Vaihtokertomus, Butlerin yliopisto, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 opiskelijavaihdossa Yhdysvaltojen keskilännessä, Indianapolisissa Butlerin yliopistossa ISEP-ohjelman kautta. En oikeastaan tiennyt Indianan osavaltiosta etukäteen juuri mitään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen hyvin onnellinen, että pääsin vaihtoon paikkaan, joka ei ole Yhdysvaltojen tavallisimpia turistikohteita. Lopulta eniten aikaa tuli vietettyä kampuskuplassa, jolloin yliopiston sijainti ei myöskään muodostunut niin merkittäväksi kuin alun perin odotin.

Ennen lähtöä

Butlerin yliopistoon hyväksymisen vahvistusviestistä itse lähtöön ja vaihtoyliopistoon saapumiseen oli melkoinen määrä byrokratiaa. Erityisesti Yhdysvaltoja varten hankittava  opiskelijaviisumi teetti paljon työtä, eivätkä ohjeet liitteistä tai hakemuksista aina vaikuttaneet täysin selkeiltä. Vaihtohakemusten vääntämisen yhteydessä treenattu kärsivällisyys kuitenkin kantoi viisumiprosessinkin läpi. Viisumia varten piti täyttää netissä hakemus ja maksaa käsittelymaksuja sekä varata haastatteluaika Yhdysvaltain suurlähetystöön. Haastattelu suurlähetystössä kuulostaa helposti todella vakavalta ja viralliselta, mutta se ei todellakaan ollut millään tavalla dramaattinen kuulustelu, vaan pikemminkin lähes arkiselta tuntuvaa asiointia parilla palveluluukulla. Tämä päti oikeastaan laajemminkin vaihtokokemukseni aikana: kaikki vaikutti etukäteen helposti virallisemmalta ja vakavammalta kuin olikaan. Viisumin lisäksi Butler vaati tietyt terveystarkastuslomakkeet, ja piti muistaa tehdä osoitteenmuutokset ja opintotukihakemukset, jotka kuitenkin sujuivat melko vaivattomasti. Ostin suoraan edestakaiset lennot Yhdysvaltoihin, koska hinta oli sama kuin yhteen suuntaan. Lentojen ostaminen teki koko opiskelijavaihdosta jotenkin konkreettisempaa – silloin aloin ymmärtää olevani oikeasti lähdössä.

Saapuminen ja orientaatio

Butlerilla oli saapuessamme muutaman päivän orientaatio-ohjelma, jonka aikana vaadittavat byrokratiat (lähinnä kurssivalintojen vahvistaminen) hoidettiin sujuvasti. Kursseja oli myös helppo myöhemmin vaihtaa, kunhan niillä oli vielä tilaa. Orientaation aikana kävimme lisäksi mm. Butlerin koripallopelissä ja shoppailemassa tarvittavat SIM-kortit ja muut välttämättömyydet. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli määritelty oma tutori, jonka tehtävänä oli auttaa alkuorientaatiossa ja myöhemmin tarvittaessa käytännön asioissa. Kaikki tutorit eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä sitoutuneita tehtäviinsä, joten tutoroinnin toteutumisen taso vaihteli. Kokonaisuudessaan orientaatio oli aika lyhyt ja monia asioita piti selvittää vielä itse myöhemmin. Kaikki kuitenkin selvisi aikanaan ja omalla aktiivisuudella pystyi helpottamaan opiskelijayhteisöön integroitumista.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan Fairview Housessa, joka on hyvin hiljattain valmistunut dorm eli opiskelija-asuntola. Koska rakennus oli todella uusi, olivat tilat myös hyvin modernit: talosta löytyi mm. opiskeluhuoneita, biljardi-pöytä, olohuonemaisia hengailutiloja ja kuntosali. Itse asunnot olivat 6 – 8 hengen podeja, joissa kaksi henkeä jakoi huoneen ja kylpyhuoneen. Jaoin huoneen toisen vaihtarin kanssa ja loput kämppiksistämme olivat amerikkalaisia, toisen vuoden opiskelijoita. Yhdessä asuminen sujui yllättävän hyvin, eikä yksityisyyden puute juuri häirinnyt lukukauden aikana. Päinvastoin, kämppikseni olivat mahtavia ja hyvin vastaanottavaisia. Kämppikset olivat myös hyvä tapa tutustua amerikkalaisiin opiskelijoihin ja päästä paremmin sisälle Butler-yhteisöön. Fairviewssa ja kampuksella asumisessa oli mahtavaa oli myös se, että oikeastaan kaikki tarvittava oli todella lähellä ja kavereiden kanssa oli helppo viettää paljon aikaa. Monet amerikkalaiset vaikuttivat suhtautuvan koko kampusalueeseen tietyllä olohuonemaisella rentoudella – esimerkiksi pukeutumiseen suurin osa ei arjessa juuri panostanut. Kampuksella asuessa elinkustannukset jäivät myös yllättävän pieniksi, kun rahaa ei kulunut ruokaan tai asumiseen samoissa määrin kuin Suomessa. Ehkä eniten rahaa viikoittain kului autokyyteihin: kampukselta poistuttaessa tilattiin tavallisimmin Uber tai Lift, ja keskustaan oli matkaa noin parikymmentä minuuttia autolla. Kyydit olivat kuitenkin Suomeen verrattuna edullisia ja kulut pystyi jakamaan kavereiden kanssa.

Opiskelu ja vapaa-aika

Opiskelu oli hyvin intensiivistä, etenkin Spring Breakin eli noin puolessa välissä lukukautta olleen kevätloman jälkeen. Opiskelin pääasiassa antropologiaa ja sosiologiaa, ja luettavaa oli paljon. Tietyllä tavalla college tuntui paluulta lukioon, jossa on paljon kotiläksyjä, ryhmäkoot ovat pieniä ja tunneilla pitää olla aktiivinen – useimmilla kursseillani luentoaktiivisuus oli jopa 25 % loppuarvioinnista. Vaikka luettavaa oli paljon ja opiskelu oli toisinaan monine esseineen hyvin hektistä ja stressaavaa – etenkin akateemiseen vapauteen tottuneelle – oli oppiminen ainakin tehokasta ja hyviä arvosanoja oli lopulta melko helppo saada. Yleisesti ottaen tuntui siltä, että opettajat ymmärsivät vaihtareiden tilanteen ja olivat hyvin kannustavia vaihtareiden suhteen. Sain opiskeluiden kautta uutta näkökulmaa niin antropologiaan että omaan pääaineeseeni, mutta myös laajemmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan, ja monilla kursseilla tietty sosio-poliittinen tietoisuus korostui mielestäni mielenkiintoisella ja hyvin opettavaisella tavalla.

Vaikka välillä opiskelukuorma tuntui suurelta, panostin myös vapaa-aikaan. Butlerin kampuksella tapahtui jatkuvasti paljon. Kävimme mm. ylipiston baletissa, teatterissa ja  urheilutapahtumissa sekä tietysti juhlimassa kotibileissä ja baareissa. Butlerista ei voi puhua ilman, että mainitsee koripallon, joka on yliopistolle todella iso juttu. Opiskelijat saivat kotipeleihin ilmaiset liput, kunhan ne varasi etukäteen. Peleissä tunnelma oli aivan mieletön cheerleadereineen, marching bandeineen ja dramaattisine pelinkäänteineen. Pieneksi yksityiskouluksi Butler on menestynyt koripalossa yleensä hyvin. Butlerilla oli tietenkin myös omat kannustuslaulut ja -huudot, jotka oppi muutaman pelin jälkeen ja jotka raikuivat äänekkäästi lähes kymmenen tuhannen katsojan koripalloareenalla, joka on ollut yksi kampuksen ensimmäisistä rakennuksista. Koripallon lisäksi kävimme katsomassa lacrossea ja baseballia. Fudiskausi on sen sijaan syksyllä, mutta keväällä pidimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa SuperBowlin kisakatsomon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ennen vaihtoa kannattaa hoitaa kaikki byrokratiat mahdollisimman tehokkaasti pois alta – esimerkiksi viisumihaastatteluaikoja voi olla aika niukasti. Vaihdon aikana se, millaiseksi vaihtokokemus muodostuu, on hyvin paljon omasta aktiivisuudesta kiinni. Amerikkalaisiin oli helppo tutustua ainakin pintapuolisesti, mutta se vaatii myös itseltä heittäytymistä ja uskaltamista. Syyslukukaudella opiskelijayhteisöön on luultavasti helpompi päästä mukaan, ja keväällä kannattaa varautua siihen, että kaikkeen tutustumiseen joutuu itse oma-aloitteisesti panostamaan enemmän. Kaikenlaisiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan ja kokeilla uusia asioita. Kaikesta kannattaa myös kysellä paljon. Luennoilla osallistumiseen auttoi, kun alkoi ajattelemaan englanniksi ja päästi irti liiallisesta itsetietoisuudesta ja oman englannin kieliopillisuuden varmistelusta.

Vaihdon aikana, missä tahansa Yhdysvalloissa onkaan, kannattaa ehdottomasti matkustaa paljon, ainakin Spring Breakillä ja vaihdon päätteeksi. Kotimaan lennot ovat halpoja, kunhan ne varaa hyvissä ajoin. Itse pääsin käymään vaihtoni aikana Chicagossa, Louisvillessa, San Franciscossa, Los Angelesissa, Washington D.C.:ssä, Philadelphiassa ja New Yorkissa, ja matkustaminen Yhdysvaltojen eri osissa oli erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Lisäksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan tutustua eri elämänvaiheissa oleviin amerikkalaisiin – niin saa paljon laajemman sisäpiirikäsityksen Yhdysvalloista.

Vaihtokertomus: University of North Carolina at Asheville, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleistä

Opiskelin kevätlukukauden 2018 University of North Carolina at Ashevillessa, Pohjois-Carolinassa. Asheville on pieni, liberaali kaupunki Appalakki-vuoriston kupeessa, jossa harrastetaan valtavasti meditaatiota ja joogaa ja jossa pienpanimoiden lukumäärä on väkilukuun suhteutettuna suurempi kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Opiskelen lääketiedettä, ja koska vaihto-opiskelu lääketieteellisessä ei Amerikassa ole mahdollista, valitsin yliopistovaihtoehdoikseni kouluja joissa voi opiskella  terveystieteitä alaani liittyen. Olin kuullut Pohjois-Carolinan olevan kaunista aluetta, ja muutamat lukemani vaihtoraportit saivat Ashevillen kuulostamaan mukavalta ja toimivalta vaihtokohteelta. En katunut UNCA:n valikoitumista vaihtoehtojeni listalle – koulu oli pieni ja sympaattinen, ja koen että sain haluamani todellisen Jenkki-collegekokemuksen. Koulun vaihtaritoiminta on aktiivista ja hyvin järjestettyä. UNCA:ssa on käsittääkseni joka lukukausi suhteellisen paljon vaihto-opiskelijoita, mikä on vaihtarille mukavaa. Viehättävin asia Ashevillessa oli mielestäni sen luonnonläheisyys ja upeat mahdollisuudet ulkoilun harrastamiseen. Innostuin vaihtokevääni aikana patikoimisesta toden teolla.

Kuva: Vilja E.

Ennen lähtöä

ISEP-vaihtoon hakeminen oli työläs ja pitkä prosessi, joka aiheutti ajoittain stressiä mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin suhteellisen sujuva. Ohjeistusta tuli yliopistolta kiitettävästi. Eniten harmaita hiuksia aiheutti omalla kohdallani TOEFL-kielitesti ja siihen valmistautuminen sekä vaihtokohteiden läpikäyminen, kurssien valitseminen ja motivaatiokirjeiden kirjoittaminen, mihin kulutin todella paljon aikaa. Kielitesti oli stressaava ja ärsyttävän kallis, mutta vaikka se tuntui haastavalta, suomalaisella lukioenglantipohjalla ei kokeen läpäisystä tarvitse hermoilla. Suosittelisin kuitenkin hieman valmistautumaan, jotteivät kokeen formaatti ja nopeat vastausajat pääse yllättämään. Itse katsoin lähinnä preppausvideoita Youtubesta.

Aika prosessin alullepanosta hyväksymistietoon oli pitkä, jopa yli vuoden. Erityisesti keväällä vaihtoon lähtevät saavat tiedon vaihtokohteesta myöhään. Oma kohteeni varmistui marraskuussa, mikä on ilmeisesti melko tyypillistä. Tiedon odottaminen oli henkisesti raskasta ja hermoilin erityisesti viisumin saamisesta ajoissa, mutta kaikki sujui ongelmitta kunhan varmistussähköpostin saatuaan toimi reippaasti. En tosin suosittele pitkän reissun suunnittelua ennen vaihdon alkua, sillä ainakaan itse en olisi ehtinyt saada viisumia esim. ennen joulua.

