Vaihtokertomus, Patraksen yliopistossa, syksy 2016

Patras näkymä linnasta

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Lähdin Kreikkaan ensimmäistä kertaa syksyllä 2016 ja saman tien asumaan sinne neljäksi kuukaudeksi Patraksen kaupunkiin. Patras on Kreikan kolmanneksi suurin kaupunki Ateenan ja Thessalonikin jälkeen. Suosittelen kokemaan Kreikan vaihtoaikana nämä kolme kaupunkia, jokainen on omalla tavallaan erityinen ja viehättävä. Patras on vuorten ympäröimä satamakaupunki ja Länsi-Kreikan pääkaupunki, jonka merkkinä on iso Ríon–Antírrion silta, joka valaistaan juhlapyhinä upeilla sinisillä valoilla. Ateena taas ihastuttaa lukuisilla historiallisilla nähtävyyksillään ja Likavittos-kukkulalle kiipeäminen on jaloissa tuntuvien happojen arvoista, koska näkymä laaksomaiseen Ateenaan on huima. Thessaloniki on aivan toisesta maailmasta ja siellä voi nähdä, kuinka tyylikkäästi kreikkalaiset todella osaavat pukeutua, ihastella utuista taivaanrantaa ja kiivetä Valkoiseen torniin ottamaan huikeat turistikuvat.

Ennen lähtöä

Kreikkaan lähtö jännitti jonkin verran, koska mietin kuinka maan taloudellinen tilanne näkyy arkielämässä. Tiesin myös, että järjestelmällisyyteen tottuneelle suomalaiselle ahkeralle opiskelijalle kreikkalaisten rentoon elämäntyyliin tottuminen voi viedä hetken aikaa. Pieni kulttuurishokki iski alussa, mutta kreikkalaisten ystävällisyys ja yritys aina auttaa, lämmittivät ja rauhoittivat sydämeni. Vaihtoaikani suurin opetus olikin se, että opin luottamaan elämään ja en enää stressaa asioista, joihin en voi vaikuttaa. Kreikassa oppii kärsivällisyyttä, kuinka elämässä voi välillä hengittää ja vain nauttia kahvia uusien ystävien kanssa auringonpaisteessa. Ennen lähtöä onkin tärkeintä pakata mukaan paljon avointa mieltä ja asennetta, että kaikki järjestyy. Patraksen Yliopistosta oltiin hyvin yhteydessä ja tarvittaessa voi laittaa vaihtokoordinaattorille viestiä, jos jokin mietityttää. Kannattaa hoitaa myös ajoissa matkavakuutus pidemmälle ajalle, eurooppalainen sairaanhoitokortti, yliopistoon tarvittavat paperit kuntoon ja passikuvankokoisia valokuvia mukaan. Ilmasto on alkusyksystä ja keväästä miellyttävän lämmintä, mutta talvikuukausina voi olla melko viileää ja varsinkin Patraksessa sateista, joten kannattaa pakata mukaan myös lämpimiä vaatteita.

Asuminen

Asuin yliopiston vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa, koska se oli helppo järjestää ja todella edullinen. Jos haluaa asuntolaan, kannattaa olla ajoissa yhteydessä asuntolan vahtimestariin, jotta saa haluamansa huoneen ja kertoa tulopäivä ja -aika. Asuntola ei ole viiden tähden tasoa, mutta yhteiselo toisten vaihtareiden kanssa oli huikeaa. Asuminen on yleisesti edullista Kreikassa, Ateenassa ja Thessalonikissa ehkä vähän kalliimpaa kuin Patraksessa. Yksityiseltä vuokrattaessa kannattaa olla tarkkana, ettei sähkö- ja vesilaskut tule yllätyksenä. Monet vaihto-opiskelijat vuokrasivat yhdessä keskustasta asuntoja, ja se kannattaa jos haluaa keskustan yöelämän ja palvelut lähelle. Yliopiston asuntolasta on noin 2,5km matka yliopistolle ja 5km matka keskustaan. Nyt kaupungissa voi ostaa kuukausilipun bussiin, joka tulee käteväksi, koska aiemmin oli vain kertalippuja. Bussiliikenne toimii yksityisen yrityksen kautta, joten se on hieman kalliimpaa kuin Helsingissä. Patraksessa liikennöi myös juna, mutta itse käytin lähinnä busseja.

