Vaihtokertomus, Kazan Federal University, kevät 2016

Viestinnän opiskelija

Olin jo ennen yliopiston aloittamista päättänyt, että haluan lähteä vaihtoon jonnekin Venäjälle, jotta oppisin venäjän kielen paremmin. Pohdin vaihtokaupunkia Pietarin, Moskovan ja Kazanin välillä. Valitsin näistä lopulta Kazanin, sillä halusin kuitenkin lähteä kauemmas kuin vain Pietariin ja toisaalta ajattelin, että pääkaupungissa Moskovassa tulee varmasti muutenkin käytyä ja oleskeltua kuin hieman tuntemattomammassa Kazanissa. Järkeilin myös, että vaikka Kazan on vähän kauempana ja vähän pienempi kuin Pietari ja Moskova, niin sekään ei kuitenkaan ole mikään pikkukylä. Järkeilyni osoittautui näin jälkikäteen katsottuna paikkaansapitäväksi, ja olen hyvin tyytyväinen, että valitsin juuri näin.

Kazan sijaitsee Moskovasta noin tuhat kilometriä itään paikassa, jossa Volga kaartuu etelään. Kazanissa asuu noin miljoona ihmistä, mutta se tuntuu kuitenkin hieman pienemmältä kuin Helsinki. Suurin osa ihmisistä asuu lähiöissä, ja keskusta on aika kompakti. Siellä on kivasti kahviloita ja ravintoloita, mutta ei yhtä paljon tapahtumia ja kaupunkikulttuuria kuin vaikkapa Helsingissä, puhumattakaan Pietarista tai Moskovasta. Jos Kazan alkaa tuntua jossain vaiheessa vaihtoa jo melko nähdyltä, niin sieltä on kuitenkin helppo tehdä lyhyitä matkoja lähelle. Itse kävin, Bolgarissa (Kazanin ohella toinen tärkeä turistikohde Tatarstanissa), Svijazhkissa, Marin tasavallan pääkaupungissa Joshkar-Olassa, Nizhni Novgorodissa, Moskovassa, sekä vähän pidemmällä reissulla, jonka kohteet olivat Volgograd, Astrahan sekä buddhalaiskaupunki Elista.

Kazan on vauraan Tatarstanin pääkaupunki, ja se näkyy kaupungissa. Keskusta on siisti ja hyvin pidetty. Noin puolet kazanilaisista on tataareja ja noin puolet venäläisiä. Kazanissa oman kokemukseni mukaan sekä tataarit että venäläiset ovat ylpeitä tataarikulttuurista, joka tekee kaupungista omanlaisensa verrattuna moneen muuhun Venäjän kaupunkiin. Tataarin kieltä kuulee julkisten kuulutuksissa ja monet katukyltit ovat sekä tataariksi ja venäjäksi. Kaupungin päänähtävyys on Kul Sharifin hieno moskeija ja muutenkin moskeijoita näkee paljon, mutta toisaalta myös kirkkoja on lukuisia. Kaupoissa ja ruokaloissa parasta on erilaiset herkulliset tatarstanilaiset piirakat ja alueen kansallisherkku on chak-chak-niminen makea, jota on pakollista syödä, jos on Kazanissa.

Kaupungin elävästä tataarikulttuurista huolimatta ainakin näin ulkomaalaiselle venäläinen kulttuuri näyttäytyy selvästi vahvempana. Tataarin kieli kuuluu julkisessa tilassa ennemminkin mausteena, ja kaupungilla käytetään lähtökohtaisesti aina venäjän kieltä. Jos ei satu saamaan hyviä tataarikavereita, niin vaihtokokemus Kazanin kaupungissa on kuitenkin hyvin venäläinen.

Kielestä

Minulla oli ennen vaihtoon lähtöä pohjalla lukion lyhyen venäjän opinnot sekä yksi Kielikeskuksen venäjän kurssi. Minulla oli lukiossa alkeet hyvin hallussa, mutta vaihtoon lähtiessä kieli oli ehtinyt jo vähän unohtua. Kieli oli luonnollisesti asioiden joukossa, jotka jännittivät eniten ennen vaihtoon lähtöä.

Kazanin hyvä puoli on, että monet eivät osaa siellä englantia. Näin venäjää tulee oikeasti käytettyä ja opittua. Kuvaavaa on, miten ensimmäisellä viikolla kysyin jossain kaupassa venäjäksi, että puhuuko myyjä englantia. Hän vastasi, “En, mutta voimme kyllä puhua tataaria!” Tämän jälkeen yritin sinnikkäästi asioida kaupungilla aina venäjäksi ja huomasin nopeasti, että kyllä sitä aika suppeallakin kielitaidolla saa asioita hyvin hoidettua.

Kazanin yliopiston kansainvälisyyspalveluiden henkilökunta puhuu kuitenkin englantia, ja he ovatkin ensimmäiset henkilöt, jotka vaihtoon saapuessa kohtaa. Kazanissa on paljon myös ulkomaisia opiskelijoita, jotka opiskelevat kokonaan englanninkielisissä ohjelmissa ja jotka eivät puhu yhtään venäjää. He kaikki näyttivät pärjäävän kaupungissa hyvin, joten kieltä ei kannata li ikaa murehtia. Jos sitä haluaa kuitenkin oppia, niin kazanilaiset puhuvat mielellään ulkomaalaisten kanssa venäjää, eivätkä ole heti vaihtamassa englantiin, mikä oli itselleni vain ja ainoastaan positiivista.

Opiskelu Kazanan yliopistossa

Opiskelin kieliohjelmassa “venäjää ulkomaalaisille”. Ryhmämme nimi oli “Ryhmä Eurooppa” ja se koostui nimensä mukaisesti enimmäkseen eurooppalaisista opiskelijoista. Saapuessani Kazaniin sain kaiken muun alun paperitöiden lisäksi lapun, jossa ilmoitettiin paikka ja aika, jolloin opetus alkaa. Ennen tuohon tilaisuuteen saapumista en edelleenkään tiennyt juuri yhtään, millaista opiskelu tulee olemaan ja mitä kursseja minulla esimerkiksi on. Kaikki kuitenkin selvisi ensimmäisenä päivänä, jolloin sain lukujärjestyksen. Opetus koostui valmiiksi räätälöidystä kieliohjelmasta, johon kuului muistaakseni viitisen kurssia. Lukujärjestys oli valmiina ja kaikilla tunneilla oltiin saman, oman ryhmän kanssa.

Ryhmää yhdisti lähinnä eurooppalaisuus ja tasoerot olivat aika suuria. Lisäksi osa ryhmäläisitä oli ollut Kazanissa jo aiemman syksyn ja he osasivat jo senkin takia kieltä paremmin. Alkuviikkoina meillä olikin pieni kielikoe, jonka perusteella ryhmämme jaettiin kahteen eri tasoryhmään. Käytännössä toisessa ryhmässä oli lähinnä itäeurooppalaisia, joille venäjää on ehkä vähän helpompi oppia ja toisessa ryhmässä taas oli enimmäkseen länsieurooppalaisia. Parilla kurssilla olimme yhdessä kaikki samalla tunnilla.

Aika nopeasti pääsin kiinni opiskelun rutiiniin. Opiskelu tuntui aika ala-astemaiselta, sillä kaikki kurssini olivat kielen opiskelua: kielioppiharjoituksia, sanastoharjoituksia ja tekstien lukemista. Läksyjä oli jonkun verran ja halutessaan niihin olisi voinut käyttää aikaa varmaan paljonkin, mutta itse en jaksanut hirveästi stressata läksyistä. Joillakin kursseilla opettaja huomasi ja oli vihainen, jos läksyjä ei ollut tehnyt, ja joillain toisilla kursseilla ei taas ollut niin väliä. Läksyt tuntuivat välillä turhauttavilta, sillä en kokenut saamieni tehtävien olevan hirveän hyviä tai opettavaisia. Tehtävissä oli paljon toistoa, ja usein tuntui, että opin enemmän vain kirjoittamaan käsin kärsivällisesti kuin varsinaisia kieliasioita. Myös opetuksen taso oppitunneilla oli selvästi paljon huonompi kuin Suomessa. Suurin osa opettajista oli kuitenkin mukavia ja sympaattisia, joten vaikka opetuksen taso ei huimannutkaan päätä, oli tunneilla yleensä ihan viihtyisää (kielioppikurssia lukuunottamatta, jonka opettaja valitti meille kuin ala-astelaisille aina siitä, miten olimme tehneet läksyt huonosti).

Vaikka edellä valitin siitä, miten opetus Kazanissa oli huonoa, en silti ole millään lailla tyytymätön. En lähtenyt vaihtoon Kazanin yliopistoon sillä ajatuksella, että menen opiskelemaan johonkin huippuyliopistoon. Olisin siinä vaiheessa valinnut jonkin aivan toisen maan vaihtokohteeksi. Ja vaikka en kokenut kielenopetuksen tyyliä ja metodeita erityisen hyviksi, niin opin silti kieltä jo pelkästään siitä, että kävin oppitunneilla, joilla kaikki ohjeistus ja toiminta tapahtui venäjäksi. (Minkä lisäksi käytin toki vapaa-aikana paljon venäjää.) Selvennettäköön tässä kohdassa, että vaikka olimme vasta opettelemassa venäjää, niin kaikki opetus oli venäjäksi, eikä englantia käytetty ollenkaan. Tästä seikasta Kazanin yliopisto saa minulta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Asuminen

Asumisolosuhteet olivat Kazanissa hyvät. Saatoin asua yhdessä Venäjän parhaista opiskelija-asuntoloista! Kazanissa oli vuonna 2013 uintikisat, jota varten rakennettiin kisakylä. Kisojen jälkeen tämä kisakylä muutettiin isoksi opiskelija-asuntola-alueeksi, Derevnya Universidaeksi, joka sijaitsee lähellä Prospekt Pobedyn metroasemaa, ja on noin 30-40 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Asuntola-alue on siis aivan uusi, ja toistaiseksi erittäin hyvässä kunnossa. (Vaikka huomasi kyllä, että sitä ei ole rakennettu erityisen kestäväksi…)

Aidalla rajatulla alueella on noin nelisenkymmentä kerrostaloa, jotka ovat kaikki siis opiskelija-asuntoloita. Lisäksi alueella on nurmialuetta, pallokenttä, ruokala ja pieni kauppa. Alueelle pääsee vain, jos asuu siellä tai jos on hankkinut erikseen luvan vierailuun. Portilla vartijoille näytetään kulkukorttia, samoin kuin oman talon aulassa. En suoraan sanottuna tiedä miksi, alueella kulkua valvotaan näin tarkasti. Tuttujen keskustassa sijaitsevissa opiskelija-asuntoloissa en nähnyt mitään vastaavaa.

Minut majoitettiin taloon, jossa asui vain ulkomaalaisia opiskelijoita, joko vaihto-opiskelijoita tai varsinaisia tutkinto-opiskelijoita. Tämä on tietysti vähän sääli, sillä olisi ollut mukavaa tutustua paremmin paikallisiin. Talossamme asui kuitenkin monia koko tutkintoaan Kazanissa suorittavia, äidinkielenään venäjää puhuvia keski-aasialaisia, jotka olivat kaupungissa kuin kotonaan ja jotka ainakin itselleni edustivat paikallisia.

Jaoin asuntoni kazakstanilaisen tytön kanssa. Meillä oli molemmilla omat huoneet sekä yhteinen kylpyhuone ja keittiö. Keittiössä ei ollut mitään ruokapöytää, joten vietimme molemmat aikaa lähinnä omissa huoneissamme. Yhteiselo naapurini kanssa sujui hyvin, vaikka hänen sotkuisuutensa välillä ärsyttikin minua. Emme varsinaisesti ystävystyneet, mutta tulimme kuitenkin toimeen, ja hän auttoi minua välillä, jos minulla oli ongelmia venäläisen byrokratian kanssa. Vaihtoaikani parhaat ystäväni, eräät eurooppalaiset tytöt, asuivat yläkerrassa. Heillä oli asunnossaan kylpyhuoneen ja keittiön lisäksi vain yksi iso huone, jossa he kaikki kolme nukkuivat. Tuosta huoneesta tuli itsellenikin olohuone, ja join siellä monet iltateet ja aamukahvit. Heillä näytti sujuvan hyvin samassa huoneessa asuminen, mutta itse olen tyytyväinen, että sain kokonaan oman huoneen.

Alkubyrokratia

Venäjän vaihdoista puhuttaessa nousee pinnalle aina myös byrokratia. Sanottakoon tässäkin siis muutama sana siitä, miten kaikenlaisten paperiasioiden ja muiden asioiden hoidon kanssa meni.

Tiivistettynä, Venäjällä vaihdossa ollessa kohtaa kyllä jonkin verran byrokratiaa, mutta ei mitään mahdotonta. Varmasti myös Suomeen tulevat vaihto-opiskelijat joutuvat käymään eri toimistoissa täyttelemässä erinäisiä lippulappusia puhumattakaan vaikkapa Ranskasta. Huvittavinta kazanilaisessa byrokratiassa oli itselleni se, että tieto ei tunnu kulkevan yhtään vaikkapa yliopiston eri työntekijöiden välillä. Opiskelija itse siis kantaa aina mukanaan dokumentteja ja käy varmistelemassa asioita eri toimistoista.

Ensimmäisenä viikkona joutui luonnollisesti hoitamaan paljon paperiasioita. Meitä opiskelijoita ohjeistettiin mielestäni kuitenkin aina riittävän selkeästi, että mihin toimistoon täytyy seuraavaksi mennä ja mihin dokumenttiin pyytää leima. Ei kannata yrittääkään hahmottaa mitään kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu ja miksi, vaan mennä vain lampaan tavoin askel kerrallaan eteenpäin. Kun yksi kohta on hoidettu, sen jälkeen voi taas kysyä lisäohjeita. Jos ei ymmärrä jotain ohjetta tai sitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi, niin kannattaa vain kysyä niin monta kertaa, että lopulta ymmärtää. Koin, että venäläisessä kulttuurissa ihmisistä pidetään huolta, ja yliopiston henkilökunta jaksaa kyllä kärsivällisesti selittää asiat moneen kertaan, jopa silloin kun ensivaikutelma jostain henkilöstä oli hieman tyly.

Byrokratia voisi tuntua ärsyttävältä, jos on kovin kiireinen henkilö. Harvalla vaihto-opiskelijalla kuitenkaan on sataa harrastusta tai luottamustoimea, joten byrokratiaan voi käyttää huoletta aikaa. Venäläisen byrokratian kokemista kannattaa pitää yhtenä maan nähtävyyksistä. Oikeastaan mitä enemmän säätöä ja absurdeja tilanteita, sitä mehevämpiä tarinoita kerrottavaksi kotona.

Sosiaalinen elämä

Minulla kävi Kazanissa tuuri, ja satuin löytämään kivoja kavereita. Viihdyin hyvin samassa ryhmässä opiskelevien eurooppalaisten tyttöjen kanssa, joiden kanssa puhuin englantia. Vaikka olisi tietysti ollut kiva puhua mahdollisimman paljon vain venäjää, teki hyvää päästä purkamaan ajatuksia kunnolla englanniksi ja olla samassa tilanteessa muiden ulkomaalaisten kanssa.

Kazanin yliopistossa ei järjestetä mitään ainejärjestötoimintaa, joten sitä kautta ei löydä kavereita. Paikalliset tuntuivat kuitenkin suhtautuvan ulkomaalaisiin positiivisesti ja kiinnostuneesti, joten paikallisiakaan kavereita ei ole mahdotonta löytää. Kannattaa etsiä vaikkapa kerhoja, joissa harjoitellaan englannin tai jonkin eurooppalaisen kielen puhumista, sillä näissä on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan ulkomaalaisiin. Suosittelen myös asuntolassa asumista, vaikka se sijaitseekin hieman kauempana keskustasta, sillä ainejärjestöjen puuttuessa, ne ovat kenties paras paikka löytää kavereita ja tuttuja.

Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, kevät 2017

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja asuminen

Saavuin Pariisiin tammikuussa 2017 viettämään vaihtolukukautta Institut d’Études Politiques de Paris’n Pariisin kampukselle, tuttavallisemmin Pariisin Sciences Pohon. Tilanne oli jännittävä: olin käynyt kaupungissa vain kerran aiemmin ollessani kuusivuotias. Olin opiskellut ranskaa koulussa, mutta huomasin nopeasti että käytännön taidoissani ja ranskalaisten kanssa kommunikoinnissa oli vielä hiomista.

Minulla ei ollut asuntoa tullessani Pariisiin. Onnekseni pääsin samaten Pariisissa vaihdossa olleen kaverini kaverin sohvalle nukkumaan asunnonetsinnän ajaksi. Olin lisäksi ollut pariin asunnonomistajaan yhteydessä ennen lähtöä, ja sopinut heidän kanssaan kämppänäytöistä.

