Vaihtokertomus, kevät 2018, University of Strathclyde

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 vaihto-opiskelijana Glasgow’ssa sijaitsevassa Strathclyden yliopistossa. Vaikka kyseinen oppilaitos on varmasti monelle suomalaiselle opiskelijalle Tylypahkaa muistuttavaa Glasgow’n yliopistoa huomattavasti tuntemattomampi, voin vilpittömästi suositella Strathclydea kaikille Britanniassa ja erityisesti Skotlannissa opiskelusta haaveileville! Ohessa lyhyt ote kokemuksistani ja käytännön vinkeistä keväisessä Skotlannissa.

Ennen lähtöä

Lähtöä edeltävä hakuvaihe ja alkubyrokratia oli omasta mielestäni varsin mutkaton. Isoin työ tehdään haun ensimmäisessä vaiheessa, jolloin kirjallisella hakemuksella haetaan Helsingin yliopistolta suostumusta vaihtoon lähdölle; kohdeyliopisto ei missään vaiheessa hakuprosessia vaatinut erillistä “motivaatiokirjettä”. Hakuprosessi tapahtuu sekä Helsingin yliopiston Mobility Online -portaalissa että ensimmäisen “nominaatiovaiheen” jälkeen Strathclyden vastaavassa järjestelmässä. Kahden portaalin välillä sukkulointi voi aluksi tuntua stressaavalta, mutta pakollisen paperisodan määrä on loppupeleissä erittäin maltillinen, eikä esimerkiksi alustavien kurssivalintojen tekemisestä kannata liikaa ahdistua: omalla kohdallani kävi niin, etten voinut osallistua kaikille haluamilleni kursseille, mutta korvaaavat kurssit löytyivät kyllä tilalle varsin nopeasti. Henkilökunta oli koko hakuprosessin ajan erittäin avulias, ja kursseja on myös mahdollista vaihtaa tarpeen tullen vielä opintojen alkamisen jälkeenkin. Strathclyden yliopisto ei  myöskään vaatinut erillistä koetta kielitaidosta, vaan suomalaisiin perusopintoihini kuulunut pakollinen englannin kurssi täytti tämän tehtävän kätevästi.

Onnistuneen hakuprosessin jälkeen lentojen etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Glasgow’ssa on lentokenttä, mutta tarjonta on selvästi suurempi jos matkustaa Edinburghin kautta. Kaupunkien välinen matka taittuu helposti esimerkiksi junalla alle tunnissa, mutta Edinburghin lentokentältä kulkee myös Citylink-bussi suoraan Glasgow’hun.

Asuminen

Strathclyden yliopiston omat opiskelija-asunnot muodostavat niin kutsutun kampuskylän yliopiston alueella, opintorakennusten ja kirjaston välittömässä läheisyydessä. Asuntoloita ja asuntoja on useita erilaisia, ja niiden noin 105-140 puntaa/viikko vuokraan sisältyy vesi, sähkö, netti sekä viikottain suoritettava siivous. (Viimeinen erittäin iso plussa, jos kohdalle osuvat sotkuisat kämppäkaverit!) Asuntoja haetaan hakuvaiheessa erillisellä lomakkeella, jossa hakijoilla on mielestäni erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaiseen asuntoon päätyy: iso osa hakulomakkeesta oli omistettu sen kartoittamiseen, minkälainen hakija oli kyseessä ja millaisten ihmisten seurassa hän viihtyisi parhaiten. Tästä systeemistä iso hatunnosto Strathclydelle, koska se selvästi ohjasi varsin onnistuneesti kohtalaisen samanhenkisiä ihmisiä saman katon alle; tästä syystä ei olekaan ollenkaan tavatonta, että kampukselta löytyy luultavasti useampikin bileasunto. Yliopisto tarjoaa myös paljon tietoa ja neuvoja onnistuneen kampuselämän mahdollistamiseksi, ja asunnon vaihtaminenkin onnistuu varsin helposti vapaina olevien huoneiden määrän niin salliessa. Keskellä kampuskylää sijaitsevasta Village Office -rakennuksesta löytyvät paitsi asuntoasioista vastaavan henkilökunnan tilat ja pyykkitupa, mutta myös pieni ruokala, erittäin kohtuuhintainen opiskelijabaari, Santander-pankin konttori ja automaatti sekä Amazon-lokerikko.

Oman hakuvaiheeni aikana yliopiston nettisivuilla ilmoitettiin, että koko lukuvuodeksi saapuvien vaihto-opiskelijoiden majoittamista asuntoloihin ei voida taata, mutta yhden lukukauden ajaksi saapuville lähtökohtaisesti järjestetään huone kampukselta. Yliopisto tarjoaa myös apua niille hakijoille, joiden tulee etsiä asuntonsa yksityisiltä markkinoilta. Kaupunkiin on selvästi rakennettu, ja rakennetaan edelleen, varsin huomattava määrä asuntoja juuri opiskelijoita silmällä pitäen, joten yliopiston henkilökunnan ja Erasmus-järjestön tuella asunnon luulisi löytyvän suhteellisen helposti.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Strathclydessa kurssit kestävät lähtökohtaisesti yhden lukukauden ajan. Yhden kurssin laajuus vastaa normaalisti kymmentä suomalaista opintopistettä, joten kevään aikana minun tuli suorittaa kolme kurssia. Kurssit koostuvat luennoista, joita järjestetään kahdesti viikossa, sekä kahden viikon välein järjestettävistä tutoriaaleista, joissa kurssin teemoihin perehdytään tarkemmin mm. esitelmien tai väittelyiden kautta. Tutoriaaleihin osallistuminen on pakollista, politiikka luentojen läsnäolopakkoa kohtaan vaihtelee tiedekuntien, laitosten, kurssien ja opettajien mukaan. Tutoriaalien vaatiman valmistautumisen lisäksi kurssit sisältävät yleensä yhden esseesuorituksen ja loppukokeen. Vaihto-opiskelijat, joiden äidinkieli ei ole englanti, saivat ainakin politiikan tutkimuksen laitoksella ottaa kokeeseen mukaan sanakirjan. Kurssit päättyvät muutamaa viikkoa ennen koekauden alkua, joten aikaa pänttäämiseen ja vaihdosta nauttimiseen löytyy varmasti.

Kurssien vaativuustaso ilmoitetaan numeroin ykkösestä viiteen, mutta vaihto-opiskelijat harvemmin saavat osallistua nelos- ja viitostason kursseille. Kurssitarjonta on laaja ja varsin joustava: lukukausikohtaisista kursseista vähintään kaksi tulee suorittaa oman laitoksen sisältä, loput opinnoista voi täyttää melko vapaasti muista oppiaineista. Opetuksen taso omalla laitoksellani oli erinomaista, ja luennoitsijat vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta opiskelijoiden panostuksesta ja mahdollisista huolenaiheista. Jokaisen kurssin yhteydessä julkaistiin erityinen kurssiopas, jossa ilmoitettiin yksityiskohtaisesti kurssivaatimusten lisäksi erittäin kattava lista hyödyllisistä lähteistä opiskelun ja esseiden kirjoittamisen tueksi. Yliopiston opiskelijakortilla pääsee käyttämään kirjaston fyysistä ja elektronista aineistoa, ja koekaudella kirjasto on auki ympäri vuorokauden. Lähtökohtaisesti uskallan tiivistää Strathclydessa opiskelun näin: apua saa aina kun uskaltaa kysyä, ja asiat sekä käytännön järjestelyt on yleensä pyritty tekemään opiskelijoiden kannalta mahdollisimman helpoksi.

Opiskelijaelämä on melkoisen vilkasta. Strathclydessa ei ole suomalaiselle opiskelijakulttuurille tyypillisiä ainejärjestöjä, mutta sen sijaan erilaisia harrastuskerhoja (“society”) löytyy valehtelematta useita kymmeniä. Jos bilettäminen ei innosta, ovat kerhot erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin itselle mieleisen puuhan merkeissä. Protippinä mainittakoon Strathclyde Nordic Society, jonka tapahtumissa pääsee helposti tapaamaan yliopiston suomalaisia tutkinto-opiskelijoita!

Mikäli taas juhliminen kiinnostaa, niin kampusalue ja koko Glasgow muodostavat melkoisen Puuhamaan täynnä mahdollisuuksia edellä mainitun aktiviteetin toteuttamiseen. Village Officen opiskelijabaarin lisäksi lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee yliopiston opiskelijaliiton tilat, josta löytyy biljardipöydillä, jättiscreeneillä ja opiskelijaystävällisillä hinnoilla varustettu The Yard-sporttibaari. Kampusalueen baareissa järjestetään kaikenlaista ohjelmaa aina beer pong-turnauksista pubivisoihoin, ja asuntola-bileiden löytäminen on melkoisen vaivatonta. Itsestään selvästi Glasgow’n yö on täynnä elämää myös kampuksen ulkopuolella!

Vaihtoaika Glasgow’ssa on erittäin hyvä tilaisuus tutustua Skotlantiin laajemminkin. Erilaisia retkiä ja kierroksia järjestetään lukuisten tahojen toimesta, mutta luotettavaksi ja hyväksi havaittu Student Tours Scotland toimii läheisessä yhteistyössä yliopiston kanssa. Strathclydeen saapuvat vaihto-opiskelijat tulevat varmasti tutustumaan kyseisen yrityksen toiminnasta vastaavaan Garyyn tervetulotapahtumien yhteydessä. Jos taas mieli tekee nähdä maailmaa Skotlannin ulkopuolella, pääsee esimerkiksi Englantiin, Irlantiin tai peräti lahden yli manner-Eurooppaan varsin helposti ja edullisesti.

Täysin UniCafen tyylistä järjestelmää ei Strathclydessa ole, mutta lähin vastine on Nourish-ketju, jonka ruokaloita ja kahvilapisteitä löytyy pitkin kampusta. Viiden minuutin kävelymatkan päässä kampukselta sijaitseva Aldi-myymälä on kuitenkin niin edullinen, että jos asut yliopiston asuntoloissa, pääset huomattavasti halvemmalla kun teet päivittäiset ruokasi itse. Britannia on myös ilmeisesti erilaisten välipalojen luvattu maa, joten läheisistä marketeista löytyy aina jotain syötävää kiireisinä luentopäivinä.

Urheilusta kiinnostuneille Strathclyde tarjoaa kesästä 2018 lähtien entistä paremmat puitteet, kun täysin uusi urheilukeskus avautuu kampuksen välittömään yhteyteen. Vanhan urheilukeskuksen hinnat olivat aikalailla UniSportin tasoa, ja tämä tuskin muuttuu radikaalisti. Erilaisia urheilujoukkueita ja -kerhoja löytyy myös kelpo kattaus jostain tietystä lajista kiinnostuneille.

Lopuksi vielä mainittakoon allekirjoittaneen henkilökohtaiset ostovinkit koto-Suomesta Skotlantiin lähteville: sadetakki, vedenkestävä reppu tai laukku läppärille ja kunnolliset kuulokkeet. Näillä pääsee jo pitkälle!

Vaihtokertomus, University of Leeds, syksy 2017

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessini poikkesi hieman tavallisesta, sillä Leedsin yliopisto ei ole koulutusohjelmani vaihtokohde. Olin kuitenkin kuullut, että tiedekunnan muissa ohjelmissa kaikki vaihtopaikat eivät täyty ja päätin kokeilla onneani. Tiesin haluavani opiskella huippuyliopistossa englannin kielellä kandivaiheen kursseja, ja Erasmus-ohjelmassa tämä rajasi jo suurimman osan yliopistoista pois. Liikkuvuuspalvelut oli todella avulias alusta alkaen ja oli yhteydessä Leedsin yliopiston vaihtokoordinaattoriin omassa pääaineessani, ja he antoivat minulle luvan tulla ns. väärän pääaineen vaihdon kautta osallistumaan oman pääaineeni kursseille.

Leedsin yliopistolla on tuhansia kansainvälisiä opiskelijoita ja yliopiston nettisivut ovat todella selkeät ja täynnä ohjeita. Lisäksi henkilökunta on todella avuliasta ja heiltä voi aina kysyä sähköpostitse apua hakuprosessin ja opintojen aikana. Leedsin vaihtopalvelut myös lähettää paljon erittäin hyödyllisiä sähköposteja ja muistutuksia, jotka kannattaa lukea tarkkaan. Tarjolla on jopa live chat -keskusteluja kysymyksiä varten. Helsingin yliopiston Mobility Online -hakemuksen jälkeen Leedsin yliopistolle täytyy vielä maalis-huhtikuussa tehdä heidän omassa järjestelmässään hakemus, joka on oikeastaan motivaatiokirje.

Kun opiskelupaikasta on tullut vahvistus ja sen on ottanut vastaan, voi hakea yliopiston asuntoa. Halukkaille kandivaiheen vaihto-opiskelijoille pyritään tarjoamaan yliopiston asunto, mutta hakemusten deadlinet ovat aivan ehdottomat. Päivämäärät tulee tietysti tarkistaa itse, mutta 2017 asuntoa tuli hakea heinäkuun alkuun mennessä.

Kesän aikana julkaistaan myös tulevan lukuvuoden kurssitarjonta ja kursseille pyritään yliopiston opiskelijaportaalissa (jälleen kerran paljon ohjeita tarjolla). Valitsemilleen kursseille voi joko saada suoraan paikan, hylkäyksen tai epävarman jonopaikan, joka vahvistuu vasta lukuvuoden alussa. Koska kurssit pitää valita ennen kuin niiden aikataulu selviää, voi olla, että osa valituista kursseista onkin päällekkäin. Kursseilla on pakollinen läsnäolo ja kahdelle päällekkäiselle kurssille ei ainakaan minun koulussani voinut osallistua, joten toinen piti jättää pois ja valita tilalle uusi, jonka aikataulut eivät risteä. Tällainen aikataulujen päällekkäisyys oli ns. hyväksyttävä syy vaihtaa kurssia ja se kävi helpommin ”huvin vuoksi” vaihtaminen. Kun kurssit on valittu, niitä voi vaihtaa tai tiputtaa pois vain oman koulun, järjestävän koulun ja Erasmus-koordinaattoreiden luvalla. Kurssien vaihtaminen vaatii myös muutamankin lomakkeen täyttämistä ja allekirjoitusten hakemista sekä Suomessa että Englannissa, joten suosittelen kurssien vaihtamisen välttämistä, jos mahdollista.

