University College London, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleisesti

Olin vaihdossa Englannissa University College Londonissa syksyllä 2018. UCL on erittäin kansainvälinen yliopisto, noin puolet oppilaista tulee muualta kuin Iso-Britanniasta. Muutenkin tuntui, että mihin tahansa Lontoossa meni, ihmiset olivat joka puolelta maailmaa, mistä ainakin itse pidin aivan erityisesti kokemuksessani. Uusista kulttuureista oppiminen oli yksi parhaita asioita kokemuksessani sekä sen näkeminen, miten eri kulttuureista kotoisin olevat elivät rinnakkain. UCL:n kansainvälisyys saattoi vaikuttaa myös siihen, että yliopisto huolehti uusien opiskelijoiden perehdyttämisestä todella hyvin, ja kaikesta maahan muuttoon ja asumiseen liittyvästä tiedotettiin muun muassa infotilaisuuksin. Opiskeluasioiden selvittämisessä sen sijaan jouduin harjoittamaan hieman enemmän omaa aktiivisuutta. Kaiken kaikkiaan vaihtoon lähtö oli minulle paras päätös opintojeni kannalta.

Ennen lähtöä

Hakuvaiheen liitteet: Yliopistoon hakuvaiheessa minun piti lähettää monia tiedostoja: viimeisimmän tutkintoni todistukset, eli silloisessa tilanteessani yo-todistus ja myös lukion kurssitodistus, yliopiston opintosuoritusotteeni sekä motivaatio kirje. Kaikki todistukset piti kääntää englanniksi, ja tähän kannattaakin varata aikaa, sillä käännösten pitää luonnollisesti olla viralliset. Myös HY:n puolelta saattaa tulla yllätyksenä, että kaikki kurssien nimet eivät olekaan englanniksi käännetty. Yliopisto ei myöskään ehtinyt kääntää kaikkia kursseja minulle. Selitin UCL:n hakemuksessa kuitenkin tilanteen ja lähetin heille omat käännökseni kursseista, mikä riitti UCL:lle. Kielitaitoa minun ei tarvinnut todistaa, sillä siihen riitti yo-todistus. Kielivaatimukset kannattaa kuitenkin varmistaa, sekä riittääkö jo olemassa olevat todistukset tähän.

Muuttoon liittyvää: Ennen vaihtoon lähtöä oli luonnollisestikin melkoinen lista asioita hoidettavana. Isoin käytännön asia oli asunnon järjestäminen. UCL onneksi kuitenkin tarjosi paljon informaatiota asunnon hankkimisesta Lontoosta, joten aivan nollatiedoilla asunnonhakuun minun ei tarvinnut lähteä. Lontoossa asuntomarkkinat liikkuvat nopeasti, joten muistaakseni yksityisiltäkin markkinoilta asunnon hakeminen saattaa olla helpointa noin kahta kuukautta tai jopa kuukautta ennen muuttoa. Itse lähdin hakemaan asuinpaikkaa UCL:n omista asuntoloista. Muistan jännittäneeni tietoa asunnosta suhteellisen pitkään, taisin saada tarjouksen huoneesta noin kuukautta ennen kuin lähdin vaihtoon.

Itse Iso-Britanniaan muuttaminen oli minulle kuitenkin helppoa. Lähdin vaihtoon ennen kuin Brexit toteutettiin, joten en osaa sanoa, onko uusille Englantiin vaihtoon lähtijöille tehtävälista vielä pidempi. Muuttoilmoitukset Suomen maistraattiin pitää kuitenkin tehdä. Oman postini ohjasin vanhemmilleni vaihdon ajaksi.

Kurssien valinta: Toinen iso asia oli kurssien valitseminen. Valitsin tietoisesti kursseistani yhden, jonka arvioin helpommaksi, mikä osoittautui ihan viisaaksi. Valinnoista ei kuitenkaan välttämättä kannata ottaa liikaa stressiä, sillä on paljon mahdollista, että valinnat joutuu tekemään uudestaan yliopistolla. Tässä voi tietenkin olla yliopistokohtaisia eroja, ja tietenkin myös UCL voi vaihtaa käytäntöjään.

Muuta etukäteen: Otin vaihtoon myös kopiot todistuksistani, sekä tietenkin passista ja eurooppalaisesta sairausvakuutuskortista. En kuitenkaan tarvinnut näistä mitään. Lisäksi kannattaa ehdottomasti olla luottokortti, sillä kaikkea ei välttämättä pysty maksamaan esimerkiksi visa electronilla. Kannattaa myös miettiä etukäteen, mitä tekee, jos oma luottokortti pitääkin sulkea kesken vaihdon. Nostin kerran rahaa vaihdon aikana automaatista, jonka jälkeen korttini tiedot varastettiin (varovaisuutta automaattien käyttöön siis). Lontooseen on kuitenkin suhteellisen helppo lähettää rahaa Suomesta, joten en jäänyt puille paljaille.

UCL:n päärakennus

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muuttoon liittyvää: Käytännöt ovat saattaneet muuttua Brexit-hässäkän vuoksi, mutta minulla alkubyrokratia Lontoossa oli suhteellisen simppeli: poliisille ja lääkärille piti ilmoittaa maassa olosta vain, jos aikoi olla jotain tiettyä aikaa pidempään maassa (olisiko ollut 14 viikkoa?). Itse olin kuitenkin vaihdossa vähemmän aikaa, kuin mitä raja-aika oli, eikä minun siis tarvinnut tehdä mitään ilmoituksia muutostani. Joka tapauksessa UCL hoiti myös tällaisista käytännön asioiden ilmoittamisesta todella hyvin infotilaisuuksissaan, joten apua ja tietoa varmasti löytyy.

Kurssivalinnat: Isoin hoidettava asia minulle tosiaan oli se, että minun piti valita kurssini käytännössä uudestaan saavuttuani Lontooseen. Sain varmistuksen kursseistani vasta viikkoa ennen kuin kurssit alkoivat. Kurssivalinnat olivatkin melkoinen säätö, ja vaihtoehdot olivat myös aivan eri, kuin mitä alun perin vaihtoehdoiksi oli annettu. Lopulta asiat kuitenkin järjestyivät, ja olin todella tyytyväinen kursseihini.

Opiskelijakortti: UCL oli organisoinut opiskelijakortin hankkimisen todella hyvin. Kortti oli kuvallinen, ja kortin sai käteen kuvan ottamisen jälkeen. Opiskelijakorttia pitää yliopistolla kuljettaa mukana koko ajan. Yliopiston kirjastoihin ei pääse edes sisälle edes ilman korttia, kuten ei muihinkaan kirjastoihin Lontoossa ilman kyseisen kirjaston korttia.

 

UCL:n pääkirjasto

Asuminen

Yliopisto-asuntola: Pääsin asumaan yliopistoni opiskelija-asuntolaan, mikä oli minulle ehdottomasti paras ja käytännöllisin ratkaisu. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, ja myös asuntolaan sisään ja uloskirjautuminen kävi helposti. Sain yhden hengen huoneen reilun kymmenen hengen solusta, ja kämppiksiä minulla olikin kahdeksan kappaletta. Minulla kävi kämppisten suhteen todella hyvä tuuri. Pidimme huolen, että käytännön asiat olivat järjestyksessä, eikä draamaa päässyt syntymään. Tiiviiseen yhteiseloon tuon kokoisessa solussa on silti hyvä varautua: solussani oli sekä tyttöjä että poikia, ja jaoimme kaiken keittiötarvikkeista kahteen vessaan ja kahteen suihkuun. Kaikilla oli kuitenkin huoneissaan omat pesualtaat, joten käytännössä vessa- ja suihkujärjestelmä toimi, jouduin ehkä kerran odottamaan suihkuun pääsyä koko vaihtoni aikana.

Solussa oli kuitenkin se erittäin hyvä puoli, että tukiverkkoni muodostui luonnollisesti, pidimme kämppisten kanssa esimerkiksi aika-ajoin ”perheillallisia”. Olimme myös lähes kaikki eri maista ja opintosuunnista lähtöisin, joten mielenkiintoisia keskusteluja riitti. Tietenkin tilanne olisi ollut toinen, jos kämppisten kanssa ei olisi tullut toimeen.

Lontoon vs. Suomen asunnot: Lontoon asunnot eroavat myös Suomen asunnoista jonkin verran, opiskelija-asuntolat saattavat olla melko huonossakin kunnossa. Jos haluat siis halvan asumisjärjestelyn, asunnon visuaalinen ilme ei välttämättä miellytä silmää. Esteettisyyden puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asunnot muuten toimisi ja niissä voisi normaalisti elää. Asuntojen lämmitys on kuitenkin aivan eri tasoa kuin Suomessa, ja lämmintä vaatetta kannattaa ehdottomasti pakata mukaan.

Deposit: Jos päädyt asumaan UCL:n asuntoon, vaihdon jälkeen kannattaa pyytää deposit-maksu takaisin pankkiin maksettavaksi: toimistosta tarjotaan shekkiä, mutta Suomessa ulkomaisen shekin lunastaminen on hyvin kallista, ja söisi leijonan osan depositista. Sähköpostilla pyytämällä deposit-maksu on kuitenkin mahdillista saada pankkisiirrolla.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu: Opin vaihdon aikana aivan valtavasti paitsi omasta alastani myös siitä, miten voin kehittyä omassa opiskelussani. Opiskelen kasvatustieteitä, ja ainakin tällä alalla Helsingin yliopiston ja UCL:n välillä on melkoinen ero opiskelussa. Arvoisin, että UCL:n kasvatustieteen kandiohjelma on HY:n kandi- ja maisteriohjelmien välissä vaatimustasoltaan. Kirjallisuutta painotetaan UCL:ssä valtavasti. Jokaista luentoa ennen oli kaksi artikkelia luettavaksi, ja tehtäviä varten piti ehdottomasti etsiä myös itse kirjallisuutta. Kurssien opetus koostui yhdestä luennosta ja seminaarista viikossa, johon päälle luonnollisesti kurssien tehtävät ja lukemiset. Kannattaa myös selvittää jo ennen kurssin alkua, onko kurssilla joitain tehtäviä, joita pitää tehdä ennen kurssille osallistumista.

Arvosteluasteikko UCL:ssä on 0-100. Ei kuitenkaan kannata huolestua, jos korkeita pisteitä ei saa, yliopisto ei anna kenellekään täysiä pisteitä. Tätä ei kukaan yliopistolla osannut selittää, se on vain muodostunut käytännöksi. Kandivaiheessa kuitenkin korkeimman arvosana merkinnän saa jo 70 pisteellä, hylätyn alle 40 pisteellä. Maisterivaiheessa arvostelu on muuten sama, mutta hylätyn saa, jos pisteitä on alle 50. Rehellisesti sanottuna en koskaan ymmärtänyt pisteytystä aivan täysin, sillä pärjäsin vaihdossa paremmin kuin Suomessa, vaikka opiskelu oli muuten vaativampaa. Arvioinnista ei kannata muutenkaan ottaa liikaa stressiä, sillä vaihto-opinnot taitavat suurimmaksi muutenkin näkyä suomalaisessa todistuksessa vain hyväksytty/hylätty -merkinnällä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaverit: Vaihto voi olla aivan mahtava kokemus. Vaihdossa saa tilaisuuden järjestää oman elämänsä aivan uudella tavalla, joten kannattaa olla avoimin silmin ja mielin. Erityisen tärkeää sosiaalisten suhteiden kannalta on olla aktiivinen vaihdon ensimmäisinä viikkoina, sillä suurin osa suhteista muodostuu tai saa alkunsa silloin. Kavereita on kuitenkin helppo saada, ainakin syyslukukaudella UCL:ssä. UCL:n oppilaista noin puolet on kansainvälisiä, joten suurella osalla uusista opiskelijoista tai vaihto-oppilaista ei ole yhtään tuttua koko maassa, ja kaikki haluavat verkostoitua. Voit varautua vaihtamaan yhteystietojasi (erityisesti facebook) hyvin monen kanssa heti ensinäkemältä. Lontoossa omana vaihtoaikanani messenger oli whatsappia käytetympi, joten jos messenger ei ole jo ladattuna, on ihan hyödyllistä asentaa se ennen vaihtoa.

Society-kulttuuri: UCL:ssä läheisimmät kaveriporukat eivät myöskään muodostuneet oman alan opiskelijoista, vaan niistä opiskelijoista, joiden kanssa jaoit harrastuksen kohteet tai asunnon. Ainakin UCL:ssä society-toiminta oli erittäin aktiivista, sekä myös huomattavasti halvempaa kuin harrastaminen yliopiston ulkopuolella. Itseä kiinnostavia societyjä kannattaa siis kokeilla rohkeasti. Toisaalta hyviä kavereita voi saada vaihdossa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Oman lähimmän ystäväni vaihdossa tapasin sattumalta.

