Vaihtokertomus, Free University of Bozen-Bolzano, kevät 2023

Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

Opiskelin kevätlukukauden, tai kuten kohdeyliopistossa sanotaan, kesälukukauden Bolzanon yliopistossa Etelä-Tirolin autonomisessa osassa Pohjois-Italiassa. Bolzanon kaupunkia ympäröivät Alpit, ja itseasiassa kaupungin sanotaan olevan portti Dolomiiteille. Sanomattakin on varmasti selvää, että vuoret ja niiden mahdollistamat aktiviteetit olivat yksi pääsyistä, miksi hain vaihtoon juuri Bolzanon yliopistoon. Toki myös kiinnostava kurssivalikoima ja mahdollisuus päästä hiomaan italian kielitaitoja olivat yhtä painavia syitä valita juuri Bolzano.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin aurinkoiseen Etelä-Tiroliin helmikuun lopussa. Ensimmäinen majapaikkani sijaitsi Bressanonessa Bolzanon sijaan, mutta tästä lisää kohdassa ”asuminen”. Saavuin alueelle muutaman päivän ennen suurinta osaa muista vaihto-opiskelijoista, joten ensimmäiset päivät menivät yksin kaupunkiin tutustuen. Bolzanoa ja myös Bressanonea ympäröivät vuoret houkuttelivat ja päätin lähteä tutustumaan Dolomiittien laskettelurinteisiin yksin laskuseuran puutteessa.

Ensimmäisten yksinvietettyjen päivien jälkeen muita vaihto-opiskelijoita alkoi saapua kaupunkiin ja ryhmächatit aktivoituivat. Seuraa ja tekemistä löytyi helposti laskettelun, vaelluksen tai kiipeilyn merkeissä. Vaihto-opiskelijoille tarkoitetulla orientoivalla viikolla pääsimme tutustumaan Bolzanon yöelämään ja paremmin muihin vaihtareihin.

Ensimmäisellä orientoivalla viikolla opetukseen osallistuminen ei ollut pakollista, ja tiedekuntakohtaiset infotkin sijoittuivat ensimmäisen viikon loppupuolelle. Osa vaihtareista kävi jo ensimmäisellä viikolla luennoilla, osa ei. Itse en käynyt, sillä epäselvän ohjeistuksen lisäksi tiedekuntani nettisivut olivat kaatuneet, eikä kukaan osannut edes sanoa olisiko minulla ollut ensimmäisiä luentoja vai ei (myöhemmin selvisi, että pari luentoa oli ollut). Mutta tämmöiset epäselvät tilanteet varmasti kuuluvat vaihtokokemukseen Italiassa.

Seuraavat ensimmäiset viikot seurasivat aika lailla samaa, ihanaa kaavaa: luentoja, laskettelua, Aperol Sprizejä, ja satunnaisia opiskelijatapahtumia.

Arki Bolzanossa

Hyppytunnin viettoa Talvera -puistossa.

Arkeani Bolzanossa rytmittivät luennot, joita saattoi olla milloin vain aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä maanantaista perjantaihin. Lukujärjestys muuttui melkein joka viikko, joten jokainen viikko Bolzanossa näytti erilaiselta. Tavallinen päivä Bolzanossa alkoi usein espressolla ja cornettolla yliopiston kahvilassa, jonka jälkeen jatkoimme luennoille. Ensimmäisten luentojen jälkeen oli kahden tunnin ruokatauko, jolloin ehti rauhassa syödä, sosialisoida ja juoda jälleen espressot. Ruokatauolla söin lähes aina koulun ruokalassa, jossa oli ihan ok ruokaa hintaan nähden. Yliopistoruokailu ei ollut Suomen tasolla, mutta odotin jostain syystä pahempaa. Pastalounas kustansi 2,98 € ja tilauksesta valmistettu pizza 3,80 € (ruokalassa oli pizzauuni).

Laskettelua vapaapäivänä.

Useimmiten luennot loppuivat joko neljältä tai kuudelta, jonka jälkeen menimme joko urheilemaan (ks. kiipeilemään) tai istumaan iltaa johonkin paikalliseen baariin.
Arki Bolzanossa oli mukavan aktiivista, sillä suurin osa muistakin vaihtareista on valinnut kaupungin sen tarjoamien aktiviteettien takia. Vapaapäivät, joita minulla oli arkenakin yllättävän paljon varsinkin lukukauden alussa, käytimme tehokkaasti lasketellen tai vaeltaen.

Vaihtoyliopiston kurssit, tentit ja opetuskulttuuri

Bolzanon yliopisto on erittäin joustava kurssivalintojen suhteen. Kursseja pystyi tekemään kaikista tiedekunnista, kunhan vain varmisti asian luennoivalta professorilta. En kuullut tilanteesta, jossa professori olisi kieltänyt kurssille osallistumisen. Itse vaihdoin tiedekuntaa kokonaan kurssivalintoja tehdessäni, sillä virallisesti olin hakenut vaihtoon taloustieteiden tiedekuntaan, mutta valitsin kaikki kurssit maatalous-, ympäristö- ja ruokatieteiden tiedekunnasta. Olisin voinut tehdä kursseja molemmissa tiedekunnissa vaihtamatta virallisesti tiedekuntaani, mutta käytännön syistä vaihdoin tiedekuntaa myös paperilla. Tämä kertoo Bolzanon yliopiston joustavuudesta vaihto-oppilaiden kurssivalintoja kohtaan.

Aiemmin mainitun jatkuvasti vaihtuvan lukujärjestyksen huono puoli oli opintojen vaikea suunnittelu, mikäli haluaa ottaa useamman eri koulutusohjelmasta, sillä kurssit menevät päällekkäin eri tavoin eri viikoilla. Tämä johtuu siitä, että opintopolut koulutusohjelmissa ovat määrätty tarkasti jo etukäteen, ja esimerkiksi koulutusohjelmassa, jota seurasin Bolzanossa, ei ollut yhtäkään vapaavalintaista kurssia koko kevätlukukaudella. Koko vuosikurssi teki siis täsmälleen samat kurssit, mikä oli varmaan suurin ero verrattuna omiin opintoihini Helsingin yliopistossa. Vuosikurssin opiskelijat olivatkin kuin yksi iso kaveriporukka, joka otti myös vaihtarit lämpimästi vastaan ja sainkin kurssilaisistani monta läheistä ystävää. Bolzanoon suuntaaville suosittelenkin ehdottomasti yhden koulutusohjelman aikataulun seuraamista. Se teki opiskelusta helpompaa aikataulutusten suhteen ja antoisampaa luokan yhteishengen takia.

Ekskursiolla Stelvion kansallispuistossa.

Seurasin yliopistossa Environmental Management of Mountain Areas -maisteriohjelman kursseja. Näillä kursseilla, kuten muillakin tiedekuntani koulutusohjelmilla oli lukukauden lopuksi paljon hyödyllisiä ja hauskoja ekskursioita Alpeille. Pidin muutenkin kurssien sisällöistä ja suurimmasta osasta professoreistani. Iso miinus Italian yliopistokulttuurille tulee aikatauluttamisesta: Ensin oli kolme kuukautta luentoja, joiden lisäksi ei ollut mitään kursseihin liittyviä hommia. Sitten yhden kuukauden sisään oli lähes kaikki ekskursiot, esitelmät, raportit ja tentit tehtävänä, joihin ei annettu ohjeistusta yhtään aikaisemmin. Puolensa tietysti kummallakin, mutta itse olisin suosinut hieman tasaisemmin kuormittavaa lukukautta.

Kahdeksasta kurssistani kuudessa oli kirjallinen tai suullinen tentti, joka testasi lähinnä luentomateriaalien ulkoa muistamista. Kahdella muulla kurssilla lopputyönä oli kirjallinen raportti, joka tehtiin ryhmissä. Näiden lisäksi melkein jokaisella kurssilla oli parityönä tehtävä esitelmä. Helpolla Bolzanon yliopistossa ei siis noppia kertynyt, mutta tenttien ja raporttien arviointi oli melko lepsua.

Asuminen

Bolzanon yliopisto tarjoaa isolle osalle vaihto-opiskelijoista mahdollisuutta saada huoneen jostakin yliopiston opiskelija-asuntolasta. Tähän riittää yhden lomakkeen täyttö mahdollisimman nopeasti ja ilman virheitä heti sen avauduttua. Omalla kohdalla tämä ei onnistunut, joten jouduin tukeutumaan yksityisiin vuokramarkkinoihin. Huone opiskelija-asuntolassa olisi kustantanut vajaat 300 euroa kuussa, markkinoilta yksityisiä huoneita löytyi 450–600 eurolla. Asumistilanne vaikutti ahdistavalta, kun yritin Suomesta käsin etsiä huonetta. Löysin kuitenkin tilapäisen majoituksen läheisestä kaupungista. Bolzanoon saavuttuani löysinkin melkein heti vapaan huoneen, jota pääsin katsomaan ennen vuokrauspäätöstäni. Vierailin myös yliopiston opiskelija-asuntoloissa, ja Bolzanoon suuntaaville minulla onkin suositus: Täytä se opiskelija-asuntola lomake nopeasti ja virheettömästi! Asuntolat olivat erittäin kivoja, ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia. Vaikka kyllä yksityiseltäkin löysin loppujen lopuksi erittäin viihtyisän vaihtoehdon.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukausi alkoi helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin alkoi myös vaihto-opiskelijoiden orientoiva viikko. Lukukausi päättyi 1.6., jonka jälkeen oli tenttiperiodi, jolloin oli tenttejä, esitelmiä, ekskursioita ja muita palautuksia. Virallisesti lukukausi päättyi 8.7.

Lukukauden pisin loma oli pääsiäisloma, joka oli saman pituinen kuin Suomessa. Lisäksi oli muutamia pitkiä viikonloppuja muiden kansallisten ja uskonnollisten juhlapyhien vuoksi. Joskus myös luennot ajoittuivat niin, että oli perjantaista maanantaihin vapaata. Muita lomia ei lukukauden aikana ollut, eikä niitä kaivannutkaan, sillä kevätlukukausi on aika lyhyt.

Vaihdon tarjoamat yllätykset

Suurin yllätys vaihdon aikana oli varmaankin se, miten ihana alue Bolzano oli! Olin ajatellut alueen varmaan olevan hieno, mutta en aikeisemmin ole ollut näin pohjoisessa Italiassa tai Alpeilla ylipäätään. Kevään tultua vihreät kukkulat ympäröivät kaupunkia Dolomiittien siintäessä horisontissa. Kaupunkia halkoo Talvera-joki ja jokea ympäröivä kilometrien pituinen puisto. Myös kaupunki itsessään oli kaunis ja erittäin siisti.

Erittäin positiivinen yllätys vaihdon aikana oli julkinen liikenne. Se toimi alueella erittäin kattavasti ja aika täsmällisesti, muutamia lakkoja lukuun ottamatta. Kaikkialle, mihin piti päästä, oli se sitten vaeltamaan, laskettelemaan tai tutustumaan muihin kaupunkeihin pääsi helposti ja edullisesti junalla tai bussilla. Erityisen edullista oli matkata Etelä-Tirolin alueella, opiskelijalle tarkoitetulla matkakortilla. Matkakortin hinta oli 150 €/vuosi, ja vaikka käytin sitä vain neljä kuukautta, oli hinta mielestäni erittäin kohtuullinen siihen nähden, että se kattoi tosiaan koko Etelä-Tirolin bussit ja junat.

Myös Bolzanon sää yllätti minut aurinkoisuudellaan. Olen aina ajatellut Pohjois-Italian olevan harmaa ja kylmä verrattuna etelään, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Bolzanossa paistoi aurinko melkein jokaisena päivänä, ja t-paitakelit alkoivat heti lukukauden alussa. Kesäkuuhun tultaessa sää alkoi olemaan jo turhankin lämmin, mutta vuoret tarjosivat aina paikan viilentyä.

Yllätyksiä olisi vaikka kuinka paljon lisää, sillä rehellisesti odotukseni eivät olleet mitenkään erityisen korkealla vaihdon suhteen. Ajattelin mennä vaihtoon rennosti ja katsoa mitä se tuo tullessaan stressaamatta asiasta sen enempää, ja taktiikka kannatti. Tapasin paljon uusia upeita ihmisiä, ja vuoret tarjosivat jatkuvasti uusia elämyksiä.

Näkymä yliopiston terassilta illalla.
Castello Mareccio ja sitä ympäröivä viinitarha kaupungin keskustassa.

Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumat

Pääsin tutustumaan Dolomiittien via ferrata tarjontaan. Via ferratat ovat vaeltamisen ja helpohkon kiipeilyn yhdistelmiä.

Lukijalle on saattanut tulla tässä kohtaa selväksi, millaista vapaa-aika Bolzanossa on. Itselle siihen sisältyi paljon vuorilla olemista. Parhaiten Bolzano sopiikin henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet vaeltamisesta, laskettelusta, kiipeilystä tai muusta vuoriin liittyvästä tekemisestä. Tällä en tarkoita, ettei kohteeseen voisi lähteä ilman, että näitä harrastaa. Itse en ollut edes nähnyt vuoria aikaisemmin elämässä, saatikka sitten lasketellut tai vaeltanut niitä.

Seikkailut vuorilla peittosivat yöelämän 100–0.

Opiskelijatapahtumia tai vaihtareille suunnattuja tapahtumia oli aika vähän lukukauden aikana, ainakin verrattuna Suomen opiskelijaelämään. Orientoivan viikon jälkeen Erasmus-opiskelijoille oli vain muutamia tapahtumia ja kaksi päiväretkeä muualle Italiaan. Vaihto-oppilaita oli kuitenkin suhteellisen vähän, noin 80, että niissä muutamissa tapahtumissa, mitä meillä oli, ehti tutustumaan suureen osaan ihmisistä ja löytämään omat kaverit. Oma aktiivisuus oli tärkeää, niin ystäväsuhteiden luonnissa kuin tekemisien järjestämisessä.

Kaupungissa oli välillä upeita juhlia erikoisissa paikoissa, kuten museossa tai vanhoissa linnoissa, mutta muuten Bolzanon yöelämä ei täysin vakuuttanut. Kivat illanvietot ystävien kanssa paikallisissa baareissa kuuluivat tietysti lukukauteen, mutta kaupungin yökerhotarjonta ei ollut kummoinen. Tämä toisaalta mahdollisti energian vuoristosta nauttimiseen. Ja luennoille tietysti.

