Utbytesberättelse, Københavns Universitet, Danmark, våren 2019

Studerande vid juridiska fakulteten

Nordens dejligste by – København

Kööpenhaminan keskusta

Efter en utbytestermin vid Københavns universitet i Köpenhamn våren 2019 kan jag inte annat än lovorda och prisa stället. Mina förväntningar på utbyte som erfarenhet var inte särskilt höga, men det halva året som jag tillbringade i Köpenhamn lyckades överträffa dem flerfaldigt. Utbytet sänkte även tröskeln för att söka mig till jobb, studier eller andra projekt i Norden i framtiden. Köpenhamn som stad är så mångsidig att jag skulle våga påstå att nästan vem som helst skulle kunna trivas där en termin – men i synnerhet om man är intresserad av Norden, eller mer specifikt Danmark, har staden mycket att erbjuda. Nedan följer en kort redogörelse över vårterminen som undertecknad tillbringade i Köpenhamn våren 2019.

Resan dit & byråkrati

Av någon orsak kändes det som att jag inte var tvungen att göra så hemskt många förberedelser inför avfärden: den mentalt största bördan var att boka en (1) flygbiljett. Att ta sig till Danmark är lätt då landet ligger geografis

kt relativt nära Finland. Snabbast går det med direkta flyg, då flygtiden är en dryg timme till Köpenhamn, men den som föredrar slow-travel och kanske vill undvika flyg har ett fint alternativ i rutten jag kallar tvärs-igenom-norden: färja från Helsingfors eller Åbo till Stockholm, och därifrån tåg raka vägen till Köpenhamn. Färden är väldigt vacker, med den nordiska naturen och delar av Norden med flyktiga gränser mellan länderna, där man inte direkt kan säga när man passerat gränsen mellan länderna. Det var ett härligt sätt att resa på, men skulle inte göra om det med de fyra tunga väskor som jag hade med när jag skulle flytta all min egendom till Finland. Med tanke på att färden tog ett drygt dygn, fyllde väsksläpandet nog min träningskvot för hela den veckan!

Kööpenhamina auringonlaskun aikaan

Genom hela utbytesprocessen hade jag fått väldigt klara instruktioner både från Helsingfors universitet och Københavns Universitet (KU), om vad som förväntades av mig, och t.ex. vad som skulle göras när man anlänt till Danmark och till universitetet. Alla delar av processen hade tydliga tidtabeller och tidsfrister för när bilagor skulle lämnas in, vilket för en jur.stud. med en förkärlek för ordning och reda var en stor lättnad.

Som nordisk medborgare var byråkratin kring att flytta till landet markant lättare än för många andra nationaliteter, i synnerhet för folk från länder utanför EU. Av nordbor krävdes däremot praktiskt taget inga åtgärder, eftersom det mesta fixats automatiskt. Att skaffa ett CPR-nummer, som motsvarar den finska personbeteckningen, skulle ha inneburit en del byråkrati. Eftersom det inte var nödvändigt för vardagliga ting som studier, resekort eller gym skaffade jag aldrig ett, och klarade mig riktigt fint utan. Jag förstod också att hälsovården skulle vara väldigt tillgänglig också för utbytesstudenter, men egen erfarenhet av systemet fick jag inte.

Före vårterminen inleddes på allvar ordnades det ett kort introduktionsprogram på kampus för alla juridiska fakultetens utisar med universitetsrepresentanter samt tutorer för internationella studerande. Det var en väldigt trevlig första chans att få träffa de andra utisarna och samtidigt fixa de praktiska ärendena på kampus. Dessa var dock snabbt undanstökade, och studielivet kunde därmed börja!

Universitetet

Den juridiska fakulteten vid Københavns universitet är otroligt fin och fullständigt nyrenoverad! Man har verkligen tänkt på ALLT en jur.stud. kan behöva: fräscha läslokaler, grupparbetsrum, bibliotek, bokhandel, kantiner, kiosker, kaffemaskiner, allt! Utöver detta stimulerades också ens akademiska intressen av otaliga läsvärda tidningar (gratis), samt en massa evenemang, öppna för allmänheten, om aktuella och intressanta ämnen – vem skulle inte bli inspirerad? De flesta av dem jag deltog i själv ordnades av Juridisk Diskussionsklub, ämnesföreningen för juridikstuderande, som för övrigt håller väldigt hög nivå på t.ex. debatterna de ordnar.

Bilder från en debatt om juridiska frågor kring invandring för politiker inför Folketingsvalget, samt från ”lokala Codex”, där ett seminarium om Grönlands juridiska ställning hölls.
Studierna

Utbytesstudierna skulle planeras i god tid före utbytet skulle äga rum. Det var ett nöje att göra, eftersom den elektroniska studiehandboken var ytterst uppdaterad och informativ, så tillsammans med den och de övriga kriterierna för kurserna var det lätt att göra det slutliga kursvalet. Hälften av kurserna gick jag på engelska och hälften på danska, vilket jag tyckte var ett fungerande koncept!

Kursvalet påverkades av flera faktorer och var inte så fritt som man kunde ha tänkt sig först: under varje termin ska man avlägga 30 studiepoäng (sp), och kurserna är till storleken antingen 15 eller 7,5 studiepoängs kurser. Utav kurserna du väljer måste en vara en 15 sp kurs, så i praktiken kan du enbart ha 3 kurser under en termin – helt galet!! Detta blev jag lite besviken på först, eftersom jag skulle ha velat testa på en massa olika ämnen som vi inte har i Helsingfors. För att förbättra mina danskakunskaper ville jag absolut gå en språkkurs, men också en ”riktig” kurs för mer praktisk upplevelse av studier i Danmark. Kriminologi på danska var verkligen en ny och spännande upplevelse, och alla de lokala studenterna tog mig väl emot och var väldigt stöttande av den fula ankungen från ankdammen som talade knagglig danska!

Den danskspråkiga kriminologikursen som jag gick på marknadsfördes inte åt utisar, eftersom det väl antogs att inga utisar talar svenska eller har intresse att lära sig danska. Man behöver dock inte bli avskräckt av sådant! När jag mejlade och förklarade att jag talar svenska som modersmål och har gått några danska kurser redan samt har stort intresse för att lära mig mera var det inga som helst problem att anmäla mig till danskspråkiga kurser, trots att det i reglerna stod att utbytesstuderande får anmäla sig enbart till engelskspråkiga magisterkurser. Det lönar sig alltså alltid att fråga, folk är i regel väldigt välvilliga och hjälpsamma!

Själva innehållet i kurserna var bättre än något jag kunnat hoppas på. Lärarna var väldigt pedagogiska och sakkunniga inom sina områden, så föreläsningarna var något man absolut inte ville skippa. I huvudregel var det muntliga tenter som gällde, i andra hand längre essäer. Kurserna var också vettigt uppbyggda, och genom mindre delprestationer tvingades studenterna att ta tag i studierna genast från början, så att bördan fördelades jämnt under hela kursen. Bedömningen kändes kanske därför också väldigt rättvis, och än idag känns det som att jag behärskar det jag lärde mig under kurserna – till skillnad, tråkigt nog, från många lagbokstenter som jag skrivit här hemma, vilka man stressläst inför veckan före själva tenten.

Boende

Boende i Köpenhamn är relativt dyrt och svårtillgängligt – det finns inte ett direkt överflöd av lämpliga bostäder på skäligt avstånd från centrum. Karikerat kunde man säga att alternativen är att betala dyrt eller ännu dyrare. Detta gäller dock prisnivån överlag, då också mat är märkbart dyrare än i Finland. Detta kan dessutom vara svårt att märka i matbutiken med den danska kronans knasiga växelkurs (1 euro ≈ 7,5 DKK)!

Om man vill vara sparsam, kan man försöka hitta någons soffa eller extra säng att sova i för en lite lägre hyra, men dylika ställen är i regel svårare att hitta. UniversView from a windowitetet samarbetar med en Boligfond, som erbjuder studielägenheter för studerande vid KU. Eftersom jag visste att jag skulle få en del besökare att inhysa under mitt tak, valde jag att satsa på en liten etta i ett stort studerandeboende i centrum. Trots att hyran var hög (och hushållningsreglerna många och pedanta) var jag nöjd med mitt boende pga. dess renlighet och fantastiska läge och utsikt. Det var otroligt smidigt att ta sig runtom i stan, och många av mina vänner bodde roligt nog i samma kvarter!

Enklast att ta sig runt är med cykel – alla cyklar i Köpenhamn. Det finns cykeluthyrningsställen i mängder i stan, alternativt kan man köpa en begagnad cykel och sedan sälja den igen före man åker tillbaka. Också kollektivtrafiken fungerade väl, men ur ett ekonomiskt perspektiv är det ofta billigare att föredra cykeln. Överlag kändes Köpenhamn som en väldigt säker stad, även om känslan var mycket mer europeisk och storstadsaktigt än i Helsingfors. För mig var det nog ändå det att man visste att man är i ett annat nordiskt land, där folk tänker i stort sett ganska lika och värdesätter samma saker, som gjorde att man kände sig trygg. Det kändes som att hjälp nog skulle finnas tillgängligt om det skulle behövas. Folk i allmänhet var också väldigt hjälpsamma om man frågade om hur man skulle ta sig till en viss plats eller dylikt. På grund av likheterna mellan Finland och Danmark var det säkert också relativt lätt att anpassa sig till kulturen.

Studielivet

Folk i Danmark gillar verkligen att festa. Många gånger var det som att resa bakåt i tiden till barer där musiken spelar så högt att du inte hör vad du själv försöker skrika och där alla får röka fritt, också inomhus. Det är alltså frågan om ett slags lovat land om du är ute efter fest, drinks (som är markant billigare än här hemma). Ett koncept som alla omfamnat i Danmark är fredagsbarer, vilket undertecknad också var evigt tacksam för – konceptet passar nämligen utmärkt även oss i det äldre gardet som redan har uthärdat alltför många år av studieliv på hemmafronten!

Köpenhamns geografiska läge är guld om man hoppats på att se något annat också än bara staden i sig: man kommer otroligt enkelt, snabbt och billigt med buss eller tåg till Sverige, Norge och Tyskland. Men, det bästa jag kan tipsa om: resa inom Danmark! Jag besökte de största städerna, men också en del mindre orter, och blev inte besviken en enda gång. Varje stad och by hade något nytt att erbjuda och man kommer billigt och snabbt runt praktiskt taget i hela landet då avstånden är så korta. De lokala värdar jag bodde hos var dessutom de hjälpsammaste och trevligaste människorna jag någonsin träffat. Det finns också mycket vacker natur i Danmark, som till en stor del är väldigt annorlunda från det finska – t.ex. vilda sälar vid Atlantens kust i Esbjerg, eller massiva kalkformationer vid Møns Klint. Definitivt värt att uppleva på riktigt nära håll också!

Det här var mitt utbyte i Köpenhamn i stora drag – hoppas jag har kunnat inspirera flera nya entusiastiska nordister!

Vaihtokertomus, Université de Montpellier I, Ranska, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin reilut neljä kuukautta kevätlukukaudella Eteläranskan Montpellierin opiskelijakaupungissa. Montpellierista voi sanoa että se vastaa aikalailla Suomen Turkua, sillä kaupungit ovat lähes saman kokoisia ja molemmissa on erittäin paljon opiskelijoita ja ylipäätään nuoria ihmisiä, eli opiskelijakulttuuri on rikas ja myöskin avoin verrattuna Helsinkiin, jossa suurin osa ajasta tulee vietettyä aikaa pelkästään saman tiedealan opiskelijoiden kanssa.