Asunto löytyikin loppujen lopuksi hyvin nopeasti, ja jo toisena päivänäni Pariisissa minusta tuli onnellinen 17. kaupunginosan asukki. Alue oli hyvin miellyttävä asuinpaikka ja tuntui hyvin pariisilaiselta leipä-, juusto-, liha-, hedelmä- ja tupakkakauppoineen. Matka ydinkeskustassa, lähellä Saint-Germain-de-Prés’n kirkkoa sijainneelle koululle taittui puolessa tunnissa kahdella eri metrolla, joka ei Pariisin kokoisessa kaupungissa ole mitenkään ylivoimainen matkustusaika. Muillekin mielenkiintoisille paikoille kaupungissa oli helppoa ja suhteellisen nopeata kulkea, kiitos Pariisin kattavan julkisen liikenteen.

Asuminen Pariisissa on todella kallista, jonka lisäksi asunnot liikkuvat markkinoilla nopeasti. Asuntojen kunto vaihtelee, ja varsinkin opiskelijat joutuvat usein tyytymään vähän erikoisempiin asumisratkaisuihin, tai muuttamaan kauemmas Pariisista johonkin kaupunkia ympäröivistä lähiöistä. Asuntomarkkinoilla liikkuu myös paljon huijareita. Nämä seikat johtivat minutkin hankkimaan asunnon vasta paikan päältä. Asunnon suhteen minua lykästi kyllä toden teolla. Sain kohtuullisen hintaisen yksiön, jossa minulla oli oma keittiö, vessa ja suihku – Suomen oloissa suhteellisen itsestäänselviä ominaisuuksia asunnossa, mutta Pariisin opiskelijakämppäsekenessä kaikkea muuta. Pyykkiä jouduin pesemään pesulassa, eivätkä netti tai sähkö kuuluneet asunnon hintaan. Vuokranantajani, Pariisin ulkopuolella asunut mukava vanhempi pariskunta, auttoivat minua kuitenkin näiden asioiden järjestämisessä. Asuntoa olin etsinyt mm. eri Facebook-ryhmistä ja vuokranvälitysnettisivuilta, ja löysin sen lopulta Sciences Pon omalta kämpänvälityssivulta. Voin suositella sitä lämpimästi, sillä yleinen hintataso asunnoissa tuntui olevan tällä koulun ulkopuolisilta suljetulla foorumilla hieman normaalia alhaisempi. Sciences Polla on Ranskassa eliittikoulun maine. Asuntoa etsiessä ja muitakin käytännön asioita järjesteltäessä kannattaa mainita olevansa vaihtari juuri siellä. Hyvällä lykyllä se saattaa ratkaista kämpän saamisen eduksesi.

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat olivat kohdallani vaihtelevat. Itse kaupunkiin ihastuin välittömästi, ja asuntoasian nopea hoituminen rauhoitti mieltä. Uuteen maahan siirtymiseen kuuluu kuitenkin aina oma säätönsä ja byrokratiansa. Esimerkiksi pankissa tai puhelinliittymäkaupassa asioidessani pääsin harjoittelemaan ranskan kielen taitoani. Sinänsä tämä oli hyvä, sillä minulla oli tarkoituksenanikin parantaa vaihdossa kielitaitoani. Vastikään uuteen maahan tulleena eivät nämä käytännön asiat aina kuitenkaan sujuneet aivan kuin Strömsössä, ja niiden hoitaminen oli joskus vaikeaa. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja asiointi ranskaksi ja ranskalaisten tapojen mukaisesti kävi viikko viikolta luontevammin.

Koulu minulla alkoi orientaatioviikon muodossa varsinaisesti toisella viikollani Ranskassa. Tämä toi päiviini lisää tekemistä, ja mikä hauskinta, roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Ei Pariisin kaltaisessa kaupungissa toki tylsää voi tulla, mutta tuntui kieltämättä hyvältä päästä juttelemaan ihmisille, kun ensimmäisen viikon aikana ihmiskontaktini olivat virallisten yhteyksien ulkopuolella olleet jokseenkin rajallisia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin lähinnä vain muihin vaihtareihin, ja sama trendi jatkui läpi koko vaihdon: toki paikallisiakin kavereita tuli, mutta valtaosa uusista tutuista ja etenkin läheisemmistä ystävistä muodostui toisista vaihtareista. Tutustuin jo ensimmäisinä koulupäivinä niihin ihmisiin, joista myöhemmin tuli minulle parhaita kavereitani vaihdossa.

 

Arki kohteessa

Arjen lähdettyä uudessa kotikaupungissani rullaamaan, sujui se vallan hyvin. Normipäiväni Pariisissa koostui yleensä 1-2 luennosta Sciences Polla, lounaasta yleensä Ranskan Unicafessa eli CROUSilla ja kirjastolla opiskelusta. Sciences Polla on useampi koulurakennus Pariisin keskustassa, kävelymatkan päässä toisistaan, joiden väliä tulee päivän mittaan kuljettua. Vapaa-aikaa oli vaihtoaikana paljon ja se olikin yksi sen parhaista puolista. Suomessa olen työskennellyt koulun ohella läpi yliopisto-opintojeni, mutta Pariisissa ei työn tai oikeastaan kovin monen muunkaan asian puolesta velvollisuuksia ollut. Koulua piti toki käydä, mutta aikaa jäi runsaasti myös kaupungin tutkimiseen ja kavereiden kanssa hengailuun.

Kuriositeettina Pariisissa opiskelusta mainittakoon koulun tarjoamat mitä moninaisimmat urheilumahdollisuudet. Itsekin kävin kahdesti viikossa treenaamassa jalkapalloa. Koulu ei ainoastaan tarjonnut mahdollisuutta urheiluun, vaan antoi siitä vieläpä opintopisteitä. Itsellänikin on vaihtolukukauden opintosuoritusotteessa 2 noppaa ”Football”-nimisestä kurssista (Suomeen näitä ei kylläkään saa hyväksiluettua).

Liikunnan lisäksi sain futiksen kautta kontaktia myös uusiin kavereihin. Kun lähes kaikki kurssini olivat enimmäkseen vaihto-opiskelijoiden täyttämiä, oli treeneissä hauskaa päästä tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin. Sciences Po tarjoaa laajasti mahdollisuuksia mitä erilaisimpien lajien kokeiluun, rugbysta laskuvarjohyppyyn (hintaerot näiden kurssien välillä ovat toki merkittäviä). Eikä näitä ”ylimääräisiä” opintopisteitä ole pakko edes hakea urheilun saralta: koulu järjestää myös taide- ja kulttuurityöpajoja ja kursseja aivan laidasta laitaan. Tuskin valehtelen kun sanon Sciences Polta löytyvän lähes jokaiselle jotakin mielekästä oheistoimintaa, ja ehdottomasti kannustan osallistumaan siihen.

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Sciences Pon kurssitarjonta oli laaja ja mielenkiintoinen. Kursseja löytyi niin englanniksi kuin ranskaksikin. Itse otin kursseja vain politiikan tutkimuksen ja kansainvälisten suhteiden saralta, mutta tarjontaa olisi ollut myös taloustieteessä, sosiologiassa, humanistisissa aineissa ja oikeustieteessä.

Vaikka kursseja oli paljon, selvisi pian että että niin oli myös englanninkielisille kursseille haluavia. Sciences Pohon tulee joka lukukausi runsaasti vaihto-opiskelijoita, jonka lisäksi koulussa moni tutkinto-opiskelija tekee tutkintonsa englanniksi. Tämä on tietysti sinällään hienoa, mutta aiheutti ruuhkaa englanninkielisillä kursseilla. Itse en esimerkiksi ollut tietokoneen äärellä päivystämässä, kun kurssi-ilmoittautuminen eräänä päivänä alkoi. Kun sitten illemmalla kurssitarjottimen äären pääsin, sain huomata että tarjolla oli enää yksittäisiä paikkoja kursseille, jotka eivät hirveästi kiinnostaneet.

Tästä ei kuitenkaan kannattanut lannistua, sillä Sciences Po tarjosi vielä yhden mahdollisuuden muokata kevään kurssipalettiani. Muutama päivä varsinaisen ilmoittautumisjakson sulkeuduttua alkoi nimittäin vielä valitusjakso, jolloin oli mahdollista päästä jo ”täynnä” oleville kursseille. Heti valitusjakson alettua lähetin koululle sähköpostia missä selitin tilanteeni (olin tullut vaihtoon tekemään pääaineopintoja, joita minulla ei nyt ollut lainkaan), esitin toiveita kursseista mihin haluaisin päästä, ja kuinka ollakaan pääsinkin lähes jokaiselle toivomalleni kurssille. Pääsin myös eroon kursseista joita en pitänyt niinkään hyödyllisinä. Ei siis kannata lannistua kurssi-ilmoittautumisen suhteen. Siihen kannattaa suhtautua samoin kuin ranskalaisen byrokratian parissa toimimiseen muutenkin: vaikka asiat joskus tuntuvat vaikeilta, sekavilta ja epäjohdonmukaisilta, kun säilyttää kärsivällisyytensä ja pystyy selittämään tilanteensa oikein (tarvittaessa useaan kertaan), asiat useimmiten tuppaavat onnistumaan.

Pääainekurssien lisäksi kävin vaihdossa Sciences Pon järjestämän ranskan kurssin, jota suosittelen lämpimästi. Kursseja löytyy kaikentasoisille, ja ne ovat hyviä paikkoja tutustua paitsi muihin vaihtareihin, myös ei-ranskalaisiin tutkinto-opiskelijoihin.

Yleisesti ottaen ranskalaisesta opetuskulttuurista jäi itselleni kuva suomalaista vastaavaa hierarkkisempana, vaikka opettajien välillä oli toki suuria eroja tässä suhteessa. Tehtiin selväksi, että opettajat olivat opiskelijoita korkeammalla tasolla. He toki antoivat tilaa keskustelulle ja kyseenalaistamiselle, mutta heillä oli myös useimmiten hyvin selkeät käytössäännöt ja toimintamallit, joiden mukaan oli pakko toimia jos halusi päästä kurssista läpi. Monilla kursseilla esimerkiksi kännykänkäyttö oli ehdottomasti pannassa, ja kuri luennoilla oli muutenkin ankarampaa.

Kokeita oli Sciences Possa yleensä kaksi kurssia kohden lukukaudessa. Näistä kokeista toinen oli yleensä pienempi, puolessa välissä lukukautta järjestettävä välikoe, ja toinen laajempi loppukoe, joka pidettiin luentojen päätyttyä. Joillakin kursseilla toisen näistä suorituksista korvasi kotona tehtävä pitkä essee. Esseiden työstäminen oli työlästä mutta palkitsevaa. Näiden lisäksi useimmilla kursseilla oli myös pienempiä testejä, jotka nekin vaikuttivat arvosanaan. Kaiken kaikkiaan tasonmittausta olikin enemmän kuin Suomessa.

Ranskassa arviointijärjestelmä on nollasta kahteenkymmeneen, kymmenen ollessa alin hyväksytty pistemäärä. Ranskalaisen sanonnan mukaan ”20 pistettä on varattu Jumalalle, 19 on liian lähellä Jumalaa, ja 18 on varattu opettajalle”. Vaikka jotkut opettajat käytännössä saattavat antaa 18 tai jopa 19 pistettä poikkeuksellisesta suorituksesta (20 pisteestä en ole kuullut), käytännössä kurssien pistehajonta on yleensä 11 ja 17 pisteen välillä. Sciences Possa suoritusten arvioinnissa vaihto-opiskelijoille ei annettu minkäänlaista siimaa; kaikki opiskelijat olivat arvioinnin suhteen samalla viivalla. Tämä kannusti opettelemaan käsitellyt asiat kunnolla. Vaikka tämä saattoi vähentää lukukaudesta pari Erasmus-bileiltaa, pidin kursseja sisällöltään mielenkiintoisena, joten opiskelu sikäli oli antoisaa.

 

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi Pariisissa alkoi tammikuun puolessavälissä orientaatioviikolla ja loppui yleensä toukokuun alussa, riippuen vähän siitä milloin viimeinen tentti sattui olemaan. Viimeiset luennot pidettiin jo huhtikuun loppupuolella, jonka jälkeen ohjelmassa olivat vain kokeet.

Lukukauden ensimmäinen loma, talviloma, saapui jo parin viikon opiskelun jälkeen. Kestoltaan loma oli viikon mittainen. Tämän jälkeen ei tällaista pidempää lomaa enää ollutkaan, joskin pitkiä viikonloppuja oli muistaakseni useampi. Kurssi-ilmoittautumisissa saattoi toki yrittää saada vaikkapa sellaista lukujärjestystä, missä luentoja oli vain tiistaista torstaihin. Läsnäolovaatimukset kursseilla olivat hyvin tiukat (yleensä kolmannesta poissaolosta ilman lääkärintodistusta lensi automaattisesti pois kurssilta), ja poissaolo kyllä huomattiin, sillä lähes kaikilla kursseilla ryhmäkoot olivat melko pieniä. En siis suosittele lintsaamaan.

Vapaapäivät ja lomat voi hyödyntää nauttimalla Pariisista tai matkailemalla. Pariisissa riittää luonnollisesti loputtomasti tekemistä mm. häkellyttävän eläväisen kulttuurielämän ja museoiden (joista suurin osa on EU-opiskelijoille ilmaisia) muodossa. Suomalaiselle on myös ihmeellistä se, miten helposti Pariisista pääsee niin moneen eri kaupunkiin ja eri maahan. Ranskassa riittää vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, jonka lisäksi junalla tai bussilla hurauttaa joissakin tunneissa mm. sellaisiin kaupunkeihin kuin Lontoo, Barcelona ja Amsterdam.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Vaihdossa yllättävintä oli varmaankin kurssien työmäärä. Odotin ettei vaihtarina kouluun tarvitsisi satsata yhtä paljoa kuin paikallisten opiskelijoiden. Sciences Po on kuitenkin alallaan yksi maailman parhaista yliopistoista, ja vaatimustaso oli kohtuullisen kova myös vaihtareille. Kaikesta kuitenkin selvisin kunnialla, ja ehdin tehdä myös paljon muutakin kuin koulutöitä.

Toinen minut yllättänyt seikka oli ranskaksi asioimisen ja keskustelemisen vaikeus. Olin opiskellut ranskaa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistolla, mutta sain pian huomata käytännön ranskan taidoissani olevan parantamisen varaa. Ranskalaisten, varsinkin pariisilaisten, puhetyyli on niin nopea ja ei-natiiville puhujalle epäselvä, että usein asiat piti käydä läpi useaan kertaan että ymmärsin mistä oli kyse. Nämä taidot kehittyivät kuitenkin nopeasti; kielitaidon kehittyminen on yksi vaihdon suurimpia etuja. Vähän tahmean alkuvaiheen jälkeen ranskaksi asioiminen ja vaikeistakin asioista keskusteleminen sujui hyvin.

Myös kurssien nopea täyttyminen, mistä jo puhuin, yllätti. Jos menet Sciences Pohon, ilmoittaudu kursseille heti kun ilmoittautuminen aukeaa!

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Sciences Po on kovatasoinen yliopisto. Hakiessasi sinne ota tämä huomioon; jos haluat selvitä vaihdostasi minimityömäärällä, se ei ehkä ole ideaali kohde. Haluan kuitenkin korostaa että vapaa-aikaa oli tästä huolimatta vaihtoaikana runsaasti; huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa opiskellessani, kun olen tehnyt opintojen ohella töitä.

Huomioi hakiessasi myös se, että Pariisi on iso ja kallis kaupunki. Valmistaudu maksamaan asumisesta vähintään Helsingin normaalin hintatason verran. Myös ruoka on verraten kallista, paitsi juusto ja viini, mistä kannattaakin ottaa ilo irti (hyvän punkkupullon saa marketista helposti alle neljällä eurolla). Baarit, ravintolat ja kahvilat ovat hinnaltaan suunnilleen Helsingin tasoisia, joskin vaihtelua alue- ja paikkakohtaisesti löytyy. Tarjontaa on luonnollisesti Helsinkiä paljon enemmän, ja pienellä tutkiskelulla löytääkin hinta-laatusuhteeltaan huikeita paikkoja.

Pariisiin suuressa koossa on paljon hyviä puolia: nähtävää ja koettavaa riittää loputtomasti. Lukukaudenkin aikana ehdin nähdä konsertteja ja kokea elämyksiä, joihin ei Helsingissä olisi varmaankaan koskaan ollut mahdollisuutta. Suuren koon myötä tulee kuitenkin väistämättä myös huonoja puolia. Saastunut ilma on Pariisissa todellinen ongelma, jolla on terveysvaikutuksia. Turvallisuustilanne on ainakin kaltaiselleni valkoiselle miehelle suurkaupungiksi hyvä. En kokenut oikeastaan missään vaiheessa oloani uhatuksi, en edes liikkuessani yksin kaupungilla yöllä, tai käydessäni Pariisin ”pahamaineissa” lähiöissä. Ymmärsin kuitenkin kavereiltani, että tilanne voi olla hyvin erilainen esimerkiksi yöllä Gare du Nordin aseman lähistöllä yksin kulkevalle naiselle. Ylipäätäänkin tietty varovaisuus on missä tahansa suurkaupungissa tervettä, myös Pariisissa.