Vinkit Bolzanoon lähtijöille

Olenkin aikaisemmissa kappaleissa jo maininnut joitain vinkkejä, mutta tässä vielä kootusti:

  1. Lähde Bolzanoon vaihtoon, mikäli olet kiinnostunut vuorien mahdollistamista aktiviteeteista, ja olet kiinnostunut näkemään pienemmän kaupungin yliopistoelämää.
  2. Älä lähde vaihtoon Bolzanoon, mikäli odotat vaihdolta kreisiä yöelämää.
  3. Seuraa vain yhden koulutusohjelman kursseja, mikäli haluat päästä mahdollisimman monille luennoille ja tutustua myös paikallisiin.
  4. Täytä asuntolahakemus nopeasti ja virheettömästi.
  5. Klassikko: Lähde avoimin mielin ja kokeile rohkeasti uusia asioita (ks. urheilulajeja).
  6. Liity paikan päällä alppikerhon jäseneksi, jotta saat kaikki vuoristolajit kattavan vakuutuksen.

Paluu Suomeen

Bolzanossa vietetyt neljä kuukautta olivat eittämättä elämäni parhaita ja paluu Suomeen pelotti etukäteen. Hyvästit ystäville ja Bolzano-elämälle tuntuivat pahalta, mutta kun olin fyysisesti Suomessa ja läheisten ihmisten seurassa, kotiinpaluu tuntuikin ihanalta. Tässä viimeinen vinkki varsinkin, jos saavut kotiin päiväsaikaan: Järjestä jotain tekemistä heti paluupäiväksi, varsinkin jos kotiinpaluu vähän kauhistuttaa.

Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alku

Juuri mikään vaihtoni alkamisessa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Georgia valikoitui vaihtokohteekseni siksi, että se oli mahdollisimman kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, että olisin voinut matkustaa sinne maita pitkin. Lentämisen välttämisen lisäksi toinen merkittävä valintakriteeri oli Georgian matala hintataso, koska vaihtokohdetta valitessani en vielä tiennyt saavani Erasmus-rahaa (700 €/kk), enkä ollut enää oikeutettu opintotukiinkaan.

Venäjän keväällä 2022 aloittanut hyökkäyssota tuhosi ensimmäisen matkasuunnitelmani, joka oli junalla Georgiaan matkustaminen. Itäisen Euroopan kautta kulkevan bussimatkan esti taas sairastumiseni koronaan vain muutama päivä ennen laivan lähtöä Helsingistä. En ehtinyt syyskuun alussa alkaville maisterikursseille, joten päätin suosiolla sisällyttää vaihtooni vain syyskuun lopussa alkavia kandikursseja. Tämä oli taas yksi muutos suunnitelmiini, vaikka myöhemmin selvisi, ettei myöhässä aloittaminen olisi ollut ongelma, vaikka sähköposteissa nimenomaan painotettiin, että Georgiassa tulisi olla kurssien alkaessa. Viimeinen naula alkuperäisten ajatusteni arkkuun oli mobilisaatio, jonka Putin määräsi ensimmäisenä päivänäni Georgiassa. Päädyin siis lopulta lentäen maahan, jossa jo sodan jälkeen noussut hintataso räjähti käsiin heti maahan saavuttuani.

Lisäksi epävarmuutta oli myös itse vaihtopaikan olemassaolosta. En saanut sähköpostilla varmistusta dokumenttieni hyväksymisestä edes sitä erikseen kysyessäni ja tunsin vaihtopaikkani varmistuneen vasta, kun näin oman nimeni orientaatiotilaisuudessa kiertäneessä listassa.

Asuminen

Olin etäisesti ajatellut, etten haluaisi asua halvassa, mutta hyvin kaukana keskustassa sijaitsevassa yliopiston asuntolassa, mutta lopulta vain unohdin asuntolailmoittautumisen deadlinen. Asunnon löytyminen oli yksi suurimmista huolenaiheistani Suomessa, mutta päätin jättää majoituksen etsimisen vasta Georgiaan, jossa voisin tehdä sitä mahdollisesti opiskelutovereideni kanssa. Varasin hostellin ensimmäisiksi viikoiksi ja varauduin henkisesti asumaan siellä pysyvästi. Airbnb-majoitus vaikutti helpoimmalta ja turvallisimmalta vuokrakohteelta yksin kielitaidottomana asuntoa etsivälle, mutta niiden hinnat olivat turkulaisten yksiöiden luokkaa. Lopulta yritin hieman etsiä asuntoa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta vuokramarkkinat olivat äärimmäisen kuumentuneet venäläisvirran vuoksi ja liikkeellä oli myös huijauksia. Kysyin mahdollisesti vapautuvia paikkoja yliopiston asuntolasta, mutta tämä oli ainoa asia, jota Georgiassa ei voinut tehdä myöhässä.

Hyvällä sijainnilla olleeseen halpaan hostelliini jääminen alkoi tuntua nopeasti parhaimmalta ratkaisulta. Ensimmäisten viikkojen vaihtuvuuden jälkeen ennen turisteja palvellut hostelli muuttui minun ja joidenkin enimmäkseen venäjältä lähteneiden ihmisten väliaikaiseksi kodiksi. Viihdyin lopulta hostellissa ja siellä asuneiden ihmisten kanssa niin hyvin, etten heidän lisäkseen tutustunut opiskelukavereihini tai muihin vaihto-opiskelijoihin ollenkaan.

Opiskelu

Opiskelin TSU:lla (Tbilisi State University), mutta kaikki kurssini olivat sen kansainväliseltä taloustieteen laitokselta (ISET), jolla oli oma muusta yliopistosta erillinen sijaintinsa ja järjestelmänsä. ISET oli moderni täysin englanninkielinen laitos, jossa opetus tuntui laadukkaalta, viestintä oli selkeää ja kurssien hallinnoimisessa käytettiin Moodlea. TSU:n muilta laitoksilta kuulin tarinoita vanhoista rakennuksista, sähköpostiin ja henkilökohtaisesti kaiken kysymiseen perustuvasta viestinnästä ja heikkolaatuisemmasta opetuksesta. ISET:illä kaikki kuitenkin toimi enkä tuntenut yliopistolla juuri eroa suomessa opiskeluuni. Opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteetkin olivat rennot ja mutkattomat.

Selkein ero suomalaiseen järjestelmään oli se, että luentoja oli myös iltaisin ja lauantaisin. Näin on erityisesti maisterikursseilla, sillä paikalliset opiskelijat tekevät kursseja töiden ohessa. Lisäksi arkipyhien luennot siirtyivät sunnuntaille, jolloin oli myös tenttejä.

Välikokeiden aikaan erot suomalaiseen yliopistoon paljastuivat todella. Ensinnäkin kokeet pidettiin keskitetysti yhdessä TSU:n rakennuksessa ISET:in ulkopuolella ja rakennus itsessään oli kaikessa neuvostomaisuudessaan nähtävyys. Toisekseen välikokeet olivat opetuksen tasoon nähden todella helppoja ja saattoivat vastata suoraan etukäteen annettuja esimerkkitehtäviä. En ollut saanut vaihtoni alussa juurikaan opiskeltua, mutta pääsin tenteistä hyvin läpi. Taloustieteen kursseilla töitä joutuu kuitenkin tekemään jonkun verran ja kuulopuheiden mukaan määrä on enemmän kuin muilla TSU:n laitoksilla. Erilaista tenteissä oli myös se, että edes ne eivät alkaneet ajallaan, vaikka opiskelijoita oli kehotettu olemaan paikalla etukäteen.

Kurssit kestävät siis kokonaisen lukukauden ja niissä on sekä väli- että loppukokeet. Kullakin kurssilla on noin kaksi luentoa (1+1 h) viikoittain eikä pakollisia kotitehtäviä juuri annettu. Syyslukukauden virallinen opetus päättyi jouluaattolauantaina ja seuraavalla viikolla olisi ollut vielä esimerkiksi kertaustunteja. Uudenvuoden jälkeen oli hieman lomaa, sillä silloin vietetään paikallista joulua, ja loppukokeet olivat tammikuun puolivälissä. Viimeisiä luentoja väliin jättämällä olisi ollut mahdollista matkustaa Suomeen jouluksi ja pitää lomaa loppukokeisiin saakka.

Hieman yllättävää oli se, että ISET:illä olin ainut ulkomaalainen opiskelija suurimmalla osalla kursseista (3/5), vaikka laitos on täysin englanninkielinen.

Arkielämä

Vaikka hinnat Georgiassa nousivat jatkuvasti ja asuin sekä hostellissa että sittemmin päivävuokralla, 700 € kuukausibudjetti riitti elämiseen helposti. Rahaa jäi jopa säästöön sen verran, että pystyin jäämään Georgiaan kahdeksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. En laittanut ruokaa ollenkaan, vaan ostin usein lounaaksi jotain paikallisesta leipomosta (juusto-, papu-, tai pinaattipiirakan) ja iltaruoaksi marketin tai leipomon kylmätiskiltä jotakin valmista ruokaa. Kävin satunnaisesti myös kahviloissa ja ravintoloissa, ostin joitakin tarvitsemiani asioita ja kerran matkustin vuoristoon. Normaalilla suomalaisella opiskelijabudjetilla Georgiassa olisi voinut matkustaa ja nauttia huolettomasti, sillä nousseetkin hinnat olivat keskimäärin Suomea halvempia.

Kasvikset olivat erityisen halpoja ja hyviä, kasvimaidot ja jotkut muut erikoistuotteet taas Suomeakin kalliimpia. Ilman lihaa oli helppo pärjätä, mutta vegaanisuuteen pyrkimisestä luovuin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Papuja käytettiin paljon ja falafelia sai halvalla, mutta muita vegaanista proteiininlähteitä ei ollut kaikkialla helposti tarjolla. Kalliit kasvijuomat olivat ainoita tarjolla olleita vegaanisia maidonkorvikkeita ennen kuin satuin löytämään Europroductista edullisemmin suomalaista kauramaitoa ja kaurakermoja.

Käteistä kannatti pitää mukana koko ajan, sillä katukaupassa se oli ehdoton, eikä kaikissa kivijalkaliikkeissäkään ollut korttikonetta. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksoi yhden larin (0,36 €) lukuun ottamatta kalliimpia köysiratoja, ja matkat pystyi maksamaan kätevästi pankkikortilla. Tbilisi on kuitenkin niin pieni, että kävellenkin pääsi lähes kaikkialle. Liikenne ja varsinkin isojen teiden ylittäminen olivat Georgiassa kaikkein pelottavimpia asioita, mutta muutamissa päivissä autojen eteen ja väliin menemiseenkin tottui. Marshrutkat olivat erittäin halpoja ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja paikkakuntien välillä matkustamiseen ja junaliputkin olivat edullisia.

Pärjäsin englannillani hyvin, mutta en saanut kaikissa tilanteissa asiaani hoidettua, sillä varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät juuri kieltä osaa. Lisäksi myös englannin kieltä osanneet puhuivat minulle systemaattisesti venäjää ja jatkoivat sitä, vaikka itse käytin englantia. En osannut venäjää, mutta toisinaan sanoin venäjäksi, etten ihan oikeasti osaa venäjää. Usein en kuitenkaan jaksanut. Elämä venäläisoletettuna venäläisten kanssa venäläisten miehittämässä maassa oli kaiken kaikkiaan avartava kokemus. Georgiaksi opettelin pienimmät numerot ja normaaleja kohteliaisuusfraaseja. Sillä ja elekielellä pärjäsi esimerkiksi yksinkertaisimmissa kaupankäyntitilanteissa.

Huomioitavaa

Jos mitenkään on mahdollista, suosittelen valitsemaan Georgian vaihtokohteeksi mieluummin keväällä kuin syksyllä. Syksyn vaihdosta pääosa on lumetonta ja harmaata talvikautta, mutta keväällä Georgia on vehreydessään ja vihreydessään paljon kauniimpi ja miellyttävämpi matkustaa.

Toinen varauduttava asia on hinnoista neuvotteleminen ja niiden epäsäännöllisyys sekä mahdollinen nopea nousu. Viimeisinä kuukausina hinnat olivat usein kassalla erisuuruiset kuin hyllyn reunassa, ja myyjät eivät suostuneet keskustelemaan asiasta. Monissa perinteisissä katukaupoissa hintoja ei ole edes nähtävillä. Lisäksi venäläisiltä, venäläisoletetetuilta ja turisteilta yritetään joka paikassa ottaa aina vähän extraa.

Paluu Suomeen

Jäin vaihdon päättymisen jälkeen vielä kahdeksi kuukaudeksi Georgiaan ja muutin Tbilisistä Batumiin. Puolen vuoden poissaolon jälkeen paluu Suomeen tuntui jo hyvältä, vaikka ystävien jättäminen oli haikeaa. Parin viikon Suomessa olon jälkeen aloin kuitenkin jo ikävöidä takaisin Georgiaan, jossa kevät on jo paljon Suomea pidemmällä. Nyt tuntuu, että haluaisin nähdä vielä Georgiaa – ja etenkin sen maaseutua – myös kasvukaudella.

Vaihtokertomus, Wageningenin yliopisto, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Alankomaihin muutamaa päivää ennen vaihtoyliopistoni Wageningen University & Research (WUR) järjestämää viikon mittaista orientaatioviikkoa. Matkustin Alankomaihin Ruotsista asti junalla, jota suosittelen lämpimästi! Matkustaminen kohteeseen oli helppoa, sillä junailu on tehty helpoksi ja suhteellisen edulliseksi Alankomaissa. Oli siis helppoa päästä Wageningeniinkin, joka on pienempi kaupunki.

Suosittelen lämpimästi osallistumaan kyseiselle orientaatioviikolle, jos vain mahdollista, sillä tämä viikko oli vauhdikas ja todella hauska tapa tutustua paikalliseen opiskelijakulttuuriin, kampukseen, Wageningeniin ja tietysti niin hollantilaisiin kuin kansainvälisiin opiskelijoihin. Orientaatioviikolla tuutoriryhmiin oli laitettu sekaisin sekä vaihtareita ja hollantilaisia. Oli toisaalta mukava tutustua ns. paikallisiin ja heidän englantinsa olikin erinomaista, joten tutustuminen oli helppoa. Toisaalta kuitenkin välillä tuli ulkopuolinen olo muiden puhuessa hollantia. Orientaatioviikon hulinassa en ehtinyt edes miettiä kulttuurishokkiakaan, jonka ei toki muutenkaan pitäisi vaivata Alankomaiden kulttuurin ollessa niin samankaltainen Suomen kulttuuriin verrattuna. Toki koti-ikävä pääsi silti yllättämään aina välillä.