Opiskelu ja opetus

Patraksen yliopistokampus on melko suuri ja aluksi se voi tuntua sekavalta, mutta nopeasti löytää oikeat luentosalit kartan avulla. Kannattaa heti, kun pääsee Patrakseen mennä kansainväliseen opiskelutoimistoon ja oman tiedekuntansa toimistoon, jotta saa yliopistoon rekisteröitymisen käyntiin. Kaikissa papereissa, yliopiston tunnuksissa, opiskelija- ja ravintolakortissa menee päiviä, jotta saa kaiken valmiiksi. Tällä välin ei kannata hermostua, vaan nauttia kuppi kahvia ja tutustua yliopiston alueeseen. Patraksen kampuksen yläosassa on yleisurheilukenttä, tenniskentät, pieni kuntosali ja sisä- sekä ulkokoripallokenttä. Ravintolan vieressä taas on uimahalli, jonne on vapaa sisäänpääsy. Vaihto-opiskelijoille järjestetään opintojen alussa infotilaisuus ja kreikkalaisten opiskelijat ovat aina valmiita auttamaan. Kreikan kielikurssille kannattaa ehdottomasti ilmoittautua ja huomata, kuinka aluksi niin vaikea kieli sujuukin lopussa jo hyvin!
Sain ennen lähtöä hyväksymisilmoituksen ja yliopiston liikkuvuuspalveluiden internetalustalle kirjautuminen ja lomakkeiden tallentaminen onnistui helposti. Opiskelu oli mielestäni hyvin järjestetty Patraksen yliopistossa taloustieteen ja liiketalouden opiskelijoille. Vaihdon alussa voi myös muuttaa opiskelusuunnitelmaansa ja katsoa, mitkä kurssit tuntuvat mielekkäiltä. Itse pysyin alkuperäisessä suunnitelmassani ja se toimi hyvin. Osallistuin englanninkielisille yhteisluennoille kreikkalaisten kanssa, osa kursseista oli järjestetty vain vaihto-opiskelijoille ja mahdollisuus suorittaa kursseja myös itsenäisesti opiskellen oli mahdollista. Uutta itsenäisessä opiskelussa oli se, että tapasin kurssin professoria kahden viikon välein ja keskustelimme edistymisestäni sekä esseeni aiheesta. Opiskelu oli monipuolista, joustavaa, tenttejä, projekteja pienryhmissä ja ei kovin vaikeaa, mutta mielenkiintoista. Professorit puhuivat hyvin englantia ja asiat olivat aina sovittavissa. Kannustan käymään aktiivisesti luennoilla, se tuo rytmiä päivään ja pysyt opiskelurytmissä kiinni. Suomeen verrattuna suurin ero on se, että kurssien päätyttyä on aikaa lukea kokeisiin ja kaikki kokeet ovat lukukauden lopussa. Kurssien kokeita voi tosin järjestää alkuperäistä suunnitelmaa aiemmille päiville, jos haluaa. Vaihto-opiskelijoiden suhteen professorit ovat hyvin joustavia.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Opiskeluelämä oli minun kohdallani melko leppoista, mutta toisissa tiedekunnissa kuten arkkitehtuurissa monet vaihto-opiskelijat tekivät todella paljon hommia. Päivät kuluivat nopeasti urheillen, syöden ja luennoilla. Illalla taas suuntasimme porukalla keskustaan tai teimme yhdessä ruokaa asuntolassa. Patraksen yliopistossa ruokailu (aamupala, lounas, päivällinen) oli ilmaista vaihto-opiskelijoille. Aamupalalla tarjoillaan kahvia, leivos tai vaaleaa leipää. Runsaaseen aamupalaan tottuneen kannattaa siis tehdä omat aamupalat. Lounaaksi ja päivälliseksi oli usein pastaa, riisiä tai perunoita ja niiden kanssa kanaa tai lihaa. Salaattia ja hedelmiä oli aina tarjolla. Ruokailuun tarvitsee kortin, jota varten pitää olla pieni passikuvan kokoinen kuva hakemukseen liitettäväksi. Opiskeluelämä on aluksi hyvin rentoa, mutta tahti kiihtyy lukukauden mittaan. Alussa on siis hyvin aikaa osallistua vaihto-opiskelijoille tarkoitettuihin juhliin ja illanviettoihin.
Yleistä varovaisuutta kannattaa olla suurissa kaupungeissa, koska taskuvarkaita on jonkin verran liikkeellä. Laukku kannattaa pitää edessä ja huolehtia siitä tarkasti. Yleisesti ottaen liikkuminen oli kuitenkin turvallista eikä tarvinnut pelätä, mutta porukassa kannattaa aina liikkua myöhään. Kreikassa kannattaa matkustaa mahdollisimman paljon ja nähdä maan upeaa luontoa ja historiaa. Meteoran huikea luostarialue oli ehdoton oma suosikkini. Matkustaa voi busseilla, osallistua yhteisille retkille tai vuokrata auton kavereiden kanssa. Todella edullisia lentolippuja saa myös Kreikan saarille ja muihin lähialueen maihin. Ateenan ja Patraksen väliä kulkee parhaiten juna + bussi yhdistelmällä, liput saa helposti ostettua juna-asemilta.

Meteoran luostari

Patraksen lähellä on kaunis viinitila Achaia Clauss, jossa kannattaa vierailla ja maistella viinejä. Mikäli viihtyy Patraksessa helmikuun ja maaliskuun aikaan pääsee kokemaan kuuluisan karnevaalin. Sillan toisella puolella on taas viihtyisä Nafpaktos-kylä, jossa päiväkahvit maistuvat erittäin hyvältä! Iltamyöhään kreikkalaiset tavernat ja piiritanssit kannattaa ehdottomasti kokea. Ulkona syöminen ja juominen on edullista. Jäätelön ystäville euron pallot lukuisista eri makuvaihtoehdoista ovat paratiisi. Minulle Kreikka opetti nauttimaan elämästä vielä vähän enemmän.

Vaihtokertomus, Humboldt Universität zu Berlin, lukuvuosi 2016-2017

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Ennen lähtöä

Tehtyäni päätöksen ja saatuani hyväksynnän lähteä vaihtoon, oli aika alkaa hoitaa niitä monia käytännön asioita, jotka ovat joko pakollisia tai helpottavia vaihdon kannalta. Humboldtilta lähetettiin informatiivisia viestejä, joiden mukaan valmistautuminen oli melko helppoa. Heiltä pystyi myös hyvin kysymään apua.

