Queen’s University Kanada, syksy 2016

Sosiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Vietin syyslukukauden 2016 Queen’s Universityssä Kingstonissa. Varmistus vaihtoyliopistolta vaihtoon pääsystä tuli vasta kesäkuun alussa. Varmistuksen jälkeen kannattaa ripeästi ostaa lentoliput ja alkaa etsimään asumusta. Queens’in sivuilta löytyy orientaatioviikon aikataulua, jonka mukaan kannattaa ajoittaa saapuminen. Suurin osa vaihtareista saapui elo-syyskuun vaihteessa.

Vaihtoyliopistolta sai mukavasti ohjeita ja tervetulotoivotuksia ennen lähtöä.  Joitain asioita piti hoitaa ennen lähtöä, esim. kuva opiskelijakorttiin, ja valita sopivat kurssit. Lisäksi koulun tarjoama terveydenhuolto (UHIP-sairasvakuutus) tuli maksaa.

Lentokentällä piti varautua todistamaan varallisuus. Tarkastuksessa Kanadan puolella minulta kysyttiin Queens’in hyväksymiskirjettä. Lisäksi minulla oli todistus matkavakuutuksesta ja todistus vaihtoraha-avustuksesta ja Kelan opintotuesta. Viisumia matkustamiseen ei tarvittu.

Alku vaihtokohteessa

Kanadaan saavuttuani hoidin muutamia käytännön asioita: hankin kanadalaisen pankkitilin ja –kortin sekä puhelinliittymän. Kanadalainen pankkitili ei ole pakollinen, mutta koin helpommaksi siirtää rahaa tälle tilille ja käyttää kanadalaista korttia. Puhelinliittymät ovat selvästi kalliimpia kuin Suomessa- kannattaa rauhassa vertailla eri hintoja ja vaihtoehtoja.

Yliopistolla tuli ilmoittautua IPO (International Programs)- officeen, josta sai apua kurssivalintoihin. Kursseja sai vielä yrittää vaihtaa, itse menin juttelemaan sosiologian opintokoordinaattorille, että voisinko päästä vielä vaativammille kursseille. Kahden ensimmäisen kouluviikon ajan sai vielä vaihdella tai perua kursseja, jos ne eivät olleetkaan sopivia.

Queen’s Universityssä vaihto-opiskelijalle kuului perustason terveydenhuolto (UHIP), joka täytyi olla maksettuna alkusyksystä (noin 100 e). Itse kävin kerran päivystyksessä lääkärin vastaanotolla, mikä sujui hyvin, eikä siitä tullut lisämaksuja. Terveydenhuolto on arkisin auki kampusalueella.

Syksyllä saapuvien opiskelijoiden orientaatioviikko oli hauska! Vaihtareille on järjestetty NEWTS- orientaatio, johon ilmoittaudutaan jo kesän aikana (heinä-elokuussa). Viikko on maksullinen, mutta hintaan kuuluu ohjelma, lounaita, yllätysretki ja semi formal- illallinen. Sadat orientaatioon osallistuvat jaettiin ryhmiin, joiden kanssa vietettiin viikko. Itselleni sattui oikein mukava ryhmä, josta sain pitkäaikaisia kavereita! Suosittelen siis osallistumaan NEWTS-orientaatioon, vaikka hinta kirpaisisikin.

Yliopisto järjesti myös pari orientaatiotilaisuutta, joissa annettiin vinkkejä opiskeluun ja yliopiston kuvoihin. Vaihtareille oli myös luotu yhteinen Facebook-ryhmä, joka oli hyvin aktiivinen. Ryhmän kautta järjestettiin mm. grillibileitä ja rantalentistä, joiden kautta sai helposti tutustuttua muihin vaihtareihin.

Asuminen

Asuminen tuli järjestää itse. Queen’s Universityllä oli muutama eri vaihtoehto asumiseen: asuntolat tai vuokrattavat asunnot/huoneet. Suurin osa opiskelijoista asui kampuksen vieressä olevalla alueella, joka oli täynnä pieniä omakotitaloja, joista sai vuokrattua huoneen. Keittiöt ja kylpyhuoneet olivat yhteisessä käytössä kämppisten kesken. Talojen kunto vaihteli. Yliopistolta sai myös hakea asuntolahuonetta, jonka hintaan kuului ruoat. Asuntolassa asuminen on kallein vaihtoehto, ja huoneen vuokraaminen yksityiseltä on yleensä halvin vaihtoehto. Asumisen hinta on kuitenkin melko korkealla Kingstonissa- huoneen vuokra on n. 500 e/kk. Vuokrattavia huoneita löytyy helpoiten Facebookin asuntoryhmien kautta. Itse asuin talossa, jossa oli 5 muuta vuokralaista. Löysin asunnon heinäkuussa Facebookin ryhmän kautta. Vuokra oli 750 dollaria/kk. Talo oli siisti, mutta selvästi kampuksen ulkopuolella (n. 2 km), mikä oli Kingstonin mittapuulla kaukana.

Vaihtareiden voi olla hieman hankalaa löytää asumista syksylle, koska huoneet vuokrataan yleensä koko lukuvuodeksi ja  syksyn majoituksen varaaminen alkaa usein jo keväällä. Siksi majoituksen etsiminen kannattaa aloittaa heti kun saa varmistuksen vaihtopaikasta, miksei jo aiemminkin. Facebook-ryhmissä vuokrataan myös kokonaisia taloja, joten jotkut ryhmittyvät ja saavat näin helpommin vuokrattua asumista. Suosittelen kimppa-asumista, koska sitä kautta tutustuu jo moniin uusiin ihmisiin!

Opiskelu ja opetus

Kampus on kaunis, sekoitus uutta ja vanhaa rakennusta. Yliopistolla hyvä me-henki ja kampuselämä on aktiivista. Koulun tricolour-värit toistuvat ympäri kampusta ja Queen’s-tavara ja vaatteet ovat suosittuja. Koulu järjestää muutamia vuosittaisia suuria tapahtumia, kuten Homecomingin. Meininki onkin kuin jenkkileffoista Homecoming-viikonlopun aikana!

Kuva otettu Queen’s University:n Homecoming-viikonlopun tapahtumasta.

Opetus oli korkeatasoista mutta työlästä. Kannattaa siis varautua suurempaan työmäärään ja erilaiseen työtahtiin. Kursseille täytyi palauttaa viikoittain kirjallisia tehtäviä ja luennoille tuli lukea tietty sivumäärä. Kursseihin kuului myös esseitä,  ja kursseilla oli väli-ja loppukokeita.  Lisäksi joillain kursseilla oli pakollisia ryhmätyökokoontumisia. Opettajat olivat motivoituneita ja monet käyttivät monipuolisia opetusmenetelmiä. Lisäksi kursseilla oli teaching assistentteja (TA), joilta saattoi kysyä apua tai tukiopetusta.

Itselläni oli pakollinen määrä kursseja, eli 5, joista tuli suuri työmäärä. Opintoja tuli siis suunnitella etukäteen. Kannattaa tehdä selkeä aikataulu viikolle ja alkaa valmistautua suurempiin esseepalautuksiin ja välikokeisiin ajoissa, koska ne tulevat samoihin aikoihin lokakuusta alkaen. Syyskuussa voi siis opiskelu tuntua vielä rennolta, mutta lokakuusta alkaen deadlineja tulee todella tiuhaan. Olin 2. ja 3. tason (2. ja 3. vuosikurssin) kursseilla, joiden sisältö tuntui melko helpolta. En päässyt kaikille kursseille, joihin olisin halunnut, koska muut opiskelijat menevät vaihto-opiskelijoiden edelle kurssi-ilmoittautumisessa.

Kurssikirjoja sai ostaa käytettyinä tai uusina kampuksen kirjakaupoista. Kirjat olivat kuitenkin melko kalliita. Kirjoja voi yrittää myydä takaisin lukukauden päätyttyä Facebook-ryhmien kautta tai myydä kampusten kirjakauppoihin.

Kokeet olivat usein monivalintakokeita, mikä oli minulle uutta. Näissä oli yleensä melko tiukka arvostelu. Kuitenkin kurssien loppuarvostelu oli mielestäni hieman löyhempää kuin kotiyliopistossani.

Vapaa-aika

Queen’s Universityssä taisi olla eniten kerhoja koko Kanadan yliopistoista. Kerhoja on satoja erilaisia ja ne ovat suosittuja. Itse liityin Queen’s Outdoors Clubiin, joka järjesti viikoittain retkiä. Pääsin mukaan USA:n puolelle viikonloppuretkelle Haltiakin korkeampaan vuoristoon patikoimaan!

Myös urheilumahdollisuuksia on runsaasti- yliopistolla on mm. huispausjoukkue! Opiskelijat saavat salikortin, jolla voi käyttää kuntosalia, uimahallia ja tiettyjä ryhmäliikuntatunteja vapaasti.

Viikonloppuisin monet vaihtarit matkustelivat. Kanadassa on pitkät välimatkat, joten viikonlopussa ehtii vain lähialueille, kuten Torontoon ja Montrealiin. Kingston on kuitenkin keskeisellä paikalla, joten matkustaminen ympäröiviin kaupunkeihin on helppoa. Torontossa ja Montrealissa riittää nähtävää useammaksi päiväksi, pääkaupunki Ottawaan riittää päiväreissukin. Itse ihastuin erityisesti ranskankieliseen Quebec Cityyn, jonne on noin kuuden tunnin automatka. Quebec City on hurmaava pikkukaupunki kaikkina vuodenaikoina, etenkin ennen joulua, jolloin kaupunki täyttyy joulutoreista ja sinne rakennetaan valtava kelkkaliukumäki, joka tarjoaa hurjat vauhdit. USA:n rajakin on melko lähellä- New York Cityyn ja Bostoniin pääsee jopa autolla.

Kauniissa luonnonpuistoissa kannattaa käydä etenkin ruskan aikaan! Vuokrasimme usein auton porukalla. Auton vuokraaminen oli välillä ongelmallista, koska autovuokraamot eivät välttämättä halunneet vuokrata autoa vaihtareille. Junat ja bussit kulkevat toki myös, ne ovat Suomen hinnoissa. Suosittu tapa oli liikkua on myös kimppakyytisivusto Rideshare Facebookissa. Lennot Kanadan sisällä ovat kalliita.

Yliopisto järjesti vaihtareille muutamia kohtuuhintaisia retkiä, mm. Niagaran putouksille, Ottawaan ja Montrealiin. Niagaran putoukset olivat mielestäni aivan upeat, mutta turismin takia paikka oli muuttunut Las Vegasia muistuttavaksi paikaksi. Suosittelen kuitenkin käymään katsomassa putoukset ja menemään veneeseen, jolla pääsee putousten alle.

Lisäksi vaihtarijärjestöt järjestivät bileitä, retkiä ja muodollisempia pukujuhlia. Kampuksella on muutama pub ja jopa maanalainen yökerho Underground, joka on auki parina päivänä viikossa.

Eläminen Kanadassa

Kingston on melko pieni kaupunki, jossa on helppo liikkua. Kampusalue on tiivis, ja kampukselta pääsee bussilla tai kävellen keskustaan. Yliopisto tarjosi opiskelijoille bussikortin, joten joukkoliikenne oli ilmaista. Keskustassa on pitkä keskuskatu, jonka ympärillä on pieniä liikkeitä ja kahviloita. Keskustan ulkopuolella on iso kauppakeskus Cataraqui centre.  Kingstonin keskustassa oli muutama “dollarin kauppa”, josta sai halvalla hankittua tavaraa esim. asumista varten. Kingston sijaitsee valtavan järven rannalla, ja kaupungissa on kaunis ranta jossa on kiva lenkkeillä.

Kaupungissa oli hyvä tarjonta erilaisia ravintoloita, kahviloita, baareja ja yökerhoja. Kanadalaisista herkuista kannattaa maistaa ainakin poutinea, joka on sekoitus löysiä ranskalaisia, kastiketta ja juustoa. Love it or hate it!

Ruokaostokset Kanadassa olivat yllättävän kalliita, jotkut tuoteryhmät jopa kalliimpia kuin Suomessa. Ruokakauppoja Kingstonissa oli melko vähän, isoimmat hankalasti hieman kaupungin ulkopuolella.

Kauppojen ja ravintoloiden hintoihin lisätään vielä verot kassalla, mikä oli hankala muistaa. Ravintoloissa on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta tilauksiin maksetaan verojen lisäksi vielä  tippiä. Kannattaa siis varautua siihen, että kuitissa on aina hieman hintalappuja suurempi summa!

(Terveellinen) syöminen kampuksella oli haasteellista. Mitään Unicafe-tyylisiä lounasravintoloita kampuksella ei ole, ellei asu asuntolassa, joille kuuluvat lounasravintolat. Kampuksella oli enimmäkseen epäterveellisiä pikaruokaloita. Monet vaihtarit siis ottivat omat eväät tai söivät lounaan kotona. Muutama paikka löytyi, josta sai ostettua esim. salaattia, mutta se oli melko kallista.

Ontarion  ilmasto muistuttaa Suomen ilmastoa. Minun vaihtosyksyni sattui kuitenkin olemaan hyvin lämmin- vielä syyskuussa oli hellettä. Syksy oli pitkä ja kaunis. Joulukuussa alkoi kylmä ja runsasluminen talvi. Kanadassa onkin yleensä kovat pakkaset talvella. Lämpimillä takilla kannattaa siis varustautua!

Opiskelun työläisyydestä huolimatta opiskelu oli antoisaa ja vaihtosyksy meni liiankin nopeasti. Queensiin saapuu satoja vaihtareita, joten kavereita varmasti riittää! Myös kanadalaisiin kannattaa tutustua, he ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Suosittelen myös matkustelemaan Kanadan sisällä tai lähimaissa. Monet matkustelivatkin ennen tai jälkeen lukukauden. Kanada on niin laaja, että toiselle puolelle maata matkustamiseen kannattaa varata aikaa ja rahaa. Kanadasta saa myös yllättävän halpoja lentoja Etelä-Amerikkaan.

Pietarin valtionyliopisto, lukuvuonna 2016–2017

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen saapumista

Ennen vaihtoon lähtöä kannattaa tarkistaa, että lääkärin yms.. todistukset ovat kunnossa ja rekisteröityä hyvissä ajoin Exchange Buddy -ohjelmaan, jolloin saat paikallisen auttamaan sinua vaihtoon saapuessasi byrokratian yms.. kanssa. Tällainen buddy kannattaa hankkia, vaikka oma venäjän kielitaito olisikin hyvä, sillä esim. oma buddyni oli pyynnöstäni hankkinut minulle jo etukäteen paikallisen puhelinliittymän, jonka hankkiminen voi nykyään kuulemma olla yllättävänkin vaikeaa ulkomaalaisille Venäjällä.

Myös käteistä kannattaa nostaa, vaikka yleisimmät maksukortit tuntuivatkin toimivan Pietarissa melko hyvin. Nostaessa käteistä joillakin ulkomaisilla maksukorteilla peritään nostetun summan mukaan tietty määrä palvelumaksua, joten tässäkin mielessä käteisen vaihtaminen etukäteen Suomessa voi tulla edullisemmaksi. Itse taisin vaihtaa ennen vaihtoon lähtöäni noin 200–300 € rupliksi, mutta tämän voi jokainen tietysti tehdä oman harkintansa mukaan.

Saapuminen Pietariin

Tulimme yhdessä muiden Pietariin vaihtoon lähtevien Helsingin yliopiston opiskelijoiden kanssa samalla junalla, ja matka sujui helposti ja ongelmitta. Toki Pietariin pääsee myös esim. bussilla, mutta ensimmäisellä kerralla suosittelen tulemaan junalla, koska se on kätevää, nopeaa ja mahdollisen paikallisen buddysi on todennäköisesti helpompi löytää sinut Finljandskii asemalta kuin bussin saapumispaikalta.

