Vaihtokertomus, Pietarin valtiollinen yliopisto (spbu), Venäjä syksy 2018 

kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä on hyvä tarkistaa useaan otteeseen, että tarvittavat dokumentit ovat hankittu ja ennen kaikkea oikein. 

Ennen lähtöä saat viisumikutsun vaihtoyliopistolta. Viisumia haetaan suurlähetystön konsuliosastolta, jossa puhutaan muuten lähes pelkästään venäjää. Viisumia varten tarvitset todella kaikki dokumentit, jotka sivuilla mainitaan eli varmista että olet hommannut kaiken tarvittavan Hiv-testistä lääkärintodistukseen ja viralliseen vakuutustodistukseen.

Kun todistukset ovat hyvässä paketissa ja viisumi passissa olet hoitanut kaiken, minkä Suomen päässä voit hoitaa.  

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihdon alussa oli monia asioita hoidettavana heti ensimmäisten päivien aikana. Näistä kannattaa pitää jonkinlaista to do –listaa, vaikka paikalliset buddyt sekä koordinaattorit pitävätkin hyvän huolen siitä ettei mikään jää hoitamatta. 

Ensimmäisien päivien aikana oli mm. esitettävä lääkärintodistus ja keuhkokuva asuakseen asuntolassa sekä maahan rekisteröityminen yliopistolla. Samalla kertaa haettiin paikallista opiskelukorttia, jonka tulossa tosin kestää muutamia viikkoja.

Alkubyrokratiassa helpottaa, kun pitää mukana useita passin, viisumin ja maahantulokortin kopioita sekä muutamaa passikuvaa. Muutamat ensimmäiset päivät oikeastaan kuljettiin pitkälti buddyjen perässä hoitamassa noita asioita, eli et jää yksin. 

Asuminen

Pietarin valtiollisessa yliopistossa suurin osa laitetaan asumaan Kapitanskayalle Vasilinsaarelle. Ennen vaihtoon lähtöä kauhistelin julkisivua google mapsissa, mutta todellisuudessa neuvostobunkkerista kuoriutui hyvinkin nopeasti kodikas ja legendaariseksi muodostunut paikka. Mikä parasta, asuntolaa lähellä on useita kuntosaleja, kauneushoitoloita, pikaruokaloita, ruokakauppoja sekä ihana ranta. Lähellä sijaitsee myös bussipysäkki josta kulkee busseja yliopiston kautta keskustaan ja kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsee lähin metroasema Primorskaya. Pietarissa tottuu nopeasti kävelemään. Paikallisten ”kulman takana” saattaa helposti tarkoittaa 25 minuutin kävelymatkaa, jossa helsinkiläinen ottaisi helposti ratikan alleen. 

Asuntolan asunnot ovat 4-7 henkilön soluasuntoja. Itse asuin 4 tytön kanssa 2 makuuhuoneen asunnossa. Alkuhuolestuksesta huolimatta yhteisasuminen sujui aika leppoisasti ja hyvin pian oppi ottamaan muiden tavat huomioon.  

Kapitanskayalla osa huoneista on remontoituja ja osa, noh, vähän rempallaan. 

Asenne kuitenkin ratkaisee, ja jos asuntolaelämä ei tunnu lainkaan mieleiseltä on aina olemassa vaihtoehtona vuokrata asunto muualta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi antamaan Kapi-elämälle mahdollisuuden. Vaihtovuosi olisi ollut hyvin erilainen ilman surkuhupaisia suihkun hajoamisia, alakerran babushkoja sekä tietenkin tärkeäksi muodostunutta vaihtariyhteisöä jonka kanssa pääsi jakamaan kaiken kokemansa.

Saitko ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopistostasi hyväksymistiedon ja ohjeita?

Vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja ohjepaketti tuli hyvin lähellä ennen lähtöä. Valmistautuminen tuntuikin hyvin verkkaiselta pitkälle kesään. Tuntui siltä, että Eurooppaan lähtevät kaverini olivat jo ehtineet hommata vuokra-asunnot ja lentoliput kun itse odotin vielä virallista hyväksymistä.

Opintoja varten tuli täyttää suunnitelma mitä kursseja kohdemaassa aikoo suorittaa. Kielikurssi on kaikista suosituin vaihtarikurssi.

Kielikurssilla opiskelijoita on n. 8-15 ja oppitunnit sijoittuvat joko aamulle tai iltapäivälle. Poissaoloihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossa, eli 75% läsnäolopakko. Toki oman opettajan kanssa on mahdollista keskustella joustosta, ja ainakin meillä kannustettiin myös matkustamaan ja näkemään Venäjää.

Kielikurssi vaihtelee varmasti hyvinkin paljon opettajasta, ryhmästä ja ryhmän tasosta riippuen. Meillä oli yhteensä 4 välikoetta joiden keskiarvo ratkaisi päättöarvioinnin.

opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtosyksyn alussa järjestettiin orientation week joka oli täynnä monenlaista ohjelmaa. Tapahtumia oli laidasta laitaan ja muistuttivat pitkälti fuksivuoden ensimmäisiä viikkoja.

käytännön vinkit arjen tueksi

Lataa puhelimeesi 2gis, Yandex sekä halutessasi “Venäjän facebook” V-kontakte.

sopeutuminen

Kuten opintoja aloittaessa, myös vaihdossa kannattaa olla aktiivinen alussa. Orientaatioviikkoon osallistumalla pääsee hyvin alkuun niin kaupunkiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa.

Yleinen hintataso venäjällä on alhainen. Monet museot ja nähtävyydet ovat huomattavasti halvempia paikallisella opiskelijakortilla, jonka saa n. Kuukauden kuluttua saapumisesta. Kannattaa ottaa kaikki irti ja imeä itseensä niin paljon kulttuuria kuin mahdollista ja tutustua Pietarin mielenkiintoiseen historiaan.

Pietari on täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita. Hintatasolle sokaistuu siellä ollessa ja oikeastaan vasta Suomessa käydessä oppi taas arvostamaan hintatasoa.

kuinka toimit ongelmatilanteissa, jos sellaisia tuli vastaan?

Ongelmista voi kertoa avoimesti. Kannattaa välttää nimeämästä yksittäisiä henkilöitä.

Ongelmatilanteissa kannattaa kysyä apua muilta, sillä todennäköisimmin et ole ensimmäinen joka moista kohtaa.

Kadotin vaihdon aikana maahantulokorttini, vieläpä matkustaessani Kazaniin.

Maahantulokorttia ei kannata kadottaa, mutta jos niin käy ei siitä kannata yöuniaankaan menettää. Tällöin edessä on jälleen paperien täyttämistä useassa eri paikassa sekä odottelua, mutta ei mitään sen vaarallisempaa. Prosessissa kannattaa olla venäjäntaitoinen mukana, sillä paikallisella poliisiasemalla ei juuri englantia puhuta.

mitä muuta tahansa, joka mielestäsi jokaisen maahan lähtijän on hyvä tietää?

Pietari on täynnä mahdollisuuksia. Mene ja koe itse!

Käy ainakin näissä:

– Ermitaasi
– Verikirkko
– Kazanin kirkko
– Iisakin kirkko
– Kesäpuisto
– Pietarhovi
– Pietari-Paavalin linnoitus
– Baletti
– Syömässä georgialaista
– Venäläisen taiteen museo
– Jusupovin palatsi
– Kunstkamera
– Kattokierros

 

Vaihtokertomus, National Institute of Education (NIE, Singapore), syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin unelmoinut vaihtoon lähdöstä jo lukiosta asti ja kolmantena opiskeluvuonna sain vihdoin mahdollisuuden hakea vaihtoon. Tuutorini ja ystäväni olivat olleet Singaporessa vaihdossa ja kertoivat siitä vain hyvää. Pääasiassa valitsin Singaporen, koska en ollut koskaan käynyt Aasiassa ja halusin tutustua siihen maanosaan, koska Singaporessa on varmasti lämmin ja koska siellä puhutaan englantia. Olin myös kuullut, että NIE:ssä opetus on huippulaatuista.

Hakuprosessi alkoi jo syksyllä 2017, kun hain Helsingin yliopiston vaihtopaikkaa. Hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli alkuvuodesta 2018, jolloin piti hakea itse kohdeyliopistoon NIE:en. Maaliskuussa paikka NIE:ssä varmistui. Siinä vaiheessa kohdeyliopistoon piti lähettää mm. opintosuoritusote, todistus englannin kielen taidosta, ylioppilastodistus englanniksi ja kopio passista. Monessa kohtaa tarvittiin myös tietyn kokoisia värillisiä ja värittömiä passikuvia (mm. opiskelijakorttiin ja viisumiin), joten niitä kannattaa ottaa halvalla jo etukäteen. Sain koko hakuprosessin ajan sähköpostiin selkeät ja hyvät ohjeet siitä, miten seuraavaksi tulisi toimia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kun saavuin Singaporeen, minulla piti olla tullissa mukanani NIE:stä lähetetty todistus siitä, että olin tulossa opiskelemaan. Tullista sai 80 päivän oleskeluluvan Singaporeen. Saapumistani seuraavana päivänä menimme hakemaan opiskelijaviisumit opintoneuvojamme johdolla virastosta. Siellä jouduimme odottelemaan useamman tunnin, mutta se oli myös hyvä tilaisuus tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin NIE:stä. Useat meistä, minä mukaan lukien, jouduimme jonottamaan melkein tunnin uuteen viisumikuvaan, sillä kuvan piti olla uudempi, kuin passissa ja siinä piti näkyä otsa. Viisumin odottaminen kuitenkin kannatti, sillä matkustellessa saimme käyttää aina singaporelaisten tullikaistaa, joka oli helppoa ja nopeaa ja vältyimme monilta jonoilta!

Ensimmäisenä päivänä yliopistolla piti ensin rekisteröityä kampuksen asukkaaksi (jos siis asui kampuksella) ja kuitata avaimet. Siitä lähdimme opintoneuvojamme kanssa kiertämään kampusta ja hakemaan mm. opiskelijakortin ja maksamassa loput lukukausimaksusta, sekä luomaan minulle tunnukset kampuksen koneisiin. NIE sijaitsee suuremman NTU:n eli Nanyang Technologican Universityn alueella. Välillä sen kanssa tuli ongelmia, koska joihinkin tapahtumiin päästäkseen olisi tarvinnut NTU:n sähköpostiosoitteen. Muuten toki kampuksella liikkuminen ja asiointi oli helppoa myös NIE:n opiskelijana. Erityisen tärkeää ensimmäisinä päivinä on hankkia singaporelainen sim-kortti, koska puhelinnumeroa tarvittiin moneen paikkaan. Itselläni oli hi card, enkä suosittele sitä muille, sillä siinä oli huonot diilit matkustuspaketeissa. Kun alkudiili loppui, piti osata erikseen ostaa puheaikaa ja siihen päälle arvoa netin käyttöön, mutta koska en tiennyt tätä, maksoin noin 30€ ylimääräistä.

Tärkeimpiä papereita, joita Singaporessa tarvitsi, olivat ehdottomasti viisumi (turkoosi ajokortin näköinen kortti), sekä opiskelijakortti, jolle pystyi lataamaan rahaa, jolla pystyi maksamaan mm. julkisissa kulkuvälineissä ja kampuksen ruokaloissa. Mukana oli myös hyvä pitää passia ja bussikorttia, jos sellainen oli erikseen, vaikka suosittelenkin käyttämään opiskelijakorttia bussikorttina. En enää näin vuoden jälkeen muista, mitä kaikkia papereita minulla piti olla mukana opintoja aloittaessa, mutta niihin oli selkeät ja tarkat ohjeet sähköpostissa.

Kaikista hankalinta alussa oli ilmastoinnin hankkiminen huoneeseen. Ilmastointia varten piti erikseen ostaa kortti, ja jotta sai ladattua arvoa kyseiselle kortille, tarvittiin erikseen sirullinen NETS-kortti, mutta koska Singaporessa käytiin siruttomien NETS-korttien uudistusta, ei kampuksella tai lähiasemilla enää myyty sirullisia NETSejä, enkä meinannut saada siis rahaa ladattua ilmastointikortille. Onneksi kaverini sai sirukortin minulle asti vielä Chinatownista keskustasta ja pystyin lataamaan arvoa ilmastointikortille. Ja todella kyllä suosittelen käymään läpi kaiken tämän vaivan, Singaporen 32 asteessa ilmastointi suomalaiselle on aika välttämätön!

Opiskelijaterveydenhuolto tapahtui Singaporessa NTU:n kampuksella erillisessä rakennuksessa. Siellä homma toimi niin, että ensin piti rekisteröityä tiskillä, mistä sai vuoronumeron. Toimintaperiaate oli ”first come first serve”, eli siellä hoidettiin vaivasta riippumatta tulojärjestyksessä, joten jonot olivat 2,5-5 tuntia pitkät. Eli jos joutuu lääkäriin, kannattaa varata useampi tunti. Kun esimerkiksi itse menin hakemaan malarianestolääkkeitä (=en ollut sairaana) lähdin terveyskeskukselta yleensä kiertelemään kampusta, lenkille, kauppaan ja syömään ja kävin noin puolen tunnin välein tarkistamassa, oliko vuoronumeroni lähellä. Ilmeisesti vakuutuksen turvin tai maksamalla enemmän voi mennä myös yksityiselle, mutta itse käytin vain opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Kampuksen terveyskeskuksessa on se hyvä puoli, että siinä on apteekki samassa, joten lääkkeet saa heti mukaan. NIE:llä on myös oma NIE Health Center, joka vastaa mielenterveyspalveluista. Sieltä voi saada esimerkiksi keskusteluapua ilmaiseksi.

