Kobenhavns universitet, kevät 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo ennen yliopisto-opintojeni alkua, että haluan lähteä opiskelijavaihtoon. Olin valmis pidentämään opintojanikin sen takia; näin kova haluni lähteä oli! Varsinainen hakuprosessi omalla kohdallani alkoi helmikuussa 2018, mutta minulla oli kaikki vaihtokohteet ja kurssit mietittynä jo hyvissä ajoin ennen sitä. Kööpenhaminan yliopisto oli ensimmäinen vaihtoehtoni, sillä olin kuullut paljon hyvää yliopistosta itsestään, olin ihastunut aiemmalla turistivisiitilläni Kööpenhaminan kaupunkiin, ja koska Kööpenhaminassa asuva ystäväni suositteli valintaa lämpimästi. Valintaa vahvisti yliopiston sivuilta löytyvä kattava tietomäärä vaihto-opiskelijoille, jonka takia esimerkiksi kurssivalinnat oli helppo tehdä etukäteen.

Kun minut oli nimetty Kööpenhaminaan lähtijäksi Helsingin yliopiston puolesta, en odottanut kuulevani pian takaisin Kööpenhaminasta, sillä olinhan lähdössä vasta seuraavana keväänä. Positiiviseksi yllätyksekseni sain jo maaliskuussa 2018 Kööpenhaminasta linkin, jota kautta pystyin varsinaisesti hakemaan sinne vaihto-opiskelijaksi. Hakemuksessa pyydettiin esimerkiksi kuvailemaan mitä kursseja suunnittelet ottavasi, mitä olet opiskelut Helsingissä, ja mahdollisesti myös todistusta, että englanninkielen taitosi on vaadittavalla tasolla. Mielestäni hakemus oli varsin selkeä eikä sen täyttämisessä mennyt kauaa aikaa.

Lopullisen deadlinen (1.10. keväällä Kööpenhaminaan tuleville) jälkeen meni noin pari viikkoa, kunnes sähköpostiini kolahti kauan odotettu viesti: minut oli hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Kööpenhaminan yliopistoon. Viestissä kerrottiin selkeästi, miten kurssi-ilmoittautumisten suhteen tulee tehdä, miten paikallisen opiskelijakortin saa, kuinka saada käyttöönsä yliopiston tunnukset, ja muuta tärkeää tietoa. Tähän kun lisää varsin nopeat vastaukset jokaiseen kysymykseen, jonka heille lähetin, lähdin Kööpenhaminaan varsin luottavaisin mielin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian määrä oli näin suomalaisen näkökulmasta varsin vähäinen. EU:n ulkopuolelta tulevien tarvitessa oleskeluluvan ja muualta EU:n sisältä tulevien tarvitessa todistuksen EU-kansalaisuudestaan, suomalaiset eivät Pohjoismaiden kansalaisina tarvinneet kumpaakaan.

Suomalaisille ei myöskään ole pakollista rekisteröityä paikallisille viranomaisille, mikäli asuu Tanskassa lyhyemmän aikaa kuin kuusi kuukautta. Mikäli kuitenkin asuu täällä hyggen luvatussa maassa pidempään kuin kolme kuukautta, on mahdollista rekisteröityä viranomaisille ja täten saada CPR-numeron, jonka on Tanskan versio henkilötunnuksesta. CPR-kortti toimii myös sairasvakuutuskorttinasi, jossa on nimetty se lääkäri / lääkäriasema, jonka palveluja sinun tulisi käyttää. Terveydenhuoltoa saa ilman sitäkin, mutta itse päädyin kuitenkin hankkimaan sen. Saadaksesi sen, suomalaisen tulee ottaa mukaan todiste Tanskan osoitteesta (vuokrasopimus) ja passi tai henkilökortti (sekä mahdollisia lisädokumentteja jos on lapsia tai on naimisissa), ja suunnata joko International Citizen Servicen tai paikallisen kunnan Citizen Service -Centreen. Siellä, tai jo etukäteen netissä, pitää täyttää yksi lomake, jonka jälkeen sinun pitäisi kortti saada. Saattaa kuulostaa pelottavalta prosessilta, mutta omalla kohdallani se sujui varsin vaivattomasti.

Muuta byrokraattista ei alussa oikein ollut. Opiskelijakortin saamiseen ohjeet tulivat jo hyväksymiskirjeessä, johon ei oikeastaan muuta tarvittu kuin valokuvan lataaminen yliopiston verkkosivuilla. Fyysisen kortin saimme eräänä päivänä ensimmäisellä viikolla, kun yliopiston henkilökuntaa tuli nimillä varustetuin kirjekuorien kanssa paikalle ja he jakoivat ne meille. Mikäli kortin saaminen viivästyi, ilmoitettiin meille selkeästi, mistä ja milloin kortin voisi hakea.

Asuminen

Kööpenhaminassa lyhytaikaisten vuokra-asuntojen löytäminen itsenäisesti on äärimmäisen vaikeaa. Tämän lisäksi asuminen on todella kallista, joten mikäli haluaa löytää itsenäisesti asuinpaikan, prosessi kannattaa aloittaa todella hyvissä ajoin ja varautua todella hintaviin asuntoihin. Omana vaihtoaikana törmäsin vain kahteen vaihtariin, jotka majoittuivat muualla kuin UCPH Housing Foundationin kohteissa. Suomalaisten kohdalla tilannetta helpottaa hieman facebook-ryhmät, joissa Kööpenhaminan seudulla asuvat suomalaiset välillä mainostavat omien tai tuttujensa asuntojen olevan vapaina. Asuinpaikka on siis mahdollista löytää itsenäisesti, mutta kuten olen sanonut useasti, se on todella haastavaa puuhaa.

Suurin osa vaihtareista majoittuukin siis UCPH Housing Foundationin kohteissa. Kyseessä on siis Kööpenhaminan versio HOASista usealla tapaa. Kööpenhaminassa ei ole kampusasumista, paria kohdetta lukuun ottamatta, vaan kohteet ovat ripoteltu ympäri Kööpenhaminan seutua. Tarjolla on niin jaettuja huoneita, dorm-huoneita, soluhuoneita, yksiöitä kuin joitakin perheasuntoja. Kaikkien hakemuksensa Kööpenhaminan yliopistoon ajoissa lähettäneiden pitäisi saada heiltä kutsu majoituspalveluun, ja etenkin keväällä saapuvilla on parempi mahdollisuus saada heidän kauttaan asunto.

Helppoa se ei kuitenkaan ole. Kuten yksityiset vuokra-asunnot, myös Housing Foundationin kohteista on kova kilpailu; fraasi ”nopeat syövät hitaat” kuvaa tilannetta oivasti. Kutsun ja linkin saatua kannattaa oikeasti heti hyökätä sivustolle jonottamaan, sillä parhaimmat / kohtuuhintaiset majoituskohteet menevät välittömästi. Jos et ole tarpeeksi nopea, sinulle jää joko sijainniltaan huonot kohteet tai aivan törkeän kalliit paikat. Päädyin itse asumaan huoneeseen 11 henkilön dormissa, jossa makuuhuone oli oma, mutta muut yhteiset tilat (keittiö, olohuone, kylpyhuoneet) täytyi jakaa. Paikan hintalaatu-suhde ei mielestäni kohdannut, mutta itsenäisesti asuinpaikan etsiminen kauhistutti minua sen verran, että otin mieluummin jonkun paikan kuin jäin ilman paikkaa kokonaan.

Opiskelu ja opetus

Kööpenhaminan opintotarjonta vaihto-opiskelijoille on varsin monipuolista, ja mahdollisuuksia on vielä enemmän, mikäli kykenee seuraamaan opintoja tanskaksi. Oma ruotsin taitoni ei ole niin hyvä, että tähän kykenisin, joten päädyin varsinaisiin opintoihini valitsemaan ainoastaan englanninkielisiä kursseja. Siltikin minulla oli paljon valinnanvaraa ja sainkin viettää hyvän aikaa pähkäillessäni niitä kursseja, joille tahtoisin osallistua. Koska lähdin Kööpenhaminaan suorittamaan sivuainettani, minulla ei vaihto-ohjelman puolesta ollut esimerkiksi rajoituksia tiedekuntien suhteen. Ainoastaan sama kuin Suomessa, eli puolessa vuodessa täytyy suorittaa 30 opintopistettä. Hakuvaiheessa päädyin valitsemaan kaksi englannin kielen kurssia humanistisesta tiedekunnasta ja kaksi psykologian kurssia valtiotieteellisestä tiedekunnasta.

Nämä suunnitelmat kuitenkin muuttuivat täysin, enkä yhtäkään kyseisistä kursseista suorittanut. Psykologian kurssit ”epäonnistuivat” sen takia, ettei minulla ollut tarpeeksi edeltäviä psykologian opintoja suoritettuna. Positiiviseksi yllätyksekseni, psykologian tiedekunnan puolelta kuitenkin suositeltiin minulle yhtä lähtötason psykologian kurssia, jonka sitten päädyinkin valitsemaan. Englannin kurssit kaatuivat osittain samoista syistä: en itse kokenut, että pystyn samaan tasoon muiden opiskelijoiden, kaikki muut pääaineopiskelijoita, kanssa. Nämä päädyin korvaamaan vaihtareille suunnatulla Nordic Mythology -kulttuurikurssilla, johon päädyin olemaan erittäin tyytyväinen. Tässä vaiheessa on pakko kehua Kööpenhaminan yliopiston henkilökuntaa. Vaikka jouduinkin hieman säätämään kurssivalintojeni kanssa, he hoitivat asiat nopeasti ja ammattitaitoisesti.

Päädyin siis suorittamaan kaksi kurssia, jotka olivat molemmat 15op. Muutenkin olin hieman yllättynyt siitä, miten Kööpenhaminassa kaikki kurssit tuntuivat olevan joko 15op tai 7,5op. Joitain satunnaisia 10op tai 5op kursseja oli, mutta ne olivat yleisesti harvassa. Odotin kurssien työmäärän vastaavan opintopistemääriä, mutta oma todellisuuteni oli todella erilainen. Läsnäoloa oli varsin vähän: toisella kurssilla 2h/vk, toisella 3h/vk. Itselleni nämä päivät osuivat maanantaille ja tiistaille, joten loppuviikko minulla oli aina vapaata tai itsenäisen työskentelyn aikaa. Psykologian kurssi oli osallistujamäärältään pienempi (24) ja muistutti enemmän ryhmätunteja, joihin olin Suomessakin tottunut: niin opettaja kuin opiskelijat pääsivät ääneen. Mytologian kurssilla taas oli enemmän porukkaa (60), joten sen tyyli oli luentomaisempi, lukuun ottamatta kahta päiväreissua Ruotsiin ja muualle Tanskaan.

