Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, syksy 2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnnan opiskelija

Venla Salomaa

Opiskelu Universidad de Costa Ricassa on varmasti erilainen ja antoisa kokemus! Costa Rican pinta-alasta noin neljännesosa on suojeltua ja vuonna 2018 maa tuotti sähköstään 98 % uusiutuvilla energianlähteillä. Luonto on uskomattoman monimuotoinen ja jopa San Josén kampuksella voi hyvällä tuurilla bongata laiskiaisia ja jättiperhosia. Huonoina puolina on esimerkiksi Costa Rican korkea hintataso, joka saattaa yllättää vaihto-oppilaan. Erityisesti ruoka- ja asumisenkustannukset hipovat eurooppalaista hintatasoa. San Josén ruuhkat ja melut saattavat välillä rasittaa, mutta onneksi rannoille ja muille virkistysalueille pääsee alle muutamassa tunnissa myös julkisilla kulkuvälineillä. Seuraavaksi jaan yleisiä ja omakohtaisia vinkkejä ja kokemuksia vaihtovuodestani Costa Ricassa syksyllä 2018.

Ennen lähtöä

Muista hoitaa luetellut paperi-, käännös- ja todistusasiat kuntoon. Kaikki tarvittava löytyy siitä yhdestä ja samasta listasta, joka lähetetään tulevalle vaihto-oppilaalle sähköpostilla vaihtopalveluista. Sen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa, sillä ilman vaadittuja todistuksia vaihtarille ei tulla myöntämään visaa eikä siten myöskään opinto-oikeutta Universidad de Costa Ricassa. Älä kuitenkaan murehdi liikaa täällä Suomen päässä – täällä nimittäin hommat hoituu muy bien!

Mukaan kannattaa pakata kesävaatteiden ja uikkarien lisäksi myös kevät-/syysvaatteita, joilla pärjää myös 10-15°C lämpötiloissa. San José sijaitsee laaksossa, joka on yli kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Illat ja yöt voivat olla melko kylmiä etenkin sadekaudella. Kompaktinkokoinen sateenvarjo on myös erittäin tarpeellinen matkatavara, sillä Costa Ricassa sataa melkein ympärivuotisesti muutamaa täysin kuivaa kuukautta lukuun ottamatta. Pahimmat sateet San Joséssa ovat syys-marraskuussa eli jos lähdet Helsingin yliopiston syyslukukauden ajaksi Costa Ricaan, niin kuin minä tein, varaudu trooppisiin rankkasateisiin ja tulviviin katuihin.

Otathan kuitenkin sateenvarjosi kaveriksi myös ison purkin korkeasuojakertoimista aurinkorasvaa, sillä aurinko paahtaa myös paksulta vaikuttavan pilviverhon läpi ja kaikkien yllätykseksi Suomessa aurinkorasva on halvempaa kuin Costa Ricassa.

Äläkä unohda pakata matkalaukkuusi positiivista asennetta ja kourallista itseluottamusta! Kaikki tulee sujumaan hyvin! 🙂

Venla Salomaa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa – tsemppiä tähän!

Alkubyrokratia voi ensin hirvittää. Siihen on erittäin hyvä valmistautua henkisesti, mutta ei sitäkään kannata huolehtia liikaa etukäteen. Se on välttämätön paha, mikä on hyvä hoitaa tunnollisesti alta pois. Alkuorientaatiopäivää ei kannata missata, sillä siellä saaduilla tiedoilla pääsee erittäin pitkälle. Jokaiselle vaihtarille annetaan siellä paperiset muistiinpanot, joista löytyvät kaikki tärkeimmät yhteystiedot ja ohjeet jokaiseen välivaiheeseen.

Orientaatiotilaisuudessa saadaan myös päivämäärä ja kellonaika, jolloin paperihommat täytyy olla viimeistään valmiina ja pinkassa en la Oficina de Asuntos Internacionales eli paikallisen yliopiston vaihtotoimistossa. Mun käsityksen mukaan vähintään kahdella henkilöllä on aina sama päivämäärä ja aika. Vinkkivitonen onkin, että kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä jonkun muun vaihtarin kanssa, niin saa vertaistukea ja helpotusta byrokratian hoitamiseen ja mahdolliseen turhautumiseen. Itselläni sattui käymään erinomainen tuuri, kun minut oli laitettu ainoan ruotsista tulleen vaihtarin kanssa samalle vastaanottoajalle. Siitä lähtikin idea, että hoitaisimme hommat yhdessä pähkäillen. Lähetimme sähköposteja tarvittaville tahoille yhdessä, kävimme asianajajalla yhdessä, menimme ottamaan sormenjäljet poliisiasemalle yhdessä ja ties mitä. Myös siellä vuoden viettävältä toiselta Suomi-vaihtarilta sai apua. Vaikka alku saattaakin olla melko rankka, niin kannattaa muistaa, että kaikki vaihtarit ovat samojen asioiden äärellä ja tukea ja neuvoja saa kyllä aina! Vaihtarien Whatsapp-ryhmästä saa apua lähes heti kaikkeen mahdolliseen eli kannattaa rohkeasti aina kysyä. Myös vaihtotoimiston henkilökunta auttaa kaikessa mahdollisessa.

Ei kannata myöskään suuttua, jos ei koskaan saa kaikesta vaivannäöstä ja maksamista satasista huolimatta visaa käsiin edes vaihdon loppupuolella. Niin vain tulee luultavimmin käymään. Minullekin kävi. Byrokratia on Costa Ricassa erittäin hidasta. Pitää vain hengittää syvään sisään ja hyväksyä se.

Venla Salomaa

Asuminen, liikkuminen ja turvallisuus

Tähän kysymykseen en ole paras vastaamaan. Minulla oli entuudestaan costaricalaisia kavereita, joista yhdellä sattui olemaan huone, jonka vuokrasin yleistä hintatasoa alemmin kustannuksin. Käsitykseni on kuitenkin se, että yleensä, jos haluaa asua edes jokseenkin lähellä kampusta, on huoneen hinta 350-500$. Omaa asuntoa on vaikea saada edes maksamalla enemmän eli oikeastaan ainoa vaihtoehto on kimppa-asuminen. Monet vaihtarit tekevät niin, että he yöpyvät esimerkiksi ensimmäiset yöt tai viikot hostelleissa tai Airbnb-asunnoissa, jonka jälkeen he ovat saaneet esimerkiksi orientaatiopäivän yhteydessä kontakteja ja tietoja asunnoista. Myös opiskelijoille suunnattuja asuntoloita on olemassa. Campus Residencias, Costa Rica on niistä yksi. Kannattaa luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy ja kyllä aina jokin asunto tai huone löytyy!

Kampuksen läheiset asuinalueet ovat yleisesti ottaen turvallisia. Ilta- ja yöaikaan kampukselta tai baarista ei välttämättä kannata kävellä kotiin ainakaan arvoesineiden kanssa. Vaihtoni aikana Uber toimi kuljetuksissa erinomaisesti eli sovellus kannattaa ladata heti Costa Ricaan päästyä. Vaikka Uber toimii niin sanotusti maassa laittomasti, jopa paikalliset poliitikot ja valtion virkamiehet käyttävät sitä, joten kyllä muutkin voivat. Sitä paitsi, Uber-kuskit ovat yleensä mukavia ja heiltä voi oppia paljon paikallisesta kulttuurista. Kaikessa tekemisessä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että Costa Rica ei ole saman turvallisuustason maa kuin mihin Suomessa on saattanut tottua. San Josén keskustassa on hyvä pitää esimerkiksi laukusta kiinni ja tarkkailla ympäristöä. Järki siis aina mukana minne meneekin.

Venla Salomaa

Opiskelu ja opetus

Orientaatiopäivänä annetaan hyvä neuvo: älä ota liikaa kursseja! Vaikka tarjolla on kymmeniä mielenkiintoiselta kuulostavaa kurssia, niin kannattaa malta mielensä eikä ottaa liian montaa. Minimivaatimus kursseista taitaa olla 12 creditos (Helsingin yliopistolla vastaa 24 opintopistettä kandikursseissa) ja suositeltu maksimi on 15 creditos. Itse valitsin neljä kurssia, joista tuli yhteensä 14 creditos. Koin sen olevan hyvä määrä, vaikka vähemmälläkin olisin pärjännyt. Hyvä kurssimäärä on kolmesta neljään, sillä pakollisia palautuksia ja luettavaa jokaiselle kurssille tuli välillä aikamoista tahtia. Tarkennukseksi voin sanoa, että ne kurssit, mitä opiskelijaa pyydetään valitsemaan hakemusvaiheessa, eivät ole sitovia. On siis mahdollista valita, vaikka aivan eri kurssit kuin mitä hakuvaiheen papereihin on merkitty. Tämän lisäksi vaihtareille annetaan myös ns. testiviikko eli ensimmäisen viikon voi käydä testaamassa valitsemia kursseja ja sitten on vielä mahdollisuus vaihtaa tai pudottaa jotakin pois. Tästäkin saa hyvän ohjeistuksen orientaatiopäivänä!

Itse maantieteilijänä voin antaa vahvat suositukset maantieteen kursseille, sillä sikäläiset mantsalaiset ovat yleisesti kuvailtuna leppoisia, avoimia ja kiinnostuneita ulkomaalaisista vaihtareista. Plussana sanottakoot vielä, että melkein kaikkiin mantsan kursseihin sisältyy myös vähintään yksi kurssin teemaan sopiva retki, joka on kustannuksiltaan edullinen ja määränpäänä on usein sellainen kohde, mihin ei normaalina turistina edes pääsisi tai ainakaan keksisi lähteä.

Valitettavaa, mutta totta on tietenkin laatuerot kurssien välillä. Itse arvioin, että 2/4 valitsemistani kursseista olivat erinomaisia, yksi hyvä ja yksi tyydyttävä/huono. Huonot kokemukset voi koittaa välttää muun muassa kyselemällä muilta opiskelijoilta ja opiskelijatuutoreilta niistä kursseista ja opettajista, joita on miettinyt valita. Minun huono opettajakokemukseni oli kurssi, jolla opettaja vain istui/torkahteli kaikki tunnit sillä aikaa, kun opiskelijat esitysten muodossa opettivat muulle luokalle kurssin teemasisältöjä. Erinomaisilla kursseilla opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia ja kurssien sisältö oli monipuolista ja mielenkiintoista.

Espanjaksi opiskeleminen ottaa hetken aikansa, mutta kyllä siihen pystyy! Hyvät arvosanatkin ovat mahdollisia, vaikka opinnot kotiutetaankin Helsingin yliopistolle hyväksytty-hylätty-asteikolla. Kokeissa voi mahdollisesti pitää sanakirjaa mukana tai pyytää opettajaa selittämään, mitä jollakin tehtävällä meinataan. Eli ihan reilu meininkikin, tosin tämäkin riippuu opettajasta ja oppiaineesta.

Muita vinkkiviitosia Costa Rican vaihtareille ja sitä harkitseville:

Viimeinen neuvoni on tämä: opiskele tarpeeksi, mutta ennen kaikkea näe, koe ja NAUTI! Costa Rica on upea maa, josta saa helposti paljon irti. Bussilla on melko helppo päästä parhaisiin kohteisiin ja autonvuokrauskaan ei ole kallista, jos on monta matkaajaa. Tulivuoria, auringonlaskuja, sademetsiä, upeita rantoja, vuoria, snorklauskohteita, vesiputouksia, surffausta, kuumia lähteitä ja äärimmäisen suuri biodiversiteetti ylipäänsä. Uskalla siis lähteä kokemaan myös San Josen ulkopuolinen Costa Rica! Matkaaminen on erittäin hyvä vastapaino välillä raskaalle opiskelulle.

Venla Salomaa

Vaihtokertomus, National University of Singapore, Singapore, kevät 2019

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Halusin Singaporeen nuoresta lähtien, joten vuosien aikana olin kerennyt tutustumaan maahan jo jonkin verran. Kuitenkin taustatyö juuri ennen lähtöä oli hyödyllistä. Tutustuin kulttuuriin ja politiikkaan sekä alueen tilanteeseen eri medioiden kautta, some oli hyvässä käytössä.

Singapore on jännittävä valtio, ainakin omasta mielestäni. Niin kehittynyt, murroksessa, kehittymässä. Täynnä tapahtumia ja ihmisiä. Toisten mielestä Singapore oli tylsä, mutta se on jokaisen itse koettavana ja päätettävänä. Singapore on mielestäni mielenkiintoinen sekoitus länttä ja itää.

Yliopisto

Haku vaihtoon oli NUS:n puolesta mielestäni myöhään, syyskuussa. Tee hakemus huolella ja hyvissä ajoin. Lue ohjeet, niitä on paljon. Apua täyttämiseen saa myös NUS:ltä, jos ongelmia tai kysyttävää ilmenee. Itse laitoin useamman kysymyksen, etenkin liittyen kielikursseihin. Vaihtareille tarjolla olevat kurssit julkaistaan n. kuukausi/ kaksi viikkoa ennen hakuajan alkua. Vaihto-opintojen suunnittelemiseen kannattaa käyttää aikaa. NUS:n käytäntö on se, että päällekkäin meneviä kursseja ei voi olla, tämä pätee niin luentoihin kuin tentteihin. Rakensin monta erilaista mallilukujärjestystä löytääkseni ajat kursseilleni.

Haun sulkeutumisesta n. kuukausi puolitoista tuli ilmoitus vaihtariksi pääsystä. Tästä viikkoa myöhemmin alkoi asuntolapaikka haku, jonka tulos puolestaan julkaistiin joulukuun alkupuolella. Tämä on omiaan lisäämään stressiä vaihdosta. HY:n opiskelijoista en ole kuitenkaan kuullut kenenkään jääneen ilman asuntoa NUS:ssä.

NUS tarjoaa hyvät ja selkeät ohjeet hyväksymisen yhteydessä ja myöhemminkin, esimerkiksi liittyen asuntolaan saapumiseen. NUS:n ohjesääntönä on se, että jos kysytyn kysymyksen vastaus löytyy ohjeista niin lähetettyyn kyselysähköpostiin ei vastata. Ohjeet tulikin luettua erityisen huolellisesti.

Asuntolapaikka

Hyväksymisen yhteydessä kerrottiin, koska asuntolapaikoja voi hakea. Hakuaikoja oli kaksi, joista jälkimmäinen oli täydennyshaku. Asuntohaku tulee myöhään, ja asuntolapaikka selviää noin kuukautta ennen lähtöä. HY:n opiskelijat ovat aina ennen saaneet asuntolapaikan niin halutessaan. Saamani asuntola oli suomalaisen soluasunnon kaltainen, mukava ja siisti. Jaoin sen kolmen muun vaihtarin kanssa. Varaudu siihen, että asuntolamaksu pitää maksaa jo asuntolapaikan hyväksymisen yhteydessä ennen kun HY:n apuraha tulee.

