Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Venäjälle haetaan vaihtoon syksyisin, yleensä lokakuussa. Moskovan valtionyliopistoon eli MGU:hun tehdään vielä toinen hakemus sen jälkeen, kun Helsingin yliopisto on valinnut hakijaksi. Virallinen hyväksyntä Moskovasta tuli kesäkuun loppupuolella. MGU ei lähettänyt hirveästi yliopistoa koskevaa infoa ennen lähtöä, vaan täytyi itse olla aktiviinen, jos jotkin asiat mietityttivät. Halutessaan yliopistolta on mahdollista saada oma ”buddy” eli paikallinen opiskelija, joka auttaa esimerkiksi ensimmäisten päivien byrokratia-asioissa. Suosittelen tätä erittäin lämpöisesti, koska Moskovan valtionyliopisto ei järjestä minkäänlaista orientaatiota vaihto-opiskelijoille.

Saapuminen Moskovaan

Lähdimme elokuun loppupuolella Helsingistä HSE:lle menevän suomalaisvaihtarin kanssa Tolstoi-junalla Moskovaan. Juna valikoitui matkustustavaksi, koska mukaan sai ottaa kaksi matkalaukkua, eikä laukkujen painorajoista tarvinnut välittää. Oma buddyni oli meitä vastassa Moskovan päässä rautatieasemalla. Yhdessä otimme Yandex-taksin yliopistolle, ja hän auttoi minua saamaan väliaikaisen kulkuluvan, jotta pääsisin liikkumaan yliopistolla ennen varsinaisen kulkuluvan saamista. Oma buddyni oli korvaamaton apu ensimmäisinä päivinä. Yhdessä hankimme minulle muun muassa venäläisen puhelinliittymän, internetyhteyden yliopiston asuntolaan sekä Troika – matkakortin, jolla pystyi käyttämään julkista liikennettä Moskovassa.

Yliopiston päärakennus Varpusvuorilla

Asuminen

Suomalaisvaihtareiden ei tarvitse itse etsiä majoitusta, vaan jokainen saa huoneen yliopiston asuntolasta. Vaihto-opiskelijat olivat MGU:lla sikäli hyvässä asemassa, että lähes kaikilla oli omat huoneet, ja yhdessä toisen vaihto-opiskelijan kanssa jaettiin WC sekä suihku. Jokaisesta asuntolan kerroksesta löytyi useampi yhteiskäytössä oleva keittiö. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asui yliopiston päärakennuksen asuntoloissa. MGU:n päärakennus on yksi seitsemästä pilvenpiirtäjästä, joita kutsutaan Stalinin hampaiksi tai Stalinin seitsemäksi sisareksi. Olikin mieleenpainuva kokemus asua yhdessä Moskovan tunnetuimmista rakennuksista. Opiskelijoiden kesken tosin kulki yleinen vitsi siitä, että yliopiston asuntoloita ei ole kunnostettu ollenkaan niiden rakentamisen jälkeen 1950-luvulla. Päärakennus oli oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi esimerkiksi elintarvikekauppoja, opiskelijaruokaloita, pizzeria, kauneushoitola, pesuloita, apteekki ja jopa oma poliisiasema. Yliopiston kampusalueella sijaitsee oma metroasema ja bussipysäkkejä, joten sieltä on hyvät kulkuyhteydet myös muualle Moskovaan.

Moskovan metroa ei turhaan kehuta yhdeksi maailman kauneimmista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin venäjän kieltä vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Ainakin omassa tiedekunnassani opetus oli hyvin peruskoulumaista. Ennen kurssien alkua teimme kirjallisen ja suullisen kielitestin, joiden perusteella meidät jaettiin eri tasoryhmiin. Ryhmäjaon valmistuttua saimme kaikki valmiit lukujärjestykset, ja opetusta oli ainakin meidän ryhmällämme joka arkipäivä ja loppuvuodesta myös lauantaisin. Jokaisessa ryhmässä oli keskimäärin kymmenen opiskelijaa. Luennoilla oli läsnäolopakko ja joka kurssilta saimme aina paljon kotitehtäviä. Kielen opetus oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Läksyt käytiin aina yhdessä vuorotellen läpi ja jokaisen piti olla aktiivinen luennoilla. Esimerkiksi venäläisen kirjallisuuden kurssilla referoimme koko luokan edessä novelleja ja muita tekstejä, ja jos teki virheitä, opettaja korjasi heti perässä. Lisäksi lukukauden lopussa hyvin moni koe oli suullinen, mikä oli ainakin itselleni melko uutta. Vaikka läksyjä tuli paljon ja etenkin aikaisina aamuina läsnäolopakko ärsytti, olivat kurssit kuitenkin kielitaidon kehittymisen kannalta erittäin hyödyllisiä. Kursseilla oli myös hyvin yhteisöllinen olo, kun saman ryhmän kanssa näki puolen vuoden ajan sekä luennoilla että myös vapaa-ajalla. Opettajat kyselivät meiltä myös aina kuulumisia ja olivat kiinnostuneita siitä, mitä olimme tehneet vapaa-ajalla. Saipa heiltä myös vinkkejä Moskovan parhaista georgialaisista ravintoloista sekä mielipiteitä Venäjän nykypolitiikasta.

Vapaa-aika

Moskovassa tekemistä ja näkemistä riittää. Vaikka Moskova onkin Venäjän kallein kaupunki, on hintataso kuitenkin ainakin suomalaisesta näkökulmasta melko edullinen. Opiskelijabudjetilla pystyi hyvin syömään ravintoloissa ja käymään ulkona. Käytännössä kaikkiin museoihin pääsi halvemmalla paikallista opiskelijakorttia näyttämällä, ja myös Bolshoi-teatterin joihinkin baletti- ja oopperanäytöksiin pääsi vain 100 ruplalla. Vaikka Moskovassa riittääkin tekemistä enemmän kuin yhteen vaihtolukukauteen mahtuu, kannattaa Venäjällä ollessa ehdottomasti matkustella myös Moskovan ulkopuolella. Vaihtokavereiden kanssa reissasimme esimerkiksi Moskovan ympärillä olevissa Kultaisen kehän kaupungeissa sekä Tatarstanissa.

Yandex-taksin tilatessa saattaa päätyä esimerkiksi Volgan kyytiin

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sanonta ”mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy” pitää ehdottomasti Venäjän kohdalla paikkansa. Kannattaakin jo ennen lähtöä asennoitua siihen, että aina kaikki ei toimi niin kuin pitäisi ja erityisesti byrokratia-asioiden kanssa joutuu taistella käytännössä koko vaihtoajan. Erilaisten dokumenttien hakeminen ja vieminen paikasta toiseen ja puuttuvien leimojen metsästäminen vie yllättävän paljon aikaa, ja monesti oma kielitaito (tai lähinnä sen puute) vaikeuttaa omalta osaltaan asioiden hoitoa. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin aina järjestynyt, ja positiivisesti ajateltuna myös byrokratia-asioiden hoitamista voi ajatella kielitaidon kehittymisen näkökulmasta. Vaihto Moskovassa oli kaiken kaikkiaan erittäin hieno kokemus, ja voinkin suositella opiskelijavaihtoa Venäjän pääkaupungissa oikein lämpöisesti.

