Posts

Posted on

Vaihtokertomus, KU Leuven, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Lähdin helmikuussa 2020 vaihtoon Belgiaan KU Leuvenin yliopistoon valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Hakuprosessini vaihtoon Belgiaan alkoi jo reilu vuosi ennen lähtöä vaihtokohteen pohdinnalla ja learning agreementin suunnittelulla. Leuven ei ollut minulle ilmiselvä vaihtokohdevalinta – en ollut ennen hakuprosessia kuullut edes koko kaupungin olemassaolosta. Selvää, minulle kuitenkin oli, että halusin Erasmus-vaihtoon ja pian kirkastui myös, että haluan Keski-Eurooppaan. Olennaista kohteen valinnassa oli myös, että opintoja löytyi englanniksi. Alkuvuodesta 2019 Leuven karsiutui ensimmäiseksi hakukohteekseni ja helmikuussa 2019 oli varsinainen Helsingin yliopiston vaihtohaku.

Hyvin pian vaihtohaun loppumisen jälkeen sain Helsingin yliopistolta valintaani puoltavan päätöksen, ja myöhemmin keväällä sain KU Leuvenista hakuohjeet virallista valintaa varten. Viestissä oli myös paljon infomateriaalia niin yliopistosta ja siellä opiskelusta, Leuvenista kaupunkina kuin muun muassa sosiaaliturvasta. Yliopiston vaihtareille suunnattu esite oli todella kattava ja suosittelenkin tulevia vaihtareita perehtymään siihen huolella. Hakuprosessi KU Leuvenin puolelta sujui varsin kivuttomasti, esimerkiksi erillisiä todistuksia kielitaidosta tms. ei tarvittu ja hakulomake täytettiin sähköisesti. KU Leuvenin käsiteltyä hakemuksen sain sähköpostilla virallisen hyväksymiskirjeen, joka piti tulostaa, sillä sitä tarvitsi vaihtokohteen alkubyrokratioihin.

Ennen lähtöä kannattaa varmistaa, että passi tai henkilökortti on voimassa koko vaihdon ajan, samoin kuin eurooppalainen sairaanhoitokortti. Belgiassa myös erinäisiä asiakirjoja tarvitsi tulostettuna enemmän kuin Suomessa, joten tärkeät asiakirjat on hyvä olla valmiiksi tulostettuna mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

KU Leuvenilla oli vaihtareille oma orientaatio-ohjelmansa, johon tuli etukäteen ilmoittautua netissä. Orientaatioviikon yleisen ohjelman lisäksi oli ylimääräisiä, erillistä ilmoittautumista vaativia vaihtaritapahtumia kuten international dinner sekä kaupunkikierroksia Leuvenissa. Yliopiston orientaatio oli hyvin ja selkeästi organisoitu ja vaihtareita ei todellakaan jätetty yksin. Orientaatioon ilmoittautuneille lähetettiin orientaatioviikolla joka aamu sähköposti, jossa kerrattiin päivän aikataulut. Kaikille oli pakollista ilmoittautua yhteen useista yliopiston rekisteröitymistilaisuuksista, joissa saatiin tärkeää infoa, täytettiin papereita sekä valokuvattiin kaikki opiskelijat opiskelijakorttia varten. Valmiin opiskelijakortin sekä yliopiston käyttäjätunnukset sai myöhemmin noutaa yliopistolta. Opiskelijakortti on ilmainen ja KU Leuvenin opiskelijaelämässä todella tärkeä, sillä sitä ilman ei muun muassa pääse kirjastoihin sisälle – kortti täytyy skannata aina ovella. Opiskelijakortin avulla saa myös edullista opiskelijaruokaa kampusten Alma-ravintoloista. KU Leuven on yleisesti ottaen todella kansainvälinen ja kv-opiskelijoille riitti aktiviteetteja ja neuvontaa.

Yliopistolle rekisteröitymisen lisäksi EU-kansalaisten, jotka asuvat Belgiassa yli 3kk tulee rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Rekisteröityminen vaati visiitin kaupungintalolla. Ajan rekisteröitymiseen pystyi varaamaan netissä ja mukaan tuli ottaa muun muassa henkilöllisyystodistus, eurooppalainen sairaanhoitokortti (huom. tämän tarvitsee vaikka olisi yksityinen matkavakuutus ja kortin tulee olla voimassa vaihdon loppuun asti) sekä passikuva. Yliopiston infoissa tuli kattavampi lista mukaan otettavista asiakirjoista ja yliopistolla oli tulostusmahdollisuus. Kaikki ohjeet alkubyrokratiaan selveni siis viimeistään orientaatioviikolla – ja kunhan itse rohkeasti kysyy, mikäli jokin on epäselvää.

Asuminen
Leuven on vilkas opiskelijakaupunki ja opiskelija-asuntoja on joka paikassa. Opin paikallisilta, että tyypillisesti belgialaiset opiskelijat asuvat virallisesti vanhemmillaan kotipaikkakunnillaan ja asuvat opiskelijakämpissään vain viikolla – tämä on mahdollista, koska Belgiassa etäisyydet kaupunkien välillä ovat Suomeen verrattuna todella lyhyitä. Hassua olikin, että paikalliset opiskelijat eivät olleet virallisesti Leuvenin kaupungin asukkaita. Ymmärtääkseni useimmat opiskelijat asuivat Leuvenissa yksityisessä tai yliopiston asuntolassa/asunnossa, jossa heillä oli oma huone ja jaetut keittiö- ja pesutilat. Kämppisten määrä vaihteli kuulemani perusteella yhdestä kämppiksestä jopa useaan kymmeneen.

KU Leuven omistaa rajallisen määrän opiskelija-asuntoloita, residence hall, joita ei valitettavasti riitä kaikille, mutta joiden haku oli helppoa yliopiston sivujen kautta. Haku tapahtui muistaakseni marraskuussa ja hyvin pian residencen johtaja laittoi viestiä asuntotarjouksesta. Yliopiston residence hall  likin omalla kokemuksella helppo ja luotettava asumisratkaisu. Yliopistolla oli lisäksi toimisto, joka auttoi vaihtareita asunnon hankinnassa ja kyseisestä toimistosta olisi voinut saada puhelimitse muun muassa apua paikallisen vuokrasopimuksen kääntämiseen englanniksi. Yliopisto suosittelikin, että mikäli vuokraa huoneen yksityiseltä vuokranantajalta, kannattaa ensin varmistaa heiltä vuokranantajan luotettavuus.

Oma asuntolani oli kohtuullisen hintainen, mutta Leuvenin asteikolla vuokra oli korkeammasta päästä, sillä asuntola oli kohtuullisen uusi ja huoneissa oli omat kylpyhuoneet. Keittiöt olivat yhteiset ja jokaisen keittiön jakoi 14 henkilöä.  Tämä ajatuksena alkuun hieman kauhistutti minua, mutta loppujen lopuksi monet vaihdon parhaista muistoista olivatkin kämppisten kanssa. Keittiössäni kaikki olivat vaihtareita, ja tunnelma oli äänekäs ja kansainvälinen. Parasta oli, että aina löytyi juttuseuraa ja kämppikset saattoivat pyytää spontaanisti mukaan erinäisiin tapahtumiin tai istumaan iltaa kaupungille. Kämppisten kanssa asuminen opetti paljon eri kulttuureista ja avasi maailmankuvaa.

Asuntolan huoneet itsessään olivat perussiistejä ja valmiiksi kalustettuja, mutta ei erityisen kodikkaita. Kätevää oli, että asuntolasta löytyi myös pesutupa. Lisäksi asuntolassa oli koko talon yhteinen oleskelutila, jossa ehdittiin järjestää muutamat juhlat ennen koronatilanteen pahentumista.
Koronapandemian myötä maaliskuussa asuntolan yleiset tilat suljettiin yliopiston siirryttyä etäopetukseen. En itse jäänyt loppukevääksi Belgiaan, kuten ei suurin osa kämppiksistänikään, mutta silti kämppikset olivat valtava tuki ja ilo viimeisen vajaa viikon aikana koronarajoitusten alettua. Ilman kämppiksiä ulkomailla pandemian alkaessa oleminen olisi ollut aika yksinäistä.
Kokonaisuutena olin siis todella tyytyväinen majoitusvalintaani.

Opiskelu ja opetus

Ennen koronatilanteen eskaloitumista ehdin nauttia normaalista opetuksesta ja opiskelijaelämästä Leuvenissa reilun kuukauden. Opetus KU Leuvenissa ei eronnut dramaattisesti siitä, mihin olen tottunut Suomessa – luentoni olivat massaluentoja – mutta myös selkeitä eroja oli. KU Leuven on korkeasti rankattu yliopisto ja se näkyi professorien vaatimuksissa. Kurssivaatimukset eivät ole mahdottomat, mutta silti edes läpipääsemisen eteen tulee oikeasti tehdä työtä. Suomeen verrattuna yliopisto oli myös hierarkisempi ja osin hieman perinteisempi – kyseessä onkin maailman vanhin yhä toimiva katolinen yliopisto.

Kovien odotusten vastapainona professorit myös itse tuntuivat olevan todella omistautuneita ja innostuneita. Suurimmalla osalla kursseistani luennot olivat mielenkiintoisia ja luennoitsijat karismaattisia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa – kielikursseja lukuunottamatta. Useimmilla kursseilla luentoja oli kerran viikossa.

Yliopisto on Leuvenissa sijoitettu ympäri kaupunkia uudempiin ja vanhempiin rakennuksiin. Lisäksi osa tiedekunnista on omalla kampuksellaan hieman kaupungin ulkopuolella – josta löytyy myös paikallinen unisport. Yliopistolla on keskustassa pääkirjasto ja lisäksi opiskelutilaa löytyi tiedekuntakohtaisista kirjastoista.

Kenties selkeimpänä erona Helsingin yliopistoon oli, että kurssit kestävät koko lukukauden. Samoja kursseja käydään siis helmikuusta kesäkuuhun ja kesäkuu on tenttiperiodi. Mahdollisuus uusintatenteille olisi ollut elokuussa. Paikallisilta opin, että useimmat opiskelijat pänttäävät suurimman osan kurssien sisällöstä vasta touko-kesäkuussa ja silloin myös minulla oli selkeästi suurin osa deadlineistani. Tämä oli siis todella konkreettinen ero Suomen neljään opetusperiodiin tottuneena.

Kurssien arvostelu eroaa selkeästi Suomessa totutusta; arvostelu tapahtui asteikolla 0-20 ja vasta arvosanalla 10 pääsi läpi. Belgian järjestelmässä yliopistoon ei ole pääsykokeita ja on ilmeisesti tavallista reputtaa monia kursseja ensimmäisenä vuonna. Leuvenissa vaihdossa ollessa ei kannatakaan stressata, vaikka ei saisi korkeimpia arvosanoja, sillä heti kättelyssä sanottiin näiden antamisen olevan harvinaisuus. Arvostelun ollessa kohtalaisen tiukkaa, on läpipääseminen jo hyvä saavutus! Kurssien vaatimustaso ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton, eikä sitä kannata pelästyä liikaa.

Myös kurssien suoritustavat erosivat hieman. Omilla kursseillani soveltavia esseitä, joihin aihe tuli keksiä enemmän tai vähemmän itse oli selkeästi enemmän kuin Suomessa. Opinnoissa valtiotieteellisessä tuntui korostuvan paljon erilaisten kansainvälisten instituutioiden kuten EU:n ja YK:n rooli, ja eri organisaatioiden toimintaa sekä muita konkreettisia ”case-esimerkkejä” käytiin paljon läpi teorian ohessa. Tämä toki vaihtelee varmasti todella paljon kurssien mukaan. Tenttien osalta taas suulliset tentit ovat Belgiassa yleinen käytäntö ja korona-aikaan ne järjestyivät videoyhteyksin. Kysymykset suullisessa tentissä olivat aika laajoja ja soveltavia. Vaikka suullinen tentti oli itselleni täysin uusi ja hieman jännittävä kokemus, siitä kuitenkin lopulta selvisi kunnialla.

Koronan myötä yliopisto joutui tekemään aikamoisen digiloikan, sillä alun perin ohjeena oli ollut esimerkiksi palauttaa esseet luennolla paperisina. Etäopetuksen alku olikin hieman sekavaa ja opetusmateriaalin, esim. luentotallenteiden, määrä vaihteli paljon kursseittain. Hauskaa oli kuitenkin myös huomata, miten innolla osa professoreista panosti videoluentoihin ja niiden leikkaamiseen ja editoimiseen ja jopa alkumusiikkiin. Mutta kuten sanottu, tässä oli kurssien välillä paljon eroa ja selkeitä viikkoaikatauluja ei etäopetuksessa enää ollut. Muutama luento oli liveluentoina, mutta pääosin minulla oli luentotallenteita, esseitä ja lukemista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leuven on pieni, mutta todella eloisa opiskelijakaupunki vain 20 minuutin junamatkan päässä Brysselin lentokentältä. Kohteena Leuven täytti odotukseni; se oli kompaktin kokoinen ja todella nätti ja sympaattinen opiskelijakaupunki, jossa ihmisiin tutustuminen ja kaupungissa liikkuminen oli vaivatonta. Lähes kaikkialle pystyi kävellä ja kaupunki oli hyvin opiskelijaystävällinen. Lisäksi kulkuyhteydet muualle Belgiaan olivat erinomaiset ja Brysseliin suurkaupungin sykkeeseen pääsi junalla nopeasti ja edullisesti. Keväällä 2020 korona-pandemia valitettavasti sekoitti vaihtosuunnitelmat ja lähdin kesken vaihdon kotiin Suomeen ja suoritin opinnot loppuun etänä. Aikana, jonka ehdin viettää Leuvenissa opin kuitenkin hurjasti Belgiasta ja sain lukuisia lämpimiä muistoja.

