Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Viime syyslukukausi – elokuun lopusta 2019 tammikuun loppuun 2020 – vierähti upeassa Pietarissa venäjän kieltä opiskellen.

Ennen lähtöä

Itselläni (tapani mukaan) kaikki järjestelyt tuli hoidettua vähän kiireellä ja viime tipassa. Byrokratian määrällä peloteltiin alkuun, ja no, pitihän se jossain määrin paikkansakin. Kaiken kuitenkin saa hoidettua, ja rento, joskin periksiantamaton asenne kannattaa omaksua jo alkumetreillä. Suomen pään järjestelyissä auttaa liikkuvuuspalveluiden lähettämä ohje, jossa oli hyvin selitetty kaikki tarvittava. Ja aina kannattaa heti kysyä, jos joku on epäselvää.

Ennen lähtöä hankitaan lähinnä viisumi ja papereita lääkäristä. Viisumin saa hakea Suomen Venäjän suurlähetystöstä vaihtoyliopiston lähettämää viisumikutsua vastaan. Jo tässä vaiheessa pääsi harjoittelemaan venäjän kielellä asioimista. Itselläni homma sujui mallikkaasti, mutta olen kuullut myös ongelmista näitä kutsuja odotellessa – mikäli sellainen sattuu kohdalle, on muistettava se kärsivällinen, tiukasti myös perään kyselevä, asenne.

Keuhkokuvia, joita opiskelija-asuntolaan asettuvalta vaaditaan, ei Suomen päässä valitettavasti terveenä ilmaiseksi saa. Ne voi ottaa myös Pietarin päädyssä huomattavasti halvemmalla, ja moni vaihto-opiskelija näin tekikin. Itse näin kuitenkin parhaaksi ottaa kaikki dokumentit jo Suomesta mukaan. Keuhkokuvaa ei sitten minulta koskaan edes kyselty, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Koskaan ei oikein tiennyt, mikä dokumentti on elintärkeä, mikä lähinnä muodollinen.

Sitten ei muuta, kun junalippua ostamaan! Pietariin Finlandskiin asemalle (Финляндский вокзал) köröttelee Allegrolla mukavasti 3,5 tuntia. Hurraa helppo junaliikenne!

Ps. ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti rekisteröityä Pietarin yliopiston Buddy-ohjelmaan. Yliopisto järjestää kaikille halukkaille ohjelman puitteissa paikallisen opiskelijan kaveriksi. Oli mukavaa saada heti kontakti vieraasta kaupungista, joka auttoi alkuhässäkässä, kuten asuntolalle pääsyssä ja paikallisen SIM-kortin ostamisessa. Joidenkin kontaktit olivat toki toisia aktiivisempia, mutta yleisesti systeemi vaikutti hyvältä, ja saapuminen kaupunkiin oli helppoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisinä päivinä Pietarissa hoidetaan lähinnä byrokratiaa ja hengitellään suurkaupungin tunnelmaa. Buddy auttaa, muut vaihto-oppilaat tukevat ja ihmettelevät kanssasi. Kopiointiliike (копицентр) tuli tutuksi, samoin vaihtokoordinaattorin ja asuntolan asioita hoitavien babushkoiden työpisteet. Allekirjoituksia erinäisiin dokumentteihin kirjoitettiin niin paljon, ettei enää pysynyt laskuissa.

Suurimmaksi osaksi asiat pitää hoitaa venäjäksi, joten kieltä pääsee tosiaan harjoittelemaan. Puhua kannattaakin rohkeasti! Kaikki sujuu heti lähtöviivoilta paljon helpommin, kun ainakin yrittää. Omaanikaan, todella haparoivaan venäjään ei kertaakaan suhtauduttu ylimielisesti.

Kaupunkiin saapuessa (ja aina uudelleen palatessa) tulee rekisteröityä. Kyseessä on vielä suhteellisen uusi laki, joten käytännöt tuntuivat hämmentävän vähän kaikkia. Tämä käytännössä hoitui kuitenkin helposti yliopiston kautta, mikäli asui asuntolassa. Omaa asuntoa vuokratessa voi rekisteröintiasioissa joutua säätämään, mutta näidenkin tilanteiden kuuli aina lopulta ratkenneen.

Viisumihan täytyy toisiaan uusia, kun Venäjälle saavutaan. Tämä vie hyvin oman aikansa, ja käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain. Filologian laitoksella koko prosessi hoidettiin vaihtokoordinaattoreiden toimesta; itse piti tuoda tarvittavat dokumentit ja valmistautua jonottamaan. Prosessin tuli kestää viisi viikkoa (esim. kv-suhteiden opiskelijoilla saattoi olla vain kaksikin) ja tänä aikana ei saanut matkustaa. Omalla kohdalla prosessi venähti kuitenkin kahdeksaan viikkoon. Onneksi Pietarissakin riittää nähtävää odottelun ajaksi. Opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi tai merkittävin alennuksin suurimpaan osaan museoista ja nähtävyyksistä, joten sen saapumista (muutama viikko) kannattaa odotella. Kurssien alkamisessa kestää myös aina, ja ensimmäiset viikot otetaankin aikalailla loman kannalta.

Asuminen

Päädyin asumaan opiskelijoille tarkoitettuun asuntolaan, vaikka oman asunnon vuokraaminenkin kävi mielessä. Pietarissa iso osa vaihtareista laitetaan asumaan Vasilin saaren kärkeen. Läheltä löytyy ruokakauppoja, kuntosaleja, jonkun verran syömäpaikkoja, ja etenkin lämpimillä säillä ihana ranta. Busseja ja маршруткoita (eräänlainen minibussi) kulkee vierestä, ja lähin metroasema Primorskaya (Приморская) löytyy kilometrin päästä.

Маршруткаn sai huikata pysähdyksiin mistä tahansa tien varrelta, samoin kuskille piti huikata, kun halusi hypätä pois kyydistä.

Osa kompleksia, jossa asuntolarakennuskin sijaitsi (kuvan ihan oikeassa laidassa).

Asumisen suhteen jokainen osaa varmasti tehdä itselleen sen sopivimman ratkaisun, mutta rohkaisun sanana asuntolassakaan asuminen ei ollut yhtään sen hullumpaa! Helsingin yliopiston valitsemille vaihto-opiskelijoille se kuuluu jo yliopistojen väliseen kahdenväliseen vaihtosopimukseen, ja ilmaisesta asumisesta säästyneet ruplat voi sitten käyttää kokemuksiin ja matkusteluun. Vuokratkaan eivät toki Pietarissa päätä huimaa (Helsinkiin verrattuna). Ja jos asunnon vuokraaminen Suomesta käsin tuntuu hankalalta, yksi (monien vaihto-oppilaidenkin suosima) tapa on aloittaa asuntolasta, ja etsiä oma paikka sitten paikan päältä.

Asuntolassa asuttiin pääsääntöisesti muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa neljän tai seitsemän hengen asunnoissa. Itse majoituin neljän hengen huoneistossa, jossa keittiön, suihkun ja vessan jaoin englantilaisen, japanilaisen ja valkovenäläisen opiskelijan kanssa. Huoneissa nukuttiin aina kahden. Ensinäkemältä asunto taisi vähän järkyttääkin. Huoneita löytyy remontoituina, ja sitten vähän vähemmän remontoituina. Meidän kompleksi taisi kuulua tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Asuntoon kuitenkin pian tottui, ja se alkoi tuntua ihan kodilta.


Oma puolikkaani jaetusta huoneesta.

Asuntolassa ei ollut valmiiksi oikein mitään. Onneksi esim. reilun kilometrin päässä asuntolalta oleva supermarket Lenta (Лента) tarjosi kaiken tarvittavan. Myös jääkaappi keittiöön piti hakea jostain toimistosta. Pyykit joko annettiin oman asuntolan babushkalle pestäväksi, pestiin itse toisella asuntolalla noin 20min. kävelymatkan päässä, tai käytettiin pesuloita. Lakanat vaihdettiin joka torstai.

Opiskelu ja opetus

Päätoimisesti venäjää opiskelevilla kurssiasiat hoituivat helposti. Kaikki suorittivat tasokokeen, jonka perusteella oppilaat jaettiin ryhmiin. Mihinkään kursseille ei täytynyt ilmoittautua. Ryhmää sai myös myöhemmin vaihtaa, mikäli taso ei tuntunutkaan omalta. Voinkin suositella kaikille pääaineesta riippumatta valmiiksi paketoitua, 30 op, kielikokonaisuutta, jonka saa sellaisenaan mahtumaan tutkintoon kuin tutkintoon. Venäjän kieltä vieraana kielenä opiskellaan omassa rakennuksessaan Nevan varrella vähän matkan päässä päärakennuksesta. Paikallisiin opiskelijoihin ei siellä valitettavasti oikein törmää. Mitään ruokalaa ei ole, ja lähin столоваяkin kaukana. Pitkiin päiviin oli hyvä varautua omilla eväillä.

Tunneilla ei puhuta ollenkaan englantia, vaikka omakin ryhmäni oli niitä helpoimpia. Opin nopeasti, ja hurjan paljon. Oppiminen on toki aika paljon itsestä kiinni – niin kuin kielissä yleensäkin. Kotitehtävät kuulusteltiin aina ääneen, vuorotellen tai oppilaita nimeämällä. Ja kun improvisaatiotaidot venäjäksi olivat tasolla nolla, nolojen tilanteiden pelko toimi hyvänä motivaattorina läksyjen tekemiseen. Vaihto-opiskelijoihin tunnuttiin suhtautuvan muuten aika lepsusti, eikä 75% läsnäolopakkokaan ollut absoluuttinen. Kieltä oppii paikan päällä myös luokkahuoneen ulkopuolella! Toki tunteihin kannattaa panostaa, jotta ajastaan vieraassa yliopistossa saa eniten irti.

Tunneilla puhuttiin paljon, mikä oli ehdottomasti niiden parasta antia. Opettajat olivat hauskoja ja nuoria, tunneilla puhuminen rentoa. Kielioppivirheistä (puhuessa) alettiin tiukemmin huomautella vasta loppukuukausina. Muuten opiskelu oli aika perinteistä, kirjasta lukemista, vihkoon kirjoittamista ja kieliopin kertaamista.

Loppukokeet olivat suhteellisen helppoja, enkä tainnut kuulla kenenkään saaneen hylättyä. Tuntiosallistuminen ja läksyjen tekeminen vaikuttavat myös arvosanaan, joskin kurssit luetaan Suomessa vain arvosanalla ”hyväksytty”. Kokeet suoritettiin aikataulun mukaan jouluna, jota iso osa eurooppalaisista opiskelijoista halusi lähteä kotiin viettämään. Tämäkin on yleisesti tiedossa, ja opettajat ovat kyllä joustavia opiskelijoiden suhteen.

Paikallisen opiskelijajärjestön kautta oli myös mahdollista saada ”tandem”-kaveri, jolle tarkoituksena oli opettaa omaa kieltään, ja samalla saada apua venäjän taidoissa. Omalla kohdallani ohjelma ei oikein toiminut, mutta kuulin siitä myös paljon hyvää. Lisäksi kaupungista löytyy paljon erilaisia ulkomaalaisille suunnattuja ”keskusteluryhmiä”, joissa keräännytään esimerkiksi kahvilaan juttelemaan eri aiheista venäjäksi.

Sopeutuminen uuteen arkeen

Ison kaupungin liikenteeseen ja aamuisiin metroruuhkiin, Helsinkiä pidempiin etäisyyksiin, uuteen kieleen ja elämään pääsi pian kiinni ja arkeen Pietarissa sopeutui nopeasti. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja monipuolisesta kulttuuritarjonnasta kannattaa ottaa kaikki irti! Baletti, ooppera, keikat, urheilutapahtumat (mestareiden liigaakin pääsi Гаспром-areenalle seuraamaan kympillä) ja museot kannattaa koluta läpi. Yöelämääkin löytyy moneen makuun, eikä miljoonakaupunki mene koskaan kiinni. Ulkomailta tuodut tuotteet tosin saattavat olla kalliita, mutta shoppailuun löytyy paljon vaikka kirpputoreja ja toreja. Etenkin georgialaista ruokaa kannattaa kokeilla, ja muutenkin ulkona syömistä suosittelen. Erikoisruokavalion omaaville tai kasvissyöjille/vegaaneille se voi tosin välillä olla haaste.

Joka lukukausi Pietarin valtionyliopistoon (puhumatta niistä muista yliopistoista) tulee sadoittain vaihto-opiskelijoita. Oman kokemukseni mukaan myös paikalliset ovat avoimia ja mukavia. Jokainen löytää kyllä varmasti omanalaisensa porukan, ja omanlaistaan tekemistä. Sitä ei tarvitse mielestäni pelätä!

Ruska-aikaan Pietarin lähiseudun Pavlovsk-puistossa. Suositukset kaupungin ulkopuolisille iltapäiväkävelyille.

Telegram-sovellusta käytetään paljon kommunikointiin; se kannattakin ladata jo kotipuolessa. Myöskään VPN:n lataaminen ei ole huono idea, sillä joillekin sivuille (myös telegramiin) pääsyä voidaan hyvin rajoittaa. Muita hyödyllisiä sovelluksia on etenkin useat taksi-apit kuten Yandex, Uber russia tai Bolt. Näihin saa liitettyä myös kortin (joskaan kaikissa ulkomainen ei toimi), jolloin taksillakin liikkuminen on (halpaa ja) helppoa. Käteistä muutenkaan tarvitsee harvoin, joskin sitä on hyvä aina olla jonkun verran mukana. On syytä olla kuitenkin tarkkana, mistä käteistä nostaa. Korttien tietojen kopioiminen on todella yleistä.

Puhelinoperaattoreita oli muutama eri. Esimerkiksi Мегафон taisi tarjota rajattoman netin. Itse kuitenkin käytin Теле2, jolta 40gigaa /kk maksoi noin 5 euroa. Sillä pärjäsi loistavasti, varsinkin, kun sosiaalisen median (kuten whatsapp tai instagram) käyttö kuului automaattisesti sopimukseen, eikä ”kuluttanut nettiä”. Asuntolan ensimmäisessä kerroksessa on Wifi. Huoneisiin se piti hankkia itse, ja prosessi vaikutti monimutkaiselta venäjän kielen taitoisillekin, joten itse pärjäsin hyvin puhelimella.