Asuminen

Asuin NTU:n kampuksella, Hall XIV:ssä (eli neljässätoista). Kampus oli jaettu noin 30 ”Halliin”, joista jokaisessa asui pari sataa opiskelijaa. Hall 14 oli mukavan lähellä NIE:tä. NIE:n lähellä sijaitsevat myös mm. Hall 15, 13, 12, 3, 2, 8, 16 ja Tamarind Hall. Asuin kämppiksen kanssa, joka oli suomalainen insinööriopiskelija Tampereelta. Jaoimme noin 10 neliön huoneen, missä oli kaksi sänkyä, pöydät ja kaapit. Oli siis suomalaiseen silmään tosi ahdasta ja henkilökohtaista tilaa oli vähän. Oli kuitenkin aivan mahtavaa, että oli suomalainen kämppis, sillä pystyi käyttämään äidinkieltään väsyneenä päivän jälkeen ja jakamaan kokemuksia. Yhteiset vessat ja suihkut sijaitsivat käytävän päässä. Pyykkitupa oli alakerrassa ja pyykkejä pystyi kuivattamaan ulkona naruilla. Keittiöitä oli melkein joka kerroksessa, mutta keittiö käsitti siis yhden keraamisen levyn, hanan ja koneen, josta tuli kuumaa tai kylmää vettä. Singaporessa sai muuten juoda hanavettä, mikä oli hyvä! Singaporelaisilla on mielenkiintoinen tapa valvoa 3-4:ään aamuyöllä, yleensä opiskellessa tai juhliessa. Herkkäunisten kannattaa siis hankkia korvatulpat! Kaikki Hallit tarjosivat erilaisia mukavia harrastusmahdollisuuksia. Itse liityin esimerkiksi Hall XIV tanssitiimiin, mikä oli mahtavaa, sillä sain paikallisia ystäviä!

Kampuksella asuminen oli helppoa ja mukavaa. Ruokaloita oli joka Hallissa ja koulurakennuksissa. Hyvä ateria maksoi 2,5-5 dollaria, eli noin 1,5-4€. Parhaita ruokaloita olivat mielestäni Canteen 2, Tamarind Hallin Food Court ja NIE:n oma Canteen. Canteen 2 oli keskeinen paikka, jossa yleensä tapasi vaihtareita ja jossa aloiteltiin ennen illan rientoja. Keskeinen paikka kampuksella oli North Spine. Siellä oli mm. mäkkäri, subi, food court, kauppa, kirjasto, tulostusmesta, pankkiautomaatti, posti ja opiskelutiloja. Kampusta kiersi myös hyvä 5km lenkkipolku ja siellä oli ihana, suuri uima-allas, joka oli opiskelijoiden käytettävissä. NTU:n kampuksen miinus on sen kaukainen sijainti: keskustaan pääsi bussilla ja metrolla noin tunnissa. NTU:lta pitää mennä busseilla 179 tai 199 metropysäkille. Kampuksen sisällä voi käyttää myös punaisia ja sinisiä Campus Loopeja, kampuksen omia ilmaisia busseja, tai vihreää bussia, joka vie metroasemalle. Parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä oli kauppakeskus Jurong Point, missä oli isompia kauppoja, vaatekauppoja, elektroniikkaa, ruokapaikkoja ja leffateatteri. Suosittelen hankkimaan nettikaapelin tai modeemin heti aluksi, vaikka kämppiksen kanssa puoliksi, niin saa netin.

Opiskelu ja opetus

Alustava opintosuunnitelma piti tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Ensimmäisellä viikolla Singaporessa saimme lukujärjestykset ja sai käydä testaamassa eri kursseja. Seuraavan viikon aikana piti lyödä lukkoon ilmoittamalla opinto-ohjaajalle, mitä kursseja halusi. Kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko ja vain lääkärintodistuksella sai olla pois. Omat opintoni olivat mielestäni mielenkiintoiset ja helpot, koska pystyin valitsemaan luokanopettajan pääainettani tukeviksi melkein mitä vain taito- ja taideaineiden kursseja, kuten kansantansseja, keramiikkaa, kiinalaista musiikkia ja draamaa. Työmäärä opinnoissa on reilusti suurempi, kuin Suomen opettajankoulutuksessa. Ryhmätöitä on paljon (ja singaporelaiset panostavat niihin ihan hullusti), tentteihin pitää oikeasti lukea ja esseet arvostellaan tiukasti. Singaporessa arviointiasteikko on kirjaimilla A, B, C, D ja F ja arvosanat laitetaan kursseittain gaussin käyrälle. On todella hankalaa saada A, sillä singaporelaiset panostavat kouluun älyttömän kovasti. Heillä nimittäin opiskelujen rahoitus riippuu saamistaan arvosanoista. Yleisestikin paikalliset ovat todella stressaantuneita ja työskentelevät aivan hulluna koulun eteen. Opiskelijoiden taso on kova, mutta niin on myös opettajien. Puitteet, raha, tilat ja opetuksen pienryhmämuotoisuus olivat todella kohdillaan NIE:ssä ja tunsin saavani todella laadukasta opetusta. On hyvä muistaa, että pukeutuminen NIE:ssä pitää olla säädyllistä: olkapäät, vatsa, varpaat ja polvet peitossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Sitten vielä vähän nippelitietoa ja arkiasiaa. Singaporessa on todella kuuma, mutta sisätiloissa ilmastointi on todella kylmällä, joten kannattaa pitää mukana pidempiä housuja ja neuletta tms. Singaporessa on todella turvallista ja ulkona uskaltaa liikkua milloin vain missä vain, ihmisiin voi luottaa ja he ovat ystävällisiä, vaikka puheesta voikin olla aluksi vaikeaa saada selvää. Se onkin itse asiassa yksi suurimmista hankaluuksista alussa, sillä singaporelaiset puhuvat singlishiä, omaa englannin puhetapaansa, johon kuuluu esimerkiksi ”lah”-liitteen käyttö. Hyvin tyypillistä oli esimerkiksi sanonta ”ken lah”, joka tarkoitti ”ok, sopii”. Puheeseen tottuminen aiheutti aluksi turhaumia, etenkin virallisissa tilanteissa, mutta helpottui ajan myötä. Somekulttuurista: singaporelaiset käyttävät tosi paljon caps lockia eivätkä melkein yhtään emojeita, mikä aiheutti ainakin itselleni monta väärinymmärrystä. Singaporen hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. 1,5 SGD (singaporen dollaria)=1€. Kannattaa ladata valuuttamuunninsovellus kännykkään matkailua ja laskemista varten. Suosittelen myös testaamaan erilaisia ruokia Food Courteilta ja Canteeneista, ne ovat tosi halpoja ja hyviä!

Säistä sen verran, että syksyllä Singaporessa on sadekausi ja päivittäin sataa vettä kuin supertoimivasta suihkusta ja lähes joka päivä vuoroin ukkostaa ja paistaa aurinko. Asteita on se 26-35 ja aina on super kosteaa. Iso ongelma on home, etenkin huoneissa. Siihen voi tuoda helpotusta tuulettamalla, käyttämällä ilmastointia ja ostamalla dehumidifiereita eli kosteudenpoistopurnukoita.

Ehdottomasti parasta vaihdossa olivat ystävät ja matkailu. Kannattaa mennä heti aluksi mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja vaihtari-infoihin ja yrittää jaksaa sosiaalisuusähkyä pari ekaa viikkoa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin esim. koulun tai harrastusten kautta. Singapore on keskeinen ja turvallinen paikka, josta matkustaa muualle. Halpaa on esimerkiksi käydä Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa. Suosittelen erityisesti myös Intiaa, Japania, Kambodzaa ja Balia. Singaporessa itsessään voi myös nauttia kulttuurien kohtaamisesta: hyviä paikkoja tähän ovat esim. Chinatown, Little India ja Bugis. Suosittelen tutustumaan myös paikallisiin juhliin. Näistä syksyllä olivat mm. henkien kuukausi elokuu, kuujuhla ja diwali/deepavali. Singaporessa kannattaa ehdottomasti käydä myös keskustassa, Gardens by the Bayssa, Sentosalla ja jos tykkää, niin katsomassa F1-kisoja.

Ihanaa vaihtoa Singaporessa! Se on upea, turvallinen, kulttuurisesti rikas maa täydellisellä kelillä ja sijainnilla!

 

 

 

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit (Amsterdam), syksy 2017

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin Vrijen yliopistossa Amsterdamissa syyslukukautena 2017-2018. Opiskelijavaihto oli ilman sen suurempaa dramatiikkaa ilmaistuna yksi elämäni parhaimmista kokemuksista.

Vaihtoajasta voi helposti tehdä itsensä näköisen. Introverttina olen esimerkki siitä, miten vaihdosta voi saada valtavasti irti myös yksin. Yliopisto tarjosi kuitenkin valtavasti tapahtumia, juhlia ja matkoja, joille vaihto-opiskelijat osallistuivat aktiivisesti.  Myös opiskelija-asuntoloissa asuminen voi edesauttaa uusien ihmisten tapaamista ja ystävyyssuhteiden muodostamista.

Amsterdam ja Alankomaat ovat täynnä kulttuuritapahtumia, mielenkiintoisia museoita ja taidenäyttelyitä. Lyhyen välimatkan päässä ovat myös muut Euroopan maat ja kaupungit, joihin on helppo ja nopea tehdä viikonloppumatkoja junalla. Alankomaissa asiat hoidetaan yleisesti ottaen luotettavasti, selkeästi ja nopeasti, joten asioiden turhaan selvittelyyn ei juuri kulu energiaa. Pelkästään jo tämän vuoksi voin lämpimästi suositella Alankomaita vaihtomaaksi.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä selvitettäviin asioihin kuului päällimmäisinä opintoihin ilmoittautuminen, opiskelijakorttihakemuksen täyttäminen ja asunnon hankkiminen. Opintoihin ilmoittautumiseen ohjeistettiin hyvin vaihtoyliopiston taholta. Opiskelijakorttia varten tarvitsi koko vaihtoajan voimassaolevan passin. Lisäksi vaihtoaikaa varten hankin vakuutukset kotimaisesta vakuutusyhtiöstä. Myös Euroopan sairasvakuutuskortti kannattaa hankkia, koska sen avulla saa ilmaista julkista terveydenhuoltoa sairaustapauksissa. Ennen lähtöä tulee vielä ilmoittaa Kelalle ulkomailla asuttavasta ajanjaksosta, jotta saa vaihdossa opintorahaa ja asumistukea. Myös matkustusilmoitus on hyvä tehdä ulkoministeriölle.

Asuminen

Hankin asunnon yliopiston asuntohaun kautta kesällä 2017. Asuntohaku oli monivaiheinen, mutta prosessi ohjeistettiin yliopiston ja asuntoja hoitavan yhtiön (DUWO) kautta suhteellisen hyvin. Asumisen pystyi maksamaan kuukausittain tai koko ajalta yhdellä kertaa. Valittavissa oli monenlaisia asuntoja, ja hakeminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat” -periaatteella. Asuntohaun alkaessa kannatti siis olla ajoissa valmiina nappaamaan itselle mieluisin asunto.  Asuntohausta ja sen eri vaiheista tiedotettiin hyvin myös yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmässä.

Halusin itse asua yksin lähellä Amsterdamin keskustaa, joten päädyin ensiasukkaaksi vastavalmistuneeseen Cornelis Lelylaanin asuinrakennukseen, joka sijaitsee Amsterdam Nieuw-West -kaupunginosassa. Maksoin asunnosta kuukaudessa noin 600 euroa, sisältäen vuokran, veden, sähkön ja internetin. Rakennuksessa asui sekä paikallisia että ulkomaalaisia opiskelijoita. Asunto oli kalustettu ja sisälsi pienen keittiönurkkauksen sekä kylpyhuoneen. Rakennuksessa oli yhteinen pyykkitupa, jonka käyttö oli maksullista.

Sijainti oli erittäin hyvä. Ostin Amsterdamista käytetyn pyörän, jolla pyöräilin kaikkialle koko syksyn. Keskustaan pääsi pyöräillen vajaassa 15 minuutissa kauniin Vondelparkin läpi. Yliopistolle matka kesti noin 20 minuuttia. Lisäksi rakennus sijaitsi nimensä mukaan Cornelis Lelylaanin juna-aseman vieressä, josta pääsi lentokentälle 10 minuutissa. Suoraan kotiovelta pääsi junalla päiväreissuille nopeasti myös muihin lähikaupunkeihin, kuten Haarlemiin, Leideniin, Utrechtiin ja Haagiin, jotka ovat kaikki käymisen arvoisia kaupunkeja.

Amsterdamissa hintataso on lähes verrattavissa Helsinkiin. Ruoka on yleisesti ottaen edullisempaa. Julkinen liikenne oli suhteellisen kallista, koska sen opiskelija-alennukset eivät koskeneet vaihto-opiskelijoita.

