo olisi loputon vaihtoon hakiessa, mutta todellisuudessa yllätyin, kuinka kaikki sujuikin melko helposti. Hankalimmalta tuntui learning agreementin tekeminen ja kurssien valitseminen, jolloin vaihtoyliopiston nettisivut tuli kahlattua moneen kertaan läpi toisinaan pienen epätoivon vallassa. Hieman ennen lähtöä tein Kelalle ilmoituksen väliaikaisesta muutosta ulkomaille, päivitin opinto- ja asumistuen sekä opintolainan hakemukset ja ilmoitin ulkoministeriölle oleskelusta ulkomailla. Erilaisten sähköpostien ja päivämäärien kanssa kannattaa olla huolellinen. Vaihtoyliopisto lähetti monenlaisia tiedostoja sähköpostitse, joissa oli toisinaan hieman sekavasti ja päällekkäisesti eri informaatioita, lukukauden aikatauluja ja muita päivämääriä. Ennen lähtöä minun täytyi Erasmus-kielitestin lisäksi tehdä myös vaihtoyliopistossa käytävää Espanjan kurssia varten lähtötasotesti, minkä perusteella meille suositeltiin tietyn tason kurssia. Sähköpostin välityksellä sain myös esitteen kevään tulevista Erasmus-tapahtumista, mikä lisäsi innostusta entisestään.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Espanjalaisen byrokratian maine oli kiirinyt ja odotin vähintäänkin mielenkiinnolla, minkälaiseen rumbaan joutuisin yliopistolla. Ensin menin koko yliopiston yhteiseen vaihto-opiskelijoiden toimistoon ilmoittautumaan. Sain sieltä mukaani vaihto-opiskelijan tehtävälistan, missä ohjeistettiin ilmoittautumisista ja atk-tunnusten aktivoinnista. Mukana tuli toki myös yliopiston nimellä varustettu paita! Suureksi avuksi tässä vaiheessa oli myöskin toimistosta mukaan saatu kampuskartta, sillä jo vaihtotoimiston löytäminen oli tuottanut hieman päänvaivaa. Kartan avulla suunnistin oman tiedekuntani rakennukselle, jossa oli myöskin oma toimisto vaihtoasioille. Tässä vaiheessa tarkistettiin valitsemani kurssit. Olin alkuperäisen lomakkeen mukaan valinnut yhden kurssin psykologian tiedekunnasta, jonne minun täytyi lähteä erikseen kysymään lupaa osallistua kurssille. Kävelin kampuksen toiselle puolelle psykologian tiedekunnan vaihtotoimistoon, jossa kurssille osallistuminen kiellettiin, koska se on ensimmäisen vuoden opiskelijoille tarkoitettu. Palasin siis takaisin tekemään kurssivalintoja uusiksi. Espanjan kielen kurssit toimivat kielikeskuksen tavoin erillisesti, joten sen valintaa en myöskään voinut tehdä oman tiedekunnan toimistossa.

Asuminen

Yliopisto tarjoaa asuntoloita kampuksella, mutta itse en näitä vaihtoehtoja edes tutkinut. Olin kuullut, että asuntolat ovat yllättävän kalliita sijaintiin nähden ja halusin mieluummin asua lähellä keskustaa. Näin tekivät myös lähes kaikki muut tuntemani vaihto-opiskelijat, joten suosittelen etsimään asunnon muuta kautta. Yliopisto sijaitsee keskustasta pohjoiseen 20 minuutin junamatkan päässä.

Päätin saamieni vinkkien takia hankkia asunnon vasta paikan päällä. Netissä liikkuu paljon huijareita ja muutenkin kaikki hoituu helpommin, kun voi itse mennä paikalle asuntoa katsomaan. Menin Madridiin viikkoa ennen lukukauden alkua, jotta saisin asioita järjesteltyä. Madridissa on useita yliopistoja, todella paljon vaihto-opiskelijoita ja muutenkin pulaa vuokra-asunnoista, joten kysyntä on todella kova lukukausien alussa. Siksi asunnon etsimisessä tulee olla aktiivinen ja rohkea. Itse päivitin jatkuvasti idealista.com-sivustoa, jonne ilmoitetaan paljon vapaita vuokra-asuntoja ja -huoneita. Käytännössä kaikki vaihtarit asuvat kimppakämpissä, sillä keskusta-alueelta ei yksiöitä kohtuuhintaan löydy. Se on hyvä mahdollisuus myös tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi lähettelin monia viestejä sivuston kautta vuokraajille, mutta en juuri saanut vastauksia takaisin. Totesin, että paljon tehokkaampaa on soittaa suoraan ja pyytää päästä käymään mahdollisimman nopeasti. Ehdin käydä katsomassa kolmea asuntoa, kunnes tärppäsi. Olin soittanut heti ilmoituksen nähtyäni ja pyysin päästä käymään jo samana päivänä. Kannattaa kuitenkin varautua, että etsiminen saattaa kestää pidempään ja tuntua välillä epätoivoiselta. En kuitenkaan tiedä ketään vaihtaria, jolle ei asuntoa olisi löytynyt, joten ei hätää!

Keskustan lähellä huoneiden vuokrat ovat kalliita, eivätkä asunnot silti välttämättä ole juuri remontoituja ja erityisen siistejä. Vapaa-ajan elämää toki helpottaa asua lähellä kaikkea, mutta Madridin metroverkosto on myös erittäin toimiva ja näin helsinkiläisen silmissä erittäin kattava. Kannattaa siis asuntoa hakiessa pitää silmät auki, olla avoin eri mahdollisuuksille ja soitella rohkeasti ilmoitusten perään. Facebookissa on myös lukuisia ryhmiä Madridiin tuleville vaihto-opiskelijoille, joissa ilmoitetaan vapaista asunnoista, etsitään kämppäkavereita ja mainostetaan tulevia tapahtumia.