Pariisin turvallisuustilanteeseen vaikuttaa nykypäivänä väistämättä myös terrorismi. Tunnelma kaupungissa on erityisesti marraskuun 2015 iskujen jälkeen aiempaa kireämpi. Kaupungissa on siitä asti vallinnut poikkeustila. Tästä poikkeustilasta tehtiin käsittääkseni hiljattain, jo lähdettyäni Pariisista lainsäädännöllisesti pysyvä asiantila, enkä tiedä miten se käytännössä vaikuttaa elämään Pariisissa. Keväällä 2017 poikkeustila näkyi siten, että kaupungilla partioi jatkuvasti paljon poliisi- ja sotilaspartioita. Näillä partioilla on oikeus pysäyttää ja tutkia kenet tahansa milloin tahansa, ja periaatteessa mukanaan pitää kantaa aina jotakin henkilöllisyystodistusta, ulkomaalaisten mielellään passia. Reppua, laukkua tai oikeastaan mitään muutakaan ei saa jättää valvomatta minnekään edes hetkeksi. Metroon unohdettu urheilukassi tarkoittaa automaattisesti pommiuhkaa, joka voi pysäyttää hetkellisesti jopa koko kaupungin metroliikenteen (itsekin sain tätä pari kertaa todistaa, vaikka kyseessä oli joka kerta onneksi väärä hälytys). Sciences Pon tiloihin unohdettu reppu tarkoittaa kaikkien koulun rakennuksien evakuointia ja poliisin pommiryhmän kutsumista paikalle. Ajoittain tällaisia evakuointeja tehdään puhtaasti harjoittelumielessä. Ei siis pidä hätääntyä, vaikka pitäisi painella ulos kesken luennon. Mitään suurempia iskuja ei omana vaihtoaikani tapahtunut, mutta muutama pienempi terrori-iskuksi luokiteltu välikohtaus kylläkin. Ne olivat totta kai todella ikäviä tapauksia, mutta en itse ollut onneksi missään vaiheessa vaarassa. Kiristynyt turvallisuustilanne on valitettavasti osa Pariisin elämää ja se on hyvä ottaa sinne hakiessa huomioon, mutta se ei missään nimessä tarkoita etteikö vaihto Pariisissa voisi olla parasta ikinä. Elämänmeno kaupungissa on poikkeustilasta huolimatta huoletonta, vapaamielistä ja nautinnollista.

 

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen tuntui vähän haikealta. Jouduin jättämään hyvästit kaikille vaihtarikavereilleni, joista suurin osa asui Atlantin toisella puolen. Vaihtoaika oli kokonaisuudessaan upeaa ja vapaata aikaa, ja paluu Suomeen ja arkeen tuntui karulta. Osaltaan tähän vaikutti varmasti se, että aloitin kesätyöt melkein heti Suomeen palattuani. Olin ennen tätä pitänyt kolme viikkoa lomaa Ranskassa, käyden mm. Ranskan Rivieralla, joten olin kyllä saanut jo lomasta nauttia. Suosittelen muillekin lomailua vaihdon jälkeen jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, vaikkapa kohdemaahan tarkemmin tutustuen. Vastaavaa mahdollisuutta tutustua johonkin toiseen maahan harvemmin tulee. Tultuani Suomeen parani tunnelma kuitenkin nopeasti. Arki lähti pian rullaamaan, ja oli ennen kaikkea upeaa nähdä taas perheeni ja kaikki parhaat ystäväni.

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, syksy 2016

Valtio-opin opiskelija

Ennen
lähtöä

Hyväksynnän tultua Helsingin yliopistolta tuli opiskelijan hakea Trinity Collegeen sen verkkosivujen ohjeiden mukaisesti. Deadline oli myöhään keväällä, mutta hakemusta ja liitteitä ei kannata jättää viime tippaan. Hakemukseen tarvitsi mm. passikuvia, tiedot eurooppalaisesta sairaanhoitokortista ja jos hakijalla on sairaus, kirjallisen lääkärinlausunnon kelpoisuudesta lähteä vaihtoon. Hakemus liitteineen tuli lähettää postitse. Sain pian kirjeitse vahvistuksen hakemuksen saapumisesta, mutta hyväksymiskirjeessä kesti. Sain hyväksymistiedon kaksi viikkoa ennen lähtöä ja silloinkin aktiivisen sähköpostittelun avulla. Osa vaihtareista sai vahvistuksen myöhempäänkin.

Koska vaihtoyliopiston hallinnon kanssa oli kaikilla vaihto-oppilailla ongelmia etenkin vaihdon alussa, suosittelen tulostamaan ja ottamaan mukaan kaikki vaihto-opintoihin liittyvät lomakkeet, vaihtoyliopiston hyväksymiskirjeen sekä ottamaan passista kopion. Esimerkiksi omalla kohdallani vaihdon alussa tehtävään ”nopeaan” lukukausi-ilmoittautumiseen meni kaksi viikkoa, sillä tietoni olivat Trinityn järjestelmissä toisin kuin hakulomakkeissani. Tämän vuoksi minut oli mm. merkitty väärään vaihto-ohjelmaan, ja minulta pyydettiin suurta lukukausimaksua. Vaikka byrokratiaa on melko paljon, yliopiston henkilökunta on onneksi ystävällistä, kuten irlantilaiset yleensäkin.

Ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti yrittää löytää asunto, sillä Dublinissa on kova asuntopula. Trinity Collegen verkkosivuilla lukee, ettei yliopiston asuntoloihin voi hakea ennen virallista hyväksymisvahvistusta. Tästä huolimatta osa vaihto-opiskelijoita oli hakenut ja saanut huoneita jo ennen vahvistusta. Tämä kannattaa pitää mielessä, sillä kaikki huoneet olivat jo varattuja saadessamme hyväksymiskirjeen vaihtoyliopistolta. Myös yksityisen puolen asuntoja kannattaa etsiä Suomesta käsin. Kaikki eivät kuitenkaan onnistu saamaan Dublinista asuntoa ulkomailta käsin. Kannattaakin mahdollisuuksien mukaan mennä Irlantiin pari viikkoa ennen lukukauden alkua, jotta asunnon ehtii tarvittaessa etsiä paikan päällä. Asuntotilannetta lukuun ottamatta Irlanti on helppo paikka lähteä vaihtoon, ja paikan päällä Irlannissa ei EU-kansalaisten tarvitse ilmoittautua poliisille.

Vaihdon aikana tuli vastaan useita korttimaksutilanteita, joissa maksukortiksi hyväksyttiin vain luottokortti. Jos luottokorttia ei jo ole, kannattaakin ennen Irlantiin lähtöä harkita luottokortin hankkimista. Lisäksi käteistä kannattaa ottaa mukaan jo Suomesta käsin, sillä käteinen on edelleen suuressa suosiossa Irlannissa. Esimerkiksi taksit eivät tyypillisesti hyväksy kuin käteistä ja monessa paikassa esimerkiksi alle 10 euron ostoksia ei voi maksaa kortilla. Myös omat rokotukset kannattaa varmistaa ennen Irlantiin lähtöä. YTHS:n mukaan pakollisia rokotteita Irlantiin lähteville ei ole, mutta tiettyjä rokotteita suositellaan. Lisäksi täytin matkustusilmoituksen. Adapteri kannattaa pakata mukaan jo Suomesta sekä villasukat vetoisien asuntojen vuoksi. Irlanti ei kuulu Schengen-alueeseen, joten passi pitää olla mukana aina Irlantiin mennessä tai sieltä muualle matkatessa.

Trinity College Dublin. Kuva: Marja Pentikäinen

Asuminen

Asuminen Dublinissa on kalliimpaa kuin Helsingissä. Etenkin yksiöt ovat harvassa ja kalliita; myös työssäkäyvien keskuudessa on tyypillistä asua kämppisten kanssa. Dublin jakaantuu karkeasti Etelä- ja Pohjois-Dubliniin Liffey-joen perusteella. Etelä-Dublin on vauraampaa aluetta ja sen sanotaan olevan turvallisempi. En kuitenkaan vaihtoaikanani kuullut, että Pohjois-Dublinissa asuneet vaihto-oppilaat olisivat kokeneet oloaan turvattomaksi. Dublinin kaupunginosista puhutaan usein numeroin (esim. Dublin 2). Numeroiden järjestys ei ole täysin looginen, joten ennen asunnon etsintää kannattaa katsoa kartasta alueiden sijainnit. Lisäksi kannattaa varautua aluksi ihmetyttäviin paikallisiin käytänteisiin. Kirjallisia vuokrasopimuksia ei ole tapana tehdä ja osa vuokranantajista vaatii vuokran käteisenä. Takuuvuokra on usein kuukauden vuokra. Koska Irlannissa liikkuu asuntohuijareita, takuuvuokraa ei kannata maksaa ennen kuin on päässyt asuntoon sisälle.

Trinity Collegen asuntolat eivät olleet edullisempia kuin muu asuminen. Jaettu asuntolahuone maksaa alimmillaan 600 euroa kuukaudessa ja oma huone vähintään 800 euroa kuukaudessa. Suuri osa hankkikin asunnon yksityistä kautta. Itse asuin yksityisen puolen asunnossa kahden irlantilaisen kämppiksen kanssa, ja maksoin omalla kylpyhuoneella varustetusta huoneestani 550e/kk. Päälle tulivat laskut, kuten sähkö ja kaasu, yht. n. 25e/kk. Hinta oli Dublinin hintatasoon nähden todella kohtuullinen. Keskeisimmillä alueilla makuuhuone jaetussa asunnossa maksaa helposti vähintään 1000 e/kk. Muualla maassa asuminen on käsittääkseni huomattavasti edullisempaa kuin Dublinissa. Vaihtarin kannalta ehdoton plussa kuitenkin on, että Irlannissa huoneet ja asunnot vuokrataan yleensä kalustettuina ja astiat ovat yhteiskäytössä. Jos mahdolliset kodin ostokset haluaa tehdä edullisesti, kannattaa vierailla esim. Penneys-liikeessä O’Connell Streetillä. Yksityisen puolen asuntoja kannattaa katsoa esim. osoitteesta www.daft.ie sekä Facebook-ryhmistä.

Dublinin julkisen liikenteen järjestelyt ovat osin sekavia, joten niihin kannattaa tutustua etukäteen. Opiskelijahintainen bussikortti maksaa reilu 80e/kk. Matkakortille voi ladata aikaa (päiviä), mutta ainakin itse totesin matkakortilla maksettavien irtolippujen olevan edullisempi vaihtoehto; irtomatkoilla maksettaessa matkakortilta veloitetaan viikoittain vain 20e asti. Yömaksut tulivat hintojen päälle, minkä vuoksi itse käytin öisin takseja. Yöllä kuljettu matka n. 5,5km maksoi 11–12 euroa. Jos kortille ei ole ladannut aikaa (päiviä), bussikuskille pitää kertoa pysäkki, jolla jää pois. Bussit, Luas-raitiovaunut ja lähijunat ovat eri yhtiöiden omistuksessa, joten jos haluaa käyttää niistä useampaa, tulee lisäkustannuksia. Julkisen liikenteen hintojen vuoksi asuntoa etsiessä kannattaa katsoa, pystyykö asuntoa saamaan kävelymatkan päästä yliopistolta ja keskustasta.

Maaseutua Irlannin länsirannikolla County Claressa. Kuva: Marja Pentikäinen

Opiskelu ja opetus

Trinity College Dublin on yksi Dublinin päänähtävyyksiä ja sijaitsee kaupungin keskustassa. Korkein kiviaidoin rajatulla, viihtyisällä kampusalueella sijaitsee suurin osa opetusrakennuksista; muutama on lyhyen matkan päässä. Kampuksella on lisäksi hallinnollisia rakennuksia, ruokaloita ja kahviloita, urheilukenttiä, opiskelijoille (suurilta osin ilmainen/edullinen) liikuntakeskus uima-altaineen ja saunoineen, kappeli (yliopiston henkilökuntaan kuuluu mm. pappeja), urheilubaari, yliopiston terveyspalvelut, turistikauppa, vanha kirjasto (vain turistikäytössä) sekä hieman opiskelija- ja henkilökunta-asuntoja. Kampuksella on useita kirjastoja, joista viihtyisin on Ussher.

Trinity College Dublinin vanha kirjasto. Kuva: Marja Pentikäinen

Lukuvuoden alussa oli tiedekuntakohtainen vaihto-oppilaiden infotilaisuus. Yliopistolla on myös vaihtareille suunnattu tuutorointijärjestelmä, joka oli tosin melko toimimaton. Kursseja valitessa kannattaa varautua siihen, että verkkosivujen kurssikuvaukset ovat vanhentuneita. Ajantasaisiin tietoihin pääsee käsiksi saatuaan kirjautumistiedot yliopiston järjestelmiin. Monet asiat täytyy hoitaa Trinityssä paperisena ja jonottaa allekirjoituksia rajattuina aikoina. Esimerkiksi kursseille ilmoittautuessa kurssitiedot kirjattiin paperilomakkeelle ja käytiin hakemassa kunkin kurssin vastuuopettajalta kirjallinen lupa osallistumiseen. Tämän jälkeen lopulliset hyväksynnät teki vielä yleinen hallintopalvelu. Kurssivahvistukset saatiin vasta viikkoja luentojen alkamisen jälkeen.

Opetukseen Trinity Collegessa kuuluu melkein joka kurssilla sekä massaluentoja että pienryhmittäin pidettäviä tutorialeja. Melkein kaikki luennoitsijat ja apuopettajat olivat erinomaisia. Vaikka suurimmalla osalla luennoista ei ollut läsnäolopakkoa, niille aidosti halusi mennä aiheesta riippumatta. Läsnäolopakot koskivat lähinnä apuopettajien pitämiä tutorialeja. Tyypillisellä kurssilla on kaksi luentoa ja yksi tutorial viikossa. Sekä luennot että tutorialit olivat suomalaisesta näkökulmasta todella lyhyitä, vain 50 minuutin pituisia. Ryhmätyöt ovat yleisiä. Trinity Collegessa järjestetään kokeet kerran vuodessa loppukeväästä. Ennen joulua tenttejä on vain harvoilla kursseilla. Tämän vuoksi vain syksyn vaihdossa olevilla on usein erityisjärjestelyitä, esimerkiksi esseiden kirjoittamista tentin sijaan. Trinity Collegessa on tyypillistä, että yksi kurssi kestää koko lukuvuoden, mutta esimerkiksi vaihto-oppilaat pystyivät osallistumaan vain kurssin toiselle puolikkaalle, jolloin kursseista sai puolet opintopistemäärästä.

Kurssit eivät olleet yleisesti kovin vaikeita, mutta osa kursseista oli melko työläitä. Etenkin esseesuoritukset olivat melko helppoja ja esimerkiksi lähteisiin viittaus ei tuntunut paikallisten mielestä olevan kovinkaan tarpeellista. Tenteissä kannattaa asiasisällön lisäksi keskittyä vastaustekniikkaan. Opiskeluun liittyvistä asioista annetaan luennoilla kattavat ohjeet. Irlantilaiset menevät yliopistoon suomalaisia keskimäärin huomattavasti nuorempina, joten opiskelu on hieman ”lukiomaisempaa” kuin Suomessa. Lisäksi Irlannissa opiskelu tuntui olevan omaan makuuni liikaakin arvosanoihin tähtäävää ­– luennoitsijat kertoivat läpi kurssin, mitä tenttiin tai muuhun suoritukseen kannattaa tai ei kannata laittaa arvosanan valossa. Suuri osa paikallisista opiskelijoista osti kurssikirjat, joten kirjaston kirjat riittivät juuri ja juuri esim. vaihto-oppilaiden tarpeeseen.

Monet käytännöt vaihtelevat myös oppiaine- ja opettajakohtaisesti. Esimerkiksi jotkin esseet palautettiin verkossa kun osasta tuli palauttaa useampikin paperinen kopio. Kaikkien esseiden ja ryhmätöiden alkuun tulee laittaa oppiainekohtainen cover sheet. Eri kursseilla ja oppiaineissa on eri käytännöt myös siihen, kuka kurssille saa osallistua. Yleisesti ottaen oikeus on osallistua vähintään oman tiedekunnan kursseille, mutta esimerkiksi oppiaineessani edes maisterivaiheen vaihtarit eivät saaneet osallistua maisteritason kursseille. Hyvin mielenkiintoinen, mm. Irlannin historiaa ja kehitystä valottanut kurssi on vaihto-opiskelijoille suunnattu IR1014 Irish Language and Literature.

