Tag: Finnish

Posted on

Vaihtokertomus, Paris Descartes, Ranska, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo opintojeni alussa, että minua kiinnostaisi lähteä vaihtoon ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui kolmannen vuoden kevät. Opiskelen sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja opintosuuntani on sosiaalipsykologia. Vaihtokohteen valinnassa kieli oli minulle ensisijainen kriteeri. Olen opiskellut peruskoulussa pitkän ranskan ja halusin vaihtokohteen, jossa voin opiskella ranskaksi, jotta voisin vahvistaa kielitaitoani. Paikka aukesikin ensimmäisestä hakukohteestani ja unelmieni kaupungista, Pariisista. Pariisissa on yli kymmenen yliopistoa ja ne onkin numeroitu, opiskelin itse Paris Descartesissa, jonka numero oli 5. Vuoden 2020 alussa Paris Descartes fuusioitui yhteen muutaman muun yliopiston kanssa ja niiden uusi yhteinen nimi on Université de Paris.

Kun hakee vaihtoon opiskelemaan jollain muulla kielellä kuin englanniksi on hyvä miettiä ajoissa, mistä saa oikeinlaisen todistuksen kielitaidosta. Minulla oli olemassa jo lukiossa suoritettu B2 tason DELF-kielitaitotodistus, joka oikeuttaa yliopisto-opintoihin Ranskassa. Ennen lähtöäni kävin myös kielikeskuksen ranskan kurssilla, pelailin duolingoa ja katsoin Netflix sarjoja ranskaksi, jotta kielitaitoni ei olisi aivan ruosteessa. Sarjasuosituksena Yle Areenasta löytyy nyt ranskalainen Vakoojaverkosto (Le bureau des legends), joka on kahminut Ranskassa palkintoja ja suosiota vuonna 2020!

Sain vahvistuksen yliopistoltani Pariisista marras-joulukuun vaihteessa ja ostin tällöin menolennon ja matkavakuutuksen. Minulla oli jo olemassa matkavakuutus, mutta se kattoi vain enintään 3 kuukautta kestävät matkat, joten päädyin ostamaan siihen ”lisäaikaa”, jotta sain vakuutuksen riittämään 6 kuukauden vaihdon ajaksi.

 

Asuminen

Ranskalainen byrokratia on tunnettu hitaudestaan ja jäykkyydestään. Stereotypia osoittautui todeksi, kun etsin Pariisista asuntoa. CROUS:in (Pariisin ”HOAS”) haku ei tärpännyt, joten etsin asuntoa yksityiseltä. Päädyin käyttämään yliopistoni suosittelemaa ParisAttitude-sivustoa, jolta löytyy kalustettuja asuntoja. Asunnon saamiseksi vuokralaisen on Ranskassa koottava yleensä ”portfolio”, jossa on esimerkiksi takaajan tietoja ja mahdollinen työsopimus tai todistus opiskelupaikasta. Koska minulla oli takaaja, vuokra oli hieman pienempi, ilman takaajaa asuntoa voi olla vaikeaa löytää tai siitä voi joutua maksamaan enemmän. Takaajan tuli myös tienata vähintään 3 kertaa kuukauden vuokran verran ja tämä piti todistaa takaajan palkkakuiteilla. Pariisin vuokrat ovat korkeita, joten asumisesta kannattaa valmistautua maksamaan! Asuin itse 3. arrondissementissa 15 neliön yksiössä ja vuokraa maksoin noin 1000 euroa kuussa.

Olin kuitenkin itse oikein tyytyväinen asumisjärjestelyyni! Asuntoni oli siisti, kompakti ja toimiva ja ennen kaikkea sen sijainti oli täydellinen. Minusta oli ihanaa asua Marais’issa, joka on pullollaan kivijalkaliikkeitä, tunnelmallisia ravintoloita ja taidegallerioita. Kotoani oli myös hyvät yhteydet yliopistolle. Ainoa miinus oli pyykkikoneen puute. Vanhoissa pariisilaistaloissa ei ole pyykkitupia, joten jouduin pesemään pyykkini pesulassa, mihin kului jonkin verran rahaa ja aikaa.

 

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen suoritettiin vasta Pariisissa täyttämällä erilaisia papereita. Kurssi-ilmoittautumisen hoitaminen oli melko hankalaa, sillä orientoiva ranskan kurssini oli samaan aikaan kuin vaihtokoordinaattorin toimiston aukioloajat. Lisäksi suunnitellessani opintojani minulla ei vielä ollut tietoa kurssien aikatauluista, joten suunnitelmia piti vähän muuttaa, jottei minulla olisi päällekkäisiä luentoja. Päädyin tekemään ranskan kielen kurssin, joka oli suunnattu vaihtareille sekä 4 oman alani kurssia.

Opetus oli melko erilaista kuin Suomessa. Opettajat lähinnä luennoivat, muutama saattoi käyttää dioja, mutta suurin osa ei käyttänyt. Luentomuistiinpanot olivat ensisijainen opiskeltava materiaali, mutta sen lisäksi joillain kursseilla jaettiin artikkeleja luettavaksi ja usein myös kirjalista, jonka kirjoihin sai tutustua, jos halusi syventyä kurssin aiheisiin. Luentojen seuraaminen ranskaksi oli aluksi haastavaa ja väsyttävää, mutta paikallisten opiskelijoiden muistiinpanoista oli paljon hyötyä! Lisäksi opettajat olivat todella mukavia, jos heiltä pyysi neuvoa kurssin suhteen ja kertoi olevansa vaihto-opiskelija. Mielestäni kannattaa uskaltaa pyytää apua niin opettajilta kuin muilta opiskelijoiltakin, kun opiskelee vieraalla kielellä!

Koska koronakevät mullisti vaihtoni suoritin kurssini loppuun etänä. Etäopetukseen siirtyminen oli suhteellisen kaoottinen, sillä opettajilla ei ollut hääppöisiä digivalmiuksia. Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen kaikki kurssit jatkuivat muodossa tai toisessa: Yksi opettaja videoi kotonaan luentoja, muutama lähetti omat luentomuistiinpanonsa, joista olisi luennoinut luokassa ja eräs lähetti artikkeleita luettavaksi. Myös tentit suoritettiin etänä, osa moodlessa ja osa sähköpostitse. Koska tentit olivat etänä, minua etukäteen jännittäneet suulliset tentit jäivät kokematta, niitä kuitenkin käytetään usein ranskalaisissa yliopistoissa!

Ylipäätään koin opintojeni olevan sisällöltään vähemmän vaativia kuin Helsingissä, vaikka opiskelin samoja kursseja kuin paikallisen Sciences sociales -ohjelman kolmannen vuoden opiskelijat. Arviointiasteikko on Ranskassa 0-20 ja arvosanat 10-20 tarkoittavat läpäistyä kurssia. Arvosanoja 18-20 ei käytännössä jaella, vaan ne edustavat tavoittamattomissa olevaan täydellisyyttä ainakin perinteisesti. Koin että vaihtarina minua arvioitiin suhteellisen rennosti ja minua ohjattiin kirjoittamaan aina kaikkiin palautuksiin, että olen Erasmus-opiskelija, jotta se huomioidaan arvostelussa. En siis erityisemmin stressannut arvosanoista tai kurssien läpäisemisestä!

Kampukseni sijaitsi 6. arrondissementissa ja koostui kahdesta rakennuksesta ja kirjastosta. Kampukselle päästäkseen tuli aina esittää opiskelijakortti, joten kaksi ensimmäistä viikkoani, kun opiskelijakorttini ei ollut vielä saapunut, jouduin aina selittämään järjestyksenvalvojille tilannettani. Onneksi Ranskassa puhumalla pääsee yllättävänkin pitkälle, kunhan uskaltaa vaatia. Kampukselta löytyi myös CROUS:in ruokala (josta sai lounaan noin 3 eurolla) ja jonkinlainen terveydenhoitajan vastaanotto, jossa en tosin käynyt kertaakaan. Pariisista löytyy yliopistojen omien kirjastojen lisäksi muita kirjastoja, joissa voi opiskella, co-working tiloja ja kahviloita. Itse hankin kortin Bibliothèque Sainte-Barbeen, joka oli mielestäni hyvä opiskelukirjasto.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Olin ainoa vaihtari omassa ohjelmassani ja koko yliopistossanikin vaihtareita taisi olla vain muutama, tai ainakin ranskan kielen kurssillamme taisi olla 5 opiskelijaa aluksi ja lopuksi 3. Siksi minulle ESN (Erasmus Student Network) oli tärkeä väylä tavata muita vaihtareita ja tutustua. Pariisin ESN järjestää paljon tapahtumia viikoittaisista hengailuista viikonlopun mittaisiin retkiin. Ehdin käydä viikonloppuretkellä Loiren laakson linnoissa ja se oli yksi vaihdon kohokohdista.

Pariisi on tunnettu kauneudestaan, mutta sinne mahtuu muutakin. Taskuvarkaat, rotat ja metrossa lääppivät miehet ovat myös osa arkea Pariisissa. Omista tavaroista kannattaa olla tarkkana aina kun liikkuu julkisilla paikoilla ja ranskaa kannattaa osata ainakin sen verran, että voi pyytää tuntematonta jättämään sinut rauhaan. Lisäksi Pariisin eri alueet ovat hyvin erilaisia turvallisuuden suhteen, esimerkiksi Pariisin pohjoisia arrondissementteja 18-20 pidetään suhteellisen rauhattomina. Kaiken kaikkiaan Pariisissa on mielestäni kuitenkin turvallista ja kaupunki on häkellyttävän kaunis paikka asua!

Koronavirus lisäsi omaan vaihtooni kierroksia, sillä Pariisissa koronatilanne oli jo maaliskuussa hyvin kriittinen. Kaduilla asiaa ei juuri huomannut, mutta mediasta sain tietää, että sairaalat olivat täynnä ja tauti levisi hallitsemattomasti. Kun Pariisiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto, aloin pohtia lähtöä Suomeen. Minulla oli onneksi Pariisissa yksi suomalainen vaihtariystävä, jonka kanssa päätimme yhdessä lähteä Suomeen, sillä olisimme molemmat jäänyt muutoin yksin jumiin pikkuisiin yksiöihimme. Toisista vaihtareista sai onneksi stressaavassa tilanteessa paljon vertaistukea ja tietyllä tapaa poikkeukselliset olot hitsasivat yhteen vaihtokavereiden kanssa poikkeuksellisen nopeasti.

Lopuksi vielä muutama käytännön vinkki:

  • Mukaan Ranskaan kannattaa ehdottomasti ottaa passikuvia, sillä niitä tarvitaan kaikkialla: opiskelijakorttiin, bussikorttiin, kirjastokorttiin, kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen.
  • Jos asut Pariisissa lataa CityMapper, se on paras sovellus Pariisin julkisen liikenteen käyttöön! CityMapper on parhaiten perillä ruuhkista ja lakoista, joita Rankassa riittää ja se kertoo myös mihin kohtaan metroa kannattaa nousta, jotta välttää pitkät kävelyt asemilla.
  • Opettele ainakin ranskan kielen perusteet! On totta, että ranskalaiset eivät halua puhua englantia. Monessa paikassa palvelua saa paremmin Ranskaksi ja asiansa saa helpommin läpi.
Posted on

Vaihtokertomus, University of Saskatchewan, syksy 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Jo siinä vaiheessa, kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan. Päädyin lopulta hakemaan pelkästään Kanadaan. Opiskelen oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tämän takia halusin vaihtoon sellaiseen yliopistoon, jossa on erillinen oikeustieteellinen tiedekunta. Tämä rajasi hieman vaihtoehtojani Kanadassa. Vaihtoehtojani rajasi myös se, etten osaa ranskaa. Kanada on kaksikielinen maa ja etenkin tietyissä yliopistoissa edellytettiin ranskan kielen taitoa.