Opiskelu ja opetus

Opiskelun aloittaminen oli tottakai todella jännittävää, kun kursseilta ei tuntenut ketään eikä espanjan kielen taitoni ollut kovin kummoinen. Opiskelu oli hyvin ”luokkamaista”, kuin olisi palannut peruskoulun tai lukion penkille. Opiskelijat oli jaettu ryhmiin, joissa he kävivät yhdessä kaikki kurssit ja yleensä vielä samaisessa luokkahuoneessa. Itse olin valinnut sekalaisia kursseja, joten yhtä kurssia lukuunottamatta kaikki olivat aina eri ryhmän kanssa ja eri paikoissa. Omat kurssivalintani vaihtuivat vielä paljon aikataulujen takia, ja kursseja voikin kuukauden ajan käydä vielä vaihtamassa vapaasti, kunhan niillä on tilaa.

Kaikkien kurssien aluksi kävin tervehtimässä opettajia ja kertomassa, että olen vaihto-opiskelija ja kielitaitoni ei ole vielä erityisen hyvä. He olivat aina kovin ystävällisiä ja tarjoutuivat auttamaan tarvittaessa. Eikä muuten kannata olettaa, että muut opiskelijat tai edes yliopiston opettajat puhuisivat englantia. Toimintakulttuuri eri opettajien kanssa oli hyvin vaihteleva; toisinaan tunnit olivat luentomaista opettajan yksinpuhelua ja puheenvuoroja piti pyytää tarkasti viittaamalla, ja toisinaan ilmapiiri oli hyvinkin keskusteleva ja tehtävät vaihtelevia. Kursseilla tehtiin paljon ryhmätöitä, mikä on toki loistava mahdollisuus tutustua muihin opiskelijoihin. Ryhmätöiden parissa pääsin todistamaan stereotyyppistä ”mañana, mañana” -asennetta, sillä usein niitä alettiin todella väsäämään vasta palautusta edeltävänä päivänä.

Kurssit arvostellaan asteikolla 1-10, jolloin 10 on paras (tosin kuulemani mukaan käytännössä mahdoton) arvosana ja 5 täytyy vähintään saada kurssin läpi pääsemiseksi. Opettajien kanssa voi toki koittaa neuvotella suoritustavasta, jos esimerkiksi kielitaito jännittää. Parissa tentissä sain käyttää tietokoneella kääntäjää apuna ja yksi opettaja neuvoi kirjoittamaan englanniksi, jos tuntuu hankalalta. Vähintäänkin sanakirjan käyttäminen sopii varmasti kaikille opettajille. Sain paljon apua kurssikavereilta, joten kannattaa koittaa tutustua muihin ja pyytää rohkeasti apua niin opiskelijoilta kuin opettajilta. Avoin mieli ja rohkea asenne vievät kaikessa pitkälle, ja liika stressaaminen on täysin turhaa – kannattaa toisinaan ottaa mallia espanjalaisesta lupsakasta asenteesta!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Kuten jo aiemmin sanoin, Madridissa on todella paljon vaihto-opiskelijoita. Kaupungissa toimii Erasmus-järjestö ESN:n lisäksi monia muita järjestöjä, joiden tapahtumat ovat suunnattu juuri vaihtareille. Ne järjestävät muun muassa bileitä, tandem-iltoja kielen oppimiseen, salsa-tunteja, museovierailuja sekä reissuja Madridin lähistölle ja ympäri Espanjaa. Yksi oman vaihtoajan kohokohdista oli viikon reissu Marokkoon pääsiäislomalla. Varsinkin aluksi kannattaa osallistua kaikkeen mahdolliseen ja rohkeasti kokeilla uusia juttuja, vaikka asunnon hankkiminen ja vieraalla kielellä opiskelu saattaa tuntua aluksi hyvin uuvuttavalta, ja iltaisin tekisi mieli jäädä sängyn pohjalle Netflixin ääreen. Eikä kannata ujostella, vaikka tapahtumasta ei tuntisi ketään. Kaikki vaihtarit ovat aluksi täysin samassa tilanteessa etsimässä uusia kavereita, joten tutustuminen on silloin todella helppoa.

Etelä-Eurooppalaiseen rytmiin voi kestää hetki totuttautua. Illallisravintolat aukeavat aikaisintaan kahdeksalta ja päivisin kun haluaisi hoitaa asioita, ovat kaikki paikat ihan varmasti kiinni siestaa viettämässä. Vaihtaritapahtumat alkavat vasta illalla kymmenen aikaan, vaikka seuraavana aamuna pitäisi olla yliopistolla aamuyhdeksältä. Aamupäivällä ensimmäisen tunnin jälkeen vatsa alkaa jo kurnia lounaan toivossa, joten yliopiston ruokala täyttyy pelkistä vaihtareista, mikä taas ihmetyttää kolme tuntia myöhemmin lounastavia paikallisia opiskelijoita.

En tietysti ole ollut muissa vaihtokohteissa, mutta väitän silti Madridin olevan yksi parhaimmista. Järjestettyä ohjelmaa riittää vaikka joka päivälle, vaihtareita on paljon eli kavereita löytyy joka puuhaan, ruoka on hyvää ja suhteellisen halpaa, kaupunki tarjoaa monipuolista tekemistä ja keskeisen sijainnin vuoksi reissaaminen ympäri Espanjaa onnistuu helposti. Itse rakastuin Madridiin, ja siitä tuli puolen vuoden aikana toinen koti. Tulin vasta takaisin Suomeen, mutta odotan jo pääseväni takaisin.