Kouluruokaa UCL:ssä on tarjolla, mutta huomattavan paljon kalliimmalla kuin Unicafessa. Kannattaa miettiä, tekeekö evääksi kylmän luonaan, maksaako ruuasta enemmän, vai etsiikö jostain piilosta micron ja lämmittää ruuan. Rauhallisesta ruokailu paikasta on myös jokseenkin turha haaveilla, ellei ole aikaa mennä johonkin läheiseen puistoon.

Julkinen liikenne Lontoossa on huomattavasi kalliimpaa kuin Helsingissä, sillä jokainen bussi- ja metromatka maksaa (ellei matkusta hyvin montaa matkaa päivässä, jolloin on mahdollista saada alennusta). Kannattaa siis miettiä, miten omaa liikkumistaan budjetoi ja seuraa. Lontoo on kuitenkin kaupunkina mahdollisuuksia täynnä eikä tekemisen puutetta varmasti tule.

Keliaakikot Hox: Lontoo ja voisin kuvitella, että muukin Englanti, on erittäin hyvä kohde lähteä vaihtoon. Gluteeniton ruokavalio on yleisesti tiedossa, ja jopa ruokakojuista on mahdollista saada gluteenitonta ruokaa. Aina kannattaa tietenkin varmistaa ja olla kriittinen, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Ruokakaupoissa on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Suomesta ei saa. Leivän laatu on kuitenkin huomattavasti heikompi eikä vaihtoehtoja ole yhtä paljoa.

 

 

Universidad Complutense de Madrid, kevätlukukausi 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon viime syksyn rästihaussa melko extempore päätökselle. Ennen hakemuksen tekemisen aloittamista en ollut oikeastaan ottanut paljoakaan asioista selvää enkä oikein ollut varma, mitä tulevan piti. Hakemuksen tekeminen vei oman aikanansa, mutta työ palkittiin myöhemmin. Kun itse pähkäilin kurssivalintojen kanssa, kuulin monelta jo vaihdossa olleelta, että kurssit mitä luultavammin tulevat muuttumaan kohdeyliopistoon päästyä, ja niin kävi myös minun tapauksessani. Loppuen lopuksi päädyin suorittamaan muistaakseni kolmasosan suunnitelmistani kursseista.

Vaihtoon hyväksymisen jälkeen on vielä joitakin asioita, jotka täytyy hoitaa Suomesta käsin ennen lähtöä. Suosittelen käyttämään Liikkuvuuspalveluiden nettisivujen Vaihtoon lähtijän muistilistaa. Kyseiseltä muistilistalta löytyy kaikki tarvittava tieto helposti ja vaivattomasti. Samalta sivulta löytyvät muistilistat myös vaihdon aikana, sen loppuessa ja loputtua muistettaviin asioihin, jotka helpottavat paljon asioiden hoitamista. Vaihtoon lähtijän muistilistan asioiden lisäksi muistan tehneeni matkustusilmoituksen Ulkoministeriöön. Suosittelen myös passin hankkimista, vaikka Madridiin voikin lentää pelkällä henkilöllisyystodistuksella. Lomamatka esimerkiksi Marokkoon olisi minulta ilman passia jäänyt kokematta.

Asuminen

Madridissa on useita yliopistoja, mikä tarkoittaa suurta määrää opiskelijoita niin paikallisia kuin vaihtareitakin. Vaikka opiskelijoille tarkoitettuja vuokra-asuntoja on paljon, suosittelen olemaan aikaisin liikenteessä. Aikainen lintu madon nappaa myös tässä tilanteessa.

Vuokra-asuntojen hinnat vaihtelevat paljon asunnon koon ja sijainnin mukaan. Käytännössä kaikki vaihtarit (minä mukaan lukien) asuivat opiskelijoille tarkoitetuissa soluissa. Jotkut yliopistot tarjoavat opiskelijoilleen asumusta tai suosittelevat asunnonvälittäjä -sivustoja omilla nettisivuillaan. Tämä mahdollisuus kannattaa tarkistaa ennen kuin lähtee etsimään asuntoa oma-aloitteisesti.

Löysin itse asuntoni easypiso.com nimiseltä nettisivulta, joka toimi mielestäni erittäin hyvin. Sivustolle luodaan profiili, minkä jälkeen voit itse ottaa yhteyttä asunnonvälittäjiin, ja he voivat ottaa yhteyttä sinuun. Myös huijaajia on jonkun verran liikkeellä eli kannattaa pyytää sopimus allekirjoitettavaksi ennen kuin maksaa takuuvuokria yms. Asuntoa etsiessä on hyvä muistaa myös, että Madridissa sähkö ja vesi ovat melko hintavia eivätkä aina kuulu vuokran hintaan. Suosittelisin valitsemaan asunnon, jonka vuokra sisältää ylimääräiset kulut niin säästyy ikäviltä yllätyksiltä vuokraa maksettaessa (eli gastos incluidos). Ei myöskään kannata pelästyä, mikäli vuokranantaja pyytää vuokranmaksun käteisellä. Tämäkin on kuulemma melko yleistä.

Useat asunnonvälittäjä -nettisivut kertovat asunnon kuvauksissa myös, millaisia ihmisiä asunnossa asuu (esim. tyttöjä/poikia, asukkaiden iät tai kansalaisuudet) sekä, millaisia ihmisiä asunnossa toivotaan jatkossa olevan. Päätin itse jo ennen asunnon etsintää, että haluan asua paikallisten kanssa, jotta voin maksimoida espanjan kielen käytön. Löysinkin erittäin hyvältä sijainnista asunnon, jossa jaoin keittiön sekä ruokailuhuoneen neljän espanjalaisen kanssa. Olen edelleen sitä mieltä, että asunto oli ihan nappivalinta. Söimme päivittäin illasta yhdessä kämppisten kanssa ja teimme yhdessä asioita myös asunnon ulkopuolella. Olen edelleen yhteyksissä kämppiksiini ja tiedän, että olen koska vain tervetullut, kakkoskotiini Madridiin. 🙂

Asuntoa ei toki ole pakko löytää ennen vaihtoon lähtöä. On myös mahdollisuus aluksi varata esimerkiksi hostelli muutamaksi yöksi ja etsiä asunto vasta paikan päällä. Tällä tavoin varmistaa, ettei tule huijatuksi asunnonvälitysprosessissa, pääsee katsomaan asuntoa livenä ennen vuokrapäätöstä eivätkä kuvat pääse antamaan vääristynyttä kuvaa asunnosta. Itse kuitenkin koin, että vaihdon alussa on muutenkin paljon stressiä ja uusia asioita, minkä vuoksi halusin, että minulla on asunto jo valmiina odottamassa saapuessani Madridiin.

Opiskelu ja opetus

Kuva yliopiston kampukselta Ciudad Universitariasta

Osasin itse sujuvasti espanjaa jo ennen vaihtoon lähtöä ja opiskelinkin kaikki kurssit Madridissa espanjan kielellä. Olen myös kuullut, että osa yliopistoista tarjoaa englannin kielistä opetusta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että vaikka opetus järjestettäisiinkin englanniksi paikalliset puhuvat mielellään äidinkieltään ryhmätöitä tehdessä ja “virallisen” opetustilanteen ulkopuolella. Espanjan kieltä ei kuitenkaan kannata pelätä, sillä moni on pärjännyt heikommallakin kielitaidolla espanjan kielisissä maissa. Saapahan ainakin kunnon kielikylvyn ja pääsee käyttämään kieltä arkielämän tilanteissa.

Yleisesti sanoisin, että yliopisto-opinnot ovat Espanjassa paljon koulumaisemmat kuin Suomessa. Luennoilta saa jonkin verran läksynä luettavia artikkeleja ja muita tehtäviä, jotka seuraavalla luennolla käydään yhdessä läpi jopa kuulustelemalla. Varsinkin kursseilla, joilla oli vähemmän opiskelijoita, uennoitsijat muistivat kaikkien opiskelijoiden nimet ja tätä kautta osallistivat kaikkia yhteiseen keskusteluun, mikä suomalaisiin massaluentoihin tottuneelta tuntui varsinkin aluksi melko vieraalta. Arviointi koostui lähes kaikilla kursseille kirjallisesta työstä, suullisesta esitelmästä ja loppukokeesta. Yhdellä kurssilla tentti suoritettiin suullisena professorin työhuoneessa, mikä alkuun tuntui melko pelottavalta ajatukselta, mutta lopulta siitäkin selvittiin.

Espanja tunnetaan usein siitä, että koulussa istutaan useita tunteja päivässä. Myös yliopistoissa päivät ovat pitkiä, ja läksyjen lisäksi aikaa kuluu jonkin verran luennoilla istuen. Tuntimäärä riippuu toki siitä, kuinka paljon opintoja suorittaa vaihdon aikana. Itse tein 30 noppaa lukukaudessa, mikä tarkoitti reilusti yli 15 tuntia luentoja viikossa. Pitkiin koulupäiviin kannattaa varautua hyvillä eväillä nimittäin Unicafeen ruokia tulee varmasti ikävä. Complun cafeterioissa myytiin erilaisia ruoka-annoksia, joissa melkein päivästä riippumatta oli lisukkeena ranskalaiset. Muutenkaan ruokalat eivät olleet kovin puoleensa vetäviä, minkä vuoksi pitkinä päivinä toin kotoa eväät mukanani. Yliopistolla oli myös mikroja, joissa opiskelijat lämmittivät lounaitaan.

Lukukausi Complussa alkoi tammikuun puolivälissä ja viimeiset kokeet olivat toukokuun lopussa. Lukukauden aikana ei ollut periodi -tauon tapaista lomaa, mutta pääsiäisloma oli muistaakseni pidempi kuin, mihin Suomessa on tottunut. Muutamia irrallisia vapaapäiviä oli myös kansallisten juhlapäivien kunniaksi.
Itse kurssien ulkopuolella koin erilaisten asioiden hoitamisen yliopistossa erittäin vaikeaksi. Kohdeyliopiston tiedekunnan Erasmus -toimiston työntekijöiden tavoittaminen oli lähes mahdotonta sähköpostitse sekä puhelimitse eivätkä he aina olleet paikalla toimiston aukioloaikoina. Koin yhteydenpidon haastavana jo ennen kohteeseen saapumista, sillä en saanut etukäteen paljoakaan tietoa orientointipäivistä, kurssi-ilmoittautumisista enkä oikein mistään muustakaan. Paikan päällä asiat selvisivät omalla painollaan eikä niistä kannata turhaan stressata. Luennoilla sai käydä kahden viikon ajan ”kokeilemassa”, minkä jälkeen tehtiin lopulliset kurssivalinnat mieleisistä kursseista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on iso kaupunki ja siellä riittää paljon tekemistä myös opintojen ulkopuolella. Suomessa totuttua aktiivista opiskelijaelämää ei kuitenkaan kannata odottaa. Tiedekunnat eivät ainakaan oman kokemukseni mukaan juurikaan järjestä tapahtumia. Olisinko ollut kerran tai kahdesti yliopiston järjestämässä vapaa-ajan tapahtumassa. Toisaalta Erasmus -järjestö ESN järjestää viikoittain, jopa päivittäin, erilaista ohjelmaa vaihtareille. En itse oikeataan osallistunut paljoakaan ESN:n järjestämiin ohjelmiin, mutta tiedän heidän järjestävän erilaisia matkoja, juhlia ja muita tapahtumia salsa -tunneista baarivisoihin. Vietin itse paljon aikaa paikallisten opiskelijoiden kanssa, minkä vuoksi vaihtaritapahtumat jäivät osaltani lähes kokonaan kokematta. Paikallisiin voi olla hankalampi päästä tutustumaan, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan omaa espanjan kielen taitoa heidän kanssaan.

Madridissa julkinen liikenne toimii erittäin hyvin, ja suosittelen hankkimaan paikallisen nuorison (kaikille alle 26 -vuotiaille) julkisen liikenteen kortin. Samalla kortilla voi matkustaa busseilla, metroilla ja junilla erittäin hyvin Madridissa. Kortilla pääsee myös ilmaiseksi esimerkiksi Toledoon. Jos suunnittelee matkustamista Madridin ulkopuolelle, Blablacar -palvelu on ihan huippu hyvä! Sovelluksessa kuljettajat myyvät istumapaikkoja autostaan ajamalleen matkalla. Matkustustapa on kätevä, sillä se on usein julkista junaa tai linja-autoa halvempi vaihtoehto ja matkalla tutustuu uusiin ihmisiin. Jos haluaa matkustaa Espanjan ulkopuolelle, suosittelen tsekkaamaan Ryanairin lennot. Lennoista saa nimittäin alennusta ESN -kortilla.