Yliopistojen lomakkeiden täyttämisen vuoksi tulee ehdottomasti muistaa tehdä Kelalle tarvittavat tukihakemukset ja toimittaa Helsingin yliopistolta saatava Student Exchange Certificate. Kun asuntoasiat selviävät, pitää muistaa tehdä myös muuttoilmoitus maistraattiin, mahdollinen postin uudelleenlähetys ja mielellään myös matkustusilmoitus suurlähetystölle. En voi myös mitenkään painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on hankkia matkavakuutus! Yhden lukukauden vaihtoa varten pystyin käyttämään omaa jatkuvaa matkavakuutustani kolme ensimmäistä kuukautta, mutta loppuajalle piti ostaa erillinen lisämatkavakuutus. Kannattaa huomioida, että matkavakuutus tulee ostaa ennen matkan eli koko vaihtojakson alkua, koska vakuutuksen kattavat matkat alkavat kotimaasta. Lisäosia ei yleensä myydä jo ulkomailla oleville, tai ne ovat todella kalliita.

Iso-Britanniaan vaihtoon lähteville suositellaan vahvasti rokotetta aivonkalvontulehdusta (meningitis) vastaan (rokote maksaa noin 60 euroa). Koska rokotetta suositellaan kaikille ja Britanniassa se kuuluu kansalliseen rokoteohjelmaan, myös NHS (National Health Service) huolehtii rokotuksesta. Yllätyksekseni rokote on ilmeisesti Leedsissä ilmainen vaihtareille, jotka tulevat EU-maista! Ainakin hollantilainen kämppikseni sai rokotteen käydessään kirjautumassa lääkärille. Tilanne voi kuitenkin muuttua Brexitin myötä ja kannattaa hoitaa kaikki kuntoon Suomessa ennen lähtöä.

Saapuminen Leedsiin

Lensin Helsingistä Lontoon kautta Leeds-Bradfordin lentokentälle, joka on varsin pieni. Lentokentältä voi ottaa bussin suoraan Leedsiin keskustaan, mutta kaupungin useat eri bussiyhtiöt ja lippujen yhteensopivuus on todella vaikeaa selvittää, jos haluaisi esimerkiksi ostaa suoraan koko päivän tai muutaman päivän lipun. Esim. Flying Tiger Bus -yhtiön liput eivät käy muihin busseihin ja he liikennöivät ainoastaan lentokenttä-keskusta-väliä. Hyvä vaihtoehto on ottaa Uber tai Amber Car suoraan kentältä majapaikkaan – hinta voi olla ruuhkasta (ja kohteesta) riippuen jotain £15-20 välillä. Moni lensi myös Manchesteriin tai Lontooseen ja otti kentältä junan tai bussin suoraan Leedsin keskustaan. Uberilla ajaminen on maassa niin edullista, että jotkut tulivat jopa Liverpoolista Leedsiin taksilla.

Leedsissä syyslukukausi alkoi vasta 25. syyskuuta, mutta kaksi edeltävää viikkoa ovat International Welcome Week ja Freshers Week, jolloin vaihto-opiskelijoille järjestetään tervetulopalveluita lentokentillä ja juna-asemilla, vaihtareiden pienryhmäkeskusteluja, oman koulutusohjelman tapaamisia ja orientaatiota, tutustumiskierroksia ja iltaohjelmaa.

Ensimmäinen asia saapuvilla opiskelijoilla on rekisteröityminen ja opiskelijakortin sekä tervetulopaketin hakeminen. Itse saavuin Leedsiin jo International Welcome Weekiä edeltävänä perjantaina ja pääsin rekisteröitymään ja ottamaan opiskelijakortin kuvan täysin ilman jonottamista. Tervetuloviikon maanantaista lähtien ilmoittautuminen oli kuulemma täysi kaaos ja opiskelijat jonottivat jopa tuntikausia saadakseen paperiasiat kuntoon – syynä oli ilmeisesti jonotusta varten tehty mobiilisovellus, joka kaatui. Suosittelenkin saapumaan kaupunkiin ajoissa, jos mahdollista. Suomalaiset ja muut EU-opiskelijat pääsivät helpolla, sillä emme tarvinneet yhden lukukauden opintoja varten minkäänlaista viisumia tai poliisille rekisteröitymistä. EU:n ulkopuolelta tulevat opiskelijat jonottivat yleensä kokonaisen päivän poliisiasemalle rekisteröityäkseen.

Itse en kokenut tarpeelliseksi avata uutta pankkitiliä, vaan käytin hyödyksi euron ja punnan kurssia. Kävin vaihtamassa käteistä rahaa jo Suomessa ja suuremmat ostokset maksoin joko kortilla tai PayPalilla. Pankkitilin avaamista voi harkita, jos oleskelee maassa pidempään, mutta tällöinkin kannattaa olla ajoissa tai tapaamisajan saamiseen voi mennä yli kuukausi. Tilin avaamista varten tarvitsee yliopistolta ns. Bank Letterin, joka Leedsissä lähetettiin sähköpostiin. Samoin puhelinliittymän kanssa; vaihdoin liittymän Suomessa EU-roaming liittymään ja käytin omaa numeroani koko vaihdon ajan. Moni tosin suosi esim. prepaid-liittymiä; tervetulopaketissa sai myös erään operaattorin SIM-kortin. Yliopistolla, asunnoissa ja lähes kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa oli tietenkin eduroam tai wifi käytettävissä.

Englannissa saapuvien opiskelijoiden pitää rekisteröityä tietylle lääkärille. Yliopiston asunnoissa tämä oli tehty helpoksi, ja työpöydällä odotti valmiiksi rekisteröitymislomake, joka käytiin sitten itse toimittamassa yliopiston vieressä olevalle opiskelijoiden NHS-lääkäriasemalle. Rekisteröitymistä varten tarvittiin henkilötodistus, opiskelijakortti ja paikallinen osoite. Vinkki: varsinaisen osoitteen sijaan tarvitset lähes kaikissa virallisissa yhteyksissä postinumeron ja se kannattaakin kirjoittaa itselle muistiin. Jostain syystä NHS ei pysty lähettämään viestejä tai soittamaan eurooppalaisiin puhelinnumeroihin, mutta olivat kyllä ymmärtäväisiä sen suhteen, ettei paikallista numeroa ollut.

Oman kokemukseni mukaan sekä yliopiston että muiden toimijoiden sivuilla ja ohjeissa oli aina todella selvästi määritelty, mitä todistuksia tai papereita piti varata mukaan. Esimerkiksi osa vaihtareista kävi heti saavuttuaan allekirjoituttamassa opintosuunnitelmiaan, koska kotiyliopisto vaati niin. Itse pidin yleisesti tärkeimpinä dokumentteina tietenkin passia & passikopiota, Eurooppalaista sairaanhoitokorttia (tilaa netistä ilmaiseksi! saat saman hoidon kuin paikalliset asukkaat samalla hinnalla eikä ulkomaalaisten hinnalla), matkavakuutustodistusta, opiskelijakorttia, Erasmus-papereita, yliopiston hyväksymiskirjettä ja kopiota vuokrasopimuksesta. Esimerkiksi Euroopan ulkopuolelta tulleet opiskelijat joutuivat ymmärtääkseni matkustamaan Euroopassa yliopiston hyväksymiskirjeen kanssa, koska sitä ilmeisesti saatettiin kysyä rajalla/passintarkastuksessa takaisin Britteihin tullessa.

Asuminen

Leedsissä on kaksi suurta yliopistoa, joiden kampukset ovat aivan vierekkäin. Luonnollisesti opiskelijoita on todella paljon ja kaikki haluaisivat asua yliopiston vieressä, mutta suurin osa ei päässyt siihen asuntolaan, johon halusi. Osa asunnoista on kampuksella tai kävelyetäisyyden päässä kampukselta ja kaupungin keskustasta. Itse asuin asuntolassa nimeltä Leodis Residences, joka oli noin 5 minuuttia kampukselta ja 15-20 min kaupungin keskustasta. Ne opiskelijat, jotka asuivat kauempana, hankkivat joko bussikortin (kalliimpi ja mielestäni huonompi kuin Helsingissä) tai vuokrasivat pyörän (todella edullinen, mutta ei niin turvallinen vaihtoehto: Leedsissä ei ole nimeksikään pyöräteitä). Lisäksi kampuksen edestä pystyi ottamaan opiskelijahintaisen £1 kertalipun keskustaan tai Headingley:n.

Yliopiston asunnot ja niiden sijainnit on esitelty nettisivulla; myös asuntohakemuksien ohjeet ovat selkeät ja apua tarjolla. Tarjolla on sekä soluasuntoja että (harvoja) yksiöitä ja kaverikämppiä, joko jaetuilla kylpyhuoneilla tai en-suite (huoneessa oma kylppäri mutta keittiö jaetaan muiden asukkaiden kanssa). Rohkeimmat voivat myös valita asuntoonsa meal planin, jolloin osa ruuista on valmiiksi maksettu eikä tarvitse itse miettiä kokkaamista. Itse halusin allergioiden vuoksin nimenomaan yliopiston ainoaan asuntolaan, jossa huoneissa ei ollut kokolattiamattoja. Jouduin toimittamaan hakemuksen liitteenä lääkärinlausunnon, jonka hain YTHS:ltä. Kannattaakin huomioida, että mahdollisen lääkäriajan ja lausunnon saamiseen voi mennä useitakin viikkoja. Yliopisto tarjoaa vain yhtä asuntoa, jonka voi joko hyväksyä tai hylätä. Päätös pitää tehdä neljän päivän sisällä, tai menettää tarjouksen – kannattaa siis seurata sähköpostiaan tarkasti! Jos hylkää saamansa tarjouksen, on oman onnensa nojassa asunnon löytämisen suhteen. Jos asunnon hyväksyy, maksetaan siitä pantti (noin £200).

Vuokran voi maksaa joko koko sopimuksen ajalta yhdellä kerralla, kahdessa osassa tai kuukausittain. Itse maksoin koko vaihtojakson vuokran kerralla, jotta sitä ei tarvinnut myöhemmin ajatella. Vuokrani oli £128 viikossa eli £2432 koko neljän kuukauden vaihtoajalta; hintaan kuului asumisen lisäksi kampuksella sijaitsevan The Edge -kuntosalin ja uimahallin käyttö. Jos saapuu Leedsiin ennen vuokrasopimuksen alkamista, on mahdollista hakea väliaikaista majoitusta muutamaksi päiväksi kv-asuntolasta.

Leodis Residences on suuri, 700 opiskelijan taloyhtiö. Yliopiston asuntolat on aidattu ja niissä on 24h vastaanotto ja valvontakamerat. Huoneeni oli en-suite ja jaoin keittiön kuuden muun vaihto-opiskelijan kanssa. Kämppikseni olivat nuoria ja osa heistä asui ensimmäistä kertaa poissa kotoa, joten kodinhoidolliset asiat kannattaa sopia heti aluksi. Huoneissa oli valmiina sängyt, kaapit ja työpöydät, mutta kaikki muu tuli ostaa itse. Samoin keittiössä oli kodinkoneet, mutta astiat ja ruoanlaittovälineet piti hankkia. Tämä aiheuttaa järjettömän rumban, jossa puolen vuoden välein vaihtarit käyvät ostamassa samat tyynyt, täkit, lautaset, aterimet, kattilat jne. ja vanhat heitetään roskiin tai yritetään myydä pois. Kannattaa koittaa sopia esim. keittiötarvikkeiden jakamisesta, jotta kaikki eivät osta samoja asioita. Leedsissä ulkoreunalla on Ikea ja sinne järjestetään pari retkeä bussilla, mutta paljon lähempänä oleva ja edullisempi Wilko-ketju on hyvä vaihtoehto. Myös mm. ruokakauppa Morrisons ja vaateketju Primark myyvät paljon kodin tavaraa.

Asunnossa oli tiukat säännöt mm. hiljaisuudesta ja esim. kynttilöitä ei saanut polttaa ja ikkunoita ei voinut avata. Sääntöjen valvonta ei kuitenkaan ollut aivan yhtä tiukkaa. Minulle sattui todella ihanat kämppikset, mutta ongelmia tuottivat naapurit. Asunnossa ei ole minkäänlaista äänieristystä ja viereisen asunnon brittiopiskelijat bilettivät keskellä viikkoa aamuyöhön asti. Periaatteessa sääntöjen mukaan heidän olisi kuulut saada varoituksia ja häätö, mutta lukemattomat respa/vartijapuhelut ja valitukset eivät auttaneet yhtään. Lisäksi henkilökunnalla oli hieman välinpitämätön asenne mm. siihen, kuinka nopeasti lämpimän veden puute pitäisi korjata (käytimme 5 päivää pelkkää kylmää vettä, joista 1 päivä kokonaan ilman vettä) ja milloin kutsua oikea huoltomies, kun palohälytin soi neljä kertaa aamuyöstä useita päiviä putkeen. Ihanat kämppikset ja vaihtariyhteistö olivat kuitenkin asunnon pelastus, ja osallistuimme mm. Leodiksen Christmas Ball-tapahtumaan. Henkilökunta ja yövartijat olivat kuitenkin kokonaisuudessaan mukavia ja avuliaita, heiltä esimerkiksi haettiin pakettiposti ja lainattiin imuria.

Taloyhtiöstä riippuen pyykkääminen voi olla joko ilmaista tai maksullista: meillä oli kaksi ulkopuolisen firman ylläpitämää pyykkitupaa, joiden käyttöä varten tuli ostaa pyykkikortti. Pyykkääminen oli kallista; pyykkikoneen käyttö maksoi noin £3/pesukerta ja kuivausrumpu n. £1,5 per kerta. Kuivausrumpu ei useinkaan toiminut, ja kuivauksia joutui maksamaan kaksi putkeen. Rahoja ei kuitenkaan saanut takaisin ja pyykkifirman asiakaspalvelu & huolto tökki todella pahasti. Valitettavasti Leodiksen henkilökunta ei auttanut mihinkään pyykkiin liittyvässä ongelmassa lainkaan. Paikalliset opiskelijat näyttivät suosivan lähistöllä olevaa pesulaa tai pyykkäsivät kotona.

