Moskovan valtiollinen yliopisto, syksy 2016

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin Moskovaan vaihtoon syyslukukaudeksi 2016. Sain kesä-heinäkuussa lopullisen hyväksymisviestin Moskovan valtiollisesta yliopistosta.

Suomen päässä oli runsaasti byrokratiaa hoidettavana ennen lähtöä. Oli laitettava viisumihakemus vireille, lähetettävä dokumentteja kohdeyliopistoon sekä käytävä HIV-testissä. Kaikkeen byrokratiaan sai hyvän avun liikkuvuuspalveluista, josta toiminnalle tuli myös selkeät aikataulut.

Viisumin hankin yksityiseltä matkatoimistolta, koska se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin suurlähetystön kanssa asiointi.

Hyväksymiskirjeen mukana sain myös Moskovan valtiollisesta yliopistosta ohjeen, jossa kerrottiin, mitä papereita/tietoja minun tulee lähettää heille ennen matkaa. Samassa kirjeessä sain myös tiedekuntani vaihtokoordinaattorin yhteistiedot, mikä oli iso apu jo ennen lähtöä. Vaihtokoordinaattorini vastasi viesteihin nopeasti ja hän auttoi byrokratian kanssa joustavasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yliopistolla

Saavuimme Moskovaan kymmenen maissa maanantaiaamuna. Olimme olleet yliopistoon yhteydessä jo ennen matkaa, ja meille oltiin ystävällisesti ohjeistettu helppo metroreitti juna-asemalta yliopistolle.

Saavuttuamme meidän piti ilmoittautua yliopiston vaihtokoordinaattorille. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei puhunut kovin mielellään englantia, mikä osaltaan kankeutti kaiken byrokratian hoitamista, sillä oma kielitaitoni oli melko ruosteessa ja oli vaikea ymmärtää, mitä olisi pitänyt tehdä ja miksi.

Täytimme pari rekisteröintilappua ja seuraavaksi pääsimme viemään matkatavarat huoneisiimme. Hetken jalkoja lepuuteltuamme meidät ohjattiin käymään tiedekunnissamme ilmoittautumista varten. Tämän tehtävän suorittamiseksi meille annettiin kartta, jonka avulla meidän oli tarkoitus löytää yliopiston päärakennukselta tiedekunnalle. Kartta oli käsin piirretty ja mittasuhteet hitusen pielessä. Niinpä luvattu 15 minuutin kävelymatka venyi reilun tunnin pituiseksi. Tajusin, että olisi ollut erittäin hyödyllistä päntätä reittiohjeiden kysymistä ja niiden ymmärtämistä ennen lähtöä.

Lopulta pääsimme kuitenkin Vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnalle, jossa meidän oli yhdessä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa tarkoitus aloittaa opinnot. Meitä oli vastassa sama vaihtokoordinaattori, joka oli ollut meihin yhteydessä jo ennen lähtöä. Hoidimme rekisteröitymisen tiedekuntaan ja saimme ohjeet viisumin pidentämiseksi sekä tulevan byrokratian hoitamiseksi. Meille kerrottiin myös lähtötasotestin päivämäärä. Lähtötasotesti taas määrittelisi pitkälti tulevat opintomme tiedekunnassa.

Hämmentävää oli, että meillä oli kohdeyliopistossa tavallaan kaksi vaihtokoordinaattoria ja heidän välisensä roolitus oli varsinkin alussa hiukan epämääräistä. Opimme kuitenkin nopeasti kääntymään tiedekunnan koordinaattorin puoleen, sillä hän puhui erinomaista englantia ja hoiti asiat tehokkaasti.

Viisumin pidentämistä varten piti suorittaa maksu paikallisessa pankissa. Tämän toimituksen yhteydessä osalle meille vaihto-opiskelijoista avattiin ilman erillistä pyyntöä pankkitili ja osalle ei. Tämä kuvaa erinomaisesti venäläisen byrokratian sattumanvaraisuutta. Itselleni ei tiliä automaattisesti avattu, enkä lähtenyt sellaisen saamiseksi myöskään taistelemaan. Ainut asia, johon tiliä olisin puolen vuoden vaihtoni aikana käyttänyt, oli paikallisen opintorahan vastaanottaminen. Raha oli muistaakseni noin 11 e/kk, joten en kokenut summaa kaiken byrokratiataistelun arvoiseksi. Jos olisin ollut koko lukuvuoden vaihdossa, tilin avaaminen olisi ollut ehkä kannattavaa, jotta rahan siirtelystä ei olisi mennyt niin paljon kuluja.