Vaikka Madrid onkin iso kaupunki, koin sen olevan erittäin turvallinen. Toki varsinkin yöaikaan tiettyjä kaupungin osia on hyvä välttää erityisesti yksin liikkuessa. Keskustan alueella tapahtuu jonkin verran kännykkävarkauksia varsinkin pimeällä, mutten itse törmännyt mihinkään sen vakavampaan.

Lopuksi toivotan kaikille Madridiin lähteville ihanaa vaihtoa!

Vaihtokertomus, Deakin University, kevät 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Suomen kevään 2019 Melbournessa, Australiassa (siellä toisella puolella maapalloa oli syksy). Yliopisto oli Deakin University, johon otetaan eniten vaihtareita Melbournessa ja muutenkin tunnelma oli hyvin kansainvälinen. Olin päättänyt Australian vaihtokohteeksi jo ennen kuin aloitin opinnot. Maa kiehtoi, koska se on niin suuri ja monipuolinen – viidessä kuukaudessa en ehtinyt näkemään edes murto-osaa. Olimme ensimmäiset Helsingin yliopiston vaihtarit Deakinissa, mutta kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja hyvällä rutiinilla.

Melbournen pilvenpiirtäjät 89. kerroksesta Eureka-talosta.

 

Saapuminen, lukukausi, lomat

Saavuin Melbourneen 1,5 vk ennen orientaatio-viikon alkua helmikuussa. Halusin lomailla hieman ja 9 h aikaero vaati jopa viikon palautumisen, joten olen todella tyytyväinen, että menin hyvissä ajoin. Ehdin tutustua rauhassa kaupungin CBD:hen eli keskustaan ja tottua ajatukseen, että asun 15 000 km päässä Suomesta. Deakin Universityssa todellakin panostettiin vaihtareihin. Meille oli järjestetty kahden viikon orientaatiojakso, johon sisältyi kahden päivän Beach Welcome- reissu läheiseen kaupunkiin Lorneen. Monella yliopistolla Melbournessa oli vain muutama päivä orientaatiota, jos edes sitä. Beach Welcomessa pääsimme tutustumaan muihin vaihtareihin ja esimerkiksi surffaamisen saloihin. Itse opiskelu alkoi maaliskuun alussa. Deakinissa on käytössä trimester järjestelmä eli lukuvuosi koostuu kolmesta kolmen kuukauden pituisesta trimesteristä eli lukukaudesta. Itse olin Australiassa trimester 1:n, joka alkaa syksyllä kuten Suomessakin koulu alkaa. Trimester 1:ssä meillä oli viikon mittainen pääsiäisloma puolessa välissä sekä yksi lukuviikko trimesterin jälkeen ennen tenttiviikkoja.

Eläimet, varsinkin kuvassa näkyvä lintu, olivat eksoottisempia mitä Suomessa
Toisaalta näin ensimmäisen kengurun vasta toisiksi viimeisenä päivänä vaihtoani.

 

Opiskelu

Opiskelu Deakinissa oli minulle opettajaopiskeluna melko samanlaista mitä Suomessakin: jokaisella kurssilla oli viikossa muutama tunti luentoa sekä muutama tunti seminaareja pienemmällä porukalla. Monelle jo tämä oli kuitenkin uutta, sillä useat olivat tottuneet vain luentoihin. Kursseja tehdään 3-4 ja ne ovat 7,5 HY:n opintopisteen arvoisia, joten laajempia mihin itse olen tottunut. Uutena tuli myös se, että yksi trimester koostuu 12 viikosta opiskelua, jonka jälkeen on yksi lukuviikko ja pari viikkoa tenttejä. Jokainen viikko on numeroitu ja niillä on oma viikkoaiheensa.

Deakinissa käytetään jokaisella kurssilla DeakinCloudia (vähän kuin HY:n Moodle) ja jokaisen viikon materiaalit liitetään sinne. Joka viikolle on oma viikkolukeminen. Usein luennot kuvataan ja liitetään Cloudiin, joten itse katsoin ne monesti omalla ajalla netistä. Kursseilla on yleisesti kolme arvosteltavaa osaa – esimerkiksi kolme seuraavista: esitelmä, essee, portfolio, opintopäiväkirja, nettitentti ja lopussa oleva isompi kirjallinen tentti. Minulla ei ollut yhtäkään isoa tenttiä, joten koulu loppui osaltani jo toukokuun lopussa ja pääsin matkustamaan ennen Suomeen paluuta samalla, kun muut jäivät lukemaan tentteihin. Arvosanani perustuikin siis kaikilla kursseilla kurssin aikana tehtyyn työhön eli esseisiin, portfolioihin sekä yhteen nettitenttiin. Opiskelua tuli siis tehtyä pitkin kurssia toisin kuin mihin olen tottunut Suomessa, missä meillä yleensä on vain yksi arvosteltava tehtävä tai tentti. Australiassa heti kun sai yhden esseen kirjoitettua, piti jo alkaa kirjoittaa seuraavaa.

Minä tein vaihdon aikana kolme kurssia, jotka liitän tutkintooni opintojani täydentäviin vapaavalintaisiin opintoihin: Sex and gender – ideas that changed the world, Literature for children and young adults sekä Australia today – An introduction to Australia. Jokainen kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja opin paljon uutta. Kaikkien kurssieni opettajat olivat erittäin innostuneita opettamistaan aiheista ja se motivoi huimasti opiskeluissa. Australiassa kursseilla ollaan paikallisten kanssa, toisin kuin esim. monissa Euroopan maissa, joissa vaihtarit ja kansainväliset opiskelijat ovat omilla erillisillä kursseilla, sillä he eivät osaa paikallista kieltä. Opetuksen laatu sekä kurssitarjonnan laajuus olivatkin iso plussa Deakinissa.


Kampus oli moderni ja siisti.

 

Kampuksella asuminen

Australiassa on tapana mennä opiskelemaan suoraan lukiosta ja monet asuvat ensimmäisen opiskeluvuoden kampuksella. Itse muutin kampukselle asumaan yleisenä muuttopäivänä muiden vaihtareiden sekä opiskelijoiden kanssa. Kampuksella asuin viiden kämppiksen kanssa – jokaisella oli oma pieni huone, jossa oli sänky, kaappi, pöytä ja tuoli. Asunnoissa oli lisäksi yhteinen olohuone, keittiö sekä kaksi wc:tä ja kylppäriä. Olen todella tyytyväinen, että valitsin asumismuodoksi kampuksen. Olihan se todella tyyristä pienestä kopperosta maksaa n.900e/kk, mutta uudet parhaat ystäväni asuivat myös kampuksella ja heitä näkikin sitten joka päivä. Kavereita sai siis helposti kampuksella asumisen ansiosta, sillä kampuslaisille järjestettiin viikoittain ohjelmaa. Melbournessa asuminen on muutenkin kallista, joten muualta vuokrattu asunto ei olisi ollut montaa sataa euroa halvempi. Silloin myös kavereiden saaminen olisi ollut vaikeampaa, sillä monet vaihtarit asuivat kampuksella ja kaveripiirit syntyivät sitä kautta. Monella oli myös ongelmia löytää asuntoa, jos he olivat jättäneet kodin hankkimisen tehtäväksi vasta Australiassa. Useampi ystävistäni muuttikin kesken lukukauden vain suosiolla kampukselle, sillä asunnonhaku ei napannut.

Huoneeni sisäänmuuttopäivänä.

 

Pidä mielessä:

Hakuprosessi oli todella pitkä. Aloitin yliopistoihin tutustumisen jo heti uuden vuoden jälkeen talvella 2018 ja lopullisen hyväksynnän sain vasta marraskuun lopussa. Minulla toki oli hieman viivästystä englannin kielitaidon todistamisen takia, sillä Deakinin päästä oli tullut ristiriitaiset ohjeistukset. Kävin tekemässä IELTS englannin kielikokeen. Loppupeleissä se ei olisi ollutkaan pakollinen, sillä en tehnyt education-kursseja. Deakinin sivuilla on taulukko, josta näkee mitkä tiedekunnat sen vaativat ja mitkä eivät. Toisaalta näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että kävin kokeen tekemässä – näin vähän itsekin missä mennään kielitaidon kanssa ja sain uudenlaista itsevarmuutta saatuani siitä odotettua paremmat tulokset.

15 000 km päässä kotoa. Kannattaa varautua siihen, että on oikeasti toisella puolella maailmaa. Sieltä ei tulla kotiin viikonlopuksi ja harvalla kävi ketään perhettä tai ystäviä siellä moikkaamassa, toisin kuin ystävilläni, jotka olivat Euroopassa vaihdossa samaa aikaa. Myös 7-9 h aikaero vaikutti isosti yhteydenpitoon. Aina piti suunnitella tarkkaan heräämiset tai valvomiset sen mukaan mitä kello Suomessa oli, jotta pystyin soittelemaan läheisille. En ollut tätä edes miettinyt ennen lähtöä. Siihen kuitenkin tottui nopeasti ja niin kliseistä kuin se onkin, oman ”kasvamisen” kannalta kaukana oleminen on todella iso positiivinen tekijä. Asuessani Ruotsissa lukion jälkeen 9kk Au pairin hommissa en todellakaan kokenut samaa mitä Australiassa. Opiskeluvaihto on myös erilainen kokemus verrattuna Au pairin hommaan, sillä vaihdossa ollaan aivan yksin ja kaikki mitä tapahtuu, on itsestä kiinni. Ei ollut enää host-perhettä hoitamassa ja tämä todellakin oli vain hyvä juttu. Näki, että kyllä minä pärjään.

Kaunein ikinä näkemäni auringonlasku, Byron Bay.

Raha. Australia on hintatasoltaan osiltaan samanhintainen ja osiltaan kalliimpi verrattuna Suomeen. Kannattaa siis varautua, että rahaa palaa. Jo ennen vaihtoa piti hankkia opiskelijaviisumi (313 €), pakollinen sairasvakuutus (183 €), lennot (n. 1000 €) ja maksaa kampusasumisesta ensimmäinen osa. Rahaa meni myös esimerkiksi matkavakuutukseen, prepaid liittymään, ruokaan, julkiseen liikenteeseen ja totta kai matkustamiseen. Lähdin toiselle puolelle maailmaa, joten olin valmistautunut rahallisesti. En halunnut elää niin, että jätin jotain tekemättä rahan takia. Hainkin ennen lähtöäni apurahoja eri säätiöiltä ja sainkin kerättyä hyvän potin myös sitä kautta.

Laskuvarjohyppy 15 000 ft check, Mission Beach.

Kaikkeen tottuu. Oli jännä huomata, kuinka suurimmalla osalla meistä vaihtareista tuli 2kk kohdalla samaa aikaa tietynlainen arkeen tottuminen ja pieni musta hetki. Selkeästi kaikki olivat tottuneet elämään Australiassa ja näkemään samat naamat joka päivä. Myös, kun kesä hiljalleen kääntyi syksyn puolelle ja aurinko laski jo klo 17, saattoi osallaan vaikuttaa tähän. Opiskeluun sekä elämään ylipäänsä oli tullut uusi rytmi. Meillä oli arki Autraliassa. Myös nyt kun on jo palannut Suomeen ja miettii vaihtoaikaa ja Australiaa, ei sitä kuvaile kuinka huikeata ja uskomatonta se oli, koska se oli elämää. Toki mageeta sellaista, mutta kuitenkin kaikkeen tottuu. Australiastakin ehti tulla koti. Normaali. Olen kuitenkin maailman onnellisin, että valitsin Australian, Melbournen ja Deakin Universityn ja pääsin toteuttamaan unelmani. Sain uusia kavereita ympäri maailmaa. Unohtamatta kuinka Melbourne kaupunkina on ja tulee olemaan yksi lempipaikoistani maailmassa. Joku päivä haluan takaisin.

Yarra-joki Melbournen keskustassa.

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Amsterdam, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Minulle vaihtokohteen valinta oli ollut selvä jo siitä asti, kun pääsin kirjoille yliopistoon. Amsterdamiin kohdistetut lomamatkat jättivät sammumattoman mielenkiinnon tutustua kaupunkiin lisää. Loin käsittämättömän läheisiä ystävyssuhteita, koin mielettömän paljon uutta, matkustelin ympäri Eurooppaa (palaan tähän vielä myöhemmin, mutta Amsterdamista on todella helppoa käydä viikonloppureissuilla eri Euroopan kaupungeissa!), söin juustoa ja pyöräilin poikkeuksetta kaikkialle. Kokonaisuudessaan vaihtoni oli korvaamattoman hieno kokemus, ja voinkin siis suositella Amsterdamia sekä muita Alankomaiden kaupunkeja koko sydämestäni. Oma kokemukseni on se, että Alankomaat on jokseenkin ‘’helppo’’ kohde mahdollista kulttuurishokkia ajatellen: moni asia toimii samalla tavalla kuin Suomessa, ihmiset puhuvat erinomaista englantia eikä alkubyrokratiaa juuri EU-kansalaisille ole.

