Tag: Faculty of Arts

Posted on

Vaihtokertomus, Belgradin yliopisto, Serbia, kevät 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Kevääni 2019 on koostunut hapankaalista, slaavilaisista kielistä, empatiasta, tupakansavusta, lämpimistä, välittömistä ihmisistä, ruuhkabusseista, musiikista, mielenosoituksista, kosketuksista, byrokratiasta, halauksista ja poskisuudelmista. Olen laajentanut serbian taitoni ja tuttavapiirini lisäksi mukaavuusaluettani sekä ymmärrystäni balkanilaisesta elämänmenosta ja mentaliteetista.

Olen ollut aiemmin jo kerran vaihdossa Unkarissa, enkä olisi oikeastaan jaksanut juuri nyt uudestaan lähteä. Vaikka olin varma, että lopulta viihtyisin Belgradissa, koin ennen lähtöäni vaihdon lähinnä velvollisuudeksi, joka kielitaitoni ja tutkintovaatimustemme vuoksi tulee nyt hoitaa pois alta. Tätä kirjoittaessani olen harmissani, etten tajunnut tulla koko vuodeksi ja että aikaani täällä on enää kuukausi jäljellä. Lisäksi pohdin vaihtoehtoja, kuinka voisin nyt jäädä tai ainakin joskus palata tänne.

Belgradiin!

Verrattuna aiempaan vaihtokokemukseeni tuli Belgradista jopa yllättävän järjestelmällisesti tietoa lähestyvästä vaihdosta, byrokratiasta, majoittumisesta ja muusta. Vaihtoon lähteminen ja alkuun pääseminen on selkeillä ohjeilla tehty hyvin helpoksi, omalle vastuulle jää hankkia vakuutus, viisumi ja hoitaa itsensä paikalle. Oman alan opintotarjontaan on hyvä tutustua etukäteen, tosin omat suunnitelmani elivät ja voivat hyvin, ja lopulta lukujärjestykseni kuroutui kasaan vasta parin ensimmäisen viikon aikana.

Suomalaisilta vaaditaan yli 90 päivän vierailuun Serbiassa viisumi, jonka hakuun on hyvä varata vähintään kolme viikkoa aikaa. Serbian suurlähetystön sivuilta löytyy ohjeet siitä, mitä kaikkea tulee ottaa mukaan viisuminhakureissulle. Hakemuksen jätön yhteydessä tulee varata käteisenä mukaan 30 euroa ja viisumia noudettaessa 2 euroa. Kaksi kanssavaihtariani lensivät Belgradiin Oslon kautta, itse lensin Budapestiin ja varasin etukäteen näppärän (noin viisituntisen) autokuljetuksen 25 eurolla lentokentältä suoraan asuntolan pihaan.

Itse en käytä Serbiassa juurikaan englantia, enkä osaa ihan tarkkaan sanoa, kuinka hyvin tai huonosti arjessa pärjää englanniksi. Valtaosa nuorista osaa englantia, vanhemmista ehkä harvempi (tai ehkä tämä on vain ennakko-oletukseni). Serbiaa ennalta taitamaton kanssavaihtarini onnistui ainakin parin viikon sisään jo omaksumaan serbian kommunikoinnin alkeita ihan vain pitämällä silmät ja korvat auki, seuraamalla ja toistamalla. Muun muassa asuntolan siivoojat ja osa vahtimestareista puhuivat vain serbiaa, eikä kellään ollut ainakaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada asioitaan hoidetuksi. Serbiassa käytetään rinnakkain sekä latinalaista että kyrillistä kirjaimistoa, ja koska serbian kyrillisissä yksi kirjain vastaa yhtä äännettä (sekä yhtä latinalaista kirjainta ilman monimutkaisia transkribointisääntöjä), on serbian kyrilliset kohtalaisen helppo opetella halutessaan jo ennen matkaa.

Jo ennen lähtöä kannattaa liittyä Belgradin ESN:n kyseisen lukuvuoden Facebook-ryhmään tai olla heihin muulla tavoin yhteydessä, mikäli haluaa itselleen “ESN-buddyn”, eräänlaisen tuutorin, joka voi antaa vinkkejä ja vastata mahdollisiin käytännön kysymyksiin. Oma buddyni oli kanssani samasta tiedekunnasta, joten hän osasi vastata myös opintokäytäntöihin liittyviin kysymyksiin. Se kuinka paljon neuvoja ja ohjeistusta saa yliopiston puolesta itse opiskelukäytäntöihin, riippuu tiedekunnasta ja ohjelmasta. Itse suoritin kurssini serbiaksi useammasta eri oppiaineesta ja olin useimmilla kursseilla ainut vaihtari, joten mitään järjestelmällista ohjausta en varsinaisesti edes odottanut.

Uuden arjen muodostuminen

Tiesin jo ennestään, että asuntolan huoneet ovat pieniä, niissä asuu useampi henkilö ja että paikalliset tupakoivat asuntolan käytävillä. En voi siis sanoa huonetovereideni tavoin oikeastaan sen enempää pettyneeni kuin järkyttyneenikään, vallankaan kun palvelut olivat oikein kelvolliset: ruokala on asuntolan yhteydessä, vaihtarit saavat syödä ilmaiseksi kolme (no, rehellisyyden nimessä kaksi – aamiainen on aika nimellinen) ateriaa päivässä, siivooja käy päivittäin huoneissa pesemässä lattiat ja wc-tilat (myös kylpyammeen!), ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan talon puolesta kerran viikossa. Olin myös jo etukäteen päättänyt alkaa etsiä itselleni asuntoa heti perille pääsyn ja välttämättömimmän asettumisen ja tottumisen jälkeen.

Asuntolarakennuksesta löytyy myös hiljainen lukusali (en saanut selvää, onko sinne ok mennä läppärin kanssa), pieni kuntosalintapainen sekä pieni kauppa. Huoneemme eteisessä oli pieni jääkaappi ja irrallinen keittolevy – luojan kiitos! – aamukahvin keittelyä ja muuta pientä kokkaamista varten. Tiskiharja, mikäli sellaista tahtoo käyttää, kannattaa ottaa mukaan Suomesta. Pyykinpesu maksetaan toimistossa etukäteen, mikäli sen rajallisina aukioloaikoina sattuu olemaan paikalla, ja kuitin kanssa vaatteet voi jättää pestäviksi joko klo 7, 10, 13 tai 16. Tupakansavuisesta toimistosta (kannattaa tottua siihen, että Serbiassa tupakoidaan kaikkialla, jopa yliopiston opetustiloissa) saa myös noin 500 dinaarin panttia vastaan haarukkapoletin, žetonin, jota ilman ei parane mennä ruokalaan, ellei halua syödä käsin tai tuo omia ruokailuvälineitä.

Opiskelijaruokaloita on useampia, yleensä opiskelija-asuntoloiden yhteydessä, mutta yksi on myös filologisen/filosofisen/biologisen tiedekunnan läheisyydessä keskustassa. Ruokailun maksaminen onnistuu ainoastaan sirullisella opiskelijakortilla, joka on ladattava kuukausittain erillisessä opiskelijatoimistossa (tai automaatissa, mutta tällöin joutuu itse maksamaan). Haarukka, veitsi ja lusikka vuokrataan žetonilla kassalta maksun yhteydessä. Žetonin saa takaisin astiat palautettuaan. Ruoka ei vastaa ihan Unicafen kotoista tasoa, mutta on toisinaan oikein maittavaa, kunhan et ole kasvissyöjä.

Yksityisesti majoittuvan on hyvä varmistaa, että tuleva vuokranantaja on valmis rekisteröimään vuokralaisensa poliisiasemalla. Jokaisen ulkomaalaisen on oltava “kirjoilla” jossain osoitteessa, ja yksityismajoituksessa asunnon omistajan on oltava mukana rekisteröitymässä. Lisäksi tämän on tapahduttava 24 tunnin sisällä maahan saapumisesta. Asuntolassa majoittuvan ei tarvitse huolehtia rekisteröitymisestä, koska asuntola hoitaa sen asukkaan puolesta. Maasta poistuessa on kuitenkin hyvä pyytää mukaan valkoinen paperikortti, joka osoittaa, missä olet majoittunut ja ollut rekisteröityneenä. (Teoriassa on mahdollista saada ilman sitä rajalla sakot ja jopa väliaikainen maahantulokielto, vaikkei tämä lienekään todennäköistä, varsinkaan viisumin kanssa.) Toisen käden tietona kuulin, ettei rekisteröitymistä kuitenkaan tarvitse viisumin kanssa tehdä jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen, ainoastaan majapaikkaa vaihdettaessa.

Oma vuokranantajani oli haluton rekisteröimään minua asunnon osoitteeseen, joten jäin virallisesti kirjoille asuntolaan, vaikka muutinkin ensimmäisen kuukauden jälkeen käytännössä muualle. Kannattaa myös huomioida, että jotkut vuokranantajat toivovat vuokran euroina, joten mikäli suunnitelmissa on asua vuokralla, voi tulla halvemmaksi nostaa tukku euroja jo Suomesta. Asuntola-asumisesta ei tarvitse maksaa, mutta yksityisyyttä kaipaava löytänee asunnon sivukuluineen 250–450 eurolla riippuen, kuinka siistin asunnon haluaa ja minkälaisella sijainnilla. Ruokakuluihin ei tarvitse juurikaan budjetoida, mikäli tyytyy mensojen antiin, joten opintotuella, -lainalla ja vaihtoapurahalla tulee hyvin toimeen, vaikka asuisi vähän kalliimmin keskustassakin.

Alkubyrokratia yliopistolla

Ensirekisteröityminen yliopistoon hoitui filosofisen tiedekunnan rakennuksesta löytyvässä opintotoimistossa. Sieltä sain matkaan tarvittavat tiedot ja dokumentit hoitaakseni muut asiat: mm. bussilipun ja opiskelijakortin sekä rekisteröitymisen omaan tiedekuntaan. Paikallisen liikenteen henkilökohtaiseen korttiin saa opiskelija- alennuksen 26-vuotiaaksi asti, ja sitä vanhemmatkin saavat opiskelijatodistuksella kuukausikortin sentään paikallisen ”työssäkäyvän” hintaan, mikä on turistihintaa halvempi, vajaa 30 euroa kuussa. Mainittakoon, että tarkastajia näkyy busseissa ja raitiovaunuissa tasaisin väliajoin – sikäli kuin ruuhkan sekaan mahtuvat. Kerran olin unohtanut bussilippuni kotiin, mutten jostain syystä saanut sakkoja.

Ruokaluun vaadittavaan opiskelijakorttiin, kuten bussikorttiinkin, tulee paikan päällä otettava valokuva, opintokirjaa indexiä varten sen sijaan tulee käydä teettämässä kuvat itse. Kirjastokortteja suunnittelin myös hankkivani, mutta niille ei toistaiseksi ole vielä tullut tarvetta.

Opiskelu

Luodessani lukujärjestystäni järkytyin aluksi parin kurssin luentoajoista (perjantaisin klo 18:30–21:45), mutta huomasin, että täällä tosiaan on koko vuorokausi hyötykäytössä. Omassa tiedekunnassani kursseja on todellakin maanantaista lauantaihin koko päivän välillä 8:00–21:45, ja niiden välillä on 15 minuutin siirtymätauko. Sekin tosin menee nopeasti umpeen eräiden opettajien vetäessä surutta yliaikaa. Eri oppiaineiden luentoajat eivät kuitenkaan välttämättä synkkaa keskenään, ja toisinaan joudunkin luikkimaan luennoilta etuajassa seuraavalle tai saapumaan järjestään puoli tuntia myöhässä. Vaihtareiden suhteen ollaan kurssien suorittamisessa yleensä luonnollisesti vähän rennompia kuin paikallisten opiskelijoiden, jotka eivät välttämättä pysty suorittamaan kurssia, jos sen edeltämän kurssin suoritus puuttuu. Yhden kurssin lopputentin olen saanut luvan suorittaa kotiesseellä, jolloin minulla on enemmän aikaa ja apuvälineitä tuottaa serbiankielistä tekstiä. Itse valitsin kursseja vapaasti eri oppiaineista, mutta kurssien suorittaminen useista eri tiedekunnista ei ehkä ole suositeltavin ratkaisu paitsi jo tiedekuntien fyysisen etäisyyden vuoksi, myös siksi, että kurssien rekisteröiminen voi paikallisen byrokratian vallitessa osoittautua haastavaksi.

Ulkomaalaisille tarkoitettua serbian kurssia suosittelen kuitenkin kaikille, etenkin kun tämä osaavien opettajien vetämä arvokas ja tehokas kurssi on yliopiston opiskelijoille ilmainen. Kurssin jälkeen voi halutessaan suorittaa myös maksullisen virallisen tasokokeen. Keväällä vaihtoon lähtevän kannattaa kuitenkin huomioida, ettei kevätlukukaudella välttämättä ala uutta alkeiskurssia, vaan mukaan tulee hypätä syksyllä aloittaneeseen ryhmään. Serbian alkeita voi syksyllä 2019 opiskella Helsingissä sekä yliopistolla että Työväenopistolla. Toisaalta yksityiset kielikoulut Belgradissa järjestävät myös vähemmän intensiivisiä serbian alkeiskursseja noin sadalla eurolla/lukukausi. Serbialla tulee ainakin välttämättömimmässä toimeen melko lailla ympäri Balkania, ja yhden slaavilaisen kielen ja kyrilliset kirjaimet opittuaan voi ymmärtää auttavasti ainakin perusteita myös muista slaavilaisista kielistä.

Kurssien suorittaminen ja tenttikäytännöt vaihtelevat eri tiedekunnissa. Tuttavallani oikeustieteellisessä kurssit kestivät aina kuukauden ja kunkin kurssin tentti oli seuraavassa kuussa. Omat kurssini filologisessa kestävät koko lukukauden helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun, ja kesäkuu on tenttikausi. Tenttien tarkat päivämäärät eivät tosin kaikkien kurssien osalta ole vielä toukokuun lopussakaan tiedossani.

Viihdyn Belgradin yliopistossa ja meikäläisittäin pienestä oppiaineesta tulevana nautin siitä, että yhtäkkiä ympärilläni on valtava määrä motivoituneita ihmisiä, jotka jakavat kanssani kiinnostuksen vaikkapa slovakialaista kansanmusiikkia, slaavilaisia vähemmistökieliä, albanian morfofonolgiaa tai unkarilaista runoutta kohtaan. Ongelmallisena olen kokenut vain järkyttävän ergonomian opetustiloissa. Omassa tiedekunnassani joutuu kaikkialla istumaan naurettavassa pienessä pulpetissa, jonka alle eivät ainakaan omat koipeni siististi mahdu, jolloin muistiinpanojen kirjoittaminen on joko muuten vain hankalaa tai sen joutuu tekemään erittäin tukalassa asennossa.

