Vaihtokertomus, UiT Norges arktiske universitet, Norja, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

UiT Norges arktiske universitet on maailman pohjoisin yliopisto. Sillä on kymmenen kampusta, joista eteläisin on Mo i Ranassa ja pohjoisin Huippuvuorilla. Minä olin Nordplus-vaihdossa Tromssassa, jossa opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta, eli käytännössä norjan kieltä ja kirjallisuutta.

Ennen lähtöä

Vaihtohaun ensimmäinen vaihe oli mutkaton, ja hakemuksen tekeminen Mobility Online -portaalissa helppoa. Sain helmikuun lopussa tietää, että minut oli valittu, ja alkoi seuraava vaihe. Maaliskuun loppupuolella sain käyttäjätunnuksen SøknadsWeb-hakuportaaliin, jossa täytin hakemuksen vaihtoyliopistoon. Tämäkin vaihe sujui hyvin, ja vaihtoyliopistosta saadut ohjeet olivat selkeät. Muistutuksia dead linesta ja muuta tietoa hakuprosessin etenemisestä tuli pitkin huhti- ja toukokuuta. Toukokuun lopussa tuli myös tietoa ja ohjeita Nordplus-apurahaan liittyen. Kesäkuun alussa tuli vihdoin kauan odotettu tieto vaihtoyliopistoon hyväksymisestä. Paikka piti vielä hyväksyä SøknadsWeb-portaalissa. Heinäkuun loppuun mennessä piti ilmoittaa saapumisajankohtansa ja ilmoittautua orientaatioviikolle. Saavuin Tromssaan 12. elokuuta, ja orientaatioviikko alkoi seuraavana päivänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaan kansalaisena minulla ei oikeastaan ollut mitään alkubyrokratiaa hoidettavana. Minulla oli mukanani kaksi Letter of confirmation -dokumenttia (yksi Helsingin yliopistolle ja toinen Nordplusille), joihin piti saada allekirjoitus vasta vaihdon lopussa. Vaihdon alussa en tarvinnut mitään allekirjoitusta mistään, eikä minun tarvinnut täyttää mitään papereita vaihtoyliopistolla. Kaikki tarvittava oli jo hoidettu hakuprosessin aikana SøknadsWeb-portaalissa. Pohjoismaan kansalaisena minun ei myöskään tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, sillä vaihtoni oli alle kuuden kuukauden pituinen. Verovirastolla täytyi käydä vain, jos olisi työsuhteessa. Ainoa asia, jota alkubyrokratiaksi voisi kutsua, oli UiT:n opiskelijakortin saaminen. Sen sai yliopistolla näyttämällä passia ja vaihtoyliopistolta saatua Letter of admission -dokumenttia. Sitten otettiin valokuva, joka tuli opiskelijakorttiin, minkä jälkeen kortti tulostettiin saman tien.

Asuminen

Asuntohakemus kannattaa tehdä niin pian kuin mahdollista. Täytin asuntohakemuksen opiskelija-asuntolaan maaliskuun lopussa heti sen jälkeen, kun olin täyttänyt hakemukseni vaihtoyliopistoon. Asuntohakemus tehdään Norges arktiske studentsamskipnadenin sivuilla. Hakemukseen pystyi laittamaan kymmenen eri asuntovaihtoehtoa. Hakemus piti ohjeiden mukaan uusia joka toinen kuukausi, ellei ollut saanut siihen vastausta. Uusin hakemukseni toukokuun lopussa. Tämän jälkeen minun piti uusia se toisen kerran jo kuukauden kuluttua eli kesäkuun lopussa. Kannattaa siis tarkkailla hakemusta omalla tilillään Samskipnadenin sivuilla, ettei uusimispäivämäärä mene ohitse huomaamatta.
Kun vaihdon alkamiseen oli enää kolme viikkoa, sain tiedon asunnosta. Otin minulle tarjotun asunnon vastaan ja allekirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Sain huoneen Mortensnesistä noin kahden kilometrin päästä yliopistolta, mikä oli yhdeksäs vaihtoehtoni hakemuksessa. Samalla käytävällä oli kahdeksan 12 neliön huonetta, yksi yhteinen keittiö ja neljä kylpyhuonetta. Vuokra oli noin 400 euroa kuukaudessa.

Käytävälläni asui niin norjalaisia kuin muita vaihto-opiskelijoita. Viihdyin todella hyvin, ja minusta ja viereisessä huoneessa asuvasta vaihto-opiskelijasta tuli todella hyviä ystäviä. Minulla kävi todella onni asumisen suhteen, sillä kaikki paitsi yksi siivosivat omat jälkensä ja pitivät hyväkuntoista ja hyvin varustettua keittiötä siistinä. Näin ei ollut jokaisessa keittiössä Mortensnesissä. Kaikki keittiöt eivät myöskään olleet yhtä hyvin varustettuja. Meiltä löytyi jopa kaikki tarvikkeet, joita leipomiseen saattaa tarvita, ja leivoin ystävieni kanssa melko usein. Talo, jossa asuin, oli myös hyvin hiljainen. Toisella suomalaisella vaihto-opiskelijalla, joka asui Breivikassa yliopiston välittömässä läheisyydessä, tilanne oli aivan toinen. Siellä oli meteliä joka ilta, eikä kukaan piitannut keittiön siisteydestä.

Mortensnesin opiskelija-asuntola
Opiskelu ja opetus

Opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta. Kurssit olivat siis norjan kielellä, ja ne käsittelivät norjan kieltä ja norjalaista kirjallisuutta. UiT:ssa opintoihin ei Helsingin yliopiston tapaan sisälly kursseja muilla pohjoismaisilla kielillä. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa paikallisten opiskelijoiden puolesta, mutta ei haitannut minua, sillä olin lähtenyt Tromssaan opiskelemaan nimenomaan norjan kieltä. Yhdellä kurssilla oli toinenkin vaihto-opiskelija, mutta muuten kaikki olivat norjalaisia.

Kampusaluetta

Olin oppinut ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua norjan kieltä jo lapsena, ja olin harjoitellut puhumista Helsingin Pohjoismaisen kulttuuripisteen järjestämässä pohjoismaisessa kielikahvilassa ennen vaihtoa. Kieli ei siis aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Suoritin kaksi 10 opintopisteen kurssia, ja työmäärä opintopistettä kohden oli huomattavasti vähäisempi kuin HY:ssä. Toisella kursseista lopputentin ja muut tehtävät sai vaihto-opiskelijana suorittaa myös ruotsin tai tanskan kielellä. Pelkällä ruotsin kielen taidolla siis pärjää hyvin, ainakin jos suorittaa sellaisia kursseja, joilla tentin saa suorittaa myös ruotsiksi ja jos pystyy ymmärtämään norjaa. (Jos opiskeltava aine ei ole kieliaine, pärjää hyvin pelkällä englannilla.) Toinen kursseistani ei suoranaisesti ollut tarkoitettu vaihto-opiskelijoille, ja suorituskielenä oli vain norja. Siinä ei ollut kirjallista lopputenttiä, vaan kurssin lopussa pidettiin 20 minuutin esitelmä kurssilla käsitellystä aiheesta. Arvosteluasteikko oli kyseisellä kurssilla hyväksytty-hylätty, joten esitelmän suhteen ei tarvinnut stressata. Valitsin esitelmäni aiheeksi pohjoismaisen kielipolitiikan, ja vertailin kaikkien pohjoismaiden kielipolitiikkaa, vaikka kurssilla pääpaino oli ollut Norjan kielipolitiikassa. Lisäksi kurssin aikana piti kirjoittaa tiivistelmä yhdestä luentokerrasta.

Opetuksen laatu oli mielestäni HY:tä huonompi. Luennoilla opettaja tavallisesti luennoi, ja opiskelijan ainoa tehtävä oli tiedon vastaanottaminen. Kaipasin keskusteluja ja paritehtäviä, mutta niitä oli hyvin vähän. Kirjallinen lopputentti oli kuuden tunnin pituinen ja se kirjoitettiin samankaltaisin järjestelyin, joihin Suomessa on totuttu ylioppilaskirjoituksissa. Esitelmän pitäminen toisen kurssin suoritustapana oli miellyttävää vastapainona kirjalliseen tenttiin.

Kirjat ovat Norjassa kalliita, ja onnekseni minun ei tarvinnut ostaa niitä enempää kuin yksi. Kurssilla, jolla oli kirjallinen tentti, oli kaksi kurssikirjaa. Toisen niistä sain lainattua yliopiston kirjastosta ja toisen minun piti ostaa noin 60 eurolla. Toisella kurssilla kaiken tarvitsemansa materiaalin sai opettajalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on tiettävästi kallis maa, mutta siitä huolimatta Nordplus-apuraha sekä opintotuki riittivät kattamaan kaikki kuluni. Yliopiston ruokalassa söin vain kerran, kun en ehtinyt laittaa ruokaa. Opiskelijalounas maksoi 6–8 euroa, joten tuli halvemmaksi kokata itse.
Tromssa ja sen ympäristö on hyvin kaunis, ja kannattaa käydä vaeltamassa vuorilla. Vaeltamaan voi mennä yksin, kaverin kanssa tai opiskelijoiden urheilujärjestö TSI:n kanssa. Lähdin heti ensimmäisellä viikolla TSI:n kanssa vaeltamaan Tromsdalstindenin huipulle (1238 mpy.). Myöhemmin sain kuulla sen olevan yksi seudun haastavimmista vaellusreiteistä, ja olinkin aika lailla poikki. Sen jälkeen muiden huippujen saavuttaminen olikin helppo homma.

Yliopisto, keskusta ja miltei kaikki opiskelija-asuntolat sijaitsevat Tromsøyan saarella. Jos haluaa nähdä muuta, saarelta kulkee busseja sekä viereiselle Kvaløyalle että mannermaalle. Julkinen liikenne on Suomeen verrattuna kallista, eivätkä saaren ulkopuolelle menevät bussit kulje kovinkaan usein. Kannattaakin vuokrata auto porukassa ja lähteä pidemmälle retkelle esimerkiksi Senjan kansallispuistoon. Hienoja vaelluskohteita on kuitenkin myös saaren lähistöllä, kuten Tromsdalstinden.
Tromssassa ei ole mahdollisuutta valuutanvaihtoon, joten kannattaa vaihtaa rahaa Suomessa ennen lähtöä. Toisaalta ilman käteistäkin pärjää, sillä kaikissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla.

Tulet varmasti näkemään revontulia!

Näkymä Tromsdalstindeniltä

Vaihtokertomus, Universität Bayreuth, Saksa, syyslukukausi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluaisin lähteä Saksaan vaihtoon mutta opiskella englanniksi, koska oma saksankielentaitoni pohjautui muutamaan lukiossa käytyyn saksankurssiin. Halusin kuitenkin aloittaa uudelleen saksan kielen opiskelun ja näin vaihdon hyvänä mahdollisuutena myös tähän tarkoitukseen. Omalla kohdallani vaihtokohteen valintaan vaikutti myös vahvasti se, että pystyttäisiinkö vaihtokohteessa järjestämään samanlaisia erikoisjärjestelyjä, joita olen Helsingissä tarvinnut ja saanut. Valittuani muutaman vaihtokohteen, olimme yhteydessä liikkuvuuspalveluiden kanssa vaihtokohteisiin ja selvitimme mahdollisuuksia. Lopulta päädyin hakemaan Bayreuthiin ja sain vaihtopaikan. Sen jälkeen alkoi valmistautuminen Saksaan lähtöön.

Asuminen ja alkubyrokratia

Aloitin asunnon etsimisen heti saatuani vaihtokohteesta hyväksynnän. Päädyin hakemaan opiskelija-asuntoa Studentenwerk:ltä. Hakemus oli helppo täyttää ja kaikki hoitui netissä. Hakemus kannattaa lähettää heti, kun mahdollista sillä vaikka Bayreuth on pienempi kaupunki, myös siellä on asuntopula. Studentenwerkin sivuilla mainittiin, että vapautuvat asunnot jaetaan hakujärjestyksessä. Itse sain tiedon vasta muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä, että sain asunnon.

Sain huoneen kymmenen hengen soluasunnosta aivan keskustasta. Huone oli valmiiksi kalustettu ja vuokra noin 200e/kk. Täydellinen siis yhdeksi lukukaudeksi. Vuokranmaksua varten oli pakko avata saksalainen pankkitili. Sain avattua ilmaiseksi opiskelijoille tarkoitetun online-tilin. Onnistuin saamaan pankissa ajan englantia puhuvalle virkailijalle, mutta itse pankkitili oli täysin saksaksi, samoin kuin kaikki paperit, jotka allekirjoitin mukavan virkailijan yrittäessä kääntää niitä minulle.

Yliopistolle pääsi bussilla vartissa, ja mikä parasta: opiskelijakortilla kaupunginsisäinen julkinen liikenne oli ilmasta. Opiskelijakortin saamiseksi tuli toimittaa yliopistolle pinkka papereita ja todistuksia. Opiskelijakortti kannatti hakea mahdollisimman pian, sillä käteisen sijaan yliopistolla maksettiin kaikki (ruoka, tulostus, kahvit, sakot kirjastolle jne.) opiskelijakortilla. Sen lisäksi kortti toimi kirjastokorttina ja matkalippuna bussissa.