Kurssitarjontaan tutustuminen vei aika paljon aikaa, sillä selkeää tietoa oli välillä vaikea löytää. Lopulta tein Learning Agreementin edellisten lukukausien kurssitietojen mukaan, sillä tulevista kursseista ei vielä ollut sen parempaa tietoa.

Kelalle voi helposti ilmoittaa ulkomaan oleskelun netin asiointipalvelussa. Postille ja maistraattiin ilmoitin vain tilapäisen osoitteenmuutoksen, sillä kaverini jäi asumaan Helsingin asuntooni, joten se pysyi nimissäni ja palautui automaattisesti osoitteekseni palattuani Suomeen suunnitelman mukaan. Lukukausimaksu Humboldtiin piti maksaa ennakkoon verkkopankissa.

Pääasiallinen opiskelukieleni oli englanti, joten sain Erasmus-apurahaa myös kuukauden mittaiselle vaihto-opiskelijoille suunnatulle intensiiviselle saksan kielikurssille ennen lukukauden alkua syyskuussa. Valitettavasti tuolle ajalle ei ollut mahdollista vielä saada opiskelijakorttia, joka pätee myös matkakorttina julkisissa liikennevälineissä. Se astuu voimaan vasta lokakuussa.

Asunnon etsiminen vei paljon aikaa. En halunnut asua opiskelija-asunnoissa, vaan tavallisessa kimppakämpässä (WG). Wg-gesucht-nettisivu on varmaan yleisin kanava löytää huone, ja suunnitelmani oli etsiä sieltä lyhytaikainen ratkaisu ja paikan päällä yrittää löytää pidempiaikaista asumusta. Minulla oli kuitenkin onnea ja löysin huoneen Facebookista, Berliinin suomalainen asuntokanava -ryhmästä, jossa sitten lopulta asuin koko vuoden. Asuntoa etsiessä tulee myös tutustuttua kaupungin rakenteeseen. Sijainnin kanssa ei kannata olla nirso, muuten voi jäädä ilman kattoa pään päällä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin valmistellut tarvittavat dokumentit mahdollisimman hyvin etukäteen, joten lukuvuosi-ilmoittautuminen, jossa piti mennä paperinivaskan kanssa paikan päälle päärakennuksen ilmoittautumistilaan tiettyyn annettuun aikaan syyskuun lopulla saadakseen opiskelijakortin, sujui ongelmitta.

Juteltuani muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, jotka opiskelivat eri tiedekunnissa, huomasimme, että käytännöissä hoitaa kurssi-ilmoittautumiset ja muut oli eroja. Oman tiedekunnan Erasmus-office palveli kuitenkin asiantuntevasti ja nopeasti jos oli kysyttävää tai ongelmia.

Ehkä eniten päänvaivaa tuotti ilmoittautuminen Berliinin asukkaaksi paikallisella toimistolla (Bürgeramt). Yliopiston puolelta vaikutti erittäin tärkeältä tehdä tämä heti saadakseen vahvistuslomakkeen (Bestätigung), joka olisi välttämätön lukukausi-ilmoittautumisen kannalta. En kuitenkaan tavannut ketään, joka olisi onnistunut saamaan sen ajoissa, ja lopulta sen perään ei kysytty lainkaan. Ilmoittautumista varten tarvitaan osoite Berliinissä ja vuokranantajan täytyy allekirjoittaa lomake, joka vahvistaa asumisen.

Asuminen

Asuin Schönebergissä hyvien kulkuyhteyksien äärellä ja olin todella tyytyväinen, vaikka vuokra olikin keskimääräistä Berliinin tasoa hieman korkeampi. Jos asuisin Berliinissä pidemmän aikaa opiskelijana, yrittäisin etsiä jotain edullisempaa. Kuulopuheiden perusteella kivan huoneen saaminen WG:ssä hintahaarukassa 350-400 e/kk olisi hyvin mahdollista. Maksoin kuitenkin 480e/kk ja jotkut kaverini jopa 550e/kk.

Minulla oli sekä suomalaisia että yksi saksalainen kämppis. Saksassa kämppisasuminen on opiskelijoiden keskuudessa hyvin tavallista. Jos kohdalle sattuu, että ei tule toimeen kämppistensä kanssa, rohkaisisin etsimään uutta paikkaa. Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että kotona on hyvä olla.

Vuokra-asumisen järjestelyt ovat aika kirjavia. Omassa kämpässäni varsinainen vuokranantaja ei edes ollut tietoinen olemassaolostani vaan olin alivuokralaisen alivuokralainen ja vuokra tuli aina maksaa käteisellä. Etsiessään asuntoa, on myös otettava huomioon, että usein vuokra on ilmoitettu ns. kylmävuokrana, johon ei kuulu esimerkiksi lämmitys-, vesi- ja kaasukulut, jotka voivat olla esimerkiksi pari sataa euroa lisää. Yleensä kuitenkin ns. lämmin vuokra on myös ilmoitettu. Vuokranantajat saattavat myös vaatia todistusta tuloista ja luottotietoja (Schufa).