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen itse vaihtoa, eli itse vaihdon hakuprosessin aikana, kannattaa hyvissä ajoin selvittää mitä kaikkea tulee lähettää vaihtoyliopistolle. Oletus on se, etteivät he saa mitään tietoa omasta yliopistosta (paitsi tietenkin tiedon siitä, että sinut on hyväksytty vaihtokandidaatiksi), vaan kaiken tiedon pitää lähtökohtaisesti lähettää itse. Minun piti muun muassa lähettää täytetty lomake henkilötiedoillani, kopio DELF-todistuksestani, passikopio sekä erillinen passikuva. Koska Ranskan byrokratia tietyillä osa-alueilla, ja etenkin yliopistoissa, ei ole ihan niin kehittynyttä ja mutkatonta kun mihin me ollaan Suomessa tottuneita, nämä piti lähettää postitse. Vaihtoyliopiston ”Bureau des relations internationals” kyllä lähetti tähän liittyvät ohjeet hyvissä ajoin. Heitä kannattaa myös kysyä jos joku asia on epäselvä, kunhan muistaa kirjoittaa aina ranskaksi. Yliopistolla ei puhuta englantia ollenkaan.

Itse hyväksyminen vaihtokohteeseen tapahtui omalta osaltani marraskuun alussa, eli noin pari kuukautta ennen vaihdon alkua. Vasta sen jälkeen aloin etsimään asuntoa ja varaamaan lennot yms, ihan vaan ollakseni varman puolella. Asuntoa etsin ensin yliopiston puolelta, mutta kun he ilmoittivat etteivät he pysty tarjoamaan useimmille asuntoa/huonetta niin aloin tutkimaan yksityisen puolen vaihtoehtoja. Etsiskelin ensin huonetta kimppakämpästä mm. suositulta Carte des Colocs-sivustolta, jossa yksityiset ihmiset vuokraavat huoneita omista tai vuokraamistaan asunnoista, mutta päädyin lopulta turvallisempaan vaihtoehtoon: huone kimppakämpästä välittäjäfirman Chez Nestorin kautta. Olin tähän valintaani erittäin tyytyväinen, sillä välittäjäfirma myöskin vastaa kaikista mahdollisista ongelmatilanteista (esim. jos joku menee rikki tai ei toimi) ja heillä on tiimi joka tulee paikalle ratkaisemaan ongelman mahdollisimman nopeasti.

No, oma asumistilanteeni ei tästä huolimatta ollut ihan mutkaton, sillä jouduin vaihtamaan ensimmäisestä Chez Nestorin asunnosta toiseen, sillä ensimmäisessä oli paljon ongelmia sähkön ja lämpimän veden toimivuuden kanssa (mikä ei tammikuussa ollut hirveen mukavaa). Toinen asunto oli kuitenkin paljon parempi; se oli iso ja vastaremontoitu ja lähempänä keskustaa. Toki sen huone oli kalliimpikin (maksoin siitä noin 550 € sisältäen kaikki kulut verrattuna edellisen noin 470 €:oon). Suosittelen kuitenkin asumista arvostaville ihmisille valitsemaan jotain yksityiseltä puolelta, vaikka se onkin lähtökohtaisesti paljon kalliimpaa kuin opiskelija-asunnot, niin ainakin itselle se, että pystyi laittamaan ruokaa omassa keittiössä ja hengaamaan omassa olohuoneessa muiden kämppisten kanssa vaikutti paljon arkeeni. Lisäksi olen kuullut paljon kauhukertomuksia tutuilta Ranskan opiskeluasunnoista ja -asuntoloista: pahimpiin kuuluu murtautumiset ja tulipalot keskellä yötä, lievimpiin homeongelmat ja tilojen likaisuus.

Yliopisto ja opinnot

Kohdeyliopisto lähetti hyväksymisen yhteydessä listan kaikista niistä asiakirjoista, jotka kuuluu ottaa mukaan jotta saisi opiskelijakortin ja näin ollen myös virallisen opiskelijastatuksen yliopistolla. Kannattaa jälleen kerran tutustua listaan tunnollisesti ja hankkia mahdolliset asiakirjat hyvissä ajoin. Mm. passikuvia kannattaa myöskin muihin tarkoituksiin ottaa mukaan, ja lisäksi olen itse tarvinnut esimerkiksi kopion vuokrasopimuksestani. Yksi asia joka kannattaa huomioida on se, että Ranskassa tulee hankkia ”Responsabilité civile”-vakuutuksen, jonka saa MEP-vakuutusyritykseltä hintaan 16 €. Kopio tästä vakuutuksesta viedään yliopistolle. Muuten ei ollut mitään sen kummempaa alkubyrokratiaa, kaikki menee oikeastaan aika sujuvasti, kunhan muistaa lukea huolella ohjeita ja varata tarpeeksi aikaa todistusten saamiseksi deadlinen pitämiseksi. Ranskalaiset osaavat kuitenkin useimmiten joustaa tarpeen mukaan, vaikka ovatkin byrokraattisia.

Ranskassa yliopistot ovat kuitenkin hyvin vanhanaikaisia verrattuna Suomeen, ja kurssit saattavat toteutua eri tavalla kuin siihen mihin ollaan täällä totuttu. Yleensä et saa kursseista mitään muuta tietoa kuin kurssitittelin (ei ole siis mitään kurssikuvasta tms.), ja sitten on pari viikkoa aikaa tutustua kurssin sisältöön käymällä luennoilla. Sen jälkeen voi päättää, haluaako jatkaa kurssilla vai ei, mikä tapahtuu käytännössä ilmoittautumalla tentteihin. Mitään kurssikuvauksia ei siis ole olemassa, ja käsittääkseni professorit voivat aika omavaltaisesti päättää mitä kursseilla opettavat. Kurssivalikoima ainakin oikiksen puolella oli melko laaja, ja saat valita mitä tahansa kursseja (pienryhmäkurssit eli TD-kurssit ovat kuitenkin varattu pelkästään paikallisille) kaikilta vuosikursseilta. Valtsikan puolella valikoima oli kuitenkin huomattavasti suppeampi, joten kannattaa toki tarkistaa etukäteen mahdollisuuksiaan valita itseään kiinnostavia kursseja.

Kurssit ovat (massa)luentopohjaisia, joissa proffa puhuu ja kaikki kirjoittavat muistiinpanoja sen minkä ehtii. Mitään kurssikirjoja ei ole, eikä myöskään mitään powerpoint-esityksiä tai muuta luentoja tukevaa materiaalia. Käytännössä olet siis pelkästään sen armoilla, mitä olet luennoilla ymmärtänyt. Vaihtarina kannattaa kuitenkin pyytää paikallisilta heidän muistiinpanoja, sillä ainakin omani olivat hyvin puutteelliset etenkin opintojen alussa kun en todellakaan ymmärtänyt kaikkea mitä proffat puhuivat. Lisäksi tentit ovat vaihtareille ainakin Université de Montpellierissa suulliset, eli siihen kannattaa varautua. Itse kuumotin näitä suullisia tenttejä todella paljon, mutta eivät ne loppujen lopuksi ollut niin ”pahoja” kuin mitä olin ajatellut. Vaihtarit pääsee yleensä kuitenkin läpi tenteistä vaikkei ne menisikään ihan putkeen – kunhan muistaa olla kohtelias ja yrittää parhaansa, niin siitä pääsee jo pitkälle. Suosittelen toki aloittaa lukemisen hyvissä ajoin, etenkin jos ranskan kieli tuottaa edes pikkasen haasteita. Itse menin myös sillä strategialla että valitsin pelkästään EU-pohjaisia kursseja, sillä halusin välttää pelkästään ranskalaisen oikeuden lukemista. Tämä on tietenkin ihan oman maun mukaista.

Muita käytännön vinkkejä

Hyvä asia tietää on se, että Ranskan jokaisessa kaupungissa on vieläkin joka lauantai gilet jaunien mielenosoituksia ja mellakoita, jotka ovat omiaan häiritsemään liikennettä ja elämää etenkin keskustassa. Itsellä menivät reitit monta kertaa uusiksi kun mikään liikenneväline ei yhtäkkiä kulkenutkaan. Kannattaa pitää mielessä se, että nämä mielenosoitukset voivat oikeasti olla todella väkivaltaisia ja ehdottomasti välttää mellakoita niin hyvin kuin vain pystyy. Mielenosoituksia voi myös olla muina päivinä (keväällä niitä oli myös esim. 1.5 eli työväenpäivänä ja 9.5 eli Eurooppapäivänä) joten näistä kannattaa tiedustella etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan pysytellä sisätiloissa ikävyyksien välttämiseksi.

Itse matkustelin todella paljon ja käytin enimmäkseen Flixbus-halpabussia ja junien tarjouslippuja (Ouigo). Monilla yhtiöillä myöntää nuorille tarjouskortteja, mutta nämä ovat yleensä maksullisia ja vuoden kestoisia eivätkä siis ainakaan yhden lukukauden ajaksi erityisesti kannattavia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että erityisesti bussit ovat usein myöhässä, ja kerran kohdallemme sattui jopa sellainen kokemus että bussi ei tullut ollenkaan. Yleisesti ottaen julkinen liikenne on kuitenkin suht luotettava ja kunhan matkustaa riittävän joustavilla aikatauluilla ei pitäisi olla sen suurempaa hätää. Myös Montpellierissa on hyvät kulkuyhteydet, joskin bussit lopettavat ajamisen jo klo 20-21 välissä, joten jos asuu kauempana keskustasta, niin kannattaa tarkistaa että ratikka kulkee lähistöllä.

Ehkä yllättävää on, että suurin osa elämiskustannuksista ei ollut loppujen lopuksi niin paljon halvempia verrattuna Suomaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat hintatasoltaan melko samanlaisia kuin täällä, joskin Ranskan maantaloustuotteet kuten juustot, tietyt hevi-tuotteet ja viinit ovat huomattavan paljon edullisempia. Jotkin asiat, kuten matkustaminen, ovat tietenkin paljon halvempia kuin meillä Suomessa. Paljon ilmaista tehtävääkin löytyy, kuten paikallinen Unisport ja myöskin suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia. Koska Montpellier on täynnä nuoria vaihtareita ja työharjoittelijoita, jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa tekemistä. Itse ainakin kävin esim. paikallisen ESN:n ja ELSA:n järjestämissä tapahtumissa, ja kerhoja löytyy vaikka kuinka monenlaisia keskustelukerhoista patikointikerhoihin. Kannattaa olla aktiivinen ja tutustua etukäteen esim. paikallisiin Facebook-ryhmiin, joita löytyy vaihtareille vaikka kuinka monta. Niistä voi saada käytännön vinkkejä ja ideoita tekemiseen ja tapahtumiin. Tärkeintä on kuitenkin pitää avoin mieli ja käydä paikan päällä tutustumassa sekä ihmisiin että paikkoihin – sehän on loppujen lopuksi koko vaihdon idea!

Vaihtokertomus, Lunds Universitet, Ruotsi, syksy 2018

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin jo varhaisessa vaiheessa, että haluan mieluiten Lundin yliopistoon vaihtoon ja nimenomaan genusvetenskap-tiedekuntaan. Tiedekunta on arvostettu ympäri maailmaa ja olin kuullut paljon hyvää myös opiskelukavereilta heidän omista vaihtokokemuksistaan. Lundin oma selkeä vaihto-opiskelijoille suunnattu esittelylehtinen ja kurssilista vahvistivat päätökseni. Vaihto oli myös minulle keino kokeilla hiipivää ajatusta muuttaa ulkomaille. Ehkä kaksikielisyyteni vaikutti valintaan hakeutua juuri Ruotsiin. Päämääräni oli tyypillisen vaihtokokemuksen lisäksi saada jokin kontakti paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin. Paneuduin tutustumaan paikkaan jo etukäteen. Huomasin että Lund on varsin elävä kulttuurikaupunki kokoonsa nähden ja bongasin itselleni valmiiksi ajanvietettä, kuten minifestareita ja tanssikursseja.