Itse en suosituksista huolimatta avannut saksalaista puhelinliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Mielestäni tämä oli paras vaihtoehto näin lyhyelle ajalle. Näin säästin myös omaa aikaani, sillä jonottamista ja papereiden täyttämistä riitti muutenkin. Ja samanlainen rumba olisi edessä vaihdon lopussa, kun kaikki pitää perua ja irtisanoa.

Ensimmäisellä viikolla jonotin rekisteröimään itseni kaupungintalolla kaupunginasukkaaksi. Kannattaa mennä aikaisin aamusta, koska lukuvuoden alussa kaikki uudet asukkaat joutuvat tekemään saman. Jonottaminen tulee tutuksi. Itse jonotin lähes kaksi tuntia, että sain tämän hoidettua.

Yliopiston hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ohje maksaa lukukausimaksu, joka omassa tapauksessani oli noin 150e. Maksusta kannattaa ottaa paperinen kuitti mukaan. Yliopistoon ilmoittautumista varten täytyi kuitenkin käydä ensin paikallisessa vakuutusyhtiössä hakemassa todistus sairasvakuutuksesta. Eurooppalaisena riittää, että käy näyttämässä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja saa siten tarvittavan todistuksen allekirjoituksineen. Tämän jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistolle, jonka jälkeen pystyi tekemään hakemuksen opiskelijakortista. Kun noin 3-4 päivän päästä sai opiskelijakortin, pystyi ilmoittautumaan viimein kursseille.
Kannattaa siis selvittää ajoissa mitä papereita ja todistuksia tarvitsee mitäkin varten, jotta asiat saa mahdollisimman nopeasti hoidettua ja selviää pienemmällä stressillä. Itse olin suunnitellut ja kirjannut tarkat ohjeet itselleni mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tämä helpottaa kyllä paljon!

Opiskelu ja opetus

Syyslukukausi alkoi Bayreuthissa vasta lokakuussa ja opetusperiodi kesti helmikuun puoleen väliin asti. Opiskelin englanniksi opetettuja kursseja sekä sain valittua yhden saksakielenkurssin. Koska valitsemani kurssit kuuluivat kansainväliseen maisteriohjelmaan, oli yli puolet kurssikavereistani ulkomailta Saksaan muuttaneita. Tutkinto-opiskelijat olivat tavanneet jo viikon aiemmin, mutta minut otettiin hyvin mukaan ryhmään. Meillä oli WhatsApp-ryhmä, jossa sai kysyä niin saksassa asumiseen kuin opiskeluun liittyvistä asioista, ja jossa jaettiin tietoa kursseista ja tehtävistä. Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja lukukauden lopuksi oli tentit. Usein kurssit oli jaettu kahteen osaan: luentoihin ja käytännöntöihin/laskareihin.

Ensimmäisellä viikolla oli uusille kansainvälisille opiskelijoille pakollinen orientaatioviikko, jonka aikana meille annettiin neuvoja ja ohjeita, kuinka saksalaisessa yliopistossa opiskellaan ja mitä meiltä odotetaan. Tutustuimme pienryhmissä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja paikallisen ESN:n toimintaan. Valitettavasti itselläni kävi huono tuuri, ja tämä orientaatio meni päällekkäin valitsemani maisteriohjelman orientaation kanssa.

Valitsemassani maisteriohjelmassa opiskeli vain parikymmentä ihmistä. Olimme pieni ryhmä ja luennoitsijat tunsivat meidät kaikki nimeltä, myös minut, vaihto-opiskelijan. Opetus oli enemmänkin vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä, kuin perinteistä massaluento-opetusta. Opetustahti on hitaampaa kuin Suomessa, koska viikossa oli vain kaksi viikkotuntia (90 min) opetusta per kurssi. Opintopisteet kurssia kohti vastaavat Suomen tasoa. Osasta kursseista pisteet saa helpommalla kuin toisista. Kannattaa siis tarkastaa, kuinka paljon työtä kurssit vaativat luentojen lisäksi. Omalla kohdallani pakollisista ryhmätöistä ja laskuharjoituksista huolimatta arvosana perustui vain lopputenttiin. Arvosteluasteikko on 1-5, jossa 1 on paras ja 5 on hylätty.

Saksan kielen opiskelusta hieman: jos halusi lukea yliopistolla vierasta kieltä, piti ensimmäisellä viikolla ilmoittautua ja suorittaa tasokoe. Kokeen jälkeen sai tulokset ja ohjeet mille kurssille tulee ilmoittautua seuraavalla viikolla. Ilmoittautuminen oli erittäin jännittävää, koska paikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ja vain nopeimmat saivat paikan. Olin yksi näistä onnekkaista. Tämän lisäksi yliopistolla Tandem-partneri -toimita oli suosittua. Löysin saksalaisen tytön jättämän ilmoituksen, jossa hän etsi tandemparia suomen kielen opiskeluun. Saksankurssin lisäksi pääsin kerran viikossa opiskelemaan saksaa syntyperäisen saksalaisen kanssa.

Vapaa-aika

Koska sain edullisen huoneen ja ilmaisen julkisenliikenteen, pystyin säästämään rahaa vapaa-aikaa varten. Tämän lisäksi saksan edullinen hintataso ja kesätöistä kerätyt rahat mahdollistivat matkailun. Tein useita viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tämä oli mahdollista myös siksi, että luentoja oli vain maanataista torstaihin.

Osallistuin myös ESN:n järjestämille päiväretkille ja tutustumistapahtumiin. Kävimme esimerkiksi tutustumassa keskiaikaiseen pikkukaupunkiin opastetulla kierroksella ja illalla matka jatkui viinitilalle. ESN järjesti myös kaupunkiin tutustumista, speed frending -tapahtumia, joulumarkkinoille yhdessä menoa ja luistelua. Kannattaa siis etsiä ja liittyä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa tapahtumista ilmoitetaan.

Yliopisto tarjosi myös mahdollisuuden osallistua yliopistoliikuntaan maksalla 20e lukukausimaksun koululiikuntaa varten. Tähän kuului kaikki ryhmäliikuntatunnit. Bayreuthissa valitettavasti yhtäkään liikuntatuntia ei järjestetty englanniksi, mutta onneksi usein selviää katsomalla ympärilleen mitä pitää tehdä. Itse kävin kokeilemassa joogaa ja aerial silks -tuntia.

Bayreuth on kuuluisa oopperakaupunki varsinkin syksyllä järjestettävien oopperajuhlien takia, joten kulttuuria riittää. Kaupunki antoi myös kaikille uusille opiskelijoille “yellow book”-vihkosen, joka sisälsi valtavasti ilmaislippuja ja alennuskuponkeja kaupungin tapahtumiin, museoihin, liikuntapaikkoihin jne. Kannattaa siis selvittää ja kysellä mitä kaikkea opiskelijoille tai uusille asukkaille on tarjolla. Meille kerrottiin tästä orientaatiossa, eikä esimerkiksi tätä saanut, jos ei ollut tajunnut itse käydä kysymässä kaupungintalolta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Itselle Saksassa asuminen oli kuin aikahyppy menneisyyteen joissain aioissa. Saksassa käteinen on yhä iso juttu. Bayreuthin kokoisessa kaupungissa (74 600 as.) löytyy paljon liikkeitä ja ravintoloita, joissa ei ole edes mahdollisuutta maksaa pankkikortilla. Myös kaikki alkubyrokratiaan liittyvät asiat hoidetaan perinteisesti jonottamalla virastoissa ja tulostamalla kaikki asiakirjat ja liitteet. Perinteisiä kirjeitä tuli myös läheteltyä. Koin myös, että saksan kielen alkeista oli minulle hyötyä arkiasioita hoitaessa, vaikka muuten pärjäsin englannilla.

Vaihtokertomus, Institut d’études politiques de Paris (Sciences Po), Ranska, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon loppukeväästä, minkä jälkeen vaihtoyliopisto piti minut hyvin ajan tasalla. Opintojen suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa ja valmistautua huolellisesti kursseille rekisteröitymiseen, mikä tapahtuu jo kesällä. Suuri osa kurssipaikoista täyttyy alle vartissa rekisteröitymisen alettua, joten varasuunnitelman teko ei ole haitaksi.
Ennen lähtöäni tein matkustusilmoitukseni ja muutin postiosoitteeni vanhemmilleni. Minulla oli lähtiessäni mukana kopio passista, tutkintotodistukseni ja tositteet vaihto-opinnoista. Passikuvia saa toki paikan päältä, mutta niitä voi olla hyvä ottaa mukaan, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija-, bussi, ja kuntosalikortteihin.

En itse avannut ranskalaista pankkitiliä tai puhelinliittymää, vaan varmistin Suomessa käyttämieni sopimusten ehdot läpi ennen vaihtoon lähtemistä. Tällä voi halutessaan vähentää ylimääräistä byrokratiaa. En joutunut turvautumaan paikalliseen terveydenhuoltoon vaihtolukukauteni aikana, mutta yliopistolla on selkeät ohjeet siitä, miten sairaustapauksissa kannattaa toimia. Alkubyrokratia yliopistolla oli vähäistä. Oikeastaan ainoa yliopistoon liittyvä velvoite oli opiskelijakortin noutaminen, sillä suurin osa dokumentaatiosta tapahtuu jo vaihtoyliopistoon haettaessa.

Sciences Po:ssa on mahdollista osallistua maksulliselle perehdytysviikolle. Perehdytys koostuu luennoista, joissa käydään koulun opiskelukäytäntöjä läpi ja vapaa-ajan ohjelmasta sekä tapahtumista. Metodologiset asiat yleensä käydään myös itse kursseilla läpi, mutta mielestäni perehdytysviikko oli hintansa väärti jo opiskelijoihin tutustumisen ja verkostoitumisen myötä. Vietin myöhemmin suurimman osan ajasta juuri perehdytysviikon aikana tapaamieni opiskelijoiden kanssa.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa ja hyödyntää muun muassa muita suomalaisia Pariisissa, Facebook-ryhmiä tai aiempia vaihto-opiskelijoita. Asunnon etsinnässä kannattaa olla tarkkaavainen, sillä huijauksia tapahtuu säännöllisesti. Sciences Po:lla on myös yhteistyösivustoja asunnon etsimiseen, mitä kautta itse päädyin ulkomaalaiset opiskelijoiden kampukselle. Asumiskustannukset Pariisissa ovat korkeita, vaikka asunnot ovat pääsääntöisesti pieniä.

Asuin Cité internationale universitaire de Paris:n kampuksella kanssani samaa yliopistoa käyvän ranskalaisopiskelijan kanssa. Pariisin metropolialueen laidalla sijaitsevalla kampuksella on asuinrakennuksia kansallisuuksien mukaan, hyvät kulkuyhteydet, opiskelijaravintoja sekä laajat urheilumahdollisuudet.

Opiskelu ja opetus

Perehdytysviikon lisäksi valitsin kurssini niin, että minulla oli kuusi kurssia, mutta luentoja vain maanantaista keskiviikkoon. Sciences Po:ssa on pääsääntöisesti valittavissa seminaarikursseja, luentokursseja sekä kielikursseja. Seminaarikursseilla (10 ECTS) on yksi massaluento sekä yksi pienempi luento, luentokursseilla (5 ECTS) yksi ja kielikursseilla (5 ECTS) kaksi luentoa viikossa. Itse opiskelin vain luentokursseja ja yhden kielikurssin. Kursseista on hyvä tietää, että Sciences Po:ssa on tiukka läsnäolovelvoite ja koko lukukauden kestävältä kurssilta kolmannesta poissaolosta tippuu kurssilta eikä tähän tehdä poikkeuksia. Lisäksi yliopistolla on laaja tarjonta eri vapaa-ajan urheilukursseja, joihin rekisteröidytään erikseen lukukauden alettua.

Sciences Po:n kurssit arvioidaan skaalalla 0–20 ja yli puolet pisteistä vaaditaan hyväksyttyyn suoritukseen. Kurssien arvostelun tiukkuus saattaa vaihdella kursseittain ja on yleistä, että täysiä pisteitä on hyvin vaikea saada. Kurssit sisältävät usein erilaisia suorituksia ja etenkin esitelmät ovat tavallisia. Professorit ovat alansa huippuja ja usein kannustavat opiskelijoita keskusteluun ja itsenäiseen ajatteluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pariisissa taskuvarkaudet ovat valitettavasti arkipäivää, etenkin turistialueilla. Usealta ystävistäni varastettiin laukku, lompakko tai puhelin, jos ne jättivät hetkeksikin vahtimatta. Reppujen ja laukkujen kanssa täytyy muutenkin olla hyvin tarkkana. Kampuksella laukkua ei saa jättää hetkeksikään, sillä muuten koko rakennus saatetaan joutua tyhjentämään. Sciences Po:n rakennuksissa on jatkuvasti turvallisuushenkilökuntaa eikä sisälle pääse kukaan ilman omaa opiskelijakorttiaan. Ajoittain myös laukut tarkistetaan turvallisuuden vuoksi. Pariisissa on myös lähes säännöllisesti mielenosoituksia, jotka saatavat äityä aggressiivisiksi. Kulkueiden reitit ilmoitetaan usein etukäteen ja näitä alueita kannattaa välttää.