Asuminen

ISEP-vaihtomaksuun kuului majoitus amerikkalaiseen tapaan jaetussa huoneessa kampusasuntolassa. Oman huoneen olisi saanut lisämaksusta. Vaikka koen yleisesti ottaen kaipaavani melko paljon yksityisyyttä ja olen herkkäuninen, päätin  kokeilla jaetussa huoneessa asumista. En katunut ratkaisuani. Kokemus oli mielenkiintoinen ja kaikki sujui hyvin – tulin onnekseni hyvin toimeen kämppisteni kanssa. Yhden lukukauden vaihtoaika on niin lyhyt, että sen pärjää helposti pienemmälläkin omalla tilalla. En viettänyt juuri lainkaan aikaa huoneessani nukkumisen lisäksi. Monet koko vuoden UNCA:ssa opiskelevat vaihtarit olivat päätyneet hankkimaan oman huoneen, minkä olisin ehkä itsekin tehnyt mikäli olisin viettänyt kokonaisen vuoden vaihtarina.

Ruokailu tapahtui kampuksella. Jokainen kampuksella asuva opiskelija valitsee itselleen meal planin, johon kuuluu tietty kiinteä määrä aterioita viikossa kampuksen ”pääravintolassa”, jossa on tarjolla aamupala-, lounas- ja illallisbuffetit. Lisäksi meal planista riippuen kullakin on tietty määrä käyttörahaa, jonka voi kuluttaa muissa kampusravintoloissa. Valitsin 14 ateriaa + $150 (muistaakseni), mikä oli minulle sopiva ratkaisu. Ruoka oli todella hyvää, raikasta ja tuoretta. Valikoima oli valtaisa, ja kasvisvaihtoehtojakin oli runsain mitoin. Ravintolasta löytyi niin terveellisiä kuin epäterveellisiäkin vaihtoehtoja. Jostain syystä paikalliset inhosivat pääruokalan buffet-menua, mitä jaksoimme muiden vaihtareiden kanssa ihmetellä. Runsaudenpulan vuoksi tuli jatkuvasti ylensyötyä, ja ruokailua hankaloitti se ettei ruanlaittomahdollisuuksia käytännössä ollut lainkaan. Oli ihanaa kun ruokailu oli niin helppoa, mutta kevään aikana kehittyi ikävä ruuanlaittoa ja suomalaista ruokarytmiä kohtaan!

Kuva: Vilja E.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalikoimani oli todella erilainen normaaleihin opintoihini verrattuna. Päädyin ottamaan kaksi Health Promotion-alan kurssia, joista toinen käsitteli terveysepätasa-arvoa ja toinen fyysistä aktiivisuutta & terveyttä. Lisäksi kävin Intro to Environmental Science-kurssin sekä meditaatiota käsittelevän kurssin ja olin kuorossa, josta sai yhden creditin. Olin valinnut kurssit jo Suomessa, joten koulun alkaessa vaihtokohteessa suunnitelmani olivat selvät. Oli virkistävää opiskella omaa alaa sivuavia aiheita ja koen, että monet oppimani asiat ovat tulevaisuuteni kannalta erittäinkin hyödyllisiä. Etenkin Health Parity-kurssi oli vaikuttava jaa laajensi kokonaisymmärrystäni terveydestä ja sosiaalioikeudesta merkittävästi. Oli kiinnostavaa tarkastella aiheita Amerikka-perspektiivistä tyypillisen eurooppalaisen katsantokannan sijaan.

Opiskelu oli helppoa, ja opiskelijoiden matala taso yllätti. Sanoisin, että keskiverto suomalainen abiturientti on akateemisilta taidoiltaan monien kohtaamieni amerikkalaisten collegeopiskelijoiden yläpuolella. Opettajat teettivät paljon kotitehtäviä, ja opiskelijoiden täytyi jatkuvasti olla kirjoittamassa jonkin sortin mielipidetekstejä tai lyhyitä esseitä erilaisista aiheista. Ryhmätöitä ja community projecteja harrastettiin myös paljon. Vaikka tehtäviä oli paljon, asiaosaamista ja opitun soveltamiskykyä ei vaadittu läheskään yhtä paljon kuin mihin olen tottunut. Jos pistareissa meni huonosti, pystyi menetetyt pisteet usein saamaan takaisin esimerkiksi johonkin vapaaehtoistyöprojektiin osallistumalla. Arvostelurima oli matalalla – täydet pisteet kokeista tai teksteistä sai välillä uskomattomankin helposti. Kaiken kaikkiaan opin arvostamaan suomalaista koulusysteemiä aivan uudella tavalla. Opin koulussa paljon uutta ja kielitaitoni koheni suullisten esiintymisten ja runsaiden kirjallisten tehtävien ansiosta, mutta kokonaisuudessaan amerikkalainen opiskelutyyli ei tuntunut minusta erityisen mielekkäältä.

Kuva: Vilja E.

Hyödyllistä tietoa seuraaville

Varaudu siihen, että liikkuminen ilman autoa on vaikeaa tai mahdotonta. Ashevillessa toimii todella epäsäännöllisesti liikennöivä paikallisbussi, joka on opiskelijoille ilmainen, ja kampukselta saa myös vuokrata pyörän ilmaiseksi. Lisäksi Uber-sovelluksella voi tilata suhteellisen edullisia kyytejä. Kaupungin keskustaan siis pääsee, mutta esim. patikointireissut vaativat vuokra-auton tai paikallisen kaverin jolla on auto. Vaikka autottomuus oli välillä turhauttavaa, sanoisin kuitenkin että Asheville oli Yhdysvaltain mittapuulla liikkumisen suhteen vaihtariystävällinen kaupunki. Toisin kuin monissa muissa amerikkalaisissa kaupungeissa, keskusta on pieni ja viehättävä ja siellä voi liikkua kävellen ympäriinsä.

Kuva: Vilja E.

Kampuksella oli mainiot liikkumisfasiliteetit, ja viikonloppuisin järjestettiin ulkoiluretkiä. Kannattaa osallistua – reissut ovat halpoja ja hyvä tapa päästä luontoon ilman omaa autoa. Amerikkalaisten hike-käsite on tosin jotain muuta kuin mitä suomalaisena ajattelisi. Alle mailin kävelylenkkeihinkin viitataan usein kyseisellä termillä.. Yhdysvaltalainen avoimuuden ja ystävällisyyden kulttuuri on ihana, ja kun paikalliset kutsuvat jonnekin, kannattaa ehdottomasti sanoa YES niin usein kuin mahdollista.

Vaihtoon lähteminen jännitti itseäni hurjasti. Olen kuitenkin todella iloinen, että lähdin! Kaikki kliseet, joita vaihdossa olemisesta sanotaan, ovat hämmentävän totta. Opin valtavasti itsestäni ja ympäröivästä maailmasta. Itsenäistyin, sain rohkeutta ja opin joustamaan sekä olemaan stressaamatta turhista. Vaikka minulla oli vahva englannin kielitaito jo vaihtoon lähtiessä, opin kieltä paljon enemmän kuin olisin uskonutkaan. Opin myös Yhdysvalloista enemmän kuin millään turistireissulla olisi ollut mahdollista. Matkustin vaihdon aikana mm. Atlantaan, New Orleansiin ja Washington DC:hen. Lukukauden päätyttyä reissasin Kaliforniassa kolme viikkoa. Suosittelen lämpimästi matkustelua eri Yhdysvaltojen osissa mahdollisuuksien mukaan! Tärkeimpiä asioita vaihtoon lähtiessä ovat mielestäni rohkeus ja avoimuus. Kannattaa pitää mielessä, että aika vaihdossa on rajallinen ja hankalatkin hetket menevät hujauksessa ohi. Voin taata, että reissuun lähtöä ei  tule jälkikäteen katumaan.

Kuva: Vilja E.

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Queen’s University Kanada, syksy 2016

Sosiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Vietin syyslukukauden 2016 Queen’s Universityssä Kingstonissa. Varmistus vaihtoyliopistolta vaihtoon pääsystä tuli vasta kesäkuun alussa. Varmistuksen jälkeen kannattaa ripeästi ostaa lentoliput ja alkaa etsimään asumusta. Queens’in sivuilta löytyy orientaatioviikon aikataulua, jonka mukaan kannattaa ajoittaa saapuminen. Suurin osa vaihtareista saapui elo-syyskuun vaihteessa.

Vaihtoyliopistolta sai mukavasti ohjeita ja tervetulotoivotuksia ennen lähtöä.  Joitain asioita piti hoitaa ennen lähtöä, esim. kuva opiskelijakorttiin, ja valita sopivat kurssit. Lisäksi koulun tarjoama terveydenhuolto (UHIP-sairasvakuutus) tuli maksaa.

Lentokentällä piti varautua todistamaan varallisuus. Tarkastuksessa Kanadan puolella minulta kysyttiin Queens’in hyväksymiskirjettä. Lisäksi minulla oli todistus matkavakuutuksesta ja todistus vaihtoraha-avustuksesta ja Kelan opintotuesta. Viisumia matkustamiseen ei tarvittu.

Alku vaihtokohteessa

Kanadaan saavuttuani hoidin muutamia käytännön asioita: hankin kanadalaisen pankkitilin ja –kortin sekä puhelinliittymän. Kanadalainen pankkitili ei ole pakollinen, mutta koin helpommaksi siirtää rahaa tälle tilille ja käyttää kanadalaista korttia. Puhelinliittymät ovat selvästi kalliimpia kuin Suomessa- kannattaa rauhassa vertailla eri hintoja ja vaihtoehtoja.

Yliopistolla tuli ilmoittautua IPO (International Programs)- officeen, josta sai apua kurssivalintoihin. Kursseja sai vielä yrittää vaihtaa, itse menin juttelemaan sosiologian opintokoordinaattorille, että voisinko päästä vielä vaativammille kursseille. Kahden ensimmäisen kouluviikon ajan sai vielä vaihdella tai perua kursseja, jos ne eivät olleetkaan sopivia.

Queen’s Universityssä vaihto-opiskelijalle kuului perustason terveydenhuolto (UHIP), joka täytyi olla maksettuna alkusyksystä (noin 100 e). Itse kävin kerran päivystyksessä lääkärin vastaanotolla, mikä sujui hyvin, eikä siitä tullut lisämaksuja. Terveydenhuolto on arkisin auki kampusalueella.

Syksyllä saapuvien opiskelijoiden orientaatioviikko oli hauska! Vaihtareille on järjestetty NEWTS- orientaatio, johon ilmoittaudutaan jo kesän aikana (heinä-elokuussa). Viikko on maksullinen, mutta hintaan kuuluu ohjelma, lounaita, yllätysretki ja semi formal- illallinen. Sadat orientaatioon osallistuvat jaettiin ryhmiin, joiden kanssa vietettiin viikko. Itselleni sattui oikein mukava ryhmä, josta sain pitkäaikaisia kavereita! Suosittelen siis osallistumaan NEWTS-orientaatioon, vaikka hinta kirpaisisikin.

Yliopisto järjesti myös pari orientaatiotilaisuutta, joissa annettiin vinkkejä opiskeluun ja yliopiston kuvoihin. Vaihtareille oli myös luotu yhteinen Facebook-ryhmä, joka oli hyvin aktiivinen. Ryhmän kautta järjestettiin mm. grillibileitä ja rantalentistä, joiden kautta sai helposti tutustuttua muihin vaihtareihin.

Asuminen

Asuminen tuli järjestää itse. Queen’s Universityllä oli muutama eri vaihtoehto asumiseen: asuntolat tai vuokrattavat asunnot/huoneet. Suurin osa opiskelijoista asui kampuksen vieressä olevalla alueella, joka oli täynnä pieniä omakotitaloja, joista sai vuokrattua huoneen. Keittiöt ja kylpyhuoneet olivat yhteisessä käytössä kämppisten kesken. Talojen kunto vaihteli. Yliopistolta sai myös hakea asuntolahuonetta, jonka hintaan kuului ruoat. Asuntolassa asuminen on kallein vaihtoehto, ja huoneen vuokraaminen yksityiseltä on yleensä halvin vaihtoehto. Asumisen hinta on kuitenkin melko korkealla Kingstonissa- huoneen vuokra on n. 500 e/kk. Vuokrattavia huoneita löytyy helpoiten Facebookin asuntoryhmien kautta. Itse asuin talossa, jossa oli 5 muuta vuokralaista. Löysin asunnon heinäkuussa Facebookin ryhmän kautta. Vuokra oli 750 dollaria/kk. Talo oli siisti, mutta selvästi kampuksen ulkopuolella (n. 2 km), mikä oli Kingstonin mittapuulla kaukana.

Vaihtareiden voi olla hieman hankalaa löytää asumista syksylle, koska huoneet vuokrataan yleensä koko lukuvuodeksi ja  syksyn majoituksen varaaminen alkaa usein jo keväällä. Siksi majoituksen etsiminen kannattaa aloittaa heti kun saa varmistuksen vaihtopaikasta, miksei jo aiemminkin. Facebook-ryhmissä vuokrataan myös kokonaisia taloja, joten jotkut ryhmittyvät ja saavat näin helpommin vuokrattua asumista. Suosittelen kimppa-asumista, koska sitä kautta tutustuu jo moniin uusiin ihmisiin!