Ilmoitettuani itseni asukkaaksi Berliinissä, aloin saada myös postissa laskuja ns. tv-lupamaksusta (Rundfunkbeitrag), joka maksetaan asuntokohtaisesti. Tämä aiheutti päänvaivaa, sillä minulle päätyi myös edellisten asukkaiden maksamaton erä. Itse en koskaan sitä lopulta maksanut enkä saanut seurauksia ja lopulta kämppikseni alkoi maksaa sitä, jolloin lakkasin saamasta itsekin laskuja.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat pystyi lopulta tekemään niin, että vieraili kaikkien kiinnostavalta kuulostavien kurssien ensimmäisillä luennoilla, minkä jälkeen oli pari viikkoa aikaa tehdä lopulliset päätökset. Minun tiedekunnassani ilmoittautuminen tapahtui luennolla laittamalla nimi listaan, mutta tentteihin täytyi ilmoittautua erikseen, Erasmus-opiskelijan piti myös aina keskustella erikseen professorin kanssa, sillä heidän täytyy täyttää erillinen todistus tentin hyväksymisestä (Leistungsschein). Opiskelu muistutti aika pitkälle suomalaista tapaa. Luennoilla ei yleensä ollut läsnäolopakkoa, lukuun ottamatta kielikursseja ja seminaarityyppisiä kursseja. Suurin osa kurssimateriaaleista ladataan Moodleen, joten muistiinpanojen tekeminen ei ole pakollista.

Erona Suomeen huomasin opiskelijoiden olevan aktiivisempia ja keskustelevampia luennoilla. Myös luennoitsijat pyrkivät luomaan keskustelua lähes jokaisella kerralla. Myös suulliset kokeet ovat paljon yleisempiä, minulla suurin osa kursseista arvioitiin puolen tunnin kahdenkeskisen keskustelun perusteella luentojakson jälkeen. Usein niitä varten sai kuitenkin etukäteen kysyttävät kysymykset, joita ei lopulta kuitenkaan seurattu orjallisesti, vaan keskustelu ajautui osaamisen mukaan. Koin myös, että saksalaisille hyvät arvosanat olivat tärkeämpiä kuin mihin Suomessa olen tottunut. Yleinen paine sai minutkin opiskelemaan ahkerasti, vaikka lopulta olisi pärjännyt ihan hyvin vähemmälläkin vaivalla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkavakuutuksen henkilövakuutus on tarpeen, lähinnä jos haluaa varmistua saavansa kuljetuskulut korvattua takaisin Suomeen, vakavan tilanteen sattuessa. Muuten pärjää eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Lääkäreitä voi tarpeen tullen etsiä netistä ja joko soittaa tai marssia paikan päälle vastaanotolle ajanvarausta varten. Lääkärit ovat yksityisiä.

Saksassa saa ostettua esimerkiksi Lidlistä prepaid-simkortteja, joita on helppo ladata uudestaan netissä rekisteröitymisen jälkeen, SEPA-maksulla tai luottokortilla. Itselleni tämä oli kätevin tapa. Huomasin, että dataa ei kulunut kovin paljon, koska mobiilinetti toimii huonosti esimerkiksi metroissa, joissa tulisi eniten selailtua turhia juttuja. Toisaalta nyt roaming-estojen poistuttua voi olla järkevää käyttää suomalaista numeroa.

Kavereita löytyy parhaiten kielikursseilta ja seminaarimuotoisilta kursseilta, joissa on enemmän kontaktia opiskelijoiden välillä. Myös yliopistoliikunta, joka on kurssimuotoista, eli tapaaminen on kerran viikossa, voi olla tilaisuus kavereiden hankkimiselle. Kurssit ovat myös todella edullisia, mutta ilmoittautumisessa pitää olla nopea.

Minulle oli tärkeää hankkia suomalaisia kavereita kokemuksen jakamisen takia. Heitä löytyy Berliinistä paljon, ihan vaikka Facebookin kautta. Jos haluaa harjoitella saksaa, sitä puhutaan joskus muiden vaihto-opiskelijoiden kesken tai jos onnistuu saamaan saksalaisia kavereita.

Berliinissä olo tuntui turvalliselta, koska ihmisiä on usein paljon ympärillä. Otti kuitenkin aikansa ennen kuin tottui kirjavaan porukkaan, huumeidenkäyttäjiin ja -myyjiin sekä kodittomiin ihmisiin osana arkipäivää. Palattuani Helsinkiin olen kokenut jopa enemmän esimerkiksi sanallista häirintää kuin Berliinissä ihan lyhyen ajan sisällä.

Pyörällä liikkuminen on yleensä yhtä nopeaa kuin julkisilla ja siten pääsee myös paremmin tutustumaan kaupunkiin. Berliini on monikeskustainen kaupunki, joka voi tuntua aluksi aika sekavalta. Päästäkseni perille julkisilla, luotin eniten metroihin. Bussit kulkevat usein myöhässä ja jäävät jumiin ruuhkaan.

Berliini on tunnettu hieman töykeästä ilmapiiristä verrattuna muuhun Saksaan. Itselleni tämä ei tuottanut ongelmia, eikä kadulla heitettäviin kommentteihin kannata suhtautua kovin vakavasti. Myös saksaa on hieman vaikea oppia, sillä usein kieli vaihtuu englanniksi, jos viesti ei mene perille. Toisaalta Berliinissä on totuttu monenmoisiin aksentteihin. Se on ihanan monikulttuurinen kaupunki, joka opetti minulle avoimuutta ja rentoa elämänotetta.