Opiskelu, toteutus ja vapaa-aika

Opiskelin Vrijen yliopistossa Global Food Security -opintokokonaisuuden (5 x 6 op), jonka liitin osaksi sivuainettani. Opintojaksot koostuivat luennoista, ryhmätöistä, excursioista, projekteista ja tenteistä. Opinnot eivät olleet kovin vaativat, mutta opetukseen panostettiin paljon ja opintojaksoilla kävi luennoimassa vierailevia tutkijoita ympäri Eurooppaa. Opinnot eivät olleet yhtä tasokkaita kuin Helsingin yliopistossa, mutta opiskelu avarsi paljon ja toi pohtimiini asioihin ja kysymyksiin uusia näkökulmia. Opinnot kannattaa miettiä tarkkaan, koska parhaimmillaan ne voivat syventää asiantuntijuuttasi ainutlaatuisella tavalla.

Opintokokonaisuus oli yliopiston valmis kokonaisuus, joten sen suorittaminen ei aiheuttanut päällekkäisyyksiä. Yliopiston valmiit opintokokonaisuudet ovat suositeltava vaihtoehto, koska opintojaksot asettuvat tasaisesti lukukaudelle ja opinnot muodostavat mielekkään kokonaisuuden. Vrijen yliopiston opintoneuvonta oli erittäin sujuvaa. Opintojaksoille ilmoittautuminen ja opintotodistuksen saaminen sujuivat ongelmitta. Yliopistolla muutenkin opintoasiat sujuivat mallikkaasti, ja opintoneuvonnasta annettiin vuorokauden varoitusajalla vastaus kaikkiin kysymyksiin.

Opintojaksot arvioitiin arvosanoilla 1-10.  Tentit eivät olleet vaikeita, mutta arviointi oli suhteellisen tiukka. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät arvosanat ole vaihdossa pääasia, eivätkä ne tule näkymään Helsingin yliopiston opintosuorituksissa. Olemalla paikalla luennoilla ja ryhmäkerroilla sekä tekemällä kaikki annetut tehtävät huolella opinnot sujuvat varmasti ongelmitta. Vaikka panostin opintoihin ja tein ne huolella, jäi minulle suhteellisen paljon vapaa-aikaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Amsterdamissa asuminen ja eläminen oli mieleenpainuva kokemus, josta mielestäni saa kaikkein eniten irti pyöräilemällä. Seikkailin vapaa-ajallani kaupungissa lähes jokaisena päivänä vaihdossa ollessani, ja puolen vuoden jälkeen suunnistin siellä paremmin kuin kotonani Helsingissä. Pyöriä voi ostaa käytettynä markkinoilta, ja yliopisto kautta pyöriä möi myös The BikeBoys. Lisäksi Amsterdamissa on pyöriä edullisesti vuokraava yritys Swapfiets.

Amsterdam on erittäin turvallinen kaupunki kaikille muille paitsi pyörille. Pidä pyöräsi aina lukittuna, ja lukitse se mieluiten julkisille paikoille.

Amsterdamissa ja Alankomaissa ylipäätään ei juuri missään toimi kansainväliset pankkikortit. Kannattaa siis hankkia vaihdon ajaksi paikallinen pankkikortti. Vrijen yliopisto teki yhteistyötä ABN AMRO -pankin kanssa, joka osoittautui erittäin luotettavaksi ja mutkattomaksi pankiksi. Pankin asiakkaaksi pääsi ilmoittautumalla avajaisviikolla pankin pop up -vastaanottoon yliopiston keskuskampuksella.

Amsterdamin kaupunki perii kaikilta sen asukkailta jäteveron, joka laskutettiin minulle vasta jälkeenpäin jo muutettuani takaisin Helsinkiin. Jätemaksu oli puolen vuoden ajalta noin 100 euroa.

Vrijen yliopistossa ei ole kunnollista kirjastoa. Varaudu ostamaan kurssikirjat yliopiston kirjakaupasta.

Jos englanniksi opiskelu jännittää, kannattaa ladata opintojen ajaksi Grammarly. Sen avulla englanninkielen taito kehittyi paljon esseitä ja projektitöitä kirjoittaessa.

Vaihtoajan infoviikolla opiskelijat rekisteröityvät Amsterdamin kaupungin asukkaiksi, mikä onnistuu yliopiston kampuksella. Kuitenkin vaihdosta lähtiessäsi sinun tulee tehdä irtisanoutumisilmoitus asumasi kaupunginosan virastorakennuksessa.

 

Vaihtokertomus, Erasmus University Rotterdam, kevät 2018

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija

Lähtöfiilikset

“Niin siistiä!” oli ensimmäinen reaktioni vaihtopaikan varmistuttua. Sen jälkeen alkoi suuri tunteiden vuoristorata: mihin oikein olen menossa, missä edes on Rotterdam? Tunnenko ketään, selviänkö? Mitä jos en löydä ystäviä? Kysymykset sosiaalisen verkon löytymisestä tuntuivat pyörivän muidenkin vaihtoon lähtevien ystävieni mielessä. Pääosin ajatus vaihdosta kuitenkin kutkutti ja vaikka ajatus pelotti suunnattomasti, odotin lähtöpäivää. Viimeiset viikot kuluivat asioita hoitaessa ja pakkaillessa ja hyvästien parissa. Yritin tutustua Rotterdamiin syvemmin ja sain selville, että kaupungin arkkitehtuuri on hyvin omalaatuista ja omituista. Viestinnän vaihto-opiskelijoille oli tehty facebook-ryhmä, jossa ihmiset esittelivät itsensä ja luonnollisesti uteliaana ihmisenä tutustuin ennalta lähes jokaisen tulevan opiskelijakaverini sosiaaliseen mediaan.

Alkuhuuma ja kuinka saada arjesta kiinni

Lentokentällä tunnelma oli hämmentävä. Olo oli onnellinen ja pelokas ja surullinen ja rohkea ja odottava ja kaikkea siltä väliltä. Lento oli täynnä vaihtareita, joten omia tunnelmiaan pystyi purkamaan vierustoverin kanssa. Saapumista Rotterdamiin tuskin unohdan koskaan: aivan eksyneenä uudessa paikassa yli 30kg tavaramäärän kanssa miettien että missäs sitä nyt taas oikein on.

Erasmus University Rotterdam oli hoitanut alkujärjestelyt ihailtavasti. Vaihtokoordinaattori huolehti, että kaikilla oli asunnot ja kaikki hyvin. Itse asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa, jossa minulla oli oma keittiö, mutta jaoin suihkut ja vessat kymmenen muun tytön kanssa. Järjestelmä oli toimiva, joskin jotkin käytännön ratkaisut huvittivat, kuten pistorasiat vain yhdellä seinällä keskellä seinää. Kuulin paljon pelottelua Hollannin asuntotilanteesta, mutta en tiedä ketään jolla olisi ollut ongelmia Rotterdamissa. Suurin osa ystävistäni asui opiskelija-asunnoissa tai he olivat vuokranneet opiskelijaporukalla kalustetun asunnon Roomplazan kautta. Asuntojen hintaluokat pyörivät samalla tasolla Hoasin kanssa. Hollannissa yli neljä kuukautta asuvien täytyy rekisteröityä kaupungintalolle. Operaatio on suhteellisen työläs, kannattaa selvittää etukäteen, mitä dokumentteja se vaatii ja mistä ne löytää. Itse aloin vasta Hollannissa panikoimaan dokumenttien puuttumista -en voi suositella kenellekään. Rekisteröinti kaupungintalolle oikeuttaa hollantilaisen pankkitilin avaamiseen. Paikallinen pankki olisi paikoin ollut tarpeellinen, sillä visat eivät käyneet kaikkialla.

Orientaatiopäivä osoitti, kuinka turha huoleni ystävien löytämisestä oli ollut. Vaihdossa kaikki ovat samassa tilanteessa, joten kaikki tukeutuvat toisiinsa ja tarvitsevat toisiaan. Jo ensimmäisenä päivänä löysin ystäviä, joiden kanssa edelleen vaihdetaan kuulumisia. Joka päivä tuntui olevan ohjelmaa, bileitä, hengailua ja kotikaupunkiin tutustumista. Uuden elämän aloittaminen oli todella siistiä, mutta välillä tuntui että jatkuva positiivisuuden yliannostus oli suomalaiselle haastavaa. Tuntui, ettei saanut puhua negatiivisista asioista ja kotiinjääminen oli ahdistavaa kun pelkäsi jäävänsä jostain paitsi. Kirjoitin päiväkirjaani maaliskuussa näin:

“Välillä täällä on vaikeeta. Ihmiset kirjoittaa ja kertoo siitä miten tää on elämän parasta aikaa. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä miten yksinäistä tää on joskus. Miten riippuvaiseks sitä tuleekaan toisista. Kukaan ei kerro että on ok myös jäädä kotiin jos siltä tuntuu. Tää ei ole suoritus, jota mitattaisiin sillä, kuka on tehnyt siisteimpiä juttuja ja tavannut mielenkiintoisimpia ihmisiä. Tää on mun arki täällä nyt ja arjelta tää tuntuu ja se on ihan ok. Saakin tuntua.”

Hyväksyttyäni sen, että on ihan okei jäädä joskus kotiin ja uskalsin puhua myös niitä vaikeampia ajatuksiani ääneen, huomasin että muilla oli ollut samoja ajatuksia. Kannattaa siis rohkeasti olla oma itsensä ja kertoa mitä on mielen päällä, todennäköisesti et ole ajatustesi kanssa yksin!


Kannattaa ostaa pyörä. Niin muutkin tekevät.

Opiskelu

Olin kuullut etukäteen tarinoita Hollannin opetuksesta, kuinka se on vaikeaa ja monet reputtavat kursseja. Itse sanoisin, että opetus on erilaista verrattuna Suomeen, mutta ei välttämättä vaikeampaa. Hollannin arvostelujärjestelmä on ankarampi kuin Suomessa, asteikko on 0-10, ja läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5.5. Suomalaiseen järjestelmään verrattuna tuntui vaikealta käsittää, miksi hylkäämiselle tarvittiin noin suuri skaala. Täysiä pisteitä ei kuulemma saanut kukaan koskaan mistään.

Kurssit koostuivat yleensä luennoista ja tutoriaaleista tai sitten vain seminaareista. Opetus oli pienimuotoinen shokki, jotenkin sitä kuitenkin mielen perukoilla oli kuvitellut (ja toivonut) tulevansa hengailemaan eikä oikeasti kirjoittamaan viikottaisia esseitä. Ryhmätöitä oli paljon, jokaisella kurssilla vähintään yksi. Suu täytyi avata jokaisessa pienryhmätapaamisessa ja taisin pitää jokaisella viikolla esitelmän yksin tai ryhmässä. Keskusteleva ote opetuksessa oli mukavaa vaihtelua suomalaiseen systeemiin ja esitelmien pitämiseenkin tottui hyvin nopeasti. Hollannissa opin olemaan rohkea ryhmän edessä, taito jota Suomesta en ole saanut.

Suomessa kurssista saattaa selviytyä läpi heräämällä hetki ennen h-hetkeä pänttäämään, mutta Hollannissa alettiin tositoimiin jo ensimmäisellä tapaamisella. Opiskelu aluksi järkytti, tuntui että koko ajan on monta pientä asiaa tehtävälistalla. Läsnäolopakko aiheutti ensin hämmennystä, kurssilta sai olla kerran pois ilman seuraamuksia ja kolmannesta poissaolosta lensi automaattisesti pois kurssilta. Koulumaiseen opiskeluun tottui nopeasti ja se olikin mukavaa vaihtelua itsenäisen puurtamiseen jälkeen. Opetuksen sisältö oli konkreettisempaa kuin Helsingin yliopistossa. Tehtävät koskivat usein teorian liittämistä käytännön esimerkkiin, joka auttoi havainnollistamaan ja soveltamaan uutta tietoa.

Pidin myös siitä, että pystyin kursseilla yhdistämään kasvatustieteen ja viestinnän tietotaitoja mm. mediakasvatuksen kurssilla sekä monikulttuurisuus työpaikalla -kurssilla.

Arki ja oheistoiminta

“Aamukahvilla. Kello on 12. Pyykit on pyörimässä. Juusto oli loppu. Ostin extempore lennot Lissaboniin ensi viikolle. Kohta vois vähän siivota. Ihana Hollannin arki.”

Usein vaihdosta puhutaan puolen vuoden bilelomana, mutta on se paljon muutakin (tosin eiväthän ne stereotypiat tyhjästä synny heh). ESN järjestää kaikenlaisia tapahtumia moniin eri mieltymyksiin, joten tylsyydestä ei tarvinnut kärsiä koskaan. Yksi lempitapahtumistani oli ehdottomasti Open Air Cinema kampuksella, kun ostettiin kavereiden kanssa Sparin karkkihylly tyhjäksi ja käperryttiin vilttien alle vieri viereen. Rotterdam on elävä kaupunki ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin. King’s Day oli ainutlaatuinen kokemus, koko kansa puki päälleen oranssia ja pyöri kaupungilla juhlatunnelmissa. Teknomusiikin ystävälle Hollanti on taivas, kesällä ja keväällä järjestettiin paljon elektronisen musiikin festivaaleja ja useat baarit olivat myös hyvin teknopainotteisia.

Elämä Hollannissa on hyvin mutkatonta ja hollantilaiset tuntuvat olevan jokseenkin samalla aaltopituudella suomalaisten kanssa. Junat toimivat yhtä hyvin kuin VR -eivät aina siis toimineet. Aivan kuin kotona olisi ollut.