Myös yliopiston asuntolaan oli erikseen rekisteröidyttävä. Tämä hoidettiin ensimmäisten päivien aikana yhdessä yliopiston vaihtokoordinaattorin kanssa. Myöhemmin rekisteröinti oli tehtävä vielä uudestaan viisumin pidentämisen yhteydessä. Tällöin prosessi sisälsi useassa eri huoneessa ravaamista, useita leimoja ja allekirjoituksia.

Yliopistolla kulkemiseen tarvitsee kulkuluvan. Ensimmäisenä päivänä meillä oli väliaikainen paperilappu, mutta saimme jo saapumispäivän iltana ihan virallisen kulkuluvan. Paikallisen opiskelijakortin saamisessa meitä auttoi tiedekunnan koordinaattori ja tämän dokumentin saamiseen kului hiukan pidempi aika, muistaakseni pari viikkoa. Kumpaakin dokumenttia varten tarvittiin passikuva.

Asuminen

Asuin yliopiston päärakennuksen asuntolassa yhdessä toisen helsinkiläisen opiskelijan kanssa. Verrattuna monien muiden maiden opiskelijoihin olimme onnekkaita, sillä meillä oli omat makuuhuoneet ja suihku sekä vessa olivat vain meidän kahden käytössä. Esimerkiksi amerikkalaiset kanssaopiskelijat jakoivat myös makuuhuoneensa toisen opiskelijan kanssa. Asuminen oli ilmaista, joten siihen nähden huoneiden kunto oli kohtalainen. Ainoastaan suihkutila oli häiritsevän likainen, eikä suihkulattian pinttyneeseen likaan tepsineet järeämmätkään keinot.

Pienellä Ikea-reissulla omasta kämpästä sai oikein kotoisan oloisen. Huoneissa oli kaappi/lipasto, kirjoituspöytä, kaappi, sänky ja vaihteleva määrä pyykkinaruja.

Joka kerroksessa on ainakin kaksi kaikille yhteistä keittiötä. Tosin yhteisessä käytössä oli vain liesi, uuni ja tiskiallas. Keittiöissä olevat jääkaapit olivat vartijoiden, eivätkä opiskelijat periaatteessa saaneet käyttää niitä. Koska huoneissa ei ollut valmiina jääkaappia, emmekä ensimmäisinä viikkoina tienneet, mistä sellaisen voisi käytettynä ostaa, koitimme vaihtelevalla menestyksellä neuvotella kerrosvartijoiden kanssa. Vartijat vaihtuivat noin kahden viikon välein, joten sopimus oli uusittava tiuhaan. Osa vartijoista suhtautui hyvin penseästi opiskelijoihin, jolloin neuvotteluvaraa ei juuri ollut, emmekä voineet ostaa kylmää vaativia elintarvikkeita esimerkiksi aamupalaa varten.

Uusien opiskelijoiden kannattaakin seurata tarkasti yliopiston ilmoitustauluja, joilla myydään käytettyjä jääkaappeja tiuhaan. Useimmat vaihto-opiskelijat bongasivat oman jääkaappinsa juuri näiden ilmoitusten kautta.

Noin parin kuukauden jääkaapittoman ajan jälkeen kuulimme huonekaverini kanssa, että eräässä yliopiston henkilökunnan toimistohuoneessa oli vanhoja jääkaappeja myytävänä. Ehdittyämme paikalle niitä ei ollut enään yhtään jäljellä, mutta hetken pohdinnan jälkeen yliopiston työntekijä myi meille omansa sopuhintaan. Kannattaa siis juosta kaikkien vinkkien perässä!

Jos huoneessa tuli jotain ongelmia (esim. lamppu paloi tai viemäri meni tukkoon) niistä sai ilmoittaa yliopiston työntekijälle ja yleensä korjaaja saapui saman tai seuraavan päivän aikana.