Vapaa-aika

Päätin jättää aiemmat harrastukseni, ratsastuksen ja jalkapallon, Suomeen odottamaan ja hankkia Belgradista uudet. Ostin juuri ennen vaihtoon lähtöäni hetken mielijohteesta klarinetin, etsin paikallisen musiikkikoulun ystävällisen tädin avulla klarinetti- ja pianonsoiton opettajan ja kävin silloin tällöin teatterissa. Nämä toimivat paitsi vapaa-ajan harrastuksina, myös serbian kielen käytännön harjoitteluna. Lisäksi kävin kielikahvilatapahtumissa puhumassa serbiaa, suomea, ruotsia, unkaria tai saksaa. Opintomatkallamme harjoittelin Bela Crkvan torilla tinkimistä ostaessani harmonikan, mutta sitä tyydyn vielä soittelemaan kotona itsekseni.

Julkiseen terveydenhuoltoon en ole tällä reissulla toistaiseksi tutustunut, aiemmissa seikkailuissamme olemme ystäväni kanssa joskus käyneet eräässä serbialaisessa sairaalassa röntgenissä ja kipsattavana, eikä tästä koitunut meille edes kuluja ystäväni kainalosauvoja lukuunottamatta. Apua on siis varmasti saatavissa tarpeen tullen.

Serbian erikoisuudet suomalaisen näkökulmasta

Yksi paikallinen ilmiö, josta on hyvä olla tietoinen, on promaja, eräänlainen petollinen ja kauhistuttava läpiveto tai viima, minkä vuoksi on täysin normaalia, ettei kahta ikkunaa voi pitää samaan aikaan auki, vaikka ulkona olisi 30 astetta lämmintä ja sisällä 40. Luulen tälle olevan sukua myös sen seikan, ettei täällä voi missään nimessä mennä märällä tukalla ulos lämpimälläkään säällä, muutoin saattaa tapahtua ties miten kamalia asioita.

Saavuttuani Belgradiin eräs minua syvästi hämmentänyt ilmiö oli koskettaminen. Kun ensi kerran minua reippaasti vanhempi miespuolinen opettaja keskustelun päätteeksi koski  minua tuttavallisesti selkään, mietin hetken, onko tämä nyt sitä ”lääppimistä”, mistä on oltava huolissaan. Samana iltapäivänä kuitenkin bussipysäkillä tuntematon nainen toisti tismalleen saman eleen kerrottuani hänelle, paljonko kello on. Pian opin tämän koskettelun olevan positiivinen, eräänlainen hyväksyntää osoittava ele ja siten täysin luonnollinen osa kanssakäymistä. Siinä missä suomalaisessa kulttuurissa arkinen, ei-romanttinen, ei-seksuaalinen koskettelu ei ole kovin yleistä, opettajien ja opiskelijoiden välillä sellaista tuskin koskaan tapahtuu ja itsekin olisin ennen täällä oloani kokenut sellaisen epämukavana, olen tällä nyt siihen totuttuani tajunnut sen olevan yksi niistä asioista, joita jään täältä eniten kaipaamaan.

Muutoin mm. yliopistolla ollaan huomattavasti muodollisempia kuin meillä päin, mikä tosin pätee aika moneen maahan Euroopassa. Teitittely ja muu muodollinen puhuttelu ei toki näy samalla tavoin englantia käytettäessä kuin serbiassa. Oma tila on täällä paljon vähemmän pyhä kuin vaikkapa siellä kuuluisalla suomalaisella bussipysäkillä. Täällä istutaan ja seistään surutta sumpussa liikennevälineissä. Tien ylittämisestä punaisia päin tai muuten vain suojatien ulkopuolella saattaa saada muutaman tuhannen dinaarin sakot, ja tätä todella tapahtuu (kaveri kertoi).

Balkan opettaa muun muassa kärsivällisyyttä ja yllätystensietokykyä, sillä kaikki ei täällä todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Eniten olen ehkä rakastanut sitä, että täällä saa viihtyä omana itsenään, tunteita saa kokea ja niitä saa näyttää, ja kokemuksista ja ajatuksista voi ja saa puhua – vaikka kanssamatkustajalle bussissa.

Posted on

Vaihtokertomus, Osaka University, Japani, syyslukukausi 2018

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Osakan yliopistoon oli melko selkeä. Ennen lähtöä ohjeita sai hyvin niin meiltä Helsingin yliopistosta kuin myös Osakasta, kun hyväksymistieto tuli. Monenlaisia todistuksia ja dokumentteja täytyi toimittaa, mutta deadlinet oli kuitenkin ilmoitettu selkeästi ja kaikki paperit oli helppo saada käsiin. Loppukesästä sain hieman jännittää, kun Osakasta tuli aika viimetipassa papereita, joita tarvitsin viisumin hankkimiseen. Onneksi ne kuitenkin tulivat ajoissa ja sen jälkeen viisumin saaminen kävi helposti suurlähetystön kautta. Lennot piti tietysti myös varata ja itse hoidin sen asian jo melko aikaisin keväällä. Päädyin itse ottamaan vain yhden suuntaisen lennon Japaniin ja paluulennon varasin vasta loppusyksystä jo Japanissa ollessa.

Kesällä piti myös hankkia rokotuksia, vaikka varsinaisesti mitään pakollisia rokotuksia ei ollut. Hepatiitti B:n otin, kun aiemmin minulla oli vain hepatiitti A. Japanin aivokuume -rokotteesta oli puhetta muidenkin Japaniin lähtijöiden kanssa – osa sen otti ja osa ei. Itse lopulta päätin sen ottaa myös varmuuden vuoksi, vaikkei se pakollinen olekaan. Vaikka ennen lähtöä ei mitään mahdottoman hankalia asioita ainakaan minun kohdalleni sattunut, oli muistettavaa kuitenkin aika paljon, joten suosittelen lämpimästi kunnon to do -listan tekoa niin mahdollinen stressikin helpottaa.

Alkubyrokratia Japanissa

Lensin Osakaan kolmella eri lennolla noin 30 tuntia ja perillä olinkin aivan väsynyt. Vaikkei koulu heti ensimmäisinä päivinä vielä alkanut, ei aikaa kuitenkaan ollut paljoa lepäämiseen vaan heti piti alkaa hoitaa käytännön asioita. Jo heti lentokentälle saapuessa tarkistettiin viisumi ja sain ”residence cardin”, joka taas Japanista lähtiessä piti palauttaa. Kun olin vihdoin löytänyt asuntolalleni, kun taksikuskikaan ei sinne meinannut löytää ja yhdessä yritimme karttaa tulkita, lähdin saman tien city hallille. Siellä piti käydä muutamalla pisteellä, joissa esimerkiksi minut merkittiin Toyonakan kaupunginosan asukkaaksi sekä luotiin eläkevihko, vaikka eläkemaksuja ei tarvinnutkaan maksaa, enkä edes vaihtoni aikana tehnyt töitä. City hallilla sain myös kela-kortin tyyppisen kortin, jolla terveyspalvelut sai halvemmalla. Tätä health insurancea täytyi myös kuukausittain maksaa. City hallilla -niin kuin monessa muussakin paikassa – eivät työntekijät juurikaan osanneet englantia, mikä teki asiat alkuun entistäkin sekavammiksi, mutta pian selvisi, että siellä oli mahdollista saada ilmaiseksi englantia puhuva tulkki. Kannattaa siis pyytää tulkkia, ellei sitä mahdollisuutta suoraan tarjota. Suomesta otetun vakuutuksen ja tämän health insurancen lisäksi Osakan yliopistossa oli pakko ottaa myös koulun oma vakuutus, joka piti ensimmäisinä päivinä myös käydä maksamassa.

Asuminen

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä oli mahdollista hakea Osakan yliopiston asuntolasta asumispaikkaa ja itsekin näin tein. Hakemukseen oli mahdollista laittaa muutamia vaihtoehtoja. Tuolloin en vielä tiennyt yhtään, millä koulun kolmesta kampuksesta tulisin opiskelemaan, mutta minulla kävi hyvä tuuri, kun pääsin asumaan Toyonakan kampukselle ja samaisella kampuksella oli myös kaikki luentoni. Ylipäänsä muutenkin vaihtareille tarkoitetut kurssit ovat lähes tulkoon kaikki Toyonakassa – vain muutama oli Suitassa ja Minoh:ssa vain pari tai ei yhtään. Kaikki kampukset ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja niiden välillö ajaa koulun ilmainen bussi.

Asuin siis Toyonaka International Housessa, jossa minulla oli oma pieni asunto, jossa oli mm. oma vessa, kaasuliesi, jääkaappi ja pyykinpesukone. Vaikka asunto oli hyvin pieni, oli se silti viihtyisä ja aamuisin oli mukava, kun luennoille käveli viidessä minuutissa. Vuokrakaan ei ollut paha – euroissa vajaa 200€ kuussa. Asuntolan toimiston väki oli myös todella ystävällistä ja auttoivat aina kaikessa. Ainoa huono puoli oli se, että talo oli tietenkin vanha ja siellä aika selkeästi oli kosteusvaurioita, joista itsekin sain pieniä oireita.


Toyonaka International House

Opiskelu

Osakan yliopistossa on tietyt vaihtareille tarkoitetut kurssit, joiden opetus on englanniksi, mutta tavallisiakin kursseja olisi ollut mahdollista ottaa. Kurssien tehtävämäärät vaihtelivat – joissain kursseissa ei ollut paljon tekemistä, kun taas joissain työmäärä oli iso. Yleisesti ottaen kurssit kuitenkin vaativat enemmän aikaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta taas tuntui, että vaikka työmäärä saattoi olla iso, opettajat ehkä arvostelivat vaihtareiden työt vähän löyhemmin, sillä itse ainakin sain parista kurssista arvosanaksi A:n, vaikka kirjoitin kurssin loppuesseen aika huonosti… Opettajat olivat kaikki mukavia ja suurin osa puhui englantia melko sujuvasti, mutta välillä ymmärtämisessä saattoi olla haasteita. Koulua minulla oli 1-3 luentoa päivässä ja maanantai oli aina vapaa. Melkein kaikilla vaihtareilla oli aina joko maanantai tai perjantai vapaa, joten luentoja ei ainakaan ollut liikaa.

Olin etukäteen kuullut, että joissain yliopistoissa kaikki eivät mahdu samalle kurssille ja sitten ilmoittautumispäivänä on kamala kiire, että ehtiikö ilmoittautua. Osakassa tällaista ei onneksi ollut. Kysyimmekin asiasta ja meille vastattiin, että kyllä kaikki mahtuu kursseille – sitten vain vaihdetaan tarvittaessa isompaan luokkaan. Ensimmäisen viikon sai käydä vapaasti tutustumassa kursseilla ja vasta sitten piti tehdä lopulliset valinnat. Vaikkakin silloinkin ainakin japanin kielen kursseilla oli mahdollista vaihtaa vaikeustasoa vielä joulukuussakin. Esitelmiä tuntui olevan paljon enemmän, mitä mihin olen Suomessa tottunut.

Muuta

Terveydenhuolto on melko kätevää health insurance cardilla – ainoastaan kielimuuri voi olla ongelma. Itse jouduin heti toisena päivänä Japaniin saavuttuani jo menemään lääkärille. Onneksi sain taas tulkin, joka puhui todella sujuvasti englantia – muuten käynnistä ei olisi tullut ehkä yhtään mitään. Tuolloin minulla ei vielä ollut health insurance cardia, joten jouduin maksamaan kaikesta täyden hinnan, mutta kun myöhemmin sain kortin, sain 70% lääkärikäynnin kuluista sekä apteekista lääkkeiden hinnasta. Tuon ”alennuksen” täydestä hinnasta saa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Opiskelijaelämä oli sillä tavalla erilaista Suomeen verrattuna, että ainakaan Osakassa ei ollut samanlaisia opiskelijatapahtumia kuin meillä (esimerkiksi sitsejä ym.). Muutenkin vaihdon aikana japanilaisiin opiskelijoihin ei tullut ehkä tutustuttua kovin paljon. Jotkut vaihtarit liittyivät yliopiston clubeihin ja circleihin, mutta niitäkään ei kamalasti mainostettu. Muista vaihtareista sai kuitenkin loppuelämänkin ystäviä.

Japanista usein puhutaan kalliina maana, mikä joissain asioissa ehkä pitää paikkansakin, mutta toisaalta taas monet asiat kuten ulkona syöminen on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suomea kalliimpaa Japanissa oli ainakin hedelmät ja sähkö. Laskut piti maksaa käteisellä joko konbineissa eli pienissä ruokakaupoissa tai sitten vaikka postitoimistossa. Osakan yliopiston Toyonaka-kampukselta löytyi postitoimisto, jossa maksoinkin aina kaikki laskut paitsi vuokran, joka maksettiin asuntolan toimistoon suoraan.

Parina ensimmäisenä viikkona koti-ikävä oli iso ja tietysti se iski välillä myöhemminkin. Paljon kuitenkin helpotti heti kun alkoi tutustua ihmisiin ja asioiden hoitamisesta alkoi tulla rutiinia – miten roskat lajitellaan ja mihin mikäkin maksetaan. Vaikka vielä vaihdon lopussakin saattoi tulla postia, josta ei tiennyt, onko se mainos vai lasku. Kaikista ongelmista kuitenkin aina selvittiin ja Osakan yliopiston henkilökunta pitää kyllä vaihtareista hyvää huolta. Lähes joka viikko oli ns. ”assemblyjä”, joihin vaihtarit menivät ja siellä vaihtareiden asioista huolehtivat työntekijät kertoivat ajankohtaisista asioista ja auttoivat käytännön tehtävissä.

Omat vaihtotuutorini Suomessa suosittelivat pakkaamaan mukaan shampoota ja deodoranttia, mutta en sitten itse niin tehnyt vaan ajattelin, että kyllähän niitä sitten Japanistakin saa. No, olisi vain kannattanut uskoa tuutoreita, koska shampoot eivät oikein sopineet pohjoismaiselle tukalle ja pitkän etsinnän jälkeen deodoranttivalikoima ei ollut päätä huimaava. Eniten ikävä tuli ruisleipää, Fazerin sinistä ja sipseille kunnon dippiä. Vaikka Osakan talvi on Suomea lämpimämpi, kannattaa silti ottaa lämpimiäkin vaatteita mukaan, koska vuodenvaihteessa oli aika kylmä. Toisaalta myös, itse pakkasin aika vähän kesävaatteita, koska ajattelin, että menen sinne syksyllä ja olen siellä vain talven, mutta Osakassa olikin todella kuuma pitkälle syksyyn. Kannattaa lähteä seikkailuihin mukaan ja mahdollisuuksien mukaan kiertää muissakin kaupungeissa tai jopa läheisissä maissa. Vaikka koti-ikävä iskisi, ei kannata antaa sen lannistaa, koska kotiin pääsee varmasti kuitenkin. Vaihtoon lähtö oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiäni ja yksi elämäni parhaita kokemuksia, joten tärkein neuvoni kaikille vaihtoon lähtijöille on, että nauttikaa joka minuutista – se aika menee loppujen lopuksi kuitenkin tosi nopeasti!