Vaihdon lopussa byrokratian kanssa ei ollut suurempia ongelmia, kun muisti ajoissa hoitaa kaikki papereihin tarvittavat allekirjoitukset. Kunhan paperiasiat on saanut Irlannin päässä tehtyä, Trinity Collegesta lähetetään opintosuoritusote suoraan Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluihin. Itse sain arvosanani helmi–maaliskuussa, mutta osalla vaihtareista oli ongelmia todistusten saamisen kanssa. Irlantiin kannattaakin mennä siis asenteella, että byrokratiaa ja hallinnollista säätöä tulee olemaan, mutta kaikki kyllä selviää – fokus siis kivoihin asioihin ja vaihdosta nauttimiseen!

Cliffs of Moher. Kuva: Marja Pentikäinen

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kokonaisuudessaan Irlannin hintataso on samaa tasoa kuin Suomessa; Dublinissa asuvalle ei ainakaan edullisempi. Kaikki kulut huomioiden kuukausibudjettini oli tyypillisesti 1100e/kk. Pienet marketit ovat Irlannissa kalliita, joten mahdollisuuksien mukaan kannattaa etsiä isompia kauppoja, Tavallisissa ravintoloissa on tapana jättää 10 % tippi. Ruokapaikkoja on Trinityn kampusalueella useampia. Näistä hurmaavin on ”tylypahkamainen” Dining Hall. Edullisinta on sosekeitto, jonka saa leivän kera noin kolmen euron hintaan. Muut ateriat ovat 4,50–6 euroa ilman salaattia tai usein leipääkään. Osa opiskelijoista käy lounailla esimerkiksi pubeissa tai ostaa täytetyn leivän. Pubit kannattaa pitää mielessä myös esimerkiksi viikonloppureissuilla, sillä niissä tarjoillaan paljon kohtuuhintaisia ja maukkaita paikallisia ruokia. Pubeissa on iltaisin hyvä tunnelma – niissä on usein livemusiikkia ja osassa esitetään perinteistä tap dancea. Irlannin suosituin urheilulaji on irlantilainen jalkapallo (Gaelic football), jota kannattaa mennä seuraamaan urheilupubiin tai paikan päälle. Peli on yhdistelmä jalkapallo ja rugbya – ja hyvin viihdyttävää, vaikka ei urheilua juurikaan seuraisi.

Ilmasto Irlannissa on huomattavasti miellyttävämpi kuin etukäteen ajattelin; syksyllä esimerkiksi satoi vähemmän kuin Helsingissä. Tosin Dublin sijaitsee Irlannin itäosassa, jossa sataa vähemmän kuin länsirannikolla. Sateet Irlannissa ovat usein lyhyitä kuuroja tai se on niin ”hienojakoista” ettei oikeastaan kastu. Sää voi kuitenkin vaihtua nopeasti ja myös tuuleen kannattaa varautua.

Jokainen Trinityn vaihtari saa Trinityn oman opiskelijakortin, ja muuta opiskelijakorttia ei juuri tarvinnut. Opiskelijakortti toimii yliopiston kirjastokorttina ja sillä saa opiskelijastatuksen matkakorttiin. Syyslukukauden alussa opiskelija- ja matkakortin sai hankittua kätevästi kampukselta – passi mukaan! Trinity Collegessa on paljon society-muotoista opiskelijatoimintaa, ja societyt esittäytyivät lukuvuoden alusta. Tekemistä on ainekohtaisista kerhoista valokuvaukseen ja jalkapallosta jousiammuntaan. Eräs perinteikkäämmistä on 1600-luvulla perustettu the University Philosophical Society (PHIL). Society-maksut ovat pieniä, usein vain muutaman euron. Suosittelen liittymään ainakin Dublin University International Students Societyyn (DUISS). DUISS järjestää mm. edullisia reissuja ja tapahtumia. Facebookissa on useiden societyjen ryhmiä, minkä lisäksi hyödyllisiä ryhmiä olivat esim. Trinity Collegen vaihtareiden sekä suomalaiset Irlannissa -ryhmä.

Viikonloppureissuja saa järjestettyä kohtuuhintaan myös omalla kaveriporukalla. Irlannin maaseutu ja luonto etenkin länsirannikolla on todella kaunista, joten päivä- ja viikonloppureissuja kannattaa ehdottomasti tehdä eri puolille maata. Irlannissa ollessa kannattaa vierailla myös Pohjois-Irlannissa, joka on nykyään hyvin turvallinen matkustuskohde. Pohjois-Irlannissa kannattaa käydä esimerkiksi Belfastissa informatiivisella ja mielenkiintoisella Black Cab -kierroksella sekä vierailla Giant’s Causeway -luonnonnähtävyydellä. Jos aikaa on, Dublinista pääsee lentämään 10–20 eurolla esimerkiksi Lontooseen ja Edinburghiin. Myös Dublin ja sen lähiseutu kannattaa muistaa. Oma Dublin-suosikkini on Phoenix Park, joka on Euroopan suurimpia kaupunkipuistoja. Siellä vaeltaa puolikesyjä peuralaumoja, joiden seuraamisen jälkeen on mukava piipahtaa teellä ja herkullisella skonssilla esimerkiksi Visitor Centren kotoisassa ja kohtuuhintaisessa kahvilassa.

Peura Phoenix Parkissa. Kuva: Marja Pentikäinen

 

Vaihtokertomus, Københavns Universitet, lukuvuosi 2016-2017

Sosiologian opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin lähteä vaihtoon vasta maisterivaiheessa ja tiesin heti, että halusin suurempaan kaupunkiin, jossa olisi opiskelijaelämän lisäksi myös paljon muuta. Helsingin yliopiston hyväksymiskirjeen saatuani jouduin odottamaan Kööpenhaminan yliopiston hyväksyntää vielä pitkälle kevääseen ja alkukesään. Lopulta vahvistus kuitenkin kolahti sähköpostiini ja pystyin olemaan varma seuraavan syksyn muutosta Tanskaan.

Ennen lähtöä Kööpenhaminaan ilmoittauduin yliopistolta saatujen ohjeiden mukaisesti kursseille, tilasin opiskelijakortin ja tulostin varmuuden vuoksi mukaani lähes kaikki mahdolliset dokumentit. Toiseen Pohjoismaahan lähtiessä paperisodasta ei kuitenkaan tarvitse huolehtia ja olisin päässyt perille, vaikka olisin unohtanut passini kotiin. Tanskaan on siis helppo lähteä – kaiken voi kommelluksien sattuessa hoitaa myös paikan päällä. Kööpenhaminaan on myös edullista ja nopeaa lentää, joten osa sinne muuttavista ystävistäni on jopa käynyt katsomassa asuntoa tms. viikonloppumatkalla ennen itse muuttoa.

Ennen lentoani Kööpenhaminaan tein myös muuttoilmoituksen ulkomaille ja ilmoitin Kelalle vaihdostani. Näissä ilmoituksissa kannattaa olla huolellinen ja pyytää Kelasta apua tarvittaessa. 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suomalaisen on todella helppo muutta Tanskaan. Kaikille vaihto-opiskelijoille suositellaan CPR-numeron eli virallisen citizenshipin (käytännössä tanskalainen sotu) hankkimista. CPR-numeron saadakseen, maahanmuuttajalla täytyy olla sellainen osoite Tanskassa, johon hänellä on lupa rekisteröidä itsensä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhdessä asunnossa saa asua vain tietty määrä ihmisiä ja alivuokrahuoneiden ilmoituksissa lukeekin aina, että onko CPRrekisteröityminen niihin sallittua vai ei.

Kun itse lähdin Tanskaan, minulle sanottiin, että CPR-numero kannattaa ehdottomasti hankkia, koska sitä ilman ei pärjää. Tarvitsin CPR-numeroa kuitenkin vain liittyessäni kuntosalille, en mihinkään muuhun. Sen sijaan CPRnumeron hankkiminen aiheutti minulle myös ongelmia. Kööpenhaminan osoitteestani tuli minun vakituinen osoitteeni, jolloin poistuin automaattisesti esimerkiksi Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä ja kakkososoitteeni vanhempieni luota poistettiin. Toisaalta kuitenkin kuuluin täysipainoisesti CPRnumeroni myötä Tanskan järjestelmään. Kaikille CPR-numeron saaneille myönnetään mm. oma lääkäri. Kaikki vaihto-oppilaat eivät hankkineet CPRnumeroa ollenkaan. Jos haluaa kuitenkin hankkia Tanskalaisen pankkitilin, tai puhelinnumeron, CPR-numero on välttämätön. Mikäli CPR-numeron hankkii, niinkuin sitä kaikille suositellaan, suosittelisin ehdottomasti ottamaan yhteyttä Kelaan ja Suomen maistraattiin, ja varmistamaan, mitä omille osoitetiedoille CPR-numeron myötä käy. Itse CPR-numeron hankkiminen on Pohjoismaiden kansalaisille erittäin helppoa. Se tapahtuu keskustassa sijaitsevassa International House-nimisessä rakennuksessa, jonka nettisivuilla on myös muita selkeitä ohjeita maahanmuuttajille.

Kun lähdin vaihtoon, minulle kerrottiin, että vaihtoa on mahdollista jatkaa kevätlukukaudelle. Myös vaihdon jatkamiseen liittyvä byrokratia oli erittäin vähäistä. Ilmoitin Helsingin yliopiston vaihtopalveluille, että haluaisin jäädä Kööpenhaminaan, minkä jälkeen täydensin uudet tiedot Mobility Onlineen ja kysyin suostumuksen myös vaihtoyliopistoltani. Kaikki tahot vastasivat minulle myöntävästi ja pääsin jo syksyllä tekemään kurssivalintoja myös kevätlukukaudelle.

 Asuminen

Heti alkuun sanottakoon, että Kööpenhaminan asuntotilanne on erittäin vaikea – mutta ei missään nimessä mahdoton! Asunto on täysin mahdollista saada erittäin hyvältäkin sijainnilta, kun aloittaa etsimisen ajoissa ja käyttää hyväkseen erilaisia kanavia. Vaihto-oppilaat käyttävät yleisesti vaihtareille tarkoitettuja Housing Foundation asuntoja. Ne maksavat melko paljon ollakseen opiskelija-asuntoloita, mutta kaikki tuntemani vaihtarit ovat halutessaan saaneet sen kautta asunnon. Asuntoloissa myös tutustuu hyvin kansainvälisiin opiskelijoihin. Jos päättää hakea asuntoa Housing foundationin kautta, on hyvä huomata, että osa asuntoloista sijaitsee kaukana keskustasta.

Itse hankin syyslukukauden asuntoni jo edellisenä keväänä. Pääsin alivuokralle ystäväni vanhan vaihtokaverin tanskalaisille opiskelijoille tarkoitettuun opiskelija-asuntolaan. Pelkäsin joutuneeni biledormiin, mutta sainkin 18 ihanaa tanskalaista ystävää. Asuntolassa jaoimme keittiön sekä pienet yleiset tilat, yhteiset säännöt toimivat hienosti ja illallistimme usein yhdessä. Vuokrasopimukseni asuntolaan oli vain syksyksi, mutta löysimme toisen suomalaisen opiskelijan kanssa kevääksi itsellemme oman kaksion. Myös tässä minulla kävi tuuri, sillä yksityisillä vuokramarkkinoilla on Kööpenhaminassa usein todella kovia vakuusmaksuja ja tiukat ehdot. Meidän onneksemme vuokraisäntämme oli erittäin mukava ja vuokra kohtuullinen. Kööpenhaminassa asuvat suomalaiset auttavat kiitettävästi toisiaan asuntoasioissa. Kannattaa kysellä tarvitsisiko joku kämppistä tai olisiko joku ehkä itse lähdössä vaihtoon pois Kööpenhaminasta.

Mikäli haluaa etsiä asuntoa Housing Foundationin järjestelmän ulkopuolelta, erilaiset facebook-ryhmät ja findroommate.dk ovat siihen hyviä kanavia. Kööpenhaminassa asunnot saadaan usein suhteilla, joten tiedustelut esimerkiksi erilaisissa facebook-ryhmissä kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin.

Opiskelu ja opetus

Muutin Kööpenhaminaan vain kaksi päivää ennen orientaatioviikon alkua, joten en osallistunut pari viikkoa kestävälle tanskan kielen kurssille. Kurssille osallistuminen on kuitenkin varmasti suositeltavaa ja helppo tapa tutustua vaihtareihin jo etukäteen. Tiedekuntani orientaatioviikko oli ohjelmaltaan hyvin suppea. Tuttuni muista tiedekunnista osallistuivat joka päivä erilaisiin tapahtumiin, me vierailimme yhellä infoluennolla, jossa esiteltiin kursseja, joista suurin osa oli jo täynnä. Jos siis jokin kampuksen tai yliopiston käytäntö jää sinulle epäselväksi, muista oma-aloitteisesti pyytää lisätietoa vaihtokoordinaattorilta.

Olin maisterivaihdossa, mikä tarkoitti osaltani melko ennalta määrättyjä kurssivalintoja. Valitsin käytännössä vain englanninkielisiä maisterikursseja, joilla olin usein ainut vaihto-oppilas. Tanskalaisiin on kuitenkin helppo tutustua, kun on itse aloitteellinen. Mielestäni Kööpenhaminassa kannattaa korkean opetuksen tason vuoksi käydä ehdottomasti myös haastavampia kursseja pelkkien ns. “vaihtarikurssien” sijaan.

Kööpenhaminan yliopiston vaatimustaso tuntui etenkin aluksi korkealta ja opiskelijat panostavat opintoihinsa enemmän kuin Suomessa. Se tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että opiskelijat suhtautuvat alaansa innostuneen positiivisesti ja toimivat aktiivisesti erilaisissa tehtävissä. Toisaalta lukukausien loppupuolella monet kokevat myös hyvin voimakasta stressiä ja korkeita suorituspaineita. Paineet tarttuivat ensimmäisen lukukauden jälkeen myös minuun ja ensimmäiset tutkielmat ja tentit tuntuivat raskailta. Iso osa palautusten deadlineista on vasta tammikuussa, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijat puurtavat esseidensä parissa myös jouluna. Tämä tuli minulle hieman järkytyksenä, sillä saimme viimeiset ohjeistukset vasta juuri ennen joulua. Ensimmäisten tenttien jälkeen huomasin kuitenkin pärjääväni hyvin ja kevätlukukaudella osasin suhtautua opintoihin rennommin.

Tanskassa on hyvin vähän suomalaisille tuttuja kirjallisia tenttejä. Yleisin suoritustapa on kurssin lopuksi palautettava essee tai muu lopputyö, joista on usein myös suullisia tenttejä. Suulliset tentit saattavat toki jännittää tottumatonta, mutta niiden tarkoitus oli ainakin omalla kohdallani usein vain keskustella palautetusta lopputyöstä ja mahdollisesti korottaa siitä annettua arvosanaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kööpenhamina on aivan ihana kaupunki asua. Heti ensimmäiseksi kannattaa ostaa pyörä ja pyöräliikkeitä onkin lähes joka kadunkulmassa. Julkinen liikenne on melko kallis eikä toimi mielestäni yhtä hyvin kuin Helsingissä. Kaikki pyöräilevät käytännössä ympäri vuoden. S-juniin saa ottaa pyörän ilmaiseksi kyytiin, metroissa pyörästä maksetaan lisämaksu. Myös takseissa on pyöräkoukut.

Kaupunki on täynnä opiskelijoita ja ulkomailta kaupunkiin töihin muuttaneita nuoria aikuisia, joten ystäviä on melko helppo löytää myös oman yliopiston ulkopuolelta. Kööpenhaminassa asuu myös paljon suomalaisia ja ainakin itse sain kaupungista myös paljon uusia suomalaisia ystäviä. “Suomalaiset Kööpenhaminassa ja Sjællandin alueella”-on kätevä ryhmä kysyä käytännön asioista.

Kööpenhamina pursuaa kirpputoreja, ravintoloita, kulttuurimenoja ja keskustelutilaisuuksia. Facebook on oiva keino löytää erilaisia tapahtumia. Toisaalta Tanska on myös melko kallis maa, mikä saattaa rajoittaa aktiviteetteihin osallistumista. Monet opiskelijat toimivatkin vapaaehtoisina erilaisissa yhdistyksissä, harrastusryhmissä ja baareissa. Tämä on helppo tapa hankkia vapaa-ajan tekemistä ja rikastuttaa omaa sosiaalista elämää. Itse lauloin myös paikallisen kauppakorkeakoulun kuorossa, johon oli kaikille vapaa pääsy. Tanskassa on myös vahva fredag bar-kulttuuri ja kaikilla kampuksilla ja työpaikoilla vietetäänkin usein perjantaisin yhteistä afterwork-aikaa.

Kööpenhaminassa ei ole unisportin kaltaista yliopistoliikuntaa. Opiskelijoiden on kuitenkin mahdollista liittyä kohtuullista hintaa vastaan eri urheilulajien klubeihin. Paikallinen kuntosaliketju fitnessworld tarjoaa kuitenkin erittäin monipuolisia liikuntamahdollisuuksia kohtuuhintaisella kuukausijäsenyydellä. Erilaiset kuntosalit, kulttuuritalot ja seurakunnat tarjoavat myös ilmaista joogaa ja muita aktiviteetteja.