Yliopistolla asumisen miinuspuolena mainittakoon, että ovella koputteli usein joku yliopiston työntekijä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta saattoi vaatia sen ja tämän asian hoitamista tuolla ja täällä. Kerran yliopiston työntekijä tuli myös sisään omin päin huonekaverini nukkuessa, minkä jälkeen aloimme aina pitää ovia tarkasti lukossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Tavoitteenani oli opiskella mahdollisimman paljon venäjän kieltä, sillä Helsingissä olin käynyt vain kolme kielikurssia. Kuten alussa mainitsinkin, meille tehtiin lähtötasotesti tiedekunnalla ensimmäisen viikon aikana. Testi oli kummallinen, eikä mielestäni ajanut asiaansa kovinkaan hyvin. Osuudet olivat keskenään suuressa epäsuhdassa, minkä vuoksi tuntui, että opiskelijat jakantuivat joko hyvin alkeistason osaajiin tai hyvin edistyneisiin puhujiin – välitasoa ei ollut. Itse jouduin kaikista helpoimmalle alkeiskurssille, jonne tuli opiskelijoita, jotka eivät olleet ikinä opiskelleet venäjää. Tämä vuoksi kurssilla lähdettiin kirjainten opiskelusta ja se tuntui hyvin turhauttavalta. Helsingin päässä meitä oltiin kehotettu pyytämään siirtoa toiselle tasolle, mikäli ennalta määrätty taso tuntuisi liian helpolta. Näin teinkin, mutta opettajani ei ollut kanssani lainkaan samaa mieltä, eikä antanut minun vaihtaa tasoa.

Onnekseni alkeistason kurssikin eteni todella vauhdikkaasti ja loppujen lopuksi olen onnellinen, että päädyin juuri siihen ryhmään. Lisäksi ryhmäkoot olivat kieliopetuksessa pienet (meitä oli kymmenen), joten opettajat pystyivät antamaan aika yksilöllistä opetusta ja esimerkiksi keskusteluissa ottivat kunkin henkilökohtaisen tason hyvin huomioon.

Venäjänkielen opetus tiedekunnalla oli ankaraa, mutta tehokasta. Läksyt piti olla tehtynä ja kun joku asia opiskeltiin, oletettiin, että seuraavalla tunnilla se osataan, ja opettajat ”tenttasivat” asioita keskustelun kautta. Kun teki koko lukukauden ajan tasaisesti töitä kurssilla, eivät loppukokeet olleet kovinkaan stressaaavat tai hankalat.

Itse otin vain kielikursseja, joten en osaa antaa omakohtaisia kommentteja muun opetuksen laadusta. Vaihtokavereilta kuulin sen olevan hyvin vaihtelevaa.

Muuta hyödyllistä tietoa

Moskova on monella tapaa vaikea vaihtokohde.

En ollut kovinkaan tyytyväinen kohdeyliopistoni vastaanottoon, sillä jouduimme selvittämään monet käytännön asiat itse (mistä löytyvät ruokalat, mistä löytyy mitäkin päärakennuksella, missä on lähin ruokakauppa yms.). Lisäksi ensimmäinen vaihtaritapahtuma oli vasta noin kuukauden jälkeen saapumisesta. Tätä ennen emme kuulleet mitään yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden kerhosta. Epäilimme jo, onko sellaista edes olemassa vai pitääkö meidän hoitaa kaikki selvittely ja tutustuminen muihin vaihtareihin täysin omatoimisesti.

Lisäksi kovinkaan moni ei puhu tai halua puhua englantia ja esimerkiksi liittymäasiat piti nuorenkin myyjän kanssa hoitaa täysin venäjäksi. Kun kieltä ei puhunut sujuvasti, oli monessa kohtaa melko epävarma olo. Lisäksi asiakaspalvelu oli usein hyvin töykeää, mihin kesti aikansa tottua.

Venäläinen byrokratia osaa myös olla hyvin piinaavaa, sillä mitään asiaa ei voi hoitaa sähköisesti ja kohtelu on joskus mielivaltaista ja sekavaa.

Suosittelen kertaamaan kieltä ennen vaihtoon lähtöä! Etenkin tien kysymyisestä/neuvomisesta ja perus palvelusanastosta on paljon hyötyä jo alkumetreiltä lähtien.

Koulun ruokalat ovat halpoja, mutta ruoka ei ole kovinkaan tasokasta. Ruuat olivat usein rasvaisia ja epäterveellisiä ja lisäksi kylmiä. Ulkona syöminen on Moskovassa muuhun hintatasoon nähden halpaa ja kaupungin laajaa ravintolavalikoimaa kannattaakin hyödyntää, sillä yliopistoruualla on haastavaa elää. Erityispisteet annan georgialaiselle keittiölle, joka ei ole Suomessa kovinkaan hyvin edustettuna, mutta Moskovasta hyviä georgialaisia löytyy monia.