Vaihtokertomus, Szent Istvan University, lukuvuosi 2016-2017

Eläinlääketieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Hakeminen Budapestiin tapahtui Erasmus-ohjelman mukaisesti täyttämällä kaavakkeet Mobility onlinessa ja liittämällä opintosuunnitelma sen mukaan. Kun vaihtopaikka vahvistui, olin yhteydessä suoraan vaihtoyliopiston erasmus-koordinaattoriin ja vaihtoa varten tarvittiin lisäksi virallinen opintosuorite jo suoritetuista kursseista. Lukuvuosi-ilmoittautuminen hoidettiin normaalisti läsnäolevaksi omaan yliopistoon, mutta Kelalle piti tehdä uusi hakemus ulkomaan opiskeluvuotta varten.

Omat konkreettiset lähtövalmisteluni ennen vaihtoa olivat melko vähäiset, liityin muutamille Facebook-sivuille etsiäkseni asuntoa ja kyselin kaupungista itsestään kavereilta, jotka olivat siellä aiemmin vierailleet. Hoidin pidennetyn matkavakuutuksen vakuutusyhtiöltäni, koska tavallisten ehtojen mukainen maksimiaika matkalle on 3 kuukautta.

Tulevalta vaihtoyliopistolta sain tiedon infotilaisuudesta, joka järjestettiin koululla ennen varsinaisen lukuvuoden alkua. Infossa jaettiin kurssiaikataulut, yleistä infoa Budapestistä ja yliopiston allekirjoittama todistus opiskelustani kyseisessä yliopistossa. Yli kolmen kuukauden oleskelusta Budapestissä tulisi ilmoittaa suurlähetystöön, mutta itse en koskaan ilmoitusta tehnyt. Poistuin maasta useammin kuin kolmen kuukauden välein, joten tämä kolmen kuukauden raja ei kohdallani ylittynyt. Julkista liikennettä varten tarvittiin väliaikainen, parin kuukauden välein uusittava opiskelijakortti omalta yliopistolta.

Asuminen

Asunnon löytäminen Budapestistä on helppoa, ja valinnanvaraa on paljon. Itse käytin etsimisen apuna muutamaa Facebook-sivua, kuten ”Apartments/ roommates in Budapest” ja ”Budapest, Hungary apartment rentals”. Löysin jo ennen lähtöäni portugalilaisen tytön, joka etsi kämppiksiä tulevan vaihtoyliopistoni erasmus-opiskelijoiden Facebook-ryhmässä. Meidän lisäksi samaan asuntoon muutti ranskalainen tyttö, ja kaikki asuntoon liittyvät asiat hoidettiin virallisesti vuokranvälitysfirman kautta. Meidän yhteiselo ei kuitenkaan alkanut odotusten mukaisesti, ja ensimmäisen kuukauden jälkeen päätin muuttaa pois tästä asunnosta – onneksi se oli mahdollista, kun tilalle löytyi uusi vuokralainen. Facebookin kautta löysin ilmoituksen vapaasta yksiöstä, jonka vuokranantaja oli unkarilainen yksityishenkilö ja sovimme käytännön asiat hänen kanssaan keskenämme. Teimme kirjallisen vuokrasopimuksen ja kaikki hoitui hänen kanssaan mutkattomasti. Facebook toimii todella hyvin asunnonhaussa ja kaikki info vuokrattavista asunnoista löytyy englanniksi. Suurin osa asunnoista on tarjolla melko pelkistetysti kalustettuna.

Kimppakämpissä vuokrat vaihtelevat suurin piirtein 200-400 euron välillä, oman yksiön voi saada 300 eurosta ylöspäin. Vuokran lisäksi tulee kuukausittaiset laskut vedestä, sähköstä, kaasusta, netistä ja talonyhtiön ylläpitokuluista. Omalla kohdallani summat vaihtelivat kuukaudesta riippuen 50-70 euron välillä, enkä huomannut niiden suuruudessa juuri eroa riippumatta siitä asuitko yksin vai jaetussa asunnossa. Meidän yliopistolla, kuten varmaan muillakin yliopistoilla olisi ollut tarjolla myös soluasuntoja noin puolen tunnin bussimatkan päässä koululta, mutta niissä asuttiin kolmen hengen kesken yhdessä huoneessa. Hintaa niillä tosin olikin vain 70 euroa kuukaudessa, mutta mieluummin valitsin asunnon läheltä keskustaa ja koulua. Osa vuokranantajista edellyttää käteismaksua, mutta minä maksoin vuokrat aina tilisiirrolla.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäiset pari viikkoa koulussa menivät lähinnä paikkojen etsimisessä ja lukujärjestyksen muokkaamisessa. Oma lukujärjestykseni koostui lopulta kolmen eri lukuvuoden kursseista, ja niiden sovittaminen yhteen oli alussa melko haasteellista, kun koulun systeemi oli vielä tuntematon. Alkuperäinen Learning agreementini muuttui melko paljon kun näki käytännössä millaista opiskelu on ja miten tarvitsemani kurssit asettuvat lukujärjestykseen. Oltiin yhdessä muiden erasmus-opiskelijoiden kanssa kaikki yhtä vähän kärryillä asioista, mutta vaihtoyliopiston erasmus-koordinaattori oli todella avulias ja ystävällinen muokatessaan meidän harjoitusryhmiä ym. paremmin meidän aikatauluihin sopiviksi. Myös opettajat olivat pääasiassa joustavia esimerkiksi luentojen pakollisuuden suhteen, koska useiden vuosikurssien yhdistäminen johti väistämättäkin siihen, että osa opinnoista oli jatkuvasti päällekkäin.