Molemmat kurssit kestivät laajuutensa takia koko lukukauden, ja niiden loppukokeet olivat touko- ja kesäkuussa. Kummallakaan kurssilla minulla ei ollut perinteistä tenttikoetta, vaan tehtävänä oli kirjoittaa essee / tutkielma. Mytologian työ muistutti enemmän tutkielmaa: 15 – 20 sivun essee johonkin pohjoismaiseen mytologiaan tai viikinkeihin liittyvästä aiheesta (oikeasti olisi voinut vaikka katsoa Thor-leffoja ja keksiä niistä aiheen). Ainoa vaatimus ennen tenttiä oli, että palauttaa vapaamuotoisen tiivistelmän tutkielmasta opettajalle. Jos tätä ei olisi tehnyt, olisi tutkielman pituus pitänyt olla 20 – 25 sivua. Psykologian tenttiin osallistumisen vaatimuksena oli ryhmäesitelmän pitäminen, mutta henkilökohtaisten syiden takia sain sumplittua asiat niin, että sain tehdä tentin ilman esitelmän pitoa. Lopputenttiä varten saimme kolme esseekysymystä, kukin pituudeltaan noin 3 sivua, mutta ne (+ aloitus- ja loppukappale, yhteensä 1 sivu) piti palauttaa yhtenä tiedostona. Tämän lisäksi saimme 3 päivää aikaa tähän: kysymykset julkaistiin tiistaina klo 10 ja viimeinen palautus oli perjantaina klo 12.

Molemmat suoritukset arvioitiin asteikolla -3 – 12 (älkää kysykö asteikon logiikkaa, sillä se on minullekin mysteeri), ja vähintään 2 piti saada läpipääsemiseen. Ainakin psykologian kurssilla opettaja myös tarjosi mahdollisuutta muuttaa asteikon vaihtarin ”kotiasteikkoon”, mutta itse en mahdollisuutta hyödyntänyt, sillä Helsingin yliopistossa se kuitenkin arvosteltaisiin asteikolla hyväksytty-hylätty. Muuten asiat olivat melko tuttuja: meni hieman vajaa kuukausi tentin palautuspäivästä siihen, kun arvosana oli rekisteröity.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lopuksi haluaisin jakaa muutaman vinkin Kööpenhaminaa harkitseville:

KIELIKURSSI. Vaikka ette hyväksilukisi sitä opintoihinne koti-Suomessa, suosittelen lämpimästi osallistumista tanskan kielen kurssille. Tanskassa pärjää loistavasti pelkällä englannilla, mutta onhan se kivaa osata muutama sana paikallista kieltä. Lisäksi ainakin pre-semester kielikurssilla suurin osa ryhmästäni löysi läheisimmät vaihtoystävät juuri tältä kurssilta.

MATKUSTELU. Kööpenhamina on sijaintinsa puolesta aivan 10/10! Junat ja useat bussiyhtiöt kuljettavat sinut helposti ja halvalla ympäri Eurooppaa. Tämän lisäksi lentomatkailukaan ei ole haastavaa, sillä Kööpenhaminan lentokenttä on vain noin 15 minuutin päässä ydinkeskustasta.

PYÖRÄ. Tanskassa, mutta etenkin Kööpenhaminassa, pyöräily otetaan todella vakavasti! Se on kaupungin ehdottomasti yleisin menopeli ja otettu huomioon kaupunkisuunnittelussa. Tarjolla on monta pyöräliikettä tuliterän menopelin ostoon, mahdollisuuksia vuokrata pyörä, ja ostaa se käytettynä. Mikäli valitset jälkimmäisen vaihtoehdon, muista tarkastaa ettei se ole varastettu! Tästä voi tulla ikäviä seurauksia, vaikka et olisi tiennyt sen olevan varastettu.

RAHA. Niin upea kuin se muuten on, Kööpenhamina ei missään muodossa ole hintatasoltaan opiskelijaystävällinen kaupunki. Toki voi pärjätä pelkällä opintotuella ja apurahalla, mutta siinä joutuu aika tarkkaan laskemaan rahojaan. Etenkin jos esimerkiksi ei käytä pyörää vaan ostaa kuukausittaisen matkakortin julkiseen liikenteeseen tai jos matkustelee paljon, rahaa tulee palamaan opiskelijavaihdon aikana Kööpenhaminassa. Suosittelenkin hankkimaan mahdollisimman paljon säästöjä, jos tänne mielii vaihtoon tulla.

OPISKELIJAELÄMÄ. Niitä riittää! Yliopiston tuutorit järjestävät useita tapahtumia, kuten myös tiedekunnat, ESN-järjestö ja keskustassa sijaitseva Studenterhuset. Voit osallistua niin moneen kuin vain jaksat, eikä osallistumatta jättämisestäkään kannata huolehtia, sillä tapahtumia riittää. Itse yllätyin siitä, miten isosti yliopisto oli mukana näissä tapahtumissa. Esimerkiksi perjantaisin South Campuksen tiloissa järjestetään laitosten omia Friday Bareja, joissa saa bailata niin paljon kuin itse vain jaksaa.

YLIOPISTON TILAT. Hyödyntäkää niitä! Toisin kuin Helsingissä, Kööpenhaminassa opiskelijoilla on 24/7 pääsy yliopiston tiloihin opiskelijakortilla. Itse rakastuin esimerkiksi South Campuksen kirjaston rauhallisuuteen sunnuntai-iltaisin. Nukkua tiloissa ei kuulemma saa, mutta muuten voit rauhassa viettää siellä all-nightereita opiskellen.

GÅ TIL KØBENHAVN. Kalliista hintatasosta huolimatta en voi muuta kuin suositella Kööpenhaminaa vaihtokohteena! Vaikka olin ihastunut kaupunkiin ennen vaihtoani, en uskonut rakastuvani siihen näin paljon, koska sehän on niin samanlainen kuin Helsinki, eikö vaan? Ei. Tämä hyggen kansainvälinen pääkaupunki tarjoaa paljon uutta, mutta myös sopivan määrän tuttua. Historiaa, designia, ihmisiä, ruokaa. Täältä löytyy jokaiselle jotakin!

Universiteit Gent, lukuvuosi 2018-2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksyttyä minut vaihtoon lähtijäksi, tuli minun vielä hakea erikseen vaihto-oppilaaksi Gentin yliopiston oman järjestelmän kautta. Yliopiston viestintä ja nettisivut olivat hyvin selkeät ja kattavat, joten haku hoitui nopeasti. Koska syyslukukausi alkaa Belgiassa vasta lokakuussa, kesti vastauksen saanti kuitenkin muutaman kuukauden. Tämän jälkeen yliopisto lähetti ohjeet siitä, kuinka ilmoittautua kursseille ja miten vaihto-oppilaan kuuluu valmistautua Belgiassa opiskelua varten. Olin kuitenkin jo hakuvaiheessa ollut yhteydessä yliopiston liikkuvuuspalveluihin, joten tiesin tiedekunnan sallivan melko vapaasti kurssien valitsemisen eri koulutusohjelmista ja tiedekunnista. Koska tiesin suorittavani pääsääntöisesti sivuaineopintoja, mahdollisti tämä monipuolisen lukujärjestyksen kasaamisen ja päädyinkin valitsemaan kursseja useista oppiaineista.

Koska Gent oli minulle tuttu kaupunki, tiesin miten opiskelija-asuntoa voi hakea yliopiston järjestelmän ulkopuolelta. Opiskelijakaupunkina Gentissä on valtava määrä opiskelija-asuntoja, joiden hintaluokka on verrattavissa asuntolahuoneiden kanssa. Tästä syystä en hakenut vaihtoni yhteydessä huonetta asuntolasta, vaan yksityiseltä puolelta. Tämä onnistui ottamalla yhteyttä eri nettisivuilla mainostettuihin asuntoihin, ja löysinkin melko pian huoneen talosta, jossa asui muitakin opiskelijoita. Turvallisempaa ja vaivattomampaa on kuitenkin varmasti yliopiston asuntolahuoneen hakeminen, mutta näin sain asua paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Koska tiesin haluavani oppia hollannin kielen vaihtovuoteni aikana, päätin myös aloittaa kielen opiskelun jo Helsingissä. Selvitin tällöin josko Helsingin yliopisto tarjoaisi hollannin alkeiden kursseja ja päädyin tenttimään Hollanti 1 -kurssin ennen lähtöäni. Mielestäni tämä teki vaihtokokemuksestanikin mielekkäämmän, kun pystyin alusta alkaen kommunikoimaan ainakin hieman hollanniksi.

Alkuvalmistelut

Koska Gentin yliopiston koordinaattori oli lähettänyt paljon tietoa vaadituista alkuvalmisteluista etukäteen sähköpostilla, Gentiin päästyäni tiesin kutakuinkin miten minun tulisi toimia. Kaikki oleellinen tieto toistettiin vielä kertaalleen yliopiston järjestämillä Welcome days -päivillä, joten omaa tiedonhakua ei loppujen lopuksi vaadittu paljon. Valmisteluihin kuului Gentin kaupunkiin kirjautuminen ja oleskeluluvan hakeminen, mikä hoitui sähköisesti lähettämällä tarvittavat liitteet. Tämän jälkeen kaupunki pyysi vielä käymään virastotalolla, josta opiskelulupa haetaan. Kaikkien opiskelijoiden pitää myös rekisteröityä yliopistolle, mutta tämäkin onnistuu helposti ilman ajanvarausta menemällä yliopiston päärakennukselle. Tällöin saa myös opiskelijakortin, jota tarvitsee esimerkiksi opiskelijaravintolaissa syömiseen. Opiskelijakortilla onnistuu myös pyörän vuokraaminen alempaan hintaan. Pyörä kannattaakin ehdottomasti hankkia, sillä se on usein nopein ja kätevin tapa liikkua kaupungissa.

Asuminen

Päädyin itse siis hankkimaan asunnon yksityiseltä markkinalta. Belgiassa monet opiskelijat asuvat yliopiston lähellä yksiössä tai huoneessa (”kot” hollanniksi). Näitä opiskelija-asuntoja voi siis hakea myös vaihto-oppilaat ottamalla suoraan yhteyttä asunnon vuokraajaan. Minä löysin asuntoni Facebook-ryhmässä julkaistun mainoksen kautta. Ryhmiä, joissa vuokranantajat mainostavat asuntojaan ovat esimerkiksi ”Op kot in Gent”, ”Kotzoeker” ja ”Kotweb”. Nettisivulta www.kot.gent.be löytyy myös paljon hyödyllistä tietoa tähän liittyen.

Oma asuntoni oli Gentille hyvin tyypillisessä opiskelija-asuntorakennuksessa, jossa asui kahdeksan muuta opiskelijaa. Osalla meistä, kuten minulla, oli oma kylpyhuone ja keittiö, kun taas osa jakoi nämä muiden asukkaiden kanssa. Muut talossa asuvat opiskelijat olivat Belgialaisia. Suurin osa heistä ei kuitenkaan asunut Gentissä vaan lähti viikonloppuisin ”kotiin” eli vanhempien luokse, kuten Belgiassa on tapana.