Tanskassa matkustaminen on melko kallista, mutta esimerkiksi luontonähtävyydet Møns Klint ja Rudbjerg Knude sekä Aarhusin kaupunki olivat mielestäni käymisen arvoisia. Bussit ovat junia edullisempia. Mikäli et ole hankkinut CPR-numeroa tai seurassasi on joku, jolla on osoite Tanskan ulkopuolella, on auton vuokraus myös kannattava vaihtoehto. Tanskassa asuville vuokraus on verotuksen takia kallista. Kööpenhaminasta saa myös ostettua todella edullisia lentoja muualle Eurooppaan sekä esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Mikäli matkustaminen kiinnostaa, on Kööpenhaminasta erittäin  helppo tehdä viikonloppureissuja muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin.

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, kevät 2017

Kehitysmaatutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä on tärkeää selvittää Helsingin Yliopiston päässä mahdolliset tavat hyväksilukea opintoja, sivuaineen koostamista ym. Vakuutusasiat ja muut ovat myös tärkeitä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratiaa kohtaa lähinnä yliopistoasioiden alkuvaiheen hoitamisessa sekä oleskelun viranomaisilmoitusta tehdessä. Complutensen Erasmus-asioiden toimisto toimii hyvin. Riittää, että ilmoittautuu oman tiedekunnan Erasmus-tomistolle ennen opintojen alkua, jolloin saa ohjeet myös kurssi-ilmoittautumisista.

Viranomaisille ilmoittautuminen, ja oleskelutunnuksen saaminen on huomattavasti vaikeampaa. Tämä prosessi tulee suorittaa poliisiasemalla, jonne ajan varaaminen tulee tehdä ajoissa. On tärkeää selvittää tarkasti, mitä dokumentteja tähän prosessiin tarvitaan, ettei vaikeasti saadun ajanvarauksen jälkeen tarvitse tehdä montaa vierailua poliisiasemalle. Kyseinen ilmoitus on syytä tehdä varsinkin, jos on aikomusta työskennellä millään tavalla opintojen ohessa. Kokemuksesta on kuitenkin sanottava, että kyseistä ilmoitusta ei moni tee, juuri sen vuoksi, että kyseessä on vaikea prosessi, eikä sille ole kovinkaan suurta tarvetta, jos aikoo vain opiskella.

Asuminen

Omalla kohdallani asunnon löytäminen tuotti paljonkin vaikeuksia. Ongelmana oli, että etsin niitä Suomesta käsin, jolloin suurin osa asunnoista jäi saamatta juuri mahdottomuuden vierailla ja tutustua vuokranantajaan, vuoksi. Opiskelijoille on myös tarjolla monia asuntoja, lähinnä siis solutyyppisiä huoneita jopa 12 opiskelijan asunnoista, mutta näiden, kuten muidenkin asuntojen hinnat vaihtelevat paljon. Asuntojen vuokrahinnat ovat muutenkin melko korkeat; huoneen asunnosta voi saada 300 eurolla kuukaudessa, mutta hinta voi nousta jopa lähemmäs 600 euroa. Yleishyödyllinen sivusto ”Idealista” näyttää periaatteessa kaikki vuokralla olevat asunnot, kun taas sivustot kuten Uniplaces ja Aluni vuokraavat erityisesti opiskelijoille. Lisäksi Madridin Erasmus-opiskelijasivuja kannattaa seurata esim. Facebookissa, jossa etsitään Madridista lähtevien opiskelijoiden asunnoille vuokralaisia.

Jotkut vaihto-opiskelijat hankkivat asuntonsa paikan päältä, asuen hostelleissa asuntoa etsien. Itse löysin huoneen Aluni-sivustolta, ja yritin useaan otteeseen Idealistasta. Tärkeää on lähettää hakemuksia moneen asuntoon, sillä välillä hakemuksiin ei edes vastata.

Opiskelu ja opetus

Universidad Complutense on jaettu kahteen kampukseen, joista keskustaa hyvinkin lähellä oleva pääkampus sisältää suurimman osan tiedekunnista. Valtiotieteet, taloustieteet ja muutama muu sijaitsevat Somosaguasin kampuksella hieman kauempana, mutta esimerkiksi läheltä keskustaa Moncloasta on kampukseen hyvinkin nopea bussiyhteys. Tämän takia on kannattavaa asua ehdottomasti lähempänä Madridin keskustaa kuin kyseistä kampusta.

Opiskelu Complutensessa vaihtelee tiedekunnittain, ja omakohtainen kokemukseni Ciencias Políticas y Sociología- tiedekunnassa on se, että luennot ovat läsnäolopakollisia, sisältävät viikoittain yleensä kaksi luentokertaa (joista toinen on usein käytännönläheisempi ”tehtävätunti”), sisältävät usein ryhmätöitä, esitelmiä, kotitehtäviä ja muutenkin ehkä hieman ”koulumaisempaa” opetusta. Tämän vuoksi opiskeluun saattaa mennä melko paljonkin aikaa, lähinnä suorittaen erilaisia tehtäviä, joihin on annettu tietty minimisivumäärä. Lisäksi kurssit kestävät koko lukukauden. Opiskelu on usein (esim omassa tiedekunnassani kokonaan) espanjaksi. Opiskeluista saa arvosanan 1-10, joista 5 on ensimmäinen ”hyväksytty” arvosana. Helsingin Yliopisto ei kuitenkaan vaihda näitä omaan arvosteluasteikkoon, vaan suoritukset näkyvät hyväksytty/hylätty-asteikolla.

Kurssivalinnat on tehty vaihto-opiskelijoille hyvinkin helpoksi, sillä lukukauden alussa vaihto-opiskelijoilla on käytännössä kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa käydä kokeilemassa kaikkia itseään kiinnostavia luentoja, ja valita niistä mieluisat tämän kahden viikon aikana. Itse jouduin erinäisistä syistä muuttamaan Learning Agreementia, eli muuttamaan monia alussa merkkaamia kurssejani, joten tämä oli todella hyödyllistä. Lisäksi opintoja ennen vaihto-opiskelijat käyvät kahden viikon espanjan intensiivikurssin, jonka ryhmä määräytyy lähtötasokokeen mukaan.

Lukukauteni alkoi helmikuun alussa, jolloin pidettiin espanjan kurssi, ja normaalit kurssit alkoivat helmikuun puolessavälissä. Kurssiopetus loppui kesäkuun alussa, ja minuulla oli viimeinen kokeeni 20. kesäkuuta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Madridin hintataso (paitsi vuokrissa) on lähes poikkeuksetta halvempi. Julkinen liikenne (varsinkin metro) on todella tehokas ja nopea. Sen lisäksi kaikille alle 26 vuotiaille on tarjolla matkakortti, joka sallii matkustuksen niin Madridissa kuin sen ulkopuolellakin aina Toledoon asti, jonka hinta on 20 euroa kuukaudessa. Matkakortin voi hankkia varaamalla aika CMCMC konttoriin, tai helpommin etsimällä käsiin kioskin, jossa sellaisia tehdään (esim. Tribunal-metropysäkin lähellä on ollut tällainen paikka).

Tervetulotilaisuus järjestetään yliopistolla muutamia päiviä ennen espanjan kurssin alkamista, jossa tutustutaan myös ESN-opiskelijajärjestöön, joka tarjoaa vaihto-opiskelijoille paljon tapahtumia, erilaisista ekskursioista, juhliin ja matkoihin.

Paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin muihin vaihto-opiskelijoihin.

Puhelinliittymät ja paikallisen pankkitilin avaamiset kannatta tarkistaa myös ennen lähtöä. Itse pärjäsin niin suomalaisella puhelinliittymällä, kuin pankkitilillä, mutta tämä toki vaihtelee liittymätyyppien mukaan. Pankeista Santander tarjoaa ainakin vaihto-opiskelijoille palveluita, jos pankkitilin avaaminen tulee tarpeeseen.

Kasvissyöjälle (ja varsinkin vegaanille) Madrid, tai Espanja, ei tarjoa aivan samanlaista mahdollisuutta kuin Helsinki. Vaikka vaihtoehtoja löytyy, on valikoima ja varsinkin yliopistoruokaloiden ja muiden järjestettyjen ruokailuiden kasvisruokavaihtoehdoissa melko vähäistä.

Madrid on asumiselle todella viihtyisä ja lämmin paikka, johon tykästyin itse hyvin paljon. Kaupungissa on tapahtumia ja elämää jatkuvasti, ja tunnelma on hyvin lämminhenkinen, eikä iso kaupunki tunnu edes niin ruuhkaiselta ja isolta kuin voisi kuvitella.

Vaihtokertomus, University College London (UCL), lukuvuosi 2016-2017

Yhteiskuntahistorian opiskelija

Ennen lähtöä

Britanniaan lähdettäessä on tärkeää noudattaa hakemuksille annettuja deadlineja, koska paikalliset yliopistot ovat tarkkoja niistä. Itse tein sen vuoksi esimerkiksi alustavat kurssivalinnat hyvissä ajoin keväällä, vaikka olinkin kuullut aiemmin samassa yliopistossa vaihdossa olleilta opiskelukavereilta, että heillä ja monilla muilla ne muuttuivat myöhemmin. Aluksi hyväksymiskirjeestä ei tuntunut kuuluvan mitään, mutta asia selvisi yhteydenotolla yliopistoon.

Hain myös ajoissa paikkaa yliopiston asuntolasta, koska Lontoossa olisi muuten ollut haastavaa löytää sopivanhintaista asuntoa. Maksoin asuntolan panttimaksun kesällä, kun yliopisto lähetti asiasta sähköpostia ja pyysi kaikkia asuntolapaikan saaneita laittamaan pantin maksuun muutaman päivän sisällä. Tässä vaiheessa piti vielä antaa lisätietoja yliopiston verkkoportaalissa, jossa pystyi muun muassa tilaamaan vuodevaatepaketin valmiiksi asuntolaan. Koska Lontooseen on Helsingistä erinomaiset lentoyhteydet, ostin menolennon vasta elokuun alussa, kun yliopisto oli täsmentänyt, että orientaatioviikko olisi syyskuun puolenvälin jälkeen.

Alkubyrokratia

Seikkailtuani Lontoossa saapumispäivänä päädyin asuntolalle. Paikalla täytin henkilötietoni ja näytin valokuvani, koska asuntolaan haettaessa piti lähettää kuva, josta tulisi perillä tunnistetuksi. Huoneessani oli valmiina prepaid-SIM, jonka pystyi aktivoimaan netissä. Alkubyrokratia oli Lontoossa melko kevyttä, koska yliopisto ilmoitti, ettei EU-vaihto-opiskelijoiden jostain syystä tarvitse erikseen ilmoittautua poliisille. Tilanne todennäköisesti muuttuu Brexitin jälkeen.

Saavuttuani kävin myös rekisteröitymässä yliopiston viereiselle terveysasemalle ja avaamassa pankkitilin. Terveysasemalle rekisteröityminen oli tärkeää, koska siellä olisi saanut kaikki kiireettömät terveyspalvelut kuten Suomessa. Itse kävin terveysasemalla vain terveystarkastuksessa. Terveysasemalle olisi kuitenkin voinut varata ajan tai tulla kiireellisissä asioissa aikaisin aamulla. Terveysasemalla myös tarjottiin ilmaiseksi aivokuume- eli meningiittirokotetta, joka on pakollinen kaikille maahan muuttaville. Suomessa rokote olisi maksanut.

Avasin pankkitilin sen vuoksi, että yliopisto suositteli sitä kaikille joko kevääksi tai koko lukuvuodeksi vaihtoon tuleville sellaisen avaamista. Esimerkiksi osa kuntosaleista ja yksityisistä vuokranantajista voi vaatia vaihto-opiskelijoilta brittitiliä, joten suosittelen sitä siksi lämpimästi kaikille. Lisäksi säästää kortin käyttömaksuissa. Itse aion tiliä vielä näin vaihdon jälkeen, kun käyn seuraavan kerran Britanniassa. Viimeistään saapumisen jälkeen on lopuksi hyvä ottaa käyttöön Transferwise tai muu rahansiirtopalvelu, koska tällä tavalla säästää vuodessa vähintään satoja euroja edullisempien siirtomaksujen ja vaihtokurssien ansioista. Oma budjettini ei olisi ehkä riittänyt, jos olisin käyttänyt tavallisia, kalliita kansainvälisiä tilisiirtoja.

Asuminen ja raha-asiat

Lontoossa opiskelijan suurin haaste on löytää kohtuuhintainen majoitus. Siksi olin onnellinen, kun pääsin yliopiston asuntolaan, jossa huone maksoi 177 puntaa eli noin 200 euroa viikossa. Lontoolaisittain hinta oli hyvin maltillinen. Asuntola oli alle 10 minuutin päässä yliopistolta vain muutaman kilometrin päässä Trafalgar Squaresta ja Thames-joesta, aivan siis keskustassa. Minulla oli oma huone, ja jaoin kylpyhuoneen ja keittiön kahden muun opiskelijan kanssa. Tutustuin toiseen, romanialaiseen kämppikseeni erittäin hyvin, ja olemme yhä nykyään yhteyksissä. Asuntolaelämän etu onkin minun ja vaihdossa olleiden kaverieni kokemusten perusteella se, että etenkin kämppiksistä saa hyviä ystäviä.

Asuntola oli myös siksi mukava, että se oli paitsi varsin siisti myös varsin toimiva, koska asuntolan henkilökunta tuli pyydettäessä nopeasti auttamaan, jos jokin hajosi. Vastaanotosta pystyi lainaamaan opiskelijakorttia vastaan esimerkiksi pölynimurin, jolle tuli paljon käyttöä. Toisaalta asuntolaelämässä oli eroa verrattuna suomalaiseen opiskelijamajoituksen. Koska Britanniassa yliopistoon mennään usein 18- tai 19-vuotiaina, on asuntola monien opiskelijoiden ensimmäinen oma koti. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että kämppikset pyytävät aluksi vanhemmilta vaihtareilta apua esimerkiksi kodinhoidon kanssa. Omassa asuntolassani meno oli eloisaa, sillä talon pihalla ja kerhohuoneessa pidettiin juhlia useampana iltana viikossa. Oli helppoa huomata, milloin talon nuoremmilla asukkailla oli ollut hauska perjantai-ilta, koska keittiöni ikkunan edessä oleva puu oli monesti lauantaiaamuisin koristeltu vessapaperilla.

Opiskelu ja opetus

Opetus oli UCL:ssä erilaista kuin Helsingissä. Laitokseni kursseilla oli vähemmän massaluentoja, ja kurssi järjestettiin yleensä joko seminaarina tai yhden seminaarin ja yhden massaluennon yhdistelmänä. Seminaareja varten luettiin artikkeleita, joista keskusteltiin yhdessä. Kursseilla jaettiin kattavat kirjallisuusluettelot, joista löytyi pakollisia ja suuntaa-antavia materiaaleja kurssia varten.

Lopullisten kurssivalintojen tekemisestä teki haastavaa se, että niitä sai vaihtaa vain ensimmäisen opetuskerran jälkeen periodin alussa, minkä jälkeen ne oli pakko suorittaa loppuun. Yksittäiset kurssini olivat massiivisempia kuin Helsingissä, joko 7,5op tai 15op riippuen siitä, kestivätkö ne yhden periodin vai kolme periodia eli koko lukuvuoden. Tämä lisäsi ainakin omalla kohdallani painetta suoriutua hyvin. Opiskelu oli muutenkin hyvin intensiivistä, koska luettavaa oli paljon. Lisäksi kursseihin liittyvät esseet olivat vaativampia kuin Helsingissä, koska esseiden lähteet piti etsiä itse, kun Helsingissä esseet perustuvat ainakin omassa oppiaineessani useammin valmiiseen materiaaliin. Toisaalta koin, että arvostelu oli UCL:ssä jota kuinkin yhtä tiukkaa kuin Helsingissä.

Itselleni jäi vuoden aikana valitettavan vähän vapaa-aikaa, koska panostin opintoihin. Toisaalta tilannettani ei voi yleistää liikaa, koska toimin muutenkin kiireisemmän kevätkauden helsinkiläisen opiskelijajärjestön seminaarikoordinaattorina etänä Lontoosta käsin. Todennäköisesti useimmille Lontooseen ja Britanniaan lähteville jää enemmän vapaa-aikaa, josta kannattaa ottaa kaikki irti.

Deadlinien kanssa kannattaa olla Britanniassa tarkka, koska niistä pidetään kiinni. Keväällä yksi esseeni myöhästyi päivällä, minkä vuoksi sen arvosanasta rokotettiin Helsingin asteikolla pois noin 1-2. Kokeetkin jännittivät, koska ne pidettiin vain yhden kerran koko vuoden aikana viimeisessä periodissa, joka oli varattu pelkille kokeille ja esseiden palautuksille. Kokeet pidettiin kaukana yliopistolta ja ne muistuttivat YO-kirjoituksia: kaikkia muu paitsi kirjoitustarpeet, opiskelijakortti ja arvotavarat piti jättää koesalin ulkopuolelle. Kokeet sisälsivät useita lyhyitä kohtia, minkä vuoksi minulle tuli tunne, että ne painottavat kykyä suoltaa opittuja faktoja ulos enemmän kuin kokeet Helsingissä. Tätä vahvisti se, että aikaa oli usein vain kaksi tuntia, jolloin koko ajalle tuli tarvetta. Uusinnat olisivat olleet vasta syyskuussa Helsingin lukuvuoden alettua, eli niihin ei olisi ollut mahdollista mennä.