Opetus meidän vaihtoyliopistossa oli erilaista kuin Suomessa, esimerkiksi hierarkia opettajien ja oppilaiden välillä oli paljon selkeämpi. Suulliset tentit olivat paljon suuremmassa roolissa kuin kirjalliset, ja pieniä välitenttejä tehtiin lukukauden aikana ennen tenttiviikkoja lukukausien lopussa. Kurssimateriaalien käsiin saaminen ja aikataulujen hallinta oli huomattavasti opiskelijavetoisempaa kuin meillä, ja jokaisella vuosikurssilla oli vastuuopiskelija joka kommunikoi opettajien kanssa. Opiskelijat jakoivat tietoa ja kokemuksia välitenteistä keskenään vuosikurssien Facebook-sivuilla, ja opiskelijoiden välinen yhteistyö oli hyvin merkillepantavaa. Samat opettajat toimivat sekä englanninkielisessä että unkarinkielisessä koulutusohjelmassa, mutta ryhmämme olivat täysin erillään opetuksessa. Englanninkielisessä ohjelmassa oli erityisen paljon opiskelijoita Irlannista, Norjasta ja Saksasta, mutta myös monista muista Euroopan maista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Budapestissa kaikki on halpaa – opiskelijan kuukausilippu julkisiin kulkuvälineisiin oli noin 12 euroa, bisse ravintolassa eurosta kolmeen euroa, ravintola-annos kolmesta kymmeneen euroa. Monet kahvilat ja erityisesti baarit hyväksyvät vain käteistä, mutta suuremmissa kaupoissa ja ravintoloissa pystyy maksamaan myös kortilla. Myös erilaiset palvelut kuten kampaajat, hieronnat ja erityisesti hammaslääkärit olivat edullisempia. Kerran jouduin etsimään sunnuntaina päivystävää hammaslääkäriä, ja röntgenkuvan ja lääkkeiden kanssa käyntini tuli maksamaan 17 euroa. Vaatteet olivat harvoja asioita joiden hintataso oli lähellä Suomen hintoja, mutta Budapest on täynnä ihania second hand liikkeitä joista löytää edullisesti hyviä tuotteita. Ja matkat! Suosittelen käymään viikonloppureissuilla naapurimaissa joko bussilla tai junalla, tai lentämään Roomaan tai Brysseliin noin 20 eurolla edestakaisin.

Myös itse Budapestissa on koko ajan tarjolla ohjelmaa, siellä on valtava määrä kansainvälisiä opiskelijoita, jotka järjestävät opiskelijatapahtumia. On retkiä eri kaupunkeihin, escape roomeja, paintballia, vaellusretkiä, pubikierroksia ja vaikka mitä. Myös esimerkiksi oopperaan voi saada liput parilla eurolla, jos saman illan näytöstä ei ole myyty loppuun. Erityisesti syksyllä ja keväällä kaduilla törmää jatkuvasti turisteihin, ja välillä tuntui, että ympäriltä kuuluu enemmän englantia kuin unkaria.

Jouduin käymään lääkärissä pari kertaa Budapestissa oleskelun aikana, ja käytin aina yksityisiä palveluita, jotka matkavakuutukseni korvasi. Yritin kysyä muutamilta unkarilaisilta julkisesta terveydenhuollosta johon olisin ollut oikeutettu Eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla, mutta he eivät tuntuneet tietävän miten systeemi toimii ulkomaalaisille ja kaikki info oli ainoastaan unkariksi. Yksi kaverini joutuin viettämään pari päivää julkisessa sairaalassa, ja kommunikointi oli vaikeaa henkilökunnan huonon englanninkielen vuoksi. Yksityisillä klinikoilla palvelua sai mutkatta myös englanniksi. Periaatteessa terveyspalveluita on siis saatavilla julkiseltakin puolelta, mutta itse koin ne huomattavasti hankalammaksi kielimuurin takia.

Hankin Budapestissä unkarilaisen prepaid-liittymän kännykkääni, mutta nyt roaming-asetusten muututtua suosittelen hankkimaan mieluummin Suomesta puhepaketin, johon kuuluu myös tietty datamäärä ulkomailla. Pre-paidit olivat mielestäni suhteessa kalliita, eikä kulutetun datan määrää pystynyt millään seuraamaan. Kaikki info kouluun liittyen oli netissä, joten koin tarpeelliseksi pitää nettiä myös puhelimessani, ja ulkomaalaisiin kavereihin yhteydenpitäminen oli selkeästi halvempaa netin kautta kuin soittamalla. Suurimmasta osasta kahviloista ja ravintoloista löytyi kyllä myös ilmainen wifi.

Koin oloni turvalliseksi sekä päivä- että yöaikaan, eikä esimerkiksi kadulla asuvista kodittomista ole vaaraa. Harmillista että heitä katukuvassa näkyy, mutta he elävät omaa elämäänsä häiritsemättä muita. Budapest on aika synkkä kaupunki korkeine tummine rakennuksineen, kapeine katuineen ja hylättyine taloineen, mutta tummuudestaan huolimatta en koskaan kokenut oloani turvattomaksi kävellessäni esimerkiksi pitkin valaisematonta korttelia keskustassa. Joitakin puhelinvarkauksia kuulin tapahtuneen, mutta missäpä niitä ei tapahtuisi. Arkkitehtuurinsa vuoksi tunnelma kaupungissa on ihan omanlaisensa, ja sieltä löytyy paljon vaihtoehtoisia paikkoja niin opiskeluun kuin vapaa-aikaan. Kaikkiaan Budapest oli mielestäni ihana kaupunki viettää vaihtovuotta, hintatasonsa puolesta myös opiskelija sai elää aika huolettomasti, kaupungista löytyi kaikki tarvittavat palvelut ja siellä pärjäsi englannilla erinomaisesti.