Opiskelu ja opetus

Kampus on kaunis, sekoitus uutta ja vanhaa rakennusta. Yliopistolla hyvä me-henki ja kampuselämä on aktiivista. Koulun tricolour-värit toistuvat ympäri kampusta ja Queen’s-tavara ja vaatteet ovat suosittuja. Koulu järjestää muutamia vuosittaisia suuria tapahtumia, kuten Homecomingin. Meininki onkin kuin jenkkileffoista Homecoming-viikonlopun aikana!

Kuva otettu Queen’s University:n Homecoming-viikonlopun tapahtumasta.

Opetus oli korkeatasoista mutta työlästä. Kannattaa siis varautua suurempaan työmäärään ja erilaiseen työtahtiin. Kursseille täytyi palauttaa viikoittain kirjallisia tehtäviä ja luennoille tuli lukea tietty sivumäärä. Kursseihin kuului myös esseitä,  ja kursseilla oli väli-ja loppukokeita.  Lisäksi joillain kursseilla oli pakollisia ryhmätyökokoontumisia. Opettajat olivat motivoituneita ja monet käyttivät monipuolisia opetusmenetelmiä. Lisäksi kursseilla oli teaching assistentteja (TA), joilta saattoi kysyä apua tai tukiopetusta.

Itselläni oli pakollinen määrä kursseja, eli 5, joista tuli suuri työmäärä. Opintoja tuli siis suunnitella etukäteen. Kannattaa tehdä selkeä aikataulu viikolle ja alkaa valmistautua suurempiin esseepalautuksiin ja välikokeisiin ajoissa, koska ne tulevat samoihin aikoihin lokakuusta alkaen. Syyskuussa voi siis opiskelu tuntua vielä rennolta, mutta lokakuusta alkaen deadlineja tulee todella tiuhaan. Olin 2. ja 3. tason (2. ja 3. vuosikurssin) kursseilla, joiden sisältö tuntui melko helpolta. En päässyt kaikille kursseille, joihin olisin halunnut, koska muut opiskelijat menevät vaihto-opiskelijoiden edelle kurssi-ilmoittautumisessa.

Kurssikirjoja sai ostaa käytettyinä tai uusina kampuksen kirjakaupoista. Kirjat olivat kuitenkin melko kalliita. Kirjoja voi yrittää myydä takaisin lukukauden päätyttyä Facebook-ryhmien kautta tai myydä kampusten kirjakauppoihin.

Kokeet olivat usein monivalintakokeita, mikä oli minulle uutta. Näissä oli yleensä melko tiukka arvostelu. Kuitenkin kurssien loppuarvostelu oli mielestäni hieman löyhempää kuin kotiyliopistossani.

Vapaa-aika

Queen’s Universityssä taisi olla eniten kerhoja koko Kanadan yliopistoista. Kerhoja on satoja erilaisia ja ne ovat suosittuja. Itse liityin Queen’s Outdoors Clubiin, joka järjesti viikoittain retkiä. Pääsin mukaan USA:n puolelle viikonloppuretkelle Haltiakin korkeampaan vuoristoon patikoimaan!

Myös urheilumahdollisuuksia on runsaasti- yliopistolla on mm. huispausjoukkue! Opiskelijat saavat salikortin, jolla voi käyttää kuntosalia, uimahallia ja tiettyjä ryhmäliikuntatunteja vapaasti.

Viikonloppuisin monet vaihtarit matkustelivat. Kanadassa on pitkät välimatkat, joten viikonlopussa ehtii vain lähialueille, kuten Torontoon ja Montrealiin. Kingston on kuitenkin keskeisellä paikalla, joten matkustaminen ympäröiviin kaupunkeihin on helppoa. Torontossa ja Montrealissa riittää nähtävää useammaksi päiväksi, pääkaupunki Ottawaan riittää päiväreissukin. Itse ihastuin erityisesti ranskankieliseen Quebec Cityyn, jonne on noin kuuden tunnin automatka. Quebec City on hurmaava pikkukaupunki kaikkina vuodenaikoina, etenkin ennen joulua, jolloin kaupunki täyttyy joulutoreista ja sinne rakennetaan valtava kelkkaliukumäki, joka tarjoaa hurjat vauhdit. USA:n rajakin on melko lähellä- New York Cityyn ja Bostoniin pääsee jopa autolla.

Kauniissa luonnonpuistoissa kannattaa käydä etenkin ruskan aikaan! Vuokrasimme usein auton porukalla. Auton vuokraaminen oli välillä ongelmallista, koska autovuokraamot eivät välttämättä halunneet vuokrata autoa vaihtareille. Junat ja bussit kulkevat toki myös, ne ovat Suomen hinnoissa. Suosittu tapa oli liikkua on myös kimppakyytisivusto Rideshare Facebookissa. Lennot Kanadan sisällä ovat kalliita.

Yliopisto järjesti vaihtareille muutamia kohtuuhintaisia retkiä, mm. Niagaran putouksille, Ottawaan ja Montrealiin. Niagaran putoukset olivat mielestäni aivan upeat, mutta turismin takia paikka oli muuttunut Las Vegasia muistuttavaksi paikaksi. Suosittelen kuitenkin käymään katsomassa putoukset ja menemään veneeseen, jolla pääsee putousten alle.

Lisäksi vaihtarijärjestöt järjestivät bileitä, retkiä ja muodollisempia pukujuhlia. Kampuksella on muutama pub ja jopa maanalainen yökerho Underground, joka on auki parina päivänä viikossa.

Eläminen Kanadassa

Kingston on melko pieni kaupunki, jossa on helppo liikkua. Kampusalue on tiivis, ja kampukselta pääsee bussilla tai kävellen keskustaan. Yliopisto tarjosi opiskelijoille bussikortin, joten joukkoliikenne oli ilmaista. Keskustassa on pitkä keskuskatu, jonka ympärillä on pieniä liikkeitä ja kahviloita. Keskustan ulkopuolella on iso kauppakeskus Cataraqui centre.  Kingstonin keskustassa oli muutama “dollarin kauppa”, josta sai halvalla hankittua tavaraa esim. asumista varten. Kingston sijaitsee valtavan järven rannalla, ja kaupungissa on kaunis ranta jossa on kiva lenkkeillä.

Kaupungissa oli hyvä tarjonta erilaisia ravintoloita, kahviloita, baareja ja yökerhoja. Kanadalaisista herkuista kannattaa maistaa ainakin poutinea, joka on sekoitus löysiä ranskalaisia, kastiketta ja juustoa. Love it or hate it!

Ruokaostokset Kanadassa olivat yllättävän kalliita, jotkut tuoteryhmät jopa kalliimpia kuin Suomessa. Ruokakauppoja Kingstonissa oli melko vähän, isoimmat hankalasti hieman kaupungin ulkopuolella.

Kauppojen ja ravintoloiden hintoihin lisätään vielä verot kassalla, mikä oli hankala muistaa. Ravintoloissa on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta tilauksiin maksetaan verojen lisäksi vielä  tippiä. Kannattaa siis varautua siihen, että kuitissa on aina hieman hintalappuja suurempi summa!

(Terveellinen) syöminen kampuksella oli haasteellista. Mitään Unicafe-tyylisiä lounasravintoloita kampuksella ei ole, ellei asu asuntolassa, joille kuuluvat lounasravintolat. Kampuksella oli enimmäkseen epäterveellisiä pikaruokaloita. Monet vaihtarit siis ottivat omat eväät tai söivät lounaan kotona. Muutama paikka löytyi, josta sai ostettua esim. salaattia, mutta se oli melko kallista.

Ontarion  ilmasto muistuttaa Suomen ilmastoa. Minun vaihtosyksyni sattui kuitenkin olemaan hyvin lämmin- vielä syyskuussa oli hellettä. Syksy oli pitkä ja kaunis. Joulukuussa alkoi kylmä ja runsasluminen talvi. Kanadassa onkin yleensä kovat pakkaset talvella. Lämpimillä takilla kannattaa siis varustautua!

Opiskelun työläisyydestä huolimatta opiskelu oli antoisaa ja vaihtosyksy meni liiankin nopeasti. Queensiin saapuu satoja vaihtareita, joten kavereita varmasti riittää! Myös kanadalaisiin kannattaa tutustua, he ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Suosittelen myös matkustelemaan Kanadan sisällä tai lähimaissa. Monet matkustelivatkin ennen tai jälkeen lukukauden. Kanada on niin laaja, että toiselle puolelle maata matkustamiseen kannattaa varata aikaa ja rahaa. Kanadasta saa myös yllättävän halpoja lentoja Etelä-Amerikkaan.

University of Ottawa, kevät 2017

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin Ottawaan tammikuussa 2017 ja sain hyväksymistiedon jo kesäkuussa 2016. Yliopisto laittoi minulle ensin viestin, jossa sanottiin, että minut on hyväksytty syyslukukaudeksi, vaikka minut oli nominoitu keväälle. Liikkuvuuspalvelut kuitenkin selvitti asian nopeasti. J Ottawan yliopstiosta tuli vaihtoon liittyviä sähköposteja pitkin kesää ja syksyä (kesällä tulleet viestit tosin koskivat syyskuussa vaihtoon tulevia, mutta niitä oli mukavaa lukea). Sain sähköpostitse apua asunnon löytämiseen ja sekä Ottawan International Office että Housing –palveluiden henkilökunta olivat todella avuliaita ennen lähtöä.  Kanadassa saa oleskella vapaasti eTA-viisumilla, mikäli maassa aikoo olla alle 5 kk. eTa kannattaa tehdä hyvissä ajoin netissä – sen suurempaa paperisotaa tai byrokratiaa ei ollut. Mukana kannattaa olla tulostettuina myös liikkuvuuspalveluiden lähettämät vaihtotodistukset sekä Ottawan yliopiston virallinen hyväksymiskirje, jota minulta kysyttiin lentokentällä saapuessani Kanadaan.

Ennen lähtöä kannattaa hoitaa kaiken minkä pystyy mahdollisimman hyvissä ajoin (esim. ulkomaille muuton ilmoittaminen Kelalle ja Väestörekisterikeskukselle). Myös Lennot kannattaa ostaa ajoissa – itse maksoin menolennosta 700 e, kun ostin sen myöhään. Ajoissa ostetusta paluulennosta puolestaan maksoin 350 e (matkustin junalla Torontoon, josta lensin Lontoon kautta Helsinkiin).

Mahdollinen muutto Suomessa ennen lähtöä kannattaa sekin hoitaa mahdollisimman aikaisin – itse muutin loput tavaroistani päivää ennen lähtöä ja jouduin pakkaamaan samana päivänä. Olisin välttynyt aika paljolta stressiltä, jos olisin hoitanut nämä kaikki aiemmin!

Ontarioon tulevien vaihto-oppilaiden tulee ottaa UHIP-terveydenhuoltovakuutus, josta Ottawan yliopisto antaa ohjeita hyväksymissähköpostien yhteydessä. Sen voi maksaa joko netissä tai paikan päällä viimeistään muutamaa päivää ennen lukukauden alkamispäivää. Itse maksoin UHIP:in saavuttuani Kanadaan. Kevätlukukaudella 2017 viimeinen mahdollinen maksupäivä oli 4.1. – ensimmäinen pakollinen orientaatiopäivä oli 6.1. ja opiskelut alkoivat 9.1.)

Jouduin itse käymään lääkärissä muutaman kerran. UHIP-kortti tulostetaan sunlife.ca (vakuutuksentarjoaja) verkkosivun kautta. Monilla vaihto-oppilailla oli ongelmia tulostamisen kanssa, itse kävin International Officella, jonka henkilökunta auttoi minua tulostamisessa. Käytin yliopiston kampusklinikkaa, jossa pääsi nopeasti ja vaivattomasti tapaamaan lääkäriä. Klinikan yhteydessä on myös apteekki, joten jos saa reseptilääkkeen, voi sen noutaa samasta rakennuksesta.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan kampusasuntolassa. Yksityinen huone ja jaettu wc + keittiö maksoivat 600 e. Hyviä puolia tässä asumismuodossa olivat asuntolan keskeinen sijainti niin kampuksella kuin itse kaupungissakin. Lisäksi kanssani samassa kerroksessa asui muitakin vaihto-oppilaita, joista sain hyviä kavereita. Asuntola, jossa asuin, ei kuitenkaan ollut kovin viihtyisä: jälkikäteen ajateltuna hakisin ehkä asuntoa yksityiseltä. Yliopiston kautta asunnon löytäminen sujui kuitenkin helposti ja luotettavasti, joten kampusasuminen ei kuitenkaan ole huono vaihtoehto.