Hakuprosessi ja alkubyrokratia

Kurssikaverini kertoi iloisesti miten hän oli vain päättänyt laittaa vaihtohakemuksen vireille pari tuntia ennen määräaikaa ja unohtanut koko homman kunnes hän oli saanut myönteisen päätöksen vaihtoon lähtemisestä. Sitten hän pakkasi kamppeet, lapsi ja mies lähtivät mukaan. Vaihtoon kannatti ehdottomasti hakea, kun se oli niin vaivatonta… Minun täytyy myöntää, että oma kokemukseni hakemus prosessista ei ollut yhtä kevyt ja mutkaton. Jälkiviisaana olisin voinut asennoitua paremmin siihen että hakuprosessi on hidas ja aikaa vievää. Vaihtoon lähtö vaatii monen asian selvittämistä jo siinä vaiheessa kun konkreettista päätöstä lähdöstä ei vielä ole tullut. On hyvä asennoitua positiivi-sesti, ongelmat on tehty ratkaistaviksi asenteella, ja seurata tarkasti Liikkuvuuspalveluiden sekä vaihtoyliopiston ohjeita. Sehän on itsestään selvää että omat kokemukset eroavat kaverin kokemuksista, mutta se pääsee välillä unohtumaan. Ole armollinen itsellesi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei tuottanut ongelmia. Sain vaihtoyliopistolta tietoa jo ennen lähtöäni. Tietysti on hyvä noudattaa ohjeita tarkasti. Koordinaattorilta saa apua ja paikalle saapuminen on tehty hyvin helpoksi. Kastrupin lentoaseman aulassa seisoo sinipaitaisia tuutoreita, jotka ovat neuvomassa vaihtareita. Heti orientaatioviikon alkuun jaetaan aikataulut ja infopaketit tulijoille. Vaihtareille järjestetään myös infotilaisuus ja muutenkin ihmiset auttavat mielellään. Opiskelijoille on jopa järjestetty IKEA-reissuja minibusseilla ja tyynyjä, peittoja, ja pussilakanoita myydään päärakennuksen pihalla. Oikeastaan minkäänlaista häslinkiä ei syntynyt. Minulta puuttui paikka yhdeltä toivomaltani kurssilta ja sekin hoitui, kun kävin juttelemassa koordinaattorin kanssa.

Asuminen

Asunnon löytäminen Lundista on haastavaa, mikä tuli yllätyksenä, että myös tässä pikku yliopistokaupungissa. Yliopiston asuntojonoon kannattaa laittaa itsensä heti kun on mahdollista, vaikka ei ole vielä saanut virallista päätöstä. Asuntoa voi hakea myös netistä esimerkiksi Blocket tai AF Bostäder sivustojen kautta ja eri Facebook-ryhmissä. Malmö kannattaa myös ottaa huomioon etsinnässä. Huijareita on paljon liikkeellä. Esimerkiksi Blocket varoittaa ja listaa huijari s-posteja kotisivuillaan ja heiltä voi suoraan kysyä neuvoa jos epäilee vilppiä. Nyrkkisääntö on, että mitään vuokrasopimusta ei allekirjoiteta tai vuokria makseta ennen kuin asunnon on itse tai kaveri käynyt katsastamassa. Itselläni kävi tuuri. Löysin unelmakodin Facebook-ryhmästä – huone kollektiivista lyhyen matkan päästä yliopistosta. Mitä tulee asunnon etsimiseen Facebook-ryhmissä on hyvä olla varuillaan, valitettavasti kaikenlaisia yhteydenottoja tulee välttämättä. Siinäkin tapauksessa jos asuntoa ei löydy ennen vaihtoon lähtöä ei kannata panikoida. Asunto järjestyy tavalla tai toisella. Moni yöpyy hostellissa tai Air-bnb:ssä vaihdon alussa kunnes löytää jonkun asunnon tai huoneen paikan päältä.

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtoa en tarvinnut opinnoissani käyttää englantia juuri ollenkaan. Se jännitti. Tunsin olevani todella epävarma englantini kanssa ja kävin parilla englannin kielen kurssilla ennen kuin hain vaihtoon. Vaihdon aikana puhuin lähinnä englantia. Kurssit ja kaikki ryhmätyöt olivat englanniksi. Luokkahuoneessa sai kuulla hyvin eritaustaisia englannin puhujia. Oli helpottavaa huomata etten ollut ainoa, jota englannin käyttö aluksi hermostutti. Kollektiivi kämppisten kanssa puhuimme toki ruotsia kukin omalla murteellaan. Yliopisto järjestää myös heti alkuun ruotsin kielen kursseja, jotka ovat suosittuja. Yliopistolla on myös “språkcafeer”, eli pienryhmiä, joissa voi harjoitella vieraalla kielellä puhumista opiskelukavereiden kesken.

Lundissa sekoittuu hämäävästi pikkukaupungin mentaliteetti ja kansainvälisyys – joka lukuvuosi yliopistolla opiskelee noin tuhat kansainvälistä opiskelijaa. Orientaatioviikkojen aikana meille vaihtareille kerrottiin ruotsalaisesta opetustavasta ja opinnoista. Eroavaisuuksia ei sen kummemmin ollut, muuta kuin että kurssien aloitustunneilla täytyi ehdottomasti olla paikalla, muuten oman kurssipaikkansa saattoi menettää. Kurssien aloituspäivät eivät myöskään aina satu uuden opetusperiodin alkuun – eli aloitusluentojen ajankohdat kannattaa jo etukäteen ottaa selville.

Lundin genusvetenskap osoittautui maineensa veroiseksi. Opetus ja kurssien taso jopa ylitti odotukseni. Mielestäni myös koko luokkahuonedynamiikka oli erilainen. Tunneilla vaadittiin aktiivisempaa osallistumista kuin kotona ja kun kerran avasi suunsa piti myös osata argumentoida mielipiteensä puolesta. Tämä oli virkistävää kun ensimmäisestä shokista oli päässyt yli. En ollut kuin kerran aikaisemmin seissyt luokan edessä esittämässä jotain opintojeni aikana puhumattakaan seminaarin pitämisestä englanniksi. Seminaareja oli parhaimillaan kaksi kertaa viikossa. Ne sisälsivät ryhmätyöskentelyä ja presentaation oman ryhmän kanssa. Lukemista oli enemmän ja yleisesti ihmiset myös valmistautuivat tunneille paremmin kuin mihin olin tottunut. Olen kuitenkin ymmärtänyt että kurssin taso saattaa vaihdella paljon myös Lundissa. Kokemukseni perustuu tiedekunnan sisäisiin kursseihin. Kaiken kaikkiaan itse opiskelu haastoi ja innosti, samalla kun se kehitti omaa argumentaatiokykyäni.

Lundissa on vilkas opiskelijaelämä. Jokainen liittyy Studentlundiin sekä jonkin osakunnan (nation) jäseneksi. Muistaakseni silloin, kun itse olin vaihdossa, oikeus opiskelijakorttiin oli sidoksissa myös jäsenyyteen, mutta se voi olla muuttunut. Silloin opiskelijakortin pystyi lataamaan kännykkään ja käyttämään sitä virtuaalisesti, mikä oli kätevää. Studentlundiin liitytään netissä ja nationin jäseneksi paikan päällä. Orientaatioviikkojen aikana eri nationit esittäytyvät. Sillä ei ole niin suurta väliä minkä sitten valitsee. Järjestetty aktiviteetti alkaa jo orientaatioviikon alusta. Lippuja eri tapahtumiin voi ostaa ensimmäisestä tulopäivästä lähtien ja tarjolla on myös muitakin sosiaalisia tapahtumia kuin sitsejä. Kannattaa olla ajoissa paikalla, liput myydään nopeasti loppuun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleinen hintataso on aika sama kuin mihin olin tottunut Helsingissä. Kuitenkin vaihdon aikana rahaa kuluu yllättäviin asioihin ja tähän on syytä varautua. Ruotsissa on myös tapana ostaa kurssikirjoja, kun kirjoja ei aina ole saatavilla tai tarpeeksi kirjastossa. Minä kuitenkin pärjäsin ostamatta kirjan kirjaa ja monet artikkelit löytyivät netistä. Kelaan kannattaa olla myös hyvissä ajoin yhteydessä kaikkiin tukiin liittyen.

Vaihtareita kehotetaan hankkimaan pyörä niin nopeasti kuin mahdollista. Kaikki pyöräilevät Lundissa ja se on kätevin ja nopein tapa liikkua kampusten välillä. Pyöräliikkeitä on monia, myös käytettyjen pyörien myyjiä. Pyörää ostaessa kannattaa tarkistaa sen kunto ja tehdä taustatutkimusta eri liikkeistä. Ihmiset kaupittelevat vanhoja pyöriään Facebookissa, poliisilla on löytöpyörien huutokauppa pari kertaa vuodessa. Itse ostin Facebookista todella halvan mutta huonokuntoisen käytetyn pyörän, joka sitten kätevästi hajosi viimeisellä viikolla.

Monet ottavat ilon irti vaihtoajasta ja matkustelevat ympäri Ruotsia ja muuta Eurooppaa. Lundista on helppo lähteä vaikka minne. Junalla pääse Osloon tai Berliiniin. Skånen sisällä matkustamiseen kannattaa käyttää Skånetrafiken sovellusta. Myös matkustaessa Lundiin voi Kööpenhaminan lentokentälle laskeuduttuaan ostaa Skånetrafiken sovelluksessa junalipun kentältä Lundiin. Skånetrafiken sovelluksen lippu toimii myös Kööpenhaminan ja Lundin välillä. Kansainvälisyys ja kätevät junamatkat muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin ovat yksi parhaista asioista Lundissa. Yliopiston instagram tilejä seuratessa voi fiilistellä lisää. Niitä kannattaa ehdottomasti seurata. Sieltä saa hyvän kuvan kaupungista ja ympäristöstä sekä käytännön vinkkejä oppilailta.

Lopuksi haluan vielä todeta että erilaisia vaihtokokemuksia on yhtä paljon kuin vaihtareita. Jollekin se on elämyksellinen välivuosi, toiselle se mahdollistaa tärkeän sivuaineen opiskelun, kolmas ehkä palaa kotiin todetakseen että “hemma bäst”. Minulle se oli tärkeä ja avartava kokemus. Sain aikaa pohtia ulkomaille muuttoa ja itsevarmuutta toteuttaa toiveeni. Päädyin työharjoitteluun Kööpenhaminaan ja luultavasti tämän jälkeen minua odottavat jatko-opinnot Malmössä. Vaihto oli alku kansainvälistymiselle.

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, Norja, lukuvuosi 2019–2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lille Lungegårdsvannet – kevättä keskustassa
Ennen lähtöä

Hakeminen Bergenin yliopistoon sujui ongelmitta. Kotisivujen englanninkieliset ohjeet olivat varsin selkeät ja kattavat, ja sähköpostitiedotus hakuprosessin etenemisestä oli hoidettu hyvin. Oman yliopistosähköpostin seuraaminen tarpeeksi tiiviisti ja eri vaiheisiin ajallaan reagoiminen onkin paras tapa itse vaikuttaa hakuprosessin sujuvuuteen. Bergenin yliopiston yleisten vaihto-oppilasasioiden sähköpostiosoitteeseen lähettämiini kysymyksiin myös vastattiin varsin nopeasti. Yksittäisiä kursseja koskevia asioita tosin piti tiedustella eri osoitteista, ja ainakin yhdessä tapauksessa jouduin odottamaan vastausta hieman pidempään.

Alustavat kurssivalinnat piti tehdä jo keväällä Søknadsweb-järjestelmässä, jonne norjan kielikurssit tosin ilmaantuivat valittaviksi vasta kesäkuussa. Lukuvuosirekisteröityminen ja varsinainen ilmoittautuminen kursseille tapahtui myöhemmin kesäkuussa erillisessä Studentweb-järjestelmässä. Norjan kielikursseille ilmoittautuminen tosin oli mahdollista vasta elokuun alussa, ja sen kanssa kannattaakin olla erittäin tarkkana, sillä ryhmät täyttyivät niin nopeasti, etten aluksi päässyt haluamallani kurssille muistaessani asian vasta ensimmäisen ilmoittautumispäivän iltana. Minkäänlaista jonotuslistaa täysille norjan kursseille ei ollut myöskään käytössä, mutta tuurilla onnistuin myöhemmin lisäämään itseni yhteen ryhmistä vapaan paikan avauduttua.

Vaikka Norja onkin tuttu ja turvallinen pohjoismaa, ja olin käynyt Bergenissä useamman kerran aiemminkin, ulkomaille lähtö pitkäksi aikaa toki jännitti. Käytännön asioiden järjestely vei myös aikaa ja energiaa, etenkin kun jouduin luopumaan Helsingin asunnostani ja laittamaan kaikki tavarani varastoon. Lähdin kuitenkin Bergeniin elokuun toisella viikolla innokkain mielin.