Tutustuin venäläisiin opiskelijoihin sattumalta tai yliopiston järjestämän ”buddy-ohjelman” kautta. Oli todella kivaa, kun oli paikallisia kavereita, sillä heidän kanssaan sai uuden näkökulman venäläiseen kulttuuriin ja myös kielen oppiminen tehostui.

Kaiken kaikkiaan ja kaikkien vaikeuksienkin jälkeen olen oikein tyytyväinen vaihtokohteeseeni. Se oli vaikea, mutta sen vuoksi myös hyvin antoisa. Nautin myös suurkaupungin vilinästä ja loputtomista mahdollisuuksista. Moskovassa todellakin riittää nähtävää ja koettavaa!

Pietarin valtionyliopisto, lukuvuonna 2016–2017

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen saapumista

Ennen vaihtoon lähtöä kannattaa tarkistaa, että lääkärin yms.. todistukset ovat kunnossa ja rekisteröityä hyvissä ajoin Exchange Buddy -ohjelmaan, jolloin saat paikallisen auttamaan sinua vaihtoon saapuessasi byrokratian yms.. kanssa. Tällainen buddy kannattaa hankkia, vaikka oma venäjän kielitaito olisikin hyvä, sillä esim. oma buddyni oli pyynnöstäni hankkinut minulle jo etukäteen paikallisen puhelinliittymän, jonka hankkiminen voi nykyään kuulemma olla yllättävänkin vaikeaa ulkomaalaisille Venäjällä.

Myös käteistä kannattaa nostaa, vaikka yleisimmät maksukortit tuntuivatkin toimivan Pietarissa melko hyvin. Nostaessa käteistä joillakin ulkomaisilla maksukorteilla peritään nostetun summan mukaan tietty määrä palvelumaksua, joten tässäkin mielessä käteisen vaihtaminen etukäteen Suomessa voi tulla edullisemmaksi. Itse taisin vaihtaa ennen vaihtoon lähtöäni noin 200–300 € rupliksi, mutta tämän voi jokainen tietysti tehdä oman harkintansa mukaan.

Saapuminen Pietariin

Tulimme yhdessä muiden Pietariin vaihtoon lähtevien Helsingin yliopiston opiskelijoiden kanssa samalla junalla, ja matka sujui helposti ja ongelmitta. Toki Pietariin pääsee myös esim. bussilla, mutta ensimmäisellä kerralla suosittelen tulemaan junalla, koska se on kätevää, nopeaa ja mahdollisen paikallisen buddysi on todennäköisesti helpompi löytää sinut Finljandskii asemalta kuin bussin saapumispaikalta.

Junassa ollessa pyydetään luonnollisesti näyttämään voimassa oleva passi ja täyttämään maahantulokortti. Maahantulokortista kannattaa ottaa kuva varmuuden vuoksi sen täytettyään, koska se on vain ohut paperinpala joka voi hukkua helposti.

Saavuttuani Pietariin buddyni oli minua vastassa aseman ulkopuolella. Hänestä olikin itselleni melko paljon apua, sillä pääsin hänen kyydillään 5-aja Linijalla sijaitsevalle asuntolalleni ja hän auttoi minua rekisteröitymään asuntolaan.

Ensimmäisten parin päivän aikana kannattaa/täytyy tehdä suurin osa alkubyrokratiaan liittyvistä asioista. Itse kävin saapumista seuraavana päivänä avaamassa pankkitilin paikallisen asuntolassani asuvan opiskelijan avustuksella Sberbankissa. Pankkitilin avaaminen oli helppoa ja maksutonta, mutta suosittelen ottamaan tähänkin paikallisen mukaan varmuuden vuoksi, etenkin jos oma kielitaito ei ole kovin korkealla tasolla. Paikallinen yliopisto Pietarissa maksoi oman opintorahansa aikanaan nimenomaan tälle paikalliselle pankkitilille, joten sen avaaminen on erittäin suositeltavaa. Lisäksi kortille voi ”ladata” käteistä rahaa Sberbankin toimipisteillä, kunhan osaa valita venäjän kielisestä masiinasta oikeat vaihtoehdot. Itselläni toimi myös Nordean Visa Electron kortti maksuvälineenä, mutta tietysti esim. suomalaisen pankkikortin hävittäminen olisi aiheuttanut enemmän ongelmia kuin paikallisen pankkikortin hävittäminen, sillä uuden kortin hankkiminen Sberbankista lienee helpompaa kuin uuden suomalaisen maksukortin hankkiminen.

