Vaihtokertomus, Université de Liège, kevät 2017

Liège

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen vaihtoa

Haku vaihtoon lukuvuodelle 2016-2017 alkoi jo vuoden 2016 helmikuussa. Itse hain vaihtoon kevätlukukaudelle 2017, joten aloitin hakuprosessin jo vuotta ennen lähtöäni. Hakuprosessi oli monivaiheinen. Sain valita kolme eri yliopistoa, joihin hakisin. Päädyin lopulta hakemaan Liègeen ja Brysseliin, joista ensimmäiseen pääsinkin. Hakuprosessiin kuului sekä Mobility Onlinen että kohdeyliopiston oman hakemuksen täyttö. Mobility Onlineen ladataan muun muassa motivaatiokirje, hyväksytään vaihtoon lähdön ehdot ja täytetään learning agreement, josta käy ilmi, mitä kursseja opiskelija mahdollisesti suorittaa vaihdossa. Lopullinen versio learning agreementista on ladattava palveluun vielä vaihdon jälkeen. Mobility Onlinen täytön kanssa kannattaa olla ajoissa ja huolellinen. Palvelussa täytetään muun muassa myös Erasmus-apurahan ehdot. Sain tietää, että minut on hyväksytty Liègen yliopistoon maaliskuun alussa. Hyväksymisen jälkeen minun oli täytettävä vielä kohdeyliopistoni oma hakemus, allekirjoituttaa se Helsingin yliopistossa ja lähettää se takaisin Liègen yliopistoon. Hakemukseen oli liitettävä lisäksi kielitodistus sekä opintosuoritusote. Liikkuvuuspalvelut toimittavat vaihtoon lähtevälle apurahan ehtojen hyväksymisen jälkeen vielä Student Exchange Certificaten eli vaihtoaikatodistuksen, josta käy ilmi muun muassa vaihto-ohjelma sekä vaihtoaika. Todistus oli oltava mukana ilmoittautuessa kohdeyliopistoon ja myös Kela vaatii sitä tukien maksamiseen. Ennen vaihtoon lähtöä on myös suoritettava Erasmus+ OSL kielitasotesti koskien sitä kieltä, jota opiskelija käyttää opinnoissaan kohdemaassa. Testi suoritetaan vaihtoa ennen ja sen jälkeen. Koko hakemusprosessin lisäksi oli hankittava tietysti myös vakuutus, jonka itse otin toistaiseksi jatkuvalla sopimuksella, sillä vaihdon päättymisen ajankohta ei ollut vielä tarkkaan selvillä sekä lähettää Kelaan hakemukset opintotuesta.

Liège
Vietin ikimuistoisen kevätlukukauden 2017 vaihto-oppilaana Liègessä, Belgian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa.

Saapuminen Liègeen – käytännön asiat

Näin jälkeenpäin ajateltuna alkubyrokratia yliopiston kanssa ei tuntunut ylivoimaiselta. Koulun sivuilta löytyivät selkeät ohjeet, mitä tuli tehdä heti saapumisen jälkeen. Ensin kävin ilmoittautumassa Erasmus-toimistoon yliopistolle, jossa esitettiin vaihtoaikatodistus ja jossa vaihto-opiskelijat saivat opiskelijakortit. Learning agreementista keskusteltiin koordinaattorin kanssa erikseen sovitussa tapaamisessa. Erasmus-toimistosta annettiin mukaan todistus, joka piti viedä mukanaan ulkomaalaisten toimistoon. Toimistoon on ilmoittauduttava, mikäli viettää yli kolme kuukautta Belgiassa. Siellä oli käytävä esittämässä passi ja Kela-kortti, kertomassa niin Belgian kuin Suomen yhteystiedot sekä toimitettava heille koulun antama todistus, kaksi tuoretta passikuvaa sekä 11 euroa. Myöhemmin samalla viikolla myös poliisi kävi tarkistamassa oven takana, että annettu osoite piti todella paikkansa. Toimistoon oli mentävä yhtä lailla vaihdon lopussa ilmoittamaan lähdöstä. Liègen yliopiston Erasmus-toimiston työntekijät olivat todella auttavaisia ja tekivät parhaansa vaihto-opiskelijoiden eteen ja heidän apuaan on hyvä käyttääkin mieltä askarruttavissa asioissa. Opiskelijajärjestö ESN myi vaihto-opiskelijoille myös omia opiskelijakorttejaan kymmenen euron hintaan. Kortilla pääsi usein ilmaiseksi heidän järjestämiinsä juhliin tai sai alennuksen yhteisistä matkoista. Lisäksi järjestö jakoi opiskelijoille belgialaiset SIM-kortit, joihin pystyi lataamaan eri hintaisia paketteja Orange-nimisessä liikkeessä.

Asuminen

Olin ottanut jo hakuprosessin alussa selvää yliopiston tarjoamista opiskelija-asunnoista, joihin kuului oma huone sekä suihku, joka jaettiin toisen henkilön kanssa. Vessa ja keittiö olivat yhteisiä useamman opiskelijan kesken. Opiskelija-asunnot sijaitsivat Sart-Tilmanissa 10 kilometrin bussimatkan päässä keskustasta. Täytin Liègen yliopiston sivuilla yksinkertaisen hakulomakkeen ja sain pian tietää saaneeni huoneen asuntolasta. Asunnon hankkiminen tuntui hyvin yksinkertaiselta… kunnes noin kuukautta ennen lähtöäni aloin miettiä asiaa tarkemmin. Kohdeyliopistoni järjesti vaihto-oppilaille tutoreita ja sitä kautta olin tutustunut erääseen paikalliseen opiskelijaan jo ennen lähtöäni. Tutoria haettiin täyttämällä lyhyt lomake yliopiston nettisivuilla. Oma tutorini kehottikin minua vielä etsimään asuntoa keskustasta, lähempää omaa koulurakennustani ja muita aktiviteetteja, sillä vaikka yliopiston asuntola sijaitsikin luonnonkauniissa paikassa, lähellä metsiä ja mukavia lenkkeilymaastoja, se oli sijainniltaan myös aika syrjässä. Iltamyöhään Sart-Tilmaniin ei edes kulkenut busseja keskustasta. Aloitin siis asunnon etsimisen uudestaan. Löysin facebookista paljon ilmoituksia vuokrattavista huoneista, joita kutsutaan nimellä ”kot”. Usein kyseessä oli huone, johon kuului oma tai muiden samassa rakennuksessa asuvien opiskelijoiden kanssa jaettava kylpyhuone, wc ja keittiö. Loppujen lopuksi löysin sivulta www.student.be ilmoituksen kahdesta vuokrattavasta huoneesta kolmikerroksisen asunnon ylimmästä kerroksesta. Muut kerrokset kuuluivat kolmihenkiselle perheelle. Suomesta oli lähdössä Liègeen vaihtoon samaan aikaan toinen ranskanopiskelija ja vuokrasimme asunnon yhdessä. Solmimme sopimukset sähköpostitse, maksoimme asunnosta takuuvuokrat (yhden kuukauden vuokra) etukäteen ja vuokranantaja tarjoutui hakemaan meidät autolla juna-asemalta. Asunto oli näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä ja pieniä vesi-ongelmia lukuun ottamatta toimiva. Meillä oli omat huoneet ja jaoimme keittiön, wc:n ja suihkun keskenämme. Kouluun ja keskustaan oli noin vartin kävelymatka, joten sijainti oli mielestäni todella hyvä. Myöhemmin vierailin vielä yliopiston asuntolassa ja olin iloinen, etten ollut tyytynyt helpoimmalta tuntuvaan ratkaisuun, sillä vuokraamani asunto oli mielestäni paljon kotoisampi ja rauhallisempi.