Kevätpäivä Nubbevatnetilla
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opetuksen alkua oli orientaatioviikon hulinoiden lisäksi useita infotilaisuuksia, joissa käytiin kattavasti läpi vaihto-opiskelijoilta vaadittavat toimenpiteet. Opiskelijakortin (joka toimii myös yliopiston kulku- ja kirjastokorttina) hankkiminen onnistui kampuksen Studentsenteretissä ongelmitta, joskin jonotusta aiheutti se, että valokuva korttia varten otettiin paikan päällä.

Pohjoismaalaiset eivät tarvitse Norjassa erillistä oleskelulupaa, mutta yli puoli vuotta maassa asuvien on rekisteröidyttävä väestötietojärjestelmään. Tämä tapahtui tulostamalla ja täyttämällä maahanmuuttolomake ja varaamalla aika verotoimistoon (Skatteetaten), jossa piti käydä todistamassa henkilöllisyytensä sekä esittämässä vuokrasopimus ja yliopiston hyväksymiskirje.

Pärjäsin hyvin käyttämällä suomalaista pankkitiliäni ja puhelinliittymääni, sillä Norjassa miltei kaikkialla käy kortti, eikä oma palveluntarjoajani ainakaan laskuta ylimääräistä liittymän käytöstä muissa Pohjoismaissa.

Asuminen

Ohjeet asunnon hakemiseen opiskelijoiden hyvinvointisäätiö Sammenin kautta tulivat sähköpostitse jo keväällä. Sammenin sivuilla oli mahdollista tutustua eri asuntoloihin ja listata kolme toivomaansa kohdetta/asuntotyyppiä. Sainkin ykkösvaihtoehtonani olleesta Løbergsveienin asuntolasta huoneen omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä, kuten olin toivonutkin. N. 400 euron vuokra sisältäen sähkön, veden ja nettiyhteyden ei myöskään tuntunut pahan hintaiselta.

Asuntoni oli remontoitu hiljattain ja täten hyväkuntoinen, mutta ilmeisesti osa asuntolan huoneista oli kehnommassa kuosissa. Asunnossa oli valmiina sänky, työpöytä- ja tuoli sekä kaappitilaa niin vaatteille kuin keittiötarvikkeille, mutta omiakin hankintoja joutui tekemään tyynystä ja muista petivarusteista verhoihin ja keittiötarvikkeisiin. Tässä voivat olla avuksi tuttujen Ikean ja Clas Ohlsonin lisäksi myös käytetyn tavaran kauppa Fretex sekä Tori.fi:tä vastaava FINN.no.

Asuntolan sijainti oli mukava, sillä vieressä oli vehreä hautausmaa ja lähistöllä Løvstakkenin vuori lenkkipolkuineen. Rakennuksen edestä tiheään kulkevalla bussilla pääsi kampukselle n. vartissa, eikä keskustan ja lentokentän välillä yömyöhään liikennöivän raitioreitin (Bybanen) varrelle ollut myöskään pitkä kävelymatka. Hieman yli satahenkisen asuntolan yhteisissä infotilaisuuksissa ja illanvietoissa tuli tutustuttua moniin muihin asukkaisiin, ja asuntolan Facebook-ryhmää seuraamalla pysyi ajan tasalla sekä sai hyviä käytännön neuvoja.

Sammen pyörittää myös opiskelijoiden terveydenhuoltoa, kuntosaleja ja kampuksen ruokaloita. Näistä ei itselleni tullut kokemusta, mutta ainakin ruokailu kampuksella näytti olevan selkeästi Unicafen hintoja kalliimpaa. Mahdollisuus käyttää Sammenin kuntosaleja ja Studentsenteretin uima-allasta n. 110–120 eurolla lukukaudessa sen sijaan vaikutti varsin hyvältä diililtä.

Talvinen näkymä Ulriken-vuoren huipulta
Opiskelu ja opetus

Alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani tuli muutoksia, sillä yksi kursseista meni kielikurssini kanssa päällekkäin, kun toista taas ei keväällä järjestettykään, mutta kiinnostavat vaihtoehtoiset kurssit löytyivät helposti. Halutessaan Studentwebissä saattoikin ilmoittautua useammalle kurssille kuin mitä aikoo suorittaa, ja käydä sitten ottamassa hieman tuntumaa kurssien ensiluennoilla, sillä lukukauden opintosuunnitelman lukkoon lyömiseen oli jätetty muutama viikko aikaa.

Selkein ero opiskeluun Suomessa oli kursseista saatavien opintopisteiden määrä. Suurin osa vaihto-opiskelijoille tarjotuista kursseista olivat 10–15 opintopistettä, ja sainkin lukuvuoden 60 pinnaa kasaan neljästä kurssista. Opetuksen määrässä tämä ei näkynyt, vaan suorittamieni Norjan taidetta ja kulttuuria sekä pohjoismaista kirjallisuutta käsitelleiden kurssien luentoja oli korkeintaan kerran viikossa. Luettavaa aineistoa kummallakin kurssilla tosin oli yli tuhat sivua, joten painotus oli itsenäisessä opiskelussa. Myös suoritustavat olivat haastavampia kuin mihin olin tottunut, sillä ensimmäisen tentti oli koesalissa kuudessa tunnissa kirjoitettava essee, ja toisen kurssin päätteeksi oli viikon mittainen ”take-home exam”, jossa piti tuottaa 10–12-sivuinen essee.

Norjan kielen kurssien kohdalla 15 opintopistettä tuntui etenkin liioitellulta, sillä n. kolmen tunnin rupeama kahdesti viikossa läksyineen ei hirveästi eronnut kielikeskuksen 3–5 pisteen alkeiskursseista, eikä kurssin tentti ollut kovin vaikea. Toki pohjalla ollut ruotsin osaaminen teki omasta oppimisestani huomattavasti helpompaa. Ryhmissä oli sekaisin niin vaihto-opiskelijoita, koko tutkintonsa Bergenissä suorittavia kansainvälisiä opiskelijoita kuin maahanmuuttajiakin.

Läsnäolopakkoa ei ollut kuin kielikursseilla, joissa tehtiinkin paljon suullisia harjoituksia. Opetus luennoilla oli pääasiassa laadukasta ja innostavaa, joskin vierailevien luennoitsijoiden taso vaihteli. Kurssien luentomateriaalit ja käytännön tietoa löytyi Moodlea vastaavasta Mitt UiB -portaalista, tentit suoritettiin digitaalisesti Inspera-järjestelmässä ja arvosanat tulivat Studentwebiin. Koronatilanteen iskiessä päälle Mitt UiB sekä Zoom olivatkin kovassa käytössä, mutta eipä ennen sitäkään kampuksella tarvinnut käydä kuin korkeintaan kolmena päivänä viikossa. Kaikkien kurssieni opetus tapahtui keskustan kampuksen vierekkäisissä rakennuksissa.

Kurssit arvosteltiin skaalalla A–F, jossa F on hylätty. Loppuarvosana perustui täysin tenttiin, joskin esim. kielikurssien mittaan oli myös kirjoitustehtäviä, joiden palauttaminen oli pakollista, jotta tenttiin sai osallistua. Arvostelun ankaruudesta on hankala sanoa yleisemmällä tasolla, sillä varsin tyytyväisenä palauttamallani esseellä arvosanaksi tuli C, kun taas toisella kurssilla hieman epävarmemmin mielin viimeistelemäni kirjoitelma sai A:n.

Vapaa-aika
Bogstifossenin vesiputousta ihailemassa

Norjassa kannattaa etenkin nauttia maan upeasta luonnosta. Bergenin kaupunkia ympäröivät vuoret ovat helposti saavutettavissa julkisilla tai kävellen, ja opasteita löytyy sen verran paljon, että todellinen eksyminen on hankalaa. Suoraan keskustasta pääsee Fløyen-vuorelle kävellen n. tunnissa tai maksullisella funikulaarilla, ja huipulta eteenpäin lähtevistä lukuisista kävelyreiteistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut patikoija. Myös Bergenin korkeimmalle vuorelle Ulrikenille kulkee Ulriksbanen-köysirata. Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen ulkoilualue lähellä keskustaa on Svartediketin tekojärven ympäristö, josta löytyy mm. Bogstifossenin komea vesiputous sekä vanhojen maatilojen raunioiden läpi kulkeva Kulturminneløypen. Jo pelkästään Bergenin alueella riittää koluttavaa luonnonystävälle vaikka kuinka, ja reitti-inspiraatiota voi Google Mapsin lisäksi hakea esim. UT.no-sivustolta. Opiskelijoiden ulkoiluyhdistys BSI Friluft myös järjestää yhteisiä luontoretkiä, ja norjalainen vaellusyhdistys DNT tarjoaa monenlaisia palveluita. Ajan viettäminen luonnossa onkin suosittua norjalaisten keskuudessa, mutta etenkin jos arkena on mahdollista lähteä luontoon, saa siellä olla hyvinkin rauhassa.

Opiskelijoille suunnattua yöelämää tuntui Bergenissä olevan etenkin lukukausien alussa, mutta itse en orientaatioviikon rientoja lukuun ottamatta siihen erityisemmin tutustunut. Opiskelijavapaaehtoisten pyörittämissä paikoissa kuten kampuksen humanistipubi Ad Fontesissa ja keskustan Det Akademiske Kvarterissa (tai lyhyemmin pelkkä Kvarteret) tuli tosin vietettyä paljon aikaa, sillä molemmat soveltuvat hyvin rentoon seurusteluun ja ovat opiskelijan lompakolle helliä. Vapaaehtoistoiminta edellä mainituissa tai keikkapaikka Hulenissa voikin olla oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella kieltä ja nauttia vieläkin huokeammista hinnoista.

Elävää musiikkia on Bergenissä normaalisti tarjolla viikoittain, joskin itselleni mieluisamman raskaan musiikin osalta tapahtumia on selkeästi vähemmän kuin mihin olen Suomessa tottunut, vaikka Bergen onkin Norjan toiseksi suurin kaupunki, joka on maailmalla tuttu etenkin black metal -ympyröistään. Elokuussa järjestettävä Beyond the Gates -festari tosin vastasi tähän kysyntään, ja useita upeita keikkoja tuli vuoden mittaan nähtyä niin kaapelitehdasmaisessa USF Verftetissä, vanhaan pommisuojaan rakennetussa Hulenissa kuin monia erikokoisia tapahtumatiloja tarjoavassa Kvarteretissa. Myös pienempien baarien ja keikkapaikkojen – kuten Inside Rock Cafe, Skur 14, Victoria, Statsraaden, Røverdatter ja Lyst & Fryd – tarjontaa kannattaa seurata Facebookissa, jos elävä musiikki kiinnostaa.

Sandviksbatteriet – Graffitoitua sotahistoriaa
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa on käytössä oma kruununsa. Saapuessani kymmenen kruunua vastasi suunnilleen yhtä euroa, mutta kevään koronakriisin myötä kruunun kurssi hieman laski alentaen mukavasti mm. vuokraa. Hintataso on siltikin korkeampi kuin Suomessa. Vaikka tämä ei ruokaostoksissa hirveästi näykään, esim. alkoholi, ulkona syöminen ja tapahtumaliput ovat selkeästi kalliimpia. Kannattaa kuitenkin katsoa, missä ruokaostoksensa tekee: ainakin Kiwi, Extra ja REMA 1000 ovat edullisempia vaihtoehtoja kuin esim. Bunnpris ja Meny. Opiskelijakorttia näyttämällä saa myös usein alennusta – muuallakin kuin opiskelijapaikoiksi profiloituneissa baareissa ja ravintoloissa – joten kannattaa rohkeasti kysyä asiasta.