Joidenkin yliopistojen vaihtosopimuksiin (Helsingin yliopistonkin) kuului pieni kuukausiraha, tai opintotuki, myös Venäjän puolelta. Se taisi olla muutamia kymmeniä euroja kuussa, ja sen saamiseksi tuli hankkia venäläinen tili Сбербанкista. Jokainen voi itse taas miettiä, ryhtyykö tähän. Pankissa asiointi hoidettiin venäjäksi, mutta alkeistaitojen ja Google kääntäjän avulla homma hoitui ja sain tarvittavat dokumentit. Kortti oli loppujen lopuksi muutenkin ihan kätevä – toisille tilin omaaville kavereille sai esim. siirrettyä rahaa kätevästi Mobilepayn tavoin, ja sinne sai ladattua käteistä useissa automaateissa.

Lähtö

Puoli vuotta kului todella nopeasti. Opintojen loppuessa joulun aikaan oli viisumia vielä yli kuukausi jäljellä. Päätin käyttää lopun ajan hyödyksi ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman: Trans-Siperian matkan. Terästettyjä venäjäntaitoja pääsi heti harjoittelemaan, ja näkemään maata laajemmin. Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea. Ja jos Vladivostokiin asti ei ole asiaa, löytyy Venäjän kokoisesta maasta nähtävää paljon lähempääkin. Vaihtoaikaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös matkustamiseen!

Auringonlasku jäätyneellä Baikal-järvellä.

Kaikki Venäjällä ei kuitenkaan toimi ihan samoin kuin Suomessa, eikä ikävämpiä puoliakaan pidä kaunistella. Moneen tekemiseen vaikuttaa naamakerroin ja joskus täytyi vaatimalla vaatia asioitaan hoidettaviksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole edes sillä totutulla tasolla, ja rasismi on näkyvämpää. Myös kierrättäminen on vaikeaa (joskin Pietarissa mahdollista!). Ja vaikka Pietari onkin kansainvälinen kaupunki, on se kansainvälinen Venäjän mittakaavassa, ja pelkällä englannilla pärjää huonommin.

Kokemukseni venäläisistä ja Venäjästä oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen. Lähdin Pietarista kotiin syli täynnä uusia ystäviä, hienoja kokemuksia, kohentunutta kielitaitoa ja ennen kaikkea tunneta siitä, että maailmaa kannattaa ja pitää nähdä! Eikä plussana kotona Kelan kanssa asioiminen tunnu enää juuri miltään. Venäjälle lähtiessäsi valitset hienon vaihtokohteen, joskaan et sitä helpointa.

Ei niin vakavana – joskin ihan kuvaavana – mottona voi pitää sitä, että ”mikään ei toimi, mutta kaikki kyllä hoituu!”

Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Venäjältä vaihdosta palattuasi omaat paremman kielitaidon, osaat suhtautua vaikeilta tuntuviin tilanteisin tyynesti ja todennäköisesti tunnet itsesi jollakin tapaa vahvemmaksi ihmiseksi. Luultavasti sinulla on myös uusia kansainvälisiä ystäviä ja olet saanut upeita kokemuksia.

Ennen lähtöä

Vaihtoon hyväksyminen MGU:sta tuli muistaakseni melko myöhään. Kun saat hyväksynnän ja sen mukana ohjeet siitä mitä seuraavaksi tulee tehdä, suosittelen toimimaan nopeasti. Itseni piti tilata jokin dokumentti Moskovasta ja tässä kesti hetken, jolloin pelkäsin etten saa viisumiani tarpeeksi ajoissa. Tässä vaiheessa voi myös ilmoittaa, haluaako asumaan MGU:n asuntolaan. Itse suosittelen tätä ehdottomasti. Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja sijaitsevat päärakennuksessa, joka on varmaankin yksi koko Venäjän tunnetuimmista rakennuksista.

Informaatiota yleisesti lähetetään vähän. Kannattaa siis itse rohkeasti ottaa yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat olleet sinuun yhteydessä sähköpostitse. Itse ainakin sain näin vastauksia kysymyksiini.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten arvata saattaa, Venäjällä byrokratiaan menee paljon aikaa. Aluksi pitää esimerkiksi teettää kulkulupia ja venäläinen opiskelijakortti sekä laittaa opiskelijaviisumin hakuprosessi alkuun. Kun lähdet hoitamaan asioita, suosittelen varaamaan mukaan vettä, evästä, kaikki mahdolliset dokumentit ja paljon kärsivällisyyttä. Erilaisia asioita hoidetaan sekä päärakennuksen toimistoissa että omassa tiedekunnassa. Esimerkiksi viisuminpidennykseen liittyvät asiat hoitaa Igor Bochkov, jolla on toimisto paikallisen kielikeskuksen rakennuksessa, jossa myös venäjän kielen tunnit pidetään.

Jälkikäteen on mahdoton muistaa kaikkea sitä, mitä tuli hoitaa vaihdon alettua, sen aikana ja sen ollessa lopuillaan. Lähtökohtaisesti kaikki hoidetaan venäjäksi, mutta tähän voi suhtautua kielen oppimisen kannalta. Myös muilta vaihtareilta sai paljon apua, ja usein yhdessä lähdimme hoitamaan jotakin tiettyä asiaa. Kaikilta kannattaa kysellä paljon, mitä seuraavaksi pitää tehdä – sekä henkilökunnalta että muilta opiskelijoilta.

Asuminen

Todennäköisesti asut yliopiston päärakennuksessa (Главное здание МГУ). Päärakennuksesta löytyy lähes kaikki, kuvitella saattaa: apteekki, poliisi, pieni ruokakauppa, monta ruokalaa, matkatoimisto, kukkakauppa, pesula jne. Rakennus on valtava. Asuntolat sijaitsevat omissa siivissään ja niiden ovilla pitää näyttää kulkulupa. Myös päästäkseen itse rakennukseen sisään tulee näyttää aina kulkulupa.

Lähes kaikki vaihtarit tuntuivat asuvan päärakennuksen asuntoloissa. Näemmä siellä asui myös paljon muualta Venäjältä Moskovaan opiskelemaan muuttaneita opiskelijoita, mutta syntyperäisen moskovalaiset eivät yleensä asuntolassa asuneet.


Oma huoneeni päärakennuksen asuntolassa

Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja hyvällä tuurilla saat kelpo huoneen, josta saattaa olla hieno näköala. Kuitenkaan minkäänlaista luksusmajoitusta ei kannata odottaa. Oma huoneeni oli melko hyvässä kunnossa, mutta osassa huoneista oli esimerkiksi näkyvää hometta, ötököitä tai rikkinäinen vessanpönttö. Eräiden ystävieni lavuaarin putki jollain tavalla räjähti ja huoneeseen tulvi vettä, mutta siitäkin selvittiin. Huonetta voi aina yrittää vaihtaa jos ei ole siihen tyytyväinen, mutta kannattaa valmistautua hieman nihkeään vastaanottoon.

Kuitenkin asuntoloissa yksi parhaita puolia on se, että saa oman huoneen. Naapurihuoneessasi todennäköisesti asuu toinen vaihtari. Tämän kanssa jaetaan kylpyhuone ja wc. Yhteiskeittiöt sijaitsevat käytävällä, mutta ne olivat melko karmeassa kunnossa. Kuitenkin niissä voi laittaa jotakin yksinkertaista ruokaa. Jääkaappia ei ole, mutta itse käytin ilmojen kylmettyä ikkunan väliä jääkaappina, mikä toimi melko hyvin. Vinkkinä sellainen, että kannattaa avata huoneen ikkunan alapuolella oleva pieni luukku. Tällöin ilma huoneessa pääsee vaihtumaan.

Asuntola-asioissa voi kysyä apua seitsemännessä kerroksessa sijaitsevasta toimistosta, jossa ainakin omana aikanani oli töissä hyvin mukava nainen nimeltä Viktoria. Hän auttaa mielellään, mutta ei puhu ollenkaan englantia.

Jostain syystä puolivälissä vaihtoani minua yritettiin saada maksamaan huoneestani jonkinlaista vuokraa. Jos näin käy, kannattaa olla tiukkana ja kertoa, että omaan vaihtosopimukseen kuuluu ilmainen majoitus.

Päärakennuksesta saa mielestäni ympäri vuorokauden ruokaa. Kuitenkin opiskelijaruokaloiden taso ei ole samanlainen kuin Suomessa. Kasvisruokavaihtoehtoja on hyvin harvoin.

 


Yksi päärakennuksen opiskelijaruokaloista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin itse pelkästään venäjän kieltä vaihtoni aikana. Olin lukenut venäjää Suomessa noin kahden vuoden ajan. Vaihdon alussa tehdään pieni testi, jonka mukaan opiskelijat jaetaan tasoryhmiin. Testi oli mielestäni melko huono, eikä kertonut paljonkaan siitä tasosta, millä opiskelijat olivat. Tasoryhmiä oli viisi, joista ensimmäinen hyvin edistyneet venäjän opiskelijat ja viides oli tarkoitettu opiskelijoille, jotka eivät osanneet vielä edes kirjaimia. Päädyin itse ryhmään neljä, mutta kävin välillä myös kolmosryhmän tunneilla. Koin tämän itselleni sopivaksi tasoksi.

Kurssien alettua saimme ohjeet ostaa kirjat kullekin kurssille. Kirjoja sai ostettua esimerkiksi päärakennuksessa olevasta kirjakaupasta. Opiskelu tapahtuu lähes täysin venäjän kielellä, mikä omasta mielestäni oli todella hyvä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että opetus ei välttämättä ole samalla tasolla kuin HY:ssä. Tunneilla ei käytetty ikinä internetiä, eikä opetus ollut aina kovinkaan johdonmukaista. Myös sanasto jota osalla kursseista opin oli melko epärelevanttia, jos venäjää haluaisi käyttää esimerkiksi työelämässä. Yhdellä kurssilla esimerkiksi opettelimme lukuisia Pushkinin tarinoita ulkoa, joita referoimme luokan edessä muille. Aluksi tämä tuntui melko stressaavalta omaan kielitaitoon nähden, mutta tätä ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Parhaimpia olivat tunnit, joilla saatiin kunnon keskustelu käyntiin. Oli mahtavaa huomata, että ymmärtää ja jossain määrin pystyy itse osallistumaan venäjänkieliseen keskusteluun. Kuitenkin kannattaa valmistautua siihen, että palaute omasta kielitaidosta on välillä melko suoraa. Toisaalta voi kokea onnistuneensa, jos ymmärtää itselle annetun negatiivisen palautteen. Suurin osa opettajista oli lopulta todella hauskoja ja halusivat tietää paljon opiskelijoistaan.

Läksyjä tuli jokaiselta tunnilta melko paljon, mutta koin ne itse hyödylliseksi kielen oppimisen kannalta. Opettajat selvästi myös olettivat, että läksyt tehdään, sillä niitä tentattiin aina seuraavalla tunnilla.

Yhden lukukauden vaihdon aikana ei kannata tavoitella täysin sujuvaa kielitaitoa. Kielitaito kuitenkin varmasti kehittyy huimasti ja voit aina jatkaa kieliopintojasi Suomessa. Jos jotakin muuttaisin, olisin ollut itselleni armollisempi, enkä soimannut itseäni joka kerta kun en ymmärtänyt mitä äidinkielenään venäjää puhuvat sanoivat tai jos en muistanut, miten monikon genetiivi taipuu. Kielen oppiminen vaatii paljon aikaa ja energiaa.

Kurssien päättyessä tehtiin tentti, joka yhdessä tuntiaktiivisuuden kanssa vaikutti siihen, millaisen arvosanan saa. Suomessa nämä kuitenkin kirjataan vain hyväksytyiksi arvosanoiksi. Tentit olivat mielestäni melko helppoja ja ymmärtääkseni kukaan ei saanut hylättyä arvosanaa, jos vain oli käynyt tunneilla ja tehnyt läksyt.


Pikkuruinen luokkahuone, jossa valtaosa tunneistamme pidettiin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kannattaa jo ennen Suomesta lähtöä ladata Yandex-sovellus, joka toimii samaan tapaan kuin Uber. Itse lensin Moskovaan, tulin lentokenttäjunalla Valko-Venäjän asemalle ja tästä otin Yandexin yliopistolle. Käytin Yandexin tilaamiseen omaa Suomen nettiäni, mutta se kannattaa toki heti tilaamisen jälkeen laittaa pois päältä.

Päärakennuksella tuli esittää oma passi ja viisumi. Vahdit todennäköisesti hokevat sanaa ”пропуск” (Tämä on muuten ensimmäinen uusi sana, jonka todennäköisesti vaihtosi aikana tulet oppimaan.), mutta näytä viisumiasi ja kerro olevasi paikalla ensimmäistä kertaa, niin sinut päästetään sisälle. Saapumisohjeissa on tieto siitä, mihin pitää aluksi mennä. Päärakennus on melko sekava eikä viittoja ole, joten kysele ihmisiltä. Itse ravasin muutamissa toimistoissa, minkä jälkeen sain jo oman huoneeni.

Noin 1,5 kilometrin päässä päärakennukselta, Университет-metroaseman lähellä, on ostoskeskus ”Капитолий», josta saa kaiken tarvittavan, jotta pääsee alkuun. Siellä on myös iso ruokakauppa, jota itse käytin paljon. Metrolle ja ostoskeskukseen pääsee päärakennukselta myös bussilla, jos ei halua kävellä.

Metro toimii Moskovassa erinomaisesti. Ruuhka-aikana tai muutenkin voi tosin olla melko ahdasta. Itse en missään vaiheessa hankkinut opiskelija-alennusta joukkoliikenteen käyttöön, koska koin sen melko edulliseksi muutenkin. Käytin liikkumiseen Troika-korttia. Sellaisen voi ostaa miltä tahansa metroasemalta ja ladata automaateissa siihen lisää arvoa. Yandex-taksi on edullinen ja itse koin sen hyvin luotettavaksi.

Otin itse puhelinliittymän rajattomalla netillä МТС-yritykseltä. Tämä kustansi muistaakseni noin 15 € kuussa. Asuntolahuoneisiin on mahdollisuus saada hyvin edullinen wi-fi, jota ylläpitävät jotkut MGU:n opiskelijat.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Mitään erityistä vaihto-orientaatiota ei Moskovassa valitettavasti järjestetä. Kuitenkin eräs järjestö yliopistolla järjesti ohjelmaa ja tutustumista vaihtareille. Kannattaa seurata oman asuntolakerroksen hissien edustaa, jonne usein ilmestyi kokoontumisista kertovia lappuja. Vaihtareille tarkoitetuissa tapaamisissa oli mukana aina myös venäläisiä opiskelijoita, joten paikallisten ystävien saaminen oli melko luonnollista. Myös buddy-toimintaan osallistumista kannattaa harkita. Opintojen edetessä muihin vaihtareihin tutustuminen oli helppoa, koska vaihtareita oli rajattu määrä ja opetusryhmät pysyivät melko samoina.