Vaihtokertomus, St. Petersburg State University, syksy 2016

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olen espanjalaisen filologian pääaineopiskelija. Olen opiskellut venäjää kielikeskuksessa ”harrastuksenani” muutaman vuoden ajan ja päätin tehdä venäjän kielikokonaisuudesta yhden sivuaineen (50 opintopistettä). Niinpä hain vaihtoon Pietarin valtionyliopistoon jonkin espanjankielisen vaihtokohteen sijaan ja olen todella tyytyväinen päätökseeni! Toivottavasti vaihtokertomukseni innostaa ja rohkaisee muitakin venäjän ”harrastajia” lähtemään Venäjälle vaihtoon! 😊

Ennen lähtöä

Sain viisumikutsun jo hyvissä ajoin 18.7. ja se lähetettiin minulle postitse Liikkuvuuspalveluiden kautta. Viisumikutsun saavuttua hain heti viisumia ja sen käsittelyyn meni viikko. Päätimme muiden Pietariin lähtijöiden kanssa mennä yhtä matkaa ja varasimmekin liput samaan junaan. Lähtöpäiväksi valikoitui torstai 25.8.2016, vaikka koulu virallisesti alkoikin vasta syyskuun alussa. Pietarin yliopisto järjesti kaikille vaihtareille ennen koulun alkua Orientaatio-viikon, johon kuului paikallisten tuutoreiden järjestämää toimintaa kuten tutustumista kampukseen, kaupunkikierroksia, retkiä nähtävyyksille, yhteisiä illanviettoja ja bileitä. Kannattaa osallistua!

Vain päivää ennen lähtöä minä ja pari muuta lähtijää saimme tiedon, että opiskelija-asuntolamme olikin muuttunut. Samana päivänä oli todella paljon muitakin tulijoita ja jouduimmekin odottamaan 5 tuntia asuntolamme aulassa ennen kuin pääsimme johtajan juttusille ja saimme avaimet huoneeseemme. Emme siis asuneetkaan Kapitanskajalla, kuten monet muut vaihtarit, vaan minun asuntolani sijaitsi lähes keskellä Vasilinsaarta, Ulitsa Shevchenko 25:ssä. Sijainti oli mielestäni hyvä (kahden pääkadun Malyy Prospektin ja Sredniy Prospektin välissä), vaikka metroasemille olikin vähän matkaa. Busseja ja raitiovaunuja kulkee kuitenkin niin tiuhaan, ettei se minua haitannut ja monta kertaa kävelin metrolle/koululle.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kävimme heti seuraavana aamuna ilmoittautumassa Kansainvälisten asioiden toimistossa Filologicheskiy Fakul’tetissa (Universitetskaya nab. 11, ihan Nevan rannalla). Siellä hoidettiin ihan kaikki muutkin byrokratiaan liittyvät asiat. Saat mukaasi mm. väliaikaisen kulkukortin, jolla pääset sisään eri kampuksille, kirjastoihin yms. Varsinainen kulkukortti pitää myöhemmin hakea toisesta toimistosta läheltä Kapitanskajan asuntolaa, mutta siinä saattaa kestää tovi. Olin jo Suomessa ottanut passikuvia ja kopioinut kaikki paperit (jokaisesta lippulappusesta tarvitsee aina monta kopiota) ja paperiasiat saatiinkin kuntoon melko nopeasti. Vinkki: jos haluat avata paikallisen pankkitilin (jolle mm. SPbU:n opintotuki maksetaan), tarvitset siihen passiasi eli tee se ennen kuin jätät passisi opiskelijaviisumihakemuksesi mukana KV-toimistoon.

Opiskelija-alennukseen oikeuttavan ladattavan metro/bussikortin hankkimisessa kannattaa tosin suosiolla odottaa noin viikko lukukauden alkamisen jälkeen, kunnes kaikki venäläiset opiskelijat ovat hakeneet omansa, sillä jono metroaseman yhteydessä sijaitsevaan toimistoon oli yleensä noin 50-100 metriä ja sitten tiskille päästyäsi vain kerrotaan, että ”nimeäsi ei löydy listalta”. Itselläni kesti 2 viikkoa ennen kuin nimi lopulta saatiin listalle, joten kannattaa tässäkin asiassa olla heti yhteydessä paikalliseen vaihtokoordinaattoriin jos tällaista ongelmaa esiintyy.

Opiskelijaviisumini oli lopulta valmis 5.10. Viisumin valmistumisesta ei tullut ilmoitusta (vaikka KV-toimistosta oli niin luvattu), joten se ehti siellä kassakaapissa jo pari viikkoa odotella ennen kuin kävin sitä kysymässä. Kannattaa siis olla aktiivinen jos esim. haluaa matkustaa jonnekin Pietarin alueen ulkopuolelle.

Asuminen

Asuntolaan Ulitsa Shevchenkolla kuuluu kaksi eri rakennusta (asuntolanumerot 4 ja 5). Asuntola on hyvässä kunnossa ja huoneet ovat kahden hengen huoneita, joissa on oma keittiönurkkaus sekä wc-suihku. Tullessasi saat petivaatteet ja pienen pyyhkeen, jotka voi vaihtaa kerran viikossa viemällä likaiset pyykkituvan emännälle asuntolan kellariin ja saat puhtaat tilalle. Omat vaatteesi saat pestä maksua vastaan tai sitten voit viedä ne jonnekin palvelupesulaan. Useimmat vaihtarit majoittuvat tässä asuntolassa paikallisten kanssa ja minäkin sain venäläisen huonekaverin. Sain lainata hänen astioitaan, mikroa yms. (muuten joudut hankkimaan ne itse). Asuntolassa on wifi, mutta se ei välttämättä yllä huoneeseesi asti. Aulassa se toimii kuitenkin hyvin. Ota paikallinen puhelinliittymä, johon kuuluu netti, niin pärjäät sillä.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäisenä päivänä kävimme myös ilmoittautumassa venäjänkursseille Venäjän kielen- ja kulttuurin instituutissa (8. linjan ja nab. Leytenanta Shmidta:n kulmassa Nevan rannalla). Teimme ensin tasokokeen ja sitten meidän sijoitettiin sopiviin ryhmiin. Tosin uuden lukukauden alkaessa (1.9.) ryhmämme opettaja, oppimateriaalit sekä lähes myös kaikki luokkakaverit vaihtuivat ja lukujärjestykseenkin tuli muutoksia, joten kannattaa ehkä odottaa rauhassa lukukauden alkuun asti. Ryhmää sai vielä vaihtaa parin ensimmäisen päivän aikana, jos siltä tuntui. Huomioithan, että SPbU:ssa oppitunteja järjestetään maanantaista lauantaihin eli sinulla saattaa esimerkiksi olla viikolla yksi päivä vapaa ja lauantaisin koulua. Venäjän kursseja on viisi ja ne ovat kaikki 6 opintopisteen arvoisia (kielioppi, luetunymmärtäminen, keskustelu, kirjoittaminen sekä kuullunymmärtäminen). Joka päivä on yhden kurssin pitkä oppitunti, jonka aikana pidetään noin 15 minuutin tauko. Minusta se oli aika vähän, joten kävin myös yhden toisen ryhmän oppitunneilla kahtena päivänä viikossa. Toki asiasta pitää erikseen sopia opettajan kanssa… 😉

KV-toimisto sai minulle lisäksi paikan filologisen tiedekunnan järjestämälle portugalin kurssille, jossa kävin kerran viikossa. Jos siis jotkin muutkin kuin venäjän opinnot kiinnostavat, voit kysyä asiasta vaihtokoordinaattoriltasi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tee itsellesi profiili VKontakte:en (vastaa Facebookia). Ilmoittaudu kaikkiin mahdollisiin ryhmiin, joita tuutorit ja yliopisto ehdottavat, jotta saat tietää kaikista tapahtumista ja ”menovinkeistä”. Voit myös lähettää kaveripyyntöjä ihmisille, joihin tutustut ja pysyä yhteyksissä heidän kanssaan.

Suosittelen lisäksi lämpimästä osallistumista kielitandemiin, jota tuutorit koordinoivat. Siinä tutustuu uusiin ihmisiin ja pääsee puhumaan venäjää muutenkin kuin koulussa.

