Vaihtokertomus, Universidad de Alicante, kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Alicante on n. 300 000 asukkaan kaupunki Espanjan rannikolla Costa Blancalla. Kaupungissa on suhteellisen suuri yliopisto, jossa on muuhun Espanjaan nähden hyvin tarjolla englanninkielistä opetusta. Vaihtoa suunnitellessa kannattaa ensimmäiseksi tarkastella yliopiston nettisivuja, jotka on hyvät ja kattavat. Sieltä löytyy mm. lukuvuoden aikatauluja, tarjottavat englanninkieliset kurssit ja muuta hyödyllistä tietoa, johon kannattaa tutustua ennen lähtöä. Yliopistolta tuli sähköpostitse hyvät ohjeet siihen, miten opintosuunnitelma ja hakuprosessi netissä tehdään. Varsinainen hyväksymiskirje yliopistolta lähetettiin n. 2 kk aikaisemmin ja sähköposti, jossa kerrottiin ensimmäinen orientaatiopäivä saapui n. 1,5 kk ennen lähtöä. Mutta itse ainakin olin jo suunnitellut lähtöä aikaisemmin perustuen nettisivuilta löytyneisiin päivämääriin.

Toki kannattaa tutustua myös kaupunkiin ja maahan ja suunnitella jo vähän, missä muissa kaupungeissa haluaa käydä, Alicante kun on loppujen lopuksi aika pieni kaupunki. Alicantesta pääsee helposti nopealla junalla Madridiin tai Valenciaan ja myös maan sisäiset lennot ovat edullisia.

Yliopiston kautta on mahdollista saada itselleen ”buddy”, johon voi olla yhteydessä jo ennen lähtöä. Hän on paikallinen yleensä saman oppiaineen opiskelija, jonka tarkoituksena on toimia apuna vaihto-opiskelijalle. Hän voi tutustuttaa kaupunkiin ja yliopistoon ja häneltä voi kysyä apua aina tarvittaessa.

Pakatessa kannattaa ottaa huomioon se, että espanjalaiset rakennukset ovat erityyppisiä kuin Suomessa ja mitään keskuslämmitystä ei ole. Siksi varsinkin talvella sisällä saattaa olla hyvinkin kylmä.

Alicanten kaupunki Santa Barbaran linnakukkulalta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Rekisteröityminen Espanjan asukkaaksi täytyy tehdä kuukauden sisällä saapumisesta ja se täytyy tehdä, jos asuu maassa yli 3 kuukautta. Yliopisto lähetti sähköpostin siitä, milloin on varattu aika poliisiasemalle, ohjeet mitä sinne tarvitsee ottaa mukaan ja linkit netistä löytyviin hakemuslomakkeisiin. Rekisteröinnin yhteydessä sinulle annetaan NIE-numero, joka vastaa paikallisten henkilötunnusta ja oikeuttaa sinut käyttämään espanjalaista terveydenhuoltoa. Ennen rekisteröintiä internetissä täytyy täyttää ja tulostaa kaksi lomaketta: hakemus- ja maksulomake. Nämä dokumentit ovat espanjaksi, joten kannattaa pyytää muilta vaihto-opiskelijoilta tai koululta apua tarvittaessa. Maksulomakkeen kanssa pitää mennä pankkiin ja maksaa siinä määrätty summa käteisellä. Kaikissa pankeissa tämä ei kuitenkaan onnistu, mutta he ohjaavat sitten toiseen pankkiin, missä maksun voi suorittaa. Poliisiasemalle mukaan tarvitsi netistä tulostettujen lomakkeiden lisäksi passikuvan, passin ja kopion siitä, Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja kopion siitä sekä todistuksen Erasmus-vaihdosta, jonka saa yliopistolta. Itse asiointi poliisiasemalla oli melko helppoa. Paikalla oli muita Erasmus-opiskelijoita samaan aikaan ja meitä ohjattiin tiskeille vuoron perään. Rekisteröinnin yhteydessä saa vihreän pahviläpyskän, jossa kerrotaan oma NIE-numero ja kauan se on voimassa.

Kulkeminen Alicantessa esimerkiksi yliopistolle tapahtuu julkisella liikenteellä ja sitä varten tarvitsee matkakortin. Vaihtoehtoja on kaksi: tavallinen sininen kortti tai vihreä nuorten kortti. Kortille ladataan matkoja 10-30 kpl kerralla ja esimerkiksi 30 matkan hinta on tavallisella kortilla n. 5 € kalliimpi kuin nuorten kortilla. Itse kortti maksaa muutaman euron. Korttien ostaminen ja hakeminen tapahtuu TAM-toimistossa Alicanten keskustassa. Jos haluaa hakea nuorten korttia, tarvitsee seuraavat dokumentit: passi ja kopio siitä, Carnet Jove -kortti ja kopio siitä ja passikuva. Carnet Jove-kortti on eurooppalainen nuorten kortti, jota voi hakea Generalitat Valencianan IVAJ-toimistosta keskustasta. Korttia hakiessa pitää näyttää henkilöllisyystodistus ja maksaa n. 8 €. Kortin saa heti mukaan. Nämä dokumentit tulee siis toimittaa TAM-toimistoon ja siitä parin viikon päästä voi noutaa nuorten matkakortin. Kannattaa tosiaan miettiä, onko sen hankkiminen tarpeellista, koska se vaatii jonkin verran paperitöitä ja kuitenkin ensimmäisille viikoille tarvitsee myös tavallisen matkakortin. Myöskin nuorten kortti on henkilökohtainen omalla kuvalla varustettu, joten sitä ei pysty lataamaan raitiovaunuista ja asemilta löytyvillä automaateilla, vaan sitä pitää ladata henkilökohtaisesti esimerkiksi aseman asiointipisteillä, TAM-toimistossa tai Tabacco-kioskeilla.

Tätä byrokratiaa varten tarvittavia passikuvia kannattaa ottaa mukaan jo koti-Suomesta, jos niitä on ylimääräisiä, mutta paikan päällä niitä saa otettua esimerkiksi raitiovaunuasemilta löytyvissä automaateissa viiden euron hintaan. Kopiot passista ja eurooppalaisesta sairaanhoitokortista kannattaa ottaa mukaan jo Suomesta. Paikan päällä tulostaminen ja kopioiminen onnistuu parhaiten yliopistolla, jossa on siihen tarkoitettuja asiointipisteitä. Nämä toimivat niin, että joko lähetät dokumentit heidän sähköpostiinsa tai annat muistitikulla ja asiointipisteessä työntekijä tulostaa tai kopioi pyydetyssä muodossa. Tulostaminen maksaa muutaman sentin per paperi.

Alicanten ranta-aluetta.
Alicanten ranta-aluetta.

Asuminen

Suurin osa vaihto-opiskelijoista haki asuntoa yliopiston kautta, mikä on helpoin ratkaisu. Netissä voi täyttää asunnonhakulomakkeen, johon voi kirjoittaa myös toiveita asunnon sijainnin suhteen. Tässä yhteydessä maksettiin myös vuokravakuus. Tiedon asunnosta sai pari viikkoa ennen saapumista. Itse päädyin hankkimaan asunnon itsenäisesti, koska halusin valita asunnon sijainnin tarkalleen itse ja tietää etukäteen, millainen asunto on. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Yliopiston kautta saadut asunnot saattoivat olla huonossa kunnossa, mutta ne olivatkin halvempia. Näissä asunnoissa soluhuone maksoi 200€/kk luokkaa. Oma yksityiseltä vuokraama juuri remontoitu asuntoni oli aivan Alicanten keskustassa ja iso soluhuoneeni siellä maksoi 350€/kk.

Alicantessa on ylipäänsä hyvin asuntoja tarjolla ja monet löysivät asunnon hyvin myös paikan päällä. Itse etsin asuntoja etukäteen internetistä. Hyviä kanavia siihen ovat mm. idealista ja facebookissa olevat ryhmät. Kannattaa myös varmistaa asunnon todenmukaisuus ennen vuokravakuuden maksamista pyytämällä siellä asuvien asukkaiden yhteystietoja.

Ehdottomasti paras sijainti asunnolle on keskusta ja suurin osa vaihtareista myös asui siellä. Myös yliopiston lähellä San Vicentessä on opiskelija-asuntoloita, mutta käytännössä siellä alueella ei ole muuta kuin yliopisto. Keskustassa kaikki on lähellä: kaupat, ravintolat ja ranta, tosin yliopistolle on bussi- tai raitiovaunumatka.


Opiskelu ja opetus

Hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ilmoitus siitä, minä päivänä on ensimmäinen tapaaminen Mobility Officella. Tämän tapaamisen jälkeen oli pienessä ryhmässä tutustuminen kampukseen tuutorin johdolla. Ensimmäisinä orientaatiopäivinä oli infopäivä, jossa kerrottiin yliopistosta, vaihtaritoiminnasta ja ilmoittauduttiin yhdessä kursseille tuutoreiden opastuksella. Orientaatioon kuului myös tapaaminen oman tiedekunnan vaihto-opiskelijoiden koordinaattorin kanssa, jossa kerrottiin enemmän infoa omaan tiedekuntaan liittyen ja katsottiin yhdessä omia kurssivalintoja ja sitä osuvatko ne päällekkäin.

Yliopistolla on käytössä UACloud- palvelu verkossa, jossa käytännössä tapahtuu kaikki yliopistoon liittyvä: siellä ilmoittaudutaan kursseille, sieltä näkee oman aikataulun, kursseille liittyvän materiaalin ja tenttien arvosanat. Siellä voi myös lähettää opettajille viestejä.

Opiskelu ylipäänsä poikkeaa jonkin verran Helsingin yliopistosta. Kurssit kestävät koko lukukauden eli semesterin ja kaksi ensimmäistä viikkoa kursseilla on ns. avoimet ovet, jolloin voi käydä katsomassa eri kursseja. Tämän jälkeen sitten vasta tehdään lopullinen opintosuunnitelma. Luennot olivat ainakin omassa aineessani lyhyitä tunnin mittaisia ja aikataulu muuttui joka viikko. Toisissa aineissa aikataulu saattoi olla koko lukukauden sama. Opettajat teettävät kattavasti läpi kurssin arvioitavia tehtäviä, kuten välitentit eli midterm examit, erilaiset seminaarit ja ryhmätyöt. Varsinaiset lopputentit ovat yleensä 50 % koko kurssin arvosanasta ja ne pidetään tenttijaksolla lukukauden lopuksi. Arvosteluasteikko on 1-10 ja 5 on pienin arvosana, millä pääsee läpi. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta labroissa ja seminaareissa on. Labroja on käsittääkseni kaikilla biologian kursseilla ja niitä oli ainakin itselläni läpi lukukauden suunnilleen aina kerran viikossa ja niiden kesto oli 3 tuntia.

Opetuksen taso riippui kurssista ja opettajista. Toiset olivat panostaneet enemmän luentoihin ja ohjeiden antamiseen, toisia ei taas juuri kiinnostunut. Tentit saattavat olla yllättävänkin haastavia verrattuna opetukseen. Kannattaa myös varautua siihen, että osa kurssista saattaa olla espanjaksi, vaikka kurssin pitäisi olla englanninkielinen. Itsellä kävi yhdellä kurssilla niin, että puolessa välissä lukukautta vaihtui opettaja, joka ei puhunut luennoilla englantia. Myöskin labroihin liittyvät ohjeet ja materiaalit olivat kaikilla kursseilla espanjaksi. Onneksi kanssaopiskelijat puhuivat hyvin englantia ja auttoivat aina tarvittaessa.

Senkin takia kannattaa tehdä tuttavuutta muihin kurssilaisiin, koska asioista tiedottaminen ei aina toiminut niin kuin olisi pitänyt. UACloudissa opettajat pystyvät lähettämään opiskelijoille ilmoituksia, mutta välillä he saattoivat tiedottaa vain espanjaksi tai vain kurssin yhdyshenkilöopiskelijalle. Joskus myös ilmoitukset esimerkiksi tenteistä tulivat todella myöhään, mutta muut kurssilaiset olivat ne jo tienneet aikaisemmin.

Yliopisto tarjoaa myös kielikursseja, kuten espanjaa ja katalaania, mutta myös muita kieliä. Espanjan kurssi vaihto-opiskelijoille on kaksi kertaa viikossa ja niitä järjestetään eritasoisina. Kurssilla on materiaalimaksu 50 €, johon sisältyy kolme oppikirjaa. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää espanjan kurssi varsinkin, jos espanjan kielitaito on alun perin heikko.

Alicanten yliopisto sijaitsee San Vicentessä, joka on n. 30 min bussi- tai raitiovaunumatkan päässä keskustasta. Kampusalue on iso ja viihtyisä ja siellä on monia paikkoja, jossa viettää aikaa ulkona. Se tarkoittaa myös sitä, että välimatkat rakennuksista toiseen saattaa olla pitkiä. Ensimmäinen kuukausi kampuksella täytyi suunnistaa kartan kanssa, mutta vähitellen alkoi oppimaan. Kahviloita ja sisäajanviettopaikkoja on ympäri kampusta ja suurimpia näistä ovat ns. social clubit. Myös luonnontieteellisellä tiedekunnalla on oma kahvilansa. Näistä saa myös lounasaikaan ostettua buffetlounasta, joka on hintaluokkaa 4-6€ riippuen menun koosta. Mikroja on myös käytettävissä, mutta niihin saattaa varsinkin lounasaikaan olla jonoa. Omaksi lounassuosikiksi valikoitui lopulta Don Jamón -kahvila, joka sijaitsee kampuksen reunalla, jossa on myös pankit ja kirjakaupat. Opiskeluun kampuksella on hyvin tilaa kirjastossa, jossa on myös 24 h auki oleva lukusali. Kampuksella on myös urheilumahdollisuuksia. Monet opiskelijat käyttivät kampuksen kuntosalia, mutta se oli omaan mieleeni liian ahdas ja täynnä ihmisiä. Mahdollisuuksia oli myös mm. jalkapallon, tenniksen ja padelin pelaamiseen sekä uimiseen.

Kampusaluetta.
Kampusaluetta.
Kampusaluetta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Suosittelen vahvasti, että Espanjaan vaihtoon lähtevä osaa edes alkeet espanjan kielestä. Alicantessa on hyvin tavallista, että esimerkiksi apteekissa, kahvilassa ja toimistoissa asioidessa työntekijät eivät osaa sanaakaan englantia ja tämä saattaa tuottaa paljonkin ongelmia.  Myöskin asuntoja hakiessa huomasin sen, että vuokranantajat vastasivat useammin, jos laitoin heille viestin espanjaksi kuin englanniksi. Muutenkin kannattaa tottua siihen, että parempaa palvelua saa, jos osaa puhua espanjaa. Sitä ei tarvitse osata täydellisesti: kunhan vain rohkaistuu puhumaan, niin asiat kyllä selviävät.

Ylipäänsä espanjalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, mutta suomalainen saattaa kokea heidät äänekkäiksi. Heidän kulttuurinsa eroaa siinä suomalaisesta, että he haluavat aina puhua ja keksivät aina jonkun syyn, miksi jutella. Heidän mielestään on epäkohteliasta olla hiljaa. Jos espanjantaito ei riitä vielä ”small talkiin”, niin kannattaa opetella edes tervehtiminen. Esimerkiksi hissiin tai huoneeseen astuttaessa sanotaan kaikille ”hola” ja poistuttaessa ”hasta luego” tai ”adios”.