Yksityiseltä saa vuokrattua samaan hintaan (tai hieman halvemmalla) huoneen jaetussa kämpässä: norjalaisella kaverillani oli 600 e hintaan kodikkaampi asunto ja isompi huone. Hänellä sisältyi vuokraan lisäksi kuntosali, uima-allas ja sauna. Facebookissa on Carleton/ Ottawa Off-Campus Housing, Rental or Sublets-niminen ryhmä, jossa ihmiset vuokraavat huoneita ja jossa voi ilmoittaa kiinnostuksensa vuokrata huone. Ottawan keskusta, jossa kampus sijaitsee, on melko pieni. Jos asuntoa etsii yksityiseltä, kannattaa katsoa Sandy Hillin, Byward marketin ja  Centretownin alueilta, joista on nopeat kävelymatkat kampukselle. Ottawan tämänhetkinen julkinen liikenne koostuu pelkistä busseista. Jos kuitenkin asuu jollain edellämainituista alueista, busseja ei oikeastaan tarvinnut kovin paljoa käyttää. HSL:n verrattuna julkinen liikenne ei ollut aivan yhtä hyvä, mutta toimii kyllä tarvittaessa!

Ottawa on turvallinen kaupunki, tosin kodittomia on melko paljon Helsingin katukuvaan verrattuna. Itselläni ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut turvaton olo, vaikka liikuin ulkona myös myöhään. Kampukselta kaikkialle on kävelymatka ja lähimmät ruokakaupat ovat n. 10-15 minuutin kävelymatkan päässä. Yliopistolta on myös mahdollisuus ostaa Meal Plan, joka mahdollistaa ruokailun kampusravintolassa ympärivuorokautisesti. Itselläni ei ollut sitä, mutta hinta oli noin 12 dollaria/päivä ja se maksettiin etukäteen koko lukukaudeksi.

Opiskelu ja opetus

Omassa pääaineessani Helsingissä paljon esseitä/ryhmätöitä, vähän tenttejä. Helsingin yliopistona suoritustapana on usein esim. yksi iso loppuessee tai kaksi suhteellisen laajaa esseetä kurssin keskivaiheessa ja lopussa. Ottawassa kanditason kursseissa paljon pieniä tehtäviä sekä jokaisessa loppu- ja/tai välitentit. Kurssin tehtävistä jokaisella on tietty prosentuaalinen, loppuarvosanaan vaikuttava painoarvo. (esim. yhdellä kurssilla 20% essay 1, 20% essay 2, 20% midterm exam ja 40% final exam) Koska periodeja ei ole, kaikki kurssit jatkuvat koko kevään ajan – helmikuussa on lukuviikko, reading week. Osa opettajista pitää välitentit jo ennen reading weekiä, osa sen jälkeen. Lopputenttien ajankohta on huhtikuun kolme viimeistä viikkoa – itselleni tuli tieto tenttiajankohdista maaliskuun puolessavälissä. Kandivaiheessa valitaan viisi kurssia lukukaudeksi. Kursseissa oli kuitenkin paljon työtä, joten itse jätin yhden kurssin kesken ja suoritin neljä.

Maisterivaiheen kursseissa puolestaan työskennellään itsenäisemmin. Maisterivaiheen vaihto-oppilaat kertoivat, että heillä oli keväällä kolme kurssia, mutta ne olivat suuritöisempiä kuin kanditason kurssit. Maisterivaiheen opiskelijat tekevät paljon ryhmätöitä, pitävät esitelmiä sekä kirjoittavat esseitä ja reflektiopapereita. Heillä ei yleensä ole lopputenttejä, joten maisterivaiheen opiskelijoilla kurssien viimeiset deadlinet ovat usein jo huhtikuun puolessavälissä – näin ollen opiskelu päättyy heiltä muutamaa viikkoa kandivaiheen opiskelijoita ennen.

Opiskelu oli melko erilaista kuin mihin ollen tottunut. Jatkuvien pienempien suoritusten vuoksi kalenterissa oli paljon deadlineja. Toisaalta pienten suorituksen avulla lopputenttiä ei tarvinnut stressata niin paljon.  Ottawan yliopistossa on Academic Writing Help Centre, josta voi ja kannattaa pyytää apua, mikäli tehtävien kirjoittaminen englanniksi tai ranskaksi mietityttää.

Itselläni oli sekä pää- että sivuaineeseeni liittyviä kursseja. Pääainekurssit olivat hieman helpompia, sillä niistä oli jo vahvempi pohja. Opetus on kuitenkin hyvin selkeää ja loogista ja siihen pääsi hyvin mukaan alusta asti. Merkkasin deadlinet heti kurssien alussa kalenteriini, jotta tiesin koko ajan, millä aikataululla niitä on hyvä tehdä. Pyrin itse tekemään esimerkiksi esseet valmiiksi muutamaa päivää ennen deadlineja, jotta ehdin vielä seuraavana päivänä hiomaan kieliasua. Vaihto-oppilaita kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin opiskelijoita.

Väli- ja lopputentteihin on hyvä valmistautua hyvissä ajoin, sillä niissä on melko laajoja kokonaisuuksia. Kuuntelin luennoilla tarkasti ja tein muistiinpanoja – muistiinpanojen avulla minun piti tenttiin lukiessa oikeastaan vain kertailla. Monilla kursseilla on luettavana useampia kirjoja, jotka opiskelijan oletetaan ostavan itse. Itse löysin melkein kaikki kirjat joko kampuskirjastolta tai Ottawan yliopiston kirjaston / Helkan nettisivuilta e-kirjoina. Yhden e-kirjan jouduin ostamaan itse (hinta n. 8 e)  ja yhdellä kurssilla opettaja oli koonnut artikkelipaketin, jonka jokainen kurssilainen kävi ostamassa yliopiston tulostuspalvelusta (hinta n. 20 dollaria).

Arvostelu ei tuntunut mielestäni kovin erilaiselta kotiyliopistoon nähden ja arvostelukriteerit ilmaistiin kurssin alussa selkeästi. Arvosanat ovat kirjaimia (A-D), eli arvosteluasteikko on tässä mielessä melko erilainen Suomeen verrattuna.


Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Ottawan yliopistossa on paljon erilaisia aktiviteetteja, yhtenä suurimmista yliopiston jääkiekko- ja koripallo-otteluiden katsominen. University of Ottawan sekä Carleton Universityn (toinen Ottawassa sijaitseva yliopisto) koripallo-ottelu on yksi lukukauden kohokohdista ja monet opiskelijat menevät sinne kannustamaan kotiyliopistoaan. Myös Ottawa Senatorsin –jääkiekkopeleihin oli bussikuljetuksia ja useampi bussillinen lähti kampukselta monena viikonloppuna katsomaan peliä. Lisäksi yliopistolla on erilaisia kerhoja, kuten lautapelikerho, joiden toimintaan saa vapaasti mennä mukaan.

Ottawasta pääsee kätevästi sekä Montrealiin (2 h junamatka) että Torontoon (4 h junamatka). Kävin itse viikonloppureissuilla molemmissa sekä lisäksi Quebec Cityssä (6 h junamatka). Muissa kaupungeissa vierailun lisäksi kävin muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa Roundtours –nimisen retkitoimiston järjestämillä retkillä. Esimerkiksi helmikuussa olimme laksettelurinteillä testaamassa snowtubingia. Kansainvälisille opiskelijoille tarjotaan mm. koiravaljakkoajeluretkiä ja luonnonpuistoretkiä, joten viikonlopuiksi löytyy tekemistä.

Itse sopeuduin Ottawaan ja Kanadaan hyvin. Yksi ero, jonka suomalaisena kiinnitin huomiota, oli maksaminen kaupoissa ja ravintoloissa. Ravintoloissa tipataan tarjoilijaa aina. Lisäksi kaupassa hintaan lisätään aina vero vasta kassalla – siispä hintalapussa lukeva hinta ei ole oikea. Tiistaisin ja torstaisin monet ruokakaupat tarjoavat opiskelija-alennusta.

Tammikuun ensimmäiset pari viikkoa olivat kylmiä (n. -30 astetta), mutta sen jälkeen pakkanen laski -10 ja -15 asteen välille ja pysyi sellaisena. Kevät tuli melko myöhään ja sää oli hyvin vaihteleva: huhtikuussa yhtenä päivänä saattoi olla +25 astetta ja aurinkoista ja seuraavana lämpötila laski +5 asteeseen. Säätiedotusta kannattaa seurailla ahkerasti, jotta tietää, mitä aamulla kannattaa laittaa päälle!

Itse en avannut pankkitiliä, eikä sille ollutkaan tarvetta vaihdon aikana. Puhelinliittymän kuitenkin avasin. Puhelinliittymääni maksoi 15 dollaria kuussa + vero, eli noin 18 dollaria kuussa ja sisältyi ainoastaan netti datakatolla (ei puheluita tai tekstiviestejä). Käytin liittymänettiä sitä ainoastaan, kun en päässyt liittymään Wifi-verkkoon. Netistä oli kuitenkin hyötyä, jos tarvitsi esimerkiksi karttaa ja paikannusta.

Eläminen oli muuten melko samanhintaisia kuin Suomessa. Asuminen maksoi suurin piirtein saman verran kuin Helsingissä (tai hieman kalliimpaa). Ulkona syöminen ja ruokaostokset puolestaan ovat vähän edullisempia, joten niiden suhteen pystyy kyllä säästämäänkin. Paikallisbusseilla ja junalla matkustaminen oli myös samaa hintaluokkaa kuin Suomessa.

Arkeen pääsee parhaiten kiinni, kun lähtee mukaan aktiviteetteihin ja on avoimin mielin. Itselläni oli muutamat pari viikkoa hankalaa, kun ei vielä tuntenut ketään kovin hyvin. Yhteisiin tapahtumiin osallistumalla tuttuja ja kavereita kuitenkin alkoi syntyä nopeasti ja elämä Kanadassa alkoi sujua hyvin.

Oklahoma State University, kevät 2016

Käsityön ja kuvataiteen opettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Opintojeni ollessa loppusuoralla tajusin, että nyt olisi viimeinen hetki päästä kokemaan vaihto-opiskelu. Kohdemaaksi valikoitui Yhdysvallat, sillä halusin oppia puhumaan englantia vielä paremmin. Olin aiemmin käynyt Yhdysvalloissa kerran, ja pitänyt paikallisesta kulttuurista ja ihmisistä. Halusin myös käydä kursseja sisustussuunnittelusta, mikä tukisi pääainettani. Vaihtoyliopistoni oli Oklahomassa yhden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista, 50 000 asukkaan yliopistokaupungissa Stillwaterissa.

Minun piti hankkia alivuokralainen kalustettuun Suomen asuntooni, mikä ei ollut helppo homma. Suurimman osan tavaroistani vein vanhemmilleni banaanilaatikoissa. En halunnut paikan päältä opiskelija-asuntolasta kämppää, sillä ne olivat ylihinnoiteltuja, eikä niissä ollut keittiötä, ja ne sijaitsivat bussimatkan päässä yliopistolta. Etsin asuntoa Craiglistiltä, mutta lopulta löysin Facebookista erään opettajan, jolta vuokrasin vierashuoneen. Minun piti ottaa rokotteet ja hakea matkavakuutus vakuutusyhtiöltäni, sillä pakollinen kohdeyliopistoni vakuutus oli kalleudestaan huolimatta surkea.

Minun piti täyttää paljon lappuja ja pyytää erilaisia todistuksia esim. pankilta. Minun piti tehdä myös hyvissä ajoin erilaisia kurssisuunnitelmia, mutta valitettavasti niitä ei tarkistettu vaihtoyliopiston päässä kuin vasta 2 viikkoa ennen lentokoneen lähtöä. Oli shokki, kun kuulin, että valitsemani kurssit eivät sopineetkaan vaihtoyliopistolle. Lähdin kevääksi vaihtoon, ja johdantokurssit oli käyty jo syksyllä. Opettajat olivat yllättävän tarkkoja siitä, että jatkotason kursseille ei ilmoittaudu ummikkoja. Kyseisessä maassa vastuullisuuskysymykset ovat pinnalla, joten aloittelijan päästäminen jatkotason kurssille toisi ongelmia arvosanojen ja arvioinnin kannalta. Neuvottelemalla voi saada kyllä ihmeitä aikaan, joten kannustan kaikkia keskustelemaan opettajien kanssa ongelmatilanteissa! Vaihtoyliopistoni vaihtokoordinaattori oli suuri apu minulle. Kysyin häneltä paljon kaikesta sähköpostitse.