Junassa ollessa pyydetään luonnollisesti näyttämään voimassa oleva passi ja täyttämään maahantulokortti. Maahantulokortista kannattaa ottaa kuva varmuuden vuoksi sen täytettyään, koska se on vain ohut paperinpala joka voi hukkua helposti.

Saavuttuani Pietariin buddyni oli minua vastassa aseman ulkopuolella. Hänestä olikin itselleni melko paljon apua, sillä pääsin hänen kyydillään 5-aja Linijalla sijaitsevalle asuntolalleni ja hän auttoi minua rekisteröitymään asuntolaan.

Ensimmäisten parin päivän aikana kannattaa/täytyy tehdä suurin osa alkubyrokratiaan liittyvistä asioista. Itse kävin saapumista seuraavana päivänä avaamassa pankkitilin paikallisen asuntolassani asuvan opiskelijan avustuksella Sberbankissa. Pankkitilin avaaminen oli helppoa ja maksutonta, mutta suosittelen ottamaan tähänkin paikallisen mukaan varmuuden vuoksi, etenkin jos oma kielitaito ei ole kovin korkealla tasolla. Paikallinen yliopisto Pietarissa maksoi oman opintorahansa aikanaan nimenomaan tälle paikalliselle pankkitilille, joten sen avaaminen on erittäin suositeltavaa. Lisäksi kortille voi ”ladata” käteistä rahaa Sberbankin toimipisteillä, kunhan osaa valita venäjän kielisestä masiinasta oikeat vaihtoehdot. Itselläni toimi myös Nordean Visa Electron kortti maksuvälineenä, mutta tietysti esim. suomalaisen pankkikortin hävittäminen olisi aiheuttanut enemmän ongelmia kuin paikallisen pankkikortin hävittäminen, sillä uuden kortin hankkiminen Sberbankista lienee helpompaa kuin uuden suomalaisen maksukortin hankkiminen.

Asuntolassa asuminen

Ensivaikutelma asuntolastani oli, että onpa melkoinen läävä: meitä asui samassa noin 18m2 huoneessa neljä ihmistä, koko kerroksella oli yhteinen keittiö ja vessat, suihkut olivat alimmassa kerroksessa (itse asuin ylimmässä eli viidennessä kerroksessa) ja toimivat vain klo 06:00–12:00 ja 18:00–24:00, ja olivat maanantaisin suljettu kokonaan. Asuntolassamme maanantaista käytettiinkin nimitystä ”грязный день”, eli likainen päivä. Toisaalta hyvää asuntolassa oli se, että siellä asui paljon venäjää äidinkielenään puhuvia, joten oli pakko opetella puhumaan kieltä kommunikoidakseen heidän kanssaan. Lisäksi asuntolani sijaitsi suhteellisen lähellä yliopiston kielikeskusta, jossa opintoni olivat, eikä Vasiljeostrovskajan metroasemakaan ollut kaukana.

Venäjälle vaihtoon lähtiessä suosittelen ottamaan mukaan tiskiharjan tai pari, sillä jotkut kodinhoitoon liittyvät itsestään selvyydet kuten tiskiharja ja astiankuivauskaappi eivät olekaan aivan samanlaisia normeja itänaapurissa. Pietarista löytyy kaksi IKEAA, josta voi käydä ostamassa esimerkiksi edellä mainittuja kodinhoitovälineitä (tosin ne sijaitsevat hieman kaukana keskustasta, joten kannattanee lähteä käymään niissä paikallisten kanssa ainakin ensimmäistä kertaa mennessä). Myös 6/7-Linijalta läheltä Vasiljeostrovskajan metroasemaa löytyy paikallinen ”kaikkea kotiin” (всё для дома) kauppa, josta saa nimensä mukaisesti kaikkea kotiin liittyvää. Ostimme myös kämppäkavereideni kanssa jossain vaiheessa pienen imurin Vasilin saarella sijaitsevasta kodinkoneliikkeestä. Imurille ei tullut neljälle hengelle jaettuna hintaa kuin noin 500 ruplaa, joten sen ostamista kannattaa harkita – lähtiessään sen voi myydä eteenpäin seuraaville tulijoille.

Asuntoloiden taso vaihtelee oman kokemukseni mukaan melko paljon: kävin vaihtoni aikana tutustumassa oman asuntolani (5-aja Linija) lisäksi myös Kapitanskajan (joihin suurin osa suomalaisista vaihto-opiskelijoista on ilmeisesti perinteisesti mennyt), Ševtšenkon ja Korablestroitelejin opiskelija-asuntoloihin. Näistä asuntoloista Ševtšenkon asuntola oli mielestäni lähtökohtaisesti kaikista siistein ja modernein. Tosin huoneiden koko ja muut puitteet näyttivät vaihtelevan myös asuntoloiden sisällä melkoisesti.

Matkakortin hankkiminen ja muu byrokratia

Ehkä hieman yllättäen kaikista Venäjällä asumiseen liittyvistä byrokraattisista vaikeuksista paikallisen matkakortin hankkiminen osoittautui kaikkein haastavimmaksi tehtäväksi. Kävin kahteen otteeseen tuloksetta jonottamassa parin tunnin ajan Ploshad Aleksandra Nevskogo 2 -metroaseman lähellä sijaitsevaan toimistoon matkakorttia, ja molemmilla kerroilla jouduin poistumaan tyhjin käsin, sillä tieto rekisteröitymisestäni paikallisen yliopiston opiskelijaksi ei ollut kulkenut yliopistolta matkakortteja myöntävän toimiston tietokantaan. Kolmannella kerralla tietoni olivat sitten tulleet perille (tässä vaiheessa olin ollut Venäjällä kolme-neljä viikkoa, ja hoitanut rekisteröitymisen ensimmäisinä vaihtopäivinä), mutta tällä kertaa ongelmaksi meinasi muodostua se, että olin jo jättänyt passini viisumin hakuprosessia varten paikalliselle yliopistolle, eikä yliopiston myöntämä todistus siitä että passini oli heidän hallussaan ko. prosessia varten kelvannut matkatoimiston byrokraateille.

Tässä vaiheessa ei auttanut kuin pysyä tiukkana – sanoin, että en lähde toimistosta minnekään ilman matkakorttia ja soitin paikalliselle vaihtokoordinaattorille. Parin puhelun ja tiukan keskustelun jälkeen toimisto myöntyi antamaan minulle matkakortin, ja pääsin lähtemään tyytyväisenä takaisin asuntolalle.

Matkakorttihässäkkää lukuun ottamatta minulla ei ollut juurikaan ongelmia paikallisen byrokratian kanssa – kannattaa vain tehdä niin kuin pyydetään ja olla kärsivällinen. Erinäisten dokumenttien kopioiminen tuli myös tutuksi vaihdon aikana. Kopiointipalveluita tarjoaa suhteellisen edullisesti ”Kopitsentr” (Копицентр) niminen yritys Pietarissa, joita on vähän joka puolella kaupunkia. Vaihtoehtoisesti kopiot voi ottaa vielä halvemmalla omatoimisesti filologisen tiedekunnan toisessa kerroksessa olevilla kopiokoneilla, jotka toimivat limuautomaattiperiaatteella.

Opiskelu

Lähdin itse Venäjälle opiskelemaan lähtökohtaisesti ainoastaan venäjää. Oma kielitaitoni ei ollut ennen vaihtoa kovinkaan vahva, sillä olin aloittanut venäjän opinnot vasta yliopiston kielikeskuksen kursseilla, ja käynyt juuri ja juuri kaikki A2-tason kurssit. Opiskelin siis vaihtoni aikana ainoastaan ulkomaalaisille suunnatuissa venäjän kielen ohjelmissa.

Pian vaihtoon saapumiseni jälkeen kävin tekemässä tasokokeen, jonka perusteella opiskelijat jaetaan ryhmiin. Itse päädyin tasokokeen jälkeen B1-tason ryhmään, mikä varmasti vastasikin tasoani tällä hetkellä. Tasokoe perustui todella pitkälti ainoastaan monivalintatehtäviin, jossa testattiin lähinnä kieliopin ja sanaston osaamista. Eli jos vain mahdollista, kielioppia kannattaa kerrata ennen vaihtoon lähtöä, jos haluaa päästä opintojen aluksi mahdollisimman korkeaan tasoryhmään.

Itse opetuksessa vaihto-opiskelijoille suunnatussa venäjän kielen ohjelmassa opetus jaettiin kolmeen eri osa-alueeseen: keskustelu/puhe (разговор), kielioppi (грамматика) ja lukeminen (чтение). Opettajien taso vaihteli melkoisesti: esimerkiksi oma keskusteluryhmän opettajani oli loistava, lukemisen opettajani menettelevä ja kieliopin opettajani surkea. Aiemmasta tiedosta poiketen ryhmän vaihtaminen oli yllättävän vaikeaa, sillä paikallinen kielikeskuksen opintovastaava ei antanut minulle pyynnöistä huolimatta lupaa vaihtaa ryhmää, vaikka olisin niin halunnut tehdä (juurikin sen huonon kieliopin opettajan takia). Näin ollen menin koko lukukauden samassa ryhmässä ja samojen opettajien kanssa.

Itse kielen oppiminen onkin sitten todella paljon omasta motivaatiosta ja asenteesta riippuvaista. Asuin itse asuntolassa jossa suurin osa asukkaista oli venäjän kielisiä, ja koen että tämä edesauttoi omaa kielen oppimistani paljon. Paikallinen opiskelijajärjestö auttoi myös ns. ”tandem-partnerin” löytämisessä, eli opetin kahdelle paikalliselle suomea kerran noin kerran viikossa tai kahdessa, ja he vastaavasti opettivat minulle venäjää. Koin tandem-järjestelyn aika toimivaksi, vaikka opiskelu toki tässäkin on todella paljon tandemeiden omasta aktiivisuudesta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, ei siinä oikein häviä myöskään mitään!

Arki vaihdon aikana

Koen, että oman vaihtoni aikana tulin viettäneeksi suurin piirtein 50/50 ajastani muiden vaihtareiden ja paikallisten kanssa. Muiden vaihtareiden tein useimmat Venäjän sisäisistä matkoistani – kävin Moskovassa, Viipurissa, Murmanskissa ja Velikij Novgorodissa vaihtoni aikana. Myös paikallisten kanssa tuli vietettyä paljon aikaa, sillä omassa asuntolassani ylivoimainen enemmistö asukkaista oli paikallisia/venäjää äidinkielenään puhuvia. Tulipa myös muutaman kerran istuttua asuntolalla iltaa paikallisten kanssa muutaman vodkapullon kera.

Pietari on suhteellisen iso ja kansainvälinen kaupunki jossa riittää paljon tekemistä sekä harrastusmahdollisuuksia, ja onkin pitkälti vaihtarin omista intresseistä kiinni, mitä haluaa vaihtonsa aikana tehdä. Itse keräsimme kasaan pienen muusikoiden ryhmän ja kävimme muutaman kerran paikallisilla vuokrastudioilla soittamassa. Myös urheilua yritin silloin tällöin harrastaa, mutta asuntolamme sanotaanko vähintäänkin rajalliset peseytymismahdollisuudet ja ahtaat asuntolahuoneet rajoittivat omaa liikunnan harrastamistani vaihdon aikana. Toki maksullisia kuntosalejakin löytyy, ja myös paikallisia urheiluseuroja tuntui olevan moneen lähtöön – pitää vain olla itse aktiivinen omien harrastusmahdollisuuksiensa kartoittamisessa!

Ennen kotiinpaluuta

Ennen lähtöä vaihdosta on tärkeää varmistaa, että saat todistuksen vaihdossa suoritetuista opinnoista esim. kotiyliopistoasia ja Kelaa varten. Myös virallisen (ja maksullisen) kielitaitotasokokeen suorittamista ennen kotiin paluuta kannattaa harkita, sillä vaihdon aikana sinulla melko ainutlaatuinen mahdollisuus siihen. Tasokokeissa on kuusi eri tasoa tarjolla (CEFR-astekoilla tasosta A1 tasoon C2) ja tasokokeen hinta vaihtelee vaativuusasteen mukaan siten, että alkeistasot ovat halvempia ja vaativimmat tasot kalleimpia. Tasokoe on luonnollisesti täysin vapaaehtoinen, mutta sen suoritettua saa virallisen sertifikaatin omasta kielen osaamisestaan, josta voi olla esim. myöhemmässä työnhaussa hyötyä. Lisätietoa tasokokeesta, hinnoista yms. löytyy osoitteesta: http://spbu.ru/science/expert/lang-centre/25281-trki.html. Sanottakoon vielä, että paikallinen kielikeskus ei maksa minulle kokeen mainostamisesta, vaan puhun ainoastaan omasta kokemuksesta.. J

On myös tärkeää lähteä maasta ennen kuin viisumi menee umpeen, sillä muuten voi seurata ongelmia maasta poistumisen ja tulevien Venäjän-matkojen kanssa. Tästä asiasta tosin ainakin oman vaihtoni aikana mainittiin moneen kertaan, joten se tuskin pääsee ihan helpolla unohtumaan.

Lopuksi

Venäjä vaihtokohteena ei luultavasti ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta kannattaa lähteä matkaan avoimin mielin, ja muistaa että oma asennoituminenkin ratkaisee paljon. Kannattaa myös miettiä jo etukäteen, mitä omalta vaihdoltaan haluaa: vaihdossa on mahdollista elää täydellisessä vaihtarikuplassa tai elää enemmän paikallisittain, opiskella intensiivisesti tai sitten vähän vähemmän, matkustaa tai olla matkustamatta. Suosittelen lämpimästi käymään myös muissa kaupungeissa kuin Pietarissa, sillä vaihtoaikana tähän on ainutlaatuinen mahdollisuus (kunhan ensin saa viisumin pidennysprosessin tehtyä). Myöskään kielitaitoa ei kannata liikaa murehtia, sillä joka tapauksessa venäjän taitosi tulee karttumaan vaihtosi aikana, kuin mitä se olisi karttunut vain Suomessa opiskelemalla!

Желаю Вам счастливого пути!