Espanjalaiset ovat erittäin perhekeskeisiä ja paikalliset opiskelijat asuivatkin lähes poikkeuksetta vanhempiensa luona. He kaikki myös menevät aina suoraan lukiosta yliopistoon, joten kannattaa varautua siihen, että 1. vuoden kursseilla opiskelijat saattavat vaikuttaa hyvinkin nuorilta. Omassa oppiaineessani englanninkielisillä kursseilla oli pääasiassa paikallisia ja muutama vaihto-opiskelija, mutta esimerkiksi kauppatieteen englanninkielisillä kursseilla oli pelkästään vaihtareita. Paikalliset opiskelijat olivat hyvin ystävällisiä, halukkaita tutustumaan meihin vaihtareihin ja ottivat meitä rohkeasti mukaan heidän toimintaansa. Sitä kautta tutustuimme espanjalaiseen kulttuuriin ihan eri lailla. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan paikallisiin, jos vain on mahdollista. Heidän avullaan saa kaupungista ja maasta aivan erilaisen kuvan.

Alicantessa on paljon vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa ja heillä on aktiivista toimintaa. Varsinkin alussa, jos haluaa tutustua muihin vaihtareihin, niin suosittelen osallistumaan ESN Alicanten toimintaan. He järjestävät mm. edullisia retkiä lähikaupunkeihin.

Espanjalaisessa kulttuurissa on asioita, jotka vaativat suomalaiselle totuttelua. Näitä ovat esimerkiksi ruokailuajat. Lounas syödään tavallisesti klo 14-15 aikaan ja illallinen klo 21-22 aikaan. Kampuksella saa hyvää buffetlounasta, mutta vasta klo 13.30 alkaen ja sitä ennen kahviloissa on tarjolla vain pikkusuolaisia ja -makeita. Siestaa vietetään n. klo 15-18, jolloin osa kaupoista ja ravintoloista saattaa olla kiinni. Sunnuntaisin ja juhlapyhinä kaupat ja osa ravintoloista ovat kiinni. Keskustassa on muutamia pikkuruokakauppoja, kuten Carrefour Express ja Spar, jotka ovat joka päivä auki.

Näin suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena itselleni vaikein asia espanjalaisessa kulttuurissa oli tottua siihen, että aina kaikki ei mene niin justiinsa kuten vaikka aikataulujen kanssa. Luennot saattoivat alkaa 10 min myöhässä ja jopa tentit alkoivat 10-30 min kerrotun ajan jälkeen. Tämä tosin riippui kurssin opettajasta, jotkut olivat hyvinkin täsmällisiä.

Espanja on pääasiassa turvallinen maa, mutta taskuvarkauksia tapahtuu paljon. Kannattaa pitää hyvä huoli omaisuudesta etenkin vilkkaimmilla kaduilla ja baareissa. Ongelmatilanteissa kannattaa varautua taas siihen, että englantia ei välttämättä poliisit, lääkärit tai apteekkihenkilökunta osaa. Opiskelijoille on yliopiston kautta tietyt lääkärit, joiden sijainti selviää yliopiston nettisivuilla.

Hintataso on Suomea edullisempi oikeastaan joka asiassa. Ruokatarvikkeet ovat edullisia ja myös ulkona syöminen on edullisempaa. Alicantessa on varsinkin kesäsesongin aikaan paljon turisteja eli jos haluaa päästä vielä edullisemmalla, kannattaa välttää kalliimpia turistiravintoloita rannassa. Tavallinen hinta lounasmenulle (menu del día) on 10 euron molemmin puolin. Vaatteet ja muu tavara on jonkin verran edullisempaa, mutta merkkituotteet ovat samanhintaisia. Myös yöelämässä selviää edullisesti. Kaupasta ostettuna alkoholi on erittäin halpaa ja baareissa esimerkiksi olut tai lasi sangriaa maksaa 2-4€. Käteistä maassa käytetään vielä paljon ja kaikissa pienemmissä kahviloissa tai kaupoissa ei välttämättä voi käyttää pankkikorttia ollenkaan. Myöskin vuokranmaksu tapahtuu käteisellä. Käteistä nostaessa kannattaa huomioida se, että osa pankeista veloittaa ulkomaalaisista korteista käsittelymaksun, mutta kaikki eivät.

Suosittelen Espanjaa vaihtokohteeksi varsinkin heille, jotka jo osaavat espanjan kieltä tai kiinnostusta kielen oppimiseen on. Espanjalainen kulttuuri on erittäin kiehtova ja hyvin erilainen kuin Suomessa. Aurinkoa maassa, varsinkin Alicantessa riittää ja sadepäiviä on todella harvoin. Pidin paljon Alicantesta, koska se oli sopivan kokoinen kaupunki. Keskustassa asuessa kaikki oli lähellä ja pystyi kävellä kaikkialle, siltikään kaupunki ei ole mikään liian pieni. Alicantesta pystyy matkustamaan helposti muualle Espanjaan tai Eurooppaan ja lennot Suomeen ovat suoria ja varsin edullisia.

Auringonnousu Playa del Postiguet -rannalla.

Vaihtokertomus, ETH Zürich, syksy 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja kohteeseen saapuminen

Ennen lähtöä täytyy huolehtia seuraavista asioista: Learning agreementin tekeminen, asunnon haku. Kannattaa kuitenkin tutustua etukäteen jo hiukan muihinkin asioihin, esimerkiksi siihen, millainen oma vaihtokaupunki on ja miten siellä liikutaan paikasta toiseen. Tämän lisäksi lentoliput kannattaa tietysti ostaa hyvissä ajoin ja suunnitella, mitä tekee ensimmäiset päivät. Itselläni esimerkiksi vuokrasopimus alkoi lauantaina kello 12 joten lensin maahan jo muutamaa päivää aikaisemmin tutustuakseni paikkoihin ja olin sitten hyvissä ajoin lauantaina paikan päällä odottamassa avaimia, sillä en halunnut olla myöhässä. Sitä katsotaan erityisesti Sveitsissä kieroon, joten kannattaa varautua ja olla aina mieluummin liian ajoissa kuin myöhässä.

Etukäteen kannattaa selvittää myös matkapuhelinliittymä-asiat. Sveitsi ei ole EU-maa, joten useimpien maiden liittymien Roaming-sopimukset eivät kata sitä. Tämän takia suurin osa hankkii paikallisen matkapuhelinliittymän. Hyviä operaattoreita ovat esim. Salt ja Sunrise, joilta on mahdollista saada prepaid-tyyppisiä liittymiä sekä pitkäaikaisempia liittymiä, joissa maksetaan kertamaksu, jonka jälkeen voi käyttää rajattomasti nettiä ja soittaa maassa puheluita.

Sveitsissä käytetään myös yllättävän paljon käteistä, joten kannattaa varautua vaihtamalla valuuttaa jonkin verran jo etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sveitsiin saapuessa on syytä varautua pieneen paperityöhön. Kaikki kannattaa aloittaa käynnistä yliopiston Exchange officessa, josta ainakin Zurichissä sai opiskelijakortin lisäksi mukaansa kattavan tietopaketin liittyen kaikenlaiseen opiskelijan mieltä askarruttavaan. Itse sain tähän hyvät ohjeet vaihtoyliopistoltani. Tärkeintä on se, että ilmoitat viranomaisille maahan tulostasi viimeistään 14 päivää vuokrasopimuksesi alkamisesta eteenpäin. Tämän voi käydä tekemässä Kreisbürossa eli paikallisvirastossa ilman etukäteistä ajanvarausta. Kreisbürosta saat itsellesi Sveitsin oleskeluluvan, jonka hankkimiseen tarvitset käteistä mukaan. Tämän lisäksi viranomaisille on täytettävä muutamia lomakkeita esimerkiksi omiin tuloihin sekä sairasvakuutukseen liittyen. Näiden lomakkeen täytön lisäksi näiden yhteydessä täytyy olla valmis todistamaan, että omaa sairasvakuutuksen vakuutusyhtiössä. Eurooppalaisille opiskelijoille kuitenkin riittää pelkkä skannaus Eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, jonka hankkiminen on siksi suotavaa.

Alkuviikolla kannattaa myös käydä yliopistolta noutamassa apuraha. Sveitsissä valtio maksaa vaihto-apurahan ja tämän saa yliopiston rahanhakupisteeltä kertamaksuna käteisellä. Saat sähköpostitse ilmoituksen, kun apurahasi on noudettavissa. Mikäli sitä ei jostain syystä ala kuulua alkuun, kannattaa rohkeasti käydä ilmoittamassa Exchange officeen niin he hoitavat asian.

Muuta paperityötä tuottaa jonkin verran erilaisten sopimusten teko. Vuokrasopimuksen allekirjoitus tai puhelinliittymän tai matkakortin hankkiminen kannattaa hoitaa heti aluksi pois alta, niin välttyy myöhemmältä lisätyöltä.

Mikäli tiedät joutuvasi käyttämään julkista liikennettä kannattaa käydä hankkimassa SBB-kortti rautatieasemalta. SBB-korttiin sisältyy tunnukset, joiden avulla voit kirjautua sovellukseen nimeltään SBB app, josta voi ostaa suoraan kertajuna- ja bussilippuja todella kätevästi. Suomen tapaan on myös mahdollista ostaa erilaisia kausikortteja. Mikäli reissaa enemmän on järkevä satsata joko Gleis 7 tai Half Fare-niminen kortti. Kummastakin joutuu maksamaan yli satasen, mutta kortit maksavat itsensä nopeasti takaisin jos matkustelee enempää. Gleis 7-kortin avulla saa kaikki 19-07 väliset junamatkat ilmaiseksi, ja Half Faren avulla saa kaikki matkat puoleen hintaan.

Asuminen

Sveitsissä halvinta on asua yliopiston asuntolassa. Yliopiston asuntoja tarjoaa Zurichissä WOKO, josta kannattaa hakea asuntoa heti saatuaan vaihtoyliopiston hyväksynnän. Tähän tulee ohje sähköpostitse. Itse sain tätä kautta todella halvan asunnon aivan yliopiston vierestä siististä ja uudesta asuntolasta, jossa asui lisäkseni pelkkiä vaihto-oppilaita. Wokoja on kuitenkin erikokoisia ja eri sijainneilla: osa on valtavia, 200 hengen asuntoloita, joissa on jaetut kylpyhuoneet ja keittiöt, osa pienempiä, muutaman hengen asuntoja omalla keittiöllä ja kylpyhuoneilla kuten oma asuntoni. Sijainnit vaihtelevat myös melko paljon, mutta suurin osa WOKO-asunnoista on enintään tunnin juna / bussimatkan päässä yliopistolta.

Mikäli asuntoa ei WOKOlta jostain syystä irtoa, kannattaa turvautua internetiin. Kämppiksiä etsivä sivusto WGZimmer.ch ulottuu koko Sveitsin alueelle, ja sieltä voi löytää itselleen melko edullisenkin asunnon. Tämän lisäksi kannattaa kokeilla onneaan erilaisissa Facebook-ryhmissä, kuten Sveitsinsuomalaiset-ryhmässä, oman kaupungin vaihtariryhmässä tai Living in… tyyppisissä ryhmissä. Lisäksi Sveitsissä on paljon erilaisia opiskelijoiden omistamia yhteisiä asukastaloja, joista kannattaa yrittää hakea asuntoa. Näistä on yleensä tietoa vaihtoyliopiston sivuilla.

Mikäli tämäkään ei tuota tuloksia, asuntoa voi etsiä myös maahan tultuaan, sillä jotkut vuokranantajat eivät suostu vuokraamaan asuntoaan ennen kuin ovat tavanneet vuokralaisensa etukäteen. Näin toimi osa kavereistani, eli he asuivat hostellissa sen aikaa, että löysivät asunnon.

Kun asunto viimein on purkissa, täytyy käydä ilmoittautumassa Kreisbüroon. Siitä eteenpäin asuminen on melko mutkatonta. Vuokran maksu onnistuu yleensä helposti suoraan tililtä tai käteisellä postin kautta. Suurin osa yliopiston asunnoista vuokrataan kalustettuna, joten sitä ei tarvitse huolehtia, mutta jos saa toista kautta kalustamattoman asunnon, kalusteet on yleensä helppo hankkia käytettynä.

Opiskelu ja opetus

Sveitsissä opetus on jaettu kahteen ”lukukauteen” eli syys- ja kevätlukukauteen, eli Suomen kaltaista periodijärjestelmää ei samalla tavalla ole. Kurssit siis kestävät tyypillisesti koko lukukauden. Poikkeuksena toimivat erilaiset intensiivikurssit, joita esimerkiksi yliopiston kielikeskus järjestää.

Arvostelujärjestelmä on myös erilainen kuin Suomessa, eli 1-5 arvostelun sijasta käytössä on 0-6 arvostelu. Tässä arvosteluasteikossa 4 on alin arvosana, jolla voi läpäistä kurssin. On siis mahdollista saada alle 4 arvosanoja, mutta niitä ei lasketa hyväksytyksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kurssit ovat keskimäärin hieman vaikeammin läpipäästäviä kuin Suomessa. Samaten kurssien työmäärä voi ajoittain olla melko suuri. Esimerkiksi 3 ECTS-laajuiselle kurssille saattaa sisältyä sekä ryhmätyö, kotitehtäviä, esitelmä että tentti.

Tentit ovat Suomesta poiketen monesti suullisia. Suullinen tentti muistuttaa formaatiltaan eniten työhaastattelua. Suullinen tentti kestää tyypillisesti 20-30 minuuttia, ja tuon aikana opettaja kysyy kysymyksiä kurssiaineistoon liittyen, johon vastataan suullisesti. Kirjallisesta tentistä tämä poikkeaa ehdottomasti siten että ääneen puhuessa tulee paljon helpompi ilmi, mikäli ei ole hyvin valmistautunut tenttiin. Suullisiin tentteihin on yleensä vaihto-opiskelijoille valmistavia tilaisuuksia ja niitä kannattaa hyödyntää. Tämän lisäksi kannattaa harjoitella tenttiin kirjallisen pänttäyksen lisäksi ääneen. Erityisesti jos kärsii esiintymisjännityksestä, on tärkeä petrata tätä etukäteen. Suullisessa tentissä on yleensä läsnä 1-2 opettajaa sekä mahdollisesti vanhempi opiskelija / nuorempi tutkija seuraamassa haastattelua, eli kovin isolle tilaisuudelle tenttiä ei tarvitse esittää. Suullisten tenttien hyvä puoli on se, että arvosanan saa tyypillisesti suoraan tentin jälkeen, eli sitä ei tarvitse jännittää kauaa.

Esiintymistä ja esillä oloa kuitenkin keskimäärin painotetaan enemmän kuin Suomessa ja esimerkiksi ryhmätyöt ovat hyvin yleisiä – itselläni oli yhteensä kuudella kurssilla ryhmätyö. Paljon tehtiin myös suullisia esityksiä. Joskus ryhmätyöt olivat muodoltaan hyvin erikoisia. Esimerkiksi yhdellä kurssilla ryhmätyönä oli väittely, toisella kurssilla yhdessä laadittu peli.

Arvosanat kirjataan paikalliseen Weboodiin eli MyStudiesiin ja sitä kautta hoidetaan myös kurssi-ilmoittautumiset.

Tärkeää tenttejä ajatellessa on se että tenttiperiodeita on kaksi kappaletta. Näistä käytetään nimitystä ”end of semester exams” ja ”session exams”. End of semester exams järjestetään usein lähes välittömästi kurssin päättymisen jälkeen ja niihin ei välttämättä tarvitse erikseen ilmoittautua. Session exam-jakso puolestaan alkaa tyypillisesti kaksi viikkoa kurssien päättymisen jälkeen. Erityisesti syyslukukauden päätteeksi kannattaa ottaa huomioon että session exam-periodi ulottuu tammikuun kahdelta viimeiseltä viikolta helmikuun kahdelle ensimmäiselle viikolle eli 14.2 asti. Koska Suomessa 3. periodi saattaa alkaa jo tammikuun alussa tämä voi vaikuttaa siihen, mitä kursseja voi Suomesta keväälle ottaa. Tenttejä on kuitenkin yleensä mahdollista aikaistaa tentaattorin luvalla, ja tenttien aikaistamisesta ilmoitetaan sähköpostitse.