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Aloitin yliopistossa opiskelun heti lukion jälkeen. Minun ei tarvinnut silloin  muuttaa kauas, enkä ole hirveästi muutenkaan elämässäni tehnyt isoja muutoksia tai aloittanut minkäänlaista ”uutta elämää”. Yliopistossa aloin kuitenkin miettimään sitä, että haluaisin haastaa itseäni uudella tasolla ja astua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Minulle vaihto-opiskelu, jossa muutetaan uuteen maahan ilman tukiverkostoa tai vanhoja kavereita, kuulosti täydelliseltä mahdollisuudelta. Olin myös kuullut pelkkää hyvää vaihto-opiskelusta, joten päätin näin hakea vaihtoon Trinity College Dubliniin (TCD).

Koska kohdemaani Irlanti on eurooppalainen maa lähellä Suomea, minun ei tarvinnut erityisemmin valmistautua pärjäämään täysin uudenlaisessa kulttuurissa, vaan keskityin luomaan optimistisia mutta realistisia odotuksia vaihdostani. Alkubyrokratiaa ei ollut paljon. Oikeastaan, sain vain hyväksymisilmoituksen ja täytin lomakkeen (Learning Agreementin), missä valitsin tulevia kursseja, joita haluaisin TCD:ssa opiskella. Tämän lomakkeen lähetin kohdeyliopistolleni. Kurssivalinnat eivät olleet mitenkään lopullisia, vaan enemmän suuntaa antavia, ja vasta paikan päällä Irlannissa, tuli ilmoittautumaan kursseille sitovasti. Harmillisesti, oikeustieteen opiskelijoille (ehkä muillekin), oli hyvin rajoitetusti kursseja tarjolla. En kuitenkaan lähtenyt vaihtoon minkään tietyn oikeusalan opiskelun vuoksi, vaan halusin laajempaa kokemusta, joten tämä ei minua haitannut.

Ennen lähtöä tarkistin, että matkavakuutukseni oli riittävä, hankin Kelalta eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sekä ilmoitin Kelalle ja maistraatille, että tulisin asumaan ulkomailla tietyn ajan (Kela jatkoi asumistuen maksamista Suomessa, koska jatkoin vuokran maksamista Suomessa, ja koska vierailuni ulkomailla kesti alle kolme kuukautta).

Pari päivää ennen alkuorientaatiota, saimme omat käyttäjätunnukset koulun online-alustaan. Ensimmäisenä päivänä yliopiston orientaatiossa rekisteröidyttiin kouluun paperilomaketta käyttäen ja saatiin opiskelijakortit.

Asuminen

Asunnon löytäminen aiheutti minulle hieman ahdistusta, koska halusin välttämättä löytää edullisen kämpän läheltä koulua ja muita opiskelijoita. Otin yhteyttä tuttaviin ja hain Facebook-ryhmistä edullisia huoneita ja kämppiä, mutta mikään ei tuntunut omalta. Koulun sivuilla oli neljä asumismahdollisuutta, ja yritin hakea niihin kaikkiin, mutta en oikein ymmärtänyt miten ne jaettiin tai jaettiinko niitä ollenkaan vaihto-opiskelijoille. Kuukautta ennen lähtöä päätin hakea Binary Hub -organisaation turvalliseen asuinkohteeseen opiskelijoille, jotka sijaitsivat lähellä koulua. Tämä organisaatio on yksityinen ja todella kallis. Se tekee yhteistyötä yliopiston kanssa, joten siellä asuu paljon opiskelijoita TCD:sta. Binary Hubissa on asuntoloita, ja varasin huoneen samasta asuntolasta kuin tuttavani. Jokaisessa asuntolassa on 5-6 huonetta kylpyhuoneella sekä jaettu keittiö ja olohuone. Minun oli maksettava koko kevään vuokra heti, mutta tarve asuntoon oli sen verran iso, että tämä oli vain siedettävä. Tilat olivat uudet ja todella hyvänkuntoset, asuinkohteessa oli vastaanottotiski, pieni kuntosali, pesukoneet ja paljon henkilöstöä. Tämä siis tuntui turvalliselta ja korkealaatuiselta paikalta asua.

Kun saavuin Irlantiin, lähdin lentokentältä suoraan asuntolaan. Sain vastaanotosta avaimet, jätin tavarat huoneeseeni ja lähdin ostamaan tarvittavia tavaroita. Tapasin seuraavana päivänä muita opiskelijoita, jotka asuivat samassa asuntolassa. Aina ei ollut helppoa asua muiden ihmisten kanssa, kun jotkut halusivat juhlia olohuoneessamme ja jotkut taas hiljaisuutta. Oli kuitenkin tärkeää oppia kommunikoimaan ja ottamaan muita huomioon. Loppujen lopuksi tämä asuminen oli yksi parhaista valinnoistani vaihdossa, koska sitä kautta tapasin monia muita opiskelijoita, ja sain oman pienen perheen asuntolassa, joka antoi paljon iloa ja turvallisuutta. Sain tämän kautta helpommin ystäviä, kuin olisin muuten saanut.

Opiskelu ja opetus

Saimme etukäteen käsikirjan, joka sisälsi kaiken tiedon tiedekunnasta ja kursseista: sisällöt ja arvostelu perusteet. Paikan päällä meidän oli ilmoittauduttava kursseille vielä paperilomakkeella, joka annettiin yliopiston vastuuhenkilölle henkilökohtaisesti. Tässä vaiheessa säädettiin paljon ja saimme huonosti tietoa siitä, millä kursseilla oli vielä paikkoja vapaana (koulun omilla opiskelijoilla oli etuoikeus kursseihin) eikä paperilomakkeiden täyttö ja niiden sinne ja tänne vieminen ollut helppoa. Loppujen lopuksi mikään omista Learning Agreementissa olevista kursseista ei ollut lopullinen, vaan ilmoittauduin vain uusiin. Vanhanaikainen järjestelmä paperilomakkeilla ei toiminut niin hyvin, mutta vastuuhenkilön kanssa saatiin kuitenkin kaikki lopuksi järjesteltyä.

Opiskelu yllätti siinä mielessä, että kursseillani ei ollut ollenkaan pakollista läsnäoloa, ja suuri osa arvosanoista annettiin pelkästään esseen pohjalta. Periaatteessa olisi siis ollut mahdollista ’lintsata’ koulusta kokonaan, vain kirjoittaa essee etänä ja kuitenkin saada hyvä arvosana. Koin kuitenkin, että tämä ei ole vaihto-opiskelun tarkoitus. Kävin yhteensä neljä kurssia, josta kaksi oli 10 opintopisteen ja kaksi 5 opintopisteen laajuisia. Kaikki omat kurssini kuuluivat oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olisi ollut mahdollista ottaa kursseja toisesta tiedekunnalta. Lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua.

Luentoja oli 1-3 kertaa viikossa (riippuen opintopistemäärästä), noin 2 tuntia per kerta. Massaluennoilla professorit luennoivat ja välillä opiskelijoiden piti keskustella jostakin aiheesta, eli luennot olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, ainakin omassa tiedekunnassani. Jokaiselle luennolle oli kuitenkin paljon luettavaa, sekä pakollista että valinnaisia, ja itselle oli vaikeaa ajoissa löytää oikeat kirjat kirjastolta sekä ehtiä lukemaan kaikki. Kirjoitin jokaiselle kurssille esseen – olin valinnut vain sellaisia kursseja missä ei ollut tenttiä – koska halusin varmistaa läpipääsyni. En myöskään halunnut osallistua tenttikauteen, koska tenttejä olisi siinä tapauksessa ollut todella tiiviisti parin viikon aikana. Esseen kirjoittaminen oli alussa haastavaa kielen takia, mutta sujui paremmin kun tottui englannin kieleen.

Professoreille oli helppo lähettää suoraan sähköpostia kysymyksillä, ja he vastasivat mielellään ja nopeasti. Koululla oli online-portaali – vähän kuin Moodle ja Weboodi yhdistettynä – jossa näkyi omat kurssit, kurssitehtävät, kurssiaineisto, arvosanat ja professoreiden yhteystiedot. Koulun arvosteluasteikko ilmaistiin prosenteilla 0-100%. Alle 40% oli hylätty ja yli 70% erinomainen eli paras arvosana. Itse sain kaikista neljästä kurssista 60-70% (toiseksi paras arvosana) omasta mielestäni keskinkertaisella ponnistuksella. Koin arvostelun oikeudenmukaisena.

Koulun iso kampus oli aivan keskustassa, ja sisälsi muun muassa monta eri koulua, kahviloita, jalkapallokentän, rugbykentän, kirjastoja, kappelin ja kuntosalin. Oli mukavaa mennä kouluun, kun pystyin menemään luennon jälkeen lounaalle, sen jälkeen lukea kirjastossa hetken ja lopuksi mennä kuntosalille pienelle treenille. Ainoa miinus kampuksella oli se, että sinne pääsee päiväaikaan kuka vain, ja koska koulu on niin tunnettu ja kaunis, oli siellä aina turisteja pihalla kuvailemassa koulua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihtoon lähtevän kannattaa olla valmis joustamaan omien suunnitelmien suhteen. Ei ole koskaan varmaa ketä tulet tapaamaan, millaista koulunkäynti tulee olemaan ja mihin loppujen lopuksi haluat käyttää aikasi. Kannattaa aina pitää avoin mieli, kokeilla uusia asioita ja uskaltaa vaihtaa rutiineja. Silloin vaihdosta tulee ikimuistoinen.

TCD järjesti paljon joko ilmaisia tai vähän maksavia kursseja ja harrastustoimintaa. Itse kävin nyrkkeilyssä kerran viikossa (15 eurolla pääsin treenaamaan ”koko vuoden” kolme kertaa viikossa), kokeilin pari kertaa kiipeilemistä, olin mukana vaelluskerhossa vaikka en koskaan lähtenyt mukaan koska minulla ei ollut vaadittuja vaelluskenkiä), ja kävin kerran viikossa ystävien kanssa keramiikkaluokassa.

Minulla oli Irlantiin lähtiessä suunnitelmana matkustella ympäri maata. Tähän oli onneksi hyvin mahdollisuuksia ja matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi. Kävimme kaveriporukan kanssa vaeltamassa muun muassa Greystonesissa, Howthissa ja Glendaloughissa. Kerran lähdimme myös yöksi Galway:hin bussilla. Yhden kaverin kanssa lähdimme myös reissulle Skotlantiin. Ostimme halvat lennot, vietimme pari päivää Edinburghissa (suosittelen kaupunkia lämpimästi) ja pari päivää Glasgowissa. Suunnitelmissa oli myös matkustaa Pohjois-Irlantiin ja Corkiin, mutta aikani Irlannissa jäi lyhyeksi, joten ne jäävät toiseen kertaan.

Irlannissa on hyvin tunnettu pub-elämä, jota kukaan maassa aikaansa viettävä ei ole voinut olla huomaamatta. Kannattaa siis matalalla kynnyksellä kokeilla eri paikkoja ja maistaa paikallisia kuuluisia juomia ja ruokia, sekä nauttia musiikista. Musiikkiesitykset olivat ainutlaatuisia ja ilmapiiri oli lämmin sekä mukava.

Hyvä puoli Irlannissa on myös hintataso, joka on samaa tasoa kuin Suomessa ellei jopa edullisempaa. Näin menot ja kulut eivät tulleet yllätyksenä. Sää on verrattavissa Suomeen, eikä vaihtoni aikana satanut yhtä paljon kuin olin odottanut, vaikka kyllä kannatti ostaa kumisaappaat ja sadetakki.

Dublinin läpi virtaa joki (Liffey) joka erottaa kaupungin pohjois- ja eteläosaan, josta eteläosa on öisin rauhallisempi (ja turvallisempi) sekä omasta mielestä paljon mukavampi asua ja oleskella. En koskaan yöllä kävellyt yksin, vaan aina yhdessä kavereiden kanssa joko kävelimme tai otimme taksin kotiin. Asuntolalla oli minun ja yhteyshenkilön yhteystiedot ja heillä oli aina 24/7 joku saatavilla puhelimitse ja paikan päällä.

Summa summarum, kahdessa kuukaudessa ehdin kokea enemmän kuin olin uskaltanut toivoa ja Dublinissa voisi kuka tahansa viettää vuoden ja kuitenkin päivittäin löytää ihania uusia katuja, kahviloita ja puistoja. Olen jo suunnitellut lähteväni takaisin vierailulle Dubliniin kun maailman tilanne sen sallii. Suosittelen vaihtoon lähtemistä, ja erityisesti Irlantia ja Dublinia!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Bergen, Norja, kevät 2020

Svenska social- och kommunalhögskolan 

Ennen lähtöä

Olin aina tiennyt, että kun pääsen opiskelemaan, niin aion lähteä vaihtoon. Niinpä syksyllä 2019 aloitin katsomaan vaihtoyliopistoja Euroopassa, ja päädyin sitten hakemaan Norjaan, Bergenin yliopistoon. En ollut ennen käynyt Norjassa, mutta kurssit vaikuttivat kiinnostavilta ja kaunis luonto kiinnosti. Saatuani Helsingin Yliopistolta hyväksynnän, laitoin vielä virallisen haun Bergenin Yliopistoon ja sain varmistuksen vaihtoon pääsemisestä marraskuun alussa. Loppuvuosi menikin nopeasti, ja kohta oli jo aika pakata tavarat ja lentää Norjaan!

Asuminen

Olin marraskuussa hakenut Sammenilta opiskelija-asuntoa, ja pääsinkin ekaan vaihtoehtoon! Asuin Bergenin keskustassa parin minuutin päästä yliopistolta, neljän muun opiskelijan kanssa. Asunnossa oli keittiö, 2 kylpyhuonetta ja kaikilla oli omat n. 13m2 huoneet. Kämppiksinä minulla oli yksi toinen vaihtari Tanskasta, muut olivat norjalaisia.