Vaihdon aikana tuli reissailtua kiitettävästi, Rotterdamista pääsee kätevästi ja nopeasti moneen eri Euroopan kolkkaan bussilla tai edullisesti lentäen. ESN järjestää myös halpoja päivä-/viikonloppureissuja lähimaihin. Suosittelen seikkailemaan etenkin Bruggen suuntaan, todella kaunis kaupunki Belgiassa!


Brugge.

Kotiinpaluu ja jälkiviisaat ajatukset

Lähtöjärjestelyt olivat simppeleitä ja eivät vaatineet juurikaan suuria toimenpiteitä, lähinnä muutaman paperin allekirjoituksen. Vaikeinta lopussa oli luonnollisesti hyvästit. Rotterdamista muodostui koti ja vaihtokuplassa oli turvallista ja onnellista elellä. Suosittelen ottamaan vaihdosta kaiken irti ja varautumaan hyvästeihin nenäliinoin. Kaveriporukan keskuudessa yritimme pysyä positiivisina ja totesimme, ettei vaihdon loppuminen ole minkään loppu vaan suuren ystävyyden alku.


Viimeisiä haleja Kralingse Bosilla.

Lähtövalmisteluissa kannattaa olla sitkeä ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Joskus asunnoista ei kuulu ja tuntuu ettei asiat etene, mutta aivan varmasti asiat kääntyvät parhain päin. Suosittelen perus käytännön asioiden hoitamisen lisäksi rekisteröitymään ‘Huisartistille’, joka on siis omalääkärisi. Itse jouduin kipeänä soittamaan useaan numeroon ennen vapaan lääkärin löytymistä ja rekisteröitymään paikan päällä ennen ajan saamista.

Kaikkea ei tarvitse eikä voi tietää etukäteen. Välillä epätietoisuus ja sekava uusi elämä tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta se kuuluu asiaan ja siitä selviää. Ennen kaikkea: Nauti. Vaihto opettaa paljon itsestä ja on monella tapaa kasvattava ja ainutlaatuinen elämys, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Tartu rohkeasti uusiin tilaisuuksiin, tutustu ennakkoluulottomasti ihmisiin, elä täysillä. Sillä pääsee pitkälle.

Vaihtokertomus, Slovenia, University of Ljubljana, kevät 2017

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun vaihtoon pääseminen varmistui Helsingin yliopiston päästä, oli aika hakea paikkaa Ljublijanan yliopistosta. Hakeminen sujui helposti ja samalla piti valita, haluaako majoittua opiskelija-asuntolaan vai hankkia itse yksityisen asunnon. Varsinainen hyväksymiskirje tuli melko myöhään (marras-joulukuussa), kun lukukausi alkoi helmikuussa. Hyväksymiskirjeen mukana tuli myös tieto, että minulle on paikka asuntolassa. Hyväksymiskirjeen mukana tuli selkeät ohjeet, mitä todistuksia ja minkälaisia kuvia pitää ottaa mukaan. Suosittelen printtaamaan todistukset ja hommaamaan kuvat jo Suomessa, niin pääsee helpoimmalla. Kannattaa myös liittyä ajoissa erilaisiin Sloveniassa olevien vaihto-oppilaiden Facebook-ryhmiin. Niiden kautta voi halutessaan ostaa esimerkiksi pyörän tai muita tarpeellisia tavaroita, joita lähtevät vaihto-oppilaat myyvät.

Paikan päällä

Saavuin paikalle muutamia päiviä ennen lukukauden alkua, jotta kerkesin kirjautua sisään asuntolaan ja hoitaa muita juoksevia asioita. Asuntolaan kirjauduttiin sisään menemällä asuntolan toimistolle, jossa lukukauden alussa oli aika paljon ruuhkaa, joten mene hyvissä ajoin. Siellä sain kuulla mihin asuntolaan minut sijoitetaan. Toinen hoidettava oli oleskeluluvan hakeminen. Tarkista, että sinulla on kaikki vaadittavat paperit, kun menet anomaan oleskelulupaa ja varaa tähänkin aikaa, sillä joudut todennäköisesti jonottamaan. Kun oleskelulupakortti on valmistunut, saat noin kahden viikon päästä sähköpostin (sloveniaksi), jonka jälkeen voita hakea fyysisen kortin samasta paikkaa, missä olit sitä anomassa. Opiskelijakortin saa omasta tiedekunnasta, kun lukukausi alkaa. Kannattaa myös käydä hakemassa opiskelijaruokailuun vaadittava paikallinen liittymä mahdollisimman pian, niin saa opiskelijahintaista ruokaa alusta alkaen. Kaikkiin näihin hoidettaviin asioihin oli annettu hyvät ohjeet sähköpostilla etukäteen, joten minulla ei ainakaan ollut ongelmia hoitaa näitä.

Kuva: Taru

Asuminen

Asuin opiskelija-asuntolassa Bezigradissa, jossa jaoin makuuhuoneen yhden tytön kanssa ja samaan keittiötä ja vessaa käytti neljä ihmistä. En ollut tätä ennen asunut ikinä kämppisten kanssa, joten aluksi ajatus makuuhuoneen jakamisesta vieraan ihmisen kanssa tuntui pelottavalta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen valintaani asua asuntolassa, sillä kämppikseni olivat mahtavia tyyppejä ja meistä tuli tosi hyviä ystäviä. Monet muutkin vaihtarit asuivat samassa asuntolassa, joten siellä oli helppo kokoontua ja nähdä kavereita. Myös huoneen vaihtaminen on mahdollista, jos kämppisten kanssa ei käy hyvää tuuria tai muuten vain haluaa muuttaa. Bezigradin asuntola oli samassa pihapiirissä kasvatustiellisen (sekä monen muun) tiedekunnan kanssa ja keskustaan oli noin kaksi kilometriä. Asuntola maksoi n. 150 € kuukaudessa ja siihen sisältyi netti, pyykkikoneen käyttö mahdollisuus ja lakanoiden vaihto joka toinen viikko. Huone oli valmiiksi kalustettu ja edelliset asukkaat olivat jättäneet paljon astioita, joten minun ei tarvinnut ostaa mitään keittiötarvikkeita. Moni kaverini asui myös yksityisissä vuokra-asunnoissa, joista suurin osa oli myös kimppakämppiä. Jos haluaa asunnon yksityisen vuokranantajan kautta, voi myös pyytää apua kohde maan yliopistolta ja opiskelijajärjestöitä.

Opiskelu

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli jonkun verran englannin kielisiä kursseja, joista valita. Suurin osa kursseille osallistuvista oli vaihto-oppilaita, joten siellä tutustui hyvin muihin. Kurssit olivat aihepiiriltään erikoisia, sillä ne olivat paikallisille opiskelijoille valinnaisia kursseja. Opiskelin mm. tanssi- ja museopedagogiikkaa ja traumaattisten kokemusten käsittelyä opiskelussa. Kurssit sisälsivät paljon ryhmätöitä sekä erilaisia projekteja ja vierailukäyntejä erilaisiin kohteisiin. Opiskelu oli paljon helpompaa kuin Suomessa, mutta oli myös hauska osallistua sellaisille kursseille, joille ei Suomessa todennäköisesti menisi.

Opiskelijaruokailu

Sloveniassa on varmasti maailman paras opiskelijaruoka systeemi. Siellä jokaisella opiskelijalla on tietty määrä ”alennuskuponkeja”, joilla opiskelijahintaista ruokaa voi ostaa. Kupongit käyvät sadoissa eri ravintoloissa, joista osa on melko hienoja keskustassa olevia ravintoloita ja osa enemmän pikaruokaloita ja osa taas ihan perinteisiä opiskelijaruokaloita. Opiskelijaruokaan kuuluu yleensä keitto, salaatti, pääruoka ja hedelmä tai jossain paikoissa jopa jälkiruoka. Ruuan hinta vaihtelee ravintoloittain ja kallein ruoka on 4,7 € ja jostain paikoista opiskelijat saavat jopa ilmaista ruokaa.  Järjestelmä on niin kattava ja edullinen, etten käytännössä kokannut ollenkaan itse, vaan söin ulkona joka päivä. Tätä järjestelmää varten tarvitset slovenialaisen sim-kortin (jonka saa ilmaiseksi). Itselläni oli puhelin, jossa oli kaksi sim-korttipaikkaa niin minulla oli sekä slovenialainen että suomalainen sim-kortti käytössä. Ostin paikan päältä prepaid-nettiliittymän, jolla pärjäsin hyvin.

Opiskelija-alennuksen piiriin kuuluvista ravintoloista sai kaikkea sushista meksikolaiseen ruokaan. Kuva: Taru

Elämä Ljublijanassa

Ljublijana on todella kaunis sympaattinen pikku kaupunki, jossa parhaiten pääsee liikkumaan kävellen ja pyörällä. Jos haluaa ostaa oman pyörän, niin käytettyjä pyöriä on myynnissä paljon. Itse käytin kuitenkin vain kaupunkipyöriä, jotka toimivat erittäin hyvin ja olivat käytännössä ilmaisia, 3€ per vuosi. Myös busseja kulki hyvin ja kuukausilippu opiskelijalle maksoi 20 €.

Yleinen hintataso on Suomea alhaisempi ja varsinkin ravintoloiden hinnat ovat huomattavasti Suomea alhaisemmat. Rahaa sai kuitenkin kulumaan, kun olimme jatkuvasti ulkona ja matkustelimme paljon.

Opiskelijatapahtumia oli paljon ja ne vaihtelivat baari-illoista kaupunkiretkiin. Tiedekunnat järjestivät vaihtelevasti opiskelijoille ohjelmaa. Meidän tiedekunnassamme oli ainoastaan muutaman tunnin infotilaisuus, kun taas joissain tiedekunnissa oli useamman päivän kestävät perehdytys- ja tutustumispäivät. Kannattaa ainakin alussa osallistua aktiivisesti tapahtumiin, jotta tutustuu muihin vaihto-oppilaisiin.

Maana Slovenia on mitä viehättävin ja täynnä kaunista luontoa. Koska maa on pinta-alaltaan pieni, kaikki on myös lähellä. Talvella laskettelurinteet ovat pienen automatkan päässä ja kesällä samassa ajassa voi ajaa Adrianmeren rantaan uimaan. Slovenia on muutenkin keskeisellä paikalla ja sieltä on helppo matkustaa myös naapurimaihin.

Lake Bled on Slovenian tunnetuimpia nähtävyyksiä. Ljublijanasta sinne on noin tunnin bussimatka. Kuva: Taru

Vaihtokertomus, Butlerin yliopisto, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 opiskelijavaihdossa Yhdysvaltojen keskilännessä, Indianapolisissa Butlerin yliopistossa ISEP-ohjelman kautta. En oikeastaan tiennyt Indianan osavaltiosta etukäteen juuri mitään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen hyvin onnellinen, että pääsin vaihtoon paikkaan, joka ei ole Yhdysvaltojen tavallisimpia turistikohteita. Lopulta eniten aikaa tuli vietettyä kampuskuplassa, jolloin yliopiston sijainti ei myöskään muodostunut niin merkittäväksi kuin alun perin odotin.

Ennen lähtöä

Butlerin yliopistoon hyväksymisen vahvistusviestistä itse lähtöön ja vaihtoyliopistoon saapumiseen oli melkoinen määrä byrokratiaa. Erityisesti Yhdysvaltoja varten hankittava  opiskelijaviisumi teetti paljon työtä, eivätkä ohjeet liitteistä tai hakemuksista aina vaikuttaneet täysin selkeiltä. Vaihtohakemusten vääntämisen yhteydessä treenattu kärsivällisyys kuitenkin kantoi viisumiprosessinkin läpi. Viisumia varten piti täyttää netissä hakemus ja maksaa käsittelymaksuja sekä varata haastatteluaika Yhdysvaltain suurlähetystöön. Haastattelu suurlähetystössä kuulostaa helposti todella vakavalta ja viralliselta, mutta se ei todellakaan ollut millään tavalla dramaattinen kuulustelu, vaan pikemminkin lähes arkiselta tuntuvaa asiointia parilla palveluluukulla. Tämä päti oikeastaan laajemminkin vaihtokokemukseni aikana: kaikki vaikutti etukäteen helposti virallisemmalta ja vakavammalta kuin olikaan. Viisumin lisäksi Butler vaati tietyt terveystarkastuslomakkeet, ja piti muistaa tehdä osoitteenmuutokset ja opintotukihakemukset, jotka kuitenkin sujuivat melko vaivattomasti. Ostin suoraan edestakaiset lennot Yhdysvaltoihin, koska hinta oli sama kuin yhteen suuntaan. Lentojen ostaminen teki koko opiskelijavaihdosta jotenkin konkreettisempaa – silloin aloin ymmärtää olevani oikeasti lähdössä.