Yliopistolla on myös useita eri liikunta- ja urheilujoukkueita, joihin pääsee mukaan esimerkiksi käymällä yliopiston päärakennuksen takana sijaitsevan korkean punatiilisen rakennuksen ”toimistossa” ilmoittautumassa. Voit myös etsiä joukkueen/ryhmän VKontakte-sivut ja lähettää sieltä kautta kyselyä harjoitusten ajankohdista yms. Vinkki: mahdollisiin kilpailuihin saavat osallistua vain alle 30-vuotiaat opiskelijat, mutta harjoituksiin saa osallistua ”senioritkin”…

Älä lannistu pienistä vastoinkäymisistä tai väärinymmärryksistä. Niitä sattuu kaikille. Sen sijaan tutustu paikallisiin, kokeile uusia asioita/harrastuksia ja matkusta (silloin kun se on mahdollista). Vaihto on ihmisen parasta aikaa!

 

Vaihtokertomus, Kazan Federal University, kevät 2016

Viestinnän opiskelija

Olin jo ennen yliopiston aloittamista päättänyt, että haluan lähteä vaihtoon jonnekin Venäjälle, jotta oppisin venäjän kielen paremmin. Pohdin vaihtokaupunkia Pietarin, Moskovan ja Kazanin välillä. Valitsin näistä lopulta Kazanin, sillä halusin kuitenkin lähteä kauemmas kuin vain Pietariin ja toisaalta ajattelin, että pääkaupungissa Moskovassa tulee varmasti muutenkin käytyä ja oleskeltua kuin hieman tuntemattomammassa Kazanissa. Järkeilin myös, että vaikka Kazan on vähän kauempana ja vähän pienempi kuin Pietari ja Moskova, niin sekään ei kuitenkaan ole mikään pikkukylä. Järkeilyni osoittautui näin jälkikäteen katsottuna paikkaansapitäväksi, ja olen hyvin tyytyväinen, että valitsin juuri näin.

Kazan sijaitsee Moskovasta noin tuhat kilometriä itään paikassa, jossa Volga kaartuu etelään. Kazanissa asuu noin miljoona ihmistä, mutta se tuntuu kuitenkin hieman pienemmältä kuin Helsinki. Suurin osa ihmisistä asuu lähiöissä, ja keskusta on aika kompakti. Siellä on kivasti kahviloita ja ravintoloita, mutta ei yhtä paljon tapahtumia ja kaupunkikulttuuria kuin vaikkapa Helsingissä, puhumattakaan Pietarista tai Moskovasta. Jos Kazan alkaa tuntua jossain vaiheessa vaihtoa jo melko nähdyltä, niin sieltä on kuitenkin helppo tehdä lyhyitä matkoja lähelle. Itse kävin, Bolgarissa (Kazanin ohella toinen tärkeä turistikohde Tatarstanissa), Svijazhkissa, Marin tasavallan pääkaupungissa Joshkar-Olassa, Nizhni Novgorodissa, Moskovassa, sekä vähän pidemmällä reissulla, jonka kohteet olivat Volgograd, Astrahan sekä buddhalaiskaupunki Elista.

Kazan on vauraan Tatarstanin pääkaupunki, ja se näkyy kaupungissa. Keskusta on siisti ja hyvin pidetty. Noin puolet kazanilaisista on tataareja ja noin puolet venäläisiä. Kazanissa oman kokemukseni mukaan sekä tataarit että venäläiset ovat ylpeitä tataarikulttuurista, joka tekee kaupungista omanlaisensa verrattuna moneen muuhun Venäjän kaupunkiin. Tataarin kieltä kuulee julkisten kuulutuksissa ja monet katukyltit ovat sekä tataariksi ja venäjäksi. Kaupungin päänähtävyys on Kul Sharifin hieno moskeija ja muutenkin moskeijoita näkee paljon, mutta toisaalta myös kirkkoja on lukuisia. Kaupoissa ja ruokaloissa parasta on erilaiset herkulliset tatarstanilaiset piirakat ja alueen kansallisherkku on chak-chak-niminen makea, jota on pakollista syödä, jos on Kazanissa.

Kaupungin elävästä tataarikulttuurista huolimatta ainakin näin ulkomaalaiselle venäläinen kulttuuri näyttäytyy selvästi vahvempana. Tataarin kieli kuuluu julkisessa tilassa ennemminkin mausteena, ja kaupungilla käytetään lähtökohtaisesti aina venäjän kieltä. Jos ei satu saamaan hyviä tataarikavereita, niin vaihtokokemus Kazanin kaupungissa on kuitenkin hyvin venäläinen.

Kielestä

Minulla oli ennen vaihtoon lähtöä pohjalla lukion lyhyen venäjän opinnot sekä yksi Kielikeskuksen venäjän kurssi. Minulla oli lukiossa alkeet hyvin hallussa, mutta vaihtoon lähtiessä kieli oli ehtinyt jo vähän unohtua. Kieli oli luonnollisesti asioiden joukossa, jotka jännittivät eniten ennen vaihtoon lähtöä.

Kazanin hyvä puoli on, että monet eivät osaa siellä englantia. Näin venäjää tulee oikeasti käytettyä ja opittua. Kuvaavaa on, miten ensimmäisellä viikolla kysyin jossain kaupassa venäjäksi, että puhuuko myyjä englantia. Hän vastasi, “En, mutta voimme kyllä puhua tataaria!” Tämän jälkeen yritin sinnikkäästi asioida kaupungilla aina venäjäksi ja huomasin nopeasti, että kyllä sitä aika suppeallakin kielitaidolla saa asioita hyvin hoidettua.

Kazanin yliopiston kansainvälisyyspalveluiden henkilökunta puhuu kuitenkin englantia, ja he ovatkin ensimmäiset henkilöt, jotka vaihtoon saapuessa kohtaa. Kazanissa on paljon myös ulkomaisia opiskelijoita, jotka opiskelevat kokonaan englanninkielisissä ohjelmissa ja jotka eivät puhu yhtään venäjää. He kaikki näyttivät pärjäävän kaupungissa hyvin, joten kieltä ei kannata li ikaa murehtia. Jos sitä haluaa kuitenkin oppia, niin kazanilaiset puhuvat mielellään ulkomaalaisten kanssa venäjää, eivätkä ole heti vaihtamassa englantiin, mikä oli itselleni vain ja ainoastaan positiivista.

Opiskelu Kazanan yliopistossa

Opiskelin kieliohjelmassa “venäjää ulkomaalaisille”. Ryhmämme nimi oli “Ryhmä Eurooppa” ja se koostui nimensä mukaisesti enimmäkseen eurooppalaisista opiskelijoista. Saapuessani Kazaniin sain kaiken muun alun paperitöiden lisäksi lapun, jossa ilmoitettiin paikka ja aika, jolloin opetus alkaa. Ennen tuohon tilaisuuteen saapumista en edelleenkään tiennyt juuri yhtään, millaista opiskelu tulee olemaan ja mitä kursseja minulla esimerkiksi on. Kaikki kuitenkin selvisi ensimmäisenä päivänä, jolloin sain lukujärjestyksen. Opetus koostui valmiiksi räätälöidystä kieliohjelmasta, johon kuului muistaakseni viitisen kurssia. Lukujärjestys oli valmiina ja kaikilla tunneilla oltiin saman, oman ryhmän kanssa.

Ryhmää yhdisti lähinnä eurooppalaisuus ja tasoerot olivat aika suuria. Lisäksi osa ryhmäläisitä oli ollut Kazanissa jo aiemman syksyn ja he osasivat jo senkin takia kieltä paremmin. Alkuviikkoina meillä olikin pieni kielikoe, jonka perusteella ryhmämme jaettiin kahteen eri tasoryhmään. Käytännössä toisessa ryhmässä oli lähinnä itäeurooppalaisia, joille venäjää on ehkä vähän helpompi oppia ja toisessa ryhmässä taas oli enimmäkseen länsieurooppalaisia. Parilla kurssilla olimme yhdessä kaikki samalla tunnilla.