Suosittelisin kuitenkin etsimään asuntoa yksityiseltä markkinalta ainoastaan, jos on varma, että haluaa asua paikallisten opiskelijoiden kanssa. Muuten on varmasti kätevämpää hakea huonetta opiskelija-asuntolasta. Jos ei sitä kuitenkaan saa, niin ei kannata huolestua, sillä asunnonsaanti on Gentissä aika helppoa, eivätkä opiskelija-asuntojen hinnat ole kovin korkeita. Itse maksoin asunnostani noin 400 euroa.

Opinnot

Kuten mainitsin aikaisemmin, salli tiedekuntani vapaasti kurssein valitsemisen eri koulutusohjelmista. Kaikki kurssit löytyivät helposti yliopiston nettisivuilta, jossa on myös valmiiksi tehtyjä kurssitarjottimia vaihto-opiskelijoille. Näissä mainittujen kurssien lisäksi saa kuitenkin ilmoittautua muillekin kursseille, mutta ne ovat yleensä hollanninkielisiä. Jos haluaa seurata hollanninkielisiä kursseja ilman kielitaitoa, voi ottaa kurssin opettajaan yhteyttä. Usein opettajilla on myös tarjottavana englanninkielisiä vaihtoehtoja kurssikirjallisuudelle. Ensimmäisten viikkojen aikana saa myös käydä eri luennoilla ennen kuin lopullinen lukujärjestys pitää lyödä lukkoon ja lähettää vahvistettavaksi.

Suurin ero Helsingissä ja Gentissä opiskelemisen välillä löytyy varmaankin luentojen kestossa ja kurssien arvostelussa. Luennot kestävät kolme tuntia ja ne voivat välillä sijoittua myös iltaan. Opettajat vaativat usein paljon opiskelijoilta ja kurssien työmäärä on suurempi kuin  mitä saman laajuisilta kursseilta odotetaan Suomessa. Tämä kulminoituu kuukauden pitkiin tenttijaksoihin, jolloin kurssisuoritukset yleensä palautetaan ja tentit kirjoitetaan. Tentteihin on myös valmistauduttava hyvin eikä hyviä arvosanoja saa helposti. Deadlinetkaan eivät ole sovittavissa vaan niissä täytyy pysyä. Tästä huolimatta kurssini olivat hyvin antoisia ja selkeästi yksi vaihtoni kohokohdista.

Vinkkejä vaihtoon lähteville

Gent on opiskelijakaupunki, joten siellä luonnollisesti järjestetään paljon tapahtumia ja toimintaa opiskelijoille. ESN:än lisäksi myös paikalliset aine- ja opiskelijajärjestöt järjestävät tapahtumia, joihin myös vaihtarit voivat osallistua. Näin saa oivan mahdollisuuden tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja näkemään heidän opiskelijaperinteitään. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista vaihtovuoteni aikana olikin paikallisiin sitseihin eli ”cantukseen” osallistuminen. Jos on opiskelijatapahtumien sijaan kiinnostunut kulttuurista tai musiikista, niin silloinkin Gentistä löytyy paljon tarjontaa. Useimpiin museoihin pääsee opiskelijahintaan ja kaupungissa järjestetään paljon konsertteja, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Vinkkinä voin mainita vielä Cultour-nimisen järjestön, jonka kautta opiskelijat voivat ostaa lippuja erilaisiin kulttuuritapahtumiin hyvin halvalla.

Jos hollannin kielen opiskelu kiinnostaa, niin Gentin yliopiston kautta siihen löytyy käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko voi osallistua yliopiston kielikeskuksen järjestämille kursseille, jotka maksavat noin 60 euroa kurssilta. Kurssit ovat räätälöity vaihto-opiskelijoiden tarpeiden ja taitotason mukaan, joten monet vaihtarit valitsevatkin tämän vaihtoehdon. Tunnit ovat iltaisin ja niillä oppii hollannin kielen alkeet. Jos kuitenkin haluaa oppia kieltä hieman enemmän, suosittelen osallistumaan yliopiston ”Dutch and Translation” post graduate -koulutusohjelman kursseille. Sielläkin tunnit alkavat alkeista, mutta ovat hieman kunnianhimoisempia kuin kielikeskuksen tunnit. Ne tosin järjestetään päiväsaikaan useampana päivänä viikossa, joten voi olla että jokaiselle opetuskerralle ei pysty osallistua. Etuna on kuitenkin että kurssit ovat täysin ilmaisia.

Università degli studi di Padova, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ideani lähteä vaihtoon heräsi melko viime tingassa keväällä 2018. Tutkin oman tieteenalani vaihtosopimuksia Eurooppaan ja karsin niitä kielivaatimusten perusteella. Italia on aina viehättänyt minua ruokakulttuurinsa, historiansa ja upeiden maisemien takia, joten päädyin valitsemaan sen kohdemaaksi. Kaupungeista valikoitui Padova, sillä kyseinen yliopisto tarjosi ainoana muista vaihtoehdoista englanninkielisiä kursseja.

Erasmus+-vaihdon parhaita puolia oli ehdottomasti hakemisen helppous. Ainut asia, jonka kanssa painin oli epävarmuus siitä, voinko kandivaiheen opiskelijana suorittaa maisterivaiheen kursseja, sillä miltein kaikki Padovassa tarjotut englanninkieliset kurssit ovat maisteritason (second cycle degree) kursseja. Ongelma kuitenkin ratkesi ottamalla yhteyttä kansainväliseen toimistoon, josta sain tiedon, että saan osallistua maisterikursseille. Saatuani nominaation kotiyliopiston puolelta, tuli tehdä virallinen hakemus Padovan yliopistolle. Sain yliopistolta hyväksynnän itsenäisyyspäivänä sähköpostilla.

Itseäni yllätti se, että Padovassa lukukausi alkaa todella myöhään, vasta maaliskuun alussa. Lisäksi epäselvät kirjaukset tenttien ajankohdasta vaikeutti järjestelyitä. Jätin käytännön asioiden hoitamisen myös turhan viime tinkaan, mutta ehdin kuin ehdinkin saada kaikki viralliset asiat hoidettua. Suosittelen kuitenkin tulevaisuudessa vaihtoon lähteville parempaa ennakointia: vaihtoon lähtö on itsessään jo tarpeeksi jännittävää, turhilla käytännön asioilla ei siis kannata verenpainettaan nostaa jättämällä kaiken viime minuuteille.

Asuminen

Virallista hakemusta Padovan yliopistolle tehdessä tuli täyttää myös tiedot asumistoiveista. Kyseisen lomakkeen kautta olisi voinut asettua yliopiston asuntolan jonoon. Itse halusin hommata kämpän yksityisen kautta, joten jätin haun välistä. Useampi vaihtarikaverini asui kuitenkin asuntoloissa ja he vaikuttivat tyytyväisiltä niiden kuntoon ja toimivuuteen. Joidenkin asuntoloiden sijainti on parempi kuin toisten, mutta Padovan ollessa suhteellisen kompakti kaupunki, tästä ei kannata liikaa stressiä.

Itse etsin asuntoani Erasmus Housing Padova -ryhmästä Facebookista. Kirjoitin esittelytekstin itsestäni ja sain yhteydenottoja, joista valitsin parhaimman oloisen. Ryhmässä liikkuu huijareita, joten sieltä kämppää etsiessä kannattaa olla tarkkana! Lisäksi tiedän, että syyslukukaudella asunnon etsiminen on haasteellisempaa, koska silloin kaupunkiin saapuu enemmän vaihtareita ja uusia opiskelijoita, joten hakemista ei etenkään silloin kannata viivytellä liikaa.

Ellet opiskele maa- ja metsätaloustieteitä, opiskelet keskustan tuntumassa ja siksi kannattaa etsiä asuntoa kohtuullisen matkan päästä sieltä. Pyörä on Padovassa ykkönen, mutta busseilla ja ratikoilla pääsee myös kulkemaan. Yksityiset vuokranantajat tekevät kirjallisia sopimuksia, mutta ne solmitaan opiskelijoille yleensä minimissään kuudeksi kuukaudeksi. Monesti kuitenkin neuvottelulla voi saada joustoa, kuten omassa tapauksessani, sillä vaihtoni kesti vain 4,5 kuukautta. Sopimusta allekirjoitettaessa vaaditaan italialainen henkilökohtainen veronumero (codice fiscale). Padovan yliopisto toimitti tämän minulle hakuprosessin yhteydessä, mutta olen kuullut, että kaikissa Italian vaihtoyliopistoissa ei ole näin tehty, jolloin hakuprosessi täytyy suorittaa itse.

Asuin itse italialaisen tytön kanssa yksityisessä asunnossa, jossa kummallakin oli omat huoneet ja muuten jaetut tilat. Asuntoni sijaitsi rauhallisella alueella lähellä keskustaa, josta oli noin viiden minuutin pyöräilymatka keskustaan. Maksoin asunnosta hieman enemmän kuin monet muut yksityisellä asuvat (380e/kk + muut kulut (n.40e/kk)), mutta Kelan ulkomaille myönnettävä opintorahan asumislisä kattoi mainiosti asumismenoni.

Alkubyrokratia

Saavuin Padovaan vain päivää ennen virallisen orientaatioviikon alkua ja aloitin heti käytännön järjestelyiden hoitamisen. Ensimmäinen tehtävä oli SASSAn toimistolta blue folder-kansion hakeminen. Kansio sisälsi tiedon orientaatioviikon aikatauluista ja siitä, mitä käytännön asioita kuului hoitaa. Olennaisia asioita oli opiskelijan vakuutusmaksun (20e) maksaminen paikalliseen pankkiin sekä ESN Padovan (Exchange Student Network) kortin ja yliopiston virallisen opiskelijakortin hankkiminen. Orientaatioviikon ohjelmassa oli useita infotilaisuuksia, joissa kävi ilmi mielestäni valtaosa tärkeästä tiedosta. Kurssiaikataulujen etsiminen oli hankalaa, eikä saanut suoria neuvoja, mutta sinnikkäällä googlailulla tämäkin asia selvisi.

Opinnot

Suoritin vaihdossa 27 opintopisteen edestä kursseja ja koin, että kyseinen määrä oli juuri sopiva. Valikoin kursseja niiden kurssikuvausten perusteella useammasta eri tiedekunnasta. Opetuksen taso vaihteli todella paljon riippuen siitä, kuka oli opettajana. Luentoja minulla oli kuukaudesta riippuen 3-4 kertaa viikossa ja kaikki rakennukset, joissa kävin kursseja, sijaitsivat lyhyen pyörämatkan päässä. Padovan yliopisto on yksi Euroopan vanhimmista. Se on perustettu vuonna 1222 ja historian aistii vanhoista yliopistorakennuksista.