Asuminen

Vrije tarjosi yliopiston puolesta välityspalvelua, jossa he hankkivat muutaman sadan euron maksua vastaan opiskelijalle asunnon etukäteen nähtävillä olevista vaihtoehdoista (asunnot olivat Hoasiin verrattavissa olevan opiskelija-asuntoja tarjoavan yhtiön omistamia). Koin, että tämän palvelun käyttö on ihan ehdotonta, sillä yksityisillä markkinoilla Amsterdamin asumistilanne on suorastaan kaoottinen. Suurin osa opiskelijoista päätyi asumaan DUWO:n eri kohteisiin, niin myös allekirjoittanut. Yksi vaihtoehdoista oli myös vuokrata vaihtoon lähtevän opiskelijan nykyinen asunto, mutta oma subjektiivinen kokemukseni on, että tämä vaihtoehto on sellainen, jota en voi suositella. Tämän vaihtoehdon valinneet tuttavani päätyivät todella kauas yliopistosta ja keskustasta.

Itse asuin yksiössä Eerste Ringdijkstraatilla aivan Amstelin aseman vieressä, ja voin täysin rinnoin suositella tätä vaihtoehtona. Sijainti oli loistava ja hinta kohtuullinen (550e). Hintaan sisältyivät kaikki kulut ja Duwon aloituspakkaus (josta tosin ei piisannut pitkälle, sillä kyseinen paketti sisälsi yhden kappaleen kutakin keittiötarviketta, kuten yhden haarukan). Yleisin asumisvaihtoehto lienee lähellä yliopistoa sijaitseva Uilensteden kampus, jossa asutaan pääsääntöisesti soluasunnoissa. Yksiön valitessani olin huolissani siitä, että jään mahdollisesti paitsi sosiaalisesta aspektista, mutta pelko oli todella turha! Meille muodostui välittömästi tiivis ystäväporukka samassa rakennuksessa asuvien Vrijen vaihto-opiskelijoiden kanssa, ja suurin osa vaihto-oppilaista asui samoilla käytävillä, vaikkakin asunnot olivat yksiöitä. Itselleni Eerste Ringdijkstraat oli siis aivan nappivalinta – yksiö loi omaa tilaa silloin kuin sitä tarvitsi, mutta ystäviä oli aina lähellä ja teimmekin lähes kaiken yhdessä, ja lisäksi sijainti on huomattavasti keskeisempi kuin esimerkiksi Uilenstede.

Opiskelu

Suunnittelin suorittavani vaihdossa opintoja liittyen psykologiaan sekä kauppatieteisiin, mutta koska vastaanotimme ennakkoon tiedon siitä, että näiden kurssien suurien ilmoittautujamäärien vuoksi etusijalla ovat kyseisten tieteenalojen pääaineopiskelijat, päädyin muuttamaan suunnitelmaani.

Vrijessä tarjotaan lukuisia eri minoreita, eli sivuainekokonaisuuksia, ja itse lämpimästi suosittelisin valitsemaan tällaisen valmiiksi suunnitellun kokonaisuuden, sillä läsnäolopakollisia luentoja on paljon, ja kalenterin sumpliminen voi näin ollen olla haastavaa.  Itse valitsin ‘’Peace & Conflict’’ -nimisen monitieteisen sivuainekokonaisuuden, mutta päädyin vaihtamaan kursseja jälleen ensimmäisen periodin jälkeen. Yliopistolla suhtauduttiin muutoksiin myönteisesti, eli kannattaa rohkeasti vaihtaa kursseja muihin periodeihin, mikäli ennen ensimmäistä periodia tehty suunnitelma ei tunnu oikealta.

Syyslukukausi Vrijessä koostuu kolmesta periodista: kaksi ensimmäistä ovat ennen joulua, ja kolmas on tammikuun mittainen intensiiviperiodi. Mikäli opinnot haluaa suunnitella niin, että suorittaa vaadittavat opintopisteet ennen joulua, se on mahdollista – oma kokemukseni on kuitenkin, että paras rakenne on seuraava: 2 kurssia sekä periodissa 1 että 2, ja näiden lisäksi periodit 1-3 kestävä projektikurssi, joita on tarjolla useampia eri aihealueita käsittäen.

Nähdäkseni opiskelu oli huomattavasti intensiivisempää kuin Suomessa. Tentit eivät varsinaisesti olleet vaikeita, mikäli osasi asiansa, mutta läpipääsyn raja oli asetettu korkeaksi. Tämän lisäksi kurssit käsittivät paljon esseiden sekä muiden tehtävien palautuksia. Suosittelenkin, että et suunnittele vaihtoajallesi pidempiä reissuja tai muita läsnäoloon vaikuttavia menoja ennen kuin kurssin varsinainen rakenne on selvillä. Vaikka kursseilla vaadittu korkea läsnäoloprosentti oli itselleni jokseenkin rankkaa, koin sen samalla myös yliopiston parhaaksi seikaksi: luennoilla panostettiin vieraileviin asiantuntijoihin sekä muihin projektiluontoisiin kokeiluihin, millä pidettiin opiskelijoiden mielenkiintoa yllä.

Valmistelut ennen vaihtoa ja alkubyrokratia

Yksi tärkeimmistä asioista hoitaa mahdollisimman pian vaihdossa tai jo ennen sitä on pyörän hankkiminen! Oma yliopistoni suositteli heihin sidoksissa olevaa palvelua, BikeBoysia. Käsittääkseni Bikeboyseilta ostettu pyörä on hinnaltaan noin 100-130 euroa, mutta sen voi myydä takaisin heille. Pyörät ovat peruskuntoisia, mutta samantyyppisiä saa esimerkiksi Waterloopleinin second hand-alueilta huomattavasti edullisemmin: toisaalta ystäväni, jotka ostivat käytetyn pyörän kirppistyyppisistä kaupoista, huomasivat niissä jälkikäteen paljon korjausta vaativia vikoja, mikä loppupeleissä nosti kokonaishintaa huomattavasti. Itse hankin pyöräni Swapfietsiltä. Pyörä on siis käytännössä vuokralla sinulla 15 euron kuukausihintaan. Voin suositella palvelua lämpimästi, sillä jos esimerkiksi rengas puhkeaa tai tulee muuta huollon tarvetta, pyörä korvataan välittömästi uudella, eikä jälleenmyynnistä tarvitse kantaa huolta. Suosittelen liittymään Swapfietsin jonotuslistalle jo muutamia viikkoja ennen lähtöäsi, sillä heti kun eri korkeakoulujen orientaatioviikot alkavat elokuussa, jonotuslista kasvaa nopeasti viikoista kuukausiin.

Vrijessä pankkitilin avaaminen, asukkaaksi rekisteröityminen sekä muut käytännön asiat hoituivat kätevästi orientaatiopäivinä. Itse en avannut hollantilaista pankkitiliä, mikä kaduttaa! Alankomaissa on todella paljon kauppoja, jotka hyväksyvät vain hollantilaisen pankkikortin tai käteisen, ja esimerkiksi kaikki netistä otetut liput tuli maksaa heidän verkkopankkisysteemillään (minkä piiriin kuuluvat käytännössä vain Alankomaiden pankit). Mielestäni yliopisto tarjosi paljon tukea orientaatiopäiviin, joten siitä, että muistaa hoitaa kaiken, ei tarvitse huolehtia.

Yleisiä vinkkejä Amsterdamiin/Alankomaihin

  • Hyödynnä syksyn lämpimät päivät pyöräilyreissuihin! Amsterdamista ihania viikonlopun pyöräilyretkiä ovat esimerkiksi vanhempi kaupunki Haarlem, rantakaupunki Zandvoort sekä Muiden Castle pienessä Muidenin kylässä.
  • Hanki museokortti (museumkaart)! Minun tuli käytyä museoissa niin Amsterdamissa kuin vieraillessani muissa kaupungeissa. Museokortin hinta on noin 60 euroa, joten se maksaa nopeasti itsensä takaisin.
  • Amsterdamissa on todella paljon kulttuuritarjontaa: keikat ovat edullisia (paikkoja esimerkiksi Paradiso & Melkweg) ja esimerkiksi standup-iltoja, bingoa ynnä muita vaihtarikavereiden kanssa hauskoja aktiiviteettejä järjestetään paljon!
  • Kun sinulla on BSN-numero (paikallinen henkilötunnus), kannattaa hankkia myös Digi-D, mikä vastaa mobiilivarmennetta tai muuta vastaavaa tunnistautumista. Näin pystyt hoitamaan mahdollisesti eteentulevat poliisi- tai terveysasiat netissä, ja DIgi-D:n avulla teet myös ‘’deregistrationin’’ kun muutat takaisin Suomeen.
  • Bussilla voi matkustaa todella halvalla keski-Euroopassa, ja luonnollisesti kyseessä on myöskin ekologisuuden kannalta suositeltava vaihtoehto. Tutustu Flixbusin tarjontaan ja hyödynnä halvat hinnat viikonloppujen irtiottoihin!
  • Nauti, mutta älä stressaa siitä, että koko ajan on tehtävä jotain uutta ja jännittävää. Vaihto oli elämäni paras kokemus, mutta mieleenpainuvia olivat myös ihan arkiset hetket.

Vaihtokertomus, University of Ljubljana, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin syksyn 2018 vaihdossa Ljubljanassa, opiskelin kasvatustieteitä ja pelasin paikallisessa seurassa koripalloa ja tein opiskelijoille tarkoitettuja pätkätöitä eli minun tapauksessani kouluvierailuja paikallisiin kouluihin.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen sähköpostiini.

Olin ilmoittautunut kielikurssille ja se oli superkiva, suosittelen! Ljubljanassa nuoret puhuvat suurimmaksi osaksi hyvin englantia, joten asiat pystyy kyllä hoitamaan, mutta perussanasto auttoi varsinkin, kun lähti reissaamaan pois Lj:stä.

Alkubyrokratia Ljubljanassa

Liity vaihtareiden whatsapp-ryhmään. Löytyy ESN fb-ryhmästä. Tässä ryhmässä muutenkin tapahtuu vaihdon alussa aika paljon ja suosittelen liittymään ja seuraamaan.

Tärkein – student meal card, tulet rakastamaan tätä. Saat siis käydä ”Bonilla” monissa ravintoloissa opiskelijaruoan hinnalla. Osassa ravintoloissa voit saada ruoan jopa ilmaiseksi. Tähän on oma sovellus, josta näet ravintolat, aukioloajat ja hinnat! Kysy ihmeessä suosituksia, itse otin boneista kaiken irti ja kehityttiin vaihtariporukan kanssa melkein ravintolakriitikoiksi! Kätevimmin bonin sai käyttöön, jos oli kaksi sim-kortin paikkaa puhelimessa tai toinen puhelin, esim. sellainen kapula mukana. Boni toimii siis ravintolassa soittamalla korttikoneen näköiseen laitteeseen. Itse vaihtelin sim-kortteja ja tämä tapa ei ollut kovin käytännöllinen, sim-kortin myös hukkaa helposti. https://www.studentska-prehrana.si/en#

Suositellaan tekemään ilmoitus väliaikaisesta asumisesta eli tarvitset asumisluvan (residence permit, @Tobačna ulica 5). Jos jää poliisille kiinni, niin saa sakot. Moni vaihtari ei tätä hakenut, mutta se ei maksanut mitään ja ei vienyt paljoa aikaa joten suosittelen! Suosittelen hakemaan tämän myös mahdollisimman nopeasti, eli heti kun olet allekirjoittanut vuokrasopimuksen. Kun opinnot alkaa, moni ryntää hakemaan tätä ja silloin toimistossa on ruuhkaa ja moni jonottikin 2-3 tuntia yhden paperin takia. Tämäkin neuvotaan Ljubljanan yliopiston puolelta ja he kertovat, mitä dokumentteja tarvitset mukaan yms. Muutenkin saat hyvät ja selkeät ohjeet kaikkiin tarvittaviin asioihin, mitä pitää hoitaa. Tosin, Sloveniassa tyyli on vähän, että katsotaan ja hoidetaan ensi viikolla –tyyppinen. Joten kannattaa olla itse aktiivinen!