Aika nopeasti pääsin kiinni opiskelun rutiiniin. Opiskelu tuntui aika ala-astemaiselta, sillä kaikki kurssini olivat kielen opiskelua: kielioppiharjoituksia, sanastoharjoituksia ja tekstien lukemista. Läksyjä oli jonkun verran ja halutessaan niihin olisi voinut käyttää aikaa varmaan paljonkin, mutta itse en jaksanut hirveästi stressata läksyistä. Joillakin kursseilla opettaja huomasi ja oli vihainen, jos läksyjä ei ollut tehnyt, ja joillain toisilla kursseilla ei taas ollut niin väliä. Läksyt tuntuivat välillä turhauttavilta, sillä en kokenut saamieni tehtävien olevan hirveän hyviä tai opettavaisia. Tehtävissä oli paljon toistoa, ja usein tuntui, että opin enemmän vain kirjoittamaan käsin kärsivällisesti kuin varsinaisia kieliasioita. Myös opetuksen taso oppitunneilla oli selvästi paljon huonompi kuin Suomessa. Suurin osa opettajista oli kuitenkin mukavia ja sympaattisia, joten vaikka opetuksen taso ei huimannutkaan päätä, oli tunneilla yleensä ihan viihtyisää (kielioppikurssia lukuunottamatta, jonka opettaja valitti meille kuin ala-astelaisille aina siitä, miten olimme tehneet läksyt huonosti).

Vaikka edellä valitin siitä, miten opetus Kazanissa oli huonoa, en silti ole millään lailla tyytymätön. En lähtenyt vaihtoon Kazanin yliopistoon sillä ajatuksella, että menen opiskelemaan johonkin huippuyliopistoon. Olisin siinä vaiheessa valinnut jonkin aivan toisen maan vaihtokohteeksi. Ja vaikka en kokenut kielenopetuksen tyyliä ja metodeita erityisen hyviksi, niin opin silti kieltä jo pelkästään siitä, että kävin oppitunneilla, joilla kaikki ohjeistus ja toiminta tapahtui venäjäksi. (Minkä lisäksi käytin toki vapaa-aikana paljon venäjää.) Selvennettäköön tässä kohdassa, että vaikka olimme vasta opettelemassa venäjää, niin kaikki opetus oli venäjäksi, eikä englantia käytetty ollenkaan. Tästä seikasta Kazanin yliopisto saa minulta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Asuminen

Asumisolosuhteet olivat Kazanissa hyvät. Saatoin asua yhdessä Venäjän parhaista opiskelija-asuntoloista! Kazanissa oli vuonna 2013 uintikisat, jota varten rakennettiin kisakylä. Kisojen jälkeen tämä kisakylä muutettiin isoksi opiskelija-asuntola-alueeksi, Derevnya Universidaeksi, joka sijaitsee lähellä Prospekt Pobedyn metroasemaa, ja on noin 30-40 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Asuntola-alue on siis aivan uusi, ja toistaiseksi erittäin hyvässä kunnossa. (Vaikka huomasi kyllä, että sitä ei ole rakennettu erityisen kestäväksi…)

Aidalla rajatulla alueella on noin nelisenkymmentä kerrostaloa, jotka ovat kaikki siis opiskelija-asuntoloita. Lisäksi alueella on nurmialuetta, pallokenttä, ruokala ja pieni kauppa. Alueelle pääsee vain, jos asuu siellä tai jos on hankkinut erikseen luvan vierailuun. Portilla vartijoille näytetään kulkukorttia, samoin kuin oman talon aulassa. En suoraan sanottuna tiedä miksi, alueella kulkua valvotaan näin tarkasti. Tuttujen keskustassa sijaitsevissa opiskelija-asuntoloissa en nähnyt mitään vastaavaa.

Minut majoitettiin taloon, jossa asui vain ulkomaalaisia opiskelijoita, joko vaihto-opiskelijoita tai varsinaisia tutkinto-opiskelijoita. Tämä on tietysti vähän sääli, sillä olisi ollut mukavaa tutustua paremmin paikallisiin. Talossamme asui kuitenkin monia koko tutkintoaan Kazanissa suorittavia, äidinkielenään venäjää puhuvia keski-aasialaisia, jotka olivat kaupungissa kuin kotonaan ja jotka ainakin itselleni edustivat paikallisia.

Jaoin asuntoni kazakstanilaisen tytön kanssa. Meillä oli molemmilla omat huoneet sekä yhteinen kylpyhuone ja keittiö. Keittiössä ei ollut mitään ruokapöytää, joten vietimme molemmat aikaa lähinnä omissa huoneissamme. Yhteiselo naapurini kanssa sujui hyvin, vaikka hänen sotkuisuutensa välillä ärsyttikin minua. Emme varsinaisesti ystävystyneet, mutta tulimme kuitenkin toimeen, ja hän auttoi minua välillä, jos minulla oli ongelmia venäläisen byrokratian kanssa. Vaihtoaikani parhaat ystäväni, eräät eurooppalaiset tytöt, asuivat yläkerrassa. Heillä oli asunnossaan kylpyhuoneen ja keittiön lisäksi vain yksi iso huone, jossa he kaikki kolme nukkuivat. Tuosta huoneesta tuli itsellenikin olohuone, ja join siellä monet iltateet ja aamukahvit. Heillä näytti sujuvan hyvin samassa huoneessa asuminen, mutta itse olen tyytyväinen, että sain kokonaan oman huoneen.

Alkubyrokratia

Venäjän vaihdoista puhuttaessa nousee pinnalle aina myös byrokratia. Sanottakoon tässäkin siis muutama sana siitä, miten kaikenlaisten paperiasioiden ja muiden asioiden hoidon kanssa meni.

Tiivistettynä, Venäjällä vaihdossa ollessa kohtaa kyllä jonkin verran byrokratiaa, mutta ei mitään mahdotonta. Varmasti myös Suomeen tulevat vaihto-opiskelijat joutuvat käymään eri toimistoissa täyttelemässä erinäisiä lippulappusia puhumattakaan vaikkapa Ranskasta. Huvittavinta kazanilaisessa byrokratiassa oli itselleni se, että tieto ei tunnu kulkevan yhtään vaikkapa yliopiston eri työntekijöiden välillä. Opiskelija itse siis kantaa aina mukanaan dokumentteja ja käy varmistelemassa asioita eri toimistoista.

Ensimmäisenä viikkona joutui luonnollisesti hoitamaan paljon paperiasioita. Meitä opiskelijoita ohjeistettiin mielestäni kuitenkin aina riittävän selkeästi, että mihin toimistoon täytyy seuraavaksi mennä ja mihin dokumenttiin pyytää leima. Ei kannata yrittääkään hahmottaa mitään kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu ja miksi, vaan mennä vain lampaan tavoin askel kerrallaan eteenpäin. Kun yksi kohta on hoidettu, sen jälkeen voi taas kysyä lisäohjeita. Jos ei ymmärrä jotain ohjetta tai sitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi, niin kannattaa vain kysyä niin monta kertaa, että lopulta ymmärtää. Koin, että venäläisessä kulttuurissa ihmisistä pidetään huolta, ja yliopiston henkilökunta jaksaa kyllä kärsivällisesti selittää asiat moneen kertaan, jopa silloin kun ensivaikutelma jostain henkilöstä oli hieman tyly.

Byrokratia voisi tuntua ärsyttävältä, jos on kovin kiireinen henkilö. Harvalla vaihto-opiskelijalla kuitenkaan on sataa harrastusta tai luottamustoimea, joten byrokratiaan voi käyttää huoletta aikaa. Venäläisen byrokratian kokemista kannattaa pitää yhtenä maan nähtävyyksistä. Oikeastaan mitä enemmän säätöä ja absurdeja tilanteita, sitä mehevämpiä tarinoita kerrottavaksi kotona.