Saapuminen

Ensimmäinen viikko yliopistolla olikin hyvin stressaava. Silloin sai osallistua mille vain kursseille ja jättää sitten pois kurssit, joille ei haluakaan mennä. Kurssit alkoivat kyllä heti täydellä teholla. Laajoja kotitehtäviä piti tehdä jo seuraavan päivän tapaamiseen ja kalliit kirjat olisi pitänyt jo ostaa omaksi. Sain lopulta räätälöityä itselleni kiinnostavan lukujärjestyksen, kunhan tutustuin kurssikuvauksiin yli tiedekuntarajojen ja neuvottelin opettajien kanssa. Sain myös järjestettyä omatoimisen projektin (Independent Study) eräälle opettajalle, kun yksi Credit olisi jäänyt muuten uupumaan. Yritin valita mahdollisimman paljon ”Lab”-kursseja, jotta saisin tehdä kiinnostavia projekteja, enkä vain lukea. Tein minimi opintopistemäärän, eli 24 op, sillä aika ei olisi mitenkään riittänyt alkuperäiseen 30 op suunnitelmaani.

Asuminen ja arki

Asuin ensimmäiset kaksi kuukautta yliopiston opettajan luona 4 km päässä yliopistolta hienossa design-kodissa. Lopulta kävi yllättäen niin, että päädyin kurssille, jossa kyseinen henkilö oli opettajana. Suhteemme meni hieman oudoksi, ja etäisyys koululta kyllästytti, joten muutin muutaman paikallisen kurssikaverin luo omakotitaloon yliopiston viereen huippuhalvalla. Asunto oli todella huono ja kylmä, mutta kämppikset olivat ihania. Pitkälle huhtikuuta nukuin pipo päässä.

Paikalliset opiskelijat syövät lähinnä ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa, sekä ostavat välipala-automaateista sipsejä. He eivät juuri laita ruokaa. Yliopisto oli täynnä ruokapaikkoja, mutta ruoka oli kallista ja yleensä myös huonolaatuista ja pahaa, esimerkiksi friteerattuja ruokia. Ainoa ravintola, jossa söin joskus lounasta, oli Which Whic, josta sai tilattua salaatin tai täytetyn patongin 100% haluamillaan täytteillä ja kastikkeilla. Itse laitoin paljon ruokaa kotona, ja otin aina eväät mukaan yliopistolle. Tein koti-ikävän yllättäessä ruisleipää ja hernekeittoa, joihin löytyivät ainekset yllättäen Food Pyramidista. Amerikkalainen ruokakulttuuri on tosin paljon laajempi kuin ikinä odotin, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin ranskalaiset ja hampurilaiset. Amerikkalaiset myös rakastavat ruoasta puhumista.

Sosiaaliset suhteet

Alussa elämä oli hyvin yksinäistä, sillä en tuntenut ketään. Juttelin kurssikavereilleni ja kysyin heitä viettämään aikaa kanssani, mutta emme löytäneet oikein yhteistä säveltä. Ystäviksi tuleminen edellyttää sitä, että on jotain yhteistä keskenään. Vaihtareistakin vain kaksi oli Euroopasta. Vaihtareita ei ollut montaa, ja he olivat muodostaneet porukat lähinnä kielen mukaan: espanjankieliset olivat keskenään ja ranskankieliset keskenään. Opiskelijat olivat nuorempia kuin minä ja ilmensivät hyvin erilaista nuorisokulttuuria, joten tunsin olevani ulkopuolinen.

Yksi päivä näin mielenkiintoisen näköisen ihmisen kävelevän kampuksella pihan poikki, ja pysäytin hänet. Juttelimme nopeasti, ja sovimme tapaamisen. Hänestä tuli hyvä ystäväni koko vaihdon ajaksi, ja aloin viettää aikaa myös hänen ystäviensä kanssa.

Yhdessä kouluprojektissa sain parikseni kiinnostavan ihmisen, jonka kanssa viihdyin. Muutin myöhemmin hänen ja hänen ystävänsä taloon asumaan. Tutustuin uusien kämppisteni ystäväpiiriin. Tutustuin myös Couchsurfing ystäväni ystäviin Oklahoma Cityssä ja Stillwaterissa, ja minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että Oklahoma oli kotini.

Rohkaisen kaikkia vaihtoon lähtijöitä menemään juttelemaan tuntemattomille ja yrittämään solmia ystävyyssuhteita. Pakkeja ja pettymyksiä varmasti tulee, mutta tätä kautta löytää myös ne parhaat tyypit! Minun ystävistäni vain muutama oli lopulta edes opiskelijoita. Vaihtoaikaiset ystäväni olivat 20-50 vuotiaita hyvin eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä: duunareita, opettajia, opiskelijoita, jatko-opiskelijoita, vanhempia, kokkeja, työttömiä, käsityöläisiä jne. Ihmisiä tapaa erilaisissa tapahtumissa, projekteissa ja harrastustoiminnassa, joiden ei tarvitse edes liittyä opiskelijaelämään tai yliopistoon.

Opiskelu

Kurssini käsittelivät lähinnä muotia, vaatteita, tekstiilejä, markkinointia ja liiketoimintaa. Opiskelu oli hyvin intensiivistä. Läksyjä oli paljon ja niitä oli monenlaisia. Piti lukea pitkiä artikkeleja, selvittää yritystoiminnan ehtoja, lukea oppikirjaa, katsoa videoita, tehdä testejä, Photoshopata kuvia, kirjoittaa referaatteja ja muistiinpanoja, ottaa valokuvia, tehdä Moodboardeja, kollaaseja, ja ryhmätöitä. Luentokursseilla oli 2-4 koetta, jotka olivat joko esseemuotoisia tai monivalintoja. Kaikki pienimmätkin kotitehtävät tarkistettiin aina ja pisteytettiin.

Meillä oli verkossa oppimisalusta, johon kaikki tehtävät kirjattiin ja palautettiin. Arviointikriteerit ja oppimistavoitteet oli kirjattu hyvin tarkasti ja tiukan kuuloisesti, mikä sai minut aluksi ylisuorittamaan tehtävät ja käyttämään niihin tuntitolkulla aikaa. Vähempikin olisi riittänyt, mutta oli vaikea arvioida sitä, kuinka laajaa suoritusta opettaja odotti.

Opetus oli hyvin korkeatasoista, ja opettajilla oli kiinnostavia oppimistehtäviä. Projekteilla oli paljon välipalautuksia. Verrattuna opiskeluun Suomessa se tuntui holhoavalta, mutta siitä seurasi se, että kaikki tehtävät tulivat tehdyiksi. Tein kurssitehtävinä mm. tekstiilitaideteoksen kilpailuun, muotiartikkelin stailauksineen, analyysin kankaankutojan Etsy-kaupasta, vaatekauppojen tuotevalikoima-, somistus- ja sisustussuunnitelmia tietokoneohjelmalla, sekä oman yrityksen perustamissuunnitelmat. Kävin myös harjoittelemassa vaatekaupan somistusta yhdeksi päiväksi paikalliseen vaatekauppaan ja järjestin ammattivalokuvaajan ja –mallin kanssa kuvaukset, jossa kuvasimme vaatesuunnittelijaopiskelijan vaatemalliston.

Kaikki kurssitehtävät arvioitiin hyvin tarkasti ja arvosanat annettiin jokaisesta osa-alueesta erikseen kirjallisten perustelujen saattamana. Ilmeisesti paikallisten opiskelijoiden stipendit perustuvat arvosanoille, joten opettajien tulee olla ehdottoman oikeudenmukaisia arvioinnissa ja valmiita perustelemaan ne hyvin tarkasti, jottei heitä haastettaisi oikeuteen. Deadlinet olivat ehdottomia. Tunneilla oli läsnäolopakko. Pelkäsin opintojen aikana, että pärjäänkö kursseilla, mutta tekemällä kaikki kurssi- ja kotitehtävät selviydyinkin kursseista huippuarvosanoin. Yliopisto tarjoaa myös jonkinlaisia tuutoripalveluja sekä paikallisille, että vieraskielisille, mutta en itse hyödyntänyt niitä. Sen sijaan yksi ystäväni tarkisti yhden esseeni englannin kielen oikeinkirjoituksen.

Vaikka opiskelin luovaa alaa, oli joka kurssilla oma oppikirja, mikä oli pakollista omistaa. Jopa muotistailaamisesta oli oma oppikirja! Kirjastossa oli paljon muita kirjoja, mutta siellä oli vain 0-1 kpl kutakin kurssikirjaa, jota sai lainata max. 2 h kerrallaan. Kirjat maksoivat paljon, jopa käytettynä, mutta opiskelijat ostivat ne mukisematta. Jos tietää varmasti, mille kursseille on menossa, kannattaa tilata kirjat käytettynä edullisesti Amazonista tai Ebaysta paikan päällä etukäteen.

Joillain kursseilla teimme paljon ryhmätöitä. Minulle sattui ryhmädynamiikaltaan ongelmallisia ryhmiä, mikä aiheutti paljon mielipahaa ja stressiä. Kokemus oli uusi, sillä Suomessa ryhmätyöt ovat sujuneet helposti. Keskustelimme yhden ryhmän ongelmista jopa opettajamme kanssa. Onneksi yliopisto tarjosi palveluna ilmaisia tapaamisia psykologin kanssa. Kävin puimassa mieltä painavia asioita hänen kanssaan muutamaan otteeseen. Ryhmätöistä piti usein antaa opettajalle myös kirjallinen luottamuksellinen selonteko, jossa jokainen ryhmän jäsen kertoo eri ryhmän jäsenten työpanoksesta ja toiminnasta.

Opinnot poikivat muitakin kiinnostavia kokemuksia. Sain kudottua yhden tekstiilin paikallisessa taitokeskuksessa kangaspuilla sillä ehdolla, että opettaisin värttinäkehräystä. Tutustuinkin sitten paremmin yhteen henkilöön taitokeskuksella, ja vietimme yhden aurinkoisen päivän käymällä autolla historiallisessa lähikaupungissa lankakaupassa ja BBQ-ravintolassa. Myös eräs ravitsemustieteen opettaja kuuli, että yksi vaihto-opiskelija on Suomesta, ja sain pitää luennon suomalaisesta ruoasta hänen kurssilaisilleen.

Vapaa-aika ja matkustelu

Minua jännitti etukäteen, miten pystyn matkustamaan minnekään tai liikkumaan Amerikassa, kun minulla ei ole ajokorttia. Kekseliäisyydellä, nöyryydellä ja viitseliäisyydellä pääsee kuitenkin pitkälle. Käytin Greyhound-bussia ja Amtrak-junaa, pyysin kyytejä, kävelin kilometrejä ja hyödynsin kaupunkipyöriä. Esimerkiksi kerran jouduin heräämään Dallasissa sunnuntaina klo 04, jotta ehtisin bussiin, joka vie minut Oklahoma Cityyn, jossa yövyn Couchsurfing-tutun luona, jonka luota herään maanantaina klo 06, jotta yliopiston vaihtokoordinaattori voi noukkia minut kyytiin, jotta hän ehtii töihin klo 8:ksi, ja minä klo 10:ksi luennolle. Hullua, eikö?

Ihmiset antavat hyvin mielellään autokyytejä. Minun piti vain kehdata kysellä tutuilta ja tuntemattomilta, jos joku tietäisi jonkun joka olisi matkalla jonnekin, laittaa kyyti-ilmoituksia Facebookkiin ja lähettää liuta tekstiviestejä. Greyhound nimittäin kulki kylämme ohi vain kerran päivässä. Kävin jonkin verran harrastustapahtumissa Stillwaterin ulkopuolella, joista sai muilta harrastajilta helposti kyytejä juna-asemille tai eri paikkoihin kyselemällä ja juttelemalla ihmisten kanssa.

Halpoja hostelleja ei juuri ole Yhdysvalloissa suurimpien kaupunkien ulkopuolella, joten yövyin useamman yön Couchsurfing-palvelun avulla ystävällisten ihmisten luona. Yhden majoittajan kanssa tulin niin hyvin toimeen, että meistä tuli ystävät. Kannattaa myös rohkeasti kysyä uusilta tutuilta majapaikkoja. Yhdysvalloissa on hyvin tavallista lähettää Thank You Note-kortteja kiitokseksi, joten minäkin lähetin niitä kaikille ihmisille, jotka olivat auttaneet minua tavalla tai toisella.

Pitzer College, kevät 2017

Psykologian opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon ISEP-ohjelman kautta ja sain tietää syyskuun viimeisenä päivänä, että minut yritetään sijoittaa Pitzer Collegeen . Lopullisen varmistuksen sain vasta marraskuun alussa. Heti varmistuksen jälkeen aloin katsomaan lentoja (jotka eivät muuten muutamassa viikossa kallistuneet vaan halpenivat) ja henkisesti valmistautumaan lähtöön kunnolla.