Toki moni vaihto-opiskelija hankki asunnon yksityisiltä markkinoilta, jolloin saattoi säästää kymmeniä puntia viikossa. Englannissa asuntojen vuokrat on yleisesti esitetty muodossa pp/pw eli per person / per week. Lisäksi on erikseen ilmoitettu, kuuluuko hintaan sähkö, vesi, internet ym. Leedsin alueelta on sivustoja, joiden kautta voi etsiä asuntoja (esim. Unipol). Lisäksi moni etsi kämppää tai kämppiksiä Facebookin asuntoryhmistä tai kansainvälisille vaihtareille perustetuista ryhmistä. Jos haluaa asunnon yksityisiltä markkinoilta, kannattaa mahdollisuuksien mukaan aina mennä paikan päälle tarkistamaan asunnon kunto ja olemassaolo; huijareita on varmasti liikkeellä. Itse valitsin yliopiston asuntolan juuri sen helppouden ja maksujen turvallisuuden takia.

Opiskelu ja opetus

Leedsin yliopisto opastaa suorittamaan noin 60 creditsiä lukukaudessa (10 credits = 5 ECTS). Itse valitsin lopulta 5 kurssia eli 50 creditsiä, koska jouduin päällekäisyyksien vuoksi tekemään kursseihin muutoksia. Opintojen suunnittelussa kannattaa huomioida se, että joissain pääaineissa suurin osa kursseista on koko vuoden kestäviä 20 creditsin kursseja, eikä kaikille hyväksytä puolen vuoden vaihto-opiskelijoita.

Osa vaihto-opiskelijoista valitsi ns. discovery-kursseja, joilla pääsi tutustumaan mihin tahansa haluamaansa alaan kaikille sopivien teemakurssien muodossa. Itse kuitenkin valitsin oman pääaineeni kursseja ja sain osallistua myös kolmannen vuoden kursseille. Koska suurin osa briteistä ei suorita maisteritutkintoa, 3. ja 4. vuosikurssin opiskelijoilta vaaditaan mielestäni enemmän kuin Suomessa. Heidän opiskelutyylinsä sopi minulle hyvin ja nautin siitä, että kerrankin kurssien eteen piti tehdä töitä. Tuntuu, että opin kursseilla enemmän kuin Suomessa.

Kaikilla suorittamillani kursseilla oli yksi luento ja yksi pienryhmätapaaminen viikossa. Luennoille piti lukea oheismateriaalia, kuten kurssikirjaa tai henkilökunnan osoittamia artikkeleita (2-3 tekstiä per luento). Pienryhmiin valmistauduttiin lukemalla artikkeleita ja vastaamalla ennakkoon annettuihin kysymyksiin tai tekemällä muita tehtäviä. Monilla kursseista ja pienryhmistä valvottiin läsnäoloa, joka vaikutti arvosanaan ja kurssin läpipääsemiseen. Poissaolot piti selvittää ”moodlessa” (Minerva) ja jossain tapauksissa toimittaa lääkärinlausuntoja. Esimerkiksi matkustaminen ei käsittääkseni ollut hyväksyttävä syy olla poissa; itse kysyin heinäkuussa etukäteen luvan olla poissa luennolta perhejuhlan takia. Tämä oli kuitenkin varmasti pääaine- ja kurssikohtaista.

Koska valitsemani kurssit olivat koko vuoden kursseja ja olin vain puolet paikalla, suoritin lopputöinä esseitä ja vain yhdellä kurssilla oli tentti. Kevätlukukaudella arviointi olisi perustunut esseen lisäksi ryhmätöihin. Kaikki kurssityöt palautettiin netissä ja niihin tuli aikaleima. Deadlinet olivat ehdottomia; työ piti palauttaa tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan mennessä ja sekunninkin myöhästyneistä töistä vähennettiin 5 pistettä jokaista myöhästynyttä vuorokautta kohti. Arvosteluasteikko töissä oli 0 – 100, joista alle 40 pistettä oli hylätty ja yli 80 kuulemma todella vaikeaa saada. Palautuksiin oli mahdollista saada lisäaikaa (etukäteen) anomalla esimerkiksi pahan sairastumisen vuoksi. Työt, kuten esseiden aiheet, annettiin kuitenkin jo hyvissä ajoin kurssin alkupuolella, joten oman aikatauluttamisen epäonnistuminen ei ollut hyväksyttävä syy lisäajan myöntämiselle. Töiden palauttamiseen kannatti muutenkin varata vähintään puoli tuntia aikaa, koska verkkopalvelu saattoi jumittaa kaikkien palauttaessa töitään samaan aikaan.

Leedsissä on käytössä tenttiviikkokäytäntö. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kurssit loppuivat 8. joulukuuta ja ”joululomalla” oli kuukausi aikaa valmistautua tentteihin ja kirjoittaa lopputöitä. Tenttiviikot olivat tammikuun 2. ja 3. viikko, ja koko yliopiston kaikki tentit järjestettiin tänä aikana. Tenttien aikataulun sai tietää vasta marraskuussa, joten joululomalle ei kannattanut etukäteen suunnitella liikaa ohjelmaa. Myös asuntoloissa oli tiukennetut hiljaisuusajat tenttiviikolla. Tenttikäytännöt olivat tiukat, mutta niihin ohjeistettiin hyvin ja neuvoa sai kysyä etukäteen. Toinen samankaltainen tauko ja tenttiviikot järjestetään kesäkuussa. Kurssien aikana luettiin paljon materiaalia ja tehtiin paljon töitä, koska käytännössä pelkkä joululomalla opiskelu ei millään riitä kaikkien kurssien kertaamiseen. Varsinkin vaihtareilla vaikutti olevan kova paine päästä kursseista läpi, joten niiden eteen tehtiin paljon töitä.

Kannattaa myös huomioida vaihto-opintoja suunnitellessa se, että Leeds antaa kursseista lopulliset arvosanat ja opintosuoritusotteen vasta heinäkuussa, jolloin arvosanaraadit kokoontuvat. Syyslukukauden vaihtarit saavat siis helmikuussa vain alustavat arvioinnit, mutta esim. Erasmus-tukien tarkistamisen ja hyväksiluvut voi tehdä vasta heinäkuun jälkeen. Tämä voi tuottaa jänniä tilanteita opiskelijoille, jotka suunnittelivat valmistuvansa kesällä.

Parasta kursseissa oli ehdottomasti työstä saatava palaute. Kaikille annettiin henkilökohtainen palaute jokaisesta työstä; verkkopalvelu mahdollisti kommenttien merkitsemisen esim. suoraan esseisiin. Lisäksi opettajat lähettivät yleisiä kommentteja ja yhteenvetoja. Koska opiskelu Englannissa on maksullista, oli opetushenkilökunnalla todella tiukka aikataulu arvostella ja antaa palaute (muistaakseni 15 päivää). Tavallaan tuntui myös, että opetushenkilökunta ”holhosi” läpi kurssin enemmän kuin Suomessa; viikoittain tuli sähköpostimuistutuksia ja infoa. Ollessani Leedsissä opetushenkilökunta lakkoili muutamia päiviä palkkakiistan vuoksi, mutta tilanteesta tiedotettiin todella hyvin ja henkilökunta oli silminnähden pahoillaan tilanteesta, joka tietenkin sotki myös kurssien sisältöä.

Kampuksella on mm. neljä kirjastoa ja lisäksi useita 24h-tietokoneluokkia, joihin pääsee ovikoodilla. Tammikuun tenttiviikon aikana myös Laidlaw-kirjasto oli auki vuorokauden ympäri. Opintoihin oli saatavilla paljon tukea niin opetushenkilökunnalta, koulun opinto-ohjaajilta, kirjastolta kuin ylioppilaskunnalta. Tukipalveluita, kuten neuvoja esseen kirjoittamiseen ja stressinhallintaan, oli tarjolla todella paljon. Koska tenttiviikot ovat henkisesti todella raskaita, niiden aikana oli tarjolla paljon erilaisia rentoutumistilaisuuksia ja keskustelutukea saatavilla. Myös koulun henkilökunta oli ymmärtäväistä ja avuliasta; he kannustivat hakemaan apua ja esimerkiksi lisäaikaa palautuksiin ennen kuin opiskelija on palanut loppuun. Oman jaksamisen tunnistaminen ja elämän aikatauluttaminen nousi todella tärkeään osaan joulu-tammikuussa.

Great Hall

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Leedsin yliopistolla on yksi suuri kampus, jossa on saatavilla lähes kaikki opiskelijan tarvitsemat palvelut. Kirjastoissa ja suurimmissa rakennuksissa on omat kahvilansa, joko yliopiston tai suurimpien kahviketjujen. Ylioppilaskunnan talo oli vasta remontoitu ja siellä oli mm. ravintoloita, kahvila, teatteri/juhlasali, ruoka/paperikauppa, baari, yökerho ja yliopiston lahjatavarakauppa. Toisin kuin Suomessa, pääainekohtaiset järjestöt eivät olleet yhtä suosittuja kuin harrastekerhot, joita oli satoja. Kampuksella oli myös usein muuta tapahtumaa, kuten ruokakojuja. Kampusta vastapäätä oli pieniä ruokapaikkoja ja kahviloita, apteekki sekä Tesco. NHS eli lääkäriasema oli seuraavalla kadulla. Jos ei tuonut omia eväitä kotoa, useimmiten lounas oli leipä tai salaatti; lämmintä ruokaa sai ylioppilaskunnan ravintoloista. Lounaan hinta oli £4 ylöspäin; kenties halvimpia olivat ruokakauppojen meal dealit (leipä/salaatti/wrap + juoma + sipsipussi/patukka). Erityisesti pienissä yksityisissä ruokapaikoissa pystyi maksamaan vain käteisellä, tämä kannattaa huomioida heti alusta alkaen.

Leeds on suuri kaupunki, jonka keskustassa pystyy kuitenkin liikkumaan reunasta reunaan kävelemällä. Tekemistä riittää joka lähtöön, vaikka ei opiskelisi päivääkään. Kaupunki on täynnä ravintoloita, pubeja, yökerhoja ja kahviloita, joita ihmiset käyttävät aktiivisesti. Jopa arki-iltoina ravintolat saattavat olla täynnä. Bileitä on tarjolla jokaisena viikonpäivänä ja esim. kampuksen yökerhossa joka perjantai. Tarjolla on myös pubivisoja, karaokea, opiskelijoiden omia Otley Run -approja ja paljon etkoja. Yliopisto huolehtii myös juhlivien opiskelijoiden turvallisuudesta: kampukselta lähtee bileiltoina bussi, joka vie asuntolan portille asti. Jos ei ole rahaa maksaa taksia, voi ottaa Amber Car -firman auton ja antaa kuskille pantiksi opiskelijakortin. Seuraavana päivänä kortti haetaan yliopiston opiskelijapalveluilta ja matka maksetaan siellä.

Kaupungissa on myös useita ostoskeskuksia ja jos valikoima ei tyydytä, junalla pääsee helposti esimerkiksi Manchesteriin shoppailemaan. Myös vintage kilo sale -kirpparit ovat suosittuja ja niitä on vähintään kerran kuussa, usein myös kampuksella. Urheilu on helppoa yliopiston kerhoissa ja kuntosalilla mutta myös muualla kaupungissa. Leedsisä on myös paljon musiikkiklubeja ja keikkoja, elokuvateattereita ja museoita.

Matkustelu on vaihtareille usein iso osa kokemusta. Lennot Britanniasta Eurooppaan ovat naurettavan halpoja ja tarjouksia kannattaa hyödyntää. Itse keskityin tutustumaan Englannin ja Skotlannin upeisiin nähtävyyksiin. Matkustaminen on maassa muutenkin todella halpaa niin junalla kuin bussilla. Jos tietää jo etukäteen aikovansa käyttää junaa matkoihin, kannattaa maksaa noin £30 Railcard, jolla saa alennusta lipuista. Itse totesin jo lokakuun kohdalla, että olisi kannattanut hankkia kortti. Halpabussiyhtiöistä Megabus lienee tunnetuin, ja itse sainkin yöbussilla £5 matkan Edinburghiin (ja £10 hostellin). Älä kuitenkaan kuvittele, että yöbussissa pystyisi nukkumaan. Kaikkien liikennevälineiden liput saa sitä edullisemmin, mitä aikaisemmin ne hankkii. Jos siis saavut Manchesterin kautta Leedsiin, kannattaa katsoa junalippuja samalla kun ostaa lentoja.

Leedsin keskeinen sijainti mahdollistaa päivä- ja viikonloppuretkien tekemisen lähes kaikkialle maahan ja opiskelijoille järjestettiinkin paljon valmiita teemaretkiä. Esimerkkejä suosituista kohteista ovat mm, Harry Potter -kuvauspaikat, Robin Hood/Nottingham, The Beatlesin Liverpool, Manchester, Stonehenge, Cambridge, Oxford, Windsor, Edinburgh, Glasgow, Scottish Highlands, Lake District, Peak District, Newcastle & Durham, York, Whitby, Sheffield… Lontoo on runsaan kahden tunnin junamatkan päässä. Myös Yorkshiren upea maaseutu ja pienet, vanhat kylät ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia! Maaseutu ympäröi kaupunkia kirjaimellisesti ja ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät. Kannattaa seurata Leeds List -nimistä nettisivua, josta löytää lähialueen retkikohteita ja esimerkiksi ravintolasuosituksia. Puolen tunnin päästä Leedsin keskustasta on esimerkiksi Harewood House, jonka kartanontilukset on avattu yleisölle ja lintutarhassa voi käydä katsomassa mm. pingviinejä ja flamingoja. Kirkstall Abbey taas on kaunis raunioitunut luostari Airejoen varressa. Leedsin Roundhay Park on valtava, kaunis puisto ja ihana ulkoilualue, josta löytyy myös golfkenttä.