Opiskelijaviisumi

Yliopisto lähetti ohjeet viisumin hakua varten. Hakemuksen hyväksyminen sujui nopeasti. Alustava hyväksymiskirje (IPA-letter) piti ottaa matkalle mukaan ja näyttää Singaporeen saapuessa viranomaisille. Myöhemmin yliopiston järjestämässä byrokratiapäivässä hoidettiin viisumihakemusloppuun. Tästä noin viikkoa myöhemmin sain vihreän opiskelija viisumini koristamaan lompakkoani. Kortti toimii henkilötodistuksesta Singaporesta, ja sitä tuli näytettyä niin baarin ovella kuin sairaalassa tapaturman yhteydessä. Passini jätin hyvällä omalla tunnolla asuntolaan.

Matkavakuutus

Matkavakuutus on ehdoton, siitä ei kannata edes kiistellä. Matkalla sattuu ja tapahtuu, ja matkavakuutus luo turvaa. Matkavakuutuksia on useamman laisia, mutta omani oli ihan perus matkavakuutus, johon sitten vain lisättiin aikaa niin, että matkavakuutus oli kauemmin voimassa. Tämä mahdollisti matkustamisen levollisin mielin.

Lähtiessäni kotoa kohti lentokenttää tarkistin varmaan kymmenen kertaa, että passini oli mukana. Odotin innolla leimojen keruuta passiini.

Rokotukset

Ota selvää, mitä rokotteita alueelle suositellaan, ja harkitse vakavasti rokotteiden ottamista. Tee matkustussuunnitelma, ja ota selvää tarvitsetko malarialääkityksen matkallesi. Jos tarvitset, harkitse lääkkeiden ostamista jo Suomesta.

Suomen viranomaiset

Tee tarvittavat ilmoitukset mm. Kelaan ja Maistraattiin. Tee myös matkustusilmoitus Singaporeen, jotta lähetystö osaa olla sinuun yhteydessä katastrofin tai vaaratilanteen yhteydessä ja auttaa sinua varmistamaan turvallisuutesi.

Kuluja tulee jo ennen vaihtoon lähtöä ja apurahan saamista! Varaudu siihen!

Vaihdossa

Opinnot

Opintoihin panostetaan Singaporessa ja koulutusta arvostetaan. Tämä kävi hyvin ilmi jo matkalla Changilta NUS:lle, kun taksikuskini piti puheen koulutuksen merkityksestä. ”Study now, you have time to holiday later.”

Opintojen suunnittelu kannattaa tehdä jo Suomessa, kuten kirjoitin aiemmin. Se, että tiesin, mitkä kurssit haluan, helpotti mieltä ja kursseille hakemista. Hakuvaiheessa kun saa vain listattua 10 kurssia, jotka haluaa, ja niistä 3-5 saa alustaviksi kursseiksi, ja vasta lukukauden alettua valintoja voi yrittää muuttaa. Suunnittelemisen tärkeys siis korostui.

Kurssit kannattaa suunnitella hyvin. 4 MC kurssi tarkoittaa lähes poikkeuksetta 10h työtä viikossa pitäen sisällään lukemiset, tutoriaalit ja luennot. Maksimi MC määrä eli opintopistemäärä, jonka sai tehdä oli 20MC eli 5 kpl 4 MC:n kurssia. Minimi oli 12 MC. Tämä 12MC on myös ehtona sille, että opiskelijaviisumin saa. Aikaa voi kursseihin käyttää vähemmänkin kuin tuon 10h/vko niin halutessaan ja silti oppia ja ymmärtää.

Alussa minulla oli 5 kurssia, mutta saadessani kuorokurssin (kyllä sain kuorossa laulamisesta noppia 😀 ) jouduin luopumaan yhdestä kurssista, jotta maksimikurssien määrä ei ylity. HY:stä poiketen kurssille osallistumisen tai kesken jättämisen lisäksi on auditointivaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tentteihin tai muihin arvioitaviin suorituksiin tarvitse osallistua, mutta on oikeus osallistua luennoille ja pääsy materiaaleihin, jotka kurssilla on.

Opinnot siis koostuivat luennoista, lukemisista ja tutoriaaleista. Tutoriaali on pienryhmässä tapahtuva tapaaminen (siis n. 20 hlö eikä koko 200 hlö kurssilta). Meillä tutoriaaleja on kutsuttu harjoitusryhmiksi tai seminaareiksi. Opettajasta riippuen tilaisuus on joko keskusteleva tai esim. tuloksia ja kysymyksiä läpikäyvä.

Lukemista tuli kursseillani paljon, 2-4 pakollista artikkelia viikossa ja siihen päälle vapaaehtoisia 4-6, mutta onneksi vapaaehtoiset ovat vapaaehtoisia. Aikaa kursseihin saa kulumaan, mutta kannattaa muistaa myös lähteä kampukselta, ja Singaporesta katsomaan maailmaa. Tämä siis kokemukseni mantsan kursseista tasolla 3000 ja 2000.

Työmäärä vaihtelee kursseittain, kuten Suomessakin. Nimellisiä työmääriä ei kannata kauhistua, vaan lähteä reippaasti kokeilemaan, ja tarvittaessa luopua kurssin arvostelusta, jos siltä tuntuu. Vaihto on kokeilemista! Kurssikoodit kertovat sen, kuinka haastava kurssi on. Taso 1000 on yleensä ensimmäisen vuoden kurssi, 2000 toisen jne. mutta toisinaan tasot ovat kovempia kursseilla kuin koodit antavat ymmärtää. Mutta hei, kokeilemaan sitä vaihtoon mennään, ja oppimaan!

Gaussin käyrällä pelotellaan, ja onhan se pelottava. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että parhaita arvosanoja on vaikeaa saada, ja samoin reputtaminen on vaikeaa. Singaporessa ranking koetaan tärkeäksi, ja siksi Gaussin käyräkin käytössä. Erilaista kuin HY:ssä? Todellakin.

Yleisesti ottaen kurssit ovat selkeästi tehtyjä, luennoitsijat hyviä ja asiansa osaavia. Tykkäsin kursseistani paljon, vaikka välillä etenkin ryhmätöiden kanssa meinasivat palaa hermot.

Opiskelijaelämä

Orientaatioviikolla heti lukukauden alussa oli ohjelmaa vaihtareille shoppailureissusta kampuskierrokseen, opiskelijakortin saamisesta ja aktivoinnista opiskelijaviisumin hakemiseen saakka. Muitakin tapahtumia oli. Valitettavasti vaihtareille tarkoitetut tapahtumat jäivät oikeastaan siihen. Siksi päätinkin ja päädyinkin liittymään opiskelijajärjestöön, nyrkkeilykerhoon.

Singaporelainen opiskelijaelämä on erilaista suomalaiseen verrattuna. Opiskelijajärjestöjä on mutta toiminta on pienempää kuin Suomessa. Kommunikointi tapahtumista toimi pitkälti WhatsAppin ja Telegramin välityksellä, eikä Facebookin, mihin Suomessa on tottunut. Opiskelijajärjestöjä löytyy ja niihin kannattaa lähteä mukaan! Löytyy niin kuoroa, kamppailulajeja, tennistä, ympäristöasioiden ajamista kuin yhteiskuntaa kehittäviä järjestöjä. Etsi omasi! Huomioitavaa: NUS:n kampus on alkoholiton, ja tämä ohjaa myös opiskelijatapahtumia.

Käytännön vinkit arjen tueksi

-pankkitiliä ei ole välttämätöntä avata mutta paikallisten maksusovellusten käyttöä varten lähes pakollista.

-käteinen on yhä kingi, etenkin jos paikallista paikkatiliä ei ole ja sähköinen maksaminen ei onnistu. Rahaa saa helposti nostettua automaatista esim. kampuksella, kaupoissa ja MRT asemilla.

-kannattaa hankkia mahdollisimman pian pre-paid liittymä.

-wifi verkko on melko hyvä, ja asuntoloissa ja kampuksella on yliopiston langaton verkko käytössä

-Metro eli MRT on sujuva samoin bussit. Anna tilaa muille matkustajille ja luovuta paikkasi vanhemmille ihmisille ja pienille lapsille/ heidän perheilleen. Huomaavaisuus on aina in.

-hanki MRT kortti, joka käy myös busseissa. Näytä kortti sisään tullessa ja poistuessasi bussista ja metrosta.

-Singaporessa on käytössä useita sovelluksia, joiden avulla saa alennuksia. Kannattaa tsekata Fave, Grab, GrabFood, FoodPanda jne.

-Grab eli paikallinen Uber on kätevä, mutta toisinaan taksi tulee halvemmaksi. Lisäksi Gojek (Indonesiasta alun perin oleva Uber) on käytössä

-kunnioita ihmisiä, heidän arvojaan ja uskontoaan.

-Paikallisten kanssa tutustuminen onnistuu helposti kursseilla. Tee parhaasi, ja tee aloite!

-hawker-center:ien ruoka on ihanaa! Kannattaa etsiä parhaat, ja kokeilla rohkeasti hyviä ruokia niin 10 dollarin waguy-liha annoksista 4 dollarin xiao long bao:hon.

-muista auringolta suojautuminen!

 

sopeutuminen

Anna itsellesi aikaa. Singapore vaikuttaa aluksi melko länsimaiselta, mutta vähä vähältä eroja löytyy. Valtio on hyvin järjestelmällinen ja asiat sujuvat ja hoituvat. Tämä helpottaa Singaporeen sopeutumisessa. Apua saa sitä pyytäessä niin yliopistolla kuin muutenkin. Ainakaan NUS ei tarjonnut vaihtotuutoreita vaihtareille, jolta olisi voinut kysyä asioita, mutta paikalliset opiskelijat mielellään auttavat, kunhan heiltä apua pyytää. Faculty of Arts and Social Sciences tarjosi Host-ohjelman, jossa sai Singaporelaisen yhteyshenkilön, joka auttoi Singaporessa toimimisessa, esimerksi tietokoneen hajotessa uuden hankkimisessa/korjauttamisessa jne.

Vaihdon alussa tutustuin moniin ihmisiin, osan näkee vain kerran mutta toisia useammin. Alussa tutustuminen vaatii paljon energiaa, mutta se on sen väärti. Ystäviä sain muutenkin matkan varrelta, osan vasta ihan viime metreiltä.

Singapore on monietninen ja -kulttuurinen ja ylpeä siitä. Englannin lisäksi mandariinikiina, malay ja tamil ovat virallisia kieliä. Singlish onkin sitten oma juttunsa, mutta standardi englanti on myös käytössä. Singlish aksenttiin tutustumisen ja totuttelemisen aloitin Suomessa katsomalla Youtubesta videoita, ja tätä voin suositella kaikille vaihtoon lähteville.

Singapore on hyvin turvallinen maa, mutta sen ympärillä turvallisuustilanne vaihtelee. Tämän vuoksi terrorismiin varaudutaan myös Singaporessa, ja se näkyy erilaisina turvallisuuskampanjoina.

Hintatasoltaan Singapore on hieman halvempi kuin Suomi monilta osin. Ruoka on huomattavasti halvempaa! Ruoan ostaminen valmiina tulee lähes poikkeuksetta halvemmaksi kuin ruoan valmistaminen itse.

Ihmisten kanssa sukset voivat mennä ristiin, ja huomasin avoimuuden ja valmiuden kuunnella korostuvan.

 

Sairastuessasi:

Yliopiston klinikka: vastaa meidän YTHS. NUS:llä klinikalle vain käveltiin sisään ja tiskillä kerrottiin ongelma ja sitten odotettiin n. tunti lääkäriin. Klinikalla käynti halpaa. Lisäksi lääkkeet saa mukaansa klinikalta.

Isommat ongelmat: kysy vakuutusyhtiöltäsi, mitkä ovat ne sairaalat, joiden kanssa heillä on laskutussopimus. Varaudu kuitenkin maksamaan laskusi ensin itse. Onnistuin nyrjäyttämään nilkkani, ja jouduin käymään sairaalassa. Kävin yliopiston sairaalassa, ja maksusopimusta ei ollut. Maksoin ensin itse ja hain sitten korvaukset. Muut vaihtarit ovat kokeneet vielä isompia ongelmia katkenneista luista dengue-kuumeeseen.

Mitä jokaisen Singaporeen lähtijän on hyvä tietää?

Valtio on monikulttuurinen ja ylpeä siitä. Kunnioita kaikkia etnisestä taustasta, uskonnosta, kulttuurista jne riippumatta. Matkustaessa muista ottaa selville, mikä on sovelias tapa pukeutua kohdemaassa, ja miten ulkomaalaisiin suhtaudutaan. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Kaakkois-Aasiassa on kovat tuomiot (huomattavasti kovemmat kuin Suomessa) useasta rikoksesta, huumeiden hallussapidosta ja maahantuonnista voi seurata kuolemantuomio. Singapore on järjestelmällinen ja sääntöorientoitunut valtio, ja asiat toimivat, vaikka eri tavalla kuin Suomessa.

 

Vaihtokertomus, University of Copenhagen, kevät 2018

 Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Puoli vuotta ennen vaihtoa

Kesällä 2017 tajusin, että seuraavana keväänä olisi opintojeni kannalta oivallinen aika lähteä vaihtoon. Olin haaveillut lähtemisestä jo lukiosta asti ja tiesin, että lähteminen ei loppujen lopuksi vaadi ihmetekoja. Tärkeintä on, että päättää lähtevänsä, ottaa selvää asioista ja hoitaa eteen tulevia tehtäviä sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Otin aluksi yhteyttä oman tiedekuntani vaihto-opintovastaavaan ja lueskelin yliopiston sivuilta millaisia mahdollisuuksia syksyn täydennyshaussa ehkä olisi tarjolla. Tutustuin eri yliopistojen ja vaihto-ohjelmien tarjontaan ja lopulta päädyin hakemaan Nordplus -ohjelman kautta Kööpenhaminan yliopistoon Tanskaan. Mietin melko pitkään haluanko hakea mieluummin Huippuvuorille tai Grönlantiin Kööpenhaminan sijaan. Huippuvuorilla ja Grönlannissa minua kiinnosti ennen kaikkea arktinen ja ainutlaatuinen luonto. Kööpenhaminassa puoleensa veti taas mielenkiintoinen kurssivalikoima poikkitieteellisiä ilmastonmuutoksen liittyviä kursseja. Viimeistelin LuK -tutkintoni syksyn 2017 aikana kirjoittaen kandidaatin tutkielmani liittyen kasvihuoneilmiöön ja samalla päätin, että haen Kööpenhaminaan mielenkiintoisen kurssivalikoima vuoksi.

Hakuprosessi oli yksinkertainen ja sujui lähestulkoon ongelmitta, mikä johtui pitkälti siitä, että olin matkalla toiseen Pohjoismaahan. Hakuvaiheeseen liittyi kyllä paljon jännitystä ja pientä stressiä, koska mistään ei voinut olla täysin varma ennen kuin vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin. Kööpenhaminan yliopiston nettisivuilla oli tarjolla kattava kurssikatalogi, jonka avulla oli kätevä tehdä alustava kurssisuunnitelma. Halusin osallistua myös pre-periodin kielikurssille, josta oli yliopiston sivuilla hieman ristiriitaista tietoa sen suhteen saako pohjoismaalainen osallistua kurssille. Päädyin lopulta kysymään asiaa sähköpostiste suoraan kyseisestä tiedekunnasta, josta vastattiin, että tervetuloakurssille!