Huoneessa ei ollut muuta kuin sänky, vaatekaappi, työpöytä ja tuoli. Ikeasta hankin sitten kaikki tarvittavat tavarat huoneeseen. Keittiötarvikkeita en tarvinnut ostaa, mutta jos asuu yksiössä niin kannattaa huomioida että myös nämä pitää ostaa sitten paikan päältä (jos edellinen asukas ei ole niitä jättänyt asuntoon). Opiskelija-asuntola Fantoft järjestää kuitenkin lukukauden alussa kirpputoreja, joista voi ostaa edullisesti käytettyjä tarvikkeita.

Näkymä opiskelija-asunnosta
Näkymä opiskelija-asunnosta

Sosiaalinen elämä vaihdossa

Kun tulin Bergeniin, en tuntenut sieltä ketään ja ensimmäiset päivät olivat aika yksinäisiä. En ollut tavannut vielä kämppiksiä. Liityin sitten vaihtareiden WhatsApp-ryhmään, ja siellä tutustuin viiteen muuhun vaihtariin, joista myöhemmin tulikin sitten minun parhaat kaverit vaihdon aikana. Etenkin korona-aikana sosiaalinen elämä on vielä haastavampaa, joten kannattaa itse olla aktiivinen ja pyytää muita mukaan esim. vaeltamaan, kävelylle tai kahville. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan menoihin, myöhemmin voi kaduttaa jos on jäänyt kotiin.

Bryggen, Bergenin keskustassa
Bryggen, Bergenin keskustassa
Ulriken-vuorella
Ulriken-vuorella

Opiskelu ja opetus

Otin vaihdossa kaksi kurssia, joista molemmista sai 15 opintopistettä. Opiskelin vaihdossa ympäristöpsykologiaa englanniksi ja norjan kieltä. Opiskelu oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, ainoa ero oli että kurssit kestivät koko lukukauden joten kurssit olivat kattavampia ja lukemista oli siten enemmän. Opetuksen taso ja ‘’vaikeus’’ oli myös samanlaista kuin Suomessa. Molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä, esitelmiä ja lopussa tentti. Kursseilla oli hyvä ja kannustava ilmapiiri ja oli kiva päästä tutustumaan niin paikallisiin kuin vaihtareihinkin. Kurssit arvosteltiin asteikolla A-F.

Vaihto ja koronapandemia

Maaliskuun alussa iski koronapandemia Norjaan ja muualle Eurooppaan kunnolla. Norjan ja Suomen rajat menivät kiinni, yliopisto suljettiin ja kohta Bergen alkoi muistuttamaan aavekaupunkia. Yhtäkkiä kaverit alkoivat lähtemään kotiin, mutta minä sinnittelin vielä pari viikkoa parin ystävän kanssa uskossa että ehkä tämä tästä. Kun Helsingin Yliopistolta viimein tuli vahva suositus tulla kotiin, päätin pakata tavarat ja lähteä kotiin.

Kotiinlähtö tuntui ikävältä. Olin odottanut vaihtoa niin kauan, ja nyt sainkin viettää Norjassa vain 2,5 kuukautta. Kotona Suomessa suoritin kuitenkin kurssit loppuun etänä, ja tämä sujui hyvin, vaikka mielelläni olisin jatkanut opiskelua Bergenissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaviille vaihtoon lähtijöille:

  • Liity vaihtareiden Facebook-ryhmiin (UIB Exchange Students & Erasmus Bergen). Sieltä voit löytää kavereita, tapahtumia ja muuta vaihtoon liittyvää infoa. Vaihtareille ei yliopiston puolesta järjestetty erillistä ohjelmaa missä pääsisi tutustumaan muihin, joten Facebook ja WhatsApp ryhmät ovat hyviä tapoja löytää tuttavuuksia!
  • Lataa Skyss-app, joka toimii samalla tavalla kuin HSL
  • Melkein kaikki kaupat ovat suljettuna sunnuntaisin, joitain ruokakauppoja lukuunottamatta. Alkoholia ei myöskään voi ostaa sunnuntaisin.
  • Det Akademiska Kvarteret – opiskelijoiden ravintola/kahvila/baari/tapahtumatila! Lauantaisin suosittu Silent Disco ja tiistaisin Quiz Night.
  • Poliisille ei tarvitse ilmoittautua, jos olet pohjoismaiden kansalainen
  • Norjassa kannattaa nauttia kauniista luonnosta. Bergenissä on 7 vuorta, ja siellä kannattaa kokeilla vaeltamista, vaikka ei ennen ole sitä kokeillut! Itse matkustin myös Tromssaan katsomaan revontulia ja Vossiin ihastelemaan luontoa. Monet lähtivät myös lukukauden päätyttyä roadtripille läpi Norjan, esim. Lofooteille.

Nauttikaa vaihdosta! Vaihdossa kannattaa olla ennakkoluuloton, hankkia uusia kokemuksia, nauttia luonnosta, ja varsinkin tutustua muihin vaihtareihin ja paikallisiin. Vaihtoon lähteminen on yksi parhaimmista päätöksistä, enkä kadu sitä hetkeäkään 🙂

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, Espanja, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Opiskelin kevään 2018 Espanjassa Universidad Complutense de Madridissa, missä suoritin kursseja kandivaiheen valtio-opin sivuaineeseeni Somosaguasin kampuksella politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella. Madrid on täydellinen kaupunki opiskelijavaihdolle erityisesti, jos nautit taiteesta, kulttuurista, historiasta ja hyvästä yöelämästä. Madrid on keskeisen sijaintinsa ansiosta hyvä valinta myös Espanjan sisällä matkustamisen kannalta, eikä Portugaliinkaan ole pitkä matka.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä ei juurikaan tarvinnut tehdä muuta, kuin tavallisen Erasmus-haun ohjeistuksen mukaiset toimenpiteet. Kielitasotodistusta ei Complutenseen tuolloin tarvittu, mutta vaadittu espanjan taso oli kuitenkin B1. Helsingin yliopiston valinnan jälkeen kohdeyliopistoon haettiin helmikuussa alkavan kevätlukukauden osalta vasta lokakuussa ja vahvistus vaihdosta tuli joulukuussa. Yliopisto tarjosi mahdollisuuden osallistua espanjan intensiivikurssille ennen lukukauden alkua, ja sinne piti tietysti ilmoittautua etukäteen.

Jos aiot korvata pakollisia tai sivuaineopintoihisi liittyviä opintoja vaihtokursseilla, kannattaa vastuuopettajilta varmistaa etukäteen mitkä kurssit kohtaan käyvät. Myös täysin oman kokonaisuuden kokoaminen vaihto-opinnoista on mahdollista ja tarjoaa aivan eri tavalla joustavuutta. Alustavia kurssivalintoja voi tehdä jo netistä löytyvän kurssikatalogin avulla, mutta kannattaa myös valmistautua siihen, että lukukauden alkaessa joudut tekemään paljon muutoksia Learning Agreementiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratiaa ei joudu Espanjassa juurikaan miettimään. Paikallinen ESN-verkosto oli todella aktiivinen ja he neuvoivat kaikissa käytännön asioissa. Esimerkiksi opiskelijakortin saaminen Complutenselta oli hieman monimutkaista ja vaati monen toimiston kautta käymistä, mutta tähän oli hyvät ohjeistukset. Lisäksi henkilökohtaisen julkisen liikenteen matkakortin hankkimista varten tuli myös varata aika metroaseman palvelupisteelle. Ilmeisesti Madridin kaupungille olisi myös pitänyt rekisteröityä, mutta tätä ei kovin moni tietääkseni tehnyt.

Asuminen

Asuin vaihtoni aikana Argüellesissa lähellä Moncloaa, josta lähti bussi Somosaguasin kampusalueelle Casa de Campon toiselle puolelle. Asuinalueeni oli hyvin rauhallinen, mutta sieltä pääsi keskustaan nopeasti metrolla tai jopa kävellen, ja myös Complutensen toinen kampusalue Ciudad Universitaria oli vain parin metropysäkin päässä. Suosittelen tätä vaihtoehtoa niille Complutenseen lähtijöille, jotka etsivät keskeistä sijaintia keskustan ja kampusalueen välimaastossa. Somosaguasin kampuksen lähellä ei ole juuri mitään eikä myöskään Ciudad Universitaria vaikuta kaikkein eläväisimmältä kaupunginosalta. Ruuhka-aikaan Madridissa matkustaminen ottaa oman aikansa, sillä bussiin tai metroon ei välttämättä mahdu ollenkaan sisään.

Ennen lähtöäni kaikki suosittelivat, että etsisin asunnon vasta Madridiin päästyäni. En kuitenkaan malttanut jättää sen varaan, vaan varasin asunnon välittäjäfirman kautta jo etukäteen. Vältyin kyllä pahimmalta stressiltä ja olin tyytyväinen asunnon sijaintiin. Toisaalta maksoin aivan liikaa vuokraa erittäin pienestä huoneesta eikä minulla ollut mahdollisuutta esimerkiksi vaikuttaa kämppiksiini, joiden vaihtuvuus oli lukuvuoden loppua kohden suuri. Lisäksi asunnon todellista kuntoa oli vaikea hahmottaa kuvista, enkä ottanut huomioon kuinka kylmä vanhassa asuinrakennuksessa voi olla talvisin.

Kokemukseni jälkeen suosittelen siis itsekin varaamaan pari viikkoa aikaa ennen lukukauden alkua asunnon etsimistä varten paikan päällä yllätyksien välttämiseksi. Asunnon löytäminen voi tuntua vaikealta, mutta kaikki sellaisen lopulta kuitenkin löytävät. Jos haluat välttämättä varata asunnon etukäteen, kannattaa turvautua asunnonvälitysfirmoihin (esim. Uniplaces), jotka tarjoavat ainakin jonkinlaista tukea, jos asunto ei ole yhtään toivotunlainen. ESN-verkosto saattaa myös tarjota joitain alennuskoodeja näihin palveluihin. Paikan päällä huoneen etsiminen kannattaa aloittaa Idealista -nettisivulta, jota paikalliset itse käyttävät ahkerasti.

Opiskelu ja opetus

Osassa espanjalaisista yliopistoista voi opiskella myös englanniksi, mutta minulle oli tärkeää opiskella kokonaan espanjaksi, sillä uskoin sen kannustavan minua oppimaan kielen paremmin kuin sen käyttäminen pelkästään vapaa-ajalla. Tämä yhdessä englantia osaamattomien kämppisten kanssa osoittautui hyväksi taktiikaksi. Politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella ei ollut kuin yksi tai kaksi kurssia englanniksi koko lukukauden aikana, mutta laitosten välillä oli tässä suhteessa suurta vaihtelua.

Opiskelin hyvin perustason valtio-opin kursseja Complutensessa, joten tein monia kursseja ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Ainakin ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittavat kaikki peruskurssit samaan tahtiin melkein luokkamuotoisesti ja tämä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että opiskelu tuntui hieman koulumaiselta. Massaluentoja ei ainakaan omalla laitoksellani ollut, vaan ryhmät olivat melko pieniä ja professorit usein muistivat opiskelijoiden nimetkin ulkoa.

Yliopiston toimintatavat olivat monella tapaa hieman vanhanaikaisia. Lukukauden kahden ensimmäisen viikon ajan sai käydä kokeilemassa eri kursseja, ennen kuin teki lopulliset kurssivalintansa. Kurssivalintoja varten oli hyvä olla mukana pieniä passikuvia, sillä lopullisen päätöksen tekeminen vaati paperisen ilmoittautumiskortin täyttämistä ja oman kuvansa liittämistä siihen. Nämä kortit annettiin kunkin kurssin opettajalle ja lopullinen kurssilista vietiin vielä vahvistettavaksi kansainväliseen toimistoon.

Professoreilla ei ollut tapana tehdä kuin korkeintaan suuntaa antava kurssisuunnitelma kurssin aluksi, mutta yleisesti suoritukseen kuuluivat usein joko essee tai ryhmätyö, välitentti ja lopputentti. Vanhanaikaisimmat professorit saattoivat pyytää esseet käsin kirjoitettuina. Kursseilla oli usein läsnäolopakko ja sille oli hyvä syy: monet professorit luennoivat ilman suurempia diaesityksiä, eivätkä sähköiset oppimisalustat olleet kovin laajassa käytössä. Tästä syystä olikin erittäin tärkeää ottaa muistiinpanoja, sillä tenteissä tietysti kysyttiin juuri luennolla suullisesti läpikäytyjä asioita. Paikalliset opiskelijat ovat kuitenkin hyvin avuliaita ja jakavat mielellään muistiinpanojaan ja vinkkejä opiskeluun, jos vain uskaltaa kysyä!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleinen hintataso on Espanjassa hieman Suomea matalampi. Asuminen on suurin piirtein yhtä kallista kuin Helsingissäkin, mutta ruoka, juoma ja kaupungin sisällä liikkuminen on halvempaa. Kaupunkien välillä matkustaminen on myös melko kallista ja viiden tunnin bussimatka toiseen kaupunkiin saattaa hyvinkin maksaa vaikka 50-60 euroa. Madrid on yleisesti turvallinen kaupunki, mutta kannattaa kuitenkin ennen asuntoon sitoutumista tutustua kyseessä olevaan naapurustoon. Taskuvarkaita Madridista löytyy, joten erityisesti metrossa ja yökerhoissa kannattaa pitää omaisuudestaan hyvin huolta.