PAlazzo Bo – Università degli studi di Padova

Olin vaihtoon lähtiessä hieman huolissani siitä, riittäisikö osaamiseni kandivaiheen opiskelijana maisterikursseilla, mutta murehdin turhaan. Opintojen taso oli itselleni sopiva ja koin, että pärjäsin hyvin kursseilla ilman turhaa stressaamista. Opetuksessa painotettiin mielestäni enemmän dialogista otetta, mistä pidin itse. Läsnäolovaatimuksia oli ainoastaan italian kielikurssilla, mikä toi mukavaa joustavuutta. Kursseilla painotettiin paljon suullista esiintymistä ja jokaisella kurssilla oli vähintään yksi esitys. Italiassa tehdään yleisestikin paljon suullisia töitä ja esimerkiksi yksi tenteistäni oli suullinen. Tätä ei kannata jännittää liikaa, sillä professorit ovat koetilanteissa lähtökohtaisesti kannustavia, eivätkä arvioi vaihtareita tiukasti. Tämän lisäksi minulla oli Suomen opintojen kaltaisia reflektioesseitä ja lukemistotehtäviä.

Vaihtarielämää Padovassa

Padova on kaupunkina herttainen ja kompakti, mutta silti eläväinen. Kokoluokaltaan se vastaa Turkua. Yksi mielestäni merkittävimpiä huomioita on se, että miltein kolmasosa kaupungin asukkaista on opiskelijoita ja sen aistii aktiivisesta elämäntyylistä kaduilla. Vaikka Padova onkin pieni paikka, riittää siellä näkemistä ja tekemistä. Listaan alle muutaman must see ja must eat -paikan:

Parhaat paikalliset: Pizzeria Al Duomo, La Pavana, Pago Pago, Rossopomodoro

Parhaat jälkiruuat: Gelateria La Romana, Osteria del Capo

Jos italialainen ruoka joskus kyllästyttää: Shanghai, Galleria N5, Buddha

La specola – Padova

Must see Padovassa: Prato della Valle, Palazzo Bo ja anatomian sali, La Specola, Piazza delle Erben ja Piazza delle Fruttan markkinat, Basilika Saint Antonio

Prato della Valle – Padova

Hintataso oli Pohjois-Italialle tyypilliseen tapaan melko korkea ja valtaosa tuotteista maksoi saman verran kuin Suomessa. Ilahduttavasti kuitenkin tuoreet vihannekset ja hedelmät ovat todella halpoja ja näistä kannattaa nauttia! Lisäksi ravintoloissa syöminen on huomattavasti Suomea halvempaa ja hyviä rafloja kannattaakin testailla. Padova sijaitsee Veneton maakunnassa, jolle on tyypillistä aperitivo-kulttuuri, joka tarkoittaa alkuillasta ulkona istumista drinkkien ja pienten suolaisten syötävien äärellä. Tämäkin lysti on opiskelijan kukkarolle ystävällistä. Tiesitkö, että Aperol Spritz -juoman päätähti Aperol on Padovasta peräisin?

Opintojen ulkopuolella vaihtareille ohjelmaa järjestää ESN Padova -järjestö, joka on todella aktiivinen. ESN järjestää bileitä, kulttuurivierailuja, illallisia ja matkoja. Järjestö on paikallisten opiskelijoiden pyörittämä ja sen kautta on helppo tutustua muihin vaihtareihin. Löysin omat parhaimmat vaihtokaverini heti Welcome Weekin ensimmäisessä tapaamisessa. Omat kokemukseni ESN:n matkoista ovat myös todella hyviä, sillä reissut olivat halpoja ja vaihtariporukan kanssa reissaaminen oli hauskaa. Olin mukana kolmella ESN:n pidemmällä matkalla Torinossa, Toscanassa ja Napolissa. Sen lisäksi osallistuin muun muassa camping-retkelle, jonka aikana kävimme myös koskenlaskussa.

telttaretkellä vuoristossa

Vaihto on upea mahdollisuus lähteä näkemään uusia paikkoja ja Italia on maana sellainen, jota ehdottomasti kannattaa tutkia. Kiitos Italian hyvien bussi- ja junaverkostojen pääsin matkustelemaan lukuisissa eri kaupungeissa. Ehdin neljän kuukauden aikana muun muassa tekemään vaellusreissun Trenton vuoristoon, päiväreissuja esimerkiksi Veronaan, Milanoon ja Garda-järvelle sekä seikkailun Caprin saarelle. Lisäksi Padova sijaitsee hyvällä sijainnilla, jos haluaa reissulle keski-Eurooppaan tai vaikkapa Balkanille.

päiväretki Garda-järvelle

Vaihtoon lähtevälle

Rehellisyyden nimissä haluan sanoa, että vaikka nautin vaihdosta täysin rinnoin, olivat koti-ikävä, kulttuurishokki ja hetkittäinen yksinäisyys luonnollisia osia tässä kokemuksessa. Vaihtotarinoissa korostuu herkästi parhaat puolet, etenkin kun aika kultaa muistot ja siksi toivonkin, että vaihtoon lähtevät eivät säikähdä omia tuntemuksiaan, jos kupla jossain vaiheessa puhkeaa. Se on ihan täysin normaalia ja menee todennäköisesti nopeasti ohi. Vaikka tällaisia tuntemuksia kohtaa joskus, ei se tarkoita, etteikö muu osa ajasta voi olla aivan mahtavaa. Itselleni kävi juurikin näin. Vaihto kiilasi ehdottomasti kokemuksieni top-listan kärkeen ja pimeinä talvi-iltoina huomaan jatkuvasti haaveilevani elämästä Padovassa.

Jos et itse puhu italiaa, suosittelen harjoittelemaan turisti-Italian perusteet, sillä monessa paikkaa edelleen ihmiset puhuvat huonoa/ei ollenkaan englantia. Itse en ollut opiskellut virallisesti yhtään italiaa, mutta kielikurssin, Duolingon ja ranskan opintojen taustan ansiosta nappasin kielen niin, että pystyin hoitamaan päivittäiset askareet italiaksi ja ymmärsin vaihdon lopulla yllättävän paljon kieltä. Liikaa stressiä ei kuitenkaan kielestä kannata ottaa, Google Translate auttaa aina pahan paikan tullen 🙂

Italiaan lähtiessä kannattaa olla valmis luopumaan minuuttiaikatauluista ja liiasta murehtimisesta. Asiat kun tuppaa tapahtumaan omalla painollaan (lue: verkkaisesti). Kun tämän letkeän asenteen oppii omaksumaan, on elo Italiassa ihanan rentouttavaa ja vapauttavaa. Luulen, että yksi tärkeimpiä kotiintuomisiani oli huomattavasti rennompi ote elämään. Italian loputon kauneus ja maantieteellinen monipuolisuus on jotain, mitä ehdottomasti kannattaa nähdä. Ruoka on juuri niin hyvää kuin sen mainekin ja esimerkiksi viinihifistelijälle saapasmaa tarjoaa oivat puitteet hifistelyyn. Italiassa tulet varmasti viettämään parhaimpia hetkiäsi ikinä!

Trinity College Dublin, kevätlukukausi 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin kevään 2019 Dublinissa Trinity Collegessa sosiologiaa. Valitsin Irlannin vaihtokohteeksi, koska halusin englannin kieliseen maahan ja lisäksi Irlannin kulttuuri, historia ja luonto tuntui tarpeeksi kiehtovalta ja eksoottiselta, mutta silti sopivan tutulta ja helposti lähestyttävältä. Vaihtoon lähteminen ei minulle ollut mikään itsestäänselvyys, joten en halunnut haukata kerralla liian isoa palaa pureskeltavaksi.

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta tiedon vaihtoni hyväksymisestä jo keväällä suhteellisen pian haun jälkeen. Itse kohdeyliopistoon hakeminen aiheutti alussa hieman päänvaivaa. Trinityn nettisivuilla luki, että he lähettävät kotiyliopiston hyväksynnän jälkeen tarkemmat hakuohjeet sähköpostiini. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen ohjeita ei kuulunut ja laitoin viestiä Trinityyn useamman kerran ilman vastausta. Lopulta sain hakuohjeet, kun Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista oltiin yhteydessä Trinityyn. Ikinä ei selvinnyt, mikä oli ongelma, mutta huojennus oli suuri, kun vihdoin sain laitettua hakupaperit postiin. Hakeminen tapahtui paperilomakkeella, joka postitettiin yliopistolle. Lomakkeelle tuli täyttää myös kurssivalinnat, mutta nämä valinnat ainakin omalta osaltani muuttui vielä paikan päällä. Mitään maksullisia kielitestejä ei myöskään vaadittu. Postitin hakemukseni elokuussa ja sain sähköpostitse vahvistusviestin kohdeyliopiston hyväksynnästä muistaakseni joulukuun alussa reilu kuukausi ennen vaihdon alkua. Sain hyväksymisviestin yhteydessä myös tiedon lukuvuoden aikatauluista, yliopiston palvelujen käyttäjätunnukset ja ohjeet, kuinka rekisteröityä läsnäolevaksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen varsinaisen opiskelun alkua oli orientaatioviikko, jonka aikana hoidettiin kaikenlaiset alkubyrokratiat ja tutustuttiin muihin vaihtareihin. Erasmus-opiskelijoiden ei tarvitse EU-kansalaisina ilmoittautua poliisille tai kaupungin asukkaaksi. Kaikkien vaihtareiden yhteisessä infossa kerrottiin tarkemmin Trinity Collegesta ja siellä opiskelemisesta. Sosiologian oppiaine järjesti infotilaisuuden sosiologian vaihto-opiskelijoille, jossa kerrottiin tarkemmin muun muassa kurssivalinnoista, aikatauluista ja sosiologian henkilökunnasta.

Kurssi-ilmoittautuminen oli Trinity Collegessa hyvin erilaista kuin Suomessa. Vaihto-opiskelijoilla ei ollut mahdollisuutta ilmoittautua kursseille sähköisesti, vaan ilmoittautuminen tapahtui paperilomakkeilla. Lomakkeelle täydennettiin omat kurssivalinnat ja lomake täytyi hyväksyttää ja allekirjoituttaa oman oppiaineen toimistossa ennen varsinaista kursseille rekisteröitymistä. Allekirjoitettu lomake tuli vielä kiikuttaa hallinnolliseen palveluun Academic Registryyn, joka huolehtii lukuvuosi-ilmoittautumisista, kurssirekisteröinneistä, opiskelijakorteista ja muusta opiskelijaneuvonnasta. Pääsääntöisesti asiointi sujui, mutta välillä toiminta oli turhauttavan hidasta.

Asuminen

Dublinissa asunnoista on huutava pula ja vuokrat ovat jopa Helsinkiä korkeammalla. Asuntojen kunto voi olla myös huono. Asunnon etsimisessä kannattaakin olla tarkkana, sillä myös huijarit pyrkivät hyötymään huonosta asuntotilanteesta. Itselle asunnon etsiminen tuotti eniten stressiä ja päädyinkin nopeasti valitsemaan yliopiston ehdottaman yksityisen asuntolan. Vuokra oli suolainen (noin 1000e/kk) verrattuna siihen, että itse joutuu hankkimaan kaiken peitoista astioihin, mutta loppujen lopuksi olin tyytyväinen päätökseeni ja suurin osa tuntemistani vaihtareista asui myös asuntolassa. Jaoin keittiön ja oleskelutilan 4 amerikkalaisen vaihtarin kanssa, minkä lisäksi minulla oli oma huone ja kylppäri. Asuntola oli muutenkin viihtyisä ja siisti; siellä järjestettiin paljon yhteisiä ajanvietteitä aina leffailloista erilaisiin retkiin, ja asuntolassa oli myös kuntosali ja yhteiset opiskelutilat. Vastaavia asuntoloita on Dublinissa useita eri puolilla kaupunkia. Itse asuin Binary Hub nimisessä asuntolassa, joka sijaitsi Liberties nimisellä alueella noin 20 minuutin kävelymatkan päästä kampukselta. Pidin alueesta todella paljon. Asuntolan liepeillä oli lukuisia eri nähtävyyksiä, pubeja ja Phoenix park, jonne suuntasin usein lenkille ja hengähtämään.