Norwegian University of Life Sciences, kevät 2017

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Vaihtoyliopistoa valitessani Norjan Ås tuli mieleeni varsin yllättäen. Olin aiemmin suunnitellut hakevani vaihtoon eteläiseen Eurooppaan, mutta lopulta tein päätöksen pitkälti kurssivalikoiman perusteella. Åsissa on englanniksi opetettujen kurssien määrä niin suuri, että joukosta on varaa valita itselleen mieluisat. Toki myös Norjan luonto ja maisemat vaikuttivat osaltaan siihen, miksi päädyin kyseiseen vaihtokohteeseen hakemaan.

Laitoin hakupaperit menemään edellisen syksyn rästihaussa, tarkoituksenani viettää Norjassa seuraava kevät. Hyväksytty päätös tuli varsin pian, ja pääsin käytännön asioiden järjestelyssä alkuun. Vaihdossa suoritettavien opintojen suunnittelussa osoittautuivat kohdeyliopiston nettisivut hyödyllisiksi. Jokaisesta kurssista oli saatavilla todella tarkat kuvaukset. Myös vaihtokoordinaattori oli sähköpostin välityksellä nopeasti tavoitettavissa, mikäli tarvitsi lisätietoa. Asuminen kampuksella järjestyi helposti, sillä yliopiston kautta sai ohjeet opiskelija-asunnon hakemiseen.

Maisema soluasuntoni parvekkeelta
Maisema soluasuntoni parvekkeelta

Kurssini otin laitokselta, jonka englanninkielinen nimi kuuluu Department of International Environment and Development Studies. Kaikki opintoni olivat erittäin poikkitieteellisiä, mitä valitsemilta kursseiltani toivoinkin. Ympäristö- ja kehityskysymyksien opiskelu usean eri tieteenalan näkökulmasta oli paitsi opettavaista, myös haastavaa. Luennoilla osallistava opetus ja keskustelu olivat avainasemassa. Opiskelijat jaettiin monesti pienryhmiin niin, että yhdessä ryhmässä olivat useat eri pääaineet edustettuina. Kurssien arviointi perustui pitkälti itsenäisesti tehtäviin kirjallisiin töihin sekä ryhmätyöesityksiin. Perinteisiä tenttejä osui omalle kohdalleni vain yksi koko puolen vuoden aikana.

Se, mikä opiskelusta Åsissa jäi erityisesti mieleen, oli erityisen toimiva opiskelun tuki. Kirjallisista töistä tuli usein hyvinkin tarkat ja rakentavat palautteet. Kampuksella toimi myös erillinen Writing Centre, josta pystyi esseitä tehdessä varaamaan ajan vaikkapa aiheensa asiantuntijalta tai englannin kielenhuoltoon erikoistuneelta neuvojalta, riippuen mihin työssään kaipasi ohjeistusta. Alustava opintosuunnitelmani muuttui muutaman kerran. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin saanut valmiiksi opintoni Åsissa jo toukokuun lopussa, mutta päädyin ottamaan vielä yhden kurssin kesäkuun intensiivijaksolle. Vaihtoajan pidentyminen onnistui hyvin sekä vaihto- että kotiyliopiston puolesta, ja myös Erasmus-apurahaan sain lisäystä.

Kampus juhlatunnelmissa Norjan kansallispäivänä 17. toukokuuta
Kampus juhlatunnelmissa Norjan kansallispäivänä 17. toukokuuta

Asuin vaihtoni aikana kuudentoista opiskelijan solussa, joten vapaa-ajan sosiaalinen elämä muotoutui oikeastaan suunnittelematta. Solumme oli hyvin norjalaisvaltainen – minun lisäkseni sinne muutti vain yksi toinen vaihtari. Tämä mahdollisti sen, että norjalaiseen kulttuuriin tutustuminen oli taattu. Päädyin siis viettämään suurimman osan vapaa-ajasta kämppisteni seurassa, tosin välillä tuli vaihtariporukassakin pyörittyä.

Urheilusta pitävälle opiskelijalle Norja, ja Ås, on mitä parhain vaihtokohde. Kampuksen alueella on urheilukeskus, jossa pääsee valitsemaan lukuisten eri lajien väliltä. Lenkkeilytiet alkavat heti opiskelija-asuntojen takaa, ja hyvälumisina talvina ylläpidetyt latureitit menevät kuulemma ihan vierestä. Tänä vuonna joutui suurimman osan talvesta turvautumaan 10 kilometrin päässä sijaitsevaan tykkilumilatuun. Kampuksen välittömässä läheisyydessä on klubi opiskelijarientoja varten. Lähes jokainen keskiviikko ja perjantai siellä järjestettiin opiskelijabileitä tai muita tapahtumia, kuten konsertteja. Tulipa siellä käytyä myös opiskelijateatterin esityksessä sekä kansainvälisillä ruokafestareilla. Itse kävin klubilla harvakseltaan, mutta menoa havittelevalle vaihtarille on sitäkin tarjolla.