Ensimmäiset viikot orientaatioviikon jälkeen olivat aikamoinen yllätysshokki opiskelujen alkaessa, sillä työmäärä ja vaativuustaso pääsivät todellakin yllättämään, vaikka olin etukäteen kuullut, että Alankomaissa on korkea opiskelutaso. Esimerkiksi yhden kurssin ensimmäisellä luennolla luennoitsija kertoi, että jos luennoille osallistuu aktiivisesti ja lukee kaikki artikkelit (joita oli paljon), on noin 60 % mahdollisuus pelkästään päästä läpi kurssista. Lisäksi sain kuulla, että arviointiasteikon parasta arvosanaa 10 ei lähtökohtaisesti anneta lähes koskaan ja yllättävän monilla kursseilla puolet osallistujista ei päässyt läpi tenteistä. Tällaiset puheet onnistuivat stressaamaan itseäni turhankin paljon syksyn aikana, mutta loppujen lopuksi suoriuduin todella hyvin arvosanoin, joten olisin pärjännyt paljon vähemmälläkin stressaamisella. Kannattaa siis varautua tällaisiin pelottelupuheisiin, mutta muistaa, ettei anna niille liikaa painoa. 😊

Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia ja laadukkaiden kurssien perusteella valitsinkin vaihtokohteen. Opiskelutavat olivat aika samanlaisia kuin Helsingissä, eli kandikurssien selkärankana olivat luennot, joiden lisäksi piti lukea artikkeleita ja tehdä ryhmätyötä ja/tai kirjoittaa luentopäiväkirjaa. Tehtävää siis riitti kursseilla. Tentit olivat vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin HY:llä, mutta ne olivat toki lähitenttejä, eikä kurssimateriaaleja saanut olla mukana, joka toki vaikeutti tenttejä. Opetuskulttuuri oli siis kokonaisuudessaan vaativaa, muttei silti liian totista. Lukukausi oli myös samankaltainen kuin HY:llä: syksyllä oli kaksi 8-viikkoista periodia, joista ensimmäinen alkoi syyskuun alussa. Periodin lopussa oli aina ensin yksi lukuviikko ilman luentoja ja tämän jälkeen tenttiviikko. Joulun alla syyslukukausi kesti viikon pidempään kuin HY:llä. Itse olin vain syyslukukauden WUR:issa, mutta keväällä siellä olisi ollut ensin lyhyempi 3.-periodi ja taas kaksi normaalia periodia.

Arkipäivät olivat siis pitkälti opiskeluntäyteisiä ja luentoja oli lähes joka päivä. WUR:issa opiskellaan lähtökohtaisesti samanaikaisesti vain kahta kurssia, joka mielestäni helpotti opiskelun rytmittämistä. Kampus ja sen monipuoliset ja viihtyisät opiskelutilat kannustivat myös opiskeluun. Hollantilaisten opiskelijoiden arkea oli hurjaa seurata, sillä he opiskelivat vain arkipäivinä noin klo. 17 asti, jonka jälkeen alkoivat harrastukset ja/tai opiskelijatapahtumat ja myöhemmin illalla bileet, joita riittikin joka illalle. Paikalliset eivät myöskään opiskelleet juurikaan viikonloppuisin, mitä jaksoimme ihmetellä vaihtareiden kesken.

WUR:in Forum-rakennus ja sen viihtyisät tilat.

Arjen isona osana asuminen Alankomaissa voi tuottaa harmaita hiuksia, sillä asuntokriisi on koko maassa surullisen tunnettu. Itse etsin asuntoa heti touko-kesäkuussa tulevalle syksylle ja hieman kauempaakin kampuksesta, ja olin valmis maksamaan vuokraa jo heinäkuulta, vaikka muutin vasta elokuun lopulla. Nämä seikat auttoivat varmasti asunnon saamisessa, ja sain vuokrattua huoneen yksityisen vuokraajan kodista Edestä, joka oli reilun 5 kilometrin päässä WUR:ista. Vuokrataso oli yllättävänkin korkea, sillä huone isossa solussa kampuksella voi hyvinkin maksaa 500 euroa/kk. Oma huoneeni maksoi 350€/kk. Asunnonhaussa kannattaa hyödyntää erityisesti Facebook-ryhmiä ja Kamernet.nl -sivustoa.

Alankomaat on tunnettu pyöräilykulttuuristaan ja sanoisinkin, että pyörä on ehdoton kulkupeli arjessa. Minun tulikin pyöräiltyä ostamallani yksivaihteisella mummokonkelilla lähes joka päivä edestakaisin kampukselle ja välillä lisäksi illalla kampuksen lähellä asuvien ystävien luo, joten kilometrejä kertyi paljon syksylle. Pyöräily oli kuitenkin yllättävänkin mukavaa, koska Wageningenissa ei satanut läheskään niin paljoa kuin paikalliset pelottelivat ja koska maanpinta on niin tasaista, että tuntuu kuin pyöräilisi sähköpyörällä. Kannattaa varautua siihen, että käytetytkin pyörän maksavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa, sillä minunkin konkelini maksoi 120€.

Arkisessa elämässä tuli ikävä Suomen halpaa ja hyvää opiskelijalounasta, sillä WUR:issa lounas maksoi helposti 5-7€, joten kokkailut piti itse hoitaa, että rahaa jäi muuhunkin. Varsinkin me suomalaiset yllätyimme siitä, että paikalliset syövät lounaaksi yleensä vain leipää, jolla ei itse ajattelisi pärjäävän päivälliseen asti.

Tärkeä osa omaa arkea oli paikallinen ESN-järjestö (Erasmus Student Network), joka järjesti aktiivisesti useita tapahtumia joka viikko, muun muassa päiväreissuja hollantilaisiin kaupunkeihin, bileitä ja rennompia hengailuiltoja. Lisäksi he järjestivät myös useamman päivän pituisia matkoja joko Alankomaissa tai esimerkiksi Prahaan. Itsekin osallistuin tälle Prahan reissulla ja sen perusteella voin lämpimästi suositella tällaisia ESN-järjestöjen järjestämiä matkoja!

Vaikka opiskelut tuntuivat välillä puuduttavilta, sain nopeasti ympärilleni ihanan kaveriporukan, jonka kanssa sitten reissasimme lähes joka viikonloppu. Alkusyksystä tutkimme hollantilaisia kaupunkeja (omia suosikkejani olivat Den Haag ja Groningen) ja loppusyksystä lähdimme Pariisiin ja Luxemburgiinkin! Suosittelen siis lämpimästi erityisesti junamatkailua Alankomaissa opiskellessa.

Paluu Suomeen sujui yhtä hyvin kuin kaikki muukin. Lensin suoraa Amsterdamista Helsinkiin, että ehdin jouluksi kotiin. Sain WUR:ilta hyvät ohjeet vaihdon päättyessä, joten tarvittavat dokumentit oli helppo saada tammikuussa, kun viimeisetkin tenttitulokset julkaistiin.

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, lukuvuosi 2019-2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon ennen COVID19-pandemiaa syksyllä 2019, olin kuitenkin vielä vaihdossa, kun pandemia alkoi. Koin siis koronapandemian Soulissa ihan alkumetreillä ja näin miten eloisa ja sykkivä kaupunki hiljeni täysin. Ymmärtääkseni tällä hetkellä Soul on palautumassa hiljalleen takaisin, ainakin korealaisten ystävien mielestä. En osaa siksi antaa neuvoja selviytymiseen koronapandemian kanssa Etelä-Koreassa. Mutta toivottavasti vaihtokertomukseni auttaa muilta osin.

Ennen lähtöä

Vaihtoon valmistautuminen oli koko vaihtoajan stressaavin hetki. Stressi kaikkien tärkeiden dokumenttien saamisesta ja asuinpaikan löytämisestä oli vaikein asia vaihdossani. Olin kuitenkin erittäin innoissani, joten sen voimin jaksoin tämän vaiheen yli.

Ennen vaihtoani hain tarvittavat rokotteet, joita minulla ei vielä ollut. YTHS:n kautta minua neuvottiin mitkä rokotteet tarvitsen ja sain otettua tarvittavat rokotteet. Olin kuitenkin liian myöhään asialla hepatiitti rokotteen kanssa, ja ehdin kolmesta hepatiittirokotteesta ottamaan vain ensimmäisen ennen vaihtoa, vaihdon aikana olisin voinut ottaa loput. Unohdin kuitenkin, ja kävin vaihdon jälkeen ottamassa loput. Lisäksi varmistin ennen vaihtoa, että minulla on tarpeeksi reseptilääkettäni koko vaihdon ajaksi ja tulostin reseptin todistamaan, että tarvitsen lääkkeeni. Minulta ei kuitenkaan missään kohtaan lentokentillä kyselty lääkkeistäni mitään. Ei edes, kun matkustin Japaniin vaihtoni aikana. Muistaakseni diabetesta sairastavalta ystävältänikään ei ikinä kyselty neulojen tarkoitusta. Kannattaa kuitenkin varautua näyttämään resepti.

Viisumin saaminen sujui mutkattomasti. Soitin suurlähetystöön ja varasin ajan, jolloin toimitan tarvittavat dokumentit. Viisumin saamisessa meni muutama viikko. Koronavirustilanne kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa viisumin saamiseen jotenkin, joten kannattaa käydä lukemassa Etelä-Korean suurlähetystön nettisivut huolella. Lentoliput varasin kulkemaan Kiinan kautta, koska sain liput huomattavasti halvemmalla. Ainakin ennen koronapandemiaa Kiinassa sai olla  24 h ilman mitään viisumia. Koronapandemian aikana suosittelen kuitenkin suoria lentoja. Matkavakuutus ja matkatavaravakuutus kannattaa hankkia. Kilpailutin eri vakuutusyhtiöt soittamalla ja pyytämällä tarjousta, päädyin valitsemaan halvimman.

Tärkeimmät sovellukset Etelä-Koreassa mielestäni on Kakaotalk, Papago, Naver tai Kakao Maps. Ne kannattaa ladata, vaikka jo ennen lähtöä, sillä esimerkiksi Naver kartta appi auttaa löytämään omaan majapaikkaan. Google maps on lähes käyttökelvoton Etelä-Koreassa. Kakaotalk on suosituin appi, joilla ihmiset pitävät yhteyttä. Vaihtoni aikana käytin Whatsappia ainoastaan pitääkseni yhteyttä Suomessa oleviin ystäviini ja perheeseeni. Deittailu appien käytössä kannattaa olla varovainen, sillä oman kokemukseni mukaan naisena, deittailu appeissa tuntui liikkuvan korealaisia miehiä, jotka eivät etsineet parisuhdetta millään tasolla, vaan lähinnä etsivät ulkomaisia naisia, saadakseen rehennellä kavereilleen olleensa ulkomaalaisen kanssa. Jos haluat deittailla Etelä-Koreassa, mielestäni paras ja turvallisin tapa, on saada ystävät esittelemään sinut jollekin, tai liittymään yliopiston opiskelija klubeihin ja tutustua siellä ihmisiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti päästyäsi koneesta kannattaa hankkia T-money card kioskista. Kioskien tiskiltä, kun menee kysymään T-money cardia, saa eteensä pienen valikoiman söpöjä vaihtoehtoja. Kyseinen kortti käy julkisilla matkustamiseen Soulissa. Se lisäksi toimii myös jossain muissa kaupungeissa. T-money cardia pystyy helposti lataamaan metro asemilla olevilla laitteilla tai kioskeissa.

Yonsein yliopistolta tuli hyvin kattavasti infoa mitä on tehtävä Etelä-Koreaan päästyäni, sain myös asuntolalta ohjeet, kuinka pääsen lentokentältä eri vaihtoehdoilla asuntolalle. Kuljin lentokenttäbussilla kävelymatkan päähän asuntolastani. Lentokentällä asioiminen sujui minulla suhteellisen nopeasti ja helposti, koronapandemiasta ei ollut silloin vielä tietoakaan. Asuntolaan päästyäni sain avaimet huoneeseeni, sekä tyynyn ja peiton. Sain myös lapun, jonka avulla minun oli tarkastettava huoneeni kunto, että mikään ei ollut hajalla. Kyseinen lappu palautettiin asuntolan henkilökunnalle. Minulta kysyttiin myös tuberkuloositestiäni, mutta sovin käyväni tekemässä testin ennen sovittua päivämäärää. Myöhemmin osallistuin myös asuntolan info tilaisuuteen, jossa kerrottiin säännöistä ja annettiin ohjeita mm. kuinka käyttää julkisia kulkuneuvoja ja ohjeistettiin kartan avulla kampuksen tärkeimmät rakennukset. Yliopisto järjesti myöhemmin myös oman infotilaisuuden vaihto-oppilaille. Opiskeluiden alussa on erityisen tärkeää hakea ARC, eli Alien Registration Card, joka on siis oleskelulupakortti. Yonsein yliopistolta tuli tarkat ohjeet, kuinka ARC:ia haetaan. Kampuksella oli järjestetty ARC piste, jonka kautta pystyi hoitamaan oleskelulupakortin hakemisen. Jonot olivat pitkät kaikkina päivinä, kun ARC piste oli auki. Lisäksi sai jonottaa muutaman tunnin, mutta tämä tapa oli huomattavasti helpompi kuin mennä itse maahanmuuttovirastoon hoitamaan sitä. Kuukauden kulutta kortin sain hakea maahanmuuttovirastolta, joka onnistui nopeasti. Itse oikean viranomaisen löytäminen virastolta aiheutti kuitenkin päänvaivaa. Taisin jonottaa väärässä jonossa pari kertaa.

Vaihdon alussa olisi hyvä myös hankkia puhelinliittymä helpottamaan elämistä. Itse en kuitenkaan tätä tehnyt. En koko vaihtoni aikana (10kk) hankkinut puhelinliittymää, sillä en kokenut sille tarvetta. Koko kampusalueella, johon siis asuntolanikin kuului, oli ilmainen netti. Kaikissa kahviloissa oli ilmainen netti ja kahviloita oli joka nurkalla. Kaikki käyttivät Kakaotalkia ottaakseen yhteyttä muihin, joten puheluille ja tekstiviesteille ei ollut tarvetta. Ainoastaan pari kertaa vaihtoni aika olin tilanteessa, jolloin olin eksyksissä ja olisin tarvinnut nettiä. Toki liikkuminen ilman liittymää tarkoittaa sitä, että välillä jouduin seisoskelemaan kahviloiden ovella käyttääkseni ilmaista nettiä, saadakseni yhteyden ystäviini. En kuitenkaan kokenut tätä suureksi vaivaksi. Puhelinliittymät ovat myös hieman hintavia Etelä-Koreassa, joten halusin säästää myös rahaa.