Tekemistä oikeasti riittää loputtomasti, joten täytyy muistaa myös levätä ja varata tarpeeksi aikaa erityisesti tenttiviikkoon valmistautumiseen ja esseisiin.

Kirkstall Abbey
Lake District

 

Roundhay Park

Terveydenhoito

NHS on julkinen terveydenhuolto, johon pitää rekisteröityä ja joka on (toistaiseksi) suomalaisille ilmaista. NHS:n lääkärit eivät millään määrää antibiootteja, koska maassa on vaarallisen korkea antibioottiresistenssi. Jos lääkkeitä määrätään, niistä maksetaan aina vakiosumma ~£9. Kannattaa hankkia etukäteen Eurooppalainen sairaanhoitokortti ja matkavakuutus, jonka avulla voi tarvittaessa hakeutua myös yksityiseen hoitoon.

Jos sairastuu ja haluaa lääkärille, NHS toimii siten, että aamulla mennään paikan päälle jonottamaan aikaa. Jos ko. päivälle ei ole enää aikoja, täytyy tulla seuraavana päivänä uudelleen.

Turvallisuus

Opiskelijoita varoitellaan aluksi aika paljon mm. öisin yksin liikkumisesta. Yksin liikkumista tulisi välttää ja liikkua vain valaistuja pääteitä pitkin; musiikkia ei kannata kuunnella tai pitää (kallista) puhelinta näkyvillä. Leedsissä on jonkin verran rikollisuutta ja esim. Leodis Residencesin portin ulkopuolella ryöstettiin opiskelija. Suositulla opiskelijoiden asuinalueella tapahtui heti alkusyksystä tappo, joka liittyi ilmeisesti huumeisiin. Kuten sanottua, bileiden jälkeen kannattaa suosia autokyytiä ja kavereiden kanssa liikkumista. Oli kuitenkin tapaus, jossa taksikuski raiskasi tytön ja tämä aiheutti kuohuntaa opiskelijoiden keskuudessa. Oma tarkkaavaisuus, harkinta ja järjen käyttö on kuitenkin kaikissa tilanteissa tärkeintä.

Briteissä huumekulttuuri on näkyvämpää kuin Suomessa ja asuntoloissa tapahtui ratsioita ja yliannostuksia. Bileissä kannattaa aina olla tarkkana ja vahtia omaa juomaansa. Britit ovat juhlijoina aika samanlaisia kuin suomalaiset ja varsinkin fuksiviikolla nähtiin melkoisia övereitä – alkoholinkäyttö ja nuorten opiskelijoiden kunto järkytti ainakin osaa vaihtareista. Kannattaa itse olla tilanteen tasalla ja poistua / kertoa vartijoille, jos jotain tapahtuu.

Muita vinkkejä vaihtoon lähteville

  • Kävelemisen lisäksi hyvä ja edullinen keino liikkumiseen on Uber / Amber Car / taksi; Leedsissä matka keskustaan voi maksaa jopa £3. Uber maksetaan kännykkäsovelluksella, josta näkee muiden asiakkaiden arviot kuskista. Amber Car hyväksyy myös käteismaksuja. Hinnat ovat korkeammat öisin ja kun on kova kysyntä.
  • Bussifirmoja voi olla useita eikä kaikki suju yhtä sulavasti kuin Lontoon julkisessa liikenteessä. Myös neuvoja bussiasiaan voi olla vaikea löytää.
  • Amazon tarjoaa opiskelijoille ilmaiseksi puolen vuoden kokeilun: etuina mm. sarjoja, äänikirjoja ja ilmaisia nopeita kuljetuksia tilauksiin.
  • Ruokaostokset voi tilata netistä suoraan asunnolle ja se on yllättävän suosittua opiskelijoiden keskuudessa.
  • Deliveroo ym. ruokatoimitukset ovat järjettömän suosittuja ja toimitusmaksut osin edullisempia kuin Suomessa.
  • Käteistä tarvitsee paljon enemmän kuin Suomessa. Mobile Pay on toistaiseksi tuntematon asia, mutta PayPal, ApplePay, Google Pay toimii.
  • Suomalaisten MasterCardien kanssa oli välillä yllättäviä tilanteita: britit eivät tunne debit/credit -yhdistelmäkorttia ja välillä joutui selittämään, että haluaa valita toisen maksutavan. Jos tarjoilija näyttää maksutilanteessa hämmentyneeltä, tämä voi olla syynä.
  • Ruoka on samaa hintatasoa kuin Suomessa, mutta pikaruoka halvempaa. Mahdollinen tippi on yleensä merkitty valmiiksi menuun ja/tai kuittiin, take away-ruuasta sitä ei makseta.
  • Kaupat sulkeutuvat sunnuntaisin jo klo 15-17, myös ruokakaupat.
  • Alkoholi on hieman edullisempaa, erityisesti vahvat juomat ovat selkeästi edukkaampia ja niitä saa myös ruokakaupoista.
  • Kahvin suosio on lisääntynyt valtavasti kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvaessa, mutta laatu on usein vaihtelevaa. Suodatinkahvia ei saa kaikkialta; lähimpänä on americano, jonka voi tilata myös kylmällä tai kuumalla maidolla (white americano). Kahviloihin uppoaa yllättävän paljon rahaa.
  • Skotlannin punnat käyvät vain Skotlannissa; kuitenkin Skotlannissa voi maksaa myös ns. tavallisilla punnilla.

 

Vaihtokertomus, University of Sheffield, syyslukukausi 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

 

Suoritin vaihto-opintoni syyslukukauden 2017 aikana Sheffieldin yliopistossa, Englannissa. Englantiin lähteminen oli minulle alusta alkaen selvä valinta, sillä maan kulttuuri, kieli ja kirjallisuus ovat minulle tärkeitä. Opiskelijavaihto oli alusta loppuun hyvin opettavainen ja itsenäistävä kokemus minulle, ja sen aikana opin selviytymään yksin vieraassa maassa käyttäen vierasta kieltä. Vaihdossa ollessani eteeni tuntui jatkuvasti tulevan uusia, mahdottomilta vaikuttavia ongelmia, mutta niistä jokaisesta tuli selvittyä, mikä vahvisti itsetuntoani ja luottamusta omaan osaamiseeni. Vaihtoon lähtiessä kannattaakin varautua mitä kummallisempiin ongelmiin ja esteisiin, jotka saattaisivat kotimaassa ratketa hyvinkin yksinkertaisesti. Vieraassa maassa on omat käytäntönsä, ja asiat hoidetaan omalla tavallaan. Sitä ei tarvitse säikähtää, vaan kannattaa luottaa siihen, että ihmiset ovat valmiita auttamaan, ja että omalla maalaisjärjellä pääsee loppujen lopuksi hyvinkin pitkälle.

Ennen lähtöä

Minulle ehkä suurin yllätys vaihtokokemukseeni liittyen oli se, kuinka paljon paperityötä ja suunnittelua minulta vaadittiin jo ennen ulkomaille lähtöä. Kun minut oli hyväksytty Helsingin yliopiston hakijaksi Sheffieldin yliopistoon, minun tuli vielä tehdä toinen hakemus itse kohdeyliopistooni. Lisäksi täytyi tehdä erillinen hakemus Erasmus-apurahan saamiseksi, hakea Kelalta korotettua opintotukea vaihdon ajaksi, varata lennot ja miettiä, mitä kaikkea mukaan täytyy ottaa mukaan. Vaikka alussa tuntui, että paperityötä on mahdottoman paljon, loppujen lopuksi asiat hoituivat todella sujuvasti, kun muistin ottaa asian kerrallaan. Keskityin tekemään yhden hakemuksen kunnolla valmiiksi ja siirtymään vasta sitten seuraavaan: kun unohdin muut tekemättömät paperityöt, tehtävä alkoi tuntua pienemmältä ja helpommin suoritettavalta. Kannattaakin muistaa, että vaikka hakemukset ja lomakkeet vaativat ylimääräiseltä tuntuvaa vaivannäköä, ne ovat pieni työ verrattuna koko siihen uskomattomaan kokemukseen, jonka vaihdossa ollessa saa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sheffielfiin saavuttuani vaihtotuutorit ottivat kaikki opiskelijat hyvin vastaan, ja meille annettiin paljon tietoa, miten asiat toimivat yliopistossa. Ensimmäinen viikko oli vaihto-opiskelijoiden orientaatioviikko, jonka aikana pyrittiin vain totuttelemaan uuteen ympäristöön ja saamaan uusia ystäviä. Orientaatioviikon jälkeen alkoi introviikko, joka vaati paljon enemmän oma-aloitteisuutta ja omaa vastuuta. Introviikon aikana kaikki opiskelijat rekisteröityivät yliopistoon, saivat opiskelijakortin ja varmistivat kurssiohjelmansa. Minulle orientaatioviikosta introviikkoon siirtyminen oli pieni shokki, sillä yhtäkkiä kaikkien tuli tietää itse, missä täytyy olla milloinkin, kun tuutorit eivät olleet neuvomassa. Alun hankaluuksista ja epätoivon tunteista huolimatta kaikki selvisi lopulta ongelmitta, kun muistin uskaltaa kysyä muilta ihmisiltä neuvoa hankalissa tilanteissa. Kannattaakin aina muistaa, että vaikka vaihdossa opitaan pärjäämään itsenäisesti uudessa ympäristössä, kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Mikään minua Englannissa vastaan tullut ongelma ei ollut sellainen, ettenkö olisi voinut kysyä siihen apua. Yliopistolla töissä olevat ihmiset auttavat ja neuvovat opiskelijoita mielellään ja perusteellisesti, eli ongelmien kanssa yksin jäämistä ei todellakaan tarvitse pelätä! Kannattaa kuitenkin muistaa, että yliopiston henkilökunta ei tule kyselemään ja varmistamaan, kuinka tehtäväsi sujuvat, vaan vaihdossa ollessa pätee sama oletus kuin kotiyliopistossakin, eli jokainen on ensisijaisesti itse vastuussa omasta etenemisestään.

Asuminen

Yksi opiskelijavaihtoon eniten vaikuttavista seikoista on se, missä, miten ja kenen kanssa asuu. Sain itse oman asuntoni yliopiston asuntolasta Endcliffen opiskelijakylästä. Asunnon hakemiseen liittyvät ohjeet ja linkit tulivat sähköpostiini kesän aikana, minkä jälkeen hakemuksen täyttäminen oli helppoa. Asuin kuuden hengen jaetussa asunnossa, missä jokaisella oli oma makuuhuone ja kylpyhuone, ja jaettu keittiö. Asuntoa hakiessa sai valita, tahtooko asua vain saman sukupuolisten kanssa vai ei. Kun sain asuntoni, minun tuli maksaa koko vuokra kerralla etukäteen yliopiston tilille. Vuokraan sisältyi sähkö, vesi, nettiyhteys ja yhteistilojen siivous.

Omassa huoneessani oli valmiiksi sänky, pöytä, tuoli ja vaatekaappi, mutta täkit, lakanat, pyyhkeet, kylpy- ja keittiövälineet tuli jokaisen hankkia itse. Asunnossa kävi kahden viikon välein siivooja siivoamassa keittiön ja yhteisen käytävätilan, mutta oman huoneen siistimisestä oltiin vastuussa itse. Asunnolla kävi lisäksi silloin tällöin yliopiston henkilökuntaan kuuluva henkilö tarkastamassa huoneiden kunnon ja siistiyden.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Englannissa erosi hyvin paljon siitä, mihin olin tottunut Suomessa. Syyslukukauden aikana minulla oli kolme kurssia, joista jokaisesta sai 10 ECTS-opintopistettä. Kurssit koostuivat kerran viikossa olevista luennoista ja kerran viikossa olevista pienryhmäseminaareista. Opettajat olivat opiskelijoiden kanssa läheisiä ja tuttavallisia, ja kannustivat opiskelijoita tulemaan tapaamaan heitä vähintään kerran esseiden teon aikana. Omat kurssini painottuivatkin juuri esseiden, ryhmätöiden ja esitelmien ympärille. Yhteistyötaitoni kehittyivät vaihdossa ollessani huimasti, sillä lähes joka luennolla ja seminaarissa keskusteltiin ryhmissä. Myös omatoiminen opiskelu oli tehty yliopistolla todella helpoksi vuorokauden ympäri auki olevissa kirjastoissa, joihin pääsi sisälle opiskelijakorttia näyttämällä. Asia, minkä koin kenties oudoimmaksi vaihdossa ollessani, oli esseiden palautus: englantilaisissa yliopistoissa esseet palautetaan anonyymisti, ja vain opiskelijanumero merkitään paperiin; lisäksi esseistä piti palauttaa kaksi kopiota, sähköinen ja paperinen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lähde avoimin mielin! Ei kannata suunnitella liian tarkasti tulevaa opiskelijavaihtoa, sillä oman kokemukseni mukaan lähes kaikki asiat saattavat mennä päinvastoin kuin oli ennalta ajatellut. Kurssit saattavat muuttua viime hetkellä, luento saatetaan yllättäen pitää toisessa rakennuksessa kuin alun perin piti, tai pyykinpesu asuntolan pyykkituvassa ei välttämättä ota onnistuakseen. Tällaiset pienet vastoinkäymiset kuuluvat aina elämään, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kannattaa pitää mielessä, että jos kotimaassa on tottunut selvittämään arkielämän ongelmat omin päin ja itsevarmasti, se on lopulta aivan yhtä helppoa ja itsetuntoa kohottavaa myös ulkomailla. Vaihdosta kannattaa nauttia täysin rinnoin, ja opetella nauramaan omille mokille ja oppimaan virheistä. Matkustelua kannattaa tehdä vaihtomaassa niin paljon kuin haluaa, sillä välttämättä samaan paikkaan ei tule lähdettyä kovin pian uudestaan. On hyvä muistaa, että vaihtolukukausi tai -vuosi kestää vain hetken, eikä kaikkea aikaa kannata käyttää liialliseen murehtimiseen tai koulutöistä stressaamiseen. Vaihdon tarkoitus on tutustua uusiin ihmisiin, ympäristöön, yliopistoon ja kulttuuriin, ja se onnistuu parhaiten, kun ei ota mitään liian vakavasti!