Mielestäni hakuprosessi oli sujuva niin Helsingin ylipiston kuin vaihtoyliopistoni osalta. Helsingin yliopisto nominoi minut University of Saskatchewaniin ja tämän jälkeen täytin vaihtoyliopistoni oman hakemuksen. University of Saskatchewanin prosessi oli hyvin yksinkertainen, eikä hakulomakkeeseen perustietojen lisäksi muistaakseni vaadittu kuin englanninkielinen opintosuoritusote ja kielikeskuksen todistus englannin kielen taidosta. Sen jälkeen, kun olin saanut vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen, minuun oltiin yhteydessä sähköpostitse ja myöhemmin kesällä minua pyydettiin ilmoittamaan sähköpostitse ne kurssit, joista olin kiinnostunut. Yksi kurssi oli jo ehtinyt täyttyä, mutta muuten mahduin mukaan toivomilleni kursseille.

University of Saskatchewan sijaitsee Saskatchewanin provinssissa Saskatoon nimisessä kaupungissa. Saskatoon on pieni kaupunki keskellä preeriaa. Kaupungissa on pieni lentokenttä, jonne ei lennetä suoraan Euroopasta. Kannattakin varautua siihen, että matkustaminen Saskatooniin kestää pitkään ja itse jouduin ostamaan lennot kahdella välilaskulla.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kanadassa alle kuuden kuukauden oleskeluun ei vaadita viisumia [lisäys liikkuvuuspalveluilta: tarkista ajantasainen maahanpääsyvaatimus, jos sinut valitaan vaihtoon Kanadaan], joten riitti, että tein netissä maahantuloilmoituksen (eTA). Olin tulostellut mukaan paljon papereita maahantulotarkastusta varten, mutta lopulta minulta vain kysyttiin minkä takia olin tullut Kanadaan.

Kanadassa vietin kaksi ensimmäistä yötä hotellissa, sillä asuntoloihin sai muuttaa vasta orientaatiopäivänä. Halusin myös tutustua kaupunkiin ja toipua aikaerosta ennen orientaatiota. Asuntolan avaimen hakeminen sujui nopeasti ja samalla sain myös opiskelijakorttini. Prosessia nopeutti sen, että olin täyttänyt kaikki tarvittavat tiedot opiskelijakorttia varten netissä. Samana päivänä opiskelijakorttiin pystyi myös päivittämään bussikortin. Bussikortti oli hyvin kätevä ja se kuului opiskelijamaksun hintaan.

 

Asuminen

Olin jo ennen vaihtokohteen valintaa myös tutustunut yliopistojen asuntoloihin, sillä minusta tuntui helpoimmalta asua yliopiston asuntolassa. Virallisen ohjeen mukaan asuntohakemuksen olisi saanut tehdä vasta sen jälkeen hyväksymiskirje oli saapunut. Olin kuitenkin lukenut netistä, että hyväksymiskirjeissä saattaa kestää kauan ja että asuntohakemus kannattaisi jo tehdä ennen virallista hyväksymiskirjettä. Toimin tämän vinkin mukaan, ja tämän johdosta pääsinkin asumaan kampuksen uusimpaan asuntolaan.

Pohjois-Amerikassa on yleistä, että kampuksen asuntoloissa kuuluu pakollinen meal plan, joka tarkoittaa sitä, että kaikki ateriat syödään yliopiston ruokalassa. Meidän kampuksellamme oli kuitenkin myös tarjolla asuntoja, joissa oli oma keittiö. Kun tutkin kampuksemme asuntoja, tulin heti siihen tulokseen, että haluaisin asua yliopiston uusimmassa rakennuksessa, jossa asukkaita per huoneisto olisi maksimissaan neljä. Myös tämän takia halusin tehdä hakemukseni ajoissa.

Minulla oli asumisen suhteen hyvä tuuri, sillä onnistuin saamaan huoneen juuri toivomastani asuntolasta eli College Quarterista. Muihin kampuksen asuntoloihin verrattuna vuokra oli suhteellisen kallis kimppakämpästä, mutta koska talo oli uusi ja huoneisto näytti freesiltä, olin valmis maksamaan tästä. Lisäksi huoneistooni ei kuulunut pakollista ja kallista meal plania. Jaoin huoneiston kolmen kämppäkaverin kanssa. Meillä oli kaikilla omat huoneet ja yhteinen keittiö ja olohuone. Asunnossamme oli kaksi kylpyhuonetta.

Kampuksella olisi myös ollut tarjolla halvempia asuntoja, mutta nämä ovat huomattavasti vanhempia. Halvemmissa vaihtoehdoissa myös kämppiksiä on enemmän. Kampuksella oli myös asuntojen lisäksi tarjolla yhden tai kahden hengen huoneita ilman keittiötä ja näihin olisi kuulunut pakollinen meal plan.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelin kaikki kurssini oikeustieteellisessä tiedekunnassa eli College of Law’ssa. Syksyn aikana suoritin neljä kurssia (kurssit olivat kuuden opintopisteen arvoisia) ja lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua. College of Law’ssa täysimääräinen kurssimäärä olisi ollut viisi kurssia lukukauden aikana, mutta etenkin vaihto-oppilaalle tuo määrä olisi ollut haastava. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: Helsingin yliopiston vaatimus vaihdolle University of Saskatchewanissa on kuitenkin viisi kurssia lukukaudessa.]

Kurssivalinnat olin jo tehnyt sähköpostitse opinto-ohjaajan kanssa kesällä. Nämä valinnat eivät kuitenkaan olleet sitovia, ja ensimmäisen kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja ja tehdä muutoksia kurssivalintoihin. Itse päätin jo ensimmäisen luennon jälkeen  vaihtaa yhden kurssin, ja vaihto sujui todella helposti. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: jos vaihdat kurssin, muista että sen pitää olla akateemisia opintoja eli ei esim. harrastekurssi, ja jos haet sillä korvaavuutta tutkintosi pakolliseen kurssiin, vaihtaminen pitää tarkistaa ensin HY:ltä.]

Kurssini koostuivat lähinnä massaluennoista, joihin olen myös Suomessa tottunut. Keskustelua luennoilla siis oli suhteellisen vähän. Luentoni eivät myöskään olleet pakollisia. Kahdella kurssilla minulla oli lyhyitä luentoja kahdesti viikossa ja tämän lisäksi minulla oli kaksi iltakurssia, joiden luennot olivat kerran viikossa. Iltakurssit loppuivat suhteellisen myöhään ja aluksi luentojen ajankohta tuntui hieman tylsältä. Lopulta kuitenkin pidin iltakursseistani eniten, sillä näiden kurssien opettajat olivat yliopiston ulkopuolella töissä ja tämän takia heidän luentonsa oli hyvin mielenkiintoisia ja käytännönläheisiä.

Minulla oli luentoja viikoittain (pl. syysloma) syyskuun alusta marraskuun loppuun. Joulukuu oli varattu lopputenteille. Virallisesti minulla olisi ollut koko kurssin kattava lopputentti jokaisessa kurssissa, mutta vaihto-opiskelijoiden onneksi opettajat joustivat tässä asiassa. Monet opettajat tarjosivat oma-aloitteisesti vaihto-oppilaille vaihtoehtoisia suoritustapoja. Kahdessa kurssissa kirjoitin tentin sijaan parikymmentä sivua pituiset esseet, yhdessä kurssissa sain tehdä tentin take-home examin muodossa ja yhdessä kurssissa suoritin tavallisen lopputentin. Muissa tiedekunnissa oli lopputenttien lisäksi myös käytössä välitenttejä ja palautustehtäviä, jotka vaikuttivat kurssin arvosanaan.

Kanadassa on käytössä common law järjestelmä ja tämä teki opiskelusta haastavaa. Koska olin vaihdossa vain lukukauden, en pystynyt suorittamaan ensimmäisen vuoden kursseja, sillä ne kestivät koko lukuvuoden. Tämän takia jouduin valitsemaan toisen ja kolmannen vuoden kursseja ja välillä tuntui, että minulta puuttui ”perusosaaminen” kokonaan. Luentojen seuraaminen oli myös haastavaa sen takia, etteivät kaikki opettajat käyttäneet PowerPoint-esityksiä. Pelkkä kuunteleminen oli etenkin aluksi hyvin raskasta, sillä sanasto oli minulle aluksi tuntematonta. Luentojen seuraaminen kuitenkin helpottui koko ajan ja huomasin myös, että lukuvauhtini kehittyi huimaa tahtia, kun sanasto tuli tutummaksi.

Kanadaan lähtiessä kannattaa myös varautua siihen, että kurssikirjat ovat hyvin hintavia. Onnistuin kuitenkin itse valitsemaan sellaiset kurssit, joissa kurssikirjoja ei lopulta tarvittu, sillä opettajat olivat itse koonneet kurssimateriaalin sähköisesti. Yhdellä kurssilla päätin kuitenkin ostaa kurssikirjan. Tiedekunta järjesti käytettyjen kurssikirjojen myyntitilaisuuden, joissa kurssikirjoja myytiin huomattavan paljon halvemmalla kuin kaupassa.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Itselleni suurimmat kulttuurishokit olivat ruokakulttuuri ja hintataso. Ruokakulttuuriltaan Kanada muistuttaa hyvin paljon Yhdysvaltoja (paljon lisättyä rasvaa, sokeria ja vehnää). Yliopiston ruokalassa oli esimerkiksi tarjolla pizzaa joka päivä. Terveellistä ruokaa oli kyllä saatavilla, mutta terveelliset vaihtoehdot olivat aina kalliimpia. Ruokakaupoissa oli tarjolla paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta näiden hinnat olivat todella kalliita Suomeen verrattuna.

Yleisellä tasolla Kanadan hintataso saattaa olla hieman Suomea halvempi, mutta etenkin ruokakaupat olivat mielestäni Suomen hintatasoa kalliimpia. Ravintoloissa syöminen oli ehkä hieman Suomea halvempaa, mutta ulkona syödessä piti aina muistaa, että maksuvaiheessa hintaan lisättiin vielä juomaraha. Taksit puolestaan olivat suhteellisen halpoja.

Saskatooniin lähteville vinkiksi, ettei kaupunki itsessään ole mikään suuri tai kaunis. Kaupungin läpi virtaa joki, joka jakaa kaupungin kahteen osaan. Keskustan puoli on hieman karu, mutta joen alue ja kampuksen puoli ovat vehreitä. Kampuksen alue onkin hyvinkin viihtyisä vanhoine rakennuksineen. Joen varrella on myös useita kilometrejä pitkä ulkoilureitti, joten ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät. Keskusta saattoi etenkin yöllä tuntua hieman turvattomalta, mutta liikuimme aina muiden kanssa ja suosimme öisin takseja.