Asuminen

Kun hyväksymiskirje saapui, ryhdyin nopeasti metsästämään asuntoa, sillä Kööpenhaminassa edulliset vuokra-asunnot ovat todella kiven alla. Olen asunut koko opiskeluaikani solussa, joten minulle oli saman tien selvää, että hakisin soluasuntoa myös Kööpenhaminasta. Kööpenhaminan yliopiston alla toimii Housingfoundation, jonka kautta vaihtarina asunnon saaminen osoittautui erittäin käteväksi. Tietenkin hinnat ovat hieman vapaita markkinoita korkeammat, mutta soluasuntoja voi saada melko huokeaan 400-600e/kk hintaan.

Vinkki: Jos päädyt varaamaan asunnon Housingfoundationin kautta suosittelen, että tutstut tarjolla oleviin vaihtoehtoihin etukäteen. Kannattaa tehdä hyvät muistiinpanot siitä, mikä on oma prioriteettilista, jolloin itse varaustilanteessa pystyt toimimaan ripeästi.

Soluasumiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa. Nautin itse siististä kodista, jossa jokainen hoitaa kotitöitä vuorollaan, minulla on säännöllinen unirytmi, enkä erityisemmin nauti kotibileistä. Köpiskevään aikana tein muutaman kerran kiukuspäissäni tehosiivouksen yhteistiloissa, mutta opin silti sietämään sotkua paremmin kuin ennen. Ostin traktorikuulokkeet ja korvatulpat niiden alle, jotta sain nukuttua, kun kämppikseni bilettivät yömyöhään. Opin siis selviytymään soluelämän negatiivisten puolien kanssa, mutta ennen kaikkea nautin täysin rinnoin positiivisista puolista, kuten tavallisista arkipäivistä kokkaillessamme, katsoessamme telkkaria ja vaihtaessamme päivän kuulumisia, niin  iloja kuin surujakin ihanien kämppisteni kanssa.

Lähes kaikki HF:n asunnoissa asuvat ovat vaihtareita ja niin myös kämppikseni, joiden kanssa törmäsimme siis hyvin samankaltaisiin tilanteisiin kevään aikana ja vinkkejä tuli vaihdettua monen asian suhteen. HF:n taloilla on fb-ryhmiä, johon kannattaa liittyä etukäteen. Ryhmissä jaetaan kaikenlaista tietoa, josta saattaa olla hyötyä.

Asuin siis Ørestadissa sijaitsevassa Signalhusetissa neljän hengen sekasolussa, jossa oli kaksi vessaa ja suihkua, sekä tilava yhteistila keittiöllä ja olohuoneella. Oman huoneen varustukseen kuului peruskalustus. Asunnolta oli matkaa eteläkampukselle, jossa ensimmäisen kuukauden kielikurssi järjestettiin, noin neljä kilometriä. Pohjoiskampukselle ja Fredriksbergin kampuksille matkaa kertyi enemmän, noin 6-10km. Kaikki matkat oli kuitenkin erittäin helppo kulkea pyörällä tai tarvittaessa myös julkisilla.

Ørestad sijaitsee siis samalla Amagerin saarella, kuin Kastrupin lentokenttäkin. Alueelle rakennetaan paljon, mutta sieltä löytyy myös kaksi isoa ulkoilualuetta, joissa on mahdollisuus juosta tai pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Puistoissa on paljon levähdyspaikkoja, joissa voi retkeillessä pysähtyä syömään eväitä. Itse halusin siis asua kauempana kaupungin vilinästä ja lähellä hiekkapolkuja, joita Ørestad mielestäni tarjosi hyvin.

Vinkki: Asunnon loppusiivouksen kanssa kannattaa olla tarkka ja kuvata tarkasti koko asunto muuttaessaan pois. Siivosin ja puunasin itse paikat perusteellisesti ennen lähtöäni, mutta sain silti 50e lisälaskun ja perusteluna oli kuva muun muassa pistorasian listasta, jossa ilmeisesti oli pölyä, jota ei kyllä kuvasta pystynyt erottamaan paljain silmin. Samaisen 50e lisämaksun sai jokainen ystäväni, joka asui HF:llä.

Muita käytännön järjestelyjä

Ennen lähtöä laajensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihtoaikani ja tarkistin miten puhelinliittymäni ja pankki/luottokorttini toimivat Tanskassa. Mitään erityisiä järjestelyjä en joutunut lopulta tekemään, sillä Soneran liittymäni toimi samalla hinnalla myös Tanskassa ja pankkikortin käytöstä tulleet lisämaksut olivat erittäin pieniä. Kööpenhaminassa pärjäsi pääasiassa pelkällä visa electronilla.

Ensimmäisillä viikoilla kävimme hakemassa opiskelijakorttimme yliopiston toimistolta ja osa vaihtareista teki henkilökorttihakemuksia. Itse en hakenut henkilökorttia, sillä pohjoismaalaisena olin oikeutettu opiskelemaan Tanskassa puoli vuotta, suomalaisella henkilöllisyystodistuksella.

Saapuminen ja ensimmäinen kuukausi

Jätin lentolippujen hankkimisen aivan viime tinkaan, mutta löysin vielä kaksi viikkoa ennen lähtöä halvan nuorisolipun SASilta, jolla lensin Helsingistä Kastrupiin. Kööpenhaminaan löytyy yleensä muutamalla kympillä lentoja niin Norwegianilta, SASilta kuin Finnairiltakin.

Olin varmistanut etukäteen, että asuntotoimisto, josta saan avaimet, oli auki, kun saavuin paikalle. Minulla oli varmuuden vuoksi mukana kaikki mahdolliset paperit, hyväksymiskirjeet ja vuokravakuuden kuitit, mutta lopulta sain avaimen pelkkää henkilöllisyystodistusta näyttämällä. HF:llä oli ilmeisesti myös mahdollista valtuutta joku muu noutamaan avain. Avaimen luovutuksen jälkeen sain lyhyen esittelykierroksen pyykkituvasta ja kierrätyssysteemeistä. Signalhusetissa oli ilmainen 24/7 pyykkitupa, joka osoittautui todella hyödylliseksi!

Ensitöikseni kävin ostamassa petivaatteet tien toisella puolella olevasta Field’sin kauppakeskuksesta. Ensimmäinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin ymmärtää vasta paikan päällä, että olin todella muuttanut yksin ulkomaille. Olin ilmoittautunu yliopiston tarjoamaan mentorointiohjelmaan ja ensimmäisinä päivinä mentorini tarjosi apuaan lentokentälle ja kutsui mukaan illanviettoon. Olin kuitenkin ensimmäiset päivät flunssassa, joten jätin illanvietot väliin ja lentokentältäkin lupasin selviytyä omin avuin. Kannattaa kuitenkin hyödyntää nämä mahdollisuudet, jos vain suinkin haluat!

Tammikuussa kämppiksinäni asui vielä syyslukukauden vaihtareita, jotka palasivat lomiltaan vasta tammikuun puolivälin paikkeilla eli reilu viikko jälkeeni. Sain siis sulatella rauhassa uutta elämäntilannetta ja nauttia hiljaisuudesta. Virallinen kevätlukukausi alkoi vasta helmikuussa, jolloin myös uudet kämppikset muuttivat asuntoon.

Vinkki: tammikuussa järjestettävä intensiivikielikurssi oli mukava aloitus vaihdolle, joten suosittelen osallistumaan kurssille. Kielikurssin lomassa ehtii hyvin tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiin ja löytämään uusia ystäviä.

Opiskelu

Tammikuussa osallistuin siis tanskan kielen kurssille, jota kesti neljä viikkoa maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. Opettajamme painotti opetuksessa puhumista, joka on tanskan kielessä kaikkein haastavinta ruotsia jonkin verran osaavalle. Pidin siis opetuksesta ja tunsin oppivani tehokkaasti. Lopulta kielikurssilta löytämistäni kavereista tuli myös koko vaihtoaikani läheisimmät ystävät. Kurssin lopuksi oli kaksi koetta, suullinen ja kirjallinen, jotka molemmat oli läpäistävä. Olin tehnyt koko kurssin ajan tunnollisesti kotitehtäviä ja kirjallinen koe oli oikein simppeli. Suulliseen kokeeseen harjoittelimme paljon oppitunneilla ja sekin tuli läpäistyä lopulta erinomaisin arvosanoin. Näitä ei siis ollut syytä jännittää.

Virallinen kevätlukukausi kesti helmikuun alusta kesäkuun loppuun. Kevätlukukauden kurssivalinnat oli mahdollista tehdä vasta tammikuussa eli olin itse jo vaihtokohteessa, kun sain lopullisen varmistuksen siitä, pääsenkö haluamilleni kursseille. Lopulta kaikki kurssi-ilmoittautumiset sujuivat suunnitelmien mukaisesti.

Opiskelu oli mielestäni melko samantyyppistä kuin Suomessa. Opiskelin siis maisterikursseja, joilla osallistujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Jokaisella kurssilla oli ryhmä- tai projektityö, jota yleensä tehtiin ahkerasti jo usein aamusta alkaen, mutta ei iltamyöhään. Opiskelijoilla oli harrastuksia ja iltatöitä, joten kouluhommat hoidettiin pois alta päiväsaikaan. Eteläkampuksen opiskelutilat olivat oma suosikkini viihtyisyytensä takia.

Kahdella kurssilla oli suullinen koe, joka toimi siis seuraavasti: opiskelijalle arvottiin jokin kurssin aihealueeseen liittyvä aihe (moniste, jossa oli otsikko, kuva ja joitain tarkentavia kysymyksiä) Tämän jälkeen oli 20min aikaa valmistella esitystä/vastauksia kysymykseen, jonka jälkeen oli 20min keskustelu aiheesta luennoitsijan ja sensorin kanssa. Elämäni ensimmäinen suullinen koe jännitti todella paljon, mutta lopulta yllätyin siitä, miten mukava “tenttitilaisuus” lopulta oli. Tunnelma oli kannustava ja arviointi mielestäni löysähkö.

Yhdellä kurssilla oli kirjallinen koe, joka suoritettiin tietokoneella. Kaikki materiaali oli sallittua ottaa mukaan tenttiin omaa tietokonetta lukuunottamatta. Tätä tenttiä en pahemmin panikoinut, mutta se osoittautui lopulta melko haastavaksi ja arvostelukin vaativaksi. Kaiken kaikkiaan luenntoisijat tekivät parhaansa valmentaakseen opiskelijat hyvin tenttitilaisuuksiin.

Kevätlukukaudella oli pitkä pääsisäisloma, sekä muutamia kansallisia vapaapäiviä. Vapaapäivistä tiedotettiin hyvin yliopiston nettisivuilla, joten erilaisten reissujen suunnittelu onnistui helposti etukäteen. Lomailin itse muun muassa Norjassa Erasmus -ohjelman järjestämällä matkalla.

Vinkki: Kannattaa selvittää etukäteen milloin viimeisen periodin mahdolliset tentit järjestetään ja luennot lopetetaan. Toisilla luennoitsijoilla oli tapana lopettaa luennot jo muutamaa viikkoa ennen tenttejä.

 Syö pullaa, pyöräile ja ihastele arkkitehtuuria – vinkkejä Kööpenhaminaan lähtevälle

Kannattaa miettiä pyörän hankintaa jo etukäteen ja tutustua erilaisiin vuokraus- ja ostomahdollisuuksiin. Itse ostin ensimmäisen pyörän facebook -ryhmän kautta toiselta vaihtarilta, mutta lopulta pyörä osoittautui todella huonokuntoiseksi, vaikka olin mielestäni syynännyt sen hyvin koeajolla. Lopulta vuokrasin kaupunkipyörän Copehagen bicyclestä samalla hinnalla, jonka olin maksanut ostamastani pyörästä. Vuokrahintaan sisältyi kaikki tarvittava huolto, jos ongelmia olisi tullut. Oman kokemukseni perusteella siis suosittelisin vuokraamaan pyörän “täyshoidolla”.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan pyörän mahdollisimman pian muutettuasi, sillä kaupungin oppii tuntemaan parhaiten satulan päältä. Suosittelen pyörän hankkimista siinäkin tapauksessa, ettet ole tottunut pyöräilemään kaupungissa, koska Tanskassa pyöräilyn opettelu on erittäin helppoa ja turvallista. Suosittelen kaikille kypärän käyttöä ja käsimerkkien opettelemista.

Vaikka kulkisitkin pyörällä kannattaa silti hankkia Rejsekort eli Köpiksen matkakortti, jolla pääsee käyttämään julkisia myös kaupungin ulkopuolella. Kortti on kuitenkin muistettava leimata niin  kyytiin mennessä että poisjäädessä. Itselläni oli käytössä ystävältäni saatu haltijakohtainen kortti, jonka hinta oli sama kuin yksityisenkin kortin.

Kannattaa muuten pitää mielessä, että Tanskassa suurin osa ravintoloista ja päivittäistavarakaupoista on kiinni pyhäpäivisin, joten on syytä pitää huoli, ettei jääkaappi ole tyhjä pyhäpäivänä. Jos kuitenkin käy kuten itselleni ja asia pääsee unohtumaan, jotkin Netto -ketjun ruokakaupat saattavat olla auki, jossain päin kaupunkia.

Keskiviikkoisin on Onsdags snegl -päivä eli leipomoista ja esimerkiksi Bilkasta voi silloin ostaa jättimäisiä ja herkullisia kanelikierrepullia!

Vaihtokertomus, Universität Bern, kevät 2017

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Olin suunnitellut vaihtoon lähtöä käytännössä koko opiskeluaikani, ja kun kandiopintoni lähestyivät loppuaan, tuntui aika otolliselta vaihdolle. Sveitsi ja Bernin yliopisto valikoituivat kohteksi ennemmin käytännöllisyytensä puolesta, sillä tiesin haluavani matkustaa paljon Euroopassa vaihtoni aikana ja yhteydet Bernistä muualle olivat erinomaiset. Lisäksi päätökseeni vaikuttivat hyvät suositukset aiemmilta maantieteen opiskelijoilta sekä itselleni soveltuva kurssitarjonta.

Ennen lähtöä

Sain tiedon vaihtohakemukseni hyväksymisestä varsin hyvissä ajoin, muistaakseni jo lokakuussa 2016. Syksyn mittaan sain Bernin yliopistolta varsin kattavia infopaketteja opiskelusta Bernissä sekä erilaisista käytännön asioista. Yliopiston vaihtovastaava vastaili myös nopeasti ja kattavasti kysymyksiin, kun sellaisia tuli. Mitään kovin ihmeellistä paperisotaakaan en päässyt kokemaan, sillä kaikki hoidettiin sähköisesti ja ohjeet erilaisten dokumenttien täyttämiseen olivat selkeät.