Saapuminen ja orientaatio

Butlerilla oli saapuessamme muutaman päivän orientaatio-ohjelma, jonka aikana vaadittavat byrokratiat (lähinnä kurssivalintojen vahvistaminen) hoidettiin sujuvasti. Kursseja oli myös helppo myöhemmin vaihtaa, kunhan niillä oli vielä tilaa. Orientaation aikana kävimme lisäksi mm. Butlerin koripallopelissä ja shoppailemassa tarvittavat SIM-kortit ja muut välttämättömyydet. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli määritelty oma tutori, jonka tehtävänä oli auttaa alkuorientaatiossa ja myöhemmin tarvittaessa käytännön asioissa. Kaikki tutorit eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä sitoutuneita tehtäviinsä, joten tutoroinnin toteutumisen taso vaihteli. Kokonaisuudessaan orientaatio oli aika lyhyt ja monia asioita piti selvittää vielä itse myöhemmin. Kaikki kuitenkin selvisi aikanaan ja omalla aktiivisuudella pystyi helpottamaan opiskelijayhteisöön integroitumista.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan Fairview Housessa, joka on hyvin hiljattain valmistunut dorm eli opiskelija-asuntola. Koska rakennus oli todella uusi, olivat tilat myös hyvin modernit: talosta löytyi mm. opiskeluhuoneita, biljardi-pöytä, olohuonemaisia hengailutiloja ja kuntosali. Itse asunnot olivat 6 – 8 hengen podeja, joissa kaksi henkeä jakoi huoneen ja kylpyhuoneen. Jaoin huoneen toisen vaihtarin kanssa ja loput kämppiksistämme olivat amerikkalaisia, toisen vuoden opiskelijoita. Yhdessä asuminen sujui yllättävän hyvin, eikä yksityisyyden puute juuri häirinnyt lukukauden aikana. Päinvastoin, kämppikseni olivat mahtavia ja hyvin vastaanottavaisia. Kämppikset olivat myös hyvä tapa tutustua amerikkalaisiin opiskelijoihin ja päästä paremmin sisälle Butler-yhteisöön. Fairviewssa ja kampuksella asumisessa oli mahtavaa oli myös se, että oikeastaan kaikki tarvittava oli todella lähellä ja kavereiden kanssa oli helppo viettää paljon aikaa. Monet amerikkalaiset vaikuttivat suhtautuvan koko kampusalueeseen tietyllä olohuonemaisella rentoudella – esimerkiksi pukeutumiseen suurin osa ei arjessa juuri panostanut. Kampuksella asuessa elinkustannukset jäivät myös yllättävän pieniksi, kun rahaa ei kulunut ruokaan tai asumiseen samoissa määrin kuin Suomessa. Ehkä eniten rahaa viikoittain kului autokyyteihin: kampukselta poistuttaessa tilattiin tavallisimmin Uber tai Lift, ja keskustaan oli matkaa noin parikymmentä minuuttia autolla. Kyydit olivat kuitenkin Suomeen verrattuna edullisia ja kulut pystyi jakamaan kavereiden kanssa.

Opiskelu ja vapaa-aika

Opiskelu oli hyvin intensiivistä, etenkin Spring Breakin eli noin puolessa välissä lukukautta olleen kevätloman jälkeen. Opiskelin pääasiassa antropologiaa ja sosiologiaa, ja luettavaa oli paljon. Tietyllä tavalla college tuntui paluulta lukioon, jossa on paljon kotiläksyjä, ryhmäkoot ovat pieniä ja tunneilla pitää olla aktiivinen – useimmilla kursseillani luentoaktiivisuus oli jopa 25 % loppuarvioinnista. Vaikka luettavaa oli paljon ja opiskelu oli toisinaan monine esseineen hyvin hektistä ja stressaavaa – etenkin akateemiseen vapauteen tottuneelle – oli oppiminen ainakin tehokasta ja hyviä arvosanoja oli lopulta melko helppo saada. Yleisesti ottaen tuntui siltä, että opettajat ymmärsivät vaihtareiden tilanteen ja olivat hyvin kannustavia vaihtareiden suhteen. Sain opiskeluiden kautta uutta näkökulmaa niin antropologiaan että omaan pääaineeseeni, mutta myös laajemmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan, ja monilla kursseilla tietty sosio-poliittinen tietoisuus korostui mielestäni mielenkiintoisella ja hyvin opettavaisella tavalla.

Vaikka välillä opiskelukuorma tuntui suurelta, panostin myös vapaa-aikaan. Butlerin kampuksella tapahtui jatkuvasti paljon. Kävimme mm. ylipiston baletissa, teatterissa ja  urheilutapahtumissa sekä tietysti juhlimassa kotibileissä ja baareissa. Butlerista ei voi puhua ilman, että mainitsee koripallon, joka on yliopistolle todella iso juttu. Opiskelijat saivat kotipeleihin ilmaiset liput, kunhan ne varasi etukäteen. Peleissä tunnelma oli aivan mieletön cheerleadereineen, marching bandeineen ja dramaattisine pelinkäänteineen. Pieneksi yksityiskouluksi Butler on menestynyt koripalossa yleensä hyvin. Butlerilla oli tietenkin myös omat kannustuslaulut ja -huudot, jotka oppi muutaman pelin jälkeen ja jotka raikuivat äänekkäästi lähes kymmenen tuhannen katsojan koripalloareenalla, joka on ollut yksi kampuksen ensimmäisistä rakennuksista. Koripallon lisäksi kävimme katsomassa lacrossea ja baseballia. Fudiskausi on sen sijaan syksyllä, mutta keväällä pidimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa SuperBowlin kisakatsomon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ennen vaihtoa kannattaa hoitaa kaikki byrokratiat mahdollisimman tehokkaasti pois alta – esimerkiksi viisumihaastatteluaikoja voi olla aika niukasti. Vaihdon aikana se, millaiseksi vaihtokokemus muodostuu, on hyvin paljon omasta aktiivisuudesta kiinni. Amerikkalaisiin oli helppo tutustua ainakin pintapuolisesti, mutta se vaatii myös itseltä heittäytymistä ja uskaltamista. Syyslukukaudella opiskelijayhteisöön on luultavasti helpompi päästä mukaan, ja keväällä kannattaa varautua siihen, että kaikkeen tutustumiseen joutuu itse oma-aloitteisesti panostamaan enemmän. Kaikenlaisiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan ja kokeilla uusia asioita. Kaikesta kannattaa myös kysellä paljon. Luennoilla osallistumiseen auttoi, kun alkoi ajattelemaan englanniksi ja päästi irti liiallisesta itsetietoisuudesta ja oman englannin kieliopillisuuden varmistelusta.

Vaihdon aikana, missä tahansa Yhdysvalloissa onkaan, kannattaa ehdottomasti matkustaa paljon, ainakin Spring Breakillä ja vaihdon päätteeksi. Kotimaan lennot ovat halpoja, kunhan ne varaa hyvissä ajoin. Itse pääsin käymään vaihtoni aikana Chicagossa, Louisvillessa, San Franciscossa, Los Angelesissa, Washington D.C.:ssä, Philadelphiassa ja New Yorkissa, ja matkustaminen Yhdysvaltojen eri osissa oli erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Lisäksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan tutustua eri elämänvaiheissa oleviin amerikkalaisiin – niin saa paljon laajemman sisäpiirikäsityksen Yhdysvalloista.

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit, kevät 2018

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Virallinen tieto Amsterdamiin opiskelija-vaihtoon pääsystä saapui varsin myöhään, mutta olin ehtinyt henkisesti valmistautua lähtöön jo ennen virallista ilmoitusta, sillä HY:n myönnön jälkeen lähteminen on varsin todennäköistä. Kun virallinen ilmoitus sitten lopulta tuli, tapahtui kaikki vauhdilla. Joulukuun aikana tuli valita kurssit sekä hakea asuntoa. Erityisesti asunnon hakeminen oli jännittävää, kurssit kun voi aina vaihtaa. Amsterdam on myös tunnettu asuntopulastaan ja korkeista vuokristaan, joten jännitys asunnon löytymisestä oli suuri. Onneksi yliopiston kautta asuntoja oli varsin runsaasti tarjolla, ainakin kevätlukukaudeksi. Sain huoneen Uilensteden Green Towerista, ja samassa talossa asuukin lähes kaikki vaihtokaverini. Ennen lähtöä mieltäni askarrutti myös pakkaus, mitä ihmettä tulisi pakata yhteen matkalaukkuun maahan, jossa sää vaihtelee kolmen kuukauden aikana jäätyneistä kanaaleista 27 asteen helteeseen ja viikonlopun aikana voidaan nauttia niin helteistä kuin rankkasateista.

Ennen lähtöä mielessä pyöri myös varmasti kaikille vaihtareille tuttuja kysymyksiä, kuten saanko kavereita, entä jos asuntoni osoittautuu huonoksi, entä jos englannin taitoni ei ole tarpeeksi hyvä ja kurssit liian vaikeita. Vaikka kaikkea tuli pohdittua, lähdin matkaan kuitenkin uteliain mielin, valmiina uusiin kokemuksiin. Ennen lähtöä tuli myös tietysti hoitaa vakuutukset sekä kelan tuet vaihtoon sopiviksi, mutta se ei ollut iso homma. Pohdin myös, mitä kaikkea alkubyrokratia mahtaa pitää sisällään, sillä siitä oli varsin vaikea löytää tietoa etukäteen. Kannattaa myös ottaa huomioon, ettei Amsterdamissa toimi melkeinpä missään Visa Electron tai Debit kortit, joten luottokortti kannattaa tilata ennen lähtöä. Joissain kaupoissa sekään ei toimi, joten käteistä kannattaa olla varmuudeksi koko ajan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suurin osa huolistani oli kuitenkin turhia: alkubyrokratia hoitui äärettömän helposti. Olin ilmoittautunut bussikuljetukseen lentokentältä kampukselle, joten lentokentältä oikeaan paikkaan löytäminen sujui vaivatta. Bussissa sainkin jo ensimmäiset kaverini, joiden kanssa yhdessä ihmeteltiin uutta kampustamme ja hoidimme kaikki byrokratiaan liittyvät jutut. Tätä varten mukaan tarvittiin learning agreement sekä kopio passista. Itse otin varmuudeksi mukaan kaikki mahdolliset paperit koti- sekä vaihtoyliopistolta saaduista hyväksymiskirjeistä lähtien. Yliopisto oli järjestänyt asiat siten, että kaikki asiat learning agreementistä kaupungin asukkaaksi ilmoittautumiseen, pyörän ja salikortin ostamiseen sujui kätevästi saman katon alla. Sen jälkeen pääsimmekin tutustumaan uusiin asuntoihimme, jotka tosiaan kaikki olivat samassa talossa.

Asuminen

Kuten sanottua, Amsterdamista asunnon löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Siksi päätinkin luottaa yliopiston kautta saataviin asuntoihin. Konsultoin muutamaa kaupungissa jo asuvaa tuttuani ja kehottivat ehdottomasti muuttamaan soluun yksiön sijasta sen sosiaalisuuden takia. Niinpä valitsin itselleni asunnon Uilenstedestä, opiskelijoiden kampukselta. Minulla on oma huone ja vessa, mutta jaan keittiön 13 muun opiskelija kanssa. Loppujen lopuksi tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka alkujärkytys solun siisteystasosta ja Uilensteden sijainnista oli suuri. En ollut varautunut asumaan kaupungin ulkopuolella vaan olin kuvitellut huristelevani pyörälläni keskellä kaupungin vilinää ja katselevani ikkunasta kanaaleja. Alun järkytyksestä selvittyäni tämä oli kuitenkin äärettömän onnistunut ratkaisu: kaikki kaverini asuvat samalla kampuksella, joten ystävien saaminen on helppoa. Kampus on myös lähellä koulua, joten sinne meneminen on vaivatonta. Kampuksella on kaikki tarvittava: muutama ravintola, kuntosali, kauppa ja jopa leffateatteri. Koska asumme kaikki samassa pihapiirissä, voimme tehdä asioita extempore: leffaillat, picnicit, yhteiset illalliset, grillaaminen tai mikä vaan on helppoa ja nopeaa järjestää. Lisäksi, koska emme asu ihan keskustassa, olemme rohkeasti tutustuneet kaupungin eri asuinalueisiin. Täältä on usein helpompi mennä jonnekin muualle kuin aivan (turistien täyttämään) ydinkeskuskustaan, joten koen, että olemme oppineet tuntemaan Amsterdamin äärettömän hyvin sekä samalla tutustuneet sen moniin puoliin. Lisäksi lähellämme on aivan superhyvät urheilu- ja ulkoilu mahdollisuudet. Läheisestä Amsterdam Bos – metsästä löytyy niin kajakkeja, ratsastusmahdollisuus, veneilyä kuin upeat lenkkimaisematkin. Jos siis jaksaa edes pikkuisen tutkiskella lähialueita, on Uilenstedessä asuminen lopulta aivan parasta. Eikä keskustaankaan polje kuin parikymmentä minuuttia.