Hintataso Pariisissa on kuten olettaa saattaa korkea. Asumiskustannuksissa voi säästää asumalla kauempana keskustasta hyvien kulkuyhteyksien päässä ja Pariisin metroverkosto on laaja. Suosituimmat julkisen liikenteen kuukausiliput ovat Navigo tai Imagine R, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä edullisia kuin opiskelijaliput Suomessa. Sciences Po sijaitsee kuudennessa arrondissementissa, jossa hintataso on kaupunginosan hyvän sijainnin mukaiset. Yliopiston lähellä, sekä myös muualla Pariisissa löytyy UniCafen tapaisia Crous -opiskelijaravintoloita, joista lounasta saa päälle kolmen euron. Matkustamiseen Pariisin lähialueille ja myös Ranskan ulkopuolelle löytyy paljon eri vaihtoehtoja edullisin hinnoin ja lisäksi eurooppalaiset alle 27-vuotiaat opiskelijat pääsevät Pariisin museoihin ilman pääsymaksua.

Ranskaan ja Pariisiin sopeutuminen voi viedä aikaa. Aikataulut venyvät ja sosiaalinen normisto on monimutkainen. Toisaalta kaikki vaihto-opiskelijat ovat samassa asemassa, ja vaihto-opiskeluun kuuluu uuteen kulttuuriin tottuminen. Alun epävarmuus ja uusi ympäristö unohtuu nopeasti, kun tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Vaihto-opintojen jälkeen kaikista arkisimpiakin tapahtumia nimittäin ikävoi.

Vaihtokertomus, Sveriges Lantbruksuniversitet, Ruotsi, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kuva: Julia Virtanen
Ennen lähtöä

Hakuprosessin päätyttyä ja SLU:sta vahvistuksen saatuani oli aika hoitaa monia vaihtoon liittyviä asioita. Asunnon sain yliopiston kautta, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Muista tarkistaa matkavakuutuksen ja kotivakuutuksen voimassaolot, tutkia orientoivien päivien aikataulut ja hankkia lentoliput ajoissa, tehdä Kelaan tarvittavat hakemukset ja sekä ilmoittaa virastoihin väliaikaisesta muutostasi ulkomaille. Myös vaadittava OLS-kielitesti kannattaa tehdä ajan kanssa. Tarvittavat lomakkeet ja todistukset kannattaa tulostaa paperiversioiksi mukaan.

Asuminen
Kuva: Julia Virtanen

Vaihtohakua tehdessäni ilmoittauduin asunnonhakijaksi, jolloin sain asuntotarjouksen yliopiston kautta. Olin onnekas ja sain tilavan yksiön läheltä Ultunan kampusta, opiskelijoiden asuinalueelta Lilla Sunnerstasta. Lilla Sunnersta koostui yksiöistä ja perheasunnoista, ja lemmikkejä asukkailla oli ihanan paljon. Asunto oli valmiiksi kalustettu ja perussiisti, HOAS:in kaltainen opiskelija-asunto. Vuokra oli halpa ja maksettiin kuukausittain tilille, joko verkkopankin kautta ulkomaan tilisiirtona tai fyysisesti pankissa asioiden. Oma yksiö ja sen tuoma rauha olivat itselleni todella tärkeitä, mutta yhteisöllisyyttä ja soluelämää kaipaavalle tämä ei ehkä olisi ihanteellisin vaihtoehto.

Byrokratia vaihtokohteessa

Asioiden hoitaminen Uppsalassa sujui pääsääntöisesti oikein hyvin, toiminta oli paljolti Suomen kaltaista. Yliopistolla sai hoidettua vaadittavat todistukset sekä alussa että lopussa mallikkaasti. Pidempään vaihdossa olevien kannattaa hakea Ruotsin sosiaaliturvatunnusta, jolloin esimerkiksi mahdolliset terveyskeskuskäynnit hoituvat helpommin.

Opiskelu ja opetus
Kuva: Julia Virtanen

Opinnot ja opetuksen taso SLU:ssa yllätti todella positiivisesti ja koen saaneeni erittäin hyvää opetusta Ultunassa. Työmäärä oli suhteessa Viikin kursseilla totuttuun paljon suurempi ja opinnot olivat paikoitellen todella aikaavieviä. Onneksi kurssien sisältö oli inspiroivaa ja monipuolista! Yksi kurssi oli 15 opintopistettä ja syksyn aikana suoritin siis 30 noppaa. Opetus oli interaktiivisempaa kuin monet Viikin luentokurssit ja sisälsivät luentokeskustelujen lisäksi myös paljon ryhmätöitä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • SLU:ssa joka rakennuksessa on jääkaapit ja mikrot, joissa säilytetään ja lämmitetään oma lounas koulupäivän aikana. Valmistaudu siis tekemään omat ruokasi mukaan!
  • Uppsalassa on paljon opiskelijaelämää. Voit valita itsellesi sopivimman “nation:in”, riippuen omista intresseistäsi. Jotkut järjestivät paljon bileitä, toiset taas sunnuntaibrunsseja ja joogaa.
  • Hanki pyörä heti ensimmäisinä päivinä. Uppsalassa KAIKKI polkevat pyörillä, sekä kouluun että keskustaan.
  • Opiskelija-alennusta saat vain kuukausilipusta. Hiukan halvemmalla saat joukkoliikenteen kertaliput lataamalla UL-sovelluksen, jonne voit ladata arvoa maksukortiltasi.

Vaihtokertomus, Koç University, Turkki, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vietin 2019 syyslukukauden Istanbulissa, Kocin yliopistossa. Sain ilmoituksen hyväksynnästä, minkä jälkeen täytyi vielä hakea itsenäisesti. Ennen lähtöä yliopisto järjesti infotilaisuuden verkossa, missä sai esittää kysymyksiä vaihtoon liittyen. Sähköpostitse myös pystyi ottamaan yhteyttä paikallisiin liikkuvuus palveluihin.

Minulle luotiin tunnukset moodlen tapaiselle sivustolle, missä pystyi valitsemaan kursseja. Päätin, että asun yliopiston kampuksella ja vuokramaksu asunnosta täytyi maksaa jo ennen lähtöä. En pystynyt osallistumaan orientaatioviikolle, mutta olin yhteydessä paikalliseen tuutoriin, joka auttoi minua oleskeluluvan hankinnassa ja sopeutumisessa.

Alkubyrokratia

Vaihto-opiskelijoiden täytyy hankkia oleskelulupa ja luvan hankinnan hankaluus on hyvin tilannekohtaista. Itselläni ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia oleskeluluvan hankinnan suhteen. Luvan hankinnassa on erilaisia vaiheita, mitkä tehdään yhdessä tuutoreiden kanssa. Omassa tapauksessa paperityö oli valmiina parissa päivässä ja sain oleskeluluvan noin kuukauden sisällä. Paikallinen tuutori opasti minua hakemuksen täyttämisessä ja oli seuranani kun vein hakemuksen käsiteltäväksi. Mukanani piti olla passi ja täytetty hakemus. Matkavakuutus myös täytyy olla, muuten ei voi saada oleskelulupaa. Sain yliopistolta opiskelijakortin, minkä avulla saa pääsyn kampukselle ja muun muassa opiskelija-alennusta museoihin ja julkisessa liikenteessä.

Asuminen

Asuin yliopiston kampuksella ja jaoin huoneen paikallisen opiskelijan kanssa. Kampus on hyvin siisti, sillä tilat siivotaan viikoittain. Asutus kampuksella pystyi viettämään aikaa esimerkiksi kuntosalilla, opiskelijaravintolassa tai vaikkapa uima-altaalla. Yliopistolle saavuimme yliopiston bussilla, joka vei suoraan asutus kampukselta yliopistoon noin 5 minuutissa.

Opiskelu ja opetus

Lähdin opiskelemaan kulttuurien tutkimusta, joten minulla oli hyvin laaja valikoima kurssien valinnassa. Opiskelin muun muassa historiaa sekä kieliä. Miltei kaikki opettajat puhuvat englantia hyvin ja Koçin yliopisto on tunnetusti Turkin parhaimpia. Opetus on kuitenkin hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon, sillä se on luotu amerikkalaisen mallin mukaisesti ja opiskelijoita valvotaan enemmän.

Opintojen suunnittelu sujui samaan malliin kuin Helsingin yliopistossa. Kurssien arviointimenetelmä on kuitenkin erilainen kuin täällä, minkä takia sain opintosuorituksista “hyväksytty”. Koin, että opiskelu oli vähemmän haastavaa suhteutettuna Helsingin yliopistoon. Yliopistolla on myös oma terveydenhuolto, minkä kautta saa helposti ja vaivatta apua jos tarvitsee.

Yliopiston pienoismalli

Yliopistokampus on pienen kylän kaltainen alue, missä löytyy muun muassa ravintoloita, kahviloita, kirjasto, liikuntakeskus ja jopa luistelukenttä. Mielestäni Kocin yliopisto on itsessään jo yksi Istanbulin nähtävyyksistä. Yliopisto sijaitsee Sarıyerin alueella, minne pääsee noin 15 minuutissa. Sieltä löytyvät myös ruokakaupat ja ravintoloita ja sieltä pääsee laudalla Istanbulin eri kaupunginosiin.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vapaa-aikaa oli riittävästi ja kävin usein Istanbulin keskustassa. Osallistuin yliopiston tuutoriryhmän järjestämille matkoille Cappadociaan ja Bursaan. Lisäksi matkustin itsenäisesti Izmiriin ja Antalyaan. Yliopistolta pääsee helposti bussilla metroasemalle, minkä kautta pääsee suoraan Istanbulin keskustaan. Matka yliopistolta Istanbulin keskustaan kestää yhteensä noin 2 tuntia. Julkinen liikenne toimii suhteellisen hyvin ja tapa päästä paikasta toiseen löytyy aina.

15 miljoonan kaupungissa elämä on hyvin eloisaa ja hektistä. Hinnat ovat halvempia kuin Suomessa ja ulkona tuli usein syötyä turkkilaisia herkkuja, kuten baklavaa ja lokumia. Yliopistossa voi osallistua erilaiseen järjestötoimintaan, aivan kuten Helsingin yliopistossakin.

Sopeutuminen

Olin ainoa suomalainen koko yliopistossa, mikä vaikutti omaan sopeutumiseen. Tutustuin muihin vaihto-opiskelijoihin kuitenkin ajan myötä. Ystävystyin myös muutamaan paikalliseen opiskelijaan, joiden kautta sain mahdollisuuden tutustua maan kulttuuriin syvemmin. Olin vaihdossa yhteensä 4 kuukautta ja ensimmäiset 1,5 kuukautta olivat hyvin jännittävää aikaa, sillä uusi kulttuuri, ruoka, luonto ja lämmin ilma kiehtoivat kovasti. Ajan myötä kuitenkin tottuu uuteen ympäristöön ja alkaa huomioida kaupungin ongelmat, kuten kodittomat katulapset ja oman henkilökohtaisen tilan puuttuminen.

Turkin kulttuurissa on monia eroja verrattuna Suomeen ja ihmiset ovat paljon puheliaampia ja sosiaalisempia. Opiskelin turkin kieltä ja pystyin kommunikoimaan kaupassa tai ravintolassa, mikä helpotti hyvin paljon. Itse en kokenut oloani turvattomaksi Istanbulin kaupungissa, mutten kuitenkaan suosittelisi liikkumaan yksin pimeillä kujilla. Yliopisto- ja asutus kampukset kuitenkin ovat 24h vartioituja ja niiden alueella on turvallista kulkea milloin tahansa.

Muita vinkkejä
  • Ei kannata ottaa liikaa paineita arvosanoista, vaan nauttia vaihtokokemuksesta kokonaisuutena, johon kuuluu myös matkustelua ja uuden kulttuurin antimiin tutustumista.
  • Kun tutustuu paikallisiin, niin oppii myös kulttuuria uudella tavalla. Ei kannata jäädä vaihto-opiskelijakuplaan.
  • Hanki paikallinen pankkikortti — rahan nostaminen on tuolloin paljon halvempaa.
  • Kun matkustaa julkisella liikenteellä joka päivä, niin kannattaa hankkia Istanbul card- opiskelija-alennuksella. Tuolloin matkustelu on halvempaa ja sillä pääsee bussilla, ratikalla ja metrolla.

Vaihtokertomus, Tartu Ülikool, Viro, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Puolitoista vuotta Tartossa

Tässä kertomuksessa käsitellään sekä vaihto-opiskelua Tarton yliopistossa keväällä 2019 että työharjoittelua Tartossa lukuvuonna 2019-2020.