Vaihdon jälkeen minulla kesti pitkään saada tulokseni. Vaihtoni loppui kesäkuussa, mutta sain vaihtotodistukseni postitse Helsinkiin vasta lokakuun alussa. Kannattaa siis varmuuden varalta selittää tilanne Kelalle, jos ei ole saanut tehtyä hyväksilukuja HY:ssä ennen syyskuun loppua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kuukausibudjettini Lontoossa oli keskimäärin noin 1300 puntaa kuussa, josta puolet meni asumiseen, neljäsosa ruokailuun ja loput muuhun. Minulle jäi harmittavan vähän rahaa vapaa-aikaan, johon varaisin enemmän, jos lähtisin vaihtoon vasta nyt. Lontoossa ja oletettavasti muissakin Britannian suurissa kaupungeissa on loistavat mahdollisuudet vapaa-ajan viettoon, ja jäinkin kaipaamaan niitä. Museoiden perusnäyttelyt ovat ilmaisia ja erilaisia kulttuuritapahtumia on aivan käsittämättömän paljon. Elokuvien ystävänä tykkäsin käydä elokuvateattereissa, joissa näytettiin muita kuin valtavirran Hollywood-elokuvia. Lontoo on niin suuri kaupunki, että vain kävelylenkki uuteen paikkaankin tarjosi minulle uutta nähtävää.

Toisaalta yliopistojen opiskelijaelämä oli erilaista kuin Suomessa. Yliopistolla ei ollut ainejärjestöjä kuten Suomessa vaan harrastekerhoja, joihin valikoitui huomattavasti pienempi joukko harrastuneita ihmisiä. Lontoossa on tavallista, että opiskelijat eivät vietä vapaa-aikaa laajasti samaa alaa opiskelevien henkilöiden kanssa vaan esimerkiksi kämppistensä ja yksittäisillä kursseilla tapaamiensa ihmisten kanssa. Näin kävi ainakin minulle ja kavereilleni. Varsinaiset opiskelijabileet eivät useimmiten ole esimerkiksi kotikutoisia sitsejä vaan esimerkiksi prameita illallisia tai käyntejä yökerhoissa, joihin kuuluu pukea ykköset ylle. Itse tajusin, että oli turha ottaa stressiä, etten tutustunut riehakkaissa opiskelijabileissä ihmisiin. Uusia ystäviä voi saada esimerkiksi menemällä kotibileisiin, joissa saatetaan tanssimisen ohella pelata Monopolia. Kullakin on tyylinsä.

Vaihtokertomus, Queen’s University of Belfast, kevät 2017

Valtio-opin opiskelija

Ennen lähtöä

Päätös lähteä vaihtoon syntyi nopeasti, eikä kohteella ollut niinkään merkitystä – halusin vain lähteä opiskelemaan ulkomaille. Kävin läpi jokaisen vaihtoyliopiston, jossa oli Erasmus -haun rästipaikkoja, ja kiinnostuin Queen’s University Belfastista, koska kurssitarjonta oli mielenkiintoinen, Pohjois-Irlanti minulle entuudestaan tuntematon paikka, ja yliopisto näytti valokuvissa ihan Tylypahkalta! Sain myös sellainen käsityksen, että QUB on hyvin kansainvälinen ja vaihtoasiat osataan hoitaa sulavasti.

Olin erittäin innostunut, kun sain tiedon, että minut on hyväksytty QUB:iin vaihtoon. Heti ensimmäiset yliopistolta saadut sähköpostit olivat hyvin informatiivisia – niissä neuvottiin, mitä tapahtuu seuraavaksi, mitä minun pitäisi tehdä ja miten prosessi etenee. Suurin huolenaiheeni oli majoitus, sillä tietoni mukaan Britanniassa ja Irlannissa voi olla vaikea löytää majoitusta, eikä yliopiston asuntoloihin aina mahdu. QUB:in suunnasta kerrottiin, että yliopiston asuntolassa on huoneita vapaana, mutta kun haku niihin avautuu, pitää olla nopea, koska ne eivät välttämättä riitä kaikille. Muutamassa vaiheessa hakuprosessin aikana minulla oli kysymyksiä ja pulmia, mutta sain aina erittäin hyvää palvelua QUB:in liikkuvuuspalveluista sähköpostitse ja puhelimitse.

Ostin meno-paluu -lentoliput – yhteen suuntaan Manchesterin ja toiseen Lontoon kautta, mutta Belfastissa minulle selvisi, että halvemmaksi tulee lentää Dubliniin ja sieltä matkustaa bussilla Belfastiin. Vaihdoin ennen lähtöä tarpeeksi rahaa punniksi, jottei ensimmäisten viikkojen aikana tarvitsisi huolehtia valuutta-asioita. Pakkaamisessa haasteena oli esimerkiksi se, ettei asuntolassa ole yleiskäytössä mitään keittiötarvikkeita, mutta matkalaukkuun ei tietenkään mahtunut koko keittiöarsenaali. Ostin paikan päällä joitakin keittiövälineitä sekä peiton, jotka lahjoitin vaihdon loputtua yliopiston kautta eteenpäin. Hankin ennen lähtöä YTHS:ltä reseptilääkkeilleni yleiseurooppalaiset reseptit, joilla sain lääkkeet ostettua myös Belfastissa. Papereista ja todistuksista minulla oli mukana nämä reseptit, passi, kaikki Erasmus -paperit kuten Learning Agreement yms., matkavakuutus ja EU:n kela -kortti sekä lentoliput. Noin viikko ennen lähtöä sain sähköpostiini kattavan tietopaketin orientaatioviikosta kaikkine aikatauluineen, ja ilmoittauduin jokaiseen orientaatioviikon tapahtumaan. Printtasin tämän aikataulun ja liput viikon rientoihin jo kotona, ja otin mukaan lähtiessäni. Kaikki oli hoidossa, tärisin jännityksestä ja lähtö tuntui innostavalta, pelottavata ja epätodelliselta samaan aikaan!

Saapuminen Belfastiin

Saapumispäivään mahtui paljon tunteita ja ihmetystä. Lentokentällä oli vastassa yliopiston opiskelijoita, jotka olivat ostaneet meille bussiliput ja järjestäneet kuljetuksen suoraan asuntolaan. Yhdessä päivässä tapahtui niin suuri elämänmuutos, että minua itketti istua uudessa huoneessani yksin tietämättä, mitä seuraavaksi tekisi. Onneksi yliopiston seurakunta oli järjestänyt saapuneille vaihto-opiskelijoille ilmaisen yhteisen illallisen lähikirkossa. Oli hyvä päätös lähteä mukaan – sen lisäksi, ettei tarvinnut huolehtia ensimmäisen illan ruokailusta, tutustuin myös heti mukaviin ja ystävällisiin ihmisiin.

Orientaatioviikko oli hyvin kiireinen, mutta tarkasti ja hyvin organisoitu. En oikeastaan joutunut huolehtimaan melkein mistään byrokratiasta – tapasin jo ensimmäisenä päivänä akateemisen ohjaajani, jonka kanssa kävimme läpi kurssit ja muut käytännön asiat. Kursseille ei tarvinnut ilmoittautua itse, vaan yliopisto teki sen meidän puolesta opintosuunnitelman pohjalta. Hankin yliopiston henkilökunnalta tarvittavat allekirjoitukset, ja lähetin Helsingin yliopistoon lopullisen Learning Agreementin sen jälkeen, kun olin kokeillut yhtä kurssia ja päättänyt vaihtaa sen toiseen.

Orientaatioviikolla tutustuin muutamaan todella kivaan vaihtariin, joiden kanssa vietimme paljon aikaa kevään aikana. Näistä ihmisistä on tullut tärkeitä kavereita minulle. Muuten en ole erityisen sosiaalinen ihminen, joten tapahtumiin osallistuminen vaati ponnistelua, mutta oli sen arvoista! Ainakin niissä löytää samanhenkisiä ihmisiä ja saa “sisäpiirin” tietoa. Esimerkiksi lähdin mukaan vaihtareille suunnattuun irlantilaisen tanssin iltaan, ja tutustuin siellä irlantilaisen tanssin opettajaan, jonka tunneilla kävin loppukevään – hauskan harrastuksen lisäksi tutustuin tunneilla monenlaisiin paikallisiin ihmisiin. Kannattaa siis olla rohkea, tutustua ihmisiin ja lähteä kaikkialle, minne on mahdollisuus. Yliopisto järjestää paljon halpoja ryhmämatkoja mielenkiintoisiin kohteisiin, joten tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää.

Queen’s University Belfastin päärakennus. Kuva: Elizaveta Rusetskaya

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa, joka on todella mukava paikka vain 15 minuutin kävelymatkan päässä kampuksesta. Asuntola-alueen keskipiste oli 24/7 auki oleva Treehouse, jossa oli pyykkitupa, tietokone- ja opiskeluhuone, pieni kauppa ja hengailutilaa bilispöytineen. Sain onnekseni huoneen, jossa oli oma vessa ja suihku, mutta maksoinkin tästä enemmän vuokraa. Muutenkin asuntola on kalliimpi kuin yksityinen majoitus, mutta myös vaivattomampi – minä olin valmis maksamaan enemmän siitä, ettei tarvitse selvittää byrokraattisia vaikeuksia, ja ongelmatilanteissa asuntolan henkilökunta oli aina apuna, sillä yksin ulkomaille lähtemisessä oli minulle jo itsessään tarpeeksi haastetta. Kaikki yksityisellä asuvat kaverini myös valittivat, että heidän asunnoissaan oli todella kylmä eikä lämmintä vettä aina ollut, mutta asuntolassa välttyi näiltäkin ongelmilta.

Solussani asui kymmenen ihmistä, ja jaoimme yhden ison keittiön. En nähnyt kämppiksiäni melkein koskaan. Tämä harmitti vähän, mutta toisaalta sopi minulle hyvin, sillä viihdyn omissa oloissani. Kämppiksistäni näin ainoastaan jälkiä likaisen keittiön muodossa sekä kuulin välillä biletystä öisin. Tästä huolimatta olin todella tyytyväinen asumisjärjestelyihin QUB:ssa ja voisin ehdottomasti suositella Elms Villagea asuinpaikaksi, vaikka se onkin kalliimpi kuin yksityinen. Iso kauppakatu ruokakauppoineen ja kahviloineen on ihan lähellä, ja kulkuyhdeydet ovat hyvät, puhumattakaan siitä, kuinka vehreä, kaunis ja miellyttävä asuntola-alue itsessään on.

Asuntolani Elms Villagessa. Kuva: Elizaveta Rusetskaya

Opiskelu ja opetus

QUB:ssa oli aivan toisenlainen opiskeluympäristö kuin Helsingissä. Parhaiten jäi mieleen se, kuinka laadukasta tukea siellä oli opiskelijoille tarjolla. Opiskelijapalveluihin pystyi aina kävelemään sisään, ja ystävällinen henkilökunta osasi ohjata etenpäin ja neuvoa. Myös opettajat olivat erittäin helposti lähestyttäviä, heiltä sai tukea ja neuvoja. Opettajat oikein toivoivat, että opiskelijat kävisivät luentojen ulkopuolella juttelemassa heidän kanssaan akateemisista tai muistakin aiheista, ja kävin ehkä antoisimmat keskustelut koko yliopisto-opintojeni aikana opettajien kanssa QUB:ssa. Esimerkiksi yhdellä kurssilla meidän piti kirjoittaa paljon pidempi essee kuin olen ikinä aikaisemmin kirjoittanut (HY:ssä me emme ole harjoitelleet kirjoittamista melkein lainkaan), ja kerron opettajalleni huolistani. Päädyimme siihen, että kävin kerran viikossa hänen luonaan vastaanotolla, ja hän tuki kirjoitusprosessiani – siitä kirjoitustyöstä sekä aiheesta tuli minulle intohimo, ja kävimme samalla erittäin kiehtovia keskusteluja! Yliopisto tarjosi tukea hyvin monipuolisesti ja matalalla kynnyksellä, mikä oli aivan erilaista, kuin mihin on Helsingin yliopistossa tottunut. Se myös rauhoitti hyvin paljon mieltä heti vaihdon alussa, kun ymmärsi, ettei mahdollisten ongelmien kanssa tarvitse jäädä yksin.

Myös suhtautuminen opiskelijoihin ja oppimiseen oli QUB:ssa ihanan erilainen. Opiskelijoilta vaadittiin paljon jatkuvaa työtä, mutta vaatimukset olivat kuitenkin kohtuullisia, tarkkaan ajateltuja, ja tukea oli aina tarjolla. Kymmenen opintopisteen kurssit kestivät puoli vuotta, ja niihin kuului aina erilaisia oppimistapoja – oli niin luentoja, pitkiä kirjalistoja, esitelmiä ja tenttejä kuin esseitä, kotikokeita ja seminaareja. Oppimistapojen monipuolisuus oli yksi parhaista asioista koko vaihdossa. Opiskelen valtio-oppia, ja meidän täytyy lukea paljon, mutta QUB:ssa pidettiin huoli siitä, että kirjallisuudesta aina pääsi keskustelemaan muiden kanssa eikä tarvinnut jäädä opiskelemaan täysin yksin. Opetus kehitti monipuolisesti erilaisia taitoja, ja jokainen pystyi soveltamaan sitä kiinnostuksen mukaisesti. Luennot kestivät viisikymmentä minuutti, joten niissä pystyi keskittymään hyvin. Myös kampusalue on erittäin hieno – etenkin mainio kirjasto, jossa on valtavasti kirjoja ja erilaisia lukupaikkoja, todella auttavaisia eri aiheisiin perehtyneitä kirjastonhoitajia, sekä hyvin pitkät aukioloajat. Myös monipuolinen ja edullinen kuntosali sijaitsee aivan kampuksen vieressä. Ainoa huono puoli QUB:ssa on se, ettei yliopistossa ole opiskelijaruokaloita, joten otin omat lounaseväät mukaan tai kävin syömässä läheisissä kahviloissa tai ravintoloissa – onneksi Belfast on täynnä pienyrityksiä ja erilaisia ruokapaikkoja.

Botanic Gardens yliopiston kampuksella. Kuva: Elizaveta Rusetskaya

Yleisesti Belfastista, Pohjois-Irlannista ja vaihtoon lähtemisestä

Sopeuduin Belfastiin hyvin ja nopeasti. Belfast tuntui äärettömän turvalliselta kaupungilta, jossa on ehkä ystävällisimmät ja ihanimmat ihmiset, jotka olen koskaan tavannut missään päin maailmaa. Se on sen verran pieni, että ihmiset ovat oikeasti läsnä arkielämässä, mutta kuitenkin sen verran iso, että jännittävää tekemistä ja menoa riittää vaikka kuinka. Käytin paljon aikaa ihan vaan kaupungilla kävelyyn ja nautiskeluun, sillä Belfastissa on aivan erityinen tunnelma – väkivaltainen ja surullinen lähihistoria on vielä vahvasti muistissa, mutta ihmiset ovat kuitenkin todella ystävällisiä, ja on hienoa nähdä, miten he ovat liikkuneet eteenpäin ja rakentaneet uutta, rauhallista ja turvallista Pohjois-Irlantia. Hyödyllisenä vinkkinä mainitsisin, ettei kannata puhua Pohjois-Irlannista Britanniana tai Irlantina välttääkseen epämiellyttäviä tilanteita. Pohjois-Irlannissa on henkeäsalpaavan kaunista luontoa, erittäin mielenkiintoista historiaa ja tietenkin mahtavia baareja! Belfastissa kannattaa ehdottomasti käydä mahdollisimman monessa pubissa ihan vaan nähdääkseen, kuinka hauska ja välitön ajanviettokulttuuri niissä on. Usein pubit myös järjestävät hyvin miellyttäviä irlantilaisen musiikin iltamia.

Matkustelin ympäri Pohjois-Irlantia paljon ja rakastuin siihen. Kävin myös Irlannin puolella sekä Skotlannissa. Belfastista on hyvin helppo matkustaa, ja todella hyviä neuvoja saa niin yliopistolta kuin Belfastin turistineuvonnasta. Matkustelimme jonkin verran kavereiden kanssa, mutta nautin myös yksin matkustelusta ja ajan viettämisestä – vaihto oli suuren henkisen kasvun aikaa kun pakostakin oli erillään perheestä, puolisosta ja suomalaisista kavereistaan. Kaiken kaikkiaan, kannattaa olla aktiivinen, pyytää rohkeasti neuvoa ja apua, tutustua ihmisiin ja ottaa kaikki irti vaihdosta!