Asuminen

Suosittelen, että hommaat asunnon jo ennen lähtöä! Tein itse niin, että lähdin Ljubljanaan ja asuin ensimmäiset kaksi viikkoa hostellissa. Paikallinen vaihtareiden opiskelijajärjestö ”ESN” auttaa kyllä sain heiltä listan, jossa oli vapaita vuokra-asuntoja vaihtareille. Kävin kattomassa paria asuntoa ja valitsin läheltä keskustaa Trnovosta kolmen kämppiksen kanssa jaettavan talon. Meillä oli yhteinen keittiö ja kylpyhuone sekä kaikilla omat huoneet. Hintataso Suomeen verrattuna on halpa. Maksoin omasta huoneestani 240e/kk ja maksoin kahdesta opiskelijasta, koska huoneessa oli parisänky eli vuokranantaja etsi kahta vuokralaista siihen. En kuitenkaan halunnut jakaa huonetta kenenkään kanssa (mikä on yleistä Sloveniassa opiskelijoiden keskuudessa), joten maksoin koko vuokran itse.

Moni vaihtari valitsi myös asumisen dormeissa, en suosittele. Yksikään seitsemästä suomalaisesta ei jäänyt dormeihin. Niissä on ahdasta, aina vähintään yksi huonekaveri ja aina bileet!

Opiskelukulttuurista

Opiskelukulttuuri oli Suomeen verrattuna rento, eikä ryhmäopetusta tai luentoja ollut kun pari tuntia viikossa. Meillä kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tehtiin paljon pari- ja ryhmätöitä. Opiskelijoita infottiin muutoksista vaihtelevasti ja parhaiten pysyi mukana, kun oli itse aktiivinen, aina paikalla ja/tai yhteydessä muihin kurssien opiskelijoihin. Vaihtarit autto toisiaan ja välitti tietoa tosi hyvin!

Mulla oli joka kurssilta 3-4 tuntia viikossa, mutta kaikki kurssit osui ma-ke välille joten vietin aina pitkiä viikonloppuja. Järjestely mahdollisti reissaamisen ympäri Eurooppaa.
Kursseja kuului ottaa 25op edestä ja siellä puhuttiin myös etc:istä, joten vertailua oli helppo tehdä. Työmäärä tai kurssien vaikeusaste ei vastannut suomalaista yliopistoa, joten enemmänkin kursseja on mahdollista ottaa, jos löytyy kiinnostavia. On myös mahdollista osallistua eri tiedekuntien kursseille kunhan ottaa niistä itse selvää ja on yhteydessä opettajiin. Näillä kursseilla tosin puhutaan usein Sloveenia.
Hoidin omat tentit jo ennen joulua, koska en halunnut hyväksilukea kursseja palatessani Suomeen. Ljubljanan yliopistossa se onnistui vain pohjoismaalaisille, koska meillä on ”haastavat ja laadukkaammat opinto-ohjelmat”. Opettajat kannustivat meitä palaamaan oman yliopiston opintojen pariin ja olivat yleisesti kiinnostuneita koulujärjestelmästä yms. Suomessa.

Hyödyllistä tietoa

Kaupunkipyörä on edullinen ja toimiva systeemi Ljubljanassa. Kaupunki on pieni, joten jos asut lähellä keskustaa niin pyörällä pääsee mihin vaan! http://en.bicikelj.si/

Student bus card maksaa 20e/kk, se on vihreä ja saat sen myös opiskelijatodistuksella paikallisesta ”HSL-pisteestä”. Arvolla jos maksaa, niin kortti on keltainen ja maksaa 1,20e per matkustuskerta. Keltaisen kortin voi ostaa kioskeilta ja ei ole henkilökohtainen.

Opiskelijoille on tarjolla myös pätkätöitä ja ilmainen mahdollisuus treenaamiseen ja jos on kiinnostunut niin erilaisiin urheilulajeihin, joukkueisiin, ryhmäliikuntoihin yms.

Sain yliopistolta Erasmus Buddyn ja tapasin hänet pari kertaa, kiva järjestely ja paikalliset opiskelijat osaa kertoo hyödyllisiä juttuja kaupungista ja reissusuosituksia. On myös mahdollista olla kontaktissa Suomeen tulevien vaihtareiden kanssa. Jos on itse aktiivinen, niin onnistuu! Sain itse tästä ihan tosi paljon irti, iso suositus!!

Yleisesti Slovenia on saman tyyppinen kuin Suomi, ihmiset ovat rehellisiä, ystävällisiä ja haluavat auttaa.

Vaihtokertomus, University of North Carolina Wilmington, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä tärkeimmät dokumentit on hyvä saada kuntoon. Itse lähdin matkaan ISEP-organisaation kautta ja sieltä tuli hyvät infot mitkä kaikki dokumentit on täytettävä ennen lähtöä. Minulla vaadittiin J-1 -viisumi, minkä hankkimiseen vaadittiin vaihtopaikan vahvistus vaihtokohteen yliopistolta, omalta yliopistolta, todistus taloudellisesta tilanteesta (kelan lainan takaus), DS-2019 -form ja kuitti SEVIS I-901 -maksun maksamisesta. Tuon lisäksi vakuutukset ja rokotukset on hyvä laittaa kuntoon myös hyvissä ajoin ennen lähtöä. Mikään ei ole mahdoton rasti, mutta vaatii paneutumista ja aikaahan tuo ruljanssi tosiaan vie.

Ennen lähtö on tietty aivan kamala määrä kaikkea säätöä, mitkä itselle ainakin loi pientä stressiä, mutta kysymällä ja itse selvittämällä niistäkin selvisi.

Asuminen

Itse asuin Yhdysvalloissa asuntolassa ja jaoin huoneen toisen vaihto-oppilaan kanssa. Tämä taitaa olla yleisin käytäntö, vaikka lisämaksua vastaan oma huonekin tällaisista asuntoloista on varmasti mahdollinen. UNCW:ssä asuntoloissa asuu n. 10 opiskelijaa, joista suurin osa on ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijoita, eli 18-19-vuotiaita. Tämä voi olla pieni shokki, jos itse on jo lähempänä kolmeakymmentä. Muut vaihto-oppilaat ovat tosin usein hieman tätä vanhempia. Minulla asuminen ja ruokailu kuului samaan pakettiin ja ruokaa oli tarjolla laidasta laitaan useissa eri ruokaloissa kampusalueella. ISEP:n kautta vaihtoon lähtevillä tämä taitaa olla ainoa vaihtoehto ja itse koin sen varsin toimivaksi.

Jos koet, että tarvitset omaa aikaa tai et ole iltavirkku voi omaan huoneeseen panostaminen olla järkevää. Minulla kävi tuuri kämppiksen kanssa ja aikataulumme osui suhteellisen hyvin yhteen, eikä mitään konflikteja syntynyt koko vaihtoaikana. Asuntolat ovat aika laitosmaisia ja niiden pieneen ehostamiseen kannattaa panostaa, me esim. ostimme yhteisen telkkarin, mattoja, jne. ja kämpän viihtyisyys kohosi tästä johtuen silmin nähden.

Opiskelu ja opetus

Itse koin opiskelun kohteessa suhteellisen helpoksi, työtä oli monella kurssilla aika paljon määrällisesti, mutta kovin vaativaa opiskelu ei ollut. Tämä tietysti riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin englannin kieli on hallussa. Parhaiten kursseista selviää, jos onnistuu löytämään paikallisia opiskelijoita ryhmätöihin, tämä helpottaa koulun käytäntöjen kanssa, kun paikalliset ovat jo talon tavoille oppineet.

Oman kokemuksen mukaan professorit oli aina innoissaan, kun oli vaihto-oppilaita luennolla ja pyrkivät osallistuttamaan vaihtareita keskusteluun suhteellisen aktiivisesti. Eli kannattaa varautua luokan edessä puhumiseen, sitä on varmasti luvassa monella luennolla. Aika nopeasti huomaatte kyllä kuinka vaativia mikäkin kurssi on ja sen mukaan kannattaa opiskeluun panostaa. Kaikista kursseista siellä kyllä selviää, mutta osaan voi joutua tekemään hieman enemmän töitä. Varmaan aika monella on vaihdossa itse kokemus koulua tärkeämpi, mutta jos koulun jättää retuperälle, siitä voi koitua lukukauden aikana ihan turhaa säätöä ja stressiä. Koulua on joka tapauksessa suhteellisen vähän, eli oheisaktiviteetteihin löytyy kyllä aikaa.

Tärkeimmät omat kokemukset

Kaikkein tärkein juttu itselläni oli oma asenne vaihtoa kohtaan. Pelkäsin, että keskimäärin 6 vuoden ikä ero kanssa kavereihin haittaa opiskelua, mutta kun vaan päätin, että en anna sen itseäni vaivata, niin eihän se sitten vaivannutkaan.

Selvittäkää mitkä ovat isoimmat lajit yliopistollanne ja perehtykää niihin hieman, tämä voi auttaa kovastikin, kun osaatte aiheesta jo jotain sanoa, jos joku paikallinen siitä kysyy. Minulla kävi hyvä tuuri ja monen sattumuksen kautta päädyin pelaamaan rugbyä UNCW joukkueeseen ja pääsin pelaamaan ykkösjoukkueen mukana koko syksyn. Parempaa tapaa tutustua paikallisiin en voi edes kuvitella. Yhdysvalloissa koulut jaetaan 1,2 ja 3 divisioona kouluihin ja koulut pelaavat divisioonan mukaista sarjaa kaikissa urheilu lajeissa. Nuo ”varsity” joukkueet ovat usein aika kova tasoisia, mutta kouluilla on myös ”club sports” -lajeja ja vaikka niiden tasokin on suhteellisen kova, sinne mahtuu usein mukaan, jos yhtään harrastuneisuutta löytyy. Urheilun lisäksi lukukauden aluksi järjestetään messut, joissa on mahdollisuutta tutustua eri kerhoihin ja lajeihin ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä mukaan. Suomalainen ujous sitten sinä päivänä kannattaa jättää kotiin ja kirjata nimensä kaikkeen mikä yhtään kiinnostaa.

Omat asenteet Yhdysvaltoja, sen ylintä johtoa tai stereotypioita kohtaan on hyvä tiedostaa ja puhua niistä maltilla. Jos ja kun tutustutte paikallisiin, saa noista aiheista todella hyviä keskusteluja, mutta maltti on tässäkin asiassa valttia. Oman kokemuksen mukaan Jenkit on sekä mainettaan pahempi, mutta myös parempi mesta olla ja asua. Tietyt jutut on todella vieraita pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvateilla ja saattaa nostattaa karvat pystyyn heti kättelyssä, mutta löytyy sieltä niitä todella siistejäkin juttuja.

Toivottavasti tästä tekstistä on jotain apua. Aivan kamala kliseehän tämä on, mutta jos on avoimin mielin ja uskaltaa vähän heittäytyä, niin vaihdosta tulee aika nastaa aikaa. Go Seahawks!

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syksy 2018

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2018 vaihdossa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Pääsin opiskelemaan yhteen ns. SKY-yliopistoista, jotka ovat kuuluisia E-Koreassa, usein luennolla kuulikin luennoitsijoilta, että ”olette parhaista parhaat”. Opiskelen Suomessa maisteriksi maantieteestä ja lähdinkin Soulista etsimään uudenlaista näkökulmaa sosiaaliseen mediaan ja sen käyttämiseen. Vaihtoon lähteminen oli ollut haaveena koko opintojen ajan ja pääsinkin lähtemään sitten vasta maisterivaiheessa, joka ei sinänsä harmittanut muuten kuin, että en voisi viettää kokonaista vuotta vaihdossa.

Koreasta maana

Koreaan lähtiessä kannattaa osata edes lukea Hangeul-aakkoset, ja niiden opetteluun meneekin parhaimmillaan iltapäivä. Soulissa pärjää englannilla ajoittain todella huonosti, mutta turistisilla sekä Yhdysvaltain armeijan tukikohtien läheisyydellä pärjää myös englannilla. Etelä-Korea on todella turvallinen maa, ja Soul on hyvin turvallinen miljoonakaupungiksi. En koskaan kokenut olevani vaarassa, muuten kuin katua ylittäessä (korealaiset kuskit ovat hyvin hyvin hyvin arvaamattomia ja skoottereita saa varoa joka paikassa). Yleinen hintataso Koreassa on halvempi kuin Suomessa ja paikallisessa ravintolassa syöminen on parhaimillaan lähes yhtä halpaa kuin Unicafessa. Asuminen on Helsingin opiskelija-asuntojen hintatasoa, mutta usein paljon pienempiä ja huonommin varusteltuja. Useimmat vaihto-opiskelijat majoittuvat Goshiwon asuntoloissa taikka yliopiston asuntoloissa. Julkinen liikenne koko E-Koreassa toimii samalla (HSL matkakorttia vastaavalla) kortilla. Ruuhka-aikoina sekä viikonloppuisin voi Soulissa huomata kuinka monta ihmistä todella mahtuu hyvin pienelle alueelle. Ihmisahdistusta voikin lähteä karkuun moniin luonnonpuistoihin taikka kavuta monelle Soulia täplittävälle huipuille. Koreassa on myös hyvin tarkka hierarkia yhteiskunnassa ja kannattaakin ennen lähtöä tutustua paikallisiin tapoihin, että voi välttyä hölmöiltä turistivirheiltä heti alussa.