Yliopiston uusi Delta-rakennus Emajõen äärellä
Hakuprosessi ja alkubyrokratia

Hain Nordplus-vaihtopaikkaa Viroon Tarton yliopistoon kevääksi 2019. Opiskelen teoreettista filosofiaa, ja hakiessa kohtasin ensimmäisen ongelman siinä, että varsinaisen alani sijaan minun piti merkitä hakemukseen käytännöllinen filosofia, jotta löytäisin kohdeyliopiston vaihtoehdoista. Tartosta minulle kirjoitettiin syyskuun alussa, jolloin minun tuli täyttää heidänpuoleinen hakemus marraskuun alkuun mennessä. Kommunikaatio oli melko hidasta, jouduin lähettää sähköposteja toistamiseen, kun minulla oli kysymyksiä. Nyt vaihdon jälkeen ymmärrän, että asioita otetaan rennosti, eikä luultavasti ole syytä murehtia. Kuitenkin joulukuisessa lähtöorientaatiossa lähtöön pääsyäni ei oltu vielä varmistettu, eikä minulla lisäksi ollut tuutoria, joten olin suhteellisen paniikissa. Tammikuun alussa lähtö kuitenkin varmistui lopullisesti; suosittaisinkin järjestämään asiat niin, että jos vaihto tuntuu epävarmalta, on kuitenkin sillä mielin, että on lähdössä, joskaan en tiedä, onko tämä neuvo hyvä näinä poikkeustila-aikoina.

Kun muutin Tarttoon viikkoa ennen orientaation alkua helmikuun alussa, olin katsellut yliopiston opintosuunnitelmaa. Kursseille rekisteröinti alkoi ehkä pari päivää ennen orientaatiota, ja vasta silloin sain lopullisen selvyyden siitä, miltä tarjonta oikeasti näyttää. Tarton yliopistossa ainakin filosofian ja semiotiikan kurssit olivat joko 3 tai 6 op laajuisia — suurin osa 3 op. Tämä tarkoitti sitä, että täyttääkseni stipendin ehdot, minun tuli valita aika monta kurssia, joista kaikki kestivät koko kevään. Työmäärä oli suuri, mutta löysin onneksi sekä oman tutkinnon kannalta pakollisia kursseja (ne olivat 6 op, jolloin hyväksilukeminen 5 op kursseiksi onnistui vaivatta) että monta muuta mielenkiintoista täyttämään minimi-op-määrää. Stipendin sain vasta Tarttoon muuton jälkeen eli siinäkin oli hieman stressiä. Liikkuvuuspalveluissa minua kuitenkin autettiin, sain heidän kauttaan tietää, milloin stipendi oli saapumassa.

Tässä vaiheessa lienee olla hyvä mainita, että puhun viroa sujuvasti, joten puolet ottamistani kursseista opiskelin viroksi. Vaikutti kuitenkin siltä, että englanniksikin opiskellessa saa opintopisteet täyteen; mukaan voi ottaa kielikursseja ja sen sellaista. Kieliosaaminen oli eduksi myös muuten paikallisessa elämässä, eniten asioiden järjestelyn tasolla.

Koulumatkan varrella oleva ylämäki, jota kutsutaan hitaaksi kuolemaksi
Opiskelu

Opiskelu Tartossa oli melkoisesti raskaampaa kuin Helsingissä. Lukukausi kestää helmikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, mutta todellisuudessa kaikki luennot ja seminaarit loppuivat jo toukokuun aikana. Eräs vaihtokaverini Suomesta muutti takaisin kotiin jo ennen vappua. Toukokuusta eteenpäin oli vuorossa esseiden kirjoittaminen ja tentit.

Tartossa kursseille rekisteröityminen toimii sillä periaatteella, että parin viikon ajan kurssin alettua voi päättää, haluaako osallistua vai peruuttaa ilmoittautumisensa. Kahden viikon jälkeen peruuttaminen ei enää ole mahdollista, mutta vaihto-opiskelijoihin se ei vaikuta mitenkään, sillä hylättyjä kursseja ei laiteta opintosuoritusotteeseen. Joihinkin kursseihin voi ilmoittautua vain, jos on aiemmat kurssit systeemissä. Tällöin vaihto-opiskelija voi kysyä opettajalta, kenelle tulisi lähettää sähköpostia, jotta saisi itsensä kirjoille.

Opiskelin Tartossa 33 opintopistettä, jotka jaottuivat kahdeksaan kurssiin. Onnistuin järjestämään itselleni vain kolmipäiväisen opiskeluviikon, eli pääsin halutessani viettämään täyden viikonlopun Helsingissä. Tiistaisin minulla oli neljä peräkkäistä luentoa/seminaaria, keskiviikkoisin yhden kurssin tuplatunti ja torstaisin kolme luentoa, 2 tuntia taukoa ja yksi luento illalla. Viikottain sain neljä kotiläksyä, joihin kuului pohdintaa, kysymysten keksimistä ja käsitteenmäärittelyä. Pidin keskimäärin kerran viikossa esitelmän, ja lisäksi kaikilta kursseilta tuli luettavaa. Kotitehtävien tekeminen oli rankkaa, siihen en ollut Helsingissä tottunut. Periaatteessa siis myös lyhyemmistä päivistä tuli täysiä opiskelupäiviä.

Rakennus, jossa kaikki filosofian ja semiotiikan kurssit pidettiin

Opiskelumetodit olivat toisinaan tuttuja, toisinaan ällistyttävän vieraita. Jotkin opettajat pitävät yllä sellaista auktoriteettia, jota olin viimeksi kohdannut yläasteella jos sielläkään. Kurssiohjelma oli niin tiukka, että vapaamuotoista pohdiskelua ei sallittu. Toisaalla seminaarit olivat sitä luokkaa, että opettaja kysyy kysymyksen, johon kukaan ei vastaa, tai sitten harvasanaisia ryhmäkeskusteluja, joiden tulokset esitellään lopulta kaikille. Kuulin, että taloustieteen opiskelijat tekivät koko ajan ryhmätöitä, joten metodit riippunevat alasta, kuten aina.

Lukukauden lopuksi (älkää säikähtäkö) olin kirjoittanut 7 esseetä, yhden elokuva-arvostelun, yhden taiteellisen työn ja kaksi kirjallista tenttiä. Kolmeen esseeseen liittyi suullinen tentti, joka oli — toisin kuin pelkäsin — antoisa palautteenantotilanne, johon liittyi pari kysymystä, mutta jossa pääsi keskustelemaan esseensä aiheesta, mikä oli oikein mukavaa. Hyväksiluku on omalta osaltani häpeällisesti vielä kesken, sillä minun täytyy täydentää muutamaa 3 op:n kurssia ylimääräisellä esseellä.

Asuminen

Asuin yksiössä, sillä satuin löytämään juuri kelan asumislisän maksimin hintaisen asunnon. Tässä on plussat ja miinuksensa. Tarton Raatuse -kimppakämppätalo on vaihto-opiskelijoiden place to be, suurin osa hengailusta ja etkoista tapahtuu käsittääkseni siellä, joten muualla asuessa saa nähdä enemmän vaivaa vaihto-opiskelijakuplassa olemisen eteen. Toisaalta Raatusessa huoneet ovat jaettuja ja kalliita (muistaakseni parisataa euroa kahden kesken jaetussa huoneessa ja tuplasti, jos maksaa yksin koko huoneesta), ja eräs vaihtokavereistani sanoi, että vaikka hänen kämppiksensä on upea ja loistotyyppi, ei hän silti kestä asua hänen kanssaan samassa huoneessa jokapäiväisesti, ja että vaihtokokemuksen jälkeen hän ei enää koskaan aio asua jaetussa huoneessa. Yhteenvetona siis: vaihtoehtoja löytyy jaetuista soluista puulämmitteisiin asuntoihin. Vapailta markkinoilta asuntoja voi etsiä sivustolta kv.ee. Kaupungissa on myös muita opiskelijakämppiä kuin Raatuse. Ne ovat edullisempia, mutta harvemmat kansainväliset opiskelijat asuvat niissä.

Yliopiston uusi Delta-rakennus
Yleisiä vinkkejä

Käsittääkseni Virossa ei kukaan oikein välitä, onko ilmoittautunut asuinpaikkansa asukkaaksi vaiko ei. Minä kuitenkin tein niin. Asia hoitui verkossa, ja siihen tarvitsi henkilökortin (ID-kaart) sekä kopion vuokrasopimuksesta. Orientaatiossa meille tuputeltiin tuota virolaisen henkilökortin tekemistä, ja vaikka sellaisen omistan, en ole ihan vakuuttunut, onko se tarpeellinen vaiko ei. Korttia käytetään kaikenlaiseen verkkoasiointiin ja siihen voi liittää esimerkiksi yliopiston kirjaston käyttöoikeuden. (Yliopiston kirjasto on oikein mukava työskentelypaikka, jossa on paljon kasveja.)

Suosittelen hankkimaan ISIC-opiskelijakortin tai lisenssin mobiilisovellukseen; Tallinnasta kulkevissa junissa sitä tarvitsee alennusta saadakseen ja liput tarkistetaan. Busseissa myydään nuorisolippuja (26-v asti ja mukaan lukien).

Terveydenhuolto on asia, jonka kanssa — noloa myöntää — en jaksanut säätää. Käsittääkseni systeemi toimii niin, että lääkäreiden listasta (englantia osaavat on tuotu esille) voi valita oman lääkärin, jonka kirjoille ilmoittautuu ja johon sitten ottaa yhteyttä, jos ilmenee oireita. Tällä hetkellä Virossa koronatestaus tapahtuu käsittääkseni tämän niin kutsutun perhelääkärin kautta, eli suosittelen hommaamaan lääkärin. Sairaalapäivystys on avoinna kaikille. Tartossa seksuaalineuvonta on ilmaista 26-vuotiaille ja nuoremmille.

Unicafen tapaista opiskelijaravintolaa ei periaatteessa ole, mutta ravintolat tarjoavat suunnilleen femman lounaita, joita voi etsiä päevapakkumised.ee -sivulta. Toinen vaihtoehto on ostaa jotain syötävää ruokakaupasta. Kasvisruokaa on valitettavan vaikea löytää, vegaanit ruoat ovat harvinaisia niin ravintoloissa (en ole varma, tarjoaako tällä hetkellä yksikään ravintola vegaania lounasta) kuin kaupoissakin, mutta mahdollisia.

Hintataso on Tartossa hyvä. Raaskin ostaa kulttuuritapahtumiin lippuja huomattavasti enemmän kuin Helsingissä. Pärjäsin tuilla ja stipendillä sopivasti ja rahaa riitti usein Helsingissä käymiseen ja ravintolassa syömiseen (suosikkini ovat Aparaaditehasen Kolm Tilli -ravintolan pitsat). Se, että elämä Tartossa on taloudellisesti mukavaa, vaikutti myös päätökseeni jäädä koko 2019-2020 lukuvuoden ajaksi työharjoitteluun. Kerronkin vielä siitä lyhyesti lopuksi.

Tarton keskusta yliopistorakennuksien välittömässä läheisyydessä
Vapaa-aika

Vaikka tapahtumakulttuuri lienee muutoksessa, kirjoitan silti jotakin myös siitä, mitä kaupungilla tapahtuu. Orientaatiosta lähtien Erasmus-porukalle oli tarjolla kaikenlaista ohjelmaa, josta jaettiin tietoa muistaakseni facebook-ryhmään. Tapahtumat vaikuttivat minusta jokseenkin geneerisiltä opiskelijatapahtumilta, joten en itse osallistunut niihin juurikaan. Tapahtumien järkkääjät mainitsivat monen monta kertaa Tarton Möku-baarista, minkä viihtyvyyden aliarvioimista ehkä tällä hetkellä kadun. Baarin yhteydessä on Genialistide Klubi, joka normaalioloissa järjestää tapahtumia melkein joka päivä; on dj-tä mutta myös keikkoja ja jami-iltoja. Genklubin tapahtumista vain harvoista tiedotetaan facebookissa, joten paikan päällä pyörähtäminen taitaa olla paras tapa pysyä kärryillä. Kyseisessä paikassa järjestettiin myös queer-bileitä — jos etsii queer-yhteisöä, suosittelisin hakeutumaan sinne, koska yleisesti queer-jutut eivät ole tapetilla oikeastaan millään tavalla.

Tapahtumia löysin lähinnä facebookin kautta. Kävin jonkin verran konserteissa, mutta suosikikseni muodostuivat jokaviikkoiset lautapeli-iltamat (en aikaisemmin ollut pelannut lautapelejä) Forrest -baarissa sekä kerran kuukaudessa pidettävä Tantsuklubi eli perinne- ja seuratanssien ilta. Jälkimmäiseen rohkaisen ehdottomasti osallistumaan, jos järjestämistä jatketaan jatkossa. Tanssiopetusta ei juurikaan ole, joten kannattaa vain mennä pyytämään jotakuta tanssiin ja oppia tanssiessa. Tanssit ovat helppoja! Jos omistaa soittimen, voi myös osallistua (duuripitoiseen) säestykseen. Lisäksi voisin vinkata vuoden 2024 kulttuuripääkaupungin suunnitteluun liittyvät tapahtumat, jota kautta voi löytää mielenkiintoista tekemistä. Ja tietysti kaikenlaiset museot ja galleriat, joita kaupungilla on. Syksyisin ja keväisin on ollut tapana järjestää Tarton opiskelijapäivät eli Tartu Student Days / Tartu tudengipäevad.