Asuntolassa asuminen

Ensivaikutelma asuntolastani oli, että onpa melkoinen läävä: meitä asui samassa noin 18m2 huoneessa neljä ihmistä, koko kerroksella oli yhteinen keittiö ja vessat, suihkut olivat alimmassa kerroksessa (itse asuin ylimmässä eli viidennessä kerroksessa) ja toimivat vain klo 06:00–12:00 ja 18:00–24:00, ja olivat maanantaisin suljettu kokonaan. Asuntolassamme maanantaista käytettiinkin nimitystä ”грязный день”, eli likainen päivä. Toisaalta hyvää asuntolassa oli se, että siellä asui paljon venäjää äidinkielenään puhuvia, joten oli pakko opetella puhumaan kieltä kommunikoidakseen heidän kanssaan. Lisäksi asuntolani sijaitsi suhteellisen lähellä yliopiston kielikeskusta, jossa opintoni olivat, eikä Vasiljeostrovskajan metroasemakaan ollut kaukana.

Venäjälle vaihtoon lähtiessä suosittelen ottamaan mukaan tiskiharjan tai pari, sillä jotkut kodinhoitoon liittyvät itsestään selvyydet kuten tiskiharja ja astiankuivauskaappi eivät olekaan aivan samanlaisia normeja itänaapurissa. Pietarista löytyy kaksi IKEAA, josta voi käydä ostamassa esimerkiksi edellä mainittuja kodinhoitovälineitä (tosin ne sijaitsevat hieman kaukana keskustasta, joten kannattanee lähteä käymään niissä paikallisten kanssa ainakin ensimmäistä kertaa mennessä). Myös 6/7-Linijalta läheltä Vasiljeostrovskajan metroasemaa löytyy paikallinen ”kaikkea kotiin” (всё для дома) kauppa, josta saa nimensä mukaisesti kaikkea kotiin liittyvää. Ostimme myös kämppäkavereideni kanssa jossain vaiheessa pienen imurin Vasilin saarella sijaitsevasta kodinkoneliikkeestä. Imurille ei tullut neljälle hengelle jaettuna hintaa kuin noin 500 ruplaa, joten sen ostamista kannattaa harkita – lähtiessään sen voi myydä eteenpäin seuraaville tulijoille.

Asuntoloiden taso vaihtelee oman kokemukseni mukaan melko paljon: kävin vaihtoni aikana tutustumassa oman asuntolani (5-aja Linija) lisäksi myös Kapitanskajan (joihin suurin osa suomalaisista vaihto-opiskelijoista on ilmeisesti perinteisesti mennyt), Ševtšenkon ja Korablestroitelejin opiskelija-asuntoloihin. Näistä asuntoloista Ševtšenkon asuntola oli mielestäni lähtökohtaisesti kaikista siistein ja modernein. Tosin huoneiden koko ja muut puitteet näyttivät vaihtelevan myös asuntoloiden sisällä melkoisesti.

Matkakortin hankkiminen ja muu byrokratia

Ehkä hieman yllättäen kaikista Venäjällä asumiseen liittyvistä byrokraattisista vaikeuksista paikallisen matkakortin hankkiminen osoittautui kaikkein haastavimmaksi tehtäväksi. Kävin kahteen otteeseen tuloksetta jonottamassa parin tunnin ajan Ploshad Aleksandra Nevskogo 2 -metroaseman lähellä sijaitsevaan toimistoon matkakorttia, ja molemmilla kerroilla jouduin poistumaan tyhjin käsin, sillä tieto rekisteröitymisestäni paikallisen yliopiston opiskelijaksi ei ollut kulkenut yliopistolta matkakortteja myöntävän toimiston tietokantaan. Kolmannella kerralla tietoni olivat sitten tulleet perille (tässä vaiheessa olin ollut Venäjällä kolme-neljä viikkoa, ja hoitanut rekisteröitymisen ensimmäisinä vaihtopäivinä), mutta tällä kertaa ongelmaksi meinasi muodostua se, että olin jo jättänyt passini viisumin hakuprosessia varten paikalliselle yliopistolle, eikä yliopiston myöntämä todistus siitä että passini oli heidän hallussaan ko. prosessia varten kelvannut matkatoimiston byrokraateille.