Pikkukaupunkina Ås tulee äkkiä tutuksi, ja matkustelu alkaa useimmilla tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Puolen tunnin junamatkan päässä on tosin Oslo, jossa nähtävää ja tekemistä riittää. Pääkaupungin tapahtumista erityisesti mieleen jäivät ampumahiihdon maailmancupin päätöskierros Holmenkollenilla, ilmaispäivä kaikkiin kaupungin museoihin, sekä genrerajat ylittävä musiikkifestivaali. Pyöräilyetäisyydellä Åsista sijaitsee toinen pieni kaupunki Drøbak, jonka hieno maisema Oslonvuonon rannalla, sekä viihtyisät kahvilat houkuttelivat päiväretkille. Ås on myös lähellä Ruotsin rajaa, ja esimerkiksi Göteborgiin pääsee suoraan bussilla kolmessa tunnissa.

Matkustelu kauemmas Norjassa on vuoristojen vuoksi suhteellisen hidasta, ellei halua lentää. Åsin ja Oslon seutu ei vielä ole sitä vuoristoista Norjaa, joten niiden henkeäsalpaavien maisemien toivossa on matkustettava kohti länsirannikkoa tai pohjoista. Opiskelijajärjestöjen kautta organisoituja retkiä oli yllättävän vähän. Osallistuin vain yhdelle järjestetylle retkelle, joka oli viikonlopun mittainen mökkireissu helmikuussa. Muutoin tuli matkusteltua kämppisten tai muiden vaihtarien kanssa. Pääsiäislomalla vierailin paikallisen kämppikseni perheen luona Stavangerissa, ja pääsin norjalaiseen pääsiäispöytään. Teimme Stavangerin lähistöllä useamman päivävaelluksen, joista yksi suuntautui Lysefjordin yläpuolella sijaitsevalle Preikestolenille. Kalliina maana Norja ei varsinaisesti ole opiskelijaystävällinen vaihtokohde, mutta minun onnistui selviytyä yllättävän pienellä rahankulutuksella. Vapaa-ajalla matkustaessa kannatti suosia edullisia tarjoushintoja juna- tai bussimatkoissa. Menin esimerkiksi Stavangeriin ja Bergeniin yöjunilla, jotka olivat edullisia riittävästi etukäteen varattuna. Åsissa säästin ruokakustannuksissa valtavan erän, sillä yhdellä paikallisista ruokakaupoista oli sopimus opiskelijajärjestön kanssa, että opiskelijat saavat kahdesti viikossa hakea hävikkiruokaa veloituksetta. Täten rahaa jäi hieman myös matkusteluun.

Preikestolen
Preikestolen

Näin reilu kuukausi vaihtoni päättymisen jälkeen pystyy jo huomaamaan, mitä puolesta vuodesta Norjassa jäi oikeastaan käteen. Ensimmäiseksi mieleen tulee tietysti kielitaidon kehitys. En viettänyt niin paljon aikaa englantia äidinkielenään puhuvien kanssa, että olisin kokenut puheeni edistyneen räjähdysmäisesti. Tärkein muutos oli se, että minun ei tarvitse enää puhuessani kääntää suomesta englanniksi, vaan puhe tulee luontaisemmin mitä ennen. Kirjallinen englanti oli se osa-alue, jossa mielestäni koin merkittävimmän kehityksen – täytyihän minun joka viikko palauttaa jonkin verran tekstiä. Halusin vaihtoni aikana oppia hienoiset perusteet norjan kielestä, joten käytin luultavasti tähän suurimman osan kapasiteetistani kielten opiskelussa. Norjan opiskelun myötä löysin motivaation palauttaa mieleeni myös ruotsin kieltä, joka oli jäänyt vähäiselle huomiolle jo monen vuoden ajan.

Vaihto-opiskelun ansiosta koin kehittäneeni esiintymistaitojani huomattavasti. Esiintymisjännitys tuntuu jääneen aikaan ennen vaihtoa. Yhdellä valitsemistani kursseista minun täytyi pitää viikoittain suullinen esitys, joka myös arvioitiin. Alussa tämä käytäntö kuulosti haastavalta ja jopa ahdistavalta, mutta loppukeväästä näitä esiintymisiä ei enää jännittänyt ollenkaan. Esiintymistilanne muuttui ikään kuin tavalliseksi luennoksi, jossa vaan satuin itseki olemaan välillä se muiden edessä puhuja, jolle oli lupa esittää kysymyksiä.

Olen itse aiemmin pyrkinyt matkustamaan jokseenkin kauemmas, mutta vietetty aika Norjassa osoitti, että aina ei tarvitse lähteä maailman toiselle laidalle. Norja ei ole maantieteellisesti kovin kaukana Suomesta, ja kulttuurissa on erojen lisäksi paljon yhteistä. Eräs merkittävä norjalaisilta oppimani taito on selkeä työ- ja vapaa-ajan erottaminen. Kello neljän jälkeen tyhjenevät työpaikat vauhdilla, ja sunnuntaina pidetään ruokakaupatkin kiinni. Vapaapäivinä saatetaan viettää paljonkin aikaa luonnossa, vaikka hiihtäen tai patikoiden. Norjalaiset näyttävät matkustavan paljon maansa sisällä, mikä on omiaan muistuttamaan siitä, että lomatunnelmaan pääsee tarvittaessa lähelläkin.