Tenttejä ei vaihto-opiskelijoiden ole yleisesti mahdollista uusia, joten kannattaa panostaa tentteihin lukemiseen erityisen paljon. Joistain opinto-ohjelmista riippuen opetus ja tentit voivat olla hyvinkin vaativia, joten tätä ei voi korostaa liikaa.

Kurssisisällöt ovat yleisesti ottaen Sveitsissä korkeatasoisia ja kursseilla käsitellään ajankohtaisia aiheita. Maisterivaiheen opetus järjestetään lähes kiistatta englanniksi ja kandivaiheessa Suomeksi. Opettajat tyypillisesti puhuvat hyvää englantia, mutta joillain kursseilla tuli yllätyksenä se, että vaikka kurssi oli ilmoitettu englanninkieliseksi, osa kurssimateriaalista oli saksankielistä.

Yliopisto tarjoaa myös kielikursseja niistä kiinnostuneille ja näitä kannattaa hyödyntää. Saksalla pärjää Sveitsissä kohtalaisen hyvin, sillä kaikki sveitsiläiset ymmärtävät yläsaksaa, vaikka puhuvatkin sveitsinsaksaa, koska se on heidän kirjakielensä. Tätä varten kannattaa harkita esimerkiksi saksan kielen intensiivikurssia. Kielitaidon ylläpitämiseksi järjestetään myös koko lukukauden kestäviä kielikursseja. Tavallisten saksan kielen kurssien lisäksi tarjolla on myös sveitsinsaksan opetusta, mutta tämä vaatii yleensä pohjalle saksan alkeet.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Opiskelijaelämän makuun Sveitsissä pääsee helpoiten osallistumalla paikallisen Erasmuksen järjestämiin tapahtumiin, jotka järjestävät monenlaisia orientaatioita, retkiä ja bileitä, joissa on mahdollista tutustua eri maalaisiin vaihto-opiskelijoihin ja saada helposti uusia kavereita. Erityisesti Zurichin ESN on todella aktiivinen ja järjesti omana vaihtoaikanani mm. matkan Italiaan, lasketteluviikonlopun, lukukaudenaloitus- ja päättäjäisbileet sekä monikansallisen, nyyttärityyppisen illallisen jonne kaikilla oli mahdollisuus kokata ruokaa omasta kotimaasta ja päästä kokeilemaan muiden maiden ruokia. ESN:n tapahtumissa käy kuitenkin enimmäkseen vaihtareita, joten jos kiinnostaa tutustua muihinkin kuin vaihto-opiskelijoihin, kannattaa rohkeasti perehtyä oman oppiainejärjestön toimintaan. Oppiainejärjestöstä riippuen he saattavat laittaa vaihtareille uutiskirjeen sähköpostiin tai järjestää orientaatiokierroksen kampuksella ensimmäisten viikkojen aikana. Mikäli näin ei ole, kannattaa olla rohkeasti heihin yhteydessä omasta takaa. Oma oppiainejärjestöni järjesti esimerkiksi mökkiviikonlopun vuorilla sekä pikkujoulut, ja joka torstaisin oli heidän ylläpitämänsä baari yliopiston tiloissa. Tämän lisäksi tutustuin paikallisiin opiskelijoihin ryhmätöiden kautta ja sitä kautta myös sveitsiläinen kulttuuri tuli minulle tutuksi. Vaikka vaihtareiden kanssa on mukavaa, paikallisiin tutustuminen on todella antoisa kokemus, jota suosittelen ehdottomasti kaikille. Tällä takaa myös sen, että maahan on aina helppo tulla takaisin esimerkiksi yöpymällä paikallisen luona.

Sveitsiin on suomalaisen melko helppo sopeutua, koska kulttuureissa on paljon samankaltaisuuksia. Sekä suomalaiset että sveitsiläiset voivat aluksi vaikuttaa melko varautuneita ja hiljaisuutta arvostetaan paljon. Esimerkiksi liikennevälineissä harvoin pulistaan liikoja. Tämän lisäksi erityisesti suurkaupungeissa kaikki toimii tehokkaasti ja elämä on kohtuullisen ennalta-arvattavaa. Suomalaisten tavoin sveitsiläiset arvostavat omaa tilaa ja esimerkiksi kutsua sveitsiläisen kotiin voi pitää tämän ansiosta isona kohteliaisuutena. Itselleni ei tästä syystä juuri kulttuurisokkia tullut.

Jotkin asiat vaativat hieman totuttelua. Yksi on esimerkiksi se, että ovet avautuvat avaimesta kääntämällä päinvastaiseen suuntaan kuin Suomessa. Toinen on se, että mikään paikka ei ole auki sunnuntaisin lukuun ottamatta esim. rautatieasemilla olevia ruokakauppoja. Kolmas on hintataso, vaikka siitä varoitetaankin etukäteen. Monet tuotteet, jotka ovat Suomessa halpoja ovat Sveitsissä todella kalliita, erityisesti liha. Jotkin tuotteet päinvastoin ovat paljon halvempia, kuten kasvikset. Ulkona syöminen (ja juominen) tulee nopeasti todella kalliiksi, joten sillä säästää paljon, että syö kotona, ja koulupäivinä pakkaa kotoa eväät mukaan yliopistolle. Monilla yliopistoilla on mikrotuspaikkoja ruoalle, sillä tämä on melko tavallinen käytäntö. Yliopistoruokalat eli Mensat ovat samantyyppisiä kuin Suomen Unicafet, mutta tarjontaa on enemmän ja hintataso on korkeampi, yleensä 4,60-15 frangin väliltä. Baari-illassa säästää myös paljon nauttimalla kotona hyvät pohjat, sillä kaupoissa olut ja viini ovat todella edullisia Suomeen verrattuna, mutta baarissa hinnat ovat samaa luokkaa kuin kotimaassamme. Tämän lisäksi alkoholia saa ostaa mistä tahansa kaupasta (lukuun ottamatta Migrosia). Ruokaa lukuun ottamatta monet hyödykkeet ovat Sveitsissä saman hintaisia kuin Suomessa. Elektroniikka on myös paikoitellen halvempaa.

Ongelmatilanteita tulee varmasti itse kullekin, ja niissä lohduttaa se, että Sveitsi on todella tehokas ja toimiva maa, jossa poliisi ja sairaanhoitajat ovat osaavia ja puhuvat hyvää Englantia. Itse jouduin varkauden kohteeksi ja rikosilmoitus hoitui todella helposti kävelemällä paikan päälle poliisilaitokselle. Kaikki tuntemani ihmiset jotka käyttivät terveydenhoitopalveluita olivat myös niihin tyytyväisiä. Huomattavaa on se, että Sveitsissä yleensä mennään ennen lääkärissä käyntiä apteekkiin, josta saa hoitoa pieniin vaivoihin sekä useimpia lääkkeitä ilman reseptiä. Kaiken kaikkiaan Sveitsi on turvallinen ja helppo maa asua, kunhan osaa suunnitella budjettinsa hyvin.

Vaihtokertomus, Hokkaido University, Japani, syyslukukausi 2018

bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alkubyrokratia

Helsingin yliopiston ohjeet lähtöön ovat hyvät, joten niitä seuraamalla ei pitäisi voida jäädä mitään tärkeää välistä. Viisumi kannattaa hakea heti, kun kohdeyliopistosta on tullut vahvistukset. Hokkaidon yliopistolta tuli kirje kotiin, jossa oli ohjeita ja informaatiota asuntoloista yms. Lisäksi certificate of eligibility, jonka kanssa viisumi haetaan.

Lisäksi yliopisto lähetti sähköpostitse erittäin yksityiskohtaiset ohjeet lähestulkoon kaikesta. Dokumenteista löytyi mm. kuinka päästä lentokentältä asuntolalle ja mitä kaikkea on ensimmäisinä päivinä hoidettava. Hokkaidon yliopisto järjesti meille tuutorit, jotka odottivat meitä asuntolallamme saapumista seuraavana aamuna. Heidän kanssaan täytettiin kaikki tarvittavat lomakkeet ja vietiin ne kunnantalolle, postiin ja yliopistolle. Suurin osa dokumenteista piti täyttää japaniksi, mutta tuutorit auttoivat siinäkin. Paljoa ei itse tarvinnut ymmärtää eikä muistaa, kun byrokratia hoidettiin kädestä pitäen. Meidän oli avattava japanilainen pankkitili mahdollista JASSO-apurahaa varten, ja se oli ainoa asia jota emme hoitaneet tuutoreiden kanssa. He kuitenkin auttoivat lomakkeiden täytössä, joten itse ei tarvinnut ymmärtää niistä mitään. Yliopisto vaatii myös ottamaan japanilaisen vakuutuksen, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä tuutoreiden kanssa.

Asuminen

Hokkaidon yliopistolla on useita eri asuntoloita, jotka voi laittaa toivejärjestykseen ennen saapumista. Laitoin itse ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähimpänä kampusta sijaitsevan ja halvimman vaihtoehdon, jonka perusvuokra oli noin 45€/kk (tähän päälle sähkö, vesi, kaasu yms nostivat kylmimpinä kuukausina vuokran sataan euroon kuussa). Asuntola oli toki toimiva, mutta keittiö ja yksi vessa ja suihku jaettiin kahdeksan ihmisen kanssa, ja ne olivat pieniä ja likaisia. Jos on tarkka siisteydestä eikä kestä esim. sotkuista keittiötä, suosittelisin valitsemaan jonkun kalliimmista asuntoloista. Niissä vessa ja keittiö joko jaettiin vain muutaman ihmisen kanssa tai ei kenenkään. Asuntoloissa on manageri, joka vahtii sisään tulevia ja vieraista on ilmoitettava hänelle (erityisesti, jos vieras on eri sukupuolta kuin asuntolan asukkaat). Minun asuntolani manageri ei puhunut muuta kuin japania, joten asioiden selvittely oli ajoittain haastavaa. Jos japanin kielitaito ei ole kovin hyvä, omasta asuntolasta kannattaa etsiä kaveri, joka puhuu sekä hyvää japania että jotakin yhteistä kieltä. Siitä on hyötyä myös mm. postin kanssa, kun postista/pankista/vakuutusyhtiöltä saapuu kirje eikä sitä osaa lukea. Yliopistolta löytyy yleensä myös aina joku opettaja tai virkailija joka on valmis auttamaan tällaisissa asioissa.

Opiskeleminen ja kurssit

Opiskelun rankkuus riippuu paljolti siitä, mitä ja kuinka paljon kursseja ottaa ja kuinka niihin suhtautuu. Minulla oli kuusi nk. hustep-kurssia sekä yksi japaninkurssi, ja minulle jäi paljon aikaa tehdä muuta. Kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, mutta kotiin töitä jää suhteellisen vähän. Suurin osa valitsemistani hustep-kursseista oli kevyitä, osa jopa liian. Hustep-kursseista ne kurssit, joissa on opettajaksi merkitty useita japanilaisia, olivat minun kokemukseni mukaan hiukan turhauttavia. Suurin osa opettajista puhui todella huono englantia, jopa niin huonoa, etteivät he ymmärtäneet meidän kysymyksiämme tai osanneet vastata niihin. Kurssien arvosana määräytyi läsnäololla sekä muutamalla raportilla, jotka itse kirjoitin jokaisen alle tunnissa. Nämä kurssit sopivat sellaiselle, jota ei haittaa turhautua kunhan saa helposti opintopisteitä. Osa aiheista oli toki mielenkiintoisia, mutta hyvin suuri osa luennoista meni ehkä hiukan ”hukkaan”. Oman kokemukseni mukaan hustep-kursseista parhaita olivat ne, jotka tuntuivat työläimmiltä ja vaikeimmilta. Ne olivat oikeasti yliopistotasoa ja niissä oppi eniten. Hustep-kursseissa pidin siitä, että vaikka olen biotieteilijä, minun oli täysin mahdollista opiskella esim yksi sosiologian kurssi. Hustepissa saa hyvää yleissivistystä muista aloista, joita ei ehkä omassa yliopistossa tule opiskeltua.

Kurssit valitaan vasta paikanpäällä Japanissa, missä yliopisto antaa paksut kirjaset kurssivaihtoehdoista ja ohjeet niiden valitsemisesta. Japanintunnit ovat yleensä aamulla, ensimmäisen kolmen periodin aikana. Hustep-kurssit ovat iltapäivällä. Viimeinen tunti loppuu kuudelta, joten päivistä voi tulla pitkiä jos valitsee joka päivälle japania ja viimeisten periodien tunteja. Hokkaidon yliopistolla on nk. Advanced English courses, jotka on suunnattu japanilaisille opiskelijoille. Niihin on arvonta, joten suosituille sellaisille ei välttämättä pääse sisään. Olin itse yhdellä tällaisella kurssilla, ja jos haluaa parantaa englanninkielentaitoaan, näitä kursseja ei ehkä kannata valita, sillä taso ei ole korkea.

Kursseja pitää valita Helsingin yliopiston puolesta tietty määrä sekä Japanin puolesta tietty määrä viikkotunteja. Japaninkursseista tulee paljon viikkotunteja muttei juurikaan opintopisteitä. Tarvittavat määrät selitetään Japanin puolesta Hokkaidon päässä, ja Helsingin vaatimukset löytyvät vaihto-ohjeista. Minulla oli kuusi hustep-kurssia ja yksi japaninkurssi, ja siinä oli hiukan ylimääräistä siten, että jos en olisi päässyt yhdestä kurssista läpi, opintopisteitä ja kursseja olisi silti ollut tarpeeksi. Arviointi tapahtuu kirjainasteikolla A – F, mutta arvosanat eivät siirry Helsingin yliopistolle. Itse olin suhteellisen rento arvosanojen suhteen, ja sain silti lopulta hyvät arvosanat. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, ettei niistä kannata stressata. Kun tekee pyydetyt työt ja istuu luennoilla, opiskelu sujuu.

Vapaa-aika

Jos osaa japania, yliopistojen kerhot voivat olla hauska vapaa-ajanviete. Suurimpaan osaan tarvitsee kuitenkin säällistä kielitaitoa, muuten voi olla vaikea päästä mukaan tai ei jopa oteta sisään kerhoon. Yrittää kuitenkin kannattaa tietysti aina. Suuri osa kerhoista treenaa tosissaan ja osallistuu kilpailuihin yms, eli esim uuden urheilulajin aloittaminen on vaikeaa kerhojen kautta. Hokkaidon yliopiston kampuksella sijaitsee ilmainen kuntosali, jota itse käytin muiden urheilumahdollisuuksien puutteessa. Kuntosalilla ei ole uusinta teknologiaa eikä edes ihan kaikkia eripainoisia käsipainoja, mutta siellä voi ihan hyvin treenata. Olin lähes aina ainoa ulkomaalainen ja ainoa nainen, joten katseita kyllä saattaa tulla.

Sopeutuminen

Itselläni sopeutumista helpottivat kaverit, joita oli helppo saada saman asuntolan ihmisistä ensimmäisten päivien aikana, kun hoidettiin byrokratiaa tuutoreiden kanssa. Lähdimme pienellä joukolla heti ensimmäisistä päivistä käymään eri Sapporon turistikohteissa, ja näiden retkien porukasta rakentuikin yhdet tärkeimmistä ystävyyksistäni koko vaihdon ajaksi. Lisäksi turistikohteissa käyminen heti alkuun nosti innostusta uutta paikkaa kohtaan, joten olen iloinen etteivät luennot alkaneet heti ja oli aikaa tutustua ihmisiin ja Sapporoon. Sopeutumista vaikeutta asuntolan likaisuus, kun tuntui, että kotona ei ole kiva olla. Siihen auttoi suuresti oman huoneen sisustaminen. 100¥ kaupoista saa halvalla lähes kaikkea, ja ostin sieltä paperia jolla päälystin seinät, viltin tuolin päälle ja paljon muuta mikä nosti viihtyvyyttä. 100¥ kaupoista saa alle eurolla myös astioita ja kaikkea käyttötavaraa mitä alussa on pakko ostaa, joten sellainen kannattaa etsiä lähimaastosta.