Espanjaan sopeutuminen ei ainakaan itselleni tuntunut hankalalta, sillä kulttuuri ei ollut kuitenkaan täysin entuudestaan vieras. Kannattaa kuitenkin varautua esimerkiksi espanjalaisiin poskisuudelmiin sekä siihen, että asiat hoituvat ehkä hieman Suomessa totuttua hitaammin, mutta hoituvat kuitenkin.

Madrid on hyvin eläväinen ja kansainvälinen kaupunki. Suomen kaltaista opiskelijaelämää siellä ei ole ja vaikutti siltä, että kaikki vapaa-ajan opiskelijatapahtumat ovat käytännössä ESN-verkoston järjestämiä. Jos todella haluat saada kielen haltuun vaihtosi aikana, suosittelenkin siis lämpimästi kokonaan espanjaksi opiskelemista! Vaihto-opiskelijoita kaupungissa on niin paljon, että omalta mukavuusalueelta poistuminen saattaa osoittautua haastavaksi, jos ei ole aivan pakko puhua espanjaa. Paikallisten englannin kielitaito ei ole kovin hyvä, joten kannattaa opiskella vähintään espanjan perusteet ennen lähtöä tai vaihdon aluksi, vaikka sujuva kielen osaaminen ei olisikaan tavoitteenasi.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Tartu, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Tarton yliopistossa kevätlukukaudella 2020. Kyseessä oli samalla viimeinen kokonainen lukukauteni oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Opintojen loppuvaiheessa vaihtoon menossa ensimmäinen suunnittelua vaativa asia oli se, että maisterin tutkinnossani piti olla tilaa vaihdolle. Otin vaihtoon päästäkseni notaarin tutkintoni ulos normaalia laajempana.

Hakuprosessissa sai apua tarvittaessa koko ajan niin Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista kuin kohdeyliopistosta. Ensin Helsingin yliopisto nominoi minut hakukelpoiseksi ja sitten vaihtokohteeseen haettiin erikseen. Minun piti toimittaa oikeaksi todistettu englanninkielinen kopio opintorekisteriotteestani, kopio henkilötodistuksesta, Online Learning Agreement ja todistus englannin kielen taidosta. Viro on hyvin digitaalinen yhteiskunta, ja kaikkien dokumenttien lähettäminen onnistuu sähköisesti. Hakeminen suoritetaan keskitetysti Dreamapply-järjestelmässä, jonne hakemuksesta saa myös palautetta. Tarton yliopistoon hyväksymisestä sain myös sähköpostia.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

EU-kansalaiset saavat oleskella Virossa 3 kuukauden ajan validin matkustusasiakirjan tai henkilötodistuksen turvin. Tätä pidemmälle ajalle tulee EU-kansalaisen rekisteröityä Tarton asukkaaksi ja hakea virolaista ID-korttia. Vaikka oma vaihtoni kesti koko kevätlukukauden, kävin Suomessa kuitenkin välillä niin, että minulle ei tullut 3 kuukautta ylittävää yhtäjaksoista oleskelua maassa. Pärjäsin siten suomalaisella passilla. Virolaisesta ID-kortista on kuitenkin apua (käy esimerkiksi kirjastokorttina).

Tarton yliopisto käyttää opintohallinnossaan ÕIS-järjestelmää, johon piti saada käyttöoikeudet. Vaihdon alkuvaiheessa kevään kursseille piti ilmoittautua siellä. Jotain paperiasioita kävin hoitamassa dekaanin toimistossa. Minusta ns. alkubyrokratia oli Virossa varsin mutkaton.

 

Asuminen

Monet vaihto-opiskelijat asuivat opiskelija-asuntolassa (Raatuse). Tähän oli erillinen hakupäivämäärä, josta ilmoitettiin vaihtoyliopiston puolesta. Asuntolassa tavataan asua jaetussa solussa/huoneessa. Itse hankin asunnon sosiaalitieteiden tiedekunnan oikeustieteen laitoksen, joka oli opiskelupaikkani, läheltä. Minulla piti alun perin olla kämppäkaveri, mutta oikeastaan näin tämän vaiherikasta elämää viettäneen herran vain kerran. Asuin siten yksin neljän huoneen, keittiön ja kylpyammeen asuntoa. Asunto ja talo olivat siistejä, kuten kaikki vastaan tulleet asuinrakennukset. Ylimmän kerroksen huoneistoon ei kuitenkaan ollut hissiä, jollainen on Tartossa selvästi harvinaisempi asia kuin Helsingissä. Normaalit asumiskulut Tartossa opiskelijalla ovat n. 200-300 euroa kuussa. Asuminen on Suomeen verrattuna halpaa. Korona-aikana opiskelija-asuntolan asukkaiden elämää rajoitettiin välillä monin tavoin. Itse en tietysti tätä kokenut, kun en asuntolassa asunut.  Asuinalueeni Vaksali oli ihan Tarton keskustan vieressä. Tarto on siitä kiva pikkukaupunki, että miltei kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.

 

Opiskelu ja opetus

Minusta opiskelu ja opetus olivat yllättävän samanlaisia kuin Suomessa. Monilla käymilläni oikeustieteellisillä kursseilla oli läsnäolopakko, ja tätä sovellettiin myös korona-aikana etäopetuksessa. Opetus oli minusta korkeatasoista. Suomeen verrattuna opetus oli aika keskustelevaa. Opetus oli vaihtokavereilta kuullun perusteella Virossa aika testauspainotteista moneen maahan verrattuna, mutta toisaalta Suomessakin oikiksessa erilaisia tenttejä riitti. Virossa välikokeita voi olla useampia. Huomionarvoinen ero verrattuna Suomeen oli se, että Virossa on myös suullisia kokeita. Tosin alkujännityksen jälkeen huomasi, että eivät ne suulliset kokeet itsessään ole sen vaikeampia kuin kirjallisetkaan, vaikka arvioinnin muotoon ei heti ollutkaan tottunut. Kirjoitin myös esseitä ja pidin esitelmiä. Erityisen kiva oli yliopiston viron kielen kurssi.

Arvostelu tapahtuu joko kirjaimella (A-E) tai hyväksytty-hylätty -periaatteella. Kirjainasteikko (A korkein) vastasi Tarton yliopistossa aika lailla Helsingin yliopiston 1-5 -asteikkoa. Opetuksesta voisi korostaa, että aivan kuten Suomessa, Virossa opettajalla on suhteellisen paljon autonomiaa kurssinsa järjestämisen suhteen. Oli hyvin paljon kiinni opettajasta, millaiseksi kurssi muotoutui. Oman kokemukseni mukaan kommunikointi virolaisten yliopisto-opettajien kanssa oli aika samanlaista kuin suomalaisten. Tosin opiskeluun ja opetukseen liittyvien kokemusten suhteen on esitettävä se varaus, että suurin osa omasta vaihtoajastani oli korona-aikaa, j

oka rajoittaa osin kokemusta. Jos yliopisto pitää lähiopetusta, kannattaa olla tarkkana, että ottaa kurssit Tartossa, jos ei halua istahtaa junaan tai bussiin. Tarton yliopistolla on yksiköt myös Tallinnassa ja Viljandissa, ja osa kursseista voi olla näissä yksiköissä.

Main building of the University of Tarto
Tarton yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tartossa on normaalisti kaupungi

n kokoon nähden vilkas opiskelijaelämä. Nuorilla ihmisillä on tapana kerääntyä esimerkiksi Tarton keskustassa sijaitsevaan puistoon. Pubeista saa Suomesta poiketen paitsi alkoholia myös varsin maukasta ruokaa. Tarto tunnetaan Virossa opiskelijakaupunkina. Nuoret ihmiset osaavat todella hyvin englantia, mutta vanhemmat eivät välttämättä sitä osaa. Onkin hyvä opetella alusta asti ainakin tietyt selviytymistaidot viroksi niin, että esimerkiksi kaupassa ja apteekissa käyminen onnistuu, vaikka ainut yhteinen kieli olisi viro. Tallinnan tavoin suomen kieltä ei yleisesti osata tai kuule, mutta Tartossakin voi tulla vastaan yllättävissä paikoissa ihmisiä, jotka osaavat suomea. Jos jonkin asian selvittäminen ei kielellisten haasteiden takia näytä onnistuvan, jokerikorttina voi suomen kieli toimiakin. Viron Suomen-instituutilla on toimisto Tartossa yliopiston päärakennuksen lähellä, ja siellä voi kirjastossa käydä mm. lukemassa suomalaisia lehtiä, jos koti-ikävä tulee.

Terveydenhuolto hoidetaan normaalisti ”perearstin”, perhelääkärin, kautta. Lääkärille tulisi erikseen rekisteröityä, mutta lyhyissä vaihdoissa näin ei välttämättä tehdä. Jotkut lääkäriasemat palvelevat kuitenkin nimenomaisesti myös kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijalla tulisi itsellään olla kulut kattava vakuutus. Tosin terveydenhuolto ei ole Virossa suomalaisittain kallista. Tartossa on lääketieteellinen tiedekunta, joten terveydenhuolto on korkeatasoista. Raekoja platsin (torin) apteekki on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ruokakaupat ovat korkeatasoisia. Myös erilaiset kahvilat ovat kivoja ja niissä myytävät leivokset maukkaita.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Iceland, Islanti, kevät 2020

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen Islantiin on kaksiosainen, kuten moneen muuhunkin kohteeseen. Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen täytyy vielä hakea kohdeyliopistoon. Vaadittavat asiat kerrottiin kuitenkin selkeästi ja hyvissä ajoin. Minun tarvitsi esimerkiksi käydä passikuvassa ja hakea yliopistolta leima opintosuoritusotteeseeni. Mielestäni vaihtoon lähteminen Islantiin oli melko helppoa. Sain tietää pääsystäni vaihtoon loppusyksystä 2019 ja aloin heti etsiä asuntoa. Lisäksi alustavat kurssivalinnat täytyi tehdä etukäteen. Suosittelen myös vahvasti hoitamaan etukäteen matkavakuutuksen kuntoon. Olin iloinen, että minulla oli matkavakuutus, sillä sain sitä kautta rahat takaisin ylimääräisestä lennosta. Eurooppalainen sairaanhoitokortti on myös erittäin suositeltava hankkia, jos sitä ei entuudestaan ole.  Lisäksi vaihtoon lähtevän kannattaa tehdä ulkoministeriöön matkustusilmoitus. Muutamia kertoja vaihtoni aikana sainkin sieltä viestejä liittyen myrskyyn ja koronavirukseen. Muista myös tehdä muuttoilmoitus.  Ennen lähtöä suosittelen myös liittymään Islannin yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään ja tietysti hieman miettimään millaisia asioita aikoo vaihdossa tehdä!

Alku vaihtokohteessa

Alkubyrokratia eurooppalaiselle vaihtarille oli erittäin helppo. Yliopistolta pystyy hankkimaan itselleen paikallisen opiskelijakortin. Samalla pystyi ostamaan myös kuntosalikortin viereiselle kuntosalille hyvin edulliseen hintaan. Keväällä orientaatio kesti käytännössä vain yhden päivän, jonka aikana kiersimme yliopiston rakennuksia ja tapasimme toisia vaihto-oppilaita. Varsinaiset opinnot alkoivat jo hyvin pian vuoden vaihteen jälkeen. Suomalaisen ei tarvitse hankkia islantilaista henkilötunnusta Kennitalaa, kun on kohteessa vain yhden lukukauden. Sitä kuitenkin kyseltiin välillä, jolloin totesin vain olevani vaihto-opiskelija.

Tammikuinen pimeys yllätti suomalaisenkin, sillä päivä valkeni vasta puolen päivän aikaan. Myös myrskyjä oli talven mittaan. Talvea rakastavalle Islannin luminen talvi oli kuitenkin unelmien täyttymys. Tunsin myös yhden islantilaisen ennestään, mikä helpotti entisestään alkuvaihetta.

Asuminen

Asuminen Islannissa on kallista eikä yliopisto tarjoa asuntoja vaihto-opiskelijoille. Itse löysin pienen, mutta erittäin kodikkaan huoneen Guesthousesta 101 alueelta. Huoneeni maksoi 550€/kuukaudessa. En myöskään joutunut maksamaan erillisiä takuuvuokria. Suosittelen ehdottomasti muuttamaan 101 alueelle, jos se on mahdollista sillä Reykjavikin julkinen liikenne ei Helsingin julkiseen liikenteeseen tottuneelle ole kovin hyvä. Lisäksi bussilla liikkuminenkin on melko kallista. 101 Alueelta on myös helppo liikkua yliopistolle ja keskustaan. Kasvatustieteellisessä opiskelevan on hyvä huomioida, että kasvatustieteen laitos on eri paikassa kuin päärakennus. Tämä kannattaa huomioida asuntoa etsiessään. Päärakennuksella sijaitsevat kuitenkin esimerkiksi kuntosali, jossa järjestetään myös ryhmäliikuntatunteja.

Suosittelen vahvasti, että vaihto-opiskelija asuisi jaetussa asunnossa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Tämä on helppo tapa saada uusia kavereita ja suurin osa tietämistäni vaihto-opiskelijoista viettikin paljon aikaa juuri kämppisten kanssa. Kannattaa heti aluksi sopia kämppisten kanssa yhteisistä pelisäännöistä esimerkiksi siivouksesta, ettei kulttuurierojen vuoksi tule ristiriitoja. Itselläni oli kolme kämppistä ja tulimme todella hyvin toimeen. Teimme yhden kämppikseni kanssa usein ruokaa yhdessä ja matkustelimme.

Reykjavik on ihana ja keskikokoinen kaupunki. Palvelut ovat pienellä alueella, mutta on hyvä huomioida, että esimerkiksi ruokakauppojen aukioloajat ovat suppeammat kuin Suomessa. Ruokakaupoista edullisin on Bonus.