Ennen lähtöä

Kannattaa hankkia viisumit kuntoon hyvissä ajoin ja suunnitella vaihdossa oloa vähän sen mukaan, että viisumi on tosiaan vain ”one entry” eli pääset maahan vain yhden kerran opiskelijaviisumillasi, ennen kuin olet hakenut paikallisesta maahanmuuttovirastosta ”Alien registration”-korttisi, tähän prosessiin voi mennä jopa useita kuukausia. Olen kuullut, että on mahdollista lähteä käymään ulkomailla myös ilman korttia ja vain erillisellä paperilla, mutta en itse tätä kokeillut, sillä E-Koreassa sekä Soulissa on valtavasti nähtävää, että malttaa odottaa sen muutaman kuukauden ennen kortin saapumista. Kannattaa Suomessa varmistaa, että on ainakin Hepatiitti- sekä jäykkäkouristus-rokotukset kunnossa. Koreassa on myös kesäisin TODELLA kuuma ja kostea ja talvea kohti voi olla jopa -15 astetta pakkasta, joten jos jalankoko on 41 (kuten allekirjoittaneella), voi olla Koreasta hyvin vaikea löytää kivoja talvikenkiä. Vaatteet ovat tosin todella halpoja, enkä itse ainakaan pakannut montaa paitaa mukaan sillä ostin aina tarpeen mukaan.

Maahan saavuttua

Oma asuntolani Yonseissa vaati jokaista asukasta todistamaan olevansa terve tuberkuloosista ja vaadittiin vielä Koreassa tehty testi. Monet vaihtarikavereistani kävivät Yonsein yliopistollisessa sairaalassa ja maksoivat lystistä satoja euroja. Itse kävin paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa maksoin kaksi euroa testistä, oli tosin iso kielimuuri, mutta sain asian hoidettua ennen asuntolaan muuttoa (tuloksissa menee aikaa muutama päivä, mutta saavuin itse Souliin kaksi viikkoa ennen asuntolaan muuttoa). Yonseissa oli suoraan sanottuna aivan surkea vastaanotto vaihtareille. Liityin muutamaan klubiin, mutta meillä oli huonosti yhtään kontaktia. Paikallisiin en päässyt tutustumaan kurssien ulkopuolelta ollenkaan. Monet asiat kampuksella ovat pelkästään koreaksi ja koin, että vaihtarit tuutoroivat toinen toisiaan, en esimerkiksi tiennyt miten kampukset kahvilat edes toimivat vasta kuin muutaman viikon Yonseissa olon jälkeen, kun yksi vaihtarikavereistani näytti kuinka siellä tilataan. Valmistaudu Yonseissa olemaan siis hyvin itsenäinen ja etsimään kaveriporukoita itse. Koreaa taitavilla ei ole ongelmaa löytää kivoja kerhoja sekä tekemistä, muut joutuvat vähän änkemään mukaan. Perustin itse valokuvauskerhon pelkästään vaihtareille koska Yonsein oma oli pelkästään koreaksi. Kävin myös kuokkimassa SNU:n buddy projectin tapahtumissa, jotka olivat kateutta herättäviä Yonsein opiskelijalle.

Opiskelusta

Yonsein opiskelijat ovat tehneet valtavan työn päästäkseen yliopistoon opiskelemaan, ja se näkyi siinä, että opiskelutahti oli välillä hyvinkin päätä huimaava. Tekniikka oli myös tällaiselle tiedonsoveltajalle aivan uskomaton, sillä vuosilukuja sekä termejä piti osata selittää sanatarkasti tenteissä. Kurssien laatu vaihteli myös voimakkaasti professorista toiseen, mutta suurimmaksi osaksi olin tyytyväinen kaikkiin kursseihini. Asia joka Koreassa tulee muistaa, on kunnioitus, älä ikinä puhuttele professoriasti etunimellä ja muista aina liittää sana professori sukunimen eteen. Usein kommunikointi tapahtuu kurssien assistenttien kautta. Yonseissa jouduimme myös ostamaan printattuja artikkelikirjoja, joissa saattoi olla useita satoja sivuja artikkeleita, jotka olisivat ihan hyvin voineet olla pdf. muodossa netissä. Kurssien arvostelu saattoi vaihdella hyvinkin paljon professorista vaihdellen. Olin koko syksyn täysin varma reputtavani yhden kurssin vain saadakseni arvosanaksi A+. Välillä on siis hyvin vaikea nähdä sitä, että missä mennään ja kuinka on pärjännyt. Kursseja valitessa kannattaa myös valmistautua muuttamaan kaiken mitä on suunnitellut. Itselläni vaihtui puolet kursseista muutamaa viikkoa ennen vaihtoon lähtöä ja joillakin vaihtui kursseja vielä lukukauden alettua. Useat kurssit eivät ota vaihtareita tai ovat pelkästään koreaksi, huolimatta englannin kielisestä kuvauksesta sekä otsikosta. Yonseissa saa kyllä apua kurssien kanssa ja professorit ovat usein miten hyvin joustavia kurssien vaihtamisien kanssa. Luennoille osallistuminen Yonseissa on pakollista ja liian monesta poissaolosta reputtaa kurssin, joten kannattaa näiden kanssa olla hyvin varovainen ja osallistuakin kuuliaisesti ajoissa kaikille luonneoille. Tarpeeksi monesta myöhästymisestä saa myös poissaolon. Yhdellä luennollani professori uhkaili antaa poissa-oloja kaikille, jotka jäivät kiinni kännykän räpläämisestä. Samainen professori sanoi myös laittavansa kaikki luennolla meikkaavat henkilöt luokan ulkopuolelle.

Lopuksi

Vaikka annankin Yonseista vähän negatiivisen kuvan, en silti vaihtaisi vaihtokokemuksestani päivääkään. Soulissa oli aina jotain tekemistä, ruoka oli uskomattoman hyvää ja ihmiset upeita. Koin todella paljon niin lyhyessä ajassa ja mietin varmasti vielä kiikkustuolissakin hymyillen kokemustani Soulissa. Kannattaa minne tahansa vaihtoon lähtiessä vain uskaltaa hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolella ja kokeilla asioita, mitä ei koskaan olisi kotona tehnyt! Vaihtarina oleminen on helpoin tapa ikinä muuttaa ulkomaille ja kokea elämää vähän enemmän paikallisesta vinkkelistä. Suosittelen Etelä-Koreaa kaikille ja vaihtoon lähtemistä ylipäätään kaikille!

 

 

Vaihtokertomus, Pietarin valtiollinen yliopisto (spbu), Venäjä syksy 2018 

kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä on hyvä tarkistaa useaan otteeseen, että tarvittavat dokumentit ovat hankittu ja ennen kaikkea oikein. 

Ennen lähtöä saat viisumikutsun vaihtoyliopistolta. Viisumia haetaan suurlähetystön konsuliosastolta, jossa puhutaan muuten lähes pelkästään venäjää. Viisumia varten tarvitset todella kaikki dokumentit, jotka sivuilla mainitaan eli varmista että olet hommannut kaiken tarvittavan Hiv-testistä lääkärintodistukseen ja viralliseen vakuutustodistukseen.

Kun todistukset ovat hyvässä paketissa ja viisumi passissa olet hoitanut kaiken, minkä Suomen päässä voit hoitaa.  

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihdon alussa oli monia asioita hoidettavana heti ensimmäisten päivien aikana. Näistä kannattaa pitää jonkinlaista to do –listaa, vaikka paikalliset buddyt sekä koordinaattorit pitävätkin hyvän huolen siitä ettei mikään jää hoitamatta. 

Ensimmäisien päivien aikana oli mm. esitettävä lääkärintodistus ja keuhkokuva asuakseen asuntolassa sekä maahan rekisteröityminen yliopistolla. Samalla kertaa haettiin paikallista opiskelukorttia, jonka tulossa tosin kestää muutamia viikkoja.

Alkubyrokratiassa helpottaa, kun pitää mukana useita passin, viisumin ja maahantulokortin kopioita sekä muutamaa passikuvaa. Muutamat ensimmäiset päivät oikeastaan kuljettiin pitkälti buddyjen perässä hoitamassa noita asioita, eli et jää yksin. 

Asuminen

Pietarin valtiollisessa yliopistossa suurin osa laitetaan asumaan Kapitanskayalle Vasilinsaarelle. Ennen vaihtoon lähtöä kauhistelin julkisivua google mapsissa, mutta todellisuudessa neuvostobunkkerista kuoriutui hyvinkin nopeasti kodikas ja legendaariseksi muodostunut paikka. Mikä parasta, asuntolaa lähellä on useita kuntosaleja, kauneushoitoloita, pikaruokaloita, ruokakauppoja sekä ihana ranta. Lähellä sijaitsee myös bussipysäkki josta kulkee busseja yliopiston kautta keskustaan ja kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsee lähin metroasema Primorskaya. Pietarissa tottuu nopeasti kävelemään. Paikallisten ”kulman takana” saattaa helposti tarkoittaa 25 minuutin kävelymatkaa, jossa helsinkiläinen ottaisi helposti ratikan alleen. 

Asuntolan asunnot ovat 4-7 henkilön soluasuntoja. Itse asuin 4 tytön kanssa 2 makuuhuoneen asunnossa. Alkuhuolestuksesta huolimatta yhteisasuminen sujui aika leppoisasti ja hyvin pian oppi ottamaan muiden tavat huomioon.  

Kapitanskayalla osa huoneista on remontoituja ja osa, noh, vähän rempallaan. 

Asenne kuitenkin ratkaisee, ja jos asuntolaelämä ei tunnu lainkaan mieleiseltä on aina olemassa vaihtoehtona vuokrata asunto muualta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi antamaan Kapi-elämälle mahdollisuuden. Vaihtovuosi olisi ollut hyvin erilainen ilman surkuhupaisia suihkun hajoamisia, alakerran babushkoja sekä tietenkin tärkeäksi muodostunutta vaihtariyhteisöä jonka kanssa pääsi jakamaan kaiken kokemansa.

Saitko ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopistostasi hyväksymistiedon ja ohjeita?

Vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja ohjepaketti tuli hyvin lähellä ennen lähtöä. Valmistautuminen tuntuikin hyvin verkkaiselta pitkälle kesään. Tuntui siltä, että Eurooppaan lähtevät kaverini olivat jo ehtineet hommata vuokra-asunnot ja lentoliput kun itse odotin vielä virallista hyväksymistä.

Opintoja varten tuli täyttää suunnitelma mitä kursseja kohdemaassa aikoo suorittaa. Kielikurssi on kaikista suosituin vaihtarikurssi.

Kielikurssilla opiskelijoita on n. 8-15 ja oppitunnit sijoittuvat joko aamulle tai iltapäivälle. Poissaoloihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossa, eli 75% läsnäolopakko. Toki oman opettajan kanssa on mahdollista keskustella joustosta, ja ainakin meillä kannustettiin myös matkustamaan ja näkemään Venäjää.

Kielikurssi vaihtelee varmasti hyvinkin paljon opettajasta, ryhmästä ja ryhmän tasosta riippuen. Meillä oli yhteensä 4 välikoetta joiden keskiarvo ratkaisi päättöarvioinnin.

opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtosyksyn alussa järjestettiin orientation week joka oli täynnä monenlaista ohjelmaa. Tapahtumia oli laidasta laitaan ja muistuttivat pitkälti fuksivuoden ensimmäisiä viikkoja.

käytännön vinkit arjen tueksi

Lataa puhelimeesi 2gis, Yandex sekä halutessasi “Venäjän facebook” V-kontakte.

sopeutuminen

Kuten opintoja aloittaessa, myös vaihdossa kannattaa olla aktiivinen alussa. Orientaatioviikkoon osallistumalla pääsee hyvin alkuun niin kaupunkiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa.

Yleinen hintataso venäjällä on alhainen. Monet museot ja nähtävyydet ovat huomattavasti halvempia paikallisella opiskelijakortilla, jonka saa n. Kuukauden kuluttua saapumisesta. Kannattaa ottaa kaikki irti ja imeä itseensä niin paljon kulttuuria kuin mahdollista ja tutustua Pietarin mielenkiintoiseen historiaan.