Vaihtokertomus, University of Essex, lukuvuosi 2016-2017

Ympäristö- ja luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Olin erittäin innoissani, kun kuulin lähteväni Britanniaan! En ollut ennen käynyt Britanniassa, joten odotin innolla päästäkseni kaikista englantilaisista sarjoista tuttuihin maisemiin. Ennen lähtöä yritin etsiä muiden kokemuksia kohde yliopistosta ja kaupungista, mutta tietoa ei ollut paljon tarjolla. Yliopisto kuitenkin infosi hyvin vaihto-opiskelijoita ja tiedotti tarkat päivämäärät tulevalle vuodelle. Pari viikkoa ennen lähtöä tuli postissa infopaketti yliopiston ensimmäisestä viikosta. Yliopistolla on yleinen saapumispäivä, jolloin kaikki opiskelijat saapuivat asuntoloihin. Yliopiston kautta pystyi myös varaamaan kyydin lentokentältä kampusalueelle saapumispäivänä. Tämä oli mukavaa, koska jo bussissa pystyi alkaa tutustumaan toisiin vaihtareihin.

Alkubyrokratia

Asiat hoituivat helposti ensimmäisten viikkojen aikana. Rekisteröityminen yliopistoon ja käyttäjätunnusten saanti tapahtui helposti ja ohjatusti. Kampuksella oli erillinen sairaalarakennus ja sinne sai rekisteröityä, mutta en kokenut tätä tarpeelliseksi. Poliisille tai viranomaisille ei tarvinnut ilmoittautua. Sain kuulla vasta ensimmäisen viikon aikana toisilta opiskelijoilta, että olisin saanut valita kursseja myös toisilta laitoksilta. Kurssien vaihto kuitenkin onnistui helposti ja kursseille ilmoittautumiselle oli varattu erillinen päivä, jolloin liikuntahalliin oli kokoontunut kaikki yliopiston laitokset ja niiden vastuuhenkilökuntaa. Mikäli halusi osallistua muiden kuin alkuperäisen Learning Agreementin mukaisille kursseille, täytyi käydä niiden laitoksien pisteillä, jotka ovat vastuussa kursseista ja saada heiltä allekirjoitus. Tämän tapahtuman jälkeen oli kaksi viikkoa aikaa palauttaa Learning Agreement- lappu Essex Abroad toimistolle, jossa se vietiin järjestelmään. Jo valittuja kursseja täytyi vaihtaa myös sen takia, että lukujärjestyksessä ei saanut olla yhtään päällekkäisyyksiä. Lähes kaikille kursseille pystyi osallistumaan vaihto-opiskelijana. Vaihto-opiskelijoille ei ollut virallisten tilaisuuksien lisäksi mitään ohjattua ryhmäytymistä, vaan se piti tehdä omatoimisesti.

University of Essexin kampusalueen kirjastorakennus.

Asuminen

Vaihtoehtoina oli hakea asuntoa yliopiston kautta tai hankkia itse yksityiseltä. Turvauduin tähän helpompaan ja turvalliseen vaihtoehtoon hankkia asunto etukäteen yliopiston kautta. Asunto oli solu, jossa asui minun lisäksi kahdeksan muuta ihmistä. Omassa huoneessani oli suihku ja wc, mutta keittiön jaoin muiden asukkaiden kautta. Kerran viikossa kävi siivooja siivoamassa yleiset tilat, paitsi silloin kun siivouspäivä osui paikallisia pyhäpäiviä. Vaikka siivooja kävi kerran viikossa, olivat yleiset tilat erittäin sotkuisia. Mutta tämä taisi osua vain minun kohdalleni, koska muiden keittiöt olivat yleisesti ottaen erittäin siistejä. Asuminen oli hieman kalliimpaa yliopisto asuntolassa, kuin jos olisi hankkinut asunnon yksityiseltä. Vuokraan kuului netin lisäksi kaikki mahdolliset ja kiinteistöhuolto toimi tarvittaessa, joten olin valintaani tyytyväinen. Yleisesti yliopistoasuntolat olivat rauhallisia, jos ei asunut kampusalueella sijaitsevissa 20 ihmisen huoneistoissa, joita pidettiin lähes poikkeuksetta bilepaikkoina.

Opiskelu

Lukuvuodessa oli syys-, kevät- ja kesälukukaudet. Syys- ja kevätlukukausien aikana tapahtui opetus. Kesälukukausi oli varattu kokonaan tenttien suorittamiselle. Kursseja sai olla vain neljä syksylle ja neljä keväälle, ja kurssit olivat pääsääntöisesti 7,5 opintopisteen arvoisia (15 Essex credits). Kursseille osallistuminen oli pakollista ja ennen luennon alkua täytyi itsensä ”täpätä” paikalla olijaksi omalla opiskelijakortilla luentosalin lukulaitteeseen. Monet kurssit olivat luennon ja seminaarin yhdistelmiä, joilla kurssitehtävänä oli esseiden kirjoittamista ja pienten monivalintakokeiden tekemistä. Toisena vaihtoehtona oli kurssi plus tentin suorittaminen kesälukukaudella. Ei siis ollut väliä suorititko kurssin syksyllä vai keväällä, jos siihen kuului tentti, se tentittiin kesällä. Tämä tuntui hölmöltä, joten yritin valita mahdollisimman paljon esseiden kirjoittamista.

Vaikka monet olivatkin jo ennen lähtöä varoitelleet, että opiskelu tulee olemaan rankkaa, sen rankkuus yllätti. Jokaisella kurssilla oli kahden tunnin luennon lisäksi mahdollisesti vielä tunnin seminaari viikossa. Tämän lisäksi jokaisella kurssilla oli erittäin kattavat kirjallisuuslistat, mitä piti lukea ennen luentoa tai seminaaria. Vaaditusta kirjallisuudesta keskusteltiin varsinkin seminaareissa ja sitä käsiteltiin luennoilla, joten niiden lukeminen oli välttämätöntä. Esseiden pituudet oli ilmoitettu sanamäärien mukaan ja tavallinen essee oli 3000-5000 sanaa kurssin tasosta riippuen. Tavallisesti aikaa kului kirjastossa monta tuntia päivässä. Opetus oli käytännönläheistä, esim. Esseiden aiheet perustuivat ajankohtaisiin asioihin, ja työelämään suuntautumista painotettiin erittäin paljon. Arvostelu oli täysin erilaista, kuin mihin olen Helsingin yliopistossa tottunut. Asteikko oli 0-100, ja numeroarvosanan lisäksi käytettiin nimellistä arvosanaa, joita olivat outstanding first class, first class, upper ja lower second class, third class ja fail. Tuli myös esille, ettei esseestä voisi ikinä saada täysiä pisteitä ja olisi erittäin harvinaista saada myöskään ylintä arvostelua.

Lukukausien välillä oli kuukauden mittaiset lomat. Kesälukukausi alkoi kertausluennoilla, jonka jälkeen oli muutaman viikon mittainen lukuaika. Tentti oli 3-4 tunnin mittainen ja tenttitilaisuus muistutti oli samanlainen kuin Yo-kirjoituksissa. Jokainen opiskelija sai siis ennen kesälukukautta tenttiaikataulun ja yksilöllisen koodin tenttejä varten, koska niiden arviointi tapahtui anonyymisti. Jokaisella opiskelijalla oli myös tietty istumapaikka tenttisalissa. Tenttijärjestelyt olivat erittäin tiukat ja esim. puhelin piti sijoittaa läpinäkyvään pussiin tuolin alle ja vessaan sai mennä ainoastaan valvotusti.

Vapaa-aika

Kampusalueella sijaitsi kirjaston ja sairaalarakennuksen lisäksi baareja ja yökerhoja, monia ravintoloita, muutama kauppa, postitoimisto, pankkeja, kuntosali ja urheilukenttiä sekä elokuvateatteri. Joten kampusalueelta ei periaatteessa olisi tarvinnut poistua ollenkaan. Opiskelijatoiminta oli erittäin aktiivista ja ilmaista. Mahdollisuudet harrastaa eri liikunta lajeja oli erittäin laajat. Erilaisia retkiä järjestettiin lähialueille ilmaiseksi ja hieman kauemmas pientä maksua vastaan. Kampusalue sijaitsi noin 40 min kävelymatkan päässä Colchesterin kaupungista, josta löytyi monia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.

Sijainti lähellä Lontoota tarjosi mahtavat mahdollisuudet vierailla monesti Lontoossa sekä lähteä helposti pidemmällekin. Itse yritin reissata mahdollisimman paljon ja monipuolisesti ympäri Britanniaa. Vieraileminen Skotlannissa ja Walesissa olivat unohtumattomia kokemuksia, mutta myös pienemmät kaupunkivierailut ympäri Englantia olivat erittäin antoisia. Vaikka monet kaupungit ovat hieman samantyylisiä, oli jokaisella aina oma juttunsa. Halpoja juna ja lentolippuja sai, kun oli aikaisin liikenteessä, jolloin matkustuskaan ei tullut niin kalliiksi.

Turvallisuus ja raha

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä, Britannia oli juuri äänestänyt Brexitin puolesta. Tämä näkyi selvästi Britannian ilmapiirissä, vaikka käytännön asioihin se ei juurikaan vaikuttanut. Terrorismi oli myös lisääntynyt Euroopassa vuoden 2016 aikana. Britanniassa oloni aikana siellä tapahtui 3 suurta terrori-iskua Lontoossa ja yksi Manchesterissa. Yhden iskun aikaan satuin myös olemaan Lontoossa, mutta eri paikassa tapahtuma-aikana. Yliopisto lähetti sähköisiä kyselyitä näiden iskujen jälkeen ja pyysi kaikilta kuittausta, onko turvassa. Nämä iskut näkyivät selvästi jokapäiväisessä elämässä. Poliiseja liikkui erittäin paljon kaikilla asemilla, ja kuulutuksia tuli liikennevälineissä ja yleisillä paikoilla, joissa pyydettiin huolehtimaan omista tavaroistaan sekä ilmoittamaan kaikki epämääräinen toiminta. Kampusalueella oli myös yöllä kulkeva ”taksi” opiskelijoille, joilla pääsi kampusalueelta turvallisesti ja erittäin edullisesti kotiin. Kampusalueen lähettyvillä olikin hieman pahamaisempi alue, jolla tapahtui lähes joka kuukausi jotain, autojen poltosta varkauksiin.

Hintataso oli suurin piirtein samanlaista kuin Suomessa. Itse en avannut paikallista pankkitiliä ollenkaan, vaan käytin suomalaisia kortteja sekä tarpeen vaatiessa nostin käteistä. Käteistä tarvitsi monissa paikoissa. Paikallisen pankkitilin avaamisella olisi ehkä säästänyt, mutta jonotusaika oli pitkä, joten en sitten jaksanut tätä tehdä. Kampusalueella oli monia ravintoloita, joissa syödä lounasta. Lounas oli kuitenkin usein 6-8 euron luokkaa, joten itse näin kannattavammaksi usein valmistaa omat eväät mukaan ja kuumentaa ne mikrossa opiskelijoille suunnatuissa taukohuoneissa.

Muuta

Tärkeimpänä ohjeena voisin pitää sitä, että älä jätä pakkaamista viimeiseen iltaan! Kannattaa myös pakata järkevästi, esimerkiksi astioita ja käyttötavaraa saa paikan päältä erittäin edullisesti, ja kannattaa hyödyntää vierailuille tulevia tuttavia tavaroiden tuomisessa tai viemisessä. Mukaan ei kannata pakata muuta kuin sellaisia vaatteita mitä tietää tulevansa käyttämään. Vuoden aikana tavaramäärä lisääntyi yhdellä 20kg matkalaukulla. Matkalaukkuun kannattaa pakata mukaan itselleen sekä muiden maistettavaksi Suomiherkkuja, hyvää kahvia, suklaata ja ruisleipää. Näitä ainakin itsellä tuli ikävä nopeasti. Sopeutuminen Britanniaan tapahtui suhteellisen nopeasti. Mutta nopeasti koulustressin puskiessa päälle alkoivat myös pienet jutut, kuten pahanmakuinen kraanavesi ja ruokakaupan valikoima, ärsyttämään. Siksi oli erittäin hyvä lähteä tuulettumaan joululoman ajaksi Suomeen. Kevätlukukaudella niin opiskelukin ja paikallinen elämä tuntui hymyilevän. Olin erittäin tyytyväinen, että olin lähtenyt vaihtoon koko lukuvuodeksi. Paikallisten ystävällisyys ja small talk- tuntui alkuhämmästyksen jälkeen mukavalta.

Vaihtokertomus, University of Glasgow, kevät 2017

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymistiedon Glasgow’sta joulukuun alussa, eli jäi noin kuukausi aikaa hoitaa asiat kuntoon. Omalla kohdalla tämä tuntui ihan riittävältä! Itse vaihtohakemuksen ja siihen liittyvien toimitusten lisäksi omaa opiskelijavaihtoa voi etukäteen helpottaa monella tavalla. Olisi hyvä, jos kämppä löytyisi ennen kohteeseen lähtöä, mutta sen pystyy kyllä järjestämään paikan päälläkin. Suosittelen selailemaan esim. Facebookin vaihtarisivuja, jonne tulee varsinkin loppuvuodesta aika paljon paikallisten asuntotarjouksia. Muista hoitaa myös vakuutukset, posti ja kotimaan viranomaisille tarvittavat ilmoitukset kuntoon ennen lähtöä! Flamman muistilista auttaa tässä vaiheessa tosi paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia sujui aika jouhevasti. Yliopistolta ilmoitettiin selkeästi jo heti ensimmäisen päivän infotilaisuudessa, mitä kaikkea vaihtareiden tulee hoitaa ja missä nämä asiat voi hoitaa. Saimme opiskelijakortit muistaakseni heti ekana päivänä, samoin esimerkiksi lomakkeet paikalliseen terveydenhuoltoon rekisteröitymiseen (NHS on muistaakseni kaikille ilmainen). Rekisteröityminen tapahtui yliopiston omassa terveyskeskuksessa, se kannattaa hoitaa nopeasti alta pois. Paikallinen opiskelijakortti käy joka paikkaan, ISIC-kortista ei ainakaan itselle ois ollut lisähyötyä.Erillistä viranomaisille rekisteröitymistä ei mielestäni tarvittu. Ainoa, minkä kanssa jouduin painimaan, oli paikallisvero Council Tax, josta opiskelijoiden tulee hakea vapautusta. Se on täysihintaisena suht tyyris keikka ja tieto ei oikein tuntunut kulkevan eri viranomaisten välillä. Lopulta sekin kuitenkin hoitui. Kaikille ennakkoon valitsemilleni kursseille ei mahtunut, joten kävin tapaamassa oman aineeni koordinaattoria. Jokaiselle aineelle oli oma tapaaminen, muistaakseni heti orientoivalla viikolla. Valitsin itse muutaman kurssin paikallisesta avoimesta, sinne oli kaikista helpointa ja mutkattominta ilmoittautua. Kukaan ei jäänyt ilman kursseja vaikka moni joutui niitä vaihtamaan, siitä ei tarvitse olla huolissaan!