Viisumiprosessin pystyi aloittamaan vasta, kun viisumiin vaadittava kaavake saapui Yhdysvalloista Suomeen liikkuvuuspalveluihin. Tätä ennen voi kuitenkin jo kerätä muita tärkeitä tarvittavia dokumentteja, kuten todistus opintotuesta ja muista taloudellisista lähteistä, vaihtoonkin mukaan otettavaksi suositeltavat opintosuoritusotteet, kielikokeen tulokset jne.  Kannattaa hoitaa ajoissa kaikki mitä vain voi. Itselläni viisuminhakuprosessi venyi sekä omasta ahdistuksesta että ulkomaanmatkasta johtuen, joten kun vihdoinkin aloin viisumiaikaani varaamaan, oli ensimmäinen aika viisi päivää ennen lähtöäni, siis aivan liian myöhään. Älä maksa viisuminhakumaksua tilisiirrolla, koska silloin maksun läpimenemisessä kestää päiväkausia, vaan valitse esimerkiksi verkkopankkimaksu. Jos käy niin, että haastatteluaika olisi liian myöhään, hae heti nopeutettua aikaa. Itse sain tämän noin viikon päähän. Viisumihaastattelu itsessään ei ole hankala, siinä kysytään perusasioita. Odottelua on kuitenkin paljon, ja kaikki paperit on oltava mukana, maksut tehty ja niistä myös kuitit.

Yliopistolta tuli hyväksymisen yhteydessä melko paljon tietoa ja tervetulokirje. Lisäksi neuvottiin täyttämään asunnonhakulomake ja joulukuun aikana alkoi tulla tietoja myös sähköpostin avaamisesta, host-perheestä (joka ilmeisesti oman lukukauteni jälkeen lopetettiin) ja muista yleishyödyllisistä asioista. Koko kansainvälisyystiimi on Pitzer Collegessa erinomainen, lämmin ja ystävällinen, vaikka välillä pelkän sähköpostin välityksellä kommunikointi olikin turhauttavaa. Tervetulokirjeessä lukee päivämäärä, jolloin viimeistään tulisi saapua Claremontiin, sillä tästä alkaa pakollinen orientaatio. Kaksi vaihto-opiskelijaa jäi kuitenkin Turkin lumimyrskyjen takia orientaatiosta paitsi; ei siis tarvitse pelätä, että koko vaihto perutaan, jos jostakin ylitsepääsemättömästä syystä saapumisesi vaihtokohteeseen viivästyy.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistoon saavuttaessa alkoi orientaatio, joka oli jokseenkin epävirallinen ja sinänsä suuren infopläjäyksensä takia hieman tarpeeton (10 tunnin jet lagisiin aivoihin ei mahdu juurikaan uutta asiaa). Voin kuitenkin puhua vain kevään orientaatiosta, mikä ilmeisesti eroaa vahvasti syksyisestä. Itse en ilmoittanut kaupunkiin muuttamisestani poliisille tai muullekaan taholle, eikä kukaan koskaan tullut tällaisia kyselemään. Menin paikalle ja kuuntelin ohjeet, Suomen päässä toki muuttoilmoitukset on tärkeää tehdä ja kannattanee myös ottaa vaarailmoitukset käyttöön.

Asuminen

Pitzer Collegessa vaihto-opiskelijoille on kaksi asumisvaihtoehtoa. Suosittelisin perehtymään näihin ja oikeasti ajatuksella täyttämään asuntolahakemuksen, vaikka se pitkä ja hieman outo (mutta hauskahko) onkin. Ensimmäiset, vaihtareille yleisimmät vaihtoehdot ovat West ja East Hall, jotka ovat identtisiä, mutta East Hall sijaitsee aivan kampuksen kulmalla (kaikkien mielestä kaukana kaikesta). Näissä asuntoloissa asutaan huonekaverin kanssa ja jaetaan toisen huoneen kanssa kylpyhuone. Asuntolat ovat melko uusia, ja sen huomaa verrattuna toiseen mahdollisuuteen, Mead Halliin, jossa itse asustelin. Mead Hallissa vaihtari jakaa edelleen huoneen toisen henkilön kanssa (huone on tosin aavistuksen isompi), kylpyhuone jaetaan oman huonetoverin ja kahden muun kanssa, mutta sen lisäksi huoneistoon kuuluu yhteinen olohuone vielä 4 muun ihmisen kanssa, yhteensä siis kahdeksan ihmistä samassa asunnossa. Itse halusin nimenomaan Mead Halliin (jolla oli aiemmin ollut bileasuntolan nimitys mutta se ei pätenyt enää minun aikanani), sillä koin, että yhteisen olohuoneen kautta saisin kokonaisvaltaisemman ja todellisemman kokemuksen. Näin kävikin, sillä välillä amerikkalaisiin tutustuminen on hankalaa. Minä päädyin asumaan seitsemän amerikkalaisen kanssa ja näin sain tuttuja myös vaihtareiden ulkopuolelta. Tätä todella siis suosittelen.

Opiskelu ja opetus

Koska Pitzer kuuluu Claremont Collegeihin, eli viiden yliopiston konsortiumiin, kursseja voi valita mistä vain koulusta. Eri collegejen erilaisuuden takia kannattaa harkita myös muiden kuin Pitzerin kursseja, sillä opetus- ja opiskelutyylit hieman vaihtelevat. Pitzer Collegessa kurssit valitaan syksyksi jo keväällä, ja kevääksi syksyllä. Siksi vaihtarit saavat valita niistä, missä on jäljellä tilaa. Joskus kursseille voi jonottaa tai pyytää erikoislupaa, mutta kannattaa varautua, ettei välttämättä pääse alun perin haluamilleen kursseille. Kurssien valintaprosessissa auttaa kuitenkin Pitzerin henkilökunta kädestä pitäen.

Yleisesti Claremont Collegeissa on paljon viikoittaista lukemista ja kotitehtäviä. Luetusta materiaalista keskustellaan tunnilla ja välillä tuntuu siltä, että oppisit (tai yrität oppia) luokkatovereiltasi, mikä voi olla myös turhauttavaa. Keskusteluun osallistumista odotetaan ja se vaikuttaa arvosanaan. Keskusteluihin osallistumisessa voi auttaa muistiinpanojen tekeminen ja ajatusten ylös kirjoittaminen ennen jokaista tuntia. Kursseilla on yleensä paljon esseiden kirjoittamista, esitelmiä ja joillain kursseilla kokeitakin. Ryhmätyöt ovat jokseenkin turhauttavia, koska usein ryhmässä on ihmisiä, jotka välttelevät työtä ja toisaalta, jos arvosanat eivät kotiyliopistossa näy kuin hyväksytty/hylätty asteikolla, joutuu koko ryhmälle annettavan arvosanan takia tekemään myös ns. ylimääräistä työtä. Töitä on siis enemmän kuin mihin itse olin tottunut Helsingin yliopistossa, sillä kursseihin kuului usein osana kurssia lopputyö, jonka kokoisesta työstä olisi omassa aineessani Suomessa saanut jopa 10 opintopistettä.

Arvostelu on kuitenkin lepsua useissa aineissa (itselläni kaikki kurssit olivat psykologiaa), yksityisestä yliopistosta kun on kyse. Hyviä arvosanoja saa melko vähälläkin työllä, erityisesti kun oppii erottamaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tässä tosiaan on ainekohtaisia ja yliopistokohtaisia eroja, esimerkiksi Claremont McKennan economics-kurssit olivat kuulemani mukaan huomattavasti haastavampia.

Koska työtä on kuitenkin paljon, ja useimmille amerikkalaisille Pitzerissä arvosanat ovat tärkeitä, on välillä vapaa-aikaa vähän ja ihmiset opiskelevat yöhön asti. Tämä oli ehkä yksi suurimpia shokkeja; oli normaalia valvoa esimerkiksi neljään asti, ja ryhmätapaamisia saatettiin sopia 22.30 eteenpäin. Itse valitsin kurssit niin, että istuin tunneilla maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikon olin ”vapaalla”. Luennoilla on läsnäolopakko, ja useimmilta kursseilta saa olla yhden kerran poissa ilman lääkärintodistusta ilman, että arvosana tippuu puolikkaalla. Luokkakoot ovat pieniä, vaihdellen 15-25 opiskelijan välillä. Tämä helpottaa keskusteluun osallistumista ja muihin ihmisiin tutustumista. Tämän takia myös professorit ovat tuttavallisia (älä kuitenkaan erehdy kutsumaan heitä etunimillä, vaan aina Professor Nimi) ja auttavat useimmiten mielellään, jos törmäät ongelmiin tai tahdot muuten vain keskustella jostakin. Itse esimerkiksi ilmoitin yhdelle professoreistani huoleni ryhmäkeskusteluihin osallistumisesta, ja hän pyrkikin tämän takia toteuttamaan enemmän pieniä ryhmäkeskusteluja ja antoi neuvoja, miten osallistuminen on helpompaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pitzer velvoittaa ottamaan heidän kattavan terveysvakuutuksensa, itse ISEP:n kautta vakuutuksen ottaneena en tätä kuitenkaan tarvinnut (hain siis lupaa Pitzerin vakuutuksen hylkäämiseksi). Opiskelijoiden terveydenhuolto sijaitsee kampuksella ja toimi ainakin omalla kohdallani hyvin (auki maanantaista perjantaihin).

Yhdysvallat on sulatusuuni, eli kansallisuuksia ja kulttuureita on loputtomiin. Pitzer on populaatioltaan hyvin poliittisesti korrekti ja valveutunut näissä asioissa, ja tämä voi olla suomalaiselle hyvin hämmentävää. Itselleni cultural appropriation oli täysin uusi käsite. Osa vähemmistöä edustavista ihmisistä on myös sitä mieltä, ettei heidän kulttuuristaan saa kysyä, vaan tietoa on etsittävä itse. Toisen ihonväri pitää tiedostaa. Välillä oma olo oli hieman hankala, koska kaikki oli niin uutta ja erilaista kuin mihin itse oli oppinut. Neuvoisin vain noudattamaan harkintaa sanoissaan, sillä tietämättömänä on helppo sanoa toista loukkaavia asioita, vaikkei niitä tarkoittaisikaan, ja pitämään korvat auki ja pyrkimään imemään kaikkea uutta tietoa, mitä tämä puoli Pitzeristä tarjoaa.

Pitzeriin lähtiessäni otin mukaan kaikki mahdolliset paperit mitä Helsingissä oli neuvottu: opintosuoritusotteet, tutkintotodistukset, kielitodistuksen, terveyspaperit ja vakuutuspaperit. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kannattaa myös ottaa kopio viisumihakemuksesta, viisumista, viisumikaavakkeesta jne.

Pitzerissä vaihtari saa 16:sta ruoan meal planin ja lisäksi 160 dollaria ns. flex-rahaa, jolla voi maksaa kahviloissa ja ruokaloissa. Lisäksi ruokalasta saa vihreän rasian, johon voi lounaan ottaa mukaan. Pitzerin omassa ruokalassa ruokaa voi ottaa mukaan, vaikka söisikin itse ruokalassa, mutta tässä Pitzer tosiaan on positiivinen poikkeus. Lisäksi Pitzerissä on kaksi demokeittiötä. Suosittelen käyttämään ruokia alkuviikosta ja loppuviikosta laskeskelemaan mihin asti 16 ateriaa riittää, sillä usein viikonloppusuunnitelmien muuttuessa aterioita jäi yli.

Claremont Collegeissa on joka viikonloppu jonkinlaisia tapahtumia (lue: juhlia), jotka on suunnattu kaikille. Kannattaa pyrkiä tutustumaan myös amerikkalaisiin, niin pääsee helpommin mukaan myös heidän dormeissaan tapahtuvaan juhlintaan. Pitzer College ei kuitenkaan ainakaan minun aikanani ollut enää mikään bilekoulu, eli harvemmin keskellä viikkoa oli mitään suuria tapahtumia. Tämä voi tosin muuttua ihan yhdessä lukukaudessakin.

Claremont on pieni kylä, varmasti yksi turvallisimmista koko USA:ssa. Tämä johtuu siitä, että alue on melko varakas. Myös Claremont Colleget ovat Yhdysvaltojen kalleimpia yliopistoja, joten opiskelijat ovat todella fiksuja, osa myös hyvin rikkaita ja loput koulussa stipendeillä, mikä ei tosin Pitzerissä näy, hippikouluksi kun on tituleerattu. Ihmiset Pitzerissä ovat rentoja ja ystävällisiä. Tärkeää on hyväksyä, että aikaa on rajallisesti, ja vaikka tapaatkin mahtavia ihmisiä, ei kaikkiin vain ehdi tutustua paremmin. Hintataso Claremontissa ja yleisesti Los Angelesin alueella yllätti minut täysin, ulkona syöminen on Suomen tasolla tai kalliimpaa.

Pitzerissä jää kuitenkin kavereiden ja työmäärän takia helposti elämään siihen pieneen Claremont College -kuplaan, enkä itse matkustanut laisinkaan niin paljon kuin oletin. Kannattaa kuitenkin pitää korvat auki esimerkiksi Pitzer International Student Associationin ilmaisten tai vähäkustanteisten retkien varalta. Suosittelen lämpimästi myös erilaisiin kerhoihin tutustumista, erityisesti Pitzer Outdoor Adventures oli itselleni rakas. Tätä kautta pääsin ilmaiseksi retkeilemään esimerkiksi Spring Breakilla road tripille telttailemaan, ja keskellä viikkoa tekemään kävelylenkkejä läheisille vuorille, käymään rannoilla ja hot springseillä. Kerhot ja klubit ovat melko helppo tapa laajentaa ystäväpiiriä ja tutustua uusiin ihmisiin.