Tokion yliopisto, syksy 2016

Fysiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Tarvittavat asiat ennen lähtöä hoituivat aika hyvin yliopistolta tulleita ohjeita noudattaen. Alkuun ohjeet tulivat vain Helsingin yliopistolta ja hyväksymisen jälkeen ohjeet alkoivat tulla enemmän Tokion yliopiston puolelta. Hyväksymistieto tuli hyvässä vaiheessa toukokuussa, jolloin aikaa jäi hyvin vielä paperihommien hoitamiseen. Kunhan hakemukset ja muut sai täytettyä, niin kaikki hoitui sujuvasti. Itselleni ainoa yllättäen ilmennyt asia oli, että CoE on voimassa vain kolme kuukautta ja sen aikana täytyy myös saapua Japaniin. Tästä ei ollut kummankaan yliopiston ohjeissa mainittuna. Japaniin täytyy siis saapua sekä CoE:n että viisumin voimassaoloaikana. Suureksi onnekseni olin sattumalta varannut lentoni juuri CoE:n viimeiselle voimassaolopäivälle, joten ei tarvinnut alkaa selvittämään, mitä ongelmia sen vanheneminen voisi tuottaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yleistä

Aivan aluksi ensimmäisten päivien aikana oli haettava asumiskortti kaupungintalolta sekä rekisteröidyttävä terveysvakuutukseen, mutta tämä hoitui helposti parissa tunnissa, etenkin japanin kielitaidon avulla. Yliopistolla oli pian Japaniin saapumisen jälkeen orientaatio, jossa selvisi hyvin pikaisesti tehtävät asiat kuten apurahan saaminen. Apurahaa varten tarvitsi tilin Japanissa, mutta siihenkin ohjeet tulivat etukäteen sähköpostilla. Huom. tässä on kyseessä JASSO-apurahasta, joita kaikki lähtijät eivät saa, mutta myönnetään Japanissa. Tokion yliopistolla sekaannusta aiheutti monet erilaiset ulkomaalaiset opiskelijat, jotka usein kuitenkin niputettiin samaan jostakin syystä. Vaihto-opiskelijoita omalle fysiikan laitokselleni saapui yhteensä vain viisi, ja ensimmäinen orientaatio olikin vain meidän kesken ja kertoi juuri vaihtoon tärkeitä asioita. Tässä orientaatiossa jaettiin iso nippu papereita, joissa luki myös tiedot kahdesta muusta orientaatiokerrasta, joista ei oltu aiemmin mainittu. Kun menin toiselle orientaatiokerralle, selvisi, että se olikin lähinnä juuri ulkomaalaisille (90% kiinalaisille) opiskelijoille, jotka opiskelevat koko tutkintonsa Tokion yliopistossa. Tämän takia orientaatiossa oli vaihto-opiskelijalle lähinnä pelkkää turhaa tietoa. Nämä ulkomaalaisten opiskelijoiden yhdistetyt orientaatiokerrat tuottivat hieman hämmennystä, mutta niistäkin sai hyödyllistä tietoa irti, kunhan vältteli itselleen tarpeetonta asiaa kuten netissä tehtävää kurssi-ilmottautumista (vaihtarit hoitavat sen palauttamalla haluamansa kurssit paperilla).

Tarvittavat todistukset ja muut paperit oli etukäteisohjeissa hyvin ilmoitettu ja yllätyksiä ei niiden suhteen tullut. Passikuvia kunhan muistaa ottaa mukaan, niin muuten pärjää aika hyvin jo passin ja vaihtoonhyväksymistodistuksen avulla.

Terveydenhuoltoa en onneksi itse tarvinnut vaihdon aikana ollenkaan, mutta yksi yleinen yliopiston terveystarkastus oli, johon kaikkien piti osallistua. Siellä oli kaikki mielenterveyslomakkeista verikokeisiin ja röntgenkuviin asti. Kunhan matkavakuutus ja Japanin pakollinen terveysvakuutus ovat kunnossa, niin ongelmia ei pitäisi tulla sairaaloiden kanssa sairaustapauksissakaan.

Asuminen ja eläminen

Hain kesällä ennen vaihtoa kolmeen yliopiston asuntolaan, joista pääsin kolmanteen vaihtoehtooni. Kyseessä oli halpa ja vanha ja kaukana kampukseltani oleva asuntola. Vuokra oli yhteensä reilu 100 euroa kuussa laskien mukaan veden, sähkön ja kaasun. Lisäksi piti ostaa metrolippu pitkän matkan takia, joka oli noin 50 euroa kuussa. Ruokaan ja muihin ostoksiin pyrin käyttämään maksimissaan 20 euroa päivässä, mikä riitti todella hyvin, vaikka söin illallisen usein ulkona yliopiston lähellä. Lounasta sai koulun ruokaloissa noin viidellä eurolla päivässä. Kuussa kaikkineen rahaa kului yhteensä elämiseen noin 700 euroa sisältäen ruoat, asumiset ja matkat, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt tarvittaessa.

Asuntolani oli kuin tavallinen kerrostalo, mutta kaikki asukkaat olivat ulkomaalaisia opiskelijoita, tutkijoita tai professoreita. Ylemmissä kerroksissa asui myös paljon pariskuntia sekä lapsiperheitä. Koska asuntola oli kuin tavallinen kerrostalo, muihin asukkaisiin ei tullut pahemmin tutustuttua muuten kuin satunnaisesti törmäämällä käytävillä. Huoneessa oli oma vessa, suihku ja keittiö sekä sänky, pöytä ja kaapit. Lakanat ja peitot sai vuokrattua asuntolalta, mutta hintataso oli samaa puoleksi vuodeksi kuin ostamalla omat. Vuokraaminen lähinnä säästi vaivaa, kun ei ensimmäisenä päivänä tarvitse lähteä lakanaostoksille, vaan kaikki on huoneessa valmiina. Lautaset yms ruokailuvälineet täytyi kuitenkin kaikki ostaa itse, mutta halvalla ostaessa ei niihinkään paria kymmentä euroa enempää kulunut.

Asuntolassa ei muuten ollut asumisen kanssa ongelmia, mutta talvella iso ikkuna ja sen vuotavat reunat laskivat huoneen lämpötilan hyvin alas. Huoneessa oli sähkökäyttöinen ilmastointilämmitys, mutta sitä käytin vain hereillä ollessani. Kun ilmat kylmenivät, täytyi minun ostaa eristeteippiä ikkunan reunoihin, minkä ansiosta sain pidettyä sisälämpötilat siedettävissä lukemissa.

Opiskelu ja opetus

Opintojen valinta täytyi tehdä itse ja omalla vastuulla. Niihin tarvitsee oman valvovan professorin hyväksynnän, mutta itse sain täysin vapaasti valita omat kurssini. Suurinta huomiota täytyi kiinnittää vain Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin eli viisi kurssia per lukukausi Tokion yliopistolle. Kurssien opintopistemäärillä ei ollut väliä.

Ainakin fysiikan laitoksella kurssit vaihtuivat (lähes) kaikki vuosittain, joten edellisen vuoden kurssit ja Helsingin yliopistolle hakemusvaiheessa palautettu kurssilomake eivät auttaneet. Vasta keväällä ja kesällä ennen vaihtoa sain katsottua oikeat kurssit. Lopullisen valinnan tein vasta Japanissa kyselemällä tietoja miettimistäni kursseista valvovalta professoriltani.

Kurssit olivat hyvin helppoja käydä verrattuna Helsingin yliopiston fysiikan kursseihin. Lähes kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko, mutta kotona tehtäviä läksyjä ei ollut ja loppukoetta ei ollut millään valitsemistani kursseista. Kurssien arvosanat määräytyivät vain paikallaolojen sekä parin palautettavan lyhyehkön esseen perusteella. Kursseista tunsin pääseväni hyvinkin helpolla ja pienellä vaivalla. Tähän vaikutti myös, että pystyin valitsemaan pieniä ja helppoja kursseja, koska opintopistemäärällä ei ollut merkitystä.

Vaikka kursseja oli vain muutama ja ne olivat helppoja, yliopistolla tuli silti vietettyä suurin osa viikosta. Ajasta lähes kaikki kului tutkimusryhmän parissa. Kuuluminen johonkin tutkimusryhmään on pakollista ja tämän ryhmän johtava professori on oma valvova professori. Koska ryhmän parissa tulee vietettyä kaikki päivät tehden tutkimusta, on sopivan ja kiinnostavan ryhmän valinta tärkeää. Tämä on etenkin fysiikan laitoksella, en tiedä, miten muualla menetellään. Yliopistossa lähes kaikki kaverit syntyivätkin omasta tutkimusryhmästä, kun kaikki aika vietettiin heidän kanssaan jutellen ja työskennellen. Tutkimus oli kiinnostavaa, joten paikallaoleminen ei haitannut. Vaihtarina oli kuitenkin melko vapaata gradua/väikkäriä kirjoittaviin verrattuna, joten omia vapaapäiviäkin sai ainakin omassa ryhmässäni luotua. Tiukemmat professorit tai muuten vaan täysin Tokion elämäntyyliin haluavat voivat kyllä viettää kaiken ajan viikonloppuja myöten ryhmänsä kanssa. Itse olin paikalla suurimman osan arkipäivistä, mutta niinäkin päivinä yliopistolla tuli oltua aamukymmenestä iltakymmeneen.

Hyödyllistä tietoa

Itse olin ollut jo lukiossa vuoden vaihdossa Japanissa ja osasin japaniakin jo hyvin ennen tätä vaihtoa, joten sopeutuminen hoitui todella helposti. Suurin pelkoni oli yksin ruoan laitto, kun paikallisten kauppojen ruokia ei tunne ollenkaan. Tämäkin hoitui kuitenkin melko helposti ja muutamassa viikossa kauppaan ehti tottua hyvin. Tokion yliopistoon on melko korkea Japanin kielen vaatimus etenkin Helsingin yliopiston osalta, joten kielen osalta ei luulisi kenellekään suuria ongelmia koituvan.

Kännykkään netin saaminen mahdollisimman nopeasti on monelle oletettavasti tärkeää. Tässä on ongelmana usein, että virallisen liittymän saamiseen tarvitsee japanilaisen luottokortin, ostaa liittymän sitten mistä tahansa. Itselläni oli onneksi yksi japanilainen ystävä Tokiossa, minkä avulla sain maksettua käteisellä ystävälleni kännykän netti-sim-kortin. Lisäksi on myös tarjolla viikoista muutamiin kuukausiin olevia prepaid-netti-simejä, mutta niiden hintataso on selvästi korkeampi puoleksikin vuodeksi. Yliopistolla sekä asuntolalla oli ilmainen WLAN, mutta muuten liikenteessä on melko vähän langattomia nettejä, joten netin hommaaminen kännykkään kannattaa selvittää jo ennen lähtöä Suomesta.

Fudanin yliopisto, lukuvuonna 2016–2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen Kiinaan lähtöä kannattaa ajoissa tarkistaa passin voimassaoloaika sekä hakea opiskeluviisumia Kiinaan. Koko lukuvuoden kestävää vaihtoa varten haetaan 30 päivän X1-viisumia, joka vaihdetaan Kiinassa ensimmäisen kuukauden aikana oleskeluluvaksi. Yhden lukukauden mittaista vaihtoa varten haetaan X2-viisumia. Lisäksi kannattaa hankkia matkavakuutus.

Ennen lähtöä Fudanin yliopistolta tulee hyväksymiskirje, joka sisältää hyväksymistiedon (admission notice), ohjekirjeen ja kampuksen kartan. Ohjekirje kannattaa lukea huolellisesti, ja kannattaa huolehtia, että kaikki ohjekirjeessä mainitut dokumentit (ainakin admission notice, visa application form ja passikuvat) tulevat mukaan Fudanin yliopiston alkubyrokratiaa varten.

Viisumiasioista johtuen Kiinaan ei saa saapua kuin vasta muutama päivää ennen yliopistoon rekisteröitymistä. Kannattaa siis ostaa lennot vasta, kun yliopiston ohjekirje on saapunut ja tietää milloin rekisteröityminen alkaa. Itse lensin Kiinaan 26.8. ja rekisteröityminen yliopistolle alkoi 28.8.

Shanghaissa on kaksi lentokenttää: Shanghai Pudong ja Shanghai Hongqiao. Suurin osa kansainvälisistä lennoista saapuu Pudongin lentokentälle. Pudongin lentokentältä Fudanille voi kulkea metrolla, lentokenttäbussilla tai taksilla. Metromatka (linjat 2 ja 10) lentokentältä yliopistolle kestää lähes kaksi tuntia ja maksaa 7 RMB. Ulkomaalaisten opiskelijoiden asuntolaa lähin metroasema on Jiangwang Stadium (linja 10). Lentokenttäbussi numero 4 kulkee suoraan lentokentältä yliopiston läheiselle Wujiaochang-metroasemalle. Bussimatkassa kestää noin puolitoista tuntia ja lippu maksaa 20 RMB. Taksimatka taittunee hieman nopeammin ja kustantaa noin 200–300 RMB.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäiseen viikkooni Fudanin yliopistossa liittyi paljon byrokratiaa. Yliopistolle rekisteröidytään ohjekirjeen ilmoittamana ajankohtana. Rekisteröitymiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa – muistan jonottaneeni paikalla toista tuntia ja joutuvani palaamaan vielä seuraavanakin päivänä, sillä en ehtinyt saada kaikkia rekisteröitymisen osia tehtyä ennen kuin rekisteröitymispisteet suljettiin.

Rekisteröitymistä varten tarvitaan kiinalainen osoite ja puhelinnumero. Mukaan kannattaa ottaa passi, kaikki yliopiston ohjekirjeessä mainitut dokumentit, passikuvia ja käteistä rahaa. Helpoin tapa saada käteistä on nostaa sitä ATM-automaateilta, tosin ainakin oma suomalainen pankkini verottaa tästä melko suuren summan – paljon enemmän kuin muissa ulkomaissa. Käteistä valuuttaa voi Kiinassa vaihtaa missä tahansa pankissa, erillisiä valuutanvaihtotoimistoja ei ole.

Kiinan opetusministeriön säädöksen mukaan kaikkien Kiinan ulkomaalaisten opiskelijoiden pitää ostaa kiinalainen yliopiston tarjoama sairasvakuutus, riippumatta siitä onko sairasvakuutusta myös kotimaasta ostettuna. Fudanin yliopistolla tämä maksoi 400 RMB ja se ostettiin rekisteröityessä yliopistolle. Kyseisen vakuutuksen kattavuus on melko huono ja epäselvä, eivätkä edes julkisten sairaaloiden englanninkieliset palvelut kuulu vakuutuksen piiriin. Suosittelisin ehdottomasti vakuutuksen hankkimista myös Suomesta.

Opiskelen Fudanissa kiinan kielen opinto-ohjelmassa. Kyseiseen ohjelmaan opiskelemaan tulevat osallistuvat kielikokeeseen rekisteröitymistä seuraavina päivinä. Kokeessa on kaksi osaa: kirjallinen tietokoneella tehtävä osio ja suullinen osio opettajan kanssa. Kirjallinen osuus oli todella vaikea aikarajoitteensa vuoksi, sillä tunnissa piti ehtiä vastaamaan 60 kysymykseen. Suullinen koe puolestaan sisälsi rentoa juttelua opettajan kanssa. Kielikokeen perusteella määritetään, minkä kielitason tunneille opiskelija menee. Kielikokeesta ei kuitenkaan kannata stressata liikaa, sillä tasoa voi vielä vaihtaa ensimmäisen viikon aikana.

Ensimmäisinä viikkoina osallistuin myös kahteen orientaatiotilaisuuteen yliopistolla: ensimmäinen oli yliopistotasoiseen vaihto-ohjelmaan osallistuville suunnattu orientaatiotilaisuus, jossa kerrottiin Fudanin yliopiston säännöistä ja käytännöistä. Toinen oli paikallisen poliisin pitämä, jossa viisumiasiat nousivat tärkeimmäksi aiheeksi.

Kiinan lain mukaan ulkomaalaisten on ilmoittauduttava paikalliselle poliisille 24 tunnin sisällä maahantulosta. Jos asut Fudanin yliopiston asuntolassa, yliopiston asuntolan henkilökunta hoitaa asian puolestasi.

Yliopiston stipendiä varten minun piti avata pankkitili kiinalaisessa ABC-pankissa. Huom. vaihtoyliopiston apuraha kuului Helsingin yliopiston ja Fudanin yliopiston vaihtosopimukseen 2016-2017 asti. Sopimus on uusittu ja lähtijät ovat nykyisin vastuussa omista elin- ja asumiskuluista. Lähin pankki löytyy aivan Fudanin yliopistokampuksen pääportin vierestä. Pankin avaamista varten tarvitsin passin ja kiinalaisen puhelinnumeron. Mikäli et vielä puhu kiinaa kovinkaan hyvin, kannattaa pankkiin mennä jonkun kieltä paremmin osaavan kanssa, sillä englanninkielistä palvelua ei käytännössä ollut.

Pankin avaamisen lisäksi minun piti hankkia opiskelijakortti, jonka pystyi hankkimaan kampukselta määrättynä ajankohtana. Opiskelijakortille ladataan rahaa ja sitä voi käyttää muun muassa yliopistoruokalassa ruokailun maksamiseen.