Opinnot

Heti opintojeni alussa sain huomata, että päivitetyn kurssitarjonnan perusteella en voinut ottaa melkein mitään suunnittelemiani kursseja. Learning agreement siis muuttui melkoisesti alkuperäisestä. Saimme pari viikkoa aikaa käydä kokeilemassa eri kursseja ennen lopullista valintaa. Valitsin kuusi viiden opintopisteen kurssia, jotta saisin kokoon 30 opintopistettä. Opintojen alussa järjestettiin myös pakollinen ranskankielen tasokoe kaikille, jotka opiskelivat ranskaksi. Tason perusteella opiskelijat jaettiin ranskan iltakursseille, joihin sai halutessaan osallistua. Mitä opetukseen tuli, tyyli oli aika erilainen kuin Suomessa. Opettajat luennoitsivat luokkahuoneen edessä ja opiskelijat kirjoittivat ylös kuulemansa. Mitään lisämateriaalia, kuten powerpoint-esityksiä tai oppikirjoja ei juurikaan käytetty. Aluksi tuntui vaikealta keskittyä kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan vieraalla kielellä, mutta ajan kanssa huomasin saavani enemmän ja enemmän muistiinpanoja ylös luennoilta. Kaiken kaikkiaan opiskelu tuntui kuitenkin haastavammalta Liègen yliopistossa kuin Helsingissä ja kokeista oli vaikeampi saada hyviä arvosanoja. Koulupäivät eivät olleet hirveän pitkiä, tosin yhden kurssin luentoja järjestettiin myös lauantaisin, joten vietin useampana lauantaina neljä tuntia kuuntelemassa sarjakuvahistorian luentoa. Osallistuin vaihdossa ollessani ensimmäistä kertaa myös suulliseen kokeeseen, joiden pitäminen on Belgiassa ihan tavallista. Siitäkin selvittiin, vaikka jännittäväähän se oli. Osassa kursseista oli kokeen lisäksi kirjallinen työ, mutta pääosin arvosanan määritti loppukokeen tulos. Koekausi kesti toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun, jolloin siis opetusta ei enää järjestetty, vaan opiskelijat keskittyivät lukemaan tentteihin.

Vapaa-aika ja vinkkejä lähtijälle

Kun mietin Liègessä viettämääni vapaa-aikaa, päällimmäisenä mieleeni nousee matkustelu. Vierailin ystävieni kanssa Belgian eri kaupungeissa, kuten Bruggessa, Namurissa, Gentissä ja Brysselissä. Toki Liègestäkin löytyy paljon nähtävää, mutta kannattaa kuitenkin hyödyntää tilaisuus matkustaa helposti ja edullisesti junalla eri puolelle Belgiaa. Myös muihin maihin pääsee helposti. Lukukauden alussa Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös matka Ranskan Strasbourgiin. Se oli hyvä tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin ja siellä tapasinkin suurimman osan niistä ihmisistä, joiden kanssa vietin aikaa vaihtokaudella. Matkustin erään ystäväni kanssa junalla myös Pariisiin ja Haagiin. Belgian kaupungeista pidin erityisesti Gentistä, jossa vierailin kaksi kertaa sekä Bruggesta. Ne ovat täynnä ihania vanhoja kortteleita ja värikkäitä rakennuksia. Joki virtaa molempien kaupunkien halki, kuten Liègessä.

Matkustelun lisäksi vietin aikaa ystävieni kanssa. Istuimme kahviloissa ja baareissa, kävimme syömässä, kiipesimme Beuren-vuoren huipulle ihastelemaan näkymää Liègen kaupungista tai vain kävelimme Meuse- joen rannalla. Joka sunnuntai Liègessä järjestetään valtavat markkinat, joita kutsutaan nimellä la Batte. Kahden kilometrin mittainen markkina-alue Meusen varrella täyttyy puolelta päivin myyjistä ja asiakkaista. Markkinoilta löytyi vaikka mitä: hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, laukkuja, elektroniikkaa, eläimiä jne. Kävin siellä joka sunnuntai ostamassa seuraavan viikon vihannekset ja hedelmät, joita sai usein halvemmalla kuin kaupasta sekä vain nauttimassa vauhdikkaasta tunnelmasta.

Vaihtokauteni ei olisi ollut niin mahtava ilman niitä ihmisiä, jotka tapasin siellä ja joiden kanssa vietin aikaa. Liègen yliopiston Erasmus-tiimi ja opiskelijajärjestö ESN järjesti jo heti alusta alkaen paljon toimintaa, kuten juhlia, kulttuuritapahtumia ja yhteisiä matkoja, jotka helpottivat toisiin opiskelijoihin tutustumista. Loppujen lopuksi tutustuin enemmän muihin Erasmus-opiskelijoihin kuin paikallisiin, mutta puhuin suurimman osan kanssa kuitenkin ranskaa senkin takia, että heistä moni tuli ranskankielisestä maasta. Läheisin belgialainen ystäväni oli oma tutorini, jonka kanssa vietin myös aikaa. Hän esitteli minulle Liègen parhaimmat kahvilat ja kertoi, mistä löytää herkullisimmat ranskalaiset ja gaufret eli belgialaiset vohvelit. Jos kohdeyliopisto antaa mahdollisuuden saada paikallinen opiskelija tutoriksi kehotan hyödyntämään tilaisuuden, sillä sitä kautta voi löytää myös uuden ystävän.

Loppuun minun on mainittava vielä eräs seikka, joka yllätti minut ja monet muut vaihto-oppilaat. Nimittäin roskien lajittelu. Liègessä ja monessa muussa Belgian kaupungissa jokaiselle alueelle on määrätty tietty päivä, kun roskat sai viedä ulos. Minun korttelissani se tarkoitti sunnuntaita kello 20.00 jälkeen, sillä roska-auto tuli hakemaan kadulle jätetyt säkit pois maanantai-aamuna. Roskapusseiksi eivät käyneet mitkä tahansa pussit, vaan ne oli ostettava kaupasta. Säkkejä oli kahdenlaisia, sinisiä ja keltaisia. Siniseen sai laittaa pääasiassa tyhjät kartonkipakkaukset, muovipullot, lasipurkkien kannet ja tölkit, kun taas keltaiseen menivät kaikki loput. Biojätettä ei esimerkiksi ollut erikseen. Roskapussit olivat lisäksi aika tyyriitä. 10 eurolla sai 10 pussia ja niitä piti pyytää erikseen kaupan kassalta. Aluksi systeemi tuntui oudolta ja pari kertaa roskien vienti taisikin unohtua niin, että joutui odottamaan taas uudestaan viikon ennen kuin ne sai viedä ulos, mutta niin vain belgialaisestakin tavasta tuli osa arkipäivää.

Vaihtokertomus, La Sapienza Università di Roma, kevät 2016

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Olin Erasmus-vaihdossa Rooman La Sapienzan yliopistossa kevätlukukauden 2016. Hain vaihtoon fuksikeväälläni vuonna 2015 eli noin vuotta ennen vaihtokohteeseeni lähtöä. Helsingin Yliopiston varmistus vaihtoon pääsystäni tuli nopeasti.  Hakemusasiat vaihtoyliopistoni La Sapienzan kanssa ajoittuivat lokakuulle, jonka jälkeen jäin odottamaan varmistusta. Kun tätä ei tammikuussa vielä kuulunut, otin yhteyttä La Sapienzan liikkuvuuspalveluihin, jonka jälkeen sain nopeasti tiedon vaihtoni hyväksymisestä muutama viikko ennen lentoani Roomaan.

Ennen vaihtoon lähtöä sain sähköpostia La Sapienzan liikkuvuuspalveluista niiden järjestämästä Welcome Daysta sekä ensimmäisten päivien ohjelmasta, johon kuului muihin vaihtareihin tutustumisen lisäksi italian kielen tasotesti sekä tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Sain myös paikallisen tuutorin eli buddyn, jonka kanssa vaihdoimme sähköpostia ennen saapumistani Italiaan.