Saapuminen

Saavuin Berniin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, sillä halusin tutustua rauhassa uuteen kaupunkiin ja maahan. Ensimmäisinä päivinä kävin yliopiston vaihtopalveluissa, jossa minulle annettiin opiskelijakortti ja tervetulopakkaus. Olin kuullut jonkinasteisia kauhutarinoita maahan saapumisen byrokratiasta vaihtoon lähdettäessä, mutta Sveitsi, tai ainakin Bern, osoittautui tässä ilahduttavaksi poikkeukseksi. Vaihtopalveluille ilmoittautumisen yhteydessä annoin yliopistolle oleskelulupahakemukseni, jonka he toimittivat eteenpäin Bernin maahanmuuttoviranomaisille. Kun lupa parin viikon päästä myönnettiin, sain sähköpostilla ilmoituksen siitä, sekä ohjeet sen noutamiseksi. Jonotusaika virastossa oli pyöreät nolla minuuttia.

Orientaatioviikko Bernissä alkoi tiistaina ennen kevätlukukauden alkamista. Se sisälsi infotilaisuuksia opiskelusta sekä kampuskierroksen ja päiväretken läheiseen Neuchâtelin kaupunkiin. Lisäksi pääsi tietysti tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin, mikä olikin viikon ehkä tärkeintä antia.

Asuminen

Vaikka Sveitsi on kallis maa asua, osoittautui Bern tässä suhteessa hieman halvemmaksi ja helpommaksi kuin muut Sveitsin isommat kaupungit. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asuu yliopiston soluasunnoissa, pääasiassa kahdessa osoitteessa hieman kaupungin laitamilla, mutta hyvin yhteyksien päässä. Näiden vuokra on kuulemani mukaan vajaa 500 euroa, jota halvemmalla on todennäköisesti hankala löytää mitään. Vierailin muutaman vaihtokaverin luona yhdessä näistä asuntoloista, ja huolimatta hieman luotaantyöntävästä ulkokuoresta, ne näyttivät melko mukavilta ja yhteisöllisiltä taloilta. Jos siis soluasuminen kelpaa ja haluaa säästää rahaa, opiskelijakämpät ovat varmasti hyvä vaihtoehto.

Mikäli opiskelija-asunto ei houkuttele tai sitä ei satu saamaan, löytyy Bernistä yllättävän hyvin asuntoja myös yksityiseltä puolelta. Bernin yliopisto on yksi maan isoimmista, joten opiskelijoita riittää. Moni paikallinen etsii oman vaihtonsa ajaksi alivuokralaista, joten esimerkiksi sivustolta www.wgzimmer.ch löytyy usein kohtuuhintaisiakin majoitusvaihtoehtoja, joko yksiössä tai kaverikämpässä. Näissä toki on otettava huomioon yleiset riskit ja huijausyritykset, mutta maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Itse sain kalustetun huoneen kaksiosta noin 550 eurolla opiskelijalta, joka oli tekemässä harjoitteluaan toisella paikkakunnalla koko kevään ajan. Asunto osoittautui miellyttäväksi, ja vaikka se sijaitsi kaupungin laitamilla, ei yliopisto ollut pahan matkan päässä.

Opiskelu ja opetus

Näkymä yliopiston päärakennuksen pihalta

Koska kandivaiheen kurssit ovat Bernissä kaikki saksankielisiä, otin vain maisteritason englanninkielisiä kursseja. Saksaksi opiskellessa on hyvä huomioida, että vaikka periaatteessa opetus pitäisi järjestää yleissaksaksi (Hochdeutsch), voi luennoitsijan murretta olla silti hankala ymmärtää, joten saksan taito kannattaa olla vahvalla pohjalla. Kurssien valitsemista eri laitoksilta ei ainakaan Bernissä ollut rajoitettu mitenkään, mikä auttoi huomattavasti, sillä maantieteen englanninkielisiä kursseja oli melko vähän. Lisäksi osaa suunnittelemistani kursseista ei järjestetty vaihtoni aikana, joten opintosuunnitelmani muuttuivat vielä paljon pitkin syksyä. Lähes kaikki kurssit kestivät koko kevätlukukauden, mutta saattoivat siitä huolimatta olla noppamäärältään melko pieniä (noin 2-5 noppaa/kurssi). Työmäärä yksittäisellä kurssilla oli siis yleensä hieman pienempi kuin Suomessa ja aiheet rajatumpia.

Opetus on melko samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa kursseista ainakin omassa ohjelmassani oli luentokursseja, joiden lisäksi oli erilaisia seminaareja ja harjoitustyökursseja. Seminaareilla oli usein läsnäolopakko, luentokursseilla ei. Itse suoritin pari oman aineeni kurssia, pari ilmastotieteen kurssia sekä yhden englannin kielikurssin. Arvosteluasteikko kursseilla poikkesi suomalaisesta, sillä numeroita oli välillä 1-6. Näistä 4, 5 ja 6 olivat hyväksyttyjä, 1-3 puolestaan eriasteisia hylättyjä. Lisäksi niiden välisiä arvosanoja, kuten 4.5, oli mahdollista saada. Arvostelu ei vaatimustasoltaan vaikuttanut olevan sen tiukempi kuin Suomessakaan.

Opetuksen taso ja vaativuus olivat melko samankaltaisia suhteessa Helsingin yliopiston opetuksen tasoon. En kokenut kurssien olevan mitenkään turhan kuormittavia tai liian haastavia. Suurin osa kursseista oli melko hyvin järjestettyjä ja opetus mielenkiintoista, vaikka poikkeuksiakin oli. Eniten turhautti ajattelutapa, että luennoilla on pakko olla, jos haluaa kuulla olennaiset uutiset kurssilta. Tulin useamman kerran kevään aikana luentosaliin vain huomatakseni, että kurssikerta oli peruttu tai luento järjestettiinkin poikkeuksellisesti saksaksi englannin sijaan, eikä kurssin nettisivuilla, paikallisella moodle-alustalla tai sähköpostilla oltu laitettu mitään tietoa asiasta. Kannattaa siis tästäkin syystä tutustua kurssikavereihin.

Merkittävin ero opiskelussa Suomeen verrattuna tuntuivat olevan tentit. Ainakin Helsingin yliopistolla maantieteen opiskelussa painotetaan vahvasti laajempien kokonaisuuksien hallintaa, eikä tentteihin lukiessa ole melkein koskaan olennaista opetella ulkoa kurssimateriaalia tai päntätä yksityiskohtia. Bernissä tentit olivat pääasiassa lyhytkestoisempia ja kysymykset hyvinkin yksityiskohtaisia. Ääriesimerkki tästä oli ensimmäinen tenttini, jossa oli vastausaikaa puoli tuntia, ja kysymyssivuja kuusi, sisältäen monivalintatehtäviä ja lyhyitä esseitä. Tarkoitus tämän tyylisissä tenteissä ei ole, että kaikkiin kysymyksiin saa täydellisen vastauksen, vaan että kaikkiin saa vastattua edes jotain. Ei siis missään tapauksessa kannata harkita vastauksiaan liian pitkään. Bernissä on kuulemma käytössä myös suulliset tentit, vaikka omalle kohdalleni niitä ei osunut. Toisinaan ainakin syksyllä vaihdossa olleiden vaihtarien tentit on järjestetty suullisina, jos paluu kotimaahan on ollut ennen tenttiviikkoja.

Hyödyllistä tietoa

Hintataso on Sveitsissä melkein kaikilla sektoreilla hieman korkeampi kuin Suomessa. Esimerkiksi liha saattaa paikoin olla yli tuplasti kalliimpaa (kilo jauhelihaa maksaa yleensä 19 frangia), muut tuotteet noin 5 – 20 %. Sveitsissä on hieman Suomen tapaan kaksi isoa ruokakauppaa, Micros ja Coop. Näistä Coop on keskimäärin hieman kalliimpi, mutta tuotteiden välistä vaihtelua on paljon. Näiden lisäksi Sveitsistä löytyy satunnaisesti Aldeja ja Lidlejä, jotka saattavat parhaimmillaan olla merkittävästi edullisempia kuin Coop ja Migros. Näitä kannattaa siis omasta kotikaupungista etsiä, vaikka ne eivät usein sijaitsekaan kovin keskeisillä tai helposti saavutettavilla paikoilla.

Omasta mielestäni vaihdon parasta antia on laajemminkin kohdemaahan tutustuminen ja tähän Sveitsi onneksi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Varsinkin Bernistä käsin lähes kaikkialle Sveitsissä pääsee muutaman tunnin junamatkalla ja junia kulkee paljon. Vaikka junat vaikuttavat ensisilmäyksellä hintavilta, ovat ne Sveitsissä asuvalle yllättävänkin kohtuuhintaisia, jos osaa varata lippunsa ajoissa ja on valmis ostamaan alennuskortin tai kaksi. Näistä tärkeämpi on puolen hinnan kortti, joka maksaa noin 180 frangia per vuosi, ja jolla pääsee kaikkiin SBB:n juniin (eli lähes kaikkiin Sveitsin juniin muutamaa paikallislinjaa lukuun ottamatta) puoleen hintaan. Lisäksi ainakin Bernissä ja Zürichissä kortilla saa alennusta joukkoliikenteestä. Alle 26-vuotiaiden kannattaa myös harkita gleis 7 -korttia, jolla pääsee ilmaiseksi juniin klo 19 – 05. Se maksaa noin 120 frangia, mutta ainakin omalla kohdallani kortti maksoi itsensä takaisin varsin nopeasti. Näillä kahdella kortilla junamatkustaminen on Sveitsissä helppoa ja kohtuuhintaista.

Muuten Sveitsissä asuminen on varsin samankaltaista kuin Suomessakin, joten kovin järisyttävää kulttuurishokkia on tuskin turha odottaa, vaikka se varmasti henkilöstä riippuukin. Enemmän kannattaa keskittyä nauttimaan maan pienistä erityispiirteistä ja kummallisuuksista, sillä niitä riittää.

Retkiversio raclette-pannusta – paras ostokseni vaihtoaikana

 

Vaihtokertomus, University of Leeds, syksy 2017

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessini poikkesi hieman tavallisesta, sillä Leedsin yliopisto ei ole koulutusohjelmani vaihtokohde. Olin kuitenkin kuullut, että tiedekunnan muissa ohjelmissa kaikki vaihtopaikat eivät täyty ja päätin kokeilla onneani. Tiesin haluavani opiskella huippuyliopistossa englannin kielellä kandivaiheen kursseja, ja Erasmus-ohjelmassa tämä rajasi jo suurimman osan yliopistoista pois. Liikkuvuuspalvelut oli todella avulias alusta alkaen ja oli yhteydessä Leedsin yliopiston vaihtokoordinaattoriin omassa pääaineessani, ja he antoivat minulle luvan tulla ns. väärän pääaineen vaihdon kautta osallistumaan oman pääaineeni kursseille.

Leedsin yliopistolla on tuhansia kansainvälisiä opiskelijoita ja yliopiston nettisivut ovat todella selkeät ja täynnä ohjeita. Lisäksi henkilökunta on todella avuliasta ja heiltä voi aina kysyä sähköpostitse apua hakuprosessin ja opintojen aikana. Leedsin vaihtopalvelut myös lähettää paljon erittäin hyödyllisiä sähköposteja ja muistutuksia, jotka kannattaa lukea tarkkaan. Tarjolla on jopa live chat -keskusteluja kysymyksiä varten. Helsingin yliopiston Mobility Online -hakemuksen jälkeen Leedsin yliopistolle täytyy vielä maalis-huhtikuussa tehdä heidän omassa järjestelmässään hakemus, joka on oikeastaan motivaatiokirje.

Kun opiskelupaikasta on tullut vahvistus ja sen on ottanut vastaan, voi hakea yliopiston asuntoa. Halukkaille kandivaiheen vaihto-opiskelijoille pyritään tarjoamaan yliopiston asunto, mutta hakemusten deadlinet ovat aivan ehdottomat. Päivämäärät tulee tietysti tarkistaa itse, mutta 2017 asuntoa tuli hakea heinäkuun alkuun mennessä.

Kesän aikana julkaistaan myös tulevan lukuvuoden kurssitarjonta ja kursseille pyritään yliopiston opiskelijaportaalissa (jälleen kerran paljon ohjeita tarjolla). Valitsemilleen kursseille voi joko saada suoraan paikan, hylkäyksen tai epävarman jonopaikan, joka vahvistuu vasta lukuvuoden alussa. Koska kurssit pitää valita ennen kuin niiden aikataulu selviää, voi olla, että osa valituista kursseista onkin päällekkäin. Kursseilla on pakollinen läsnäolo ja kahdelle päällekkäiselle kurssille ei ainakaan minun koulussani voinut osallistua, joten toinen piti jättää pois ja valita tilalle uusi, jonka aikataulut eivät risteä. Tällainen aikataulujen päällekkäisyys oli ns. hyväksyttävä syy vaihtaa kurssia ja se kävi helpommin ”huvin vuoksi” vaihtaminen. Kun kurssit on valittu, niitä voi vaihtaa tai tiputtaa pois vain oman koulun, järjestävän koulun ja Erasmus-koordinaattoreiden luvalla. Kurssien vaihtaminen vaatii myös muutamankin lomakkeen täyttämistä ja allekirjoitusten hakemista sekä Suomessa että Englannissa, joten suosittelen kurssien vaihtamisen välttämistä, jos mahdollista.

Yliopistojen lomakkeiden täyttämisen vuoksi tulee ehdottomasti muistaa tehdä Kelalle tarvittavat tukihakemukset ja toimittaa Helsingin yliopistolta saatava Student Exchange Certificate. Kun asuntoasiat selviävät, pitää muistaa tehdä myös muuttoilmoitus maistraattiin, mahdollinen postin uudelleenlähetys ja mielellään myös matkustusilmoitus suurlähetystölle. En voi myös mitenkään painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on hankkia matkavakuutus! Yhden lukukauden vaihtoa varten pystyin käyttämään omaa jatkuvaa matkavakuutustani kolme ensimmäistä kuukautta, mutta loppuajalle piti ostaa erillinen lisämatkavakuutus. Kannattaa huomioida, että matkavakuutus tulee ostaa ennen matkan eli koko vaihtojakson alkua, koska vakuutuksen kattavat matkat alkavat kotimaasta. Lisäosia ei yleensä myydä jo ulkomailla oleville, tai ne ovat todella kalliita.

Iso-Britanniaan vaihtoon lähteville suositellaan vahvasti rokotetta aivonkalvontulehdusta (meningitis) vastaan (rokote maksaa noin 60 euroa). Koska rokotetta suositellaan kaikille ja Britanniassa se kuuluu kansalliseen rokoteohjelmaan, myös NHS (National Health Service) huolehtii rokotuksesta. Yllätyksekseni rokote on ilmeisesti Leedsissä ilmainen vaihtareille, jotka tulevat EU-maista! Ainakin hollantilainen kämppikseni sai rokotteen käydessään kirjautumassa lääkärille. Tilanne voi kuitenkin muuttua Brexitin myötä ja kannattaa hoitaa kaikki kuntoon Suomessa ennen lähtöä.