Kannattaa myös varautua siihen, että Saskatoonissa ilmasto on hyvinkin vaihtelevaa ja lämpötilamuutokset nopeita. Vaihtoni ensimmäisen kuukauden aikana saimme nauttia helteestä ja auringosta melkein joka päivä. Nopeiden lämpötilamuutosten takia ensilumi satoi jo syyskuun lopulla. Preerian talvi oli luminen ja kylmä ja tämän takia suosittelen pakkaamaan lämpimiä vaatteita mukaan. Sateita Saskatoonissa oli harvoin ja vaikka talvi oli kylmä, se oli todella aurinkoinen. En ole eläessäni kokenut niin aurinkoista syksyä ja talvea kuin Saskatoonissa!

Vaihtoni aikana matkustelin suhteellisen paljon ympäri Kanadaa. Suosittelen matkustamaan joko autolla tai lentäen. Auton saa vuokrattua suhteellisen halvalla, mutta tässä on hyvä muistaa, että Saskatoon on keskellä preeriaa. Teimme autolla yhden matkan Edmontoniin ja yhden Calgaryyn. Automatkat olivat lähinnä tasaista suoraa tietä. Matkoja suunnitellessa kannattaa myös ottaa huomioon se, ettei ruokapaikan tai bensa-aseman löytäminen keskellä preeriaa ole helppoa.

Nopein tapa päästä Saskatoonista Kanadan suurimpiin kaupunkeihin on lentäen. Lentomatka Saskatoonista Vancouveriin on noin kaksi tuntia ja Torontoon noin kolme tuntia. Kanadan sisäiset lennot ovat kuitenkin hyvin kalliita, sillä kilpailua ei ole. Kanadalaiset lentoyhtiöt eivät myöskään ole tunnettuja täsmällisyydestään, joten myöhästymisiin kannattaa varautua.

Lopuksi haluan vielä painottaa, että Kanada on uskomattoman monipuolinen maa. Luonto Kanadassa on upeaa ja tarjolla on upeita nähtävyyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Vaihtoni kohokohdat olivat ehdottomasti reissu Banffin kansallispuistoon ja valasretki Victoria Islandin ulkopuolella. Suosittelen ehdottomasti Banffia ja Victoria Islandia kaikille Kanadaan lähteville vaihtareille.

Posted on

Vaihtokertomus Universidad de Chile, Chile, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin kokonaisen lukuvuoden vaihdossa Universidad de Chilessä Santiagossa, Chilen pääkaupungissa vuonna 2019. Lukuvuosi kesti maaliskuusta joulukuuhun. Sain hyväksymiskirjeen suunnilleen marraskuun puolivälissä, minkä jälkeen pikkuhiljaa aloin tekemään lähtövalmisteluja. En voi painottaa tarpeeksi ajoissa olemista niiden kanssa, erityisesti viisumin kohdalla. Itselläni muutaman pienen hermoromahduksen jälkeen helpotuksen tunne oli valtava, kun viisumi oli taskussa tasan päivää ennen lähtöä, mutta suosittelen kuitenkin välttämään tämän ja aloittamaan viisumin hakemisen vaikkapa jo kaksi kuukautta aiemmin!

Myös rokotteiden hankkiminen kannattaa hoitaa ajoissa. Chileen ei periaatteessa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden lisäksi suositella ottamaan kuin Hepatiitti A -rokote, mutta itse otin tämän lisäksi rokotteet myös lavantautia, hepatiitti B:tä ja keltakuumetta vastaan (viimeisen tosin vasta myöhemmin Chilessä), koska matkustin myös muissa maissa (Peru, Bolivia, Brasilia, Argentiina), joissa esiintyi esimerkiksi keltakuumetta.

Matkavakuutuksen kanssa kannattaa vertailla hintoja eri vakuutusyhtiöiden välillä. Itse päädyin lopulta ottamaan vakuutuksen Fennialta, josta sain sen selkeästi halvimmalla: 360 euroa 11 kuukaudelle. Toisen pankkikortin hankkimista kannattaa myös harkita: itselläni kahdesta kortista oli hyötyä, kun toinen korttini kopioitiin noin vaihtoni puolivälissä, ja jouduin kuolettamaan sen.

Santiago auringon laskiessa
Santiago auringon laskiessa. Kuva Onerva Oja
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Maahan saavuttua oli kuukausi aikaa hoitaa viisumin rekisteröinti. Prosessi ei ollut mistään helpoimmasta päästä, koska poliisin luona käynnille ei yksinkertaisesti ollut vapaita aikoja nettiajanvarauksessa. Lopulta päädyimmekin ystäväni kanssa tekemään rekisteröinnin reissullamme Patagoniassa, koska saimme tietää, että sen voi tehdä missä vaan. Lopulta Santiagoon palattuamme meidän piti vielä käydä hakemassa kuvalliset henkilökorttimme (cédula), jossa lukee paikallinen henkilötunnus (RUT).

Jos haluaa hankkia paikallisen, ns. ”normaalin” puhelinliittymän, niin tällöin tulee hieman kikkailla, koska sellaista ei voi ulkomaalainen omilla tiedoillaan hankkia, ja itse sainkin liittymän hankittua kämppikseni äidin avulla. Prepaid-liittymällä kuitenkin pärjää myös oikein hyvin. Itselläni oli myös suomalainen SIM-korttini mukana, mistä oli hyötyä esimerkiksi silloin, kun puhelimeni varastettiin noin puolessavälissä vaihtoa – pystyin käyttämään suomalaista SIM-korttia uudessa puhelimessani siihen asti, kunnes sain uuden, chileläisen SIM-kortin hankittua. Hain myös heti aluksi paikallista opiskelijoiden julkisen liikenteen korttia eli TNE:tä, jolla julkisilla matkustaminen oli edullisempaa. Lisäksi yliopiston kautta hankittiin opiskelijakortti eli TUI.

Asuminen

Asuminen Santiagossa on halvempaa kuin Helsingissä. Tyypillinen hinta Providenciassa, eli kaupunginosassa, jossa itse asuin, oli noin 200 000-300 000 Chilen pesoa, eli reilu 200-300 euroa huoneesta kimppakämpässä. Hyviä asuinalueita omasta mielestäni olivat juurikin Providencia, ja sen lisäksi esimerkiksi Ñuñoa ja Las Condes, joista viimeinen saattaa olla ehkä vielä hieman kalliimpi. Ne ovat kaikki turvallisia ja hyvän matkan päässä keskeisiltä alueilta, ja suurin osa vaihtareista asuikin juuri näissä kaupunginosissa.

Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta
Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta. Kuva: Onerva Oja

Suosittu nettisivu etsiä kimppakämppiä on compartodepto.cl. Asuin itse ensimmäisen lukukauden yhden chileläisen pojan kanssa, ja noin puolessavälissä vaihtoani eli lukukausien välissä muutin ja asuin toisen lukukauden kolmen chileläisen kanssa. Santiagossa on myös paljon asuntoja, joita vuokrataan vain vaihtareille tai ulkomaalaisille, ja osa näistä on isoja vaihtarikämppiä, joissa voi asua vaikkapa 10-30 ihmistä. Itse tykkäsin asua chileläisten kanssa, koska heidän kauttaan tutustui muihinkin paikallisiin ja myös Chilen espanjaa pääsi oppimaan helposti heidän kanssa asuessa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat omasta mielestäni suunnilleen yhtä työläitä kuin Helsingin yliopistossakin, mutta tämä voi olla varmasti ala- ja myös kurssikohtaista. Kurssit saattoivat ehkä usein aluksi vaikuttaa siltä, että niissä olisi todella paljon työtä ja erityisesti hyvin paljon luettavaa, mutta loppujen lopuksi opettajat eivät ehkä kuitenkaan vaatineet niin paljon, mitä aluksi kuvitteli, ja itsekin sain loppujen lopuksi aika hyviä arvosanoja. Kaikkien kurssien alussa käytiin aina tarkasti läpi kurssin suoritus- ja arviointimenetelmät, ja ne koostuivat yleensä useammasta eri asiasta. Eräällä kurssillani oli myös suullinen loppukoe, mikä tosin johtui poikkeustilanteesta (lakosta), ja se järjestettiin vain meille vaihtareille, jotta pääsimme lopettamaan lukukauden ajallaan. Lukukauden alussa ensimmäiset kaksi viikkoa kursseja sai käydä kokeilemassa ja jättää pois, ja tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää, koska näin sai paremman kuvan siitä, mitä kurssit sisältävät, millainen opettaja niillä on, mitä niillä vaaditaan, yms. Itselläni oli ensimmäisellä lukukaudella kolme kurssia ja toisella lukukaudella neljä.

Orientaatio ei Universidad de Chilessä ollut kummoinen. Viikko ennen kurssien alkua oli yksi tervetuliaistilaisuus, jossa jotkut yliopiston henkilöt pitivät puheita, ja sen jälkeen tuli tiettynä päivänä mennä valitsemaan kurssit yliopistolle ns. tuutoreiden kanssa. Seuraavalla viikolla alkoivatkin jo luennot, jolloin mitään orientaatiota ei enää ollut, vaan kampuksella piti vain itse osata suunnistaa oikeisiin rakennuksiin ja luentosaleihin. Melkoista hämminkiä se oli ensimmäiset päivät, mutta toisaalta, siinä oppi tulemaan ulos mukavuusalueeltaan, kun piti vain rohkaista itseään kysymään apua eri henkilöiltä ja selviytyä!

Chileen mennessä yliopisto-opiskelijoiden lakkoiluun kannattaa varautua. Välillä saattoi olla yhden tai kahden päivän lakkoja, välillä taas pidempiä ja määrittelemättömiä, jolloin opiskelijat aina viikoittain äänestivät, jatkuisiko lakko taas viikolla eteenpäin, ja tällä menetelmällä omalla ensimmäisellä lukukaudellani alkanut lakko jatkuikin yli kaksi kuukautta. Opettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan, ja antavat heidän kyllä suorittaa kurssin jollain menetelmällä loppuun lakon aikana.

Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella
Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella. Kuva: Onerva Oja
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Chilessä ilmasto voi yllättää, koska siellä voi olla melko kylmä talviaikaan. Kesä- ja heinäkuu olivat viileimmät kuukaudet, ja etenkin sisällä oli monesti kylmä, koska talojen lämmitys tai eristys ei ole mistään parhaasta päästä. Itse nukuin joskus talvella niin, että minulla oli kolme kerrosta vaatteita (esimerkiksi t-paita, neule ja huppari päällekkäin) ja vielä 2-3 peittoa/vilttiä, mutta silti saattoi olla kylmä.

Vaikka asuminen Chilessä onkin halvempaa, niin muuten se ei ole mitenkään erityisen halpa maa. Esimerkiksi kaupassa monet ruoka-aineet ovat samanhintaisia, elleivät jopa kalliimpia. Suomalaisella pankkitilillä ja -kortilla Chilessä pärjää hyvin. Automaateilta nostaminen on aika kallista, joten kannattaa nostaa aina mahdollisimman iso summa käteistä kerralla, tai sitten käyttää rahansiirtopalvelua, kuten esimerkiksi Small Worldia, jota itse käytin. Kyseisen sivuston kautta lähetin rahaa omalta pankkitililtäni ja kävin hakemassa sen käteisenä läheisestä rahanvaihtopisteestä. Palvelussa ei ole maksiminostomäärää, minkä ansiosta sen kautta sai nostettua kerralla käteistä enemmän, ja näin pääsi halvemmalla. Itse nostin käteistä lähinnä vuokraa varten, muuten käytin useimmiten korttia.

