Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija
Vietin syyslukukauden 2019 Wienissä Pädagogische Hochschulessa. Valitsin Wienin vaihtokohteekseni pääasiassa siksi, että halusin kohentaa saksan kielen taitoani vaihdon aikana. Lisäksi Wienissä veti puoleensa sen kiinnostava kaupunkikulttuuri.
Ennen lähtöä
Vaikka lähtöön liittyy luultavasti aina jonkinlaista byrokratiaa, koin hakuprosessin melko mutkattomaksi. Haku tapahtui Helsingin yliopistossa Mobility Onlinen kautta, ja sama järjestelmä toimi myös vaihtokohteessa. Sain PH Wieniltä selkeät hakuohjeet, jotka olivat itse asiassa pikemminkin rekisteröitymisohjeet: minut toivotettiin jo tässä vaiheessa sähköpostin saatesanojen yhteydessä tervetulleeksi Wieniin. En kuitenkaan uskaltanut vielä iloita sataprosenttisesti, vaan täytin rekisteröitymislomakkeet ja jäin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Pian tämän jälkeen postiin saapui paketti. PH Wien lähetti vaihto-opiskelijoilleen fyysisen tervetuliaispaketin, joka sisälsi kaikkea kaupungin kartasta yksityiskohtaisiin toimintaohjeisiin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Kuten tervetuliaispaketistakin voi jo aavistaa, oli vastaanotto PH Wienissä erittäin lämminhenkinen. Vaikka oppilaitos oli pieni, oli vaihtopalveluihin ja sen henkilökuntaan panostettu. Koin saavani poikkeuksellisen henkilökohtaista tukea ja ohjeistusta vaihtopalveluiden suunnalta jo heti orientaatioviikolta alkaen, ja sen ansiosta alkubyrokratia ei tuntunut lainkaan ylitsepääsemättömältä. Toki tähän voi vaikuttaa myös se, että EU-maana Itävalta luultavasti on suomalaiselle vaihto-opiskelijalle muutenkin melko mutkaton kohde.
Tärkein alkubyrokratiaan liittyvä tehtävä oli ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi. Se tuli tehdä yllättävänkin nopeasti – muuton jälkeen rekisteröitymiselle annettiin aikaa kolme päivää. Sain tämän tiedon ja rekisteröitymiseen vaadittavan lomakkeen (saksaksi Meldezettel) opiskelija-asuntolasta. Kävinkin rekisteröitymässä asukkaaksi jo heti seuraavana päivänä paikallisessa maistraatissa (Meldeamt). Tähän tarvittiin lomakkeen lisäksi passi. Rekisteröityminen oli siinä mielessä helppoa, että jokaisella kaupunginosalla oli oma Meldeamt-toimipisteensä, ja näin apu löytyi läheltä.
Muuten alkubyrokratiaa ei ollut nimeksikään. Kohdeyliopistolla täytin muutaman lomakkeen ja hankin opiskelijakortin. Opiskelijakortin avulla sain hankittua julkisen liikenteen kortin (joka oli muuten melko edullinen, 78 euroa koko lukukaudelta). Lisäksi hankin paikallisen pankkikortin, mutta jälkikäteen ajateltuna sekään ei ehkä olisi ollut välttämätöntä.
Asuminen
En ottanut etukäteen juurikaan selvää asumismahdollisuuksista, vaan hain asuntolahuonetta oppilaitokseni suosittelemasta paikasta (WIHAST). Ennakkokäsitykseni oli, että Euroopan pääkaupungeista voi olla vaikeaa saada edullinen asunto, ja siksi otin vastaan heti ensimmäisen asuntotarjouksen. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että Wienissä asuntotilanne ei ole näin heikko, opiskelijoillekin olisi ollut tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja.
Wihast tarjosi uusille hakijoille pääasiassa jaettuja huoneita, mikä ei yksiössä asuneena kuulostanut järin houkuttelevalta. Ilmoitinkin hakulomakkeessa hakevani vain omaa huonetta, minkä vuoksi sain huoneen ei-niin-suositusta kohteesta, melko hankalan matkan päästä opiskelupaikastani. Huoneessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta täytyy myöntää, että se oli melko askeettinen omaan makuuni. Mahdollisimman halpaa ratkaisua etsivälle voisin suositella Wihastia. mutta itselleni asunnossa tärkeintä on kuitenkin sijainti, ja siksi päädyin vaihtamaan asuntolaa. Hain uutta huonetta OEAD-nimisestä opiskelija-asuntolasta ystäväni suosituksesta. Vaikka tämä kohde oli hieman kalliimpi, koin päätöksen olleen viihtyisyyden ja keskeisen sijainnin ansiosta sen arvoista.