Pietari on täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita. Hintatasolle sokaistuu siellä ollessa ja oikeastaan vasta Suomessa käydessä oppi taas arvostamaan hintatasoa.

kuinka toimit ongelmatilanteissa, jos sellaisia tuli vastaan?

Ongelmista voi kertoa avoimesti. Kannattaa välttää nimeämästä yksittäisiä henkilöitä.

Ongelmatilanteissa kannattaa kysyä apua muilta, sillä todennäköisimmin et ole ensimmäinen joka moista kohtaa.

Kadotin vaihdon aikana maahantulokorttini, vieläpä matkustaessani Kazaniin.

Maahantulokorttia ei kannata kadottaa, mutta jos niin käy ei siitä kannata yöuniaankaan menettää. Tällöin edessä on jälleen paperien täyttämistä useassa eri paikassa sekä odottelua, mutta ei mitään sen vaarallisempaa. Prosessissa kannattaa olla venäjäntaitoinen mukana, sillä paikallisella poliisiasemalla ei juuri englantia puhuta.

mitä muuta tahansa, joka mielestäsi jokaisen maahan lähtijän on hyvä tietää?

Pietari on täynnä mahdollisuuksia. Mene ja koe itse!

Käy ainakin näissä:

– Ermitaasi
– Verikirkko
– Kazanin kirkko
– Iisakin kirkko
– Kesäpuisto
– Pietarhovi
– Pietari-Paavalin linnoitus
– Baletti
– Syömässä georgialaista
– Venäläisen taiteen museo
– Jusupovin palatsi
– Kunstkamera
– Kattokierros

 

Vaihtokertomus, National Institute of Education (NIE, Singapore), syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin unelmoinut vaihtoon lähdöstä jo lukiosta asti ja kolmantena opiskeluvuonna sain vihdoin mahdollisuuden hakea vaihtoon. Tuutorini ja ystäväni olivat olleet Singaporessa vaihdossa ja kertoivat siitä vain hyvää. Pääasiassa valitsin Singaporen, koska en ollut koskaan käynyt Aasiassa ja halusin tutustua siihen maanosaan, koska Singaporessa on varmasti lämmin ja koska siellä puhutaan englantia. Olin myös kuullut, että NIE:ssä opetus on huippulaatuista.

Hakuprosessi alkoi jo syksyllä 2017, kun hain Helsingin yliopiston vaihtopaikkaa. Hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli alkuvuodesta 2018, jolloin piti hakea itse kohdeyliopistoon NIE:en. Maaliskuussa paikka NIE:ssä varmistui. Siinä vaiheessa kohdeyliopistoon piti lähettää mm. opintosuoritusote, todistus englannin kielen taidosta, ylioppilastodistus englanniksi ja kopio passista. Monessa kohtaa tarvittiin myös tietyn kokoisia värillisiä ja värittömiä passikuvia (mm. opiskelijakorttiin ja viisumiin), joten niitä kannattaa ottaa halvalla jo etukäteen. Sain koko hakuprosessin ajan sähköpostiin selkeät ja hyvät ohjeet siitä, miten seuraavaksi tulisi toimia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kun saavuin Singaporeen, minulla piti olla tullissa mukanani NIE:stä lähetetty todistus siitä, että olin tulossa opiskelemaan. Tullista sai 80 päivän oleskeluluvan Singaporeen. Saapumistani seuraavana päivänä menimme hakemaan opiskelijaviisumit opintoneuvojamme johdolla virastosta. Siellä jouduimme odottelemaan useamman tunnin, mutta se oli myös hyvä tilaisuus tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin NIE:stä. Useat meistä, minä mukaan lukien, jouduimme jonottamaan melkein tunnin uuteen viisumikuvaan, sillä kuvan piti olla uudempi, kuin passissa ja siinä piti näkyä otsa. Viisumin odottaminen kuitenkin kannatti, sillä matkustellessa saimme käyttää aina singaporelaisten tullikaistaa, joka oli helppoa ja nopeaa ja vältyimme monilta jonoilta!

Ensimmäisenä päivänä yliopistolla piti ensin rekisteröityä kampuksen asukkaaksi (jos siis asui kampuksella) ja kuitata avaimet. Siitä lähdimme opintoneuvojamme kanssa kiertämään kampusta ja hakemaan mm. opiskelijakortin ja maksamassa loput lukukausimaksusta, sekä luomaan minulle tunnukset kampuksen koneisiin. NIE sijaitsee suuremman NTU:n eli Nanyang Technologican Universityn alueella. Välillä sen kanssa tuli ongelmia, koska joihinkin tapahtumiin päästäkseen olisi tarvinnut NTU:n sähköpostiosoitteen. Muuten toki kampuksella liikkuminen ja asiointi oli helppoa myös NIE:n opiskelijana. Erityisen tärkeää ensimmäisinä päivinä on hankkia singaporelainen sim-kortti, koska puhelinnumeroa tarvittiin moneen paikkaan. Itselläni oli hi card, enkä suosittele sitä muille, sillä siinä oli huonot diilit matkustuspaketeissa. Kun alkudiili loppui, piti osata erikseen ostaa puheaikaa ja siihen päälle arvoa netin käyttöön, mutta koska en tiennyt tätä, maksoin noin 30€ ylimääräistä.

Tärkeimpiä papereita, joita Singaporessa tarvitsi, olivat ehdottomasti viisumi (turkoosi ajokortin näköinen kortti), sekä opiskelijakortti, jolle pystyi lataamaan rahaa, jolla pystyi maksamaan mm. julkisissa kulkuvälineissä ja kampuksen ruokaloissa. Mukana oli myös hyvä pitää passia ja bussikorttia, jos sellainen oli erikseen, vaikka suosittelenkin käyttämään opiskelijakorttia bussikorttina. En enää näin vuoden jälkeen muista, mitä kaikkia papereita minulla piti olla mukana opintoja aloittaessa, mutta niihin oli selkeät ja tarkat ohjeet sähköpostissa.

Kaikista hankalinta alussa oli ilmastoinnin hankkiminen huoneeseen. Ilmastointia varten piti erikseen ostaa kortti, ja jotta sai ladattua arvoa kyseiselle kortille, tarvittiin erikseen sirullinen NETS-kortti, mutta koska Singaporessa käytiin siruttomien NETS-korttien uudistusta, ei kampuksella tai lähiasemilla enää myyty sirullisia NETSejä, enkä meinannut saada siis rahaa ladattua ilmastointikortille. Onneksi kaverini sai sirukortin minulle asti vielä Chinatownista keskustasta ja pystyin lataamaan arvoa ilmastointikortille. Ja todella kyllä suosittelen käymään läpi kaiken tämän vaivan, Singaporen 32 asteessa ilmastointi suomalaiselle on aika välttämätön!

Opiskelijaterveydenhuolto tapahtui Singaporessa NTU:n kampuksella erillisessä rakennuksessa. Siellä homma toimi niin, että ensin piti rekisteröityä tiskillä, mistä sai vuoronumeron. Toimintaperiaate oli ”first come first serve”, eli siellä hoidettiin vaivasta riippumatta tulojärjestyksessä, joten jonot olivat 2,5-5 tuntia pitkät. Eli jos joutuu lääkäriin, kannattaa varata useampi tunti. Kun esimerkiksi itse menin hakemaan malarianestolääkkeitä (=en ollut sairaana) lähdin terveyskeskukselta yleensä kiertelemään kampusta, lenkille, kauppaan ja syömään ja kävin noin puolen tunnin välein tarkistamassa, oliko vuoronumeroni lähellä. Ilmeisesti vakuutuksen turvin tai maksamalla enemmän voi mennä myös yksityiselle, mutta itse käytin vain opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Kampuksen terveyskeskuksessa on se hyvä puoli, että siinä on apteekki samassa, joten lääkkeet saa heti mukaan. NIE:llä on myös oma NIE Health Center, joka vastaa mielenterveyspalveluista. Sieltä voi saada esimerkiksi keskusteluapua ilmaiseksi.

Asuminen

Asuin NTU:n kampuksella, Hall XIV:ssä (eli neljässätoista). Kampus oli jaettu noin 30 ”Halliin”, joista jokaisessa asui pari sataa opiskelijaa. Hall 14 oli mukavan lähellä NIE:tä. NIE:n lähellä sijaitsevat myös mm. Hall 15, 13, 12, 3, 2, 8, 16 ja Tamarind Hall. Asuin kämppiksen kanssa, joka oli suomalainen insinööriopiskelija Tampereelta. Jaoimme noin 10 neliön huoneen, missä oli kaksi sänkyä, pöydät ja kaapit. Oli siis suomalaiseen silmään tosi ahdasta ja henkilökohtaista tilaa oli vähän. Oli kuitenkin aivan mahtavaa, että oli suomalainen kämppis, sillä pystyi käyttämään äidinkieltään väsyneenä päivän jälkeen ja jakamaan kokemuksia. Yhteiset vessat ja suihkut sijaitsivat käytävän päässä. Pyykkitupa oli alakerrassa ja pyykkejä pystyi kuivattamaan ulkona naruilla. Keittiöitä oli melkein joka kerroksessa, mutta keittiö käsitti siis yhden keraamisen levyn, hanan ja koneen, josta tuli kuumaa tai kylmää vettä. Singaporessa sai muuten juoda hanavettä, mikä oli hyvä! Singaporelaisilla on mielenkiintoinen tapa valvoa 3-4:ään aamuyöllä, yleensä opiskellessa tai juhliessa. Herkkäunisten kannattaa siis hankkia korvatulpat! Kaikki Hallit tarjosivat erilaisia mukavia harrastusmahdollisuuksia. Itse liityin esimerkiksi Hall XIV tanssitiimiin, mikä oli mahtavaa, sillä sain paikallisia ystäviä!

Kampuksella asuminen oli helppoa ja mukavaa. Ruokaloita oli joka Hallissa ja koulurakennuksissa. Hyvä ateria maksoi 2,5-5 dollaria, eli noin 1,5-4€. Parhaita ruokaloita olivat mielestäni Canteen 2, Tamarind Hallin Food Court ja NIE:n oma Canteen. Canteen 2 oli keskeinen paikka, jossa yleensä tapasi vaihtareita ja jossa aloiteltiin ennen illan rientoja. Keskeinen paikka kampuksella oli North Spine. Siellä oli mm. mäkkäri, subi, food court, kauppa, kirjasto, tulostusmesta, pankkiautomaatti, posti ja opiskelutiloja. Kampusta kiersi myös hyvä 5km lenkkipolku ja siellä oli ihana, suuri uima-allas, joka oli opiskelijoiden käytettävissä. NTU:n kampuksen miinus on sen kaukainen sijainti: keskustaan pääsi bussilla ja metrolla noin tunnissa. NTU:lta pitää mennä busseilla 179 tai 199 metropysäkille. Kampuksen sisällä voi käyttää myös punaisia ja sinisiä Campus Loopeja, kampuksen omia ilmaisia busseja, tai vihreää bussia, joka vie metroasemalle. Parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä oli kauppakeskus Jurong Point, missä oli isompia kauppoja, vaatekauppoja, elektroniikkaa, ruokapaikkoja ja leffateatteri. Suosittelen hankkimaan nettikaapelin tai modeemin heti aluksi, vaikka kämppiksen kanssa puoliksi, niin saa netin.