Saavuin Kiinaan X1-viisumilla, joten kyseinen viisumi piti vaihtaa oleskeluluvaksi 30 päivän sisällä maahantulosta. Oleskelulupaa varten tarvitaan terveystodistus (physical examination). Rekisteröityessä yliopistoon ilmoittauduin myös terveystarkastukseen, joita järjestetään kampuksella lukuvuoden alussa. Terveystarkastus maksoi noin 660 RMB. Yliopiston pihalle ajoi bussi, jossa otettiin röntgenkuva keuhkoista, ultraääni sekä näkötesti. Terveystarkastuksessa otettiin myös verikoe ja täytettiin erilaisia lomakkeita. Terveystarkastuksen jälkeen meni noin viikko terveystodistuksen valmistumiseen.

Saatuani valmiin terveystodistuksen menin poliisiasemalle hakemaan oleskelulupaa. Tämä on tehtävä viimeistään 30. päivänä maahantulosta. Oleskelulupaa hakiessa tarvitset mukaasi passin, yliopiston admission noticen, vuokrasopimuksen, terveystodistuksen sekä passikuvia. Lisäksi poliisiasemalla täytetään lupahakemus. Oleskeluluvan hakemiseen kannattaa jälleen kerran varata aikaa: itse en usean tunnin jonottamisesta huolimatta saanut lupaa haettua yhtenä päivänä, vaan jouduin palaamaan poliisiasemalle seuraavana aamuna. Kun hain oleskelulupaa, sain paperisen todistuksen joka olisi (passin sijasta) oikeuttanut minut matkustamaan manner-Kiinassa. Manner-Kiinan ulkopuolelle ei voi tänä aikana lähteä.

Asuminen

Helsingin yliopiston ja Fudanin yliopiston väliseen kiinan kielen opintojen vaihto-ohjelmaan osallistuville kuuluu ilmainen majoitus kampuksella. Huom. vaihtoyliopiston ilmainen asuminen kuului Helsingin yliopiston ja Fudanin yliopiston vaihtosopimukseen 2016-2017 asti. Sopimus on uusittu ja lähtijät ovat nykysisin vastuussa omista elin- ja asumiskuluista. Huoneet ovat pääasiassa ulkomaalaisten opiskelijoiden asuntolan vanhemmissa sivurakennuksissa. Asuntolassa jaamme kaksi kylpyhuonetta neljän kämppäkaverin kesken, mutta kaikilla on omat makuuhuoneet. Makuuhuone on todella pieni ja varusteltu sängyllä, vaatekaapilla ja kirjoituspöydällä. Keittiötä asunnoissa ei ole, mutta asuntolan päärakennukselta löytyy kaikkien ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa jaettuja keittiöitä. Asuntolan päärakennus on uudempi. Sen asunnoissa nukutaan pääsääntöisesti kahden hengen huoneissa. Ulkomaalaiset opiskelijat ja kiinalaiset opiskelijat asuvat eri asuntoloissa.

Monet ystäväni asuvat yliopiston ulkopuolella. Shanghain vuokrataso on suunnilleen sama kuin Helsingissä, tosin vuokrat vaihtelevat paljon alueesta riippuen. Mikäli vuokraat asunnon yksityiseltä, kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota asunnon sijaintiin ja kulkuyhteyksiin. Matkat Shanghain sisällä saattavat nimittäin kestää jopa reilusti yli kaksi tuntia. Kannattaa myös tarkistaa, että teet virallisen vuokrasopimuksen vuokranantajan kanssa, sillä tarvitset sopimusta poliisille ilmoittautumiseen ja oleskeluluvan hakemiseen.

Opiskelu ja opetus

Kiinan kielen opinto-ohjelmassa en voi itse valita kurssejani, vaan ne määriytyvät tasoryhmän mukaan. Opetusta on noin 20 tuntia viikossa ja se jakautuu erilaisiin kiinan tunteihin: kuullunymmärtämiseen, intensiiviseen lukemiseen, ekstensiiviseen lukemiseen, puhekieleen ja kirjoittamiseen. Koulupäiväni alkavat useimmiten jo klo 8:00 ja päättyvät lounasaikaan. Opetus on yläastemaista, sillä opiskelemme samassa luokassa samojen luokkakavereiden kanssa joka päivä. Oppitunnit ovat 45 minuutin mittaisia ja läksyjä tulee suhteellisen paljon. Kaikilla tunneilla on läsnäolopakko, ja mikäli poissaoloja on enemmän kuin 30 % et pääse kurssista läpi.

Opetuksen taso vaihtelee paljon opettajasta riippuen. Jotkut tunnit tuntuvat todella hyödyllisiltä ja toisilla istumisella ei tunnu edistävän omaa oppimista paljoakaan. Vaikka en sanoisi tämän olevan tehokkain mahdollisin keino oppia kiinan kieltä, on oma kielitaitoni silti kehittynyt kuluneen yhdeksän kuukauden kanssa huimasti ja käytän nyt kieltä sujuvasti.

Yhdessä lukukaudessa suoritetaan kaksi kiinan kielen tasoa. Yhteen tasoon käytetään siis aina noin kahdeksan viikkoa, ja tenttien jälkeen siirrytään seuraavalle tasolle. Tason yli voi myös hypätä, mikäli tentit menevät hyvin. Oppikirjojen ostamiseen on täällä mennyt yllättävän paljon rahaa: uutena ostetut yhden tason oppikirjat ovat maksaneet minulle yli 200 RMB. Vuodessa olen siis käyttänyt noin 800 RMB eli yli 100 euroa oppikirjoihin.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Elämä Shanghaissa on kätevää – en esimerkiksi edes muista milloin olisin viimeksi käyttänyt pankkikorttia, sillä puhelimen WeChat Pay ja Alipay -sovelluksilla maksaminen on kätevämpää niin katuruokakojulla kuin ostoskeskuksessakin. Kaupunki on myös jatkuvassa muutoksessa – esimerkiksi tämän vuoden aikana Shanghaihin on ilmestynyt monta hieman Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmää muistuttavaa yritystä ja lainapyörän saa käyttöönsä 1 RMB maksulla.

Shanghaissa liikkuminen on mielestäni kätevintä metrolla. Kannattaa ostaa 20 RMB arvoinen metrokortti, johon voi ladata rahaa. Sama metrokortti käy maksuvälineenä myös busseissa ja takseissakin. Julkinen liikenne Shanghaissa loppuu iltaisin noin kello 22-23 aikaan metro- ja bussilinjasta riippuen. Tämän jälkeen kulkeminen tapahtuu takseilla, joiden hintataso on paljon Suomea halvempaa.

Shanghain hintataso on Suomea alhaisempi, mutta esimerkiksi länsimaisista tuotteista voi joutua maksamaan Suomea kalliimman hinnan. Olen aina tuntenut oloni todella turvalliseksi Shanghaissa – jopa turvallisemmaksi kuin kotona Helsingissä. Etenkin turistialueilla kannattaa kuitenkin pitää arvotavarat turvassa taskuvarkaiden varalta.

Kannattaa hyödyntää Fudanin yliopiston tarjoamia palveluita: opiskelijaruokaloista saa niin aamupalaa, lounasta kuin illallistakin ja yliopistolla on käytössä ilmaisia liikuntatiloja kuten kuntosali, sulkapallo-, koripallo-, tennis- ja lentopallokentät, pingispöytiä sekä kesäisin auki oleva uima-allas.

Fudanissa ulkomaalaiset opiskelijat tutustuvat todella helposti toisiinsa, etenkin jos asuu yliopiston asuntolassa. Fudanin yliopiston DIA (Department of International Affairs) järjestää myös erilaisia tapahtumia ja esimerkiksi Language Partner ja Fudan Buddy -ohjelmia, jossa kiinalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Suosittelen ehdottomasti liittymään myös Fudanin kerhoihin ja opiskelijatoimintaan, vaikka kiinan kieli ei aluksi sujuisikaan kovin hyvin – itse liityin sekä kuoroon että tanssikerhoon, ja olen saanut kummastakin paljon paikallisia kavereita kummastakin sekä oppinut lisää kiinan kieltä.

Hokkaidon yliopisto, lukuvuonna 2015-2016

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymistiedon Hokkaidon yliopistosta syyskuussa alkaviin opintoihin huhtikuussa. Hakemusten palauttaminen viisumia ja asuntolaa varten alkoi heinäkuussa sähköpostin välityksellä. Kommunikointi yliopiston päästä oli nopeaa ja järjestelmällistä sekä ohjeistus erittäin riittävää. Koska vaihto-ohjelmani (JLCSP -ohjelma) on tarkoitettu japanin pääaineopiskelijoille, kaikki kommunikointi hoidettiin pääasiassa japaniksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopisto määräsi jokaiselle vaihto-oppilaalle oman tuutorin, jonka tarkoitus oli opastaa vaihto-opiskelijaa kohdemaan byrokratiassa ja varmistaa, että jokainen tarpeellinen virastoasia tuli suoritettua. Tuutori ei välttämättä ole japanilainen. Oma tuutorini oli kiinalainen, joka osasi sujuvasti englantia, mutta jonka japani oli vaatimattomampaa kuin omani. Tämä oli lievä pettymys, sillä kaikki toimenpiteet hoituivat virastoissa japaniksi eikä näin oman kielitaitoni tullessa vastaan ollut ketään, jolta olisin voinut hakea apua. Kielikompurointia lukuun ottamatta tuutorini hoiti kaikki asiat niin mallikkaasti, ettei minun pitänyt muuta tehdä kuin seurata häntä virastosta toiseen. Virastokierrokseen kuului mm. japanilaisen pankkitilin avaaminen, rekisteröityminen paikalliseen virastoon (区役所), kansallisen sairasvakuutukseen rekisteröityminen sekä ilmoittautuminen yliopistolle. Tuutorin avustuksen ollessa riittämätön kannattaa ystävystyä muiden vaihtareiden kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Alkubyrokratiasta ei kuitenkaan tarvitse ottaa turhaa stressiä, sillä yliopistolla oli ainakin omana vuonnani step by step -ohjeet saapuville opiskelijoille.

Puhelinliittymän avaaminen voi olla haastavaa, sillä monet operaattorit tarjoavat nykyään kytkykauppoja, jossa on ostettava uusi puhelin sekä sitouduttava liittymään ainakin vuodeksi. Liittymän sulkemisesta vuoden sisällä seuraa rangaistusmaksu. Moni vaihto-opiskelija päättikin jättää liittymän avaamatta ja sen sijaan osti paikallisissa tavarataloissa myytävän prepaid-data-kortin, jolla pystyi käyttämään (joskus hidasta) internetiä puhelimessa.

Asuminen

Oman rauhan ja Sapporon Helsinkiä edullisemman hintatason vuoksi päätin hakea omaa asuntoa. Asunto löytyi helposti ottamalla yhteyttä opiskelijakuntaan (Seikyou, 生協 englanniksi CO-OP) josta minut ohjattiin opiskelijoille tarkoitetulle asuntoesittäjille. Sain aivan yliopistokampuksen vierestä pienen, kalustetun yksiön. Asunnon varaaminen hoitui sähköpostitse, vaikkakin saapumisen jälkeen oli luvassa vielä paljon täytettäviä lomakkeita, muun muassa kotivakuutuksen hakeminen. Tämän lisäksi muuttamiseen vaadittiin vähintään vuoden vuokrasopimus (sain neuvoteltua tämän 2 viikkoa lyhemmäksi) sekä yhden kuukauden takuuvuokra. Japanissa kovin yleistä palkkiorahaa ei vaadittu. Normaalisti asunnon vuokraajan olisi pitänyt saapua Japaniin vajaa kaksi viikkoa etukäteen vakuutuksen yms. hoitamisen vuoksi, mutta sain sovittua asian niin että pääsin muuttamaan asuntoon heti seuraavana päivänä saapumisestani. Vaikka Japanissa seurataankin tiukasti sääntöjä, kannattaa aina yritellä neuvotella asiasta.

Ainakin omana vaihtovuotenani vain JLCSP-ohjelman saivat hakea omaa asuntoa. HUSTEP-linjan opiskelijoiden kannattaa varmistaa asia etukäteen yliopistolta.

Elinkustannukset

JLCPS-ohjelman stipendiehdot eroavat HUSTEP-linjasta ja lopulta en saanut vaihtoni ajaksi minkäänlaista stipendiä. Pärjäsin kuitenkin hyvin rahoittamalla elämiseni säästöillä, liikkuvuusapurahalla, opintotuella, osa-aikatöillä, vanhempieni avustuksella sekä pienellä määrällä opintolainaa. Varsinkin töiden saamiseksi verkostoituminen ja nimenomaan paikallisiin ihmisiin tutustuminen on tärkeää. Sain osa-aikatyöni vaivattomasti tuttuni kautta ja avustaessani paikallisessa Suomi-seurassa minua pyydettiin moneen projektiin mukaan, minkä koen olleen erittäin tärkeää kielitaitoni kehittymiselle sekä työkokemusten puolesta. Tapasin myös ihmisiä, joihin voin olla yhteydessä vaihtoni päätyttyä töiden merkeissä.

Syöminen ulkona on edullista ja myös yliopiston kampuksen ruokalat ovat erittäin opiskelijaystävällisiä. Japanissa vihannekset ja hedelmät ovat paljon Suomea kalliimmat, mutta vihannestoreilta saattaa löytää kauden vihanneksia edullisin tarjouksin.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Tutustuessani paikallisiin jätin ehkä satunnaisia tapauksia lukuun ottamatta tietoisesti väliin monet vaihto-oppilastapahtumat. Olin päättänyt vaihto-opiskelun Japanissa olevan ensisijaisesti kieliharjoittelua ja verkostoitumista varten, joten halusin välttää vaihto-opiskelijapiireihin jumittumiseen. Tämän lisäksi yllätyin kovin muiden vaihto-oppilaiden nuoruudesta. Suurin osa vaihto-opiskelijoista oli aasialaisia ja monet heistä olivat minua jopa 5 vuotta nuorempia. Olin itse vaihtoon lähtiessä 24.

Japanilainen yliopisto-opiskelu eroaa suomalaisesta lähinnä koulumaisuudellaan. Ajoissa olemista, aikataulussa pysymistä, ryhmätöitä ja läsnäoloa painotetaan huomattavasti enemmän kuin mihin olin tottunut. Varsinkin syyslukukaudella tämä aiheutti itselleni ahdistusta, koska tunsin, että minua kohdeltiin kuin lasta. Vaatimustaso kursseilla vaikutti myös aluksi hurjalta, mutta saatuani syyslukukauden arvosanat kävikin ilmi, että arvostelu on kovin löysää. Useat kurssit olivat kuitenkin muutamaa hutia lukuun ottamatta laadukkaita ja koin oppivani paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja japanin kielestä. JLCSP- ja HUSTEP-linjan kurssitarjonta on aikalailla samanlainen, mutta JLCSP-linjan opiskelijoille tarjotaan muutama japanin kieleen liittyvä kurssi japaniksi, joille linjan ulkopuoliset eivät voi osallistua. Nämä kurssit tukivat paljon japanin opiskelua.

Opiskeluohjelmaani sisälsi lähinnä japanin kursseja, juuri mainitsemani JLSCP-ohjelman kursseja sekä vapaaehtoisia englanninkielisiä luentoja. Otathan huomioon, että kv-toimiston vaatimukset kurssisuoritusten määrästä ovat korkeammat kuin mitä oma paikallinen vaihto-ohjelmasi saattaa vaatia. Kertaa siis hyvissä ajoin laatimasi opintosuunnitelma ja varmista kurssien riittävyys liikkumisapurahan saamiselle sekä Kelan opintotuelle.