Pakkaaminen

Japaniin kannattaa Suomesta pakata mukaan ainakin deodoranttia (erittäin vaikea löytää Japanista) ja perussärkylääkkeitä, jos sellaisia käyttää. Lisäksi kannattaa varata mukaan hiukan tuliaisia, joita vaihtaa kavereiden kanssa. Tähän soveltuvat mainiosti suomalaiset karkit tai muut herkut, joista on helppo vähän suuremmassakin porukassa jakaa. Adaptorit pistorasioihin on myös hyvä olla. Suosittelen varmistamaan, että kaikki tarvittavat töpselit käyvät hankittuun adaptoriin, sillä Euroopassa on useampaa eri töpselityyppiä jotka kaikki sopivat eurooppalaiseen pistokkeeseen, mutteivät välttämättä kaikkiin adaptoreihin.

Hokkaidolla tulee talvella suhteellisen kylmä ja paljon lunta. Teitä ei hiekoiteta, joten jos omistaa talvikengät joissa on hyvä pito, sellaiset kannattaa ottaa mukaan. Myös sisällä saattaa tulla kylmä, sillä asuntoloiden lämmitys menee päälle ja pois pitkin vuorokautta. Lämmin yöpuku on siis myös Hokkaidolle järkevää ottaa.

Loppubyrokratia

Vaihdon lopun byrokratiasta ja hoidettavista asioista annettiin myös vaihtoyliopistossa yksityiskohtaiset ohjeet. Jos tahtoo matkustella Japanissa tai muualla Aasiassa, se onnistuu helpoiten vaihdon jälkeen. Viisumi on puolen vuoden vaihtareille voimassa vuoden ja vuoden vaihtareille yli vuoden, mutta on otettava huomioon, että se päättyy kuitenkin kohdeyliopiston lukukauden päättyessä. Yliopiston toimisto ilmoittaa viranomaisille vaihto-opiskelun päättymisestä, joten viisumi on oikeasti voimassa vähemmän aikaa kuin mitä sen fyysisessä versiossa lukee. Itse matkustin Japanissa ennen lukukauden päättymistä, sillä luennot ja kaikki muu päättyivät ennen lukukauden päättymistä. Jos haluaa matkustaa Japanissa sen jälkeen, on poistuttava Japanista ja palattava turistiviisumilla. Lennot Japanista esim Taiwaniin ja Etelä-Koreaan ovat suhteellisen edullisia, joten naapurimaissa voi olla mielenkiintoista matkustaa vaihdon jälkeen.

Vaihtokertomus, University College Corkissa, syksy 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tedekunnan opiskelija

Hain vaihtoon melko myöhään opinnoissani. Olin myös melkoisen myöhässä vaihtohakemuksen kanssa, joten päädyin oikeastaan sattumalta valitsemaan maan ja kaupungin, joka ei aikaisemmin ollut tullut mieleenikään. Päädyin Irlantiin Corkin yliopistoon, Univeristy College Corkiin oikeastaan vain siksi, että sinne oli helppo hakea kiireessä. Lähtöpäivän siis lähestyessä en ollutkaan kovin innoissani ja olin jopa yhteydessä Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattoriin vaihdon siirrosta tai perumisesta! Vuosi oli ollut rankka, olin rättiväsynyt ja kohde ei ennakkoon herättänyt intohimoa. Lähdin kuitenkin, enkä todellakaan katunut sitä. Vaihtokokemus oli uskomaton ja sen seuraukset kauaskantoiset. Kirjoitan tätäkin tekstiä parhaillaan ollessani lomamatkalla Irlannista, jonne olen palannut sittemmin useita kertoja.

Ennen lähtöä

Kuten jo mainitsin, minulle lähtö oli hiukan epävarma ja panostinkin ehkä vähän toispuoleisesti valmisteluihin. Olin vasta pari päivää sitten tullut takaisin Helsinkiin kesätöistä Ahvenanmaalta, käväisin ystävän häissä ja seuraavana päivä pakkasinkin kamat ja lähdin. Onneksi olin saanut kesän aikana sovittua vuokralaisen huoneeseeni, joten se asia oli kunnossa. Suosittelisinkin valmistelemaan vähän paremmin lähtöä, ihan vain stressin välttämiseksi. Etukäteen on tosi hankala tietää mitä mukaan tarvitsee, mutta Irlannissa on melko vaihtelevat säät, joten hyvät kengät ja sadetakki tulevat tarpeeseen. Muutaman euron sateenvarjo ei välttämättä riitä talvimyrkyissä ja minulle kävikin usein hupaisasti kun tuulenpuska niksautti sateenvarjoni väärinpäin. Muutoin olinkin varautunut sateisiin kumisaappailla ja sadetakilla.

Useimmat dokumentit olin muistaakseni lähettänyt jo UCC:hen sähköpostitse ja heiltä tulikin selkeät ohjeet siitä mitä papereita sinne tarvitsee mukaan. Eurooppalaiset ja Erasmus-opiskelijat etenkään eivät tarvitse mitään viisumeita tai muuta, toki passi kannattaa olla voimassa koko matkan ajan. Muista myös tarkkailla sähköpostia kevään ja kesän aikana! Kohdeyliopistolta tulee paljon viestejä ennen lähtöä. Heidän vaihtokoordinaattorinsa oli myös ihana, enkä millään käsitä miten hän ehti vastailla henkilökohtaisesti sähköposteihin, kun vaihtareita oli varmasti tuhansia.

Opiskelu ja yliopisto

Opiskelu UCC:ssä oli melko erilaista kuin mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut. Suoritin maisteriopintoja, ja tahti oli kova. Vaatimustasosta en vieläkään oikein osaa sanoa tarkkaan, mitä opiskelijoilta odotettiin. Toisaalta deadlinet olivat hyvin tiukkoja, viittauskäytännöt tarkkoja ja aiheet melko kattavia, toisaalta taas tuntui, että sisältö jäi usein hieman pintapuoliseksi. Luennot olivat erittäin laajoja ja tietoa tuli omaksua paljon lyhyessä ajassa. Tentteihin piti myös lukea paljon.

Opettajat olivat pääosin kivoja ja reiluja, mutta olin heidän kanssaan tekemisissä paljon vähemmän kuin kotiyliopistossa. Tuntui, että me opiskelijat olimme vähän sellaista massaa. Aikaa opettajilla ei oikein olut kysymyksiin ja keskusteluihin, paitsi pikaisesti luentojen jälkeen. Kiva juttu oli kuitenkin se, että jokaisesta työstä sai arvosanan ja palautetta. Meillä oli paljon esitelmiä ja ryhmätöitä, mikä oli hyvää harjoitusta. Luokkahenki oli ihan uskomattoman hyvä, kaikki tsemppasivat toisiaan opinnoissa, kyselivät kysymyksiä ja antoivat apua.

Kannattaa ottaa huomioon, että kandiopinnot ovat yleisesti maisteriopintoja helpompia ja moni vaihtari kävikin kuulemani mukaan satunnaisia kursseja ilman suurempaa päämäärää. Opiskeluun kannattaa silti varata aikaa, vaikka ei tekisikään maisterikursseja. Sain hyvää rutiinia ja kokemusta esitelmöinnistä ja englannin puhetaitoihini tuli sujuvuutta. Oli myös ihan hyödyllistä oppia vähän laskeman omaa tavoitetasoa: dedisten painaessa päälle ei vain ollut aikaa viivyttelylle ja yksityiskohtien hinkkaamiselle. Huomasin myös, että luokkalaisten taidot ja tiedot vaihtelivat, eikä erilaisista kokonaisuuksista sakotettu turhaan, onhan monia tapoja tuoda asioita esille.

Asuminen

Irlantiin lähtijän kannattaa ottaa huomioon, että maassa on pieni asuntokriisi. Kodittomien määrä on kasvanut ja omankin huoneeni ikkunan alla telttaili joku muutaman päivän syksyn aikana. Opiskelijoille on kuitenkin omia majoituksia ja kyllä yksityiseltäkin puolelta aina jotain löytyy. Asunnon etsimisen kanssa on hyvä olla ajoissa. Itse sain ensimmäisen huoneen Facebook-ryhmän kautta ja varasin sen ennen kuin edes saavuin maahan. Sain mukavan ja siistin huoneen aivan keskustan ja kampuksen vierestä. Useat muut vaihtarit olivat tulleet paikanpäälle ilman varmaa asuntoa ja kävivät sitten katsomassa niitä ennen lukukauden alkua. Omat kämppikseni olivat mukavia, mutta päädyin vaihtamaan asuntoa loppua kohden. Alkuperäiset kämppikset olivat hyvin tiukkoja säännöissä ja kun sattumalta ystäväni kimppakämpästä vapautui huone, päätin vaihtaa saadakseni vähän enemmän itsenäisyyttä.

Talot Irlannissa ovat välillä aika viileitä ja itse varauduinkin pakkaamalla villapeiton Suomessa mukaan. Talven tullessa ostin kyllä paremman peiton. Kannattaa myös katsoa nettikirppiksiä ja opiskelijoiden FB-ryhmiä kun hankkii tavaroita kämpille. Useissa asunnoissa on hyvät varustelut enkä esimerkiksi ostanut mitään keittiövälineitä itselleni. Ei kannata myöskään säikähtää talojen huonoa kuntoa, vaikka ikkunan nurkissa voi kasvaa vähän hometta, koin sisäilman olevan yleisesti parempi kuin Suomessa ja ihmeen kaupalla pääsin jopa eroon ärsyttävästä flunssakierteestä Irlannin aikana!

Hintataso asumisessa on sama tai vähän korkeampi kuin Suomessa. Sähkölasku voi olla välillä suurehko ja se kannattaa ottaa puheeksi etukäteen. Corkissa vuokrat olivat järkeviä (ensimmäinen huone oli noin 600 e ja seuraava 450 e), mutta Dublinissa ne taitavat olla korkeampia, jopa jaetuissa huoneissa.

Jotkin vuokranantajat voivat kuulemma olla tiukkoja ja epäreiluja, kun huono asuntotilanne antaa etulyöntiaseman vuokranantajille. Minulle ei sattunut mitään ikävää, mutta kannattaa aina vähän tarkkailla varoitusmerkkejä. Useissa opiskelija-asuntoloissa on kuulemma tavallista, että koko lukukauden vuokra maksetaan etukäteen. Yksityisillä markkinoilla en ehkä tekisi niin.

Opiskelijaelämä

Minulle sattui käymään vähän niin, että varsinaisesta vaihtarielämästä ja Erasmus porukoista jäin ulkopuoliseksi. Olin jo hieman vanhempi kuin useimmat vaihto-opiskelijat ja koska tein maisteriopintoja, hyppäsin suoraan mukaan vuosikurssin aloittavien matkaan. Ja olen siitä onnellinen! Sain pari todella hyvää ystävää ja koko muu luokka oli myös aivan mahtava, vietimme paljon aikaa yhdessä. Toisaalta välillä minulla oli enemmän vapaa-aikaa kuin heillä, sillä en tehnyt opintoja ihan yhtä hiki päässä. Olinhan vain vaihdossa ja numeroilla ei ollut minulle niin väliä, vaikka opiskelinkin ahkerammin kuin varmaan koskaan aiemmin.

UCC:ssä järjestettiin kuitenkin hirveästi tapahtumia ja kerhojakin oli joka lähtöön, oli valokuvausta, surffausta, politiikkaa, vaellusta, eläinoikeusryhmä jne. Hengailin itse sukeltajien mukana, ja kävin heidän kanssaan myös sukeltamassa Baltimoressa, joka on oikein kaunis pikkukylä! Kaikki yliopistolla olivat tosi mukavia ja irlantilaisten kanssa on helppo tulla toimeen. Jopa tällainen tuppisuu suomalainen oppi taidon tehdä tikusta asiaa: jos ei ole mitään sanottavaa, aina voi puhua säästä. Vaikken olekaan innokas small talk -ihminen, on ihan hyödyllistä osata puhua välillä mitä sattuu, aina ei tarvitse miettiä niin tarkkaan onko asiasi sanomisen arvoisia. Yksi asia kannattaa muistaa: irlantilaiset tervehtivät usein kysymyllä How are you? Siihen kannattaa vastata sanomalla että hyvää ja kysymällä itse saman kysymyksen. Varsinaisiin kuulumisiin mennään vasta sitten. Mitään tiukkoja kohteliasuussääntöjä ei kuitenkaan ole, irlantilaiset ovat hyvin mukavia ja rentoja. Aksentista ei aina (aluksi) saa selvää, mutta he ovat tottuneet siihen ulkomaalaisten kohdalla 😉

Cork

Cork on Irlannin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee muutaman tunnin bussimatkan päässä Dublinista aivan maan eteläosassa. Kuten monet muutkin kaupungit, se sijaitsee joen varrella ja on todella tunnelmallinen kulttuurin keskus. Lukemattomia pubeja ja kahviloita mahtuu tähän pikkukaupunkiin. Corkissa on paljon tekemistä ja tapahtumia, elokuvafestaria ja keikkoja sun muuta. Kaupungissa voi harrastaa soutamista keskiaikaisilla veneillä, istua takkatulen ääressä lämpimässä pubissa (koska siellä on todennäköisesti lämpimämpää kuin asunnollasi) ja käydä Butter Museumissa. Aina voi myös hypätä junaan kohti rantakaupunki Cobh:ia (Irlannissa bh lausutaan yleensä v:nä, vinkkinä vaan!). Musiikki ja luonto olivat minulle tärkeitä teemoja vaihdon aikana ja kaupungista löytyykin niiden puitteissa paljon nähtävää, koettavaa ja ennen kaikkea niihin liittyvää yhteisöllisyyttä. Julkinen liikenne ei taida koko Irlannissa olla ihan yhtä kätevää kuin esimerkiksi Suomessa, eli itse ainakin hankkisin pyörän, jos asuisin yhtään kauempana keskustasta. Irlannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja pieneen Corkiinkin syntyy valtavia liikenneruuhkia. Ole siis tarkkana pyöräillessä ja varaa aikaa yleiseen liikkumiseen ihan koko maan tasolla, ainakin lentokenttäbussiin kannattaa hypätä aikaisemmin kuin aikataulun mukaan voisi arvioida!

Alkubyrokratia

Alkuun valitsin kurssit yliopiston järjestelmästä. Kukaan ei osannut kertoa minulle, ovatko maisterikurssit avoimia Erasmus-opiskelijoille, joten odotin että pääsin yliopistolle ja olin sitten suoraan yhteydessä maisteriohjelman koordinaattoriin, joka ystävällisesti päästi minut meribiologian kursseille. Muutoin alku olikin helppoa, muutamia asioita piti hoitaa, kuten opiskelijakortin haku ja sen sellaiset, mutta niihin tuli todella hyvä ohjeistus vaihtoinfoissa. Vaihtareille kaikki kyllä selitetään juurta jaksaen, eikä mitään epäselvyyksiä muistaakseni syntynyt paikan päällä.

Terveys, tuki ja turvallisuus

UCC:ssä on opiskelijoille oma terveysasema ja he auttavat sekä fyysisissä että psyykkisissä asioissa. En itse käyttänyt palveluita, mutta sain sen kuvan, että homma on toimiva ja aikoja kyllä saa. Julkinen terveydenhuolto Irlannissa ei kuulemma pelaa erityisen hyvin ja aikoja voi joutua odottamaan. Aivan erityisen ihana paikka oli yliopiston Skills Center, josta sai apua käytännön asioihin. Minua jännitti ihan hirveästi esitelmöidä englanniksi, joten olin yhteydessä heihin ja sain korvaamatonta apua esitelmän harjoitteluun! Sellaista ei minulle ole ainakaan Helsingin yliopistolla tullut vastaan.