 

Toyonakan kampus

 

Posted on

Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, lukuvuosi 2018-2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

 Olin vuoden vaihdossa Etelä-Koreassa Korea Universityssä syyslukukaudesta 2018 kevätlukukauteen 2019.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja infopaketti tuli tosi myöhään, muistaakseni kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa eli reilu 50 päivää ennen kuin minun piti olla jo maassa orientaatioviikolla. En uskaltanut ostaa lentolippua ennen virallista hyväksymistietoa, vaikka tiesinkin että on harvinaista että vaihtoyliopisto tässä vaiheessa antaisi pakit – onneksi sain silti lentolipun halvalla eli noin 350 eurolla. Pakkaamiseen antaisin neuvoja, että jos on herkkä iho, suosittelen laskemaan tarkasti ja ottamaan tarpeeksi allergisen ihon rasvoja yms., koska itsellä ne loppuivat kesken. Myös tarvittavia vitamiineja ja päänsärkylääkkeitä kannattaa pakata runsaasti, jos on esim. maitoallerginen, koska lähes kaikki vitamiinit, joita olen nähnyt täällä, sisältää laktoosia. Myös fluorihammastahnaa tarpeeksi mukaan, koska täällä peruskaupan tahnoissa ei ole fluoria. 2080-merkin xylitol-hammastahna on yksi vaihtoehto, mutta sitä on vaikea löytää. Siteet ovat täällä 3x kalliimpia kuin Suomessa ja tamponeja en ole nähnyt.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston orientaatio järjestettiin syksyllä 28.-29.8. ja keväällä 26.-27.2.. Siihen sisältyi IT session (miten käyttää KU:n järjestelmiä), Life in Seoul (infoa Seoulissa elämisestä), KUBA group meeting & campus tour, student card application ja Seoul city tour (maksullinen). Orientaatiossa kerrotaan todella tärkeitä asioita, joten siihen on ehdottomasti osallistuttava; siellä jaetaan esimerkiksi info-vihkonen josta löytyy ohjeet paikallisen viisumin (Alien registration card) hankkimisesta kurssirekisteröintiin.

Info-vihkonen listaa myös kaiken mitä tarvitset opiskelijakorttia ja Alien registration cardia (ARC) varten, joka pitää hankkia asap, koska maasta ei voi lähteä ilman sitä vaikka viikonloppulomalle Japaniin JA vaihtoyliopisto vaatii kopion ARC:sta tietyn ajan kuluessa (huomaa myös, että tähän korttiin pitää tajuta päivittää osoite itse, jos muuttaa Korean sisällä). Orientaatiossa kerrotaan miten varata aika paikalliseen maahanmuuttovirastoon, ja varaus kannattaa tehdä HETI, koska muuten ajanvaraus saattaa mennä parinkin kk päähän ja saatat missata KU:n deadlinen ARC-kopiolle (tätä ei kerrota tarkasti vaan pitää tajuta itse). Varausta tehdessä pitää valita oikea virasto (!), koska se määräytyy asunpaikan mukaan. Jos asuu Anamissa, virasto on nimeltään Sejongro Branch Immigration Office (meno-ohjeet: https://www.youtube.com/watch?v=YDiMBFbywCM).

Opiskelijakorttia varten tarvitsee: 2 kopiota passista ja 1 3×4 kokoinen kuvan. Ota orientaatiota varten mukaan sakset, koska passikuvia joutuu luultavasti leikkaamaan, koska jostain syystä hakemuksen paikka kuvalle ei vastannut annettuja kokoja. Alien registration card -tapaamista varten tarvitsee: passin, kopion passista, kopion passin viisumi-sivusta, 2 passikuvaa (3.5×4.5), application form (saa orientaatiossa), hakumaksun 30,000KRW (tasaraha!!), certificate of enrollment (saa KU:n Global Service Centeristä), ja confirmation of residence (lähetä sähköpostia dormille / pyydä vuokranantajalta).

Asuminen

Asuin KU:n dormissa koko vuoden. Hyvät puolia: lähellä yliopistoa eli lyhyt matka kävellä luennoille eikä esim. käyttää ruuhkametroa joka aamu; helppo kävellä kotiin illanistujaisten jälkeen jotka olivat yleensä Anamissa, joten ei tarvinnut stressata taksin saamisesta; ystävystyminen muihin vaihtareihin, jotka ovat samassa tilanteessa ja voivat auttaa monissa asioissa. Huonoja puolia: jos käy huono tuuri kämppikseksi / huonekaveriksi voi päätyä ärsyttävä ihminen, jonka kanssa ei tule ollenkaan juttuun; mäki dormille on rankka kävellä päivittäin (siihen kyllä tottuu); dormin keittiössä on vaikea kokata, koska jääkaapissa ei tilaa säilyttää ruokaa ja kielto omassa huoneessa syömisestä ärsyttää (siihen on kyllä hyvä syy eli jättiötökät ja sitä kannattaa noudattaa). Suosittelen siis dormia, mutta jos päätyykin asumaan esim. goshiwoniin (https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station), siltikin suosittelen ehdottomasti Anamin aluetta, jossa yliopisto on. Eräs vaihtari kertoi, että jäi nopeasti hengailujen ulkopuolelle eikä saanut ystäviä, koska asui kauempana ja ei jaksanut tulla Anamiin niin usein.

Seoul on kokemukseni mukaan turvallinen paikka, ainoastaan liikennettä pitää todella varoa ja olen kuullut tämän lukuvuoden aikana paristakin yliajosta. Ainoat epämukavat kokemukseni ovat tapahtuneet klubeilla, jossa ulkomaalaiset miehet saattavat olla aggressiivisia (toisaalta toisen vaihtarin mukaan nimenomaan korealaiset miehet häiritsevät). Kuulemani mukaan taksikuskit myös huijaavat herkästi ulkomaalaisia ja/tai humalaisia ottamalla ylihintaa. Turistialueilla (esim. Myeondong) on välillä huijareita / kultti-evankelistoja, jotka yrittävät houkutella kpop-jutuilla mukaan ja pyytävät myöhemmin pankkikortin numeroa. Omalle kohdalle tätä ei ole käynyt, ehkä koska epäluuloisena suomalaisena en pysähdy kenenkään kohdalle kohteliaisuudesta, mutta ystäviäni on tartuttu jopa ranteesta. Esimerkkinä tästä australialaisen tekemä vlog: https://www.youtube.com/watch?v=fk8n0GIakG0.

Korean yleinen hintataso on aika halpa. Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, mutta koska sitä tehdään usein monia kertoja viikossa, rahaa kuluu yllättävän nopeasti. Hedelmät ja kasvikset ovat Suomeen verrattuna kalliimpia, mikä vaikeuttaa kokkaamista, mutta kannattaa pitää silmät auki kausituotteiden kohdalla, ja mennä isojen ruokakauppojen (esim. Homeplus) sijaan pienempiin marketteihin. Vaatteita löytyy halvalla Ewha Universityn läheisyydestä, Hongdaen ja monien muidenkin alueiden katukaupoista.

Opiskelu ja opetus

Eniten stressiä aiheutti kurssirekisteröinti ja add/drop period. Kurssirekisteröinti jaetaan ns. kolmeen (3) osaan: 1) esi-ilmoittautuminen (preferred course listing), 2) virallinen kurssirekisteröinti (course registration), ja 3) add/drop period. 1. vaihe ei ole nopeuskisa, mutta 2. vaihe on. 1. vaiheessa vaihto-opiskelija ei mitä todennäköisemmin pääse monelle kurssille (ei välttämättä yhdellekään), koska kurssien vaihtarikiintiöt ovat todella pienet (huom. kiintiöt “avataan”/poistetaan add/drop-vaiheessa) ja englanninkielisille kursseille on tunkua vaihtareiden takia.

  1. vaiheeseen vinkkejä: jos et päässyt haluamillesi kursseille, tarkista jo tässä vaiheessa onko opettaja kertonut sähköpostiaan kurssivulla – jos on, lähetä hänelle kohtelias sähköposti, jossa toivoisit pääseväsi jonotuslistalle, jos sellainen on, koska olet niin kiinnostunut kurssista. Tätä tietoa ei sanota missään ja kaikki opettajat eivät päästä tällä tavalla kurssille, mutta itse pääsin yhdelle kurssille tällä taktiikalla ja tiedän toisen johon olisi päässyt näin. Jos et saanut haluamiasi kursseja ja rekisteröidyt B-suunnitelmasi kursseille, älä valitse sellaisia, jotka ovat päällekkäin haluamiesi kurssien päällä!! Suunnittele siis jo alusta saakka B-suunnitelma-lukkarisi A-suunnitelma-lukkarisi ympärille. KU:n järjestelmä ei siis anna ilmoittautua kursseille, jos ne ovat vähänkään päällekkäin muiden kurssien kanssa, toisin kuin HY. Jos siis ilmoittaudut tässä vaiheessa vara-kurssille Y, joka menee haluamasi kurssin X kanssa päällekkäin, et voi yrittää haluamaasi X-kurssia Add/drop-vaiheen kurssi-ilmossa. Jos näin käy, joudut ensin poistamaan vara-kurssin ja VASTA SITTEN voit yrittää päästä haluamallesi kurssille. Tämä tietysti tuhlaa aikaa todella paljon, koska jokainen klikkaus vie noin 5-10min, koska tuhannet opiskelijat käyttävät systeemiä samaan aikaan.
  2. vaiheeseen vinkkejä: add/drop period on viikko, jolloin luennot alkavat teoriassa mutta eivät käytännössä, koska opiskelijat ns. kokeilevat kursseja menemällä ensimmäiselle luennolle (vaikka eivät siis olisi rekisteröitynä niihin), ja sen perusteella joko pysyvät kurssilla / yrittävät rekisteröityä kurssille, tai tiputtautuvat siltä pois ja luultavasti yrittävät jotain toista kurssia kurssirekisteröimisen 3. vaiheessa. Tämän vuoksi suurin osa opettajista eivät vaivaudu opettamaan mitään, vaan luettelevat samat asiat mitkä jo kerrottiin kurssin opintosuunnitelmassa. 1-2 ensimmäiselle luennolle kannattaa ehdottomasti kuitenkin mennä, koska muutama opettaja aloitti ns. oikean opettamisen heti toisesta luennosta ja jotkut kertoivat opintosuunnitelmasta poikkeavaa tietoa. Pyydä ensimmäisen luennon lopuksi kurssin opettajalta allekirjoitusta (huom. kaikki eivät anna) Extra permission slip for exchange students -lappuun (saatiin orientaatioviikolla), joka torstai-aamuna klo 9 viedään Global Service Centeriin, jonka avulla voi ehkä päästä kurssille. Menin itse 8:30 viemään näitä lappuja, mutta silloin siellä oli jo pitkä jono, joten suosittelen menemään allekirjoitettujen lappujen kanssa jonottamaan jo klo 8 aamulla.

Jos pystyy, ehdottomasti suosittelen, että välttelee ryhmätöitä kuin ruttoa. Tottakai niistä voi oppia myös paljon, mutta en suosittele ottamaan ainakaan monta kurssia, jossa on ryhmätöitä. Itselläni oli kevätlukukaudella kaksi ryhmätöitä ja niiden takia tuli itkettyä paritkin itkut, koska kulttuurierojen takia oli vaikea työskennellä. Ei esim. ole harvinaista, että vaihtarit yrittävät vältellä töitä, korealaiset saattavat vältellä ulkomaalaisia englannin kielitaidottomuuden vuoksi jonka takia jättävät vaihtarit ulkopuolelle, korealaisia ei haittaa tehdä töitä viime hetkellä edellisenä iltana, kun taas minulle se aiheuttaa suuresti stressiä.

Kuulemma jos kurssilla paljon vaihtareita, on helpompi saada parempi numero, mutta jos olet ainoa vaihtari korealaisten keskellä, kurssi on yleensä rankka ja voi saada hylätyn.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Haluan aloittaa sillä faktalla, että “vaihtarikuplaan” joutuminen ei ole huono asia: muut vaihtarit ovat valmiita kuluttamaan rahaa ja aikaa matkusteluun ja kaupungin tutkimiseen, toisin kuin korealaiset opiskelijat, joilla on kiire opiskelujen kanssa. Korealaisia kavereita voi saada KUBA-vaihtarikerhosta, jossa kaikki vaihtarit ovat automaattisesti mukana. Huomaa kuitenkin, että heidän kanssaan ei välttämättä automaattisesti ystävysty (edes itselle määrätyn korealaisen buddyn kanssa), eivätkä he oikein suostu puhumaan koreaa (jos haluat harjoitella kielitaitoasi), mutta KUBAlaisten kanssa voi harrastaa ryhmähengailua ja kokea monia asioita Korean kulttuurista, joita ei muuten pääsisi kokemaan. KUBAssa saa eniten tietoa yliopistoelämästä ja opiskelijoiden isoista tapahtumista, esim. ehdottomasti (!) kokemisen arvoisista KU-Yonsei-peleistä (syksy) ja Ipselentti-konsertista (kevät), jonne vaihtarit eivät ilman KUBAa edes pääsisi! Ehdottomasti siis kannattaa olla aktiivinen KUBA:ssa ainakin aluksi, koska muuten jää aika nopeasti kaiken häppeningin ulkopuolelle, mutta älä odota löytäväsi sydänystäviä vaan enemmänkin bilekavereita. Jos haluat oppia koreaa, liity LECA-nimiseen language exchange -kerhoon, koska KUBAssa et tosiaan pääse oppimaan koreaa. Vaihtoehtoina on myös monia muita kerhoja, joihin suurimpaan osaan myös vaihtarit voivat liittyä. Etsi kampukselta kerhojen esittelyvihko (katso alla oleva kuva) Student Union Buildingin aulasta ja ota ko. kerhon puheenjohtajaan yhteyttä kakaossa tai mene juttelemaan kerhojen esittelypäivänä heidän boothille (esittelypäivä on kampuksen aukiolla ulkona, joten kymmeniä telttoja on vaikea olla huomaamatta).

Global Service Center järjestää myös joka lukukauden alussa language exchange (LTE) -haun (tästä tulee sähköposti) eli jakaa halukkaille vaihtareille korealaisen kieliparin, jota kannattaa kokeilla, mutta pitää myös mielessä, että parin saamisessa voi käydä huono tuuri. Omani olivat mukavia ihmisiä, mutta persoonat eivät menneet meillä yhteen ja he eivät tienneet miten opettaisivat koreaa. Kavereilleni kävi tosin parempi tuuri ja he ystävystyivät oikeasti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

KU:lla on kampuksen lähellä oleva yliopistosairaala, jossa saa tarvittaessa englantia osaavan opiskelijan tulkiksi; heiltä voi varaa ajan sähköpostitse. Viime vuosina Koreassa on ollut todella huono ilmanlaatu, joten kannattaa ottaa rutiiniksi joka aamu tarkistaa ilmanlaatu (esim. täältä https://aqicn.org/city/seoul) ennen kuin avaa ikkunat ja/tai lähtee ulos. Myös naamamaskeja on hyvä käyttää (tässä ohjeet oikeanlaisen maskin ostamiseen http://vainkoreajutut.fi/?p=3023). Jos on yhtään herkkä kannattaa myös harkita ilmanpuhdistimen ostoa ja panostaa ihon puhdistamiseen, koska ilmansaasteet vaikuttivat myös ihoni kuntoon. Itselläni kävi tuuri ja pääsin osallistumaan korealaisen kaverin kanssa kaupungin työpajaan, jossa kokosimme halvalla omat ilmanpuhdistimet, josta oli paljon hyötyä. Itse vältyin suurimmilta ongelmilta vaihdon aikana ja suurimmat stressit aiheutti lähinnä: 1) ilmansaasteet, 2) korealaisten tapa ilmoittaa asioista viime hetkellä = paljon improvisointia, 3) läheisten ystävien puute / koti-ikävä, 4) ryhmätyöt.