Julkista terveydenhuoltoa ei Chilessä vaihtareiden juuri kannata käyttää, koska matkavakuutus korvaa yksityisellä asioinnin. Itse kävin usean kerran lääkärissä angiinan takia, ja lääkäriajan sai helposti varattua netin kautta yleensä vaikka samalle päivälle tai huomiselle. Lääkäriltä sain reseptin antibiootteihin ja yleensä kasaan muitakin lääkkeitä, jotka pystyi hakea apteekista lääkärin antamalla reseptillä, ja kuiteista ja tositteista kuvat lähettämällä sai vakuutusyhtiöltä korvauksen.

Chilen aksentti saattaa aluksi säikäyttää, koska se on hyvin erilainen verrattuna muihin espanjan aksentteihin, ja sitä oli aluksi melko vaikea ymmärtää. Melko nopeasti siihen kuitenkin tottui, ja korva oppi ymmärtämään chileläistä aksenttia ja myös erilaisia ns. slangisanoja ja ”chilenismoja”. Chileläiset ovat yleisesti ottaen lämpimiä ja vastaanottavaisia ihmisiä sekä kiinnostuneita tutustumaan ulkomaalaisiin, mutta saattavat vaikuttaa muihin Latinalaisen Amerikan maihin, tai perinteiseen ”lattaristereotypiaan” verrattuna ujommilta, varsinkin aluksi, ja itsellä tulikin monesti kuvailtua että ”Chile on vähän kuin lattareiden Suomi”. Se oli siis mielestäni ihan hyväkin asia, koska se teki ehkä omaa tilaa arvostavalle

Turvallisuus

Chile on useimpiin lattarimaihin verrattuna selkeästi turvallisempi, ja Santiago yleisesti ottaen turvallinen kaupunki. Sielläkin on kuitenkin joitain alueita, kuten esimerkiksi keskustan alueet, joissa turvallisuuteen kannattaa kiinnittää vielä erityistä huomiota, eikä liikkua niillä alueilla yksin öisin – eikä osaan alueista välttämättä mennä lainkaan. Useimmissa kerrostaloissa on ala-aulassa kellon ympäri paikalla oleva vahtimestari, jolle pitää ilmoittautua RUT-henkilötunnuksella, jos menee käymään vaikkapa kylässä kaverin luona. Uber on Chilessä hyvin suosittu ja turvallinen liikkumisratkaisu, ja itsekin käytin sitä paljon. Etenkin öisin kannattaa suosia Uberilla liikkumista. Julkinen liikenne on myös turvallista käyttää, mutta toki omien tavaroiden kanssa kannattaa metrossa ja bussissa olla varovainen.

Chile on yksi maailman maanjäristysalttiimmista maista, ja maanjäristyksiä tuli ehkä noin kerran kuussa. Välillä ne olivat kuitenkin niin pieniä, että niitä tuskin tunsi, välillä hieman voimakkaampia ja kestivät kauemmin, mutta ei kertaakaan onneksi sellaisia, etteikö olisi säikähdyksellä selvinnyt. Chileläiset tietävät hyvin miten voimakkaassa maanjäristyksessä tulee toimia ja mitä eri keinoja on ennaltaehkäistä vaaratilanteita, ja kertovat näistä kyllä mielellään myös ulkomaalaisille.

Vapaa-aika

Opintojen ohella kerkeää mukavasti viettämään myös vapaa-aikaa, ja monet vaihtarit tekivätkin usein viikonloppuisin reissuja eri puolille Chileä. Välillä saattoi olla pidempiäkin vapaaputkia, kuten pääsiäispyhinä, ja tällöin pystyi reissata kauempanakin sijaitseviin kohteisiin. Itse kävin Santiagon lähikaupunkien lisäksi Etelä-Chilessä Patagoniassa ja Pucónissa, sekä Pohjois-Chilessä San Pedro de Atacaman aavikolla.

San Pedro de Atacama
San Pedro de Atacama. Kuva: Onerva Oja

Chilessä matkustaessa kannattaa suosia busseja. Ne ovat suunniteltu pitkiä matkoja varten, koska Chilessä etäisyydet ovat niin pitkiä, ja niiden penkit saa laskettua melkein kokonaan makuuasentoon, mikä tekeekin esimerkiksi yöbusseilla matkustamisesta hyvinkin mukavaa. Yleensä matkaan kuuluu myös esimerkiksi pieni aamupala tai välipala ja lisäksi viltti nukkumiseen. Suorastaan luksusta!

Posted on

Vaihtokertomus Universidad Nacional Autónoma de México, Meksiko, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin UNAMissa (Universidad Nacional Autónoma de México) syyslukukauden 2019 (elo-joulukuu). Hain ja pääsin opiskelemaan UNAMin Meridassa (Yucatanin niemimaan päääkaupunki) olevalle kampukselle interkulttuurisen kehittämisen ja johtamisen (Desarrollo y Gestión Interculturales ) ohjelmaan. Pääkampus ja suurin osa tiedekunnista sijaitsevat Mexico Cityssä. Hain ensisijaisesti juuri tälle kampukselle sen sijainnin ja opintojen sisältöjen takia. Opiskelen sosiaalipsykologiaa valtiotieteellisessä, joten kyseinen ohjelma sopi täydellisesti sivuaineeksi, sillä se yhdisti minulle jo jonkun verran tuttuja asioita, kuten yhdenvertaisuuden teemoja, aivan uuteen kulttuuriseen näkökulmaan. Suosittelenkin selaamaan jo hakuvaiheessa UNAMin eri tiedekuntia sekä eri kampuksia, sillä niitä on ympäri Meksikoa.

Palenquen Maya-pyramidi
Palenquen Maya-pyramidi
Ennen lähtöä

UNAMiin hakiessa hakuprosessi heidän päässään oli yhtä työläs, ellei jopa työläämpi, kuin Helsingin yliopistossa. Minun piti lähettää heille useita erilaisia dokumentteja kuten suosituskirje yliopistolta, kielitodistus, motivaatiokirje espanjaksi yms. Vaikka tämä byrokraattinen hakuprosessi tuntui työläältä, voin sanoa: se todellakin kannatti!

Tein hakuprosessin alkuvuodesta 2019 ja vaihtopaikka minulle varmistettiin toukokuussa. UNAMin puolelta minulle tuli ensiksi vahvistus pääsystä vaihtoon ja ohjeistuksia vaihtoon liittyen sain kesäkuussa noin 6 viikkoa ennen lähtöä. Ohjeistus sisälsi läsnäolotodistuksen (tämä kannattaa tulostaa varmuuden vuoksi maahantuloa varten; maassa saa oleskella 6kk ilman viisumia turistina, mutta joskus minulta on kysytty kyseistä paperia lentokentällä maahan tullessa) sekä kutsun vaihtareille tarkoitettuun tervetulotapahtumaan ennen virallista koulun alkua. Kyseinen tapahtuma oli kuitenkin Mexico Cityssä, joten en päässyt itse sinne paikalle. Olin tämän johdosta itse yhteydessä Meridan kampukseen ja otin selvää siitä koska minun pitäisi olla siellä paikalla. Minua ohjeistettiin vain saapumaan ennen kurssien alkua ja tulemaan paikan päälle selvittämään kurssi-ilmoittautuminen, koska kaikkia valitsemiani kursseja ei kyseisenä syksynä järjestettäisikään.

Ennen lähtöä hoidin kaikki perusasiat kuntoon eli omassa tapauksessa kämpän irtisanominen ja tavaroiden vieminen vanhempien kellariin, vakuutus, lentoliput, eri liittymien irtisanominen/tauolle laittaminen yms. Lisäksi etsin ja liityin muutamiin Meridan asuntoryhmiin Facebookissa (Renta de casas Merida, Roomies Merida etc.). Koska olin ollut jo aikaisemmin vaihdossa Meksikossa, tiesin, että asuntomarkkinat ovat todella hyvät ja vuokra-asuntoja löytää nopeastikin paikan päältä. Lisäksi tiesin, että asunto kannattaa aina käydä katsomassa itse, jotta saa oikean kuvan asunnosta. Näin ollen jätin asunnon etsinnän ja hankinnan vasta paikanpäälle ja varasin itselleni hostellin ensimmäisiksi päiviksi.

Asuminen

 Asuntomarkkinat ovat lähtökohtaisesti Meksikossa todella hyvät ja joustavat. Asuntoja siis on tarjolla vuokralle paljon ja muuttamaan pääsee yleensä lyhyellä varotusajalla (jopa samana päivänä!). Asuntoja kannattaa etsiä ensisijaisesti Facebookista ja netistä. Kannattaa vaan etsiä eri ryhmiä asumiseen liittyvillä sanoilla ja liittyä niihin. Sieltä voi sitten selailla ilmoituksia. Samalla saa hyvän kuvan myös alueen hintatasosta.

Meksikossa toimii erilaisia vaihtarijärjestöjä/yrityksiä, jotka vuokraavat huoneita kimppakämpistä ja järjestävät matkoja ja bileitä vaihtareille. Integrate on yksi näistä järjestöistä, joka toimii eripuolilla Meksikoa. Meridassa toimi lisäksi Mexplorando. Muualla saattaa toimia myös Hang Out Mexico. Periaatteessa kaikki nämä järjestöt toimivat samalla tavalla ja tarjoavat samoja palveluita. Kyseisten organisaatioiden tarjoamat asunnot ovat kuitenkin markkinahintoihin nähden kalliimpia, mutta toisaalta asunnot ovat yleensä isoja ja niissä kämppisporukka koostuu juurikin vaihtareista. Näissä kämpissä niitä vuokraava organisaatio saattaa myös järjestää bileitä tai etkoja, joihin ovat tervetulleita kaikki vaihtarit. Vaikka heidän asuntonsa eivät kiinnostaisikaan, kannattaa heihin olla yhteydessä sillä yliopistot eivät itsessään järjestä paljoa koulun ulkopuolista toimintaa, joten nämä organisaatiot ovat suosittuja kaikkien vaihtareiden keskuudessa ja niiden kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Etsin asunnon paikanpäältä ja ensimmäisellä viikolla käytinkin paljon aikaa selailemalla fb:n eri ryhmiä ja nettisivuja etsien sopivaa kalustettua asuntoa. Kontaktoin useita eri vuokranantajia ja kävin katsomassa varmaan noin 10 asuntoa. Päädyin lopuilta hyvämaineiselle alueelle isoon taloon, jossa oli isot asuinhuoneet omalla suihkulla ja vessalla varustettuna 10 henkilölle sekä uima-allas(!) pihalla. Vuokrani oli 6000MXN eli tuohon aikaan olevalla kurssilla noin 300e. Vuokra oli paikalliseen hintatasoon todella korkea, sillä kyseisellä summalla, ja myös halvemmallakin, voisi Meksikossa vuokrata kokonaisen asunnon itselleen. Olin kuitenkin valmis maksamaan tämän vuokran, koska kyseinen asunto täytti kaikki odotukseni (joita minulla oli melkoinen lista). Lähtökohtaisesti kuitenkin huoneen saa vuokrattua jopa 1000MXN kuukaudessa, jos haluaa asua vaatimattomammin. Asuntoja löytyy siis laidasta laitaan niin hinta- kuin laatutasolla, joten kannattaa vaan ottaa yhteyttä eri tahoihin ja käydä katselemassa eri vaihtoehtoja ja eri alueita, jotta löytää sen omalle budjetilleen ja mielelleen sopivimman vaihtoehdon!