Ensikosketus yliopistoon

Saavuin Roomaan helmikuisen viikon alussa, jolloin minulla oli muutama päivä aikaa asettua uuteen kotiini, hankkia puhelinliittymä sekä löytää reitti yliopistolle. Yliopiston järjestämä Welcome Day oli torstaina, jonka jälkeen seuraavalla viikolla järjestettiin kielitasotesti ja tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Yliopistolle kirjautuminen hoitui siinä samalla.

Päivitin helmikuussa myös minulle sopivat kurssit minulle ohjatun professorin kanssa, joka allekirjoitti Learning Agreementiin tehtävät muutokset. Kurssikuvaukset olivat tarkentuneet sen jälkeen, kun olin tehnyt alkuperäisen Learning Agreementin hakuprosessin aikana syksyllä 2015. Lisäksi osan valitsemieni kurssien aikataulut olivat muuttuneet.

Tapasin ensimmäisen viikon aikana buddyni, joka osoittautui suureksi avuksi sekä yliopistoon että italialaiseen yliopistoelämään tutustumiseen ja käytännön asioiden selvittämiseen. Kielikurssini oli tarkoitus alkaa seuraavalla viikolla, ja muiden kurssieni kolmannella viikolla saapumispäivästäni. Italialaiseen tapaan näitä aloituspäiviä kuitenkin siirrettiin, ja täten ensimmäinen kuukauteni Roomassa kului yliopiston alkuorientaatiopäivien lisäksi tutustumalla kaupunkiin ja italialaiseen elämäntapaan muiden vaihtareiden seurassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Italiassa ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille maahan saapumisesta. Jokainen maassa asuva tarvitsee verotunnuksen, joka on nimeltään codice fiscale. Sitä voi hakea Italian suurlähetystöstä ennen vaihtoon lähtemistä. Tein näin ja sain numerosarjan, jonka otin mukaan lähtiessäni vaihtoon. Lähdin vaihtoon tietämättä tulevan Rooman-kotini osoitetta, joten kotiini Suomessa postitettiin myöhemmin keväällä Roomassa valmistettu kortti, jossa lukee henkilötietoni sekä codice fiscale-numeroni. Siskoni toi kortin luokseni Roomaan myöhemmin keväällä, mutta itse korttia ei kysytty missään yhteydessä puoli vuotta kestäneeni vaihtoni aikana. Codice fiscale-numerosarjan pystyi saamaan myös yliopistolta orientaatioviikon aikana, ja myöhemmin sen olisi voinut saada myös viranomaisilta.

La Sapienzalla oli vaihtareille omat sivut, joihin vaihtohakemusprosessin aikana kirjattiin omat henkilötiedot. Yliopistoni kirjasi minulle vaihtoni alettua näille sivuille eri codice fiscalen kuin minkä olin saanut Italian suurlähetystöltä Suomessa. Yritin selvittää asiaa sähköpostitse, saamatta asiaan kunnon vastausta, ja täten minulla oli vaihtoni aikana kaksi verotunnusta.

Kielitaito

Italiassa suurin osa yliopistokursseista tarjotaan italiaksi ja vaihto-opiskelijoilta odotetaan usein sujuvaa italian kielen taitoa. La Sapienzan yliopiston humanistisella tiedekunnalla ei ollut juurikaan kurssitarjontaa englanniksi, mutta joillakin toisilla laitoksilla, kuten kauppatieteiden laitoksella oli. Suoritin kaikki kurssini italiaksi, ja ennen vaihtoani olin lukenut lukion oppimäärän lisäksi B1-tason kursseja yliopistolla.

Suosittelen lämpimästi kaikkia Italiaan vaihtoon lähteviä opiskelemaan ennen lähtöä italian kieltä, sillä jo alkeilla pääsee lähemmäksi italialaista kulttuuria ja arkea. Suurissa kaupungeissa puhutaan englantia, mutta italialaisiin tutustuu parhaiten puhumalla heidän äidinkieltänsä. Italialaiset ovat usein myös innokkaita auttamaan ulkomaalaisia italian kielen kanssa, joten kannattaa rohkeasti alkaa puhumaan heti vaihdon alusta asti italiaa – vaikka sitten vielä vasta alkeita.

 Asuminen

Italiassa suosittu tapa hankkia opiskelija-asunto on etsiä se paikan päällä. Vaihtoyliopistoni ei tarjonnut asuntolamajoitusta. Tyypillinen asumismuoto opiskelijalla Italiassa on soluasunto, jonka vuokra maksetaan osin tilisiirtoina sekä osin käteisellä vuokranantajalle. Vuokrataso huoneesta soluasunnossa Roomassa oli vaihtoni aikana noin 400–500 euroa kuussa. Viralliset vuokrasopimukset kestävät tyypillisesti vähintään kuusi kuukautta, jonka lisäksi asukas maksaa etukäteen takuusumman.

Löysin majoitukseni noin kuukautta ennen vaihtoon lähtöäni airbnb-sivustolta. Asuin kolmen hengen solussa 20 minuutin päässä yliopistolta sekä noin 40 minuutin päässä Rooman keskustasta julkisilla kuljettuna. Asuinalueeni oli turvallinen ja täydet palvelut sisältävä kerrostaloalue, josta voidaan katsoa alkavan Rooman lähiöt. Asuin 15 minuutin kävelymatkan päässä Tiburtinan juna- ja metroasemalta, joiden lisäksi bussiyhteydet yliopistolle sekä keskustaan olivat hyvät. Bussit kulkevat Roomassa myös arkisin kellon ympäri, ja liikkuminen julkisilla yöaikaan oli kokemukseni mukaan aina turvallista. Asunnot Italiassa eivät ole hyvin lämmitettyjä, eikä asumassani asunnossa ollut ilmastointia. Tämän takia huhtikuun alkuun saakka illat ja yöt olivat viileitä, kun taas kesä oli läkähdyttävän kuuma. Sain lainata kesällä päivisin töissä käyvän kämppikseni tuuletinta, jonka avulla jaksoin opiskella kesän kuumimman jakson aikana.

La Sapienzan päärakennus

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihtoni aikana sivuainettani taidehistoriaa, jonka lisäksi kävin vaihtareille suunnatun italian kielikurssin. Suorittamani kurssit olivat taidehistorian maisteritason kursseja, jotka vastasivat mielestäni Helsingin yliopiston sekä aine- että syventäviä opintoja. Lähdin vaihtoon kandin tutkintoni aikana, ja vaihtokohteessa minulle selvisi, että taidehistoria eli la storia dell’arte, jota La Sapienzalla opiskelin, oli maisteriopiskelijoiden oppiaine. Kandivaiheen taidehistorian opiskelijoille taidehistoriaa tarjottiin nimityksellä studi storico-artistici. Päätin kuitenkin opiskella jo valitsemani kurssit. Vaikka ne olivat haastavia, olivat ne myös erittäin antoisia.

Valitsemani kurssit oli toteutettu pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa: professori johti luentoja diaesityksen tukemana, jonka lisäksi opiskelijat osallistuivat luennon kulkuun omilla kysymyksillään. Suomalaisesta opiskelutyylistä poiketen professorit esittivät myös runsaasti kysymyksiä opiskelijoille, joihin he odottivat hyvin argumentoituja vastauksia.

Yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden suhde poikkeaa suomalaisesta, joka näkyy esimerkiksi siinä, että kaikkia henkilökunnan jäseniä teititellään ja puhutellaan arvonimillä kuten professore ja professoressa. Opetushenkilökunta saattoi myös aloittaa ja lopettaa luentonsa miten halusivat, eikä heiltä odotettu pahoitteluita myöhästelyynsä. Erääseen tenttiin odotimme laitoksen käytävällä pari tuntia, kunnes kurssin professori saapui ja tenttitilaisuudet pystyivät alkamaan.

Kurssien suoritustapa erosi täysin Suomessa opitusta, sillä millään kurssilla ei palautettu kirjallisia töitä. Kurssit päättyivät sen sijaan suullisiin tentteihin, joissa arvioitiin opiskelijan osaaminen koko kurssin aiheesta. Koska olin vaihdossa kevätlukukauden, sijoittuivat tentit ajallisesti kesä- ja heinäkuulle. Tenteissä professori tai hänen assistenttinsa esitti kysymyksiä kuulusteltavalle kurssin aiheesta luentosalin eteen sijoitetun pöydän ääressä. Ajallisesti tentit kestivät noin viisitoista-kaksikymmentä minuuttia. Tentteihin ilmoittauduttiin intra-alustan kautta, jonka jälkeen tenttiä varten piti tulostaa lomake, johon professori kirjoitti tentistä saadun arvosanan sekä allekirjoituksensa kuulustelun jälkeen. Kokeet arvostellaan numeroasteikolla 18–30, joista 18 on kokeen läpäisevä arvosana. Numeroina arvoituna 30 on paras arvosana, jonka lisäksi kokeesta voi saada kirjoitusasusta riippuen 30 cum laude tai 30 e lode eli erinomaisen arvosanan.

Parasta suorittamissani kursseissa olivat niiden sisältämät monet ekskursiot Rooman sekä Lazion alueen museoihin ja kirkkoihin, joissa tutustuimme paikan päällä luennoilla käsittelemiimme aiheisiin ja teoksiin.
Tentteihin ilmoittautumiseen tarkoitetun intrasivuston lisäksi vaihtoyliopistollani ei ollut sähköpostilistoja tai muita alustoja, joilla olisi ilmoitettu opiskeluun liittyvistä asioista. Tietoa tärkeistä käytännön asioista, kirjalistoista sekä ekskursioiden ajankohdista sai tietää joko laitoksen seinille ilmestyneiltä lomakkeilta tai muilta opiskelijoilta, jotka olivat keskustelleet yliopiston henkilökunnan kanssa. Tämä loi epävarmuuden tunnetta opintoihin, mutta niin vaihtarit kuin paikalliset opiskelijat olivat samassa veneessä yliopiston takkuavan informaation kanssa. Epävarmuus ja tilanteiden muuttuva luonne kasvattivat niin kärsivällisyyttä kuin opettivat ottamaan rennomman asenteen asioihin, jotka lopulta aina kuitenkin järjestäytyivät.

Rooma Vatikaanin kupolista katsottuna

Arki, matkustaminen ja vapaa-aika

Varsinaista opiskelijaelämää, sellaisena kuin me sen Suomessa ymmärrämme, ei Italiassa ole, sillä Italiassa ei ole osakuntia eikä ainejärjestöjä. Vaihtoyliopistoni järjesti kevätlukukaudeksi saapuville vaihtareille helmikuussa Welcome Dayn, jossa tutustuin muihin vaihto-opiskelijoihin, joista sain läheisiä ystäviä.

La Sapienzalla oli jonkin verran harrastustoimintaa sekä aktiivinen vaihtareille suunnattu opiskelijajärjestö Erasmus Student Network (ESN), jonka järjestämissä tapahtumissa, bileissä ja retkillä tutustui hyvin muihin vaihtareihin sekä kansainvälisiin opiskelijoihin. Osallistuin ESN:n kautta muun muassa viikonloppumatkalle kauniiseen Emilia-Romagnan alueeseen.

Rooma on inspiroiva kaupunki monine mahdollisuuksineen. Kaupungissa on valtavasti ravintoiloita, baareja sekä paikkoja viettää aikaa. Taiteen ja kulttuurin ystävälle kaupunki on mielestäni yksi maailman parhaista. Lisäksi Rooman yöelämä on hauskaa ja jatkuu aina aamun sarastukseen saakka. Sijaintinsa vuoksi Roomasta pääsee matkustamaan sujuvasti ympäri Italian niemimaata, ja itse laskin yöpyneeni kymmenessä muussa kaupungissa vaihtoni aikana. Junaliput ovat Italiassa edullisia ja rataliikenne toimii yllättävän ajallaan verrattuna muuten verkkaiseen italialaiseen elämäntapaan.

Kotiinpaluu

Kesän tenttien jälkeen matkustin viikon verran yksin Italiassa ja aloin hiljalleen hyvästellä vaihtoani sekä toista kotikaupunkiani Roomaa. Vaihtoystävien hyvästely oli haikeaa, mutta yhteydenpito ei pääty, vaikka vaihdolla onkin loppunsa. Vaihtolukukauteni Roomassa oli korvaamaton aika elämästäni, jonka päätyttyä palasin Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Korea University, lukuvuonna 2014-2015

Itä-Aasian tutkimuksen opiskelija

Vietin vuoden vaihdossa Korea Universityssä Soulissa. Olin Itä-Aasian tutkimuksen pääaineopiskelija, ja olin jo etukäteen opiskellut kieltä useamman vuoden. Olin myös käynyt Koreassa useita kertoja eri pituisilla lomamatkoilla, ja viettänyt lomilla aikaa maassa sekä yksin, tuttujen, että vieraiden opiskelijoiden kanssa; lisäksi olin jo matkustanut maassa Soulin ulkopuolella. Näistä syistä koin jo etukäteen vaihdon olevan enemmän tai vähemmän samanlaista kuin koulunkäynti Suomessa. Toisaalta minua myös pelotti ajatus siitä, että en viihtyisi, tai että vaihtoni ei olisi ”yhtä hyvä” kuin mitä olin kuullut muilta opiskelijoilta ja kuvitellut eri maissa käyneiden vaihtareiden blogien ja valokuvien perusteella.

Asuminen

Olin päättänyt, että en hakeutuisi koulun dormiin, sillä dormin säännöt (kotiintuloaika, ruoka- ja juomakiellot tuntemattomien kanssa jaetuissa huoneissa jne.) eivät miellyttäneet. Olen asunut vuosia soluissa joissa en viihtynyt, ja ajatus yhden pienen huoneen jakamisesta kammotti. Tästä syystä hakeuduin koulun lähellä sijaitsevaan ”yksityiseen dormiin” (ei koulun vuokraama), jossa sain oman huoneen ja oman kylppärin. Päätös oli hyvä, mutta vuokran kalleuden takia muutin kevätlukukauden ajaksi asumaan koulussa tapaamani amerikkalaisen tytön kanssa kaksioon.

Opiskelu ja opetus

Koulunkäynti ei mielestäni ollut lainkaan haastavaa – päinvastoin, kurssit Koreassa tuntuivat helpommilta kuin Suomen lukiossa, eikä kyse ollut vain sattumalta syksyn kursseista, sillä meno jatkui yhtä helppona keväällä. Tämä yllätti minut, eikä kurssien yksinkertaisuuden takia tuntunut kummallisemmalta käydä koulussa aamuyhdeksästä iltakuuteen.

Vaihdossa kaksi suurinta ongelmaa, joihin törmäsin kerta toisensa jälkeen, liittyivät opetuskieleen ja ulkomaalaisten kohteluun.