Asuminen

Löysin asunnon yksityisiltä markkinoilta. Olin hakenut asuntoa myös yliopistolta ja esim. Unite Studentsilta, mutta en joko saanut tarjousta ollenkaan tai ne olivat budjettiini nähden ihan liian kalliita (kuukausivuokra tonnin luokkaa). Halusin kuitenkin vaihdossa käyttää rahaa muuhunkin kuin asumiseen. Ihana huoneeni korkeine kattoineen ja erkkeri-ikkunoineen löytyi Spareroom-nettisivustolta. Olin Skype-haastattelussa kämppisten kanssa ja koko homma meni aika jouhevasti. Onnistuin myös kikkailemaan vuokran ja takuut niin, etten maksanut mitään ennen paikalle saapumista ja asunnon näkemistä. Tykkäsin asunnostani ihan hirvittävästi ja myös monet kaverini ihailvat sitä. Vuokra oli 560 puntaa kuukaudessa, mutta oli kyllä joka punnan arvoinen. Asunto oli lähellä sekä kampusta että paikallista Kalliota, Glasgow’n West Endiä. Lämmin suositukseni kaikille vaihtoon lähtijöille onkin, että kannattaa olla valmis maksamaan sijainnista hiukan ekstraa. On kuitenkin aika siistiä asua siellä missä tapahtuu, eikä puolen tunnin bussimatkan päässä kaikesta.

Kannattaa pitää mielessä, että asuntojen taso Skotlannissa on todella vaihteleva. On hyvä varautua siihen, että esimerkiksi lämmitys ja ilmanvaihto eivät pelaa totutusti. Se on kuitenkin osa kokemusta ja miusta oli nastaa asua tavallisten skotlantilaisten tavoin.

Opiskelu ja opetus

Omat kurssini olivat sangen vähätöisiä, meillä ei esimerkiksi ollut yhtään tenttiä. Kävin paikallisia johdantokursseja, joten siitäkin syystä pääsin aika helpolla. Jos kursseilla on tenttejä, niihin lukeminen kannattaa aloittaa ajoissa. Monilla kavereilla oli Suomeen nähden paljon luettavaa. Noin lukukauden puolivälissä on kuukauden verran lukulomaa, joten aikaa kyllä on. Tekemäni kurssityöt vastasivat vaativuudeltaan aika hyvin Helsingin tasoa. Esimerkiksi esseet olivat sellaista kahtatuhatta sanaa. Lähteitä odotettiin Suomea enemmän ja kannattaa myös varautua siihen, että englanniksi kirjoittaminen voi viedä enemmän aikaa kuin suomeksi kirjoittaminen. Kurssiarviointi oli melko vaihtelevaa, joten yleistä ohjenuoraa tähän on vaikea antaa. Läpipääsy on ehkä hieman Helsingin yliopistoa tiukemmassa. Jos ei omista tietokonetta, yliopistolla on tarjolla aika monia. Vapaan koneen löytäminen on kuitenkin erityisesti tenttiviikoilla ja lukukauden lopulla aika tiukassa ja kurssitehtävät kannattaa tästäkin syystä aloittaa ajoissa.

Omat kurssini olivat ryhmätyöskentelypainotteisia ja opettajat pitivät huolen siitä, että kaikki osallistuvat. Lusmuiluun ei siis juuri ollut tilaa. Teimme paljon aktiivisia harjoituksia ja keskustelimme asioista. Esiintymistä englanniksi ei kannata jännittää, ainakin omilla kursseilla oli tosi hyvä ja kannustava ilmapiiri. Jos oman alan kurssien kanssa tulee säätöä ja vapaavalintaisissa on tilaa, kannattaa opiskella jotain sellaista, mitä et voisi opiskella missään muualla. Itse kävin skotlantilaisen nykykirjallisuuden kurssin ja muutama kaveri opiskeli kelttiläistä historiaa. Pääsee ihan uudella tavalla skotlantilaiseen kulttuuriin sisään!

Eläminen Skotlannissa

Hintatasoltaan Skotlanti on hieman Suomea halvempi. Briteissä on aika laaja kirjo ruokakauppoja ja ravintoloita, joten omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon rahanmenoon. Esimerkiksi Tesco on melko edullinen ja Icelandista saa halvalla hyvätasoisia pakasteita ja peruselintarvikkeita. Waitrose on kalleimmasta päästä, Sainsbury’s keskitasoa. Myös Lidlejä on jonkin verran. Ravintolaa valittaessa keskustasijainti ja esimerkiksi turistien suosio saattavat vaikuttaa hintaan. Ravintoloita ja pubeja löytyy myös joka hintatasoon, eli tässäkin voi halutessaan helposti säästää tai saada rahaa palamaan. Yliopistolla on tarjolla lounasta, mutta se on laatuunsa nähden melko hintavaa. Lisätärppinä Skotlannissa on myös haggiksesta tunnetuksi maaksi yllättävän paljon hyviä kasvisravintoloita, mikäli on siihen suuntaan kallellaan!

Itse koin Glasgow’n tosi turvalliseksi, mutta monet paikalliset kyllä varoittelivat. Luulen, että hyvä nyrkkisääntö tässäkin asiassa on, ettet tee mitään maalaisjärjen vastaista, niin kaikki menee todennäköisesti hyvin. Puistoissa ei ole yöllä valoja, mutta siihenkin kuulemma tottuu nopeasti. Itse taisin pääsääntöisesti kävellä aina katuja pitkin. Taksit ja Über ovat edullisia joten jos yhtään pelottaa, voit hyvin hypätä taksiin sen kummempia miettimättä. Paikallisliikenne on hieman sekavasti järjestetty mutta kaukoliikenne toimii hyvin: juna- ja bussilippuja voi saada parilla punnalla jos on ajoissa liikenteessä! Skotlanti, erityisesti Glasgow’sta pohjoiseen, on ihan henkeäsalpaavan kaunis maa, kannattaa reissata niin paljon kuin varat sallii.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

 Ei kannata stressata liikaa. Miulla kävi keväällä oikeastaan kaikki, mitä vaan voi yhtenä keväänä mennä pieleen, ja silti selvisin ehjin nahoin. Suomen päässä oli isoja ongelmia, mutta vaihtarikaverit ja yliopisto tukivat kaikissa käänteissä. Skotit ovat tosi avuliaita ja huolehtivaisia, tulevat kadullakin kysymään vointia jos näyttää väsyneeltä. Myös Glasgow’n yliopiston henkilökunta tuli ihan hirmuisesti vastaan kaikissa säädöissä. Kannattaa vaan laittaa reippaasti sähköpostia esimerkiksi paikallisiin vaihtaripalveluihin, mikäli ette selviä omin avuin. Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille ihanaa vaihtoa, Skotlanti on aivan timanttinen vaihtokohde!

Vaihtokertomus, University College London (UCL), lukuvuosi 2016-2017

Yhteiskuntahistorian opiskelija

Ennen lähtöä

Britanniaan lähdettäessä on tärkeää noudattaa hakemuksille annettuja deadlineja, koska paikalliset yliopistot ovat tarkkoja niistä. Itse tein sen vuoksi esimerkiksi alustavat kurssivalinnat hyvissä ajoin keväällä, vaikka olinkin kuullut aiemmin samassa yliopistossa vaihdossa olleilta opiskelukavereilta, että heillä ja monilla muilla ne muuttuivat myöhemmin. Aluksi hyväksymiskirjeestä ei tuntunut kuuluvan mitään, mutta asia selvisi yhteydenotolla yliopistoon.

Hain myös ajoissa paikkaa yliopiston asuntolasta, koska Lontoossa olisi muuten ollut haastavaa löytää sopivanhintaista asuntoa. Maksoin asuntolan panttimaksun kesällä, kun yliopisto lähetti asiasta sähköpostia ja pyysi kaikkia asuntolapaikan saaneita laittamaan pantin maksuun muutaman päivän sisällä. Tässä vaiheessa piti vielä antaa lisätietoja yliopiston verkkoportaalissa, jossa pystyi muun muassa tilaamaan vuodevaatepaketin valmiiksi asuntolaan. Koska Lontooseen on Helsingistä erinomaiset lentoyhteydet, ostin menolennon vasta elokuun alussa, kun yliopisto oli täsmentänyt, että orientaatioviikko olisi syyskuun puolenvälin jälkeen.

Alkubyrokratia

Seikkailtuani Lontoossa saapumispäivänä päädyin asuntolalle. Paikalla täytin henkilötietoni ja näytin valokuvani, koska asuntolaan haettaessa piti lähettää kuva, josta tulisi perillä tunnistetuksi. Huoneessani oli valmiina prepaid-SIM, jonka pystyi aktivoimaan netissä. Alkubyrokratia oli Lontoossa melko kevyttä, koska yliopisto ilmoitti, ettei EU-vaihto-opiskelijoiden jostain syystä tarvitse erikseen ilmoittautua poliisille. Tilanne todennäköisesti muuttuu Brexitin jälkeen.

Saavuttuani kävin myös rekisteröitymässä yliopiston viereiselle terveysasemalle ja avaamassa pankkitilin. Terveysasemalle rekisteröityminen oli tärkeää, koska siellä olisi saanut kaikki kiireettömät terveyspalvelut kuten Suomessa. Itse kävin terveysasemalla vain terveystarkastuksessa. Terveysasemalle olisi kuitenkin voinut varata ajan tai tulla kiireellisissä asioissa aikaisin aamulla. Terveysasemalla myös tarjottiin ilmaiseksi aivokuume- eli meningiittirokotetta, joka on pakollinen kaikille maahan muuttaville. Suomessa rokote olisi maksanut.

Avasin pankkitilin sen vuoksi, että yliopisto suositteli sitä kaikille joko kevääksi tai koko lukuvuodeksi vaihtoon tuleville sellaisen avaamista. Esimerkiksi osa kuntosaleista ja yksityisistä vuokranantajista voi vaatia vaihto-opiskelijoilta brittitiliä, joten suosittelen sitä siksi lämpimästi kaikille. Lisäksi säästää kortin käyttömaksuissa. Itse aion tiliä vielä näin vaihdon jälkeen, kun käyn seuraavan kerran Britanniassa. Viimeistään saapumisen jälkeen on lopuksi hyvä ottaa käyttöön Transferwise tai muu rahansiirtopalvelu, koska tällä tavalla säästää vuodessa vähintään satoja euroja edullisempien siirtomaksujen ja vaihtokurssien ansioista. Oma budjettini ei olisi ehkä riittänyt, jos olisin käyttänyt tavallisia, kalliita kansainvälisiä tilisiirtoja.

Asuminen ja raha-asiat

Lontoossa opiskelijan suurin haaste on löytää kohtuuhintainen majoitus. Siksi olin onnellinen, kun pääsin yliopiston asuntolaan, jossa huone maksoi 177 puntaa eli noin 200 euroa viikossa. Lontoolaisittain hinta oli hyvin maltillinen. Asuntola oli alle 10 minuutin päässä yliopistolta vain muutaman kilometrin päässä Trafalgar Squaresta ja Thames-joesta, aivan siis keskustassa. Minulla oli oma huone, ja jaoin kylpyhuoneen ja keittiön kahden muun opiskelijan kanssa. Tutustuin toiseen, romanialaiseen kämppikseeni erittäin hyvin, ja olemme yhä nykyään yhteyksissä. Asuntolaelämän etu onkin minun ja vaihdossa olleiden kaverieni kokemusten perusteella se, että etenkin kämppiksistä saa hyviä ystäviä.

Asuntola oli myös siksi mukava, että se oli paitsi varsin siisti myös varsin toimiva, koska asuntolan henkilökunta tuli pyydettäessä nopeasti auttamaan, jos jokin hajosi. Vastaanotosta pystyi lainaamaan opiskelijakorttia vastaan esimerkiksi pölynimurin, jolle tuli paljon käyttöä. Toisaalta asuntolaelämässä oli eroa verrattuna suomalaiseen opiskelijamajoituksen. Koska Britanniassa yliopistoon mennään usein 18- tai 19-vuotiaina, on asuntola monien opiskelijoiden ensimmäinen oma koti. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että kämppikset pyytävät aluksi vanhemmilta vaihtareilta apua esimerkiksi kodinhoidon kanssa. Omassa asuntolassani meno oli eloisaa, sillä talon pihalla ja kerhohuoneessa pidettiin juhlia useampana iltana viikossa. Oli helppoa huomata, milloin talon nuoremmilla asukkailla oli ollut hauska perjantai-ilta, koska keittiöni ikkunan edessä oleva puu oli monesti lauantaiaamuisin koristeltu vessapaperilla.

Opiskelu ja opetus

Opetus oli UCL:ssä erilaista kuin Helsingissä. Laitokseni kursseilla oli vähemmän massaluentoja, ja kurssi järjestettiin yleensä joko seminaarina tai yhden seminaarin ja yhden massaluennon yhdistelmänä. Seminaareja varten luettiin artikkeleita, joista keskusteltiin yhdessä. Kursseilla jaettiin kattavat kirjallisuusluettelot, joista löytyi pakollisia ja suuntaa-antavia materiaaleja kurssia varten.