Turvallisuus Irlannissa on pääosin hyvä. Ehkä Dublinissa kannattaa välttää enemmän tiettyjä alueita, mutta Corkissa ei tuntunut olevan niin väliä missä liikkui. Paha huumeongelma tosin vaivaa Corkia ja vissiin koko Irlantia, mutta yleensä käyttäjät pysyivät omissa oloissaan, enkä kokenut mitään uhkaavaa. Valitettavasti ongelmia on tässäkin kohteessa: kuulin muutamasta ikävästä tapauksesta opiskelijabileissä. Kannattaa katsoa juomien perään baareissa ja bileissä, ei ole ihan mahdotonta, että joku metsästää nuoria huumaamalla. En tiedä onko ongelma isompi kuin Suomessa, mutta valitettavasti idiootteja löytyy. Rauhattomista alueista sensijaan saa yleensä nopeasti käsityksen yliopiston porukoitten ja paikallisten kautta: minulle vuokraemäntä kertoi heti, missä ei kannata liikkua.

Vinkkejä ja tietoa opiskeluun

Hoida etukäteen kurssivalinnat. Vaikka ne muuttuisivat, on paljon helpompaa lähteä vaihtamaan kursseja kun jo tiedät mitä on tarjolla. Lukukauden alussa pystyi vielä vaihtamaan kursseja ja jättämään pois niitä mitkä eivät vaikuttaneet hyviltä. Muista, että kaikkia aineita ei opeteta samalla kampuksella. UCC:ssä kampuksia oli muutama, mutta ne eivät olleet kovin kaukana toisistaan. Kaikki yliopistolla olivat hyvin mukavia, mutta kannattaa välttää asioiden hoitamatta jättämistä tai viimehetkeen venyttämistä, sillä kaikki systeemit eivät ole yhtä joustavia kuin Suomessa. Älä kuitenkaan stressaa, vaan ole heti yhteydessä koordinaattoriin tai tuutoriin, jos jotain ongelmia tai mietteitä tulee.

Riippuen omista tavoitteistasi vaihdon suhteen, varaa aikaa opiskeluun, mutta myös hauskanpitoon, harrastuksiin ja matkailuun. Irlannissa on melko helppoa ja edullista liikkua paikasta toiseen ja esimerkiksi monille saarille järjestetään useita lauttakuljetuksia päivittäin.

Sopeutuminen ja ongelmat

Alkuun sopeutuminen voi olla hankalaakin, ihmiset lähtevät vaihtoon erilaisissa tilanteissa. Itselleni kavereihin tutustuminen oli tärkeää, samoin positiivisen mielialan ylläpitäminen silloinkin kun tuntui yksinäiseltä. Kannattaa muistaa, että vaihdon on tarkoitus olla positiivinen kokemus, ja siksi on hyvä vähän miettiä, mitä oikeastaan haluat tältä kokemukselta. Aina asiat eivät vastaa odotuksia, mutta siitäkin voi usein oppia jotain. Suosittelisin pitämään ainakin alkuun vähän sosiaalista energiaa yllä, jotta ihmisiin tutustuminen lähtee käyntiin

Varsinaisia ongelmia en joutunut kohtaamaan, ainoastaan asunnon vaihto kesken kaiken oli hieman kurja homma. Onneksi vuokraemäntä oli todella reilu, ja purki sopimuksen ja maksoi takaisin takuuvuokran.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvä ja antoisa, mahdollisuuksia Irlannissa on monenlaiseen tekemiseen ja näkemiseen. Tsemppiä lähtijöille, Irlanti on todella upea paikka lähteä vaihtoon!

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Vietin kevätlukukauden 2018 Reykjavikissa opiskellen Islannin yliopistossa. Islannin luonto oli suurimpia syitä, miksi halusin opiskella juuri tässä maassa. Onneksi tämä oli myös monen muun vaihto-opiskelijan syy valita tämä vaihtokohde, sillä siten löytyi helposti monia samanhenkisiä kavereita. Kaupunkina Reykjavik on hyvin pieni ja sympaattinen, mutta loppujen lopuksi ei ehkä maan parhainta antia. Kuten sanotaan, Islanti alkaa vasta sieltä mihin Reykjavik loppuu. Suosittelenkin siis tutkimaan tätä maata ja jo lukukauden aikana samat paikat voivat näyttää hyvin erilaisilta riippuen ajankohdasta. Lumisen ja pimeän talven jälkeen oli mahtavaa nähdä, kun laavakentät ja vuorenrinteet alkoivat viimein vihertää. Islanti on upea maa, jonka eri kolkat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.

Ennen lähtöä

Kun Helsingin yliopisto on tehnyt hyväksynnän vaihto-opiskelijaksi, pitää vielä tehdä haku itse vaihtoyliopistoon. Islannin yliopistolta tulee selkeä listaus mitä dokumentteja yliopistoon haku vaatii ja milloin niiden on oltava perillä yliopistolla. Määräaikojen kanssa kannattaa olla tarkkana ja hankkia tarvittavat paperit ajoissa. Hakeminen Islannin yliopistoon vaatii muun muassa passikuvan sekä opintosuoritusotteen allekirjoitettuna ja leimattuna (suoritusotteen pitää olla oikeasti leimattu eikä vesileima välttämättä riitä). Hakemus sisältää monia muita tietoja, kuten alustavan kurssisuunnitelman ja lyhyen motivaatiokirjeen. Minun piti tehdä joitain korjauksia hakemukseeni, mutta muuten hakuprosessi oli melko selkeä.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä etenkin edullisemmista asunnoista voi olla kova kilpailu. Toisaalta on hyvä odottaa siihen asti, kunnes vaihtoon lähteminen on varmistunut ja tässä voi mennä melko pitkään. Kuulin myös juttuja, että jotkin opiskelijat olivat asuneet syyslukukauden alussa teltassa, koska asuntoa ei ollut vaihtoon lähtöä löytynyt. Monet vaihto-opiskelijat asuvat kimppakämpissä tai majataloissa, jotka majoittavat talvikaudeksi vaihto-opiskelijoita. Keskustassa (Reykjavik 101) tai lähellä yliopistoa asuminen voi olla kannattavaa, vaikka vuokra olisi korkeampi, sillä silloin ei tarvitse käyttää rahaa busseihin.

Itse asuin vuokranantajani pihapiiriin kuuluvassa autotalliin rempatussa yksiössä, jonka löysin HousingAnywhere-sivuston kautta. Asuntotilanteesta kertoo jotain, että samaa asuntoa minun lisäkseni oli hakemassa seitsemän muuta ja minun piti lähettää vuokranantajalleni CV, joka oli yksi valintaperuste. Asunto oli suomalaisittain kallis, mutta Islannissa vuokra oli yksiöstä jopa melko kohtuullinen. Asunto oli hyvin siisti, ja sijainti lähellä merta ja Grotta-majakkaa oli mahtava. Asuntoni sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta ja noin 30 min kävelymatkan päässä kampukselta. Joissain tapauksissa keskustassa asuminen olisi ollut paljon käytännöllisempää, sillä julkinen liikenne ei aina välttämättä ole niin sujuvaa.

Opiskelija-asuntoja voi olla saatavilla joitain, mutta ilmeisesti vaihto-oppilaiden on hyvin vaikea saada niitä. Kannattaa kuitenkin tarkistaa tämäkin vaihtoehto. Yliopisto ei siis oikeastaan tarjoa minkäänlaista apua asunnon löytämiseen. Suomalaisena ei tarvitse hankkia paikallista henkilötunnusta tai ilmoittautua poliisille, mutta tilanne saattaa olla toinen, jos maassa asuu pidempään kuin lukukauden verran.

Opiskelu ja opetus

Islantiin saavuttua ja ennen opintojen alkua piti yliopistolle käydä ilmoittautumassa ja hankkimassa paikallinen opiskelijakortti. Orientaatio yliopistolla oli aika vähäistä eikä muutaman puheen ja kävelykierroksen lisäksi juuri muuta ohjelmaa ollut. Onneksi tästä huolimatta muihin vaihtareihin tutustuu kyllä ja yliopiston käytänteet tulevat nopeasti tutuiksi.

Ennen lähtöä tehtiin alustava suunnitelma kursseista, mutta tähän ei kannata liiaksi kiintyä, sillä kurssit menevät todennäköisesti uusiksi. Itselläni valitsemistani kursseista yksi oli peruttu ja pari meni päällekkäin, joten minun piti valita kurssit lähes kokonaan uudelleen. Kurssien aikataulujen sumpliminen voi olla haastavaa ja monella olikin vaikeuksia löytää kursseja, jotka eivät mene päällekkäin.

Kursseille ilmoittautumista varten on takaraja, jota ennen on pitänyt päättää mitkä kurssit lopulta tekee. Iso osa kursseista kestää koko lukukauden. Kurssien käytännöt vaihtelevat paljon kurssista ja kurssin vetäjästä riippuen. Yleisesti ottaen opiskelu Islannissa oli melko samanlaista kuin Suomessa, mutta monilla kursseilla voi olla esitelmiä enemmän kuin Suomessa. Yhtenä erona Suomeen myös on, että kurssikirjat pitää lähes poikkeuksetta ostaa itse. Kampukselta löytyy kirjakauppa, josta löytyvät lähes kaikki tarvittavat kirjat. Riippuu toki paljon kurssista tarvitseeko kirjoja ostaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suomalaisena on melko helppo sopeutua Islantiin, enkä potenut juuri minkäänlaista kulttuurishokkia. Kulttuuri ei periaatteessa hirveästi poikkea suomalaisesta, joskin Islannissa otetaan ehkä jotkin asiat rennommin eikä kaikki ole niin tarkkaa kuin Suomessa. Tämä voi joskus ehkä aiheuttaa päänvaivaa, kun esimerkiksi kurssien aikataulut selviävät aivan viime tipassa. Yksi parhaimmista islantilaisista tavoista on vapaa-ajan vietto altailla. Reykjavikista näitä geotermisellä energialla lämpiäviä altaita löytyy useita – esimerkiksi yliopiston lähistöllä oleva Vesturbæjarlaug on ehdottomasti vierailun arvoinen. Mikä olisikaan parempaa kuin kylmänä ja sateisena päivänä mennä rentoutumaan altaille.

Vaikka Suomi on kallis maa, niin Islanti vasta kallis onkin. Onneksi ruokakaupat ovat melko samanhintaisia, mutta muuten lähes kaikki onkin sitten kalliimpaa. Ruokakaupassa käynti saattaa alkuun vaatia myös opettelua, sillä ensin pitää tuntea eri ruokaketjujen hyvät ja huonot puolet: Bonus on yleensä halvin, mutta Kronanissa saattaa olla paremmat valikoimat, Netto on paljon kalliimpi, mutta sieltä voi löytää sellaista mitä kahdesta edellisestä ei löydä, Hagkaup vasta kallis onkin ja parista porkkanasta ja perunasta voi joutua pulittamaan lähemmäs kymmenen euroa. Helsingissä on tottunut, että ruokakauppoja on melkein joka nurkalla, mutta Islannissa tämä on toisin ja ruokakaupassa käydäkseen voi joskus joutua tekemään pitkiäkin reissuja.

Islanti on pääsääntöisesti hyvin turvallinen maa, jolloin arkijärjellä pääsee pitkälle. Mutta luonnonolojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos säätiedotus osoittaa keltaista tai jopa punaista varoitusta, kannattaa silloin miettiä minne kannattaa mennä tai lähteäkö liikkeelle ollenkaan. Jos matkustaa Islannissa, ei suunnitelmia kannata koskaan tehdä liian tiukoiksi. Koskaan ei tiedä milloin tiet menevät poikki sankkojen lumimyrskyjen ja kovien tuulien takia, ja joutuu jäämään pikkukylään ylimääräiseksi yöksi. Toisinaan taas lautat eivät kulje liian suurien aaltojen seurauksena. Jäiset ja lumiset vuoristotiet saattavat myös hidastaa matkantekoa, vaikka voisi luulla, että toukokuussa tiet olisivat jo kohtalaisessa kunnossa. Auton vuokraaminen on kätevin tapa matkustaa Islannissa. Matkustusseuraakaan ei ole vaikeaa löytää, sillä iso osa vaihtareista on tullut Islantiin näkemään sen upeaa luontoa. Kannattaa seurata näitä kahta sivustoa matkustaessa Islannissa: https://www.vedur.is/ ja http://www.road.is/

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Stellenboschin yliopistoon (SU) ei ollut loppujen lopuksi kovin vaativa, mutta melko byrokraattinen. Hyväksymiskirje saapui onneksi jo syyskuun alussa (mikä ilmeisesti vaihtelee vuosittain), ja aikaa jäi hyvin hakupapereiden toimittamiseen ja viisumin hakuun. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että lopullinen kursseille rekisteröinti tehdään vasta pari viikkoa lukukauden alkamisen jälkeen: voit hakea useammalle kurssille kuin sinun on opintopisteiden puitteissa mahdollista päästä, ja tehdä lopullisen päätöksen vasta kurssien alettua. Joillekin kursseille on myös ennakkovaatimuksia, ja jos et jostain syystä tulisi hyväksytyksi jollekin kursseistasi, voi olla hyvä, että olet hakenut etukäteen useammalle kurssille.

Viisumia hakiessa kannattaa huomioida, että hakemuksen käsittelyssä menee noin kaksi viikkoa, paperit pitää toimittaa fyysisesti suurlähetystöön Pohjoiselle Makasiinikadulle, ja että suurlähetystö pitää passin itsellään käsittelyn ajan. Itse päätin viime tipassa hakea henkilökortin ennen viisumin hakua (koska passi oli ainut henkilöllisyystodistukseni), ja siksi viisumini valmistui melko myöhään. Hyvä on myös huomioida, että viisumia varten tarvitsee lääkärin todistuksen siitä, että hakija on rokotettu tuberkuloosia. Itse hain todistuksen YTHS:ltä, mistä sain ajan usean viikon päähän.

Alkubyrokratia ja asettautuminen Stellenboschiin

Kapkaupungin lentokentältä saimme kyydin Welcome Centeriin, josta saimme avaimet ja kyydin asuntolaamme. Meidät kaikki kuusi HY:n vaihto-opiskelijaa oli määrätty Academiaan, yhteen Stellenboschin isoimmista opiskelija-asuntolakomplekseista. Me kv-opiskelijat asuimme omissa ”Blokeissamme”, kahdeksan opiskelijaa per kerros. Minun kerroksessani asui neljä tyttöä ja neljä poikaa, ja jaoin pienen keittiön yhden amerikkalaisen tytön kanssa. Huoneissa jokaisella oli oma suihku ja WC. Asuntola oli oikein siisti, turvallinen ja lähellä kampusta, mutta kaikki irtaimisto piti hankkia itse vedenkeittimestä vessapaperiin, sillä keittiössä oli vain pieni uuni/liesi ja jääkaappi-pakastin. Minä olin liinavaatteet Suomesta, pari ystävääni oli vuokrannut ne ja astiasetin etukäteen. Hankimme meidän kerroksen asukkaiden kanssa yhteisen mikroaaltouunin, ja monet jakoivat esimerkiksi vedenkeittimen keittiökämppiksensä kanssa.

Asuntolakeittiö ja kurkistus huoneeseeni. Kuva: Anna T.

Amerikkalaisista elokuvista tuttu residenssikulttuuri tuli itselleni ainakin hieman yllätyksenä. Se näkyi erityisesti ensimmäisinä viikkoina, kun ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittivat erilaisia tehtäviä ja juhlivat oman talonsa univormuissa – silloin tuntui, että asuntolat eivät ikinä nuku. Onneksi tätä kesti kuitenkin alle kuukauden, ja lopulta ensivuotisetkin joutuivat aloittamaan opiskelun.

Näkymä Academiaan asuntolani portailta. Kuva: Anna T.