Opiskelu ja opetus

Päästyäni paikalle Meridaan kävin koulullani tapaamassa ohjelman koordinaattoria, joka antoi minulle eri vuosikurssien syksyn opintojen aikataulut ja kurssikuvaukset. Sain itse valita kaikista syksyllä menevistä kursseista minua eniten kiinnostavat kurssit, koska etukäteen suunnittelemani opintosuunnitelmani ei toiminutkaan enää. Päädyin valitsemaan kolmannen vuoden opiskelijoiden kursseja, jotka olivat valinnaisia tai syventäviä kursseja. Kurssien mielenkiintoisuuden lisäksi pohdin myös kurssiaikatauluja ja sain tehtyä itselleni lukujärjestyksen, jossa minulla oli luentoja maanantaista keskiviikkoon. Otin 4 kurssia, jotka olivat laajuudeltaan 6 opintopistettä per kurssi. Luennot olivat 3-4h pituisia.

Opiskelin kurssit (vapaasti käännettynä): Rauhan ja väkivallattomuuden kulttuuri, Interkulttuurinen viestintä ja medianhallinta monimuotoisuuden lisäämiseksi, Interkulttuurinen sovittelu, Välineet interkulttuuriseen johtamiseen ja kehitykseen. Kurssit olivat supermielenkiintoisia ja opettajat olivat todella inspiroivia ja ammattimaisia. Suurimmalle osalle käsiteltävät aiheet olivat jollain tavalla henkilökohtaisia ja heillä oli paljon kerrottavaa ja annettavaa käsiteltäviin aiheisiin. Koin itse opiskelun todella inspiroivaksi ja uusia näkökulmia maailmaan avaavaksi.

Luentojen sisältö riippui paljolti kurssin vetäjästä. Osa luennoista oli todella interaktiivisia ja niillä tehtiin paljon ryhmäharjoituksia tai keskusteltiin paljon yhdessä. Toisilla kursseilla taas kurssin vetäjät pitäytyivät traditionaalisemmassa luentomaisessa struktuurissa. Kurssien koot olivat pieniä (5-20 opiskelijaa), joten kursseilla oli myös todella helppoa tutustua muihin opiskelijoihin. Yllätyksekseni olin ainoa sekä ensimmäinen ulkomailta tullut vaihtari kyseiselle kampukselle. Näin ollen opettajat ja oppilaat ottivat minut mielenkiinnolla vastaan.

UNAMin rakennus Meridassa
UNAMin rakennus Meridassa

Luennoille piti usein, muttei aina, lukea jokin artikkeli tai joskus jopa kokonainen kirja. Kielen takia tämä tuntui aluksi hieman stressaavalta, mutta kaikki opettajat kuitenkin ymmärsivät, ettei espanja ole äidinkieleni eivätkä odottaneet minulta niin paljoa kontribuutiota keskusteluihin tunneilla eivätkä myöskään asettaneet minua vaikeisiin tilanteisiin. Arviointi perustui suurimmaksi osaksi lukukauden lopuksi palautettaviin esseisiin. Lukukauden aikana opiskelu olikin siis todella rentoa, mutta viimeiset viikot kuluivat kirjoitellen espanjan kielisiä akateemisia n. 5 sivun esseitä. Tästä kuitenkin selvisi, kun oli lukenut artikkeleita ja kirjoja espanjan kielellä lukukauden aikana. Lisäksi oli todella palkitsevaa huomata, kun oma espanja oli jo sillä tasolla, että akateeminen tekstintuotanto alkoi luistaa!

Uskon, että opiskelu voi erota merkittävästi eri kampuksilla, eri tutkinto-ohjelmissa ja eri opettajien vetämillä kursseilla UNAMissa. Tämä kannattaa pitää mielessä opintoja valitessa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä etsimään kurssien sisältökuvaus UNAMin sivuilta tai kysyä vaikka paikallisilta opiskelijoilta suosituksia ja kokemuksia!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Perusjutuista hyödyllistä on tosiaan tietää, että Meksikoon ei tarvitse viisumia alle 180 päivän oleskeluun eikä opiskeluun itsessään. Hyödyllistä on kuitenkin varmuuden vuoksi tulostaa UNAMilta saatava todistus opinnoista, jonka voit tarvittaessa näyttää maahantulossa, jos sitä erikseen kysytään. Omalla kohdallani sitä kerran kysyttiin, kun kerroin tulevani maahan opiskelemaan. Maahan tullessa saa pienen leimatun paperisen maassaololapun, jota kannattaa pitää mukana matkustaessa maan sisällä ja säilyttää se maasta poistumiseen asti. Maasta poistuessa kyseinen lappu annetaan takaisin ja siitä katsotaan maassa vietetty aika. Jos ajan ylittää tai lapun hävittää, niin joutuu maksamaan pienen sakon lentokentällä.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa hankkia matkavakuutus. UNAMilla oli käsittääkseni jonkinlainen perusterveydenhuolto opiskelijoillensa, mutta en osaa sanoa oliko palvelu käytössä myös vaihtareille. Itse en sitä käyttänyt tai selvittänyt sen kummemmin siihen liittyviä yksityiskohtia. Opiskelukavereideni mukaan jonot ovat pitkiä ja ajansaaminen hankalaa sitä kautta. Vakuutuksen kanssa lääkärissä käyminen on helppoa ja hoitoon pääsee heti ilman ongelmia. Yleensä se korvaa myös lääkärin määräämät lääkkeet, joita lääkärit tuntuvat määräävään suurempia määriä kuin suomessa yleensä.

Usein Meksikon yhteydessä puhutaan maan turvallisuuteen liittyvistä asioista. Turvallisuus on tärkeä asia, joka pitää pitää mielessä niin Meksikossa kuin myös ihan Euroopassa matkustaessa. Perus maalaisjärjellä pärjää yleensä varsin hyvin. Arvotavaroista kannattaa pitää siis huolta, eikä niitä kannata sen kummemmin pitää näyttävästi esillä kaduilla kulkiessa. Lähtökohtaisesti pimeällä ei kannata kulkea yksin syrjäisillä tai tyhjillä kaduilla. Uber/Didi/Indriver ovat suosittuja taksipalveluita, jotka ovat halpoja ja helppoja käyttää. Muutamien kilometrien matkan hinnaksi tulee keskimäärin alle 2e. Ainakin Uberilla on lisäksi mahdollisuus lähettää oma sijainti kaverille seurattavaksi kyydin ajaksi. Tätä ominaisuutta suositellaan erityisesti naisten käytettäväksi iltaisin yksin matkustaessa.

Lähtökohtaisesti turvallisuuteen liittyen naisten kannattaa ottaa huomioon nimenomaan illalla yksin liikkumiseen liittyvät riskit, mutta tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö yksin voisi ikinä liikkua esim. Uberilla. Meksiko on iso maa ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa kannattaa asiat suhteuttaa Meksikon kokoon ja asukaslukuun. Perusvarovainen kannattaa olla ja pitää maalaisjärjestä kiinni, mutta ei kannata kuitenkaan liikaa stressata tai pelätä. Itse jätin esimerkiksi kalliimman omaisuuden ottamatta mukaan ja sen sijaan valitsin mukaan tavaraa, jonka olisin huonoimmassa skenaariossa valmis menettämään, jos jotain ikävää kävisi. Näin ollen minun ei tarvinnut huolehtia tai stressata liikaa omaisuuteni puolesta, vaan pystyin keskittymään nauttimaan täysin matkustamisesta tässä upeassa maassa!

Yleinen hintataso on Meksikossa todella matala ja melko pienellä budjetilla pystyy elämään melkoista luksuselämää. Katuravintoloissa paikallisella ruoalla, kuten tacoilla, mahan saa täyteen ihan muutamalla eurolla. Hienommassa ravintolassa lasku jää helposti 10 euroon tai alle. Leffaan pääsee muutamalla eurolla ja kahviloissa aikaa voi viettää nautiskellen muutaman euron erikoiskahveja. Matkustaminen on myös halpaa, sillä hostellit ja airbnb:t maksavat yleensä n. 10e/yö/henkilö. Halvempia vaihtoehtoja löytyy myös helposti eri osavaltioista ja alueilta. Matkustaessa kaupungin sisällä julkinen liikenne maksaa muutamia kymmeniä senttejä. Maan sisäisessä liikenteessä suosittuja ovat pitkänmatkan bussit, joiden hinnat vaihtelevat suuresti. Osa bussiyhtiöistä on melko kalliita, mutta kyseessä on silloin usein luksusbussit, joissa kaikilla on mm. oma näyttö, josta voi valita leffan katsottavaksi ja lisäksi saattaa saada eväät bussimatkaksi. Pitkänmatkan bussien hinnat vaihtelevatkin alueesta riippuen ihan muutamista euroista useisiin kymmeniin euroihin. Kannattaa googlailla eri yrityksiä sekä kysellä paikallisilta eri vaihtoehdoista, sillä halvemmilla yrityksillä ei ole välttämättä omia nettisivuja.

Viimeisenä ja yhtenä tärkeimpänä asiana, josta kannattaa Meksikossa ottaa kaikki irti, on maan kulttuuri ja erityisesti ruokakulttuuri! Meksiko on älyttömän kaunis maa kaikin puolin ja ihmiset ovat super ystävällisiä ja mukavia. Ystäviä on helppo saada ja uusiin ihmisiin voi tutustua missä vain. Ruokakulttuuri on älyttömän laaja, sillä jokaisella osavaltiolla ja alueella on omia perinneruokiaan. Paikallisilta kannattaa rohkeasti kysellä erilaisia suosituksia. Varsinkin aluksi ruokalistojen sisältöjen hahmottaminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä, joten paikallisista kavereista on jo heti alussa suurta apua, kun he voivat selittää ruokien eroavaisuuksia. Kokeilla kannattaa erityisesti erilaisia tacoja, quesadilloja, tamaleseja, horchataa…. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka! Ruokakulttuuri on melko lihapainotteista, mutta vegevaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita on kuitenkin melko helppo löytää. Kaktus eli nopal on esimerkki yhdestä paikallisesta vegevaihtoehdosta, jota kannattaa ehdottomasti testata.

Chilaquiles
Chilaquiles

Lopuksi vielä onnittelut, jos olet päässyt Meksikoon vaihtoon, ajastasi siellä tulee varmasti ikimuistoinen! Jos taas olet vielä pohtimassa hakemista, niin voin kaksi kertaa siellä vaihdossa käyneenä ehdottomasti suositella hakemaan Meksikoon, sillä siihen valintaan ei voi todellakaan pettyä!

Posted on

Vaihtokertomus Pontificia Universidad Católica del Perú, Peru, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon Limaan, Peruun maaliskuussa 2020 haaveenani tutustua Latinalaiseen Amerikkaan ja kehittää espanjan kielen taitoani. Koronavirustilanteen vuoksi vaihtoyliopistoni lukukauden alkua lykättiin pian Peruun saapumiseni jälkeen, ja lopulta päätin lähteä takaisin Suomeen oleskeltuani Perussa vasta kuukauden verran. Koska koko lukukausi suoritettiin Perussa etäopetuksena, pystyin osallistumaan kursseille Suomesta käsin ja sainkin suoritettua lopulta suunnittelemani vaihto-opinnot kokonaisuudessaan, vaikka vaihto itse jäikin odotettua lyhyemmäksi.