Asuminen

Asuin Yonsei yliopiston vaihto-opiskelija asuntolassa SK Global House:ssa. Yliopistolta tuli ohjeet asunnon hakemiseen asuntolasta. Kannattaa olla heti hakuajan alettua hakemassa huonetta. Vaihtoehtoina oli yksityinen huone kylpyhuoneella tai jaettu huone toisen ihmisen kanssa kylpyhuoneella. Vaihtoni oli kaksi lukukautta, joten päädyin valitsemaan yksityisen huoneen, joka osoittautui minulle parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Yksityiset huoneet olivat hyvin suosittuja, joten varmuutta ei ollut oman huoneen saamisesta. Asuntolamme vieressä oli myös toinen asuntola pelkästään naisille, jossa oli halvemmat huoneet, mutta kylpyhuoneet jaettiin kaikkien kanssa asuntolassa. Suosittelen hakemaan SK Global Houseen tai hakemaan asuntoa kampuksen läheltä, sillä opiskelijat, jotka asuivat kauempana, sanoivat jääneensä paitis yhteisistä tapahtumista ja illan vietoista. Asuntolassa asumiseen edellytetään tuberkuloositodistusta, tämän voi tehdä jo Suomessa. Itse kuitenkin päädyin menemään Soulissa terveyskeskukseen hakemaan tuberkuloositodistuksen. Tuberkuloositesti tehtiin röntgenillä ja se maksoi vain muistaakseni n.16 €. Koko prosessi oli mielestäni todella helppo. Vaikka terveyskeskuksessa kukaan ei osannut englantia, enkä minä koreaa, elekielillä ja lapulla, jossa luki tuberkuloositesti, testin hakeminen onnistui helposti. Näin korona aikana suosittelen kuitenkin hakemaan tuberkuloositodistuksen jo ennen vaihtoa. Kannattaa myös varautua asuntolan sääntöihin, sillä esimerkiksi omaan huoneeseen ei saanut tulla vastakkaista sukupuolta oleva henkilö (ainakaan pidemmäksi aikaa) ja alkoholia ei saanut myöskään tuoda asuntolaan. Myöskään kukaan asuntolan ulkopuolinen ei saanut olla yötä asuntolassa ja tarvitsi kulkuluvan päästäkseen edes vierailulle.

Asunnon tai huoneen löytää helposti myös airbnb kautta. Itse juuri matkustellessani majoituin airbnb kautta. Goshiwonit ovat myös halpoja ja suosittuja asumisvaihtoehtoja. Goshiwon on pieni huone asuntolassa, joka saattaa sisältää oman vessan, ei aina. Goshiwoneissa on yleensä myös yhteinen keittiö. Saapuessani maahan en heti päässyt majoittumaan asuntolaan, vaan asuin aluksi viikon goshiwonissa Gangnamin alueella. Löysin kyseisen goshiwonin airbnb sivustolta.

Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen oli hieman hankalaa Yonsein vaikeaselkoisen alustan takia. Kärsivällisyydellä se kuitenkin onnistui. Suurin osa yliopiston kursseista opetetaan koreaksi ja muistaakseni business kursseille ei edes päässyt vaihto-opiskelijat. Ilmoittauduin siis lähinnä vaihto-opiskelijoille suunnatuille kursseille ja otin myös intensiivisen korean kurssin, jota opetettiin joka päivä kolme tuntia. Yksi kursseistani ei ollut suunnattu vaihto-opiskelijoille ja se opetettiin englanniksi, joka osoittautui oikein mukavaksi kurssiksi. Näille kursseille kannattaa hakea, sillä yleisesti ottaen professorit ovat innoissaan saadessaan vaihto-opiskelijoita kursseilleen. Toki muut kanssa opiskelijat saattavat vältellä ryhmätöiden aikaan, kielimuurin tai kulttuurierojen takia. Kannattaa siis varata aikaa kurssi sisältöihin perehtymiseen ja hyväksyä se, että et tule pääsemään kaikille niille kursseille mihin haluaisit. Itse taisin päästä koko lukuvuonna vain kahdelle kurssille, mitä olin suunnitellut ennen vaihtoani. Tämä oli kuitenkin todella hyvä asia, sillä päädyin sellaisille kursseille, joita en edes ollut harkinnut ja ne osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi ja hauskimmiksi kursseiksi. Lempikurssini taisi olla Taekwondo, jota suosittelen lämpimästi, vaikka sormet eivät taivu edes polviin asti. Kurssin professori on maailman mukavin ihminen ja kannustava. Vaikka itsekin olen kankea kuin rautakanki, ei se menoa haitannut ja selkeästi huomasin kehittyväni kurssin aikana. Ja mikä parempaa kerätä opintopisteitä samalla, kun hieman kuntoilee.

Luennoilla on hyvä käyttäytyä kunnioittavasti professoreita kohtaan, ja senkin takia puhun nyt juuri professoreista, sillä moni professori vaati itseään kutsuttavan professoriksi. Toki eivät kaikki, varsinkin ne, jotka olivat pidempään opettaneet vaihto-opiskelijoita. Luennoilla oli läsnäolopakko ja itse luennot olivat formaalimpia kuin mihin Suomessa olen tottunut. Opiskelijoita ei kannustettu keskustelemaan tai ottamaan kantaa luentojen aiheesta, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Kursseista pääsi suhteellisen helpolla läpi, kunhan aktiivisesti kuunteli luennoilla ja teki kaikki kurssitehtävät. Tentit olivat mielestäni helppoja.

Intensiivisen korean luennot olivat kuitenkin hyvin erilaisia. Ne olivat todella haastavia ja vaativat paljon aikaa. Tentit olivat myös hankalia, mutta niistä pääsi läpi, jos oli jaksanut aktiivisesti tehdä kotitehtävät ja harjoitella puhumista luennoilla. Yksi intensiivisen korean kurssilla olleista kanssa opiskelijoistani ei päässyt kurssia läpi, mikä oli erittäin harmillista, sillä intensiivikursseista saa paljon opintopisteitä. Suosittelen kuitenkin kaikille osallistumaan intensiivisen korean kursseille, vaikka kurssit ovat vaativia. Itse osasin lähinnä esittäytyä ja kysyä hintaa koreaksi vaihtoni alussa. Vaihdon lopussa pystyin jo ymmärtämään arkipäiväisiä keskusteluja ja asioimaan ongelmitta lähes missä tahansa. Koreani 10 kuukauden aikana kehittyi paremmaksi, mitä osaan edes ruotsia tänä päivänä puhua. Palkitsevinta olikin juuri intensiivisen korean luennot, sillä huomasin helposti oman kehitykseni.

Koronapandemia tosiaan alkoi vaihtoni loppupuolella, joten suurin osa vaihdoistani pääsin opiskelemaan livenä. Etänä opiskelu onnistui kuitenkin myös hyvin, mutta siitä katosi hauskuus ja huomattavaa oli myös professorien väsyminen. Luentojen ulkopuolella tykkäsin mennä kampuksen kirjastoon opiskelemaan ja varsinkin kahviloihin. Kahvilakulttuurista tuli ihan sydänasia Soulissa. Oli ihan normaalia, että kahvilat olivat täynnä opiskelijoita tietokoneineen ja he istuivat monta tuntia litkien samaa iced coffeeta. Kuten itsekin usein tein. Soulissa oli myös ns. opiskelukahviloita, joissa on omat pienet eristetyt alueet opiskelua varten. Mielestäni siis Etelä-Koreassa opiskelun parhaita puolia, on mennä kavereiden kanssa kahvilaan juomaan sakura-lattea ja harjoittelemaan korealaisia verbejä.

Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.
Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.

Yonsein yliopistolla on myös useita opiskelijoiden vetämiä klubeja, joihin kannattaa osallistua. Tämä on mielestäni paras tapa tehdä korealaisia ystäviä. Lukukauden alussa on kampuksella tilaisuus, jossa kaikilla klubeilla on koju, joissa voi ilmoittautua mukaan klubin toimintaan. (Klubit löytää täältä: https://oia.yonsei.ac.kr/campus/lifeStd4.asp) Suosittelen erityisesti English Society Club. Kyseinen klubi järjesti syyslukukaudella musikaalin, sekä ympäri lukuvuoden illanistujaisia, peli-iltoja ym. Klubien paras osa on kuitenkin lukukauden alussa järjestettävä MT, eli member training. MT käytännössä tarkoittaa sitä, että vietetään ilta ja yö syöden, juoden, pelejä pelaten, karaokea laulaen ja ennen kaikkea ystäviä tehden. MT oli juuri se ilta, jolloin tutustuin niihin korealaisiin ystäviini, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Älä siis missään nimessä jää pois MT:stä. Moni vaihto-opiskelija katui sitä silloin, kun ei tullut mukaan. Opiskelujen ohessa on muuten aika hankalaa tehdä korealaisia ystäviä, sillä moni on niin kiireinen ja keskittynyt opiskeluihinsa, että kannattaa osallistua mahdollisimman moneen illan istujaiseen tai muuhun tapahtumaan.

Pakkaamisessa kannattaa ottaa mukaan sekä kuumaan, että kylmään säähän sopivia vaatteita. Syyslukukauden aikana lämpötila ehtii vaihtua paahtavan kuumasta pakkasen puolelle, ja kevätlukukaudella myös saa kokea niin pakkasasteita kuin helleilmoja. Koreassa kesä on kuuma, mutta eri lailla kuin Suomessa, sillä kesä on myös hyvin kostea. Joten vaatteet tarrautuvat ihoon ja housujen käyttö on yhtä tuskaa. Talvella kylmin keli minkä koin oli -10C, mutta jälleen kerran kosteuden takia se tuntui kylmemmältä. Onneksi Soulista löytää halvalla vaatteita, jos ei kaikkea pysty pakkaamaan mukaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaatteita voi olla vaikeaa löytää, jos olet esimerkiksi L-kokoinen tai isompi, mutta itse onnistuin löytämään paitoja, jotka vastasivat suomen kokoa XL. Housuja yritin kerran etsiä ja siitä ei tullut mitään. Vaihtoani varten pakkasin kesäkeleihin sopivia vaatteita viikon ajaksi ja talvikeleihin sopivia vaateita viikon ajaksi. Tämä tosin tarkoitti sitä, että jouduin hieman ostamaan lisää vaatteita Etelä-Koreassa ja pesukone oli kovassa käytössä. Pakkasin lisäksi siteitä ja tamponeita kuultuani, että Etelä-Koreassa olisi huonot siteet ja tamponit, mutta olisin pärjännyt hyvin korealaisilla siteillä ja tamponeillakin, valikoima oli vaan pienempi, mihin olen Suomessa tottunut. Myös villasukat tulivat hyvään käyttöön. Lisäksi deodorantti valikoimat ovat hyvin pienet Etelä-Koreassa, joten jos tykkäät käyttää tiettyä deodoranttia tai antiperspiranttia, pakkaa mukaan tarpeeksi vaihdon ajaksi. Muuten kaikenlaista kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita löytyy hyvin Etelä-Koreasta. Lisäksi jos sinulla on isot jalat, pakkaa myös vaeltamiseen sopivat kengät. Kenkien löytämien saattaa olla hankalaa isompijalkaisena. Itse pärjäsin lenkkareilla pitkälle, mutta välillä kaipailin parempia kenkiä. Korealaisten suosikki ajanviete on vaeltaminen. Soulissa on useita vuoria, johon pääsee julkisilla hyvin helposti vaeltamaan, toisille vaeltaa muutamassa tunnissa tosille saattaa mennä koko päivä.

Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.
Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.

Hintataso on mielestäni lähes samaan luokkaa kuin meillä Suomessa. Tietyt asiat vähän kalliimpia kuten hedelmät ja tietyt halvempia kuten ravintoloissa syöminen. Paras paikka ostaa halpoja vihanneksia ja hedelmiä, on torit. Ei kannata pelätä hedelmien ostamista kadun varsilla olevista kojuista, ne ovat usein paljon halvempia kuin marketin hedelmät ja yhtä hyviä. Asuntolan alakerrassa sijaitseva pieni kauppa oli aika kallis, tosin sen valikoima pyrki vähän paremmin vastaamaan vaihto-opiskelijoiden kysyntään. Löysin myös Fazerin sinisen suklaa patukan yhdestä lähikioskista. Onneksi syöminen ulkona ei ole kovin kallista, ja parhaimmat muistot vaihtoni ajalta ovatkin jääneet hetkistä BBQ:n äärellä tai kanankoipiravintolan persikkajäähileestä, joka pelasti makuhermoni tuliselta kanankoivelta. Suosittelenkin aina lähtemään mukaan ihmisten joukkoon ravintoloihin, varsinkin kaikkiin sellaisiin minkä ruokia et ole koskaan maistanut. Etelä-Korean parhaimpia puolia on mielestäni ehdottomasti ruoka, josta löytää varmasti jokaisen makuun sopivaa. Yksi lempi ruoistani oli Seolleongtang. Keitto, jonka maku tuli härän luusta. Se lämmitti ihanasti talvella. Asuntolani lähellä oli myös ihana perinteinen ravintola, josta sai muutaman euron hintaan kimchi stew, bibimbap, gimbap, japchae yms.

Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.
Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.
Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.
Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.

Vaihtoni oli yksi tähän hetkisen elämäni parhaimpia asioita, mutta se vaati minulta aktiivista osallistumista kaikkeen mahdolliseen ja oma-aloitteisuutta tehdä asioita. Opiskelu on kuitenkin aikaa vievää, joten on todella helppo homehtua asuntolan huoneeseen ja huomata, että ei koko vaihdon aikana ”ehtinyt” tekemään mitään mieleenpainuvaa. Niinpä kannattaa heti vaihdon alussa suunnitella ja varata mahdolliset matkat Jeju saarelle tai muihin kaupunkeihin, sekä esimerkiksi pienelle matkalle Japaniin. Etäopiskelusta oli sen verran hyötyä minulle matkustamisen kannalta, että ehdin käydä nauttimassa aurinko rannoista Japanin meren äärellä ja istuin kahvilassa seuraten luentojani. Etelä-Korea on kaunis, kulttuuririkas maa, jonka ruoka elämykset ovat sanoin kuvaamattomia ja lukuisat aktiviteetit luovat mahdollisuuksia kokea mitä mielenkiintoisimpia asioita.

Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.
Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.

Vaihtokertomus, University of Life Sciences Prague, Tšekki, syksy 2019

maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2019 opiskellen Prahassa taloustieteiden opintoja osana Helsingin Yliopiston ympäristö- ja elintarviketalouden opintojani. Vaihtokertomukseni kuvaa vaihtoa Prahassa ennen koronapandemian alkua, joten keskityn siksi kertomaan tarinassani ennen kaikkea yleisesti elämästä Prahassa!

Kuva sisältä kahvilasta

Kuvateksti: Karlín on täynnä ihania kahviloita!

Ennen lähtöä

Lähtövalmistelut Suomen päässä liittyivät pääasiassa Helsingin asuntoni alivuokraamiseen ja opintotukiasioiden selvittämiseen. Sain yliopistolta hyväksymiskirjeen hyvissä ajoin kesän aikana, joten pystyin kesän aikana alkaa valmistautumaan lähtöön ja tekemään esimerkiksi OLS-kielitestin Suomesta käsin. Luin ennen vaihtoon lähtöä vaihtokertomuksia ja kyselin myös asumiseen liittyviä kysymyksiä aiempien vuosikurssien opiskelijoilta, joiden tiesin olleen Prahassa vaihdossa.

Päätin osallistua ennen virallisen lukukauden alkua viikon kestävälle Tšekin
kielikurssille, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi! Tutustuin tuon viikon aikana eri maiden vaihto-opiskelijoihin ja virallisen lukukauden aloitus tuntui hieman helpommalta, koska koululla olikin monta tuttua kasvoa vastassa, kun osallistuimme ensimmäisen päivän infotilaisuuksiin

Kuva joutsenesta puiston lammikossa

Kuvateksti: Yksi lempipuistoistani Prahassa oli Stromovkan puisto. Kävin täällä usein viikonloppuisin kävelemässä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Tšekin tasavalta oli vuoteen 1989 saakka kommunistisen hallinnon alla. Ollessani Prahassa vuonna 2019 juhlimme 17.11. Samettivallankumouksen 30-vuotisjuhlapäivää, jolloin kommunismin ajan päättymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Kommunistista historiaa oli välillä helppo havaita maan tavoissa hoitaa asioita. Esimerkiksi koululla tehtävät järjestelyt tuntuivat välillä jopa sotilaallisen byrokraattisilta. Me taloustieteen opiskelijat saimme koululta siniset Study Book-vihkoset, joihin meidän oli kerättävä kursseista kaikki suoritukset ja opettajien allekirjoitukset, vaikka kurssisuoritukset olivat nähtävissä myös sähköisesti. Tämä allekirjoitusten metsästys aiheutti erityisesti vaihtoajan lopussa vaikeuksia, koska opettajat antoivat yksittäisiä tapaamisaikoja, jolloin he olivat tavoitettavissa yliopistolla, vaikka monilla oli jo kiire lentää takaisin kotimaahansa. Uskallan epäillä, että näihin käytäntöihin on voinut tulla muutoksia nyt koronan myötä, kun läsnäolon määrä on vähentynyt koululla.

Asuminen

Asunnon löytäminen ainakin vuonna 2019 oli Prahassa haastavaa. Olin jo kuullut etukäteen, että Prahan kaltaisessa suuressa kaupungissa kysyntä asunnoille oli kovaa ja asunnoista saatettiin myös pyytää paljon keskivertovuokria enemmän, erityisesti ulkomaalaisilta. Yliopisto ei pystynyt tarjoamaan majoitusta kuin hyvin harvalle vaihtoon tulijalle, jonka vuoksi asunto oli löydettävä omin avuin. Käytin ennen vaihtoon lähtöä hieman aikaa tutkien Prahan omia asunnonvuokrauskanavia, mutta epämääräiset ilmoitukset ja riski huijatuksi tulemisesta johti siihen, että päätimme toisen vaihtoon lähtevän opiskelukaverini kanssa vuokrata pari viikkoa ennen opintojen alkua Prahasta muutamaksi viikoksi Airbnb-asunnon, ja lähteä etsimään asuntoa Prahasta käsin.

Löysin lopulta itselleni huoneen Student Flat Room.com-sivuston kautta ja opiskelukaverini löysi Facebookin kautta itselleen sopivan huoneen. Asuin Prahassa Smíchov-nimisellä alueella, joka tunnetaan myös Praha 5-asuinalueena. Viihdyin alueella hyvin ja koin sijainnin itselleni sopivaksi. Yliopisto sijaitsi melko kaukana keskustasta ja kulkeminen koululle oli ajoittain melko tuskallista täyteen ahdettujen bussien vuoksi. Matka koululle kesti metro+bussi yhdistelmällä vajaan tunnin, mutta tein matkan kuitenkin mielelläni, koska halusin ennemmin asua keskustan alueella kampusalueen sijaan.Kuva asunnon ulko-ovesta

Kuvateksti: Päädyin lopulta asumaan Smíchoviin, josta pidin kovasti.

Opiskelu ja opetus

Keskityin vaihtokursseja valitessani erityisesti taloustieteeseen painottaviin kursseihin. Pyrin myös valitsemaan kotiyliopistoni tarjonnasta eroavia kursseja. Valitsemani kurssit keskittyivät business & managementtiin, mutta joukkoon mahtui myös esimerkiksi Economics of Brewing-kurssi, jossa tutustuimme oluen markkinoihin ympäri maailmaa!

Vuonna 2019 meillä oli myös vaihtoehtona suorittaa kursseja joko tavallisina koko lukukauden kestävinä kursseja tai vastaavasti viikon mittaisina intensiivikursseina, jolloin päivän luento saattoi kestää 4-5 tuntia, mutta kurssista järjestettiin koe jo saman viikon perjantaina. Yhdistelin näitä intensiivikursseja ja lukukauden mittaisia kursseja keskenään ja suoritinkin syyslukukauden aikana kahdeksan kurssia, mikä oli todella paljon verrattuna Suomessa suorittamiini kursseihin lukukautta kohden!

Kuvassa tietokoneen ruudlulla Euroopan kartta ja edessä muovimukissa olutta

Kuvateksti: Olutkurssilla perehdyimme eri maiden oluisiin ja oluen kulutukseen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Joukkoliikenne oli Prahassa erittäin edullista, erityisesti opiskelijalle. Yliopiston myöntämän kansainvälisen opiskelijakortin avulla sain hankittua itselleni kausilipun koko Prahan joukkoliikenteeseen ja pärjäsin tällä lipulla koko opiskeluajan. Opiskelija-alennus myönnettiin muistaakseni ainoastaan korkeintaan 25-vuotiaille opiskelijoille.

Prahan julkinen liikenne

Kuvateksti: Suosin Prahassa liikkuessa erityisesti ratikkaa.

Suosittelen myös Prahassa ollessa hyödyntämään hyviä juna- ja bussiyhteyksiä, joiden avulla viikonloppureissujen tekeminen ympäri Eurooppaa esimerkiksi Budapestiin ja Krakovaan onnistui minulta vaivattomasti. Lippujen hinnat ovat opiskelijoille edulliset ja kohdevaihtoehtoja on loputtomasti.

Tšekki on täynnä erilaisia luonnonpuistoja, joista itse kävin Hruboskalskon sekä Bohemian Switzerlandin luonnonpuistoissa. Järjestimme päiväretket yhdessä isomman vaihtoporukan kanssa, jolloin matkajärjestelyt pystyttiin jakamaan useamman ihmisen kesken!

Kuvateksti: Teimme ystäväni kanssa Krakovassa pyöräretken Zakrówek-järvelle.

Vaihtokertomus, Szent István yliopisto (SZIU), Budapest, kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin opiskelijavaihdossa Budapestissä kevätlukukauden 2020. Budapestissä minua veti puoleensa kaupungin kulttuuri, edullinen hintataso ja erinomainen sijainti Euroopan keskellä. Budapestissä on paljon upeita rakennuksia, mutta myös rosoisuutta, joka tekee kaupungista kiinnostavan. Lisäksi tiesin Budapestin olevan suosittu vaihtarikaupunki, jossa ei varmasti iskisi tekemisen puute.

Saatuani hyväksymispäätöksen Helsingin yliopistosta hain vielä virallisesti Szent István yliopistoon. Hakuprosessi oli mielestäni kevyempi kuin Helsingin päässä ja sain nopeasti tiedon hyväksymisestä. Matkajärjestelyt Budapestiin olivat helpot. Lukukausi Szent István yliopistossa alkoi vasta helmikuussa, joten pääsin lentämään kohteeseen hyvissä ajoin ja etsimään asunnon itselleni ennen opintojen alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Budapestissä ei ollut mielestäni kovin haastava. Kohteeseen saavuttuani hankin heti opiskelijahintaisen matkakortin, joka maksoi noin kympin. Toisin kuin monessa muussa vaihtokohteessa, minun ei tarvinnut todistaa opiskelijastatustani tiskillä, vaan opiskelijahintaisen matkalipun sai ostettua kätevästi metroaseman lippuautomaatista.

Yliopistolla lukukauden ensimmäinen viikko oli varattu orientaatiolle ja ryhmäytykselle. Saimme selkeät ohjeet siitä, miten meidän tuli valita kurssit ja kehen meidän tulisi olla yhteydessä, jos ongelmia ilmenee. Kurssien valinta tapahtui netissä meidän Weboodia/Sisua vastaavasta Neptun-järjestelmästä, joka oli hieman vanhanaikainen, mutta hoiti hommansa. Kurssivalinnat kannattaa tehdä heti kun pystyy, sillä paikat täyttyvät nopeasti. Professoreihin sai yleisesti ottaen helposti yhteyden sähköpostilla.

Muuta alkubyrokratiaa ei kohteessa ollut. Käytin Budapestissä omaa suomalaista kännykkäliittymääni ja maksoin pääasiassa kaikki ostokseni kortilla. Muutaman kerran vaihdoin valuuttaa paikallisessa rahanvaihtopisteessä varmuuden vuoksi. En myöskään avannut unkarilaista pankkitiliä. Pidin itseni kirjoilla Suomessa vaihtoni aikana.

Asuminen

Szent István yliopisto ei tarjonnut Budapestin kampuksella opiskeleville vaihtareille opiskelija-asuntolapaikkoja, joten asunto piti hankkia yksityisiltä markkinoilta. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä vuokra-asuntoja oli runsaasti tarjolla myös lyhyeksi ajaksi.

Valtaosa vaihtareista haluaa asua Pestin puolella, koska suurin osa kaupoista, ravintoloista ja yöelämästä on sijoittunut sinne. Vaihtoni aikana tutustuin muutamaan paikalliseen unkarilaiseen ja he näyttivät suosivan rauhallisempaa ja kukkulaista Budan puolta, joten asunnon sijainti kannattaa valita omien mieltymysten mukaan.

Jos yliopisto ei tarjoa opiskelija-asuntolapaikkaa, kannattaa asunnon etsintä aloittaa viimeistään muutamaa viikkoa ennen kohteeseen lähtöä. Koin erilaiset Facebook-ryhmät hyväksi kanavaksi asunnonhaussa: erityisesti ERASMUS BUDAPEST -ryhmässä ilmoitettiin paljon vaihtareille sopivista asunnoista ja huoneista. Parhaista kämpistä on runsaasti kysyntää, joten ryhmiä kannattaa tsekkailla lähdön alla useamman kerran päivässä. Jos kimppakämppäasuminen ei ahdista, suosittelen ehdottomasti vuokraamaan huoneen asunnosta muiden vaihtareiden kanssa. Parhaassa tapauksessa saat kämppiksistäsi hyviä ystäviä.

Sovin asuntonäytöt potentiaalisten vuokranantajien kanssa heti maahan saavuttuani. Nämä ensimmäiset päivät asuin Airbnb-asunnossa alueella, josta olin suunnitellut hankkivani asunnon. Olin onnekas ja jo toinen asunto vastasi toiveitani. En suosittele maksamaan vuokraa tai vuokratakuuta, ennen kuin olet nähnyt asunnon, sillä valitettavasti Budapestin vuokra-asuntomarkkinoilla esiintyy jonkin verran huijauksia.

Mielestäni parhaat alueet vaihtarin asunnolle ovat V, VI ja VII. Näiltä alueilta pääsee keskustaan hyvin nopeasti ja kaikki palvelut ja ruokapaikat ovat lähellä. Jos uskot, että tulet liikkumaan usein myös yöaikaan, kannattaa asunto valita ratikkalinja 4/6 lähistöltä, sillä kuten Suomessa, Budapestissakaan metrot eivät liiku yöaikaan ja yöbussien määrä on rajallinen.

Huoneen jaetusta asunnosta saa noin 300-350 e/kk. Itse asuin kaverini kanssa noin 60 m2 kaksiossa ja maksoimme siitä yhteensä 600 e/kk + sähkö, vesi ja ”common cost”. Kannattaa aina selvittää tarkkaan, mitä vuokraan kuuluu ja arviot sähköstä ja vedestä, jottei vuokran määrän kanssa tule yllätyksiä. Yleisesti ottaen Budapestissä on kuitenkin paljon edullisempaa asua kuin Helsingissä.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoni aikana opiskelin noin puolet ajasta lähiopetuksessa, kunnes yliopistot menivät kiinni ja opetus siirtyi E-learning nettialustalle. Opiskelu Budapestissä oli mielenkiintoista, sillä maan ruokakulttuuri näkyi vahvasti myös opetuksessa. Yliopistoni tarjosi muun muassa useampaa viiniaiheista kurssia. Valitettavasti en itse pystynyt osallistumaan näille lukujärjestyksen päällekkäisyyksien vuoksi.

Kaikki valitsemani kurssit olivat luentomuotoisia ja ne kestivät koko lukukauden. Yhdellä kurssilla oli yleensä 10-20 opiskelijaa, joten vuorovaikutus professorien kanssa oli tiiviimpää, mihin Suomessa olin tottunut. Oppilaiden läsnäolo merkittiin ylös jokaisen tunnin aluksi, ja kursseilla oli noin 80% läsnäolopakko. Itse kurssit koin tasoltaan melko helpoiksi. Jos tunneilla oli hereillä, ei kotona tarvinnut juurikaan opiskella.