Muuta hyödyllistä tietoa

Sapporo elinympäristönä ei ole suomalaiselle eksoottinen, mutta kooltaan se on loistava pyöräilylle. Talvi on huomattavasti lumisempi kuin Helsingissä ja kaasulämmityksen kalleuden takia kannattaa vaihtoon varautua riittävillä talvivaatteilla. Matkustelin vapaa-ajalla paljon, mutta varsinkin Hokkaidon mahtavat luontonähtävyydet vaativat usein autoa, joten ajokortti tai ajokortillinen ystävä on välttämätön.

University of Sydney, syksy 2016

Yleisen kielitieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Kuten kaikki tietävät ja varoittelevat, koko prosessi ennen itse vaihtoon lähtöä kestää todella kauan. Tiesin kyllä tämän itsekin, mutta olin asennoitunut siihen oikein, jolloin aika ennen itse lähtöpäivää meni kuin siivillä. Sain tiedon vaihto-opiskelijaksi hyväksymisestä kesäkuussa 2015, vaihtoaikani tulisi olemaan syyslukukausi 2016. Tämän jälkeen laitoin hakemukset kohdeyliopistoon vetämään syksyllä 2015, ja aivan lopullisen varmistuksen Sydneystä sain maaliskuussa 2016. Odottavan aika oli pitkä, mutta kaiken kaikkiaan käytin tämän pitkän ajan hyödykseni: luin ja selvitin melkein kaiken mahdollisen Sydneystä ja Australiasta. Tämä oli oma valmistautumiseni vaihtoon, sillä pidän asioiden selvittämisestä etukäteen. Kevät ennen lähtöä olikin kiireistä aikaa. Hankin mm. lennot, vakuutukset, vahvistin kurssivalintani ja suunnittelin pakkaamista. Vaihtoon valmistautumiseen liittyy kaikenlaista suurta, mutta myös pientäkin muistettavaa. Henkilökohtaisesti suosittelen juuri ottamaan selvää asioista jo täällä Suomessa. Oli huomattavasti helpompaa saapua väsyneenä pitkien lentojen jälkeen kohdekaupunkiin, kun tiesin jo etukäteen miten junalla liikutaan, montako pysäkkiä minun täytyy kulkea päästäkseni hostellille, ja millaisen matkakortin minun pitää ostaa.

Asuminen

Asuminen ja sen järjestely on varmasti monille se isoin kuuma peruna vaihtoon lähdössä. University of Sydneyn kautta on mahdollista vuokrata erilaisia asumismuotoja, jotka sijaitsevat todella lähellä kampusta. Näillä tarkoitan lähinnä asuntoloita, eli joko jaettuja huoneistoja (6-8 hengen) omilla pienillä huoneilla, tai sitten ihan kokonaisia miniyksiöitä. Tämä asumismuoto on kuitenkin ihan hervottoman kallis vaihtoehto, eli jos olet valmis suoltamaan asumiseen yli tuhat euroa kuussa, löydät varmasti itsellesi jotain sopivaa.

Olin varannut ensimmäiselle viidelle päivälle hyvän hostellin aivan Sydneyn päärautatieaseman vierestä, ja sieltä käsin kävin etsimässä itselleni kotia vaihdon ajaksi. Meille järjestelmällisille suomalaisille tämä vaihtoehto saattaa kuulostaa vähän riskialttiilta, mutta Sydneyn vuokrausmarkkinoilla on todella vaikea sopia mitään viikkoja etukäteen, sillä tarjontaa on lähinnä periaatteella ”nyt heti”. Missään nimessä mitään huonetta ei pidä vuokrata etukäteen ennen kohdekaupunkiin menoa! Menin siis Sydneyyn kaksi viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, jolloin minulla oli aikaa etsiä asunto sekä tutustua kaupunkiin. Ehdottomasti tärkein vinkkini on katsoa oikeasti miltä alueelta aikoo vuokrata huoneen. Alun perin olin ajatellut, ettei sijainnilla ole niin hirveästi väliä, sillä julkinen liikenne on hyvä ja kattava, kuten esimerkiksi Helsingissä. Tämän idean sainkin unohtaa jo melkein heti, kun minulle selvisi käytännössä, miten mahdottoman iso kaupunki Sydney on maantieteellisesti. En haluaisi käyttää aamustani yhtä kokonaista tuntia vain siihen, että pääsen kampukselle, koska sekin oli aivan normaalia esimerkiksi paikallisten opiskelijoiden keskuudessa. Selailin monia eri vuokraussivustoja, ja kävin katsomassa muutamia huoneita. Mikään niistä ei oikein tuntunut sopivalta, kun oli kuitenkin tarkoitus löytää huone, joka olisi kalustettu. Lopulta löysin erään ilmoituksen, jossa ei ollut yhtäkään kuvaa (aina pieni riski), mutta joka kuulosti paperilla mukavalta, ja joka sijaitsi vain vartin kävelymatkan päässä kampukselta. En voinut uskoa onneani, kun kävin katsomassa asuntoa! Minulla olisi oma huone täysin kalustettuna parisängyllä, työpöydällä, vaatekaapilla ja lipastolla, minulla olisi vain kaksi kämppistä, jotka molemmat olivat työssäkäyviä aikuisia naisia, ja ennen kaikkea talo oli suhteellisen siisti ja käytännöllinen, vaikkakin vanha, mikä on myös eräs Sydneyn asuntomarkkinoiden piirteistä. En edes ehtinyt näytöstä takaisin hostellille, kun sainkin jo tulevilta kämppiksiltäni viestin, että voisin muuttaa tähän huoneeseen. Tästä asunnosta ja niistä kahdesta kämppiksestä tuli minun koti kaukana kotoa, parempaa en olisi voinut toivoakaan. Parhainta oli myös juurikin tuo vartin kävelymatka kampukselle, koska sen avulla säästin melkoisen summan rahaa. Asunnon etsimisessä kannattaa muistaa kärsivällisyys sekä maalaisjärki, niillä pääsee jo todella pitkälle.

Opiskelu ja opetus

Orientaatioviikko meni lähinnä erilaisten infojen ja aktiviteettien parissa mitä vaihtareille oli järjestetty. Suosittelen osallistumaan edes johonkin näistä, sillä yliopiston pääkampus on valtava, ja siellä voi helposti eksyä, jos ei tutustu alueeseen ja rakennuksiin kunnolla. Alkubyrokratiassa raastavinta meille järjestelmällisille eurooppalaisille oli lähinnä hallinnollisten asioiden hitaus sekä asioista informointi. Jotta pystyt lopullisesti varmistamaan paikkasi kursseilla, sinun pitää odottaa vaihtokoordinaattorilta saapuvaa sähköpostia ohjeineen. Sitä sähköpostia odotin itse melkein 1,5 viikkoa, mutta lopulta sain sen ja pääsin varsinaisesti kirjoille yliopistoon. Tämä oli tehtävä, jotta pystyin hakemaan opiskelijakortin sekä hakemaan Sydneyn julkisen liikenteen opiskelija-alennuslippua. Korttia haetaan nettilomakkeella, ja se postitetaan sinulle kotiosoitteeseen. Suosittelen tätä ehdottomasti, sillä julkinen liikenne on todella kallista Sydneyssä, eli kaikenlaiset alennukset ovat vain plussaa. Opiskelijakortin lunastaminen on myös todella helppoa sen jälkeen, kun olet päässyt kirjoille yliopistoon, sillä sekin hoituu netissä. Itse fyysinen kortti pitää vain käydä hakemassa opiskelijapalveluista. Myös näissä alkubyrokratiaan liittyvissä asioissa on hyvä olla itse aktiivinen ja selvittää asioita, noin isossa yliopistossa harvoin kun kädestä pitäen mitään kerrotaan.

En varsinaisesti tiennyt mitä odottaa University of Sydneyssä opiskelulta ennen lähtöä. Kuten tavallisesti Australialaisissa yliopistoissa, suoritin neljä kurssia, jotka olivat kaikki Sydneyn opintopisteissä 6 opintopisteen suuruisia. Viikkotunneissa mitattuna minulla oli melko kevyt lukujärjestys, mitä muutamat paikalliset opiskelijat kadehtivat. Alussa kurssit tuntuivat melko samanlaisilta, mutta vähitellen aloin ymmärtää, miten erilaista opiskelu Sydneyssä oikeasti onkaan. Toki jotkut Helsingin yliopiston pääaineista ovat todella työläitä ja raskaita, mutta oma pääaineeni ei kuulu näihin. En ole koskaan joutunut tekemään niin paljon töitä yliopiston eteen kuin Sydneyssä, sillä kurssit ovat todella suuritöisiä. Luentojen lisäksi on paljon luettavaa, joka viikko palautettavia laajoja tehtäviä, isoja esseitä, ryhmätöitä yms. Työmäärä pelotti, mutta motivoituneella asenteella siitäkin selvittiin. Enkä toki voi sanoa, että jokainen vaihto-opiskelija olisi sitä mieltä, koska jokainen pääaine on varmasti erilainen. Opetus oli myös hieman erilaista kuin Suomessa, mutta pienehkö pääaineeni oli pienehkö myös Sydneyssä, joten vältyin massaluennoilta mitä esimerkiksi kaupallisen alan kursseilla on. Lukukausi huipentuu tenttiviikkoihin, mutta onneksi minulla oli vain yksi tentti, sillä muilla kursseilla suoritustapa oli esseitä ja muita laajoja kirjoitustöitä. Tahdon painottaa sitä, että kannattaa ehdottomasti kysyä koevalmisteluista etukäteen joko luennoitsijalta tai joltain kurssikaverilta! Minulle ei informoitu ollenkaan mistään tärkeistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, että kokeeseen saa vastata vain kuivamustekynällä. Koetilanne on yhtä vakava ja täynnä sääntöjä kuin suomalaiset ylioppilaskokeet, joten se on myös hyvä muistaa.

Kokonaisuutena kurssit olivat laajoja, ja osa ehkä hieman jo itsellekin tuttua entuudestaan. Pidin kuitenkin omilla kursseillani vallinneesta rennosta asenteesta ja opiskelijoiden avoimuudesta kysyä kysymyksiä ja keskustella opetettavista aiheista. Fakta on kuitenkin se, että vaihtolukuvuoden aikana opiskelulta ei voi millään välttyä, kuten eräät amerikkalaiset tuttavani olivat naiivisti luulleet.

Hyödyllistä tietoa

Eräs vaihtoon lähteviä askarruttava asia on tietenkin sopeutuminen ja mahdollinen kulttuurishokki. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä kaikki riippuu siitä, millainen on ihmisenä ja millaisia aikaisempia kokemuksia on ollut. Fuksivuoteni jälkeen olin työharjoittelussa Lontoossa, joka oli siis ensimmäinen kerta, kun asuin yksin ulkomailla. Tällöin koin paljon erilaisia kulttuurishokin piirteitä, ja tavallaan prosessoin paljon asioita mielessäni jo silloin. Olen varma, että tämän takia en kokenut mitään suuria kulttuurishokin piirteitä Sydneyssä. Toki tätä edesauttoi länsimainen kulttuuri sekä tuttu englannin kieli.

Kaksi isoa shokkia kuitenkin koin. Lähdin Suomesta heinäkuun alussa 2016, joka on talvikuukausi Sydneyssä. Toki meille suomalaisille lämpötilallisesti se ei ole talvea nähnytkään, mutta valoisuuteen liittyen kyllä. Itselle ensimmäiset pari viikkoa oli todella vaikeaa tottua siihen, että pimeä tulee jo klo 17, kun on lähtenyt Suomen ihanasta valoisasta kesästä. Toki tähän sitten tottui melko nopeasti, koska onhan Suomessakin pimeää talvella. Toinen shokki liittyi viileisiin öihin ja asumiseen. Koska Sydneyssä talvi on yhtä lyhyt kuin Suomen kesä, ei taloissa ole lämmityksiä ja seinät ovat yhtä ohuet kuin lastulevyseinät, joten iltaisin/öisin oli todella todella kylmä. Jos olet lähdössä syyslukukaudeksi Australiaan, kannattaa tämä muistaa. Paksua talvitakkia ei kuitenkaan kannata pakata mukaan, vaan kaiken A ja O on kerrospukeutuminen. Itse pärjäsin heinäkuun hyvin erilaisilla huppareilla sekä hyvällä vedenkestävällä kuoritakilla. Elokuusta lähtien olikin jo niin lämmin, että menin melkein koko loppuajan pelkissä shortseissa. Tämä toki herätti kummastusta ja outoja katseita paikallisissa, sillä elokuu on vielä virallisesti talvikuukausi Sydneyssä. Olin kuitenkin siis todella iloinen, että olin muistanut ottaa muutaman hyvän kerraston, ihanat villasukat ja hyviä kaulaliinoja, sillä valitettava tosiasia oli, että niitä kaikkia tuli käytettyä sisätiloissa iltaisin. Kun illat ja yöt lämpenivät, oli sisälläkin myös lämmin. Muistan kuitenkin erään elokuisen päivän, jolloin paradoksaalisesti menin ulos lämmittelemään, sillä siellä oli lämpimämpi kuin sisällä.

Kuten jo mainitsin, Sydneyn julkinen liikenne on kallis, mutta se on kuitenkin todella kattava, sujuva ja kulkee joka päivä 24/7. Julkiseen liikenteeseen kuuluu junien ja bussien lisäksi myös Sydneyn ikoniset lautat, joilla pääsee vaikka ja minne. Suosittelenkin ehdottomasti tutkimaan mitä kaikkea Sydneystä voikaan löytyä. Kävin itse esimerkiksi Sydneyn pohjoisimmassa, läntisimmässä, eteläisimmässä ja itäisimmässä kolkassa, kävin myös paljon vaeltamassa sekä tutustuin ihaniin rantoihin ja erilaisiin kaupunginosiin. Mutta tämä n. viiden kuukauden aika ei riittänyt tietysti millään tutustumaan jokaiseen paikkaan, sillä Sydney on todella iso kaupunki.

Julkinen liikenne sekä asuminen ovat Sydneyssä kallista, mutta myös ruokakauppojen hinnat vastaavat Suomen hintoja todella hyvin. Kuitenkin on pakko mainita, että lähestulkoon kaikkialla oli ulkona syöminen halvempaa kuin Helsingissä, mikä tuntui oudolta. Vaikka kustannukset saattavat pelottaa ja tuntuvat korkeilta, elin Sydneyssä opintotuella ja -lainalla, eikä minulla ollut mitään ongelmia rahallisesti. Toki olin myös säästänyt yli vuoden rahaa juurikin tätä vaihtoa varten, joten se tietysti auttoi. Jos pohdit uskallatko lähteä Australiaan vaihtoon, ei sitä päätöstä kannata tehdä pelkästään peläten erinäisiä kustannuksia. Opiskelijaviisumi oikeuttaa tekemään jonkin verran myös töitä, joten sekin on eräs vaihtoehto.

Puolivälissä lukukautta on viikon loma, joka kannattaa käyttää järkevästi, tietenkin matkustellen. Sinulla on lähestulkoon rajattomat mahdollisuudet päättää millaisen loman haluat tehdä. Osa ystävistäni lähti esimerkiksi Fijille, Tasmaniaan tai Indonesiaan. Itse suuntasin Australian pohjoisosavaltioon Queenslandiin, jossa nautin tropiikin helteestä. Kävin mm. sukeltamassa Valliriutalla, ja tätä kokemusta en tule unohtamaan koskaan. Matkustin vähän itärannikkoa alaspäin, mutta aikarajoitteen vuoksi en tietenkään pystynyt tekemään kokonaista East Coast -retkeä, mitä monet vaihtarit lähtivät tekemään heti lukukauden päätyttyä marraskuun lopussa. Koska olin jo päättänyt matkasuunnitelmani valmiiksi opiskeluiden päätyttyä, olin täysin tyytyväinen tällaiseen minikierrokseen itärannikolla. Ennen tenttiviikkoa on myös ns. lukuloma, jolloin monet lähtevät taas reissuun. Itse kävin silloin pienellä kaupunkilomalla Melbournessa, jota suosittelen myös matkakohteena. Lukulomalla reissatessa kannattaa kuitenkin olla ehdottoman tarkka päivistä, ettei vaan vahingossakaan matkusta koepäivinä, sillä tenttiviikkojen aikataulut julkaistaan vasta sitä edeltävän kuukauden alussa.