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistosta hyväksymiskirjeen alkuvuodesta noin kaksi kuukautta ennen vaihtoni alkua. Sen yhteydessä annettiin ohjeita erilaisista dokumenteista, jotka täytyy olla mukana maahan tullessa. Peruun ei tarvitse hankkia viisumia etukäteen, vaan maahan tullessa myönnetään yleensä 90 päivän turistiviisumi, joka sitten myöhemmin vaihdetaan yliopiston ohjeistuksella opiskelijaviisumiksi. Itse viisumista ei siis tarvitse kantaa huolta ennen matkaa, mutta jotta viisumin muuttaminen onnistuu myöhemmin, tulee vaihto-opiskelijan pystyä todistamaan, että hänen varansa riittävät suunnitteluksi ajaksi (esim. todistus Kelan tuista, tiliote ja todistukset mahdollisista apurahoista). Lisäksi PUCP edellytti kattavan kansainvälisen sairasvakuutuksen ottamista vaihdon ajaksi. Sairasvakuutuksesta pitää lähettää todistus yliopistolle jo ennen vaihdon alku, joten tämä kannattaa hoitaa hyvissä ajoin.

Ennen lähtöä on myös tärkeää hoitaa tarvittavat rokotukset kuntoon. YTHS:llä on rokotuksia varten hyvät matkaneuvontapalvelut, joiden kautta saa nopeasti ohjeet sekä rokotusajat varattua. Suosittelen myös hankkimaan pakollisen sairasvakuutuksen lisäksi hyvän matkavakuutuksen.

Näkymä Baraconasta merelle
Näkymä Baraconasta merelle
Asuminen

PUCP ei järjestä asuntoja suoraan vaihto-opiskelijoille, vaan jokaisen tulee etsiä ja valita itselleen sopiva asuinpaikka. Vaihtoyliopisto lähettää kuitenkin ennen vaihdon alkua kattavan listan heidän suosittelemistaan asuntoloista ja host-perheistä asuinalueittain jaoteltuna. Turvallisimpana ja parhaana asuinalueena pidetty keskusta-alue Miraflores sijaitsee aika kaukana yliopistolta, ja pitkien välimatkojen sekä kaupungin liikenteen ruuhkaisuuden takia suosittelen asumaan mieluummin lähellä yliopistoa. Vaikka yliopiston tuntumassa olevat alueet eivät ole maineeltaan ehkä parhaita, koin niiden kuitenkin olevan varsin viihtyisiä ja rauhallisia. Asuminen on Limassa halpaa, ja vaikka asunnon valitseminen tuntui ensin vaikealta tehtävältä, oli asunnon saaminen päätöksenteon jälkeen helppoa.

Itse asuin Limassa viettämäni ajan asuntolassa kolmen muun vaihto-opiskelijan kanssa muutaman kilometrin päässä yliopistolta San Miguelin alueella. Asuntolaa pyörittävä perhe asui viereisessä talossa, ja he olivat aina valmiita auttamaan. Talon emäntä tulikin joka päivä juttelemaan ja tarkastamaan vointiamme, ja karanteenissa ollessamme pääsimme osallistumaan perheen taideprojektiin maalaamalla muiston itsestämme talon seinään. Suosittelen ehdottomasti opiskelija-asuntolaa asumismuodoksi Limassa, koska koin muilta vaihto-opiskelijoilta saamani vertaistuen tärkeäksi etenkin poikkeusolojen vallitessa. Lisäksi espanjani kehittyi hurjasti kämppisten kanssa puuhaillessa, vaikkemme päässeetkään paljon asuntolasta poistumaan.

Opiskelu ja opetus

Suoritin vaihto-opinnot lopulta kokonaan Suomesta käsin, sillä lukukauden alun siirtämisen myötä opetus alkoi vasta huhtikuun alussa, jolloin palasin jo Suomeen. Minulla ei ole siis harmikseni kokemusta kampuksella opiskelusta, enkä osaa sanoa, miten se eroaisi etäopetuksesta. Kampuksella ehdin käydä kuitenkin pyörähtämässä ensimmäisenä orientaatiopäivänä lyhyesti ennen kuin karanteeni alkoi. PUCP:n kampus on aivan valtava ja aivan kuin oma maailmansa kaupungin sisällä.

PUCP kampus
PUCP kampus

Vaihto-opiskelijan ei kannata haalia liikaa kursseja, jottei kurssien työmäärä pääse yllättämään. Kurssien valinta oli omalta osaltaan aika haastava prosessi, sillä opintotarjonta vaihtui monta kertaa alkuperäisten suunnitelmieni jälkeen. Koronavirustilanne ja kurssien muuttuminen yhtäkkiä virtuaalisiksi toi varmasti omat haasteensa ilmoittautumisten koordinointiin, mutta onneksi PUCP:n liikkuvuuspalveluiden työntekijät olivat todella avuliaita. Vaihto-opiskelijoista vastaavalle Nardalle sai laittaa jopa WhatsApp-viestiä, jos ilmoittautuessa iski paniikki tai joku ei onnistunut.

Itselläni oli yhteensä neljä kurssia, joissa kaikissa oli kaksi opetuskertaa viikossa. Varsinainen opetus ei mielestäni eronnut kovinkaan paljon suomalaisesta opetuksesta, vaikka Perussa opettajat tuntuvat vaativan ja haluavan enemmän osallistumista opiskelijoilta. Suurin eroavaisuus oli erilaisten testien ja kokeiden paljous. Suurimmalla osalla kursseista oli sekä välikoe että loppukoe, joiden lisäksi tietyin väliajoin pidettiin lukukontrolleja (controles de lectura). Ymmärsin, että normaalissa lähiopetuksessa nämä lukukontrollit ovat yleensä suullisia, vaikka itse vältyinkin suulliselta tenttaamiselta etäopetuksessa. Lisäksi kursseilla pitää lukea paljon enemmän artikkeleita kuin Suomessa. Pistin myös merkille, kuinka opettajat ilmoittavat kurssin alussa hyvin tarkasti, mikä on kunkin suorituksen painoarvo loppuarvosanasta. Vaikuttaakin, että Perussa annetaan paljon arvoa testaamiselle sekä arvosanoille.

Suurin osa kursseista PUCP:ssa on neljän créditosin arvoisia. Kurssista saatavat opintopisteet kertovat suoraan, kuinka monta tuntia opetusta kyseisellä kurssilla on viikossa. Arvosana-asteikko on 11-20, jossa 11 tarkoittaa läpipääsyä ja 20 on paras arvosana. Vaikka arvioitavia suorituksia oli paljon ja esseet tuntuivat haastavilta, ei arvostelu lopulta ollut mielestäni kovin tiukkaa. En tosin osaa sanoa, kuinka suuri osa tästä johtuu armosta vaihto-opiskelijoita kohtaan. Minulta jäi puuttumaan vaihto-opinnoista kokonaan muu opiskelijaelämä aktiviteetteineen ja bileineen, mutta ensimmäisen orientaatioviikon kokemusten perusteella vaikutti ainakin, että opiskelijaelämää olisi normaalioloissa riittänyt kurssien ulkopuolellakin varsin paljon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ei kannata huolehtia etukäteen, pärjääkö omalla espanjan kielen taidollaan. Varmasti pärjää! PUCP ei oikeastaan vaadi vaihto-opiskelijoilta mitään tiettyä taitotasoa, joten mukaan mahtui opiskelijoita vaikka minkälaisilla lähtötasoilla. Perussa puhuttava espanja on hyvin selkeää ja sitä oppii ymmärtämään nopeasti. Perulaiset ovat myös yleisesti hyvin ymmärtäväisiä ja avuliaita ulkomaalaisia kohtaan.

Limassa kannattaa pidemmät välimatkat taittaa Uberilla tai muulla vastaavalla niiden halvan hinnan sekä suhteellisen luotettavuuden takia. Yliopistolta sai näistäkin ohjeita ja suosituksia, jotta pystyy välttämään epäluotettavat taksifirmat. Bussitkin toki kulkevat kaupungissa, mutta niiden aikatauluista ja pysäkeistä on sen verran vaikea ottaa selvää, että oikeaan paikkaan löytäminen on hieman tuuripeliä. Ruoka on Limassa todella halpaa: muutamalla eurolla saa hyvän lounaan paikallisesta ravintolasta. Kannattaakin rohkeasti tutustua paikalliseen ruokaan!

Minulla oli koko Limassa viettämäni ajan hyvin turvallinen olo niin yleisen turvallisuudentunteen suhteen kuin koronavirustilanteeseenkin liittyen. Kaduilla kiertelee paljon partioivia poliiseja ja viranomaiset auttavat herkästi, jos menee pyytämään apua. Tämän sain huomata, kun vaihto-opiskelijakaverini huolestuivat porukkaamme seuraavasta laitapuolen kulkijasta ja päätyivät pyytämään apua erään liikkeen vartijalta. Kaupungilla liikkuessa kannattaa pitää yleisesti järki päässä pitämällä arvoesineet suurimmaksi osaksi piilossa. Sillä jo pääsee pitkälle.

Koronavirustilanteen aiheuttamaa huolta helpotti tieto siitä, että en ollut yksin vaan minulla oli tukenani ja apunani muita vaihto-opiskelijoita sekä asuntolaa pyörittänyt aivan ihana perhe, joka lupasi huolehtia meistä parhaansa mukaan. Miettiessäni päätöstä Suomeen paluusta minua huolettivat jopa enemmän kotimatkan aiheuttamat riskit ja haasteet kuin mahdollinen Limaan jääminen. Asuntolani muiden vaihto-opiskelijoiden palatessa kotimaihinsa oma päätöksenikin oli kuitenkin selvä. Kannustankin siis tukeutumaan vaikeina hetkinä muihin vaihto-opiskelijoihin ja niihin paikallisiin, joita vaihdossa lähipiiriin saattaa kuulua. Yhdessä on helpompi ratkoa ongelmatilanteita ja tehdä päätöksiä.

Auringonlasku Mirafloresissa
Auringonlasku Mirafloresissa
Posted on

Vaihtokertomus Universidad de los Andes, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Varmistus Universidad de Los Andesin puolelta tuli vasta myöhään marraskuussa, mutta olin riskillä ostanut jo menolipun aikaisemmin. Ajattelin, että vaikka vaihto jostain syystä peruuntuisi, voisin viettää kuukauden muuten vain Kolumbiassa, mahdollisesti tehden verkkokursseja. Kun ilmoitus vihdoin tuli, tuli myös helpotus ja hienoinen jännitys. Itselläni oli jo keltakuumerokote aikaisemmasta matkasta, mutta sitä suositellaan Kolumbiaan lähteville. Bogotassa ei esiinny keltakuumetta, mutta jos aikoo seikkailla rannikolla tai viidakoissa, se kannattaa ottaa. Kuulin tosin myös edellisen vuoden Kolumbian vaihtarilta, että keltakuumerokotteen saa ilmaiseksi lentokentältä Kolumbiaan saavuttaessa. Rokoteasiat kannattaa kuitenkin tarkistaa YTHS:stä. Jo ennen lähtöä kannattaa myös liittyä kohdeyliopiston Fb-ryhmään, ainakin UniAndesilla oli hyödyllistä tietoa ja esimerkiksi ilmoituksia vuokrattavista asunnoista. Vakuutus kannattaa muistaa hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Voi myös olla oman mielenrauhan vuoksi kivampi ottaa lento, joka ei saavu yöllä.