Saapuminen Leedsiin

Lensin Helsingistä Lontoon kautta Leeds-Bradfordin lentokentälle, joka on varsin pieni. Lentokentältä voi ottaa bussin suoraan Leedsiin keskustaan, mutta kaupungin useat eri bussiyhtiöt ja lippujen yhteensopivuus on todella vaikeaa selvittää, jos haluaisi esimerkiksi ostaa suoraan koko päivän tai muutaman päivän lipun. Esim. Flying Tiger Bus -yhtiön liput eivät käy muihin busseihin ja he liikennöivät ainoastaan lentokenttä-keskusta-väliä. Hyvä vaihtoehto on ottaa Uber tai Amber Car suoraan kentältä majapaikkaan – hinta voi olla ruuhkasta (ja kohteesta) riippuen jotain £15-20 välillä. Moni lensi myös Manchesteriin tai Lontooseen ja otti kentältä junan tai bussin suoraan Leedsin keskustaan. Uberilla ajaminen on maassa niin edullista, että jotkut tulivat jopa Liverpoolista Leedsiin taksilla.

Leedsissä syyslukukausi alkoi vasta 25. syyskuuta, mutta kaksi edeltävää viikkoa ovat International Welcome Week ja Freshers Week, jolloin vaihto-opiskelijoille järjestetään tervetulopalveluita lentokentillä ja juna-asemilla, vaihtareiden pienryhmäkeskusteluja, oman koulutusohjelman tapaamisia ja orientaatiota, tutustumiskierroksia ja iltaohjelmaa.

Ensimmäinen asia saapuvilla opiskelijoilla on rekisteröityminen ja opiskelijakortin sekä tervetulopaketin hakeminen. Itse saavuin Leedsiin jo International Welcome Weekiä edeltävänä perjantaina ja pääsin rekisteröitymään ja ottamaan opiskelijakortin kuvan täysin ilman jonottamista. Tervetuloviikon maanantaista lähtien ilmoittautuminen oli kuulemma täysi kaaos ja opiskelijat jonottivat jopa tuntikausia saadakseen paperiasiat kuntoon – syynä oli ilmeisesti jonotusta varten tehty mobiilisovellus, joka kaatui. Suosittelenkin saapumaan kaupunkiin ajoissa, jos mahdollista. Suomalaiset ja muut EU-opiskelijat pääsivät helpolla, sillä emme tarvinneet yhden lukukauden opintoja varten minkäänlaista viisumia tai poliisille rekisteröitymistä. EU:n ulkopuolelta tulevat opiskelijat jonottivat yleensä kokonaisen päivän poliisiasemalle rekisteröityäkseen.

Itse en kokenut tarpeelliseksi avata uutta pankkitiliä, vaan käytin hyödyksi euron ja punnan kurssia. Kävin vaihtamassa käteistä rahaa jo Suomessa ja suuremmat ostokset maksoin joko kortilla tai PayPalilla. Pankkitilin avaamista voi harkita, jos oleskelee maassa pidempään, mutta tällöinkin kannattaa olla ajoissa tai tapaamisajan saamiseen voi mennä yli kuukausi. Tilin avaamista varten tarvitsee yliopistolta ns. Bank Letterin, joka Leedsissä lähetettiin sähköpostiin. Samoin puhelinliittymän kanssa; vaihdoin liittymän Suomessa EU-roaming liittymään ja käytin omaa numeroani koko vaihdon ajan. Moni tosin suosi esim. prepaid-liittymiä; tervetulopaketissa sai myös erään operaattorin SIM-kortin. Yliopistolla, asunnoissa ja lähes kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa oli tietenkin eduroam tai wifi käytettävissä.

Englannissa saapuvien opiskelijoiden pitää rekisteröityä tietylle lääkärille. Yliopiston asunnoissa tämä oli tehty helpoksi, ja työpöydällä odotti valmiiksi rekisteröitymislomake, joka käytiin sitten itse toimittamassa yliopiston vieressä olevalle opiskelijoiden NHS-lääkäriasemalle. Rekisteröitymistä varten tarvittiin henkilötodistus, opiskelijakortti ja paikallinen osoite. Vinkki: varsinaisen osoitteen sijaan tarvitset lähes kaikissa virallisissa yhteyksissä postinumeron ja se kannattaakin kirjoittaa itselle muistiin. Jostain syystä NHS ei pysty lähettämään viestejä tai soittamaan eurooppalaisiin puhelinnumeroihin, mutta olivat kyllä ymmärtäväisiä sen suhteen, ettei paikallista numeroa ollut.

Oman kokemukseni mukaan sekä yliopiston että muiden toimijoiden sivuilla ja ohjeissa oli aina todella selvästi määritelty, mitä todistuksia tai papereita piti varata mukaan. Esimerkiksi osa vaihtareista kävi heti saavuttuaan allekirjoituttamassa opintosuunnitelmiaan, koska kotiyliopisto vaati niin. Itse pidin yleisesti tärkeimpinä dokumentteina tietenkin passia & passikopiota, Eurooppalaista sairaanhoitokorttia (tilaa netistä ilmaiseksi! saat saman hoidon kuin paikalliset asukkaat samalla hinnalla eikä ulkomaalaisten hinnalla), matkavakuutustodistusta, opiskelijakorttia, Erasmus-papereita, yliopiston hyväksymiskirjettä ja kopiota vuokrasopimuksesta. Esimerkiksi Euroopan ulkopuolelta tulleet opiskelijat joutuivat ymmärtääkseni matkustamaan Euroopassa yliopiston hyväksymiskirjeen kanssa, koska sitä ilmeisesti saatettiin kysyä rajalla/passintarkastuksessa takaisin Britteihin tullessa.

Asuminen

Leedsissä on kaksi suurta yliopistoa, joiden kampukset ovat aivan vierekkäin. Luonnollisesti opiskelijoita on todella paljon ja kaikki haluaisivat asua yliopiston vieressä, mutta suurin osa ei päässyt siihen asuntolaan, johon halusi. Osa asunnoista on kampuksella tai kävelyetäisyyden päässä kampukselta ja kaupungin keskustasta. Itse asuin asuntolassa nimeltä Leodis Residences, joka oli noin 5 minuuttia kampukselta ja 15-20 min kaupungin keskustasta. Ne opiskelijat, jotka asuivat kauempana, hankkivat joko bussikortin (kalliimpi ja mielestäni huonompi kuin Helsingissä) tai vuokrasivat pyörän (todella edullinen, mutta ei niin turvallinen vaihtoehto: Leedsissä ei ole nimeksikään pyöräteitä). Lisäksi kampuksen edestä pystyi ottamaan opiskelijahintaisen £1 kertalipun keskustaan tai Headingley:n.

Yliopiston asunnot ja niiden sijainnit on esitelty nettisivulla; myös asuntohakemuksien ohjeet ovat selkeät ja apua tarjolla. Tarjolla on sekä soluasuntoja että (harvoja) yksiöitä ja kaverikämppiä, joko jaetuilla kylpyhuoneilla tai en-suite (huoneessa oma kylppäri mutta keittiö jaetaan muiden asukkaiden kanssa). Rohkeimmat voivat myös valita asuntoonsa meal planin, jolloin osa ruuista on valmiiksi maksettu eikä tarvitse itse miettiä kokkaamista. Itse halusin allergioiden vuoksin nimenomaan yliopiston ainoaan asuntolaan, jossa huoneissa ei ollut kokolattiamattoja. Jouduin toimittamaan hakemuksen liitteenä lääkärinlausunnon, jonka hain YTHS:ltä. Kannattaakin huomioida, että mahdollisen lääkäriajan ja lausunnon saamiseen voi mennä useitakin viikkoja. Yliopisto tarjoaa vain yhtä asuntoa, jonka voi joko hyväksyä tai hylätä. Päätös pitää tehdä neljän päivän sisällä, tai menettää tarjouksen – kannattaa siis seurata sähköpostiaan tarkasti! Jos hylkää saamansa tarjouksen, on oman onnensa nojassa asunnon löytämisen suhteen. Jos asunnon hyväksyy, maksetaan siitä pantti (noin £200).

Vuokran voi maksaa joko koko sopimuksen ajalta yhdellä kerralla, kahdessa osassa tai kuukausittain. Itse maksoin koko vaihtojakson vuokran kerralla, jotta sitä ei tarvinnut myöhemmin ajatella. Vuokrani oli £128 viikossa eli £2432 koko neljän kuukauden vaihtoajalta; hintaan kuului asumisen lisäksi kampuksella sijaitsevan The Edge -kuntosalin ja uimahallin käyttö. Jos saapuu Leedsiin ennen vuokrasopimuksen alkamista, on mahdollista hakea väliaikaista majoitusta muutamaksi päiväksi kv-asuntolasta.

Leodis Residences on suuri, 700 opiskelijan taloyhtiö. Yliopiston asuntolat on aidattu ja niissä on 24h vastaanotto ja valvontakamerat. Huoneeni oli en-suite ja jaoin keittiön kuuden muun vaihto-opiskelijan kanssa. Kämppikseni olivat nuoria ja osa heistä asui ensimmäistä kertaa poissa kotoa, joten kodinhoidolliset asiat kannattaa sopia heti aluksi. Huoneissa oli valmiina sängyt, kaapit ja työpöydät, mutta kaikki muu tuli ostaa itse. Samoin keittiössä oli kodinkoneet, mutta astiat ja ruoanlaittovälineet piti hankkia. Tämä aiheuttaa järjettömän rumban, jossa puolen vuoden välein vaihtarit käyvät ostamassa samat tyynyt, täkit, lautaset, aterimet, kattilat jne. ja vanhat heitetään roskiin tai yritetään myydä pois. Kannattaa koittaa sopia esim. keittiötarvikkeiden jakamisesta, jotta kaikki eivät osta samoja asioita. Leedsissä ulkoreunalla on Ikea ja sinne järjestetään pari retkeä bussilla, mutta paljon lähempänä oleva ja edullisempi Wilko-ketju on hyvä vaihtoehto. Myös mm. ruokakauppa Morrisons ja vaateketju Primark myyvät paljon kodin tavaraa.

Asunnossa oli tiukat säännöt mm. hiljaisuudesta ja esim. kynttilöitä ei saanut polttaa ja ikkunoita ei voinut avata. Sääntöjen valvonta ei kuitenkaan ollut aivan yhtä tiukkaa. Minulle sattui todella ihanat kämppikset, mutta ongelmia tuottivat naapurit. Asunnossa ei ole minkäänlaista äänieristystä ja viereisen asunnon brittiopiskelijat bilettivät keskellä viikkoa aamuyöhön asti. Periaatteessa sääntöjen mukaan heidän olisi kuulut saada varoituksia ja häätö, mutta lukemattomat respa/vartijapuhelut ja valitukset eivät auttaneet yhtään. Lisäksi henkilökunnalla oli hieman välinpitämätön asenne mm. siihen, kuinka nopeasti lämpimän veden puute pitäisi korjata (käytimme 5 päivää pelkkää kylmää vettä, joista 1 päivä kokonaan ilman vettä) ja milloin kutsua oikea huoltomies, kun palohälytin soi neljä kertaa aamuyöstä useita päiviä putkeen. Ihanat kämppikset ja vaihtariyhteistö olivat kuitenkin asunnon pelastus, ja osallistuimme mm. Leodiksen Christmas Ball-tapahtumaan. Henkilökunta ja yövartijat olivat kuitenkin kokonaisuudessaan mukavia ja avuliaita, heiltä esimerkiksi haettiin pakettiposti ja lainattiin imuria.

Taloyhtiöstä riippuen pyykkääminen voi olla joko ilmaista tai maksullista: meillä oli kaksi ulkopuolisen firman ylläpitämää pyykkitupaa, joiden käyttöä varten tuli ostaa pyykkikortti. Pyykkääminen oli kallista; pyykkikoneen käyttö maksoi noin £3/pesukerta ja kuivausrumpu n. £1,5 per kerta. Kuivausrumpu ei useinkaan toiminut, ja kuivauksia joutui maksamaan kaksi putkeen. Rahoja ei kuitenkaan saanut takaisin ja pyykkifirman asiakaspalvelu & huolto tökki todella pahasti. Valitettavasti Leodiksen henkilökunta ei auttanut mihinkään pyykkiin liittyvässä ongelmassa lainkaan. Paikalliset opiskelijat näyttivät suosivan lähistöllä olevaa pesulaa tai pyykkäsivät kotona.

Toki moni vaihto-opiskelija hankki asunnon yksityisiltä markkinoilta, jolloin saattoi säästää kymmeniä puntia viikossa. Englannissa asuntojen vuokrat on yleisesti esitetty muodossa pp/pw eli per person / per week. Lisäksi on erikseen ilmoitettu, kuuluuko hintaan sähkö, vesi, internet ym. Leedsin alueelta on sivustoja, joiden kautta voi etsiä asuntoja (esim. Unipol). Lisäksi moni etsi kämppää tai kämppiksiä Facebookin asuntoryhmistä tai kansainvälisille vaihtareille perustetuista ryhmistä. Jos haluaa asunnon yksityisiltä markkinoilta, kannattaa mahdollisuuksien mukaan aina mennä paikan päälle tarkistamaan asunnon kunto ja olemassaolo; huijareita on varmasti liikkeellä. Itse valitsin yliopiston asuntolan juuri sen helppouden ja maksujen turvallisuuden takia.

Opiskelu ja opetus

Leedsin yliopisto opastaa suorittamaan noin 60 creditsiä lukukaudessa (10 credits = 5 ECTS). Itse valitsin lopulta 5 kurssia eli 50 creditsiä, koska jouduin päällekäisyyksien vuoksi tekemään kursseihin muutoksia. Opintojen suunnittelussa kannattaa huomioida se, että joissain pääaineissa suurin osa kursseista on koko vuoden kestäviä 20 creditsin kursseja, eikä kaikille hyväksytä puolen vuoden vaihto-opiskelijoita.

Osa vaihto-opiskelijoista valitsi ns. discovery-kursseja, joilla pääsi tutustumaan mihin tahansa haluamaansa alaan kaikille sopivien teemakurssien muodossa. Itse kuitenkin valitsin oman pääaineeni kursseja ja sain osallistua myös kolmannen vuoden kursseille. Koska suurin osa briteistä ei suorita maisteritutkintoa, 3. ja 4. vuosikurssin opiskelijoilta vaaditaan mielestäni enemmän kuin Suomessa. Heidän opiskelutyylinsä sopi minulle hyvin ja nautin siitä, että kerrankin kurssien eteen piti tehdä töitä. Tuntuu, että opin kursseilla enemmän kuin Suomessa.

Kaikilla suorittamillani kursseilla oli yksi luento ja yksi pienryhmätapaaminen viikossa. Luennoille piti lukea oheismateriaalia, kuten kurssikirjaa tai henkilökunnan osoittamia artikkeleita (2-3 tekstiä per luento). Pienryhmiin valmistauduttiin lukemalla artikkeleita ja vastaamalla ennakkoon annettuihin kysymyksiin tai tekemällä muita tehtäviä. Monilla kursseista ja pienryhmistä valvottiin läsnäoloa, joka vaikutti arvosanaan ja kurssin läpipääsemiseen. Poissaolot piti selvittää ”moodlessa” (Minerva) ja jossain tapauksissa toimittaa lääkärinlausuntoja. Esimerkiksi matkustaminen ei käsittääkseni ollut hyväksyttävä syy olla poissa; itse kysyin heinäkuussa etukäteen luvan olla poissa luennolta perhejuhlan takia. Tämä oli kuitenkin varmasti pääaine- ja kurssikohtaista.