Sopeutuminen yliopiston rytmiin kävi itseltäni melko nopeasti. Orientaatiossa puhutaan jonkin verran kulttuurishokista sekä ns. cultural low pointista, joka iskee jokaiseen jossakin vaiheessa. Useat oman aikani vaihtarit luulivat välttäneensä tämän, sillä kesti huhtikuuhun asti, ennen kuin tämä aalto iski meihin kaikkiin. Sopeutumiseen auttaa puhuminen henkilökunnan kanssa ja sekä Suomessa olevien, että Pitzer-kavereiden kanssa; älä jää yksin ja tiedosta, mistä olo johtuu.  Kannattaa etukäteen tutustua kulttuurishokin oireisiin kunnolla ja kuulostella omaa vointia. Vaikka Yhdysvallat on länsimainen maa, eivätkä kulttuurierot näy yhtä selvästi kuin esimerkiksi Aasiaan matkustaessa, on kulttuuri ja tavat erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä valtavan erilaisia mutta ikään kuin piileviä. Itselle tämä tuli suurena yllätyksenä, sillä erojen laajuus avautui vasta pikkuhiljaa tutustuessani amerikkalaisiin paremmin. Itse toivoisin jälkeenpäin, että olisin lukenut etukäteen enemmän heidän kulttuuristaan, ja osannut paremmin erottaa, milloin kyse on kulttuurista ja milloin ihmisen omasta persoonallisuudesta.

Tutustuminen muihin oli aluksi kevätlukukaudellani hieman hidasta, koska meillä ei ollut mitään yhteisiä tutustumishetkiä, pelkästään melko virallisia infotilaisuuksia. Kannattaa kuitenkin olla itse aktiivinen ja vain uskaltaa. Suosittelen siksi ruokaloissa syömistä, koska siellä tutustuminen tuntui kaikista luontevimmalta, kun istut pöytään jossa osa on tuttuja ja osa ei. Turvaksi voi ottaa aina kirjan, kotitehtäviä tai läppärin, jos käykin niin, ettei siellä ketään tuttua olekaan. Puhu niin monelle ihmiselle, kuin vain ehdit ja pystyt, vaikka sitten vain niitä näitä. Tee naamasi tutuksi ihmisille, niin kynnys moikata ja tulla uudestaan juttelemaan on matalampi.

University of Toronto, kevät 2017

Yleisen mikrobiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen kuin voi aloittaa opiskelut Toronton yliopistossa, on täytettävä runsaasti erilaisia papereita ja hakemuksia. Yksi merkittävä asia oli Suomessa tehtävä IELTS-koe, jonka tulokset kertoivat, oliko englannin kielitaitoni tarpeeksi hyvä vaihtoon lähtöön. Viisumia minun ei tarvinnut hakea ja yleisesti siihen liittyvä byrokratia oli minimaalista, koska suomalaisena, joka viipyi maassa alle puoli vuotta, ei viisumi ollut välttämätön. Kuitenkin, koska lensin Kanadaan, oli minun hankittava ETA (electronic travel authorization), joka maksoi muutamia euroja. Tärkeä oli myös pakollinen Toronton yliopiston sairasvakuutuksen maksaminen, joka puolelta vuodelta maksoi noin 150 euroa. Kanadaan lähtöä varten varustauduin hyvin esimerkiksi talvivaatteilla ja Kanadan sähköverkkoon sopivalla adapterilla. Lisäksi oli tehtävä ilmoitus uudesta osoitteesta maistraattiin ja Kelaan, sekä ohjattava posti toiseen osoitteeseen.

Asuminen

Aloitin asunnon etsimisen Torontosta hyvissä ajoin ennen lähtöäni. Koska opiskelin St. George -kampuksella keskustassa, ei yliopisto taannut minulle asuntoa vaihdon ajaksi. Sen sijaan sain käyttää off-campus housing verkkosivustoa, jolla pystyi etsimään kampuksen ulkopuolisia asuntoja. Onnistuin löytämään mukavan yksiön viidentoista minuutin kävelymatkan päästä kampuksesta. Vuokrat ovat varsin korkeat Toronton alueella ja tässäkin asunnossa vuokra oli noin 1100 euroa kuukaudessa, mutta se sisälsi muun muassa internetin, lämmön, sähkön ja veden. Ottaen huomioon Toronton asuntomarkkinat, asunnon etsimisen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin.

Aloitus Toronton yliopistossa

Pian Torontoon saapumiseni jälkeen CIE (center of international experience) järjesti muutaman tunnin orientaatiotapahtuman. Siellä kerrottiin perusasioita, kuten esimerkiksi että on hyvä varoa kaatumista liukkaalla säällä ja millaiset vaatteet sopivat Toronton säähän. Suomalaisesta nämä asiat tuntuivat lähinnä itsestäänselvyyksiltä. Aluksi myös piti käydä hakemassa Toronton yliopiston opiskelijakortti Tcard, jota oli näytettävä esimerkiksi aina kokeissa. Lisäksi oli myös luotava yliopiston sähköposti ja tutustuttava sellaisiin palveluihin kuin Blackboard (Moodlen vastine Toronton yliopistossa) ja ACORN, joka toimi WebOodia vastaavana palveluna ja jota kautta sairasvakuutuskin maksettiin. Lisäksi piti luoda tili sairasvakuutuksen tarjoavan yhtiön sivuille ja tulostaa sieltä itselleen sairasvakuutuskortti.

Opiskelu ja opetus

Kursseja oli pitänyt valita pitkin edellistä vuotta ja vasta viime metreillä selvisi, millä kursseilla oli tilaa ja mihin niistä lopulta pääsin. Ainoastaan yhdellä kurssilla oli pakollinen kurssikirja. Kuitenkin kaikilla kursseilla Blackboardiin tuli runsaasti materiaalia ja aktiivinen läsnäolo oli tärkeää (vaikkei pakollista) kursseilla menestyäkseen. Opettajat olivat asiansatuntevia ja ammattimaisia. Opetusta kursseilla oli hyvin paljon. Kaikilla kursseilla oli luentoja ja kirjoitettavia esseitä, joiden muotoon kiinnitettiin paljon huomiota. Erityisesti oikeanlaisesta viittamisesta esseissä ja plagiarismista puhuttiin paljon. Näiden lisäksi joillain kursseilla oli esimerkiksi netissä pistokokeita edellisen viikon asioista ja ryhmätöitä. Kursseilla joutui tulostamaan jonkin verran papereita (mihin tarvittiin Tcard), mikä ei kutenkaan ollut ilmaista, vaan jokaisesta paperista joutui maksamaan noin kymmenen senttiä. Voi sanoa, että viiden Toronton yliopiston kurssin opiskelu on täysipäiväistä työtä.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Vaikka Toronton yliopistossa oli tehtävä paljon töitä menestyäkseen, ei se tarkoita, etteikö muistakin vaihtoon liittyvistä tapahtumista voisi nauttia. Esimerkiksi CIE järjesti tapahtumia ja retkiä Torontoon ja sen ulkopuolelle ja ne olivat hyvin kiinnostavia. Tcardilla pääsi käyttämään yliopiston liikuntakeskusta ja sen uimahallia. Lisäksi yliopiston ulkopuolisellakin Torontolla on paljon annettavaa. Toronto on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, kuten esimerkiksi Art gallery of Ontario ja CN Tower. Liikkuminenkin Torontossa oli hyvin helppoa. Kaupungissa on erinomainen metro- ja raitiovaunujärjestelmä, jonka avulla kaupungissa pääsee paikasta toiseen helposti. Kuitenkin, ellei hanki matkakorttia, joutuu yksittäisestä matkasta maksamaan muutaman euron, jolla saa matkustamiseen tarkoitetun poletin. Lisäksi Toronto on vain parin tunnin matkan päästä Niagaran putouksista, jonne on helppo päästä Toronton keskusasemalta junalla ja bussilla.

Yhteenveto

Toronto on hieno kaupunki, jolla on paljon tarjottavaa vaihto-opiskelijalle. Vastaavasti University of Toronto on maineikas yliopisto, jolla on laadukas opetus ja hyviä opettajia. Valmistautumalla hyvin, lukemalla tiedotteet ja tutustumalla muihin opiskelijoihin on vaihto-opiskelu Torontossa hieno kokemus.

Miami University, Yhdysvallat, syksy 2016

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Yhdysvaltoihin hakiessa hakuprosessi voi tuntua työläältä. Ennen virallista hyväksyntää Miami Universityyn piti täyttää verkossa hakulomake, johon täytyi muun muassa liittää passin kopio, todistus varallisuudesta ja kopio IELTS tai TOEFL-kielikokeen tuloksista. Tämän jälkeen Miami Universityn vaihtokoordinaattori lähetti ns. DS-2019-lomakkeen, jonka avulla pystyi hakemaan viisumia. Viisumia varten tarvittiin DS-2019-lomake, virallinen viisumikuva, voimassa oleva passi, hyväksymistodistus Miami Universityyn sekä varallisuustodistukset. Varallisuustodistukset ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla suurlähetystö arvioi, pystytkö elättämään itsesi Yhdysvalloissa. DS-2019-lomakkeessa kerrotaan, kuinka paljon rahaa sinun on varattava vaihtoa varten.

Miami University edellyttää myös, että täytät terveystietolomakkeen. Lomakkeeseen tulee kirjata sairaudet, sekä ilmoittaa onko lähipiirissäsi jotain vakavia sairauksia. Myös rokotetiedot pitää ilmoittaa. Jos jotain vaadituista rokotteista ei ole, kannattaa ne hankkia jo Suomesta ennen lähtöä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Miami University sijaitsee Oxfordin kaupungissa Ohion osavaltiossa. Miami Universityssä järjestettiin noin kahden viikon orientaatiojakso, joka oli pakollinen kaikille vaihto-opiskelijoille. Orientaation aikana käytiin läpi paljon yleisiä käytännön asioita, mutta myös kaikkea hauskaa oli järjestetty, kuten keilaamista, luistelua, piknikkejä ja shoppailureissuja. Orientaation aikana myös rekisteröidyttiin kursseille ja käytiin keskustelemassa paikallisen vaihtokoordinaattorin kanssa henkilökohtaisesti. Lisäksi terveystietolomake käytiin läpi. Jos esimerkiksi jokin pakollinen rokote puuttui, se täytyi omakustanteisesti ottaa.

Oman pankkitilin avaaminen Oxfordissa ei ole välttämätöntä, koska suomalainen pankkikortti toimii lähes kaikkialla. Jos tilin kuitenkin haluaa avata, kampukselta löytyy pankkikonttori. Paikallinen puhelinliittymä kannattaa hankkia.

Asuminen

Miami Universityssä vaihto-opiskelijoilla on mahdollisuus asua kampuksella. Yleensä vaihtarit sijoitetaan jaettuihin huoneisiin. Kämppisten kesken laaditaan kirjallisesti huoneen säännöt, joihin huoneen asukkaat sitoutuvat, esimerkiksi milloin valot sammutetaan ja saako huoneeseen tuoda ulkopuolisia. Jos on yli 21-vuotias, voi halutessaan asua myös kampuksen ulkopuolella, mutta silloin tulee itse hankkia asunto. Valittu asumismuoto ilmoitetaan yliopistoon hakuprosessin yhteydessä.

Jos päättää asua kampuksella, on pakko myös lunastaa ns. meal plan, joka kattaa ruokailut kampuksella. Meal plan -vaihtoehtoja on useita, joten kannattaa miettiä, mikä niistä on itselle sopivin. Kampuksella on lukuisia ruokapaikkoja, mistä valita. Vaikka kampuksen ruoka ei kaikilta osin ole terveellisimmästä päästä, myös terveellisiä vaihtoehtoja löytyy.

Kampusasuminen on kallista, mutta mielestäni hauska tapa elää aito amerikkalainen “college experience”. Asuntoloissa järjestetään monipuolista ohjelmaa kuten leffa- ja peli-iltoja sekä yleistä hengailua, joissa tarjoillaan esimerkiksi vohveleita ja pizzaa.

Opiskelu ja opetus

Jo Suomessa kannattaa pohtia vaihtoehtoja valitsemilleen kursseille, koska kaikkeen opetukseen ei välttämättä aina mahdu mukaan. Miami Universityssä on kuitenkin paljon kursseja. Mieluisaa ja omien opintojen kannalta hyödyllistä opetusta voi löytyä yllättävistäkin yhdistelmistä.