Opiskelu ja opetus
Kuten oppilaitoksen nimikin jo saksaa osaaville kertoo, PH Wien ei ole yliopisto, vaan jonkinlainen kolmannen asteen korkeakoulu. Suomalaiseen yliopistoon verrattuna tämä tarkoitti sitä, että opetuksessa painottui tieteen sijaan käytäntö. Vaikka en sinänsä lähtenyt vaihtoon pelkästään akateemista pääomaa kerryttääkseni, tuntui se toisinaan turhauttavalta, koska koin, etteivät opinnot tarjonneet juuri haastetta. Oppilaitokseni suosituksesta valitsin vaihto-opiskelijoille suunnatun 30 opintopisteen International Programmen. Tämän ohjelman parasta antia olivat mielestäni saksan kielen tunnit sekä viikoittainen opetusharjoittelu paikallisessa alakoulussa. Suorituskieleni oli englanti, mutta kaikilla kursseillani pääsin harjoittelemaan myös saksaa, mikä oppimistavoitteitteni kannalta mukava yllätys. Suosittelisin kuitenkin, että mikäli saksa sujuu, kannattaa ottaa edes yksi kurssi paikallisten kanssa. Siellä pääsee varmasti kohentamaan kielitaitoaan, ja uskon, että myös sisällöt saattavat olla haastavuustasoltaan mielekkäämpiä.
Kurssien rakenne oli lähes jokaisella kurssilla samankaltainen. Teimme paljon ryhmätöitä ja esitelmiä. Lisäksi harjoittelimme erilaisia opetusmenetelmiä käytännössä. Aiemmin mainitsemani opetusharjoittelu oli kuitenkin hyvin erilainen kurssi muihin verrattuna. Meidät jaettiin kolmen opiskelijan ryhmiin, ja näissä ryhmissä suoritimme opetusharjoittelun (kaksi tuntia viikossa koko lukukauden ajan). Vaikka harjoittelu vieraassa maassa ei ollut aina helppoa, oli mielenkiintoista tutustua paikalliseen kouluarkeen, opettajiin sekä oppilaisiin. Vaikka periaatteessa harjoittelussa olisi pärjännyt pelkällä englannilla, pääsin treenaamaan saksan kielen taitoani autenttisessa tilanteessa oikein olan takaa.
Kaikkiin kursseihin kuului jonkinlainen loppuraportti, mitkä suoritettiin lukukauden lopussa. Arvosteluasteikko on Itävallassa täysin päinvastainen kuin Suomessa: 1 on paras numero ja 5 on heikoin. Parhaisiin arvosanoihin ylsi helposti hoitamalla kaiken ajallaan ja osoittamalla omaa aktiivisuutta pitkin kurssia.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
PH Wienissä opiskelijaelämä ei ollut niin aktiivista Helsingin yliopistoon ja omaan ainejärjestööni verrattuna. Opinnot olivat kuitenkin yhteisöllisiä, joten niiden kautta tutustui helposti uusiin ihmisiin. Minulle muodostuikin vakituinen ystäväporukka, jonka kanssa keksimme vapaa-ajan aktiviteetteja ja mm. reissasimme paljon. Matkailu on Wienistä käsin helppoa ja halpaa: monet kohteet ovat saavutettavissa muutamassa tunnissa muutamalla kymmenellä eurolla. Kävimme mm. Prahassa ja Bratislavassa. Lisäksi vuokrasimme auton ja teimme roadtripin Alpeille. Tätä varten suosittelen hankkimaan luottokortin jo Suomesta, mikäli se on vain mahdollista. Ilman luottokorttia auton vuokraaminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Lisäksi, koska ainejärjestötoimintaa tms. ei meidän oppilaitoksemme tarjonnut, osallistuimme EBN:n (Erasmus Buddy Network) järjestämälle laskettelumatkalle. Suosittelenkin tutustumaan tämän järjestön tarjoamiin mahdollisuuksiin, jos omassa yliopistossa ei vapaa-ajan aktiviteetteja ole tarjolla.
Kuten alussa jo mainitsin, Wienissä minua veti puoleensa monipuolinen kaupunkikulttuuri. Wienissä ollessani harrastuksiini kuului mm. oopperassa käynti, mikä on tehty saavutettavaksi myös opiskelijabudjetilla. Suosittelen käymään oopperassa jo ihan vain kokemuksen kannalta, vaikka se ei muuten olisikaan niin lähellä sydäntä. Sekä Staatsoper että Volksoper tarjoavat viimehetken lippuja n. 10 eurolla. Lisäksi museotarjontaa Wienissä löytyy joka lähtöön. Itse pidin erityisesti luonnoniteteellisestä museosta. Se ja vastapäätä sijaitseva taidehistoriallinen museo kannattaa tsekata ihan vain jo arkkitehtuurinkin vuoksi.
Itävalta on suomalaiselle melko helppo kohde. Itse en ainakaan kokenut juurikaan kulttuurishokkeja. Ehkä suurin ”shokki” oli se, että käteistä suositaan maksutapana ja monissa ravintoloissa kortti ei käy lainkaan. Itävalta on myös hintatasoltaan melko lähellä Suomea. Itävallassa kuitenkin ruokakaupassa ja ravintoloissa käynti on hieman halvempaa, mikä merkitsee vaihto-opiskelijan elämässä jo paljon. Turvallisuuskin on kokemukseni mukaan Suomen luokkaa – en oikeastaan joutunut pelkäämään kertaakaan edes yksin yöllä liikkuessani.
Wien on siis kaikin puolin helposti lähestyttävä kohde, joka kuitenkin tarjoaa kokijalleen paljon.