Paikalliseen elämään sopeutumiseen meni aikaa. Yritin hakea kontaktia muihin opiskelijoihin, mutta vastaukset olivat harvasanaisia ja luentojen alut ja loput hiljaisia. Sain sellaisen kuvan, että paikallisilla opiskelijoilla joko on omat kaveriporukkansa tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Käsitys osoittautui kesän koittaessa jokseenkin virheelliseksi: jonkinlaista ”luokkahenkeä” saattaa kyllä löytää, mutta Helsingissä tottumaani Kuppala-hengailun vertaista en Tartossa yksinkertaisesti kohdannut. Siinä mielessä voisin suositella Erasmus-kuplaa. Nyt Tartossa puolisentoista vuotta asuneena olen kerännyt siellä muutaman henkilön lähipiirin ja muuten tavannut helsinkiläisiä ystäviä Kuppalassa suoraan laivalta tullessa. Olen törmännyt pöllämystyttävän konservatiivisiin asenteisiin, mutta kohdannut onneksi myös asioista perillä olevia ihmisiä.

Työharjoittelu

Olin Viron kansallismuseossa työharjoittelussa syyskuusta toukokuun loppuun. Valitsin kyseisen kohteen, sillä heidän verkkosivuillaan, kuten myös muiden museoiden verkkosivuilla, oli selkeät ohjeet työharjoittelusta kiinnostuneille. En saanut museolta palkkaa, mutta ulkomailla tapahtuvaa työharjoittelua varten sain Erasmus+ -stipendin. Stipendiä varten tuli olla kunnossa vastuuvakuutus, joka oli Virossa kaikille aivan vieras, mutta lopulta vaihtopalvelut neuvoivat minulle hankkimaan verkosta missä tahansa Euroopassa pätevän vakuutuksen, joten sain senkin asian kuntoon. En ollut aikaisemmin opiskellut mitään museoihin liittyvää, ja harjoittelu oli avartava kokemus. Ohjaajani tuki työskentelyäni kunnolla. Kannustan ehdottomasti harkitsemaan myös työharjoittelua ulkomailla sekä käymään Viron kansallismuseossa 😉

Vaihtokertomus, Université de Montpellier I, Ranska, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin reilut neljä kuukautta kevätlukukaudella Eteläranskan Montpellierin opiskelijakaupungissa. Montpellierista voi sanoa että se vastaa aikalailla Suomen Turkua, sillä kaupungit ovat lähes saman kokoisia ja molemmissa on erittäin paljon opiskelijoita ja ylipäätään nuoria ihmisiä, eli opiskelijakulttuuri on rikas ja myöskin avoin verrattuna Helsinkiin, jossa suurin osa ajasta tulee vietettyä aikaa pelkästään saman tiedealan opiskelijoiden kanssa.

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen itse vaihtoa, eli itse vaihdon hakuprosessin aikana, kannattaa hyvissä ajoin selvittää mitä kaikkea tulee lähettää vaihtoyliopistolle. Oletus on se, etteivät he saa mitään tietoa omasta yliopistosta (paitsi tietenkin tiedon siitä, että sinut on hyväksytty vaihtokandidaatiksi), vaan kaiken tiedon pitää lähtökohtaisesti lähettää itse. Minun piti muun muassa lähettää täytetty lomake henkilötiedoillani, kopio DELF-todistuksestani, passikopio sekä erillinen passikuva. Koska Ranskan byrokratia tietyillä osa-alueilla, ja etenkin yliopistoissa, ei ole ihan niin kehittynyttä ja mutkatonta kun mihin me ollaan Suomessa tottuneita, nämä piti lähettää postitse. Vaihtoyliopiston ”Bureau des relations internationals” kyllä lähetti tähän liittyvät ohjeet hyvissä ajoin. Heitä kannattaa myös kysyä jos joku asia on epäselvä, kunhan muistaa kirjoittaa aina ranskaksi. Yliopistolla ei puhuta englantia ollenkaan.

Itse hyväksyminen vaihtokohteeseen tapahtui omalta osaltani marraskuun alussa, eli noin pari kuukautta ennen vaihdon alkua. Vasta sen jälkeen aloin etsimään asuntoa ja varaamaan lennot yms, ihan vaan ollakseni varman puolella. Asuntoa etsin ensin yliopiston puolelta, mutta kun he ilmoittivat etteivät he pysty tarjoamaan useimmille asuntoa/huonetta niin aloin tutkimaan yksityisen puolen vaihtoehtoja. Etsiskelin ensin huonetta kimppakämpästä mm. suositulta Carte des Colocs-sivustolta, jossa yksityiset ihmiset vuokraavat huoneita omista tai vuokraamistaan asunnoista, mutta päädyin lopulta turvallisempaan vaihtoehtoon: huone kimppakämpästä välittäjäfirman Chez Nestorin kautta. Olin tähän valintaani erittäin tyytyväinen, sillä välittäjäfirma myöskin vastaa kaikista mahdollisista ongelmatilanteista (esim. jos joku menee rikki tai ei toimi) ja heillä on tiimi joka tulee paikalle ratkaisemaan ongelman mahdollisimman nopeasti.

No, oma asumistilanteeni ei tästä huolimatta ollut ihan mutkaton, sillä jouduin vaihtamaan ensimmäisestä Chez Nestorin asunnosta toiseen, sillä ensimmäisessä oli paljon ongelmia sähkön ja lämpimän veden toimivuuden kanssa (mikä ei tammikuussa ollut hirveen mukavaa). Toinen asunto oli kuitenkin paljon parempi; se oli iso ja vastaremontoitu ja lähempänä keskustaa. Toki sen huone oli kalliimpikin (maksoin siitä noin 550 € sisältäen kaikki kulut verrattuna edellisen noin 470 €:oon). Suosittelen kuitenkin asumista arvostaville ihmisille valitsemaan jotain yksityiseltä puolelta, vaikka se onkin lähtökohtaisesti paljon kalliimpaa kuin opiskelija-asunnot, niin ainakin itselle se, että pystyi laittamaan ruokaa omassa keittiössä ja hengaamaan omassa olohuoneessa muiden kämppisten kanssa vaikutti paljon arkeeni. Lisäksi olen kuullut paljon kauhukertomuksia tutuilta Ranskan opiskeluasunnoista ja -asuntoloista: pahimpiin kuuluu murtautumiset ja tulipalot keskellä yötä, lievimpiin homeongelmat ja tilojen likaisuus.

Yliopisto ja opinnot

Kohdeyliopisto lähetti hyväksymisen yhteydessä listan kaikista niistä asiakirjoista, jotka kuuluu ottaa mukaan jotta saisi opiskelijakortin ja näin ollen myös virallisen opiskelijastatuksen yliopistolla. Kannattaa jälleen kerran tutustua listaan tunnollisesti ja hankkia mahdolliset asiakirjat hyvissä ajoin. Mm. passikuvia kannattaa myöskin muihin tarkoituksiin ottaa mukaan, ja lisäksi olen itse tarvinnut esimerkiksi kopion vuokrasopimuksestani. Yksi asia joka kannattaa huomioida on se, että Ranskassa tulee hankkia ”Responsabilité civile”-vakuutuksen, jonka saa MEP-vakuutusyritykseltä hintaan 16 €. Kopio tästä vakuutuksesta viedään yliopistolle. Muuten ei ollut mitään sen kummempaa alkubyrokratiaa, kaikki menee oikeastaan aika sujuvasti, kunhan muistaa lukea huolella ohjeita ja varata tarpeeksi aikaa todistusten saamiseksi deadlinen pitämiseksi. Ranskalaiset osaavat kuitenkin useimmiten joustaa tarpeen mukaan, vaikka ovatkin byrokraattisia.

Ranskassa yliopistot ovat kuitenkin hyvin vanhanaikaisia verrattuna Suomeen, ja kurssit saattavat toteutua eri tavalla kuin siihen mihin ollaan täällä totuttu. Yleensä et saa kursseista mitään muuta tietoa kuin kurssitittelin (ei ole siis mitään kurssikuvasta tms.), ja sitten on pari viikkoa aikaa tutustua kurssin sisältöön käymällä luennoilla. Sen jälkeen voi päättää, haluaako jatkaa kurssilla vai ei, mikä tapahtuu käytännössä ilmoittautumalla tentteihin. Mitään kurssikuvauksia ei siis ole olemassa, ja käsittääkseni professorit voivat aika omavaltaisesti päättää mitä kursseilla opettavat. Kurssivalikoima ainakin oikiksen puolella oli melko laaja, ja saat valita mitä tahansa kursseja (pienryhmäkurssit eli TD-kurssit ovat kuitenkin varattu pelkästään paikallisille) kaikilta vuosikursseilta. Valtsikan puolella valikoima oli kuitenkin huomattavasti suppeampi, joten kannattaa toki tarkistaa etukäteen mahdollisuuksiaan valita itseään kiinnostavia kursseja.

Kurssit ovat (massa)luentopohjaisia, joissa proffa puhuu ja kaikki kirjoittavat muistiinpanoja sen minkä ehtii. Mitään kurssikirjoja ei ole, eikä myöskään mitään powerpoint-esityksiä tai muuta luentoja tukevaa materiaalia. Käytännössä olet siis pelkästään sen armoilla, mitä olet luennoilla ymmärtänyt. Vaihtarina kannattaa kuitenkin pyytää paikallisilta heidän muistiinpanoja, sillä ainakin omani olivat hyvin puutteelliset etenkin opintojen alussa kun en todellakaan ymmärtänyt kaikkea mitä proffat puhuivat. Lisäksi tentit ovat vaihtareille ainakin Université de Montpellierissa suulliset, eli siihen kannattaa varautua. Itse kuumotin näitä suullisia tenttejä todella paljon, mutta eivät ne loppujen lopuksi ollut niin ”pahoja” kuin mitä olin ajatellut. Vaihtarit pääsee yleensä kuitenkin läpi tenteistä vaikkei ne menisikään ihan putkeen – kunhan muistaa olla kohtelias ja yrittää parhaansa, niin siitä pääsee jo pitkälle. Suosittelen toki aloittaa lukemisen hyvissä ajoin, etenkin jos ranskan kieli tuottaa edes pikkasen haasteita. Itse menin myös sillä strategialla että valitsin pelkästään EU-pohjaisia kursseja, sillä halusin välttää pelkästään ranskalaisen oikeuden lukemista. Tämä on tietenkin ihan oman maun mukaista.

Muita käytännön vinkkejä

Hyvä asia tietää on se, että Ranskan jokaisessa kaupungissa on vieläkin joka lauantai gilet jaunien mielenosoituksia ja mellakoita, jotka ovat omiaan häiritsemään liikennettä ja elämää etenkin keskustassa. Itsellä menivät reitit monta kertaa uusiksi kun mikään liikenneväline ei yhtäkkiä kulkenutkaan. Kannattaa pitää mielessä se, että nämä mielenosoitukset voivat oikeasti olla todella väkivaltaisia ja ehdottomasti välttää mellakoita niin hyvin kuin vain pystyy. Mielenosoituksia voi myös olla muina päivinä (keväällä niitä oli myös esim. 1.5 eli työväenpäivänä ja 9.5 eli Eurooppapäivänä) joten näistä kannattaa tiedustella etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan pysytellä sisätiloissa ikävyyksien välttämiseksi.

Itse matkustelin todella paljon ja käytin enimmäkseen Flixbus-halpabussia ja junien tarjouslippuja (Ouigo). Monilla yhtiöillä myöntää nuorille tarjouskortteja, mutta nämä ovat yleensä maksullisia ja vuoden kestoisia eivätkä siis ainakaan yhden lukukauden ajaksi erityisesti kannattavia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että erityisesti bussit ovat usein myöhässä, ja kerran kohdallemme sattui jopa sellainen kokemus että bussi ei tullut ollenkaan. Yleisesti ottaen julkinen liikenne on kuitenkin suht luotettava ja kunhan matkustaa riittävän joustavilla aikatauluilla ei pitäisi olla sen suurempaa hätää. Myös Montpellierissa on hyvät kulkuyhteydet, joskin bussit lopettavat ajamisen jo klo 20-21 välissä, joten jos asuu kauempana keskustasta, niin kannattaa tarkistaa että ratikka kulkee lähistöllä.

Ehkä yllättävää on, että suurin osa elämiskustannuksista ei ollut loppujen lopuksi niin paljon halvempia verrattuna Suomaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat hintatasoltaan melko samanlaisia kuin täällä, joskin Ranskan maantaloustuotteet kuten juustot, tietyt hevi-tuotteet ja viinit ovat huomattavan paljon edullisempia. Jotkin asiat, kuten matkustaminen, ovat tietenkin paljon halvempia kuin meillä Suomessa. Paljon ilmaista tehtävääkin löytyy, kuten paikallinen Unisport ja myöskin suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia. Koska Montpellier on täynnä nuoria vaihtareita ja työharjoittelijoita, jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa tekemistä. Itse ainakin kävin esim. paikallisen ESN:n ja ELSA:n järjestämissä tapahtumissa, ja kerhoja löytyy vaikka kuinka monenlaisia keskustelukerhoista patikointikerhoihin. Kannattaa olla aktiivinen ja tutustua etukäteen esim. paikallisiin Facebook-ryhmiin, joita löytyy vaihtareille vaikka kuinka monta. Niistä voi saada käytännön vinkkejä ja ideoita tekemiseen ja tapahtumiin. Tärkeintä on kuitenkin pitää avoin mieli ja käydä paikan päällä tutustumassa sekä ihmisiin että paikkoihin – sehän on loppujen lopuksi koko vaihdon idea!