Lopullisten kurssivalintojen tekemisestä teki haastavaa se, että niitä sai vaihtaa vain ensimmäisen opetuskerran jälkeen periodin alussa, minkä jälkeen ne oli pakko suorittaa loppuun. Yksittäiset kurssini olivat massiivisempia kuin Helsingissä, joko 7,5op tai 15op riippuen siitä, kestivätkö ne yhden periodin vai kolme periodia eli koko lukuvuoden. Tämä lisäsi ainakin omalla kohdallani painetta suoriutua hyvin. Opiskelu oli muutenkin hyvin intensiivistä, koska luettavaa oli paljon. Lisäksi kursseihin liittyvät esseet olivat vaativampia kuin Helsingissä, koska esseiden lähteet piti etsiä itse, kun Helsingissä esseet perustuvat ainakin omassa oppiaineessani useammin valmiiseen materiaaliin. Toisaalta koin, että arvostelu oli UCL:ssä jota kuinkin yhtä tiukkaa kuin Helsingissä.

Itselleni jäi vuoden aikana valitettavan vähän vapaa-aikaa, koska panostin opintoihin. Toisaalta tilannettani ei voi yleistää liikaa, koska toimin muutenkin kiireisemmän kevätkauden helsinkiläisen opiskelijajärjestön seminaarikoordinaattorina etänä Lontoosta käsin. Todennäköisesti useimmille Lontooseen ja Britanniaan lähteville jää enemmän vapaa-aikaa, josta kannattaa ottaa kaikki irti.

Deadlinien kanssa kannattaa olla Britanniassa tarkka, koska niistä pidetään kiinni. Keväällä yksi esseeni myöhästyi päivällä, minkä vuoksi sen arvosanasta rokotettiin Helsingin asteikolla pois noin 1-2. Kokeetkin jännittivät, koska ne pidettiin vain yhden kerran koko vuoden aikana viimeisessä periodissa, joka oli varattu pelkille kokeille ja esseiden palautuksille. Kokeet pidettiin kaukana yliopistolta ja ne muistuttivat YO-kirjoituksia: kaikkia muu paitsi kirjoitustarpeet, opiskelijakortti ja arvotavarat piti jättää koesalin ulkopuolelle. Kokeet sisälsivät useita lyhyitä kohtia, minkä vuoksi minulle tuli tunne, että ne painottavat kykyä suoltaa opittuja faktoja ulos enemmän kuin kokeet Helsingissä. Tätä vahvisti se, että aikaa oli usein vain kaksi tuntia, jolloin koko ajalle tuli tarvetta. Uusinnat olisivat olleet vasta syyskuussa Helsingin lukuvuoden alettua, eli niihin ei olisi ollut mahdollista mennä.

Vaihdon jälkeen minulla kesti pitkään saada tulokseni. Vaihtoni loppui kesäkuussa, mutta sain vaihtotodistukseni postitse Helsinkiin vasta lokakuun alussa. Kannattaa siis varmuuden varalta selittää tilanne Kelalle, jos ei ole saanut tehtyä hyväksilukuja HY:ssä ennen syyskuun loppua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kuukausibudjettini Lontoossa oli keskimäärin noin 1300 puntaa kuussa, josta puolet meni asumiseen, neljäsosa ruokailuun ja loput muuhun. Minulle jäi harmittavan vähän rahaa vapaa-aikaan, johon varaisin enemmän, jos lähtisin vaihtoon vasta nyt. Lontoossa ja oletettavasti muissakin Britannian suurissa kaupungeissa on loistavat mahdollisuudet vapaa-ajan viettoon, ja jäinkin kaipaamaan niitä. Museoiden perusnäyttelyt ovat ilmaisia ja erilaisia kulttuuritapahtumia on aivan käsittämättömän paljon. Elokuvien ystävänä tykkäsin käydä elokuvateattereissa, joissa näytettiin muita kuin valtavirran Hollywood-elokuvia. Lontoo on niin suuri kaupunki, että vain kävelylenkki uuteen paikkaankin tarjosi minulle uutta nähtävää.

Toisaalta yliopistojen opiskelijaelämä oli erilaista kuin Suomessa. Yliopistolla ei ollut ainejärjestöjä kuten Suomessa vaan harrastekerhoja, joihin valikoitui huomattavasti pienempi joukko harrastuneita ihmisiä. Lontoossa on tavallista, että opiskelijat eivät vietä vapaa-aikaa laajasti samaa alaa opiskelevien henkilöiden kanssa vaan esimerkiksi kämppistensä ja yksittäisillä kursseilla tapaamiensa ihmisten kanssa. Näin kävi ainakin minulle ja kavereilleni. Varsinaiset opiskelijabileet eivät useimmiten ole esimerkiksi kotikutoisia sitsejä vaan esimerkiksi prameita illallisia tai käyntejä yökerhoissa, joihin kuuluu pukea ykköset ylle. Itse tajusin, että oli turha ottaa stressiä, etten tutustunut riehakkaissa opiskelijabileissä ihmisiin. Uusia ystäviä voi saada esimerkiksi menemällä kotibileisiin, joissa saatetaan tanssimisen ohella pelata Monopolia. Kullakin on tyylinsä.

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa kevätlukukauden 2017 Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa. Varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli aika myöhään, noin kuukausi ennen kuin olisi jo pitänyt olla Skotlannissa, joten tein viimeiset lähtövalmistelut nopealla aikataululla. Sain myös tietää, että yhtä haluamaani kurssia ei järjestettäisi, joten joutuisin muuttamaan opintosuunnitelmia jonkin verran. Etukäteen en juurikaan perehtynyt Skotlantiin tai Aberdeeniin, mikä ei välttämättä ole kovin suositeltavaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossani vaihtoon tulevat tulivat viikkoa ennen muita opiskelijoita, ja meille oli järjestetty viikko kaikenlaista tutustumisohjelmaa. Tulin paikalle edeltävänä lauantaina, koska halusin käyttää sunnuntain siihen, että tutustun kampusalueeseen ja kaupunkiin rauhassa. Olin saanut jo kaikki yliopistotunnukset ja sähköpostin ennen tuloani mutta paikan päällä riitti myös tekemistä. Ensin piti hoitaa kurssi-ilmoittautuminen oman tutoropettajan kanssa, ja tämän jälkeen hoitaa opiskelijakorttiasiat kuntoon ja muu paikan päällä oleva byrokratia. Omalla kohdalla kortin saaminen kesti muutaman päivän. Suomessa tämä ei sinänsä olisi ollut ongelma, mutta Aberdeenissa opiskelijakortittomuus hankaloitti elämää huomattavasti. Oma opiskelijakortti toimi yleiskorttina vähän kaikkialla; sillä pääsi asuntolaan päivän päätteeksi, se toimi kirjastokorttina että -lupana (kirjastoon ei päässyt sisään eikä ulos ilman korttia), sillä sai opiskelija-alennukset ja ehkä tärkeimpänä sillä sai vuokraani kuuluvat ruoat. Opiskelijakorttiin sai myös ladattua rahaa tulostamista varten, joten käytännössä opiskelijakortti kulki kaikkialla mukana.

Meidän ei tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi ja terveydenhuoltoonkin suositeltiin menemään vasta sitten, kun jotain vakavaa on tapahtunut. Saimme paljon infoa yliopiston kautta Aberdeenista kaupunkina ja millaista eläminen siellä on. Omaan asumiseen liittyvät asiat taas joutui selvittämään täysin itse. Onneksi asuntolassamme oli vuorokauden ympäri paikalla vastaanottovirkailija, jolta pystyi kysymään mitä vain. Myös muut asukkaat auttoivat mielellään, joten kauaa ei tarvinnut miettiä miten pyykinpesu toimii tai mistä saa imurin käyttöön.

Asuminen

Asuin kampusalueella aivan kirjaston ja luentojen vieressä, mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. Asuin talon ylimmässä kerroksessa, ja jaoin suihkut, vessat ja pienen keittiökomeron 11 muun kanssa. Vaikka meitä oli monta, niin en ainakaan itse kokenut asumista rauhattomaksi. Tutustuin nopeasti muihin samassa kerroksessa asuviin, eikä mennyt aikaakaan, kun kenen tahansa oveen pystyi koputtamaan, ja kysymään vaikka leffaseuraa. Vuokrani oli kallis mutta siihen kuului aamupala ja illallinen kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin tarjolla oli brunssi. Illallisella meillä oli tarjolla aina liha-, kana-, kala- ja kasvisvaihtoehto, joten valinnanvaraa löytyi. Ruoan taso oli peruskouluruokaa parempi, mutta en ehkä itse olisi jaksanut tätä systeemiä koko vuoden. Tämä oli kuitenkin helppo vaihtoehto, koska se säästi aikaa kokkaamiselta ja kaupassa käynniltä. Ainoastaan sunnuntaisin pohdimme ryhmässä, että minne mennään syömään. Vastaus oli aika usein lähipubi tai kebabpaikka, joka oli astetta halvempi vaihtoehto.

Asuntolamme alakerrassa oli muutama yleiseen käyttöön tarkoitettu huone. TV-huoneeseen keräännyimme monesti kerran viikossa katsomaan jotain leffaa. Euroviisujen aikaan se oli aivan täynnä eri kansalaisuuksia, mikä itsessään oli omanlaisensa kokemus. Alakerrasta löytyi myös pingis- ja biljardipöytä, joihin välineet sai lainaksi opiskelijakorttia vastaan. Pingistä tulikin pelattua monenlaisessa joukossa. Aulassa oli myös sohvat, joista tuli meidän yleinen hengailupaikka. En ole koskaan ennen asunut näin yhteisöllisesti ja näin jälkikäteen ajateltuna, tämä oli ehkä parasta vaihtoajallani.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus olivat hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Täällä kurssit kestivät koko lukukauden, jonka jälkeen olisi spring break, revision week ja sitten kolme viikkoa kokeita. Kursseihin kuului myös muutama pakollinen ryhmätyöpaja tai seminaari, jotka oli suoritettava, jos halusi päästä kokeisiin. Luentoja per kurssi oli muutama viikossa, ja keskiviikkoiltapäivä oli kokonaan vapaa tunneista, koska se oli varattu urheilulle ja muulle toiminnalle. Luennot oli merkattu kestämään tunnin, mutta oikeasti niiden olisi kuulunut kestää vajaan tunnin. Tämä johtui siitä, että professorien tuli antaa meille aikaa siirtyä seuraavalle luennolle. Yleensä eri aineet olivat keskittyneet eri taloihin mutta minun kohdallani kaikki viisi kurssia sijaitsivat eri taloissa ja vielä eri puolilla kampusaluetta. Ensimmäinen ja puolet toisesta viikosta kuluivatkin oikean talon ja oikean luokkahuoneen etsimisessä mutta professorit olivat ymmärtäväisiä, jos saapui luennolle myöhässä. Tutorial -kertoihin suhtauduttiin vähän tiukemmin.

Suurin osa luennoista nauhoitettiin, ja ne olivat usein saman päivän aikana kuultavissa. Ainoastaan yhdellä kurssilla ei ollut yhtään nauhoitusta, joten siellä oli pakko olla tarkkana muistiinpanojen kanssa. Kävin lähes kaikilla luennoilla, vaikka ne eivät olleet pakollisia. Välillä kuuntelin osia nauhoituksista, jos en ymmärtänyt luennolla asiaa kunnolla tai jokin tärkeä yksityiskohta oli mennyt ohi. Totuin myös nopeasti englantiin luentokielenä, eikä se sinänsä tuottanut mitään ongelmia. Ainoastaan henkilöiden nimet olivat vaikeita kirjoittaa ylös eikä aakkosten luetteleminen välttämättä auttanut asiaa.

Aberdeenin kampuksella on kaksi kirjastoa. Kolmas, lääketieteellinen kirjasto, sijaitsi jossain kauempana. Iso ja melko uusi kirjasto oli varattu kaikille muille aineille paitsi oikeustieteelliselle aineistolla, jolla oli oma kaksikerroksinen kirjastonsa keskellä kampusta. Opiskelin molemmissa kirjastoissa, tosin ehkä hieman enemmän tässä pienemmässä, koska kirjani olivat sieltä. Lähes kaikki kurssikirjat kuuluivat heavy demand -osastoon, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että laina-aika on yksi päivä. Tähän ainoa poikkeus oli perjantain lainat, jotka sai pitää maanantai aamupäivään saakka. Kirjoja on myös vain muutama kappale sekä lainoja saa olla vain kolme kerrallaan. Omalta kannaltani tämä tarkoitti sitä, että kävin lähes joka päivä kirjastossa lainaamassa samoja kirjoja, koska en halunnut ostaa yhtään kirjaa. Kampusalueella asuminen teki tämän helpoksi mutta tiedän monta, jotka eivät jaksa olla näin ahkeria kirjastokävijöitä, ja vain ostivat suositellut kirjat.

Mitään tarkkaa tenttialuetta meille ei annettu, vaan kurssin alussa oli lista kirjoista, joita suositeltiin luettavaksi. Kahdella kurssilla luin kirjat läpi, muissa vain selasin, ja lueskelin ydinkohtia. On kuitenkin kovin kurssikohtaista, paljonko kirjoja painotetaan, ja toisissa riittää vain hyvät muistiinpanot. Yliopiston arvostelujärjestelmä on hyvin erilainen Suomen järjestelmään verrattuna. Tenteistä on kuitenkin mahdollista päästä läpi melko helposti, jos vain tietää edes vähän mistä kirjoittaa ja osaa perustella argumenttinsa. Sen sijaan hyvät arvosanat vaativat paljon työtä ja ulkoa opettelemista. Oikeanlainen siteeraaminen kannattaa sisäistää nopeasti, koska sitä tulee tarvitsemaan. Onneksi omalla alallani se oli suurimmaksi osaksi sama kuin Suomessa käytetty mutta riitti siinäkin jonkin verran opeteltavaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minua oli varoiteltu siitä, että Skotlannissa tarvitsee paljon käteistä. Tämä ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan kortti (ja sen lähimaksuominaisuus) kelpasi lähes kaikkialla. Ainoastaan busseja käyttäessä tuli olla tasaraha mukana, koska vaihtorahaa ei niistä saanut. Bussit olivat kuitenkin niin kalliita, että mieluimmin kävelimme puoli tuntia keskustaan. Tämä ei edes tuntunut kovin pitkältä matkalta, kun sen oli tarponut parin kuukauden ajan.