Mitä tulee opiskelijaelämään, sitä tietysti löytyy näin suuresta yliopistosta paljonkin, kuten myös paljon erilaisia kerhoja. Jokainen voi liittyä avajaiskarnevaaleilla mihin tahansa kerhoon, josta on mahdollista saada paljon uusia ystäviä. Toki vaihto-opiskelussa eräs iso ongelma on ”vaihtokuplaan” jääminen, mutta on tietysti jokaisen oma asia vaivaako se vai ei. Muihin vaihtareihin on helppo tutustua, ja heidän kanssa löytää varmasti paljon yhteistä tekemistä. Henkilökohtaisesti en liikkunut paljoakaan muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, sillä he olivat melkein kaikki minua n. 5-6 vuotta nuorempia, joten se tuntui tässä iässä jo vähän liian isolta ikäerolta. Sain kuitenkin muutaman todella hyvän ystävän, joista tulikin sitten kultaakin kalliimpia vaihtolukukauden aikana. Omilla kursseillani tutustuin paikallisiin australialaisiin opiskelijoihin, ja sain heistä myös ihania ystäviä.

Mielestäni koko vaihtokokemus on täysin omasta itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Täytyy olla aktiivinen, selvittää asioita, mutta täytyy myös olla rohkea ja uskaltaa kokeilla uusiakin asioita. Ennen kaikkea hyvä maalaisjärki on suurin apu. Suurkaupungissa elämisestä ei kannata stressata, sillä kliseisesti kaikella on tapana järjestyä. Sydney on iso kaupunki, mutta kaupungin koukerot opittuasi, siellä on todella helppo liikkua, mutta myös turvallista. Tärkeintä on mielestäni nauttia kaikesta siitä mitä sillä kaupungilla on juuri sillä hetkellä sinulle tarjota, ja olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Matkustele, näe, koe, mutta ennen kaikkea nauti. Vaihto-opiskelu on elämän parasta aikaa.

University of Ottawa, kevät 2017

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin Ottawaan tammikuussa 2017 ja sain hyväksymistiedon jo kesäkuussa 2016. Yliopisto laittoi minulle ensin viestin, jossa sanottiin, että minut on hyväksytty syyslukukaudeksi, vaikka minut oli nominoitu keväälle. Liikkuvuuspalvelut kuitenkin selvitti asian nopeasti. J Ottawan yliopstiosta tuli vaihtoon liittyviä sähköposteja pitkin kesää ja syksyä (kesällä tulleet viestit tosin koskivat syyskuussa vaihtoon tulevia, mutta niitä oli mukavaa lukea). Sain sähköpostitse apua asunnon löytämiseen ja sekä Ottawan International Office että Housing –palveluiden henkilökunta olivat todella avuliaita ennen lähtöä.  Kanadassa saa oleskella vapaasti eTA-viisumilla, mikäli maassa aikoo olla alle 5 kk. eTa kannattaa tehdä hyvissä ajoin netissä – sen suurempaa paperisotaa tai byrokratiaa ei ollut. Mukana kannattaa olla tulostettuina myös liikkuvuuspalveluiden lähettämät vaihtotodistukset sekä Ottawan yliopiston virallinen hyväksymiskirje, jota minulta kysyttiin lentokentällä saapuessani Kanadaan.

Ennen lähtöä kannattaa hoitaa kaiken minkä pystyy mahdollisimman hyvissä ajoin (esim. ulkomaille muuton ilmoittaminen Kelalle ja Väestörekisterikeskukselle). Myös Lennot kannattaa ostaa ajoissa – itse maksoin menolennosta 700 e, kun ostin sen myöhään. Ajoissa ostetusta paluulennosta puolestaan maksoin 350 e (matkustin junalla Torontoon, josta lensin Lontoon kautta Helsinkiin).

Mahdollinen muutto Suomessa ennen lähtöä kannattaa sekin hoitaa mahdollisimman aikaisin – itse muutin loput tavaroistani päivää ennen lähtöä ja jouduin pakkaamaan samana päivänä. Olisin välttynyt aika paljolta stressiltä, jos olisin hoitanut nämä kaikki aiemmin!

Ontarioon tulevien vaihto-oppilaiden tulee ottaa UHIP-terveydenhuoltovakuutus, josta Ottawan yliopisto antaa ohjeita hyväksymissähköpostien yhteydessä. Sen voi maksaa joko netissä tai paikan päällä viimeistään muutamaa päivää ennen lukukauden alkamispäivää. Itse maksoin UHIP:in saavuttuani Kanadaan. Kevätlukukaudella 2017 viimeinen mahdollinen maksupäivä oli 4.1. – ensimmäinen pakollinen orientaatiopäivä oli 6.1. ja opiskelut alkoivat 9.1.)

Jouduin itse käymään lääkärissä muutaman kerran. UHIP-kortti tulostetaan sunlife.ca (vakuutuksentarjoaja) verkkosivun kautta. Monilla vaihto-oppilailla oli ongelmia tulostamisen kanssa, itse kävin International Officella, jonka henkilökunta auttoi minua tulostamisessa. Käytin yliopiston kampusklinikkaa, jossa pääsi nopeasti ja vaivattomasti tapaamaan lääkäriä. Klinikan yhteydessä on myös apteekki, joten jos saa reseptilääkkeen, voi sen noutaa samasta rakennuksesta.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan kampusasuntolassa. Yksityinen huone ja jaettu wc + keittiö maksoivat 600 e. Hyviä puolia tässä asumismuodossa olivat asuntolan keskeinen sijainti niin kampuksella kuin itse kaupungissakin. Lisäksi kanssani samassa kerroksessa asui muitakin vaihto-oppilaita, joista sain hyviä kavereita. Asuntola, jossa asuin, ei kuitenkaan ollut kovin viihtyisä: jälkikäteen ajateltuna hakisin ehkä asuntoa yksityiseltä. Yliopiston kautta asunnon löytäminen sujui kuitenkin helposti ja luotettavasti, joten kampusasuminen ei kuitenkaan ole huono vaihtoehto.

Yksityiseltä saa vuokrattua samaan hintaan (tai hieman halvemmalla) huoneen jaetussa kämpässä: norjalaisella kaverillani oli 600 e hintaan kodikkaampi asunto ja isompi huone. Hänellä sisältyi vuokraan lisäksi kuntosali, uima-allas ja sauna. Facebookissa on Carleton/ Ottawa Off-Campus Housing, Rental or Sublets-niminen ryhmä, jossa ihmiset vuokraavat huoneita ja jossa voi ilmoittaa kiinnostuksensa vuokrata huone. Ottawan keskusta, jossa kampus sijaitsee, on melko pieni. Jos asuntoa etsii yksityiseltä, kannattaa katsoa Sandy Hillin, Byward marketin ja  Centretownin alueilta, joista on nopeat kävelymatkat kampukselle. Ottawan tämänhetkinen julkinen liikenne koostuu pelkistä busseista. Jos kuitenkin asuu jollain edellämainituista alueista, busseja ei oikeastaan tarvinnut kovin paljoa käyttää. HSL:n verrattuna julkinen liikenne ei ollut aivan yhtä hyvä, mutta toimii kyllä tarvittaessa!

Ottawa on turvallinen kaupunki, tosin kodittomia on melko paljon Helsingin katukuvaan verrattuna. Itselläni ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut turvaton olo, vaikka liikuin ulkona myös myöhään. Kampukselta kaikkialle on kävelymatka ja lähimmät ruokakaupat ovat n. 10-15 minuutin kävelymatkan päässä. Yliopistolta on myös mahdollisuus ostaa Meal Plan, joka mahdollistaa ruokailun kampusravintolassa ympärivuorokautisesti. Itselläni ei ollut sitä, mutta hinta oli noin 12 dollaria/päivä ja se maksettiin etukäteen koko lukukaudeksi.

Opiskelu ja opetus

Omassa pääaineessani Helsingissä paljon esseitä/ryhmätöitä, vähän tenttejä. Helsingin yliopistona suoritustapana on usein esim. yksi iso loppuessee tai kaksi suhteellisen laajaa esseetä kurssin keskivaiheessa ja lopussa. Ottawassa kanditason kursseissa paljon pieniä tehtäviä sekä jokaisessa loppu- ja/tai välitentit. Kurssin tehtävistä jokaisella on tietty prosentuaalinen, loppuarvosanaan vaikuttava painoarvo. (esim. yhdellä kurssilla 20% essay 1, 20% essay 2, 20% midterm exam ja 40% final exam) Koska periodeja ei ole, kaikki kurssit jatkuvat koko kevään ajan – helmikuussa on lukuviikko, reading week. Osa opettajista pitää välitentit jo ennen reading weekiä, osa sen jälkeen. Lopputenttien ajankohta on huhtikuun kolme viimeistä viikkoa – itselleni tuli tieto tenttiajankohdista maaliskuun puolessavälissä. Kandivaiheessa valitaan viisi kurssia lukukaudeksi. Kursseissa oli kuitenkin paljon työtä, joten itse jätin yhden kurssin kesken ja suoritin neljä.

Maisterivaiheen kursseissa puolestaan työskennellään itsenäisemmin. Maisterivaiheen vaihto-oppilaat kertoivat, että heillä oli keväällä kolme kurssia, mutta ne olivat suuritöisempiä kuin kanditason kurssit. Maisterivaiheen opiskelijat tekevät paljon ryhmätöitä, pitävät esitelmiä sekä kirjoittavat esseitä ja reflektiopapereita. Heillä ei yleensä ole lopputenttejä, joten maisterivaiheen opiskelijoilla kurssien viimeiset deadlinet ovat usein jo huhtikuun puolessavälissä – näin ollen opiskelu päättyy heiltä muutamaa viikkoa kandivaiheen opiskelijoita ennen.

Opiskelu oli melko erilaista kuin mihin ollen tottunut. Jatkuvien pienempien suoritusten vuoksi kalenterissa oli paljon deadlineja. Toisaalta pienten suorituksen avulla lopputenttiä ei tarvinnut stressata niin paljon.  Ottawan yliopistossa on Academic Writing Help Centre, josta voi ja kannattaa pyytää apua, mikäli tehtävien kirjoittaminen englanniksi tai ranskaksi mietityttää.

Itselläni oli sekä pää- että sivuaineeseeni liittyviä kursseja. Pääainekurssit olivat hieman helpompia, sillä niistä oli jo vahvempi pohja. Opetus on kuitenkin hyvin selkeää ja loogista ja siihen pääsi hyvin mukaan alusta asti. Merkkasin deadlinet heti kurssien alussa kalenteriini, jotta tiesin koko ajan, millä aikataululla niitä on hyvä tehdä. Pyrin itse tekemään esimerkiksi esseet valmiiksi muutamaa päivää ennen deadlineja, jotta ehdin vielä seuraavana päivänä hiomaan kieliasua. Vaihto-oppilaita kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin opiskelijoita.

Väli- ja lopputentteihin on hyvä valmistautua hyvissä ajoin, sillä niissä on melko laajoja kokonaisuuksia. Kuuntelin luennoilla tarkasti ja tein muistiinpanoja – muistiinpanojen avulla minun piti tenttiin lukiessa oikeastaan vain kertailla. Monilla kursseilla on luettavana useampia kirjoja, jotka opiskelijan oletetaan ostavan itse. Itse löysin melkein kaikki kirjat joko kampuskirjastolta tai Ottawan yliopiston kirjaston / Helkan nettisivuilta e-kirjoina. Yhden e-kirjan jouduin ostamaan itse (hinta n. 8 e)  ja yhdellä kurssilla opettaja oli koonnut artikkelipaketin, jonka jokainen kurssilainen kävi ostamassa yliopiston tulostuspalvelusta (hinta n. 20 dollaria).

Arvostelu ei tuntunut mielestäni kovin erilaiselta kotiyliopistoon nähden ja arvostelukriteerit ilmaistiin kurssin alussa selkeästi. Arvosanat ovat kirjaimia (A-D), eli arvosteluasteikko on tässä mielessä melko erilainen Suomeen verrattuna.


Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Ottawan yliopistossa on paljon erilaisia aktiviteetteja, yhtenä suurimmista yliopiston jääkiekko- ja koripallo-otteluiden katsominen. University of Ottawan sekä Carleton Universityn (toinen Ottawassa sijaitseva yliopisto) koripallo-ottelu on yksi lukukauden kohokohdista ja monet opiskelijat menevät sinne kannustamaan kotiyliopistoaan. Myös Ottawa Senatorsin –jääkiekkopeleihin oli bussikuljetuksia ja useampi bussillinen lähti kampukselta monena viikonloppuna katsomaan peliä. Lisäksi yliopistolla on erilaisia kerhoja, kuten lautapelikerho, joiden toimintaan saa vapaasti mennä mukaan.

Ottawasta pääsee kätevästi sekä Montrealiin (2 h junamatka) että Torontoon (4 h junamatka). Kävin itse viikonloppureissuilla molemmissa sekä lisäksi Quebec Cityssä (6 h junamatka). Muissa kaupungeissa vierailun lisäksi kävin muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa Roundtours –nimisen retkitoimiston järjestämillä retkillä. Esimerkiksi helmikuussa olimme laksettelurinteillä testaamassa snowtubingia. Kansainvälisille opiskelijoille tarjotaan mm. koiravaljakkoajeluretkiä ja luonnonpuistoretkiä, joten viikonlopuiksi löytyy tekemistä.

Itse sopeuduin Ottawaan ja Kanadaan hyvin. Yksi ero, jonka suomalaisena kiinnitin huomiota, oli maksaminen kaupoissa ja ravintoloissa. Ravintoloissa tipataan tarjoilijaa aina. Lisäksi kaupassa hintaan lisätään aina vero vasta kassalla – siispä hintalapussa lukeva hinta ei ole oikea. Tiistaisin ja torstaisin monet ruokakaupat tarjoavat opiskelija-alennusta.

Tammikuun ensimmäiset pari viikkoa olivat kylmiä (n. -30 astetta), mutta sen jälkeen pakkanen laski -10 ja -15 asteen välille ja pysyi sellaisena. Kevät tuli melko myöhään ja sää oli hyvin vaihteleva: huhtikuussa yhtenä päivänä saattoi olla +25 astetta ja aurinkoista ja seuraavana lämpötila laski +5 asteeseen. Säätiedotusta kannattaa seurailla ahkerasti, jotta tietää, mitä aamulla kannattaa laittaa päälle!

Itse en avannut pankkitiliä, eikä sille ollutkaan tarvetta vaihdon aikana. Puhelinliittymän kuitenkin avasin. Puhelinliittymääni maksoi 15 dollaria kuussa + vero, eli noin 18 dollaria kuussa ja sisältyi ainoastaan netti datakatolla (ei puheluita tai tekstiviestejä). Käytin liittymänettiä sitä ainoastaan, kun en päässyt liittymään Wifi-verkkoon. Netistä oli kuitenkin hyötyä, jos tarvitsi esimerkiksi karttaa ja paikannusta.