Miami Universityssä kurssit ovat suuritöisiä. Suurin osa kandivaiheen vaihto-opiskelijoista suoritti neljä kurssia, useimmat paikalliset oppilaat viisi. Kurssit kestävät koko lukukauden eli käytännössä kaksi periodia. Esseitä kirjoitetaan paljon, ryhmätöitä suositaan ja välikokeita voi olla useampia. Professorit kannustavat puhumaan ja osallistumaan keskusteluun tunneilla ja monesti tuntiaktiivisuus on merkittävä osa lopullista kurssiarvosanaa. Kursseilla joutuu myös lukemaan paljon, jokaiselle opetuskerralla oli lähes poikkeuksetta määrätty tietty määrä luettavaa.

Miami Universityssä joutuu arvosanojen eteen tekemään töitä. Vaikka kaikki tehtävät eivät välttämättä ole akateemisesti yhtä vaativia kuin Suomessa, niiden tekemiseen voi mennä paljonkin aikaa ja vaivaa. Luennoilla on pääosin läsnäolopakko. Jos luvattomia poissaoloja kertyy tietty määrä, opettajalla on oikeus poistaa sinut kurssilta. Kurssiarvosana muodostuu monesta tekijästä. Tenteillä on suuri painoarvo, samoin esseillä ja ryhmätöillä. Kurssiarvosanat annetaan asteikolla A+ – F, joista A+ on paras ja F hylätty.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Oxford on aika pieni paikka, mutta mikroskooppisesta kaupunkikeskustasta löytyy silti ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Miami Universityssä toimii satoja kerhoja. Valikoimaa löytyy Harry Potter-kerhosta oluenmaisteluklubiin, eri urheilulajeista puhumattakaan. Lukukauden alussa eri kerhot esittäytyvät vapaa-aikamessuilla, joilla jokainen uusi opiskelija voi sitoutua omanlaiseensa harrastukseen. Kampukselle on rakennettu myös suuri kuntosali, uima-allas, ratsastustalli ja jopa museo.

Miami University on kuuluisa sisar- ja veljeskuntatoiminnastaan. Monet yliopiston opiskelijoista ovat jäseniä joissain näistä. Veljeskunnat omistavat omat talonsa kampuksen läheisyydessä, sisarkunnat toimivat kampuksen asuntoloissa.

Miami Universityn oppilaat ja henkilökunta ovat todella ylpeitä yliopistostaan. Jos haluat sulautua joukkoon, kannattaa hankkia Miami Universityn t-paita tai huppari yliopiston kaupasta. Koulun urheilujoukkueita, erityisesti jääkiekkojoukkuetta, kannustetaan innokkaasti ja pelejä kannattaakin mennä katsomaan jo ihan tunnelman vuoksi!

Oxfordista ei kovin helposti pääse pois ilman autoa. Busseja kulkee, mutta rajoitetusti. Oxfordissa on autovuokraamo, jos kaveriporukasta ei löydy autoa omistavaa henkilöä. Oxfordista pääsee kätevästi ajamaan läheisiin kaupunkeihin, kuten Cincinnatiin ja Columbukseen. Myös Chicagoon ja Nashvilleen pääsee autolla. Cincinnatin lentokentältä löytää helposti lähtöjä lähes minne vaan.

Terveydenhuolto opiskelijoille kohdemaassa

Yhdysvalloissa terveydenhuolto on järjestetty suurimmaksi osaksi yksityisten vakuutusten varaan. Yliopistolle mentäessä oli todistettava, että itsellä on tarpeeksi kattava sairasvakuutus. Muuten olisi joutunut ottamaan yliopiston tarjoaman, erittäin kalliin vakuutuksen. Miami Universityn kampuksella on oma lääkäriasema, jonne sairastuessaan voi varata ajan.

Turvallisuus

Koin, että Miami Universityssä ja Oxfordissa yleisestikin on turvallista, kunhan pitää maalaisjärjen mukana. Oxfordissa on oma poliisi, samoin kampuksella. Myös piirikunnan poliiseja näkyi välillä. Poliiseja näkyi katukuvassa paljon. Jos jotain tapahtuu kampusalueella, oppilaille ilmoitetaan siitä sähköpostilla ja tekstiviestillä.

Kustannukset ja yleinen hintataso

Tavarat kampuksen kaupoissa ovat suhteellisen kalliita. Suuremmat ostokset kannattaa keskittää kauppoihin kampuksen ulkopuolella, kuten Walmartiin tai Kroeger-supermarkettiin. Yleinen hintataso Yhdysvalloissa on kohtuullinen, varsinkin suomalaisesta näkökulmasta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopiston tarjoamia, kalliita lamppuja, peittoja ja lakanoita ei kannata ostaa, vaikka se saattaisi tuntua helpoimmalta ratkaisulta, kun ennen lähtöä on muutakin stressattavaa. Jo ensimmäisenä päivänä oli järjestetty retki paikalliseen Walmart-myymälään, josta pystyi ostamaan kaiken tarpeellisen paljon edullisempaan hintaan. Walmartista kannattaa hankkia peitto, lakanat, tyyny, pöytälamppu, henkareita ja koulutarvikkeita. Jos jotain unohtui, Walmartiin pääsee kätevästi bussilla tai edullisesti taksilla.

Indiana University of Pennsylvania, syksy 2016

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2016 sosiaalitieteitä Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Päätös lähteä Yhdysvaltoihin ei ollut helppo, ja sainkin idean melko viime hetkillä. Selaillessani eri maiden yliopistoja ja heidän kurssitarjontaansa, heräsi kiinnostukseni kyseistä maata ja yliopistoa kohtaan. Halusin lähteä englanninkieliseen maahan Euroopan ulkopuolelle, joten Yhdysvallat tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Myös ajankohta oli näin valtiotieteilijänä erinomainen, sillä yksi matkani kohokohtia olikin päästä seuraamaan syksyllä käytyjä historiallisia presidentinvaaleja paikallisen silmin. Pääsinpä todistamaan myös silloisen presidentin, Barack Obaman, puhetta Washington DC:ssä. Onhan Yhdysvallat myös yhteiskuntana hyvin erilainen kuin Suomi, minkä ajattelin tuovan opintoihini erinomaisen lisän.

Asuminen ja ruokailu

Kaikkien vaihto-opiskelijoiden tuli asua yliopiston kampuksella. Jokaisessa asuntolassa oli jokin erityinen teema, jonka ympärille järjestettiin erilaista toimintaa. Monien muiden vaihtareiden tavoin valitsin huoneen kansainvälisestä asuntolasta (ks. kuva yllä). Asuntoiloissa oli monia eri huonevaihtoehtoja, joita sai selailla kuin katalogia. Yliopistolle ei siis lähetetty erillistä huonetoivetta, vaan vapaat huoneet olivat näkyvillä erillisessä järjestelmässä, mistä sai valita itselleen mieluisan asuntolan ja huoneen. Hauskana lisänä järjestelmästä sai tietoa myös siitä, kenen kanssa tulet huoneistosi jakamaan (myös mitä hän opiskelee ja mistä hän on kotoisin). Suurin osa asui kahden hengen jaetussa huoneessa, joka oli myös vaihtoehdoista edullisin. Itse kuitenkin päätin valita kahden hengen soluhuoneiston eli jaoin kämppikseni kanssa keittiön ja kylpyhuoneen, mutta saimme molemmat omat makuuhuoneet. Olinkin tähän valintaan enemmän kuin tyytyväinen.

Kampuksella asuvien opiskelijoiden on myös ladattava itselleen lukukauden ajaksi meal plan eli ennakkoon maksettu ruokakortti. Kortin valinta olikin melko vaikea, sillä vaihtoehtoja löytyi loputtomiin, eikä minulla ollut tarkkaa tietoa, kuinka ruokailu kampuksella tulisi toimimaan. Päädyin lataamaan kortilleni yhden edullisimman meal planin, joka kattoi 14 ateriaa viikossa. Tämän lisäksi kortille oli mahdollista ladata erillistä arvoa. Ruokaloita löytyi kampusalueelta muutama, ja itse ruoka oli stereotyyppisen amerikkalaista. Tarjolla oli päivittäin hampurilaisia ja pizzaa, joten laihdutuskuurille ei vaihdossa kannata alkaa!

Orientaatio ja opiskelu

Ennen itse opiskelun aloittamista kaikille vaihto-opiskelijoille järjestettiin yhteinen orientaatioviikko. Kyseisen viikon aikana järjestettiin erilaisia tietoiskuja ja huolehdittiin, että jokainen on saanut kaikki käytännön asiat hoidettua. Lisäksi pääsimme tutustumaan itse kampusalueeseen, että Pittsburghin kaupunkiin. Näin suomalaisena opiskelijana viikko tuntui kuitenkin melko rennolta, sillä olin olettanut orientaation vastaavan enemmän suomalaista fuksivuoden orientaatiota. Myös kursseille rekisteröityminen järjestettiin orientaatioviikon aikana. Vaikka paikalliset opiskelijat olivat valinneet kurssinsa jo edeltävänä keväänä, mahduin onnekseni lähes kaikille toivomilleni kursseille.

Orientaatioviikon aikana minulle selvisi, että olen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ainoa vaihto-opiskelija. Suurin osa IUP:n vaihtareista on kauppatieteilijöitä, joten heidän luentonsa olivatkin usein hyvin kansainvälisiä. Tämä siis tarkoitti, että kaikki muut kursseillani tulisivat olemaan paikallisia viimeisen vuoden opiskelijoita. Jännitin aluksi kuinka tulisin pysymään luennoilla mukana, mutta huomasin jo ensimmäisten tapaamisten aikana, että jännitykseni oli täysin turhaa. Minua kohdeltiin kuin kaikkia muitakin opiskelijoita, eikä minulle annettu kursseilla erivapauksia. Tämä kannustikin itseäni aktiivisuuteen, minkä seurauksena sain monia paikallisia ystäviä juuri kurssikavereistani. Professorini olivat innokkaita auttamaan minua opinnoissani ja he usein kyselivät myös pärjäämistäni. Myös heille oli selvästi tärkeää, että saan vaihtokokemuksestani mahdollisimman paljon irti.

Itse opiskelu yliopistolla on ehkä verrattavissa suomalaiseen lukioon. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko ja suuri työmäärä kuormitti syksyä tehokkaasti. Tiedekunnassani ei juurikaan järjestetty perinteisiä lopputenttejä, vaan tehtäviä suoritettiin koko lukukauden ajan. En kuitenkaan koe, että itse opiskelu olisi ollut kovinkaan haastavaa. Esseet olivat vain muutaman sivun mittaisia ja monet kokeet muodostuivat lähinnä monivalintakysymyksistä. Erityisesti yllätyin siitä, kuinka keskustelevaa opetus oli. Luennot kuluivat siis lähinnä keskustellen ja erilaisia ryhmäharjoituksia tehden. Tämä tarjosikin erinomaisen mahdollisuuden harjoitella kieltä sekä erityisesti oman alan sanastoa ja argumentointia. Pidin myös erilaisia esitelmiä kursseillani viikoittain, mikä luonnollisesti kurssieni ainoana vaihto-opiskelijana tuntui melko jännittävältä. Erityisesti mieleeni painui eräs kerta, kun pidin esitelmän suomalaisesta perustulokokeilusta luokalliselle amerikkalaisia opiskelijoita.

Kolme vinkkiä Indiana University of Pennsylvaniaan vaihtoon lähteville

  • Tutustu! Kuten kaikki entiset vaihtarit sanovat, parasta koko kokemuksessa ovat uudet ystävät ja tuttavuudet. Osallistu reippaasti erilaisiin aktiviteetteihin ja kerhoihin, joita yliopisto tarjoaa. Uusiin ihmisiin voi tutustua niin luokkahuoneessa kuin asuntolassakin. Uusi ympäristö alkaa yllättäen tuntua kodilta, kun ympärillä on tärkeitä ihmisiä. Lisäksi koskaan ei tiedä, milloin tienne taas risteävät.
  • Matkustele! Yhdysvallat on erinomainen matkakohde, sillä yksi maa tarjoaa kaikkea hiekkarantojen, pilvenpiirtäjien ja pikkukylien väliltä. Viikonloppuja ja pitempiä taukoja kannattaa käyttää tehokkaasti reissaten. Pittsburghista on helppoa tehdä lyhyitä matkoja esimerkiksi itärannikon suurkaupunkeihin, kuten New York, Philadelphia tai Washington D.C. Lisäksi kannattaa matkustaa paikkoihin, joihin turistina harvemmin eksyy. Esimerkiksi Pennsylvanian monet amissiyhteisöt sijaitsevat vain lyhyen ajomatkan päässä kampukselta.
  • Nauti! Tärkeintä on, että muistat nauttia kaiken opiskelun ja reissaamisen keskellä. Vaihtarina oleminen on ainutlaatuinen kokemus, jota tulet muistelemaan vielä pitkään. Älä tuhlaa aikaa stressaten, vaan ota lukukaudestasi (tai vuodestasi) kaikki irti. Samanlaista tilaisuutta tuskin tulee enää toiste vastaan. Älä siis unohda tehdä muistoja ja pitää hauskaa!