Moskovassa riittää enemmän tekemistä kuin mitä yhteen vaihtolukukauteen voi mahduttaa. Suosittelen museoita, joihin pääsee hyvin edullisesti, kunhan saat venäläisen opiskelijakortin. Ravintolat ovat hiukan edullisempia kuin Suomessa ja niitä riittää paljon. Myös Moskovan yöelämä on kokemisen arvoinen. Lämpiminä aikoina puistoissa on mukava viettää aikaa.

Lopuksi

Moskova vaihtokohteena ei ole helpoin tai kevyin vaihtokohde, mutta ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Vaikka kaupunki on valtava, koin sen hyvin turvalliseksi ja toimivaksi. Opiskelu Moskovan valtionyliopistossa on varmasti myös hyvin erilaista kuin missään muussa vaihtokohteessa. Itse koen kasvaneeni vaihdon aikana hurjasti ja saaneeni paljon itsevarmuutta käyttää venäjän kieltä. Koen, että esimerkiksi työhaastattelutilanteissa vaihtokokemustani Venäjältä on aidosti arvostettu, ja ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita kuulemaan Venäjän-vaihdostani. Aika Moskovassa oli ihanaa, mutta niin oli myös paluu Suomeen.

Vaihtokertomus, Pietarin valtiollinen yliopisto (spbu), Venäjä syksy 2018 

kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä on hyvä tarkistaa useaan otteeseen, että tarvittavat dokumentit ovat hankittu ja ennen kaikkea oikein. 

Ennen lähtöä saat viisumikutsun vaihtoyliopistolta. Viisumia haetaan suurlähetystön konsuliosastolta, jossa puhutaan muuten lähes pelkästään venäjää. Viisumia varten tarvitset todella kaikki dokumentit, jotka sivuilla mainitaan eli varmista että olet hommannut kaiken tarvittavan Hiv-testistä lääkärintodistukseen ja viralliseen vakuutustodistukseen.

Kun todistukset ovat hyvässä paketissa ja viisumi passissa olet hoitanut kaiken, minkä Suomen päässä voit hoitaa.  

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihdon alussa oli monia asioita hoidettavana heti ensimmäisten päivien aikana. Näistä kannattaa pitää jonkinlaista to do –listaa, vaikka paikalliset buddyt sekä koordinaattorit pitävätkin hyvän huolen siitä ettei mikään jää hoitamatta. 

Ensimmäisien päivien aikana oli mm. esitettävä lääkärintodistus ja keuhkokuva asuakseen asuntolassa sekä maahan rekisteröityminen yliopistolla. Samalla kertaa haettiin paikallista opiskelukorttia, jonka tulossa tosin kestää muutamia viikkoja.

Alkubyrokratiassa helpottaa, kun pitää mukana useita passin, viisumin ja maahantulokortin kopioita sekä muutamaa passikuvaa. Muutamat ensimmäiset päivät oikeastaan kuljettiin pitkälti buddyjen perässä hoitamassa noita asioita, eli et jää yksin. 

Asuminen

Pietarin valtiollisessa yliopistossa suurin osa laitetaan asumaan Kapitanskayalle Vasilinsaarelle. Ennen vaihtoon lähtöä kauhistelin julkisivua google mapsissa, mutta todellisuudessa neuvostobunkkerista kuoriutui hyvinkin nopeasti kodikas ja legendaariseksi muodostunut paikka. Mikä parasta, asuntolaa lähellä on useita kuntosaleja, kauneushoitoloita, pikaruokaloita, ruokakauppoja sekä ihana ranta. Lähellä sijaitsee myös bussipysäkki josta kulkee busseja yliopiston kautta keskustaan ja kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsee lähin metroasema Primorskaya. Pietarissa tottuu nopeasti kävelemään. Paikallisten ”kulman takana” saattaa helposti tarkoittaa 25 minuutin kävelymatkaa, jossa helsinkiläinen ottaisi helposti ratikan alleen. 

Asuntolan asunnot ovat 4-7 henkilön soluasuntoja. Itse asuin 4 tytön kanssa 2 makuuhuoneen asunnossa. Alkuhuolestuksesta huolimatta yhteisasuminen sujui aika leppoisasti ja hyvin pian oppi ottamaan muiden tavat huomioon.  

Kapitanskayalla osa huoneista on remontoituja ja osa, noh, vähän rempallaan. 

Asenne kuitenkin ratkaisee, ja jos asuntolaelämä ei tunnu lainkaan mieleiseltä on aina olemassa vaihtoehtona vuokrata asunto muualta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi antamaan Kapi-elämälle mahdollisuuden. Vaihtovuosi olisi ollut hyvin erilainen ilman surkuhupaisia suihkun hajoamisia, alakerran babushkoja sekä tietenkin tärkeäksi muodostunutta vaihtariyhteisöä jonka kanssa pääsi jakamaan kaiken kokemansa.

Saitko ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopistostasi hyväksymistiedon ja ohjeita?

Vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja ohjepaketti tuli hyvin lähellä ennen lähtöä. Valmistautuminen tuntuikin hyvin verkkaiselta pitkälle kesään. Tuntui siltä, että Eurooppaan lähtevät kaverini olivat jo ehtineet hommata vuokra-asunnot ja lentoliput kun itse odotin vielä virallista hyväksymistä.

Opintoja varten tuli täyttää suunnitelma mitä kursseja kohdemaassa aikoo suorittaa. Kielikurssi on kaikista suosituin vaihtarikurssi.

Kielikurssilla opiskelijoita on n. 8-15 ja oppitunnit sijoittuvat joko aamulle tai iltapäivälle. Poissaoloihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossa, eli 75% läsnäolopakko. Toki oman opettajan kanssa on mahdollista keskustella joustosta, ja ainakin meillä kannustettiin myös matkustamaan ja näkemään Venäjää.

Kielikurssi vaihtelee varmasti hyvinkin paljon opettajasta, ryhmästä ja ryhmän tasosta riippuen. Meillä oli yhteensä 4 välikoetta joiden keskiarvo ratkaisi päättöarvioinnin.

opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtosyksyn alussa järjestettiin orientation week joka oli täynnä monenlaista ohjelmaa. Tapahtumia oli laidasta laitaan ja muistuttivat pitkälti fuksivuoden ensimmäisiä viikkoja.

käytännön vinkit arjen tueksi

Lataa puhelimeesi 2gis, Yandex sekä halutessasi “Venäjän facebook” V-kontakte.

sopeutuminen

Kuten opintoja aloittaessa, myös vaihdossa kannattaa olla aktiivinen alussa. Orientaatioviikkoon osallistumalla pääsee hyvin alkuun niin kaupunkiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa.

Yleinen hintataso venäjällä on alhainen. Monet museot ja nähtävyydet ovat huomattavasti halvempia paikallisella opiskelijakortilla, jonka saa n. Kuukauden kuluttua saapumisesta. Kannattaa ottaa kaikki irti ja imeä itseensä niin paljon kulttuuria kuin mahdollista ja tutustua Pietarin mielenkiintoiseen historiaan.

Pietari on täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita. Hintatasolle sokaistuu siellä ollessa ja oikeastaan vasta Suomessa käydessä oppi taas arvostamaan hintatasoa.

kuinka toimit ongelmatilanteissa, jos sellaisia tuli vastaan?

Ongelmista voi kertoa avoimesti. Kannattaa välttää nimeämästä yksittäisiä henkilöitä.

Ongelmatilanteissa kannattaa kysyä apua muilta, sillä todennäköisimmin et ole ensimmäinen joka moista kohtaa.

Kadotin vaihdon aikana maahantulokorttini, vieläpä matkustaessani Kazaniin.

Maahantulokorttia ei kannata kadottaa, mutta jos niin käy ei siitä kannata yöuniaankaan menettää. Tällöin edessä on jälleen paperien täyttämistä useassa eri paikassa sekä odottelua, mutta ei mitään sen vaarallisempaa. Prosessissa kannattaa olla venäjäntaitoinen mukana, sillä paikallisella poliisiasemalla ei juuri englantia puhuta.

mitä muuta tahansa, joka mielestäsi jokaisen maahan lähtijän on hyvä tietää?

Pietari on täynnä mahdollisuuksia. Mene ja koe itse!

Käy ainakin näissä:

– Ermitaasi
– Verikirkko
– Kazanin kirkko
– Iisakin kirkko
– Kesäpuisto
– Pietarhovi
– Pietari-Paavalin linnoitus
– Baletti
– Syömässä georgialaista
– Venäläisen taiteen museo
– Jusupovin palatsi
– Kunstkamera
– Kattokierros

 

Vaihtokertomus, Kazan Federal University, Venäjä, lukuvuosi 2018-2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kazan valikoitui vaihtokohteekseni useasta eri syystä. Esimerkiksi kaupungin sopiva koko ja mielenkiintoinen sijainti saivat minut vakuuttumaan Kazanista vaihtokohteena. Venäjälle vaihtoon lähtiessä joutuu hoitamaan muutamia asioita, joista joissain muissa vaihtokohteissa välttynee tekemästä. Kuitenkin matkavakuutuksen hankinta ja HIV-testissä piipahhtaminen ovat melko pikaisia hoidettavia. On hyvä varautua siihen, että matkavakuutus vaihdon ajalle maksanee monia satoja euroja. Viisumiasioissa kannattaa pyrkiä olemaan aktiivonen, sillä viime syksynä itselle tuli lopulta erittäin kiire viisumin saamisessa, koska Kazanin yliopistolta saatavan viisumikutsun saantia jouduin odotamaan pitkälle elokuuhun lähdön ollessa kyseisen kuun lopussa. Kävi ilmi,että Kazanin päässä hakemukseni yms. olivat menneet hukkaan jossain välissä. Aktiivisuus on valttia.

Kazanin yliopiston nettisivuilta löydettäviä lomakkeita jouduin täyttämään muutamia liittyen esimerkiksi asumisjärjestelyihin. Tarkkaa ja jopa hidasta hommaa, sillä nettisivut tuntuivat välillä jokseenkin sekavilta.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muistan hyvin aurinkoisen päivän, jolloin saavuin Kazanin juna-asemalle noin 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Asemalla minua odotti taksikuski, joka oli ollut mahdollista varata aiemmin mainituissa lomakkeissa. 30 tunnin matkaamisen jälkeen kuski oli täysin oikea ratkaisu. Hinta kuljetukselle ja vastassa olemiselle oli 6-7 euroa. Hyvä diili.

Ensimmäisen yön jouduin viettämään hotellissa, sillä saapumispäiväni oli myös juhlapyhä, jolloin byrokratiakoneistolla oli ansaittu vapaapäivä. Seuraavana päivänä matkasin asuntolalle, joka sijaitsee noin 20 minuutin taksimatkan päässä. Asuntolalla oli myös satoja muita opiskelijoita hoitamassa samaista kuviota. Sisäänkirjautuminen oli monivaiheinen projekti verikokeineen, keuhkokuvineen ja jonotuksineen. Asuntolan vieressä sijaitsee opiskelijoille tarkoitettu terveyskeskus. Saavuin paikalle varhain aamulla ja huoneeseeni pääsin noin neljältä iltapäivällä.

Seuraava viikko meni oikestaan eri allekirjoituksia hakiessa ja eri lomakkeita täytellessä. Toiminta oli välillä hämmentävää, sillä paikoitellen en tiennyt mihin juuri kyseistä lappua tarvitaan ja kenen allekirjoitus siihen vaaditaan. Tässä vaiheessa kärsivällisyys on valttia. Oma aktiivisuus pätee valttikorttina myös tässä vaiheessa.

Jos aikomuksenasi on olla Kazanissa vain lukukauden kannattaa ottaa huomioon, että pitkän viisumin saamisessa saattaa kestää aikaa, mikä rajoittaa matkustelua, sillä passi on sen ajan viranomaisilla/yliopistolla. Viime syksynä viisumiasiat etenivät erittäin hitaasti ja lopullisen viisumin saimme joulukuun alussa. Passi oli “toimistolla” noin 10 viikkoa. Passin pystyi kuitenkin hakemaan toimistolta matkaa varten prosessin ollessa vielä kesken, mutta tietyissä viisumiprosessin vaiheissa se ei kuitenkaan ole mahdollista. Tänä keväänä uudet vaihtarit saivat pitkän viisumin paljon nopeammin, joten ehkä viime syksy oli ainoastaan poikkeus.

 

Asuminen

Asuntolamajoittuminen soveltui itselle oikein hyvin. Huoneessa oli kaikki tarvittava, vaikkakin yksityisyyttä melko pienessä huoneessa oli vähänlaisesti, sillä samassa huoneessa asui myös vaihto-opiskelija Italiasta. Tulimme hyvin toimeen, joten ei ongelmaa. Keväälle huoneeseeni ei tullut uutta asukasta italialaisen lähdettyä, joten kevät oli väljempää elämää. Asuntola on suljettu alue, jonne päästäkseen täytyy näyttää vartioille kulkukorttia. Taloissa on erikseen vielä henkilö, joka hoitaa erinäisiä asioita aulakopistaan. Yöjuoksulta tultaessa ulko-ovet ovat usein suljettu ja aulahenkilölle joutuu soittamaan tai koputtamaan niin lujaa, että hän herää. Luonollisesti aulahenkilöt ovat usein ärtyneitä jouduttuaan herätetyksi keskellä yötä, mutta tietysti ulkona on käytävä ja kotiin päästävä. Asuntolamajoittuminen on erittäin edullista. Vuokra on noin 7 euroa kuukaudessa ja olikin ainutkertainen kokemus maksaa 10 kuukauden vuokramaksun yhdellä kertaa!

Muita asumisvaihtoehtoja ovat perhemajoittuminen ja oman asunnon vuokraaminen. Perhemajoittuinen on vaihtoehdoista mahdollisesti kallein, mutta esimerkiksi kielen oppimisen kannalta se voi olla paras. Lopulta perhemajoittumisessa on kyse ennenkaikkea tuurista, sillä esimerkiksi jotkut perheet asuvat keskustassa toisten olessa hieman syrjemässä. Olen kuitenkin kuulut järjestelystä enimmäkseen vain hyvää.

Oman asunnon hankinta ei myöskään vaikuttaisi olevan kovinkaan vaikeaa, sillä yliopiston kautta on saatavissa kontakteja vuokranantajiin jne. Olikin hauska mennä yhtenä iltana käymään vaihto-opiskelijan kotona huomatakseen olleensa siellä lukuisia kertoja aiemmin edellisen vaihtarin vielä asuessa siellä. Vuokrataso on Suomea edullisempi ja tilavan asunnon saakin varmasti noin 250-350 e/kk.