Vaihtokertomus, Lunds Universitet, Ruotsi, syksy 2018

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin jo varhaisessa vaiheessa, että haluan mieluiten Lundin yliopistoon vaihtoon ja nimenomaan genusvetenskap-tiedekuntaan. Tiedekunta on arvostettu ympäri maailmaa ja olin kuullut paljon hyvää myös opiskelukavereilta heidän omista vaihtokokemuksistaan. Lundin oma selkeä vaihto-opiskelijoille suunnattu esittelylehtinen ja kurssilista vahvistivat päätökseni. Vaihto oli myös minulle keino kokeilla hiipivää ajatusta muuttaa ulkomaille. Ehkä kaksikielisyyteni vaikutti valintaan hakeutua juuri Ruotsiin. Päämääräni oli tyypillisen vaihtokokemuksen lisäksi saada jokin kontakti paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin. Paneuduin tutustumaan paikkaan jo etukäteen. Huomasin että Lund on varsin elävä kulttuurikaupunki kokoonsa nähden ja bongasin itselleni valmiiksi ajanvietettä, kuten minifestareita ja tanssikursseja.

Hakuprosessi ja alkubyrokratia

Kurssikaverini kertoi iloisesti miten hän oli vain päättänyt laittaa vaihtohakemuksen vireille pari tuntia ennen määräaikaa ja unohtanut koko homman kunnes hän oli saanut myönteisen päätöksen vaihtoon lähtemisestä. Sitten hän pakkasi kamppeet, lapsi ja mies lähtivät mukaan. Vaihtoon kannatti ehdottomasti hakea, kun se oli niin vaivatonta… Minun täytyy myöntää, että oma kokemukseni hakemus prosessista ei ollut yhtä kevyt ja mutkaton. Jälkiviisaana olisin voinut asennoitua paremmin siihen että hakuprosessi on hidas ja aikaa vievää. Vaihtoon lähtö vaatii monen asian selvittämistä jo siinä vaiheessa kun konkreettista päätöstä lähdöstä ei vielä ole tullut. On hyvä asennoitua positiivi-sesti, ongelmat on tehty ratkaistaviksi asenteella, ja seurata tarkasti Liikkuvuuspalveluiden sekä vaihtoyliopiston ohjeita. Sehän on itsestään selvää että omat kokemukset eroavat kaverin kokemuksista, mutta se pääsee välillä unohtumaan. Ole armollinen itsellesi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei tuottanut ongelmia. Sain vaihtoyliopistolta tietoa jo ennen lähtöäni. Tietysti on hyvä noudattaa ohjeita tarkasti. Koordinaattorilta saa apua ja paikalle saapuminen on tehty hyvin helpoksi. Kastrupin lentoaseman aulassa seisoo sinipaitaisia tuutoreita, jotka ovat neuvomassa vaihtareita. Heti orientaatioviikon alkuun jaetaan aikataulut ja infopaketit tulijoille. Vaihtareille järjestetään myös infotilaisuus ja muutenkin ihmiset auttavat mielellään. Opiskelijoille on jopa järjestetty IKEA-reissuja minibusseilla ja tyynyjä, peittoja, ja pussilakanoita myydään päärakennuksen pihalla. Oikeastaan minkäänlaista häslinkiä ei syntynyt. Minulta puuttui paikka yhdeltä toivomaltani kurssilta ja sekin hoitui, kun kävin juttelemassa koordinaattorin kanssa.

Asuminen

Asunnon löytäminen Lundista on haastavaa, mikä tuli yllätyksenä, että myös tässä pikku yliopistokaupungissa. Yliopiston asuntojonoon kannattaa laittaa itsensä heti kun on mahdollista, vaikka ei ole vielä saanut virallista päätöstä. Asuntoa voi hakea myös netistä esimerkiksi Blocket tai AF Bostäder sivustojen kautta ja eri Facebook-ryhmissä. Malmö kannattaa myös ottaa huomioon etsinnässä. Huijareita on paljon liikkeellä. Esimerkiksi Blocket varoittaa ja listaa huijari s-posteja kotisivuillaan ja heiltä voi suoraan kysyä neuvoa jos epäilee vilppiä. Nyrkkisääntö on, että mitään vuokrasopimusta ei allekirjoiteta tai vuokria makseta ennen kuin asunnon on itse tai kaveri käynyt katsastamassa. Itselläni kävi tuuri. Löysin unelmakodin Facebook-ryhmästä – huone kollektiivista lyhyen matkan päästä yliopistosta. Mitä tulee asunnon etsimiseen Facebook-ryhmissä on hyvä olla varuillaan, valitettavasti kaikenlaisia yhteydenottoja tulee välttämättä. Siinäkin tapauksessa jos asuntoa ei löydy ennen vaihtoon lähtöä ei kannata panikoida. Asunto järjestyy tavalla tai toisella. Moni yöpyy hostellissa tai Air-bnb:ssä vaihdon alussa kunnes löytää jonkun asunnon tai huoneen paikan päältä.

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtoa en tarvinnut opinnoissani käyttää englantia juuri ollenkaan. Se jännitti. Tunsin olevani todella epävarma englantini kanssa ja kävin parilla englannin kielen kurssilla ennen kuin hain vaihtoon. Vaihdon aikana puhuin lähinnä englantia. Kurssit ja kaikki ryhmätyöt olivat englanniksi. Luokkahuoneessa sai kuulla hyvin eritaustaisia englannin puhujia. Oli helpottavaa huomata etten ollut ainoa, jota englannin käyttö aluksi hermostutti. Kollektiivi kämppisten kanssa puhuimme toki ruotsia kukin omalla murteellaan. Yliopisto järjestää myös heti alkuun ruotsin kielen kursseja, jotka ovat suosittuja. Yliopistolla on myös “språkcafeer”, eli pienryhmiä, joissa voi harjoitella vieraalla kielellä puhumista opiskelukavereiden kesken.

Lundissa sekoittuu hämäävästi pikkukaupungin mentaliteetti ja kansainvälisyys – joka lukuvuosi yliopistolla opiskelee noin tuhat kansainvälistä opiskelijaa. Orientaatioviikkojen aikana meille vaihtareille kerrottiin ruotsalaisesta opetustavasta ja opinnoista. Eroavaisuuksia ei sen kummemmin ollut, muuta kuin että kurssien aloitustunneilla täytyi ehdottomasti olla paikalla, muuten oman kurssipaikkansa saattoi menettää. Kurssien aloituspäivät eivät myöskään aina satu uuden opetusperiodin alkuun – eli aloitusluentojen ajankohdat kannattaa jo etukäteen ottaa selville.

Lundin genusvetenskap osoittautui maineensa veroiseksi. Opetus ja kurssien taso jopa ylitti odotukseni. Mielestäni myös koko luokkahuonedynamiikka oli erilainen. Tunneilla vaadittiin aktiivisempaa osallistumista kuin kotona ja kun kerran avasi suunsa piti myös osata argumentoida mielipiteensä puolesta. Tämä oli virkistävää kun ensimmäisestä shokista oli päässyt yli. En ollut kuin kerran aikaisemmin seissyt luokan edessä esittämässä jotain opintojeni aikana puhumattakaan seminaarin pitämisestä englanniksi. Seminaareja oli parhaimillaan kaksi kertaa viikossa. Ne sisälsivät ryhmätyöskentelyä ja presentaation oman ryhmän kanssa. Lukemista oli enemmän ja yleisesti ihmiset myös valmistautuivat tunneille paremmin kuin mihin olin tottunut. Olen kuitenkin ymmärtänyt että kurssin taso saattaa vaihdella paljon myös Lundissa. Kokemukseni perustuu tiedekunnan sisäisiin kursseihin. Kaiken kaikkiaan itse opiskelu haastoi ja innosti, samalla kun se kehitti omaa argumentaatiokykyäni.

Lundissa on vilkas opiskelijaelämä. Jokainen liittyy Studentlundiin sekä jonkin osakunnan (nation) jäseneksi. Muistaakseni silloin, kun itse olin vaihdossa, oikeus opiskelijakorttiin oli sidoksissa myös jäsenyyteen, mutta se voi olla muuttunut. Silloin opiskelijakortin pystyi lataamaan kännykkään ja käyttämään sitä virtuaalisesti, mikä oli kätevää. Studentlundiin liitytään netissä ja nationin jäseneksi paikan päällä. Orientaatioviikkojen aikana eri nationit esittäytyvät. Sillä ei ole niin suurta väliä minkä sitten valitsee. Järjestetty aktiviteetti alkaa jo orientaatioviikon alusta. Lippuja eri tapahtumiin voi ostaa ensimmäisestä tulopäivästä lähtien ja tarjolla on myös muitakin sosiaalisia tapahtumia kuin sitsejä. Kannattaa olla ajoissa paikalla, liput myydään nopeasti loppuun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleinen hintataso on aika sama kuin mihin olin tottunut Helsingissä. Kuitenkin vaihdon aikana rahaa kuluu yllättäviin asioihin ja tähän on syytä varautua. Ruotsissa on myös tapana ostaa kurssikirjoja, kun kirjoja ei aina ole saatavilla tai tarpeeksi kirjastossa. Minä kuitenkin pärjäsin ostamatta kirjan kirjaa ja monet artikkelit löytyivät netistä. Kelaan kannattaa olla myös hyvissä ajoin yhteydessä kaikkiin tukiin liittyen.

Vaihtareita kehotetaan hankkimaan pyörä niin nopeasti kuin mahdollista. Kaikki pyöräilevät Lundissa ja se on kätevin ja nopein tapa liikkua kampusten välillä. Pyöräliikkeitä on monia, myös käytettyjen pyörien myyjiä. Pyörää ostaessa kannattaa tarkistaa sen kunto ja tehdä taustatutkimusta eri liikkeistä. Ihmiset kaupittelevat vanhoja pyöriään Facebookissa, poliisilla on löytöpyörien huutokauppa pari kertaa vuodessa. Itse ostin Facebookista todella halvan mutta huonokuntoisen käytetyn pyörän, joka sitten kätevästi hajosi viimeisellä viikolla.

Monet ottavat ilon irti vaihtoajasta ja matkustelevat ympäri Ruotsia ja muuta Eurooppaa. Lundista on helppo lähteä vaikka minne. Junalla pääse Osloon tai Berliiniin. Skånen sisällä matkustamiseen kannattaa käyttää Skånetrafiken sovellusta. Myös matkustaessa Lundiin voi Kööpenhaminan lentokentälle laskeuduttuaan ostaa Skånetrafiken sovelluksessa junalipun kentältä Lundiin. Skånetrafiken sovelluksen lippu toimii myös Kööpenhaminan ja Lundin välillä. Kansainvälisyys ja kätevät junamatkat muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin ovat yksi parhaista asioista Lundissa. Yliopiston instagram tilejä seuratessa voi fiilistellä lisää. Niitä kannattaa ehdottomasti seurata. Sieltä saa hyvän kuvan kaupungista ja ympäristöstä sekä käytännön vinkkejä oppilailta.

Lopuksi haluan vielä todeta että erilaisia vaihtokokemuksia on yhtä paljon kuin vaihtareita. Jollekin se on elämyksellinen välivuosi, toiselle se mahdollistaa tärkeän sivuaineen opiskelun, kolmas ehkä palaa kotiin todetakseen että “hemma bäst”. Minulle se oli tärkeä ja avartava kokemus. Sain aikaa pohtia ulkomaille muuttoa ja itsevarmuutta toteuttaa toiveeni. Päädyin työharjoitteluun Kööpenhaminaan ja luultavasti tämän jälkeen minua odottavat jatko-opinnot Malmössä. Vaihto oli alku kansainvälistymiselle.

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, Norja, lukuvuosi 2019–2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lille Lungegårdsvannet – kevättä keskustassa
Ennen lähtöä

Hakeminen Bergenin yliopistoon sujui ongelmitta. Kotisivujen englanninkieliset ohjeet olivat varsin selkeät ja kattavat, ja sähköpostitiedotus hakuprosessin etenemisestä oli hoidettu hyvin. Oman yliopistosähköpostin seuraaminen tarpeeksi tiiviisti ja eri vaiheisiin ajallaan reagoiminen onkin paras tapa itse vaikuttaa hakuprosessin sujuvuuteen. Bergenin yliopiston yleisten vaihto-oppilasasioiden sähköpostiosoitteeseen lähettämiini kysymyksiin myös vastattiin varsin nopeasti. Yksittäisiä kursseja koskevia asioita tosin piti tiedustella eri osoitteista, ja ainakin yhdessä tapauksessa jouduin odottamaan vastausta hieman pidempään.