Opetuskieli ilmaistiin yleensä kurssivalikoiman yhteydessä, ja kohtalainen määrä kursseista eri pääaineissa oli englanniksi. Opettajat kuitenkin saattoivat koska vain vaihtaa kieltä. Tätä tapahtui lähes kaikilla kursseilla, jos opettaja ei ollut ulkomaalainen tai viettänyt useita vuosia opiskelemassa ja opettamassa ulkomailla. Kurssi merkitään englanninkieliseksi, koska korealaiset oppilaat tarvitsevat tietyn määrän englanniksi opetettuja kursseja valmistuakseen – mutta kurssin alkaessa opettaja (ehkä) ilmoittaa vetävänsä kurssin koreaksi. Jos joku uskaltautuu valittamaan, opettaja yleensä käskee kyseistä oppilasta löytämään jonkin toisen kurssin eli potkii oppilaan kurssilta, tai on kokonaan huomioimatta opiskelijan valituksia. Jos oppilas ei kielen takia pärjää tunnilla, se on siis hänen oma ongelmansa. Itselleni näin kävi useamman kerran. Syksyllä pystyin osallistumaan kurssille, koska tenttikirjat ja tentti olivat englanniksi, mutta keväällä yksi opettaja kehotti minua vaihtamaan kurssia (kaiken lisäksi kurssien vaihtamisen sallivan ”add-drop”-viikon lopulla, minkä takia jouduin anelemaan toisen kurssin opettajaa päästämään minut täydelle kurssille), ja toinen osoitti ”huolensa” assistentilleen, joka sitten kertoi minulle. Kyseinen avustaja oli itse korealainen, mutta valitteli kanssani opettajien päätöstä vaihtaa kieltä, sillä oli itsekin ilmoittautunut kurssille koska halusi opetusta englanniksi. Etenkin koreaa osaamattomille vaihtareille vastaava säätö on varmasti stressaavaa; minulle se jätti vain pahan maun suuhun.

Ulkomaalaisia korealaiset kohtelevat yleensä hyvin, vaikka maassa onkin kovin jyrkkä käsitys siitä, että kaikki ulkomaalaiset ovat jokseenkin alempiarvoisia tai paikalla viedäkseen korealaisten työt – ajatus, joka perustuu historialliseen uskomukseen korealaisista ”yhtenä kansana”, ja jota vielä 70-80-luvun matkustuskiellot ovat vahvistaneet. Kouluissa (ja joskus työpaikoillakin) on kuitenkin selvää, että ulkomaalaisia opiskelijoita otetaan pönkittämään koulujen statusta. Vaihtoni aikana vaihtareille ei kerrottu koulun yleisistä tapahtumista, harrastusklubien esiintymispäivistä (jolloin olisi voinut tutustua ja sitten osallistua niiden toimintaan), jne. Vaihtareille järjestetty KUBA-tuutorointi perustui oletukseen siitä, että tuutorit pääsevät harjoittelemaan englantia, ja kaikki ulkomaalaiset haluavat ryypätä. KUBA-tapahtumista 99% oli pelkkää alkoholilla läträämistä, eikä vaihtareille juuri järjestetty mahdollisuuksia tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Syksyllä, kun vielä osallistuin joihinkin tapahtumiin, tulivat tuutorit paikalle aluksi, ja kun lasku oli maksettu, he katosivat keskenään paikalta jättäen vaihtarit touhuamaan keskenään. Olisin halunnut tutustua korealaisiin opiskelijoihin, mutta KUBA:n kautta tällaista mahdollisuutta ei ollut, ja kursseilla paikalliset opiskelijat pääasiassa välttelivät minua, sillä eivät uskaltaneet puhua englantia; kun he kuulivat, että puhun koreaa, he eivät uskaltaneet puhua kanssani, koska pelkäsivät etten ymmärrä tarpeeksi. Ryhmätöitä tehdessä sain pääasiassa hoitaa käännökset tai lopullisen esitelmän englanninkielisten osuuksien ääneen puhumisen, huolimatta yrityksistäni puhua ja osallistua.

Vaihtovuoden tavoitteeni tutustua ja saada korealaisia kavereita ei siis toteutunut lainkaan. Vietin suuren osan ajastani yksin, sillä vaihto-oppilaat pääasiassa juhlivat. Koulunkäynnin puolesta kuitenkin onnistuin tavoitteissani hyvin, sillä sain loppujen lopuksi suoritettua puolet maisterintutkinnon kursseista ja pääsin keväällä advanced-tason kielikursseille. Sain myös gradun kyselylomakkeen tehtyä vaihdon aikana, mistä luonnollisesti oli hyötyä Suomeen palattuani.

Vaikka koen, että vaihtovuoteni oli loppujen lopuksi huono kokemus josta ei jäänyt käteen paljoa positiivista, se auttoi minua ymmärtämään enemmän itsestäni ja odotuksistani, ja loi lomamatkailua syvemmän käsityksen Koreasta ja korealaisista. Valmistumisen jälkeen olenkin palannut Koreaan opiskelemaan.

Hokkaidon yliopisto, lukuvuonna 2015-2016

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymistiedon Hokkaidon yliopistosta syyskuussa alkaviin opintoihin huhtikuussa. Hakemusten palauttaminen viisumia ja asuntolaa varten alkoi heinäkuussa sähköpostin välityksellä. Kommunikointi yliopiston päästä oli nopeaa ja järjestelmällistä sekä ohjeistus erittäin riittävää. Koska vaihto-ohjelmani (JLCSP -ohjelma) on tarkoitettu japanin pääaineopiskelijoille, kaikki kommunikointi hoidettiin pääasiassa japaniksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopisto määräsi jokaiselle vaihto-oppilaalle oman tuutorin, jonka tarkoitus oli opastaa vaihto-opiskelijaa kohdemaan byrokratiassa ja varmistaa, että jokainen tarpeellinen virastoasia tuli suoritettua. Tuutori ei välttämättä ole japanilainen. Oma tuutorini oli kiinalainen, joka osasi sujuvasti englantia, mutta jonka japani oli vaatimattomampaa kuin omani. Tämä oli lievä pettymys, sillä kaikki toimenpiteet hoituivat virastoissa japaniksi eikä näin oman kielitaitoni tullessa vastaan ollut ketään, jolta olisin voinut hakea apua. Kielikompurointia lukuun ottamatta tuutorini hoiti kaikki asiat niin mallikkaasti, ettei minun pitänyt muuta tehdä kuin seurata häntä virastosta toiseen. Virastokierrokseen kuului mm. japanilaisen pankkitilin avaaminen, rekisteröityminen paikalliseen virastoon (区役所), kansallisen sairasvakuutukseen rekisteröityminen sekä ilmoittautuminen yliopistolle. Tuutorin avustuksen ollessa riittämätön kannattaa ystävystyä muiden vaihtareiden kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Alkubyrokratiasta ei kuitenkaan tarvitse ottaa turhaa stressiä, sillä yliopistolla oli ainakin omana vuonnani step by step -ohjeet saapuville opiskelijoille.

Puhelinliittymän avaaminen voi olla haastavaa, sillä monet operaattorit tarjoavat nykyään kytkykauppoja, jossa on ostettava uusi puhelin sekä sitouduttava liittymään ainakin vuodeksi. Liittymän sulkemisesta vuoden sisällä seuraa rangaistusmaksu. Moni vaihto-opiskelija päättikin jättää liittymän avaamatta ja sen sijaan osti paikallisissa tavarataloissa myytävän prepaid-data-kortin, jolla pystyi käyttämään (joskus hidasta) internetiä puhelimessa.