Sandnes
Sandnes
Bergen
Bergen

Vaihtokertomus, Aarhus Universitet, syksy 2016

Aarhus

Maatalous-metsätieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoon (University of Aarhus) tuli toimittaa erilaisia todistuksia jo hakuprosessin aikana, joten ennen varsinaista lähtöä kurssit oli jo valittuna (tosin varmistus niistä tuli vasta paikan päällä) ja muutenkin yliopiston puolesta asiat hyvin hoidettuna. Kaikista tarvittavista dokumenteista informoitiin hyvin, joten yllätyksiä ei juurikaan tullut.

Aarhusiin on kätevintä tulla joko Kööpenhaminasta tai Billundista, josta on noin tunnin matka. Kööpenhaminasta kestää noin neljän tuntia bussilla ja junalla hieman vähemmän. Matkustin Aarhusiin noin viikkoa ennen orientaatioviikkoa, jotta saisin rauhassa tutustua kaupunkiin. Aarhusista on helppo matkustaa muualle Tanskaan, sekä esimerkiksi Hampuriin, jonne pääsee helposti junalla.

Ensimmäisinä päivinä

Aivan ensimmäisinä päivinä kannattaa mennä international centeriin, jossa ilmoittaudutaan ja josta saa esimerkiksi tervetulopakkauksen. Pakkaus sisälsi mm. kertakäyttösadetakin, turisti-infoa ja ilmaisen simkortin tanskalaiselle operaattorille.

Ennen kurssien alkua järjestettiin orientaatioviikko, joka oli melko kevyt aloitus. Muutamia luentoja yleisesti Tanskasta ja kulttuurista sekä tiedekunnasta, melko vähän järjestettyä ohjelmaa oman alan opiskelijoiden kanssa. Kurssien aloitus sujui kuitenkin ilman suurempia ongelmia ja asioista tiedotetaan hyvin.  Orientaatioviikolla hoidetaan myös tanskalaisen SoTun (CPR) hakulomakkeiden eteenpäin laittaminen ja muu byrokratia hyvin ohjatusti, joten sitä ei kannata stressata etukäteen. Kaikista tarvittavista dokumenteista infotaan hyvissä ajoin, ja pohjoismaisena opiskelijana tarvitsee paljon vähemmän dokumentaatiota. CPR:n saatuaan on käytännössä tanskalainen, jolle on osoitettu oma lääkäri ja esimerkiksi kirjastoista voi lainata kirjoja. Pulmallista CPR:n saamisessa on se, että sitä varten tulisi olla oma postilaatikko, johon kortti toimitetaan, eli käytännössä asunto jossakin.

Asuminen

Stressaavin asia ennen Tanskaan lähtöä oli asuntotilanteeni. Jo hakupapereita täyttäessä voi hakea asuntoa yliopiston kautta, minkä teinkin, mutta jo kesän aikana tuli tieto, etten saanut asuntoa heidän kauttaan. Päädyin lopulta lähtemään Aarhusiin ilman asuntoa ja asuinkin ensimmäiset kaksi viikkoa hostellissa toisen suomalaisen kanssa, joka oli jäänyt ilman asuntoa. Lopulta sain asunnon erään opiskelija-asuntolan facebooksivujen kautta, jonne tanskalainen mentorini kehotti kirjoittamaan. Kuten esimerkiksi Kööpenhaminassa, asuntotilanne syksyisin on hyvin kaoottinen ja ulkomaalaisena voi olla hankalaa löytää asuntoa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että lopulta pääsin opiskelija-asuntolaan asumaan, sillä tutustuin siellä mahtaviin ihmisiin. Sitä kautta koin myös monia tanskalaisia perinteitä, joista muuten olisin saattanut jäädä paitsi. Esimerkiksi tanskalaiset syntymäpäivät (varsinkin, jos joku täyttää 25 eikä ole vielä naimisissa) ja tour de chambres olivat erittäin unohtumattomia. Päädyin myös viettämään joulun ja uuden vuoden Tanskassa, ja etenkin vuoden vaihtuminen asuntolan ihmisten kanssa oli erittäin hauska kokemus.

Tanskassa asuntoloissa eläminen opiskeluaikana on hyvin yleistä. Omassa asuntolassani jokaisessa kerroksessa asui 12 ihmistä, jotka jakoivat yhteisen keittiön, joka toimi myös olohuoneena. Usein tälläiset asunnot ovat ns. sekasoluja. Yllätyin, että vaikka saman keittiön jakoi yli kymmenen ihmistä, oli siellä aina siistiä.

Aarhus Unipark
Aarhus Unipark

Opiskelu ja opetus

Yliopiston rakennuksia on ripotellusti laajalla alueella. Usein tietyn alan opiskelijat opiskelevat kuitenkin tietyssä rakennuksessa tai tietyllä alueella.  Varsinaista kampusta ei siis ole. Kaikkiin rakennuksiin voi kuitenkin melko vapaasti mennä päiväsaikaan, joten omatoimista opiskelua voi tehdä ympäri kaupunkia.

Tanskalaiset puhuvat yleisesti ottaen erittäin hyvin englantia, niin myös professorit ja kanssaopiskelijat. Opetuskieli oli lähestulkoon kaikilla maisterikursseilla englanti. Opetusryhmät olivat melko pieniä, joten opiskelijoiden oletettiin ottavan osaa luennoilla.