Koska valitsemani kurssit olivat koko vuoden kursseja ja olin vain puolet paikalla, suoritin lopputöinä esseitä ja vain yhdellä kurssilla oli tentti. Kevätlukukaudella arviointi olisi perustunut esseen lisäksi ryhmätöihin. Kaikki kurssityöt palautettiin netissä ja niihin tuli aikaleima. Deadlinet olivat ehdottomia; työ piti palauttaa tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan mennessä ja sekunninkin myöhästyneistä töistä vähennettiin 5 pistettä jokaista myöhästynyttä vuorokautta kohti. Arvosteluasteikko töissä oli 0 – 100, joista alle 40 pistettä oli hylätty ja yli 80 kuulemma todella vaikeaa saada. Palautuksiin oli mahdollista saada lisäaikaa (etukäteen) anomalla esimerkiksi pahan sairastumisen vuoksi. Työt, kuten esseiden aiheet, annettiin kuitenkin jo hyvissä ajoin kurssin alkupuolella, joten oman aikatauluttamisen epäonnistuminen ei ollut hyväksyttävä syy lisäajan myöntämiselle. Töiden palauttamiseen kannatti muutenkin varata vähintään puoli tuntia aikaa, koska verkkopalvelu saattoi jumittaa kaikkien palauttaessa töitään samaan aikaan.

Leedsissä on käytössä tenttiviikkokäytäntö. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kurssit loppuivat 8. joulukuuta ja ”joululomalla” oli kuukausi aikaa valmistautua tentteihin ja kirjoittaa lopputöitä. Tenttiviikot olivat tammikuun 2. ja 3. viikko, ja koko yliopiston kaikki tentit järjestettiin tänä aikana. Tenttien aikataulun sai tietää vasta marraskuussa, joten joululomalle ei kannattanut etukäteen suunnitella liikaa ohjelmaa. Myös asuntoloissa oli tiukennetut hiljaisuusajat tenttiviikolla. Tenttikäytännöt olivat tiukat, mutta niihin ohjeistettiin hyvin ja neuvoa sai kysyä etukäteen. Toinen samankaltainen tauko ja tenttiviikot järjestetään kesäkuussa. Kurssien aikana luettiin paljon materiaalia ja tehtiin paljon töitä, koska käytännössä pelkkä joululomalla opiskelu ei millään riitä kaikkien kurssien kertaamiseen. Varsinkin vaihtareilla vaikutti olevan kova paine päästä kursseista läpi, joten niiden eteen tehtiin paljon töitä.

Kannattaa myös huomioida vaihto-opintoja suunnitellessa se, että Leeds antaa kursseista lopulliset arvosanat ja opintosuoritusotteen vasta heinäkuussa, jolloin arvosanaraadit kokoontuvat. Syyslukukauden vaihtarit saavat siis helmikuussa vain alustavat arvioinnit, mutta esim. Erasmus-tukien tarkistamisen ja hyväksiluvut voi tehdä vasta heinäkuun jälkeen. Tämä voi tuottaa jänniä tilanteita opiskelijoille, jotka suunnittelivat valmistuvansa kesällä.

Parasta kursseissa oli ehdottomasti työstä saatava palaute. Kaikille annettiin henkilökohtainen palaute jokaisesta työstä; verkkopalvelu mahdollisti kommenttien merkitsemisen esim. suoraan esseisiin. Lisäksi opettajat lähettivät yleisiä kommentteja ja yhteenvetoja. Koska opiskelu Englannissa on maksullista, oli opetushenkilökunnalla todella tiukka aikataulu arvostella ja antaa palaute (muistaakseni 15 päivää). Tavallaan tuntui myös, että opetushenkilökunta ”holhosi” läpi kurssin enemmän kuin Suomessa; viikoittain tuli sähköpostimuistutuksia ja infoa. Ollessani Leedsissä opetushenkilökunta lakkoili muutamia päiviä palkkakiistan vuoksi, mutta tilanteesta tiedotettiin todella hyvin ja henkilökunta oli silminnähden pahoillaan tilanteesta, joka tietenkin sotki myös kurssien sisältöä.

Kampuksella on mm. neljä kirjastoa ja lisäksi useita 24h-tietokoneluokkia, joihin pääsee ovikoodilla. Tammikuun tenttiviikon aikana myös Laidlaw-kirjasto oli auki vuorokauden ympäri. Opintoihin oli saatavilla paljon tukea niin opetushenkilökunnalta, koulun opinto-ohjaajilta, kirjastolta kuin ylioppilaskunnalta. Tukipalveluita, kuten neuvoja esseen kirjoittamiseen ja stressinhallintaan, oli tarjolla todella paljon. Koska tenttiviikot ovat henkisesti todella raskaita, niiden aikana oli tarjolla paljon erilaisia rentoutumistilaisuuksia ja keskustelutukea saatavilla. Myös koulun henkilökunta oli ymmärtäväistä ja avuliasta; he kannustivat hakemaan apua ja esimerkiksi lisäaikaa palautuksiin ennen kuin opiskelija on palanut loppuun. Oman jaksamisen tunnistaminen ja elämän aikatauluttaminen nousi todella tärkeään osaan joulu-tammikuussa.

Great Hall

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Leedsin yliopistolla on yksi suuri kampus, jossa on saatavilla lähes kaikki opiskelijan tarvitsemat palvelut. Kirjastoissa ja suurimmissa rakennuksissa on omat kahvilansa, joko yliopiston tai suurimpien kahviketjujen. Ylioppilaskunnan talo oli vasta remontoitu ja siellä oli mm. ravintoloita, kahvila, teatteri/juhlasali, ruoka/paperikauppa, baari, yökerho ja yliopiston lahjatavarakauppa. Toisin kuin Suomessa, pääainekohtaiset järjestöt eivät olleet yhtä suosittuja kuin harrastekerhot, joita oli satoja. Kampuksella oli myös usein muuta tapahtumaa, kuten ruokakojuja. Kampusta vastapäätä oli pieniä ruokapaikkoja ja kahviloita, apteekki sekä Tesco. NHS eli lääkäriasema oli seuraavalla kadulla. Jos ei tuonut omia eväitä kotoa, useimmiten lounas oli leipä tai salaatti; lämmintä ruokaa sai ylioppilaskunnan ravintoloista. Lounaan hinta oli £4 ylöspäin; kenties halvimpia olivat ruokakauppojen meal dealit (leipä/salaatti/wrap + juoma + sipsipussi/patukka). Erityisesti pienissä yksityisissä ruokapaikoissa pystyi maksamaan vain käteisellä, tämä kannattaa huomioida heti alusta alkaen.

Leeds on suuri kaupunki, jonka keskustassa pystyy kuitenkin liikkumaan reunasta reunaan kävelemällä. Tekemistä riittää joka lähtöön, vaikka ei opiskelisi päivääkään. Kaupunki on täynnä ravintoloita, pubeja, yökerhoja ja kahviloita, joita ihmiset käyttävät aktiivisesti. Jopa arki-iltoina ravintolat saattavat olla täynnä. Bileitä on tarjolla jokaisena viikonpäivänä ja esim. kampuksen yökerhossa joka perjantai. Tarjolla on myös pubivisoja, karaokea, opiskelijoiden omia Otley Run -approja ja paljon etkoja. Yliopisto huolehtii myös juhlivien opiskelijoiden turvallisuudesta: kampukselta lähtee bileiltoina bussi, joka vie asuntolan portille asti. Jos ei ole rahaa maksaa taksia, voi ottaa Amber Car -firman auton ja antaa kuskille pantiksi opiskelijakortin. Seuraavana päivänä kortti haetaan yliopiston opiskelijapalveluilta ja matka maksetaan siellä.

Kaupungissa on myös useita ostoskeskuksia ja jos valikoima ei tyydytä, junalla pääsee helposti esimerkiksi Manchesteriin shoppailemaan. Myös vintage kilo sale -kirpparit ovat suosittuja ja niitä on vähintään kerran kuussa, usein myös kampuksella. Urheilu on helppoa yliopiston kerhoissa ja kuntosalilla mutta myös muualla kaupungissa. Leedsisä on myös paljon musiikkiklubeja ja keikkoja, elokuvateattereita ja museoita.

Matkustelu on vaihtareille usein iso osa kokemusta. Lennot Britanniasta Eurooppaan ovat naurettavan halpoja ja tarjouksia kannattaa hyödyntää. Itse keskityin tutustumaan Englannin ja Skotlannin upeisiin nähtävyyksiin. Matkustaminen on maassa muutenkin todella halpaa niin junalla kuin bussilla. Jos tietää jo etukäteen aikovansa käyttää junaa matkoihin, kannattaa maksaa noin £30 Railcard, jolla saa alennusta lipuista. Itse totesin jo lokakuun kohdalla, että olisi kannattanut hankkia kortti. Halpabussiyhtiöistä Megabus lienee tunnetuin, ja itse sainkin yöbussilla £5 matkan Edinburghiin (ja £10 hostellin). Älä kuitenkaan kuvittele, että yöbussissa pystyisi nukkumaan. Kaikkien liikennevälineiden liput saa sitä edullisemmin, mitä aikaisemmin ne hankkii. Jos siis saavut Manchesterin kautta Leedsiin, kannattaa katsoa junalippuja samalla kun ostaa lentoja.

Leedsin keskeinen sijainti mahdollistaa päivä- ja viikonloppuretkien tekemisen lähes kaikkialle maahan ja opiskelijoille järjestettiinkin paljon valmiita teemaretkiä. Esimerkkejä suosituista kohteista ovat mm, Harry Potter -kuvauspaikat, Robin Hood/Nottingham, The Beatlesin Liverpool, Manchester, Stonehenge, Cambridge, Oxford, Windsor, Edinburgh, Glasgow, Scottish Highlands, Lake District, Peak District, Newcastle & Durham, York, Whitby, Sheffield… Lontoo on runsaan kahden tunnin junamatkan päässä. Myös Yorkshiren upea maaseutu ja pienet, vanhat kylät ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia! Maaseutu ympäröi kaupunkia kirjaimellisesti ja ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät. Kannattaa seurata Leeds List -nimistä nettisivua, josta löytää lähialueen retkikohteita ja esimerkiksi ravintolasuosituksia. Puolen tunnin päästä Leedsin keskustasta on esimerkiksi Harewood House, jonka kartanontilukset on avattu yleisölle ja lintutarhassa voi käydä katsomassa mm. pingviinejä ja flamingoja. Kirkstall Abbey taas on kaunis raunioitunut luostari Airejoen varressa. Leedsin Roundhay Park on valtava, kaunis puisto ja ihana ulkoilualue, josta löytyy myös golfkenttä.

Tekemistä oikeasti riittää loputtomasti, joten täytyy muistaa myös levätä ja varata tarpeeksi aikaa erityisesti tenttiviikkoon valmistautumiseen ja esseisiin.

Kirkstall Abbey
Lake District

 

Roundhay Park

Terveydenhoito

NHS on julkinen terveydenhuolto, johon pitää rekisteröityä ja joka on (toistaiseksi) suomalaisille ilmaista. NHS:n lääkärit eivät millään määrää antibiootteja, koska maassa on vaarallisen korkea antibioottiresistenssi. Jos lääkkeitä määrätään, niistä maksetaan aina vakiosumma ~£9. Kannattaa hankkia etukäteen Eurooppalainen sairaanhoitokortti ja matkavakuutus, jonka avulla voi tarvittaessa hakeutua myös yksityiseen hoitoon.

Jos sairastuu ja haluaa lääkärille, NHS toimii siten, että aamulla mennään paikan päälle jonottamaan aikaa. Jos ko. päivälle ei ole enää aikoja, täytyy tulla seuraavana päivänä uudelleen.

Turvallisuus

Opiskelijoita varoitellaan aluksi aika paljon mm. öisin yksin liikkumisesta. Yksin liikkumista tulisi välttää ja liikkua vain valaistuja pääteitä pitkin; musiikkia ei kannata kuunnella tai pitää (kallista) puhelinta näkyvillä. Leedsissä on jonkin verran rikollisuutta ja esim. Leodis Residencesin portin ulkopuolella ryöstettiin opiskelija. Suositulla opiskelijoiden asuinalueella tapahtui heti alkusyksystä tappo, joka liittyi ilmeisesti huumeisiin. Kuten sanottua, bileiden jälkeen kannattaa suosia autokyytiä ja kavereiden kanssa liikkumista. Oli kuitenkin tapaus, jossa taksikuski raiskasi tytön ja tämä aiheutti kuohuntaa opiskelijoiden keskuudessa. Oma tarkkaavaisuus, harkinta ja järjen käyttö on kuitenkin kaikissa tilanteissa tärkeintä.

Briteissä huumekulttuuri on näkyvämpää kuin Suomessa ja asuntoloissa tapahtui ratsioita ja yliannostuksia. Bileissä kannattaa aina olla tarkkana ja vahtia omaa juomaansa. Britit ovat juhlijoina aika samanlaisia kuin suomalaiset ja varsinkin fuksiviikolla nähtiin melkoisia övereitä – alkoholinkäyttö ja nuorten opiskelijoiden kunto järkytti ainakin osaa vaihtareista. Kannattaa itse olla tilanteen tasalla ja poistua / kertoa vartijoille, jos jotain tapahtuu.

Muita vinkkejä vaihtoon lähteville

  • Kävelemisen lisäksi hyvä ja edullinen keino liikkumiseen on Uber / Amber Car / taksi; Leedsissä matka keskustaan voi maksaa jopa £3. Uber maksetaan kännykkäsovelluksella, josta näkee muiden asiakkaiden arviot kuskista. Amber Car hyväksyy myös käteismaksuja. Hinnat ovat korkeammat öisin ja kun on kova kysyntä.
  • Bussifirmoja voi olla useita eikä kaikki suju yhtä sulavasti kuin Lontoon julkisessa liikenteessä. Myös neuvoja bussiasiaan voi olla vaikea löytää.
  • Amazon tarjoaa opiskelijoille ilmaiseksi puolen vuoden kokeilun: etuina mm. sarjoja, äänikirjoja ja ilmaisia nopeita kuljetuksia tilauksiin.
  • Ruokaostokset voi tilata netistä suoraan asunnolle ja se on yllättävän suosittua opiskelijoiden keskuudessa.
  • Deliveroo ym. ruokatoimitukset ovat järjettömän suosittuja ja toimitusmaksut osin edullisempia kuin Suomessa.
  • Käteistä tarvitsee paljon enemmän kuin Suomessa. Mobile Pay on toistaiseksi tuntematon asia, mutta PayPal, ApplePay, Google Pay toimii.
  • Suomalaisten MasterCardien kanssa oli välillä yllättäviä tilanteita: britit eivät tunne debit/credit -yhdistelmäkorttia ja välillä joutui selittämään, että haluaa valita toisen maksutavan. Jos tarjoilija näyttää maksutilanteessa hämmentyneeltä, tämä voi olla syynä.
  • Ruoka on samaa hintatasoa kuin Suomessa, mutta pikaruoka halvempaa. Mahdollinen tippi on yleensä merkitty valmiiksi menuun ja/tai kuittiin, take away-ruuasta sitä ei makseta.
  • Kaupat sulkeutuvat sunnuntaisin jo klo 15-17, myös ruokakaupat.
  • Alkoholi on hieman edullisempaa, erityisesti vahvat juomat ovat selkeästi edukkaampia ja niitä saa myös ruokakaupoista.
  • Kahvin suosio on lisääntynyt valtavasti kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvaessa, mutta laatu on usein vaihtelevaa. Suodatinkahvia ei saa kaikkialta; lähimpänä on americano, jonka voi tilata myös kylmällä tai kuumalla maidolla (white americano). Kahviloihin uppoaa yllättävän paljon rahaa.
  • Skotlannin punnat käyvät vain Skotlannissa; kuitenkin Skotlannissa voi maksaa myös ns. tavallisilla punnilla.