Opiskelu ja opetus

Oman kokemukseni mukaan opiskelu on täällä hyvin erilaista kun Suomessa. Ensinnäkin arvosanat ovat asteikolla 0-10, yleensä arvosanalla 5.5 pääsee läpi. Tämä saattaa kuitenkin hieman vaihdella kurssikohtaisesti. Se, että säännöt, koepäivät tai deadlinet muuttuvat ja elävät onkin ollut suuri yllätys. Luulin hollantilaisten olevan täsmällisiä ja tarkkoja, mutta kokemukseni mukaan tämä jäi ennakkoluuloksi. Koulu ei ole Suomeen verrattuna vaikeaa, mutta tekemistä on paljon. Joskus tuntuu jopa, että määrä korvaa laadun. Tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin mihin olin kotona tottunut: täällä tehdään muun muassa paljon esitelmiä, postereita, kokeita kesken jakson sekä viikoittaisia tehtäviä. Aluksi tämä tuntui raskaalta, uusia tehtäviä uudella kielellä aivan jatkuvasti. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja mielestäni oli vain kivaa ja mielenkiintoista kokeilla uusia oppimismenetelmiä. Nykyään englanninkieliset extempore esitelmät tuntuvat tavalliselta pienryhmätunnilta. Kouluun tulee kuitenkin täällä hieman panostaa, kursseista ei pääse läpi pelkällä läsnäololla tai ”olemalla vaihtari”. Tämä tuli itselleni pikkuisena yllätyksenä, en ollut alkutohinassa muistanut että opiskelemaanhan tänne oikeastaan tultiin. Nopeasti sitä kuitenkin oppii, mitä tulee tehdä ja miten, jotta pärjää. Vinkkini Amsterdamiin opiskelemaan tuleville onkin muistaa, että maineestaan huolimatta Hollannissa opiskelu ei ole megavaikeaa. Se on uutta ja erilaista, mutta siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Meillä oli varsin aktiivinen ESN-ainejärjestö, joka järjesti vaihtareille paljon ohjelmaa. Suurin anti heiltä oli kuitenkin matkat ja päiväreissut, joita he järjestävät opiskelijahinnoin. Monet päiväreissut olisivat jääneet tekemättä ja pienemmät kaupungit näkemättä, ellei ESN olisi järjestänyt reissuja niihin. Amsterdam onkin loistavalla sijainnilla, mikäli mielii reissata Euroopassa vaihdon aikana. Itse matkustin jonkin verran, sillä halusin käydä pienissä paikoissa, joihin ei vaihdon jälkeen välttämättä tulisi lähdettyä, mutta halusin myös nauttia Amsterdamista sekä oppia tuntemaan sen.

Varsinkin aluksi kävin jonkin verran ESN:n järjestämissä tapahtumissa, joka oli helppo tapa saada kavereita. Kun oma porukka löytyi ja kevät eteni, aktiivisuuteni hieman laski. Tosin tapahtumiakin oli vähemmän. He kuitenkin järjestävät paljon toimintaa, josta jokaiselle löytyy varmasti jotakin mieleistä. Suosittelen kaikkia vaihtoon lähteviä rohkeasti osallistumaan erilaisiin tapahtumiin vaikka jännittäisi tai tapahtuma ei itseä niin paljon kiinnostaisi. Erityisesti orientaatioviikolle kannattaa osallistua, jos vain voi, vaikka se hieman maksaisikin.

Amsterdamissa on paljon tekemistä myös opiskelijajärjestön ulkopuolella. Uilenstedessä, opiskelijoiden kampuksella, oli bileitä joka viikonloppu. Sään suosiessa opiskelijat valtaavat kampuksen nurmikentät ja grillaavat, viettävät iltaa ja nauttivat auringosta. Vapaa-ajalla tekemistä löytyy myös kampuksen ulkopuolelta, baareja, klubeja ja pieniä ”pubeja” on niin paljon, ettei kaikissa ehdi puolen vuoden aikana edes käymään. Aurinkoisella säällä hollantilaiset ryntäävät ulos kodeistaan, joten paikallisten tapaan mekin olemme nauttineet auringosta Amsterdamin puistoista esimerkiksi picniceitä pitäen.

Amsterdamissa on myös hyvä kulttuuritarjonta. Museumpleiniltä löytyy museo varmasti jokaisen makuun. Lisäksi täällä on paljon pienempiä näyttelyitä, vanhoja leffateattereita ja esimerkiksi Stand-Up komediaa voi käydä katsomassa vaikka jopa viikko, yleensä varsin huokeaan hintaan. Erityisesti keväällä ja kesällä kaupungissa järjestetään myös festareita lähes joka viikonloppu. Niille kannattaa ehdottomasti mennä, vaikkei artisteja tuntisikaan. Festarialueiden oma tunnelma, joka poikkeaa täysin kaupungin vilinästä, on kokemus itsessään. Lisäksi klubeilla on paljon keikkoja ympärivuoden, eli musiikin ystäville aktiviteetteja löytyy. Vaikka Amsterdam on suhteellisen iso kaupunki, ei täällä tarvitse mielestäni pelätä edes öisin tai iltaisin. Tosin en liikkunut iltaisin tai öisin juurikaan yksin, enkä ”pahamaineisilla” alueilla ja valitsin aina isoimmat tiet kulkemiseen. Tietysti aina kannattaa olla varovainen, mutta itse en edes nuorena naisena kokenut tarvetta olla huolissani.

Myös urheilumahdollisuudet ovat hyvät. Uilensteden kuntosali on huippuhyvä, siellä on laaja ryhmäliikuntatarjonta sekä hyvä kuntosali. Lisäksi lähialueen ulkoilumahdollisuudet ovat hyvä ja maisemat yllättävän hienot. Hollantilaiset pyöräilevät joka paikkaan, joten oma pyörä kannattaa ehdottomasti hankkia. Sillä pääsee joka paikkaan. Vapaa-ajalle Amsterdamista löytyy jokaiselle meileistä tekemistä, suht pieneksi kaupungiksi se on äärimmäisen eläväinen. Vielä vaihdon loppu puolellakin joka viikko saa yllättyä löytäessään uusia juttuja!

Kustannukset ja yleinen hintataso

Hintataso Hollannissa oli suht sama kuin Suomessakin. En huomannut merkittävää eroa  hinnoissa, mutta täällä rahaa ehkä tuli käytettyä hieman eri tavalla kuin Suomessa. Amsterdamissa on aivan upeita ihania aamupalapaikkoja, ravintoloita ja drinkkibaareja, jotka halusin tietysti kaikki testata. Lisäksi täällä järjestetään paljon festareita ja muita tapahtumia, joihin myös meni rahaa. Amsterdam on hyvin eläväinen kaupunki, mutta harmillisesti kaikki yleensä maksaa. Koska halusin nähdä ja kokea paljon, kului myös rahaa jonkin verran. Toisaalta, mielestäni oli ihanaa kun kerrankin oli paljon vapaa-aikaa, joten haluisin nauttia siitä. Kävin täällä useammin ulkona syömässä, drinkeillä tai muuten vaan kahvittelemassa kuin Suomessa, mutta koin ne kohtaamiset ja kokemukset arvokkaammiksi kuin rahan menon.

Aluksi jouduin myös yllätyksekseni ostamaan varsin paljon kaikkea huoneeseeni, kuten astiat, siivousvälineitä, vedenkeittimen, kattilan, lakanat ja muuta pientä sisustukseen ja asumiseen liittyvää. Onneksi yliopisto tarjoaa esimerkiksi astioiden kierrätystä, josta ostinkin paljon käytettyä tavaraa. Sinne voin myös viedä ne ostokset, joita en voi tai halua viedä mukanani Suomeen. Amsterdamissa on varmasti myös mahdollista elää samoilla kustannuksilla kuin Suomessa, jos jaksaa hieman vertailla hintoja ja panostaa itse kokkaamiseen. Asumiskustannukset riippuvat täysin siitä missä ja miten asuu. Uilenstedessä ne olivat suunnilleen Helsingin hintaluokkaa.

Vinkkini vaihtoon lähtijöille

Vaikka aluksi lähtö jännittäisikin, kaikesta selviää! Vaihto on ainutlaatuinen kokemus ja loppujen lopuksi varsin lyhyt aika, siitä kannattaa ottaa ilo irti. Kannattaa olla avoin ja aktiivinen, sekä sanoa usein ”kyllä”! Vaihto on loistava tilaisuus yrittää ja kokeilla asioita, joita ei muuten niin usein tekisi. Kannattaa myös muistaa, että jossain vaiheessa voi ja saa tulla koti-ikävä tai negatiivisia fiiliksiä, nekin kuuluvat asiaan. Keskittymällä positiivisiin puoliin ja luomalla omat mieleiset rutiinit ja tavat huonoistakin päivistä selviää. Olette kaikki vaihdossa samassa tilanteessa, joten vertaistukea varmasti löytyy 🙂 Vaihdossa kannattaa nauttia vapaudesta, tarttua mahdollisuuksiin sekä pitää hauskaa!

Vaihtokertomus, Ritsumeikan Asian Pacific university (APU), kevät 2018

Kotitaloustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut siinä kuvitelmassa, että Japani ei ole byrokratiansa puolesta se helpoin vaihtokohde. Kuvitelmat osuivat oikeaan, papereita tuli täyttää melko paljon ennen vaihtoon lähtöä ja kopioita usean sivun koostuvasta vaihtopaketista piti myös muistaa ottaa. Vaihtopaketin mukana tuli vastaanottavaan yliopistoon myös lähettää paperisia passikuvia. Omalta yliopistolta saimme kuitenkin hyvät ohjeet, joita noudattamalla kaikki tarvittavat paperit tuli hoidetuksi. Viisumia haettaessa konsulaatista sain myös ohjeita Japanissa tarvittavan ’resident cardin’ teettämisestä, joka onnistuikin saman tien maahantulon yhteydessä.

Saapuminen ja alkubyrokratia kohteessa

Saapuessani Japaniin Fukuokan kohtalaisen pienelle lentokentälle kaikki sujui melko sutjakasti, sillä opiskeluviisumin johdosta minut ohjattiin pitkän jonon ohi suoraan tiskille. Heti matkatavaroiden noutamisen jälkeen minua odotti kohdeyliopistoni edustaja lentokentällä kyltin kanssa ja toivotti minut hymyillen tervetulleeksi. APU tarjosi tiettyinä päivinä kohteeseen saapuville kuljetuksen kohtalaiseen hintaan, jolla pääsin suoraan lentokentältä asuntolaan. Saapuessani asuntolaan meille oli varattu ensimmäiselle illalle pieni selviytymispaketti, jossa oli vessapaperia, roskapussi sekä hieman ruokaa ja juomaa.

Orientaatioviikkojen tapahtumat oli jaettu kahdelle ensimmäiselle viikolle niin, että kampuksella oli vaihto-oppilaille järjestettyjä infotilaisuuksia 1-3 tuntia päivässä. Beppussa julkinen liikenne on kallista ja tämä verkkainen aikataulutus hieman harmitti, kun infotilaisuudet olisi hyvin voitu tiivistää noin 3 tehokkaaseen päivään. Orientaatiot olivat kohtalaisen selkeitä ja niihin sisältyi useiden papereiden täyttämistä. Tilaisuudet oli hyvin organisoitu ja kaikkialla oli aina joku ohjaamassa minne mennä ja missä jonottaa seuraavaksi. Jokaisen vaihto-opiskelija tulee osallistua kattavaan terveystarkastukseen, joka oli organisoitu tehokkaasti. Terveystarkastuksen jälkeen jokaisen opiskelijan tulee maksaa terveysvakuutusmaksu jonka jälkeen opiskelija voi käyttää koulun terveyspalveluita.

Asuminen

APU:n tarjoama asuntola sijaitsee hyvin lähellä Beppun keskustaa. Suurin osa japanilaisista opiskelijoista asuu kampuksella tai sen ulkopuolella yksityisillä vuokranantajilla, mutta vaihto-opiskelijat ja osa kansainvälisistä opiskelijoista saavat huoneen APU:n keskustasta asuntolasta. Bussilla matkustaminen Kampukselle toki maksaa noin 5e päivässä, mutta keskusta on kävelymatkan päässä.

Asuntolassa jokaisella on oma huone, johon kuuluu oma jääkaappi, parveke sekä kylpyhuone ja wc. Huoneessa on runsaasti säilytystilaa tavaroille ja matkalaukulle on käytävällä oma lukollinen säilytystila. Huoneessa on tarjolla ainoastaan japanilaistyylinen hernetyyny, joten tavallisen tyynyn hankkiminen tai tuominen saattaa olla paikallaan mikäli on tarkka tyynystään. Itse otin oman tyynyn kotoa mukaan ja sain sen pienempään tilaan hankkimalla matkavakuumipusseja. Oma pyyhe on myös hankittava tai tuotava, asuntola tarjoaa ainoastaan lakanoiden pesetyksen. Muusta pyykistä asukas vastaa itse. Jokaisessa kerroksessa on useampi pesukone, joiden käyttäminen maksaa 100yeniä/ pesukerta.

Kuva: Millie H.

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen oleskelualue ja keittiö. Keittiöissä on jokaisella oma lukollinen kaappi, jossa voi säilyttää omia keittiövälineitään. On melko epäekologista, että jokainen opiskelija hankkii omat kokkausvälineensä, mutta onneksi facebookissa toimiva ’mini share’ kierrätysryhmä toimii melko hyvin ja sitä kautta on mahdollista ostaa ja myydä hankkimiaan tavaroita. Asuntolan huoneen vuokraan kuuluu hidas nettiyhteys, mutta huoneeseen kannattaa hankkia nopeampi netti, joka on puoleksi vuodeksi melko edullinen. Myös modeemi tulee hankkia nopeamman netin käyttämiseksi. Itse pärjäsin hyvin pelkän wifin varassa. Kampuksella oli myös nettiyhteys ja kaupungin keskustassa netti löytyi tarvittaessa myös Beppun asemalta sekä Starbucksista. En hankkinut sim-korttia ollenkaan ja japanilaiset tuttuni pystyivät auttamaan minua mikäli jonnekin tarvitsi soittaa.