Dublin on suhteellisen kompakti kaupunki ja itse pääsääntöisesti kävelin joka paikkaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus saada alennusta joukkoliikenteestä, ja tätä varten tulee hankkia leap card -matkakortti. Tämän ainakin itse tilasin netistä ja noudin opiskelijayhdistyksen pop up -tiskiltä lukuvuoden alussa. Dublinissa asuminen on kalliimpaa kuin Helsingissä, mutta ruokaostoksissa ja ravintoloissa pääsee hieman halvemmalla. Kampuksella on myös opiskelijaravintoloita ja kahviloita, mutta ne ovat kalliimpia kuin unicafe ja laatu on huonompaa. Kampuksella on mahdollista päästä myös lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle.

Opiskelu ja opetus

Trinity College Dublin 

Opiskelin Trinityssa kaksi 10 opintopisteen laajempaa moduulia, ja itselleni määrä oli sopiva. Sosiologiassa kurssin koostuivat viikoittaisista luennoista ja tutoriaaleista, joissa keskusteltiin syvemmin luennoilla käsitellyistä asioista ja tehtiin tehtäviä pienryhmissä. Verrattuna omiin kursseihini Helsingissä, kurssit tuntuivat melko työläiltä ja viikoittain luettavia artikkeleja oli todella paljon. Opiskelu Dublinissa oli pitkälti kuitenkin sitä mitä odotin. Trinity College on arvostettu yliopisto ja siellä opiskelijoita kannustetaan hyvin paljon omaan ajatteluun ja kriittisyyteen. Jo luentojen alussa painotettiin sitä, ettei kurssin läpäisemiseksi riitä, että vain toistaa luennolla ja materiaaleissa sanottua. Se loikin alussa pienoiset paineet opiskelun suhteen, mutta jälkeen päin uskallan sanoa, että opettajien tarkoituksena oli pitkälti painostaa tutkinto-opiskelijoita ja vaihtareihin suhtauduttiin paljon suopeammin. Ei siis kannata säikähtää, vaikka opiskeltavaa ja luettavaa olisi paljon.

Keväisin sosiologiassa on järjestetään loppukokeet, kun taas syksyisin arvosanat määrittyvät esseiden ja esitelmien pohjalta. Kokeet järjestettiin kampuksen ulkopuolella isossa hallissa, ja itselleni ainakin tuli tapahtumasta mieleen ennemmin ylioppilaskirjoitukset kuin kurssien loppukokeet. Kokeissa vastattiin kolmeen esseekysymykseen ja aikaa oli kolme tuntia. Kurssien aikana harjoiteltiin paljon vastaustekniikkaa ja tehtiin aikaisempien vuosien kokeita. Kannattaakin olla tarkkana, sillä ainakin omien kurssien kohdalla koekysymykset olivat samoja kuin mitä kurssin aikana oli harjoiteltu. Arvosteluasteikko Trinityssa on Helsinkiä tiukempi. Arviointiasteikko käytiin kurssien aikana kuitenkin selkeästi läpi, joten ainakin tiesi mitä odottaa. Vaihdon jälkeen Trinitysta lähetettiin suoritusote suoraan Helsingin yliopistoon.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Opiskelijoille ja vaihtareille järjestettiin paljon ohjelmaa, mutta en itse osallistunut niihin orientaatioviikon jälkeen. Opiskelijoiden käytössä on myös kampuksen liikuntakeskus, jonka kuntosalia ja uimahallia voi vapaasti käyttää. Yliopistolla on myös lukuisia erilaisia kerhoja, joista itse suosittelen vaelluskerhoa, jonka kanssa pääsee ihailemaan Irlannin upeaa luontoa. Irlanti onkin tunnettu upeista maisemistaan ja niitä kannattaakin nauttia vaihdon aikana aina kun mahdollista. Itse en vaihdon aikana matkustanut Irlannin ulkopuolelle Pohjois-Irlantia lukuun ottamatta ja silti nähtävää ja koettavaa riitti koko vaihdon ajaksi. Ehdottomasti vaihdon mieleenpainuvimpia hetkiä oli reissut Belfastiin ja pidempi reissu Irlannin länsirannikolle. Matkustaminen Irlannissa oli helppoa; juna- ja bussiyhteyksiä oli suurimpien kaupunkien välillä ja lisäksi Irlannissa on paljon matkailualan yrityksiä, jota järjestävät päivittäin reissuja suosituimpiin luontokohteisiin ja nähtävyyksiin. Myös Dublinissa riittää tekemistä ja kaupunki on tunnetusti täynnä tunnelmallisia pubeja ja kuppiloita, joissa hengailla vaihtarikavereitten kanssa irkkumusiikin soidessa. Toisaalta jos mieli kaipaa rauhoittumaan kaupungin vilskeestä, kannattaa voi junalla helposti suunnata esimerkiksi Howthiin ulkoilemaan.

Ireland – Trinity College Dublin

Kaiken kaikkiaan vaihto Irlannissa oli todella upea kokemus, jota en vaihtaisi ikinä pois. Dublin on vaihtoon myös oivallisen kokoinen kaupunki; sinne on helppo sopeutua, mutta tylsäksi se ei käy. Kaupunki on täynnä elämää, tekemistä ja vehreyttä. En koe kokeneeni myöskään sen suurempaa kulttuurishokkia, vaikka etenkin vaihdon alussa olin päivän päätyttyä aivan poikki kaikesta uudesta. Koin oloni ja liikkumisen Dublinissa turvalliseksi, vaikka isolle kaupungille tyypillisesti tiettyjä alueita kannattaa välttää etenkin pimeällä. Keväisin Dublinissa on myös todella paljon turisteja suhteessa kaupungin kokoon ja kapeat kadut voivat tuntua todella ahtailta. Ihmismäärään kuitenkin tottui suhteellisen nopeasti. Suosittelen suurella sydämellä Dublinia vaihtokohteeksi; vaikka kaupunki on yksi Euroopan kalleimmista, ei vaihdon jälkeen mielessä ole raha, vaan kaikki upeat muistot ja ystävät, jota kevät Dublinissa toi mukanaan.

Ireland – Trinity College Dublin

Universiteit Leiden, kevätlukukausi 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon lyhyen harkinnan jälkeen syksyn rästihaussa. Määräajan umpeuduttua sain nopeasti tiedon siitä, että tulin valituksi Helsingin yliopiston vaihtokandidaatiksi Leideniin. Seuraavaksi piti vielä erikseen toimittaa hakemus Leidenin yliopistolle. Tämä toinen vaihe oli kuitenkin käsittääkseni lähinnä muodollisuus, koska melkeinpä kaikki hakemuksen ajallaan lähettäneet kandidaatit hyväksytään vaihtoyliopistoon. Kielitaidon todistamiseksi ei tarvittu mitään kielikoetodistuksia, vaan opintosuoritusotteen B2-tasoinen englannin kielen kurssisuoritus riitti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Leideniin saapuminen sujui todella vaivattomasti. Ostin lennon sellaiselle perjantaille, jolloin yliopisto järjesti Warm Welcome -palvelun. Paikalliset opiskelijat olivat asemalla vastassa opastamassa suuntimia ja vastailemassa kysymyksiin. Lisäksi sain yliopiston järjestämällä tuk-tukilla kyydin asunnolleni. Viikonlopun jälkeen järjestettiin kansainvälisille opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko OWL. OWL:ia ei kannata jättää väliin, koska ei ole parempaa tapaa tutustua heti muihin vaihtareihin. Orientaatioviikon ohjelma on todella monipuolinen ja taatusti osallistumismaksun arvoinen. Tuutorit auttavat myös käytännön järjestelyissä, joita ensimmäisinä päivinä riittää.

Yli neljä kuukautta oleskelevien täytyy rekisteröityä asukkaaksi kaupungintalolla. Tapaamisen saa varattua netissä, eikä siihen mene kauaa, joten se kannattaa hoitaa pois alta pian. Rekisteröitymisen yhteydessä saat oman BSN-numeron, jota ei kannata hukata. Saatat tarvita sitä esimerkiksi asioidessasi viranomaisten kanssa.

Uni. Leiden kevätlukukausi 2019

Paikallista pankkitiliä ei ole välttämätöntä avata, mutta suosittelen tätä lämpimästi kahdesta syystä: 1) Hollanti ja erityisesti Leiden on siitä erikoinen paikka, että kaikkialla ei käy Visa- ja Mastercard-kortit. Esimerkiksi useat ruokakaupat huolivat vain paikallisia Maestro-kortteja tai käteistä. 2) Kun sinulla on paikallinen pankkitili, pystyt tilaamaan henkilökohtaisen matkakortin (keltainen OV-chipkaart), johon saa paremmat alennukset. Reilun 50 €:n vuosimaksulla saa Dal Voordeel -alennuksen, johon kuuluu 40 %:n alennus julkisesta liikenteestä ruuhka-aikojen ulkopuolella ja viikonloppuisin. Lisäksi alennuksen pystyy jakamaan kolmelle mukana matkustavalle kaverille. Dal Voordeel maksaa itsensä nopeasti takaisin, jos aikoo yhtään nähdä muitakin kaupunkeja kuin Leidenin.

Asuminen

Yleensä ottaen asunnon löytäminen Hollannissa on vaikeaa. Minä sain asunnon onneksi vaivattomasti Leidenin yliopiston kautta. Asuntohakemus kannattaa laittaa yliopistolle hyvissä ajoin, sillä asuntoja ei riitä kaikille hakijoille. Itse laitoin hakemuksen sisään heti sen jälkeen, kun minut oli valittu vaihtoon Helsingin päästä. Joulukuun alussa sain vahvistuksen, että asuntohakemukseni hyväksyttiin. Yliopiston tarjoamat asunnot eivät ole halvimmasta päästä, mutta ne ovat kalustettuja, ja olin valmis maksamaan siitä mielenrauhasta, että majoitus oli järjestetty hyvissä ajoin. Ongelma yliopiston vuokraehdoissa on se, että sopimus on määräaikainen ja vuokrakausi kattaa lukukauden jälkeisen loma-ajankin. Syksyn vuokrakausi jatkuu siis tammikuun puoliväliin ja kevään vuokrakausi jatkuu jopa elokuun puoliväliin. Vuokrasopimuksesta pääsee aikaisemmin eroon vain, jos löytää tilalleen toisen ehdot täyttävän opiskelijan. Moni kaverini löysi tilalleen korvaajan Facebookin lukuisista housing-ryhmistä. Itse jäin kesäksi Hollantiin nauttimaan matkustelusta, mikä oli kyllä erinomainen päätös.