Julkinen liikenne Bergenissä pelaa hyvin, ja Skyssin reittiopas on hyvä apuväline liikkumisessa. Opiskelijahintaiset kuukausiliput ovat kalliimpia kuin Helsingissä, mutta lippujen matkustusalue on myös laaja kattaen niin lentokentän kuin monia luontokohteita kaupungin ulkopuolella. Koronan myötä lipunmyynti busseissa meni katkolle, joten asia kannattaa hoitaa Bybanen-pysäkkien automaateilla, Skyss-applikaatiolla tai bussiaseman infopisteellä. Matkakortin aktivoituaan ei sitä tarvitse bussissakaan näyttää, mutta lipuntarkastajia näkyi julkisissa jonkin verran. Jos lipun matkustusalueella käyttää junaa, on hyvä tietää, ettei junista löydy kortinlukijoita, vaan lipuntarkastajalle on näytettävä kuittia, josta näkyy matkakortin kauden voimassaolo.

Kaupungissa oli turvallinen olo liikkua öiseenkin aikaan, eikä julkista juopumusta erityisempää häiriökäyttäytymistä tullut todistettua, mutta terve varovaisuus kannattaa toki pitää mukana. Norjan hieman tiukemmista laeista on myös hyvä olla tietoinen, sillä esim. alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on kiellettyä, ja siitä on ainakin teoriassa mahdollista saada mojova sakko.

Lukuvuoden alussa kuullut varoittelut norjalaisten hiljaisesta luonteesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä aiheuttivat suomalaisessa lähinnä ymmärtävää hymähtelyä, mutta paikkansa ne jokseenkin pitävät. Monet vaihto-opiskelijat kokevatkin, että norjalaisiin on vaikea tutustua, ja päätyvät viettämään aikaa lähinnä muiden vaihtareiden kanssa. Norjalaisten kielitaidosta tämä tosin ei jää kiinni, sillä pääasiassa Norjassa puhutaan parempaa englantia kuin Suomessa. Itse onnistuin tutustumaan useisiin norjalaisiin mm. orientaatioviikon aikana ja keikoilla käydessä, ja hillitty norjalainen sosiaalinen kulttuuri tuntui aidolta ja luontevalta. Vapaaehtoistoimintaan tai opiskelijayhdistyksiin mukaan lähteminen voivat myös olla hyviä tapoja tutustua natiiveihin.

Lopuksi on mainittava, että Bergenissä sataa keskimäärin yli 200 päivänä vuodessa, joten kosteaan keliin kannattaa varautua. Talvet ovat myös Etelä-Suomea leudompia, mutta muilta osin ilmasto on suhteellisen samankaltainen, ja lumesta on kuitenkin mahdollista nauttia lähivuorilla varsin säännöllisesti syksystä pitkälle kevääseen.

Auringonlasku Bergenin yllä

Vaihtokertomus, Charles University, syksy 2019

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon hakuprosessin noin vuosi ennen oikeata lähtöä. Halusin valita maan Euroopasta, jossa voin opiskella englannin kielellä ja joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet tiedekunnassani opiskeluun. Kiinnostuin Tšekeistä vaihtokohteena ensimmäisenä hyvien kulkuyhteyksien takia muualle Eurooppaan sekä halpojen hintojen takia, niin eläminen, asuminen ja syöminen vaikutti kovin edulliselta. Koska valitsin yliopiston, jossa englannin kielellä opiskelu oli mahdollista, oli minun helppo tehdä vain OLS-testi, jonka jälkeen sain kielitodistuksen vaihtoa varten. Ennen lähtöä sain kohdeyliopistoltani sähköpostilla ohjeet siitä, mitä kaikkea tulisi tehdä ja mitä liitteitä tulisi lähettää heille ennen saapumistani. Vaihtotiedekuntani kanssa viestittely oli helppoa, sillä he vastasivat nopeasti ja hoitivat asiallisesti kaiken miltei vaihto-opiskelijoiden puolesta, näin ei kuitenkaan ole kaikissa tiedekunnissa Charles Universityssa. Vaihtotiedekuntani tarvitsi ennen tuloa vain todistukseni ja Helsingin yliopiston antamat paperit siitä, että minut on hyväksytty lähtijäksi.

Maisemakuva Prahasta yöllä

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain jo Suomeen ennen lähtöäni tarkat ohjeet, miten toimia tullessani maahan ja mihin saapua ensimmäistä kertaa yliopistolla. Osallistuin vaihtokohteessa Tšekin kielen kurssille, joka alkoi viikko ennen orientaatio viikkoa. Kaikki tiedekuntani vaihto-oppilaat osallistuivat kyseiselle kurssille vaikkei se ollutkaan pakollinen, joten pidimme ns. 2viikon orientaatioviikon. Kävimme yhdessä heti läpi opintosuunnitelmat, tärkeimmät paikat mitä opiskelijoina tarvitsimme, hankimme paikalliset sairaanhoitokortit, opiskelijakortit ja matkakortit julkisiin kulkuneuvoihin. Hoidimme siis tiedekunnan henkilökunnan kanssa oikeastaan kaiken tarvittavan mitä tarvitsi syksyn aikana olla hoidettuna, tämä oli todella hyödyllistä ja nopeaa ja näin kaikki tuli hoidettua heti ensimmäisellä viikolla. Itse en hankkinut paikallista puhelinliittymää, enkä kuullut, että näin olisi monikaan ystäväni tehnyt.

Asuminen

Ensiksi ajattelin vuokraavani asunnon Facebookin erilaisten sivujen kautta, joissa vuokrattiin asuntoja Prahasta varsinkin opiskelijoille, myös erilaiset yliopiston opiskelijaryhmät Facebookissa mainostivat erilaisia asuntoja. Kuitenkin kaikki varoittivat, ettei kannata vuokrata taloa ennen kuin asunnon on nähnyt ja taas kukaan välittäjä ei suostunut varaamaan asuntoa sinulle ennen kuin maksoi ns. varausmaksun eli n. yhden kuun vuokran.

Lopulta koin tämän kaiken kamalaksi säädöksi ja valitsin helpomman tien eli asuntolan mitä tarjottiin vaihdon kautta. Asuntola oli kaikessa totuudessaan pieni järkytys sinne saavuttua. Jaoin kuitenkin huoneen Suomesta tulleen kaverini kanssa, joten siihen oli helppo suhtautua nauruna. Nukuin siis yhden ihmisen kanssa samassa huoneessa ja yhteiset tilat eli keittiön, kylpyhuoneen ja wc:n jaoimme kahden portugalilaisen pojan kanssa. Miinuksia asunnossamme oli se, että edelliset asukkaat eivät siivouksesta olleet huolehtineet, seinissä pieni homeen määrä, pihalle rakennettiin uutta tiedekuntaa eli meteli oli kova sekä asuntolassa hen.kunta puhui vain tšekkiä, joka aluksi oli hiukan haastavaa. Kuitenkin kaikessa kamaluudessaan asuntolasta tuli helposti kodin tuntuinen, kun siihen vain tottui ja mitä kuulimme muiden vaihtareiden asuntoloista oli meillä yksi parhaimmista, sillä matka keskustaan oli julkisilla vain n. 15minuuttia, kun muut vaihtarit matkustivat asuntoloihin suuntaansa noin. 40min. Asuntola maksoi kuukaudessa alle 150e, joten rahaa jäi matkusteluun, jonka takia jäimme sinne loppu vaihdon ajaksi.

Opiskelu ja opetus

Ilmoittauduin kursseille keväällä jo Suomessa, kuitenkin valitsemani kurssit muuttuivat täysin. Sillä kurssit, jotka olin valinnut oli poistettu kokonaan eikä niitä tarjottu syksyllä ollenkaan. Kaikki tiedekuntani vaihto-oppilaat joutuivat valita uudet kurssit, eikä englannin kielisiä kursseja ollut paljoa, jonka vuoksi olimme kaikki hyvin paljon samoilla kursseilla. Opiskelin koko vaihto-opiskeluni ajan tšekin kieltä, joka ei ollut minun aikomukseni, mutta opintopisteiden takia se oli tehtävä. Suomeen verrattuna Prahassa oli hyvin erilaista, sillä tiedekuntamme oli todella pieni ja luennoilla oli max. 15 ihmistä, kun Suomessa oli tottunut massaluentoihin. Koska tiedekuntamme oli niin pieni, oli ihmisiin helppo tutustua koulussa. Kuitenkin minulla oli paljon totuttelua siihen, että luennoilla saattoi olla vain yksi oppilas sinun lisäksesi. Osallistuminen luennoilla oli siis pakollista koko ajan ja kursseilla oli tehtävää todella paljon ja esityksiä, kuitenkaan tenttejä meillä ei ollut muuten kuin tšekin kielessä. Kursseilla joutui olla säännöllisesti äänessä, joka luennolla. Tämä oli aluksi hieman väsyttävää ja koettelevaa, mutta siihen tottui nopeasti.

Koin kuitenkin oman tiedekuntani olevan täydellinen poikkeus kaikista muista Charles universityn tiedekunnista, sillä kaikki tapaamani ihmiset tuntuivat ihmettelevän paljon kertomuksiamme. Tiedekuntamme oli myös yksi pienemmistä tiedekunnista koko yliopistossa. Tiedekunnan pienuuden takia, tutustuminen oli helppoa niin paikallisiin oppilaisiin kuin vaihtareihinkin. Vaihtareita tiedekunnassamme oli 15. Tiedekuntamme oli aivan keskustassa, joka oli todella kiva, sillä lounasravintolat löytyivät läheltä. Emme vaihtari kavereiden kanssa käyneet ikinä yliopiston ruokaloissa vaan etsimme aina ravintoloiden lounastarjoukset, jolloin ruoka oli suht saman hintaista kuin yliopistolla, mutta paljon laadukkaampaa.

Päivämaisema Prahasta

Yleisiä vinkkejä

Kaikkien Tšekkiin muuttavien EU-kansalaisten tulee ilmoittautua poliisille ensimmäisen kuukauden sisään muutosta. Ilmoittautuminen tapahtuu tietyllä ulkomaalaisille tarkoitetulla poliisiasemalla. Kuitenkin jos muuttaa yliopiston kautta saatuun asuntolaan, ei itse edes tarvitse paikalle mennä vaan asuntolalla täytetään vain lappu, jonka he toimittavat poliisille.

Matkakortti julkisiin kannattaa hankkia heti, sillä Praha on täynnä tarkastajia ja tarkastusmaksu on suhteellisen paljon noin 60e. Kun taas kk-lippu julkisiin maksaa vain muutaman euron.

Yleinen hintataso Tšekeissä on halvempi kuin Suomessa, asuminen oli todella halpaa vain 150e/kk riippuen tottakai siitä missä asut. Yksityiset vuokra-asunnot myös Prahassa ovat hintavia noin 500-700e. Jos hankkii Tšekkien sairaanhoitokortin, joka on ilmainen, mitä siis tarvitaan Euroopan sairaanhoitokortin lisäksi, asiointi sairaaloissa on ilmaista. Sairaaloissa englannin kielen osaajia on kuitenkin hyvin vähän, jonka takia monet vaihtarit turvautuvat yksityisiin, tämäkin kuitenkin halvempaa kuin Suomessa. Itse koin tšekkiläisen sairaalahoidon ja sitä en pysty suosittelemaan, toisin kuin kaikkea muuta. Niin syöminen kuin juominenkin on paljon halvempaa kuin Suomessa, jos vain välttää keskustan turistipaikat.

Vapaa-aika

Prahassa on todella paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka on helppo tavoittaa facebookin erilaisten yliopistoryhmien kautta. Näissä ryhmissä järjestetään hyvin paljon ekskursioita eri paikkoihin ja maihin. Itse en osallistunut muuhun opiskelijoiden yhteiseen matkaan kuin vain laskettelureissuun, se oli kuitenkin mahtava ja hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Tšekkiläiset varsinkin nuoret ovat aika kovia nauttimaan sosiaalisista suhteista ja usein koulupäivien jälkeen kaveriporukat kokoontuvat olutjuottoloissa. Tšekit ovat myös suurta urheilukansaa ja esimerkiksi jääkiekkopeleihin tehdään paljon yhteisiä opiskeluretkiä. Lippujen ostaminen on helppoa netistä, eivätkä maksa paljon, pelien tunnelma kannattaa todellakin käydä kokemassa. Itse kuitenkin koko vaihdon ajan matkustin todella paljon niin Tšekkien sisällä kuin muuallakin Euroopassa, sillä opiskelut meillä sijoittui vain ti-to välille. Prahasta on todella helppo ja halpa lähteä naapurimaihin, varsinkin flixbussin käyttöä suosittelen, myös junalla kulkeminen on todella helppoa. Varsinkin jos vaihdon ajankohta osuu sellaiselle kohdalle ja laskettelu on lempilajisi, suosittelen hyödyntämään mahdollisuuden siihen. Itse koin niin Puolan Zakopanen, Tšekkien Harrachovn, jotka olivat hyvin pieniä. Kuitenkin matka Alpeille esim. Itävallan puolelle tuli muutaman kerran koettua, eikä se hinnaltaan ainakaan paha ollut.