Alustavat kurssivalinnat piti tehdä jo keväällä Søknadsweb-järjestelmässä, jonne norjan kielikurssit tosin ilmaantuivat valittaviksi vasta kesäkuussa. Lukuvuosirekisteröityminen ja varsinainen ilmoittautuminen kursseille tapahtui myöhemmin kesäkuussa erillisessä Studentweb-järjestelmässä. Norjan kielikursseille ilmoittautuminen tosin oli mahdollista vasta elokuun alussa, ja sen kanssa kannattaakin olla erittäin tarkkana, sillä ryhmät täyttyivät niin nopeasti, etten aluksi päässyt haluamallani kurssille muistaessani asian vasta ensimmäisen ilmoittautumispäivän iltana. Minkäänlaista jonotuslistaa täysille norjan kursseille ei ollut myöskään käytössä, mutta tuurilla onnistuin myöhemmin lisäämään itseni yhteen ryhmistä vapaan paikan avauduttua.

Vaikka Norja onkin tuttu ja turvallinen pohjoismaa, ja olin käynyt Bergenissä useamman kerran aiemminkin, ulkomaille lähtö pitkäksi aikaa toki jännitti. Käytännön asioiden järjestely vei myös aikaa ja energiaa, etenkin kun jouduin luopumaan Helsingin asunnostani ja laittamaan kaikki tavarani varastoon. Lähdin kuitenkin Bergeniin elokuun toisella viikolla innokkain mielin.

Kevätpäivä Nubbevatnetilla
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opetuksen alkua oli orientaatioviikon hulinoiden lisäksi useita infotilaisuuksia, joissa käytiin kattavasti läpi vaihto-opiskelijoilta vaadittavat toimenpiteet. Opiskelijakortin (joka toimii myös yliopiston kulku- ja kirjastokorttina) hankkiminen onnistui kampuksen Studentsenteretissä ongelmitta, joskin jonotusta aiheutti se, että valokuva korttia varten otettiin paikan päällä.

Pohjoismaalaiset eivät tarvitse Norjassa erillistä oleskelulupaa, mutta yli puoli vuotta maassa asuvien on rekisteröidyttävä väestötietojärjestelmään. Tämä tapahtui tulostamalla ja täyttämällä maahanmuuttolomake ja varaamalla aika verotoimistoon (Skatteetaten), jossa piti käydä todistamassa henkilöllisyytensä sekä esittämässä vuokrasopimus ja yliopiston hyväksymiskirje.

Pärjäsin hyvin käyttämällä suomalaista pankkitiliäni ja puhelinliittymääni, sillä Norjassa miltei kaikkialla käy kortti, eikä oma palveluntarjoajani ainakaan laskuta ylimääräistä liittymän käytöstä muissa Pohjoismaissa.

Asuminen

Ohjeet asunnon hakemiseen opiskelijoiden hyvinvointisäätiö Sammenin kautta tulivat sähköpostitse jo keväällä. Sammenin sivuilla oli mahdollista tutustua eri asuntoloihin ja listata kolme toivomaansa kohdetta/asuntotyyppiä. Sainkin ykkösvaihtoehtonani olleesta Løbergsveienin asuntolasta huoneen omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä, kuten olin toivonutkin. N. 400 euron vuokra sisältäen sähkön, veden ja nettiyhteyden ei myöskään tuntunut pahan hintaiselta.

Asuntoni oli remontoitu hiljattain ja täten hyväkuntoinen, mutta ilmeisesti osa asuntolan huoneista oli kehnommassa kuosissa. Asunnossa oli valmiina sänky, työpöytä- ja tuoli sekä kaappitilaa niin vaatteille kuin keittiötarvikkeille, mutta omiakin hankintoja joutui tekemään tyynystä ja muista petivarusteista verhoihin ja keittiötarvikkeisiin. Tässä voivat olla avuksi tuttujen Ikean ja Clas Ohlsonin lisäksi myös käytetyn tavaran kauppa Fretex sekä Tori.fi:tä vastaava FINN.no.

Asuntolan sijainti oli mukava, sillä vieressä oli vehreä hautausmaa ja lähistöllä Løvstakkenin vuori lenkkipolkuineen. Rakennuksen edestä tiheään kulkevalla bussilla pääsi kampukselle n. vartissa, eikä keskustan ja lentokentän välillä yömyöhään liikennöivän raitioreitin (Bybanen) varrelle ollut myöskään pitkä kävelymatka. Hieman yli satahenkisen asuntolan yhteisissä infotilaisuuksissa ja illanvietoissa tuli tutustuttua moniin muihin asukkaisiin, ja asuntolan Facebook-ryhmää seuraamalla pysyi ajan tasalla sekä sai hyviä käytännön neuvoja.

Sammen pyörittää myös opiskelijoiden terveydenhuoltoa, kuntosaleja ja kampuksen ruokaloita. Näistä ei itselleni tullut kokemusta, mutta ainakin ruokailu kampuksella näytti olevan selkeästi Unicafen hintoja kalliimpaa. Mahdollisuus käyttää Sammenin kuntosaleja ja Studentsenteretin uima-allasta n. 110–120 eurolla lukukaudessa sen sijaan vaikutti varsin hyvältä diililtä.

Talvinen näkymä Ulriken-vuoren huipulta
Opiskelu ja opetus

Alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani tuli muutoksia, sillä yksi kursseista meni kielikurssini kanssa päällekkäin, kun toista taas ei keväällä järjestettykään, mutta kiinnostavat vaihtoehtoiset kurssit löytyivät helposti. Halutessaan Studentwebissä saattoikin ilmoittautua useammalle kurssille kuin mitä aikoo suorittaa, ja käydä sitten ottamassa hieman tuntumaa kurssien ensiluennoilla, sillä lukukauden opintosuunnitelman lukkoon lyömiseen oli jätetty muutama viikko aikaa.

Selkein ero opiskeluun Suomessa oli kursseista saatavien opintopisteiden määrä. Suurin osa vaihto-opiskelijoille tarjotuista kursseista olivat 10–15 opintopistettä, ja sainkin lukuvuoden 60 pinnaa kasaan neljästä kurssista. Opetuksen määrässä tämä ei näkynyt, vaan suorittamieni Norjan taidetta ja kulttuuria sekä pohjoismaista kirjallisuutta käsitelleiden kurssien luentoja oli korkeintaan kerran viikossa. Luettavaa aineistoa kummallakin kurssilla tosin oli yli tuhat sivua, joten painotus oli itsenäisessä opiskelussa. Myös suoritustavat olivat haastavampia kuin mihin olin tottunut, sillä ensimmäisen tentti oli koesalissa kuudessa tunnissa kirjoitettava essee, ja toisen kurssin päätteeksi oli viikon mittainen ”take-home exam”, jossa piti tuottaa 10–12-sivuinen essee.

Norjan kielen kurssien kohdalla 15 opintopistettä tuntui etenkin liioitellulta, sillä n. kolmen tunnin rupeama kahdesti viikossa läksyineen ei hirveästi eronnut kielikeskuksen 3–5 pisteen alkeiskursseista, eikä kurssin tentti ollut kovin vaikea. Toki pohjalla ollut ruotsin osaaminen teki omasta oppimisestani huomattavasti helpompaa. Ryhmissä oli sekaisin niin vaihto-opiskelijoita, koko tutkintonsa Bergenissä suorittavia kansainvälisiä opiskelijoita kuin maahanmuuttajiakin.

Läsnäolopakkoa ei ollut kuin kielikursseilla, joissa tehtiinkin paljon suullisia harjoituksia. Opetus luennoilla oli pääasiassa laadukasta ja innostavaa, joskin vierailevien luennoitsijoiden taso vaihteli. Kurssien luentomateriaalit ja käytännön tietoa löytyi Moodlea vastaavasta Mitt UiB -portaalista, tentit suoritettiin digitaalisesti Inspera-järjestelmässä ja arvosanat tulivat Studentwebiin. Koronatilanteen iskiessä päälle Mitt UiB sekä Zoom olivatkin kovassa käytössä, mutta eipä ennen sitäkään kampuksella tarvinnut käydä kuin korkeintaan kolmena päivänä viikossa. Kaikkien kurssieni opetus tapahtui keskustan kampuksen vierekkäisissä rakennuksissa.

Kurssit arvosteltiin skaalalla A–F, jossa F on hylätty. Loppuarvosana perustui täysin tenttiin, joskin esim. kielikurssien mittaan oli myös kirjoitustehtäviä, joiden palauttaminen oli pakollista, jotta tenttiin sai osallistua. Arvostelun ankaruudesta on hankala sanoa yleisemmällä tasolla, sillä varsin tyytyväisenä palauttamallani esseellä arvosanaksi tuli C, kun taas toisella kurssilla hieman epävarmemmin mielin viimeistelemäni kirjoitelma sai A:n.

Vapaa-aika
Bogstifossenin vesiputousta ihailemassa

Norjassa kannattaa etenkin nauttia maan upeasta luonnosta. Bergenin kaupunkia ympäröivät vuoret ovat helposti saavutettavissa julkisilla tai kävellen, ja opasteita löytyy sen verran paljon, että todellinen eksyminen on hankalaa. Suoraan keskustasta pääsee Fløyen-vuorelle kävellen n. tunnissa tai maksullisella funikulaarilla, ja huipulta eteenpäin lähtevistä lukuisista kävelyreiteistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut patikoija. Myös Bergenin korkeimmalle vuorelle Ulrikenille kulkee Ulriksbanen-köysirata. Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen ulkoilualue lähellä keskustaa on Svartediketin tekojärven ympäristö, josta löytyy mm. Bogstifossenin komea vesiputous sekä vanhojen maatilojen raunioiden läpi kulkeva Kulturminneløypen. Jo pelkästään Bergenin alueella riittää koluttavaa luonnonystävälle vaikka kuinka, ja reitti-inspiraatiota voi Google Mapsin lisäksi hakea esim. UT.no-sivustolta. Opiskelijoiden ulkoiluyhdistys BSI Friluft myös järjestää yhteisiä luontoretkiä, ja norjalainen vaellusyhdistys DNT tarjoaa monenlaisia palveluita. Ajan viettäminen luonnossa onkin suosittua norjalaisten keskuudessa, mutta etenkin jos arkena on mahdollista lähteä luontoon, saa siellä olla hyvinkin rauhassa.

Opiskelijoille suunnattua yöelämää tuntui Bergenissä olevan etenkin lukukausien alussa, mutta itse en orientaatioviikon rientoja lukuun ottamatta siihen erityisemmin tutustunut. Opiskelijavapaaehtoisten pyörittämissä paikoissa kuten kampuksen humanistipubi Ad Fontesissa ja keskustan Det Akademiske Kvarterissa (tai lyhyemmin pelkkä Kvarteret) tuli tosin vietettyä paljon aikaa, sillä molemmat soveltuvat hyvin rentoon seurusteluun ja ovat opiskelijan lompakolle helliä. Vapaaehtoistoiminta edellä mainituissa tai keikkapaikka Hulenissa voikin olla oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella kieltä ja nauttia vieläkin huokeammista hinnoista.

Elävää musiikkia on Bergenissä normaalisti tarjolla viikoittain, joskin itselleni mieluisamman raskaan musiikin osalta tapahtumia on selkeästi vähemmän kuin mihin olen Suomessa tottunut, vaikka Bergen onkin Norjan toiseksi suurin kaupunki, joka on maailmalla tuttu etenkin black metal -ympyröistään. Elokuussa järjestettävä Beyond the Gates -festari tosin vastasi tähän kysyntään, ja useita upeita keikkoja tuli vuoden mittaan nähtyä niin kaapelitehdasmaisessa USF Verftetissä, vanhaan pommisuojaan rakennetussa Hulenissa kuin monia erikokoisia tapahtumatiloja tarjoavassa Kvarteretissa. Myös pienempien baarien ja keikkapaikkojen – kuten Inside Rock Cafe, Skur 14, Victoria, Statsraaden, Røverdatter ja Lyst & Fryd – tarjontaa kannattaa seurata Facebookissa, jos elävä musiikki kiinnostaa.

Sandviksbatteriet – Graffitoitua sotahistoriaa
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa on käytössä oma kruununsa. Saapuessani kymmenen kruunua vastasi suunnilleen yhtä euroa, mutta kevään koronakriisin myötä kruunun kurssi hieman laski alentaen mukavasti mm. vuokraa. Hintataso on siltikin korkeampi kuin Suomessa. Vaikka tämä ei ruokaostoksissa hirveästi näykään, esim. alkoholi, ulkona syöminen ja tapahtumaliput ovat selkeästi kalliimpia. Kannattaa kuitenkin katsoa, missä ruokaostoksensa tekee: ainakin Kiwi, Extra ja REMA 1000 ovat edullisempia vaihtoehtoja kuin esim. Bunnpris ja Meny. Opiskelijakorttia näyttämällä saa myös usein alennusta – muuallakin kuin opiskelijapaikoiksi profiloituneissa baareissa ja ravintoloissa – joten kannattaa rohkeasti kysyä asiasta.