Opiskelu ja opetus

Opetus filologian laitoksella alkoi paperiasioiden päätyttyä. Laitos sijaitsee keskustassa hyvällä paikalla noin 40 minuutin matkan päässä asuntolasta metrolla kuljettaessa. Konsepti oli jokseenkin selkeä, jos aiot opiskella vain venäjän kieltä. Vaihto-opiskelijat Euroopasta ovat muutamassa eri ryhmässä eri vaihtosopimuksien mukaan. Vasta kieltä auttavasti osanneena ryhmän taso oli korkea. Tasoryhmiin jakamista ei oikeastaan tehty. Saimme lukujärjestyksen, josta saimme itse valikoida haluamamme kurssit. Syksyllä opiskelin 8×1,5h viikossa, joka tarkoitti kaikkia lukujärjestyksen kursseja. Keväällä otin muutaman kurssin vähemmän, jotta pystyin panostamaan laadukkaammin valitsemilleni kursseille. Kurssit rakentuvat perinteisistä kielioppi-, leksika- ja kommunikaatio-kurseista, mutta mukana on myös esimerkiksi elokuvakurssi ja laulukurssi, jossa lauloimme venäläisiä kappaleita. Laulukurssi oli mielenkiintoinen kokemus, sillä useille vaihtareille laulaminen ei todellakaan ollut omalla mukavuusalueella. Opettajat ovat Kazanissa ammattitaitoisia ja rutinoituneita toimimaan vaihto-opiskelijoiden kanssa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaiken kaikkiaan Kazan ovat hyvä vaihtokohde. Kazanin hyvä sijainti Volgan mutkassa mahdollistaa matkustelun mielenkiintoisiin kohteisiin. Itse olen pyrkinyt ottamaan kaiken hyödyn irti tilanteesta. Junayhteyksiä löytyy jokaiseen ilmansuuntaan ja myös lähialueilta löytyy mielenkiintoisia UNESCO-kohteita ja esimerkiksi kaupunki Joshkar Ola naapuritasavallasta Marinmaalta.

Kaupungista löytyy mukavia kuppiloita ja ravintoloiota, joten iltoinakin riittää nähtävää ja tehtävää. Suomalaiselle hintatasoa Kazanissa voi pitää erittäin edullisena, mikä tekee elämästä helpompaa. Halutessaan Kazanissa pärjää erittäin pienellä budjetilla. Englannin kielen taso on yeisesti melko alhainen, mutta sehän voidaan nähdä positiivisena asiana.

Kazania voin suositella niille, jotka haluavat nähdä hieman erilaista Venäjää. Rikas tataarikulttuuri tuo oman lisämausteen perinteisten Venäjä-juttujen rinnalle.

 

Vaihtokertomus, National Research University Higher School of Economics (Moskova), syksy 2017

Москва слезам не верит

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Neuvostoliittolaisista elokuvista yksi suosikkini on Moskovaan keskittyvä elokuva Moskova ei usko kyyneliin. Elokuvassa kaksi nuorta maalaistyttöä muuttaa Moskovaan, asuntolaan jossa he jakavat huoneen keskenään. Elokuva seuraa nuorten naisten elämää Moskovassa, joka on täynnä mahdollisuuksia sekä vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisiä Venäjällä tulee varmasti vastaan, mutta niistä kyllä aina selviää. Kun on selvinnyt vaihdosta Venäjällä, voi olla ylpeä itsestään!

Kuva: Iida B.

Ennen lähtöä

Olin ollut jo aikaisemmin Venäjällä vaihdossa, joten en osannut jännittää tulevaa vaihtoa, koska maa oli minulle jo entuudestaan tuttu. Tämä antoi minulle mahdollisuuden verrata HSE:n toimintaa aikaisempiin vaihtokokemuksiini. Kaikki alkujärjestelyt sujuivat todella hyvin Higher School of Economicsin kanssa. Heidän liikkuvuuspalveluiltaan tuli kattava tietopaketti hyvissä ajoin ennen vaihtoa, joka sisälsi kaiken tarvittavan informaation. HSE:n vaihto-opiskelijoiden hakuportaalin kautta olin ilmoittanut tarvitsevani asuntolapaikan ja valinnut kahdesta perehdytysviikosta minulle sopivamman. Päätin osallistua vasta B-orientaatioviikolle, joka oli viikkoa A:ta myöhemmin. Ilmoittauduin myös HSE:n buddy-järjestelmään joka osoitti minulle paikallisen opiskelijan keneen tukeutua, kun saavun vaihtokohteeseen. Viisumikutsu saapui noin 2-3 viikkoa ennen vaihtoon lähtöä.

Matka Moskovaan

Saavuin Moskovaan junalla Helsingistä yhdessä MGU:hun saapuvan suomalaisopiskelijan kanssa. Hänen buddynsa oli meitä vastassa asemalla. Otimme Yandex taksin ensin minun asuntolalle numero 4, Studentseskayalle, ja sieltä he jatkoivat matkaa MGU:lle. Olin sopinut oman Buddyni kanssa tapaamisen asuntolalle. Asuntolan vahtimestari ohjasi minut huoneeseen, jossa tietoni kirjattiin ylös ja sain propuskin (kulkulupa), jolla pääsin liikkumaan kaikissa yliopiston rakennuksissa ympäri kaupunkia. Asuntolan henkilökunta oli todella ystävällistä. Tietysti asiaa saattoi auttaa se, että puhuin venäjää ja kommunikointi sujui ongelmitta. Sain huoneen viidennestä kerroksesta ja huonetoveriksi tšekkiläisen Katan. Huoneet oli jaettu aina kahden opiskelijan kesken. Jokaisessa kerroksessa käytävällä on 2 keittiötä, kuivaus/pesuhuone sekä wc ja suihkutilat erikseen miehille ja naisille. Jokaisen huoneen tehtävänä oli siivota keittiö kerran kuukaudessa, mutta yhteisissä tiloissa, mukaan lukien keittiössä, kuitenkin kävi joka päivä siivooja. En muista koskaan nähneeni näin siistiä ja viihtyisää venäläistä asuntolaa!

Moskovaan lähtiessä kannattaa ottaa vakuutus Suomesta mikä myös vaaditaan viisumia varten. Jos vaihdon aikana sairastuu, Moskovassa toimii European Medical Center, jonka puoleen kannattaa kääntyä, mikäli tulee terveyden kanssa ongelmia. Sairaalasta saa laadukasta hoitoa monella eri kielellä ja jopa vastaanottovirkailijat puhuvat englantia.

Yliopiston päärakennus. Kuva: Ida B.

Orientaatio

Orientaatioviikolla tutustuimme muihin vaihtareihin sekä Moskovaan HSE:n opetukseen. Jokaisen opiskelijan tuli itse ilmoittautua kursseille netissä. Englanninkieliset kurssit menivät nopeasti täyteen, ja monella B-orientaatioviikolla Moskovaan saapuneella opiskelijalla olikin ongelmia mahtua haluamilleen kursseille. Itse olin päättänyt opiskella vain venäjäksi, enkä siksi kohdannut minkäänlaisia ongelmia kursseille mahtumisen kanssa. Enneminkin minua ihmeteltiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi ulkomaalaisena opiskelijana. Taisin olla ainut ulkomaalainen valitsemillani kursseilla ja herätin aina ihmetystä, kun opiskelijat kuulivat aksenttini ja tajusivat etten ole venäläinen.

Opiskelu

Opetus oli mielestäni varsin intensiivistä, ja valitsemani kurssit olivat professoreineen laadukkaita. Toki opetus vaihteli laitoksesta ja aineesta riippuen. Kurssien vaativuustaso vaihteli kurssista ja opettajasta riippuen. Koin oman syksyni aika haasteelliseksi sillä jouduin käyttämään aluksi paljon aikaa uuden sanaston opiskeluun. Aluksi uuteen sanastoon tottumien kesti aikaa, mutta jo seuraavassa periodissa ymmärtäminen ja opiskelu helpottui. Monella valitsemistani kursseista oli massaluento ja sen jälkeen seminaari, jossa harjoiteltiin luennolla käsiteltyä aihetta. Joillakin kursseilla oli joka luennon jälkeen, viiden minuutin koe: ”kontrolnaja rabota”, ja joillakin kursseilla teimme joka seminaarissa ryhmätyön. Pidin ryhmätöiden tekemisestä, sillä se oli mukava tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Professorit olivat varsin ymmärtäväisiä minua kohtaan ja sallivat minun kirjoittaa joitakin lopputöistä englanniksi. Lisäksi yhdellä kurssilla sain toimia kuunteluoppilaana muiden pitäessä esitelmiä ja osallistuin vain kurssin kokeisiin. Mielestäni työn määrä vastasi hyvin kurssista saatuja opintopisteitä. Jokaisella vaihtarilla on oikeus venäjän kielen kurssiin. Tätä varten tehdään aluksi tasokoe netissä, jossa on kielioppitehtäviä sekä lyhyt essee. Tämän mukaan opiskelijoille määritellään taitotaso, jonka mukaan opiskelija voi valita itselleen sopivan kielikurssin. Advanced taso oli jaettu kolmeen eri teemaryhmään joista valita. Itse valitsin kurssin ”Russian language in business”. Kurssilla oli erinomainen ja motivoiva opettaja Oleg ja opin kurssilla paljon.

Elämä Moskovassa

Venäjällä saa tottua byrokratiaan. HSE:ssä tämä oli mielestäni tehty kuitenkin kohtalaisen helpoksi. Asiat sujuivat välillä yllättävän joutuisasti. Alussa tärkeintä on kirjautua asuntolaan ja saada propusk. Lisäksi opiskelijan täytyy huolehtia rekisteröitymisestä: saavuttaessa ulkomailta asuntolan hallinnoija hoiti opiskelijoiden rekisteröitymisen. Venäjän lain mukaan kaikkien ulkomaalaisten täytyy rekisteröityä ja mikäli asuntola/yliopisto ei rekisteröi oppilasta ajoissa, he voivat saada sakon.

Moskovassa on laaja metroverkosto, joka voi olla välillä sekava ja aluksi kannattaakin olla tarkkana, että on oikealla asemalla, oikealla linjalla ja menossa oikeaan suuntaan. Vaihto-opiskelijat saavat Moskovan kaupungin sosiaalikortin, joka mahdollistaa opiskelijaetujen käytön kaupungissa. Kortilla saa huomattavan alennuksen esimerkiksi julkisen liikenteen kuukausilipusta. Tätä korttia voi kuitenkin hakea vasta kun opiskelija on rekisteröity ja löytyy kaupungin sähköisestä järjestelmästä. Lisäksi kun vihdoin onnistuu jättämään hakupaperit sosiaalikorttia varten, kortin valmistuminen kestää noin kuukauden. Itse ostin metroon Troikka-kortin, jolle voi ladata arvoa tai matkustusaikaa. Laskimme, että monta kertaa päivässä matkustaessa se tuli halvemmaksi kuin maksaa jokainen matka erikseen. Moskovan metroa käyttäessä kannattaa myös muistaa, että Moskovassa on valtava määrä ihmisiä ja ruuhka-ajat ovat todellakin ruuhkaisia. Metrossa matkustetaan välillä todella tiiviisti, siis jos mahdut kyytiin…

Gorkii Park syksyllä. Kuva: Ida B.

Vapaa-aika

HSE:ssä toimii varsin aktiivinen ESN-osasto. Vaihtareille järjestetään matkoja ja bileitä melkein joka viikko. Alku syksystä ESN oli vuokrannut valtavan villan hieman metroverkoston ulkopuolelta juhlia varten. Lisäksi kaikkiin Moskovan läheisiin must see kaupunkeihin oli järjestetty ESN:n puolesta reissut. Itse en osallistunut ESN järjestämille retkille. Teimme kahden ystäväni kanssa omia retkiä samoihin kohteisiin. Koska osasimme venäjää meidän oli helppoa ostaa itse junaliput ja varata hotellit. Pienellä porukalla saimme jokaiselta reissulta myös paikallisia tuttavuuksia. Monet ihmettelivät, kun puhuimme keskenämme englantia ja halusivat tulla tutustumaan meihin.

Vapaa-ajalla nautimme Moskovasta ja sen loputtomasta tarjonnasta. Kaupunki on täynnä ihania puistoja ja alueita, joissa paikalliset viettävät paljon aikaa. Ehdoton suosikkimme oli Gorkii Park. Talvella monen puiston jalkakäytävät jäädytettiin ja niissä pääsi luistelemaan. Kaupunki on täynnä myös toinen toistaan mielenkiintoisempia museoita. Venäläisellä opiskelijakortilla museot ovat yleensä todella halpoja, jotkut jopa ilmaisia (Eremitaasi Pietarissa). Kaupungissa on muutenkin erinomainen kulttuuritarjonta ja Bolshoi-teatteriin voi saada jopa 100 ruplalla opiskelijan lipun balettiin tai oopperaan.

Hintataso Venäjällä on alhaisempi kuin Suomessa. Moskova on kuitenkin maan kallein kaupunki. Silti suomalaisella opiskelijalla on varaa syödä ja juoda suhteellisen usein ulkona. Moskova on täynnä ihania ravintoloita ja vaikka itse olen kasvissyöjä se ei ollut mikään ongelma Moskovassa. Eritoten suosittelen kokeilemaan georgialaisia ravintoloita. Moni ravintola myös tarjoaa erittäin edullisen, noin 3-5 euroa maksavan lounaan (бизнес-ланч). Kaikista eniten ehkä jäinkin kaipaamaan Moskovasta elintasoa, joka ulkomaalaisella opiskelijalla maassa oli.

Kasvisravintola Avokadon meksikolainen burgeri. Annoksen hinta noin 6e. Kuva: Ida B.

Lopuksi

Minusta Moskovaan oli helppo sopeutua enkä kokenut oloani milloinkaan turvattomaksi. Meille painotettiin ensimmäisellä viikolla, että käsitaksien ottaminen on ehdottomasti kielletty. Mutta niille ei myöskään juurikaan ollut tarvetta. Yandex-taksisovelluksella pystyi tilaamaan taksin helposti ja hinta oli valmiiksi määritelty, joten siitäkään ei tarvinnut neuvotella. Tietysti Moskovasta on varmasti helppoa löytää myös se turvaton puoli, jos sitä lähtee etsimään. Mutta kun on terve järki mukana, niin itse en ole ikinä kohdannut minkäänlaisia ongelmia turvallisuuden suhteen.

Jos Venäjä ja Moskova ei ole entuudestaan kovin tuttu, niin Venäjälle mentäessä kannattaa totutella ajatukseen, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Kannattaa valmistautua jonottamaan ja täyttämään lomakkeita, hakemaan leimoja ja kiikuttamaan dokumentteja ympäri kaupunkia. Leiman tärkeyttä ei kannata aliarvioida, yleensä dokumentti ilman leimaa ei ole validi..  Kun on vihdoin selättänyt kaiken byrokratian ja sopeutunut uuteen asuinkaupunkiin on Moskovalla loputtomasti tarjottavaa asukkailleen ja siitä kannattaa nauttia, kun siihen on mahdollisuus!