Opiskelu ja opetus

Alustava opintosuunnitelma piti tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Ensimmäisellä viikolla Singaporessa saimme lukujärjestykset ja sai käydä testaamassa eri kursseja. Seuraavan viikon aikana piti lyödä lukkoon ilmoittamalla opinto-ohjaajalle, mitä kursseja halusi. Kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko ja vain lääkärintodistuksella sai olla pois. Omat opintoni olivat mielestäni mielenkiintoiset ja helpot, koska pystyin valitsemaan luokanopettajan pääainettani tukeviksi melkein mitä vain taito- ja taideaineiden kursseja, kuten kansantansseja, keramiikkaa, kiinalaista musiikkia ja draamaa. Työmäärä opinnoissa on reilusti suurempi, kuin Suomen opettajankoulutuksessa. Ryhmätöitä on paljon (ja singaporelaiset panostavat niihin ihan hullusti), tentteihin pitää oikeasti lukea ja esseet arvostellaan tiukasti. Singaporessa arviointiasteikko on kirjaimilla A, B, C, D ja F ja arvosanat laitetaan kursseittain gaussin käyrälle. On todella hankalaa saada A, sillä singaporelaiset panostavat kouluun älyttömän kovasti. Heillä nimittäin opiskelujen rahoitus riippuu saamistaan arvosanoista. Yleisestikin paikalliset ovat todella stressaantuneita ja työskentelevät aivan hulluna koulun eteen. Opiskelijoiden taso on kova, mutta niin on myös opettajien. Puitteet, raha, tilat ja opetuksen pienryhmämuotoisuus olivat todella kohdillaan NIE:ssä ja tunsin saavani todella laadukasta opetusta. On hyvä muistaa, että pukeutuminen NIE:ssä pitää olla säädyllistä: olkapäät, vatsa, varpaat ja polvet peitossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Sitten vielä vähän nippelitietoa ja arkiasiaa. Singaporessa on todella kuuma, mutta sisätiloissa ilmastointi on todella kylmällä, joten kannattaa pitää mukana pidempiä housuja ja neuletta tms. Singaporessa on todella turvallista ja ulkona uskaltaa liikkua milloin vain missä vain, ihmisiin voi luottaa ja he ovat ystävällisiä, vaikka puheesta voikin olla aluksi vaikeaa saada selvää. Se onkin itse asiassa yksi suurimmista hankaluuksista alussa, sillä singaporelaiset puhuvat singlishiä, omaa englannin puhetapaansa, johon kuuluu esimerkiksi ”lah”-liitteen käyttö. Hyvin tyypillistä oli esimerkiksi sanonta ”ken lah”, joka tarkoitti ”ok, sopii”. Puheeseen tottuminen aiheutti aluksi turhaumia, etenkin virallisissa tilanteissa, mutta helpottui ajan myötä. Somekulttuurista: singaporelaiset käyttävät tosi paljon caps lockia eivätkä melkein yhtään emojeita, mikä aiheutti ainakin itselleni monta väärinymmärrystä. Singaporen hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. 1,5 SGD (singaporen dollaria)=1€. Kannattaa ladata valuuttamuunninsovellus kännykkään matkailua ja laskemista varten. Suosittelen myös testaamaan erilaisia ruokia Food Courteilta ja Canteeneista, ne ovat tosi halpoja ja hyviä!

Säistä sen verran, että syksyllä Singaporessa on sadekausi ja päivittäin sataa vettä kuin supertoimivasta suihkusta ja lähes joka päivä vuoroin ukkostaa ja paistaa aurinko. Asteita on se 26-35 ja aina on super kosteaa. Iso ongelma on home, etenkin huoneissa. Siihen voi tuoda helpotusta tuulettamalla, käyttämällä ilmastointia ja ostamalla dehumidifiereita eli kosteudenpoistopurnukoita.

Ehdottomasti parasta vaihdossa olivat ystävät ja matkailu. Kannattaa mennä heti aluksi mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja vaihtari-infoihin ja yrittää jaksaa sosiaalisuusähkyä pari ekaa viikkoa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin esim. koulun tai harrastusten kautta. Singapore on keskeinen ja turvallinen paikka, josta matkustaa muualle. Halpaa on esimerkiksi käydä Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa. Suosittelen erityisesti myös Intiaa, Japania, Kambodzaa ja Balia. Singaporessa itsessään voi myös nauttia kulttuurien kohtaamisesta: hyviä paikkoja tähän ovat esim. Chinatown, Little India ja Bugis. Suosittelen tutustumaan myös paikallisiin juhliin. Näistä syksyllä olivat mm. henkien kuukausi elokuu, kuujuhla ja diwali/deepavali. Singaporessa kannattaa ehdottomasti käydä myös keskustassa, Gardens by the Bayssa, Sentosalla ja jos tykkää, niin katsomassa F1-kisoja.

Ihanaa vaihtoa Singaporessa! Se on upea, turvallinen, kulttuurisesti rikas maa täydellisellä kelillä ja sijainnilla!

 

 

 

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit (Amsterdam), syksy 2017

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin Vrijen yliopistossa Amsterdamissa syyslukukautena 2017-2018. Opiskelijavaihto oli ilman sen suurempaa dramatiikkaa ilmaistuna yksi elämäni parhaimmista kokemuksista.

Vaihtoajasta voi helposti tehdä itsensä näköisen. Introverttina olen esimerkki siitä, miten vaihdosta voi saada valtavasti irti myös yksin. Yliopisto tarjosi kuitenkin valtavasti tapahtumia, juhlia ja matkoja, joille vaihto-opiskelijat osallistuivat aktiivisesti.  Myös opiskelija-asuntoloissa asuminen voi edesauttaa uusien ihmisten tapaamista ja ystävyyssuhteiden muodostamista.

Amsterdam ja Alankomaat ovat täynnä kulttuuritapahtumia, mielenkiintoisia museoita ja taidenäyttelyitä. Lyhyen välimatkan päässä ovat myös muut Euroopan maat ja kaupungit, joihin on helppo ja nopea tehdä viikonloppumatkoja junalla. Alankomaissa asiat hoidetaan yleisesti ottaen luotettavasti, selkeästi ja nopeasti, joten asioiden turhaan selvittelyyn ei juuri kulu energiaa. Pelkästään jo tämän vuoksi voin lämpimästi suositella Alankomaita vaihtomaaksi.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä selvitettäviin asioihin kuului päällimmäisinä opintoihin ilmoittautuminen, opiskelijakorttihakemuksen täyttäminen ja asunnon hankkiminen. Opintoihin ilmoittautumiseen ohjeistettiin hyvin vaihtoyliopiston taholta. Opiskelijakorttia varten tarvitsi koko vaihtoajan voimassaolevan passin. Lisäksi vaihtoaikaa varten hankin vakuutukset kotimaisesta vakuutusyhtiöstä. Myös Euroopan sairasvakuutuskortti kannattaa hankkia, koska sen avulla saa ilmaista julkista terveydenhuoltoa sairaustapauksissa. Ennen lähtöä tulee vielä ilmoittaa Kelalle ulkomailla asuttavasta ajanjaksosta, jotta saa vaihdossa opintorahaa ja asumistukea. Myös matkustusilmoitus on hyvä tehdä ulkoministeriölle.

Asuminen

Hankin asunnon yliopiston asuntohaun kautta kesällä 2017. Asuntohaku oli monivaiheinen, mutta prosessi ohjeistettiin yliopiston ja asuntoja hoitavan yhtiön (DUWO) kautta suhteellisen hyvin. Asumisen pystyi maksamaan kuukausittain tai koko ajalta yhdellä kertaa. Valittavissa oli monenlaisia asuntoja, ja hakeminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat” -periaatteella. Asuntohaun alkaessa kannatti siis olla ajoissa valmiina nappaamaan itselle mieluisin asunto.  Asuntohausta ja sen eri vaiheista tiedotettiin hyvin myös yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmässä.

Halusin itse asua yksin lähellä Amsterdamin keskustaa, joten päädyin ensiasukkaaksi vastavalmistuneeseen Cornelis Lelylaanin asuinrakennukseen, joka sijaitsee Amsterdam Nieuw-West -kaupunginosassa. Maksoin asunnosta kuukaudessa noin 600 euroa, sisältäen vuokran, veden, sähkön ja internetin. Rakennuksessa asui sekä paikallisia että ulkomaalaisia opiskelijoita. Asunto oli kalustettu ja sisälsi pienen keittiönurkkauksen sekä kylpyhuoneen. Rakennuksessa oli yhteinen pyykkitupa, jonka käyttö oli maksullista.

Sijainti oli erittäin hyvä. Ostin Amsterdamista käytetyn pyörän, jolla pyöräilin kaikkialle koko syksyn. Keskustaan pääsi pyöräillen vajaassa 15 minuutissa kauniin Vondelparkin läpi. Yliopistolle matka kesti noin 20 minuuttia. Lisäksi rakennus sijaitsi nimensä mukaan Cornelis Lelylaanin juna-aseman vieressä, josta pääsi lentokentälle 10 minuutissa. Suoraan kotiovelta pääsi junalla päiväreissuille nopeasti myös muihin lähikaupunkeihin, kuten Haarlemiin, Leideniin, Utrechtiin ja Haagiin, jotka ovat kaikki käymisen arvoisia kaupunkeja.

Amsterdamissa hintataso on lähes verrattavissa Helsinkiin. Ruoka on yleisesti ottaen edullisempaa. Julkinen liikenne oli suhteellisen kallista, koska sen opiskelija-alennukset eivät koskeneet vaihto-opiskelijoita.

Opiskelu, toteutus ja vapaa-aika

Opiskelin Vrijen yliopistossa Global Food Security -opintokokonaisuuden (5 x 6 op), jonka liitin osaksi sivuainettani. Opintojaksot koostuivat luennoista, ryhmätöistä, excursioista, projekteista ja tenteistä. Opinnot eivät olleet kovin vaativat, mutta opetukseen panostettiin paljon ja opintojaksoilla kävi luennoimassa vierailevia tutkijoita ympäri Eurooppaa. Opinnot eivät olleet yhtä tasokkaita kuin Helsingin yliopistossa, mutta opiskelu avarsi paljon ja toi pohtimiini asioihin ja kysymyksiin uusia näkökulmia. Opinnot kannattaa miettiä tarkkaan, koska parhaimmillaan ne voivat syventää asiantuntijuuttasi ainutlaatuisella tavalla.

Opintokokonaisuus oli yliopiston valmis kokonaisuus, joten sen suorittaminen ei aiheuttanut päällekkäisyyksiä. Yliopiston valmiit opintokokonaisuudet ovat suositeltava vaihtoehto, koska opintojaksot asettuvat tasaisesti lukukaudelle ja opinnot muodostavat mielekkään kokonaisuuden. Vrijen yliopiston opintoneuvonta oli erittäin sujuvaa. Opintojaksoille ilmoittautuminen ja opintotodistuksen saaminen sujuivat ongelmitta. Yliopistolla muutenkin opintoasiat sujuivat mallikkaasti, ja opintoneuvonnasta annettiin vuorokauden varoitusajalla vastaus kaikkiin kysymyksiin.

Opintojaksot arvioitiin arvosanoilla 1-10.  Tentit eivät olleet vaikeita, mutta arviointi oli suhteellisen tiukka. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät arvosanat ole vaihdossa pääasia, eivätkä ne tule näkymään Helsingin yliopiston opintosuorituksissa. Olemalla paikalla luennoilla ja ryhmäkerroilla sekä tekemällä kaikki annetut tehtävät huolella opinnot sujuvat varmasti ongelmitta. Vaikka panostin opintoihin ja tein ne huolella, jäi minulle suhteellisen paljon vapaa-aikaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Amsterdamissa asuminen ja eläminen oli mieleenpainuva kokemus, josta mielestäni saa kaikkein eniten irti pyöräilemällä. Seikkailin vapaa-ajallani kaupungissa lähes jokaisena päivänä vaihdossa ollessani, ja puolen vuoden jälkeen suunnistin siellä paremmin kuin kotonani Helsingissä. Pyöriä voi ostaa käytettynä markkinoilta, ja yliopisto kautta pyöriä möi myös The BikeBoys. Lisäksi Amsterdamissa on pyöriä edullisesti vuokraava yritys Swapfiets.

Amsterdam on erittäin turvallinen kaupunki kaikille muille paitsi pyörille. Pidä pyöräsi aina lukittuna, ja lukitse se mieluiten julkisille paikoille.

Amsterdamissa ja Alankomaissa ylipäätään ei juuri missään toimi kansainväliset pankkikortit. Kannattaa siis hankkia vaihdon ajaksi paikallinen pankkikortti. Vrijen yliopisto teki yhteistyötä ABN AMRO -pankin kanssa, joka osoittautui erittäin luotettavaksi ja mutkattomaksi pankiksi. Pankin asiakkaaksi pääsi ilmoittautumalla avajaisviikolla pankin pop up -vastaanottoon yliopiston keskuskampuksella.

Amsterdamin kaupunki perii kaikilta sen asukkailta jäteveron, joka laskutettiin minulle vasta jälkeenpäin jo muutettuani takaisin Helsinkiin. Jätemaksu oli puolen vuoden ajalta noin 100 euroa.

Vrijen yliopistossa ei ole kunnollista kirjastoa. Varaudu ostamaan kurssikirjat yliopiston kirjakaupasta.

Jos englanniksi opiskelu jännittää, kannattaa ladata opintojen ajaksi Grammarly. Sen avulla englanninkielen taito kehittyi paljon esseitä ja projektitöitä kirjoittaessa.

Vaihtoajan infoviikolla opiskelijat rekisteröityvät Amsterdamin kaupungin asukkaiksi, mikä onnistuu yliopiston kampuksella. Kuitenkin vaihdosta lähtiessäsi sinun tulee tehdä irtisanoutumisilmoitus asumasi kaupunginosan virastorakennuksessa.