Asuminen

Oman rauhan ja Sapporon Helsinkiä edullisemman hintatason vuoksi päätin hakea omaa asuntoa. Asunto löytyi helposti ottamalla yhteyttä opiskelijakuntaan (Seikyou, 生協 englanniksi CO-OP) josta minut ohjattiin opiskelijoille tarkoitetulle asuntoesittäjille. Sain aivan yliopistokampuksen vierestä pienen, kalustetun yksiön. Asunnon varaaminen hoitui sähköpostitse, vaikkakin saapumisen jälkeen oli luvassa vielä paljon täytettäviä lomakkeita, muun muassa kotivakuutuksen hakeminen. Tämän lisäksi muuttamiseen vaadittiin vähintään vuoden vuokrasopimus (sain neuvoteltua tämän 2 viikkoa lyhemmäksi) sekä yhden kuukauden takuuvuokra. Japanissa kovin yleistä palkkiorahaa ei vaadittu. Normaalisti asunnon vuokraajan olisi pitänyt saapua Japaniin vajaa kaksi viikkoa etukäteen vakuutuksen yms. hoitamisen vuoksi, mutta sain sovittua asian niin että pääsin muuttamaan asuntoon heti seuraavana päivänä saapumisestani. Vaikka Japanissa seurataankin tiukasti sääntöjä, kannattaa aina yritellä neuvotella asiasta.

Ainakin omana vaihtovuotenani vain JLCSP-ohjelman saivat hakea omaa asuntoa. HUSTEP-linjan opiskelijoiden kannattaa varmistaa asia etukäteen yliopistolta.

Elinkustannukset

JLCPS-ohjelman stipendiehdot eroavat HUSTEP-linjasta ja lopulta en saanut vaihtoni ajaksi minkäänlaista stipendiä. Pärjäsin kuitenkin hyvin rahoittamalla elämiseni säästöillä, liikkuvuusapurahalla, opintotuella, osa-aikatöillä, vanhempieni avustuksella sekä pienellä määrällä opintolainaa. Varsinkin töiden saamiseksi verkostoituminen ja nimenomaan paikallisiin ihmisiin tutustuminen on tärkeää. Sain osa-aikatyöni vaivattomasti tuttuni kautta ja avustaessani paikallisessa Suomi-seurassa minua pyydettiin moneen projektiin mukaan, minkä koen olleen erittäin tärkeää kielitaitoni kehittymiselle sekä työkokemusten puolesta. Tapasin myös ihmisiä, joihin voin olla yhteydessä vaihtoni päätyttyä töiden merkeissä.

Syöminen ulkona on edullista ja myös yliopiston kampuksen ruokalat ovat erittäin opiskelijaystävällisiä. Japanissa vihannekset ja hedelmät ovat paljon Suomea kalliimmat, mutta vihannestoreilta saattaa löytää kauden vihanneksia edullisin tarjouksin.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Tutustuessani paikallisiin jätin ehkä satunnaisia tapauksia lukuun ottamatta tietoisesti väliin monet vaihto-oppilastapahtumat. Olin päättänyt vaihto-opiskelun Japanissa olevan ensisijaisesti kieliharjoittelua ja verkostoitumista varten, joten halusin välttää vaihto-opiskelijapiireihin jumittumiseen. Tämän lisäksi yllätyin kovin muiden vaihto-oppilaiden nuoruudesta. Suurin osa vaihto-opiskelijoista oli aasialaisia ja monet heistä olivat minua jopa 5 vuotta nuorempia. Olin itse vaihtoon lähtiessä 24.

Japanilainen yliopisto-opiskelu eroaa suomalaisesta lähinnä koulumaisuudellaan. Ajoissa olemista, aikataulussa pysymistä, ryhmätöitä ja läsnäoloa painotetaan huomattavasti enemmän kuin mihin olin tottunut. Varsinkin syyslukukaudella tämä aiheutti itselleni ahdistusta, koska tunsin, että minua kohdeltiin kuin lasta. Vaatimustaso kursseilla vaikutti myös aluksi hurjalta, mutta saatuani syyslukukauden arvosanat kävikin ilmi, että arvostelu on kovin löysää. Useat kurssit olivat kuitenkin muutamaa hutia lukuun ottamatta laadukkaita ja koin oppivani paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja japanin kielestä. JLCSP- ja HUSTEP-linjan kurssitarjonta on aikalailla samanlainen, mutta JLCSP-linjan opiskelijoille tarjotaan muutama japanin kieleen liittyvä kurssi japaniksi, joille linjan ulkopuoliset eivät voi osallistua. Nämä kurssit tukivat paljon japanin opiskelua.

Opiskeluohjelmaani sisälsi lähinnä japanin kursseja, juuri mainitsemani JLSCP-ohjelman kursseja sekä vapaaehtoisia englanninkielisiä luentoja. Otathan huomioon, että kv-toimiston vaatimukset kurssisuoritusten määrästä ovat korkeammat kuin mitä oma paikallinen vaihto-ohjelmasi saattaa vaatia. Kertaa siis hyvissä ajoin laatimasi opintosuunnitelma ja varmista kurssien riittävyys liikkumisapurahan saamiselle sekä Kelan opintotuelle.

Muuta hyödyllistä tietoa

Sapporo elinympäristönä ei ole suomalaiselle eksoottinen, mutta kooltaan se on loistava pyöräilylle. Talvi on huomattavasti lumisempi kuin Helsingissä ja kaasulämmityksen kalleuden takia kannattaa vaihtoon varautua riittävillä talvivaatteilla. Matkustelin vapaa-ajalla paljon, mutta varsinkin Hokkaidon mahtavat luontonähtävyydet vaativat usein autoa, joten ajokortti tai ajokortillinen ystävä on välttämätön.

University of Sydney, syksy 2016

Yleisen kielitieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Kuten kaikki tietävät ja varoittelevat, koko prosessi ennen itse vaihtoon lähtöä kestää todella kauan. Tiesin kyllä tämän itsekin, mutta olin asennoitunut siihen oikein, jolloin aika ennen itse lähtöpäivää meni kuin siivillä. Sain tiedon vaihto-opiskelijaksi hyväksymisestä kesäkuussa 2015, vaihtoaikani tulisi olemaan syyslukukausi 2016. Tämän jälkeen laitoin hakemukset kohdeyliopistoon vetämään syksyllä 2015, ja aivan lopullisen varmistuksen Sydneystä sain maaliskuussa 2016. Odottavan aika oli pitkä, mutta kaiken kaikkiaan käytin tämän pitkän ajan hyödykseni: luin ja selvitin melkein kaiken mahdollisen Sydneystä ja Australiasta. Tämä oli oma valmistautumiseni vaihtoon, sillä pidän asioiden selvittämisestä etukäteen. Kevät ennen lähtöä olikin kiireistä aikaa. Hankin mm. lennot, vakuutukset, vahvistin kurssivalintani ja suunnittelin pakkaamista. Vaihtoon valmistautumiseen liittyy kaikenlaista suurta, mutta myös pientäkin muistettavaa. Henkilökohtaisesti suosittelen juuri ottamaan selvää asioista jo täällä Suomessa. Oli huomattavasti helpompaa saapua väsyneenä pitkien lentojen jälkeen kohdekaupunkiin, kun tiesin jo etukäteen miten junalla liikutaan, montako pysäkkiä minun täytyy kulkea päästäkseni hostellille, ja millaisen matkakortin minun pitää ostaa.

Asuminen

Asuminen ja sen järjestely on varmasti monille se isoin kuuma peruna vaihtoon lähdössä. University of Sydneyn kautta on mahdollista vuokrata erilaisia asumismuotoja, jotka sijaitsevat todella lähellä kampusta. Näillä tarkoitan lähinnä asuntoloita, eli joko jaettuja huoneistoja (6-8 hengen) omilla pienillä huoneilla, tai sitten ihan kokonaisia miniyksiöitä. Tämä asumismuoto on kuitenkin ihan hervottoman kallis vaihtoehto, eli jos olet valmis suoltamaan asumiseen yli tuhat euroa kuussa, löydät varmasti itsellesi jotain sopivaa.