Jo hakuvaiheessa tulee valita alustavasti kurssit, jotka aikoo käydä. Niistä löytyy hyvin tietoa yliopiston nettisivuilta. Omalla alallani opiskelijat valitsevat kursseja niin, että puolessa vuodessa (kaksi jaksoa, kuten suomessakin) kokoon kertyy 30 opintopistettä (ei enempää eikä vähempää). Omat kurssini olivat joko 5 tai 10 opintopisteen kursseja, riippuen siitä, kestivätkö ne yhden periodin vai kaksi. Kursseilla ei usein ole läsnäolopakkoa, mutta koska opetus etenee nopeasti, kannattaa luennoilla käydä.

Tanskassa monet tentit ovat suullisia. Usein tenttitilanteessa kaksi tai useampi henkilö kyselee kurssin aihealueen asioista. Koin tentit melko stressaavina, mutta tilanne on melko rento ja professorit ovat erittäin tuttavallisia ja mukavia. Arvosanan tentistä saa heti sen päätyttyä ja professorien keskusteltua. Arvosana-asteikko tuntuu melko epäloogiselta (-3,0,02,4,7,10,12), mutta koska myös se on viisiportainen (hyväksytyt arvosanat), on muuntaminen Suomen arvosanoiksi yksinkertaista.

Katu Aarhusissa
Katu Aarhusissa

Hyödyllistä tietoa Aarhusiin lähteville

Aarhus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki, mutta tuntuu silti melko pieneltä esimerkiksi Helsinkiin verrattuna. Aarhusissa on oma pienen kaupungin ihastuttava tunnelma, katujen väleillä roikkuu viirejä ja kaikkialla on hyvin siistiä. Aarhusissa on paljon opiskelijoita, sekä tanskalaisia että ulkomaalaisia. Koin kaupungin hyvin kansainväliseksi ja nuorekkaaksi. Kaupungissa järjestetään ilmaisia kävelykierroksia, joille kannattaa osallistua, varsinkin vaihdon alussa. Niiden avulla saa hyvän kokonaiskuvan kaupungista ja sen historiasta. Suosittelen myös taidemuseo Arosissa käymistä. Sen katolla oleva Rainbow Panorama on ehdoton kuvanottamiskohde, pyöreä sateenkaaren väreissä oleva installaatio, jonka sisälle pääsee kävelemään.

Kuten muuallakin Tanskassa, Aarhusissa pyöräillään paljon. Hyvän pyörän ostamiseen kannattaa panostaa, sillä sen avulla pääsee kulkemaan lähes kaikkialle. Kaupungissa on useita käytettyjen pyörien liikkeitä, joista saa usein takuun. Kannattaa muistaa, että pyörät noudattavat autoilijoiden liikennesääntöjä. Väärällä puolella (vasemmalla) tietä ei saa ajaa, ja pimeällä pyörässä tulee olla valot. Kypärän käyttö ei ole pakollista, mutta hyvin suositeltavaa. Pyöräteitä on erittäin kattavasti molemmin puolin teitä, ja autoteilläkin autojen seassa tottuu nopeasti ajamaan. Myös suuntamerkkien antamiseen tottuu nopeasti. Aarhusissa kulkee tosin myös busseja, joihin voi ostaa kausikortteja.

Koin Aarhusin erittäin turvalliseksi paikaksi, eikä vaihtoni aikana itseeni kohdistunut lainkaan uhkaavia tilanteita. Pyöräillessä kannattaa olla valppaana, sillä aina autot eivät varo pyöräilijöitä. Ja pyörä kannattaa lukita, sillä etenkin keskustasta se varastetaan hyvinkin nopeasti.

Hintataso Tanskassa on Suomea korkeampi. Aarhusissa hinnat ja esimerkiksi vuokrat ovat kuitenkin huokeampia verrattuna Kööpenhaminaan.  Alkoholi on kuitenkin reilusti Suomen hintoja alhaisempaa, eikä siihen liity samanlaista säännöstelyä. Viiniä ja vahvempia alkoholeja saa lähikaupasta eikä ikää kysytä ostettaessa juuri koskaan. Baareihin mennessä henkkarit on hyvä olla mukana. Yliopistolla on joissakin rakennuksissa ruokaloita, kanttiineja, mutta yleisempää on, että ihmiset ottavat eväitä mukaansa. Lounas on usein kevyt eväs, esimerkiksi leipää ja porkkanoita.

Aarhusissa Student house ”Studenterhus”, on yliopiston rakennus, kirjaimellisesti opiskelijoiden talo. Siellä järjestetään joka tiistai International night eri teemoilla. Suosittelen osallistumaan, sillä usein siellä tapaa ja tutustuu vaihto-opiskelijoihin. Student house myös järjestää erilaisia retkiä ja siellä on päivisin kahvila, jonne voi mennä viettämään aikaa.

Tanskalainen tapa on Friday Bar, eli yliopistojen rakennuksissa järjestettävät perjantaibaarit. Useimmat ainejärjestöt pitävät yllä omia perjantaibaarejaan opiskelijavoimin. Ne vaihtelevat pienistä, oman alan opiskelijoiden illanistujaisista klubia musituttaviin bileisiin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan sekä omaan perjantaibaariin sekä poikkitieteellisesti muiden järjestämiin tapahtumiin.