 

 

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa kevätlukukauden 2017 Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa. Varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli aika myöhään, noin kuukausi ennen kuin olisi jo pitänyt olla Skotlannissa, joten tein viimeiset lähtövalmistelut nopealla aikataululla. Sain myös tietää, että yhtä haluamaani kurssia ei järjestettäisi, joten joutuisin muuttamaan opintosuunnitelmia jonkin verran. Etukäteen en juurikaan perehtynyt Skotlantiin tai Aberdeeniin, mikä ei välttämättä ole kovin suositeltavaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossani vaihtoon tulevat tulivat viikkoa ennen muita opiskelijoita, ja meille oli järjestetty viikko kaikenlaista tutustumisohjelmaa. Tulin paikalle edeltävänä lauantaina, koska halusin käyttää sunnuntain siihen, että tutustun kampusalueeseen ja kaupunkiin rauhassa. Olin saanut jo kaikki yliopistotunnukset ja sähköpostin ennen tuloani mutta paikan päällä riitti myös tekemistä. Ensin piti hoitaa kurssi-ilmoittautuminen oman tutoropettajan kanssa, ja tämän jälkeen hoitaa opiskelijakorttiasiat kuntoon ja muu paikan päällä oleva byrokratia. Omalla kohdalla kortin saaminen kesti muutaman päivän. Suomessa tämä ei sinänsä olisi ollut ongelma, mutta Aberdeenissa opiskelijakortittomuus hankaloitti elämää huomattavasti. Oma opiskelijakortti toimi yleiskorttina vähän kaikkialla; sillä pääsi asuntolaan päivän päätteeksi, se toimi kirjastokorttina että -lupana (kirjastoon ei päässyt sisään eikä ulos ilman korttia), sillä sai opiskelija-alennukset ja ehkä tärkeimpänä sillä sai vuokraani kuuluvat ruoat. Opiskelijakorttiin sai myös ladattua rahaa tulostamista varten, joten käytännössä opiskelijakortti kulki kaikkialla mukana.

Meidän ei tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi ja terveydenhuoltoonkin suositeltiin menemään vasta sitten, kun jotain vakavaa on tapahtunut. Saimme paljon infoa yliopiston kautta Aberdeenista kaupunkina ja millaista eläminen siellä on. Omaan asumiseen liittyvät asiat taas joutui selvittämään täysin itse. Onneksi asuntolassamme oli vuorokauden ympäri paikalla vastaanottovirkailija, jolta pystyi kysymään mitä vain. Myös muut asukkaat auttoivat mielellään, joten kauaa ei tarvinnut miettiä miten pyykinpesu toimii tai mistä saa imurin käyttöön.

Asuminen

Asuin kampusalueella aivan kirjaston ja luentojen vieressä, mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. Asuin talon ylimmässä kerroksessa, ja jaoin suihkut, vessat ja pienen keittiökomeron 11 muun kanssa. Vaikka meitä oli monta, niin en ainakaan itse kokenut asumista rauhattomaksi. Tutustuin nopeasti muihin samassa kerroksessa asuviin, eikä mennyt aikaakaan, kun kenen tahansa oveen pystyi koputtamaan, ja kysymään vaikka leffaseuraa. Vuokrani oli kallis mutta siihen kuului aamupala ja illallinen kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin tarjolla oli brunssi. Illallisella meillä oli tarjolla aina liha-, kana-, kala- ja kasvisvaihtoehto, joten valinnanvaraa löytyi. Ruoan taso oli peruskouluruokaa parempi, mutta en ehkä itse olisi jaksanut tätä systeemiä koko vuoden. Tämä oli kuitenkin helppo vaihtoehto, koska se säästi aikaa kokkaamiselta ja kaupassa käynniltä. Ainoastaan sunnuntaisin pohdimme ryhmässä, että minne mennään syömään. Vastaus oli aika usein lähipubi tai kebabpaikka, joka oli astetta halvempi vaihtoehto.

Asuntolamme alakerrassa oli muutama yleiseen käyttöön tarkoitettu huone. TV-huoneeseen keräännyimme monesti kerran viikossa katsomaan jotain leffaa. Euroviisujen aikaan se oli aivan täynnä eri kansalaisuuksia, mikä itsessään oli omanlaisensa kokemus. Alakerrasta löytyi myös pingis- ja biljardipöytä, joihin välineet sai lainaksi opiskelijakorttia vastaan. Pingistä tulikin pelattua monenlaisessa joukossa. Aulassa oli myös sohvat, joista tuli meidän yleinen hengailupaikka. En ole koskaan ennen asunut näin yhteisöllisesti ja näin jälkikäteen ajateltuna, tämä oli ehkä parasta vaihtoajallani.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus olivat hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Täällä kurssit kestivät koko lukukauden, jonka jälkeen olisi spring break, revision week ja sitten kolme viikkoa kokeita. Kursseihin kuului myös muutama pakollinen ryhmätyöpaja tai seminaari, jotka oli suoritettava, jos halusi päästä kokeisiin. Luentoja per kurssi oli muutama viikossa, ja keskiviikkoiltapäivä oli kokonaan vapaa tunneista, koska se oli varattu urheilulle ja muulle toiminnalle. Luennot oli merkattu kestämään tunnin, mutta oikeasti niiden olisi kuulunut kestää vajaan tunnin. Tämä johtui siitä, että professorien tuli antaa meille aikaa siirtyä seuraavalle luennolle. Yleensä eri aineet olivat keskittyneet eri taloihin mutta minun kohdallani kaikki viisi kurssia sijaitsivat eri taloissa ja vielä eri puolilla kampusaluetta. Ensimmäinen ja puolet toisesta viikosta kuluivatkin oikean talon ja oikean luokkahuoneen etsimisessä mutta professorit olivat ymmärtäväisiä, jos saapui luennolle myöhässä. Tutorial -kertoihin suhtauduttiin vähän tiukemmin.