Olin varannut ensimmäiselle viidelle päivälle hyvän hostellin aivan Sydneyn päärautatieaseman vierestä, ja sieltä käsin kävin etsimässä itselleni kotia vaihdon ajaksi. Meille järjestelmällisille suomalaisille tämä vaihtoehto saattaa kuulostaa vähän riskialttiilta, mutta Sydneyn vuokrausmarkkinoilla on todella vaikea sopia mitään viikkoja etukäteen, sillä tarjontaa on lähinnä periaatteella ”nyt heti”. Missään nimessä mitään huonetta ei pidä vuokrata etukäteen ennen kohdekaupunkiin menoa! Menin siis Sydneyyn kaksi viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, jolloin minulla oli aikaa etsiä asunto sekä tutustua kaupunkiin. Ehdottomasti tärkein vinkkini on katsoa oikeasti miltä alueelta aikoo vuokrata huoneen. Alun perin olin ajatellut, ettei sijainnilla ole niin hirveästi väliä, sillä julkinen liikenne on hyvä ja kattava, kuten esimerkiksi Helsingissä. Tämän idean sainkin unohtaa jo melkein heti, kun minulle selvisi käytännössä, miten mahdottoman iso kaupunki Sydney on maantieteellisesti. En haluaisi käyttää aamustani yhtä kokonaista tuntia vain siihen, että pääsen kampukselle, koska sekin oli aivan normaalia esimerkiksi paikallisten opiskelijoiden keskuudessa. Selailin monia eri vuokraussivustoja, ja kävin katsomassa muutamia huoneita. Mikään niistä ei oikein tuntunut sopivalta, kun oli kuitenkin tarkoitus löytää huone, joka olisi kalustettu. Lopulta löysin erään ilmoituksen, jossa ei ollut yhtäkään kuvaa (aina pieni riski), mutta joka kuulosti paperilla mukavalta, ja joka sijaitsi vain vartin kävelymatkan päässä kampukselta. En voinut uskoa onneani, kun kävin katsomassa asuntoa! Minulla olisi oma huone täysin kalustettuna parisängyllä, työpöydällä, vaatekaapilla ja lipastolla, minulla olisi vain kaksi kämppistä, jotka molemmat olivat työssäkäyviä aikuisia naisia, ja ennen kaikkea talo oli suhteellisen siisti ja käytännöllinen, vaikkakin vanha, mikä on myös eräs Sydneyn asuntomarkkinoiden piirteistä. En edes ehtinyt näytöstä takaisin hostellille, kun sainkin jo tulevilta kämppiksiltäni viestin, että voisin muuttaa tähän huoneeseen. Tästä asunnosta ja niistä kahdesta kämppiksestä tuli minun koti kaukana kotoa, parempaa en olisi voinut toivoakaan. Parhainta oli myös juurikin tuo vartin kävelymatka kampukselle, koska sen avulla säästin melkoisen summan rahaa. Asunnon etsimisessä kannattaa muistaa kärsivällisyys sekä maalaisjärki, niillä pääsee jo todella pitkälle.

Opiskelu ja opetus

Orientaatioviikko meni lähinnä erilaisten infojen ja aktiviteettien parissa mitä vaihtareille oli järjestetty. Suosittelen osallistumaan edes johonkin näistä, sillä yliopiston pääkampus on valtava, ja siellä voi helposti eksyä, jos ei tutustu alueeseen ja rakennuksiin kunnolla. Alkubyrokratiassa raastavinta meille järjestelmällisille eurooppalaisille oli lähinnä hallinnollisten asioiden hitaus sekä asioista informointi. Jotta pystyt lopullisesti varmistamaan paikkasi kursseilla, sinun pitää odottaa vaihtokoordinaattorilta saapuvaa sähköpostia ohjeineen. Sitä sähköpostia odotin itse melkein 1,5 viikkoa, mutta lopulta sain sen ja pääsin varsinaisesti kirjoille yliopistoon. Tämä oli tehtävä, jotta pystyin hakemaan opiskelijakortin sekä hakemaan Sydneyn julkisen liikenteen opiskelija-alennuslippua. Korttia haetaan nettilomakkeella, ja se postitetaan sinulle kotiosoitteeseen. Suosittelen tätä ehdottomasti, sillä julkinen liikenne on todella kallista Sydneyssä, eli kaikenlaiset alennukset ovat vain plussaa. Opiskelijakortin lunastaminen on myös todella helppoa sen jälkeen, kun olet päässyt kirjoille yliopistoon, sillä sekin hoituu netissä. Itse fyysinen kortti pitää vain käydä hakemassa opiskelijapalveluista. Myös näissä alkubyrokratiaan liittyvissä asioissa on hyvä olla itse aktiivinen ja selvittää asioita, noin isossa yliopistossa harvoin kun kädestä pitäen mitään kerrotaan.

En varsinaisesti tiennyt mitä odottaa University of Sydneyssä opiskelulta ennen lähtöä. Kuten tavallisesti Australialaisissa yliopistoissa, suoritin neljä kurssia, jotka olivat kaikki Sydneyn opintopisteissä 6 opintopisteen suuruisia. Viikkotunneissa mitattuna minulla oli melko kevyt lukujärjestys, mitä muutamat paikalliset opiskelijat kadehtivat. Alussa kurssit tuntuivat melko samanlaisilta, mutta vähitellen aloin ymmärtää, miten erilaista opiskelu Sydneyssä oikeasti onkaan. Toki jotkut Helsingin yliopiston pääaineista ovat todella työläitä ja raskaita, mutta oma pääaineeni ei kuulu näihin. En ole koskaan joutunut tekemään niin paljon töitä yliopiston eteen kuin Sydneyssä, sillä kurssit ovat todella suuritöisiä. Luentojen lisäksi on paljon luettavaa, joka viikko palautettavia laajoja tehtäviä, isoja esseitä, ryhmätöitä yms. Työmäärä pelotti, mutta motivoituneella asenteella siitäkin selvittiin. Enkä toki voi sanoa, että jokainen vaihto-opiskelija olisi sitä mieltä, koska jokainen pääaine on varmasti erilainen. Opetus oli myös hieman erilaista kuin Suomessa, mutta pienehkö pääaineeni oli pienehkö myös Sydneyssä, joten vältyin massaluennoilta mitä esimerkiksi kaupallisen alan kursseilla on. Lukukausi huipentuu tenttiviikkoihin, mutta onneksi minulla oli vain yksi tentti, sillä muilla kursseilla suoritustapa oli esseitä ja muita laajoja kirjoitustöitä. Tahdon painottaa sitä, että kannattaa ehdottomasti kysyä koevalmisteluista etukäteen joko luennoitsijalta tai joltain kurssikaverilta! Minulle ei informoitu ollenkaan mistään tärkeistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, että kokeeseen saa vastata vain kuivamustekynällä. Koetilanne on yhtä vakava ja täynnä sääntöjä kuin suomalaiset ylioppilaskokeet, joten se on myös hyvä muistaa.

Kokonaisuutena kurssit olivat laajoja, ja osa ehkä hieman jo itsellekin tuttua entuudestaan. Pidin kuitenkin omilla kursseillani vallinneesta rennosta asenteesta ja opiskelijoiden avoimuudesta kysyä kysymyksiä ja keskustella opetettavista aiheista. Fakta on kuitenkin se, että vaihtolukuvuoden aikana opiskelulta ei voi millään välttyä, kuten eräät amerikkalaiset tuttavani olivat naiivisti luulleet.