Opiskelu ja opetus

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ei ollut kovin paljon kandivaiheen kursseja tarjolla vaihto-opiskelijoille. Useat kurssit ovat 10 opintopisteen suuruisia. Päädyin itse suorittamaan vain kaksi 10 op kurssia, sillä minulla oli jo Suomessa vaadittava määrä opintoja takana ja halusin ehtiä nauttimaan vaihto-ajasta. Koen vaihto-ajan olleen erittäin tervetullutta vaihtelua hyvin kiireiseen opiskelu- ja järjestöelämään Suomessa.

Opetus oli aika samanlaista kuin Suomessa ja merkittävää shokkia ei senkään vuoksi syntynyt. Ryhmätöitä tehtiin Islannissakin ja luennot olivat opettajajohtoisia. Suomessa oppikirjoja ei yleensä tarvitse ostaa, mutta Islannissa tätä saatetaan välillä edellyttää. Tosin tutustuttuaan muihin vaihtareihin voi kirjan hankkia vaikkapa yhdessä. Kirjoja ei kuitenkaan kannata ostaa aivan heti, ennen kuin on tehnyt lopulliset kurssivalinnat. Suosittelen ehdottomasti käymään Icelandic Nature and Culture -kurssin. Suurin osa vaihtareista kävi kyseisen kurssin. Kurssin aikana ehdimme vierailla muun muassa kansallismuseossa, Perlanissa ja tutkia hieman islantilaista luontoa.

Parhaita hetkiä opiskelussa olivat Islannin luontoon ja kulttuuriin tutustuminen sekä muiden opiskelijoiden kokemuksista kuuleminen. Toisella kurssillani oli opiskelijoita ympäri maailmaa ja opin paljon uutta koulutuksesta Afrikassa. Arvostelu kursseissani oli hyväksytty-hylätty ja työmäärä vastasi aikalailla Suomen tasoa. Kurssisuoritukset koostuivat esseistä, tenteistä ja ryhmätöistä.

Maaliskuun puoliväli oli epätietoista ja ikävää aikaa. Yliopisto suljettiin parin päivän varoitusajalla ja ulkoministeriö kehotti suomalaisia palaamaan kotiin. Sain kuitenkin suoritettua vaihdon loppuun etänä Suomesta. Tuntui tietysti kurjalta palata kotiin etuajassa ja tehdä yksin opintoja etänä. Myös useampi luokkaretki ja vapaa-ajan reissu jäivät välistä.

Elämä Islannissa

Maana Islanti on erittäin turvallinen enkä kertaakaan pelännyt esimerkiksi pimeällä liikkumista.  Islannissa asuminen on kalliimpaa kuin Suomessa. Auto kannattaa vuokrata esimerkiksi kavereiden kanssa. Autovuokraamoja Islannissa on useita, itse käytin Blue Car Rental -vuokraamoa ja voin suositella sitä. Useimpiin luontokohteisiin pääsee ilmaiseksi. Ehdoton juttu Islannissa ovat kylpylät ja kuumat lähteet. Kävin uimahallissa välillä useita kertoja viikossa! Vesi on lämmintä ja altaat ovat ulkona. On hienoa kylpeä lämpöisessä altaassa ja nauttia samalla raikkaasta ulkoilmasta. Tyypillistä on myös hakea jäätelöä uintireissun jälkeen, myös pakkasella.

Omia suosituksiani Islannista:

-Käy uimassa: vaikket pitäisi uimisesta, islantilaisissa uimahalleissa voi vain olla lämpimässä vedessä. Suosittelen myös kuumaa jokea Reykjadaluria (alle tunnin ajomatka, sen jälkeen vaellusta noin tunti) sekä Secret Lagonia.

-Kultainen kierros: Islannin suosituin turistikierros. On hieno, muttei parasta, mitä Islannilla on tarjota. Kierroksen varrelta löytyy myös Friðheimar: Kultaisen kierroksen varrella oleva tomaattitila. Herkullisia tomaattiruokia. Islannissa kasvihuoneviljely on ekologista talvellakin, kiitos geotermisen energian.

-Etelä-rannikko: Matkalla kohti Vik -nimistä kylää on monta upeaa vesiputousta, sekä mustan hiekan rantoja. Sielläpäin on myös kuuluisa lentokoneen hylsy.

-Pieniä aktiviteetteja: Elliðaárdalur Valley (pieni metsä, kaunis vesiputous). Flying over Iceland (tuntuu kuin lentäisit Islannin yllä).

-Islanninhevosella ratsastaminen: Yksi hienoimmista kokemuksista eikä vaadi aiempaa kokemusta ratsastamisesta. Moni yritys järjestää kuljetuksen keskustasta.

Hyviä muistoja jäi myös keväällä järjestettävästä Pohjoismaisten elokuvien festivaalista Pohjolan talolla. Siellä näytettiin suomalainen elokuva ja yksi näyttelijöistä oli paikalla! Helmikuussa puolestaan vietettiin valofestivaalia ja Bolludaguria eli pullapäivää!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Islanti on täydellinen vaihtokohde, jos haluaa kokea eksoottista luontoa ja rauhoittua pienemmässä kaupungissa. Reykjavikistä löytyy kaikki tarpeellinen. Sanotaan, että todellinen Islanti alkaa siitä, mihin Reykjavik loppuu. Eli suosittelen matkustelemaan niin paljon kun pystyy!

Islantiin kattaa pakata mukaan vedenkestäviä vaatteita. Islannissa talvi ei ole suomalaisella mittapuulla kovin kylmä, mutta kova tuuli ja lumipyryt ovat arkea. Sääolot ovat välillä ankarat. Etenkin kevättalvella on usein myrskyvaroituksia ja kerran jopa yliopistokin suljettiin sen vuoksi. Tuuli myös rikkoi asuntolamme ikkunan. Myrskyisellä säällä matkasuunnitelmat tulee perua. Aina ennen matkalle lähtöä kannatta seurata Islannin säätä vedur.is sekä matkustustiedotteita safetravel.is.

Ajokortti on hyödyllinen Islantiin lähtiessä, sillä Reykjavikin ulkopuolelle lähtiessä auton vuokraaminen on melko välttämätöntä. Reykjavikissä pärjää hyvin kävellen ja busseilla. Kannattaa ladata bussisovellus Strætó. Nähtävää ja Islannissa on vaikka kuinka paljon! Itse en lyhentyneen vaihdon vuoksi ehtinyt käydä kaikkialla, missä suunnittelin, mutta sovimme jo kiinalaisen ja ranskalaisen vaihtariystäväni kanssa, että palaamme vielä yhdessä Islantiin, kun tilanne on rauhoittunut.

 

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Glasgow, Iso-Britannia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoon lähtöä

Vaihtokohteekseni päädyin valitsemaan juuri Glasgow’n siksi, että siinä yhdistyi niin suuren kaupungin hulinat kuin kaunis luonto. University of Glasgow’n satumaisella Tylypahkamaisuudella saattoi myös olla osuutensa asiaan. Sain hyväksymistiedon Glasgow’n yliopistolta lokakuun alussa, jonka jälkeen pääsinkin aloittamaan käytännön järjestelyt. Tein muun muassa matkustusilmoituksen ja tarkistin, että rokotukseni olivat voimassa ja hoidin itselleni kattavan matkavakuutuksen. Posteja en siirtänyt vaihtokohteeseeni, koska poikaystäväni jäi asumaan yhteiseen asuntoomme vaihtoni ajaksi.

 

Kun tieto hyväksymisestä oli tullut, pääsin hakemaan yliopiston asuntolapaikkaa ja ostamaan lentoliput kohteeseen. Asunnon hakemisesta meni noin viikko, että sain kuulla saaneeni paikan yliopiston asuntolasta solukämpästä. Alkujärjestelyt sujuivat hyvin, mutta hieman ennen vaihtoon lähtöä sain tiedon, että en päässyt yhdellekään valitsemalleni kurssille. Minulle kuitenkin kerrottiin, että asia hoidettaisiin vasta vaihtokohteessa. Tammikuun alussa lähdinkin laukkuineni kohti Glasgow’ta.

 

Asuminen

Kuten aiemmin mainitsin, asuin siis yliopiston asuntolassa solussa neljän muun kanssa. Kolme heistä oli myös vaihtareita: kaksi Japanista ja yksi Australiasta. Yksi heistä oli liettualainen koko tutkintoa Glasgow’ssa suorittava. Meillä jokaisella oli omat lukolliset makuuhuoneet ja lisäksi meillä oli yhteinen vessa, suihku ja keittiö. Vuokra oli 125 puntaa/viikko per naama eli vajaa 600€/kk, mikä oli aika tyyris hinta soluasunnosta. Yliopiston asuntolan hintaan kuitenkin sisältyi vesi, sähkö, netti ja yliopiston hyvin varustellun kuntosalin ja uimahallin käyttö. Samalla kadulla oli pelkästään opiskelija-asuntoloita, joten myös hyvin moni kavereistani asui samalla kadulla, mikä oli kivaa. Oma asuntolani myös sijaitsi myös lyhyen kävelymatkan päässä yliopistosta.

 

Osa vaihtareista oli myös saanut asunnon yksityisen kautta. Hyviä paikkoja etsiä asuntoja yksityisen kautta ovat muun muassa erilaiset Facebook-ryhmät kuten Student Accommodation in Glasgow, Accommodation in Glasgow ja Finns in Scotland – Skotlannin suomalaiset. Yksityisen kautta kämppää etsiessä tulee kuitenkin olla varovainen ja tarkka välttyäkseen mahdollisilta huijauksilta.

 

Alkubyrokratia Glasgow’ssa

Glasgow’hun saapuessa ei juurikaan ollut suurempia alkubyrokratioita. Lentomatkalla kannattaa varautua useampiin passien tarkastuksiin Brexitistä johtuen, joten passi on koko matkan ajan hyvä pitää helposti saatavilla. Itse Glasgow’hun saapuessa kävin ilmoittautumassa asuntolani vastaanottoon, josta sain asuntoni avaimet ja muuta hyödyllistä tietoa. Tein ensimmäisenä iltana vaihtokohteessa muuttoilmoituksen, koska sain tietää vasta silloin tarkemman osoitteeni. Ensimmäisten päivien aikana kävin ilmoittautumassa yliopistolle, josta sain paikallisen opiskelijakortin. Lisäksi ilmoittauduin yliopiston terveydenhuollon jäseneksi.

 

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin mainitsin, en päässyt millekään etukäteen valitsemalleni kurssille. Sama tilanne oli hyvin monella muulla vaihtarilla. Jouduinkin jonkin aikaa tuskailemaan asian kanssa, kunnes sovimme oman alani koordinaattorin kanssa tapaamisen ja saimme valittua minulle kurssit. Skotlannissa monet kurssit ovat paikallisella asteikolla 20op, mikä vastaa Suomen 10op. Hyvin tavallista olikin ottaa kolme kurssia, kuten myös itse tein. On hyvä huomioida, että Glasgow’ssa etenkin kevätlukukaudella joissain opintosuunnissa kursseja on vaihto-opiskelijoille saatavilla vain rajallisesti.

 

Skotlannissa opetus oli hyvin keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa. Tunneilla tehtiin paljon esimerkiksi ryhmätöitä ja esitelmiä. Professorit vaikuttivat olevan todella motivoituneita työssään ja innostuneita. He olivat myös todella helposti lähestyttäviä ja antoivat paljon tukea meille vaihtareille. Hauskana faktana täytyy mainita, että Suomi mainittiin melkein jokaisella luennolla. Skotlannissa oltiin suuria suomalaisen koulutusjärjestelmän faneja. Luennoilla ja ryhmätunneilla oli pitkälti läsnäolopakko ja opiskelijakortti skannattiin jokaisella luennolla.

 

Itselläni oli todella rentoa, koska minulla oli tunteja vain maanantaisin ja torstaisin. Minulla ei myöskään ollut välitenttejä, vaan kaikki tentit olisivat olleet toukokuun aikana eli vaihdon lopuksi. Koronan ilmestymisen takia lopputentit muuttuivatki minulla esseiksi. Monilla vaihtokavereillani oli kuitenkin paljon tiukempaa ja heillä saattoi olla joka päivä opetusta ja myös välitenttejä. Tämä siis riippui täysin opintosuunnasta ja kursseista.

 

Opiskelijaelämä

Glasgown’n yliopistolla oli hyvin vilkas opiskelijaelämä. Erilaisia kerhoja ja seuroja oli satoja erilaisia. Löytyi kaikenlaista huonojen elokuvien kerhosta laskuvarjohyppäyskerhoon. Oli siis runsaasti varaa valita. Nämä kerhot järjestivät aktiivisesti erilaisia aktiiviteetteja ja tapahtumia. Myös paikallinen Erasmus Student Network Glasgow järjesti paljon tapahtumia vaihtareille. Yliopistolla oli mahdollista liittyä yhden tai useamman ylioppilaskunnan jäseneksi ja nämä järjestivät myös paljon erilaista ohjelmaa. Joka viikonloppu oli tarjolla erilaisia retkiä ja itseltäni ainakin valtaisa suositus sellaiselle retkien järjestäjälle kuin The Celtic Ginger. Todella hauska, asiantunteva ja innostunut opas, joka järjestää retkiä nimenomaan vaihtareille.

 

Hyödyllisiä vinkkejä seuraaville vaihtareille

On ihan fakta, että Glasgow’ssa tuulee ja sataa hyvin usein, joten esimerkiksi hyvä vettä ja tuulta pitävä kuoritakki on aivan voittajavalinta, koska sateenvarjoa ei pysty aina kovan tuulen takia käyttämään. Mukaan on hyvä varata myös hyvät kengät, koska käveltyä tulee todella paljon. Glasgow’ssa nimittäin paikasta toiseen liikkuminen on kaikkein helpointa kävellen, koska esimerkiksi linja-autot ovat siellä aika monimutkaisia käyttää. Mukaan kannattaa muistaa pakata myös adapteri ja useamman adapterin sijaan kannattaa matkaan napata mukaan jatkojohto.