 

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Saadessamme hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta, hakuprosessin stressaavin vaihe oli jo takana päin – varsinainen hakuprosessi Stellenboschiin sujui varsin kätevästi internetissä kunhan selvitti ajoissa, mitä dokumentteja tarvitaan ja mihin mennessä. Hakeakseen Stellenboschiin opiskelijan tuli täyttää online-hakulomake, jonka liitteeksi vaaditaan virallinen opintosuoritusote, tiedekunnan tai vaihtokoordinaattorin hyväksymä opintosuunnitelma, todistus matkavakuutuksesta sekä voimassaolevan passin kopio. Matkavakuutusta ei ollut pakko vielä tässä vaiheessa liittää osaksi hakemusta, vaan tänä vuonna riitti, että voimassaolevan vakuutuksen näytti Stellenboschissa rekisteröintivaiheessa. Stellenbosch vaati suomalaisen matkavakuutuksen lisäksi myös paikallisen vakuutuksen hankkimista. He antoivat kuitenkin yhteystiedot Momentumille, jonka kautta sai helposti netissä tilattua halvahkon opiskelijavakuutuksen. Passin tulee olla vuoden voimassa vaihtojakson päättymisen jälkeen. Opintosuunnitelman hyväksymistä varten kannattaa selvittää ajoissa, milloin henkilökuntaa on paikalla.

Kun tieto hyäksynnästä SU:lta on saapunut (n. lokakuun lopussa), voi viisumin hakuprosessi käynnistyä toden teolla. Tätä ennen on lääkäriaika YTHS:ltä hyvä olla jo varattuna, sillä jonotusajat saattavat olla viikkoja, jopa kuukausiakin. Itse sain ajan noin parin viikon päähän varaushetkestä. Viisumihakemukseen liitettävät dokumentit löytyvät suurlähetystön sivuilta. Minulta vaadittiin mm. keuhkokuvat ja lääkärin lausunto (vain suurlähetystön omat lomakepohjat käyvät tähän, varmista että nämä löytyvät sinulta ENNEN kuin menet YTHS:lle), lentoliput (sekä meno että paluu), todistus matkavakuutuksesta, vähintään vuoden voimassaoleva passi ja passikuva, todistus varallisuudesta (muutaman kuukauden tiliotteet ja Kelan opintotukipäätös), rikosrekisteriote, vuokrasopimus kohdemaassa ja hyväksymistodistus Stellenboschista sekä Helsingin yliopistosta. Näiden lisäksi täytyy täyttää suurlähetystön omat hakemusdokumentit. Keuhkokuvien osalta suurlähetystölle on toistaiseksi riittänyt lääkärin kirjallinen lausunto siitä, ettei opiskelijalla ole tuberkuloosia perustuen siihen, että kaikki suomalaiset saavat syntyessään rokotteen. Itse en siis joutunut ottamaan röntgen- tai keuhkokuvia.

Asioiminen suurlähetystössä oli varsin helppoa ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Oman lähtöni aikaan suurlähetystön puhelinnumero ei tosin ollut toiminnassa ja nettisivut olivat kaatuneet – ainoa tapa saada henkilökuntaan yhteys oli siis fyysisesti paikan päällä vierailu. Aukioloajat olivat usein 8.30-14.30, joten vierailulle oli hyvä ajoissa varata aikaa tietyltä päivältä. Suurlähetystön sijainti Senaatintorin tuntumassa on onneksi kuitenkin helppo saavuttaa keskustasta käsin. Viisumihakemusta varten suurlähetystö ottaa passin haltuunsa noin kahdeksi viikoksi, joten hakuajalle ei kannata suunnitella ulkomaan matkaa.

Paria viikkoa ennen lähtöä kävin Stellenboschin kansainvälisen toimiston sivuilla ilmoittautumassa orientaatio-ohjelmaan, ekskursioille ja hain itselleni Matie Buddyn, paikallisen tuutorin. Sain myös sähköpostiviestin, jonka kautta pääsin ilmoittautumaan autokyytiin lentokentältä yliopistolle. Lisäksi tein matkustusilmoituksen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikko alkuprosesseineen sujui todella hyvin ja kukaan suomalaisista ei kohdannut juurikaan ongelmia kampukselle asettumisessa. Joukko paikallisia opiskelijoita oli ottamassa meitä vastaan lentokentällä ja toi meidät Stellenbosch University International –rakennukselle, jossa meiltä kerättiin kopio passista, Momentum-matkavakuutuksesta, hyväksymiskirjeestä ja asumissopimuksesta. Sen jälkeen saimme kuljetuksen asuntolalle, jossa ystävälliset opiskelijafoorumin jäsenet ottivat meidät iloisesti vastaan ja ohjasivat meidät huoneisiimme.

Orientaatioviikkoon kuului paljon esittelyluentoja, jossa saimme kuulla opiskelusta, Etelä-Afrikkalaisesta kulttuurista, turvallisuudesta, opiskelijatilin hoidosta ja opiskelijayhdistysten toiminnasta. Saimme lisäksi johdannon afrikaansin ja isiXhosan perusteisiin.

Kurssivalintojen suhteen saimme jännittää hiukan pidempään. Orientaatioviikon puolivälissä SUI:n vastaanoton seinille ilmestyi lappuja, joihin oli merkitty aika ja paikka koordinaattorin tapaamiselle kurssivalintojen tarkistamiseksi. Tapaamisessa käytiin läpi jokaisen kurssivalinnat ja niiden status. Mikäli kaikkia kursseja ei ollut hyväksytty, tuli opiskelijan varata tapaamisaika vaihtokoordinaattorin kanssa. Itse en tullut hyväksytyksi kaikille valitsemilleni kursseille, joten etsimme yhdessä korvaavat kurssit erillisessä tapaamisessa.

Lopulliset kurssivalinnat tuli täyttää viralliselle lomakkeelle ja palauttaa SUI:n toimistolle annettuun päivämäärään mennessä, jotta kurssit saatiin rekisteröityä SUNLearn-portaaliin (paikallinen Flamma tai WebOodi). Rekisteröinti kesti viikosta kahteen viikkoon, minä aikana suurin osa kursseista ehti jo alkaa. Vaati siis vain kärsivällisyyttä, kunnes pääsi itse käsiksi opiskelumateriaaliin portaalissa.

Ensimmäisinä päivinä saimme myös opiskelijakalenterit sekä kuvallamme varustetun opiskelijakortin, jossa näkyi myös henkilökohtainen opiskelijanumeromme. Opiskelijakortti toimii maksuvälineenä asuntoloiden kahviloissa ja pesutuvissa sekä kulkulupana asuntoloihin, kirjastoihin, yliopiston rakennuksiin ja tulostimiin. Omalle opiskelijakortille sai ladattua lisää arvoa MySUN-nettiportaalissa. Opiskelijanumero toimi myös oman henkilökohtaisen yliopistosähköpostin sekä kaikkien yliopiston nettiportaalien käyttäjätunnuksena. Orientaatioviikon aikana vaihto-opiskelijat käyvät opastetusti luomassa itselleen salasanan.

Yliopiston henkilökunta oli todella ystävällistä ja hyväntuulista – ongelmiin suhtauduttiin sopivasti rennoin rantein ja asenteella, jonka mukaan kaikkeen kyllä löytyy ratkaisu. Mikäli suunnitelma A epäonnistuu, on aina olemassa vaihtoehdot B, C, D, F jne. Hyvin organisoidun ja järjestelmällisen ihmisen, joka on tottunut asioiden tapahtuvan välittömällä aikataululla, on hyvä varautua löysäämään kaulustaan. Kaikki kyllä järjestyy – aikanaan.

Asuminen

Koska Helsingin yliopistolla ja SUI:lla on kahdenvälinen sopimus, siihen sisältyy myös majoitus paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Ennen lähtöä olin täyttänyt SUI:n sivulla lomakkeeen, johon olin listannut prioriteettijärjestyksessä annetuista vaihtoehdoista majoituksen, johon mieluiten halusin muuttaa. Pääsin ensimmäiseen vaihtoehtooni, Huis Russel Botman Houseen, joka on maisteriopiskelijoille suunnattu asuntola. HRBH:ssa on pieniä yksityishuoneita neljässä kerroksessa, yhteissuihkut ja kommuunikeittiöt. Kylpyhuoneet ja suihkut olivat sekakäyttöisiä, mutta niitä oli jokaista käytävää kohden tarpeeksi siten, etten koskaan joutunut jonottamaan. Kommuunikeittiöissä ei ollut yhteiskäytössä olevia astioita, vaan kaikki tuli hankkia itse ja myös säilyttää omassa huoneessa. Itse vuokrasin kaikki astiani etukäteen Fresh Start Rental -yritykseltä, joka vuokrasi myös pyöriä. Huonetta varten sain oman lukon, ja ovi kehotettiin pitämään lukittuna aina, kun en itse ollut huoneessa.

Asuntoloilla on usein oma foorumi, toisin sanoen eräänlainen opiskelijahallitus, joka tiedottaa asukkaita ajankohtaisista asioista, järjestää sisäisiä tapahtumia ja auttaa asuntolan johtoa hallinnollisissa seikoissa. Asuntolakulttuuri muistuttaa jonkin verran Amerikkaa ja on tärkeä osa opiskelijoiden ryhmäidentiteettiä. Siinä missä Suomessa fuksit ryhmäytyvät oman oppiaineensa opiskelijoiden kanssa, Stellenboschissa asuntolasta tulee tärkeä ensimmäisten vuosien opiskelijayhteisö. On sekä naisten, miesten, että seka-asuntoloita, joilla on omat logonsa, asunsa ja mottonsa. Monet kansainväliset opiskelijat myös vuokrasivat yksityisen asunnon kampuksen ympäriltä, mikäli heidän vaihtosopimukseensa ei kuulunut asumisjärjestelyjä.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla kahdenlaisia moduuleja: mainstream-kursseja ja IPSU-kursseja. Mainstream-kurssit ovat paikallisille suunnattuja, viralliseen opetussuunnitelmaan kuuluvia kursseja, joiden vaatimukset vaihto-opiskelijoille ovat samat kuin paikallisille. IPSU-kurssit ovat yksinomaan kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät Etelä-Afrikkaa sekä kansainvälisten suhteiden, kulttuurin että historian näkökulmasta.

Mikäli päätyy valitsemaan mainstream-kursseja, suomalaisen opiskelijan on hyvä varautua henkisesti tekemään töitä kurssien läpipääsemiseksi, sillä työmäärä ja vaatimukset opintopisteisiin nähden ovat Suomeen verraten jokseenkin suurempia. Oma opintosuunnitelmani sisälsi vain mainstream-kursseja, joiden aikana kirjoitin useita esseitä, ryhmäraportteja, välitestejä ja kaksi isoa tenttiä. Jotta sain oikeuden osallistua lopputenttiin, aiempien kurssisuoritusteni keskiarvon tuli olla vähintään 40 % (paikallinen skaala on 0 % – 100 %). Jotta sain uusia tentin, ensimmäisestä tentistä tuli saada vähintään 40 %. Kurssin läpäisemiseksi tuli saada vähintään 50 %.

Luennot ovat 50-minuttisia ja alkavat usein tasatunnein, jolloin aikaa luennolta toiselle siirtymiseen on kymmenisen minuuttia. Lounastauko on usein klo 13. Keskuskampuksella sijaitsevan kauppakeskus Neelsien yhteydestä löytyy useita lounasravintoloita sekä Spar, joista voi ostaa ruokaa varsin edullisesti. Neelsieltä löytyy myös pankkiautomaatteja, elokuvateatteri, apteekki, kampaaja, opiskelijapalveluita sekä tietokoneluokkia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli budjetti sallii, suosittelen lämpimästi matkustamista lomien aikana muualle Etelä-Afrikkaan Western Capen ulkopuolelle. Stellenbosch on yksi Etelä-Afrikan valkoisimmista yliopistoista ja yleiskulttuuri hyvin antiafrikkalainen – minkä vuoksi sopeutuminen onkin melko helppoa. Tuloerot näkyvät selkeästi katukuvassa päivittäin, ja heti Stellenboschin keskusta-alueen ulkopuolella levittäytyykin laajoja slummien tapaisia townshipeja. On hyvä välttää näitä alueita sekä pimeällä kulkemista yksin, mutta yliopisto ja opiskelijajärjestöt järjestävät erilaisia mahdollisuuksia päästä vierailemaan township-yhteisöissä ja osallistumaan vapaaehtoisprojekteihin. Vapaaehtoistyö muodossa tai toisessa auttaa laajentamaan omaa kuvaa Etelä-Afrikasta ja sen moninaisuudesta. Myös paikallisia uutisia kannattaa seurata, sillä ajankohtaisilmiöitä sovelletaan laajalti myös opinnoissa.

Stellenbosch on aito opiskelijakaupunki. Lukukauden alussa kadut, ravintolat ja baarit ovat täynnä elämää, bileitä, tanssia ja tapahtumia. Lomia kohden, opiskelijoiden lähdettyä kaupungin ilme kuitenkin muuttuu hiljaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Näinä aikoina on erityisen suositeltavaa kulkea ulkona vain valoisalla ja silloinkin ryhmissä. Aikanani raportoitiin yhden paikallisen opiskelijatytön sieppaus ja murha sekä useita kidnappausyrityksiä. Turvatoimia toki kiristettiin ja valmiutta kohotettiin heti näiden seurauksena, mutta erityisesti suomalaisen mentaliteetin saattaa olla vaikea omaksua “rajoitettua vapautta” ulkona liikkumisessa tai jatkuvaa selustan tarkkailua. Onneksi paikalliset ovat yleisesti erittäin ystävällisiä ja välittäväisiä – kaikilta kysytään miten he kulkevat kotiin, kuka tulee hakemaan ja mistä ja Uber-kuskitkin jäävät mielellään odottamaan kunnes olen päässyt ovesta sisään asti.

Julkisten liikennevälineiden puuttuessa Uber on kenties yleisin liikkumisväline. Suomeen nähden se on erittäin edullinen, ja etenkin Stellenbochin sisällä paikasta toiseen pääsee 1-2:lla eurolla. Stellenboschista Kapkaupunkiin pääsee noin 30 eurolla. Vaihtoehtoisesti voi kulkea junalla, mutta vain ryhmässä tai vähintään toisen ihmisen kanssa.

Stellenbosch on kuuluisa lukuisista viinitiloistaan ja omavaraisena maana paikallinen ruoka on todella hyvää ja hinta-laatusuhde on suurimmaksi osaksi erinomainen. Poliittisen epävakauden vuoksi randin kurssi putosi aikanani siten, että ulkona syöminen ja eläminen yleisesti muuttui euroihin nähden entistä edullisemmaksi. Ruoka on todella tuoretta ja hyvää, ja kasvissyöjiäkin otetaan enenevissä määrin huomioon erilaisilla vaihtoehdoilla. Klubit ja baarit ovat Stellenboschissa auki vain aamukahteen asti, ja muutenkin kaupat sulkevat Suomeen nähden melko aikaisin. Sitä vastoin arki alkaa jo aikaisin heti auringon noustessa – ei ole epätavallista törmätä lenkkeilijöihin ja työmatkailijoihin jo aamuviideltä.

University of Western Australia, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Lähdin vaihtoon kolmantena opiskeluvuotenani – opiskelen viestintää valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kirjoitin kanditutkielmani vaihtoa edeltävänä syksynä 2016, joka tarkoitti sitä, että vaihdossa suoritettu markkinoinnin sivuainekokonaisuus täydensi kanditutkintoni. Länsi-Australiassa sijaitseva Perth oli minulle kaupunkina ennestään tuttu, sillä työskentelin siellä au pairina lukiosta valmistuttuani vuonna 2012. Olin aina tiennyt haluavani opiskelijavaihtoon ja kun näin HY:n tarjoavan UWA:a kohteeksi, oli minun pakko hakea.

Ennen lähtöä

Ei ole salaisuus, että vaihtoon lähteminen vaatii paperitöitä jos jonkin verran. Hakuprosessi University of Western Australiaan eli tuttavallisemmin UWA:an oli mielestäni kuitenkin suhteellisen kivuton. Flamman ohjeita seuraamalla sain Mobility Onlineen suhteellisen nopeasti tarvittavat liitteet ja tiedot (Huom., syksystä 2017 alkaen ohjeet löytyvät Guidesta). Näitä oli mm. kopio passista, motivaatiokirje, allekirjoitettu ja leimattu opintosuunnitelma ja opintosuoriteote. Hakuprosessi on kaksivaiheinen: Helsingin yliopiston asettaman ehdokkuuden jälkeen UWA hyväksyy lopulliset hakijat.