Sosiaalinen elämä

Minulla kävi Kazanissa tuuri, ja satuin löytämään kivoja kavereita. Viihdyin hyvin samassa ryhmässä opiskelevien eurooppalaisten tyttöjen kanssa, joiden kanssa puhuin englantia. Vaikka olisi tietysti ollut kiva puhua mahdollisimman paljon vain venäjää, teki hyvää päästä purkamaan ajatuksia kunnolla englanniksi ja olla samassa tilanteessa muiden ulkomaalaisten kanssa.

Kazanin yliopistossa ei järjestetä mitään ainejärjestötoimintaa, joten sitä kautta ei löydä kavereita. Paikalliset tuntuivat kuitenkin suhtautuvan ulkomaalaisiin positiivisesti ja kiinnostuneesti, joten paikallisiakaan kavereita ei ole mahdotonta löytää. Kannattaa etsiä vaikkapa kerhoja, joissa harjoitellaan englannin tai jonkin eurooppalaisen kielen puhumista, sillä näissä on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan ulkomaalaisiin. Suosittelen myös asuntolassa asumista, vaikka se sijaitseekin hieman kauempana keskustasta, sillä ainejärjestöjen puuttuessa, ne ovat kenties paras paikka löytää kavereita ja tuttuja.

Moskovan valtiollinen yliopisto, syksy 2016

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin Moskovaan vaihtoon syyslukukaudeksi 2016. Sain kesä-heinäkuussa lopullisen hyväksymisviestin Moskovan valtiollisesta yliopistosta.

Suomen päässä oli runsaasti byrokratiaa hoidettavana ennen lähtöä. Oli laitettava viisumihakemus vireille, lähetettävä dokumentteja kohdeyliopistoon sekä käytävä HIV-testissä. Kaikkeen byrokratiaan sai hyvän avun liikkuvuuspalveluista, josta toiminnalle tuli myös selkeät aikataulut.

Viisumin hankin yksityiseltä matkatoimistolta, koska se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin suurlähetystön kanssa asiointi.

Hyväksymiskirjeen mukana sain myös Moskovan valtiollisesta yliopistosta ohjeen, jossa kerrottiin, mitä papereita/tietoja minun tulee lähettää heille ennen matkaa. Samassa kirjeessä sain myös tiedekuntani vaihtokoordinaattorin yhteistiedot, mikä oli iso apu jo ennen lähtöä. Vaihtokoordinaattorini vastasi viesteihin nopeasti ja hän auttoi byrokratian kanssa joustavasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yliopistolla

Saavuimme Moskovaan kymmenen maissa maanantaiaamuna. Olimme olleet yliopistoon yhteydessä jo ennen matkaa, ja meille oltiin ystävällisesti ohjeistettu helppo metroreitti juna-asemalta yliopistolle.

Saavuttuamme meidän piti ilmoittautua yliopiston vaihtokoordinaattorille. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei puhunut kovin mielellään englantia, mikä osaltaan kankeutti kaiken byrokratian hoitamista, sillä oma kielitaitoni oli melko ruosteessa ja oli vaikea ymmärtää, mitä olisi pitänyt tehdä ja miksi.

Täytimme pari rekisteröintilappua ja seuraavaksi pääsimme viemään matkatavarat huoneisiimme. Hetken jalkoja lepuuteltuamme meidät ohjattiin käymään tiedekunnissamme ilmoittautumista varten. Tämän tehtävän suorittamiseksi meille annettiin kartta, jonka avulla meidän oli tarkoitus löytää yliopiston päärakennukselta tiedekunnalle. Kartta oli käsin piirretty ja mittasuhteet hitusen pielessä. Niinpä luvattu 15 minuutin kävelymatka venyi reilun tunnin pituiseksi. Tajusin, että olisi ollut erittäin hyödyllistä päntätä reittiohjeiden kysymistä ja niiden ymmärtämistä ennen lähtöä.

Lopulta pääsimme kuitenkin Vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnalle, jossa meidän oli yhdessä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa tarkoitus aloittaa opinnot. Meitä oli vastassa sama vaihtokoordinaattori, joka oli ollut meihin yhteydessä jo ennen lähtöä. Hoidimme rekisteröitymisen tiedekuntaan ja saimme ohjeet viisumin pidentämiseksi sekä tulevan byrokratian hoitamiseksi. Meille kerrottiin myös lähtötasotestin päivämäärä. Lähtötasotesti taas määrittelisi pitkälti tulevat opintomme tiedekunnassa.

Hämmentävää oli, että meillä oli kohdeyliopistossa tavallaan kaksi vaihtokoordinaattoria ja heidän välisensä roolitus oli varsinkin alussa hiukan epämääräistä. Opimme kuitenkin nopeasti kääntymään tiedekunnan koordinaattorin puoleen, sillä hän puhui erinomaista englantia ja hoiti asiat tehokkaasti.

Viisumin pidentämistä varten piti suorittaa maksu paikallisessa pankissa. Tämän toimituksen yhteydessä osalle meille vaihto-opiskelijoista avattiin ilman erillistä pyyntöä pankkitili ja osalle ei. Tämä kuvaa erinomaisesti venäläisen byrokratian sattumanvaraisuutta. Itselleni ei tiliä automaattisesti avattu, enkä lähtenyt sellaisen saamiseksi myöskään taistelemaan. Ainut asia, johon tiliä olisin puolen vuoden vaihtoni aikana käyttänyt, oli paikallisen opintorahan vastaanottaminen. Raha oli muistaakseni noin 11 e/kk, joten en kokenut summaa kaiken byrokratiataistelun arvoiseksi. Jos olisin ollut koko lukuvuoden vaihdossa, tilin avaaminen olisi ollut ehkä kannattavaa, jotta rahan siirtelystä ei olisi mennyt niin paljon kuluja.

Myös yliopiston asuntolaan oli erikseen rekisteröidyttävä. Tämä hoidettiin ensimmäisten päivien aikana yhdessä yliopiston vaihtokoordinaattorin kanssa. Myöhemmin rekisteröinti oli tehtävä vielä uudestaan viisumin pidentämisen yhteydessä. Tällöin prosessi sisälsi useassa eri huoneessa ravaamista, useita leimoja ja allekirjoituksia.

Yliopistolla kulkemiseen tarvitsee kulkuluvan. Ensimmäisenä päivänä meillä oli väliaikainen paperilappu, mutta saimme jo saapumispäivän iltana ihan virallisen kulkuluvan. Paikallisen opiskelijakortin saamisessa meitä auttoi tiedekunnan koordinaattori ja tämän dokumentin saamiseen kului hiukan pidempi aika, muistaakseni pari viikkoa. Kumpaakin dokumenttia varten tarvittiin passikuva.

Asuminen

Asuin yliopiston päärakennuksen asuntolassa yhdessä toisen helsinkiläisen opiskelijan kanssa. Verrattuna monien muiden maiden opiskelijoihin olimme onnekkaita, sillä meillä oli omat makuuhuoneet ja suihku sekä vessa olivat vain meidän kahden käytössä. Esimerkiksi amerikkalaiset kanssaopiskelijat jakoivat myös makuuhuoneensa toisen opiskelijan kanssa. Asuminen oli ilmaista, joten siihen nähden huoneiden kunto oli kohtalainen. Ainoastaan suihkutila oli häiritsevän likainen, eikä suihkulattian pinttyneeseen likaan tepsineet järeämmätkään keinot.

Pienellä Ikea-reissulla omasta kämpästä sai oikein kotoisan oloisen. Huoneissa oli kaappi/lipasto, kirjoituspöytä, kaappi, sänky ja vaihteleva määrä pyykkinaruja.