 

Skotlannissa on lailla kiellettyä juoda alkoholia kadulla ja siitä voi saada sakot. En siis suosittele kokeilemaan. Skotlannissa myös lähes kaikki museot ovat ilmaisia ja tätä suosittelenkin hyödyntämään, koska museoita löytyy vaikka mihin lähtöön. Myös liikkuminen Glasgow’n ja lähipaikkojen, kuten Edinburghin välillä on helppoa junalla.

 

Glasgow’ssa on pimeän tullen todella tärkeää muistaa, että yksin ei kannata liikkua vaan aina kannattaa liikkua porukassa tai ottaa esimerkiksi Uber. Itselleni tai vaihtokavereilleni ei onneksi sattunut mitään pelottavia tilanteita, mutta riski joutua niihin on huomattavasti suurempi Glasgow’ssa kuin Helsingissä. Tähän on siis hyvä suhtautua vakavasti.

 

Skotlannissa hintataso on aika samoissa Suomen hintojen kanssa. Maassa pärjää pitkälti kortin kanssa, mutta käteistä on aina hyvä olla matkassa mukana, koska sitä tarvitsee aina välillä. Budjettiin on hyvä laskea myös yllättävät kustannukset kuten se, että esimerkiksi yliopiston asuntoloissa saatat joutua ostamaan paljon tarvikkeita kämppääsi, kuten esimerkiksi keittiövälineitä.

 

Kannattaa muistaa, että jos vaihdon aikana iskee koti-ikävä, se on täysin normaalia varsinkin vaihdon alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta. Sopeutumiseen auttaa se, että pyrkii löytämään rutiinit uudesta kotipaikasta. Se voi olla esimerkiksi päivittäinen lenkki tai suosikkisarjan jakson katsominen. Kun paikat, ihmiset, kieli ja rutiinit käyvät tutuksi, alkaa arkikin rullaamaan kivasti. Ikävän tuntemuksista kannattaa puhua vaihtokaverien kanssa, koska he luultavasti käyvät läpi samankaltaisia tuntemuksia ja ovat siksi sinulle paras vertaistuki.

 

Lähde vaihtosi aikana rohkeasti mukaan kaikkeen ja kokeile uusia upeita asioita. Vaihto tulee olemaan elämän parhaita ja ikimuistoisempia kokemuksia, jos vain niin haluat. Ei myöskään kannata vertailla omaa vaihtoa kenenkään toisen vaihtoon, koska jokainen vaihto on uniikki. Nauti joka hetkestä ja kauniista Skotlannista, ikimuistoista vaihtoa!

Posted on

Vaihtokertomus, Paris Descartes, Ranska, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo opintojeni alussa, että minua kiinnostaisi lähteä vaihtoon ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui kolmannen vuoden kevät. Opiskelen sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja opintosuuntani on sosiaalipsykologia. Vaihtokohteen valinnassa kieli oli minulle ensisijainen kriteeri. Olen opiskellut peruskoulussa pitkän ranskan ja halusin vaihtokohteen, jossa voin opiskella ranskaksi, jotta voisin vahvistaa kielitaitoani. Paikka aukesikin ensimmäisestä hakukohteestani ja unelmieni kaupungista, Pariisista. Pariisissa on yli kymmenen yliopistoa ja ne onkin numeroitu, opiskelin itse Paris Descartesissa, jonka numero oli 5. Vuoden 2020 alussa Paris Descartes fuusioitui yhteen muutaman muun yliopiston kanssa ja niiden uusi yhteinen nimi on Université de Paris.

Kun hakee vaihtoon opiskelemaan jollain muulla kielellä kuin englanniksi on hyvä miettiä ajoissa, mistä saa oikeinlaisen todistuksen kielitaidosta. Minulla oli olemassa jo lukiossa suoritettu B2 tason DELF-kielitaitotodistus, joka oikeuttaa yliopisto-opintoihin Ranskassa. Ennen lähtöäni kävin myös kielikeskuksen ranskan kurssilla, pelailin duolingoa ja katsoin Netflix sarjoja ranskaksi, jotta kielitaitoni ei olisi aivan ruosteessa. Sarjasuosituksena Yle Areenasta löytyy nyt ranskalainen Vakoojaverkosto (Le bureau des legends), joka on kahminut Ranskassa palkintoja ja suosiota vuonna 2020!

Sain vahvistuksen yliopistoltani Pariisista marras-joulukuun vaihteessa ja ostin tällöin menolennon ja matkavakuutuksen. Minulla oli jo olemassa matkavakuutus, mutta se kattoi vain enintään 3 kuukautta kestävät matkat, joten päädyin ostamaan siihen ”lisäaikaa”, jotta sain vakuutuksen riittämään 6 kuukauden vaihdon ajaksi.

 

Asuminen

Ranskalainen byrokratia on tunnettu hitaudestaan ja jäykkyydestään. Stereotypia osoittautui todeksi, kun etsin Pariisista asuntoa. CROUS:in (Pariisin ”HOAS”) haku ei tärpännyt, joten etsin asuntoa yksityiseltä. Päädyin käyttämään yliopistoni suosittelemaa ParisAttitude-sivustoa, jolta löytyy kalustettuja asuntoja. Asunnon saamiseksi vuokralaisen on Ranskassa koottava yleensä ”portfolio”, jossa on esimerkiksi takaajan tietoja ja mahdollinen työsopimus tai todistus opiskelupaikasta. Koska minulla oli takaaja, vuokra oli hieman pienempi, ilman takaajaa asuntoa voi olla vaikeaa löytää tai siitä voi joutua maksamaan enemmän. Takaajan tuli myös tienata vähintään 3 kertaa kuukauden vuokran verran ja tämä piti todistaa takaajan palkkakuiteilla. Pariisin vuokrat ovat korkeita, joten asumisesta kannattaa valmistautua maksamaan! Asuin itse 3. arrondissementissa 15 neliön yksiössä ja vuokraa maksoin noin 1000 euroa kuussa.

Olin kuitenkin itse oikein tyytyväinen asumisjärjestelyyni! Asuntoni oli siisti, kompakti ja toimiva ja ennen kaikkea sen sijainti oli täydellinen. Minusta oli ihanaa asua Marais’issa, joka on pullollaan kivijalkaliikkeitä, tunnelmallisia ravintoloita ja taidegallerioita. Kotoani oli myös hyvät yhteydet yliopistolle. Ainoa miinus oli pyykkikoneen puute. Vanhoissa pariisilaistaloissa ei ole pyykkitupia, joten jouduin pesemään pyykkini pesulassa, mihin kului jonkin verran rahaa ja aikaa.

 

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen suoritettiin vasta Pariisissa täyttämällä erilaisia papereita. Kurssi-ilmoittautumisen hoitaminen oli melko hankalaa, sillä orientoiva ranskan kurssini oli samaan aikaan kuin vaihtokoordinaattorin toimiston aukioloajat. Lisäksi suunnitellessani opintojani minulla ei vielä ollut tietoa kurssien aikatauluista, joten suunnitelmia piti vähän muuttaa, jottei minulla olisi päällekkäisiä luentoja. Päädyin tekemään ranskan kielen kurssin, joka oli suunnattu vaihtareille sekä 4 oman alani kurssia.

Opetus oli melko erilaista kuin Suomessa. Opettajat lähinnä luennoivat, muutama saattoi käyttää dioja, mutta suurin osa ei käyttänyt. Luentomuistiinpanot olivat ensisijainen opiskeltava materiaali, mutta sen lisäksi joillain kursseilla jaettiin artikkeleja luettavaksi ja usein myös kirjalista, jonka kirjoihin sai tutustua, jos halusi syventyä kurssin aiheisiin. Luentojen seuraaminen ranskaksi oli aluksi haastavaa ja väsyttävää, mutta paikallisten opiskelijoiden muistiinpanoista oli paljon hyötyä! Lisäksi opettajat olivat todella mukavia, jos heiltä pyysi neuvoa kurssin suhteen ja kertoi olevansa vaihto-opiskelija. Mielestäni kannattaa uskaltaa pyytää apua niin opettajilta kuin muilta opiskelijoiltakin, kun opiskelee vieraalla kielellä!

Koska koronakevät mullisti vaihtoni suoritin kurssini loppuun etänä. Etäopetukseen siirtyminen oli suhteellisen kaoottinen, sillä opettajilla ei ollut hääppöisiä digivalmiuksia. Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen kaikki kurssit jatkuivat muodossa tai toisessa: Yksi opettaja videoi kotonaan luentoja, muutama lähetti omat luentomuistiinpanonsa, joista olisi luennoinut luokassa ja eräs lähetti artikkeleita luettavaksi. Myös tentit suoritettiin etänä, osa moodlessa ja osa sähköpostitse. Koska tentit olivat etänä, minua etukäteen jännittäneet suulliset tentit jäivät kokematta, niitä kuitenkin käytetään usein ranskalaisissa yliopistoissa!

Ylipäätään koin opintojeni olevan sisällöltään vähemmän vaativia kuin Helsingissä, vaikka opiskelin samoja kursseja kuin paikallisen Sciences sociales -ohjelman kolmannen vuoden opiskelijat. Arviointiasteikko on Ranskassa 0-20 ja arvosanat 10-20 tarkoittavat läpäistyä kurssia. Arvosanoja 18-20 ei käytännössä jaella, vaan ne edustavat tavoittamattomissa olevaan täydellisyyttä ainakin perinteisesti. Koin että vaihtarina minua arvioitiin suhteellisen rennosti ja minua ohjattiin kirjoittamaan aina kaikkiin palautuksiin, että olen Erasmus-opiskelija, jotta se huomioidaan arvostelussa. En siis erityisemmin stressannut arvosanoista tai kurssien läpäisemisestä!

Kampukseni sijaitsi 6. arrondissementissa ja koostui kahdesta rakennuksesta ja kirjastosta. Kampukselle päästäkseen tuli aina esittää opiskelijakortti, joten kaksi ensimmäistä viikkoani, kun opiskelijakorttini ei ollut vielä saapunut, jouduin aina selittämään järjestyksenvalvojille tilannettani. Onneksi Ranskassa puhumalla pääsee yllättävänkin pitkälle, kunhan uskaltaa vaatia. Kampukselta löytyi myös CROUS:in ruokala (josta sai lounaan noin 3 eurolla) ja jonkinlainen terveydenhoitajan vastaanotto, jossa en tosin käynyt kertaakaan. Pariisista löytyy yliopistojen omien kirjastojen lisäksi muita kirjastoja, joissa voi opiskella, co-working tiloja ja kahviloita. Itse hankin kortin Bibliothèque Sainte-Barbeen, joka oli mielestäni hyvä opiskelukirjasto.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Olin ainoa vaihtari omassa ohjelmassani ja koko yliopistossanikin vaihtareita taisi olla vain muutama, tai ainakin ranskan kielen kurssillamme taisi olla 5 opiskelijaa aluksi ja lopuksi 3. Siksi minulle ESN (Erasmus Student Network) oli tärkeä väylä tavata muita vaihtareita ja tutustua. Pariisin ESN järjestää paljon tapahtumia viikoittaisista hengailuista viikonlopun mittaisiin retkiin. Ehdin käydä viikonloppuretkellä Loiren laakson linnoissa ja se oli yksi vaihdon kohokohdista.

Pariisi on tunnettu kauneudestaan, mutta sinne mahtuu muutakin. Taskuvarkaat, rotat ja metrossa lääppivät miehet ovat myös osa arkea Pariisissa. Omista tavaroista kannattaa olla tarkkana aina kun liikkuu julkisilla paikoilla ja ranskaa kannattaa osata ainakin sen verran, että voi pyytää tuntematonta jättämään sinut rauhaan. Lisäksi Pariisin eri alueet ovat hyvin erilaisia turvallisuuden suhteen, esimerkiksi Pariisin pohjoisia arrondissementteja 18-20 pidetään suhteellisen rauhattomina. Kaiken kaikkiaan Pariisissa on mielestäni kuitenkin turvallista ja kaupunki on häkellyttävän kaunis paikka asua!

Koronavirus lisäsi omaan vaihtooni kierroksia, sillä Pariisissa koronatilanne oli jo maaliskuussa hyvin kriittinen. Kaduilla asiaa ei juuri huomannut, mutta mediasta sain tietää, että sairaalat olivat täynnä ja tauti levisi hallitsemattomasti. Kun Pariisiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto, aloin pohtia lähtöä Suomeen. Minulla oli onneksi Pariisissa yksi suomalainen vaihtariystävä, jonka kanssa päätimme yhdessä lähteä Suomeen, sillä olisimme molemmat jäänyt muutoin yksin jumiin pikkuisiin yksiöihimme. Toisista vaihtareista sai onneksi stressaavassa tilanteessa paljon vertaistukea ja tietyllä tapaa poikkeukselliset olot hitsasivat yhteen vaihtokavereiden kanssa poikkeuksellisen nopeasti.