Tässä vaiheessa ei auttanut kuin pysyä tiukkana – sanoin, että en lähde toimistosta minnekään ilman matkakorttia ja soitin paikalliselle vaihtokoordinaattorille. Parin puhelun ja tiukan keskustelun jälkeen toimisto myöntyi antamaan minulle matkakortin, ja pääsin lähtemään tyytyväisenä takaisin asuntolalle.

Matkakorttihässäkkää lukuun ottamatta minulla ei ollut juurikaan ongelmia paikallisen byrokratian kanssa – kannattaa vain tehdä niin kuin pyydetään ja olla kärsivällinen. Erinäisten dokumenttien kopioiminen tuli myös tutuksi vaihdon aikana. Kopiointipalveluita tarjoaa suhteellisen edullisesti ”Kopitsentr” (Копицентр) niminen yritys Pietarissa, joita on vähän joka puolella kaupunkia. Vaihtoehtoisesti kopiot voi ottaa vielä halvemmalla omatoimisesti filologisen tiedekunnan toisessa kerroksessa olevilla kopiokoneilla, jotka toimivat limuautomaattiperiaatteella.

Opiskelu

Lähdin itse Venäjälle opiskelemaan lähtökohtaisesti ainoastaan venäjää. Oma kielitaitoni ei ollut ennen vaihtoa kovinkaan vahva, sillä olin aloittanut venäjän opinnot vasta yliopiston kielikeskuksen kursseilla, ja käynyt juuri ja juuri kaikki A2-tason kurssit. Opiskelin siis vaihtoni aikana ainoastaan ulkomaalaisille suunnatuissa venäjän kielen ohjelmissa.

Pian vaihtoon saapumiseni jälkeen kävin tekemässä tasokokeen, jonka perusteella opiskelijat jaetaan ryhmiin. Itse päädyin tasokokeen jälkeen B1-tason ryhmään, mikä varmasti vastasikin tasoani tällä hetkellä. Tasokoe perustui todella pitkälti ainoastaan monivalintatehtäviin, jossa testattiin lähinnä kieliopin ja sanaston osaamista. Eli jos vain mahdollista, kielioppia kannattaa kerrata ennen vaihtoon lähtöä, jos haluaa päästä opintojen aluksi mahdollisimman korkeaan tasoryhmään.

Itse opetuksessa vaihto-opiskelijoille suunnatussa venäjän kielen ohjelmassa opetus jaettiin kolmeen eri osa-alueeseen: keskustelu/puhe (разговор), kielioppi (грамматика) ja lukeminen (чтение). Opettajien taso vaihteli melkoisesti: esimerkiksi oma keskusteluryhmän opettajani oli loistava, lukemisen opettajani menettelevä ja kieliopin opettajani surkea. Aiemmasta tiedosta poiketen ryhmän vaihtaminen oli yllättävän vaikeaa, sillä paikallinen kielikeskuksen opintovastaava ei antanut minulle pyynnöistä huolimatta lupaa vaihtaa ryhmää, vaikka olisin niin halunnut tehdä (juurikin sen huonon kieliopin opettajan takia). Näin ollen menin koko lukukauden samassa ryhmässä ja samojen opettajien kanssa.

Itse kielen oppiminen onkin sitten todella paljon omasta motivaatiosta ja asenteesta riippuvaista. Asuin itse asuntolassa jossa suurin osa asukkaista oli venäjän kielisiä, ja koen että tämä edesauttoi omaa kielen oppimistani paljon. Paikallinen opiskelijajärjestö auttoi myös ns. ”tandem-partnerin” löytämisessä, eli opetin kahdelle paikalliselle suomea kerran noin kerran viikossa tai kahdessa, ja he vastaavasti opettivat minulle venäjää. Koin tandem-järjestelyn aika toimivaksi, vaikka opiskelu toki tässäkin on todella paljon tandemeiden omasta aktiivisuudesta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, ei siinä oikein häviä myöskään mitään!