Eläminen oli muuten melko samanhintaisia kuin Suomessa. Asuminen maksoi suurin piirtein saman verran kuin Helsingissä (tai hieman kalliimpaa). Ulkona syöminen ja ruokaostokset puolestaan ovat vähän edullisempia, joten niiden suhteen pystyy kyllä säästämäänkin. Paikallisbusseilla ja junalla matkustaminen oli myös samaa hintaluokkaa kuin Suomessa.

Arkeen pääsee parhaiten kiinni, kun lähtee mukaan aktiviteetteihin ja on avoimin mielin. Itselläni oli muutamat pari viikkoa hankalaa, kun ei vielä tuntenut ketään kovin hyvin. Yhteisiin tapahtumiin osallistumalla tuttuja ja kavereita kuitenkin alkoi syntyä nopeasti ja elämä Kanadassa alkoi sujua hyvin.

Oklahoma State University, kevät 2016

Käsityön ja kuvataiteen opettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Opintojeni ollessa loppusuoralla tajusin, että nyt olisi viimeinen hetki päästä kokemaan vaihto-opiskelu. Kohdemaaksi valikoitui Yhdysvallat, sillä halusin oppia puhumaan englantia vielä paremmin. Olin aiemmin käynyt Yhdysvalloissa kerran, ja pitänyt paikallisesta kulttuurista ja ihmisistä. Halusin myös käydä kursseja sisustussuunnittelusta, mikä tukisi pääainettani. Vaihtoyliopistoni oli Oklahomassa yhden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista, 50 000 asukkaan yliopistokaupungissa Stillwaterissa.

Minun piti hankkia alivuokralainen kalustettuun Suomen asuntooni, mikä ei ollut helppo homma. Suurimman osan tavaroistani vein vanhemmilleni banaanilaatikoissa. En halunnut paikan päältä opiskelija-asuntolasta kämppää, sillä ne olivat ylihinnoiteltuja, eikä niissä ollut keittiötä, ja ne sijaitsivat bussimatkan päässä yliopistolta. Etsin asuntoa Craiglistiltä, mutta lopulta löysin Facebookista erään opettajan, jolta vuokrasin vierashuoneen. Minun piti ottaa rokotteet ja hakea matkavakuutus vakuutusyhtiöltäni, sillä pakollinen kohdeyliopistoni vakuutus oli kalleudestaan huolimatta surkea.

Minun piti täyttää paljon lappuja ja pyytää erilaisia todistuksia esim. pankilta. Minun piti tehdä myös hyvissä ajoin erilaisia kurssisuunnitelmia, mutta valitettavasti niitä ei tarkistettu vaihtoyliopiston päässä kuin vasta 2 viikkoa ennen lentokoneen lähtöä. Oli shokki, kun kuulin, että valitsemani kurssit eivät sopineetkaan vaihtoyliopistolle. Lähdin kevääksi vaihtoon, ja johdantokurssit oli käyty jo syksyllä. Opettajat olivat yllättävän tarkkoja siitä, että jatkotason kursseille ei ilmoittaudu ummikkoja. Kyseisessä maassa vastuullisuuskysymykset ovat pinnalla, joten aloittelijan päästäminen jatkotason kurssille toisi ongelmia arvosanojen ja arvioinnin kannalta. Neuvottelemalla voi saada kyllä ihmeitä aikaan, joten kannustan kaikkia keskustelemaan opettajien kanssa ongelmatilanteissa! Vaihtoyliopistoni vaihtokoordinaattori oli suuri apu minulle. Kysyin häneltä paljon kaikesta sähköpostitse.

Saapuminen

Ensimmäinen viikko yliopistolla olikin hyvin stressaava. Silloin sai osallistua mille vain kursseille ja jättää sitten pois kurssit, joille ei haluakaan mennä. Kurssit alkoivat kyllä heti täydellä teholla. Laajoja kotitehtäviä piti tehdä jo seuraavan päivän tapaamiseen ja kalliit kirjat olisi pitänyt jo ostaa omaksi. Sain lopulta räätälöityä itselleni kiinnostavan lukujärjestyksen, kunhan tutustuin kurssikuvauksiin yli tiedekuntarajojen ja neuvottelin opettajien kanssa. Sain myös järjestettyä omatoimisen projektin (Independent Study) eräälle opettajalle, kun yksi Credit olisi jäänyt muuten uupumaan. Yritin valita mahdollisimman paljon ”Lab”-kursseja, jotta saisin tehdä kiinnostavia projekteja, enkä vain lukea. Tein minimi opintopistemäärän, eli 24 op, sillä aika ei olisi mitenkään riittänyt alkuperäiseen 30 op suunnitelmaani.

Asuminen ja arki

Asuin ensimmäiset kaksi kuukautta yliopiston opettajan luona 4 km päässä yliopistolta hienossa design-kodissa. Lopulta kävi yllättäen niin, että päädyin kurssille, jossa kyseinen henkilö oli opettajana. Suhteemme meni hieman oudoksi, ja etäisyys koululta kyllästytti, joten muutin muutaman paikallisen kurssikaverin luo omakotitaloon yliopiston viereen huippuhalvalla. Asunto oli todella huono ja kylmä, mutta kämppikset olivat ihania. Pitkälle huhtikuuta nukuin pipo päässä.

Paikalliset opiskelijat syövät lähinnä ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa, sekä ostavat välipala-automaateista sipsejä. He eivät juuri laita ruokaa. Yliopisto oli täynnä ruokapaikkoja, mutta ruoka oli kallista ja yleensä myös huonolaatuista ja pahaa, esimerkiksi friteerattuja ruokia. Ainoa ravintola, jossa söin joskus lounasta, oli Which Whic, josta sai tilattua salaatin tai täytetyn patongin 100% haluamillaan täytteillä ja kastikkeilla. Itse laitoin paljon ruokaa kotona, ja otin aina eväät mukaan yliopistolle. Tein koti-ikävän yllättäessä ruisleipää ja hernekeittoa, joihin löytyivät ainekset yllättäen Food Pyramidista. Amerikkalainen ruokakulttuuri on tosin paljon laajempi kuin ikinä odotin, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin ranskalaiset ja hampurilaiset. Amerikkalaiset myös rakastavat ruoasta puhumista.

Sosiaaliset suhteet

Alussa elämä oli hyvin yksinäistä, sillä en tuntenut ketään. Juttelin kurssikavereilleni ja kysyin heitä viettämään aikaa kanssani, mutta emme löytäneet oikein yhteistä säveltä. Ystäviksi tuleminen edellyttää sitä, että on jotain yhteistä keskenään. Vaihtareistakin vain kaksi oli Euroopasta. Vaihtareita ei ollut montaa, ja he olivat muodostaneet porukat lähinnä kielen mukaan: espanjankieliset olivat keskenään ja ranskankieliset keskenään. Opiskelijat olivat nuorempia kuin minä ja ilmensivät hyvin erilaista nuorisokulttuuria, joten tunsin olevani ulkopuolinen.

Yksi päivä näin mielenkiintoisen näköisen ihmisen kävelevän kampuksella pihan poikki, ja pysäytin hänet. Juttelimme nopeasti, ja sovimme tapaamisen. Hänestä tuli hyvä ystäväni koko vaihdon ajaksi, ja aloin viettää aikaa myös hänen ystäviensä kanssa.

Yhdessä kouluprojektissa sain parikseni kiinnostavan ihmisen, jonka kanssa viihdyin. Muutin myöhemmin hänen ja hänen ystävänsä taloon asumaan. Tutustuin uusien kämppisteni ystäväpiiriin. Tutustuin myös Couchsurfing ystäväni ystäviin Oklahoma Cityssä ja Stillwaterissa, ja minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että Oklahoma oli kotini.

Rohkaisen kaikkia vaihtoon lähtijöitä menemään juttelemaan tuntemattomille ja yrittämään solmia ystävyyssuhteita. Pakkeja ja pettymyksiä varmasti tulee, mutta tätä kautta löytää myös ne parhaat tyypit! Minun ystävistäni vain muutama oli lopulta edes opiskelijoita. Vaihtoaikaiset ystäväni olivat 20-50 vuotiaita hyvin eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä: duunareita, opettajia, opiskelijoita, jatko-opiskelijoita, vanhempia, kokkeja, työttömiä, käsityöläisiä jne. Ihmisiä tapaa erilaisissa tapahtumissa, projekteissa ja harrastustoiminnassa, joiden ei tarvitse edes liittyä opiskelijaelämään tai yliopistoon.

Opiskelu

Kurssini käsittelivät lähinnä muotia, vaatteita, tekstiilejä, markkinointia ja liiketoimintaa. Opiskelu oli hyvin intensiivistä. Läksyjä oli paljon ja niitä oli monenlaisia. Piti lukea pitkiä artikkeleja, selvittää yritystoiminnan ehtoja, lukea oppikirjaa, katsoa videoita, tehdä testejä, Photoshopata kuvia, kirjoittaa referaatteja ja muistiinpanoja, ottaa valokuvia, tehdä Moodboardeja, kollaaseja, ja ryhmätöitä. Luentokursseilla oli 2-4 koetta, jotka olivat joko esseemuotoisia tai monivalintoja. Kaikki pienimmätkin kotitehtävät tarkistettiin aina ja pisteytettiin.

Meillä oli verkossa oppimisalusta, johon kaikki tehtävät kirjattiin ja palautettiin. Arviointikriteerit ja oppimistavoitteet oli kirjattu hyvin tarkasti ja tiukan kuuloisesti, mikä sai minut aluksi ylisuorittamaan tehtävät ja käyttämään niihin tuntitolkulla aikaa. Vähempikin olisi riittänyt, mutta oli vaikea arvioida sitä, kuinka laajaa suoritusta opettaja odotti.

Opetus oli hyvin korkeatasoista, ja opettajilla oli kiinnostavia oppimistehtäviä. Projekteilla oli paljon välipalautuksia. Verrattuna opiskeluun Suomessa se tuntui holhoavalta, mutta siitä seurasi se, että kaikki tehtävät tulivat tehdyiksi. Tein kurssitehtävinä mm. tekstiilitaideteoksen kilpailuun, muotiartikkelin stailauksineen, analyysin kankaankutojan Etsy-kaupasta, vaatekauppojen tuotevalikoima-, somistus- ja sisustussuunnitelmia tietokoneohjelmalla, sekä oman yrityksen perustamissuunnitelmat. Kävin myös harjoittelemassa vaatekaupan somistusta yhdeksi päiväksi paikalliseen vaatekauppaan ja järjestin ammattivalokuvaajan ja –mallin kanssa kuvaukset, jossa kuvasimme vaatesuunnittelijaopiskelijan vaatemalliston.

Kaikki kurssitehtävät arvioitiin hyvin tarkasti ja arvosanat annettiin jokaisesta osa-alueesta erikseen kirjallisten perustelujen saattamana. Ilmeisesti paikallisten opiskelijoiden stipendit perustuvat arvosanoille, joten opettajien tulee olla ehdottoman oikeudenmukaisia arvioinnissa ja valmiita perustelemaan ne hyvin tarkasti, jottei heitä haastettaisi oikeuteen. Deadlinet olivat ehdottomia. Tunneilla oli läsnäolopakko. Pelkäsin opintojen aikana, että pärjäänkö kursseilla, mutta tekemällä kaikki kurssi- ja kotitehtävät selviydyinkin kursseista huippuarvosanoin. Yliopisto tarjoaa myös jonkinlaisia tuutoripalveluja sekä paikallisille, että vieraskielisille, mutta en itse hyödyntänyt niitä. Sen sijaan yksi ystäväni tarkisti yhden esseeni englannin kielen oikeinkirjoituksen.

Vaikka opiskelin luovaa alaa, oli joka kurssilla oma oppikirja, mikä oli pakollista omistaa. Jopa muotistailaamisesta oli oma oppikirja! Kirjastossa oli paljon muita kirjoja, mutta siellä oli vain 0-1 kpl kutakin kurssikirjaa, jota sai lainata max. 2 h kerrallaan. Kirjat maksoivat paljon, jopa käytettynä, mutta opiskelijat ostivat ne mukisematta. Jos tietää varmasti, mille kursseille on menossa, kannattaa tilata kirjat käytettynä edullisesti Amazonista tai Ebaysta paikan päällä etukäteen.

Joillain kursseilla teimme paljon ryhmätöitä. Minulle sattui ryhmädynamiikaltaan ongelmallisia ryhmiä, mikä aiheutti paljon mielipahaa ja stressiä. Kokemus oli uusi, sillä Suomessa ryhmätyöt ovat sujuneet helposti. Keskustelimme yhden ryhmän ongelmista jopa opettajamme kanssa. Onneksi yliopisto tarjosi palveluna ilmaisia tapaamisia psykologin kanssa. Kävin puimassa mieltä painavia asioita hänen kanssaan muutamaan otteeseen. Ryhmätöistä piti usein antaa opettajalle myös kirjallinen luottamuksellinen selonteko, jossa jokainen ryhmän jäsen kertoo eri ryhmän jäsenten työpanoksesta ja toiminnasta.

Opinnot poikivat muitakin kiinnostavia kokemuksia. Sain kudottua yhden tekstiilin paikallisessa taitokeskuksessa kangaspuilla sillä ehdolla, että opettaisin värttinäkehräystä. Tutustuinkin sitten paremmin yhteen henkilöön taitokeskuksella, ja vietimme yhden aurinkoisen päivän käymällä autolla historiallisessa lähikaupungissa lankakaupassa ja BBQ-ravintolassa. Myös eräs ravitsemustieteen opettaja kuuli, että yksi vaihto-opiskelija on Suomesta, ja sain pitää luennon suomalaisesta ruoasta hänen kurssilaisilleen.

Vapaa-aika ja matkustelu

Minua jännitti etukäteen, miten pystyn matkustamaan minnekään tai liikkumaan Amerikassa, kun minulla ei ole ajokorttia. Kekseliäisyydellä, nöyryydellä ja viitseliäisyydellä pääsee kuitenkin pitkälle. Käytin Greyhound-bussia ja Amtrak-junaa, pyysin kyytejä, kävelin kilometrejä ja hyödynsin kaupunkipyöriä. Esimerkiksi kerran jouduin heräämään Dallasissa sunnuntaina klo 04, jotta ehtisin bussiin, joka vie minut Oklahoma Cityyn, jossa yövyn Couchsurfing-tutun luona, jonka luota herään maanantaina klo 06, jotta yliopiston vaihtokoordinaattori voi noukkia minut kyytiin, jotta hän ehtii töihin klo 8:ksi, ja minä klo 10:ksi luennolle. Hullua, eikö?

Ihmiset antavat hyvin mielellään autokyytejä. Minun piti vain kehdata kysellä tutuilta ja tuntemattomilta, jos joku tietäisi jonkun joka olisi matkalla jonnekin, laittaa kyyti-ilmoituksia Facebookkiin ja lähettää liuta tekstiviestejä. Greyhound nimittäin kulki kylämme ohi vain kerran päivässä. Kävin jonkin verran harrastustapahtumissa Stillwaterin ulkopuolella, joista sai muilta harrastajilta helposti kyytejä juna-asemille tai eri paikkoihin kyselemällä ja juttelemalla ihmisten kanssa.

Halpoja hostelleja ei juuri ole Yhdysvalloissa suurimpien kaupunkien ulkopuolella, joten yövyin useamman yön Couchsurfing-palvelun avulla ystävällisten ihmisten luona. Yhden majoittajan kanssa tulin niin hyvin toimeen, että meistä tuli ystävät. Kannattaa myös rohkeasti kysyä uusilta tutuilta majapaikkoja. Yhdysvalloissa on hyvin tavallista lähettää Thank You Note-kortteja kiitokseksi, joten minäkin lähetin niitä kaikille ihmisille, jotka olivat auttaneet minua tavalla tai toisella.