Opiskelu

 APU:ssa on runsaasti tarjolla englanninkielisiä kursseja ja vaihto-opiskelijoilla ei ole tarjonnan suhteen juurikaan rajoitteita. Tarjolla on kursseja etenkin talouteen, turismiin, historiaan ja ekologisuuteen liittyen. Opetuksen taso yllätti minut negatiivisesti. Olin innolla odottanut erilaista ja mielenkiintoista opetusta ulkomailla, mutta melko pian tuskatuin kun opetus perustui pitkälti nippelitiedon ulkoa opetteluun ja monivalintatentteihin. Opettajilla on melko vanhanaikaiset opetustyylit, jossa opiskelija on passiivinen kuuntelija ja opettaja lukee suoraan power point dioistaan luennoimansa asiat tai unohtuu puhumaan aivan muista asioista kuin mitä luento käsittelee. Aika paljon siis sai lukea kirjoista itsenäisesti, onneksi monet kirjat oli mahdollista saada sähköisesti. Monet kurssit sisältävät ryhmätöitä ja tenttejä on mahdollista suorittaa vain kerran. Kurssien lisääminen ja muuttaminen samalle jaksolle ei onnistunut enää kun ilmoittautuminen oli mennyt umpeen. Toiselle jaksolle muokkaaminen oli vielä mahdollista tiettyyn päivään asti.

Japanin kielikursseja oli mahdollista ottaa, mikäli oli täyttänyt ennakkoon kielikurssianomuksen ja käynyt tasotestissä orientaatioviikolla. Kielikurssit kerryttävät 4op ja muut kurssit 2op APU:n opintopistemäärissä. APU vaatii opiskelijoita suorittamaan vähintään 10op kun Helsingin yliopisto vaatii 11op. Minimi opintopistemäärä joka tulee suorittaa on APU:n opintopisteissä siis 12op (Suomessa 23,4op). Itselläni etenkin aluksi englannin kielellä opiskeleminen vei paljon energiaa, joten olin tyytyväinen kyseisen minimiopitonpistemäärän suorittamiseen. Rinnalle otin avoimesta yliopistosta vielä pari kesäkurssia, joten opintojen suhteen pysyin kohtalaisen kiireisenä.

Kampus ja asuntola ovat hyvin kansainvälisiä ja monet opiskelijat auttavat mielellään toisiaan. Kannattaa kuitenkin pyytää itselleen japanilainen buddy. Buddy auttaa epäselvissä asioissa ja tutustuttaa hieman kaupunkiin. Buddy antaa turvaa ja lievittää yksinäisyyden tunnetta, kun kohdemaassa tuntee edes pinnallisesti jonkun. Buddy auttaa myös opintojen suunnittelussa ja antaa lisätietoja opettajista ja kurssikuvauksista.

Kuva: Millie H.

Hyvä tietää!


Japani on hyvin turvallinen maa ja kaikki ovat hyvin auttavaisia kielimuuristakin huolimatta. Beppussa pärjää hyvin pelkällä englannin kielen taidolla. Monet kaupungissa ymmärtävät englantia ja ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä vaihtareita kohtaan. Vastausta ei aina välttämättä saa englanniksi kaikkialla, mutta palvelutilanteet kuitenkin luonnistuvat.

Hintataso kohteessa on vaihteleva. Joukkoliikenne on paljon kalliimpaa kuin Helsingissä ja bussipassia ei kannata hankkia jos koulua ei ole päivittäin. Myös osa elintarvikkeista on ruokakaupassa kalliita, mm. vihannekset, kasvikset ja liha ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta tofua saa pilkkahintaan ja se on maultaan parempaa Aasiassa. Ulkona syöminen on edullisempaa kuin Suomessa. Vegaaneille Beppu ei ole välttämättä se helpoin kohde, sillä kaupungissa on tällä hetkellä vain yksi ravintola joka tarjoaa varmasti täysin vegaanista ruokaa.

Kuva: Millie H.

Beppusta on melko kaukana isommista kaupungeissa, lukuun ottamatta Oitaa joka sijaitsee vain 15min junamatkan päässä. Matkustaminen Japanin sisällä on melko kallista. Bussit tai paikallisjunat ovat kuitenkin yleensä edullisimmat kulkuvälineet pitkillä matkoilla ja moniin isoihin kaupunkeihin on mahdollista matkata yön yli bussilla. Kampuksen supermarketin jäsenille on olemassa kuitenkin tarjoushintaisia lippuja moniin lähellä oleviin kaupunkeihin, jotka kannattaa hyödyntää.

Kuva: Millie H.

Japani on mielenkiintoinen maa, outoja juttuja tulee vastaan päivittäin ja se on hauskaa! Kannattaa rohkeasti maistella erilaisia ruokia ja keskustella paikallisten kanssa elämästä!

Vaihtokertomus, National Taiwan University, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Moikka!

Olen Alice ja vietin Taiwanissa National Taiwan Universityssa kevätlukukauden 2018. Tässä postauksessa kerron vaihdostani, elämästäni Taiwanista sekä jaan vinkkejä tuleville vaihtareille.

Ennen lähtöä

Muistan tapaamisemme kesällä lähtötuutorin ja toisen vaihtoonlähtijän kanssa. Tilaisuus oli mukavan rento ja siitä alkoi pitkä odotus, sillä oma vaihtoni sijoittui kevätlukukaudelle. Pitkin syksyä kuitenkin viestittelin tutustumaani suomalaisvaihtariin, joka aloitti koko lukuvuoden mittaisen vaihtonsa jo syksyllä. Häneltä sain paljon hyviä vinkkejä tulevaa vaihtoa varten jo etukäteen.

Suurin stressinaiheeni ennen vaihtoa oli viisumin saaminen ajoissa. Olin lähdössä reissaamaan ennen lukukautta, mutta viisumihakemukseen tarvittava vaihtoyliopiston hyväksymiskirje tuli verrattain myöhään. Tämä kannattaakin pitää mielessä, kun miettii milloin lähtee Suomesta kohti Aasiaa. Lopulta sain kuitenkin viisumin kaksi päivää ennen lähtöä ja kaikki meni hyvin. Edeltävän reppureissauksen takia pakkasin kevyesti, eikä se haitannut ollenkaan. Taiwanin hintataso on Suomeen verrattuna matala ja tarjonta laaja, joten vaatekaappia on ollut helppo tarvittaessa täydentää.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäisellä viikolla oli orientaatio, jossa kerrottiin kaikki tarvittava tieto opiskelujen aloittamiseen. Olimme saaneet myös etukäteen sähköpostia, johon oli selkeästi lueteltu, mitä kaikkia papereita tulee olla mukana yliopistolle rekisteröityessä. Paperit kannattaa olla kunnossa, sillä vasta rekisteröitymisen jälkeen saa yliopiston ID kortin, jolla voi liikkua opiskelijahintaan julkisissa kulkuneuvoissa sekä saada alennusta kampuksen ja lähiympäristön liikkeistä. Rekisteröitymiseen tarvittiin myös paikallinen puhelinnumero. 

Kevätlukukauden vaihtareille ei järjestetty yliopiston toimesta orientaatioluentoa ja kampuskierrosta kummempaa ohjelmaa, mikä vaikeutti hieman muihin vaihtareihin tutustumista. Syksyllä on kuitenkin kuulemani mukaan järjestetty melko paljon yhteistä ohjelmaa, jossa saa helposti uusia kavereita. Itse tutustuin onnekseni ensimmäisenä asuntolapäivänäni tosi mahtaviin tyyppeihin asuntolan aulassa ja olen kuullut, että muutkin ovat tätä taktiikkaa käyttäneet. Lisäksi kursseilla tutustuu helposti muihin opiskelijoihin hyvin ja kannattaa myös liittyä kaikkiin NTU:n/Taipein alueen opiskelijoiden facebook-ryhmiin. 

Ensimmäisellä viikolla alkoi myös add/drop-period kursseille. Systeemi on tosi erilainen kuin Suomessa ja tuotti ainakin mulle päänvaivaa. Kursseille rekisteröiminen tapahtuu kolmessa vaiheessa: esivalinnat ja sitä seuraavat kaksi add/drop-periodia. Esivalintavaiheessa kannattaa valita reilusti enemmän kursseja kuin aikoo ottaa, sillä todennäköisesti ei pääse kaikille niistä. Myöhemmin voi sitten valita mitkä kurssit haluaa pitää ja mitkä tiputtaa add/drop-periodien aikana. Ensimmäiset yliopistoviikot kuluivatkin minulla käydessä eri kursseilla ja valitessa niiden väliltä mielenkiintoisimmat ja aikatauluuni sopivimmat.

Asuminen

Muutin viikkoa ennen luentojen alkua yliopiston asuntolaan. Hakemusta varten tarvitsi passikuvia ja täytettäviä papereita oli paljon, mutta lopulta sain avaimet kouraan ja pääsin tarkastelemaan pientä huonettani, jossa oli valmiiksi työpöytä, vaatekaappi, kenkähylly sekä sänky ilman patjaa. Suuntasinkin heti kohti Ikeaa asuntolan aulassa sisäänkirjautumisen yhteydessä tapaamieni vaihtareiden kanssa. Olen edelleen erittäin kiitollinen tästä sattumasta, sillä tästä Ikea-porukasta muodostui erittäin tärkeä ja rakas ”vaihtoperheeni”.

Asuntolan huoneet ovat pääasiassa siistejä, mutta erittäin kosteita. Suosittelen ostamaan heti paljon kosteudenpoistajia vaatekaappiin ja huoneeseen yleisesti, jotta tavarasi eivät ala homehtua. Itselläni on paha homeallergia ja huomasin ensimmäisen viikon jälkeen patjani olevan homeessa. Homeongelmat jatkuivat ikävä kyllä koko lukukauden ajan, eikä asuntolan henkilökunta ottanut ongelmaani vakavasti, sillä home on niin yleistä Taiwanissa. Muutamalla muulla kaverillani oli samanlaisia ongelmia, eli kannattaa muistaa tosiaan pitää ikkunaa auki, vessan ovi kiinni suihkun aikana sekä lainata kosteudenpoistajalaitetta säännöllisesti asuntolan aulasta.

Asuntolan aulasta löytyy myös pieni keittolevy, jolla voi tehdä halutessaan ruokaa. Hella ei ole kovinkaan tehokas ja kaikki keittiövälineet pitää ostaa itse, joten söin pääasiassa ulkona kaikki ateriat aamupuuroa lukuunottamatta. Jokaisessa kerroksessa on vesiautomaatti, josta saa kylmää, lämmintä ja kiehuvaa vettä. Asuntolan ulkopuolelta ja kampusalueelta löytyy runsaasti huokeita ruokapaikkoja (hintataso usein 80-150 dollaria), joten yleisempi ongelma ruoan löytämisen sijaan on suuri valinnanvaikeus.

Elämä Taipeissa: opiskelu ja opetus

Opiskelu NTU:ssa on melko erilaista kuin Suomessa. Maan parhaana yliopistona kurssien työmäärä tuntui itsestäni melko suurelta, vaikka kurssit eivät olleet sisällöltään vaikeita. Esimerkiksi kiinan tunneilleni minun piti palauttaa joka viikko yksi essee sekä uuteen kappaleeseen liittyvä tehtävä. Sen lisäksi meillä oli joka toinen tunti sanakoe ja joka toinen tunti kappalekohtainen koe, johon kuului myös kielioppi. Tämän lisäksi oli kaksi isompaa koetta, lukukauden puolivälissä oleva välikoe sekä loppukoe. Itse valitsin pari vaativampaa ”normaalia” kurssia sekä muutaman ”vaihtarikurssin”, jotka olivat työmäärältään paljon kevyempiä. Vaihtareille suunnattuja kursseja ovat niin sanotut Explore Taiwan -kurssit, joissa käydään läpi kurssin aiheesta riippuen esimerkiksi Taiwanin populaarikulttuuria, taiwanilaisten naisten asemaa yhteiskunnassa tai Taiwanin luontoa. Tykkäsin tosi paljon näistä kursseista ja opin niiden aikana paljon paikallisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Opetuksen taso on minusta NTU:ssa hyvää, varsinkin kiinan kielen opetus. Vaikka töitä oli tehtävä on paljon, niin ilmapiiri omilla kursseillani oli silti erittäin positiivinen ja kannustava asiantuntevien opettajien ansiosta. Melkein kaikilla kursseillani professorit halusivat vaihtaa ajatuksia opiskelijoiden kanssa ja herättää keskustelua sen sijaan, että he olisivat luennoineet itsekseen koko kaksi kolme tuntia. Ryhmätöitä oli erittäin paljon kaikilla kursseilla ja usein niiden lopputulos oli jonkinlainen esitelmä.

Elämä Taipeissa: vapaa-aika

Taipei on suurkaupunki, josta löytyy tosi paljon mielenkiintoista tekemistä. Yksi lemppariajanvietteistäni on night marketeilla kuljeskelu ja mielenkiintoisten ruoka-annosten kokeilu ystävien kanssa. Lisäksi tein viikonloppuisin kavereiden kanssa tosi monta päiväretkeä Taipein lähiympäristöön, suurimmaksi osaksi päivänmittaisia vaelluksia. Noin tunnin bussimatkan päästä löytyy myös kuumia lähteitä, salaisia kanjoneita sekä paljon muuta siistiä! Jos haluaa tehdä paljon, kannattaa aloittaa viikonloppureissujen suunnittelu jo heti vaihdon alussa, sillä tekemistä kyllä riittää. Kannattaa ottaa myös heti käyttöön Taipein kaupunkipyörät eli Ubiket, joilla pääsee edullisesti suhaamaan ympäri kaupunkia.