Vaihtokertomus, Evangélikus Hittudományi Egyetem, kevät 2019

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pääsin vaihtoon Budapestiin Evangélikus Hittudományi Egyetem -yliopistoon, joka on luterilai-nen yliopisto. Ennen lähtöä otin itse yhteyttä yliopiston Erasmus-vastaavaan ja kysyin miten tulisi toimi kohdeyliopistoon hakemisen ja muiden asioiden kanssa. Yliopiston englannin kieliset inter-netsivut olivat sen verran haastavat navigoida, että sieltä oli lähes mahdotonta löytää ajankohtais-ta tietoa esimerkiksi kursseista. Vastuuhenkilöltä sain kuitenkin tarvittavat tiedot hakemisesta, englannin kielisistä kursseista ja muista käytännönasioista. Hänen kanssaan hoidimme myös asu-miseen liittyvät järjestelyt. Hän oli erittäin avulias ja auttoi minua kaikissa mieltä askarruttavis-sani kysymyksissä. Suomessa ennen lähtö huolehdin, että matkavakuutukseni on voimassa koko vaihdon ajan. Lisäksi kannattaa ottaa mukaan muutama ylimääräinen passikuva ja kopio passista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että vaihtokohteessani oli jo yksi suomalainen opiske-lija, joka puhui lisäksi unkaria. Hän toimi apunani monissa käytännön asioissa. Yliopistolle saa-puessani kävin rekisteröimässä itseni opiskelijaksi ja maksoin asunnostani takuuvuokran, jonka sain lähdön yhteydessä takaisin. Ehtona oli, että huoneessa ei ollut mitään vaurioita. Rekisteröin itseni myös Unkarin maahanmuuttotoimistossa. Myöhemmin kuulin, että tätä ei tarvitse tehdä, jos oleskelee maassa vähemmän kuin kolme kuukautta kerrallaan. Eli jos käväisee esimerkiksi Suo-messa (tai missä tahansa muussa maassa), eikä ole yhtäjaksoisesti Unkarissa yli kolmea kuukaut-ta, ei silloin tarvitse tehdä ilmoitusta asumisesta maahanmuuttovirastoon, yliopistossa tehty rekis-teröityminen riittää. Mikäli kuitenkin oleskelet Unkarissa yli kolme kuukautta kerrallaan, tulee ilmoitus tehdä. Mukana täytyy olla kopio passista ja todistus yliopistolta, josta käy ilmi, että on kirjoilla kyseisessä yliopistossa. Lisäksi sain maahanmuuttotoimistosta muutaman lomakkeen täytettäväksi.

Asuminen

Yliopiston yhteyshenkilön avulla sain asunnon yliopiston asuntolasta, joka sijaitsi kampuksella aivan yliopistorakennuksen vieressä. Asuntolassa oli yhden hengen huoneita ja kahden hengen huoneita. Yhden hengen huoneet olivat kaikki varattu, joten pääsi asumaan samaan huoneeseen toisen suomalaisen opiskelijan kanssa. Asuntolan vuokra oli hyvin maltillinen ja huomattavasti edullisempi verrattuna yksityiseltä taholta vuokrattuun asuntoon. Huoneissa oli oma kylpyhuone, mutta keittiö oli yhteinen kaikille samassa kerroksessa asuville. Keittiöstä löytyi välineet ruoan-laittoon, mutta omat lautaset ja aterimet täytyi hankkia itse. Näitä en luonnollisestikaan kuljetta-nut mukanani Suomesta vaan käytin hyödykseni Ikean edullisia hintoja ja ostin ruokailuvälineet vasta Budapestista. Asuntolasta löytyi pieni kuntosali, olohuone, jossa pystyi katsomaan yhdessä leffoja tai vaikka pelaamaan pelejä ja asuntolan kappelissa oli piano, kitaroita ja rummut, joita sai soittaa. Monesti iltaisin saikin nauttia taitavien musisoijien soitosta. Kampuksen alueella oli myös pieni urheilukenttä, jossa pystyi pelaamaan esimerkiksi jalkapalloa ja korista.

Opiskelu ja opetus

Teologiaa ei Unkarissa opeteta valtion yliopistoissa, kyseisessä yliopistossa opetetaan siis vain teologeja. Olin hieman huolissani siitä, että onko opetus tunnustuksellista, koska kyseessä on lute-rilainen yliopisto, mutta huoleni osoittautui turhaksi. Sovin vastuuhenkilön kanssa kursseista säh-köpostitse ennen vaihdon alkua. Kurssit rekisteröin yliopiston omaan järjestelmään, kun olin saa-nut sinne omat tunnukset yliopistolle rekisteröitymisen jälkeen. Luentoja oli huomattavasti vä-hemmän kuin Suomessa ja yksittäiset luennot olivat monesti myös lyhyempiä. Ennen ja jälkeen luennon oli kirjoitus- ja lukutehtäviä, joihin oli hyvä varata riittävästi aikaa. Luennot sisälsivät paljon yhteistä keskustelua ja pohdintaa käsiteltävästä aiheesta, joten ennakkotehtävät oli syytä tehdä huolella. Kun teki tehtävät huolellisesti ja osallistui keskusteluun aktiivisesti, sujui myös kurssit hyvin ja tästä sai lopussa kiitoksena hyvät arvosanat. Itselläni ei ollut lainkaan tenttejä, vaan kaikki tehtävät olivat esseitä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

• Vaikka liikenne Budapestissa voi olla välillä hurjaa ja onnettomuuksia näkee paljon (muis-ta siis varovaisuus liikenteessä), julkinen liikenne on äärimmäisen toimiva ja edullinen. Yliopistosta saa tulostetun todistuksen, joka käy opiskelijakortista, mutta myös Suomen opiskelijakortti käy. Muista kirjoittaa opiskelijahintaiseen lippuun opiskelijanumerosi, au-tomaatti kysyy sitä oston yhteydessä, tarkastajat syynäävät numeron tarkasti. Julkisen lii-kenteen lipun voi ostaa helposti automaatista, ja sen voi ostaa esimerkiksi kuukaudeksi kerrallaan. Lipuntarkastajia Budapestissa on paljon, ja he kulkevat siviilivaatteissa, en siis suosittele kokeilemaan pummilla matkustamista.
• Unkarissa, jopa Budapestissa, puhutaan yllättävän vähän englantia. Ota unkarinkielinen kaveri mukaan, jos joudut hoitamaan jotain virallisia asioita esimerkiksi virastoissa tai jos joudut käymään sairaalassa.
• Muista hankkia eurooppalainen sairaanhoitokortti ja hyvä matkavakuutus, joka on voimas-sa koko vaihdon ajan (varmista tämä omalta vakuutusyhtiöltäsi).
• Suomalainen pankki-/luottokortti käy monissa paikoissa, mutta käteistäkin on hyvä olla aina mukana ainakin jonkin verran. Osa käteisnostoautomaateista perii sievoisia summia nostojen yhteydessä, mutta osa ei veloita maksua lainkaan. Etsi siis itsellesi hyvä vakioau-tomaatti, josta pääset nostamaan käteistä ilman nostokuluja. Forintin kurssi voi olla aluksi haastava, puhelimeen kannattaa ladata valuuttalaskin, että hintojen selvittäminen sujuu nopeasti
• Unkari on kaunis maa ja julkinen liikenne toimii loistavasti, ota siis kaikki ilo irti vaihdos-tasi. Unkarista pääsee junalla helposti ja edullisesti myös muihin Euroopan maihin.
• Budapestissa on paljon erilaisia markkinoita varsinkin viikonloppuisin, joissa myydään kaikkea aina tuoreista vihanneksista pyykinpesuaineeseen. Varsinkin vihannekset ja he-delmät ovat huomattavasti kauppojen hintoja edullisempia. Maksuvälineenä käy ainoas-taan käteinen. Markkinoilla on monesti kova tungos, joten lomapakko kannattaa pitää tur-vallisessa paikassa.

 

Vaihtokertomus, Örebro universitet, Ruotsi, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun Helsingin yliopisto oli hyväksynyt vaihtohakemukseni, hyvin pian sen jälkeen pystyin tekemään hakemuksen Örebron yliopistolle. Sain vapun tienoilla tiedon, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi seuraavalle lukuvuodelle. Örebron yliopistolta tuli muutama sähköposti kattaen kaiken tärkeän tiedon saapumiseen ja asumiseen liittyen hyvissä ajoin kesällä ennen vaihdon alkua. Vaihto-opiskelijoiden vapaa-ajan aktiviteeteista vastaa ESN ja heidän tuutorinsa, fadders. Vaihtarit jaetaan Örebrossa satunnaisiin ryhmiin, ja ryhmän tuutorit laittoivat myös sähköpostia ennen saapumista Örebrohon ja tarjosivat apuaan.

Kuva Örebrosta
Kuva: Aili Joutsela
Asuminen

Vaihto-opiskelijat asuvat kampuksen viereen rakennetuissa opiskelijakämpissä. Vaihtoehtoja on kaksi: 1) oma huone + vessa/suihku kahdeksan hengen asuntoloissa, joissa jaetaan keittiö. 2) oma huone punaisessa omakotitalossa toisella puolella kampusta, missä jaetaan talon yleiset tilat sekä kylpytilat muiden kanssa (asukkaita noin 12). Yliopistolle hakiessa saa esittää toiveen kummassa asuu mieluummin.

Kesän aikana lähetetyissä sähköposteissa annetiin linkki facebook-ryhmään, jossa pois lähtevät vaihtarit myyvät ”starter packejä”. Starter packien sisällöt vaihtelevat henkilöittäin, mutta niissä on aina kaikkea pientä elämiseen tarvittavaa kuten tyyny, peitto, henkareita ja astioita (vinkki: välttämättä ei tarvitse ostaa omia astioita, sillä keittiöissä on yhteisiä astioita ja pannuja paljon). Vaihtarien huoneet ovat kalustettuja, mutta muut tarpeelliset tavarat puuttuvat. Itse en ostanut starter packiä, mutta suosittelen sellaisen ostamista. Siinä säästää rahaa ja usein myytävät tavarat ovat uusia ja hyvässä kunnossa. Saat ne myös jo saapumispäivänä. Jos et osta starter packiä ja osallistut kuitenkin orientaatioon (erittäin suositeltavaa!), ensimmäisten päivien aikana ESN järjestää reissun IKEAan, jolloin pääset ostamaan kaiken tarvitsemasi. Joten varaudu elämään muutama päivä vain mukaan ottamillasi tavaroilla.

Sisään- ja ulosmuutto ovat hyvin vaivattomia. Kun saavut kampukselle ensimmäistä kertaa, sinulle annetaan avain käteen ja lähtiessäsi sinun tulee viedä se kampuksella sijaitsevaan toimistoon.

Muutosta Ruotsiin ja Örebrohon ei tarvinnut ilmoittaa Ruotsin puolella kenellekään. Et saa ruotsalaista henkilötunnusta, vaikka olisit koko lukuvuoden vaihdossa.

Kuva Örebron opiskelija-asunnoista
Kuva: Aili Joutsela
Opiskelu ja opetus

Örebron nettisivuilla on lista vaihto-opiskelijoille soveltuvista kursseista, joiden opetuskieli on englanti. Näiden kurssien ulkopuolella (jos käy katsomassa ruotsinkielisiltä sivuilta) on lisää vaihtoehtoja, joiden kohdalla usein lukee, että kurssi voidaan järjestää englanniksi, jos mukaan tulee vaihto-opiskelijoita. Jostain syystä näitä kursseja ei pysty lisäämään yliopistoon haettaessa omaan opintosuunnitelmaansa hakujärjestelmässä, mutta paikan päällä voi opintokoordinaattorin avulla vaihtaa kursseja. Kursseille ilmoittaudutaan sähköisen järjestelmän kautta.