Suurin osa luennoista nauhoitettiin, ja ne olivat usein saman päivän aikana kuultavissa. Ainoastaan yhdellä kurssilla ei ollut yhtään nauhoitusta, joten siellä oli pakko olla tarkkana muistiinpanojen kanssa. Kävin lähes kaikilla luennoilla, vaikka ne eivät olleet pakollisia. Välillä kuuntelin osia nauhoituksista, jos en ymmärtänyt luennolla asiaa kunnolla tai jokin tärkeä yksityiskohta oli mennyt ohi. Totuin myös nopeasti englantiin luentokielenä, eikä se sinänsä tuottanut mitään ongelmia. Ainoastaan henkilöiden nimet olivat vaikeita kirjoittaa ylös eikä aakkosten luetteleminen välttämättä auttanut asiaa.

Aberdeenin kampuksella on kaksi kirjastoa. Kolmas, lääketieteellinen kirjasto, sijaitsi jossain kauempana. Iso ja melko uusi kirjasto oli varattu kaikille muille aineille paitsi oikeustieteelliselle aineistolla, jolla oli oma kaksikerroksinen kirjastonsa keskellä kampusta. Opiskelin molemmissa kirjastoissa, tosin ehkä hieman enemmän tässä pienemmässä, koska kirjani olivat sieltä. Lähes kaikki kurssikirjat kuuluivat heavy demand -osastoon, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että laina-aika on yksi päivä. Tähän ainoa poikkeus oli perjantain lainat, jotka sai pitää maanantai aamupäivään saakka. Kirjoja on myös vain muutama kappale sekä lainoja saa olla vain kolme kerrallaan. Omalta kannaltani tämä tarkoitti sitä, että kävin lähes joka päivä kirjastossa lainaamassa samoja kirjoja, koska en halunnut ostaa yhtään kirjaa. Kampusalueella asuminen teki tämän helpoksi mutta tiedän monta, jotka eivät jaksa olla näin ahkeria kirjastokävijöitä, ja vain ostivat suositellut kirjat.

Mitään tarkkaa tenttialuetta meille ei annettu, vaan kurssin alussa oli lista kirjoista, joita suositeltiin luettavaksi. Kahdella kurssilla luin kirjat läpi, muissa vain selasin, ja lueskelin ydinkohtia. On kuitenkin kovin kurssikohtaista, paljonko kirjoja painotetaan, ja toisissa riittää vain hyvät muistiinpanot. Yliopiston arvostelujärjestelmä on hyvin erilainen Suomen järjestelmään verrattuna. Tenteistä on kuitenkin mahdollista päästä läpi melko helposti, jos vain tietää edes vähän mistä kirjoittaa ja osaa perustella argumenttinsa. Sen sijaan hyvät arvosanat vaativat paljon työtä ja ulkoa opettelemista. Oikeanlainen siteeraaminen kannattaa sisäistää nopeasti, koska sitä tulee tarvitsemaan. Onneksi omalla alallani se oli suurimmaksi osaksi sama kuin Suomessa käytetty mutta riitti siinäkin jonkin verran opeteltavaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minua oli varoiteltu siitä, että Skotlannissa tarvitsee paljon käteistä. Tämä ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan kortti (ja sen lähimaksuominaisuus) kelpasi lähes kaikkialla. Ainoastaan busseja käyttäessä tuli olla tasaraha mukana, koska vaihtorahaa ei niistä saanut. Bussit olivat kuitenkin niin kalliita, että mieluimmin kävelimme puoli tuntia keskustaan. Tämä ei edes tuntunut kovin pitkältä matkalta, kun sen oli tarponut parin kuukauden ajan.

Yliopistolla on lukuisia societyja lähes mistä tahansa ja vielä erikseen urheilusocietyt. Suosittelen näihin liittymistä tai edes käymään läpi löytyisikö sieltä jotain omaa juttua. Päätin, että kun kerta ollaan Skotlannissa niin aika kokeilla jotain hyvin skotlantilaista, eli liityin traditional scottish dance societyyn, jolla oli tunnit kerran viikossa. En ole koskaan ollut mikään tanssija, mutta nämä tunnit olivat todella mukavia. Myös kerhon muut jäsenet olivat hyvin ystävällisiä ja ottivat mukaan kaikki vasta-alkajat. Päädyin tähän kerhoon heti ensimmäisestä ceilidh (lausutaa kheilii) -tapahtumasta, johon pääsin osallistumaan. Ceilidh on perinteinen skotlantilainen juhla, jossa juodaan viskiä, syödään haggista ja tanssitaan monta tuntia kilteissä tietynlaisen musiikin tahdissa. Nautin näistä tapahtumista erittäin paljon, ja yritin päästä niin moneen ceilidhiin kuin mahdollista. Jos pääsette vaihtoon Skotlantiin, käykää ehdottomasti katsomassa ja kokeilemassa millaisesta tapahtumasta on kyse.

Yliopiston ulkopuolinen vapaa-aika kului lähinnä kolmella tavalla: paikalliseen elokuvatarjontaa tutustumalla, pubivisoissa sekä retkillä. Aberdeenissa on kaksi elokuvateatteria. Halvempi niistä on Vue, jossa jokainen leffa maksaa vain 5 puntaa. Leffalippua ei tarvitse varata etukäteen, vaan paikalle voi tulla leffan alkamisaikaan ja ostaa liput vasta silloin. Tämä oli täysin normaalia, sillä ennen elokuvan alkamista esitettiin puolen tunnin ajan mainoksia. Kuten arvata saattaa, näillä hinnoilla elokuvissa tuli käytyä tavallista enemmän. Vue oli myös lähempänä yliopistoa kuin toinen teatteri, joka oli suurimman ostoskeskuksen sisällä.