 

Vaihtokertomus, Doshisha University, lukuvuosi 2016-2017

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija

 

Pääsin viettämään oman vaihtovuoteni Kioton Japanissa Doshisha yliopistolla ja en voi muuta sanoa, kuin että yksi parhaimpia vuosia tähän mennessä. Opiskelen tietojenkäsittelytiedettä ja olin mentäessä Japaniin heikko aloittelija (Kielikeskusksen Japani 1 ja 2, mutta puhetaidot melkeempä 0)

Ennen lähtöä

Doshishalta saadun hyväksynnän yhteydessä sain tietopaketin, jossa oli kerrottu paremmin esim Japanin terveydenhuoltovakuutuksesta sekä milloin asuntolaan pääsee muuttamaan ja muita käytännön juttuja. Viisumin sai tämän jälkeen melko nopeasti sekä tein Yakkan Shoumein (reseptilääkkeiden tuominen maaha) samalla.  Yakkan Shoumein tekemiseen löytää hyvät ohjeet heidän omilta sivuiltaan ja ovat erittäin avuliaita myös sähköpostitse vastaamaan, jos on jotain epäselvää.

Huomasin kuinka hankala on löytää niitä lippulappuja mihin olikaan kirjoitellut huomiota ja muistettavia asioita vaihtoon liittyen, joten itse pidin kirjaa Trellon avulla, mitä piti tehdä missäkin vaiheessa. Heillä on myös appi jota käyttäen on helppo liikkeessäkin lisätä asioita (kts esimerkkikuva omasta taulustani).

Alkubyrokratiaa

Heti ensimmäisinä päivinä kävin yliopistolta järjestettyjen tuutoreiden kanssa kirjautumassa Kioton asukkaaksi. Tällä asukaskortilla saa esim haettua SIM korttia (Itse hankin n 12 e /kk vain DATA 3 GB simin, jolla pärjäsin vallanmainiosti, toki joissakin tilanteissa olisi pitänyt olla japanilainen puhelinnumero joihin rekisteröinti juttuihin, mutta sain lainata kaverin numeroa niihin… )  Ja samalla asukaskortilla voi todistaa henkilöllisyyden, ettei passia tarvitse kantaa koko ajan mukana. Lisäksi rekisteröinnin yhteydessä hankitaan tuo japanilainen terveydenhuoltovakuutus. Muistaakseni tuo vakuutus on pakollinen, mutta jos ei suosittelen sitä silti. Jouduin itse esim. käymään juurihoidossa vaihdon aikana ja hintaa tuli kaikenkaikkiaan joku 80€. Luulen että sairaalassa yms käynti ilman tätä heidän vakuutustaan on törkeän hankalaa ja kallista.

Yliopistolla kurssien rekisteröinti ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Opastusta kyllä oli paljonkin, ettei siitä jäänyt kiinni, mutta esim kurssivalinnat olivat epäselviä. Kursseista ja muusta opetukseen liittyvistä asioista toisessa kappaleessa. Koulumaksuja olivat n 25 e / lukukausi materiaalimaksuja ja sitten vielä oppikirjat, jos niitä oli. Itsellä taisi mennä 100-150 e kirjoihin vuoden aikana, mutta samassa oli näitä ylimääräisiä JLPT (Japanin kielien virallinen kielitesti) kirjoja.

Vaikka harvemmin oli mahdollista hoitaa asioita englanniksi, olivat työntekijät kuitenkin erittäin ymmärtäväisiä ja asiat sai aina hoidettua. Jos ei yksin, niin aina löytyi apua muualta.

Asuminen

Asuin erittäin lähellä kampusta (10 min kävellen) Richard’s Housen asuntolassa (naisten asuntola), jossa joka kerroksessa yhteiskeittiö ja omassa huoneessa vessa sekä pikkukeittiö (kts kuva)

Tämä oli asuntoloista uusin ja kallein, mutta viihdyin erittäin paljon. Vähän kyllä harmitti maksaa kalliita sähkölaskuja itse, kun joiden asuntolaan se kuului vuokraan mukaan. yhteensä kk näihin meni varmaan n 400 e.  Kylmimpinä ja kuumimpina hetkinä huomasin kanssa tuon sähkölaskun nousevan vähän..

Ulkona syöminen on reippaasti halvempaa kuin Suomessa ja itse ainakin tykkäsin myös 7elevenin bento/ruokatarjonnasta. Myös kampuksen ruokaloissa oli hyvä kohtuuhintainen tarjonta (maksat niistä mitä syöt, ei yhtä kiinteää hintaa kuten unicafe kts kuva). Tein itsekin ruokaa, mutta tuli vähän yllätyksenä, että 3 porkkanaa Japanissa maksaa saman verran kuin kilo Suomessa. Toki halvalla pystyi ruokaa tekemään, mutta tyyliltään se ei ollut samallaista mitä Suomessa olen tottunut tekemään.

Oman lokaation takia pääsin melkeempä kaikkialle tarvittaviin paikkoihin kävellen. Joskus käytin bussia ja junaa, mutta aika harvoin. Pyörän olisi voinut hankkia, mutta pyöräparkin löytäminen (usein myös maksullinen) sai jättämään hankinnan kokonaan. Luulen, että muille asuntoloille pyörä on kuitenkin oiva hankita, koska kampukselle saa kuitenkin pyörän parkkiin ilman ongelmia ja nopeuttaa kulkua reippaasti.

Opiskelu ja opetus

Doshishan kursseille rekisteröinti oli vähän kumma. Lähtötasotestin (Ensimmäinen lähtötasotesti sisältää 1X2 kielioppi kokeen ja haastattelu/puhe kokeen ja seuraavan lukukauden sitten vain tuon kieliopin) jälkeen sai tietää oman tason ja näille tasoille oli sitten aina omat pakolliset + valinnaiset kurssit, jotka olivat varmoja rekisteröinnin kannalta, mutta sitten taas oli näitä muita kursseja, kuten kulttuuriia, historiiaa, ikebanaa yms yms, joiden rekisteröinti tapahtui sitten “lottoamalla”. Eli ei ollut varmaa saako niitä kursseja vai ei. Lisäksi näiden suhteen ollaan erittäin tiukkia, että jos kurssille pääsee olisi myös erittäin suotavaa, että kurssin suorittaa. Vaikka joku droppaisin kurssin, ei sinne silti otettu “jonosta” ketään.. Kaveri, joka halusi varmistaa, että saa varmasti puuttuvat nopat otti 4 näitä kursseja ja pääsikin sitten kaikille.. Samaan aikaan toinen kaveri ei päässyt millekään… Mutta no, tämä on hyvä ottaa huomioon. Siellä kyllä on kivasti kursseja ja näihin tason kursseihin muistaakseni kaikkiin on tarjolla tuo 10 noppaa.

Omat kurssit mitä otin oli: Tason 1 (eli iiiihan alkeet, hiraganat sentäs ei tarttenu uudestaan opetella, koska haastattelussa jäädyin ihan täysin enkä pystynyt sanaakaan sanomaan…) tunteja oli joka arki klo 9-12 (pakollisia), joissa käsiteltiin samalla tavalla kielioppi-kanji-sanasto kuten kielikeskuksen kursseilla ja sitten lisäksi minulla oli 1,5 h tunteina kulttuuria, keskustelua, popkulttuuria sekä keigoa (business japanese etc) minun tasolle sopivina (yht luentoja 21h/vko).  Näistä kursseista vain popkulttuuri oli englanniksi.

Seuraavana lukukautena pääsinkin sitten tasolle 4, jossa pakollisia kursseja joka arkiaamu 1,5 h  kielioppi+kanji+sanasto ja tähän päälle sai valita luetunymmärtämistä, kirjoittamista, keskustelua, puheenpitämistä, kielioppia (kaikki 1,5h aamuisin). Otin kaikki näistä ja siihen päälle JLPT harjoituskurssin (yht luentoja 16,5h/vko).

Yleisesti ottaen, tekemistä oli ihan sopivasti. Toki tuolla tasolla 1 oli vähän tylsää hetkittäin, koska suurinosa kieliopista oli jo hallussa ja kotitehtävät sai nopeasti tehtyä, mutta silti iloinen että kävin sen, koska puheen tuottaminen parani roimasti, kävimme toki 2 oppikirjaa tuon lukukauden aikana, eli uutta tuli myös opittua. Kuulin muilta, että heidän omaan tasoonsa nähden(japanin pääaineopiskelijoita ympäri maailmaa), tunneilla oli erittäin hidasta tahti. Itse kuitenkin viihdyin ja tasolle 4 päästyä, piti jo oikeasti olla skarppina koko ajan tai jäi jälkeen. Näin siis Japanin alkeet 1&2 ottaneena. Sain melko hyvin otettua kaikki kurssit mitä olin suunnitellutkin alkuperäisessä opintosuunnitelmassani (tosin tasot olivat vähän eri..)

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Debit / Visa electron toimii heikosti maksukorttina. Itse käytin visa electronia nostamaan rahaa, mutta tein esim vaateostoksia isoissa liikkeissä MasterCard Creditillä. Välillä tuo Credit + Debit yhdistelmäkortti tuotti ongelmia. Rahaa silti kannattaa käteisenä olla aina.

Voisin sanoa, että kuukausikulut itselläni olivat loppujenlopuksi samat Japanissa kuin Suomessa (vuokra, ruoka, liikkuminen, vapaa-aika) eli vaikka jotkut asiat ovat halvempia tai kalliimpia on lopputulos aika sama.

Reissaaminen ympäri Japania on kohtuu edullista, jos osuu kuljetus ja majotus hyvin valitulle ajankohdalle. Itse tuli reissattua Hokkaidolta Okinawalle asti eri paikoissa lomien aikana. Shinkansenin sijasta menin pääsääntöisesti halpalennoilla, busseilla tai paikallisjunilla. Toki aikaa tähän meni vähän enemmän joissakin tapauksissa, mutta oli omalla kohdalla silti sen arvoista.

Yliopistolta löytyy kaikennäköstä aktiviteettia ja tapahtumaa, joihin ehdottomasti kannattaa osallistua. Harmi sinänsä oli, ettei syksyllä aloittaville ollut mitään kerhoesittelyjä, kun taas keväällä on iso tapahtuma pelkästään tälle. Aloitin kyllä sitten keväällä koriksen yhdessä kerhossa “täyspäiväisenä” jäsenenä, mutta syksyn aikana olin kyllä jo osallistunut muiden kerhojen yksittäistapahtumiin, joihin pääsi mukaan. Kannattaa vähän kysellä jo paikalla olevilta vaihtareilta mitä missä milloin.

Tokion yliopisto, syksy 2016

Fysiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Tarvittavat asiat ennen lähtöä hoituivat aika hyvin yliopistolta tulleita ohjeita noudattaen. Alkuun ohjeet tulivat vain Helsingin yliopistolta ja hyväksymisen jälkeen ohjeet alkoivat tulla enemmän Tokion yliopiston puolelta. Hyväksymistieto tuli hyvässä vaiheessa toukokuussa, jolloin aikaa jäi hyvin vielä paperihommien hoitamiseen. Kunhan hakemukset ja muut sai täytettyä, niin kaikki hoitui sujuvasti. Itselleni ainoa yllättäen ilmennyt asia oli, että CoE on voimassa vain kolme kuukautta ja sen aikana täytyy myös saapua Japaniin. Tästä ei ollut kummankaan yliopiston ohjeissa mainittuna. Japaniin täytyy siis saapua sekä CoE:n että viisumin voimassaoloaikana. Suureksi onnekseni olin sattumalta varannut lentoni juuri CoE:n viimeiselle voimassaolopäivälle, joten ei tarvinnut alkaa selvittämään, mitä ongelmia sen vanheneminen voisi tuottaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yleistä

Aivan aluksi ensimmäisten päivien aikana oli haettava asumiskortti kaupungintalolta sekä rekisteröidyttävä terveysvakuutukseen, mutta tämä hoitui helposti parissa tunnissa, etenkin japanin kielitaidon avulla. Yliopistolla oli pian Japaniin saapumisen jälkeen orientaatio, jossa selvisi hyvin pikaisesti tehtävät asiat kuten apurahan saaminen. Apurahaa varten tarvitsi tilin Japanissa, mutta siihenkin ohjeet tulivat etukäteen sähköpostilla. Huom. tässä on kyseessä JASSO-apurahasta, joita kaikki lähtijät eivät saa, mutta myönnetään Japanissa. Tokion yliopistolla sekaannusta aiheutti monet erilaiset ulkomaalaiset opiskelijat, jotka usein kuitenkin niputettiin samaan jostakin syystä. Vaihto-opiskelijoita omalle fysiikan laitokselleni saapui yhteensä vain viisi, ja ensimmäinen orientaatio olikin vain meidän kesken ja kertoi juuri vaihtoon tärkeitä asioita. Tässä orientaatiossa jaettiin iso nippu papereita, joissa luki myös tiedot kahdesta muusta orientaatiokerrasta, joista ei oltu aiemmin mainittu. Kun menin toiselle orientaatiokerralle, selvisi, että se olikin lähinnä juuri ulkomaalaisille (90% kiinalaisille) opiskelijoille, jotka opiskelevat koko tutkintonsa Tokion yliopistossa. Tämän takia orientaatiossa oli vaihto-opiskelijalle lähinnä pelkkää turhaa tietoa. Nämä ulkomaalaisten opiskelijoiden yhdistetyt orientaatiokerrat tuottivat hieman hämmennystä, mutta niistäkin sai hyödyllistä tietoa irti, kunhan vältteli itselleen tarpeetonta asiaa kuten netissä tehtävää kurssi-ilmottautumista (vaihtarit hoitavat sen palauttamalla haluamansa kurssit paperilla).

Tarvittavat todistukset ja muut paperit oli etukäteisohjeissa hyvin ilmoitettu ja yllätyksiä ei niiden suhteen tullut. Passikuvia kunhan muistaa ottaa mukaan, niin muuten pärjää aika hyvin jo passin ja vaihtoonhyväksymistodistuksen avulla.

Terveydenhuoltoa en onneksi itse tarvinnut vaihdon aikana ollenkaan, mutta yksi yleinen yliopiston terveystarkastus oli, johon kaikkien piti osallistua. Siellä oli kaikki mielenterveyslomakkeista verikokeisiin ja röntgenkuviin asti. Kunhan matkavakuutus ja Japanin pakollinen terveysvakuutus ovat kunnossa, niin ongelmia ei pitäisi tulla sairaaloiden kanssa sairaustapauksissakaan.