Yliopistolla on lukuisia societyja lähes mistä tahansa ja vielä erikseen urheilusocietyt. Suosittelen näihin liittymistä tai edes käymään läpi löytyisikö sieltä jotain omaa juttua. Päätin, että kun kerta ollaan Skotlannissa niin aika kokeilla jotain hyvin skotlantilaista, eli liityin traditional scottish dance societyyn, jolla oli tunnit kerran viikossa. En ole koskaan ollut mikään tanssija, mutta nämä tunnit olivat todella mukavia. Myös kerhon muut jäsenet olivat hyvin ystävällisiä ja ottivat mukaan kaikki vasta-alkajat. Päädyin tähän kerhoon heti ensimmäisestä ceilidh (lausutaa kheilii) -tapahtumasta, johon pääsin osallistumaan. Ceilidh on perinteinen skotlantilainen juhla, jossa juodaan viskiä, syödään haggista ja tanssitaan monta tuntia kilteissä tietynlaisen musiikin tahdissa. Nautin näistä tapahtumista erittäin paljon, ja yritin päästä niin moneen ceilidhiin kuin mahdollista. Jos pääsette vaihtoon Skotlantiin, käykää ehdottomasti katsomassa ja kokeilemassa millaisesta tapahtumasta on kyse.

Yliopiston ulkopuolinen vapaa-aika kului lähinnä kolmella tavalla: paikalliseen elokuvatarjontaa tutustumalla, pubivisoissa sekä retkillä. Aberdeenissa on kaksi elokuvateatteria. Halvempi niistä on Vue, jossa jokainen leffa maksaa vain 5 puntaa. Leffalippua ei tarvitse varata etukäteen, vaan paikalle voi tulla leffan alkamisaikaan ja ostaa liput vasta silloin. Tämä oli täysin normaalia, sillä ennen elokuvan alkamista esitettiin puolen tunnin ajan mainoksia. Kuten arvata saattaa, näillä hinnoilla elokuvissa tuli käytyä tavallista enemmän. Vue oli myös lähempänä yliopistoa kuin toinen teatteri, joka oli suurimman ostoskeskuksen sisällä.

Lähes jokaisessa isommassa pubissa järjestettiin pubivisa. Jos ei sellaiseen ole ennen törmännyt, kannattaa käydä kokeilemassa. Emme koskaan voittaneet mitään, mutta hauskaa meillä oli silti joka kerta. Menin myös aina eri ihmisten kanssa, ja siinä tutustui hyvin uusiin ihmisiin. Tosin pubeissa tuli muutenkin istuttua tai tanssittua mutta se tuntuu olevan vähän maantapa.

Osallistuin sekä yliopiston järjestämiin retkiin että tein retkiä kavereideni kanssa. Yliopiston retkiin kannattaa mennä, sillä ne ovat huomattavasti halvempia kuin omakustanteiset. Aberdeen on myös siitä hyvä paikka, että sieltä pääsee matkustamaan helposti pitkin Skotlantia. Jos haluaa lähteä vähän kauemmas, suosittelen Megabussia, joka toimii melko samalla periaatteella kuin Onnibus. Megabussilla pääsee myös suhteellisen halvalla Lontooseen saakka, mutta matka kestää 12 tuntia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, on mahdollista varata sänkypaikka. Suosittelen tätä, sillä itse istuin bussissa molempiin suuntiin ja voin sanoa, että tämä kokemus ei todellakaan ollut kovin miellyttävä.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että vaihtoni oli oikein onnistunut. Luonnollisesti kaikki ei aina mennyt suunnitellusti ja muutama yö tuli vietettyä esseen kirjoittamisen parissa, mutta se vähän kuuluu asiaan. Apua sai aina kysymällä ja välillä ihan pyytämättä. Tärkeintä vaihdossa oli kuitenkin ne ihmiset, joihin pääsi tutustumaan. Minulle lähtö Suomesta ei aiheuttanut mitään kulttuurishokkia, mutta lähtö Aberdeenista tuntui huomattavasti enemmän. Onneksi on olemassa keinoja olla yhteydessä kavereihin vaikka toisella puolella maapalloa.

Vaihtokertomus, University of Sheffield, kevät 2016

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Kaikki se stressi, mitä minulla oli ennen vaihtoa tehtävästä paperisodasta osoittautui turhaksi. Yliopistoon hyväksymisen jälkeen voi olla ihan rauhallisin mielin, sillä itsekin unohdin jonkun paperin täyttää ja yliopisto siitä kyllä muistutteli minua.  Yliopistolta tuli monta kertaa viestiä, että tulee tutustua opintotarjontaan ja tehdä opintosuunnitelma. Joka kerta opintotarjonta näytti muuttuneen ja tutustuin todella tarkasti kaikkiin kursseihin.  Mikäli vaihtoon on vielä enemmän aikaa tähän ei kannata käyttää mahdottomasti aikaa, sillä lopulliset suunnitelmat tehdään vasta lähempänä vaihtoa.

University of Sheffieldillä on jonkin verran videoita Youtubessa ja paljon kaikkea tietoa myös Facebookissa. Mikäli haluat nähdä tulevan opinahjosi maisemia, kannattaa tutustua näihin.

Tärkeintä ennen lähtöä on aloittaa pakkaaminen ajoissa, jotta pystyt ajan kanssa pohdiskelemaan mitä oikeasti tarvitset mukaan.  Yksittäisinä asioina sanoisin, että sadevaatteet ja villasukat kannattaa olla mukana. Sadevaatteet sen takia, että saarivaltion sää ei tunnetusti ole se kaikkein aurinkoisin ja sadesäällä oli usein voimakasta tuulta, joten kevyet sateenvarjot olivat jo ensimmäisenä päivänä palasina.

Alkuun

Meillä alkoi yliopisto tutustumispäivällä, jossa kiertelimme yliopistolla ja tapasimme vaihtarikaverimme. Varsinainen paperipuoli oli järjestetty aika helpoksi. Yksi yliopiston tila oli varattu siihen, että ilmoitamme itsemme kursseille ja että saamme yliopiston paperit ja opiskelijakortin. Mikäli kurssivalinnoissaan pysyi, ei sen suurempaa byrokratiaa ollut. Itse päätin ennen kurssien alkua vaihtaa kaikki kurssini (maisteritason kursseista notaarin kursseiksi) ja siitä tulikin varsinainen show, kun mihinkään haluamaani kurssiin ei enää ollut tilaa. Muita ilmoittautumisia esimerkiksi kaupungille ei tarvittu.

Maisemat Sheffieldin yliopiston korkeimmasta rakennuksesta. Etualalla oikeustieteellinen tiedekunta.

Asuminen

Saatuani asuntotarjouksen yliopistoltani ja todettuani sen varsin hintavaksi päätin ottaa riskin ja suunnata yksityisille asuntomarkkinoille. Etsin asuntoa kohdekaupunkini vaihtareille tarkoitetusta Facebook-ryhmästä. Laitoin oman ilmoituksen sivulle ja minulle sateli yhteydenottoja. Valitsin joukosta asunnon, jossa asui neljä paikallista opiskelijaa.

Asuntojen hinnat ja erityisesti sähkö- ja vesimaksut olivat silti varsin kalliita. Sähköt, vedet ja muut juoksevat kulut hoiti meidän taloudessamme yritys, jolle maksoimme kiinteää kuukausihintaa ja vuokrakauden lopulla lasku tasattiin todellisen käytön mukaan. Mikäli tämä järjestely on asunnossasi on ehdottoman tärkeää, että sisään muuttaessasi käyt kuvaamassa kaikki mahdolliset mittarit ja niiden lukemat, jotta et joudu maksamaan ylimääräistä.

Asumisen taso Briteissä poikkeaa aika paljon kotimaisesta. Kannattaa varautua siihen, että lämmöt on päällä vain muutaman tunnin päivässä ja talvikuukausina tämä tarkoittaa, että sisällä on toisinaan todella kylmä.  Olin itsekin tietoinen tästä, mutta vasta paikan päällä huomasin, että yöt voidaan viettää +10 asteessa. Kuvittelin tämän olevan jokin omien kämppäkavereideni ihmeellinen tapa ja menin tapaamaan asiasta vaihtarineuvojaa. Hän oli erittäin hämmästynyt ja huvittunut kun kerroin, että haluaisin lämpöjen olevan päällä koko ajan.

Rakennustekniikka on varsin erilaista kuin kotimaassa ja home on asunnoissa varsin yleistä. Pitkittynyttä flunssaa tai muita hengitystieoireita ei kannata siis ohittaa olankohautuksella.

Opiskelu ja opetus

Sheffieldin yliopistossa oli käytäntö, joka mahdollisti kurssien vaihtamisen useamman viikon ajan niiden alkamisen jälkeen. Tätä kannattaakin käyttää hyödyksi, jos ensimmäisillä luennoilla tuntuu ettei aihe kiinnostakaan.

Kohdeyliopistossani oli tiukka politiikka vaihtareiden suhteen. Minkäänlaisia myönnytyksiä ei tällä statuksella saa, vaan samat säännöt pätevät kaikkiin ja kokeet arvostellaan anonyymisti. Vaihtoa ei kannata kuitenkaan käyttää tästä murehtimiseen. Kaikki kurssit on suoritettavissa kunhan järjestää kaiken muun toiminnan keskellä aikaa välillä myös opiskelulle.  Lukuvaatimukset kursseille ovat varsin mittavat, mutta tärkeämpää kuin jokaisen yksittäisen sivun lukeminen on kyky poimia tärkeimpiä asioita ja pystyä soveltamaan tietoa oikeustapauksissa.

Omassa yliopistossani kurssit jakautuivat luentoihin ja pienryhmäopetukseen. Varsinkin pienryhmissä edellytettiin aktiivista osallistumista ja esitelmien pitämistä.  Tätä ei tarvitse säikähtää, sillä omasta mielestäni pienryhmissä oli pääsääntöisesti mukava tunnelma ja tärkeintä oli hyvän valmistautumisen lisäksi parhaansa yrittäminen. Pienryhmätunneille oli yleensä ennakkotehtäviä ja ryhmätöitä, joten näihin kannattaa käyttää aikaa. Itse koin erityisesti pienryhmäopetuksen todella mielekkääksi, sillä niistä jäi mieleen paljon enemmän kuin luennoista.

Sheffieldin yliopiston kallein rakennus. Tänne kannattaa mennä lukemaan ja tekemään ryhmätöitä.

Muu toiminta yliopistolla

Yliopistolla oli Give it a go- ohjelma, jossa oli kaikkea urheilun lajikokeiluista päiväretkiin. Itse kävin tämän kautta esimerkiksi Cadburyn suklaatehtaalla, kokeilin wakeboardia, kävin arabian kieleen tutustuttavassa iltapäivässä, vaellusryhmän yökävelyllä ja muutamalla kaupunkiretkellä. Give it a go-ohjelmaan kuuluvien aktiviteettien hinnat eivät päätä huimanneet, joten suosittelen lämpimästi lähtemistä johonkin itseään kiinnostavaan.

Yliopistolla oli varsin hyvät mahdollisuudet urheilla ja kannattaa rohkeasti kysellä kiinnostavilta urheiluseuroilta mahdollisuuksia päästä kokeilemaan lajia.  Kävin itse kokeilemassa mm baseballia ja trampoliinivoimistelua.

Terveydenhuolto

Opiskelijoiden terveydenhuolto on keskitetty yliopistolle, johon pystyi varaamaan ajan tai menemään äkillisissä tilanteissa jonottamaan. Yleislääkäriä vaativat tilanteet hoituivat mallikkaasti, mutta erikoislääkärien jonot olivat todella pitkät.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli tarvitset alkuun jotain tavaroita kuten peittoja tai astioita kannattaa suunnistaa lähimpään Primarkiin, sillä sieltä löytyy halvalla kodin tavaraa ja kaikkea muutakin.

Ruokakauppojen hintataso on samaa luokkaa kotimaisten kanssa. Varsinkin pienemmät kaupat ovat varsin hintavia, joten kannattaa tehdä kerralla ostokset suuremmissa marketeissa. Kasviksia sekä lihaa ja kalaa sai hieman edullisemmin keskustan markkinapaikalta.

Mikäli mielit käyttää puhelintasi, tarvitset paikallisen liittymän. Helpoiten se käy kun tilaat GiffGaffin sim-kortin kotiisi. Heidän liittymänsä on prepaid-tyyppinen ja voit valita tarvitsemasi paketin joka kuukausi. Muut operaattorit eivät myönnä liittymiä ilman brittiläistä pankkitiliä.

Otin itse ennen vaihtoa Isicin kansainvälisen opiskelijakortin. Kortti osoittautui kohdemaassa kuitenkin aika turhaksi, sillä lähes kaikki opiskelijakorttia vaativat tahot halusivat nähdä vaihtoyliopistoni opiskelijakortin.

Koin vaihtokohteen varsin turvalliseksi. Yliopistolla varoiteltiin paljon yksinään liikkumisesta pimeän aikaan, mutta en kokenut kaupunkia turvattomaksi. Yliopistolla oli järjestettynä halpa minibussi naisille bileiltojen aikana, joka vei kotiovelle kampuksen läheisyydessä, joten kannattaa käyttää sitä mikäli yksin liikkuminen arveluttaa. Lisäksi kaupungin takseissa oli rahapulassa mahdollista antaa rahan sijasta opiskelijakorttinsa ja seuraavana päivänä yliopiston vaihtopisteellä pystyi maksamaan taksimatkansa.

Käteistä rahaa tarvitsee yllättävän usein esimerkiksi takseihin. Kannattaa tiedustella omasta pankista mitä ulkomaan valuutan nostaminen automaatista maksaa, jottet turhaan kerrytä kulujasi.