Lähes jokaisessa isommassa pubissa järjestettiin pubivisa. Jos ei sellaiseen ole ennen törmännyt, kannattaa käydä kokeilemassa. Emme koskaan voittaneet mitään, mutta hauskaa meillä oli silti joka kerta. Menin myös aina eri ihmisten kanssa, ja siinä tutustui hyvin uusiin ihmisiin. Tosin pubeissa tuli muutenkin istuttua tai tanssittua mutta se tuntuu olevan vähän maantapa.

Osallistuin sekä yliopiston järjestämiin retkiin että tein retkiä kavereideni kanssa. Yliopiston retkiin kannattaa mennä, sillä ne ovat huomattavasti halvempia kuin omakustanteiset. Aberdeen on myös siitä hyvä paikka, että sieltä pääsee matkustamaan helposti pitkin Skotlantia. Jos haluaa lähteä vähän kauemmas, suosittelen Megabussia, joka toimii melko samalla periaatteella kuin Onnibus. Megabussilla pääsee myös suhteellisen halvalla Lontooseen saakka, mutta matka kestää 12 tuntia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, on mahdollista varata sänkypaikka. Suosittelen tätä, sillä itse istuin bussissa molempiin suuntiin ja voin sanoa, että tämä kokemus ei todellakaan ollut kovin miellyttävä.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että vaihtoni oli oikein onnistunut. Luonnollisesti kaikki ei aina mennyt suunnitellusti ja muutama yö tuli vietettyä esseen kirjoittamisen parissa, mutta se vähän kuuluu asiaan. Apua sai aina kysymällä ja välillä ihan pyytämättä. Tärkeintä vaihdossa oli kuitenkin ne ihmiset, joihin pääsi tutustumaan. Minulle lähtö Suomesta ei aiheuttanut mitään kulttuurishokkia, mutta lähtö Aberdeenista tuntui huomattavasti enemmän. Onneksi on olemassa keinoja olla yhteydessä kavereihin vaikka toisella puolella maapalloa.

Vaihtokertomus, University of Zagreb, lukuvuosi 2016-2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

University of Zagrebin nettisivuilta löytyivät hyvät ohjeet hakemiseen vaihto-oppilaille tarkoitetuilta sivuilta. Kohdeyliopistolta lähetettiin hyväksymiskirje hyvissä ajoin ennen uuden lukuvuoden alkua. Hyväksymiskirje tuli kuitenkin vähän myöhässä, samoin tieto asuntolahuoneen saamisesta, mutta kannattaa odottaa niitä kärsivällisesti. Hakemusta sai täydentää myöhemmin ja ohjeet täydentämiseen tarvittavista asiakirjoista olivat selkeät. Asuntolahuoneen hakeminen oli yksinkertaista. Hain itse kaikkiin kolmeen asuntolaan varmistaakseni huoneen saamisen. Asuntolaa varten tarvittiin todistus terveystarkastuksesta ja vahvistus siitä, että on saanut tarvittavat rokotteet. ESN buddy eli paikallinen opiskelijamentori haettiin ennen lukukauden alkua. Hakemiseen tuli selkeät ohjeet sähköpostitse ja vastauksen buddyn saamisesta sai nopeasti.

Alkubyrokratia kohteessa

Tiedekunnassani vaihto-opiskelijoille järjestettiin yliopistolla Welcome day, jossa professorit esittäytyivät ja kertoivat omista vaihto-opiskelijoille tarjoamistaan kursseista, yliopiston kirjastoista ym. Aikaa Learning agreementin muuttamiseen oli hyvin ja sitä pystyi muuttamaan vielä aloitusluentojen jälkeen. Opiskelujen suunnittelua ajatellen koin parhaaksi tavaksi osallistua mielenkiintoisten kurssien alkuluennoille ja tehdä kurssivalinnat niiden perusteella, sillä ilmoitetut aikataulut saattoivat muuttua.

Byrokratia on Kroatiassa suomalaiseen byrokratiaan tottuneelle hidasta. Asiat hoidetaan paikan päällä eikä netissä. Aluksi Zagrebiin saapuessa on monta hoidettavaa asiaa aina matkakortin hankkimisesta kurssivalintojen tekemiseen, poliisiasemalla ilmoittautumiseen, pankkitilin avaamiseen ja puhelinliittymän hankkimiseen, mutta muut vaihto-opiskelijat hoitavat samoja asioita samaan aikaan ja asioita hoitaessa kaupunki tulee tutuksi. Poliisiasemalla ilmoittautumiseen kannattaa varata paljon aikaa. Englanninkielen taso ei ole korkea monissa paikoissa, joten alkubyrokratiaa voi helpottaa se, että pyytää esimerkiksi ESN byddynsä mukaan.

Asuminen

University of Zagrebilla on kolme opiskelija-asuntolaa. Asuntolalla asuminen on halpaa ja kahden asuntolan yhteydessä on myös opiskelijaruokala menza, jossa syöminen on halpaa. Asuntolassa opiskelija ei maksa sähköstä, lämmityksestä ym. ja huoneet olivat mukavan lämpöisiä myös talvella. Asuntoloille pääsee kätevästi joko bussilla tai ratikalla. Omassa asuntolassani Šarassa huone jaettiin toisen opiskelijan kanssa ja kylpyhuone naapurihuoneen kanssa. Keittiö jaetaan koko kerroksen kanssa eivätkä puitteet ruoanlaittoon olleet kovin hääppöiset. Asuntolalla asuu paljon muitakin vaihtareita, minkä lisäksi siellä asuvista paikallisista on paljon apua, jos tarvitsee esimerkiksi käännösapua.

Monet vaihtarit asuvat myös yksityisellä. Osa hankki asunnon jo kotimaassaan netistä, osa tuli Zagrebiin esimerkiksi hostelliin ja etsivät asunnon paikan päältä. Myös välitysfirmoista voi olla apua, mutta Facebookissa asuntoja on myös paljon tarjolla. Monet vaihtarit tapasivat hostelleissa toisia vaihtareita ja etsivät asunnon yhdessä. Olin Zagrebissa koko lukuvuoden ja ensimmäisen lukukauden asuin asuntolassa. Toiseksi lukukaudeksi muutin vaihtarikaverini huoneeseen Zagrebin keskustaan, kun hän palasi kotimaahansa ensimmäisen lukukauden päättyessä.