Orientaatioviikko pidettiin 40 asteen helteessä, ja sen keskeisimmät asiapitoiset sisällöt olivat opiskelijakortin hakeminen, kursseille rekisteröityminen ja internet-tunnuksien hankkiminen. Kaikki tämä oli jossain määrin sekavaa ja epäjohdonmukaista, ja useammin kuin kerran kuulin välikäden kautta, että minun pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn kellonaikaan… Onneksi kuitenkin joku oli aina kartalla, kv-toimiston väki oli mahtavaa ja avuliasta, eikä mikään jäänyt lopulta pimentoon.

Opiskelu SU:ssa

Heti alussa kävi selväksi, että opiskelu ja siihen liittyvät käytännön asiat eroavat varsin paljon Helsingin yliopiston käytänteistä. Kv-opiskelijat voivat valita sekä paikallisten käymiä mainstream-kursseja että enintään kaksi pelkästään kv-opiskelijoille tarkoitettua GEP-kurssia (aikaisemmin IPSU). Minä olin valinnut kaksi GEP-kurssia ja kaksi mainstream-kurssia, koska olin kuullut etukäteen, että mainstream-kurssit ovat keskimäärin paljon työläämpiä. Lisäksi GEP-kurssien aiheet olivat kiehtovia: monet niistä käsittelevät Etelä-Afrikan yhteiskuntaa.

Molempien mainstream-kurssieni lukujärjestykset menivät kokonaan uusiksi ensimmäisillä luennoilla, ja näytti aluksi siltä, että joudun vaihtamaan osan kursseistani. Lopulta kuitenkin sain kaikki mahtumaan. Tämä oli mielestäni kuvaavaa: ei kannatta odottaa, että kurssien aikataulut, kokeet, lomapäivät ja retket/tutoriaalit lukee jossain WebOodissa etukäteen ja että niillä mentäisiin!

Suuri ero verrattuna Suomeen on akateemisen vapauden puute. Kursseilla on vaihteleva, mutta varsin laaja läsnäolopakko, mikä vaati itseltäni hieman opettelua… Tuntui myös, että esseiden kirjoittamista suositaan täällä enemmän. Eräs kolmannen vuoden kurssini koostui lähes yksinomaan esseiden kirjoittamisesta eikä lähiopetusta juuri ollut. Ensimmäinen esseeni oli pituudeltaan 20 sivua, mikä nosti hieman hikeä otsalleni, sillä meillä kirjoitetaan noin paljon yleensä vasta kandia tehdessä. Toinen mainstream-kurssini, ensimmäisen vuoden kurssi, oli sellainen mihin olin tottunut: luentoja ja luentokalvoja ja kokeita.

Sanoisin, että opiskelu Stellessä oli vaativampaa kuin Suomessa, mutta toisaalta ehkä myös opin enemmän. Huomasin myös lukukauden edetessä, että meillä suomalaisilla on varsin hyvä lähtötaso paikallisiin opiskelijoihin nähden, ja esimerkiksi tieteellinen kirjoittaminen sujuu meiltä paremmin. Onnistuin saamaan varsin hyviä arvosanoja, vaikka en aina lukenutkaan kovin paljon, tai vaikka tuntui että esseeni oli varsin keskiverto. Minua jäi eniten harmittamaan, että en valikoinut kursseja tarkemmin jo Suomessa. Mainstream-kurssini liittyivät kyllä tutkintooni, mutta eivät erityisemmin kiinnostaneet minua, ja siksi oli välillä vaikea löytää motivaatiota valtavaan määrään itsenäistä työtä. GEP-kurssini ”Role of Gender, Culture and The State in South Africa” taas ei liittynyt mitenkään alaani, mutta oli äärimmäisen kiinnostava ja olin iloinen, että olin valinnut sen. Harmitti myös hieman, että en opiskellut isiXhosaa, Western Capen eniten puhuttua afrikkalaista kieltä (sitä missä on erilaisia naksutuksia)!

Kampuksen keskusaukio, Rooiplein. Maan alla sijaitsee yliopisto kirjasto ja aukion perällä on Student Center, josta saa ruokaa, kahvia ja opiskelutarvikkeita, muun muassa. Kuva: Anna T.

Arki ja vapaa-aika Stellenboschissa

Itselleni suurin arkea määrittävä ja rajoittava asia oli turvallisuus. Vaikka Stellenbosch ja etenkin sen keskusta ja kampusalue vaikuttavat päällisin puolin äärimmäisen turvallisilta, meitä oppilaita kehotettiin välttämään liikkumista ulkona yksin pimeän aikaan – eli noin kuuden seitsemän aikaan, riippuen vuodenajasta. Tähän oli vaikea suhtautua myös siksi, että tällainen pelon lietsominen tuntui osin ylläpitävän niitä rotuun kohdistuvia ennakkoluuloja, jotka luovat turvattomuuden tunnetta. Toisaalta en halunnut lähteä kyseenalaistamaankaan ulkonaliikkumisohjeita ja mukautin arkeani niiden ehdoilla.

Paras tapa liikkua Stellessä on ehdottomasti pyörä! Kävellenkin pääsee kaikkialle, mutta pyörällä on mukavampaa. Itse vuokrasin viininpunaisen Matie-pyörän yliopiston liikennekeskuksesta, ja olin siihen oikein tyytyväinen. Über on Stellessä halpa ja turvallinen, ja sillä on helppo liikkua esim. illalla tai tullessa baarista. Kapkaupunkiin pääsee erittäin halvalla MetroRail-junalla (n, R10 suunta), mutta se on maineeltaan hieman turvaton, ja käytännössä harvat valkoiset käyttävät sitä. Moni kaverini kuitenkin käytti sitä ongelmitta, etenkin ruuhka-aikaan. Über Kapkaupunkiin on noin R400, joten hinnoissa on aika suuri ero.

Hintataso Etelä-Afrikassa ei ole niin kauhean paljon alhaisempi kuin Suomessa, etenkään ruoka- ja vaatekaupoissa. Internet ja mobiilidata on reilusti kalliimpaa kuin Suomessa. Eduroam toimii joissain yliopiston rakennuksissa, samoin kuin Matieswifi, mutta omaan huoneistooni ei yltänyt kumpikaan vaan läppäri piti rekisteröidä yliopiston verkkoon johdolla. Tässä verkossa kaikki netin käyttö paitsi yliopiston intranet, Googlen sivut ja YouTube(!) kuluttaa internet-budjettia. Toisaalta ulkona syöminen ja juominen ovat reilusti edullisempia, niitä tuli harrastettua aika paljon… Noudatin vegaaniruokavaliota ensimmäisen puoliskon verran: se ei suinkaan ollut mahdotonta, mutta sen verran hankalampaa kuin Suomessa, että vaihdoin puolivälissä lukukautta (opiskelustressin siivittämänä) kasvisruokavalioon. Yleisesti Etelä-Afrikassa ei ymmärretä kasvissyöntiä, vaan kunnon liha-braai (paikallinen sana grilliruoalle ja grillaamiselle) on se juttu. Opiskelijakaupungeissa kasvissyönti alkaa kuitenkin nostaa päätään, ja Kapkaupungissa on useita kokonaan vegaanisia ravintoloita!

Lopuksi vielä asiasta, joka vaikutti itseeni aika paljon, eli Apartheidin perinnön näkymisestä yhteiskunnassa. Se iski heti lentokentältä poistuessa, nähdessä silmänkantamattomiin levittäytyvät townshipit, ja korostui saapuessamme Stellenboschiin, vanhaan afrikaansyliopistokaupunkiin, jossa niin rakennukset, autot kuin ihmisetkin ovat valkoisia. Itselleni oli välillä vaikeaa elää valkoisena etuoikeutettuna eurooppalaisena yhteiskunnassa, jossa on niin silmiinpistävää, että eri värisillä ihmisillä on niin erilaiset mahdollisuudet. Vielä vaikeammaksi sen teki rakenteissa ja ihmisten asenteissa paistava piilorasismi, mikä sai välillä surullisesti pohtimaan ”sateenkaarivaltion” tulevaisuutta. Toisaalta yksilötasolla oli myös paljon päinvastaisia kohtaamisia, mikä loi toivoa. Yhtä kaikki, mielestäni kaikilla Etelä-Afrikassa opiskelevilla on velvollisuus oppia ja ottaa selvää yhteiskunnasta ja maan historiasta, sillä ainoastaan olemalla tietoinen yhteiskuntaa lävistävistä valta-asetelmista ja niiden syistä voi itse olla osana ratkaisua – ja saa myös enemmän irti ajastaan Stellenboschissa.

 

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2017

Luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Islannin yliopiston sähköisen hyväksymiskirjeen mukana tuli ohjeita ja vinkkejä vaihtoon lähtijälle. Ohjeet olivat mielestäni selkeitä, ja loppujen lopuksi eurooppalaiselle lähtijälle ei vaikuttanut olevan tiedossa hirveää määrää paperisotaa tai muuta järjestelyä.

Yliopiston hakuprosessin lisäksi etukäteisvalmisteluihin kuului eurooppalaisen sairaanhoitokortin tilaaminen, matkavakuutuksen hoitaminen kuntoon sekä muuttoilmoituksen tekeminen Maistraattiin. Kelalle piti myös tehdä ilmoitus ulkomailla opiskelusta, jotta opintotuen (ja silloin maksettavan asumislisän) määrä voitiin päivittää. Sitten piti vielä päättää, mitä tekee Suomen asunnolle. Itse päädyin ratkaisuun, että maksoin vuokraa vaihdossa ollessanikin, eli asunto pysyi minulla ja sinne oli helppo palata vaihdon päätyttyä saumattomasti – vaihtoaika oli vain 4 kuukautta, ja tämä tuntui stressittömimmältä vaihtoehdolta.

Olin kuullut paljon varoittelua siitä, että Reykjavíkissa on erittäin huono asuntotilanne, joten asunnonhaku pitäisi aloittaa todella hyvissä ajoin. Niinpä ryhdyin toimeen jo lokakuun alussa ennen hyväksymiskirjeen saamista: laitoin oman asunnonhakuilmoituksen opiskelijoille suunnatulle asunnonhakusivulle nettiin, ja lisäksi olin itse yhteydessä yhteen asunnontarjoajaan, kun huomasin ilmoituksen samalla sivulla. Nopeus kannatti – sain Reykjavíkin mittakaavassa siedettävän hintaisen huoneen erinomaisella sijainnilla keskusta-alueella.

Sitten ei tarvinnutkaan kuin valmistautua lähtöön henkisesti, sekä varmistaa, että omisti riittävästi asianmukaista vaatetusta Islannin raakaa tuulta ja sadetta vastaan – sekä riittävän ison matkalaukun.

Saapuminen vaihtokohteeseen ja asuminen

Saavuin Islantiin sattumalta samalla lennolla toisen samaan paikkaan majoittuvan suomalaisen kanssa. Majapaikkanamme oli sesonkikauden ulkopuolella opiskelijoille vuokrattava majatalo. Vuokraemäntämme ei lopulta edes ilmaantunut itse paikalle kyseisenä iltana, mutta talon muut opiskelija-asukkaat ohjasivat meidät huoneisiimme. Vastaanoton epävirallisuudesta huolimatta majoittautuminen sujui hyvin, netin sai heti käyttöön ja lakanatkin olivat valmiina. Asumisen hinta hirvitti alkuun – oma huoneeni oli majatalon pienin huone, ja sen vuokra oli noin 600 €/kk. Muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa jutellessa osoittautui kuitenkin, että etenkin sijaintiin nähden hinta oli varsin kohtuullinen.

Islantiin saapuminen ei pohjoismaalaiselta vaatinut juuri mitään byrokratiaa. Yliopistolle kirjautuminen sujui varsin nopeasti ja helposti, muita toimenpiteitä ei maahantulo vaatinut. Selvisi kuitenkin, että vain yhdeksi lukukaudeksi saapuville eurooppalaisille opiskelijoille ei annettu lainkaan islantilaista henkilötunnusta eli kennitalaa, vaan ainoastaan opiskelijanumero. Tämä ei varsinaisesti estänyt minkään asian toimittamista myöhemmin Islannissa, mutta koska lähes kaikissa yhteyksissä kysytään kennitalaa, se piti usein kiertää eri tavoin ja esimerkiksi terveyskeskuksissa potilastietojen rekisteröinti tai edelleen lähettäminen ei toiminut aivan mutkattomasti. Asia kuin asia kuitenkin hoitui aina myös ilman kennitalaa.

Alun järjestelyitä olivat muun muassa kirjastokortin ja opiskelijakortin hankkiminen (molemmat varsin helppoja ja maksuttomia toimenpiteitä) sekä kurssivalinnoistaan lopullisesti päättäminen. Kovin paljon järjesteltävää ei siis mielestäni ollut, mikä oli tietysti mukavaa, ja jätti aikaa ympäristöön tutustumiseen. Mitään järkyttävää kulttuurishokkia en varsinaisesti kokenut, mutta toki olo tuntui välillä uudessa maassa jollain tapaa vieraalta. Islannin luonto on aivan erilainen kuin Suomessa, ja vaikka sitä sen kaikessa kauneudessaan ihailikin, se saattoi ajan kanssa tuntua välillä liiankin karulta metsiin tottuneelle suomalaiselle. Toisaalta geotermiset kylpylät ja vielä pitkälle kevättalveen puutarhoissa loistavat, näyttävät jouluvalot kompensoivat keskitalven pimeyttä ja koleutta.

Opiskelu ja opetus

Olin valinnut erilaisia ympäristötieteeseen liittyviä kursseja, ja kävin luennoilla ensimmäisellä opiskeluviikolla kuuntelemassa. Totesin kuitenkin, että kurssit eivät pääpiirteissään oikein vaikuttaneet siltä, mitä itse olin lähtenyt hakemaan ja mikä minua motivoisi. Lopulta päätin kurssien sijaan suorittaa vaihto-opintoni tutkimusprojektin muodossa; tämäkin vaihtoehto löytyi englanninkielisestä kurssikatalogista. Niinpä otin yhteyttä pääaineeni paikalliseen professoriin ja kysyin mahdollisuuksista osallistua johonkin projektiin. Minua onnisti, ja pääsin mukaan varsin mielenkiintoiseen ja haasteelliseen projektiin. Olin erittäin tyytyväinen tähän valintaan, joskin säilytin yhden alun perin valitsemistani kursseistakin; vaihto-opiskelijoille suunnattu Islannin kulttuuri- ja luontokurssi tuntui vain liian houkuttelevalta. Kannustaisin siis tämän kokemuksen perusteella vaihto-opiskelijoita miettimään, mikä itseä todella eniten kiinnostaa ja selvittelemään mahdollisuuksia – kyselemällä voi aueta vaikka mitä ovia, eivätkä perinteiset kurssit ole välttämättä ainoa tai paras tapa saada kaikki irti vaihdon aikaisista opinnoista. Vaikka tietysti matkustelu ja kivojen ihmisten kanssa vietetty aika olivat hienoja kokemuksia vaihdossa, sanoisin, että mielekkääksi räätälöity opiskelu jäi mieleeni yhtenä vaihtoajan parhaista jutuista.

Kursseista yleisesti sanoisin, että työmäärä opintopisteisiin nähden oli selvästi suurempi kuin mihin itse olen Suomessa tottunut; tyypilliseen kurssiin kuului niin ryhmätöitä, esseitä, kotitehtäviä kuin tenttikin. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa säikähtää, sillä opettajat vaikuttivat varsin helposti lähestyttäviltä ja ymmärtäväisiltä, ja stressin iskiessä asioista saattoi keskustella. Lisäksi Islannin yliopistossa kursseille ilmoittautuminen vaikutti jossain määrin sitovammalta kuin mihin itse olin tottunut – virallisesti kursseilta sai jättäytyä pois vain tiettyyn päivämäärään mennessä, ei missä tahansa vaiheessa lukukautta. Todellisuudessahan tämäkään ei kuitenkaan ollut aivan niin tiukkaa, ja itsekin jouduin jättämään yhden kurssin kesken vasta myöhemmässä vaiheessa. Asia hoitui selittämällä tilanne opettajalle, joka hoiti kurssilta pois kirjautumisen puolestani.