Vaihtokertomus, Higher School of Economics, syksy 2017

Teologisen tiedekunnan opiskelija

 

Moskovassa etsivä löytää –

 vaikka harvemmin sitä, mitä on alun perin etsinyt

Kuva: Mira R.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä tuli aika pakata mukaan liikaa kesävaatteita ja liian vähän arvokkaita hyödykkeitä, kuten villasukkia ja salmiakkia. Asioita, jotka näin jälkeen päin voi todeta ansainneen paikkansa ääriään myöten ahdetussa ja saumoistaan hymyilevässä kassissa, olivat mm. lämpimät neuleet ja hansikkaat. Syksy ja koleat säät tulivat Moskovaan kuin varkain, joten varautuminen kaikkiin neljään vuodenaikaan oli aiheellista.

Matkaani lähti tietenkin myös nippu kopioita ja kopion kopioita kaikista mahdollisista vaihtoaikaan ja matkustukseen liittyvistä asiakirjoista. Tärkeimpiä näistä mm. Passi ja viisumi, Student Exchange Certificate, Matkavakuutustodistus Venäjälle sekä Terveys- ja HIVtodistus.

Asuminen

Saapumiseeni liittyvä alkubyrokratia pääsi käyntiin, kun ennätin asuntolalleni Studencheskayalla. Buddy -ohjelman kautta tapaamani paikallinen opiskelija oli apunani asuntolalla, jossa onnekseni hoitui kaikkien ensimmäisenä päivänä hoidettavien asioiden, kuten rekisteröitymisen selvitys.  Kaupunkiin rekisteröityminen tapahtui aina asuntolan henkilöstön kautta, jonka jälkeen valmiin, mukana kannettavan lapun sai noutaa parin päivän kuluttua yliopiston viisumi- ja rekisteröitymistoimistosta. Rekisteröitymisen lisäksi ensimmäisen saapumiseni aikana allekirjoitettiin järjestyssääntö- ja vuokrasopimus.

Näkymä huoneeni ikkunasta. Kuva: Mira R.

HSE:n kansainväliset opiskelijat olivat asumisen suhteen onnekkaassa asemassa, sillä he majoittuvat pääasiallisesti tasokkaimmissa opiskelija-asuntoloissa, niin siisteyden kuin sijaintinsa puolesta. Toisaalta jotkin yleisesti käytössä olevat opiskelija-asuntoloiden piirteet, kuten kiireettömyys sisälämmityksen aloittamisesta kylmän ilman tullen, vaikuttivat hieman myös omaan asumismukavuuteeni. Talviaikaan sisäilmasto saattoi kuitenkin vaihdella trooppisesta vilakkaan riippuen asuntolasta ja asuttamastaan kerroksesta, sillä lämpö ei usein aivan yltänyt yläkerroksiin saakka, vaikka lämmitystehon saattoikin kokea rakennuksen ensimmäisissä kerroksissa.

Asumisjärjestelyiden puolesta vaihtarit majoittuivat kahden hengen huoneissa, joiden perusvarustukseen kuului sängyn ja Neuvostoliiton aikoja henkivän sisustuksen lisäksi jääkaappi, vaatekaapit, hyllytilaa ja kirjoituspöytä. Kodintavarat ruokailuvälineistä siivousvälineisiin täytyi kuitenkin hankkia itse, joita kuitenkin löytää edullisesti esimerkiksi tavaratalo Auchanista tai hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevasta Ikeasta. Itse päädyin hankkimaan huonekaverin kanssa yhteiset kokkausvälineet ja kerrosnaapureiden kanssa jaettavan imurin, jotka laitoimme kiertoon lähtömme jälkeen.

Asuntolan huone tunnelmavalaistuksessa sekä innokas opiskelija esittelemässä asuntolan omien siivousvälineiden ergonomiaa kerroksen keittiössä

Vaikka yhteiskäyttöisiin tavaroihin ja tiloihin oli alkuun tottumista, yhteisöllinen asuminen, naapureiden kanssa vietetty aika ja mahdollisuus kokemusten jakamiseen muodostivat ison ja tärkeän osan vaihtoaikaa, josta sain mukaani hauskoja muistoja ja ympäri maailmaa asuvia kavereita. Voinkin suositella asuntolamajoitusta lämpimästi – jo pelkästään vuokra-asuntojen yleisen hintatason puolesta.

Opiskelu ja opetus

Uuteen opiskeluympäristöön sopeutumista helpotti huomattavasti HSE:n kansainvälisten opiskelijoiden palvelu, kursseilta saadut paikalliset ja vaihdossa olevat kaverit sekä oman opintosuunnitelman joustavuus. Orientaatioviikon ensimmäisillä päivillä jaetut ohjeet opiskeluun liittyvästä byrokratiasta kannatti säilyttää, sillä siinä oli ylhäällä monet opiskeluun liittyvät deadlinet viisumin uusimisesta periodien tenttiviikkoihin.

Kursseille ilmoittauduttiin ensisijaisesti LMS alustalla. Kun kurssi oli ehtinyt täyttyä esimerkiksi vaihtarikiintiön täyttyessä, tunnuksien toimimattomuuden tai yleisien järjestelmähäiriöiden takia, kurssin vastuuhenkilölle oli lähetettävä motivaatiokirje Kansainvälisten opiskelijoiden palvelun antamien ohjeiden mukaisesti. Sen lisäksi monet käyttivät myös ’ilmesty ensimmäiselle luennolle’ taktiikka, millä saattoi lunastaa itselleen kurssipaikan. Alustalla kannatti myös käydä kokeilemassa ilmoittautumista useamman kerran ilmoittautumisaikana, sillä kurssipaikkoja avautui, mikäli osa opiskelijoista perui ilmoittautumisensa.

Tottuessani kurssi-ilmoittautumisen monimutkaisuuteen opiskelin yhden lukukauden ajan maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden sekä humanistisen tiedekunnan kursseilla englanniksi, joista suurin osa olivat maisteritasoisia. Kokemukseni itse opiskelusta olivatkin kurssikohtaisesti erilaisia ja osoittivat paljon vaihtelua opetustyyleissä ja kurssikäytännöissä. Yleisesti opiskelua oli työmäärältään paljon ja usein ilta-aikaan (klo 15-21), sillä suurin osa maisterivaiheen opiskelijoista kävi myös työssä. Osaksi sen takia kurssin suoritustavoista usein myös joustettiin. Kurssikuulustelut vaihtelivat kirjallisista ja suullisista tenteistä ryhmätöihin ja esseisiin. Esseissä ja kirjallisissa tenteissä, joita tein itse eniten, painotettiin usein aineiston tarkkaa tuntemusta. Mikäli soveltavaa ja tutkivaa työskentelyä toivottiin, siitä mainittiin erikseen (esim. research essay). Oma-aloitteisuutta esimerkiksi esseeaiheiden ja näkökulmien ehdottamisessa katsottiin kuitenkin vain hyvällä, joka mahdollisti paljon myös erityisesti itseä kiinnostavien aiheiden opiskelua. Kurssisuoritusten arvostelukäytäntö ei puolestaan ollut kokemukseni mukaan tiukkaa, josta kuulin kuitenkin joitakin poikkeuksia; lähinnä kansainvälisen kaupan puolella.

Kaiken kaikkiaan opintoni olivat mielenkiintoisia ja sain suoritustapojen joustavuuden puolesta keskittyä paremmin myös aiheisiin, joita lähtiessäni toivoinkin opiskelevani.

Hyödyllistä tietoa, vinkkejä ja harhaluuloja

Matkustustapa muuttokuorman kanssa:

VR:llä sai ottaa mukaansa kaksi matkalaukkua vs. lentokoneella maksutta yhden painorajalla, mutta perille pääsi nopeammin. Jos saapumisasemasi sijaitsee kaukana asuntolastasi, kannattaa joka tapauksessa harkita taksin ottamista määränpäähän jollakin taksisovelluksella.

Nimim. Ruuhka-aikaan hissittömillä juna- ja metroasemilla hikoillut kaupungin toiselle puolelle asti.

Sympaattisin taksimatka Yandex -sovelluksella.

Vapaa-aika: Matkustakaa, hyvät opiskelijat! Vaikka Moskova on täysin oma lukunsa, siitäkin avautuu uusia näkökulmia vaihtelemalla tarkasteluetäisyyttä. Todennäköisyyksien mukaan naapuristasi tai kurssikavereistasi löytyy muitakin opiskelijoita, joita kiinnostaa jahdata revontulia Murmanskissa, tutustua päiväseltään kultaisen kehän kaupunkeihin tai taittaa matkaa vuokratulla Ladalla. Matkustus yleisillä, vuokra-autolla ja usein myös lentokoneella on edullista ja sitä varten voi kurssista ja sen suoritusmahdollisuuksista riippuen yrittää neuvotella aikaa myös opintoviikkoina.

Sekä Moskovan että muiden Venäjän kaupunkien kulttuuritarjontaan, historiaan ja yöelämään voi myös tutustua ESN:n järjestämillä ekskursioilla.

Kielitaito: Vain englannilla ei useinkaan pärjää päivittäisessä- saatikka viranomaisasioinnissa. Kaikki kommunikaation apukeinot (Yandex ja Google translatorit, sanakirjat, muistilaput, kilauta kaverille, käsimerkit, savumerkit…) sallittuja.

Turvallisuus: Läheisten ja tuttujen suusta kuuli usein epäilyjä Moskovan ja Venäjän turvallisuudesta. Välillä muisteltiin Leningradin villejä vuosia ja toisinaan taas kyseltiin Krimin tilanteen vaikutuksista tai virkavallan korruptoituneisuudesta.

Todellisuudessa Moskovan keskusta osoittautui vaihtoni aikana kovin turvalliseksi. Pääkaupungin yleisestä turvallisuudesta pidettiin huolta ja esimerkiksi terroriepäilyihin puututtiin – syystä tai toisesta – näyttävillä evakuoinneilla. Tilanne- ja paikkakohtaisia eroja myös Moskovassa tietenkin on, mutta kuuluisalla ”maalaisjärjellä” pääsee kuitenkin pitkälle – esimerkiksi käyttämällä taksisovelluksia pimeiden taksien sijaan tai käyttämällä alikulkutunneleita ja varomalla katoilta tippuvaa lunta ja jäätä. Yleistä turvallisuutta oli hyödyllistä seurata myös aluekohtaisesti tiedotusvälineiden ja esimerkiksi UM:n matkustustiedotteen avulla.

Sananen kuitenkin henkilökohtaisesta turvallisuudesta – Kokemukseni on mihinkään näkyvään vähemmistöön kuulumattoman suomalaisen vaihto-opiskelijan asemasta käsin. Esimerkiksi rasistista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtui Moskovassa ajoittain, myös vaihtoni aikana.

Epäonnekkaissa tilanteissa: Vaikeuksilta ei – ainakaan oman kokemukseni perusteella– voi vaihtoaikana välttyä. Onkin hyvä asennoitua myös niiden varalle tai ottaa jo valmiiksi selvää, miten toimia esimerkiksi sairastumisen, omaisuusvarkauden tai matkustusasiakirjojen hukkumisen sattuessa. Sairastumisen varalta kannattaa muistaa tarkistaa oman vakuutuksen kattamien terveyspalveluiden lisäksi esimerkiksi kurssikohtaiset poissaolokäytännöt ja mahdollisen lääkärintodistuksen tarve. HSE:ssä myös kyseisen ristin kohdalla noudatetaan usein kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan selvittämällä asiansa kohteliaasti ja ajallaan luennoitsijan ja kansainvälisten opiskelijoiden palvelun kanssa, voi saada joustoa poissaolokiintiöönsä. On kuitenkin hyvä muistaa, että osassa kursseja opiskelutahti saattaa olla niin kova, että muiden kiinni ottaminen voi muodostua kuitenkin hankalaksi.

Poliisin kanssa asioidessa suosittelen puolestaan olemaan mahdollisuuksien mukaan ensin yhteydessä Erasmus Student Networkin paikallisiin opiskelijoihin, asiaa koskevien instanssien lisäksi (kuten Suurlähetystö passiasioissa). Paikallisilla, ennenkin vaihto-opiskelijoita samankaltaisissa tilanteissa auttaneilla ja kielitaitoisilla ESN opiskelijoilla on usein tietoa siitä, miten asiaa on aikaisemmin käsitelty tai esimerkiksi siitä, mikä poliisiasema on tunnettu hitaasta palvelustaan. Myös yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden palvelusta saattaa olla apua. Erityisesti, jos ongelman on matkustusasiakirjat tai suoraan viranomaisten kanssa asiointi. Kansainvälisten opiskelijoiden palvelu ei kuitenkaan tarjoa tukea toimiston ja sen virka-aikojen ulkopuolella.

 

Kirjoittaja on ensimmäisen vaihtonsa tehnyt opiskelija, joka muutti Moskovaan melkein kielitaidottomana, tippui laskuistaan huumorintajua koettelevissa byrokratiaongelmissa ja löysi tähänastisen elämänsä parhaan matkan aikana lähinnä asioita, joita ei osannut aiemmin toivoa.

 

Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Venäjälle haetaan vaihtoon syksyisin, yleensä lokakuussa. Moskovan valtionyliopistoon eli MGU:hun tehdään vielä toinen hakemus sen jälkeen, kun Helsingin yliopisto on valinnut hakijaksi. Virallinen hyväksyntä Moskovasta tuli kesäkuun loppupuolella. MGU ei lähettänyt hirveästi yliopistoa koskevaa infoa ennen lähtöä, vaan täytyi itse olla aktiviinen, jos jotkin asiat mietityttivät. Halutessaan yliopistolta on mahdollista saada oma ”buddy” eli paikallinen opiskelija, joka auttaa esimerkiksi ensimmäisten päivien byrokratia-asioissa. Suosittelen tätä erittäin lämpöisesti, koska Moskovan valtionyliopisto ei järjestä minkäänlaista orientaatiota vaihto-opiskelijoille.

Saapuminen Moskovaan

Lähdimme elokuun loppupuolella Helsingistä HSE:lle menevän suomalaisvaihtarin kanssa Tolstoi-junalla Moskovaan. Juna valikoitui matkustustavaksi, koska mukaan sai ottaa kaksi matkalaukkua, eikä laukkujen painorajoista tarvinnut välittää. Oma buddyni oli meitä vastassa Moskovan päässä rautatieasemalla. Yhdessä otimme Yandex-taksin yliopistolle, ja hän auttoi minua saamaan väliaikaisen kulkuluvan, jotta pääsisin liikkumaan yliopistolla ennen varsinaisen kulkuluvan saamista. Oma buddyni oli korvaamaton apu ensimmäisinä päivinä. Yhdessä hankimme minulle muun muassa venäläisen puhelinliittymän, internetyhteyden yliopiston asuntolaan sekä Troika – matkakortin, jolla pystyi käyttämään julkista liikennettä Moskovassa.