Opiskelu ja opetus

Leidenin yliopiston kursseista suurin osa järjestetään Leidenissä, mutta koulutusohjelmasta riippuen osa on myös Haagissa. Junamatka Leidenistä Haagiin kestää noin vartin, joten kulkeminen on todella helppoa. Kurssit olivat suhteellisen vaativia, mutta onneksi opetus oli todella laadukasta. Yllätyin siitä, että työmäärä jakautui periodin ajalle tasaisemmin kuin mihin olin tottunut Helsingissä. Monella kurssilla luentoihin piti todella valmistautua lukemalla etukäteislukemistoksi annetut artikkelit tai laatimalla kirjoitelmia/esitelmiä. Positiivinen seuraus oli se, että kurssin asiat tuli vaivihkaa opiskeltua jo periodin aikana, jolloin tenttiin valmistautuessa riitti kevyt kertailu.

Kolme vinkkiä seuraaville vaihtoon lähteville

Hanki polkupyörä. Polkupyörä on Hollannissa lähes välttämättömyys. Itse en edes pidä pyöräilystä suuremmin, mutta Leidenissä se on ilman epäilyksen häivää paras ja vaivattomin liikkumismuoto. Polkupyörää ei mielestäni kannata ostaa, koska sellaisen saa vuokrattua edulliseen kuukausihintaan esim. Swapfietsistä. Minä vuokrasin muutaman kuukauden ajan toistakin pyörää, jota lainasin Suomesta vieraileville kavereille.

Hae huurtoeslagia. Huurtoeslag on paikallinen vuokratuki, jota voivat hakea myös kansainväliset opiskelijat. Hakuprosessi kestää monta kuukautta, mutta myönteisen päätöksen jälkeen tuet saa takautuvasti. Kelan asumislisän kannalta huurtoeslagilla ei ole merkitystä, kunhan tukien yhteissumma ei ylitä maksetun vuokran määrää.

Syö paljon poffertjesejä. Poffertjesit ovat ihania pieniä pannukakkusia, jotka tarjoillaan perinteisesti voin ja tomusokerin kanssa. Laajan kenttätutkimukseni perusteella paras poffetjesravintola on Carrousel Amsterdamissa. En edes valehtele paljoa, kun sanon, että poffertjesit olivat iso syy sille, että päätin lähteä vaihtoon juuri Hollantiin.

Universidad Complutense de Madrid, kevätlukukausi 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon viime syksyn rästihaussa melko extempore päätökselle. Ennen hakemuksen tekemisen aloittamista en ollut oikeastaan ottanut paljoakaan asioista selvää enkä oikein ollut varma, mitä tulevan piti. Hakemuksen tekeminen vei oman aikanansa, mutta työ palkittiin myöhemmin. Kun itse pähkäilin kurssivalintojen kanssa, kuulin monelta jo vaihdossa olleelta, että kurssit mitä luultavammin tulevat muuttumaan kohdeyliopistoon päästyä, ja niin kävi myös minun tapauksessani. Loppuen lopuksi päädyin suorittamaan muistaakseni kolmasosan suunnitelmistani kursseista.

Vaihtoon hyväksymisen jälkeen on vielä joitakin asioita, jotka täytyy hoitaa Suomesta käsin ennen lähtöä. Suosittelen käyttämään Liikkuvuuspalveluiden nettisivujen Vaihtoon lähtijän muistilistaa. Kyseiseltä muistilistalta löytyy kaikki tarvittava tieto helposti ja vaivattomasti. Samalta sivulta löytyvät muistilistat myös vaihdon aikana, sen loppuessa ja loputtua muistettaviin asioihin, jotka helpottavat paljon asioiden hoitamista. Vaihtoon lähtijän muistilistan asioiden lisäksi muistan tehneeni matkustusilmoituksen Ulkoministeriöön. Suosittelen myös passin hankkimista, vaikka Madridiin voikin lentää pelkällä henkilöllisyystodistuksella. Lomamatka esimerkiksi Marokkoon olisi minulta ilman passia jäänyt kokematta.

Asuminen

Madridissa on useita yliopistoja, mikä tarkoittaa suurta määrää opiskelijoita niin paikallisia kuin vaihtareitakin. Vaikka opiskelijoille tarkoitettuja vuokra-asuntoja on paljon, suosittelen olemaan aikaisin liikenteessä. Aikainen lintu madon nappaa myös tässä tilanteessa.

Vuokra-asuntojen hinnat vaihtelevat paljon asunnon koon ja sijainnin mukaan. Käytännössä kaikki vaihtarit (minä mukaan lukien) asuivat opiskelijoille tarkoitetuissa soluissa. Jotkut yliopistot tarjoavat opiskelijoilleen asumusta tai suosittelevat asunnonvälittäjä -sivustoja omilla nettisivuillaan. Tämä mahdollisuus kannattaa tarkistaa ennen kuin lähtee etsimään asuntoa oma-aloitteisesti.

Löysin itse asuntoni easypiso.com nimiseltä nettisivulta, joka toimi mielestäni erittäin hyvin. Sivustolle luodaan profiili, minkä jälkeen voit itse ottaa yhteyttä asunnonvälittäjiin, ja he voivat ottaa yhteyttä sinuun. Myös huijaajia on jonkun verran liikkeellä eli kannattaa pyytää sopimus allekirjoitettavaksi ennen kuin maksaa takuuvuokria yms. Asuntoa etsiessä on hyvä muistaa myös, että Madridissa sähkö ja vesi ovat melko hintavia eivätkä aina kuulu vuokran hintaan. Suosittelisin valitsemaan asunnon, jonka vuokra sisältää ylimääräiset kulut niin säästyy ikäviltä yllätyksiltä vuokraa maksettaessa (eli gastos incluidos). Ei myöskään kannata pelästyä, mikäli vuokranantaja pyytää vuokranmaksun käteisellä. Tämäkin on kuulemma melko yleistä.

Useat asunnonvälittäjä -nettisivut kertovat asunnon kuvauksissa myös, millaisia ihmisiä asunnossa asuu (esim. tyttöjä/poikia, asukkaiden iät tai kansalaisuudet) sekä, millaisia ihmisiä asunnossa toivotaan jatkossa olevan. Päätin itse jo ennen asunnon etsintää, että haluan asua paikallisten kanssa, jotta voin maksimoida espanjan kielen käytön. Löysinkin erittäin hyvältä sijainnista asunnon, jossa jaoin keittiön sekä ruokailuhuoneen neljän espanjalaisen kanssa. Olen edelleen sitä mieltä, että asunto oli ihan nappivalinta. Söimme päivittäin illasta yhdessä kämppisten kanssa ja teimme yhdessä asioita myös asunnon ulkopuolella. Olen edelleen yhteyksissä kämppiksiini ja tiedän, että olen koska vain tervetullut, kakkoskotiini Madridiin. 🙂

Asuntoa ei toki ole pakko löytää ennen vaihtoon lähtöä. On myös mahdollisuus aluksi varata esimerkiksi hostelli muutamaksi yöksi ja etsiä asunto vasta paikan päällä. Tällä tavoin varmistaa, ettei tule huijatuksi asunnonvälitysprosessissa, pääsee katsomaan asuntoa livenä ennen vuokrapäätöstä eivätkä kuvat pääse antamaan vääristynyttä kuvaa asunnosta. Itse kuitenkin koin, että vaihdon alussa on muutenkin paljon stressiä ja uusia asioita, minkä vuoksi halusin, että minulla on asunto jo valmiina odottamassa saapuessani Madridiin.

Opiskelu ja opetus

Kuva yliopiston kampukselta Ciudad Universitariasta

Osasin itse sujuvasti espanjaa jo ennen vaihtoon lähtöä ja opiskelinkin kaikki kurssit Madridissa espanjan kielellä. Olen myös kuullut, että osa yliopistoista tarjoaa englannin kielistä opetusta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että vaikka opetus järjestettäisiinkin englanniksi paikalliset puhuvat mielellään äidinkieltään ryhmätöitä tehdessä ja “virallisen” opetustilanteen ulkopuolella. Espanjan kieltä ei kuitenkaan kannata pelätä, sillä moni on pärjännyt heikommallakin kielitaidolla espanjan kielisissä maissa. Saapahan ainakin kunnon kielikylvyn ja pääsee käyttämään kieltä arkielämän tilanteissa.

Yleisesti sanoisin, että yliopisto-opinnot ovat Espanjassa paljon koulumaisemmat kuin Suomessa. Luennoilta saa jonkin verran läksynä luettavia artikkeleja ja muita tehtäviä, jotka seuraavalla luennolla käydään yhdessä läpi jopa kuulustelemalla. Varsinkin kursseilla, joilla oli vähemmän opiskelijoita, uennoitsijat muistivat kaikkien opiskelijoiden nimet ja tätä kautta osallistivat kaikkia yhteiseen keskusteluun, mikä suomalaisiin massaluentoihin tottuneelta tuntui varsinkin aluksi melko vieraalta. Arviointi koostui lähes kaikilla kursseille kirjallisesta työstä, suullisesta esitelmästä ja loppukokeesta. Yhdellä kurssilla tentti suoritettiin suullisena professorin työhuoneessa, mikä alkuun tuntui melko pelottavalta ajatukselta, mutta lopulta siitäkin selvittiin.

Espanja tunnetaan usein siitä, että koulussa istutaan useita tunteja päivässä. Myös yliopistoissa päivät ovat pitkiä, ja läksyjen lisäksi aikaa kuluu jonkin verran luennoilla istuen. Tuntimäärä riippuu toki siitä, kuinka paljon opintoja suorittaa vaihdon aikana. Itse tein 30 noppaa lukukaudessa, mikä tarkoitti reilusti yli 15 tuntia luentoja viikossa. Pitkiin koulupäiviin kannattaa varautua hyvillä eväillä nimittäin Unicafeen ruokia tulee varmasti ikävä. Complun cafeterioissa myytiin erilaisia ruoka-annoksia, joissa melkein päivästä riippumatta oli lisukkeena ranskalaiset. Muutenkaan ruokalat eivät olleet kovin puoleensa vetäviä, minkä vuoksi pitkinä päivinä toin kotoa eväät mukanani. Yliopistolla oli myös mikroja, joissa opiskelijat lämmittivät lounaitaan.