Islannin yliopistoon hakiessa kannattaa muistaa, että kun hakulomakkeen on täyttänyt ja lähettänyt netissä, sitä on hyvä käydä seuraamassa esim. viikon välein vahvistusviestissä tulleen linkin kautta. Hakemuksessa saattaa olla jotain, joka kaipaa säätöä ennen kuin se voidaan hyväksyä, eikä näistä tiedoteta erikseen sähköpostitse. Itse en tätä hoksannut ennen kuin sain huomautusviestin sähköpostiini, että hakemustani ei ole korjattu asianmukaisella tavalla ilmoitettuun päivään mennessä ja se on laitettu pitoon. Kyse oli siitä, että osa kurssivalinnoistani ei sopinutkaan kohdeyliopiston puolesta. Tätäkään ei silti olisi tarvinnut niin pahasti säikähtää, sillä asia oli edelleen hoidettavissa. Kun hakemukseni kanssa ilmeni jotain muutakin ylimääräistä säätöä, soitin lopulta Islantiin opintoneuvojalle ja varmistin, että kaikki oli lopulta kunnossa. Kuulemma sama toistuu vuosittain useiden opiskelijoiden kanssa, ja varoitusviesteillä pyritään ilmeisesti ennen kaikkea vauhdittamaan hakuprosessin etenemistä.

Pienenä vinkkinä säiden suhteen: sateenvarjosta ei yleensä ole apua Islannissa. Kun sataa, niin yleensä myös tuulee sen verran reippaasti, että voisi yhtä hyvin olla ilman varjoa. Parempi varustautua säänkestävin vaattein.

Jos mahdollista, asunnon hankkiminen keskustan/kampuksen läheisyydestä (eli kävely- tai pyöräilymatkan päästä) alueilta 101 tai 105 kannattaa, vaikka vuokra tuntuisi jossain määrin suolaiselta alkuun. Se voi maksaa itsensä takaisin, jos vaihtoehtona on päivittäinen bussimatkailu, joka ei aivan ilmaista ole sekään. Ajoissa asunnonhakuun siis! Bussiliikennekin toimi kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvin ja saatavilla on kausikortteja samaan tapaan kuin Suomessakin, joten jos asunto löytyykin kaupungin laitamilta, ei mikään tähänkään kaadu. Moni ulkomaalainen opiskelija myös hankkii Reykjavíkissa nettikirpparilta pyörän ja taittaa pidemmät matkat sillä.

Kannattaa liittyä yhteen jos toiseenkin Facebook-ryhmään, sillä niiden kautta löytyy helposti kaikenlaista kivaa aktiviteettia. Esimerkiksi ilmaisia, myös englanniksi ohjattuja joogatunteja järjestetään eri puolilla kaupunkia säännöllisesti, mikä sopii tietysti opiskelijabudjettiin erinomaisesti.

Reykjavíkissa julkisessakin terveydenhuollossa perittiin jokaisen käynnin yhteydessä terveyskeskusmaksu (eurooppalaisen sairaanhoitokortin kanssa noin 15 €), ja osasta toimenpiteitä joutui myös maksamaan itse. Hinnat eivät olleet päätähuimaavia, mutta itse olin hiukan epäonninen ja jouduin ravaamaan lääkärillä useita kertoja vaihdon aikana. Eurooppalainen sairaanhoitokortti pelasti isommilta kuluilta ja matkavakuutus korvasi aina lopulta, joten nämä asiat kannattaa tosiaankin olla kunnossa niin välttyy pitkälti mahdollisilta terveyteen liittyviltä ylimääräiskuluilta. Yleisesti ottaen olin varsin tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon; lääkärille sai soittamalla ajan aina, eikä käynnin syytä ollut edes pakollista kertoa ajanvarauksen yhteydessä. Islantilaiset puhuvat hyvää englantia, eikä näissäkään tilanteissa kommunikaatio-ongelmia tullut.

Vaihtokertomus, University of Essex, lukuvuosi 2016-2017

Ympäristö- ja luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Olin erittäin innoissani, kun kuulin lähteväni Britanniaan! En ollut ennen käynyt Britanniassa, joten odotin innolla päästäkseni kaikista englantilaisista sarjoista tuttuihin maisemiin. Ennen lähtöä yritin etsiä muiden kokemuksia kohde yliopistosta ja kaupungista, mutta tietoa ei ollut paljon tarjolla. Yliopisto kuitenkin infosi hyvin vaihto-opiskelijoita ja tiedotti tarkat päivämäärät tulevalle vuodelle. Pari viikkoa ennen lähtöä tuli postissa infopaketti yliopiston ensimmäisestä viikosta. Yliopistolla on yleinen saapumispäivä, jolloin kaikki opiskelijat saapuivat asuntoloihin. Yliopiston kautta pystyi myös varaamaan kyydin lentokentältä kampusalueelle saapumispäivänä. Tämä oli mukavaa, koska jo bussissa pystyi alkaa tutustumaan toisiin vaihtareihin.

Alkubyrokratia

Asiat hoituivat helposti ensimmäisten viikkojen aikana. Rekisteröityminen yliopistoon ja käyttäjätunnusten saanti tapahtui helposti ja ohjatusti. Kampuksella oli erillinen sairaalarakennus ja sinne sai rekisteröityä, mutta en kokenut tätä tarpeelliseksi. Poliisille tai viranomaisille ei tarvinnut ilmoittautua. Sain kuulla vasta ensimmäisen viikon aikana toisilta opiskelijoilta, että olisin saanut valita kursseja myös toisilta laitoksilta. Kurssien vaihto kuitenkin onnistui helposti ja kursseille ilmoittautumiselle oli varattu erillinen päivä, jolloin liikuntahalliin oli kokoontunut kaikki yliopiston laitokset ja niiden vastuuhenkilökuntaa. Mikäli halusi osallistua muiden kuin alkuperäisen Learning Agreementin mukaisille kursseille, täytyi käydä niiden laitoksien pisteillä, jotka ovat vastuussa kursseista ja saada heiltä allekirjoitus. Tämän tapahtuman jälkeen oli kaksi viikkoa aikaa palauttaa Learning Agreement- lappu Essex Abroad toimistolle, jossa se vietiin järjestelmään. Jo valittuja kursseja täytyi vaihtaa myös sen takia, että lukujärjestyksessä ei saanut olla yhtään päällekkäisyyksiä. Lähes kaikille kursseille pystyi osallistumaan vaihto-opiskelijana. Vaihto-opiskelijoille ei ollut virallisten tilaisuuksien lisäksi mitään ohjattua ryhmäytymistä, vaan se piti tehdä omatoimisesti.

University of Essexin kampusalueen kirjastorakennus.

Asuminen

Vaihtoehtoina oli hakea asuntoa yliopiston kautta tai hankkia itse yksityiseltä. Turvauduin tähän helpompaan ja turvalliseen vaihtoehtoon hankkia asunto etukäteen yliopiston kautta. Asunto oli solu, jossa asui minun lisäksi kahdeksan muuta ihmistä. Omassa huoneessani oli suihku ja wc, mutta keittiön jaoin muiden asukkaiden kautta. Kerran viikossa kävi siivooja siivoamassa yleiset tilat, paitsi silloin kun siivouspäivä osui paikallisia pyhäpäiviä. Vaikka siivooja kävi kerran viikossa, olivat yleiset tilat erittäin sotkuisia. Mutta tämä taisi osua vain minun kohdalleni, koska muiden keittiöt olivat yleisesti ottaen erittäin siistejä. Asuminen oli hieman kalliimpaa yliopisto asuntolassa, kuin jos olisi hankkinut asunnon yksityiseltä. Vuokraan kuului netin lisäksi kaikki mahdolliset ja kiinteistöhuolto toimi tarvittaessa, joten olin valintaani tyytyväinen. Yleisesti yliopistoasuntolat olivat rauhallisia, jos ei asunut kampusalueella sijaitsevissa 20 ihmisen huoneistoissa, joita pidettiin lähes poikkeuksetta bilepaikkoina.

Opiskelu

Lukuvuodessa oli syys-, kevät- ja kesälukukaudet. Syys- ja kevätlukukausien aikana tapahtui opetus. Kesälukukausi oli varattu kokonaan tenttien suorittamiselle. Kursseja sai olla vain neljä syksylle ja neljä keväälle, ja kurssit olivat pääsääntöisesti 7,5 opintopisteen arvoisia (15 Essex credits). Kursseille osallistuminen oli pakollista ja ennen luennon alkua täytyi itsensä ”täpätä” paikalla olijaksi omalla opiskelijakortilla luentosalin lukulaitteeseen. Monet kurssit olivat luennon ja seminaarin yhdistelmiä, joilla kurssitehtävänä oli esseiden kirjoittamista ja pienten monivalintakokeiden tekemistä. Toisena vaihtoehtona oli kurssi plus tentin suorittaminen kesälukukaudella. Ei siis ollut väliä suorititko kurssin syksyllä vai keväällä, jos siihen kuului tentti, se tentittiin kesällä. Tämä tuntui hölmöltä, joten yritin valita mahdollisimman paljon esseiden kirjoittamista.

Vaikka monet olivatkin jo ennen lähtöä varoitelleet, että opiskelu tulee olemaan rankkaa, sen rankkuus yllätti. Jokaisella kurssilla oli kahden tunnin luennon lisäksi mahdollisesti vielä tunnin seminaari viikossa. Tämän lisäksi jokaisella kurssilla oli erittäin kattavat kirjallisuuslistat, mitä piti lukea ennen luentoa tai seminaaria. Vaaditusta kirjallisuudesta keskusteltiin varsinkin seminaareissa ja sitä käsiteltiin luennoilla, joten niiden lukeminen oli välttämätöntä. Esseiden pituudet oli ilmoitettu sanamäärien mukaan ja tavallinen essee oli 3000-5000 sanaa kurssin tasosta riippuen. Tavallisesti aikaa kului kirjastossa monta tuntia päivässä. Opetus oli käytännönläheistä, esim. Esseiden aiheet perustuivat ajankohtaisiin asioihin, ja työelämään suuntautumista painotettiin erittäin paljon. Arvostelu oli täysin erilaista, kuin mihin olen Helsingin yliopistossa tottunut. Asteikko oli 0-100, ja numeroarvosanan lisäksi käytettiin nimellistä arvosanaa, joita olivat outstanding first class, first class, upper ja lower second class, third class ja fail. Tuli myös esille, ettei esseestä voisi ikinä saada täysiä pisteitä ja olisi erittäin harvinaista saada myöskään ylintä arvostelua.

Lukukausien välillä oli kuukauden mittaiset lomat. Kesälukukausi alkoi kertausluennoilla, jonka jälkeen oli muutaman viikon mittainen lukuaika. Tentti oli 3-4 tunnin mittainen ja tenttitilaisuus muistutti oli samanlainen kuin Yo-kirjoituksissa. Jokainen opiskelija sai siis ennen kesälukukautta tenttiaikataulun ja yksilöllisen koodin tenttejä varten, koska niiden arviointi tapahtui anonyymisti. Jokaisella opiskelijalla oli myös tietty istumapaikka tenttisalissa. Tenttijärjestelyt olivat erittäin tiukat ja esim. puhelin piti sijoittaa läpinäkyvään pussiin tuolin alle ja vessaan sai mennä ainoastaan valvotusti.

Vapaa-aika

Kampusalueella sijaitsi kirjaston ja sairaalarakennuksen lisäksi baareja ja yökerhoja, monia ravintoloita, muutama kauppa, postitoimisto, pankkeja, kuntosali ja urheilukenttiä sekä elokuvateatteri. Joten kampusalueelta ei periaatteessa olisi tarvinnut poistua ollenkaan. Opiskelijatoiminta oli erittäin aktiivista ja ilmaista. Mahdollisuudet harrastaa eri liikunta lajeja oli erittäin laajat. Erilaisia retkiä järjestettiin lähialueille ilmaiseksi ja hieman kauemmas pientä maksua vastaan. Kampusalue sijaitsi noin 40 min kävelymatkan päässä Colchesterin kaupungista, josta löytyi monia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.

Sijainti lähellä Lontoota tarjosi mahtavat mahdollisuudet vierailla monesti Lontoossa sekä lähteä helposti pidemmällekin. Itse yritin reissata mahdollisimman paljon ja monipuolisesti ympäri Britanniaa. Vieraileminen Skotlannissa ja Walesissa olivat unohtumattomia kokemuksia, mutta myös pienemmät kaupunkivierailut ympäri Englantia olivat erittäin antoisia. Vaikka monet kaupungit ovat hieman samantyylisiä, oli jokaisella aina oma juttunsa. Halpoja juna ja lentolippuja sai, kun oli aikaisin liikenteessä, jolloin matkustuskaan ei tullut niin kalliiksi.

Turvallisuus ja raha

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä, Britannia oli juuri äänestänyt Brexitin puolesta. Tämä näkyi selvästi Britannian ilmapiirissä, vaikka käytännön asioihin se ei juurikaan vaikuttanut. Terrorismi oli myös lisääntynyt Euroopassa vuoden 2016 aikana. Britanniassa oloni aikana siellä tapahtui 3 suurta terrori-iskua Lontoossa ja yksi Manchesterissa. Yhden iskun aikaan satuin myös olemaan Lontoossa, mutta eri paikassa tapahtuma-aikana. Yliopisto lähetti sähköisiä kyselyitä näiden iskujen jälkeen ja pyysi kaikilta kuittausta, onko turvassa. Nämä iskut näkyivät selvästi jokapäiväisessä elämässä. Poliiseja liikkui erittäin paljon kaikilla asemilla, ja kuulutuksia tuli liikennevälineissä ja yleisillä paikoilla, joissa pyydettiin huolehtimaan omista tavaroistaan sekä ilmoittamaan kaikki epämääräinen toiminta. Kampusalueella oli myös yöllä kulkeva ”taksi” opiskelijoille, joilla pääsi kampusalueelta turvallisesti ja erittäin edullisesti kotiin. Kampusalueen lähettyvillä olikin hieman pahamaisempi alue, jolla tapahtui lähes joka kuukausi jotain, autojen poltosta varkauksiin.

Hintataso oli suurin piirtein samanlaista kuin Suomessa. Itse en avannut paikallista pankkitiliä ollenkaan, vaan käytin suomalaisia kortteja sekä tarpeen vaatiessa nostin käteistä. Käteistä tarvitsi monissa paikoissa. Paikallisen pankkitilin avaamisella olisi ehkä säästänyt, mutta jonotusaika oli pitkä, joten en sitten jaksanut tätä tehdä. Kampusalueella oli monia ravintoloita, joissa syödä lounasta. Lounas oli kuitenkin usein 6-8 euron luokkaa, joten itse näin kannattavammaksi usein valmistaa omat eväät mukaan ja kuumentaa ne mikrossa opiskelijoille suunnatuissa taukohuoneissa.

Muuta

Tärkeimpänä ohjeena voisin pitää sitä, että älä jätä pakkaamista viimeiseen iltaan! Kannattaa myös pakata järkevästi, esimerkiksi astioita ja käyttötavaraa saa paikan päältä erittäin edullisesti, ja kannattaa hyödyntää vierailuille tulevia tuttavia tavaroiden tuomisessa tai viemisessä. Mukaan ei kannata pakata muuta kuin sellaisia vaatteita mitä tietää tulevansa käyttämään. Vuoden aikana tavaramäärä lisääntyi yhdellä 20kg matkalaukulla. Matkalaukkuun kannattaa pakata mukaan itselleen sekä muiden maistettavaksi Suomiherkkuja, hyvää kahvia, suklaata ja ruisleipää. Näitä ainakin itsellä tuli ikävä nopeasti. Sopeutuminen Britanniaan tapahtui suhteellisen nopeasti. Mutta nopeasti koulustressin puskiessa päälle alkoivat myös pienet jutut, kuten pahanmakuinen kraanavesi ja ruokakaupan valikoima, ärsyttämään. Siksi oli erittäin hyvä lähteä tuulettumaan joululoman ajaksi Suomeen. Kevätlukukaudella niin opiskelukin ja paikallinen elämä tuntui hymyilevän. Olin erittäin tyytyväinen, että olin lähtenyt vaihtoon koko lukuvuodeksi. Paikallisten ystävällisyys ja small talk- tuntui alkuhämmästyksen jälkeen mukavalta.