Joka kerroksessa on ainakin kaksi kaikille yhteistä keittiötä. Tosin yhteisessä käytössä oli vain liesi, uuni ja tiskiallas. Keittiöissä olevat jääkaapit olivat vartijoiden, eivätkä opiskelijat periaatteessa saaneet käyttää niitä. Koska huoneissa ei ollut valmiina jääkaappia, emmekä ensimmäisinä viikkoina tienneet, mistä sellaisen voisi käytettynä ostaa, koitimme vaihtelevalla menestyksellä neuvotella kerrosvartijoiden kanssa. Vartijat vaihtuivat noin kahden viikon välein, joten sopimus oli uusittava tiuhaan. Osa vartijoista suhtautui hyvin penseästi opiskelijoihin, jolloin neuvotteluvaraa ei juuri ollut, emmekä voineet ostaa kylmää vaativia elintarvikkeita esimerkiksi aamupalaa varten.

Uusien opiskelijoiden kannattaakin seurata tarkasti yliopiston ilmoitustauluja, joilla myydään käytettyjä jääkaappeja tiuhaan. Useimmat vaihto-opiskelijat bongasivat oman jääkaappinsa juuri näiden ilmoitusten kautta.

Noin parin kuukauden jääkaapittoman ajan jälkeen kuulimme huonekaverini kanssa, että eräässä yliopiston henkilökunnan toimistohuoneessa oli vanhoja jääkaappeja myytävänä. Ehdittyämme paikalle niitä ei ollut enään yhtään jäljellä, mutta hetken pohdinnan jälkeen yliopiston työntekijä myi meille omansa sopuhintaan. Kannattaa siis juosta kaikkien vinkkien perässä!

Jos huoneessa tuli jotain ongelmia (esim. lamppu paloi tai viemäri meni tukkoon) niistä sai ilmoittaa yliopiston työntekijälle ja yleensä korjaaja saapui saman tai seuraavan päivän aikana.

Yliopistolla asumisen miinuspuolena mainittakoon, että ovella koputteli usein joku yliopiston työntekijä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta saattoi vaatia sen ja tämän asian hoitamista tuolla ja täällä. Kerran yliopiston työntekijä tuli myös sisään omin päin huonekaverini nukkuessa, minkä jälkeen aloimme aina pitää ovia tarkasti lukossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Tavoitteenani oli opiskella mahdollisimman paljon venäjän kieltä, sillä Helsingissä olin käynyt vain kolme kielikurssia. Kuten alussa mainitsinkin, meille tehtiin lähtötasotesti tiedekunnalla ensimmäisen viikon aikana. Testi oli kummallinen, eikä mielestäni ajanut asiaansa kovinkaan hyvin. Osuudet olivat keskenään suuressa epäsuhdassa, minkä vuoksi tuntui, että opiskelijat jakantuivat joko hyvin alkeistason osaajiin tai hyvin edistyneisiin puhujiin – välitasoa ei ollut. Itse jouduin kaikista helpoimmalle alkeiskurssille, jonne tuli opiskelijoita, jotka eivät olleet ikinä opiskelleet venäjää. Tämä vuoksi kurssilla lähdettiin kirjainten opiskelusta ja se tuntui hyvin turhauttavalta. Helsingin päässä meitä oltiin kehotettu pyytämään siirtoa toiselle tasolle, mikäli ennalta määrätty taso tuntuisi liian helpolta. Näin teinkin, mutta opettajani ei ollut kanssani lainkaan samaa mieltä, eikä antanut minun vaihtaa tasoa.

Onnekseni alkeistason kurssikin eteni todella vauhdikkaasti ja loppujen lopuksi olen onnellinen, että päädyin juuri siihen ryhmään. Lisäksi ryhmäkoot olivat kieliopetuksessa pienet (meitä oli kymmenen), joten opettajat pystyivät antamaan aika yksilöllistä opetusta ja esimerkiksi keskusteluissa ottivat kunkin henkilökohtaisen tason hyvin huomioon.

Venäjänkielen opetus tiedekunnalla oli ankaraa, mutta tehokasta. Läksyt piti olla tehtynä ja kun joku asia opiskeltiin, oletettiin, että seuraavalla tunnilla se osataan, ja opettajat ”tenttasivat” asioita keskustelun kautta. Kun teki koko lukukauden ajan tasaisesti töitä kurssilla, eivät loppukokeet olleet kovinkaan stressaaavat tai hankalat.

Itse otin vain kielikursseja, joten en osaa antaa omakohtaisia kommentteja muun opetuksen laadusta. Vaihtokavereilta kuulin sen olevan hyvin vaihtelevaa.

Muuta hyödyllistä tietoa

Moskova on monella tapaa vaikea vaihtokohde.

En ollut kovinkaan tyytyväinen kohdeyliopistoni vastaanottoon, sillä jouduimme selvittämään monet käytännön asiat itse (mistä löytyvät ruokalat, mistä löytyy mitäkin päärakennuksella, missä on lähin ruokakauppa yms.). Lisäksi ensimmäinen vaihtaritapahtuma oli vasta noin kuukauden jälkeen saapumisesta. Tätä ennen emme kuulleet mitään yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden kerhosta. Epäilimme jo, onko sellaista edes olemassa vai pitääkö meidän hoitaa kaikki selvittely ja tutustuminen muihin vaihtareihin täysin omatoimisesti.

Lisäksi kovinkaan moni ei puhu tai halua puhua englantia ja esimerkiksi liittymäasiat piti nuorenkin myyjän kanssa hoitaa täysin venäjäksi. Kun kieltä ei puhunut sujuvasti, oli monessa kohtaa melko epävarma olo. Lisäksi asiakaspalvelu oli usein hyvin töykeää, mihin kesti aikansa tottua.

Venäläinen byrokratia osaa myös olla hyvin piinaavaa, sillä mitään asiaa ei voi hoitaa sähköisesti ja kohtelu on joskus mielivaltaista ja sekavaa.

Suosittelen kertaamaan kieltä ennen vaihtoon lähtöä! Etenkin tien kysymyisestä/neuvomisesta ja perus palvelusanastosta on paljon hyötyä jo alkumetreiltä lähtien.

Koulun ruokalat ovat halpoja, mutta ruoka ei ole kovinkaan tasokasta. Ruuat olivat usein rasvaisia ja epäterveellisiä ja lisäksi kylmiä. Ulkona syöminen on Moskovassa muuhun hintatasoon nähden halpaa ja kaupungin laajaa ravintolavalikoimaa kannattaakin hyödyntää, sillä yliopistoruualla on haastavaa elää. Erityispisteet annan georgialaiselle keittiölle, joka ei ole Suomessa kovinkaan hyvin edustettuna, mutta Moskovasta hyviä georgialaisia löytyy monia.

Tutustuin venäläisiin opiskelijoihin sattumalta tai yliopiston järjestämän ”buddy-ohjelman” kautta. Oli todella kivaa, kun oli paikallisia kavereita, sillä heidän kanssaan sai uuden näkökulman venäläiseen kulttuuriin ja myös kielen oppiminen tehostui.

Kaiken kaikkiaan ja kaikkien vaikeuksienkin jälkeen olen oikein tyytyväinen vaihtokohteeseeni. Se oli vaikea, mutta sen vuoksi myös hyvin antoisa. Nautin myös suurkaupungin vilinästä ja loputtomista mahdollisuuksista. Moskovassa todellakin riittää nähtävää ja koettavaa!

Pietarin valtionyliopisto, lukuvuonna 2016–2017

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen saapumista

Ennen vaihtoon lähtöä kannattaa tarkistaa, että lääkärin yms.. todistukset ovat kunnossa ja rekisteröityä hyvissä ajoin Exchange Buddy -ohjelmaan, jolloin saat paikallisen auttamaan sinua vaihtoon saapuessasi byrokratian yms.. kanssa. Tällainen buddy kannattaa hankkia, vaikka oma venäjän kielitaito olisikin hyvä, sillä esim. oma buddyni oli pyynnöstäni hankkinut minulle jo etukäteen paikallisen puhelinliittymän, jonka hankkiminen voi nykyään kuulemma olla yllättävänkin vaikeaa ulkomaalaisille Venäjällä.