Asuminen ja eläminen

Hain kesällä ennen vaihtoa kolmeen yliopiston asuntolaan, joista pääsin kolmanteen vaihtoehtooni. Kyseessä oli halpa ja vanha ja kaukana kampukseltani oleva asuntola. Vuokra oli yhteensä reilu 100 euroa kuussa laskien mukaan veden, sähkön ja kaasun. Lisäksi piti ostaa metrolippu pitkän matkan takia, joka oli noin 50 euroa kuussa. Ruokaan ja muihin ostoksiin pyrin käyttämään maksimissaan 20 euroa päivässä, mikä riitti todella hyvin, vaikka söin illallisen usein ulkona yliopiston lähellä. Lounasta sai koulun ruokaloissa noin viidellä eurolla päivässä. Kuussa kaikkineen rahaa kului yhteensä elämiseen noin 700 euroa sisältäen ruoat, asumiset ja matkat, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt tarvittaessa.

Asuntolani oli kuin tavallinen kerrostalo, mutta kaikki asukkaat olivat ulkomaalaisia opiskelijoita, tutkijoita tai professoreita. Ylemmissä kerroksissa asui myös paljon pariskuntia sekä lapsiperheitä. Koska asuntola oli kuin tavallinen kerrostalo, muihin asukkaisiin ei tullut pahemmin tutustuttua muuten kuin satunnaisesti törmäämällä käytävillä. Huoneessa oli oma vessa, suihku ja keittiö sekä sänky, pöytä ja kaapit. Lakanat ja peitot sai vuokrattua asuntolalta, mutta hintataso oli samaa puoleksi vuodeksi kuin ostamalla omat. Vuokraaminen lähinnä säästi vaivaa, kun ei ensimmäisenä päivänä tarvitse lähteä lakanaostoksille, vaan kaikki on huoneessa valmiina. Lautaset yms ruokailuvälineet täytyi kuitenkin kaikki ostaa itse, mutta halvalla ostaessa ei niihinkään paria kymmentä euroa enempää kulunut.

Asuntolassa ei muuten ollut asumisen kanssa ongelmia, mutta talvella iso ikkuna ja sen vuotavat reunat laskivat huoneen lämpötilan hyvin alas. Huoneessa oli sähkökäyttöinen ilmastointilämmitys, mutta sitä käytin vain hereillä ollessani. Kun ilmat kylmenivät, täytyi minun ostaa eristeteippiä ikkunan reunoihin, minkä ansiosta sain pidettyä sisälämpötilat siedettävissä lukemissa.

Opiskelu ja opetus

Opintojen valinta täytyi tehdä itse ja omalla vastuulla. Niihin tarvitsee oman valvovan professorin hyväksynnän, mutta itse sain täysin vapaasti valita omat kurssini. Suurinta huomiota täytyi kiinnittää vain Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin eli viisi kurssia per lukukausi Tokion yliopistolle. Kurssien opintopistemäärillä ei ollut väliä.

Ainakin fysiikan laitoksella kurssit vaihtuivat (lähes) kaikki vuosittain, joten edellisen vuoden kurssit ja Helsingin yliopistolle hakemusvaiheessa palautettu kurssilomake eivät auttaneet. Vasta keväällä ja kesällä ennen vaihtoa sain katsottua oikeat kurssit. Lopullisen valinnan tein vasta Japanissa kyselemällä tietoja miettimistäni kursseista valvovalta professoriltani.

Kurssit olivat hyvin helppoja käydä verrattuna Helsingin yliopiston fysiikan kursseihin. Lähes kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko, mutta kotona tehtäviä läksyjä ei ollut ja loppukoetta ei ollut millään valitsemistani kursseista. Kurssien arvosanat määräytyivät vain paikallaolojen sekä parin palautettavan lyhyehkön esseen perusteella. Kursseista tunsin pääseväni hyvinkin helpolla ja pienellä vaivalla. Tähän vaikutti myös, että pystyin valitsemaan pieniä ja helppoja kursseja, koska opintopistemäärällä ei ollut merkitystä.

Vaikka kursseja oli vain muutama ja ne olivat helppoja, yliopistolla tuli silti vietettyä suurin osa viikosta. Ajasta lähes kaikki kului tutkimusryhmän parissa. Kuuluminen johonkin tutkimusryhmään on pakollista ja tämän ryhmän johtava professori on oma valvova professori. Koska ryhmän parissa tulee vietettyä kaikki päivät tehden tutkimusta, on sopivan ja kiinnostavan ryhmän valinta tärkeää. Tämä on etenkin fysiikan laitoksella, en tiedä, miten muualla menetellään. Yliopistossa lähes kaikki kaverit syntyivätkin omasta tutkimusryhmästä, kun kaikki aika vietettiin heidän kanssaan jutellen ja työskennellen. Tutkimus oli kiinnostavaa, joten paikallaoleminen ei haitannut. Vaihtarina oli kuitenkin melko vapaata gradua/väikkäriä kirjoittaviin verrattuna, joten omia vapaapäiviäkin sai ainakin omassa ryhmässäni luotua. Tiukemmat professorit tai muuten vaan täysin Tokion elämäntyyliin haluavat voivat kyllä viettää kaiken ajan viikonloppuja myöten ryhmänsä kanssa. Itse olin paikalla suurimman osan arkipäivistä, mutta niinäkin päivinä yliopistolla tuli oltua aamukymmenestä iltakymmeneen.

Hyödyllistä tietoa

Itse olin ollut jo lukiossa vuoden vaihdossa Japanissa ja osasin japaniakin jo hyvin ennen tätä vaihtoa, joten sopeutuminen hoitui todella helposti. Suurin pelkoni oli yksin ruoan laitto, kun paikallisten kauppojen ruokia ei tunne ollenkaan. Tämäkin hoitui kuitenkin melko helposti ja muutamassa viikossa kauppaan ehti tottua hyvin. Tokion yliopistoon on melko korkea Japanin kielen vaatimus etenkin Helsingin yliopiston osalta, joten kielen osalta ei luulisi kenellekään suuria ongelmia koituvan.

Kännykkään netin saaminen mahdollisimman nopeasti on monelle oletettavasti tärkeää. Tässä on ongelmana usein, että virallisen liittymän saamiseen tarvitsee japanilaisen luottokortin, ostaa liittymän sitten mistä tahansa. Itselläni oli onneksi yksi japanilainen ystävä Tokiossa, minkä avulla sain maksettua käteisellä ystävälleni kännykän netti-sim-kortin. Lisäksi on myös tarjolla viikoista muutamiin kuukausiin olevia prepaid-netti-simejä, mutta niiden hintataso on selvästi korkeampi puoleksikin vuodeksi. Yliopistolla sekä asuntolalla oli ilmainen WLAN, mutta muuten liikenteessä on melko vähän langattomia nettejä, joten netin hommaaminen kännykkään kannattaa selvittää jo ennen lähtöä Suomesta.

Otagon yliopisto, Uusi-Seelanti, kevät 2016

Kemian opiskelija

Ennen lähtöä

Kuka ei olisi koskaan unelmoinut surffauksesta valtameren aalloilla, vaelluksista henkeäsalpaavissa maisemissa, pingviinien näkemisestä, opiskeluista vieraassa maassa, tutustumisesta uuteen kulttuuriin tai uusien elämänmittaisten ystävyyssuhteiden luomisista? Nyt miettiessäni näitä kysymyksiä olen ylpeä itsestäni, että reilu vuosi sitten pakkasin laukkuni, itkin muutamat kaihon kyyneleet ja matkustin maailman toiselle puolelle kokemaan tämän kaiken.

Vietin kevään 2016 opiskellen Otagon yliopistossa, joka on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto ja sijaitsee eteläisen saaren eteläosissa Dunedinissa. Dunedin on todellinen opiskelijakaupunki, jossa ”yhden kampuksen” – periaate kokoaa opiskelijat elämään tiiviisti yliopistoalueen ympärille. Julkisia kulkuneuvoja ei tässä kaupungissa tarvinnut, vaan liikkumaan pääsit sekä luennoille, kuntosalille että kauppaan, kävellen.

Tiedän, että useimmat vaihtoon lähtijät ovat miettineet vaihtoa pitkään ja omaavat usein kohdemaan hyvän kielitaidon ennestään. Itselleni kielet ovat aina olleet heikkous ja siksi olin useasti vakuuttanut itselleni, etten tule lähtemään vaihtoon. Hakuvaiheessa keväällä 2015 tiedostin, että en tule pärjäämään ilman hyvää englanninkielen taitoa tulevaisuudessa. Tiesin ainoan keinon, oppia puhumaan englantia tilanteessa kuin tilanteessa, pelkäämättä sanovani jotain väärin, olevan vaihtoon lähteminen. Sen enempää murehtimatta kielitaidosta, täytin hakemuksen, sain hyväksynnän ja ostin lentolipun Uuteen-Seelantiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin vaihtokohteeseen jo kaksi viikkoa ennen orientaatioviikkoa. Uniflats tarjosi edullisen kyydin lentokentältä toimistolle, josta sain hankittua asuntoni avaimet. Ensimmäisten päivien aikana vierailin kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetussa toimistossa hankkimassa opiskelijakortin sekä saamassa yleistä tietoa yliopistosta ja sen tarjoamista palveluista. Olin Suomesta käsin hoitanut koulun vakuutus- sekä opiskelijapalvelumaksun, joten niistäkään ei tarvinnut huolehtia kohdemaassa. Lisäksi ensimmäisten päivien aikana avasin käyttööni uusiseelantilaisen puhelinnumeron, joka helpotti todella paljon kommunikaatiota opiskelutovereiden kanssa.

Asuminen

Asuin yliopiston Uniflatsin tarjoamissa hintatasoon nähden edullisissa soluasunnoissa. Uniflatsin asunnot olivat tarkoitettu vain vaihto-opiskelijoille ja ne sijaitsivat aivan kampusalueen tuntumassa. Itse asuin kahden yhdysvaltalaisen ja yhden paikallisen ns. ”kiwi-host” kanssa. Asuminen äidinkielenään englantia puhuvien kanssa mahdollisti kielen oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Kiwi-hostin tarkoitus oli auttaa vaihto-oppilaita sopeutumaan uuteen kaupunkiin ja auttamaan käytännönasioiden hoitamisessa (mm. ruokakaupat, sairaalat, pankkiautomaatit, puhelinnumero, …). Dunedinissa opiskelija asunnot ovat omakoti- tai rivitaloja. Talot olivat erittäin huonosti eristettyjä ja erityisesti talviaikaan oli hyödyllistä omistaa lämpöisiä villavaatteita. Lämmitys kuului vuokraan, mutta pienillä sähköpattereilla isojen huoneiden lämmitys oli lähes mahdottomuus. Asuntoihin kuului lisäksi internet, vuodevaatteet, lakanat, astiat, pyykinpesukoneet — lähes kaikki mitä puolen vuoden asumiseen tarvitsi.

Opiskelu ja opetus

Olin valinnut kaikki kurssit jo hakuprosessin yhteydessä, mutta kurssien vaihtaminen kolmen ensimmäisen viikon aikana oli erittäin helppoa opiskelijapalveluiden henkilökunnan avustuksella. Vaikka opiskelen kemiaa pääaineena, päätin kandidaatintutkintoni loppuvaiheessa lähteä vaihtoon lukemaan ylimääräisen sivuainekokonaisuuden matematiikasta. Matematiikan ja tilastotieteen kurssien lisäksi opiskelin yhden englanninkielen kurssin. Opiskelu Uudessa-Seelannissa vastasi opiskelua Suomessa. Kuitenkin kurssit olivat usein huomattavasti laajempia ja ajallisesti pidempiä. Vaikka pääpaino arvosteluissa perustui tentteihin, ei kursseja pystynyt suorittamaan ilman viikoittaisia palautettavia tehtäviä/testejä. Kaikki kokeet ja palautettavat tehtävät arvosteltiin samaan tapaan kuin Suomessa; 50 % kokonaispisteistä vaadittiin läpipääsyyn. Arvosanat olivat C-:stä A+:aan.

Puitteet opiskelulle oli erinomaiset. Erityisesti kirjastot kampusalueella olivat mukavia ja erityyppisille opiskelijoille suunnattuja.

Terveydenhuolto

Opiskelijoiden terveydenhuollosta vastasin Student Health. Tämä vastasi käytännössä meidän YTHS:n palveluita. Yliopiston vakuutus kattoi palvelut sekä reseptilääkkeiden hankkimisen apteekista. Itse en joutunut käyttämään Student Healthin palveluita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Olen kotoisin paljon pienemmästä kaupungista kuin Helsinki, jonka takia koin sopeutuvani erittäin hyvin Dunedinin kaltaiseen pikkukaupunkiin. Uusiseelantilaiset ovat hyvin rentoja ja auttavaisia, joka varmasti auttoi myös tutustumisessa paikallisiin ja paikalliseen kulttuuriin. Itseäni peloteltiin ennen vaihtoa Uuden-Seelannin aksentilla, mutta nopeasti korva siihen tottui ja nyt vaihdon jälkeen perinteinen brittiaksentti on joissain tapauksissa jopa vaikeampaa ymmärtää.

Erittäin hyvä tapa tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin oli suorittaa ”Prepare for Otago”-kielikylpykurssi ennen opiskelujen alkua. Kurssi oli ilmainen ja suunnattu opiskelijoille, jotka saapuivat ei-englanninkielisistä maista.

Internetin saaminen puhelimiin oli erittäin kallista ja kaupunkien ulkopuolilla datayhteyttä ei ollut laisinkaan ja maaseuduilla sekä asumattomilla alueilla puhelinverkot pätkivät. Sekä Uniflats että yliopisto tarjosi opiskelijoille WiFi-yhteyden, joka helpotti huomattavasti kommunikointia Suomeen päin.

Heikkojen matkapuhelin- sekä internetverkkojen takia vaeltamaan lähtiessä paikannin hätäkutsunapilla oli pakollinen varuste. Tämän lisäksi saarivaltiolle tyypilliset nopeat luonnonolojen muutokset on hyvä tiedostaa ennen matkustamista alueille, joilla voi esiintyä lumi-/maavyöryjä/tulvia. Matkustamista ei kuitenkaan tule todellakaan välttää, vaan sen ajoitus on tärkeintä. Pyrkikää vaeltamaan kesäisin, ja nauttikaa upeista kaupungeista talvi-aikaan.

Neuvo heille, jotka miettivät tai edes haaveilevat vaihtoon lähdöstä: olkaa rohkeita ja lähtekää valloittamaan maailmaa. Puoli vuotta saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta jälkeenpäin se on vain silmänräpäys. Vaihto ei ole vain opiskelua, vaan enemmän itsensä pistämistä mukavuusalueen ulkopuolelle ja tätä kautta uusien puolien löytämistä itsestään. Opintopisteiden lisäksi tulet palaamaan koti-Suomeen usean unohtumattoman kokemuksen, onnistumisen ja pettymyksen tunteen, sekä kymmenkunta ystävää rikkaampana.