Survival-Korean

Kaupassa: 담아드릴까요? = laitetaanko pussiin?; 봉투 필요하세요? = tarvitsetko pussin?; 괜찮아요 = ei/en tarvitse.

Ravintolassa: 앞치마/물/김치 셀프 = essu/vesi/kimchi on “self” (hae itse); 포장해 주세요 = (ruoka) mukaan kiitos; 계란/유제품/yms 들어있어요? = onko tässä (ruuassa) kananmunaa/maitotuotteita/yms?

Kahvilassa: 드시고 가세요? = juotko täällä?; 테이크아웃으로 주세요 = (juoma) mukaan kiitos; 같이 알려드릴게요 = “laitoin tilauksenne yhteen” (kun tilaat kaverin kanssa ja saat yhden piippaus-laitteen).

Täydessä metrossa / hississä: 내릴게요! = jään tässä pois,  잠시만요! = “anteeksi”, excuse me (pääsenkö ohi).

 

Posted on

Vaihtokertomus, Taiwan National University, Taiwan, syyslukukausi 2018

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Taipeissa syksyllä 2018. Opiskelin vaihdon aikana National Taiwan Universityssä syyslukukauden (syyskuu-tammikuu). Ennen vaihtoa ei Taiwan herättänyt minussa sen suurempia tunteita suuntaan eikä toiseen. Tiesin vain Manner-Kiinan ja Taiwanin tulehtuneista väleistä ja Anthony Bourdanin kulinaristisista seikkailuista Taipeissa. Olin opiskellut kiinaa hieman ennen vaihtoa, mutta Manner-Kiina ei kohteena houkutellut. Liberaalimpi Taiwan sen sijaan ihastutti olemuksellaan ja ihmisillään.

Ennen lähtöä

Minua varoitettiin jo kauan ennen lähtöä, että Aasian vaihtokohteet ovat melkoinen paperisotaurakka. Sähköiseen asiointiin tottuneelle suomalaiselle Taiwan onkin pienoinen shokki byrokratian kannalta. Itsevarmana otin haasteen kuitenkin vastaan ja tulostelin kaikkea mahdollista monta kopiota. Paras vinkki alkujumituksen kanssa onkin tämä: kopioi kaikki useaan kertaan. Passikuvia kannattaa olla ainakin neljä kappaletta mukana (värillisenä) ja kaikki todistukset ja asiakirjat kannattaa myös kopioida useampaan kertaan.

Kopioiminen onnistuu kyllä myös paikan päällä Taipeissa esimerkiksi yliopiston kirjastossa tai jokaisen nurkan takana piilevässä 7-Eleven kaupassa, mutta kieli asioimiselle on melkein aina poikkeuksetta kiina. Kopioiden hoitaminen omasta takaa ennen lentokoneeseen astumista helpottaa uuteen elämään sopeutumista huomattavasti.

Lääkärissäkäynti ja rokotusten hankkiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin – mutta ei liian hyvissä ajoin. Yliopisto ei hyväksynyt liian vanhaa terveystarkastusta ja tarkastus on mahdollista suorittaa myös Taiwanissa.

Taiwanissa elämä on pitkälti käteiseen nojautuvaa. Korttiostokset onnistuvat vain suurissa ketjuissa, aina ei välttämättä niissäkään. Suosittelenkin siis luottokortin hankkimista, joka ei veloita käteisnostoista. Niitä kun joutuu tekemään useita lukuvuoden aikana. Jopa vuokra maksetaan käteisellä ja Taiwanin kiireisillä nightmarketeilla käteinen on ainoa vaihtoehto. Aina kannattaa pitää mukanaan lompakossa jonkun verran New Taiwan Dollareita.

Taiwanin sää on usein hyvinkin arvaamaton. Kosteus on kuitenkin yksi pysyvä tekijä Taiwanin ilmastossa. Varsinkin saaren pohjoisessa ja Taipeissa kosteus voi tehdä sekä lämpimästä säästä että kylmästä säästä hankalan. Pakkaaminen ja pukeutuminen voi olla ongelma vaihtoon lähtevälle. Lämpimimpinä päivinä lämpötila saattaa hipoa 40 astetta ja kylmimpinä päivinä kaksi hupparia ja villahousutkaan eivät pidä lämpimänä. Kosteus tekee ”talvikuukausienkin” 10-15 asteesta melko ongelmalliset. Itse lähdin vaihtoon hyvin pienellä vaatevarastolla ja jouduinkin ostelemaan ajan myötä lisää vaatteita Taiwanista. Onneksi maan hintataso on kuitenkin sen verran matala, että uuden takin tai kenkien ostaminen talvella ei räjäyttänyt kuukausittaiseen budjettiini reikää.

Pukeutumista hankaloittava kosteus on myös pienoinen riesa kotona. Asiat (vaatteet, kengät, patja) helposti homehtuvat koska kosteutta on nii paljon ilmassa. Joka toisesta kaupasta saa kertakäyttöisiä kosteuden poistajia, mutta en ole vieläkään täysin vakuuttunut niiden toimivuudesta tai hyödyllisyydestä. Asuntoloista saa myös lainattua kosteudenpoistajan päiväksi. Suosittelisin kuitenkin ostamaan yhteisen sähköisen laitteen esimerkiksi muutaman vaihto-opiskelijan kesken. Ympäristö kiittää, kun et joka viikko osta lisää muovisia kosteudenpoistajia.

Elämä Taiwanissa

Jos olet lukenut vähänkään uutisia Taiwanista, olet luultavasti kuullut paikallisten ystävällisyydestä. Itse olin ennen vaihtoa lukenut saman tyyppisiä artikkeleita ja olin vain nyökkäillyt niille ja luullut liioitteluksi. Heti ensimmäisenä päivänä, kun yritimme turhautuneina toisen vaihto-opiskelijan kanssa selvittää Taiwanin metrosysteemin salaisuuksia, auttoi meitä tuntematon taiwanilainen iloisesti. Koko vaihdon aikana jaksoin joka käänteessä yllättyä taiwanilaisten iloisesta asenteesta ja ystävällisyydestä. Maana Taiwan on myös erittäin turvallinen. Naisena uskalsin kävellä kaupungilla yömyöhään yksin ja vaikka Taipei onkin maan suurin kaupunki ja miljoonakaupunki, oli se energialtaan välillä todella leppoisa.

NTU tarjoaa vaihto-opiskelijoilleen mahdollisuuden asua asuntoloissa. Asuntola on helppo ja edullinen (ei kuitenkaan ilmainen) tapa asustaa puoli vuotta Taipeissa. Asuntolat ovat yleensä vilkkailla alueilla aivan kampuksen reunalla, joten niiltä pääsee liikkumaan kätevästi kaikkialle. Asuntoloissa tutustuu myös helposti muihin opiskelijoihin. Muitakin asumismuotoja on tarjolla, mutta niitä pitäisi itse etsiä ja usein siinä tulee kielimuuri vastaan. Muutaman koko vuoden vaihdossa olevat ystäväni muuttivat esimerkiksi tammikuussa pois asuntolasta isompaan kimppakämppään muutaman muun taiwanilaisen kanssa.

Opiskelusta

NTU tarjoaa kiitettävästi kursseja englanniksi. Itse en opiskellut vaihdon aikana kiinaa, mutta kiinaa opiskelleen ystäväni kehuivat yliopiston kielikursseja ja huomasivatkin huomattavan parannuksen taidoissaan. Alkutöyssyjen jälkeen yliopistobyrokratia helpottaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat hyvin intensiivistä tutustumista muihin vaihto-opiskelijoihin ja kouluun ja sitten opetus alkaa.

Itse opiskelen historiaa ja suoritinkin vaihdon aikana enimmäkseen kulttuurin ja historian kursseja. Opetus oli kursseilla korkealaatuista ja opettajat hyvin monipuolisia. Koulussa läsnäololla on hyvin iso painoarvo ja se onkin ehkä yksi suurin ero kotiyliopistoon. Monella kurssilla pidettiin keskellä luentoa nimenhuuto ja muistaakseni melkein kaikille kursseilla läsnäolo vaikutti arvosanaan noin 30%. Opetus oli monipuolista ja koostui esseesuorituksesta, tenteistä ja ryhmätöistä. Painotus tässä tietenkin vaihtelee oman opintosuunnan mukaan.

Suosittelen vaihto-opiskelijoille erityisesti Exploring Taiwan -kursseja, sillä niiden kautta pääsee helposti tutustumaan sekä muihin vaihto-opiskelijoihin, että paikallisiin opiskelijoihin. Paikalliseen opiskelijakulttuuriin pääsee mukaan myös yliopistoklubien kautta. Lukuvuoden alussa kampus on täynnä pieniä kojuja, joissa klubit pääsevät esittelemään toimintaansa. Läheskään kaikki klubit eivät tarjoa ohjelmaa englanniksi, mutta monet tulevat innokkaani ojentelemaan mainoslappujaan ja kannustankin käymään ainakin parissa tapaamisessa. Klubeja on aina urheilulajiklubeista elokuvaklubiin, matkusteluklubiin ja kokkailuklubiin.

NTU kampus on kuin suuri puisto. Kaikkialla on vihreää ja sen päästä päätyyn kävely kestää noin 20 minuuttia. Itse en ostanut pyörää vaihdon aikana, mutta on se kätevä ostos varsinkin kesä helteellä, kun seuraava luento alkaa kymmenen minuutin päästä toisella puolella kampusta. Pyöriä löytyy sekä käytettyinä että uusina ja ne voi aina myydä eteenpäin oman vaihdon jälkeen.

NTU pitää hyvää huolta vaihto-opiskelijoistaan. Yliopiston nettisivut ovat selkeät ja niihin kannattaa tutustua etukäteen ja ottaa ylös vastuuhenkilöiden tiedot. Jos kohtaat ongelmia kurssille ilmoittautumisen kanssa tai muuten vain, ota rohkeasti yhteyttä. He auttavat mielellään. Kursseille ilmoittautuminen olikin yksi suurimmista ongelmista monien vaihto-opiskelijoiden kanssa, koska systeemi oli niin erilainen kuin Suomessa. Mutta lopulta kaikki järjestyi. NTU haluaa vaihtosi olevan menestyksekäs ja kivuton.

Vapaa-ajasta

Yksi Taiwanin parhaimmista puolista on mielestäni sen luonto. Maa tarjoaa innokkaalle seikkailijalle paljon rannikon sukellusretkistä aina rankkoihin vuoripatikointiretkiin ja vähän urbaanisemmin suuntautuneille matkustelijoille puolen päivän retkiä luonnon äärelle itse Taipein sisällä.

Lähellä Taipeita on muun muassa Henkien kätkemä -elokuvan inspiraationa toiminut Jiufen, joka on kyllä viikonloppuvierailun arvoinen kohde. Hieman kauempana pohjoisessa on myös Yehliu Geopark sekä monia vesiputouksia ja kauniita rannikkokyliä. Etelämmässä taas on vanha pääkaupunki Tainan, joka omaa hieman leppoisamman olemuksen kuin kiireinen Taipei. Tainan on myös hyvä kohde viikonloppureissulle, mikäli historia innostaa. Kaupunki on täynnä vanhoja linnakkeita ja temppeleitä.

Taipei on suuri kaupunki ja paras tapa päästä ympäriinsä onkin yleensä metro. Miljoonia ympäriinsä kuljettava metro on hyvin puhdas ja laitureilla on piirretty viivat, joiden sisällä seisoa. Paikalliset katsovatkin kauhistuneena vierestä, jos juot tai syöt jotain metrossa sillä, se on kiellettyä sakkojen uhalla. Tyhjällä metrolaiturilla näitä sääntöjä ei ehkä osaa arvostaa, mutta ruuhka-aikoina ymmärtää miksi ne ovat olemassa ja ihmiset Taipeissa kunnioittavat niitä. Sääntöjen seurauksena Taipein metro on yksi siisteimmistä ja selkeimmistä mitä olen koskaan nähnyt.

Vaihto-opiskelijoille järjestetään paljon aktivoivaa tekemistä ja muihin pääsee tutustumaan helposti. Samanhenkisiä ihmisiä ei tarvitse etsiä kaukaa varsinkaan, jos päätät asua yliopiston tarjoamassa asuntolassa. Viihdettä löytyy muun muassa karaokesta tai elokuvista tai paikallisilta toreilta. Paras tapa päästä kiinni kulttuuriin on hypätä rohkeasti mukaan. Taiwanilaiset ottavat sinut iloisesti vastaan, vaikka kiinankielesi olisi kuinka takeltelevaa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syyslukukausi 2018

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Etelä-Koreassa Yonsein yliopistossa syyslukukaudella vuonna 2018 syyskuusta-joulukuuhun. Vaihto-opiskelu ei minua ollut liiemmin koskaan houkutellut, koska minulla oli tapana matkustella vuosittain opiskelun lomassa itsenäisesti parikin kuukautta vuodesta. Professorini kuitenkin mainitsi, että alue- ja kulttuurintutkimuksen opiskelijoilla on erittäin tärkeää, että opintojen kohdemaassa käytäisiin vaihdossa ennen kaikkea kokemuksen ja kielen oppimisen vuoksi. Siispä hain vaihtoon maisterivaiheessa, ja en kadu vaihtoon hakemistani kyllä hetkeäkään.

Ennen Lähtöä

Ennen lähtöä vaihtoa varten piti toimittaa runsaasti erilaisia papereita ja kirjoittaa motivaatiokirjeitä. Aluksi sai vahvistuksen Helsingin yliopistolta, että sinut on hyväksytty vaihtoon, sitten uusi hakemus kohdemaan yliopistoihin. Tämä prosessi vaatii kyllä sitoutumista siihen, että oikeasti haluaa vaihtoon. Mutta varsinainen paperirumba alkoi sitten, kun kohdemaan yliopistolta tuli vahvistus vaihdosta. Etelä-Koreaan tarvitsee viisumin, jonka sai helposti suurlähetystöstä. Kuitenkin maahan tulemisen jälkeen pitää hankkia Alien registration card, jonka saa immigration officesta. Tämä pitää hankkia itse. Et voi poistua maasta ennen kuin olet saanut sen, ja oma Japanin reissu lykkääntyikin urakalla, kun en tajunnut hankkia korttia ajoissa. Suomalainen ei onneksi tarvitse terveystodistusta korttia varten, vaan pelkkä passi, passikuva, maksu ja koulun todistus riittävät kortin hakemiseen, jossa menee noin kuukausi. Itse opiskelijakortin saaminen oli helppoa ja yliopiston vaihtopalvelut toimivat moitteitta. Kannattaa mennä aloitusinfoon, jotta saa tiedon kaikista tärkeistä asioista hetimmiten. Itse saavuin Souliin vasta aloitusinfon jälkeen, minkä takia en ollutkaan aivan perillä kaikista asioista ja jouduin kyselemään apua moneen kertaan vaihtopalveluilta.