Yliopiston päärakennus Varpusvuorilla

Asuminen

Suomalaisvaihtareiden ei tarvitse itse etsiä majoitusta, vaan jokainen saa huoneen yliopiston asuntolasta. Vaihto-opiskelijat olivat MGU:lla sikäli hyvässä asemassa, että lähes kaikilla oli omat huoneet, ja yhdessä toisen vaihto-opiskelijan kanssa jaettiin WC sekä suihku. Jokaisesta asuntolan kerroksesta löytyi useampi yhteiskäytössä oleva keittiö. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asui yliopiston päärakennuksen asuntoloissa. MGU:n päärakennus on yksi seitsemästä pilvenpiirtäjästä, joita kutsutaan Stalinin hampaiksi tai Stalinin seitsemäksi sisareksi. Olikin mieleenpainuva kokemus asua yhdessä Moskovan tunnetuimmista rakennuksista. Opiskelijoiden kesken tosin kulki yleinen vitsi siitä, että yliopiston asuntoloita ei ole kunnostettu ollenkaan niiden rakentamisen jälkeen 1950-luvulla. Päärakennus oli oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi esimerkiksi elintarvikekauppoja, opiskelijaruokaloita, pizzeria, kauneushoitola, pesuloita, apteekki ja jopa oma poliisiasema. Yliopiston kampusalueella sijaitsee oma metroasema ja bussipysäkkejä, joten sieltä on hyvät kulkuyhteydet myös muualle Moskovaan.

Moskovan metroa ei turhaan kehuta yhdeksi maailman kauneimmista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin venäjän kieltä vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Ainakin omassa tiedekunnassani opetus oli hyvin peruskoulumaista. Ennen kurssien alkua teimme kirjallisen ja suullisen kielitestin, joiden perusteella meidät jaettiin eri tasoryhmiin. Ryhmäjaon valmistuttua saimme kaikki valmiit lukujärjestykset, ja opetusta oli ainakin meidän ryhmällämme joka arkipäivä ja loppuvuodesta myös lauantaisin. Jokaisessa ryhmässä oli keskimäärin kymmenen opiskelijaa. Luennoilla oli läsnäolopakko ja joka kurssilta saimme aina paljon kotitehtäviä. Kielen opetus oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Läksyt käytiin aina yhdessä vuorotellen läpi ja jokaisen piti olla aktiivinen luennoilla. Esimerkiksi venäläisen kirjallisuuden kurssilla referoimme koko luokan edessä novelleja ja muita tekstejä, ja jos teki virheitä, opettaja korjasi heti perässä. Lisäksi lukukauden lopussa hyvin moni koe oli suullinen, mikä oli ainakin itselleni melko uutta. Vaikka läksyjä tuli paljon ja etenkin aikaisina aamuina läsnäolopakko ärsytti, olivat kurssit kuitenkin kielitaidon kehittymisen kannalta erittäin hyödyllisiä. Kursseilla oli myös hyvin yhteisöllinen olo, kun saman ryhmän kanssa näki puolen vuoden ajan sekä luennoilla että myös vapaa-ajalla. Opettajat kyselivät meiltä myös aina kuulumisia ja olivat kiinnostuneita siitä, mitä olimme tehneet vapaa-ajalla. Saipa heiltä myös vinkkejä Moskovan parhaista georgialaisista ravintoloista sekä mielipiteitä Venäjän nykypolitiikasta.

Vapaa-aika

Moskovassa tekemistä ja näkemistä riittää. Vaikka Moskova onkin Venäjän kallein kaupunki, on hintataso kuitenkin ainakin suomalaisesta näkökulmasta melko edullinen. Opiskelijabudjetilla pystyi hyvin syömään ravintoloissa ja käymään ulkona. Käytännössä kaikkiin museoihin pääsi halvemmalla paikallista opiskelijakorttia näyttämällä, ja myös Bolshoi-teatterin joihinkin baletti- ja oopperanäytöksiin pääsi vain 100 ruplalla. Vaikka Moskovassa riittääkin tekemistä enemmän kuin yhteen vaihtolukukauteen mahtuu, kannattaa Venäjällä ollessa ehdottomasti matkustella myös Moskovan ulkopuolella. Vaihtokavereiden kanssa reissasimme esimerkiksi Moskovan ympärillä olevissa Kultaisen kehän kaupungeissa sekä Tatarstanissa.

Yandex-taksin tilatessa saattaa päätyä esimerkiksi Volgan kyytiin

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sanonta ”mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy” pitää ehdottomasti Venäjän kohdalla paikkansa. Kannattaakin jo ennen lähtöä asennoitua siihen, että aina kaikki ei toimi niin kuin pitäisi ja erityisesti byrokratia-asioiden kanssa joutuu taistella käytännössä koko vaihtoajan. Erilaisten dokumenttien hakeminen ja vieminen paikasta toiseen ja puuttuvien leimojen metsästäminen vie yllättävän paljon aikaa, ja monesti oma kielitaito (tai lähinnä sen puute) vaikeuttaa omalta osaltaan asioiden hoitoa. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin aina järjestynyt, ja positiivisesti ajateltuna myös byrokratia-asioiden hoitamista voi ajatella kielitaidon kehittymisen näkökulmasta. Vaihto Moskovassa oli kaiken kaikkiaan erittäin hieno kokemus, ja voinkin suositella opiskelijavaihtoa Venäjän pääkaupungissa oikein lämpöisesti.

Vaihtokertomus, St. Petersburg State University, syksy 2016

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olen espanjalaisen filologian pääaineopiskelija. Olen opiskellut venäjää kielikeskuksessa ”harrastuksenani” muutaman vuoden ajan ja päätin tehdä venäjän kielikokonaisuudesta yhden sivuaineen (50 opintopistettä). Niinpä hain vaihtoon Pietarin valtionyliopistoon jonkin espanjankielisen vaihtokohteen sijaan ja olen todella tyytyväinen päätökseeni! Toivottavasti vaihtokertomukseni innostaa ja rohkaisee muitakin venäjän ”harrastajia” lähtemään Venäjälle vaihtoon! 😊

Ennen lähtöä

Sain viisumikutsun jo hyvissä ajoin 18.7. ja se lähetettiin minulle postitse Liikkuvuuspalveluiden kautta. Viisumikutsun saavuttua hain heti viisumia ja sen käsittelyyn meni viikko. Päätimme muiden Pietariin lähtijöiden kanssa mennä yhtä matkaa ja varasimmekin liput samaan junaan. Lähtöpäiväksi valikoitui torstai 25.8.2016, vaikka koulu virallisesti alkoikin vasta syyskuun alussa. Pietarin yliopisto järjesti kaikille vaihtareille ennen koulun alkua Orientaatio-viikon, johon kuului paikallisten tuutoreiden järjestämää toimintaa kuten tutustumista kampukseen, kaupunkikierroksia, retkiä nähtävyyksille, yhteisiä illanviettoja ja bileitä. Kannattaa osallistua!

Vain päivää ennen lähtöä minä ja pari muuta lähtijää saimme tiedon, että opiskelija-asuntolamme olikin muuttunut. Samana päivänä oli todella paljon muitakin tulijoita ja jouduimmekin odottamaan 5 tuntia asuntolamme aulassa ennen kuin pääsimme johtajan juttusille ja saimme avaimet huoneeseemme. Emme siis asuneetkaan Kapitanskajalla, kuten monet muut vaihtarit, vaan minun asuntolani sijaitsi lähes keskellä Vasilinsaarta, Ulitsa Shevchenko 25:ssä. Sijainti oli mielestäni hyvä (kahden pääkadun Malyy Prospektin ja Sredniy Prospektin välissä), vaikka metroasemille olikin vähän matkaa. Busseja ja raitiovaunuja kulkee kuitenkin niin tiuhaan, ettei se minua haitannut ja monta kertaa kävelin metrolle/koululle.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kävimme heti seuraavana aamuna ilmoittautumassa Kansainvälisten asioiden toimistossa Filologicheskiy Fakul’tetissa (Universitetskaya nab. 11, ihan Nevan rannalla). Siellä hoidettiin ihan kaikki muutkin byrokratiaan liittyvät asiat. Saat mukaasi mm. väliaikaisen kulkukortin, jolla pääset sisään eri kampuksille, kirjastoihin yms. Varsinainen kulkukortti pitää myöhemmin hakea toisesta toimistosta läheltä Kapitanskajan asuntolaa, mutta siinä saattaa kestää tovi. Olin jo Suomessa ottanut passikuvia ja kopioinut kaikki paperit (jokaisesta lippulappusesta tarvitsee aina monta kopiota) ja paperiasiat saatiinkin kuntoon melko nopeasti. Vinkki: jos haluat avata paikallisen pankkitilin (jolle mm. SPbU:n opintotuki maksetaan), tarvitset siihen passiasi eli tee se ennen kuin jätät passisi opiskelijaviisumihakemuksesi mukana KV-toimistoon.

Opiskelija-alennukseen oikeuttavan ladattavan metro/bussikortin hankkimisessa kannattaa tosin suosiolla odottaa noin viikko lukukauden alkamisen jälkeen, kunnes kaikki venäläiset opiskelijat ovat hakeneet omansa, sillä jono metroaseman yhteydessä sijaitsevaan toimistoon oli yleensä noin 50-100 metriä ja sitten tiskille päästyäsi vain kerrotaan, että ”nimeäsi ei löydy listalta”. Itselläni kesti 2 viikkoa ennen kuin nimi lopulta saatiin listalle, joten kannattaa tässäkin asiassa olla heti yhteydessä paikalliseen vaihtokoordinaattoriin jos tällaista ongelmaa esiintyy.

Opiskelijaviisumini oli lopulta valmis 5.10. Viisumin valmistumisesta ei tullut ilmoitusta (vaikka KV-toimistosta oli niin luvattu), joten se ehti siellä kassakaapissa jo pari viikkoa odotella ennen kuin kävin sitä kysymässä. Kannattaa siis olla aktiivinen jos esim. haluaa matkustaa jonnekin Pietarin alueen ulkopuolelle.

Asuminen

Asuntolaan Ulitsa Shevchenkolla kuuluu kaksi eri rakennusta (asuntolanumerot 4 ja 5). Asuntola on hyvässä kunnossa ja huoneet ovat kahden hengen huoneita, joissa on oma keittiönurkkaus sekä wc-suihku. Tullessasi saat petivaatteet ja pienen pyyhkeen, jotka voi vaihtaa kerran viikossa viemällä likaiset pyykkituvan emännälle asuntolan kellariin ja saat puhtaat tilalle. Omat vaatteesi saat pestä maksua vastaan tai sitten voit viedä ne jonnekin palvelupesulaan. Useimmat vaihtarit majoittuvat tässä asuntolassa paikallisten kanssa ja minäkin sain venäläisen huonekaverin. Sain lainata hänen astioitaan, mikroa yms. (muuten joudut hankkimaan ne itse). Asuntolassa on wifi, mutta se ei välttämättä yllä huoneeseesi asti. Aulassa se toimii kuitenkin hyvin. Ota paikallinen puhelinliittymä, johon kuuluu netti, niin pärjäät sillä.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäisenä päivänä kävimme myös ilmoittautumassa venäjänkursseille Venäjän kielen- ja kulttuurin instituutissa (8. linjan ja nab. Leytenanta Shmidta:n kulmassa Nevan rannalla). Teimme ensin tasokokeen ja sitten meidän sijoitettiin sopiviin ryhmiin. Tosin uuden lukukauden alkaessa (1.9.) ryhmämme opettaja, oppimateriaalit sekä lähes myös kaikki luokkakaverit vaihtuivat ja lukujärjestykseenkin tuli muutoksia, joten kannattaa ehkä odottaa rauhassa lukukauden alkuun asti. Ryhmää sai vielä vaihtaa parin ensimmäisen päivän aikana, jos siltä tuntui. Huomioithan, että SPbU:ssa oppitunteja järjestetään maanantaista lauantaihin eli sinulla saattaa esimerkiksi olla viikolla yksi päivä vapaa ja lauantaisin koulua. Venäjän kursseja on viisi ja ne ovat kaikki 6 opintopisteen arvoisia (kielioppi, luetunymmärtäminen, keskustelu, kirjoittaminen sekä kuullunymmärtäminen). Joka päivä on yhden kurssin pitkä oppitunti, jonka aikana pidetään noin 15 minuutin tauko. Minusta se oli aika vähän, joten kävin myös yhden toisen ryhmän oppitunneilla kahtena päivänä viikossa. Toki asiasta pitää erikseen sopia opettajan kanssa… 😉

KV-toimisto sai minulle lisäksi paikan filologisen tiedekunnan järjestämälle portugalin kurssille, jossa kävin kerran viikossa. Jos siis jotkin muutkin kuin venäjän opinnot kiinnostavat, voit kysyä asiasta vaihtokoordinaattoriltasi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tee itsellesi profiili VKontakte:en (vastaa Facebookia). Ilmoittaudu kaikkiin mahdollisiin ryhmiin, joita tuutorit ja yliopisto ehdottavat, jotta saat tietää kaikista tapahtumista ja ”menovinkeistä”. Voit myös lähettää kaveripyyntöjä ihmisille, joihin tutustut ja pysyä yhteyksissä heidän kanssaan.

Suosittelen lisäksi lämpimästä osallistumista kielitandemiin, jota tuutorit koordinoivat. Siinä tutustuu uusiin ihmisiin ja pääsee puhumaan venäjää muutenkin kuin koulussa.

Yliopistolla on myös useita eri liikunta- ja urheilujoukkueita, joihin pääsee mukaan esimerkiksi käymällä yliopiston päärakennuksen takana sijaitsevan korkean punatiilisen rakennuksen ”toimistossa” ilmoittautumassa. Voit myös etsiä joukkueen/ryhmän VKontakte-sivut ja lähettää sieltä kautta kyselyä harjoitusten ajankohdista yms. Vinkki: mahdollisiin kilpailuihin saavat osallistua vain alle 30-vuotiaat opiskelijat, mutta harjoituksiin saa osallistua ”senioritkin”…

Älä lannistu pienistä vastoinkäymisistä tai väärinymmärryksistä. Niitä sattuu kaikille. Sen sijaan tutustu paikallisiin, kokeile uusia asioita/harrastuksia ja matkusta (silloin kun se on mahdollista). Vaihto on ihmisen parasta aikaa!