Lukukauden lopussa oli muutaman viikon pituinen tenttijakso, jolloin Neptun-järjestelmästä pääsi varaamaan itselleen sopivan tenttimisajankohdan kullekin kurssille. Lopputentit toteutettiin koronatilanteen takia nettialustalla ja ne koostuivat monivalintakysymyksistä. Yleensä tentit olivat kestoltaan lyhyitä, noin tunnin tai puolentoista tunnin mittaisia. Kurssien arvosanat tulivat näkyviin Neptun-järjestelmään pian tenttien jälkeen.

Kurssien arvostelu erosi hieman Suomen järjestelmästä. Asteikko oli sama (1-5), mutta ykkönen oli hylätty (<40%), eikä oikeuttanut vielä kurssin läpipääsyyn. Koska kurssit koostuivat useammasta arvosteltavasta komponentista, ei niiden reputtaminen ollut yleistä.

Koronaepidemia

Koronaepidemia rajoitti asukkaiden elämää Budapestissä maaliskuusta lähtien. Rajoitukset sulkivat yliopistot, kaupat ja palvelut, vaativat maskin käyttöä julkisissa kulkuvälineissä ja sisätiloissa ja eristivät Budapestin muusta Unkarista matkustusrajoitusten avulla.

Rajoitukset olivat tylsiä, mutta tarpeellisia. Yliopisto suositteli kaikille vaihdossa oleville kotiinpaluuta, mutta itse päätin jäädä kohteeseen. Koin oloni Budapestissa turvalliseksi ja pystyin pitämään kontaktit muihin ihmisiin minimissään samaan tapaan, kuin Suomessakin. Seurasin rajoitusten muuttumista englanninkielisiltä uutissivuilta.

Uskon, että koronaepidemia toi vaihtooni jotain hyvääkin. Oli mahtavaa nähdä Budapestin autenttinen puoli, ilman turisteja. Teimme vaihtarikavereideni kanssa pitkiä kävelylenkkejä ja ihailimme kauniita rakennuksia. Ongelmiin suhtautuminen on pitkälti omasta asenteesta kiinni ja koin vaihtoni onnistuneeksi vaikeuksista huolimatta. Ainoastaan takaisintulon kanssa oli hieman ongelmia, sillä lähes kaikki lennot Suomeen oli peruttu toukokuussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Budapest on upea kaupunki, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Kaupunki on kuuluisa kylpylöistään ja niissä kannattaa ehdottomasti käydä vaihdon aikana. Omaksi suosikikseni muodostui Széchenyin kylpylä, jossa on sisäaltaiden lisäksi suuri ulkoallasalue. Kulttuuritarjonta Budapestissä on rikasta ja erittäin edullista Suomen hintatasoon verrattuna. Kävin vaihtoni aikana muun muassa baletissa noin viidellä eurolla.

Ulkona syöminen ja juominen on myös edullista. Vaikka maan ruokakulttuuri on tuhtia ja pyörii paprikan ympärillä, on Budapestin ravintolatarjonta kansainvälistä. Omia ravintolasuosikkejani olivat Zona, Kiosk ja lempparina ranskalainen La Perle Noire. Paikallisia viinejä kannattaa myös ehdottomasti maistella ja rauniobaareissa käydä vähintäänkin muutaman kerran. Paikallisista elintarvikkeista ihastuin Guru-patukoihin ja Langos-lättyihin.

Budan ja Pestin väliin jää sympaattinen Margitin saari, jota ympäröi suosittu juoksurata. Sitä kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa, jos harrastaa juoksemista. Muutenkin kaupunki tarjoaa erinomaiset puitteet urheilun harrastamiseen: on kiipeilyseiniä, kuntosaleja ja crossfittreenejä.

Balaton-järvi on Unkarin ylpeys ja siellä vierailun tulisi mielestäni kuulua jokaisen vaihtarin ohjelmaan. Kaikki tuntemani vaihtarit tykkäsivät siitä. Myös Unkarin ulkopuolelle matkustaminen on helppoa. Esimerkiksi Ryanair ja Easyjet tarjoavat Unkarista erittäin edullisia lentoja. Jos matkustelu kuuluu suunnitelmiisi, suosittelen suunnittelemaan lukujärjestyksen niin, että jätät esim. perjantain tai maanantain vapaaksi.

Vaihtaritoiminta Budapestissä on erittäin vilkasta ja Erasmus Life Budapest -järjestö järjestää vaihtareille ohjelmaa lähes päivittäin. Maanantaisin Morrison’s 2 ravintolassa järjestetään kuuluisat maanantaibileet, joissa vaihtarit kokoontuvat, joten sinne kannattaa mennä tutustumaan ihmisiin.

Vaihto tulee luultavasti olemaan yksi ikimuistoisimmista asioista opiskeluidesi aikana. Lähde rohkeasti erilaisiin aktiviteetteihin mukaan ja tutustu ihmisiin avoimesti. Ota vaihtosi aikana myös paljon kuvia, näin vaihtomuistot säilyvät elävästi mielessäsi vaihdon jälkeenkin. Kotiinpaluun jälkeen elämä Suomessa voi tuntua tylsältä, mutta muista, että voit aina palata maahan myöhemmin. Unohtumatonta vaihtoa, tulet varmasti tykkäämään Budapestista.

Vaihtokertomus, Mendel University in Brno, Tšekki, Kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin vaihto-opintoni kevään 2020 koronamyllerryksen keskellä Mendel Universityssä Tšekin Brnossa. Vaihtokohteeni tarjosi minulle erikoisesta maailmantilanteesta huolimatta loistavan hienon vaihtokokemuksen.

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon oman tyylini mukaisesti, melko extempore, rästihaun viimeisenä päivänä syksyllä 2019. Kohdemaaksi olin silloin tällöin satunnaisesti vaihtoa harkitessani ajatellut Ruotsia, mutta hakulomaketta täyttäessäni tajusin, että vaihtoehtoja on valtavasti. Päätin ottaa selvää myös muista vaihtoehdoista, ja yliopisto yliopistolta laitoin niitä hakemukselleni järjestykseen. Lopulta melkoisen pohdinnan ja yhden äidille soitetun konsultointipuhelun jälkeen päädyin valitsemaan ensimmäiseksi hakukohteekseni Mendel Universityn Brnossa, Tšekissä. Ilo oli melkoinen, kun tieto vaihtopaikasta pamahti sähköpostiin vain muutama päivä haun päätyttyä!

En muista valmistautuneeni vaihtoon kovin kummoisesti etukäteen, mutta vaihtoyliopistolle piti tottakai lähettää joitakin papereita ja ainakin OLS-testi tuli tehtyä. Lisäksi haalin kasaan kaiken mahdollisen tiedon niin kaupungista kuin vaihtoyliopistosta, haaveilin tulevista seikkailluista ja osallistuin Helsingin yliopiston järjestämään lähtöorientaatioon sekä lounastin pari kertaa muiden tšekkivaihtareiden kanssa. Hankin myös asunnon etukäteen, sillä hermoni eivät kestäneet ajatusta uuteen maahan matkaamisesta ilman tietoa siitä, missä tulevan kevään asuisin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Vaihtoyliopistoni oli aivan ihana mitä vaihtareiden vastaanottamiseen tuli, ja meillä oli hyvissä ajoissa tiedossa niin orientaatioviikon ohjelma kuin muut mahdolliset asiat mitä meidän piti ottaa vaihto-opintojen alussa huomioon. Olin päättänyt osallistua orientaatioviikolle, mitä suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin, sillä silloin pääsimme tutustumaan yliopistoon sekä hoidimme yhdessä kuntoon sellaiset asiat kuin opiskelija- ja kulkukortit sekä opintosuunnitelmat.

Yhdestä EU-maasta toiseen matkaavana on melko helppoa, kun esimerkiksi omalla puhelinliittymälläni pystyi käyttämään lähes yhtä huoletta nettiä kuin Suomessa, Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin saa postilaatikkoon tilaamalla (vaikka muukin vakuutus on hyvä ottaa), ja hoidettavia virallisia asioita ei ole kovin paljoa. Koska asuin yliopiston asuntolan sijaan yksityiseltä henkilöltä vuokraamassani asunnossa, minun tuli kuitenkin käydä ilmoittautumassa Foreign Police:lle maassa yli 3 kuukautta oleskelevaksi.

Tämän kanssa kävi niin, että kun kävin eräänä aamuna tuon nopean ilmoituksen hoitamassa, julistettiin maassa iltapäivästä koronan takia State of Emergency, jonka aikana ulkomaalaisten ilmoituksia ei enää otettu vastaan. Voi siis sanoa että olin melko onnekas, vaikka en tiedä oliko tällä byrokraattisella toimenpiteellä varsinaisesti suurta merkitystä suuntaan tai toiseen!

Brnon maamerkki ja yleinen tapaamispaikka Brněnský orloj eli Astronomical clock löytyy keskusaukiolta.

Asuminen

Olin ennen Tšekkiin lähtöä asunut omillani monta vuotta, ja kokemus kämppisasumisesta rajoittui vain muutamiin kesiin vieraalla paikkakunnalla. Tästä johtuen vaihtoyliopistoni tarjoama majoitusmuoto, jossa jakaisin saman huoneen arvalla valitun henkilön kanssa, tuntui minulle turhan extremeltä. Päädyin siis etsimään asunnon Facebook-ryhmistä bongailemalla.

Päädyin lopulta vuokraamaan kevääksi huoneen 12 hengen opiskelijakommuunista. Sijainti ja hinta olivat oikein sopivia, mutta pakko myöntää, että suomalaisiin siisteyskäsityksiin tottuneena tuollaisella ihmismäärällä saman katon alla asuminen vaati melkoista mielen lujuutta. Koronan saavuttua ja yliopistojen vaihdettua etäopetukseen, asunto kuitenkin tyhjeni huomattavasti paikallisten matkatessa koteihinsa, mikä helpotti tilannetta hieman. Sain myös yhden parhaista tšekkiläisistä ystävistäni tästä asunnosta, joten valintaa katumaan en jäänyt!

Syksyksi halusin kuitenkin vaihtaa hieman mukavampiin oloihin, missä mahdollisesti keittiössä olisi niin siistiä, että uskaltaisin kokata muutakin kuin omilla välineillä pilkottua salaattia, enkä ehkä kompastuisi aamulla kokolattiamatolle levitettyyn jugurttipurkkiin. Löysinkin paikallisen opiskelijoille ja nuorille työntekijöille asuntoja tarjoavan välittäjän kautta aivan ihanan ylimmän kerroksen huoneen, ja nyt minulla oli ”vain” neljä kämppistä. Tämä asunto oli onnekseni aivan ihana, ja edelleen ikävöin sitä, kun istuin ikkunalaudallani teetä siemaillen ja ehkä Brnon kauneimman kadun maisemia ihaillen. Ainoa miinus tulee siitä, että poismuutettuani vuokravakuuden takaisin saanti oli melkoisen työn ja tuskan takana. Sain sen kuitenkin lopulta, melkein neljä kuukautta Suomeen palaamisen jälkeen. Yleisesti ottaen kannattaa varautua siihen, että osa asioista järjestyy Tšekissä melko hitaasti, jos ollenkaan.

Näkymät toisen asuntoni ikkunasta.
Näkymät toisen asuntoni ikkunasta.

Opiskelu ja opetus 

Opiskelen parasta aikaa metsätieteitä Viikissä ja yksi syy miksi valitsin Brnon Erasmus+ vaihdon kohteeksi, oli vaihtoyliopistoni laaja tarjonta erilaisissa alani kursseissa. Mendel University panostaa todella paljon ulkomaalaisiin opiskelijoihin, ja koska he tarjoavat jopa useampaa tutkintoa englanniksi, oli englanninkielisten kurssien valikoima todella laaja. Kevään aikana laajensin metsätieteiden osaamistani muun muassa Tšekin luontoon ja puutuoteteollisuuteen, sekä Keski-Euroopan metsätalouteen liittyvillä kursseilla.

Vaihtoyliopiston vaihtareiden tunnusmerkki Mendelu bag selässä Wieniä valloittamassa.
Vaihtoyliopiston vaihtareiden tunnusmerkki Mendelu bag selässä Wieniä valloittamassa.

Ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta opinnot suoritettiin pääasiassa etänä, mutta onneksi pääsimme loppukeväästä tekemään myös muutaman ekskursion Brnon lähiseuduille. Etenkin siksi, ettei etäopintojen suhteen oltu ainakaan minun kohdeyliopistossani vielä lähelläkään Suomen yliopistojen kykyä hyödyntää Moodlea ja erilaisia videokokousalustoja.

Kevään vaihto-opintojen jälkeen en ollut vielä valmis palaamaan takaisin Suomeen, ja kysyin vaihtoyliopistoltani mahdollisuutta jäädä sinne vielä toiseksi lukukaudeksi. Oman tiedekuntani kansainvälisistä asioista vastuussa oleva henkilö oli ajatuksesta todella innoissaan, ja auttoi suuresti, että sain järjestettyä itselleni vielä Freemover vaihdon syksyksi. Syksyllä korona teki taas tekojaan, ja rajoitukset jatkuivat rankkoina kesän rennomman elon jäljiltä. Tänä lukukautena keskityin itse lähinnä graduaineiston keräämiseen vaihtoyliopiston laboratoriossa sekä varsinaiseen gradun kirjoitustyöhön, minkä takia rajoitukset eivät onneksi vaikuttaneet opintoihini yhtä vahvasti kuin keväällä.

Vinkkejä vaihtoon lähteville

Vaihto-opiskelu Tšekissä oli lockdownista ja koronarajoituksista huolimatta kaiken kaikkiaan aivan loistava ja silmiä avaava kokemus. Kevään aikana pääsin kartuttamaan oman alani osaamista entisestään, verkostoitumaan kansainvälisesti yli mannerrajojen sekä tutustumaan (ja ihastumaan) minulle ennestään täysin uuteen maahan ja sen kulttuuriin. Voin suositella vaihtoon lähtöä lämpimästi kaikille sitä harkitseville!  Suosittelen lähtemään vaihtoon ennakkoluulottomasti ja innokkaalla asenteella, tutustumaan uusiin ihmisiin myös oman maan ulkopuolelta, sekä lähtemään mukaan erilaisiin tapahtumiin aina jos vain mahdollista!