Vakuutukset on myös pakko olla kunnossa, että saa yliopistolta paikan. Kuitenkin itsekin jouduin monta kertaa käyttämään sairaalaa, joten vakuutuksen ottaminen on ehdottoman järkevää, koska esimerkiksi pelkkä pissakoe maksoi kansainvälisellä klinikalla (sijaitsee suoraan Yonsein vieressä) 200 euroa. Klinikalla puhutaan englantia mutta koska ainakaan oma vakuutusyhtiöni ei ollut tehnyt sairaalan kanssa suoraa laskutuskäytäntöä, oli VISA:sta apua, kun joutui omasta pussista aluksi sairaalakuluja makselemaan.

Asuminen

Yksi tärkeä asia on asunnon hankkiminen, joka ei omalla kohdalla mennyt putkeen, koska Yonsein varausjärjestelmä kaatui ja jo lähetetyt hakemukset hylättiin ja järjestettiin uusi haku. Tätä en itse siis huomannut, ja jäin ilman opiskelija-asuntoa. Mutta, onneksi Etelä-Koreassa on runsaasti goshiwon-nimisiä majataloja, jossa asuu joko vain miehiä tai naisia tai kumpiakin sekaisin. Jokaisella on oma pieni huone, jossa on joko vain sänky ja tietokonepöytä, tai hieman hintavammissa wc ja suihku. Itselleni otin ikkunallisen ja kylpyhuoneella varustetun 9m2 huoneen, mutta kohdemaassa huone vaihtuikin ikkunattomaan, mikä oli marraskuussa aika ankeaa. Mutta, huone maksoi vain vajaa 300e ja vuokraan sisältyi kaikki vedet, sähköt ja ilmaiset nuudelit sekä riisit. Huone sijaitsi vilkkaalla kadulla Sincheonissa eli Yonsein lähellä, johon en todellakaan ollut valmistautunut ja ihmismäärä ja hälinä aiheuttikin ahdistusta aluksi. Onneksi kaikkeen tottuu. Kuitenkin goshiwonissa minulla oli oma rauha eikä tiukkoja sääntöjä, joten myöhäksi mennyt baari-iltakaan ei aiheuttanut hämmennystä. Majataloon ei kuitenkaan saa viedä vieraita, mikä oli harmillista, kun kaverini tuli Etelä-Koreassa käymään.

Asuminen on halpaa Etelä-Koreassa, jos vain on valmis kitsastelemaan. Itse olin hyvin alhaisella budjetilla liikenteessä, mikä tutustutti minut moniin erilaisiin säästökeinoihin. Nuudelit ja tofu olivat pääsääntöistä ruokaa minulla, koska hyvin lihapainotteisessa Etelä-Koreassa kasvissyöjälle ei paljon muita vaihtoehtoja jää. Ulkona voi tietty syödä, mutta se on verrattain kallista. En sanoisi, että Etelä-Korea on halpa maa, mutta halvalla siellä pystyy elämään, jos vain tietää keinot ja haluaa sitä. Itse suosin No Brand nimistä kauppaa sekä lotte999 markettia, koska niissä oli halvin hintataso. Sen sijaan Daiso on hyvä perustarvikkeiden ja kosmetiikan ostoon. Ruokaan meni viikossa noin 20 euroa, mutta jos kävi viikonloppuisin viihteellä, niin budjetti miltei triplaantui. Baarit ovat halvempia kuin Suomessa mutta suureen osaan on pääsymaksut, jotka ovat yleensä 10 00 wonia tai enemmänkin riippuen paikasta ja illasta. Baareja ja klubeja on laidasta laitaan ja Hongdaessa ehkä yliopisto-opiskelijalle otollisimmat vaihtoehdot. Itaewon on suosittu vanhempien länsimaalaisten joukossa, ja Gangnamissa taas ulkomaalaisen on jo vaikea päästä klubeille sisään, koska ne ovat tarkoitettu vain korealaisille. Suosittelen kuitenkin käymään Gangnamissa klubeilla, joka on omanlaisensa elämys tuhansien eurojen juomapakettien kera.

Itselle Etelä-Koreassa elämisen suurin haaste oli ruoan yksitoikkoisuuden lisäksi luonnonläheisyyden puuttuminen. Vaikka asun Helsingissäkin Kalliossa, oli vaikeaa tottua siihen, että aina kun menet ulos, ympärillä on ihmisiä, joita ei pääse karkuun. Ihmisien lisäksi liikenteen ja saasteiden määrä yllätti. Olen tottunut käymään iltalenkillä ikään kuin hengähtämässä, mutta Etelä-Koreassa tämä oli vaikeaa. Löysin kuitenkin keinon hallita stressiä hyvinkin perinteisestä Etelä-Korealaisesta vapaa-ajan viettotavasta eli patikoinnista. Koska Etelä-Korea on hyvin vuorinen maa, on Soulissakin monia kivoja ja uniikkeja vuoria, joille kiivetä. Heti Yonsein takana on yksi noin 300 metriä korkea vuori lenkkipolkuineen, ja tämä olikin pakopaikkani kaiken härdellin keskellä. Suosittelen suuresti! Lenkkeilin myös paljon Yonsein kampusalueella, joka on muuten todella iso alue.

Opiskelu

Minulle opiskelu oli Etelä-Koreassa varsin tiivistä ja jopa rankkaa, koska Suomessa ei vaadita esimerkiksi sitä, että jokaiselle luennolle kirjoitetaan tiivistelmä luetuista artikkeleista, tai että joka kurssille pitää kirjoittaa yli 10 sivun tutkielma. Opin kuitenkin paljon kursseilta, jotka olivat hyvin toteutettuja ja opetus laadukasta. Arvostelu ei ollut mielestäni kovinkaan tiukkaa, vaan sain Yonseista paremmat numerot mitä normaalisti Suomesta saisin. Paljon työtä niiden eteen täytyy kuitenkin tehdä. Luennot sijoittuivat 8-20 välille ja kestävät 2-3 tuntia. Itselleni oli kuitenkin varsin vaikeaa löytää maisterinopintoihin liittyviä kursseja, koska suurin osa vaihtareille suunnatuista kursseista olikin kandivaiheen opiskelijoille tarkoitettuja, eikä maisterivaiheen opintoihin välttämättä vaihto-opiskelijana saanut ottaa osaa. Monella maisterikurssilla olinkin ainut vaihtari, kun taas muut länsimaalaiset olivat vakituisia opiskelijoita Yonseissa. Tämä aiheutti varsinkin aluksi rutkasti päänvaivaa, kun tuntui että en löydä mitään opintoihini sopivia kursseja. Kannattaa siis varautua joustavuuteen. Mutta, onneksi professorit olivat ymmärtäväisiä ja kurssit mielenkiintoisia.

Yonsein kirjasto on todella hyvä, ja sieltä löysinkin monta tärkeää teosta graduani varten. Tein graduni kyselytutkimuksen vaihdossa ollessani, ja tämä oli asia, johon en saanut lainkaan apua yliopistolta, en edes neuvoja. Toivoisin, että Yonsein vaihtopalvelut ohjaisivat enemmän vaihtareita, jottei tulisi sellaista oloa, että on aivan yksin omien asioidensa kanssa maassa. Koska tein graduani vaihdossa ollessani, en liiemmin tutustunut muihin opiskelijoiden opiskelijarientojen kautta. Sain pari hyvää tuttavaa luentojen kautta, jotka olivat itsekin samassa tilanteessa eli gradun kimpussa. Sen sijaan löysin paljon ystäviä couchsurfingin kautta, jota moni opiskelija käyttikin tutustuakseen muihin opiskelijoihin ympäri Soulia. Suosittelen siis tutustumaan muihinkin kuin oman yliopiston vaihtarityyppeihin! Etelä-Koreassa on hyvin yhdysvaltalaismainen opiskelijaelämä, ja tämä olikin oikeastaan se syy, miksei hengailu muiden vaihtarien kanssa liiemmin ehkä kiinnostanutkaan.

Vinkkejä vaihtoon lähtijöille

Suosittelen Etelä-Koreaa vaihtomaana, jos on kiinnostunut Itä-Aasiasta ja sen kulttuureista. Etelä-Korea on dynaaminen maa, jossa vanha ja uusi yhdistyvät joskus jopa hämmentävällä tavalla. Kannattaa varautua maan kaupallisuuteen ja suorituskeskeisyyteen, joka tuli monelle tutullenikin järkytyksenä. Lisäksi Soul ei nuku koskaan, joten ihmisiä ja liikennettä riittää öin ja päivin pilvin pimein. Luontoa voi tulla ikävä, mutta sitä löytyy, kun on valmis sitä hieman hakemaan. Ilmansaasteisiin ei voi varautua suomalaisena, mutta maskeja saa onneksi kaupoista. Hintataso on halpa, mutta ulkona ruokailu ja viihteellä käyminen eivät ole hyväksi lompakolle pidemmän päälle. Etelä-Korea on turvallinen maa, jossa nainenkin voi huoletta käydä yksin baarissa. Sää on lämmin mutta talvella voi olla pakkasta, joten monipuolisuutta ei tästä maasta puutu!

 

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, L’université Lumière Lyon 2 lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin pohtinut kauan opiskelijavaihtoon lähtöä ja Ranskaan muuttaminen sekä siellä opiskeleminen tuntuivat juuri oikeilta vaihtoehdoilta omien opintojeni kannalta. Vielä hakuvaiheessa en varsinaisesti edes ymmärtänyt, mitä vaihtoon lähtö tai ulkomailla opiskelu tarkoittivat käytännössä, mutta into ulkomaille oli kuitenkin kova. Lopulta sainkin hyväksyvän vastauksen vaihtoyliopistosta ja saatoin aloittaa matkan todelliset valmistelut.

Minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta pitkistä matkoista ja oleskeluista ulkomailla, mutta silti kaikki vaihtoon littyvät valmistelut tuntuivat uudelta ja oudolta, ja ajatus opiskelusta maassa, jossa pärjäisi suurimmaksi osaksi vain kohdekielellä jännitti valtavasti. Tutkin lähtövalmisteluja tehdessäni paljon eri blogisivuja ja netin keskustelupalstoja siitä miten vaihtoon tulisi valmistautua etukäteen, ja kuinka käytännön asiat tulisi hoitaa ennen lähtöä.

Asuminen

Ensimmäiseksi hoidettavien asioiden listallani oli asunnon hankkiminen, ja aloinkin etsiä asuntoa heti vaihtoon hyväksymisen ja Lyon 2 -yliopiston hyväksymisviestin jälkeen. Aikainen aloitus asunnon etsinnälle olikin lopulta hyvä idea, sillä löysin varsin nopeasti ja suhteellisen helposti muutaman hyvän vaihtoehdon lukuisista soluasuntoehdotuksista. Ranskan hintataso asunnon vuokrissa on melko alhainen Suomeen verrattuna, mutta kalliimpiakin asuntoja ja majoitusratkaisuja löytyy asuinalueesta riippuen. Hinnat liikkuvat 250-600 € välillä. Lyon on erittäin opiskelijaystävällinen kaupunki, ja asuntotarjonta etenkin keskustan alueella on monipuolista. Itse toivoin löytäväni asunnon, jossa asuisi myös ranskalaisia opiskelijoita. Toiveenani oli saada mahdollisimman paljon irti kielellisesti ja kulttuurisesti vaihtovuodesta.

Löysin noin viikon etsinnän jälkeen mielenkiintoisen soluasunnon Lyon 2 yliopiston suosittelemalta nettisivulta (La carte des colocs), kun jättämääni hakuilmoitukseen vastattiin. Otin heti yhteyttä vuokranantajaan ja sovimme alustavasti vuokran ehdoista. Ranskassa asunnon vuokraamiseen tarvittavat käytännön asiat kuitenkin pystyin hoitamaan loppuun vasta Lyonissa ollessani, sillä minulle selvisi, että asunnon vuokraamiseen tarvittavia vakuutuksia varten tarvitsee ranskalaisen pankkitilin. Jouduinkin maksamaan varsin suuren takuusumman vuokranantajalleni jo ennen lähtöäni, mikä tuntui oudolta. Enhän ollut ennen edes tavannut vuokranantajaa saati sitten nähnyt asuntoa tai muita vuokralaisia ennen. Yritin tarkistaa asuntoa välittävän firman tiedot hyvin ennen maksamista. Kaikki vuokranantajasta annetut tiedot osoittautuivat lopulta kuitenkin oikeiksi.

Saapuminen

Asunnon löytämisen ja Kelan käytännön asioiden hoitamisen jälkeen (muuttoilmoitus, asumisen tuet) varasin lennot vaihtoyliopiston antamien päivien mukaan ja varmistin asunnon avainten hakupäivän sopivuuden vielä vuokranantajaltani.

Saavuin Lyoniin paria päivää ennen yliopiston alkua. Vähitellen minulle selvisi, että minun tulisi hoitaa vielä paljon käytännön asioita asunnon suhteen,ja en ehtisi hoitaa niitä ennen opiskelujen aloitusta. Huomasin myös pian, että hyvästä ranskan kielen osaamisesta tosiaankin olisi hyötyä, sillä varsin harva paikallinen ymmärsi/halusi puhua englantia. Otinkin tavoitteekseni käyttää mahdollisimman paljon ranskaa, vaikka kielitaitoni ei ollut vielä kovinkaan hyvä.

Liikkuminen Lyonissa ja sen julkinen liikenne on jäjestetty todella helpoksi, ja asunnolle päästäkseni seurasin vuokraemännältäni saamia ohjeita juna-asemalta oikean kadun löytämiseksi. Asuntoon päästyäni sain myös selkeät ohjeet metro- ja raitiovaunulippujen ostamiseksi.

Vaihtoon lähtiessäni yksi helpoimmista tavoista Lyoniin Helsingistä matkustamiseksi oli hypätä junaan Pariisin lentokentältä. Tutustuinkin sattumalta jo junassa toiseen suomalaiseen opiskelijaan, joka oli myös aloittamassa opintonsa samassa yliopistossa kuin minä. Olimme myös ilmoittautuneet samalle orientoivalle ranskan kurssille, joten sovimme näkevämme uudestaa seuraavana päivänä.

Asunnolle päästyäni ja muihin vuokralaisiin tutustuttuani alkujännitys helpotti ja saatoin alkaa odottamaan ensimmäistä päivääni yliopistolla. Päätin vuokrata paikallisen kaupunkipyörän vielä samana iltana ja lähdin polkemaan Lyonin katuja saadakseni paremman kuvan lähialueista. Ystävystyminen kämppisteni kanssa jo alusta asti oli myös tärkeää, sillä oli hyvä olla joku, jolta kysyä neuvoa tarvittaessa.

Opiskelujen aloittaminen ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lyon 2 yliopisto sijaitsee Lyonin keskustan yhdellä keskeisimmistä paikoista, ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Kaikille vaihto-opiskelijoille järjestettiin heti aluksi yhteinen infotilaisuus, jossa kerrottiin selkeästi kaikista tarvittavista todistuksista ja esim. matkakortin hankkimisesta ja puhelinliittymien aktivoimisesta. Olin jo kuitenkin päättänyt ennen lähtöäni pitää oman suomalaisen liittymäni, sillä roaming-maksut poistuivat juuri käytöstä ennen ulkomaille lähtöäni. Lisäksi maksoin nopeasta wifistä vuokrani yhteydessä, joten ylimääräisen liittymän ottaminen tuntui turhalta.