Julkinen liikenne Bergenissä pelaa hyvin, ja Skyssin reittiopas on hyvä apuväline liikkumisessa. Opiskelijahintaiset kuukausiliput ovat kalliimpia kuin Helsingissä, mutta lippujen matkustusalue on myös laaja kattaen niin lentokentän kuin monia luontokohteita kaupungin ulkopuolella. Koronan myötä lipunmyynti busseissa meni katkolle, joten asia kannattaa hoitaa Bybanen-pysäkkien automaateilla, Skyss-applikaatiolla tai bussiaseman infopisteellä. Matkakortin aktivoituaan ei sitä tarvitse bussissakaan näyttää, mutta lipuntarkastajia näkyi julkisissa jonkin verran. Jos lipun matkustusalueella käyttää junaa, on hyvä tietää, ettei junista löydy kortinlukijoita, vaan lipuntarkastajalle on näytettävä kuittia, josta näkyy matkakortin kauden voimassaolo.

Kaupungissa oli turvallinen olo liikkua öiseenkin aikaan, eikä julkista juopumusta erityisempää häiriökäyttäytymistä tullut todistettua, mutta terve varovaisuus kannattaa toki pitää mukana. Norjan hieman tiukemmista laeista on myös hyvä olla tietoinen, sillä esim. alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on kiellettyä, ja siitä on ainakin teoriassa mahdollista saada mojova sakko.

Lukuvuoden alussa kuullut varoittelut norjalaisten hiljaisesta luonteesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä aiheuttivat suomalaisessa lähinnä ymmärtävää hymähtelyä, mutta paikkansa ne jokseenkin pitävät. Monet vaihto-opiskelijat kokevatkin, että norjalaisiin on vaikea tutustua, ja päätyvät viettämään aikaa lähinnä muiden vaihtareiden kanssa. Norjalaisten kielitaidosta tämä tosin ei jää kiinni, sillä pääasiassa Norjassa puhutaan parempaa englantia kuin Suomessa. Itse onnistuin tutustumaan useisiin norjalaisiin mm. orientaatioviikon aikana ja keikoilla käydessä, ja hillitty norjalainen sosiaalinen kulttuuri tuntui aidolta ja luontevalta. Vapaaehtoistoimintaan tai opiskelijayhdistyksiin mukaan lähteminen voivat myös olla hyviä tapoja tutustua natiiveihin.

Lopuksi on mainittava, että Bergenissä sataa keskimäärin yli 200 päivänä vuodessa, joten kosteaan keliin kannattaa varautua. Talvet ovat myös Etelä-Suomea leudompia, mutta muilta osin ilmasto on suhteellisen samankaltainen, ja lumesta on kuitenkin mahdollista nauttia lähivuorilla varsin säännöllisesti syksystä pitkälle kevääseen.

Auringonlasku Bergenin yllä

Vaihtokertomus, Charles University, syksy 2019

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon hakuprosessin noin vuosi ennen oikeata lähtöä. Halusin valita maan Euroopasta, jossa voin opiskella englannin kielellä ja joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet tiedekunnassani opiskeluun. Kiinnostuin Tšekeistä vaihtokohteena ensimmäisenä hyvien kulkuyhteyksien takia muualle Eurooppaan sekä halpojen hintojen takia, niin eläminen, asuminen ja syöminen vaikutti kovin edulliselta. Koska valitsin yliopiston, jossa englannin kielellä opiskelu oli mahdollista, oli minun helppo tehdä vain OLS-testi, jonka jälkeen sain kielitodistuksen vaihtoa varten. Ennen lähtöä sain kohdeyliopistoltani sähköpostilla ohjeet siitä, mitä kaikkea tulisi tehdä ja mitä liitteitä tulisi lähettää heille ennen saapumistani. Vaihtotiedekuntani kanssa viestittely oli helppoa, sillä he vastasivat nopeasti ja hoitivat asiallisesti kaiken miltei vaihto-opiskelijoiden puolesta, näin ei kuitenkaan ole kaikissa tiedekunnissa Charles Universityssa. Vaihtotiedekuntani tarvitsi ennen tuloa vain todistukseni ja Helsingin yliopiston antamat paperit siitä, että minut on hyväksytty lähtijäksi.

Maisemakuva Prahasta yöllä

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain jo Suomeen ennen lähtöäni tarkat ohjeet, miten toimia tullessani maahan ja mihin saapua ensimmäistä kertaa yliopistolla. Osallistuin vaihtokohteessa Tšekin kielen kurssille, joka alkoi viikko ennen orientaatio viikkoa. Kaikki tiedekuntani vaihto-oppilaat osallistuivat kyseiselle kurssille vaikkei se ollutkaan pakollinen, joten pidimme ns. 2viikon orientaatioviikon. Kävimme yhdessä heti läpi opintosuunnitelmat, tärkeimmät paikat mitä opiskelijoina tarvitsimme, hankimme paikalliset sairaanhoitokortit, opiskelijakortit ja matkakortit julkisiin kulkuneuvoihin. Hoidimme siis tiedekunnan henkilökunnan kanssa oikeastaan kaiken tarvittavan mitä tarvitsi syksyn aikana olla hoidettuna, tämä oli todella hyödyllistä ja nopeaa ja näin kaikki tuli hoidettua heti ensimmäisellä viikolla. Itse en hankkinut paikallista puhelinliittymää, enkä kuullut, että näin olisi monikaan ystäväni tehnyt.

Asuminen

Ensiksi ajattelin vuokraavani asunnon Facebookin erilaisten sivujen kautta, joissa vuokrattiin asuntoja Prahasta varsinkin opiskelijoille, myös erilaiset yliopiston opiskelijaryhmät Facebookissa mainostivat erilaisia asuntoja. Kuitenkin kaikki varoittivat, ettei kannata vuokrata taloa ennen kuin asunnon on nähnyt ja taas kukaan välittäjä ei suostunut varaamaan asuntoa sinulle ennen kuin maksoi ns. varausmaksun eli n. yhden kuun vuokran.

Lopulta koin tämän kaiken kamalaksi säädöksi ja valitsin helpomman tien eli asuntolan mitä tarjottiin vaihdon kautta. Asuntola oli kaikessa totuudessaan pieni järkytys sinne saavuttua. Jaoin kuitenkin huoneen Suomesta tulleen kaverini kanssa, joten siihen oli helppo suhtautua nauruna. Nukuin siis yhden ihmisen kanssa samassa huoneessa ja yhteiset tilat eli keittiön, kylpyhuoneen ja wc:n jaoimme kahden portugalilaisen pojan kanssa. Miinuksia asunnossamme oli se, että edelliset asukkaat eivät siivouksesta olleet huolehtineet, seinissä pieni homeen määrä, pihalle rakennettiin uutta tiedekuntaa eli meteli oli kova sekä asuntolassa hen.kunta puhui vain tšekkiä, joka aluksi oli hiukan haastavaa. Kuitenkin kaikessa kamaluudessaan asuntolasta tuli helposti kodin tuntuinen, kun siihen vain tottui ja mitä kuulimme muiden vaihtareiden asuntoloista oli meillä yksi parhaimmista, sillä matka keskustaan oli julkisilla vain n. 15minuuttia, kun muut vaihtarit matkustivat asuntoloihin suuntaansa noin. 40min. Asuntola maksoi kuukaudessa alle 150e, joten rahaa jäi matkusteluun, jonka takia jäimme sinne loppu vaihdon ajaksi.

Opiskelu ja opetus

Ilmoittauduin kursseille keväällä jo Suomessa, kuitenkin valitsemani kurssit muuttuivat täysin. Sillä kurssit, jotka olin valinnut oli poistettu kokonaan eikä niitä tarjottu syksyllä ollenkaan. Kaikki tiedekuntani vaihto-oppilaat joutuivat valita uudet kurssit, eikä englannin kielisiä kursseja ollut paljoa, jonka vuoksi olimme kaikki hyvin paljon samoilla kursseilla. Opiskelin koko vaihto-opiskeluni ajan tšekin kieltä, joka ei ollut minun aikomukseni, mutta opintopisteiden takia se oli tehtävä. Suomeen verrattuna Prahassa oli hyvin erilaista, sillä tiedekuntamme oli todella pieni ja luennoilla oli max. 15 ihmistä, kun Suomessa oli tottunut massaluentoihin. Koska tiedekuntamme oli niin pieni, oli ihmisiin helppo tutustua koulussa. Kuitenkin minulla oli paljon totuttelua siihen, että luennoilla saattoi olla vain yksi oppilas sinun lisäksesi. Osallistuminen luennoilla oli siis pakollista koko ajan ja kursseilla oli tehtävää todella paljon ja esityksiä, kuitenkaan tenttejä meillä ei ollut muuten kuin tšekin kielessä. Kursseilla joutui olla säännöllisesti äänessä, joka luennolla. Tämä oli aluksi hieman väsyttävää ja koettelevaa, mutta siihen tottui nopeasti.

Koin kuitenkin oman tiedekuntani olevan täydellinen poikkeus kaikista muista Charles universityn tiedekunnista, sillä kaikki tapaamani ihmiset tuntuivat ihmettelevän paljon kertomuksiamme. Tiedekuntamme oli myös yksi pienemmistä tiedekunnista koko yliopistossa. Tiedekunnan pienuuden takia, tutustuminen oli helppoa niin paikallisiin oppilaisiin kuin vaihtareihinkin. Vaihtareita tiedekunnassamme oli 15. Tiedekuntamme oli aivan keskustassa, joka oli todella kiva, sillä lounasravintolat löytyivät läheltä. Emme vaihtari kavereiden kanssa käyneet ikinä yliopiston ruokaloissa vaan etsimme aina ravintoloiden lounastarjoukset, jolloin ruoka oli suht saman hintaista kuin yliopistolla, mutta paljon laadukkaampaa.

Päivämaisema Prahasta

Yleisiä vinkkejä

Kaikkien Tšekkiin muuttavien EU-kansalaisten tulee ilmoittautua poliisille ensimmäisen kuukauden sisään muutosta. Ilmoittautuminen tapahtuu tietyllä ulkomaalaisille tarkoitetulla poliisiasemalla. Kuitenkin jos muuttaa yliopiston kautta saatuun asuntolaan, ei itse edes tarvitse paikalle mennä vaan asuntolalla täytetään vain lappu, jonka he toimittavat poliisille.

Matkakortti julkisiin kannattaa hankkia heti, sillä Praha on täynnä tarkastajia ja tarkastusmaksu on suhteellisen paljon noin 60e. Kun taas kk-lippu julkisiin maksaa vain muutaman euron.

Yleinen hintataso Tšekeissä on halvempi kuin Suomessa, asuminen oli todella halpaa vain 150e/kk riippuen tottakai siitä missä asut. Yksityiset vuokra-asunnot myös Prahassa ovat hintavia noin 500-700e. Jos hankkii Tšekkien sairaanhoitokortin, joka on ilmainen, mitä siis tarvitaan Euroopan sairaanhoitokortin lisäksi, asiointi sairaaloissa on ilmaista. Sairaaloissa englannin kielen osaajia on kuitenkin hyvin vähän, jonka takia monet vaihtarit turvautuvat yksityisiin, tämäkin kuitenkin halvempaa kuin Suomessa. Itse koin tšekkiläisen sairaalahoidon ja sitä en pysty suosittelemaan, toisin kuin kaikkea muuta. Niin syöminen kuin juominenkin on paljon halvempaa kuin Suomessa, jos vain välttää keskustan turistipaikat.

Vapaa-aika

Prahassa on todella paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka on helppo tavoittaa facebookin erilaisten yliopistoryhmien kautta. Näissä ryhmissä järjestetään hyvin paljon ekskursioita eri paikkoihin ja maihin. Itse en osallistunut muuhun opiskelijoiden yhteiseen matkaan kuin vain laskettelureissuun, se oli kuitenkin mahtava ja hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Tšekkiläiset varsinkin nuoret ovat aika kovia nauttimaan sosiaalisista suhteista ja usein koulupäivien jälkeen kaveriporukat kokoontuvat olutjuottoloissa. Tšekit ovat myös suurta urheilukansaa ja esimerkiksi jääkiekkopeleihin tehdään paljon yhteisiä opiskeluretkiä. Lippujen ostaminen on helppoa netistä, eivätkä maksa paljon, pelien tunnelma kannattaa todellakin käydä kokemassa. Itse kuitenkin koko vaihdon ajan matkustin todella paljon niin Tšekkien sisällä kuin muuallakin Euroopassa, sillä opiskelut meillä sijoittui vain ti-to välille. Prahasta on todella helppo ja halpa lähteä naapurimaihin, varsinkin flixbussin käyttöä suosittelen, myös junalla kulkeminen on todella helppoa. Varsinkin jos vaihdon ajankohta osuu sellaiselle kohdalle ja laskettelu on lempilajisi, suosittelen hyödyntämään mahdollisuuden siihen. Itse koin niin Puolan Zakopanen, Tšekkien Harrachovn, jotka olivat hyvin pieniä. Kuitenkin matka Alpeille esim. Itävallan puolelle tuli muutaman kerran koettua, eikä se hinnaltaan ainakaan paha ollut.