Hyödyllistä tietoa

Eräs vaihtoon lähteviä askarruttava asia on tietenkin sopeutuminen ja mahdollinen kulttuurishokki. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä kaikki riippuu siitä, millainen on ihmisenä ja millaisia aikaisempia kokemuksia on ollut. Fuksivuoteni jälkeen olin työharjoittelussa Lontoossa, joka oli siis ensimmäinen kerta, kun asuin yksin ulkomailla. Tällöin koin paljon erilaisia kulttuurishokin piirteitä, ja tavallaan prosessoin paljon asioita mielessäni jo silloin. Olen varma, että tämän takia en kokenut mitään suuria kulttuurishokin piirteitä Sydneyssä. Toki tätä edesauttoi länsimainen kulttuuri sekä tuttu englannin kieli.

Kaksi isoa shokkia kuitenkin koin. Lähdin Suomesta heinäkuun alussa 2016, joka on talvikuukausi Sydneyssä. Toki meille suomalaisille lämpötilallisesti se ei ole talvea nähnytkään, mutta valoisuuteen liittyen kyllä. Itselle ensimmäiset pari viikkoa oli todella vaikeaa tottua siihen, että pimeä tulee jo klo 17, kun on lähtenyt Suomen ihanasta valoisasta kesästä. Toki tähän sitten tottui melko nopeasti, koska onhan Suomessakin pimeää talvella. Toinen shokki liittyi viileisiin öihin ja asumiseen. Koska Sydneyssä talvi on yhtä lyhyt kuin Suomen kesä, ei taloissa ole lämmityksiä ja seinät ovat yhtä ohuet kuin lastulevyseinät, joten iltaisin/öisin oli todella todella kylmä. Jos olet lähdössä syyslukukaudeksi Australiaan, kannattaa tämä muistaa. Paksua talvitakkia ei kuitenkaan kannata pakata mukaan, vaan kaiken A ja O on kerrospukeutuminen. Itse pärjäsin heinäkuun hyvin erilaisilla huppareilla sekä hyvällä vedenkestävällä kuoritakilla. Elokuusta lähtien olikin jo niin lämmin, että menin melkein koko loppuajan pelkissä shortseissa. Tämä toki herätti kummastusta ja outoja katseita paikallisissa, sillä elokuu on vielä virallisesti talvikuukausi Sydneyssä. Olin kuitenkin siis todella iloinen, että olin muistanut ottaa muutaman hyvän kerraston, ihanat villasukat ja hyviä kaulaliinoja, sillä valitettava tosiasia oli, että niitä kaikkia tuli käytettyä sisätiloissa iltaisin. Kun illat ja yöt lämpenivät, oli sisälläkin myös lämmin. Muistan kuitenkin erään elokuisen päivän, jolloin paradoksaalisesti menin ulos lämmittelemään, sillä siellä oli lämpimämpi kuin sisällä.

Kuten jo mainitsin, Sydneyn julkinen liikenne on kallis, mutta se on kuitenkin todella kattava, sujuva ja kulkee joka päivä 24/7. Julkiseen liikenteeseen kuuluu junien ja bussien lisäksi myös Sydneyn ikoniset lautat, joilla pääsee vaikka ja minne. Suosittelenkin ehdottomasti tutkimaan mitä kaikkea Sydneystä voikaan löytyä. Kävin itse esimerkiksi Sydneyn pohjoisimmassa, läntisimmässä, eteläisimmässä ja itäisimmässä kolkassa, kävin myös paljon vaeltamassa sekä tutustuin ihaniin rantoihin ja erilaisiin kaupunginosiin. Mutta tämä n. viiden kuukauden aika ei riittänyt tietysti millään tutustumaan jokaiseen paikkaan, sillä Sydney on todella iso kaupunki.

Julkinen liikenne sekä asuminen ovat Sydneyssä kallista, mutta myös ruokakauppojen hinnat vastaavat Suomen hintoja todella hyvin. Kuitenkin on pakko mainita, että lähestulkoon kaikkialla oli ulkona syöminen halvempaa kuin Helsingissä, mikä tuntui oudolta. Vaikka kustannukset saattavat pelottaa ja tuntuvat korkeilta, elin Sydneyssä opintotuella ja -lainalla, eikä minulla ollut mitään ongelmia rahallisesti. Toki olin myös säästänyt yli vuoden rahaa juurikin tätä vaihtoa varten, joten se tietysti auttoi. Jos pohdit uskallatko lähteä Australiaan vaihtoon, ei sitä päätöstä kannata tehdä pelkästään peläten erinäisiä kustannuksia. Opiskelijaviisumi oikeuttaa tekemään jonkin verran myös töitä, joten sekin on eräs vaihtoehto.

Puolivälissä lukukautta on viikon loma, joka kannattaa käyttää järkevästi, tietenkin matkustellen. Sinulla on lähestulkoon rajattomat mahdollisuudet päättää millaisen loman haluat tehdä. Osa ystävistäni lähti esimerkiksi Fijille, Tasmaniaan tai Indonesiaan. Itse suuntasin Australian pohjoisosavaltioon Queenslandiin, jossa nautin tropiikin helteestä. Kävin mm. sukeltamassa Valliriutalla, ja tätä kokemusta en tule unohtamaan koskaan. Matkustin vähän itärannikkoa alaspäin, mutta aikarajoitteen vuoksi en tietenkään pystynyt tekemään kokonaista East Coast -retkeä, mitä monet vaihtarit lähtivät tekemään heti lukukauden päätyttyä marraskuun lopussa. Koska olin jo päättänyt matkasuunnitelmani valmiiksi opiskeluiden päätyttyä, olin täysin tyytyväinen tällaiseen minikierrokseen itärannikolla. Ennen tenttiviikkoa on myös ns. lukuloma, jolloin monet lähtevät taas reissuun. Itse kävin silloin pienellä kaupunkilomalla Melbournessa, jota suosittelen myös matkakohteena. Lukulomalla reissatessa kannattaa kuitenkin olla ehdottoman tarkka päivistä, ettei vaan vahingossakaan matkusta koepäivinä, sillä tenttiviikkojen aikataulut julkaistaan vasta sitä edeltävän kuukauden alussa.

Mitä tulee opiskelijaelämään, sitä tietysti löytyy näin suuresta yliopistosta paljonkin, kuten myös paljon erilaisia kerhoja. Jokainen voi liittyä avajaiskarnevaaleilla mihin tahansa kerhoon, josta on mahdollista saada paljon uusia ystäviä. Toki vaihto-opiskelussa eräs iso ongelma on ”vaihtokuplaan” jääminen, mutta on tietysti jokaisen oma asia vaivaako se vai ei. Muihin vaihtareihin on helppo tutustua, ja heidän kanssa löytää varmasti paljon yhteistä tekemistä. Henkilökohtaisesti en liikkunut paljoakaan muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, sillä he olivat melkein kaikki minua n. 5-6 vuotta nuorempia, joten se tuntui tässä iässä jo vähän liian isolta ikäerolta. Sain kuitenkin muutaman todella hyvän ystävän, joista tulikin sitten kultaakin kalliimpia vaihtolukukauden aikana. Omilla kursseillani tutustuin paikallisiin australialaisiin opiskelijoihin, ja sain heistä myös ihania ystäviä.

Mielestäni koko vaihtokokemus on täysin omasta itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Täytyy olla aktiivinen, selvittää asioita, mutta täytyy myös olla rohkea ja uskaltaa kokeilla uusiakin asioita. Ennen kaikkea hyvä maalaisjärki on suurin apu. Suurkaupungissa elämisestä ei kannata stressata, sillä kliseisesti kaikella on tapana järjestyä. Sydney on iso kaupunki, mutta kaupungin koukerot opittuasi, siellä on todella helppo liikkua, mutta myös turvallista. Tärkeintä on mielestäni nauttia kaikesta siitä mitä sillä kaupungilla on juuri sillä hetkellä sinulle tarjota, ja olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Matkustele, näe, koe, mutta ennen kaikkea nauti. Vaihto-opiskelu on elämän parasta aikaa.