Saimme ensimmäisenä päivänä yliopistosta myös todistukset, joilla saatoimme todistaa opiskelija-alennuksen esim. matkakortin hankkimisen yhteydessä. Lisäksi saimme tervetuliaispaketin, joka sisälsi erilaisia ohjekirjasia ja Lyon 2 yliopiston mainostavaraa. Yliopisto lähetti sähköpostiini myös vinkkejä ja neuvoja sekä tunnukset ja Lyon 2 -sähköpostin, jonka avulla pystyin kirjautumaan yliopiston palveluihin. Varsinaista ilmoittautumista yliopistoon ei siis enää tarvinnut tehdä saavuttuani Lyoniin. Olin kuitenkin ilmoittautunut vain vaihtareille suunnatulle ranskan intensiivijaksolle, joka tuli maksaa paikallisessa liikkuvuuspalveluiden toimistossa käteisellä ennen kurssin alkua.

Yliopisto tarjosi apua myös tarvittaessa asunnon etsimiseen ja hankkimiseen, mutta olin onnekseni hoitanut asiat hyvin jo ennen matkalle lähtöä. Olin myös saanut yliopistolta viestin, jossa mainittiin tarvittavista todistuksista kuten passista, passikuvista, hyväksymiskirjeestä ja learning agreementista.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoyliopistossani vaihtareiden kurssi-ilmoittautuminen tapahtui perinteiseen tapaan kirjallisesti.  Jokaisen opiskelijan tuli pyytää kirjallinen allekirjoitus kurssien opettajilta lomakkeeseen, joka palautettiin ilmoittaumisista vastaavaan toimistoon. Saatoimme valita laajasti mitä tahansa kursseja, mutta olin tehnyt kuitenkin jo tarkat suunnitelmat etukäteen kursseista, joita halusin suorittaa. Järjestettävien kurssien aikataulut ja salit saattoi löytää vain tiedekunnan ilmoitustaululta, mikä oli varsin hankalaa. Keksimme ottaa vaihtariporukassa kuvia eri tiedekuntien kurssiaikatauluista, joiden avulla sitten suunnittelimme omat aikataulumme. Hyvin suunnitellun learning agreementin ansiosta, minun täytyi vain varmistaa, että valitsemani kurssit todella järjestettäisiin ja että kurssit eivät menisi päällekkäin. Hankaluuksia opinnoissa toi osaltaa myös se että Lyon 2 kampus oli jaettu vuosikurssien kesken kahteen eri osaan, joista toinen sijaisti yli 30 minuutin raitiovaunumatkan päässä. Osa kursseista siis järjesteettiin eri kampuksilla, joten oli erittäin tärkeää varata tarpeeksi aikaa siirtymiselle toiselle kampukselle Lyonin sisällä.

Vaihtarielämä Lyonissa ja vinkkejä

Lyon tarjoaa opiskelijoille paljon erilaista tekemistä ja opiskelijaelämä Lyonissa on monipuolista. Erilaisia vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia järjestetään säännöllisesti useana iltana viikossa ja verkostoituminen vaihtareiden kesken on tehty siten helpoksi. Lisäksi ennen varsinaisten opintojen alkua, Lyon 2 tarjoaa useita eri kursseja ranskan kielen kehittämiseen rennossa ilmapiirissä. Verkostoituminen ja muihin tutustuminen on erityisen tärkeää jo alusta saakka. Kulttuurishokki ja oman paikan löytäminen uudessa kulttuurissa voivat myös olla vaikeaa, minkä jouduin itsekin kokemaan alkuhuuman tasoittumisen jälkeen.

Ranska on maana ja tavoiltaan hyvin erilainen Suomeen verrattuna. On siis hyvä muistaa, että vaihdon yksi tarkoitus onkin irroittautua omalta mukavuusalueeltaan. Vinkkeinä shokin helpottamiseen ovat avoimuus, positiivinen asenne ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Olisi myös erityisen tärkeää olla vertaamatta Suomea ja Ranskaa toisiinsa vaihdossa ollessa. Kielitaidon puute ei alussa ole myöskään mikään este, vaan on vain yritettävä luoda tuttavuuksia ja ystäviä pienistäkin kielellisistä virheistä huolimatta.

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Würzburg, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tein oman vaihtohakemukseni keväällä 2017 viimeisenä mahdollisena päivänä. Kaikki alkoi tuntua todelliselta vasta kesällä 2017, kun sain vahvistuksen Würzburgin yliopistolta minun olevan valittu opiskelemaan siellä syyskuusta 2017 heinäkuuhun 2018. Suomen päässä täytyi ainakin tehdä selvitys kelalle ja muuttoilmoitus. Myös vakuutukset ja puhelinliittymät täytyi katsoa kuntoon. Saksaanlähtijöille suosittelen pitäytymään suomalaisessa operaattorissa, sillä saksalaiset ovat usein kalliimpia. Jotta asiat sai pysymään järjestyksessä ja kaikki tuli hoidettua, tein ennen lähtöä lukuisia to do- listoja.

Kun lähtö alkoi lähestyä, alkoi tuntua siltä, kuin en haluaisi oikeastaan edes lähteä. Ystäväni ja perheeni rohkaisivat minua, mutta silti en ollut lähtöpäivänä innoissani, lähinnä kauhusta kankeana. Lähdin matkaan sillä asenteella, että annan itselleni anteeksi mahdollisen mokailuni lentokentällä, olinhan aika kokematon lentämisen kanssa. Tiesin, että vaikka hetkeksi eksyisin lentokentälle Frankfurtissa, joku päivä pääsisin kyllä Würzburgiin asti, eikä kyseessä ole maailman loppu.

Saapuminen

Frankfurtiin selvittyäni täytyi vielä löytää oikea bussipysäkki. Päädyin olemaan neljä tuntia Frankfurtin lentokentällä pyörimässä, oikeaa pysäkkiä etsien. Ensimmäisellä löytämälläni bussipysäkillä oli nuori nainen, jolta rohkeasti kysyin neuvoa. Selvisi, että hänkin oli eksyksissä, mutta etsi samaa bussipysäkkiä kuin minäkin.

Neljä tuntia lentokentällä naisen kanssa pyörittyäni, meitä oli pian kasautunut jo pieni joukko eksyneitä bussipysäkin etsijöitä. Kyselimme suunnilleen kaikilta neuvoa ja menimme shuttlebussilla terminaalista toiseen, kunnes lopuksi me kaikki pääsimme oikeisiin busseihimme. Bussipysäkkien sekavuus johtui poikkeuksellisesta järjestelystä lentokentällä. Vastaavissa tilanteissa suosittelen pitämään pään kylmänä. Vastoinkäymisiä voi tulla vastaan jo lentokentällä. Niistä pääsee kyllä yli ja lopuksi koko ongelma voi olla vain hauska muisto.

Asuminen

Würzburgin yliopiston (Studentenwerk Würzburg) kautta tarjotaan myös vaihtareille edullisia asuntoja: yksiöitä, sekä 1-5 kämppiksen soluasuntoja. Asunnon sijaintia ja tyyppiä saa toivoa, ja asuntoloita sijaitseekin eri kampusten ja keskustan lähettyvillä. Asuntoloissa asuu sekä vaihtareita että paikallisia, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Asunnon voi vuokrata jo ennen varsinaisia opintoja alkavan kuukauden mittaisen kielikurssin ajaksi, ja Studentenwerk:iä voi pyytää vuokraamaan elokuun osalta asunnon eteenpäin, jos haluaa lähteä Suomeen jo heinäkuussa.

Halusin kuitenkin hankkia asuntoni itse: halusin päättää missä se sijaitsee ja kenen kanssa asun. Liityin kaikkiin mahdollisiin Würzburgin Facebook ryhmiin ja sivustoihin, joilta asuntoa voi hakea. Erityisesti suosittelen www.wg-gesucht.de ja www.wg-suche.de.

Saksassa myös yksityiset kimppakämpät ovat yleisiä, ns. ”WG”:t. Kimppakämppiä löytyy opiskelijoille Saksasta joka lähtöön: on kämppiä joissa arvostetaan omaa tilaa ja joskus etsitään kämppistä melkein kuin ystävää ja kaikkea siltä väliltä. Kimppakämpissä jo asuvat valitsevat usein tulevan kämmpiksensä itse. Ollaan todella tarkkoja kuka huoneessa tulee asumaan ja järjestetään esimerkiksi ”näyttöjä” kiinnostuneille. Siellä mahdollinen kämppisehdokas pääsee näkemään asuntoa ja toisaalta asunnossa jo asuvat saavat ensikuvan potentiaalisesta kämppiksestä.

Aloitin asunnonhaun itse heti kun sain Würzburgilta vahvistuksen, että minut oli valittu. Aika kului ja asunnon löytyminen alkoi tuntua mahdottomalta, vaikka olin päässyt muutamaan skype-haastatteluun. Kuitenkin yksi opiskelija otti minuun yhteyttä ja tarjosi huonetta yhdeksi kuukaudeksi, jonka aikana minun oli helpompi etsiä uutta huonetta Saksasta käsin. Kun olisin jo Saksassa, pääsisin osallistumaan näyttöihin ja minun ei tarvitsisi vaatia skypehaastatteluja. Päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Saksasta käsin asunnon löytäminen oli helpompaa. Älä siis säikähdä, jos et saa heti asuntoa pitkäksi aikaa, vaan tartu myös lyhyempiin tarjouksiin ja panosta asunnon etsimiseen paikan päällä lisää. Mitä vuokraan tulee, yksi huone keskustan kupeessa kimppakämpässä oli 300-350 euron paikkeilla. Itse ystävystyin kämppikseni kanssa ja pidämme vieläkin yhtyettä. Paikallinen kämppis oli muutenkin kullan arvoinen, pääsin näkemään paikallisten elämää ja mukaan paikallisiin juhlapyhiin. Häneltä myös pystyi kysymään käytännönneuvoja ongelmiin.

Alkubyrokratia

Würzburgissa ensimmäisten päivien aikana kävin ensin ilmoittautumassa yliopistolle. Sähköpostissa oli tarkat ohjeet mitä tarvitsin mukaan ja minne minun tulisi mennä. Ilmoittautumista ei voinut tehdä netissä, vaan piti raahautua paikan päälle. Mukaan tarvitsi mm. passikuvia, henkkarit, kuitin että oli maksanut semesterimaksun ja muitakin papereita. Jos kaikki oli mukana, oli ilmoittautuminen suhteellisen vaivaton. Muutaman viikon kuluessa sai opiskelijakortin, joka toimi myös bussikorttina ja jolla maksettiin yliopiston ruokalassa.

Myös meille tyypillinen muuttoilmoitus piti tehdä paikanpäällä. Kaupungin ”Rathaus” oli paikka, jonne täytyi mennä aamusta alkaen jonottamaan. Siellä ylös otettiin kuka olen, miksi olen Saksassa, olenko kirkossa ja kuinka kauan aion olla, sekä tietenkin osoite. Aina osoitteen muuttuessa ja kun muutti takaisin Suomeen, täytyi käydä uudestaan paikan päällä ilmoittamassa tilanteesta.

Vaikka tuntui hieman turhauttavalta aina mennä moisten asioiden takia paikan päälle, olivat ne loppujen lopuksi helposti hoidettavissa. Itselleni hankalampaa oli ilmoittautua yliopiston kursseille. Aloitin monta kurssia ja karsin semesterin aikana sellaisia kursseja, jotka eivät sopineetkaan minulle. Learning Aggreementin muutoksiin kannattaakin siis henkisesti valmistautua.

Opiskelu

Kurssien suhteen Würzburgin yliopisto oli ymmärtäväinen. Pystyin esimerkiksi soveltamaan kursseja ja valitsemaan kuinka monta opintopistettä tarvitsen ja opettajat antoivat tehtäviä sitten sen mukaan. Teimme suhteellisen paljon kotona tehtäviä kirjoitelmia ja tutkimuksia tenttien sijaan. Se sopi minulle, sillä en ole suurin tenttien fani. Usein kuitenkin myös tentin tekeminen oli mahdollista jos halusi. Joskus voi jopa tehdä molemmat ja tienata näin enemmän opintopisteitä.

Kurssit koostuvat usein luennosta, tutoriumista ja harjoituskerrasta. Näitä on yleensä viikoittain ja itse voi valita mihin osallistuu. Jokaisesta saa erikseen opintopisteitä. Esimerkiksi jos käyt kaikilla luennoilla saat kaksi opintopistettä, jos lisäksi harjoituskerroilla, se on toiset kaksi ja tutoriumista yksi. Eli joskus jopa pelkällä läsnäololla oli mahdollista saada 5 opintopistettä. Itselläni oli yksi tälläinen kurssi, johon tein vielä kaikkien näiden lisäksi tentin, josta sain 8 opintopistettä. Näin kasasin yhdestä kurssista 14 opintopistettä.

Würzburgissa oli paljon kirjastoja ja itse vietin niillä paljon aikaa. Erikoista suomalaisiin kirjastoihin verrattuna oli se, ettei sisälle saanut mennä takki päällä ja tavaroita sisään sai viedä vain läpinäkyvässä muovipussissa. Aluksi kummastutti jättää tavarat aina ulkopuolelle lukittaviin kaappeihin, mutta lopuksi systeemiä oppi arvostamaan.

Opettajien kanssa tuli myöskin olla hieman tarkempi, kuin olin Suomessa tottunut. Jos satuin näkemään opettajan yliopistolla työhuoneellaan (ovi apposen auki), ei se tarkoittanut sitä, että saisi mennä koputtamaan ja kysymään vaikkapa johonkin kurssiin liittyen. Jokaisella opettajalla oli tarkkaan määritelty ”Sprechstunde”, joka oli pyhitetty opiskelijoiden kysymyksille.

Vaihtoelämä ja vinkit

Itselläni oli kyllä pieni alkushokki ja oman paikan löytäminen tuntui vaikealta, harkitsin jopa vaihdon lyhentämistä. Onneksi en luovuttanut vaan annoin Saksalle aikaa. Kannustan ehdottomasti pitämään esimerkiksi rakkaista harrastuksista kiinni myös vaihdossa jos mahdollista ja antamaan muutoksille aikaa. Parin kuukauden kuluttua tuntui jo siltä, etten halua koskaan palata Suomeen.

Vaihtarit pitivät Würzburgissa yhtä, ja muista vaihtareista oli todella helppoa saada uusia ystäviä ja piirit olivat melkoisen pienet. Itse halusin kuitenkin olla tekemisissä myös paikallisten kanssa ja tähän osuuteen oli nähtävä enemmän oma-aloitteisuutta. Paikallinen kämppis, oma-aloitteisuus ja harrastukset ovat tähän avain. Paikallisten avulla vaihtokokemus saa uuden ulottovuuden, kun vaihto ei olekaan vain sitä ”vaihtarielämää” omassa kuplassa, vaan pääse eritavalla mukaan paikallisiin tapoihin ja esimerkiksi juhlapyhiin, joita myös Baijerissa riittää.