OASYS & opiskelijaviisumi

Seuraava askel oli ladata erinäisiä liitteitä (passikopiot, opintosuunnitelma, kielikokeen tulokset ja niin edelleen) OASYS- nimiseen UWA:n järjestelmään. Kun liitteet ja tarvittavat tiedot olivat kaikki ladattu, oli aika odotella UWA:n mahdollista hyväksyntää, joka lopullisesti tuli joulukuun ensimmäisellä viikolla. Offer-letter sisälsi pakollisen terveydenhoitomaksun (330 aud), joka oli edellytys opiskelijaviisumille Australiaan. Kun maksut saatiin prosessoitua, UWA:sta lähetettiin ’Confirmation of Enrolment’, joka oli pakollinen viisumihakemusta varten. Opiskelijaviisumia (subclass 500) haettiin Australian rajavalvonnan sivuilta ja hakemuksen täyttö kesti tunnista pariin. Varaudu täyttämään tietoja hyvinkin yksityiskohtaisesti! Viisumi on hintava, muistaakseni 400-500 Australian dollaria.

Kielikoe

Kielikoe on pakollinen osoitus kielitaidosta, mikäli lukion päättötodistuksen keskiarvo on alle 8. Vaihtoehtoina on TOEFL- tai IELTS –nimiset kokeet. Itse tein aikataulullisista syistä TOEFL:n, joka kesti muistaakseni nelisen tuntia. Jälkikäteen ajateltuna stressasin kokeesta hieman turhaan, Suomessa on verrattain kova englannin kielen osaaminen ja taso ja pääsin itse heittämällä kokeesta läpi pahemmin valmistautumatta. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tehtävätyyppeihin etukäteen, koska oma valmistautumattomuuteni meinasi kostautua ajankäytöllisiin haasteisiin, jotka olisin harjoittelemalla tiennyt. Kielikoe kustantaa noin 250 euroa, joten sinne kannattaa mennä valmistautuneena (ja tarpeeksi ajoissa!).

Kurssivalinnat

UWA:n vaihtokoordinaattorit olivat erittäin päteviä ja heidän ohjeensa olivat selkeitä. Viisumin jälkeen oli vuorossa kurssivalinnat CAS-nimisessä järjestelmässä, jossa sai myös valita itselleen mieluisimman lukujärjestyksen. Kurssivalintoja pystyi vielä muuttamaan paikan päällä kolmen ensimmäisen viikon ajan. Oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mieli muuttui ja kurssivalintoja järjesteltiin uusiksi monen vaihto-oppilaan toimesta. Tämä oli myös hyvin ohjeistettu ja helppo prosessi.

Vihdoin paikan päällä

Saavuin itse Perthiin edeltävänä perjantaina koulun alkaessa orientaatiolla maanantaina. Koin viikonlopun olleen tarvittava aika toipua pitkästä (3 välilaskun) matkustuksesta. Matkatavarani tulivat 48 tuntia itseäni myöhemmin, mutta se ei haitannut tunnelmaa. Helsingin pakkasesta siirtyminen +30 asteen Perthin loppukesään lämmitti mieltä. UWA järjestää kuljetuksia kampukselle lentokentältä, mikäli sellaisen tarvitsee.

 

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian määrä oli mielestäni vähäinen, sillä etukäteen tehdyt valmistelut ja hyvät ohjeet takasivat helpon laskeutumisen arkeen. UWA:lla on kätevä UniMentor-ohjelma, johon kaikille vaihto-oppilaille tarjotaan mahdollisuutta osallistua. UniMentor on oma tuutorisi, jolta voi kysyä mitä tahansa yliopistoon liittyviä kysymyksiä. Koska kampusalue on suhteellisen iso, oli omasta tuutoristani esimerkiksi paljon apua siinä, että hän näytti minulle tilat ja luokat, joissa tuntini tultaisiin pitämään. Suosittelen siis ehdottomasti ilmoittautumaan ohjelmaan, joka tarkoittaa ainoastaan sitä että sinulle määrätty tuutori ottaa sinuun sähköpostitse yhteyttä ja kysyy mikäli haluat lisätietoa joistain asioista.

Millainen UWA:n kampusalue on?

Kampusalue oli kuin suoraan elokuvista. Palmupuiden kehystämät polut, vihreys ja Tylypahkasta muistuttavat vanhat rakennukset ovat upeita. Malliltaan kampusalue on hyvin suora, ja päästä päähän pituus taitaa olla noin 1,5 kilometriä. Eri tiedekunnat ovat omissa osissaan kampuksella, mutta jos kursseja on eri puolilla kampusta, saattaa siirtymissä tulla kiire. Monella onkin tapana pyöräillä ja kampuksella asuvilla on mahdollisuus lainata pyörää ilmaiseksi. Yleiset tilat, kuten kirjastot ovat siistejä, niissä on useimmiten aina tilaa. Yleisistä tiloista ei ole kuin pelkkiä kehuja.

 

Kampusalue sijaitsi Swan Riverin välittömässä läheisyydessä – Matilda Bayksi kutsuttava alue kerää opiskelijoita paistattelemaan päivää opintojen välissä. Joella uiskentelevat usein mustat joutsenet ja vastarannalla näkyvä kaupungin linja ei jätä kylmäksi.

Opiskelu ja opetus

Kurssit UWA:ssa ja ainakin Business Schoolin puolella ovat usein jaettu luentoihin ja tutoriaaleihin. Luennot ovat monelle yliopisto-opiskelijalle tuttuja massaluentoja, joissa professori käy läpi kulloisenkin viikon aihetta. Professorista riippuen luento voi olla hyvinkin mielenkiintoinen, tai täysin lamaannuttava. Luennoilla on usein yli 500 oppilasta, eikä kukaan tarkasta oletko läsnä vai et. Luentojen lisäksi jokaisella kurssilla on kerran viikossa järjestettävä tutoriaali, joka kestää yleensä 45 minuuttia. Tutoriaaleissa on noin 20. oppilaan ryhmä ja tavoitteena on syventyä luennon teemoihin ja kotiläksyihin tarkemmin. Tutoriaalien läsnäoloa tarkistetaan ja tuntiaktiivisuutta mitataan joka tunti asteikolla 0-10. Näistä koostuu lopuksi osa kurssin arvosanasta. Kurssit arvostellaan prosenttiasteikolla ja prosentuaalinen painotus loppukokeen, kotiläksyjen, tuntiaktiivisuuden ja ryhmätöiden välillä vaihtelee. Joka kurssillani on vähintään yksi ryhmätyö ja jokaisessa on viikoittain palautettavia kotiläksyjä ja tehtäviä. Väittäisin kurssien olevan suuritöisempiä, kuin mihin Suomessa on tottunut. Tämä toki riippuu siitä, mitä Suomessa opiskelee. Kokeet UWA:ssa ovat usein monivalintakokeita, joka myös poikkeaa siitä, johon itse Suomessa olin tottunut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

UWA:ssa on todella suuri määrä opiskelijatoimintaa. Halukkaalle löytyy joka päivä jotain! Eri kerhoihin ja ryhmiin kuuluvat oppilaat ovat erittäin aktiivisia ja tapahtumia järjestetään laidasta laitaan! Osallistuin itse näihin hävettävän vähän, mutta mieleeni jäi ainakin Harry Potter –elokuvailta, Battle of the Bands –bändikisa ja erinäiset markkinointiopiskelijoiden järjestämät case-illat, joissa ratkottiin yrityksien kanssa yhteistyössä asiakascaseja ja verkostoiduttiin oman alan opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa. Kampukselta löytyy myös oma kuntosali, joka oli siisti, iso ja hyvä. UWA Sport järjesti kymmeniä erilaisia vapaa-ajan urheilukursseja, joista pystyi valitsemaan itselleen sopivan liikuntamuodon (esim. surffausta, melontaa, painonnostoa, HIIT-treenejä, pilatesta jne.) Salikortin omistavalle vaihtoehdot olivat vieläkin laajemmat, sillä ryhmäliikuntatunteja meni joka päivä useaan otteeseen. Tämän lisäksi halukkaat saivat liittyä yliopiston urheilujoukkueisiin (koripallo, jalkapallo, lentopallo jne.)

Kuulemani mukaan opiskelijoiden järjestöjä löytyy jokaiseen lähtöön. Erilaisia kerhoja on ymmärtääkseni yli 130, joten samanhenkisten ihmisten löytämisen ei pitäisi olla ongelma. Erikoisin kuulemani kerho oli ’suklaan ystävien kerho’.

Yleistä Australiasta ja Perthistä

Australia maana on hyvin länsimainen, siisti ja turvallinen. Perth on Australian aurinkoisin kaupunki, jossa paistaa aurinko noin 300 päivänä vuodessa. Rannat ovat upeita ja esimerkiksi kampukselta suhteellisen helposti pääsee Cottesloen rannalle. Hintataso Perthissä on suhteellisen kallis ja tämä kannattaa ottaa huomioon vaihtoa suunniteltaessa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta monet tietämäni vaihto-oppilaat ja itseni mukaan lukien uskaltautuivat ajamaan. Ravintola- ja kahvilatarjontaa löytyy runsaasti, samoin kuin shoppailumahdollisuuksia! Ihmiset ovat yleisesti hyvin mukavia, ystävällisiä ja ulkoilmoissa viihtyviä.

Tel Aviv University, kevät 2017

Yleisen valtio-opin opiskelija

Päätin lähteä vaihtoon kolmannen opiskeluvuoteni keväällä, ennen kandin tekemistä tai valmistumista. Tel Aviv ei ollut ykkösvaihtoehtoni, mutta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin vaihtoon juuri sinne. Halusin lähteä kauas Suomesta, mielellään lämpimään maahan ja toisaalta juuri Lähi-itä kiinnosti. En ollut ikinä käynyt Israelissa ja oli jännittävää lähteä paikkaan, josta ei oikeastaan tiennyt mitään. Sain kuitenkin usein kuulla, että Tel Aviv on ihana kaupunki ja sitä se olikin.

 

Näkymä Tel Aviviin Jaffasta

Ennen lähtöä

Sain tietää vaihtoon pääsystä (Helsingin yliopiston osalta) jo hyvin ajoissa, mutta päätöstä TAU:sta odotimme jouluun asti. TAU:n byrokraattisten asioiden hoitaminen on usein hidasta ja saattaa olla, että vastaukset eivät edes vastaa kunnolla kysymyksiin. Byrokratiaa oli paljon, kaiken maailman todistuksia ja Kelan päätöksiä. Yksi asia, mikä tuli myöhemmin esille vaihtari kavereiden kanssa, oli kielitestin (TOFL/IELTS) tarpeellisuus. Monet olivat päässeet vaihtoon ilman tällaista testiä, joten asia kannattaa vielä varmistaa vaihtoyliopistosta, ettei tule maksettua turhaan yli kahtasataa euroa. Tärkeä byrokraattinen seikka, jota sekä yliopisto, että Israel maana painottaa on vakuutus. Se kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon!

Asuminen

Byrokratiasta ja säädöstä huolimatta ostimme liput helmikuun loppupuolelle, bookattiin hostelli opiskelukaverini kanssa ja päätettiin että lähdetään etsimään yhdessä asuntoa paikanpäältä. Saavuttaessa Tel Aviviin, tai tuttavallisemmin Telsuun oli vielä vähän sekava olo kaikesta, mutta pian asunnon etsiminen ja kiertely kaupungissa täytti päivämme. Mielestäni paras tapa etsiä asuntoa on paikan päältä, silloin pääsee itse tarkastamaan missä kunnossa asunto on ja tapaamaan vuokranantajaa. Asunnon etsimistä vaikeuttaa vuokra-ajan lyhyys ja totta kai se, ettei ole Israelin kansalainen. Vuokra on helpointa vaihtarina maksaa käteisenä ja tämä voi olla monille ongelma. Yleistä on asuminen kimppakämpissä, ja huone löytyy vuokralle samaan hintaan, kun yksiö Helsingissä. Asukkaiden vaihtuvuus on kuitenkin todella vilkausta Telsussa, joten kämppä löytyy varmasti. Parhaita paikkoja etsimiseen on ehdottomasti Facebookin eri ryhmät! Kämpän lisäksi oli hoidettava muita tärkeitä juttuja, kuten puhelinliittymän ja matkakortin hommaaminen. Nämä hoituivat onneksi melko helposti, kun osasi kysyä oikeista paikoista. Löysimme lopulta ihanan asuntomme, ”Saunan” ja vietimme viikot ennen koulun alkua rentoutuessa ja matkustellessa.

 

TAU järjesti orientaatiopäivän viikonloppua ennen koulun virallista alkamista. Pakko sanoa, että parin tunnin pituinen orientaatio jätti hieman kylmäksi, lopulta päädyimme ainoastaan kiertämään kampusta ja nauttimaan tarjoiluista. Kaikilla vaihtareilla oli samoja kysymyksiä, joihin ei usein osattu heti vastata. Tärkein tieto kursseista kuitenkin selvisi heti alkuun suurin piirtein, niin että osasi tulla kouluun oikeana päivänä. Kesti kuitenkin hetki saada lopullinen kurssilista kuntoon. TAU ei siis järjestänyt minkäänlaista tutustumispäivää tms. vaihtareille, vaan kaikenlainen yhteinen vaihtaritoiminta oli järjestettävä itse. Teimme opiskelukaverini kanssa Facebook-ryhmän vaihtareille, ja sen kautta varsinkin alkuun sovittiin yhteistä tekemistä. Saa siis olla hyvin itsenäinen, mutta se on myös todella palkitsevaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu TAU:ssa oli ehdottomasti parhaimpia kokemuksia. Pääsin opiskelemaan Lähi-idän tutkimusta Lähi-idässä, ja odotukset täyttyivät. Erinomaisia professoreita, jotka olivat myös taitavia opettamaan ja ottivat huomioon herkän ja vaikean poliittisen tilanteen. Kurssit olivat mielenkiintoisia, ainoana miinuspuolena voi mainita, että kandikursseissa taso oli välillä melko helppo. Opiskelun muoto oli hieman erilainen kuin Suomessa: amerikkalaiseen tyyliin melko suuria luentoja, paljon keskustelua luennoilla ja kurssien suoritustapana oli yleensä midterm ja final exam (yleensä kotona tehtävä). Arvostelu oli melko lepsua, mikä oli mukava yllätys.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleisesti elämä Tel Avivissa oli mukavaa, sää helli melkein joka päivä, koulusta oli paljon vapaita erityisesti uskonnollisten pyhien vuoksi. Kaupunki on kallis, kaikki on vähintään Suomen hintatasoa ellei enemmän. Mielellään olisi istunut päivät pitkät kaupungin tuhansissa kahviloissa ja baareissa, mutta budjetti olisi paukkunut melko nopeasti. Onneksi Telsun ihanat rannat, tai yksi pitkä ranta ovat hyviä hengailupaikkoja aamusta iltaan. Tel Avivista löytyy paljon urheilumahdollisuuksia, joogasta beach volleyballiin ja urheilullisuus on vahvasti esillä. Urheilun lisäksi joka päivälle löytyy mitä erilaisempia tapahtumia, kattobailuista poliittisiin keskusteluihin. Aika ei todellakaan käy tylsäksi!

Yksi parhaimpia juttuja vaihdossa oli matkustelu! Kiertelimme opiskelukaverini kanssa Israelia melko ahkerasti ja etenkin autolla pääsee näkemään sen monimuotoista luontoa. Sen lisäksi Jerusalemissa tuli käytyä kyllästymiseen asti. Yksi tärkeimpiä kohteita on kuitenkin mielestäni Palestiina. Vierailimme Ramallahissa, Hebronissa ja Betlehemissä. Kaikki kaupungit olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia, osa oli enemmän historiallisia, osa poliittisia. Konfliktin näkeminen molempien osapuolten näkökulmasta on tärkeää sen ymmärtämisen kannalta. Lisäksi kävimme reissussa Jordaniassa, joka oli aivan upea!

 

Kuva Mitzpe Ramonin aavikolta

Turvallisuus on varmasti juttu, mikä saattaa mietityttää Israeliin lähtiessä. Yksittäisiä väkivallantekoja tapahtui myös vaihtomme aikana, lähinnä Jerusalemissa ja yleensä perjantaisin tietyssä osassa kaupunkia. Maa on hyvin turvallinen ja se näkyy arjessa kaikkialla. Ei siis kannata pelätä turvallisuustilannetta, vaan olla skarppina ja välttää tiettyjä paikkoja tiettyyn aikaan varmuuden vuoksi. Kannattaa muistaa, etteivät länsimaalaiset turistit ole miltei koskaan näiden tekojen kohteena.

Israelilaiset eivät ole helpointa kansaa johon tutustua ja asiakaspalvelukulttuuri on usein olematonta. Paras tapa hoitaa omaa turhautumista on kärsivällisyys. Kaikkeen tottuu ja etenkin Tel Avivissa ihmiset ovat melko huolettomia ja turha ärsyyntyminen ei kannata. ”Asiat järjestyy” on paras asenne jolla lähteä Israeliin ja vaihtoon ylipäätään. Vaihtoaika menee niin yllättävän nopeasti, joten kannatta nauttia! Itselleni vaihtokokemus oli korvaamaton, opin paljon itsestäni ja samalla muista kulttuureista ja historiasta.

Auringonlasku Gordon beachilla