 

Moskovan valtiollinen yliopisto, syksy 2016

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin Moskovaan vaihtoon syyslukukaudeksi 2016. Sain kesä-heinäkuussa lopullisen hyväksymisviestin Moskovan valtiollisesta yliopistosta.

Suomen päässä oli runsaasti byrokratiaa hoidettavana ennen lähtöä. Oli laitettava viisumihakemus vireille, lähetettävä dokumentteja kohdeyliopistoon sekä käytävä HIV-testissä. Kaikkeen byrokratiaan sai hyvän avun liikkuvuuspalveluista, josta toiminnalle tuli myös selkeät aikataulut.

Viisumin hankin yksityiseltä matkatoimistolta, koska se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin suurlähetystön kanssa asiointi.

Hyväksymiskirjeen mukana sain myös Moskovan valtiollisesta yliopistosta ohjeen, jossa kerrottiin, mitä papereita/tietoja minun tulee lähettää heille ennen matkaa. Samassa kirjeessä sain myös tiedekuntani vaihtokoordinaattorin yhteistiedot, mikä oli iso apu jo ennen lähtöä. Vaihtokoordinaattorini vastasi viesteihin nopeasti ja hän auttoi byrokratian kanssa joustavasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yliopistolla

Saavuimme Moskovaan kymmenen maissa maanantaiaamuna. Olimme olleet yliopistoon yhteydessä jo ennen matkaa, ja meille oltiin ystävällisesti ohjeistettu helppo metroreitti juna-asemalta yliopistolle.

Saavuttuamme meidän piti ilmoittautua yliopiston vaihtokoordinaattorille. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei puhunut kovin mielellään englantia, mikä osaltaan kankeutti kaiken byrokratian hoitamista, sillä oma kielitaitoni oli melko ruosteessa ja oli vaikea ymmärtää, mitä olisi pitänyt tehdä ja miksi.

Täytimme pari rekisteröintilappua ja seuraavaksi pääsimme viemään matkatavarat huoneisiimme. Hetken jalkoja lepuuteltuamme meidät ohjattiin käymään tiedekunnissamme ilmoittautumista varten. Tämän tehtävän suorittamiseksi meille annettiin kartta, jonka avulla meidän oli tarkoitus löytää yliopiston päärakennukselta tiedekunnalle. Kartta oli käsin piirretty ja mittasuhteet hitusen pielessä. Niinpä luvattu 15 minuutin kävelymatka venyi reilun tunnin pituiseksi. Tajusin, että olisi ollut erittäin hyödyllistä päntätä reittiohjeiden kysymistä ja niiden ymmärtämistä ennen lähtöä.

Lopulta pääsimme kuitenkin Vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnalle, jossa meidän oli yhdessä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa tarkoitus aloittaa opinnot. Meitä oli vastassa sama vaihtokoordinaattori, joka oli ollut meihin yhteydessä jo ennen lähtöä. Hoidimme rekisteröitymisen tiedekuntaan ja saimme ohjeet viisumin pidentämiseksi sekä tulevan byrokratian hoitamiseksi. Meille kerrottiin myös lähtötasotestin päivämäärä. Lähtötasotesti taas määrittelisi pitkälti tulevat opintomme tiedekunnassa.

Hämmentävää oli, että meillä oli kohdeyliopistossa tavallaan kaksi vaihtokoordinaattoria ja heidän välisensä roolitus oli varsinkin alussa hiukan epämääräistä. Opimme kuitenkin nopeasti kääntymään tiedekunnan koordinaattorin puoleen, sillä hän puhui erinomaista englantia ja hoiti asiat tehokkaasti.

Viisumin pidentämistä varten piti suorittaa maksu paikallisessa pankissa. Tämän toimituksen yhteydessä osalle meille vaihto-opiskelijoista avattiin ilman erillistä pyyntöä pankkitili ja osalle ei. Tämä kuvaa erinomaisesti venäläisen byrokratian sattumanvaraisuutta. Itselleni ei tiliä automaattisesti avattu, enkä lähtenyt sellaisen saamiseksi myöskään taistelemaan. Ainut asia, johon tiliä olisin puolen vuoden vaihtoni aikana käyttänyt, oli paikallisen opintorahan vastaanottaminen. Raha oli muistaakseni noin 11 e/kk, joten en kokenut summaa kaiken byrokratiataistelun arvoiseksi. Jos olisin ollut koko lukuvuoden vaihdossa, tilin avaaminen olisi ollut ehkä kannattavaa, jotta rahan siirtelystä ei olisi mennyt niin paljon kuluja.

Myös yliopiston asuntolaan oli erikseen rekisteröidyttävä. Tämä hoidettiin ensimmäisten päivien aikana yhdessä yliopiston vaihtokoordinaattorin kanssa. Myöhemmin rekisteröinti oli tehtävä vielä uudestaan viisumin pidentämisen yhteydessä. Tällöin prosessi sisälsi useassa eri huoneessa ravaamista, useita leimoja ja allekirjoituksia.

Yliopistolla kulkemiseen tarvitsee kulkuluvan. Ensimmäisenä päivänä meillä oli väliaikainen paperilappu, mutta saimme jo saapumispäivän iltana ihan virallisen kulkuluvan. Paikallisen opiskelijakortin saamisessa meitä auttoi tiedekunnan koordinaattori ja tämän dokumentin saamiseen kului hiukan pidempi aika, muistaakseni pari viikkoa. Kumpaakin dokumenttia varten tarvittiin passikuva.

Asuminen

Asuin yliopiston päärakennuksen asuntolassa yhdessä toisen helsinkiläisen opiskelijan kanssa. Verrattuna monien muiden maiden opiskelijoihin olimme onnekkaita, sillä meillä oli omat makuuhuoneet ja suihku sekä vessa olivat vain meidän kahden käytössä. Esimerkiksi amerikkalaiset kanssaopiskelijat jakoivat myös makuuhuoneensa toisen opiskelijan kanssa. Asuminen oli ilmaista, joten siihen nähden huoneiden kunto oli kohtalainen. Ainoastaan suihkutila oli häiritsevän likainen, eikä suihkulattian pinttyneeseen likaan tepsineet järeämmätkään keinot.

Pienellä Ikea-reissulla omasta kämpästä sai oikein kotoisan oloisen. Huoneissa oli kaappi/lipasto, kirjoituspöytä, kaappi, sänky ja vaihteleva määrä pyykkinaruja.

Joka kerroksessa on ainakin kaksi kaikille yhteistä keittiötä. Tosin yhteisessä käytössä oli vain liesi, uuni ja tiskiallas. Keittiöissä olevat jääkaapit olivat vartijoiden, eivätkä opiskelijat periaatteessa saaneet käyttää niitä. Koska huoneissa ei ollut valmiina jääkaappia, emmekä ensimmäisinä viikkoina tienneet, mistä sellaisen voisi käytettynä ostaa, koitimme vaihtelevalla menestyksellä neuvotella kerrosvartijoiden kanssa. Vartijat vaihtuivat noin kahden viikon välein, joten sopimus oli uusittava tiuhaan. Osa vartijoista suhtautui hyvin penseästi opiskelijoihin, jolloin neuvotteluvaraa ei juuri ollut, emmekä voineet ostaa kylmää vaativia elintarvikkeita esimerkiksi aamupalaa varten.

Uusien opiskelijoiden kannattaakin seurata tarkasti yliopiston ilmoitustauluja, joilla myydään käytettyjä jääkaappeja tiuhaan. Useimmat vaihto-opiskelijat bongasivat oman jääkaappinsa juuri näiden ilmoitusten kautta.

Noin parin kuukauden jääkaapittoman ajan jälkeen kuulimme huonekaverini kanssa, että eräässä yliopiston henkilökunnan toimistohuoneessa oli vanhoja jääkaappeja myytävänä. Ehdittyämme paikalle niitä ei ollut enään yhtään jäljellä, mutta hetken pohdinnan jälkeen yliopiston työntekijä myi meille omansa sopuhintaan. Kannattaa siis juosta kaikkien vinkkien perässä!

Jos huoneessa tuli jotain ongelmia (esim. lamppu paloi tai viemäri meni tukkoon) niistä sai ilmoittaa yliopiston työntekijälle ja yleensä korjaaja saapui saman tai seuraavan päivän aikana.

Yliopistolla asumisen miinuspuolena mainittakoon, että ovella koputteli usein joku yliopiston työntekijä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta saattoi vaatia sen ja tämän asian hoitamista tuolla ja täällä. Kerran yliopiston työntekijä tuli myös sisään omin päin huonekaverini nukkuessa, minkä jälkeen aloimme aina pitää ovia tarkasti lukossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Tavoitteenani oli opiskella mahdollisimman paljon venäjän kieltä, sillä Helsingissä olin käynyt vain kolme kielikurssia. Kuten alussa mainitsinkin, meille tehtiin lähtötasotesti tiedekunnalla ensimmäisen viikon aikana. Testi oli kummallinen, eikä mielestäni ajanut asiaansa kovinkaan hyvin. Osuudet olivat keskenään suuressa epäsuhdassa, minkä vuoksi tuntui, että opiskelijat jakantuivat joko hyvin alkeistason osaajiin tai hyvin edistyneisiin puhujiin – välitasoa ei ollut. Itse jouduin kaikista helpoimmalle alkeiskurssille, jonne tuli opiskelijoita, jotka eivät olleet ikinä opiskelleet venäjää. Tämä vuoksi kurssilla lähdettiin kirjainten opiskelusta ja se tuntui hyvin turhauttavalta. Helsingin päässä meitä oltiin kehotettu pyytämään siirtoa toiselle tasolle, mikäli ennalta määrätty taso tuntuisi liian helpolta. Näin teinkin, mutta opettajani ei ollut kanssani lainkaan samaa mieltä, eikä antanut minun vaihtaa tasoa.

Onnekseni alkeistason kurssikin eteni todella vauhdikkaasti ja loppujen lopuksi olen onnellinen, että päädyin juuri siihen ryhmään. Lisäksi ryhmäkoot olivat kieliopetuksessa pienet (meitä oli kymmenen), joten opettajat pystyivät antamaan aika yksilöllistä opetusta ja esimerkiksi keskusteluissa ottivat kunkin henkilökohtaisen tason hyvin huomioon.

Venäjänkielen opetus tiedekunnalla oli ankaraa, mutta tehokasta. Läksyt piti olla tehtynä ja kun joku asia opiskeltiin, oletettiin, että seuraavalla tunnilla se osataan, ja opettajat ”tenttasivat” asioita keskustelun kautta. Kun teki koko lukukauden ajan tasaisesti töitä kurssilla, eivät loppukokeet olleet kovinkaan stressaaavat tai hankalat.

Itse otin vain kielikursseja, joten en osaa antaa omakohtaisia kommentteja muun opetuksen laadusta. Vaihtokavereilta kuulin sen olevan hyvin vaihtelevaa.

Muuta hyödyllistä tietoa

Moskova on monella tapaa vaikea vaihtokohde.

En ollut kovinkaan tyytyväinen kohdeyliopistoni vastaanottoon, sillä jouduimme selvittämään monet käytännön asiat itse (mistä löytyvät ruokalat, mistä löytyy mitäkin päärakennuksella, missä on lähin ruokakauppa yms.). Lisäksi ensimmäinen vaihtaritapahtuma oli vasta noin kuukauden jälkeen saapumisesta. Tätä ennen emme kuulleet mitään yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden kerhosta. Epäilimme jo, onko sellaista edes olemassa vai pitääkö meidän hoitaa kaikki selvittely ja tutustuminen muihin vaihtareihin täysin omatoimisesti.

Lisäksi kovinkaan moni ei puhu tai halua puhua englantia ja esimerkiksi liittymäasiat piti nuorenkin myyjän kanssa hoitaa täysin venäjäksi. Kun kieltä ei puhunut sujuvasti, oli monessa kohtaa melko epävarma olo. Lisäksi asiakaspalvelu oli usein hyvin töykeää, mihin kesti aikansa tottua.

Venäläinen byrokratia osaa myös olla hyvin piinaavaa, sillä mitään asiaa ei voi hoitaa sähköisesti ja kohtelu on joskus mielivaltaista ja sekavaa.

Suosittelen kertaamaan kieltä ennen vaihtoon lähtöä! Etenkin tien kysymyisestä/neuvomisesta ja perus palvelusanastosta on paljon hyötyä jo alkumetreiltä lähtien.

Koulun ruokalat ovat halpoja, mutta ruoka ei ole kovinkaan tasokasta. Ruuat olivat usein rasvaisia ja epäterveellisiä ja lisäksi kylmiä. Ulkona syöminen on Moskovassa muuhun hintatasoon nähden halpaa ja kaupungin laajaa ravintolavalikoimaa kannattaakin hyödyntää, sillä yliopistoruualla on haastavaa elää. Erityispisteet annan georgialaiselle keittiölle, joka ei ole Suomessa kovinkaan hyvin edustettuna, mutta Moskovasta hyviä georgialaisia löytyy monia.

Tutustuin venäläisiin opiskelijoihin sattumalta tai yliopiston järjestämän ”buddy-ohjelman” kautta. Oli todella kivaa, kun oli paikallisia kavereita, sillä heidän kanssaan sai uuden näkökulman venäläiseen kulttuuriin ja myös kielen oppiminen tehostui.

Kaiken kaikkiaan ja kaikkien vaikeuksienkin jälkeen olen oikein tyytyväinen vaihtokohteeseeni. Se oli vaikea, mutta sen vuoksi myös hyvin antoisa. Nautin myös suurkaupungin vilinästä ja loputtomista mahdollisuuksista. Moskovassa todellakin riittää nähtävää ja koettavaa!

Pietarin valtionyliopisto, lukuvuonna 2016–2017

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen saapumista

Ennen vaihtoon lähtöä kannattaa tarkistaa, että lääkärin yms.. todistukset ovat kunnossa ja rekisteröityä hyvissä ajoin Exchange Buddy -ohjelmaan, jolloin saat paikallisen auttamaan sinua vaihtoon saapuessasi byrokratian yms.. kanssa. Tällainen buddy kannattaa hankkia, vaikka oma venäjän kielitaito olisikin hyvä, sillä esim. oma buddyni oli pyynnöstäni hankkinut minulle jo etukäteen paikallisen puhelinliittymän, jonka hankkiminen voi nykyään kuulemma olla yllättävänkin vaikeaa ulkomaalaisille Venäjällä.

Myös käteistä kannattaa nostaa, vaikka yleisimmät maksukortit tuntuivatkin toimivan Pietarissa melko hyvin. Nostaessa käteistä joillakin ulkomaisilla maksukorteilla peritään nostetun summan mukaan tietty määrä palvelumaksua, joten tässäkin mielessä käteisen vaihtaminen etukäteen Suomessa voi tulla edullisemmaksi. Itse taisin vaihtaa ennen vaihtoon lähtöäni noin 200–300 € rupliksi, mutta tämän voi jokainen tietysti tehdä oman harkintansa mukaan.