Itse opin, että vaihto on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Itse osallistuin aktiivisesti projekteihin ja pyrin tekemään kaikkea sitä, mitä Suomessa en olisi tehnyt tai mikä ei ehkä olisi edes ollut mahdollista Suomessa. Osallistuin esimerkiksi ”Europa macht Schule”- nimiseen projektiin ja olin mukana järjestämässä paikallisia tapahtumia. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, jotka täytyy itse kaivaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Kukaan ei tule kotoota hakemaan. Kesäksi hankin Würzburgista myös ”minijob”:in paikalliselta kioskilta.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de Cádiz, 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä oli monia asioita hoidettavana. Suosittelen selvittämään etukäteen, minkä kielitason todistuksen tarvitsee kyseiseen yliopistoon ja juuri siihen aineeseen, esimerkiksi kielten opiskelijoilta voidaan vaatia B2-kielitason todistusta. Sain juuri ennen yliopistoon hyväksymisen deadlinea viestin, ettei B1-tason todistus käynytkään ja lopulta asia jäi viime tippaan. Lisäksi deadlinen jälkeen vastauksen saaminen Espanjan päästä kesti useamman viikon ja sain varmistusviestin melko myöhään, vasta heinäkuun alussa. Heti varmistuksen saatuani ostinkin jo lentoliput. Varmistuksen lisäksi sain Cádizin yliopistolta yleisiä ohjeita vaihtareille. Muita asioita, jotka hoidin ennen vaihtoon lähtöä oli esimerkiksi ulkomaille muutosta ilmoittaminen (kela, maistraatti, matkustusilmoitus), vakuutusasiat, kielikurssille ilmoittautuminen ja majoituksen varaaminen ensimmäisiksi öiksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Paikan päällä oli jonkin verran paperihommia vaihdon alussa, esimerkiksi kursseille ilmoittautuminen. Lisäksi hain lupaa Espanjassa asumiseen, joka pitäisi tehdä, jos oleskelu kestää yli kolme kuukautta (lisätietoja: https://europa.eu/youreurope/citizens/residence/documents-formalities/registering-residence/spain/index_es.htm). Kuitenkin suurin osa vaihtareista eivät tätä tehneet tai olleet edes kuulleet siitä. Passikuvasta kannattaa myös ottaa kopioita mukaan, niitä kysyttiin yllättävän monessa paikkassa.

Kuvassa Cádizin vanha kaupunki

Asuminen

En ollut Suomessa ennen vaihtoon lähtöä etsinyt kämppää juuri ollenkaan, ajattelin että se olisi parempi tehdä paikan päällä, niin pystyy käydä katsomassa kämpän ennen päätöksen tekemistä. Olin kuitenkin varannut majoituksen hostellista muutamaksi ensimmäiseksi yöksi. Saavuin Espanjaan jo elokuun lopussa, sillä halusin osallistua Cádizin yliopiston kielikeskuksen maksulliselle espanjan intensiivikurssille, joka kesti kolme viikkoa. Asunnon löytäminen oli minulle helppoa varmastikin juuri siksi, ettei suurin osa vaihto-opiskelijoista ollut vielä saapunut sinne. Ensimmäisen hostelliyön jälkeen käytin aamupäivän netin selaamiseen, ja heti löysin mielenkiintoisen kämpän milanuncios-civulta(https://www.milanuncios.com/pisos-compartidos-en-cadiz-cadiz/). Ilmoituksessa luki, että kämppä on erityisesti miehille, mutta kun kysyin siitä, minulle kerrottiin, että toinen kämppä samassa rakennuksessa on enemmän naisille ja siellä olisi vielä yksi huone vapaa. Pääsin heti samana päivänä katsomaan sitä ja sainkin jäädä jo heti sinne nukkumaan.

Kämpän saaminen hoitui siis minulla tosi helposti ja kämppä oli erittäin moderni, mutta vähän kalliimpi kun suurin osa kämpistä. Asuin neljän muun vaihtarin kanssa. Kämppiksinä minulla oli vuoden aikana saksalaisia, ja lisäksi italialainen ja norjalainen. Keväällä kämppikseksi tuli myös yksi suomalainen, jota olin auttanut kämpän saamisessa. Hän löysi minut Facebookista Erasmus-ryhmistä. Suosittelenkin keväällä lähtijöitä ottamaan yhteyttä muihin suomalaisiin vaihtareihin, jotka ovat olleet jo syksyn siellä.  Ennen vaihtoa ajattelin, että haluaisin mieluiten asua espanjalaisten kanssa, jotta voisin puhua mahdollisimman paljon espanjaa. Nyt olen sitä mieltä, että oli todella kiva asua muiden vaihtareiden kanssa, niin pääsi sisälle vaihtariyhteisöön paremmin ja vietin muutenkin todella paljon aikaa heidän kanssaan. Muutenkin minusta oli kiva, että meitä oli viisi samassa kämpässä, niin tutustui moneen ihmiseen ja kämppä muutenkin oli mukavan iso.

Kämpän sijainti oli loistava, juuri Plaza San Antonion yhteydessä. Cádizissa ehdottomasti kannattaa asua vanhassa kaupungissa, niin pystyy liikkumaan kävellen joka paikkaan. Siellä ovat myös kaikki opiskelijatapahtumat. Vaikka kampus olisi muualla, suosittelen asumaan vanhassa kaupungissa, bussilla ja junalla pääsee kätevästi Jereziin ja Puerto Realiin.

Jo ennen vaihtoon lähteä kuulin, että Espanjassa tulee olemaan kylmä talvella. Silti kylmyys yllätti minut täysin. Asuinnoissa siellä ei ole lämmitystä ja viime vuosi oli erityisen kylmä ja sateinen, paikallisetkin sanoivat, että sää oli todella poikkeuksellinen. Kylmyys alkoi marraskuussa ja kesti maaliskuun alkuun. Vaikka nukuin kolmella peitolla ja lämpimät vaatteet päällä, silti heräsin yön aikana monesti kylmyyteen. Ostimme pienet sähkölämmittimet kämppäämme, mutta yritimme säästellä niiden käyttöä noin tuntiin päivässä, ettei sähkölasku nousisi paljoa.

Cádizissa oli mielestäni melko turvallista, mutta varkauksia sattui aika usein. Monelta vaihtarilta varastettiin esimerkiksi rahapussi tai puhelin, joten erityisesti rannoilla, juhlissa ja festareilla kannattaa pitää erityisesti huolta arvotavaroista. Minultakin varastettiin pankkikortti, mutta onneksi olin ottanut kaksi korttia Espanjaan mukaan, niin ei haitannut, vaikka jouduin toisen sulkemaan.

Opiskelu ja opetus

Kannattaa jo hyvissä ajoin miettiä lukujärjestystä, minulla sen tekemiseen meni paljon aikaa ensimmäisinä viikkoina Espanjassa. Kuitenkin yliopistossa pysyi yhden viikon aikana kokeilemaan eri kursseja ja vasta sen jälkeen tuli ilmoittautua niille. Joidenkin kurssien alussa esimerkiksi kerrottiin, että se tulee olemaan vaihtareille erityisen haastava tai että vaihtarit eivät saa edes osallistua sille kurssille. Menin kuitenkin yhdelle kurssille (espanjan pragmatiikka), jonka alussa oli varoitettu sen haastavuudesta ja jonka suurin osa vaihtareista jätti ensimmäisten tuntien jälkeen. Itse kuitenkin jatkoin kurssin loppuun ja sain siitä hyvän arvosanan, toki jouduin opiskelemaan paljon, mutta siitä kurssista on ollut minulle jo paljon hyötyä.  Haluankin sanoa, että ei kannata liikaa pelästyä varoituksista, niitä lopulta sanottiin aika monella kurssilla. Itselläni ei loppujen lopuksi jäänyt paljon valinnanvaraa kurssien valinnan suhteen, koska oli hankala löytää kursseja, jotka vastaisivat Helsingin yliopiston koulutusohjelmaa.

Opiskelin vaihdon aikana pääasiassa vain espanjalaisen filologian opintoja, mutta kävin myös keväällä ihmismaantieteen-kursseja, sillä ne vaikuttivat kiinnostavilta ja tarvitsin lisää kursseja. Pääosin olen tyytyväinen kurssieni opetukseen, opettajat olivat mukavia ja jotkut jopa varmistivat vaihtareilta, ymmärtävätkö he hyvin tunteja. Kuulin kuitenkin myös toisenlaisia kokemuksia muilta vaihtareilta, ja että esimerkiksi ryhmätöiden tekeminen isoissa ryhmissä oli vaivalloista ja taakka usein kaatui yhden henkilön varaan. Kurssien arvostelu oli mielestäni reilua, mutta kaikki vaihtarit eivät sitäkään kokeneet samalla tavalla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa lähteä vaihtoon todella avoimin ja positiivisin mielin! Vaihdon aikana tutustuu aivan ihaniin ihmisiin ympäri maapalloa ja Erasmus-yhteisö on todella tiivis, kannattaa lähteä kaikkin tapahtumiin mukaan, siellä tutustuu ihmisiin. Itse vietin suurimman osan vapaa-ajastani muiden vaihtareiden kanssa. Kannattaa esimerkiksi kokeilla uusia harrastuksia, itse esimerkiksi kävin salsa ja bachata -tunneilla, surffaamassa ja keväällä varasimme tilan urheilua varten, menimme sinne joko tanssimaan tai esimerkiksi harjoittelemaan akrobatiaa. Ehdottomasti suosittelen sellaisia harrastuksia, joissa voi yhdistää liikunnan ja kavereiden kanssa ajanvieton.

Esn ja Erasmus-family lisäksi järjestävät paljon matkoja lähikaupunkeihin ja Portugaliin sekä Marokkoon. Mielestäni nämä matkat olivat todella mukavia, isolla Erasmus-porukalla oli kiva matkustaa yhdessä. Lisäksi matkat olivat melko edullisia.

Suosittelen myös olemaan ylpeä suomalaisuudesta ja viemään positiivista Suomi-kuvaa maailmalle. Moni sanoi, että olen ainoa suomalainen, jonka on tavannut. Tällaisessa tilanteessa toisen käsitys Suomesta voi perustua jopa pelkästään siihen mitä itse kertoo. Pidimme Suomi-illallisia, juhlimme Suomen itsenäisyyspäivää yhdessä ja lisäksi leivoin usein korvapuusteja. Varsinkin korvapuustien kysyntä yllätti, moni vaihtarikaverini kysyi aina niiden perään ja lopulta käänsinkin reseptin espanjaksi. Oli myös kivaa oppia paljon uusia asioita toisista maista muiden vaihtareiden kautta.

Minusta on myös kiva, että vaihdon aikana otin paljon videoita. Aion tehdä niistä myöhemmin videokoostelman, kaikkia kavereita ja muistoja on jo nyt kova ikävä niin niitä on kiva muistella videoiden kautta. Lisäksi moni keräsi vaihdon lopussa joko Espanjan lippuun tai muistivihkoon kirjotelmia/tervehdyksiä vaihtokavereilta, niitä on kiva lukea jälkikäteen.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vietin ensimmäisen Erasmus-vaihtoni Saksassa lukuvuonna 2015-2016, jonka jälkeen päätin hakea maisterivaiheessa vielä lukukaudeksi vaihtoon Espanjaan. Kieltenopiskelijana minulle suurin syy vaihtoon lähtemiseen oli kielitaidon parantaminen ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Helsingin yliopisto tarjosi minulle vaihtopaikkaa Universidad Autónoma de Madridin yliopistosta, jonka jälkeen kohdeyliopiston nettisivujen ohjeiden mukaan täytettiin sähköinen hakemus. Kohdeyliopistosta tuli myös melko selkeät ohjeet sähköpostitse hakuprosessiin liittyvistä asioista. Kursseille piti ilmoittautua alustavasti jo loka-marraskuussa ja ne täyttyivät kirjaimellisesti sekunnissa minun aineeni kohdalla. En mahtunut kaikille valitsemilleni kursseille, joten jouduin muokkaamaan Learning Agreementiani, mutta tämän jälkeen se pysyi samana koko vaihdon ajan. Suosittelen tekemään kurssi-ilmoittautumisen heti kun tämä aukeaa. Saatuani kohdeyliopiston hyväksymiskirjeen varasin yhdensuuntaisen lennon Madridiin, sekä hoidin vakuutukset ja muut asiat kuntoon.

Madrid, näköalapaikka, josta näkyy Palacio Real

Plaza Mayor

Alkubyrokratia ja asuminen

Olin lukenut paljon sekä suomalaisten, että muiden kansainvälisten opiskelijoiden kirjoittamia vaihtokertomuksia Madridista ja niissä painottui Madridin vaikea asuntotilanne sekä asuntohuijaukset. Tästä johtuen saavuin Madridiin noin viikkoa ennen kurssien alkua löytääkseni majoituksen paikan päältä. Olin varannut hostellin viikoksi ja onneksi onnistuin löytämään huoneen jaetusta asunnosta tuon viikon aikana. Hankin myös matkakortin julkista liikennettä varten ja kävin kirjoittautumassa yliopistoon.

Madridissa vuokrat ovat Helsingin luokkaa, joten paras vaihtoehto on vuokrata huone kimppakämpästä. Se on myös hyvä tapa tutustua ihmisiin. Yliopisto tarjoaa vaihto-opiskelijoille myös asuntoja kampuksella, mutta huoneet ovat samaa hintaluokkaa kuin keskustassa. Kampuksella ei ole erityisesti palveluita eivätkä junat kulje illalla yhdentoista jälkeen (Cantoblancon kampus sijaitsee noin 20 km päässä keskustasta). Myös paikallinen Erasmus-järjestö, ESN, järjestää tapahtumia lähinnä keskustassa. Itse halusin mieluummin asua keskustassa ja päädyin lopulta asumaan espanjalaisen naisen ja englantilaisen tytön kanssa. Yliopistolle matka kesti noin 45 minuuttia metrolla ja junalla. Jos haluaa päästä nopeammin yliopistolle, voi yrittää etsiä asuntoa Atocha, Sol tai Nuevos Ministerios nimisten juna-asemien läheisyydeltä. Toisaalta, Madridissa metro toimii hyvin, joten lähes kaikkialle on helppo päästä.

Yliopistokampus

Kuten mainitsin, asuntojen vuokrat ovat Madridissa hintavia. Mitään ei kannata maksaa etukäteen, ellei kyseessä ole luotettava firma (kuten esimerkiksi aluni tai spotahome). Vuokra maksetaan yleensä käteisellä, eli suosittelen varaamaan mukaan tarpeeksi käteistä sekä vuokravakuutta, että ensimmäistä vuokraa varten. Huoneet jaetaan nimittäin ”nopeat syö hitaat” periaatteella ja mikäli huone miellyttää, kannattaa päätös tehdä heti asuntonäytön aikana. Itselleni kävi niin, että pari ensimmäistä asuntoa olivat ehtineet mennä jo ennen kuin ehdin saapua paikalle. On hyvä tarkistaa, sisältyykö muut kustannukset kuten sähkö ja vesi vuokran hintaan, vai tuleeko nämä maksaa kulutuksen mukaan. Espanjassa sähkö on todella kallista, mikä tietenkin myös vaikuttaa vuokraan. Tästä johtuen kavereiden yöpymisiä ei usein sallita tai vaihtoehtoisesti vuokranantaja pyytä 10-20€ maksun per yö. Asunnot eivät ole samalla tavalla lämmitettyjä kuin Suomessa, vaan talvisin ne ovat kylmiä. Sisällä pärjää kuitenkin hyvin, kunhan muistaa pakata mukaan paljon lämpimiä vaatteita.