Otagon yliopisto, Uusi-Seelanti, kevät 2016

Kemian opiskelija

Ennen lähtöä

Kuka ei olisi koskaan unelmoinut surffauksesta valtameren aalloilla, vaelluksista henkeäsalpaavissa maisemissa, pingviinien näkemisestä, opiskeluista vieraassa maassa, tutustumisesta uuteen kulttuuriin tai uusien elämänmittaisten ystävyyssuhteiden luomisista? Nyt miettiessäni näitä kysymyksiä olen ylpeä itsestäni, että reilu vuosi sitten pakkasin laukkuni, itkin muutamat kaihon kyyneleet ja matkustin maailman toiselle puolelle kokemaan tämän kaiken.

Vietin kevään 2016 opiskellen Otagon yliopistossa, joka on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto ja sijaitsee eteläisen saaren eteläosissa Dunedinissa. Dunedin on todellinen opiskelijakaupunki, jossa ”yhden kampuksen” – periaate kokoaa opiskelijat elämään tiiviisti yliopistoalueen ympärille. Julkisia kulkuneuvoja ei tässä kaupungissa tarvinnut, vaan liikkumaan pääsit sekä luennoille, kuntosalille että kauppaan, kävellen.

Tiedän, että useimmat vaihtoon lähtijät ovat miettineet vaihtoa pitkään ja omaavat usein kohdemaan hyvän kielitaidon ennestään. Itselleni kielet ovat aina olleet heikkous ja siksi olin useasti vakuuttanut itselleni, etten tule lähtemään vaihtoon. Hakuvaiheessa keväällä 2015 tiedostin, että en tule pärjäämään ilman hyvää englanninkielen taitoa tulevaisuudessa. Tiesin ainoan keinon, oppia puhumaan englantia tilanteessa kuin tilanteessa, pelkäämättä sanovani jotain väärin, olevan vaihtoon lähteminen. Sen enempää murehtimatta kielitaidosta, täytin hakemuksen, sain hyväksynnän ja ostin lentolipun Uuteen-Seelantiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin vaihtokohteeseen jo kaksi viikkoa ennen orientaatioviikkoa. Uniflats tarjosi edullisen kyydin lentokentältä toimistolle, josta sain hankittua asuntoni avaimet. Ensimmäisten päivien aikana vierailin kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetussa toimistossa hankkimassa opiskelijakortin sekä saamassa yleistä tietoa yliopistosta ja sen tarjoamista palveluista. Olin Suomesta käsin hoitanut koulun vakuutus- sekä opiskelijapalvelumaksun, joten niistäkään ei tarvinnut huolehtia kohdemaassa. Lisäksi ensimmäisten päivien aikana avasin käyttööni uusiseelantilaisen puhelinnumeron, joka helpotti todella paljon kommunikaatiota opiskelutovereiden kanssa.

Asuminen

Asuin yliopiston Uniflatsin tarjoamissa hintatasoon nähden edullisissa soluasunnoissa. Uniflatsin asunnot olivat tarkoitettu vain vaihto-opiskelijoille ja ne sijaitsivat aivan kampusalueen tuntumassa. Itse asuin kahden yhdysvaltalaisen ja yhden paikallisen ns. ”kiwi-host” kanssa. Asuminen äidinkielenään englantia puhuvien kanssa mahdollisti kielen oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Kiwi-hostin tarkoitus oli auttaa vaihto-oppilaita sopeutumaan uuteen kaupunkiin ja auttamaan käytännönasioiden hoitamisessa (mm. ruokakaupat, sairaalat, pankkiautomaatit, puhelinnumero, …). Dunedinissa opiskelija asunnot ovat omakoti- tai rivitaloja. Talot olivat erittäin huonosti eristettyjä ja erityisesti talviaikaan oli hyödyllistä omistaa lämpöisiä villavaatteita. Lämmitys kuului vuokraan, mutta pienillä sähköpattereilla isojen huoneiden lämmitys oli lähes mahdottomuus. Asuntoihin kuului lisäksi internet, vuodevaatteet, lakanat, astiat, pyykinpesukoneet — lähes kaikki mitä puolen vuoden asumiseen tarvitsi.

Opiskelu ja opetus

Olin valinnut kaikki kurssit jo hakuprosessin yhteydessä, mutta kurssien vaihtaminen kolmen ensimmäisen viikon aikana oli erittäin helppoa opiskelijapalveluiden henkilökunnan avustuksella. Vaikka opiskelen kemiaa pääaineena, päätin kandidaatintutkintoni loppuvaiheessa lähteä vaihtoon lukemaan ylimääräisen sivuainekokonaisuuden matematiikasta. Matematiikan ja tilastotieteen kurssien lisäksi opiskelin yhden englanninkielen kurssin. Opiskelu Uudessa-Seelannissa vastasi opiskelua Suomessa. Kuitenkin kurssit olivat usein huomattavasti laajempia ja ajallisesti pidempiä. Vaikka pääpaino arvosteluissa perustui tentteihin, ei kursseja pystynyt suorittamaan ilman viikoittaisia palautettavia tehtäviä/testejä. Kaikki kokeet ja palautettavat tehtävät arvosteltiin samaan tapaan kuin Suomessa; 50 % kokonaispisteistä vaadittiin läpipääsyyn. Arvosanat olivat C-:stä A+:aan.

Puitteet opiskelulle oli erinomaiset. Erityisesti kirjastot kampusalueella olivat mukavia ja erityyppisille opiskelijoille suunnattuja.

Terveydenhuolto

Opiskelijoiden terveydenhuollosta vastasin Student Health. Tämä vastasi käytännössä meidän YTHS:n palveluita. Yliopiston vakuutus kattoi palvelut sekä reseptilääkkeiden hankkimisen apteekista. Itse en joutunut käyttämään Student Healthin palveluita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Olen kotoisin paljon pienemmästä kaupungista kuin Helsinki, jonka takia koin sopeutuvani erittäin hyvin Dunedinin kaltaiseen pikkukaupunkiin. Uusiseelantilaiset ovat hyvin rentoja ja auttavaisia, joka varmasti auttoi myös tutustumisessa paikallisiin ja paikalliseen kulttuuriin. Itseäni peloteltiin ennen vaihtoa Uuden-Seelannin aksentilla, mutta nopeasti korva siihen tottui ja nyt vaihdon jälkeen perinteinen brittiaksentti on joissain tapauksissa jopa vaikeampaa ymmärtää.

Erittäin hyvä tapa tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin oli suorittaa ”Prepare for Otago”-kielikylpykurssi ennen opiskelujen alkua. Kurssi oli ilmainen ja suunnattu opiskelijoille, jotka saapuivat ei-englanninkielisistä maista.

Internetin saaminen puhelimiin oli erittäin kallista ja kaupunkien ulkopuolilla datayhteyttä ei ollut laisinkaan ja maaseuduilla sekä asumattomilla alueilla puhelinverkot pätkivät. Sekä Uniflats että yliopisto tarjosi opiskelijoille WiFi-yhteyden, joka helpotti huomattavasti kommunikointia Suomeen päin.

Heikkojen matkapuhelin- sekä internetverkkojen takia vaeltamaan lähtiessä paikannin hätäkutsunapilla oli pakollinen varuste. Tämän lisäksi saarivaltiolle tyypilliset nopeat luonnonolojen muutokset on hyvä tiedostaa ennen matkustamista alueille, joilla voi esiintyä lumi-/maavyöryjä/tulvia. Matkustamista ei kuitenkaan tule todellakaan välttää, vaan sen ajoitus on tärkeintä. Pyrkikää vaeltamaan kesäisin, ja nauttikaa upeista kaupungeista talvi-aikaan.

Neuvo heille, jotka miettivät tai edes haaveilevat vaihtoon lähdöstä: olkaa rohkeita ja lähtekää valloittamaan maailmaa. Puoli vuotta saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta jälkeenpäin se on vain silmänräpäys. Vaihto ei ole vain opiskelua, vaan enemmän itsensä pistämistä mukavuusalueen ulkopuolelle ja tätä kautta uusien puolien löytämistä itsestään. Opintopisteiden lisäksi tulet palaamaan koti-Suomeen usean unohtumattoman kokemuksen, onnistumisen ja pettymyksen tunteen, sekä kymmenkunta ystävää rikkaampana.

 

National Institute of Education, Singapore, syksy 2016

Kasvatustieteen/luokanopettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Singaporeen opiskelemaan keväällä 2016. Huhtikuussa  sain tiedon, että heinäkuussa alkaisi kolmas yliopistovuoteni Singaporen erinomaisen maineen omaavassa National Institute of Educationissa (NIE).

Ennen lähtöä oli monta asiaa tehtävänä. Päällimmäisenä mieleen jäivät erilaiset paperit (reilu parikymmentä sivua), jotka oli huolellisesti täytettävä ja lähetettävä Singaporeen. Näistä ja muusta vaihtoon liittyvästä asioista sain jatkuvasti tietoa Singaporen vaihtokoordinaattorilta. Häneltä oli myös helppo kysyä mieltä askarruttavista asioista ja vastauskin tuli miltei aina jo seuraavana päivänä. Paperitulvan lisäksi hoidettavia asioita olivat mm. avustusrahan hakeminen Helsingin yliopistolta, opintotukimuutoksen tekeminen KELA:an, vakuutuksen hankkiminen, erilaisten rokotteiden ottaminen, ulkomaille muuttoilmoituksen tekeminen ja lentolippujen ostaminen. Lisäksi oli huolehdittava pakkaamisesta  ja esimerkiksi oman kodin paketoimisesta pahvilaatikoihin vuokralaisia varten. Tekemistä riitti ja heinäkuun puoliväli koitti yllättävän nopeasti.

Asuminen ja liikkuminen

Singaporessa on kaksi suurta yliopistoa: National University of Singapore (NUS) ja Nanyang Technological University (NTU). Näistä jälkimmäisen kampusalueella sijaitsee myös oma vaihtoyliopistoni, National Institute of Education (NIE). Kampusalue on Singaporen länsiosassa. Keskustaan kestää julkisilla matkustaa reilun tunnin, lentokentälle melkein kaksi tuntia. Tunti keskustaan saattaa kuulostaa paljolta, mutta toisaalta itse en ainakaan käynyt siellä kuin ehkä kerran viikossa, koska kampuksella on kaikki mitä elämiseen tarvitsee.

NTU:ssa ja NIE:ssa on yhteensä noin 20 000 opiskelijaa, joista noin puolet asuvat kampuksella. Asuntoloita kutsutaan sanalla ”hall” ja ne on luonnollisesti numeroitu rakennusjärjestyksensä mukaisesti, eli ensimmäinen on hall 1 ja viimeisin rakennettu on hall 16. Itse asuin hall 12:ssa, todella lähellä NIE:tä. Jaoin huoneeni paikallisen tytön kanssa, jonka kanssa ystävystyimme nopeasti. Kylpyhuone ja keittiö olivat yhteiset muiden kanssa. Minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä sain huippukämppiksen ja huoneen melko uudesta asuntolasta. Jo tässä vaiheessa toteankin, että vaihtoon kannattaa lähteä avoimin mielin, ilman suurempia odotuksia. Näin ollen pienetkin positiiviset yllätykset tuntuvat mielettömiltä ja toisaalta takaiskuista selviää nopeasti hyvällä asenteella.

Julkinen liikenne toimii Singaporessa upeasti ja sen käyttö on helppoa ja edullista. Hieman yllättäen myös taksit ovat edullisempia kuin Suomessa, ehkä kolmanneksen tai jopa neljänneksen Suomen taksin hinnoista.

Opiskelu ja opetus

NIE:ssä on käytössä ”drop on, drop off ” -viikot, eli lukukauden kaksi ensimmäistä viikkoa on mahdollista lisätä tai vähentää kursseja tai vaihtaa jo valittu kurssi joksikin toiseksi. Mainio systeemi! Kun sain kurssivalintani tehtyä, ilmoitin niistä OKL:n vaihtokoordinaattorille sekä paikalliselle vaihtokoordinaattorille, joka teki meidän vaihto-opiskelijoiden ilmoittautumiset kursseille puolestamme. Vaihtarit ovat onnekkaasti etuoikeutettuja, ja pääsevät kursseille vaikka ne olisivatkin jo täyttyneet. Toisaalta meitä NIE:ssä olevia vaihtareita ei ollut kuin seitsemän. NTU:ssä opiskelevia vaihto-opiskelijoita – jotka asuvat samoissa asuntoloissa ja heihin tutustuu esimerkiksi harrastustoiminnan kautta – oli syksyn aikana noin 500. Eli ei kannata olla huolissaan, kavereita ympäri maailmaa löytyy varmasti. Kun kurssivalinnat oli tehty, sain lukujärjestyksen, joka oli samanlainen elokuun alusta aina marraskuun puoliväliin saakka. Tämä oli mukavaa vaihtelua Helsingissä opiskeluun ja toi oman selkeytensä, kun jokainen viikko oli kurssiaikataulujen puitteissa samanlainen.

NIE:ssä on paljon pienryhmäopetusta ja todella taitavat pedagogit. Opetuksen laatu oli aivan erinomaista. Hankaluutta välillä toi kuitenkin opettajan ymmärtäminen. Singaporen virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan omaa ”murrettaan” singlishiä, jossa on paljon malesian ja kiinan kielestä olevia muunnelmia ja erikoisia lauserakenteita. Paikallisten ääntäminen on myös hyvin erilaista kuin mihin olin suomalaisena tottunut. Singlishiin – kuten kaikkiin muihinkin kulttuurieroihin – kuitenkin tottuu ja ymmärrys lisääntyy päivä päivältä.

Singaporessa opiskeleminen on todella intensiivistä ja töitä tehdään yön pikkutunneille saakka. Menestyminen on paikalliselle opiskelijalle kaikki kaikessa. Vinkkini ehkä onkin, että kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa myös joku tai joitakin kevyempiä kursseja, kuten taito- ja taideaineden pedagogisia kokonaisuuksia. Näin lukukaudesta selviytyy opiskelematta öitä myöden.

Vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville

On sanomattakin selvää, että kaikki pakolliset asiat kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen lähtöä, jotta sitten viimeisimpinä viikkoina voi keskittyä pakkaamiseen ja tunteeseen että ”kohta lähdetään!”.

Koska lukukausi alkaa Singaporessa Suomen parhaana kesäloma-aikana (heinäkuun lopulla tai elokuun alussa), jouduin välillä odotella toista viikkoa, että sain Helsingin yliopistolta vastauksia opintoihini liittyen. Kannattaa siis kysyä ennen vaihtoon lähtemistä, että kehen tulee olla yhteydessä. Itse jouduin tekemään itsenäisiä päätöksiä kursseihini liittyen, kun varmistusta Suomesta ei tullut yrityksistäni huolimatta. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, mutta Suomen kesäloma-ajat kannattaa ottaa etukäteen huomioon.

Uusia kokemuksia ja ihmisiä tulee vastaan jokaisena päivänä. Itse pääsin paljon myös matkustelemaan. Singaporesta lähtee halpoja lentoja lähimaiden upeisiin kohteisiin ja ainakin minulle sopi reppureissailu: ensin oltiin jossain eksoottisessa maassa suurinpiirtein viikko ja sitten pääsi taas takaisin turvalliseen ja puhtaaseen kotimaahan, Singaporeen.

Kaikista tärkeintä on lähteä vaihtoon avoimin mielin ja ylipäätään lähteä! Viisi kuukautta vaihto-opiskelijana avartaa maailmankuvaa ja kotimaahan palatessani vasta ymmärsin, kuinka paljon erilaisia kokemuksia, ajatuksia ja kohtaamisia rikkaampana sain jatkaa opintojani ja elämääni koti-Suomessa.