Vuoristonäkymä Kolumbiasta

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 


Saavuin Kolumbiaan tammikuun 4. päivä, eli pari viikkoa ennen kuin kurssit ja orientaatio alkoi. Tämä oli mielestäni hyvä liike, sillä vuoristoilmaan ja aikaeroon tottumiseen menee aikaa. Yliopiston puolelta ei ollut kovinkaan kummoista byrokratiaa, kerran taisin joutua käymään toimistolla hakemassa kulkulätkän, jolla pääsee yliopistolla liikkumaan. Kaikki sujui mielestäni kivuttomasti ja UniAndesin vaihtokoordinoija oli aina avulias.

Asuminen

Olin pohtinut erilaisia vaihtoehtoja jo useamman kuukauden ajan ennen Kolumbiaan lähtöä. Lopuksi päädyin ratkaisuun, jossa vuokrasin Airbnb:n kautta paikan koko ajalle. Tämä kustansi noin 250e kuussa (meitä oli kaksi, eli yhteensä 500), aivan yliopiston vierestä. Halvemmalla pääsee varmasti, kun vuokraa yksityiseltä. Voi kuitenkin olla ihan varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi ottaa Airbnb ensimmäiselle kuukaudelle, jonka aikana etsii toisen paikan. Olin harkinnut myös Uniandesin opiskelijamajoitusta, mutta suositusten perusteella päädyin jättämään väliin. Siitä voi lukea kokemuksia esimerkiksi viime vuoden Kolumbian tuutorin vaihtokertomuksesta. Joka tapauksessa, kannattaa valita asumispaikka läheltä yliopistoa, sillä julkiset toimivat hitaasti ja ovat usein aivan täynnä. Suosittelen kävelyetäisyyttä.

Opiskelu ja opetus 


UniAndesilla opetus oli laadukasta ja professorit innostuneita.

UniAndes kampus

Suomeen verrattuna meininki on aavistuksen verran holhoavampaa ja esimerkiksi läsnäolopakot olivat sangen tiukkoja. Toki opiskelijat ovat myös piirun verran nuorempia kuin Suomessa, jotkut fuksit jopa 16-vuotiaita. Kurssit valittiin Uniandesin nettialustalla, joskin kurssien kuvaukset olivat ajoittain aika vähäisiä. Kannattaa siis valita useampi kurssi kuin aikoo käydä, näin pääsee makustelemaan ensin ja päättämään sitten. Suoritin itse lopulta 3 kurssia ja espanjan kielikurssin, jotka vastasivat Suomessa 24 noppaa. Työmäärä oli verrattavissa HY:n työmäärään.

Mitä tulee kurssien arvosteluun, sain kursseista aika lailla samaa arvosanaa kuin Suomessaki n. Helpottavana seikkana todettakoon, että kun opintopisteet hyväksiluetaan Suomessa, ne arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Itse asiassa, CoVid-19 tilanteen takia, myös UniAndesilla kaikki kurssit olivat asteikolla hyväksytty/hylätty. Otin itse kaikki kurssit espanjaksi ja suosittelen kyllä sitä muillekin, sillä vaikka en ollut ennen akateemista tekstiä pahemmin lukenut espanjaksi, niin nopeasti siinä oppi. Esseet ja jopa tentit sai usein myöskin kirjoittaa englanniksi, jos halusi. Näin ainakin politiikan tutkimuksen kursseilla.

Yliopisto tarjosi myös huikean määrän erilaisia urheilukursseja ja avoimia tunteja. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä suositut kurssit varataan minuuteissa loppuun, kun kurssien valitseminen aukeaa. Suosittelen erityisesti salsa & bachata kursseja ja tunteja, jos CoVid-19 tilanne ne sallivat.

Hyödyllistä tietoa
Bogota katunäkymä

Hintataso on Kolumbiassa reilusti Suomea alempana. Kuitenkin myös vähän erikoisempia ruoka-aineita voi olla vähän vaikeaa löytää, eli sellaisia voi tietysti tuoda. Muutenkin kannattaa tosiaan tuoda jotain suomalaisia herkkuja, joita voi sitten lukuvuosittain järjestettävässä vaihtareiden potluck-tapahtumassa tarjoilla (tein itse ruisleipää ja munavoita, joka oli menestys).

Turvallisuudesta sen verran että vaikka sukulaiset ovat varmasti jo ehtineet pelotella, niin Bogotassa on kyllä turvallista, jos pitää itsestään huolen. Pimeällä kannattaa kuitenkin pysytellä ryhmissä, tutuilla paikoilla ja kännykkä pitää taskussa kadulla. Esimerkiksi sellaista tapahtuu, että puhuessasi puhelimessa, vaikka bussin sisällä, puhelin napataan ikkunasta. Yksi vaihtari onnistui peräti menettää kaksi kännykkää jossain bailussa. Jos kuitenkin pitää huolellisesti tavarat piilossa ja repun hallussa, niin ei ole hätää. Jos mikään huolettaa, kannattaa ehdottomasti kysyä tuutoreilta.

Kännykkä muuten pitää rekisteröidä kuukauden kuluessa saapumisesta ja liittymällä on väliä. Claro on kuuleman mukaan helppo rekisteröidä mutta Movistar, joka tuli valittua ilman parempaa tietoa, oli aikamoista ramppaamista toimistolla ja lomakkeiden täyttelyä. Kerran myös puhelin blokattiin viikoksi heidän virheestään.

Hanavesi Bogotassa on juotavaa, vaikka ei kovin maukasta. Taksi lentokentältä keskustaan on noin 30 000 pesoa, kannattaa ottaa virallinen lentokenttätaksi. Uber tai Beat ovat hyvä vaihtoehto illanvietoissa yms., sillä takseissa tapahtuu paljon vedättämistä.

Koronaan liittyen

Minulle kävi vaihdossa tosiaan niin että noin puolessa välissä vaihtoa kaikki kurssit siirtyivät kokonaan etätyöhön ja myös liikuntakurssit ja -tunnit peruttiin. Etätyöt sujuivat hyvin ja myös kaikki kokeet muutettiin loppuessee tyyppisiksi ratkaisuiksi, joten sinänsä kurssit sain kyllä suoritettua helposti loppuun. Toivottavasti näin ei ole seuraavilla!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Sain tietää pääsystäni vaihtoon Namibiaan maaliskuussa 2019. Namibia oli ykköskohteeni sekä yksi pitkäaikaisimmista haaveistani! Vaikka kokemus oli erilainen kuin ajattelin, oli viime kevät mitä uskomattomin ja mahtavin kokemus.

Two Nambian students jumping with joy

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä minua huoletti eniten viisumin hakeminen ja siihen tarvittavien dokumenttien kasaan saaminen. Namibian yliopistosta saimme virallisen hyväksymistodistuksen vasta muutamia viikkoja ennen lähtöä, joten loppuen lopuksi hain viisumia vasta paikan päällä. Tämä onnistui, mutta suosittelisin silti ehdottomasti viisumin hankkimista Suomen puolella jos mahdollista, ja hyväksymistodistuksen pyytämistä/vaatimista hyvissä ajoin. Namibiassa byrokratiakoneisto on hitusen hitaampi, minkä vuoksi saimme viettää usean päivän paikallisessa sisäasiainministeriössä jonottamassa…

Lisäksi suosittelen pikaista ajanvarausta YTHS:ltä, jotta saatte viisumia varten vaadittavan terveystodistuksen sekä mahdolliset rokotteet hankittua ajoissa. Tämä todella kannattaa tehdä jo pian, sillä vapaita aikoja ei välttämättä saa ihan parin viikon sisään.

Matkavakuutuksia kannattaa kilpailuttaa, sillä terveydenhoitokulut kattavan vakuutuksen hankkiminen on pakollista. Itse hankin myös omaisuuden kattavan vakuutuksen, sillä otin mukaan kannettavan tietokoneeni sekä järjestelmäkamerani.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Alkubyrokratiasta selviäminen Namibian yliopistolla on hyvää kärsivällisyyden kehittämistä. Suosittelisin kuitenkin kurssien valitsemista etukäteen, jotta rekisteröityminen on mahdollisimman mutkatonta. Lisäksi vaihtokoordinaattorinne Aune Sam on maailman tehokkain ja avuliaisin ihminen, joten hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Itse jonotin muiden joukossa kymmeniä tunteja rekisteröitymään kursseille, kun taas vaihto-opiskelijakolleegani olivat rouva Samin johdolla menneet suoraan rekisteröitymiseen ilman jonotuksia. Kaiken kaikkiaan suosittelen kaikkien mieleentulevien kysymysten kysymistä häneltä sekä opiskelijatuutoreilta. Kaikki ovat erittäin avuliaita, kun uskaltaa kysyä!

Asuminen

Namibian yliopistossa vaihto-opiskelijat ovat perinteisesti asuneet kampuksella. Mielestäni tämä on hyvä, sillä näin vaihtarit pääsevät parhaalla mahdollisilla tavalla tutustumaan muihin opiskelijoihin sekä kampuselämään. Tämä myös helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse etsiä asuntoa. Kampukselta pääsee helposti taksilla keskustaan tai minne ikinä halajaa, eikä taksilla kulkeminen ole kallista.

Vaihtarit saavat omat huoneet, joissa on sänky, pöytä ja jonkilainen lipasto ja kaappi. Vessat ja suihkut ovat yhteiset. Kampuksella tarjotaan päivittäin aamupala, ja erilaista syömistä saa ostettua kioskeilta. Iso haaste on kuitenkin se, ettei kunnollista keittiötä ole. Itse päädyin hankkimaan toisen vaihtarin kanssa keittölevyt sekä vedenkeittimen. Kavereiden jääkaappeihin sai laitettua kylmätuotteita, jos niitä tahtoi. (Minulla on kaikki ostamamme keittiötarvikkeet kampuksella ystävän huoneessa säilössä, joten voidaan sumplia niin, että tulevat vaihtarit saavat ne käyttöönsä).

Opinnot

Itse opiskelin politiikan tutkimusta, ja sain vaihtoni aikana opiskella erittäin mielenkiintoisia aiheita paikalliseen politiikkaan liittyen. Opiskelin muun muassa Eteläisen Afrikan poliittista taloutta ja Afrikkalaistaista valtiokäsitystä. Omakohtaisella kokemuksella kehotan tuleviakin vaihtareita valitsemaan kursseja, jotka keskittyvät paikallisten näkökulmien tutkimiseen.