Örebron yliopistolla kursseja on kolmenlaisia. 1) Full time (100%) kurssi on yleensä lyhyt (n 1kk) ja opetusta on jokaisena arkipäivänä. Samaan aikaan tämän kurssin kanssa ei käydä muita kursseja ollenkaan, sillä tämä vie kaiken opiskeluajan. 2) Half time (50%) kursseja voi käydä kaksi samaan aikaan. 3) Part time (25%) kursseja voi ottaa useamman, mutta ne kestävät usein kauemmin, esim. lukukauden. Näistä on selkeät taulukot yliopiston sivuilla. Kursseista saa 7,5 tai 15 opintopistettä. Millaisia kurssit ovat, vaihtelee aloittain. Minulla oli koko vuoden aina kaksi kurssia samaan aikaan, kun toista ainetta opiskelevalla kaverillani oli aina yksi kurssi kerrallaan.

Opiskelen matematiikkaa ja suurin osa kursseistani oli teknillisen osaston järjestämiä. Kurssini olivat 7,5op laajuisia ja rakenteeltaan vastasivat hyvin pitkälti Helsingin yliopiston matematiikan osaston kursseja. Luentoja oli 2-3 kertaa viikossa, jonka lisäksi oli yleensä yksi kahden tunnin mittainen laskaritilaisuus, jossa käytiin laskut läpi. Kursseilla joutui esiintymään enemmän kuin Helsingissä. Tehtäviä piti mennä yksin kirjoittamaan taululle ja pitää pieniä esitelmiä kurssiin kuuluvista aiheista. Joskus viimeiset laskarit saattoivat olla isompi projektimainen työ. Ryhmäkoot olivat tosi pienet matematiikalla ja ryhmähenki oli hyvä ja rento. Laskarit tuli tehdä omalla ajalla, mutta opettajat auttoivat kyllä mielellään esim. sähköpostin välityksellä. Kurssien arvosteluissa on kaksi arvosanavaihtoehtoa. ”G” tarkoittaa läpipääsyä ja ”VG” tarkoittaa läpipääsyä hyvällä arvosanalla/hyvillä taidoilla. Arvosana määräytyy usein sen mukaan, kuinka paljon jaksaa tehdä töitä.

Kurssien tenttiminen vaihtelee paljon. Minulla oli kaksi kurssia, joissa laskujen laskeminen ja osan niistä ryhmälle esittäminen riitti. Muutamalla kurssilla oli perinteinen tentti kurssin lopussa. Kerkesin tenttiä yhden tentin perinteisellä tavalla, ennen kuin koronaviruksen takia kaikki siirtyi etäopetukseen ja tentit tehtiin kotona. Tenttejä varten on omat isot salinsa, joissa pulpetit ovat siisteissä jonoissa. Tenttitilaisuus muistutti enemmän ylioppilaskirjoituksia kuin kurssitenttiä. Tenttiaikaakin on aina viisi tuntia. Vaikka kysymyksiä olisi vain viisi tai kuusi, saattaa koko tenttiaika kulua. Tentteihin tulee myös ilmoittautua erikseen, mikä oli itselle hankala muistaa, sillä Helsingissä ei ole ennen tarvinnut ilmoittautua erikseen kurssitentteihin.

Helsingin yliopistolla opetetaan hyvin puhdasta matematiikkaa. Lauseet ja niiden todistaminen on keskeisessä osassa. Örebrossa matematiikan opetus on paljon soveltavampaa ja käytännön läheisempää. Matlabia käytetään kuulemma jo ensimmäisenä vuonna ja itsekin käytin sitä kolmella kurssillani. Tykkäsin tästä täysin erilaisesta painotuksesta Örebrossa. Sen avulla en oppinut vain uusia teorioita, mutta myös niiden soveltamista eri tavalla.

Helsingin yliopisto hyväksyi opintosuunnitelmani, johon olin valinnut vuodelle 45op edestä kursseja. Örebron yliopistolta tuli kuitenkin pyyntö, että valitsisin kursseja niin, että suoritan 60op vuoden aikana, heillä kun vaihtareilta vaaditaan täysipäiväistä opiskelua, joka tässä tapauksessa on 30op/lukukausi.

Keväällä aivan viimeisessä jaksossa, olin valinnut sivuaineestani yhden kurssin. Minulla meni useampi viikko tajuta, että kurssi on liian haastava minulle, eikä minulla ole tarpeeksi esitietovaatimuksia suorittaa kurssia. Helsingin yliopistolle ei ollut mikään ongelma, että jättäisin tuon yhden 7,5op laajuisen kurssin suorittamatta, mutta Örebron vaihtokoordinaattorille tämä oli pieni ongelma. Kurssisuunnittelija sanoi, että yliopiston puolesta kurssin poisjättäminen oli hyväksyttävää. Toivottavaa olisi ollut, että otan toisen kurssin tilalle, mutta jaksoa oli kulunut jo niin kauan, etten kerkeäisi uuteen kurssiin mukaan, eikä minulle oikein löytynyt sopivaa toista kurssia. Vaihtopalvelujen työntekijä painotti, että vaihto-opiskelijoiden tulisi tehdä se 30op/lukukausi, mutta lopulta he antoivat periksi ja sain jättää kurssin pois. Mene ja tiedä olivatko he muodollisuuden vuoksi tiukkoja linjastaan vai tuliko tilanteen takia heidän taipua suostumaan siihen, että jätin kurssin kesken.

Kuva Örebron yliopiston kampuksesta
Kuva: Aili Joutsela
Koronaviruksen vaikutus vaihtoon keväällä 2020

En keskeyttänyt vaihtovuottani koronan takia. HY antoi vaihto-opiskelijoiden itse päättää palaammeko vai jäämmekö. Örebron yliopisto ilmoitti siirtyvänsä täysin etäopetukseen maaliskuun aikana sekä, että vaihto-opiskelijat saisivat jäädä yliopistolle opiskelemaan, jos haluavat. Kampuksen opiskelutilat olivat koko kevään auki ja välillä kävin siellä opiskelemassa. Pieni maiseman vaihtelu piti myös järjen paremmin päässä. Ruotsin linjaus koronan leviämisen ehkäisemiseksi oli paljon löysempi kuin Suomessa. Rajauksia ja kieltoja oli vähemmän, mutta noudatin pitkälti yleisiä ohjeita hygieniasta ja turvaväleistä sekä välttelin keskustaa ja muita suosittuja julkisia paikkoja. En paljoa käy ulkona yleensäkään, mutta koronan takia rajoitin menoni vain kauppareissuihin. Suomeen paluuni ei hankaloitunut ollenkaan. Julkiset kulkivat Ruotsissa normaalisti ja lentoja Tukholmasta Helsinkiin oli joka päivä. Pidin kahden viikon karanteenin Suomeen palattuani ja se oli oikeastaan oikein hyvä tapa aloittaa elämä uudelleen Suomessa. Sai aikaa käsitellä maisemanvaihdosta ja kulunutta vuotta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille
  • Kuten olettaa saattaa, Ruotsi ei kulttuurillisesti eroa paljoakaan Suomesta. Itse en kokenut ollenkaan kulttuurishokkia. Joitain asioita tehdään eri tavalla, mutta nämä asiat ovat pieniä ja helposti omaksuttavia.
  • Hintataso Ruotsissa on suurin piirtein sama kuin Suomessa. Suurin ero on valuuttaa ja ne hämmentävät hetket, kun kananmunapaketti maksaa 21 euroa—eikun kruunua huh!
  • Örebro on pieni suuri kaupunki. Keskustassa on kaksi katua, joiden varsilla on paljon vaate- ja sisustuskauppoja. Siellä on myös iso torialue, jonne kesällä baarit rakentavat ulkoterassinsa. Örebron maamerkki on Örebron linna. Siihen törmää varmasti heti ensimmäisellä reissulla juna-asemalta kampukselle. Keskusta on hyvin ytimekäs ja pian sen ulkopuolella alkaa kauniita lähiöitä monenlaisine omakotitaloineen. Kaupunki on rauhallinen ja turvallinen asua ja elää. Pimeällä liikkumistakaan ei tarvitse pelätä, kuten ei Suomessakaan.
  • Örebro on hyvällä sijainnilla, jos haluaa matkustella. Muutamassa tunnissa pääsee Tukholmaan, Göteborgiin, Osloon, Malmöön ja Kööpenhaminaan. Arlandan lentokentällekin menee useampi suora bussiyhteys päivässä. Junat ja bussit ovat keskimäärin kalliimpia kuin Suomessa. Opiskelijoille ei ole omia alehintaisia lippuja, mutta nuorisolippuja on (18-25v).
  • Ruotsissa on myös Alkon kaltainen alkoholikauppa, Systembolaget. Se on samaan tapaan auki ma-la, mutta hieman tiukemmilla aukioloajoilla. Ruokakaupoissa ei myydä yli 3% alkoholijuomia ollenkaan, eli perus siideritkin tulee ostaa Systembolagetista. Ruoka- ja vaatekaupatkin menevät aiemmin kiinni kuin Suomessa. Huomioi tämä, kun suunnittelet shoppailureissuja.
  • Yksi asia, mitä ei kannata jättää ostamatta, on pyörä! Kampus on noin 3,5km päässä keskustasta ja Örebrossa ei ole paljoa mäkiä kaupunkialueella, joten pyörällä pääsee helposti ja nopeasti paikasta toiseen ja matkalla kerkeää nauttia kauniista maisemista! Kampuksella on kuitenkin oma bussipysäkkinsä, jonka kautta kulkee kolme bussia. Arkipäivinä busseja menee noin 10 minuutin välein, viikonloppuisin harvemmin. Rahallisesti pyörä on halvempi. Bussin kuukausikortti on suhteessa kalliimpi Helsinkiin verraten sekä yksittäiset liput ovat pari euroa ja voimassa vain tunnin.
  • Ruotsissa maksetaan kortilla enemmän kuin Suomessa. Monissa liikkeissä ei oteta käteistä vastaan ollenkaan ja Örebron lähiliikenteen busseissa et voi maksaa käteisellä.
  • Kun saavut ensimmäisenä päivänä yliopistolle, sinulle annetaan käteen pieni vihkonen, jossa on lähes kaikki elämiseen liittyvä käytännön tieto, mitä saatat vaihtosi aikana tarvita.
  • Vaihto-opiskelijoiden orientaatio kestää seitsemän viikkoa ja siitä tulee maksaa noin 90e, mutta se kannattaa ehdottomasti. Näille viikoille on varattu paljon tekemistä, niin ettet välttämättä edes jaksa osallistua kaikkeen! Ohjelmaan kuuluu muun muassa bileitä 2-3 kertaa viikossa, leffailtoja, pubikierroksia, keilausta, kilpailuja, päiväreissuja puistoon ja escape room centeriin ja tietenkin oman ryhmän kanssa tekemistä. On paljon tapahtumia, joissa voi juoda alkoholia, mutta myös paljon holittomia tapahtumia eikä kukaan painosta juomaan.
  • Örebron yliopistolla ei ole haalareita eikä ainejärjestöjä. Siellä puhutaan osastoista, ”sections”. Tätä voisi verrata tiedekuntiin Helsingissä. Yksi osasto koostuu esimerkiksi teknillisten tieteiden opiskelijoista, toinen humanisteista, opettajiksi opiskelevista sekä yhteiskuntatieteitä opiskelevista. Jokaisella osastolla on omat t-paitansa sekä hupparinsa. ESN, johon kaikki vaihtarit kuuluvat, on oma osastonsa. Jokaisella osastolla on myös omat huutolauseensa, joita he huutavat aina kaikissa tapahtumissa, kovempaa kuin muut osastot totta kai!
  • Kampuksella on oma yökerhonsa, joka on auki joka perjantai. Jokaisena torstaina on ”time beer” klo 16 alkaen. Olut ja siideri maksaa kruunuissa aina sen verran, mikä kello on (16kr, 17kr jne.). Samaan aikaan on aina musiikkitietovisa. Päivisin klubi toimii kahvilana.
  • Kampuksella on muutama lounasravintola, mutta ne eivät ole mukavan opiskelijahintaisia kuten Helsingissä. Lounaan hinta on noin 8e kaikille. On myös muutamia kioskeja, joista voi ostaa täytettyjä patonkeja ja salaatteja, mutta nekään eivät ole halvimmasta päästä.
  • Kampukselta löytyy myös kuntosali, joka järjestää myös ryhmäliikuntoja. Hintataso on kalliimpi kuin unisportilla, mutta silti suhteellisen edullinen ja lyhyen kävelymatkan päässä asunnolta.
  • Kampus esitellään orientaation alussa ja käytössä on sovellus, jonka avulla helposti hakee luentosalien sijainnit ja suunnistaa kampuksella.
  • Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, kuten Helsingissä. Onneksi lähin terveyskeskus on 800 metrin päässä.