Lopuksi vielä muutama käytännön vinkki:

  • Mukaan Ranskaan kannattaa ehdottomasti ottaa passikuvia, sillä niitä tarvitaan kaikkialla: opiskelijakorttiin, bussikorttiin, kirjastokorttiin, kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen.
  • Jos asut Pariisissa lataa CityMapper, se on paras sovellus Pariisin julkisen liikenteen käyttöön! CityMapper on parhaiten perillä ruuhkista ja lakoista, joita Rankassa riittää ja se kertoo myös mihin kohtaan metroa kannattaa nousta, jotta välttää pitkät kävelyt asemilla.
  • Opettele ainakin ranskan kielen perusteet! On totta, että ranskalaiset eivät halua puhua englantia. Monessa paikassa palvelua saa paremmin Ranskaksi ja asiansa saa helpommin läpi.
Posted on

Vaihtokertomus, University of Saskatchewan, syksy 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Jo siinä vaiheessa, kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan. Päädyin lopulta hakemaan pelkästään Kanadaan. Opiskelen oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tämän takia halusin vaihtoon sellaiseen yliopistoon, jossa on erillinen oikeustieteellinen tiedekunta. Tämä rajasi hieman vaihtoehtojani Kanadassa. Vaihtoehtojani rajasi myös se, etten osaa ranskaa. Kanada on kaksikielinen maa ja etenkin tietyissä yliopistoissa edellytettiin ranskan kielen taitoa.

Mielestäni hakuprosessi oli sujuva niin Helsingin ylipiston kuin vaihtoyliopistoni osalta. Helsingin yliopisto nominoi minut University of Saskatchewaniin ja tämän jälkeen täytin vaihtoyliopistoni oman hakemuksen. University of Saskatchewanin prosessi oli hyvin yksinkertainen, eikä hakulomakkeeseen perustietojen lisäksi muistaakseni vaadittu kuin englanninkielinen opintosuoritusote ja kielikeskuksen todistus englannin kielen taidosta. Sen jälkeen, kun olin saanut vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen, minuun oltiin yhteydessä sähköpostitse ja myöhemmin kesällä minua pyydettiin ilmoittamaan sähköpostitse ne kurssit, joista olin kiinnostunut. Yksi kurssi oli jo ehtinyt täyttyä, mutta muuten mahduin mukaan toivomilleni kursseille.

University of Saskatchewan sijaitsee Saskatchewanin provinssissa Saskatoon nimisessä kaupungissa. Saskatoon on pieni kaupunki keskellä preeriaa. Kaupungissa on pieni lentokenttä, jonne ei lennetä suoraan Euroopasta. Kannattakin varautua siihen, että matkustaminen Saskatooniin kestää pitkään ja itse jouduin ostamaan lennot kahdella välilaskulla.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kanadassa alle kuuden kuukauden oleskeluun ei vaadita viisumia [lisäys liikkuvuuspalveluilta: tarkista ajantasainen maahanpääsyvaatimus, jos sinut valitaan vaihtoon Kanadaan], joten riitti, että tein netissä maahantuloilmoituksen (eTA). Olin tulostellut mukaan paljon papereita maahantulotarkastusta varten, mutta lopulta minulta vain kysyttiin minkä takia olin tullut Kanadaan.

Kanadassa vietin kaksi ensimmäistä yötä hotellissa, sillä asuntoloihin sai muuttaa vasta orientaatiopäivänä. Halusin myös tutustua kaupunkiin ja toipua aikaerosta ennen orientaatiota. Asuntolan avaimen hakeminen sujui nopeasti ja samalla sain myös opiskelijakorttini. Prosessia nopeutti sen, että olin täyttänyt kaikki tarvittavat tiedot opiskelijakorttia varten netissä. Samana päivänä opiskelijakorttiin pystyi myös päivittämään bussikortin. Bussikortti oli hyvin kätevä ja se kuului opiskelijamaksun hintaan.

 

Asuminen

Olin jo ennen vaihtokohteen valintaa myös tutustunut yliopistojen asuntoloihin, sillä minusta tuntui helpoimmalta asua yliopiston asuntolassa. Virallisen ohjeen mukaan asuntohakemuksen olisi saanut tehdä vasta sen jälkeen hyväksymiskirje oli saapunut. Olin kuitenkin lukenut netistä, että hyväksymiskirjeissä saattaa kestää kauan ja että asuntohakemus kannattaisi jo tehdä ennen virallista hyväksymiskirjettä. Toimin tämän vinkin mukaan, ja tämän johdosta pääsinkin asumaan kampuksen uusimpaan asuntolaan.

Pohjois-Amerikassa on yleistä, että kampuksen asuntoloissa kuuluu pakollinen meal plan, joka tarkoittaa sitä, että kaikki ateriat syödään yliopiston ruokalassa. Meidän kampuksellamme oli kuitenkin myös tarjolla asuntoja, joissa oli oma keittiö. Kun tutkin kampuksemme asuntoja, tulin heti siihen tulokseen, että haluaisin asua yliopiston uusimmassa rakennuksessa, jossa asukkaita per huoneisto olisi maksimissaan neljä. Myös tämän takia halusin tehdä hakemukseni ajoissa.

Minulla oli asumisen suhteen hyvä tuuri, sillä onnistuin saamaan huoneen juuri toivomastani asuntolasta eli College Quarterista. Muihin kampuksen asuntoloihin verrattuna vuokra oli suhteellisen kallis kimppakämpästä, mutta koska talo oli uusi ja huoneisto näytti freesiltä, olin valmis maksamaan tästä. Lisäksi huoneistooni ei kuulunut pakollista ja kallista meal plania. Jaoin huoneiston kolmen kämppäkaverin kanssa. Meillä oli kaikilla omat huoneet ja yhteinen keittiö ja olohuone. Asunnossamme oli kaksi kylpyhuonetta.

Kampuksella olisi myös ollut tarjolla halvempia asuntoja, mutta nämä ovat huomattavasti vanhempia. Halvemmissa vaihtoehdoissa myös kämppiksiä on enemmän. Kampuksella oli myös asuntojen lisäksi tarjolla yhden tai kahden hengen huoneita ilman keittiötä ja näihin olisi kuulunut pakollinen meal plan.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelin kaikki kurssini oikeustieteellisessä tiedekunnassa eli College of Law’ssa. Syksyn aikana suoritin neljä kurssia (kurssit olivat kuuden opintopisteen arvoisia) ja lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua. College of Law’ssa täysimääräinen kurssimäärä olisi ollut viisi kurssia lukukauden aikana, mutta etenkin vaihto-oppilaalle tuo määrä olisi ollut haastava. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: Helsingin yliopiston vaatimus vaihdolle University of Saskatchewanissa on kuitenkin viisi kurssia lukukaudessa.]

Kurssivalinnat olin jo tehnyt sähköpostitse opinto-ohjaajan kanssa kesällä. Nämä valinnat eivät kuitenkaan olleet sitovia, ja ensimmäisen kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja ja tehdä muutoksia kurssivalintoihin. Itse päätin jo ensimmäisen luennon jälkeen  vaihtaa yhden kurssin, ja vaihto sujui todella helposti. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: jos vaihdat kurssin, muista että sen pitää olla akateemisia opintoja eli ei esim. harrastekurssi, ja jos haet sillä korvaavuutta tutkintosi pakolliseen kurssiin, vaihtaminen pitää tarkistaa ensin HY:ltä.]

Kurssini koostuivat lähinnä massaluennoista, joihin olen myös Suomessa tottunut. Keskustelua luennoilla siis oli suhteellisen vähän. Luentoni eivät myöskään olleet pakollisia. Kahdella kurssilla minulla oli lyhyitä luentoja kahdesti viikossa ja tämän lisäksi minulla oli kaksi iltakurssia, joiden luennot olivat kerran viikossa. Iltakurssit loppuivat suhteellisen myöhään ja aluksi luentojen ajankohta tuntui hieman tylsältä. Lopulta kuitenkin pidin iltakursseistani eniten, sillä näiden kurssien opettajat olivat yliopiston ulkopuolella töissä ja tämän takia heidän luentonsa oli hyvin mielenkiintoisia ja käytännönläheisiä.

Minulla oli luentoja viikoittain (pl. syysloma) syyskuun alusta marraskuun loppuun. Joulukuu oli varattu lopputenteille. Virallisesti minulla olisi ollut koko kurssin kattava lopputentti jokaisessa kurssissa, mutta vaihto-opiskelijoiden onneksi opettajat joustivat tässä asiassa. Monet opettajat tarjosivat oma-aloitteisesti vaihto-oppilaille vaihtoehtoisia suoritustapoja. Kahdessa kurssissa kirjoitin tentin sijaan parikymmentä sivua pituiset esseet, yhdessä kurssissa sain tehdä tentin take-home examin muodossa ja yhdessä kurssissa suoritin tavallisen lopputentin. Muissa tiedekunnissa oli lopputenttien lisäksi myös käytössä välitenttejä ja palautustehtäviä, jotka vaikuttivat kurssin arvosanaan.

Kanadassa on käytössä common law järjestelmä ja tämä teki opiskelusta haastavaa. Koska olin vaihdossa vain lukukauden, en pystynyt suorittamaan ensimmäisen vuoden kursseja, sillä ne kestivät koko lukuvuoden. Tämän takia jouduin valitsemaan toisen ja kolmannen vuoden kursseja ja välillä tuntui, että minulta puuttui ”perusosaaminen” kokonaan. Luentojen seuraaminen oli myös haastavaa sen takia, etteivät kaikki opettajat käyttäneet PowerPoint-esityksiä. Pelkkä kuunteleminen oli etenkin aluksi hyvin raskasta, sillä sanasto oli minulle aluksi tuntematonta. Luentojen seuraaminen kuitenkin helpottui koko ajan ja huomasin myös, että lukuvauhtini kehittyi huimaa tahtia, kun sanasto tuli tutummaksi.

Kanadaan lähtiessä kannattaa myös varautua siihen, että kurssikirjat ovat hyvin hintavia. Onnistuin kuitenkin itse valitsemaan sellaiset kurssit, joissa kurssikirjoja ei lopulta tarvittu, sillä opettajat olivat itse koonneet kurssimateriaalin sähköisesti. Yhdellä kurssilla päätin kuitenkin ostaa kurssikirjan. Tiedekunta järjesti käytettyjen kurssikirjojen myyntitilaisuuden, joissa kurssikirjoja myytiin huomattavan paljon halvemmalla kuin kaupassa.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Itselleni suurimmat kulttuurishokit olivat ruokakulttuuri ja hintataso. Ruokakulttuuriltaan Kanada muistuttaa hyvin paljon Yhdysvaltoja (paljon lisättyä rasvaa, sokeria ja vehnää). Yliopiston ruokalassa oli esimerkiksi tarjolla pizzaa joka päivä. Terveellistä ruokaa oli kyllä saatavilla, mutta terveelliset vaihtoehdot olivat aina kalliimpia. Ruokakaupoissa oli tarjolla paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta näiden hinnat olivat todella kalliita Suomeen verrattuna.

Yleisellä tasolla Kanadan hintataso saattaa olla hieman Suomea halvempi, mutta etenkin ruokakaupat olivat mielestäni Suomen hintatasoa kalliimpia. Ravintoloissa syöminen oli ehkä hieman Suomea halvempaa, mutta ulkona syödessä piti aina muistaa, että maksuvaiheessa hintaan lisättiin vielä juomaraha. Taksit puolestaan olivat suhteellisen halpoja.

Saskatooniin lähteville vinkiksi, ettei kaupunki itsessään ole mikään suuri tai kaunis. Kaupungin läpi virtaa joki, joka jakaa kaupungin kahteen osaan. Keskustan puoli on hieman karu, mutta joen alue ja kampuksen puoli ovat vehreitä. Kampuksen alue onkin hyvinkin viihtyisä vanhoine rakennuksineen. Joen varrella on myös useita kilometrejä pitkä ulkoilureitti, joten ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät. Keskusta saattoi etenkin yöllä tuntua hieman turvattomalta, mutta liikuimme aina muiden kanssa ja suosimme öisin takseja.

Kannattaa myös varautua siihen, että Saskatoonissa ilmasto on hyvinkin vaihtelevaa ja lämpötilamuutokset nopeita. Vaihtoni ensimmäisen kuukauden aikana saimme nauttia helteestä ja auringosta melkein joka päivä. Nopeiden lämpötilamuutosten takia ensilumi satoi jo syyskuun lopulla. Preerian talvi oli luminen ja kylmä ja tämän takia suosittelen pakkaamaan lämpimiä vaatteita mukaan. Sateita Saskatoonissa oli harvoin ja vaikka talvi oli kylmä, se oli todella aurinkoinen. En ole eläessäni kokenut niin aurinkoista syksyä ja talvea kuin Saskatoonissa!

Vaihtoni aikana matkustelin suhteellisen paljon ympäri Kanadaa. Suosittelen matkustamaan joko autolla tai lentäen. Auton saa vuokrattua suhteellisen halvalla, mutta tässä on hyvä muistaa, että Saskatoon on keskellä preeriaa. Teimme autolla yhden matkan Edmontoniin ja yhden Calgaryyn. Automatkat olivat lähinnä tasaista suoraa tietä. Matkoja suunnitellessa kannattaa myös ottaa huomioon se, ettei ruokapaikan tai bensa-aseman löytäminen keskellä preeriaa ole helppoa.

Nopein tapa päästä Saskatoonista Kanadan suurimpiin kaupunkeihin on lentäen. Lentomatka Saskatoonista Vancouveriin on noin kaksi tuntia ja Torontoon noin kolme tuntia. Kanadan sisäiset lennot ovat kuitenkin hyvin kalliita, sillä kilpailua ei ole. Kanadalaiset lentoyhtiöt eivät myöskään ole tunnettuja täsmällisyydestään, joten myöhästymisiin kannattaa varautua.

Lopuksi haluan vielä painottaa, että Kanada on uskomattoman monipuolinen maa. Luonto Kanadassa on upeaa ja tarjolla on upeita nähtävyyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Vaihtoni kohokohdat olivat ehdottomasti reissu Banffin kansallispuistoon ja valasretki Victoria Islandin ulkopuolella. Suosittelen ehdottomasti Banffia ja Victoria Islandia kaikille Kanadaan lähteville vaihtareille.