Lisäksi Tšekissä on uskomattoman edullista ja helppoa matkata ympäri maan julkisilla kulkuvälineillä, ja tästä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Myös ihan pienimmistä kylistä löytyy yleensä juna-asemat ja edulliset Airbnb asunnot, ja Mapy.cz on loistava sovellus erilaisten vaellusten ja päiväreissujen suunnitteluun. Tšekistä myös moniin Keski-Euroopan maihin on normaalissa tilanteessa hurjan helppoa matkata bussia tai junaa käyttäen, vaikka korona rajoittikin omat ulkomaanmatkat tällä kertaa Itävaltaan ja Puolaan. Brnosta Wieniin, Prahaan ja Bratislavaan matkaa noin kahdessa tunnissa, sekä Krakovaan neljässä. Tšekkiä ei siis turhaan kutsuta nimellä ”Heart of Europe”.

Tšekistä löytyy muun muassa lukuisia vanhoja linnoja retkikohteiksi ja muiden vaihtareiden kanssa ihmeteltäväksi.

Vaihtokertomus, University of Life Science Prague CZU, kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

En opiskellut tshekin kieltä ennen lähtöä, mutta suosittelen käymään intensiivikurssin vaihdossa. Vaihdossa on kiva osata edes hieman perussanoja ja paikalliset arvostavat, jos edes yrität puhua tshekkiä. Tshekit puhuivat yllättävän vähän tai huonosti englantia. Pärjäsin vaihdossa kuitenkin vallan mainiosti ilman paikallista kieliosaamista ja opin pakosta hieman perussanastoa. Tätä saattoi auttaa, että orientoivalla viikolla tutustuin kroatialaisiin, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Kroatian ja tshekin kieli ovat aika samanlaisia.

Hain Erasmus Buddya Erasmus Student Networkin (ESN) kautta, joka oli minua Prahassa kentällä vastassa sekä auttoi paljon kohdemaassa askarruttavissa kysymyksissä. Hän järjesti meille illanviettoja ja kävimme mm. kiipeilemässä. Hänen kauttaan sain paremmin kosketusta paikallisiin opiskelijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Kaikki buddyt eivät kuulemma olleet näin aktiivisia, kun kysyin muilta opiskelijoilta. ESN oli aktiivinen ja järjesti erilaisia retkiä ja tapahtumia. Suosittelen osallistumaan, sillä sitä kautta verkostoidut ja tutustut muihin vaihto-opiskelijoihin. Poikkeusaikana olisi ollut vaikea tutustua muihin ilman orientoivan viikon kontaktejani, koska mitään tapahtumia tai luentoja ei järjestetty, kun tilanne paheni. Toki ehdin tutustua myös muihin suomalaisiin vaihtareihin, jotka olivat muista Suomen yliopistoissa ja vietin myös heidän kanssaan aikaa. Pääasiassa matkustelin ja kiertelin Prahaa kuitenkin kahden kroatialaisen vaihtarin kanssa.

Orientoivalla viikolla hoidettiin käytännön asioita, kuten hankittiin paikallinen ISIC-opiskelijakortti, jonka avulla maksetaan ruokailut opiskelijaravintola Menzassa ja pystyi todentamaa opiskelijastatuksen bussilippua hankkiessa. Tällä kortilla saa myös opiskelija-alennuksia eri paikoissa.

Pakkasin koko kaudelle erilaisia vaatteita, etten olisi vierailijoideni varassa. Moni vaihtari ajatteli, että heidän perheensä vieraillessa he voivat tuoda kotoa vaatteita. Poikkeusaikana rajat menivät kuitenkin kiinni, eikä kukaan päässyt maahan. Olin hyvin onnellinen, että minulla mukanani myös kesävaatteita. Alkuvuosi oli viileä, tuulinen ja sateinen. Minulla oli veden- ja tuulenpitävä kevyt talvitakki, jolla pärjäsin mainiosti. Kenkinä oli maiharit. Maalis-huhtikuussa tuli hyvin lämmintä ja toukokuussa oli täysi kesä. Kesäkuussa tuli viileämpi ajanjakso. Tshekissä on hieman halvempaa kuin Suomessa, joten tarvittavia vaatteita ja varusteita on edullista hankkia myös paikanpäältä. Hinnat vaihtelevat alueittain ja välillä saattaa olla todella hyviä alennuksia. Poikkeusaika alensi hintoja joka asiassa: ravintolat, vaatekaupat, asuminen.

Ennen lähtöä hankin asunnon fb-asuntoryhmän kautta, tein matkustusilmoituksen suurlähetystöön sekä hankin Revolut-pankkikortin, sillä sen kautta eri valuutalla maksaminen oli edullisempaa kuin suomalaisella pankkikortillani. Minulla oli valmiina matkavakuutus sekä eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC). Sain ennen lähtöä sähköpostin yliopistolta, jossa oli ohjeita hoidettavista asioista ennen lähtöä. Ennen lähtöä täytyi mm. käydä täyttämässä tietoja heidän yliopistonsa informaatio systemiin (UIS).

Asuminen

Tshekeissä tulisi ilmoittautua poliisille kuukauden kuluessa ja hakea paikallisesta vakuutusyhtiöstä ilmainen, paikallisten sairaanhoitokortti (paperilappu), jossa lukee oleskelutietosi. Tämä on pidettävä mukanasi ja näytettävä saadaksesi ilmaista hoitoa, jos joudut käyttämään terveydenhuoltopalveluita. Itse en joutunut käyttämään sairaanhoitoa, mutta vain tietyissä sairaaloissa kuulemani mukaan sai englanniksi hoitoa.

Selasin alkuvuodesta ahkerasti erilaisia fb-sivuja ja -ryhmiä, joissa yksityiset ihmiset tarjosivat asuntojaan vuokralle. Sieltä asuntoni tuli vastaan vain alle kuukausi ennen lähtöä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä palstoilla liikkuu myös huijareita. Hintataso oli aika sama kuin Helsingissä. Keskustassa yksiöt ovat kalliita. Pandemia kuitenkin alensi hintatasoa hieman ja myös euro vahvistui tshekin korunaan nähden.

Asuin kampukseni (CZU) lähellä Suchdolissa omakotitalossa, joka oli jaettu kahdeksi asunnoksi. Yläkerrassa asui tshekkiläinen, nuori pariskunta, jotka puhuivat hyvin englantia. Alakerran jaoin paikallisen miehen kanssa, joka oli ollut kampuksella aiemmin töissä ja nyt piti baaria. Hän oli mukava ja avulias, aina töissä ja puhui heikosti englantia, mutta yritti kovasti. Heiltä sain paljon vinkkejä eri retkikohteista ja mistä ikinä keksinkään kysyä. Minulla oli myös vuokranantajani pyörä käytössä, joten pyöräilin paljon lähiympäristöni metsissä sekä ympäri kaupunkia. Maasto on hyvin mäkistä, joten kunto kasvaa kyllä. Tshekissä urheillaan paljon ja pyöräteitä oli valtavasti! Kaikki reitit näkee kätevästi mapy.cz -sovelluksesta.

Yllättävää minulle oli, että monessa asunnossa ei ollut lainkaan uunia. Asuntoihin monesti saattaa kuulua kuukaudessa siivoojan käynti. Kannattaa tarkistaa, kuuluuko vuokraan vesi, sähkö ja mahdollisesti kaasu.

Kampuksella oli myös asuntoloita, mutta niihin pääsi pääasiassa Euroopan ulkopuolelta tulevat sekä paikalliset opiskelijat. Niitäkin voi toki hakea, jos asunnon löytäminen muuten on hankalaa. Niissä kuulemma jaettiin huone ainakin yhden henkilön kanssa ja koko kerroksen kanssa oli yhteinen keittiö. Joissakin asuntoloissa täytyi itse hankkia kaikki keittiövälineet jääkaapista lähtien. Asuntoloiden hinnat ovat kuitenkin erittäin edullisia ja niiden varustelu vaihtelee.

Osa vaihto-opiskelijoista olivat vuokranneet yhdessä airbnb-asuntoja. Lisäksi asuntoa voi katsoa Erasmus in Prague -sivustolta, mutta ymmärtääkseni sieltä vuokrataan koko asunto ja sinun täytyisi itse löytää asuntoon kaverit. Tällaisessa asunnossa on ikävää, jos joku yhtäkkiä lähteekin pois, koska tällöin päävuokralainen on vastuussa vuokrasta.

Asunnon sijaintia miettiessä laitoin asunnon ositteen Google Maps -sovellukseen ja katsoin matka-ajan kampukselle. Siten opin hahmottamaan kaupunkia. Vaikka kartalla matkat näyttävät lyhyiltä, voi se julkisilla kestää yllättävän kauan, joten suosittelen katsomaan!

Prahassa oli turvallista liikkua ja ihmiset ovat ystävällisiä. Toki varovainen kannattaa olla ja varoa taskuvarkaita sekä huijareita. Julkinen liikenne toimii mainiosti ja aikataulut näkee kätevästi Google Maps -sovelluksen avulla. Kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin vain noustaan sisään, kuten ratikkaan tai jokerilinjojen busseihin. Lippua ei näytetä erikseen kuskille, mutta tarkastajia liikkui aika usein. Tarkastuksen yhteydessä on näytettävä myös opiskelijakortti, jos olet ostanut opiskelija-alennetun lipun. Kannattaa ostaa kuukausilippu, sillä se on edullinen. Lippuja myydään metroasemilla olevissa infopisteissä sekä lipunmyyntikoneissa. Myös Uber on edullinen ja nopea tapa liikkua.

Opiskelu ja opetus

Kampusaluetta uudistettiin ja kampuksen nimi on vaihdettu aiemmasta nimestään CULS nimeen CZU, sillä aiempi nimi tarkoitti jollain kielellä jotain epäsoveliasta. Opiskeluiden alussa hankittiin tshekkien oma ISIC-opiskelijakortti, jolle ladataan rahaa ja maksetaan ruuat Menzassa. Opiskelija-alennusta ei saanut, jos ei maksanut ISIC-kortilla. Tällä kortilla pystyi myös ostamaan kahvia ja välipaloja automaateista, joita oli runsaasti kampuksella.

CZU:ssa kursseille piti ilmoittautua University information systemissä (UIS) ja jos halusit eri kurssille kuin aluksi olet suunnitellut, sinun on kysyttävä asiaa omalta opinto-ohjaajalta. Opettajat ovat aika tarkkoja siitä, onko sinulla oikeus olla ja suorittaa kurssia. Jos kuitenkin UISsissa on oikeus, ei ongelmaa ole. Yllättävän montaa kurssia ei järjestettykään ja siksi itsekin jouduin tekemään suunnitelmani uusiki.

Opetus CZU:ssa oli laadukasta, mutta vaativuus vaihteli paljon eri kursseilla. Arvostelu oli mielestäni kuitenkin löysempää kuin Suomessa. Aikataulut olivat aika rentoja. Kurssit olivat itselleni helppoja, sillä minulla on jo laaja osaaminen alasta. Arvosteluasteikko on 1-4, jossa 1 on paras ja 4 hylätty. Tämä on ihan hyvä tietää, ettei tule turhia sydämen tykytyksiä arvosteluja saadessa.

Kursseilla oli pääasiassa vaihto-opiskelijoita, sillä paikalliset eivät opiskelleet englanniksi. Tässä lienee osasyy heikkoon englannin osaamiseen. Toki poikkeuksiakin on. Suomalaisten ei tarvitse olla huolissaan englannin kielen osaamisestaan.

Pandemian vuoksi yliopisto meni nopeasti kiinni, eikä etäopetusta järjestetty. Nyt tilanne on varmasti erilainen. Kurssit suoritettiin tekemällä erilaisia tehtäviä, esseitä ja tenttejä Moodlessa. Käytännöt erosivat kuulemani mukaan kuitenkin eri kampuksilla.

Kampuksella on myös oma liikuntakeskus, jossa on edullista urheilla ja käytännöllistä, jos asuu lähellä tai on luentoja. Liikuntatunneille saattoi päästä mukaan kysymällä. Minä esimerkiksi kävin uimassa uimatuntien aikaan ilmaiseksi, mutten käynyt kurssia. Kurssi oli täynnä ja kysyin lehtorilta, voinko vain tulla mukaan. Sain samalla vinkkejä uimatekniikkaa harjoitellessani.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Käteistä tarvittiin monessa paikassa ja varsinkin opiskelijakortille arvoa ladatessa. Pandemian vuoksi korttimaksu kuitenkin yleistyi. Jos ISIC-kortille jäi arvoa, sen pystyi lopuksi hakemaan takaisin toimistosta.

Matkustelu Tshekissä on edullista mm. Regiojetillä. Regiojet on suositumpi kuin Tshekkien oma rautatie České dráhy. Prahasta on lyhyt matka ympäri Eurooppaa, joten jos tilanne sallii, kannattanee matkustella.

Poikkeustilanteen vuoksi lähes joka paikassa oli maskipakko ja tätä valvottiin poliisien toimesta aktiivisesti. Määräyksiä kannattaa seurata ja totella tarkkaan. Suomen Tshekin suurlähetystö päivitti aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja nettisivuillaan tilanteesta, joten kannattaa seurata heitä. Myös yliopisto ja ESN:n vapaaehtoiset pitivät tieotuksesta huolta.

Vaihtokertomus, Sveriges Lantbruksuniversitet, Ruotsi, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kuva: Julia Virtanen
Ennen lähtöä

Hakuprosessin päätyttyä ja SLU:sta vahvistuksen saatuani oli aika hoitaa monia vaihtoon liittyviä asioita. Asunnon sain yliopiston kautta, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Muista tarkistaa matkavakuutuksen ja kotivakuutuksen voimassaolot, tutkia orientoivien päivien aikataulut ja hankkia lentoliput ajoissa, tehdä Kelaan tarvittavat hakemukset ja sekä ilmoittaa virastoihin väliaikaisesta muutostasi ulkomaille. Myös vaadittava OLS-kielitesti kannattaa tehdä ajan kanssa. Tarvittavat lomakkeet ja todistukset kannattaa tulostaa paperiversioiksi mukaan.