Hyvä tietää

Taiwan on tosi turvallinen paikka, enkä olisi turvallisuudesta kovinkaan huolissani. Paikalliset auttavat tosi mielellään kielimuurista huolimatta ja itse olen liikuttunut useampaankin otteeseen taiwanilaisten ystävällisyydestä. Kannattaa opetella perusfraasit kiinaksi, sillä varsinkin vanhemmat ihmiset Taipein ulkopuolella puhuvat heikosti englantia. Muuten Taipeihin on melko helppo sopeutua: julkinen liikenne on selkeää ja toimii hyvin, yleensä kaikkialla on hyvät ja selkeät ohjeistukset ja apua saa pyytämällä. Sää on talvella yllättävän kylmä, kun kylmä kosteus pureutuu vaatteiden läpi eikä asunnoissa ole useinkaan lämmitystä. Kesällä lukemat saattavat taas nousta yli +35 ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta, joten suosittelen myös hyvää aurinkorasvavarastoa ja päähinettä.  Ai niin, täällä tosi moni ihonhoitotuote valkaisee ihoa paikallisten kauneusihanteiden mukaisesti, joten haluat ehkä harkita omien ihonhoitotuotteiden tuomista Suomesta tänne.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan paikallisen sim-kortin heti Taoyuanin lentokentältä: vaihtarit saavat tosi hyvään hintaan liittymän, johon kuuluu rajaton netti! Taipeista pystyy ostamaan pelkästään prepaid-liittymiä, joihin pitää sitten aina käydä puhelinliikkeissä lisäämässä saldoa ja yksi giga maksaa noin 100 dollaria, eli noin 3e. Toki kampusalueella on wifi, mutta se ei toimi ihan kaikissa paikoissa ja netti helpottaa tosi paljon, jos haluaa Taiwanissa muuten matkustella. Lisäksi moni rajattoman netin ostanut ei tarvinnut wifi-reititintä huoneeseensa, sillä he pystyivät jakamaan puhelimensa netin kannettavaansa. Myös kierrätyspyörän ostaminen lukukauden alussa on hyvä sijoitus, sillä kampus on iso ja varsinkin kuuman kesän tullen välimatkat on kiva taittaa nopeasti pyörällä. Taipeissa ikävä kyllä sataa todella paljon ja sade saattaa alkaa erittäin yllättäen, joten sateenvarjo kannattaa olla mukana kaikkialla ja Suomesta voi pakata matkalaukkuunsa hyvällä omatunnolla sadetakin sekä kumpparit.

Toivottavasti tämän luettuasi sinulla on parempi kuva Taiwanista ja innostuit tulevasta vaihdostasi! Vielä tärkein vinkki tähän loppuun: NAUTI! Vaihto on ainutlaatuinen ajanjakso elämässäsi ja tulet todennäköisesti oppimaan paljon itsestäsi. Kannattaa myös muistaa, ettei vaihto ei ole joka hetki uusia siistejä kokemuksia, vaan myös elämään täällä kuuluu tylsiä velvollisuuksia ja huonoja päiviä. Tämän faktan hyväksyminen helpotti itseäni ottamaan vaihto tietyllä tavalla rennommin, eikä tarvinnut potea huonoa omatuntoa, jos halusikin joskus vain jäädä huoneeseen lepäämään. Yritä olla stressaamatta myös liikaa kursseista, vaikka paikallisten opiskelijoiden opiskelutahti saattaakin olla melko hurja. Jouduin teroittamaan vielä midtermsien koerumbastressin aikana itselleni sen, mitä olen tullut hakemaan vaihdoltani ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Tämä auttoi ainakin minua panostamaan ja priorisoimaan aikaani vaihdossa niihin asioihin, joilla oli itselleni merkitystä. Ihanaa vaihtoa!

Halein,

Alice

Vaihtokertomus, Wageningen University & Research, kevät 2017

Kasvatustieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä hyödynsin HY:n liikkuvuuspalveluita muita vaihtoonlähtijöitä, jos en tiennyt mitä kaikkea minun tuleekaan tehdä ennen vaihtoa. Kysy siis rohkeasti apua, niin saat alkujännitystä ja stressiä lievitettyä. Liikkuvuuspalveluiden sivuilla on myös hyvät ja selkeät ohjeet. Aloita asioiden hoitaminen ajoissa, sillä etenkin paperityöt vaativat aikaa. Täällä Helsingissä alivuokrasin huoneeni opiskelija-asunnosta vaihdon ajaksi. Löysin alivuokralaisen Vuokra-asunnot Helsinki Facebook-sivustolta. Olen näin jälkikäteen ajateltuna erittäin tyytyväinen siihen, että onnistuin löytämään sopivan alivuokralaisen huoneeseeni, sillä se helpotti vaihtoonlähtöä, kun ei tarvinnut miettiä, minne vien kaikki tavarani vaihdon ajaksi tai miten maksan kahden asunnon vuokrat.

Suurin haaste vaihtovalmisteluissa oli asunnon löytäminen Wageningenista. Opiskelijoiden asuntotilanne on Wageningenissa haastava ja myös paikallisilla on vaikeuksia löytää asuntoa. Etsin asuntoa Wageningen Student Plaza alustalta Facebookista sekä muilta nettisivuilta, jotka vinkattiin vaihtoyliopiston infosähköpostissa. Tein Idealikselle (Wageningenin HOAS) profiilin, mutta olin priorisointijonossa aika häntäpäässä. Vinkkivitonen: tee profiili Idealikselle mahdollisimman aikaisin, sillä mitä pidempi rekisteröitymisaikasi on, sitä ylemmäs pääsee priorisointijonossa. Facebookin kautta löysin potentiaalisia asuntovaihtoehtoja ja skypettelin parin opiskelijatalon kanssa. Opiskelijataloilla on tapana järjestää ’hospiteeravond’, jossa asukaskandidaatteja haastatellaan. Näin talon asukkaat tutustuvat asukasehdokkaisiin ja päättävät äänestäen, kuka sopisi parhaiten uudeksi asukkaaksi. Sain lopulta juuri tälläisen skype-haastattelun kautta asunnon. Mutta sekin tapahtui vasta 3 viikkoa ennen lähtöä, joten älä stressaa jos asunnon saaminen jää viime tinkaan.

Amsterdamin lentokentälle saapuessasi kannattaa ostaa Chip-card (kuin Helsingin HSL-matkakortti) ja ladata sinne vähintään 30 euroa, jotta pääset junalla ja bussilla Wageningeniin. Muista leimata kortti ennen ja jälkeen junaan/bussiin nousemista! Ryhmälippuja (group ticket) kannattaa suosia, jos tekee Wageningenista päiväreissuja muihin kaupunkeihin. Niitä varten löytyy Facebookista ryhmiä, jos ei oma porukka ole tarpeeksi iso (10 henkilöä).

Vaihtareiden kanssa Amsterdamissa Kings Day:na.

Alkuvalmistelut kohteessa

Alkubyrokratia Wageningenissa ei ollut kovin paha. Yliopistolle piti viedä kopio passista sekä pari rekisteröitymislomaketta, jotka oltiin lähetetty sähköpostiin noin viikkoa ennen opiskelun alkamista. Lisäksi kaupungintalolla (municipality) piti käydä rekisteröitymässä asukkaaksi. Tätä varten täytyi olla Wageningenin asunnon vuokrasopimus mukana.

Pyörän hankkiminen on ihan must-juttu Wageningenissa (ja muuallakin Alankomaissa). Itse hankin pyörän Suomesta käsin ystäväni kautta, joka myi minulle vaihtokaverinsa pyörän. Kävin hakemassa pyörän, kun saavuin Wageningeniin. Pyörä maksoi 80 e ja se oli hyvässä kunnossa. Vaihdon päätyttyä myin pyörän eteenpäin samalla hinnalla. Pyöriä voi ostaa myös AID-viikolla tai esimerkiksi Wageningen Student Plazan kautta.

Pyörät joen luona.

Hollantilaisen pankkikortin hankkimista kannattaa harkita, sillä Visat tai Mastercardit eivät käy monessakaan kaupassa, kuten ruokakaupoissa (paitsi Jumbossa, joka sijaitsee lähellä kampusta). Itse en kuitenkaan hankkinut pankkikorttia, vaan käytin käteistä ja kävin kaupoissa, joissa suomalainen pankkikorttini kävi.

Asuminen

Sain huoneen opiskelijatalosta, jossa asui 10 opiskelijaa. Minulla oli oma huone, mutta kylpyhuone ja keittiö oli jaettu muiden kanssa. Asunto sijaitsi keskustassa, lähellä kirkkoa. Yliopistolle kesti pyöräillä vähän alle 15 minuuttia. Sijainti oli erittäin toimiva.

Asuminen 10 opiskelijan kanssa saman katon alla vaati alkuun totuttelua. Yhteisenä kielenä puhuimme englantia. Meidän talossa oli kuitenkin ihanan yhteisöllinen meininki! Lähes joka ilta joku valmisti illallisen ja siihen sai osallistua halutessaan (ei siis ollut velvoitetta osallistua tai kokata jos ei halunnut). Jos on mahdollista, suosittelen hakemaan huonetta tällaisesta opiskelijatalosta oman yksiön sijasta. Saat vaihtoajasta enemmän irti! Järjestimme vaihdon aikana parit talojuhlat. Lisäksi joka sunnuntai teimme brunssin ja kävimme joogassa.

 

Lounaalla kampuksen nurmikkoalueella.

Opiskelu ja opetus

Sopeutumisesta yliopistoelämään ei kannata turhia stressata. Ensimmäisellä opiskeluviikolla järjestetään AID-week, jossa on paljon ryhmäytymistä, bileitä ja tutustumista kampukseen. Sanoisinkin, että se oli melkeinpä vaihdon hauskinta aikaa! Osallistu tapahtumiin – siellä tutustut muihin vaihtareihin.

Minua oltiin jo ennen vaihtoa varoitettu, että opiskelu Wageningenissa on vaativaa. Ja tottahan se oli jos vertasin Helsingissä opiskeluun. Opiskelin kuluttajaekonomiaa ja lähes kaikilla kursseillani kestävä kehitys oli jollain tavalla sisällytetty opintoihin. Kursseilla piti ihan oikeasti tehdä töitä ja tentteihin piti opiskella, jotta niistä pääsi läpi. Päädyin vaihtamaan noin puolet kursseistani ennen opintojaksojen alkua, sillä ymmärsin, että vajaavaisilla taustatiedoilla ei pärjää vaativilla kursseilla. Kurssien vaihtaminen onnistui, kun kysyin ensin lupaa Helsingin yliopiston opettajiltani sekä liikkuvuuspalveluilta ja sitten olin yhteydessä Wageningenin vaihtokoordinaattoriin sekä kurssin opettajaan. Varaudu ryhmätöiden tekemiseen – niitä on paljon! Tuntui, että opiskelijat olivat aika kunnianhimoisia, eikä ryhmätöitä rääpäisty kasaan rimaa hipoen. Jokaisella kurssilla oli myös esitelmiä yksin, pareittain tai ryhmässä. Aluksi ne jännittivät paljon, mutta vaihdon loppua kohti esiintymisjännitys helpotti. Kursseilla oli myös excursioita yritysten luokse. Excursiot olivat opiskelijoille ilmaisia ja ne olivat antoisia ja mielenkiintoisia. Kevät lukukausi on siis jaettu kolmeen jaksoon ja jokaisen jakson lopussa on lukuviikko ja tenttiviikko. Opetus oli pääosin opettajalähtöistä, mutta luennoilla käytiin myös paljon keskustelua ja tehtiin pieniä case-tehtäviä sekä ryhmätöitä.

Excursio Rotterdamiin Fenix Food Factorylle.

Vapaa-aika

Wageningenilla on Unisporttia vastaava urheilukeskus, joka sijaitsee kampuksen lähettyvillä. Voin suositella Sports Centeriä; sieltä löytyy sali sekä ryhmäliikuntatunteja. Unisportiin eroten, Wageningenissa oli paljon eri lajien urheilujoukkueita; oli sählyä, yleisurheilua, tankotanssia jne. Eli jos harrastat jotain lajia, voit mahdollisesti jatkaa sen harrastamista yliopiston joukkueessa. Arboretumin puistossa sekä Wageningenin joella oli hyvät lenkkeilymahdollisuudet vehreän luonnon ja hevosten sekä lehmien keskellä.

Matkustelin vaihdon aikana jonkin verran. Belgiaan lähdin opiskelijajärjestön järjestämälle matkalle muiden vaihtareiden kanssa. Lisäksi teimme omia reissuja junalla tai bussilla läheisiin kaupunkeihin. Eindhovenista löytyi myös halvat lennot esimerkiksi Bosniaan, jonne lähdin viettämään pääsiäislomaa. Vaikka Wageningen on pieni kaupunki, löytyy sieltä tekemistä vapaa-ajallakin. Melkeinpä joka viikko oli opiskelijabileet, joita eri opiskelijajärjestöt järjestivät vuorotellen.

Piknik joen luona muiden vaihtareiden kanssa.

Vinkit seuraavalle vaihtoonlähtijälle:

  • Aloita asunnon etsiminen ajoissa.
  • Osallistu AID-viikolle ja sen tapahtumiin. Siellä tutustut ihmisiin.
  • Varaa aikaa opiskelulle, etenkin ennen tenttiä.
  • Hyödynnä opiskelijajärjestöjen järjestämät matkat ulkomaille (esim IxESN)
  • Osta kirkon luona järjestettävältä marketilta (ke & la) tuoreet ja edulliset hedelmät, vihannekset, juustot jne.
  • Nauti vaihdosta, se on ihan parasta aikaa! 🙂
Marketilla (ke & la).