Saapuminen Pietariin

Tulimme yhdessä muiden Pietariin vaihtoon lähtevien Helsingin yliopiston opiskelijoiden kanssa samalla junalla, ja matka sujui helposti ja ongelmitta. Toki Pietariin pääsee myös esim. bussilla, mutta ensimmäisellä kerralla suosittelen tulemaan junalla, koska se on kätevää, nopeaa ja mahdollisen paikallisen buddysi on todennäköisesti helpompi löytää sinut Finljandskii asemalta kuin bussin saapumispaikalta.

Junassa ollessa pyydetään luonnollisesti näyttämään voimassa oleva passi ja täyttämään maahantulokortti. Maahantulokortista kannattaa ottaa kuva varmuuden vuoksi sen täytettyään, koska se on vain ohut paperinpala joka voi hukkua helposti.

Saavuttuani Pietariin buddyni oli minua vastassa aseman ulkopuolella. Hänestä olikin itselleni melko paljon apua, sillä pääsin hänen kyydillään 5-aja Linijalla sijaitsevalle asuntolalleni ja hän auttoi minua rekisteröitymään asuntolaan.

Ensimmäisten parin päivän aikana kannattaa/täytyy tehdä suurin osa alkubyrokratiaan liittyvistä asioista. Itse kävin saapumista seuraavana päivänä avaamassa pankkitilin paikallisen asuntolassani asuvan opiskelijan avustuksella Sberbankissa. Pankkitilin avaaminen oli helppoa ja maksutonta, mutta suosittelen ottamaan tähänkin paikallisen mukaan varmuuden vuoksi, etenkin jos oma kielitaito ei ole kovin korkealla tasolla. Paikallinen yliopisto Pietarissa maksoi oman opintorahansa aikanaan nimenomaan tälle paikalliselle pankkitilille, joten sen avaaminen on erittäin suositeltavaa. Lisäksi kortille voi ”ladata” käteistä rahaa Sberbankin toimipisteillä, kunhan osaa valita venäjän kielisestä masiinasta oikeat vaihtoehdot. Itselläni toimi myös Nordean Visa Electron kortti maksuvälineenä, mutta tietysti esim. suomalaisen pankkikortin hävittäminen olisi aiheuttanut enemmän ongelmia kuin paikallisen pankkikortin hävittäminen, sillä uuden kortin hankkiminen Sberbankista lienee helpompaa kuin uuden suomalaisen maksukortin hankkiminen.

Asuntolassa asuminen

Ensivaikutelma asuntolastani oli, että onpa melkoinen läävä: meitä asui samassa noin 18m2 huoneessa neljä ihmistä, koko kerroksella oli yhteinen keittiö ja vessat, suihkut olivat alimmassa kerroksessa (itse asuin ylimmässä eli viidennessä kerroksessa) ja toimivat vain klo 06:00–12:00 ja 18:00–24:00, ja olivat maanantaisin suljettu kokonaan. Asuntolassamme maanantaista käytettiinkin nimitystä ”грязный день”, eli likainen päivä. Toisaalta hyvää asuntolassa oli se, että siellä asui paljon venäjää äidinkielenään puhuvia, joten oli pakko opetella puhumaan kieltä kommunikoidakseen heidän kanssaan. Lisäksi asuntolani sijaitsi suhteellisen lähellä yliopiston kielikeskusta, jossa opintoni olivat, eikä Vasiljeostrovskajan metroasemakaan ollut kaukana.

Venäjälle vaihtoon lähtiessä suosittelen ottamaan mukaan tiskiharjan tai pari, sillä jotkut kodinhoitoon liittyvät itsestään selvyydet kuten tiskiharja ja astiankuivauskaappi eivät olekaan aivan samanlaisia normeja itänaapurissa. Pietarista löytyy kaksi IKEAA, josta voi käydä ostamassa esimerkiksi edellä mainittuja kodinhoitovälineitä (tosin ne sijaitsevat hieman kaukana keskustasta, joten kannattanee lähteä käymään niissä paikallisten kanssa ainakin ensimmäistä kertaa mennessä). Myös 6/7-Linijalta läheltä Vasiljeostrovskajan metroasemaa löytyy paikallinen ”kaikkea kotiin” (всё для дома) kauppa, josta saa nimensä mukaisesti kaikkea kotiin liittyvää. Ostimme myös kämppäkavereideni kanssa jossain vaiheessa pienen imurin Vasilin saarella sijaitsevasta kodinkoneliikkeestä. Imurille ei tullut neljälle hengelle jaettuna hintaa kuin noin 500 ruplaa, joten sen ostamista kannattaa harkita – lähtiessään sen voi myydä eteenpäin seuraaville tulijoille.

Asuntoloiden taso vaihtelee oman kokemukseni mukaan melko paljon: kävin vaihtoni aikana tutustumassa oman asuntolani (5-aja Linija) lisäksi myös Kapitanskajan (joihin suurin osa suomalaisista vaihto-opiskelijoista on ilmeisesti perinteisesti mennyt), Ševtšenkon ja Korablestroitelejin opiskelija-asuntoloihin. Näistä asuntoloista Ševtšenkon asuntola oli mielestäni lähtökohtaisesti kaikista siistein ja modernein. Tosin huoneiden koko ja muut puitteet näyttivät vaihtelevan myös asuntoloiden sisällä melkoisesti.

Matkakortin hankkiminen ja muu byrokratia

Ehkä hieman yllättäen kaikista Venäjällä asumiseen liittyvistä byrokraattisista vaikeuksista paikallisen matkakortin hankkiminen osoittautui kaikkein haastavimmaksi tehtäväksi. Kävin kahteen otteeseen tuloksetta jonottamassa parin tunnin ajan Ploshad Aleksandra Nevskogo 2 -metroaseman lähellä sijaitsevaan toimistoon matkakorttia, ja molemmilla kerroilla jouduin poistumaan tyhjin käsin, sillä tieto rekisteröitymisestäni paikallisen yliopiston opiskelijaksi ei ollut kulkenut yliopistolta matkakortteja myöntävän toimiston tietokantaan. Kolmannella kerralla tietoni olivat sitten tulleet perille (tässä vaiheessa olin ollut Venäjällä kolme-neljä viikkoa, ja hoitanut rekisteröitymisen ensimmäisinä vaihtopäivinä), mutta tällä kertaa ongelmaksi meinasi muodostua se, että olin jo jättänyt passini viisumin hakuprosessia varten paikalliselle yliopistolle, eikä yliopiston myöntämä todistus siitä että passini oli heidän hallussaan ko. prosessia varten kelvannut matkatoimiston byrokraateille.

Tässä vaiheessa ei auttanut kuin pysyä tiukkana – sanoin, että en lähde toimistosta minnekään ilman matkakorttia ja soitin paikalliselle vaihtokoordinaattorille. Parin puhelun ja tiukan keskustelun jälkeen toimisto myöntyi antamaan minulle matkakortin, ja pääsin lähtemään tyytyväisenä takaisin asuntolalle.

Matkakorttihässäkkää lukuun ottamatta minulla ei ollut juurikaan ongelmia paikallisen byrokratian kanssa – kannattaa vain tehdä niin kuin pyydetään ja olla kärsivällinen. Erinäisten dokumenttien kopioiminen tuli myös tutuksi vaihdon aikana. Kopiointipalveluita tarjoaa suhteellisen edullisesti ”Kopitsentr” (Копицентр) niminen yritys Pietarissa, joita on vähän joka puolella kaupunkia. Vaihtoehtoisesti kopiot voi ottaa vielä halvemmalla omatoimisesti filologisen tiedekunnan toisessa kerroksessa olevilla kopiokoneilla, jotka toimivat limuautomaattiperiaatteella.

Opiskelu

Lähdin itse Venäjälle opiskelemaan lähtökohtaisesti ainoastaan venäjää. Oma kielitaitoni ei ollut ennen vaihtoa kovinkaan vahva, sillä olin aloittanut venäjän opinnot vasta yliopiston kielikeskuksen kursseilla, ja käynyt juuri ja juuri kaikki A2-tason kurssit. Opiskelin siis vaihtoni aikana ainoastaan ulkomaalaisille suunnatuissa venäjän kielen ohjelmissa.

Pian vaihtoon saapumiseni jälkeen kävin tekemässä tasokokeen, jonka perusteella opiskelijat jaetaan ryhmiin. Itse päädyin tasokokeen jälkeen B1-tason ryhmään, mikä varmasti vastasikin tasoani tällä hetkellä. Tasokoe perustui todella pitkälti ainoastaan monivalintatehtäviin, jossa testattiin lähinnä kieliopin ja sanaston osaamista. Eli jos vain mahdollista, kielioppia kannattaa kerrata ennen vaihtoon lähtöä, jos haluaa päästä opintojen aluksi mahdollisimman korkeaan tasoryhmään.

Itse opetuksessa vaihto-opiskelijoille suunnatussa venäjän kielen ohjelmassa opetus jaettiin kolmeen eri osa-alueeseen: keskustelu/puhe (разговор), kielioppi (грамматика) ja lukeminen (чтение). Opettajien taso vaihteli melkoisesti: esimerkiksi oma keskusteluryhmän opettajani oli loistava, lukemisen opettajani menettelevä ja kieliopin opettajani surkea. Aiemmasta tiedosta poiketen ryhmän vaihtaminen oli yllättävän vaikeaa, sillä paikallinen kielikeskuksen opintovastaava ei antanut minulle pyynnöistä huolimatta lupaa vaihtaa ryhmää, vaikka olisin niin halunnut tehdä (juurikin sen huonon kieliopin opettajan takia). Näin ollen menin koko lukukauden samassa ryhmässä ja samojen opettajien kanssa.

Itse kielen oppiminen onkin sitten todella paljon omasta motivaatiosta ja asenteesta riippuvaista. Asuin itse asuntolassa jossa suurin osa asukkaista oli venäjän kielisiä, ja koen että tämä edesauttoi omaa kielen oppimistani paljon. Paikallinen opiskelijajärjestö auttoi myös ns. ”tandem-partnerin” löytämisessä, eli opetin kahdelle paikalliselle suomea kerran noin kerran viikossa tai kahdessa, ja he vastaavasti opettivat minulle venäjää. Koin tandem-järjestelyn aika toimivaksi, vaikka opiskelu toki tässäkin on todella paljon tandemeiden omasta aktiivisuudesta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, ei siinä oikein häviä myöskään mitään!

Arki vaihdon aikana

Koen, että oman vaihtoni aikana tulin viettäneeksi suurin piirtein 50/50 ajastani muiden vaihtareiden ja paikallisten kanssa. Muiden vaihtareiden tein useimmat Venäjän sisäisistä matkoistani – kävin Moskovassa, Viipurissa, Murmanskissa ja Velikij Novgorodissa vaihtoni aikana. Myös paikallisten kanssa tuli vietettyä paljon aikaa, sillä omassa asuntolassani ylivoimainen enemmistö asukkaista oli paikallisia/venäjää äidinkielenään puhuvia. Tulipa myös muutaman kerran istuttua asuntolalla iltaa paikallisten kanssa muutaman vodkapullon kera.

Pietari on suhteellisen iso ja kansainvälinen kaupunki jossa riittää paljon tekemistä sekä harrastusmahdollisuuksia, ja onkin pitkälti vaihtarin omista intresseistä kiinni, mitä haluaa vaihtonsa aikana tehdä. Itse keräsimme kasaan pienen muusikoiden ryhmän ja kävimme muutaman kerran paikallisilla vuokrastudioilla soittamassa. Myös urheilua yritin silloin tällöin harrastaa, mutta asuntolamme sanotaanko vähintäänkin rajalliset peseytymismahdollisuudet ja ahtaat asuntolahuoneet rajoittivat omaa liikunnan harrastamistani vaihdon aikana. Toki maksullisia kuntosalejakin löytyy, ja myös paikallisia urheiluseuroja tuntui olevan moneen lähtöön – pitää vain olla itse aktiivinen omien harrastusmahdollisuuksiensa kartoittamisessa!

Ennen kotiinpaluuta

Ennen lähtöä vaihdosta on tärkeää varmistaa, että saat todistuksen vaihdossa suoritetuista opinnoista esim. kotiyliopistoasia ja Kelaa varten. Myös virallisen (ja maksullisen) kielitaitotasokokeen suorittamista ennen kotiin paluuta kannattaa harkita, sillä vaihdon aikana sinulla melko ainutlaatuinen mahdollisuus siihen. Tasokokeissa on kuusi eri tasoa tarjolla (CEFR-astekoilla tasosta A1 tasoon C2) ja tasokokeen hinta vaihtelee vaativuusasteen mukaan siten, että alkeistasot ovat halvempia ja vaativimmat tasot kalleimpia. Tasokoe on luonnollisesti täysin vapaaehtoinen, mutta sen suoritettua saa virallisen sertifikaatin omasta kielen osaamisestaan, josta voi olla esim. myöhemmässä työnhaussa hyötyä. Lisätietoa tasokokeesta, hinnoista yms. löytyy osoitteesta: http://spbu.ru/science/expert/lang-centre/25281-trki.html. Sanottakoon vielä, että paikallinen kielikeskus ei maksa minulle kokeen mainostamisesta, vaan puhun ainoastaan omasta kokemuksesta.. J

On myös tärkeää lähteä maasta ennen kuin viisumi menee umpeen, sillä muuten voi seurata ongelmia maasta poistumisen ja tulevien Venäjän-matkojen kanssa. Tästä asiasta tosin ainakin oman vaihtoni aikana mainittiin moneen kertaan, joten se tuskin pääsee ihan helpolla unohtumaan.

Lopuksi

Venäjä vaihtokohteena ei luultavasti ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta kannattaa lähteä matkaan avoimin mielin, ja muistaa että oma asennoituminenkin ratkaisee paljon. Kannattaa myös miettiä jo etukäteen, mitä omalta vaihdoltaan haluaa: vaihdossa on mahdollista elää täydellisessä vaihtarikuplassa tai elää enemmän paikallisittain, opiskella intensiivisesti tai sitten vähän vähemmän, matkustaa tai olla matkustamatta. Suosittelen lämpimästi käymään myös muissa kaupungeissa kuin Pietarissa, sillä vaihtoaikana tähän on ainutlaatuinen mahdollisuus (kunhan ensin saa viisumin pidennysprosessin tehtyä). Myöskään kielitaitoa ei kannata liikaa murehtia, sillä joka tapauksessa venäjän taitosi tulee karttumaan vaihtosi aikana, kuin mitä se olisi karttunut vain Suomessa opiskelemalla!

Желаю Вам счастливого пути!