Asuminen
Kuva: Julia Virtanen

Vaihtohakua tehdessäni ilmoittauduin asunnonhakijaksi, jolloin sain asuntotarjouksen yliopiston kautta. Olin onnekas ja sain tilavan yksiön läheltä Ultunan kampusta, opiskelijoiden asuinalueelta Lilla Sunnerstasta. Lilla Sunnersta koostui yksiöistä ja perheasunnoista, ja lemmikkejä asukkailla oli ihanan paljon. Asunto oli valmiiksi kalustettu ja perussiisti, HOAS:in kaltainen opiskelija-asunto. Vuokra oli halpa ja maksettiin kuukausittain tilille, joko verkkopankin kautta ulkomaan tilisiirtona tai fyysisesti pankissa asioiden. Oma yksiö ja sen tuoma rauha olivat itselleni todella tärkeitä, mutta yhteisöllisyyttä ja soluelämää kaipaavalle tämä ei ehkä olisi ihanteellisin vaihtoehto.

Byrokratia vaihtokohteessa

Asioiden hoitaminen Uppsalassa sujui pääsääntöisesti oikein hyvin, toiminta oli paljolti Suomen kaltaista. Yliopistolla sai hoidettua vaadittavat todistukset sekä alussa että lopussa mallikkaasti. Pidempään vaihdossa olevien kannattaa hakea Ruotsin sosiaaliturvatunnusta, jolloin esimerkiksi mahdolliset terveyskeskuskäynnit hoituvat helpommin.

Opiskelu ja opetus
Kuva: Julia Virtanen

Opinnot ja opetuksen taso SLU:ssa yllätti todella positiivisesti ja koen saaneeni erittäin hyvää opetusta Ultunassa. Työmäärä oli suhteessa Viikin kursseilla totuttuun paljon suurempi ja opinnot olivat paikoitellen todella aikaavieviä. Onneksi kurssien sisältö oli inspiroivaa ja monipuolista! Yksi kurssi oli 15 opintopistettä ja syksyn aikana suoritin siis 30 noppaa. Opetus oli interaktiivisempaa kuin monet Viikin luentokurssit ja sisälsivät luentokeskustelujen lisäksi myös paljon ryhmätöitä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • SLU:ssa joka rakennuksessa on jääkaapit ja mikrot, joissa säilytetään ja lämmitetään oma lounas koulupäivän aikana. Valmistaudu siis tekemään omat ruokasi mukaan!
  • Uppsalassa on paljon opiskelijaelämää. Voit valita itsellesi sopivimman “nation:in”, riippuen omista intresseistäsi. Jotkut järjestivät paljon bileitä, toiset taas sunnuntaibrunsseja ja joogaa.
  • Hanki pyörä heti ensimmäisinä päivinä. Uppsalassa KAIKKI polkevat pyörillä, sekä kouluun että keskustaan.
  • Opiskelija-alennusta saat vain kuukausilipusta. Hiukan halvemmalla saat joukkoliikenteen kertaliput lataamalla UL-sovelluksen, jonne voit ladata arvoa maksukortiltasi.

Vaihtokertomus, KU Leuven, Belgia, kevät 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Alkuvalmistelut kannattaa aloittaa jo viimeistään noin 4 kk ennen vaihtoon lähtöä. Hyvä tapa aloittaa valmistelut on tsekata, että passi on riittävän pitkään voimassa ja passin rinnalle voi hankkia myös henkilökortin. Itselläni oli molemmat mukana siltä varalta, jos toinen katoaisi. Ei onneksi kadonnut 🙂 Myös kattava matkavakuutus ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti voivat nousta arvoon arvaamattomaan, joten muista myös ne. Joihinkin Leuvenin rekisteröitymisprosesseihin voi tarvita erillisiä passikuvia, joten passikuvauksessa käyminen on suositeltavaa. Tilasin itselleni International Student Identity card (ISIC) -opiskelijakortin vaihtoa varten, mutta paikan päällä se osoittautui tarpeettomaksi. Leuvenin yliopistolla, kuten tietääkseni myös muilla Belgian yliopistoilla on käytössä oma opiskelijakortti, jonka saat orientaatioviikolla/aloittaessasi opiskelut. KU Leuvenin yliopistossa suosittiin paljon printattuja papereita, joten kannattaa olla kaikki todistukset ja paperit mukana printattuina ja mahdollisesti jopa tuplakappaleina.

Asunnon etsimiseen kannattaa ryhtyä hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Googlaamalla ”KU Leuven housing” löytää yliopiston Kotwijs -järjestelmän, josta löytää asuntoja sekä yksityisiltä vuokranantajilta että opiskelija-asuntoloista. KU Leuven yliopistolla ja Leuvenin kaupungilla on yhteinen ”Kotlabel” -merkkijärjestelmä ja tällä merkillä varustetut asunnot on hyväksytty turvallisina ja opiskelijaystävällisinä asuntoina. Leuvenin katukuvassa Kotlabel-merkityt asunnot tunnistaa sinisen tai vihreän värisistä K-kirjain laatoista talojen ulkoseinissä. Vuokrasopimuksen minimikesto on yleensä 6kk ja sopimuksia on todella vaikeaa purkaa kesken sopimuskauden. Jos haluaa poistaa turhaa jännitystä asunnon sopivuudesta, kannattaa valita Kotlabel-merkitty asunto 🙂

Olin vaihdossa yhdessä puolisoni kanssa, joka opiskeli eri tiedekunnassa. Saimme ensimmäiset viestit yliopistolta jo melko pian sen jälkeen, kun meidät oli Helsingin yliopiston puolelta nominoitu. Varsinaiset orientaatioviikkoa ja alkubyrokratiaa koskevat sähköpostit tulivat meille pari kuukautta ennen lukukauden alkua. Sähköposteissa oli selkeästi ohjeistettu, mitä dokumentteja pitää olla mukana, millainen on orientaatioviikon aikataulu ja miten ilmoittautua. Huomasimme, että tiedekuntien välillä on hieman eroja siinä, miten aktiivisesti tiedekunnan vaihtokoordinaattorit pitävät yhteyttä opiskelijoihin ja kuinka tarkkoja he esimerkiksi ovat kurssisuunnitelmista. Itse opiskelin biotieteiden tiedekunnassa (Faculty of Bioscience Engineering) elintarviketieteitä ja mieheni opiskeli teologisessa tiedekunnassa. Oma vaihtokoordinaattorini tarkasti etukäteen hyvin huolellisesti tekemäni kurssisuunnitelmani (Learning Agreement) sopivuuden aikaisempaan osaamiseeni (Helsingin yliopiston opintosuoritusote). Jouduin muuttamaan kurssisuunnitelmaani pariinkin kertaan, sillä en vaihtokoordinaattorin mielestä täyttänyt kaikkien kurssien esitietovaatimuksia ja osalle englanninkielisistä kursseista ei otettu Erasmus-opiskelijoita ollenkaan. Mieheni kurssisuunnitelma hyväksyttiin muutoksitta. Ennen vaihtoon lähtöä tällainen säätäminen vähän turhautti, mutta paikan päälle päästyä ja opintojen alettua harmitus unohtui. Muutenkin vaihdon alkuun liittyvät paperibyrokratia voi tuntua uuvuttavalta, mutta loppujen lopuksi kaikki on kyllä sen arvoista!

kaupungin talo ja etupuolella matkamaskotti
Matkamaskotti Yoda Leuvenin upean vanhan kaupungintalon edessä.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuimme Leuveniin pari päivää ennen orientaatioviikon virallista aloitusta. Niinpä ehdimme asettua asuntoomme ja hieman tutustua ympäristöömme ennen aloitusta. Suosittelen tällaista järjestelyä, mikäli se on mahdollista! Orientaatioviikko oli hyvin järjestetty ja sen aikana sai hoidettua suurimman osan alkubyrokratiasta. Lisäksi piti varata aika kaupungintalolle rekisteröitymään kaupungin asukkaaksi ja vastaavasti ennen Suomeen palaamista tehdä ilmoitus poismuutosta. KU Leuven on hyvin kansainvälinen yliopisto, joten englanninkielisiä infomateriaaleja oli saatavilla runsaasti ja niistä löysi kaiken tarpeellisen tiedon. Osa orientaatioviikon ohjelmasta oli pakollista, osa vapaaehtoista. Jos missaat orientaatioviikon tärkeitä osioita, ota yhteyttä tiedekuntasi vaihtokoordinaattoriin/ opintoneuvojaan. He ovat hyvin avuliaita! Orientaatioviikon aikana suosittelen osallistumaan erityisesti opastetulle kaupunkikierrokselle, jossa kuulet hyviä vinkkejä opiskelijaystävällisistä ravintoloista ja menomestoista. Samoin suosittelen vierailua Stella Artoisin tehtaassa ja yliopiston kirjaston tornissa, jossa voit päästä kuulemaan massiivisen kellopelin kumeaa soitantaa.

Stella Artois huomioliiviin pukeutunut henkilö
Stella Artoisin tehdasvierailu on ”must” erityisesti oluen ystäville tai oluen valmistuksesta kiinnostuneelle.
Asuminen

Leuven oli kaunis ja miellyttävä kaupunki asua. Kaupungissa oli turvallista liikkua melkeinpä mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Kaikki oli lähellä ja polkupyörällä pääsi paikasta toiseen tosi näppärästi. Polkupyörän vuokrausta suosittelen hyvin lämpimästi, vaikka myös bussikortin sai tilata edullisesti orientaatioviikolla. Kaupungin tieverkosto oli rakennettu pitkälti pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ehdoilla, joten autojen ja bussien kulku erityisesti pienillä teillä oli paljon rajatumpaa.

Pyöräily oli kätevin tapa liikkua paikasta toiseen.

Opiskelija-asuntojen vuokrat olivat arvioni mukaan noin 450-900 euroa kuukaudessa. Meillä oli vuokrattuna studio, jossa oli oma pieni keittiö, joten vuokra oli hintahaitarin yläpäästä. Yksittäisen huoneen yhteiskeittiöllä saa varmasti edullisemmin. Asumismukavuus oli mielestäni kohtuullinen. Studiomme keittiöstä löytyi tosin pelkkä liesi, joten muistan kaivanneeni uunia useammin kuin kerran 😀 Onneksi ruokaa sai myös Alma -opiskelijaravintoloista kohtuullisella hinnalla.

Tyypillinen opiskelijalounas Alma -opiskelijaravintolassa: ”koninginnehapje/vol-au-vent met frieten” = lehtitaikinakiekon päällä kanakastiketta ja lisukkeena ranskalaisia ja salaattia.
Tyypillinen opiskelijalounas Alma -opiskelijaravintolassa: ”koninginnehapje/vol-au-vent met frieten” = lehtitaikinakiekon päällä kanakastiketta ja lisukkeena ranskalaisia ja salaattia.
Opiskelu ja opetus


KU Leuven on kovatasoinen yliopisto ja opiskeluun kannattaa suhtautua terveellä vakavuudella. Opetus on korkeatasoista ja vastavuoroisesti opiskelijoilta vaaditaan paljon. KU Leuvenissa tentit ovat lukukauden lopussa ja ne ovat miltei poikkeuksetta suullisia tenttejä. Itse jännitin tätä etukäteen tosi paljon, mutta yllätyin positiivisesti. Tentissä saa yleensä aikaa valmistella rauhassa kirjallisesti vastauksensa ennen tentaattorin luokse menoa. Parhaimmillaan tentaattori voi keskustelemalla ”kaivaa” esiin osaamisesi laajemmin, kuin mitä olit aluksi paperille kirjoittanut. Vastaavasti täytyy myöntää, että myös se paljastuu, mikäli olet vain mekaanisesti opetellut oikean vastauksen, mutta et ole oikeasti ymmärtänyt asiaa.

Itse koin opiskeluilmapiirin kilpailuhenkisemmäksi ja vertailevammaksi kuin Suomessa, mikä tuntui välillä ahdistavalta. Arvosanat annettiin Gaussin käyrän mukaisesti, joten oma arvosana tuntui määräytyvän enemmän suhteessa muiden osaamiseen kuin selkeisiin oppimistavoitteisiin. Tämä tarkoitti myös sitä, että kaikkein korkeimpien arvosanojen saaminen oli hyvin haastavaa. KU Leuvenissa voi siis tuulettaa jokaisesta läpimenneestä kurssista arvosanasta riippumatta! 🙂 Arvosteluasteikko oli myös hieman erikoinen. Kurssi arvioitiin pistein 0-20 ja vasta 10/20 pistemäärällä pääsi kurssista läpi. Opiskelussa kannattaa hyödyntää opiskelukavereiden kanssa yhdessä opiskelua ja tenttejä edeltä valmistautumiskuukausi kannattaa käyttää ahkerasti opiskeluun. Me jäimme Belgiaan vielä pariksi viikoksi lopputenttien jälkeen, jolloin ehti stressittömästi matkustella ja tavata ystäviä ennen paluuta Suomeen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Belgian talvi on tunnetusti melko sateinen ja kolea, mutta ei mielestäni läheskään yhtä paha kuin Suomen marraskuinen loska 😀 Lunta ei tainnut tulla oman vaihtomme aikana kertaakaan. Niinpä tuulen- ja sateenpitävät vaatteet ovat yleensä riittävä talvivaatevarustus. Jo maaliskuussa alkaa olla hyvin keväiset ilmat ja toukokuusta lähtien voi olla jo suorastaan kuuma.
  •  Kannattaa hyödyntää edullinen junamatkustaminen viikonloppuisin. Viikonloppulipulla saa paluumatkan puoleen hintaan mihin tahansa kaupunkiin Belgian sisällä. Erityisesti Brysselissä kannattaa käydä useammin kuin kerran (15-20 min junamatka). Pelkästään Euroopan parlamentin koluamiseen saa kulutettua päivän jos toisenkin!
  • Matkustamiseen Belgian ulkopuolella kannattaa käyttää Flixbussia, joka on todella edullinen tapa matkustella Keski-Euroopassa. Me teimme pääsiäislomalla Flixbussilla rengasmatkan Bryssel – Pariisi – Lontoo – Bryssel. Koko matka yhteensä kahdelle noin 80 euroa.
  • Pyöräilyn liikennesäännöt kannattaa opetella ja niitä kannattaa noudattaa. Tietyillä kaduilla ei saa pyöräillä ollenkaan, toisilla vain tiettyyn kellonaikaan ja pyörässä pitää olla toimivat valot edessä ja takana. Kädet pitää olla koko ajan ohjaustankolla, ja tavaroiden kuljettamisesta käsissä voi saada sakot. Meille meinasi tulla 100 euron sakot kahden pizzalaatikon kuljettamisesta käsissä 😀 Kun säännöt on sisäistänyt, pyöräily on turvallista ja mukavaa.