Myös käteistä kannattaa nostaa, vaikka yleisimmät maksukortit tuntuivatkin toimivan Pietarissa melko hyvin. Nostaessa käteistä joillakin ulkomaisilla maksukorteilla peritään nostetun summan mukaan tietty määrä palvelumaksua, joten tässäkin mielessä käteisen vaihtaminen etukäteen Suomessa voi tulla edullisemmaksi. Itse taisin vaihtaa ennen vaihtoon lähtöäni noin 200–300 € rupliksi, mutta tämän voi jokainen tietysti tehdä oman harkintansa mukaan.

Saapuminen Pietariin

Tulimme yhdessä muiden Pietariin vaihtoon lähtevien Helsingin yliopiston opiskelijoiden kanssa samalla junalla, ja matka sujui helposti ja ongelmitta. Toki Pietariin pääsee myös esim. bussilla, mutta ensimmäisellä kerralla suosittelen tulemaan junalla, koska se on kätevää, nopeaa ja mahdollisen paikallisen buddysi on todennäköisesti helpompi löytää sinut Finljandskii asemalta kuin bussin saapumispaikalta.

Junassa ollessa pyydetään luonnollisesti näyttämään voimassa oleva passi ja täyttämään maahantulokortti. Maahantulokortista kannattaa ottaa kuva varmuuden vuoksi sen täytettyään, koska se on vain ohut paperinpala joka voi hukkua helposti.

Saavuttuani Pietariin buddyni oli minua vastassa aseman ulkopuolella. Hänestä olikin itselleni melko paljon apua, sillä pääsin hänen kyydillään 5-aja Linijalla sijaitsevalle asuntolalleni ja hän auttoi minua rekisteröitymään asuntolaan.

Ensimmäisten parin päivän aikana kannattaa/täytyy tehdä suurin osa alkubyrokratiaan liittyvistä asioista. Itse kävin saapumista seuraavana päivänä avaamassa pankkitilin paikallisen asuntolassani asuvan opiskelijan avustuksella Sberbankissa. Pankkitilin avaaminen oli helppoa ja maksutonta, mutta suosittelen ottamaan tähänkin paikallisen mukaan varmuuden vuoksi, etenkin jos oma kielitaito ei ole kovin korkealla tasolla. Paikallinen yliopisto Pietarissa maksoi oman opintorahansa aikanaan nimenomaan tälle paikalliselle pankkitilille, joten sen avaaminen on erittäin suositeltavaa. Lisäksi kortille voi ”ladata” käteistä rahaa Sberbankin toimipisteillä, kunhan osaa valita venäjän kielisestä masiinasta oikeat vaihtoehdot. Itselläni toimi myös Nordean Visa Electron kortti maksuvälineenä, mutta tietysti esim. suomalaisen pankkikortin hävittäminen olisi aiheuttanut enemmän ongelmia kuin paikallisen pankkikortin hävittäminen, sillä uuden kortin hankkiminen Sberbankista lienee helpompaa kuin uuden suomalaisen maksukortin hankkiminen.

Asuntolassa asuminen

Ensivaikutelma asuntolastani oli, että onpa melkoinen läävä: meitä asui samassa noin 18m2 huoneessa neljä ihmistä, koko kerroksella oli yhteinen keittiö ja vessat, suihkut olivat alimmassa kerroksessa (itse asuin ylimmässä eli viidennessä kerroksessa) ja toimivat vain klo 06:00–12:00 ja 18:00–24:00, ja olivat maanantaisin suljettu kokonaan. Asuntolassamme maanantaista käytettiinkin nimitystä ”грязный день”, eli likainen päivä. Toisaalta hyvää asuntolassa oli se, että siellä asui paljon venäjää äidinkielenään puhuvia, joten oli pakko opetella puhumaan kieltä kommunikoidakseen heidän kanssaan. Lisäksi asuntolani sijaitsi suhteellisen lähellä yliopiston kielikeskusta, jossa opintoni olivat, eikä Vasiljeostrovskajan metroasemakaan ollut kaukana.

Venäjälle vaihtoon lähtiessä suosittelen ottamaan mukaan tiskiharjan tai pari, sillä jotkut kodinhoitoon liittyvät itsestään selvyydet kuten tiskiharja ja astiankuivauskaappi eivät olekaan aivan samanlaisia normeja itänaapurissa. Pietarista löytyy kaksi IKEAA, josta voi käydä ostamassa esimerkiksi edellä mainittuja kodinhoitovälineitä (tosin ne sijaitsevat hieman kaukana keskustasta, joten kannattanee lähteä käymään niissä paikallisten kanssa ainakin ensimmäistä kertaa mennessä). Myös 6/7-Linijalta läheltä Vasiljeostrovskajan metroasemaa löytyy paikallinen ”kaikkea kotiin” (всё для дома) kauppa, josta saa nimensä mukaisesti kaikkea kotiin liittyvää. Ostimme myös kämppäkavereideni kanssa jossain vaiheessa pienen imurin Vasilin saarella sijaitsevasta kodinkoneliikkeestä. Imurille ei tullut neljälle hengelle jaettuna hintaa kuin noin 500 ruplaa, joten sen ostamista kannattaa harkita – lähtiessään sen voi myydä eteenpäin seuraaville tulijoille.

Asuntoloiden taso vaihtelee oman kokemukseni mukaan melko paljon: kävin vaihtoni aikana tutustumassa oman asuntolani (5-aja Linija) lisäksi myös Kapitanskajan (joihin suurin osa suomalaisista vaihto-opiskelijoista on ilmeisesti perinteisesti mennyt), Ševtšenkon ja Korablestroitelejin opiskelija-asuntoloihin. Näistä asuntoloista Ševtšenkon asuntola oli mielestäni lähtökohtaisesti kaikista siistein ja modernein. Tosin huoneiden koko ja muut puitteet näyttivät vaihtelevan myös asuntoloiden sisällä melkoisesti.

Matkakortin hankkiminen ja muu byrokratia

Ehkä hieman yllättäen kaikista Venäjällä asumiseen liittyvistä byrokraattisista vaikeuksista paikallisen matkakortin hankkiminen osoittautui kaikkein haastavimmaksi tehtäväksi. Kävin kahteen otteeseen tuloksetta jonottamassa parin tunnin ajan Ploshad Aleksandra Nevskogo 2 -metroaseman lähellä sijaitsevaan toimistoon matkakorttia, ja molemmilla kerroilla jouduin poistumaan tyhjin käsin, sillä tieto rekisteröitymisestäni paikallisen yliopiston opiskelijaksi ei ollut kulkenut yliopistolta matkakortteja myöntävän toimiston tietokantaan. Kolmannella kerralla tietoni olivat sitten tulleet perille (tässä vaiheessa olin ollut Venäjällä kolme-neljä viikkoa, ja hoitanut rekisteröitymisen ensimmäisinä vaihtopäivinä), mutta tällä kertaa ongelmaksi meinasi muodostua se, että olin jo jättänyt passini viisumin hakuprosessia varten paikalliselle yliopistolle, eikä yliopiston myöntämä todistus siitä että passini oli heidän hallussaan ko. prosessia varten kelvannut matkatoimiston byrokraateille.

Tässä vaiheessa ei auttanut kuin pysyä tiukkana – sanoin, että en lähde toimistosta minnekään ilman matkakorttia ja soitin paikalliselle vaihtokoordinaattorille. Parin puhelun ja tiukan keskustelun jälkeen toimisto myöntyi antamaan minulle matkakortin, ja pääsin lähtemään tyytyväisenä takaisin asuntolalle.