UNAM:s library during the evening light
UNAM:s library

Kurssien vaatimustaso ja laatu vaihteli paljon. Itselleni sattui melko työläät kurssit, jotka vaativat lukemista lähes päivittäin. Kuulin kuitenkin ystäviltäni, että joidenkin kurssien opettajat eivät edes ilmesty paikalle luennoille kuin satunnaisesti. Suurin osa opettajista/professoreista olivat kuitenkin erittäin päteviä ja inspiroivia. Opetustyyli oli suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, vaikka joidenkin kurssien kohdalla luennoitsijalla oli erittäin voimakas auktoriteetti ja asema suhteessa opiskelijaan, mihin tottuminen oli jokseenkin haastavaa suomalaiselle opiskelijalle.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto tarjoaa laajan kattauksen erilaista harrastustoimintaa. Yliopistolla on esimerkiksi kuoro, rugby-joukkue, jalkapallojoukkue, nyrkkeilytiimi, lentopallojoukkue… Itse menin nyrkkeilytiimiin, mikä oli ihan super hauskaa! Sain tiimistä paljon uusia kavereita sekä mahtavan harrastuksen, jonka kautta oli mahdollista myös osallistua erilaisiin tapahtumiin. Treenit olivat aamuin illoin, ja niihin sia osallistua kun oli aikaa.

Muuten vapaa-ajalla teimme retkiä, kävimme kaupungilla, paikallisissa baareissa ja ravintoloissa, hengasimme kampuksella, lenkkeilimme, kokkasimme…  Namibiassa on myös älyttömän kaunis luonto ja lukuisia mahdollisuuksia tehdä erilaisia viikonloppureissuja!

Turvallisuus

Itse koin Windhoekin ja Namibian yleisesti ottaen turvalliseksi. Tietenkin varovaisuudesta ja valppaudesta kannattaa pitää huoli koko ajan. Ryöstöt ja taskuvarkaudet ovat varsinkin Windhoekissa melko yleisiä, minkä takia omaisuutta ei kannata jättää minnekään valvomatta. Yksin ei kannata liikkua, ja pimeän aikaan kannattaa olla erityisen valpas.

Hintataso

Namibian valuutta on namibian dollari, joka on sidottu Etelä-Afrikan randiin. Yleisesti ottaen hintataso on melko matala. Kuitenkin esimerkiksi jotkut hygieniatuotteet, vihannekset, hedelmät sekä vaatteet ovat monissa kaupoissa lähes Suomen hinnoissa. Viime kevään aikana vaihtokurssissa oli koronan takia merkittäviä heilahteluita, joten siihenkin kannattaa varautua. Etelä-Afrikan tapahtumat heijastuvat monessa suhteessa Namibiaan, joten muutenkin kannattaa seurailla alueellisia tiedotuskanavia ja pysyä kartalla Etelä-Afrikan ja muutenkin Eteläisen Afrikan tapahtumista.
Muuta

Namibiassa syödään paljon lihaa. Lähdin vaihtoon vegaanina ja tulin takaisin kuukausia maitotuotteita sekä jonkin verran lihaa syöneenä. Liha ja siihen liittyvä Kapana -spice ovat iso osa paikallista kulttuuria. Varsinkin kampukselta on haastavaa saada kasvisruokaa, eikä paikallisten ruokakauppojen hyllyiltä löydy tofua tai muita lihankorvikkeita. Papuja kuitenkin löytyy, ja on muutamia kauppaketjuja, joiden valikoimasta löytyy laajemmin vihanneksia ja muun muassa erilaisia täysjyvä- ja vegaanituotteita.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Stellenbosch, kevät 2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tutustuin Etelä-Afrikkaan katsomalla dokumentteja. En opiskellut afrikaansia etukäteen sillä englanti on neutraali yhteiskieli kaikkien kieliryhmien välillä ja ajattelin pärjääväni sillä. Kieltä kuitenkin näkee ja kuulee joka puolella sillä Stellenboschin yliopisto on perinteikäs yliopisto afrikaanereille. Heti kampukselle saavuttuani huomasin, että on kiva osata vähän perussanastoa. Afrikaansissa oli hauska huomata yhteneväisyyksiä ruotsin tai saksan sanojen kanssa, verbit eivät taivu persoonissa ja aikamuodot ovat helpot. Kurkkuäänteinen g tulee tutuksi ja paikalliseen englantiinkin on vakiintunut paljon afrikaansin sanoja, kuten bakkie, braai ja plakkies. Kielestä lisää hieman myöhemmin.

Pakkaamisessa haastavaa oli varautua aluksi kesän kuumuuteen ja sitten myös syksyn ja talven sateisiin ja talven koleuteen. Villakangastakki tai trenssi on hyvä ottaa mukaan sillä viimeistään toukokuun lopulla tuli kylmiä päiviä vaikka paikallinen talvi kestääkin lähinnä muutaman päivän kerrallaan ja muuten päiväsaikaan on suht lämmin. Etelä-Afrikassa on alhainen hintataso ja takaisin tullessa otin lisälaukun siellä täydennetylle vaatevarastolle ja tärkeimmille esineille.

Jätin lukuloman ja lukukauden jälkeisen matkustelun suunnittelun ikään kuin etiäisestä myöhemmälle ajalle, ja sitten pandemian vuoksi suunnitelmat menivätkin uusiksi. Matkasuunnitelmia voi hyvin tehdä myös lukukauden alussa vaihtokavereiden kanssa sillä kaikki aikovat kyllä reissata. Orientaatio viikolla saatiin myös näppärä esittelykirja paikallisista viinitiloista, museoista ja muista mitä kannattaa hyödyntää heti alkuun tekemistä suunnitellessa.

Paikallinen sairasvakuutus on pakollinen ottaa jo ennen lähtöä ja sen valintaan saa vinkkejä yliopiston sivuilta. Viisuminhaku on oma prosessinsa, mutta sekin käy mutkattomasti suurlähetystön nettisivun ohjeiden mukaan. Kampukselle saavuttaessa täytyy rekisteröityä yliopistoon avainten luovutuksen yhteydessä ja lopullinen kursseille rekisteröityminen tapahtuu ensimmäisen viikon jälkeen. Muuta byrokratiaa ei ollut, ja orientaatioviikolla annetaan perusteellinen opastus opinnoissa ja maassa pärjäämiseen.

Asuminen

Majoituin Academiassa, johon muutkin suomalaiset ja paljon vaihtareita oli sijoittunut. Viihtyisä ja moderni aidattu asuntola-alue majoittaa noin tuhat opiskelijaa pienissä taloissa, eli blokeissa, ja kansainväliset opiskelijat on asutettu siellä samalle alueelle. Meitä oli melkein 90 vaihtaria, jotka vietimme paljon aikaa yhdessä. Jokaisella meidän blokilla oli oma piknikpöytä ja braai. Asuntoyksiköt olivat mukavia. Jokaisella oli oma huone ja kylppäri, ja keittiö jaettiin vain yhden henkilön kanssa. Koko kahdeksan hengen asunnossa oli yhteinen ruokailu- ja oleskelu tila. Alueelta löytyy myös pyykkitupa ja deli, jonka yläpuolella on pieni opiskelutila. Kampuksella on student centre ja hieno maanalainen kirjasto. Keskusta ja mall ovat 15 minuutin kävelyn päässä ja Kapkaupunkiin pääsee tunnissa.

Aluksi asuntolaan meneminen jännitti, sillä se oli minulle uutta, mutta meidän yhteisömme oli merkittävä osa vaihtokokemusta, ja paikallisiin ystävystyin sitten harrastusten kautta. Oli aika kokonaisvaltainen kokemus asua yliopiston asuntolassa ja vapaa-ajalla käydä harrastuksissa yliopiston societeissä.

Stellenboschissa on turvallista liikkua päiväsaikaan, etenkin merkityillä kampus securityn vahtimilla reiteillä. Pimeän tullen tai kaupungin ulkopuolella ei voi kävellä. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut elämää sillä Uber oli edullinen käyttää lyhyillekin matkoille jos illalla piti tulla kotiin valvotun reitin ulkopuolelta.

Stellenbosch kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä

Opiskelu ja opetus

Yliopisto on panostanut viime vuosina paljon muutospolitiikkaan, johon opetuskielen vaihtumisen lisäksi kuuluu kampuksen rakennusten uudelleennimeäminen, eri yhteisöjen ja niiden historian näkyväksi tekeminen kampuksella esimerkiksi taiteen ja kielien kautta, ja opetussuunnitelman kehittäminen vähemmän eurosentriseen suuntaan. Perinteikkäitä tapahtumia järjestetään kuitenkin edelleen, mistä Woordfees on mainio tilaisuus nähdä maan tunnettuja artisteja esiintymässä, samoin kuin näytelmiä ja elokuvia festarimaisella valikoimalla, pääasiassa afrikaansiksi.

Opetus SUssa on laadukasta. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja jos seuraava tunti alkaa heti, on siirtymisaikaa 10 minuuttia. Kaikki rakennukset ovat kuitenkin lähekkäin. Ensimmäisellä opetusviikolla saa käydä kokeilemassa kaikkia esihyväksyttyjä kursseja ennen kuin tekee lopulliset valinnat.

Molemmissa mainstream kursseissani oli luento-opetus, mutta toisessa myös viikoittaiset tutoriaalit pienryhmäopetusta ja keskustelua varten. Luennoilla oli tulkit, joilta sai korvanapin siltä varalta, että opiskelija esittää kysymyksen tai opettaja puhui välillä afrikaansia. Tämä toimi hienosti. Myös slaidit näkyi yleensä molemmilla kielillä. Toisessa kurssissa arvostelut tulivat kolmesta lyhyestä esseestä ja toisessa yhdistelmästä, johon kuului loppukoe, välikoe, tuntikoe sekä ekassa jaksossa viikoittainen monivalintatehtävä jonka myöhästymisestä olisi seurannut armoton hylsy, ja tokassa jaksossa kolme viikkotehtävää. Uskoisin että työmäärä oli aika sama kuin Suomessa.

Päädyin ottamaan yhden vaihtareille suunnatun moduulin, GSL, ja se oli suuren läsnäolo- ja työmääränsä vuoksi hallitseva teema vaihdossani. Olin valintaan tyytyväinen. Monimuoto opetus tarkoitti paljon ryhmissä tekemistä ja joka viikolle oli artikkeli tai kaksi luettavana.  Olennainen osa kurssia oli viikoittainen service learning paikallisessa esikoulussa ja oman ryhmän kanssa siihen ohjelman suunnittelu. Arvosteluun kuului portfolio, oppimispäiväkirjoja, ryhmäpresentaatio ja essee.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Yliopistolle maksettava rekisteröintimaksu tulee puoliksi omaan käyttöön, eli sillä saa maksaa harrastusyhteisöihin eli societyihin liittymisen tai vaikka Maties gym-jäsenyyden. Rekisteröityessä olet siis jo valmiiksi maksanut liikuntaharrastukset. Yhteisöihin voi tutustua etukäteen, mutta niistä myös kerrotaan orientaatioviikolla. Liityin purjehdusyhteisöön ja ballroom dance- yhteisöön, tarjolla oli myös laitesukelluskoulutus ja surffikurssi sekä viiniyhteisö – kaikki hienoja tapoja nauttia paikallisesta luonnosta ja kulttuurista sekä hyviä tapoja kasvattaa Maties- yhteishenkeä. Lukukauden alussa oli rugbyn Varsity Cup kotipelejä, joita ei kannata jättää väliin vaan lähteä maroon paita päällä kannustamaan joukkuetta sillä sitä tunnelmaa jää kaipaamaan.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Exeter, Iso-Britannia, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.
Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.
Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Posted on

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook-ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan. Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!