Posted on

Vaihtokertomus Universidad de Chile, Chile, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin kokonaisen lukuvuoden vaihdossa Universidad de Chilessä Santiagossa, Chilen pääkaupungissa vuonna 2019. Lukuvuosi kesti maaliskuusta joulukuuhun. Sain hyväksymiskirjeen suunnilleen marraskuun puolivälissä, minkä jälkeen pikkuhiljaa aloin tekemään lähtövalmisteluja. En voi painottaa tarpeeksi ajoissa olemista niiden kanssa, erityisesti viisumin kohdalla. Itselläni muutaman pienen hermoromahduksen jälkeen helpotuksen tunne oli valtava, kun viisumi oli taskussa tasan päivää ennen lähtöä, mutta suosittelen kuitenkin välttämään tämän ja aloittamaan viisumin hakemisen vaikkapa jo kaksi kuukautta aiemmin!

Myös rokotteiden hankkiminen kannattaa hoitaa ajoissa. Chileen ei periaatteessa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden lisäksi suositella ottamaan kuin Hepatiitti A -rokote, mutta itse otin tämän lisäksi rokotteet myös lavantautia, hepatiitti B:tä ja keltakuumetta vastaan (viimeisen tosin vasta myöhemmin Chilessä), koska matkustin myös muissa maissa (Peru, Bolivia, Brasilia, Argentiina), joissa esiintyi esimerkiksi keltakuumetta.

Matkavakuutuksen kanssa kannattaa vertailla hintoja eri vakuutusyhtiöiden välillä. Itse päädyin lopulta ottamaan vakuutuksen Fennialta, josta sain sen selkeästi halvimmalla: 360 euroa 11 kuukaudelle. Toisen pankkikortin hankkimista kannattaa myös harkita: itselläni kahdesta kortista oli hyötyä, kun toinen korttini kopioitiin noin vaihtoni puolivälissä, ja jouduin kuolettamaan sen.

Santiago auringon laskiessa
Santiago auringon laskiessa. Kuva Onerva Oja
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Maahan saavuttua oli kuukausi aikaa hoitaa viisumin rekisteröinti. Prosessi ei ollut mistään helpoimmasta päästä, koska poliisin luona käynnille ei yksinkertaisesti ollut vapaita aikoja nettiajanvarauksessa. Lopulta päädyimmekin ystäväni kanssa tekemään rekisteröinnin reissullamme Patagoniassa, koska saimme tietää, että sen voi tehdä missä vaan. Lopulta Santiagoon palattuamme meidän piti vielä käydä hakemassa kuvalliset henkilökorttimme (cédula), jossa lukee paikallinen henkilötunnus (RUT).

Jos haluaa hankkia paikallisen, ns. ”normaalin” puhelinliittymän, niin tällöin tulee hieman kikkailla, koska sellaista ei voi ulkomaalainen omilla tiedoillaan hankkia, ja itse sainkin liittymän hankittua kämppikseni äidin avulla. Prepaid-liittymällä kuitenkin pärjää myös oikein hyvin. Itselläni oli myös suomalainen SIM-korttini mukana, mistä oli hyötyä esimerkiksi silloin, kun puhelimeni varastettiin noin puolessavälissä vaihtoa – pystyin käyttämään suomalaista SIM-korttia uudessa puhelimessani siihen asti, kunnes sain uuden, chileläisen SIM-kortin hankittua. Hain myös heti aluksi paikallista opiskelijoiden julkisen liikenteen korttia eli TNE:tä, jolla julkisilla matkustaminen oli edullisempaa. Lisäksi yliopiston kautta hankittiin opiskelijakortti eli TUI.

Asuminen

Asuminen Santiagossa on halvempaa kuin Helsingissä. Tyypillinen hinta Providenciassa, eli kaupunginosassa, jossa itse asuin, oli noin 200 000-300 000 Chilen pesoa, eli reilu 200-300 euroa huoneesta kimppakämpässä. Hyviä asuinalueita omasta mielestäni olivat juurikin Providencia, ja sen lisäksi esimerkiksi Ñuñoa ja Las Condes, joista viimeinen saattaa olla ehkä vielä hieman kalliimpi. Ne ovat kaikki turvallisia ja hyvän matkan päässä keskeisiltä alueilta, ja suurin osa vaihtareista asuikin juuri näissä kaupunginosissa.

Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta
Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta. Kuva: Onerva Oja

Suosittu nettisivu etsiä kimppakämppiä on compartodepto.cl. Asuin itse ensimmäisen lukukauden yhden chileläisen pojan kanssa, ja noin puolessavälissä vaihtoani eli lukukausien välissä muutin ja asuin toisen lukukauden kolmen chileläisen kanssa. Santiagossa on myös paljon asuntoja, joita vuokrataan vain vaihtareille tai ulkomaalaisille, ja osa näistä on isoja vaihtarikämppiä, joissa voi asua vaikkapa 10-30 ihmistä. Itse tykkäsin asua chileläisten kanssa, koska heidän kauttaan tutustui muihinkin paikallisiin ja myös Chilen espanjaa pääsi oppimaan helposti heidän kanssa asuessa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat omasta mielestäni suunnilleen yhtä työläitä kuin Helsingin yliopistossakin, mutta tämä voi olla varmasti ala- ja myös kurssikohtaista. Kurssit saattoivat ehkä usein aluksi vaikuttaa siltä, että niissä olisi todella paljon työtä ja erityisesti hyvin paljon luettavaa, mutta loppujen lopuksi opettajat eivät ehkä kuitenkaan vaatineet niin paljon, mitä aluksi kuvitteli, ja itsekin sain loppujen lopuksi aika hyviä arvosanoja. Kaikkien kurssien alussa käytiin aina tarkasti läpi kurssin suoritus- ja arviointimenetelmät, ja ne koostuivat yleensä useammasta eri asiasta. Eräällä kurssillani oli myös suullinen loppukoe, mikä tosin johtui poikkeustilanteesta (lakosta), ja se järjestettiin vain meille vaihtareille, jotta pääsimme lopettamaan lukukauden ajallaan. Lukukauden alussa ensimmäiset kaksi viikkoa kursseja sai käydä kokeilemassa ja jättää pois, ja tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää, koska näin sai paremman kuvan siitä, mitä kurssit sisältävät, millainen opettaja niillä on, mitä niillä vaaditaan, yms. Itselläni oli ensimmäisellä lukukaudella kolme kurssia ja toisella lukukaudella neljä.

Orientaatio ei Universidad de Chilessä ollut kummoinen. Viikko ennen kurssien alkua oli yksi tervetuliaistilaisuus, jossa jotkut yliopiston henkilöt pitivät puheita, ja sen jälkeen tuli tiettynä päivänä mennä valitsemaan kurssit yliopistolle ns. tuutoreiden kanssa. Seuraavalla viikolla alkoivatkin jo luennot, jolloin mitään orientaatiota ei enää ollut, vaan kampuksella piti vain itse osata suunnistaa oikeisiin rakennuksiin ja luentosaleihin. Melkoista hämminkiä se oli ensimmäiset päivät, mutta toisaalta, siinä oppi tulemaan ulos mukavuusalueeltaan, kun piti vain rohkaista itseään kysymään apua eri henkilöiltä ja selviytyä!

Chileen mennessä yliopisto-opiskelijoiden lakkoiluun kannattaa varautua. Välillä saattoi olla yhden tai kahden päivän lakkoja, välillä taas pidempiä ja määrittelemättömiä, jolloin opiskelijat aina viikoittain äänestivät, jatkuisiko lakko taas viikolla eteenpäin, ja tällä menetelmällä omalla ensimmäisellä lukukaudellani alkanut lakko jatkuikin yli kaksi kuukautta. Opettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan, ja antavat heidän kyllä suorittaa kurssin jollain menetelmällä loppuun lakon aikana.

Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella
Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella. Kuva: Onerva Oja
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Chilessä ilmasto voi yllättää, koska siellä voi olla melko kylmä talviaikaan. Kesä- ja heinäkuu olivat viileimmät kuukaudet, ja etenkin sisällä oli monesti kylmä, koska talojen lämmitys tai eristys ei ole mistään parhaasta päästä. Itse nukuin joskus talvella niin, että minulla oli kolme kerrosta vaatteita (esimerkiksi t-paita, neule ja huppari päällekkäin) ja vielä 2-3 peittoa/vilttiä, mutta silti saattoi olla kylmä.

Vaikka asuminen Chilessä onkin halvempaa, niin muuten se ei ole mitenkään erityisen halpa maa. Esimerkiksi kaupassa monet ruoka-aineet ovat samanhintaisia, elleivät jopa kalliimpia. Suomalaisella pankkitilillä ja -kortilla Chilessä pärjää hyvin. Automaateilta nostaminen on aika kallista, joten kannattaa nostaa aina mahdollisimman iso summa käteistä kerralla, tai sitten käyttää rahansiirtopalvelua, kuten esimerkiksi Small Worldia, jota itse käytin. Kyseisen sivuston kautta lähetin rahaa omalta pankkitililtäni ja kävin hakemassa sen käteisenä läheisestä rahanvaihtopisteestä. Palvelussa ei ole maksiminostomäärää, minkä ansiosta sen kautta sai nostettua kerralla käteistä enemmän, ja näin pääsi halvemmalla. Itse nostin käteistä lähinnä vuokraa varten, muuten käytin useimmiten korttia.

Julkista terveydenhuoltoa ei Chilessä vaihtareiden juuri kannata käyttää, koska matkavakuutus korvaa yksityisellä asioinnin. Itse kävin usean kerran lääkärissä angiinan takia, ja lääkäriajan sai helposti varattua netin kautta yleensä vaikka samalle päivälle tai huomiselle. Lääkäriltä sain reseptin antibiootteihin ja yleensä kasaan muitakin lääkkeitä, jotka pystyi hakea apteekista lääkärin antamalla reseptillä, ja kuiteista ja tositteista kuvat lähettämällä sai vakuutusyhtiöltä korvauksen.

Chilen aksentti saattaa aluksi säikäyttää, koska se on hyvin erilainen verrattuna muihin espanjan aksentteihin, ja sitä oli aluksi melko vaikea ymmärtää. Melko nopeasti siihen kuitenkin tottui, ja korva oppi ymmärtämään chileläistä aksenttia ja myös erilaisia ns. slangisanoja ja ”chilenismoja”. Chileläiset ovat yleisesti ottaen lämpimiä ja vastaanottavaisia ihmisiä sekä kiinnostuneita tutustumaan ulkomaalaisiin, mutta saattavat vaikuttaa muihin Latinalaisen Amerikan maihin, tai perinteiseen ”lattaristereotypiaan” verrattuna ujommilta, varsinkin aluksi, ja itsellä tulikin monesti kuvailtua että ”Chile on vähän kuin lattareiden Suomi”. Se oli siis mielestäni ihan hyväkin asia, koska se teki ehkä omaa tilaa arvostavalle

Turvallisuus

Chile on useimpiin lattarimaihin verrattuna selkeästi turvallisempi, ja Santiago yleisesti ottaen turvallinen kaupunki. Sielläkin on kuitenkin joitain alueita, kuten esimerkiksi keskustan alueet, joissa turvallisuuteen kannattaa kiinnittää vielä erityistä huomiota, eikä liikkua niillä alueilla yksin öisin – eikä osaan alueista välttämättä mennä lainkaan. Useimmissa kerrostaloissa on ala-aulassa kellon ympäri paikalla oleva vahtimestari, jolle pitää ilmoittautua RUT-henkilötunnuksella, jos menee käymään vaikkapa kylässä kaverin luona. Uber on Chilessä hyvin suosittu ja turvallinen liikkumisratkaisu, ja itsekin käytin sitä paljon. Etenkin öisin kannattaa suosia Uberilla liikkumista. Julkinen liikenne on myös turvallista käyttää, mutta toki omien tavaroiden kanssa kannattaa metrossa ja bussissa olla varovainen.

Chile on yksi maailman maanjäristysalttiimmista maista, ja maanjäristyksiä tuli ehkä noin kerran kuussa. Välillä ne olivat kuitenkin niin pieniä, että niitä tuskin tunsi, välillä hieman voimakkaampia ja kestivät kauemmin, mutta ei kertaakaan onneksi sellaisia, etteikö olisi säikähdyksellä selvinnyt. Chileläiset tietävät hyvin miten voimakkaassa maanjäristyksessä tulee toimia ja mitä eri keinoja on ennaltaehkäistä vaaratilanteita, ja kertovat näistä kyllä mielellään myös ulkomaalaisille.

Vapaa-aika

Opintojen ohella kerkeää mukavasti viettämään myös vapaa-aikaa, ja monet vaihtarit tekivätkin usein viikonloppuisin reissuja eri puolille Chileä. Välillä saattoi olla pidempiäkin vapaaputkia, kuten pääsiäispyhinä, ja tällöin pystyi reissata kauempanakin sijaitseviin kohteisiin. Itse kävin Santiagon lähikaupunkien lisäksi Etelä-Chilessä Patagoniassa ja Pucónissa, sekä Pohjois-Chilessä San Pedro de Atacaman aavikolla.

San Pedro de Atacama
San Pedro de Atacama. Kuva: Onerva Oja

Chilessä matkustaessa kannattaa suosia busseja. Ne ovat suunniteltu pitkiä matkoja varten, koska Chilessä etäisyydet ovat niin pitkiä, ja niiden penkit saa laskettua melkein kokonaan makuuasentoon, mikä tekeekin esimerkiksi yöbusseilla matkustamisesta hyvinkin mukavaa. Yleensä matkaan kuuluu myös esimerkiksi pieni aamupala tai välipala ja lisäksi viltti nukkumiseen. Suorastaan luksusta!