Vaihtokertomus, University of Exeter, Englanti, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.

Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.

Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vehreä puiston näköalapaikka ja kyltti
Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Vaaleanpuanian Victoria aikainen 3 kerroksinen rakennus
Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.

 

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli  julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hiekkaranta ja auringonlasku

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan.  Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Tyhjä heikkaranta jossa aurinkosuojia

Vaihtokertomus, Zagrebin yliopisto, Kroatia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Suoritin vaihtohakuprosessin keskellä kandikiireitä ja hyvin stressaantuneena. Mielestäni MobilityOnline oli hyvin sekava, mutta tämä saattoi johtua alentuneesta suorituskyvystäni. Suosittelen kuitenkin kysymään apua aiemmin vaihdossa olleilta ja liikkuvuuspalveluilta.

Kroatian päässä oli vaikeuksia jo alusta alkaen, ja viimevuotisia sähköposteja selatessani palautuu mieleen kaikki sähläämiset. Yhteyshenkilö väitti esimerkiksi, ettei nimeni ollut hakijoiden joukossa, vaikka olin edellisenä päivänä saanut viestin yliopistolta. Lisäksi hyväksymiseni vahvistettiin ilmoitettua myöhemmin, mikä tuntui hyvin rasittavalta.
Yliopisto hankkii kroatialaisen sosiaaliturvatunnuksen (OIB) opiskelijan puolesta, mutta sitä varten on täytettävä valtakirja. Näitä asioita ei kuitenkaan kannata stressata. Asiat kyllä hoituvat, vaikka se ei olisikaan aina kivaa.

Asuminen

Asunnon sain kaupungissa asuneen kaverin kautta, ja vuokran suuruus – 216 euroa – oli mielestäni oikein reilu. Asuin alivuokralaisena keskustassa, ja vuokra sisälsi sähkön, veden
ja lämmityksen. Moni tapaamani vaihto-opiskelija kertoi asuvansa aika epämukavasti, ja maksoi vieläpä samansuuruista vuokraa. Aluksi minua harmitti, etten kiireisen kevään vuoksi
tajunnut hakea majoitusta yliopistolta, mutta ajatus huoneen jakamisesta jonkun tuntemattoman kanssa ei minua syksyllä enää kiinnostanut. Kuulin paikan päällä kuitenkin, että opiskelijamajoitus maksoi vajaa 60 euroa kuussa.

Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joista moni on löytänyt asunnon. Lisäksi voi käyttää Njuškalo -sivustoa, jonka kanssa kuitenkin kannattaa olla nopea. Itseltäni menivät kaikki sopivat asunnot ohi, kun en heti ottanut yhteyttä. Kokemuksia on varmasti hyvin paljon erilaisia, mutta oma käsitykseni on, että vuokranantajat Zagrebissa tuntuvat olevan hyvin mukavia, ja saattavat ostaa asuntoon vaikka mikroaaltouunin, jos sellaista kysyy. Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että vessassa on
hometta, ja vuokranantaja katkaisee netin riitatilanteessa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lukuvuosi-ilmoittautuminen tehdään vielä paikanpäällä yliopiston toimistossa, ja syyslukukauden ensimmäisistä päivistä muistan yliopistorakennuksen aulan mutkittelevan
jonon. Wifi ja käyttäjätunnukset yliopiston koneille oli helpompi saada. Siihen meni noin viisi minuuttia.
Ilmoittautumisen yhteydessä otettiin kuva iksicaa eli opiskelijakorttia varten. Se tulee olla mukana opiskelijaravintolassa, koska sillä saa subvention aterialleen. Kortilla on joka toinen viikko noin 400 kunaa (53 euroa), ja se alentaa ruokakustannuksia mukavasti. Opiskelijaravintolassa on tarjolla lounas ja illallinen, joten päivän jälkeen voi kotimatkalla
vielä käydä syömässä.

Kroatia on EU-maa, mutta yli kolmen kuukauden maassaoloon vaaditaan oleskelulupa. Sitä varten yliopisto antaa todistuksen opiskelusta. Tulojen todistamiseen riittää kuvakaappaus
verkkopankista. Oleskeluluvasta puhuttaessa voi sanoa, että Kroatia ei nyt varsinaisesti ole mikään maahanmuuttomaa. Ruuhkaa poliisiasemalla kuitenkin aiheuttavat joko ihmiset, joilla on Saksan tai Itävallan kansalaisuus tai sitten Bosniasta tai Serbiasta muuttaneet ihmiset. Lisähaasteita oleskelulupa-asioissa toi myös varsin suppea aukioloaika, joka on yhdeksästä
yhteen. Yhdentoista jälkeen ei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tiskille. Kuukautta myöhemmin, kun menin hoitamaan oleskelulupa-asiani loppuun, sain tietää, että poliisit
olivat hukanneet dokumenttini, jotka löytyivät kuitenkin seuraavana päivänä.

Opiskelu ja opetus

Zagrebissa oli kyllä käytössä sähköinen kurssi ilmoittautuminen, mutta vaihto-opiskelijat joutuvat vielä käyttämään indeksejä . Indeks on kirjanen, johon kirjataan suoritetut kurssit. Kurssin päättyessä opettaja allekirjoittaa kurssin suoritetuksi.
Vaihdossa opiskelin kroatian kieltä, jonka lisäksi kävin englanninkieliset kurssit Kroatian historiasta ja kroatialaisesta yhteiskunta. Kieliopintoja suoritin toiseksi korkeimmassa
tasoryhmässä, ja se oli itselleni sopiva monessa mielessä. Ryhmä oli hyvin heterogeeninen, ja kaikki puhuivat kroatiaa jo sujuvasti. Tämä mahdollisti keskustelut hyvinkin
monimutkaisista aiheista. Kokeilin myös suorittaa sivuaineopintoja, mutta kielitaitoni ja jaksamiseni eivät riittäneet tähän. Sitä voi kuitenkin pitää hyvänä kokemuksena.
Suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena jäi mieleen se, että opettajat saattoivat tulla jopa vartin myöhässä, ja se oli aivan normaali asia. Myös opiskelijat tulivat myöhässä, koska
Zagrebissa ei ollut meille tuttuja akateemista varttia tai välituntia. Luento saatettiin lopettaa viisi minuuttia etuajassa, jotta opiskelijat ehtisivät seuraavalle luennolla.

Tulostettaessa tai kurssimateriaaleja hakiessa täytyi mennä yliopistorakennuksen kellariin, jossa sijaitsi Fotokopirnica ´tulostamo´. Tämä tuntui hieman hankalalta. Mielenkiintoista oli
kuitenkin muutaman tuntemani jatko-opiskelijan tapa jättää tulostamon työntekijöille kokonainen kirja kopioitavaksi, minkä he sitten seuraavana päivänä hakivat tulostettuna. Muistaakseni kirjan kopiointi maksoi noin 6 euroa. Kansilla se oli 8 euroa. Lukukausi alkaa vasta lokakuun ensimmäisellä viikolla ja päättyy tammikuun lopussa, joten suomalaisen vaihto-opiskelijan näkökulmasta se saattaa olla mukavaa, kun syyskuussa on vielä väljää, ja helmikuussa ehtii oleskella vaihtomaassa vielä kuukauden ennen kuin palaa
kotiin nelosperiodia varten. Huonona puolena voi halutessaan pitää sitä, että syyslukukaudella on kahden viikon joululoma, jonka vuoksi paluu kotiin voi tuntua tarpeelliselta. Moni toiselta mantereelta tullut vaihto-opiskelija tosin vietti joululoman joko
rannikolla tai Keski-Euroopassa kierrellen.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Zagreb muistuttaa kulttuurielämänsä puolesta Helsinkiä. Kaupungissa on useita elokuvateattereita, museoita ja kirjakauppoja. Elokuvaharrastajana hankin yhden
elokuvateatterin kanta-asiakaskortin, jolla pääsin halvemmalla elokuviin. Marraskuussa järjestetään myös Interliber-nimiset kirjamessut, ja joulukuussa on joulumarkkinat. Aluksi rupesin miettimään, että jäinköhän jostain paitsi, kun en mennyt vaihto-opiskelijoille suunnattuihin rientoihin, mutta eipä tuo haitannut.

En hirveästi viihtynyt muiden vaihtoopiskelijoiden
kanssa. Osittain sen takia, että monet opiskelijat olivat minua neljä–viisi vuotta nuorempia. Aika monen vanhemmat tai isovanhemmat olivat Saksaan lähteneitä vierastyöläisiä, enkä oikein saanut yhteyttä näihin juuriaan etsiviin nuoriin. Saksalaisten, puolalaisten ja espanjankielisten kanssa seurustelua vaikeuttaa myös se, että heillä on tapana muodostaa omia ryhmiään, joihin ei kielitaidottomana pääse oikein mukaan.

Hyvä tietää

Kannattaa varautua siihen, että asiat eivät tule sujumaan yhtä jouhevasti kuin Suomessa. Ei kannata myöskään ihmetellä, jos sinulle sosiaaliturvatunnusta hoitava henkilö lähettää
sähköpostia kello yksi yöllä henkilökohtaisesta sähköpostistaan, ja kaksi päivää myöhemmin ilmoittaa, että tarvittavat dokumentit pitääkin lähettää word-tiedostona pdf:n sijasta.

Ruoka Kroatiassa on lähes yhtä kallista kuin Suomessa. Pientä kevennystä kuluihin toi opiskelijaravintola, jossa sai lounaan halvimmillaan 80 sentillä. Lämmin ruoka on kuitenkin aika ravintoköyhää, ja keittäjät annostelevat ne valmiiksi. Kasvissyöjät ja vegaanit ovat aika huonossa tilanteessa. Yksi suuri virheeni oli budjetin tekemättä jättäminen. Stipendi ja opintotuki riittivät hyvin vaihdossa, ja minulla oli myös paljon töistä kertyneitä säästöjä. Säästötili alkoi kuitenkin
tyhjentyä matkaillessani varsin huolettomasti Venetsian kaltaisiin kohteisiin. Zagrebin maantieteellinen sijainti on hyvä, ja bussi näppärä kulkuneuvo. Monet kaupungit, kuten Wien, Budapest, Trieste ovat viiden tunnin ajomatkan päässä. Kroatialaisista kohteista voin suositella rannikolla sijaitsevaa Rijekaa, jota voisi luennehtia keskieurooppalaiseksi
kaupungiksi Välimerellä. Toinen mielenkiintoinen kohde on Split, jossa sijaitsee Rooman keisari Diocletianuksen palatsi. Talvella kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi, ja käydä Dubrovnikissa, joka on matkailusesongin ulkopuolella lähes tyhjä. Helmikuussa rannikolla järjestetään karnevaaleja. Junat ovat hitaita, ja niillä kannattaa matkustaa vain lyhyitä matkoja, jolloin voi nauttia maisemista.

Maassa maksetaan vielä aika paljon käteisellä, ja korttimaksaminen ei onnistu joka paikassa. Esimerkiksi opiskelijaravintolassa ateria maksetaan vasta poistuessa käteisellä. Ei myöskään kannata odottaa liikoja. Tärkein oppimani asia oli ehkä kärsivällisyys.