Yksityiseltä asuntoa vuokratessa kannattaa ottaa huomioon, että vuokraan ei välttämättä sisälly esim. sähkö, vesi, kaasu ym. Talvella lämmityskustannukset voivat nousta melko korkeiksi, joten kannattaa ottaa tämä huomioon vuokran hintaa miettiessä. Vuokra-asuntoja löytyy aivan Zagrebin keskustasta ja asunnot ovat yleensä suuria.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijat voivat halutessaan opiskella kroatian kieltä muiden kurssiensa ohella. Kielikurssit ovat maksullisia.

Itse koin tiedekuntamme opetustyylin todella hyvänä. Luennoilla käytiin viikoittain ja opetusryhmät olivat vaihtarikursseilla pienet, joten kursseilla muodostui hyviä kaveriporukoita ja usein tiettyjen kurssien jälkeen lähdettiin yhdessä kurssilaisten kanssa kahville. Muutama kurssi oli sekä vaihtareille että paikallisille opiskelijoille. Professorit olivat mukavia ja kiinnostuneita oppilaistaan ja hyödynsivät hyvin sen, että meitä oli monesta eri maasta. Yliopisto tarjosi myös mielenkiintoisia seminaareja, joihin suosittelen osallistumaan. Jos tulee mahdollisuus osallistua opintomatkalle, suosittelen ehdottomasti osallistumaan. Kävin itse Lontoossa, Wienissä ja Dubrovnikissa yliopiston kautta ja jokainen matka oli hieno kokemus. Suosittelen osallistumaan matkalle, vaikka olisit ainoa vaihtari. Paikalliset opiskelijat ovat mukavia ja ottavat vaihtarit hyvin vastaan.

Monet kurssit suoritettiin lopputentillä, jotkut taas esitelmällä tai esseellä. Professorit olivat hyvin joustavia tenttipäivien kanssa, jos vaihtarin täytyi esimerkiksi palata kotimaahansa ennen kurssin loppumista. Todella harvalla kurssilla tarvittiin oppikirjaa. Suurimmalla osalla kursseista opetusmateriaali ja omat muistiinpanot riittivät. Lopputenteistä osa oli suullisia tenttejä ja osa kirjallisia. Vaikka suullisiin tentteihin ei olisi tottunut, ei niitä kannata säikähtää, sillä professorit tulevat kurssin aikana hyvin tutuiksi ja tenttitilanne oli itselläni aina hyvin rento ja mukava.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkavakuutuksen lisäkuukaudet oli maksettava ennen vaihtoon lähtemistä. Lisäkuukaudet voivat olla hyvin kalliita, joten tähän kannattaa varautua. Facebook-ryhmät auttavat suuresti, oli kyseessä sitten asunnon etsintä tai mitä tahansa. Kannattaa liittyä esimerkiksi ryhmiin Social Zagreb, Expats in Zagreb, Suomen suurlähetystön sivut ja suomalaisten oma Kroatia-sivu. Ravintolassa syöminen ja kahvittelu on Zagrebissa halpaa. Paikalliset viettävät paljon aikaa kahviloiden terasseilla ja kaupungissa on mukavan rento tunnelma. Koin koko lukuvuoden itselleni sopivaksi ajaksi olla vaihdossa eikä tuntunut siltä, että aika kävisi pitkäksi. Monet vaihto-opiskelijat viettävät Zagrebissa yhden lukukauden, mutta osa syyslukukauden vaihtareista pidensivät vaihtoaikaansa vielä kevätlukukaudella.

Matkustaminen Zagrebista bussilla Kroatian sisällä tai naapurimaihin on helppoa. Bussiliput kannattaa ostaa netistä etukäteen ja tulostaa, koska mobiililiput eivät usein kelpaa. Myös auton vuokraaminen on helppoa ja vuokrafirmoja on paljon keskustassa ja lentokentällä. Suosittelen käymään vuokrafirmassa hoitamassa vuokrauksen mieluummin kuin netissä, sillä netissä tilatessa varaussivusto yleensä velvoittaa hankkimaan vakuutuksen, minkä lisäksi vakuutus täytyy hankkia myös vuokrafirmalta. Isommalla porukalla auton vuokraaminen tulee yleensä halvaksi. Suosittelen lämpimästi matkustamista sekä Kroatian sisällä että naapurimaissa. Zagrebin sisällä Uber toimii hyvin ja sillä matkustaminen on todella halpaa.

Opiskelijaelämä Zagrebissa on mukavaa ja tapahtumia on tarjolla paljon. Opiskelijajärjestö ESN:n järjestää paljon ohjelmaa, esimerkiksi matkoja, juhlia, urheilutapahtumia. Tämän lisäksi kaupungissa järjestetään paljon festivaaleja ja muuta ohjelmaa, esimerkiksi Zagrebin joulumarkkinat on äänestetty Euroopan parhaiksi useamman kerran.

Zagreb on melko pieni ja todella eläväinen kaupunki ja se on kaikin puolin hyvä vaihto-opiskelukohde. Siellä liikkuminen on helppoa ja keskustassa joka paikkaan pääsee kävellen tai ratikoilla. Hintataso on matala verrattuna Suomeen. Koin Zagrebin hyvin turvalliseksi kaupungiksi. Zagrebissa on paljon turisteja etenkin viikonloppuisin. Kroatiaan oli mielestäni helppo sopeutua, sillä kulttuuri ei ole kovin erilainen verrattuna Suomeen.