Arki vaihdon aikana

Koen, että oman vaihtoni aikana tulin viettäneeksi suurin piirtein 50/50 ajastani muiden vaihtareiden ja paikallisten kanssa. Muiden vaihtareiden tein useimmat Venäjän sisäisistä matkoistani – kävin Moskovassa, Viipurissa, Murmanskissa ja Velikij Novgorodissa vaihtoni aikana. Myös paikallisten kanssa tuli vietettyä paljon aikaa, sillä omassa asuntolassani ylivoimainen enemmistö asukkaista oli paikallisia/venäjää äidinkielenään puhuvia. Tulipa myös muutaman kerran istuttua asuntolalla iltaa paikallisten kanssa muutaman vodkapullon kera.

Pietari on suhteellisen iso ja kansainvälinen kaupunki jossa riittää paljon tekemistä sekä harrastusmahdollisuuksia, ja onkin pitkälti vaihtarin omista intresseistä kiinni, mitä haluaa vaihtonsa aikana tehdä. Itse keräsimme kasaan pienen muusikoiden ryhmän ja kävimme muutaman kerran paikallisilla vuokrastudioilla soittamassa. Myös urheilua yritin silloin tällöin harrastaa, mutta asuntolamme sanotaanko vähintäänkin rajalliset peseytymismahdollisuudet ja ahtaat asuntolahuoneet rajoittivat omaa liikunnan harrastamistani vaihdon aikana. Toki maksullisia kuntosalejakin löytyy, ja myös paikallisia urheiluseuroja tuntui olevan moneen lähtöön – pitää vain olla itse aktiivinen omien harrastusmahdollisuuksiensa kartoittamisessa!

Ennen kotiinpaluuta

Ennen lähtöä vaihdosta on tärkeää varmistaa, että saat todistuksen vaihdossa suoritetuista opinnoista esim. kotiyliopistoasia ja Kelaa varten. Myös virallisen (ja maksullisen) kielitaitotasokokeen suorittamista ennen kotiin paluuta kannattaa harkita, sillä vaihdon aikana sinulla melko ainutlaatuinen mahdollisuus siihen. Tasokokeissa on kuusi eri tasoa tarjolla (CEFR-astekoilla tasosta A1 tasoon C2) ja tasokokeen hinta vaihtelee vaativuusasteen mukaan siten, että alkeistasot ovat halvempia ja vaativimmat tasot kalleimpia. Tasokoe on luonnollisesti täysin vapaaehtoinen, mutta sen suoritettua saa virallisen sertifikaatin omasta kielen osaamisestaan, josta voi olla esim. myöhemmässä työnhaussa hyötyä. Lisätietoa tasokokeesta, hinnoista yms. löytyy osoitteesta: http://spbu.ru/science/expert/lang-centre/25281-trki.html. Sanottakoon vielä, että paikallinen kielikeskus ei maksa minulle kokeen mainostamisesta, vaan puhun ainoastaan omasta kokemuksesta.. J

On myös tärkeää lähteä maasta ennen kuin viisumi menee umpeen, sillä muuten voi seurata ongelmia maasta poistumisen ja tulevien Venäjän-matkojen kanssa. Tästä asiasta tosin ainakin oman vaihtoni aikana mainittiin moneen kertaan, joten se tuskin pääsee ihan helpolla unohtumaan.

Lopuksi

Venäjä vaihtokohteena ei luultavasti ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta kannattaa lähteä matkaan avoimin mielin, ja muistaa että oma asennoituminenkin ratkaisee paljon. Kannattaa myös miettiä jo etukäteen, mitä omalta vaihdoltaan haluaa: vaihdossa on mahdollista elää täydellisessä vaihtarikuplassa tai elää enemmän paikallisittain, opiskella intensiivisesti tai sitten vähän vähemmän, matkustaa tai olla matkustamatta. Suosittelen lämpimästi käymään myös muissa kaupungeissa kuin Pietarissa, sillä vaihtoaikana tähän on ainutlaatuinen mahdollisuus (kunhan ensin saa viisumin pidennysprosessin tehtyä). Myöskään kielitaitoa ei kannata liikaa murehtia, sillä joka tapauksessa venäjän taitosi tulee karttumaan vaihtosi aikana, kuin mitä se olisi karttunut vain Suomessa opiskelemalla!

Желаю Вам счастливого пути!