Lukukausi Complussa alkoi tammikuun puolivälissä ja viimeiset kokeet olivat toukokuun lopussa. Lukukauden aikana ei ollut periodi -tauon tapaista lomaa, mutta pääsiäisloma oli muistaakseni pidempi kuin, mihin Suomessa on tottunut. Muutamia irrallisia vapaapäiviä oli myös kansallisten juhlapäivien kunniaksi.
Itse kurssien ulkopuolella koin erilaisten asioiden hoitamisen yliopistossa erittäin vaikeaksi. Kohdeyliopiston tiedekunnan Erasmus -toimiston työntekijöiden tavoittaminen oli lähes mahdotonta sähköpostitse sekä puhelimitse eivätkä he aina olleet paikalla toimiston aukioloaikoina. Koin yhteydenpidon haastavana jo ennen kohteeseen saapumista, sillä en saanut etukäteen paljoakaan tietoa orientointipäivistä, kurssi-ilmoittautumisista enkä oikein mistään muustakaan. Paikan päällä asiat selvisivät omalla painollaan eikä niistä kannata turhaan stressata. Luennoilla sai käydä kahden viikon ajan ”kokeilemassa”, minkä jälkeen tehtiin lopulliset kurssivalinnat mieleisistä kursseista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on iso kaupunki ja siellä riittää paljon tekemistä myös opintojen ulkopuolella. Suomessa totuttua aktiivista opiskelijaelämää ei kuitenkaan kannata odottaa. Tiedekunnat eivät ainakaan oman kokemukseni mukaan juurikaan järjestä tapahtumia. Olisinko ollut kerran tai kahdesti yliopiston järjestämässä vapaa-ajan tapahtumassa. Toisaalta Erasmus -järjestö ESN järjestää viikoittain, jopa päivittäin, erilaista ohjelmaa vaihtareille. En itse oikeataan osallistunut paljoakaan ESN:n järjestämiin ohjelmiin, mutta tiedän heidän järjestävän erilaisia matkoja, juhlia ja muita tapahtumia salsa -tunneista baarivisoihin. Vietin itse paljon aikaa paikallisten opiskelijoiden kanssa, minkä vuoksi vaihtaritapahtumat jäivät osaltani lähes kokonaan kokematta. Paikallisiin voi olla hankalampi päästä tutustumaan, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan omaa espanjan kielen taitoa heidän kanssaan.

Madridissa julkinen liikenne toimii erittäin hyvin, ja suosittelen hankkimaan paikallisen nuorison (kaikille alle 26 -vuotiaille) julkisen liikenteen kortin. Samalla kortilla voi matkustaa busseilla, metroilla ja junilla erittäin hyvin Madridissa. Kortilla pääsee myös ilmaiseksi esimerkiksi Toledoon. Jos suunnittelee matkustamista Madridin ulkopuolelle, Blablacar -palvelu on ihan huippu hyvä! Sovelluksessa kuljettajat myyvät istumapaikkoja autostaan ajamalleen matkalla. Matkustustapa on kätevä, sillä se on usein julkista junaa tai linja-autoa halvempi vaihtoehto ja matkalla tutustuu uusiin ihmisiin. Jos haluaa matkustaa Espanjan ulkopuolelle, suosittelen tsekkaamaan Ryanairin lennot. Lennoista saa nimittäin alennusta ESN -kortilla.

Vaikka Madrid onkin iso kaupunki, koin sen olevan erittäin turvallinen. Toki varsinkin yöaikaan tiettyjä kaupungin osia on hyvä välttää erityisesti yksin liikkuessa. Keskustan alueella tapahtuu jonkin verran kännykkävarkauksia varsinkin pimeällä, mutten itse törmännyt mihinkään sen vakavampaan.

Lopuksi toivotan kaikille Madridiin lähteville ihanaa vaihtoa!

Vaihtokertomus, Belgradin yliopisto, Serbia, kevät 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Kevääni 2019 on koostunut hapankaalista, slaavilaisista kielistä, empatiasta, tupakansavusta, lämpimistä, välittömistä ihmisistä, ruuhkabusseista, musiikista, mielenosoituksista, kosketuksista, byrokratiasta, halauksista ja poskisuudelmista. Olen laajentanut serbian taitoni ja tuttavapiirini lisäksi mukaavuusaluettani sekä ymmärrystäni balkanilaisesta elämänmenosta ja mentaliteetista.

Olen ollut aiemmin jo kerran vaihdossa Unkarissa, enkä olisi oikeastaan jaksanut juuri nyt uudestaan lähteä. Vaikka olin varma, että lopulta viihtyisin Belgradissa, koin ennen lähtöäni vaihdon lähinnä velvollisuudeksi, joka kielitaitoni ja tutkintovaatimustemme vuoksi tulee nyt hoitaa pois alta. Tätä kirjoittaessani olen harmissani, etten tajunnut tulla koko vuodeksi ja että aikaani täällä on enää kuukausi jäljellä. Lisäksi pohdin vaihtoehtoja, kuinka voisin nyt jäädä tai ainakin joskus palata tänne.

Belgradiin!

Verrattuna aiempaan vaihtokokemukseeni tuli Belgradista jopa yllättävän järjestelmällisesti tietoa lähestyvästä vaihdosta, byrokratiasta, majoittumisesta ja muusta. Vaihtoon lähteminen ja alkuun pääseminen on selkeillä ohjeilla tehty hyvin helpoksi, omalle vastuulle jää hankkia vakuutus, viisumi ja hoitaa itsensä paikalle. Oman alan opintotarjontaan on hyvä tutustua etukäteen, tosin omat suunnitelmani elivät ja voivat hyvin, ja lopulta lukujärjestykseni kuroutui kasaan vasta parin ensimmäisen viikon aikana.

Suomalaisilta vaaditaan yli 90 päivän vierailuun Serbiassa viisumi, jonka hakuun on hyvä varata vähintään kolme viikkoa aikaa. Serbian suurlähetystön sivuilta löytyy ohjeet siitä, mitä kaikkea tulee ottaa mukaan viisuminhakureissulle. Hakemuksen jätön yhteydessä tulee varata käteisenä mukaan 30 euroa ja viisumia noudettaessa 2 euroa. Kaksi kanssavaihtariani lensivät Belgradiin Oslon kautta, itse lensin Budapestiin ja varasin etukäteen näppärän (noin viisituntisen) autokuljetuksen 25 eurolla lentokentältä suoraan asuntolan pihaan.

Itse en käytä Serbiassa juurikaan englantia, enkä osaa ihan tarkkaan sanoa, kuinka hyvin tai huonosti arjessa pärjää englanniksi. Valtaosa nuorista osaa englantia, vanhemmista ehkä harvempi (tai ehkä tämä on vain ennakko-oletukseni). Serbiaa ennalta taitamaton kanssavaihtarini onnistui ainakin parin viikon sisään jo omaksumaan serbian kommunikoinnin alkeita ihan vain pitämällä silmät ja korvat auki, seuraamalla ja toistamalla. Muun muassa asuntolan siivoojat ja osa vahtimestareista puhuivat vain serbiaa, eikä kellään ollut ainakaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada asioitaan hoidetuksi. Serbiassa käytetään rinnakkain sekä latinalaista että kyrillistä kirjaimistoa, ja koska serbian kyrillisissä yksi kirjain vastaa yhtä äännettä (sekä yhtä latinalaista kirjainta ilman monimutkaisia transkribointisääntöjä), on serbian kyrilliset kohtalaisen helppo opetella halutessaan jo ennen matkaa.

Jo ennen lähtöä kannattaa liittyä Belgradin ESN:n kyseisen lukuvuoden Facebook-ryhmään tai olla heihin muulla tavoin yhteydessä, mikäli haluaa itselleen “ESN-buddyn”, eräänlaisen tuutorin, joka voi antaa vinkkejä ja vastata mahdollisiin käytännön kysymyksiin. Oma buddyni oli kanssani samasta tiedekunnasta, joten hän osasi vastata myös opintokäytäntöihin liittyviin kysymyksiin. Se kuinka paljon neuvoja ja ohjeistusta saa yliopiston puolesta itse opiskelukäytäntöihin, riippuu tiedekunnasta ja ohjelmasta. Itse suoritin kurssini serbiaksi useammasta eri oppiaineesta ja olin useimmilla kursseilla ainut vaihtari, joten mitään järjestelmällista ohjausta en varsinaisesti edes odottanut.

Uuden arjen muodostuminen

Tiesin jo ennestään, että asuntolan huoneet ovat pieniä, niissä asuu useampi henkilö ja että paikalliset tupakoivat asuntolan käytävillä. En voi siis sanoa huonetovereideni tavoin oikeastaan sen enempää pettyneeni kuin järkyttyneenikään, vallankaan kun palvelut olivat oikein kelvolliset: ruokala on asuntolan yhteydessä, vaihtarit saavat syödä ilmaiseksi kolme (no, rehellisyyden nimessä kaksi – aamiainen on aika nimellinen) ateriaa päivässä, siivooja käy päivittäin huoneissa pesemässä lattiat ja wc-tilat (myös kylpyammeen!), ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan talon puolesta kerran viikossa. Olin myös jo etukäteen päättänyt alkaa etsiä itselleni asuntoa heti perille pääsyn ja välttämättömimmän asettumisen ja tottumisen jälkeen.

Asuntolarakennuksesta löytyy myös hiljainen lukusali (en saanut selvää, onko sinne ok mennä läppärin kanssa), pieni kuntosalintapainen sekä pieni kauppa. Huoneemme eteisessä oli pieni jääkaappi ja irrallinen keittolevy – luojan kiitos! – aamukahvin keittelyä ja muuta pientä kokkaamista varten. Tiskiharja, mikäli sellaista tahtoo käyttää, kannattaa ottaa mukaan Suomesta. Pyykinpesu maksetaan toimistossa etukäteen, mikäli sen rajallisina aukioloaikoina sattuu olemaan paikalla, ja kuitin kanssa vaatteet voi jättää pestäviksi joko klo 7, 10, 13 tai 16. Tupakansavuisesta toimistosta (kannattaa tottua siihen, että Serbiassa tupakoidaan kaikkialla, jopa yliopiston opetustiloissa) saa myös noin 500 dinaarin panttia vastaan haarukkapoletin, žetonin, jota ilman ei parane mennä ruokalaan, ellei halua syödä käsin tai tuo omia ruokailuvälineitä.

Opiskelijaruokaloita on useampia, yleensä opiskelija-asuntoloiden yhteydessä, mutta yksi on myös filologisen/filosofisen/biologisen tiedekunnan läheisyydessä keskustassa. Ruokailun maksaminen onnistuu ainoastaan sirullisella opiskelijakortilla, joka on ladattava kuukausittain erillisessä opiskelijatoimistossa (tai automaatissa, mutta tällöin joutuu itse maksamaan). Haarukka, veitsi ja lusikka vuokrataan žetonilla kassalta maksun yhteydessä. Žetonin saa takaisin astiat palautettuaan. Ruoka ei vastaa ihan Unicafen kotoista tasoa, mutta on toisinaan oikein maittavaa, kunhan et ole kasvissyöjä.