Sateinen päivä Alonso Martínezin metropysäkillä

Opiskelu ja opetus

Espanjalainen opiskelukulttuuri on monen vaihto-opiskelijan mielestä ”koulumaista”. Kurssit olivat lähinnä seminaareja ja palautustehtäviä on paljon, lähes viikoittain. Osa palautustehtävistä oli ryhmätöitä, osa tuli suorittaa itsenäisesti. Yhdellä kurssilla meidän tuli lukea kirja ja kirjoittaa siitä arvostelu. Pidin lukukauden aikana myös yhden esitelmän. Tunneilla tein yleensä muistiinpanoja tietokoneella, mikä oli mielestäni tehokkaampaa, sillä kaikki kurssini olivat espanjaksi. Yksi opettaja kielsi opiskelijoitaan käyttämästä tietokonetta, mutta muuten kannettava tietokone osoittautui käteväksi välineeksi, koska suurin osa materiaaleista olivat Moodlessa. Kaikki kurssini päättyivät lopputenttiin. Mielestäni oli erikoista, että kokeissa maksimipistemäärät olivat todella alhaisia. Esimerkiksi yhdessä loppukokeessa kolmesta esseestä pystyi saamaan korkeintaan yhdeksän pistettä, joten olin vähän huolissani siitä, miten tiukkoja opettajat ovat arvostelun kanssa. Selvisin kuitenkin hyvin kaikista kursseistani ja olin myös tyytyväinen arvosanoihini.

Kaikki kurssit olivat kuuden opintopisteen laajuisia, paitsi kielikeskuksen espanjan kurssi, joka oli neljän opintopisteen arvoinen. Suoritin vaihdossa loput sivuaineopinnoistani (lukuun ottamatta yhtä kurssia) joista tuli yhteensä 22 opintopistettä.

El parque del Retiro

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Universidad Autónoma de Madrid ei järjestä erikseen orientaatioviikkoa, joten kannattaa olla itse aktiivinen ja kysyä neuvoa, vaikka oman tiedekunnan ORI:sta (Oficina de relaciones internacionales) tai ESN:ltä, mikäli jokin asia mietityttää. Ennen kurssien alkua ESN järjestää tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan muihin vaihtareihin. Suosittelen osallistumaan niihin ja menemään rohkeasti juttelemaan ihmisten kanssa. Siitä johtuen, että Madrid on suurkaupunki, voi olla vaikea tutustua paikallisiin. Sanoisin, että paras tapa tutustua espanjalaisiin on aloittaa harrastus ja Madridissa mahdollisuuksia on paljon. Itse harrastan tanssia ja halusin ehdottomasti jatkaa harrastustani myös vaihdossa. Löysin pari tanssikoulua, joiden tunneilla kävin säännöllisesti ja päädyin jopa sijaistamaan yhtä tanssinopettajaa, kun tämä oli Etelä-Amerikassa pitämässä workshoppeja. Eli kannattaa rohkeasti kokeilla uusia asioita vaihdossa, jos siihen vain on mahdollisuus!

Madridissa alle 26 vuotiaille julkinen liikenne on edullista: 20€ kuukausilippuun sisältyy kaikki vyöhykkeet, eli samalla lipulla pääsee jopa Toledoon asti. Itse olin juuri täyttänyt 26 ja jouduin maksamaan noin 63€ kuussa kahdesta vyöhykkeestä. Jos haluaa tutustua muihin Espanjan kaupunkeihin voi osallistua ESN:n järjestämiin matkoihin tai itsenäisesti matkustaa junalla, bussilla tai blablacarilla (kimppakyytipalvelu). Esimerkiksi pääsiäinen on tärkeä juhla Espanjassa ja perinteiset kulkueet valtaavat kaupungit ympäri maata, joten viikon loman aikana ehtii hyvin tutustua uusiin paikkoihin.

Gran Via

Hintataso Madridissa on korkeampi kuin muualla Espanjassa, mutta ainakin ruoka on edullisempaa kuin Suomessa. Yliopistolla on ruokaloita, joissa voi syödä lounasta, mutta ruoka ei kovin terveellistä, eikä ollut mielestäni hintansa arvoista. Kampuksella on kuitenkin tiloja, joissa on mahdollista lämmittää ruokaa ja syödä omia eväitään. Espanjalaisiin ruoka-aikoihin voi olla hieman vaikea tottua aluksi, sillä lounas syödään vasta kolmen aikoihin ja päivällinen aikaisintaan yhdeksältä illalla. Espanjassa käydään paljon ravintoloissa ja tapaksia löytyy joka paikasta. Mikäli tavernan lattia on täynnä serviettejä on se merkki siitä, että kyseisen ravintolan ruoka on hyvää.

Churroja

Madrid on kaupunkina turvallinen, ainakin itselläni oli aina turvallinen olo liikkuessani keskustassa. On kuitenkin hyvä pitää laukkua silmällä, koska taskuvarkaita on paljon. Vahdin erityisesti laukkuani täydessä metrossa ja kaduilla, kun ihmisiä oli paljon. Tiettyjä alueita on hyvä välttää yöaikaan, esimerkiksi yksin liikkumista Lavapiésin kaupunginosassa. Kuten mainitsin, minulla oli aina turvallinen olo Madridissa, eikä mielestäni ole syytä huoleen. Maalaisjärjellä pärjää hyvin!

La Latinan kaupunginosa

Posted on

Vaihtokertomus, Eötvös Loránd Tudományegyetem (Budapest), lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valmistelut

Aloittaessani unkarin kielen opinnot yliopistolla tiesin jo haluavani lähteä Unkariin vaihtoon. Tutkintoomme kuuluu käynti Unkarissa ja siellä opiskelu esimerkiksi kesäkurssilla, mutta halusin itse opiskella maassa pidempään. Toisen opiskeluvuoteni keväällä päätin sitten vihdoin hakea vaihto-oppilaaksi Budapestiin ja olin hyvin onnellinen, kun minut hyväksyttiin. Olin ainoa hakija laitokseltamme, joten pääsin opiskelemaan Unkariin koko lukuvuodeksi.

Ennen lähtöä kesällä hoidin tärkeimpiä asioita kuntoon. Hankin isomman matkalaukun, eurooppalaisen sairasvakuutuskortin, uuden passin ja kansainvälisen opiskelijakortin. Koska Unkari on myös EU-maa, lähtöön valmistautuminen oli hyvin helppoa. Virallinen hyväksymissähköposti Budapestista tuli vasta elokuussa, jolloin sain täyttää virallisia dokumentteja yliopistoa varten. Liityin myös Facebookissa vaihtariryhmiin ja aloin etsiä itselleni kämppäkaveria, ja löysinkin toisen suomalaisen, joka oli tulossa opiskelemaan samaan kouluun.

Saapuminen

Lähdin vihdoin Budapestiin elokuun viimeisenä päivänä äitini kanssa. Vietimme ensin pientä lomaa tutustuessamme kaupunkiin. Asuimme muutaman päivän hotellissa aivan Sankareiden aukion vieressä ja kävimme katsomassa nähtävyyksiä. Unkarilainen ystäväni näytti meille kaupunkia ja vei meidät Budan linnalle yön pimetessä. Lämpöä oli ainakin 30 astetta ja kesää tuntui riittävän.

Hősök tere (Sankareiden aukio). Kuva: Mirka T.

Minulla ei vielä ollut asuntoa, joten aloitin etsinnän heti ensimmäisenä iltana ja löysinkin asunnon aivan Budapestin keskustasta. Menin katsomaan sitä seuraavana päivänä vuokranantajan kanssa ja asunto oli siltä istumalta minun. Myös tapaamani suomalainen vaihto-opiskelija piti asunnosta ja tuli kämppiksekseni. Vuokra ja muut asumiskulut olivat yhteensä noin 400€/kk kummaltakin, sillä Unkarissa käytetään lämmitykseen (niin pattereihin kuin veteenkin) kaasua ja siitä joutuikin maksamaan talvella enemmän.

Orientaatio

Orientaatioviikolla osallistuin muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa muutamaan orientaatiotilaisuuteen, jossa meille kerrottiin yliopistosta, opiskelusta ja vaihtarijärjestöistä. Myös oma laitokseni, suomalais-ugrilaisten kielten laitos, järjesti pienen tutustumishetken, jossa tapasimme opettajia ja muita opiskelijoita. Isoin yllätys oli, kun astuin rakennukseen sisään ja yhtäkkiä kaikki puhuivatkin suomea. Jopa kirjastonhoitaja puhui meille sujuvaa suomea, vaikka ei sitä omasta mielestään hirveästi osannut.

Muut orientaatiot olivat kuitenkin englanniksi. Virallinen rekisteröityminen tapahtui Erasmus-koordinaattorin luona ja sen jälkeen meidän piti hakea omat tunnuksemme yliopiston järjestelmiin. Salasana piti hakea erillisestä toimistosta ja olikin ensimmäinen hetki, kun ikävöin Suomea. Jonotin omaa salasanaani ja opiskelijakorttiani melkein 5 tuntia! Mietin vieläkin, miksei näitä asioita olisi voinut hoitaa netissä.

Opiskelu

Opiskelin sekä suomalais-ugrilaisella että unkari vieraana kielenä -laitoksella. Unkarin tunnit olivat pelkästään unkariksi, sillä opiskelijat olivat kaikki kotoisin eri maista, joten muita opetuskieliä ei käytetty.

Kursseja oli monia kieliopista kuullun ymmärtämiseen. Opiskelu oli kuitenkin hyvin vapaata ja olimme vastuussa itse omista opinnoistamme. Kursseille ilmoittauduttiin kirjoittamalla nimi paperiin ja ilmestymällä paikalle. Kokeita ei pidetty ja arvosanan sai, jos oli ollut paikalla.

Suomalais-ugrilaisella laitoksella opiskelin sekä suomeksi että viroksi. Siellä opiskelu oli virallisempaa eikä poissaoloja saanut tulla liikaa. Tunteja minulla oli kuitenkin aika vähän ja kevätlukukaudella kävin yliopistolla vain muutamana päivänä viikosta, kun luentoni pakkautuivat samoille päiville.

Suomalais-ugrilaisella laitoksella arviointi oli myös tiukempaa. Suomessa ykkösellä pääsee jo läpi, mutta Unkarissa vasta 2 on hyväksytty. Opiskelu oli kuitenkin hyvin rentoa ja laitos niin pieni, että tutustuimme hyvin toisiimme ja opettajiin.

Eötvös Loránd Tudományegyetem. Kuva: Mirka T.

Elämä Unkarissa

Ensimmäisten viikkojen aikana tunsin olevani edelleen lomalla. Oli vaikea uskoa, että asuin oikeasti Budapestissa eikä minun ollut tarkoitus lähteä kotiin pitkään aikaan. Lähdin usein ulos muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa ja kävimme paljon Erasmus Life Budapestin järjestämissä tapahtumissa ja juhlissa. Ensimmäinen ”ulkomaanmatka” järjestettiin jo syyskuun lopulla, kun lähdimme isolla vaihtariporukalla Serbiaan viikonlopuksi.

Ilmojen kylmetessä piti kuitenkin laittaa jäitä hattuun, kun aloin sairastella paljon. Uusi maa ja uudet virukset alkoivat hyökätä kaikkien vaihtareiden kimppuun ja jäimme jokainen vuoroltamme sängyn pohjalle. Muutaman kuukauden jälkeen alkoi helpottaa.

Myös elämä helpottui ja asioista tuli rutiinia. Opiskelusta ja elämisestä tuli normaalia eikä minulla koskaan ollut minkäänlaista kulttuurishokkia. Budapest on hyvin eurooppalainen kaupunki eikä normaali elämä ollut mitenkään erilaista Suomeen verrattuna. Suomen itsenäisyyspäivänä laitoksellamme pidettiin jopa Suomi100-juhlat ja koulun opiskelijaravintolasta sai makaronilaatikkoa.

Budan linna. Kuva: Mirka T.

Joulukuussa suurin osa tuntemistani vaihto-opiskelijoista lähti takaisin kotiin. Lensin itsekin Suomeen perheeni luokse viettämään joulua, mutta tammikuun alussa palasin taas takaisin Unkariin, omaan kotiini. Budapestista oli tullut kotini. Opintoni jatkuivat helmikuun lopulla ja elin tavallista elämää. Jouduin etsimään uuden kämppäkaverin, jonka löysin tällä kertaa Saksasta.

Keväällä matkustelin paljon. ELB järjesti matkoja Slovakiaan, Tšekkeihin ja Kroatiaan ja olin aina mukana. Pari ystävääni sekä äitini ja siskoni vierailivat myös luonani. Siskoni kanssa kävin kesän alussa pienellä roadtripillä Unkarin eteläosissa. Keski-Euroopassa ollessa on hyvin helppoa matkustella ympäriinsä sillä välimatkat ovat pieniä. Vaihtarireissuille kannattaakin lähteä aina mukaan!

Hyvä tietää

Budapestissa on hyvä ja toimiva julkinen liikenne. BKK:n automaateista saa ostettua halvalla opiskelijalipun, joka on voimassa koko lukukauden! Sen käyttämiseen suositeltiin virallista opiskelijatodistusta, mutta lipuntarkastajille kelpasivat myös kansainväliset opiskelijakortit. Opiskelijatodistuksen sai yliopistolta, mutta se piti uusia joka kolmas kuukausi, joten itse päädyin vain käyttämään kansainvälistä korttia.

Muutenkin hintataso on Unkarissa paljon alhaisempi. Ruoat ja juomat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa, mutta vaatteet, meikit ja muut hygieniatarvikkeet maksavat saman verran kuin Suomessakin. Parhaat ja halvimmat baarit ja ravintolat löytyvät Erzsébet körút -tien varrelta. Tonavan rannalla kaikki on kalliimpaa ja jos haluaa vältellä turisteja, sinne ei kannata mennä.

Asuminen on myös halvempaa ja suomalaiselle löytyy suhteellisen halpoja asuntoja myös ihan keskustasta. Ilmoittautumisen yhteydessä pystyi myös hakemaan huonetta asuntoloista, mutta kuulin niiden olevan aika huonossa kunnossa. Itse päädyin hankkimaan asuntoni ihan yksityiseltä.

Lämpötilat Unkarissa vaihtelevat paljon eri vuodenaikoina. Kesällä on kuuma, yli 30 astetta, mutta talvella menee helposti pakkasen puolelle. Lunta voi myös sataa, mutta se jää harvoin maahan. Yleinen lämpötila talvella on nollan ja viiden asteen välillä.

Jos aikoo matkustaa paljon, pitää olla jonkinlainen matkavakuutus. ELB ainakin vaati sitä osallistujilta. Itselläni oli Suomesta hankittu matkavakuutus koko vuodeksi. Minulla ei myöskään ollut mitään ongelmia oman suomalaisen pankkitilini kanssa. Se kelpasi hyvin ostoksia ja maksuja maksaessa.

Suosittelenkin Budapestia kaikille! Vietin itse siellä loistavan vaihtovuoden ja odotan jo innolla seuraavaa matkaa Unkariin.

Országház (Parlamentti). Kuva: Mirka T.