Ritsumeikan Asia Pacific University (APU), syksy 2016

Ympäristötieteiden opiskelija

Hain APU:n pääasiassa kurssien takia: halusin opiskella jotakin aivan muuta kuin pääaineeni, ja vaihtopalveluiden kautta hakiessa kurssien aihepiireissä ei juuri ole rajoituksia. Vaihtoehdot rajautuivat mielenkiintoisten kurssien avulla Islantiin ja APU:n ja hupsista vain, Japaniin sitä mentiin. En ole ikinä ollut Japanista niin valtavan kiinnostunut kuin tiedän monien olevan, minulle se oli lähinnä mielenkiintoinen maa muiden joukossa. Mutta kyllähän lopulta Japani, ja tarkemmin Kuyshu, sydämeni vei.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä APU ja HY:n vaihtopalvelut lähettivät kumpikin lähtöohjeita, joita seurasin orjallisesti. Lähtövalmisteluihin kannattaa varata kunnolla aikaa, koska kiirehtiminen on ikävää, ja esim. viisumia odottelin ihan hyvän tovin. Kokosin ”omat” valmistautumisjutut (pakkaa kämppä, tapaa kavereita jne.), HY:n ohjeissa olleen jutut ja APU:n ohjeet yhteen to do-listaan, jotta pysyin kärryillä siitä, missä mennään. Lensin Fukuokaan, kuten APU:n ohjeissa neuvottiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Japani on tunnettu byrokratiastaan, mutta siitä ei ehdottomasti tarvitse huolehtia. Heittäydy vaan virran vietäväksi ja kaikki kyllä hoituu: ensimmäisten viikkojen aikana kaikki on aikataulutettu, ja koulu auttaa (välillä kirjaimellisesti) kädestä pitäen pankin, vakuutuksen, kaupungintalon ja muiden asioiden kanssa. Buddyt on valtavan iso apu ensimmäisinä päivinä, ja he vievät ostelemaan paistinpannut ja shampoot ja muut. Muutenkaan minkäänlaisia ”Älä sitten unohda!”-ohjeita on turha antaa, APU:ssa kyllä pidetään huolta, ettei unohda. APU:n tulee aivan valtavasti ulkomaalaisia opiskelijoita vaihtareiden lisäksi, joten systeemit on hyvin loppuun asti hiottuja. Ainoa ohje alkuun on, että pistä tarkkaan jemmaan puhelin-, wifi- ja muut sopimukset: Ensimmäisinä viikkoina sitä vaan pää pyörällä allekirjoittaa paperia siellä ja toista täällä, ja sitten kun laskuja alkaa tulla, on aika mukavaa muistaa, mitä sitä lupasikaan.

Asuminen

Kodiksi sain aivan ihanan asuntolahuoneen AP House 4:stä, joka on APU:n taloista ns. luksus-versio, jota paikalliset opiskelijat kovasti kadehtivat. Lähtöni aikoihin juoruttiin siitä, että talo oltaisiin myymässä pois, mutta en tiedä tarkkaa tilannetta. Jos siis päädytkin asumaan johonkin muuhun AP Houseen, on nekin oikein mukavia paikkoja asua, ja kuulemma vähän yhteisöllisempiä kuin APH 4.

Omassa asuntolahuoneessa oli sänky, pöytä, hyllyt, jääkaappi, ja oma kylpyhuone. Joka kerroksella oli oma keittiö, joka pysyi häkellyttävän siistinä joka aamuisten siivoojan käyntien ansiosta. Asumismuoto oli omasta mielestäni aivan optimaalinen: oli omaa rauhaa ja yksityisyyttä, toisaalta parhaat ystävät muutaman oven päässä (kaikki vaihtarit asuivat samassa talossa). Aina löytyi seuraa ja tekemistä, mikä oli varsinkin aluksi ihanaa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat hyvin vaihtelevia laadultaan: kävin APU:ssa ehdottomasti yliopistourani parhaat ja huonoimmat kurssit. Kannattaakin selata ahkerasti Facebookista löytyvää Course Review- sivua, ja jos mahdollista, kysellä kursseista ja professoreista vanhemmilta opiskelijoilta. Karttaisin kursseja joista arvio on ”easy A”, sillä se tarkoittaa usein todella helppoa ja tylsää kurssia, jossa paikalliset nukkuvat onnellisena. Myös ns. 100-tason kurssit olivat aivan lukiokamaa, enkä ehkä käyttäisi aikaani niihin. International Relations- laitoksen kurssit olivat todella mielenkiintoisia, laadukkaita ja valitettavasti myös pahamaineisen suuritöisiä. Se kuitenkin palkitsee, ja sain aivan kelpo arvosanoja, vaikkei ihan joka luennon taustamateriaaleja tullutkaan luettua. Muutenkin jossain vaiheessa huomasin, että taustalukemiset (joita tuli aika paljon) olivat pikemminkin suosituksia, joita lukemattakin pärjäsi oikein hyvin.

Opiskelutyyli vaihteli kurssita toiseen aivan valtavasti. Jotkin kurssit olivat pedagogisesti todella laadukkaita (suositus prof Kimuralle!), arvioinniltaan reiluja ja opettavaisia, toiset kurssit taas arvioinniltaan sekavia, pelkkään lopputenttiin tähtääviä kursseja. Paikallisten opiskelijoiden motivaatio, tai motivaatiottomuus, oli alkuvaiheessa jatkuva järkytys, loppuvaiheessa jatkuva vitsien aihe; Enemmän kuin säännönmukaisesti luennoilla nukuttiin, meikattiin, katsottiin kännykältä leffaa tai juteltiin. Siihen tottuu, ja jos opiskeluseuraa kaipaa, löytyi joukosta myös hurjan motivoituneita, fiksuja ja avuliaita opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sain JASSO-apurahan (kannattaa ehdottomasti hakea!) ja rilluttelin aivan onnellisesti sen ja Kelan korotetun opintotuen turvin. Japani on toki kallis maa, ja varsinkin vihannekset ja hedelmät maksoivat ainakin syksyllä 2016 maltaita, mutta halpa asuminen ja olemattomat shoppailumahdollisuudet takasivat, ettei rahaa palanut aivan valtavasti. Söin lähes joka ilta ulkona (laiskuus), enkä silti juuri kajonnut säästöihini. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ensimmäinen JASSO-satsi tulee vasta muutama kuukausi Japaniin tulon jälkeen, joten ekoina kuukausina saa vähän seurata kulutusta.

Elin Beppussa ehdottomasti elämäni parasta aikaa: vaihtariporukkamme oli tiivis ja valtavan rakas, sain paljon paikallisia ystäviä, ja Beppu kaupunkina maisemineen ja pienine suloisine kujineen hurmasi täysin. Paikallisia ystäviä saa helposti ns. circleistä, jotka on ikään kuin harrastuskerhoja luentojen jälkeen. Niihin voi tutustua etukäteen APU:n sivuilta, ja mennä rohkeasti mukaan. Kävin lähinnä seuran takia japaninkielen kerhossa, ja ihanan tanssiryhmän harjoituksissa. Muuten vietettiin tavallista elämää: viikonloppuisin käytiin usein haikkaamassa ympäröivillä vuorilla ja laulamassa karaokea, kirpputoreilla ja second hand-kaupoissa, kävelyillä rannoilla ja lähikaupungeissa turisteeraamassa. Kävin onsen-kylpylässä vähintään kerran viikossa, niitä Beppussa kyllä riittää.  Vaihdon alkuaika on niin intensiivistä aikaa, että todella läheisiä ystävyyssuhteita syntyi todella nopeasti, eikä yksinäisyydestä todellakaan tarvinnut kärsiä.

Japaniin sopeutuminen otti tietysti oman aikansa, ja siinäkin vaihtarikaverit olivat täysin korvaamaton apu. Brittiystäväni kuvasi tunnetta hyvin: Alussa tuntui, kuin olisi Shrek (liian iso, liian kovaääninen, on vahingossa tyly jatkuvasti). Kaikkia tapasääntöjä ei millään voi heti oppia eikä siitä kannata murehtia, ne oppii lopulta nopeasti, ja ennen kun huomaatkaan pyörittelet silmiä turisteille, jotka syö bussissa. Beppussa turvallisuudestakaan ei tarvinnut murehtia.

Nyt aika on kullannut muistot, mutta muistan, että noin vaihdon puolivälistä koko Japani otti päähän aivan hullun lailla, ja unelmoin kovaäänisistä Eurooppalaisista kaduista ja kommunikaation helppoudesta. Siitäkin päästiin yli, lähinnä kiroilemalla ja ajan kanssa, joten negatiivisiakaan tunteita ei kannata pelästyä. Suosittelen puhumaan niistä vaihtokavereiden kanssa! Porukkaan muodostuu helposti sellainen ”vain positiivista”- keskustelukulttuuri, joka raukeaa siitä, että yksi uskaltaa sanoa, että välillä kyllä ärsyttää. Voit tehdä suomalaisella suoruudellasi valtavan palveluksen kaikille!

Vaihto on aivan satumaista, kummallista, onnellista ja hurjaa aikaa: älä odota mitään ja koet varmasti tosi hienoja juttuja. Ei kannata vertailla omaa kokemusta liikaa minun, jonkun vaihtokaverin, tai muiden kokemuksiin, sillä jokainen saa juuri omansa näköisen vaihdon. Beppu on ihana kaupunki ja APU oikein mukava yliopisto: kaikki mahdollisuudet mihin tahansa siis on!

University of Toronto, kevät 2017

Yleisen mikrobiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen kuin voi aloittaa opiskelut Toronton yliopistossa, on täytettävä runsaasti erilaisia papereita ja hakemuksia. Yksi merkittävä asia oli Suomessa tehtävä IELTS-koe, jonka tulokset kertoivat, oliko englannin kielitaitoni tarpeeksi hyvä vaihtoon lähtöön. Viisumia minun ei tarvinnut hakea ja yleisesti siihen liittyvä byrokratia oli minimaalista, koska suomalaisena, joka viipyi maassa alle puoli vuotta, ei viisumi ollut välttämätön. Kuitenkin, koska lensin Kanadaan, oli minun hankittava ETA (electronic travel authorization), joka maksoi muutamia euroja. Tärkeä oli myös pakollinen Toronton yliopiston sairasvakuutuksen maksaminen, joka puolelta vuodelta maksoi noin 150 euroa. Kanadaan lähtöä varten varustauduin hyvin esimerkiksi talvivaatteilla ja Kanadan sähköverkkoon sopivalla adapterilla. Lisäksi oli tehtävä ilmoitus uudesta osoitteesta maistraattiin ja Kelaan, sekä ohjattava posti toiseen osoitteeseen.

Asuminen

Aloitin asunnon etsimisen Torontosta hyvissä ajoin ennen lähtöäni. Koska opiskelin St. George -kampuksella keskustassa, ei yliopisto taannut minulle asuntoa vaihdon ajaksi. Sen sijaan sain käyttää off-campus housing verkkosivustoa, jolla pystyi etsimään kampuksen ulkopuolisia asuntoja. Onnistuin löytämään mukavan yksiön viidentoista minuutin kävelymatkan päästä kampuksesta. Vuokrat ovat varsin korkeat Toronton alueella ja tässäkin asunnossa vuokra oli noin 1100 euroa kuukaudessa, mutta se sisälsi muun muassa internetin, lämmön, sähkön ja veden. Ottaen huomioon Toronton asuntomarkkinat, asunnon etsimisen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin.

Aloitus Toronton yliopistossa

Pian Torontoon saapumiseni jälkeen CIE (center of international experience) järjesti muutaman tunnin orientaatiotapahtuman. Siellä kerrottiin perusasioita, kuten esimerkiksi että on hyvä varoa kaatumista liukkaalla säällä ja millaiset vaatteet sopivat Toronton säähän. Suomalaisesta nämä asiat tuntuivat lähinnä itsestäänselvyyksiltä. Aluksi myös piti käydä hakemassa Toronton yliopiston opiskelijakortti Tcard, jota oli näytettävä esimerkiksi aina kokeissa. Lisäksi oli myös luotava yliopiston sähköposti ja tutustuttava sellaisiin palveluihin kuin Blackboard (Moodlen vastine Toronton yliopistossa) ja ACORN, joka toimi WebOodia vastaavana palveluna ja jota kautta sairasvakuutuskin maksettiin. Lisäksi piti luoda tili sairasvakuutuksen tarjoavan yhtiön sivuille ja tulostaa sieltä itselleen sairasvakuutuskortti.

Opiskelu ja opetus

Kursseja oli pitänyt valita pitkin edellistä vuotta ja vasta viime metreillä selvisi, millä kursseilla oli tilaa ja mihin niistä lopulta pääsin. Ainoastaan yhdellä kurssilla oli pakollinen kurssikirja. Kuitenkin kaikilla kursseilla Blackboardiin tuli runsaasti materiaalia ja aktiivinen läsnäolo oli tärkeää (vaikkei pakollista) kursseilla menestyäkseen. Opettajat olivat asiansatuntevia ja ammattimaisia. Opetusta kursseilla oli hyvin paljon. Kaikilla kursseilla oli luentoja ja kirjoitettavia esseitä, joiden muotoon kiinnitettiin paljon huomiota. Erityisesti oikeanlaisesta viittamisesta esseissä ja plagiarismista puhuttiin paljon. Näiden lisäksi joillain kursseilla oli esimerkiksi netissä pistokokeita edellisen viikon asioista ja ryhmätöitä. Kursseilla joutui tulostamaan jonkin verran papereita (mihin tarvittiin Tcard), mikä ei kutenkaan ollut ilmaista, vaan jokaisesta paperista joutui maksamaan noin kymmenen senttiä. Voi sanoa, että viiden Toronton yliopiston kurssin opiskelu on täysipäiväistä työtä.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Vaikka Toronton yliopistossa oli tehtävä paljon töitä menestyäkseen, ei se tarkoita, etteikö muistakin vaihtoon liittyvistä tapahtumista voisi nauttia. Esimerkiksi CIE järjesti tapahtumia ja retkiä Torontoon ja sen ulkopuolelle ja ne olivat hyvin kiinnostavia. Tcardilla pääsi käyttämään yliopiston liikuntakeskusta ja sen uimahallia. Lisäksi yliopiston ulkopuolisellakin Torontolla on paljon annettavaa. Toronto on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, kuten esimerkiksi Art gallery of Ontario ja CN Tower. Liikkuminenkin Torontossa oli hyvin helppoa. Kaupungissa on erinomainen metro- ja raitiovaunujärjestelmä, jonka avulla kaupungissa pääsee paikasta toiseen helposti. Kuitenkin, ellei hanki matkakorttia, joutuu yksittäisestä matkasta maksamaan muutaman euron, jolla saa matkustamiseen tarkoitetun poletin. Lisäksi Toronto on vain parin tunnin matkan päästä Niagaran putouksista, jonne on helppo päästä Toronton keskusasemalta junalla ja bussilla.

Yhteenveto

Toronto on hieno kaupunki, jolla on paljon tarjottavaa vaihto-opiskelijalle. Vastaavasti University of Toronto on maineikas yliopisto, jolla on laadukas opetus ja hyviä opettajia. Valmistautumalla hyvin, lukemalla tiedotteet ja tutustumalla muihin opiskelijoihin on vaihto-opiskelu Torontossa hieno kokemus.