Matkakorttihässäkkää lukuun ottamatta minulla ei ollut juurikaan ongelmia paikallisen byrokratian kanssa – kannattaa vain tehdä niin kuin pyydetään ja olla kärsivällinen. Erinäisten dokumenttien kopioiminen tuli myös tutuksi vaihdon aikana. Kopiointipalveluita tarjoaa suhteellisen edullisesti ”Kopitsentr” (Копицентр) niminen yritys Pietarissa, joita on vähän joka puolella kaupunkia. Vaihtoehtoisesti kopiot voi ottaa vielä halvemmalla omatoimisesti filologisen tiedekunnan toisessa kerroksessa olevilla kopiokoneilla, jotka toimivat limuautomaattiperiaatteella.

Opiskelu

Lähdin itse Venäjälle opiskelemaan lähtökohtaisesti ainoastaan venäjää. Oma kielitaitoni ei ollut ennen vaihtoa kovinkaan vahva, sillä olin aloittanut venäjän opinnot vasta yliopiston kielikeskuksen kursseilla, ja käynyt juuri ja juuri kaikki A2-tason kurssit. Opiskelin siis vaihtoni aikana ainoastaan ulkomaalaisille suunnatuissa venäjän kielen ohjelmissa.

Pian vaihtoon saapumiseni jälkeen kävin tekemässä tasokokeen, jonka perusteella opiskelijat jaetaan ryhmiin. Itse päädyin tasokokeen jälkeen B1-tason ryhmään, mikä varmasti vastasikin tasoani tällä hetkellä. Tasokoe perustui todella pitkälti ainoastaan monivalintatehtäviin, jossa testattiin lähinnä kieliopin ja sanaston osaamista. Eli jos vain mahdollista, kielioppia kannattaa kerrata ennen vaihtoon lähtöä, jos haluaa päästä opintojen aluksi mahdollisimman korkeaan tasoryhmään.

Itse opetuksessa vaihto-opiskelijoille suunnatussa venäjän kielen ohjelmassa opetus jaettiin kolmeen eri osa-alueeseen: keskustelu/puhe (разговор), kielioppi (грамматика) ja lukeminen (чтение). Opettajien taso vaihteli melkoisesti: esimerkiksi oma keskusteluryhmän opettajani oli loistava, lukemisen opettajani menettelevä ja kieliopin opettajani surkea. Aiemmasta tiedosta poiketen ryhmän vaihtaminen oli yllättävän vaikeaa, sillä paikallinen kielikeskuksen opintovastaava ei antanut minulle pyynnöistä huolimatta lupaa vaihtaa ryhmää, vaikka olisin niin halunnut tehdä (juurikin sen huonon kieliopin opettajan takia). Näin ollen menin koko lukukauden samassa ryhmässä ja samojen opettajien kanssa.

Itse kielen oppiminen onkin sitten todella paljon omasta motivaatiosta ja asenteesta riippuvaista. Asuin itse asuntolassa jossa suurin osa asukkaista oli venäjän kielisiä, ja koen että tämä edesauttoi omaa kielen oppimistani paljon. Paikallinen opiskelijajärjestö auttoi myös ns. ”tandem-partnerin” löytämisessä, eli opetin kahdelle paikalliselle suomea kerran noin kerran viikossa tai kahdessa, ja he vastaavasti opettivat minulle venäjää. Koin tandem-järjestelyn aika toimivaksi, vaikka opiskelu toki tässäkin on todella paljon tandemeiden omasta aktiivisuudesta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, ei siinä oikein häviä myöskään mitään!

Arki vaihdon aikana

Koen, että oman vaihtoni aikana tulin viettäneeksi suurin piirtein 50/50 ajastani muiden vaihtareiden ja paikallisten kanssa. Muiden vaihtareiden tein useimmat Venäjän sisäisistä matkoistani – kävin Moskovassa, Viipurissa, Murmanskissa ja Velikij Novgorodissa vaihtoni aikana. Myös paikallisten kanssa tuli vietettyä paljon aikaa, sillä omassa asuntolassani ylivoimainen enemmistö asukkaista oli paikallisia/venäjää äidinkielenään puhuvia. Tulipa myös muutaman kerran istuttua asuntolalla iltaa paikallisten kanssa muutaman vodkapullon kera.

Pietari on suhteellisen iso ja kansainvälinen kaupunki jossa riittää paljon tekemistä sekä harrastusmahdollisuuksia, ja onkin pitkälti vaihtarin omista intresseistä kiinni, mitä haluaa vaihtonsa aikana tehdä. Itse keräsimme kasaan pienen muusikoiden ryhmän ja kävimme muutaman kerran paikallisilla vuokrastudioilla soittamassa. Myös urheilua yritin silloin tällöin harrastaa, mutta asuntolamme sanotaanko vähintäänkin rajalliset peseytymismahdollisuudet ja ahtaat asuntolahuoneet rajoittivat omaa liikunnan harrastamistani vaihdon aikana. Toki maksullisia kuntosalejakin löytyy, ja myös paikallisia urheiluseuroja tuntui olevan moneen lähtöön – pitää vain olla itse aktiivinen omien harrastusmahdollisuuksiensa kartoittamisessa!

Ennen kotiinpaluuta

Ennen lähtöä vaihdosta on tärkeää varmistaa, että saat todistuksen vaihdossa suoritetuista opinnoista esim. kotiyliopistoasia ja Kelaa varten. Myös virallisen (ja maksullisen) kielitaitotasokokeen suorittamista ennen kotiin paluuta kannattaa harkita, sillä vaihdon aikana sinulla melko ainutlaatuinen mahdollisuus siihen. Tasokokeissa on kuusi eri tasoa tarjolla (CEFR-astekoilla tasosta A1 tasoon C2) ja tasokokeen hinta vaihtelee vaativuusasteen mukaan siten, että alkeistasot ovat halvempia ja vaativimmat tasot kalleimpia. Tasokoe on luonnollisesti täysin vapaaehtoinen, mutta sen suoritettua saa virallisen sertifikaatin omasta kielen osaamisestaan, josta voi olla esim. myöhemmässä työnhaussa hyötyä. Lisätietoa tasokokeesta, hinnoista yms. löytyy osoitteesta: http://spbu.ru/science/expert/lang-centre/25281-trki.html. Sanottakoon vielä, että paikallinen kielikeskus ei maksa minulle kokeen mainostamisesta, vaan puhun ainoastaan omasta kokemuksesta.. J

On myös tärkeää lähteä maasta ennen kuin viisumi menee umpeen, sillä muuten voi seurata ongelmia maasta poistumisen ja tulevien Venäjän-matkojen kanssa. Tästä asiasta tosin ainakin oman vaihtoni aikana mainittiin moneen kertaan, joten se tuskin pääsee ihan helpolla unohtumaan.

Lopuksi

Venäjä vaihtokohteena ei luultavasti ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta kannattaa lähteä matkaan avoimin mielin, ja muistaa että oma asennoituminenkin ratkaisee paljon. Kannattaa myös miettiä jo etukäteen, mitä omalta vaihdoltaan haluaa: vaihdossa on mahdollista elää täydellisessä vaihtarikuplassa tai elää enemmän paikallisittain, opiskella intensiivisesti tai sitten vähän vähemmän, matkustaa tai olla matkustamatta. Suosittelen lämpimästi käymään myös muissa kaupungeissa kuin Pietarissa, sillä vaihtoaikana tähän on ainutlaatuinen mahdollisuus (kunhan ensin saa viisumin pidennysprosessin tehtyä). Myöskään kielitaitoa ei kannata liikaa murehtia, sillä joka tapauksessa venäjän taitosi tulee karttumaan vaihtosi aikana, kuin mitä se olisi karttunut vain Suomessa opiskelemalla!

Желаю Вам счастливого пути!