Yksityisesti majoittuvan on hyvä varmistaa, että tuleva vuokranantaja on valmis rekisteröimään vuokralaisensa poliisiasemalla. Jokaisen ulkomaalaisen on oltava “kirjoilla” jossain osoitteessa, ja yksityismajoituksessa asunnon omistajan on oltava mukana rekisteröitymässä. Lisäksi tämän on tapahduttava 24 tunnin sisällä maahan saapumisesta. Asuntolassa majoittuvan ei tarvitse huolehtia rekisteröitymisestä, koska asuntola hoitaa sen asukkaan puolesta. Maasta poistuessa on kuitenkin hyvä pyytää mukaan valkoinen paperikortti, joka osoittaa, missä olet majoittunut ja ollut rekisteröityneenä. (Teoriassa on mahdollista saada ilman sitä rajalla sakot ja jopa väliaikainen maahantulokielto, vaikkei tämä lienekään todennäköistä, varsinkaan viisumin kanssa.) Toisen käden tietona kuulin, ettei rekisteröitymistä kuitenkaan tarvitse viisumin kanssa tehdä jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen, ainoastaan majapaikkaa vaihdettaessa.

Oma vuokranantajani oli haluton rekisteröimään minua asunnon osoitteeseen, joten jäin virallisesti kirjoille asuntolaan, vaikka muutinkin ensimmäisen kuukauden jälkeen käytännössä muualle. Kannattaa myös huomioida, että jotkut vuokranantajat toivovat vuokran euroina, joten mikäli suunnitelmissa on asua vuokralla, voi tulla halvemmaksi nostaa tukku euroja jo Suomesta. Asuntola-asumisesta ei tarvitse maksaa, mutta yksityisyyttä kaipaava löytänee asunnon sivukuluineen 250–450 eurolla riippuen, kuinka siistin asunnon haluaa ja minkälaisella sijainnilla. Ruokakuluihin ei tarvitse juurikaan budjetoida, mikäli tyytyy mensojen antiin, joten opintotuella, -lainalla ja vaihtoapurahalla tulee hyvin toimeen, vaikka asuisi vähän kalliimmin keskustassakin.

Alkubyrokratia yliopistolla

Ensirekisteröityminen yliopistoon hoitui filosofisen tiedekunnan rakennuksesta löytyvässä opintotoimistossa. Sieltä sain matkaan tarvittavat tiedot ja dokumentit hoitaakseni muut asiat: mm. bussilipun ja opiskelijakortin sekä rekisteröitymisen omaan tiedekuntaan. Paikallisen liikenteen henkilökohtaiseen korttiin saa opiskelija- alennuksen 26-vuotiaaksi asti, ja sitä vanhemmatkin saavat opiskelijatodistuksella kuukausikortin sentään paikallisen ”työssäkäyvän” hintaan, mikä on turistihintaa halvempi, vajaa 30 euroa kuussa. Mainittakoon, että tarkastajia näkyy busseissa ja raitiovaunuissa tasaisin väliajoin – sikäli kuin ruuhkan sekaan mahtuvat. Kerran olin unohtanut bussilippuni kotiin, mutten jostain syystä saanut sakkoja.

Ruokaluun vaadittavaan opiskelijakorttiin, kuten bussikorttiinkin, tulee paikan päällä otettava valokuva, opintokirjaa indexiä varten sen sijaan tulee käydä teettämässä kuvat itse. Kirjastokortteja suunnittelin myös hankkivani, mutta niille ei toistaiseksi ole vielä tullut tarvetta.

Opiskelu

Luodessani lukujärjestystäni järkytyin aluksi parin kurssin luentoajoista (perjantaisin klo 18:30–21:45), mutta huomasin, että täällä tosiaan on koko vuorokausi hyötykäytössä. Omassa tiedekunnassani kursseja on todellakin maanantaista lauantaihin koko päivän välillä 8:00–21:45, ja niiden välillä on 15 minuutin siirtymätauko. Sekin tosin menee nopeasti umpeen eräiden opettajien vetäessä surutta yliaikaa. Eri oppiaineiden luentoajat eivät kuitenkaan välttämättä synkkaa keskenään, ja toisinaan joudunkin luikkimaan luennoilta etuajassa seuraavalle tai saapumaan järjestään puoli tuntia myöhässä. Vaihtareiden suhteen ollaan kurssien suorittamisessa yleensä luonnollisesti vähän rennompia kuin paikallisten opiskelijoiden, jotka eivät välttämättä pysty suorittamaan kurssia, jos sen edeltämän kurssin suoritus puuttuu. Yhden kurssin lopputentin olen saanut luvan suorittaa kotiesseellä, jolloin minulla on enemmän aikaa ja apuvälineitä tuottaa serbiankielistä tekstiä. Itse valitsin kursseja vapaasti eri oppiaineista, mutta kurssien suorittaminen useista eri tiedekunnista ei ehkä ole suositeltavin ratkaisu paitsi jo tiedekuntien fyysisen etäisyyden vuoksi, myös siksi, että kurssien rekisteröiminen voi paikallisen byrokratian vallitessa osoittautua haastavaksi.

Ulkomaalaisille tarkoitettua serbian kurssia suosittelen kuitenkin kaikille, etenkin kun tämä osaavien opettajien vetämä arvokas ja tehokas kurssi on yliopiston opiskelijoille ilmainen. Kurssin jälkeen voi halutessaan suorittaa myös maksullisen virallisen tasokokeen. Keväällä vaihtoon lähtevän kannattaa kuitenkin huomioida, ettei kevätlukukaudella välttämättä ala uutta alkeiskurssia, vaan mukaan tulee hypätä syksyllä aloittaneeseen ryhmään. Serbian alkeita voi syksyllä 2019 opiskella Helsingissä sekä yliopistolla että Työväenopistolla. Toisaalta yksityiset kielikoulut Belgradissa järjestävät myös vähemmän intensiivisiä serbian alkeiskursseja noin sadalla eurolla/lukukausi. Serbialla tulee ainakin välttämättömimmässä toimeen melko lailla ympäri Balkania, ja yhden slaavilaisen kielen ja kyrilliset kirjaimet opittuaan voi ymmärtää auttavasti ainakin perusteita myös muista slaavilaisista kielistä.

Kurssien suorittaminen ja tenttikäytännöt vaihtelevat eri tiedekunnissa. Tuttavallani oikeustieteellisessä kurssit kestivät aina kuukauden ja kunkin kurssin tentti oli seuraavassa kuussa. Omat kurssini filologisessa kestävät koko lukukauden helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun, ja kesäkuu on tenttikausi. Tenttien tarkat päivämäärät eivät tosin kaikkien kurssien osalta ole vielä toukokuun lopussakaan tiedossani.

Viihdyn Belgradin yliopistossa ja meikäläisittäin pienestä oppiaineesta tulevana nautin siitä, että yhtäkkiä ympärilläni on valtava määrä motivoituneita ihmisiä, jotka jakavat kanssani kiinnostuksen vaikkapa slovakialaista kansanmusiikkia, slaavilaisia vähemmistökieliä, albanian morfofonolgiaa tai unkarilaista runoutta kohtaan. Ongelmallisena olen kokenut vain järkyttävän ergonomian opetustiloissa. Omassa tiedekunnassani joutuu kaikkialla istumaan naurettavassa pienessä pulpetissa, jonka alle eivät ainakaan omat koipeni siististi mahdu, jolloin muistiinpanojen kirjoittaminen on joko muuten vain hankalaa tai sen joutuu tekemään erittäin tukalassa asennossa.

Vapaa-aika

Päätin jättää aiemmat harrastukseni, ratsastuksen ja jalkapallon, Suomeen odottamaan ja hankkia Belgradista uudet. Ostin juuri ennen vaihtoon lähtöäni hetken mielijohteesta klarinetin, etsin paikallisen musiikkikoulun ystävällisen tädin avulla klarinetti- ja pianonsoiton opettajan ja kävin silloin tällöin teatterissa. Nämä toimivat paitsi vapaa-ajan harrastuksina, myös serbian kielen käytännön harjoitteluna. Lisäksi kävin kielikahvilatapahtumissa puhumassa serbiaa, suomea, ruotsia, unkaria tai saksaa. Opintomatkallamme harjoittelin Bela Crkvan torilla tinkimistä ostaessani harmonikan, mutta sitä tyydyn vielä soittelemaan kotona itsekseni.

Julkiseen terveydenhuoltoon en ole tällä reissulla toistaiseksi tutustunut, aiemmissa seikkailuissamme olemme ystäväni kanssa joskus käyneet eräässä serbialaisessa sairaalassa röntgenissä ja kipsattavana, eikä tästä koitunut meille edes kuluja ystäväni kainalosauvoja lukuunottamatta. Apua on siis varmasti saatavissa tarpeen tullen.

Serbian erikoisuudet suomalaisen näkökulmasta

Yksi paikallinen ilmiö, josta on hyvä olla tietoinen, on promaja, eräänlainen petollinen ja kauhistuttava läpiveto tai viima, minkä vuoksi on täysin normaalia, ettei kahta ikkunaa voi pitää samaan aikaan auki, vaikka ulkona olisi 30 astetta lämmintä ja sisällä 40. Luulen tälle olevan sukua myös sen seikan, ettei täällä voi missään nimessä mennä märällä tukalla ulos lämpimälläkään säällä, muutoin saattaa tapahtua ties miten kamalia asioita.

Saavuttuani Belgradiin eräs minua syvästi hämmentänyt ilmiö oli koskettaminen. Kun ensi kerran minua reippaasti vanhempi miespuolinen opettaja keskustelun päätteeksi koski  minua tuttavallisesti selkään, mietin hetken, onko tämä nyt sitä ”lääppimistä”, mistä on oltava huolissaan. Samana iltapäivänä kuitenkin bussipysäkillä tuntematon nainen toisti tismalleen saman eleen kerrottuani hänelle, paljonko kello on. Pian opin tämän koskettelun olevan positiivinen, eräänlainen hyväksyntää osoittava ele ja siten täysin luonnollinen osa kanssakäymistä. Siinä missä suomalaisessa kulttuurissa arkinen, ei-romanttinen, ei-seksuaalinen koskettelu ei ole kovin yleistä, opettajien ja opiskelijoiden välillä sellaista tuskin koskaan tapahtuu ja itsekin olisin ennen täällä oloani kokenut sellaisen epämukavana, olen tällä nyt siihen totuttuani tajunnut sen olevan yksi niistä asioista, joita jään täältä eniten kaipaamaan.

Muutoin mm. yliopistolla ollaan huomattavasti muodollisempia kuin meillä päin, mikä tosin pätee aika moneen maahan Euroopassa. Teitittely ja muu muodollinen puhuttelu ei toki näy samalla tavoin englantia käytettäessä kuin serbiassa. Oma tila on täällä paljon vähemmän pyhä kuin vaikkapa siellä kuuluisalla suomalaisella bussipysäkillä. Täällä istutaan ja seistään surutta sumpussa liikennevälineissä. Tien ylittämisestä punaisia päin tai muuten vain suojatien ulkopuolella saattaa saada muutaman tuhannen dinaarin sakot, ja tätä todella tapahtuu (kaveri kertoi).

Balkan opettaa muun muassa kärsivällisyyttä ja yllätystensietokykyä, sillä kaikki ei täällä todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Eniten olen ehkä rakastanut sitä, että täällä saa viihtyä omana itsenään, tunteita saa kokea ja niitä saa näyttää, ja kokemuksista ja ajatuksista voi ja saa puhua – vaikka kanssamatkustajalle bussissa.