Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2020

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta hyvissä ajoin helmikuussa 2020 tiedon vaihtopaikastani Kööpenhaminan yliopistoon, josta oltiin minuun yhteydessä huhtikuun alussa ja lopulta kesäkuun ensimmäisellä viikolla sain myös kohdeyliopistolta vahvistuksen vaihdolleni. Hakuprosessi oli mielestäni melko vaivaton ja Kööpenhaminan yliopistolta oltiin minuun sähköpostitse yhteydessä ennen vaihdon alkua useaan otteeseen. Sainkin kattavasti tietoa asunnon etsinnästä, kurssivalintojeni etenemisestä ja mahdollisesta kielikurssista. Alun perin suunnittelemani kurssit olivatkin yllättäen täynnä, joten jouduin vaihtamaan kurssivalintojani kesällä, mikä kannattaa ottaa huomioon tutkiessaan opintotarjontaa. Lähtöjännitystä lievitti yhteydenotto tiedekunnan mentorointiohjelmasta, jossa samalla kerrottiin orientaatioviikon aikatauluista. Tämän lisäksi positiivisesti on jäänyt mieleen myös se, kuinka nopeasti Kööpenhaminan yliopistolta vastattiin minun kysymyksiini. Ennen lähtöä ei siis ainakaan itselläni ollut ongelmia käytännön asioiden suhteen.

Koronatilanne oli kesällä 2020 rauhallinen, joten Tanskaan matkustaminenkin oli verrattain helppoa. Minulla oli varmuuden vuoksi printattuna hyväksymiskirjeeni Kööpenhaminan yliopistoon, mutta sitä ei missään vaiheessa kysytty. Ainoa ero normaalitilanteeseen oli rajatarkastus, jossa minulta kyseltiin nopeasti maahantulon syytä ja tarkastettiin passi ja toivotettiin tervetulleeksi, mutta tämän jälkeen käytännöt ovat toki muuttuneet useaan otteeseen. Kannattaa päivittää viimeisimmät tiedot rajoituksista ja rajamuodollisuuksista esimerkiksi englanninkieliseltä coronasmitte -sivustolta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaasta toiseen pohjoismaahan muuttaminen on yleisesti ottaen helppoa! Siinä missä kaikki muista EU-maista olleet vaihtarikaverini joutuivat jonottamaan tuntitolkulla maahanmuuttovirastoon eurooppalaisen oleskeluluvan takia, en itse pohjoismaan kansalaisena joutunut edes vierailemaan koko virastossa, sillä suomalaisena olisin saanut olla Tanskassa kuinka pitkään hyvänsä ilman oleskelulupaa. Tämän lisäksi olin oikeutettu myös terveydenhuoltoon ilman, että hankin ”paikallista kelakorttia”, eli keltaista korttia CPR-numerolla. Päätin kuitenkin myöhemmin hankkia kortin, sillä totesin sen helpottavan vaihtoani korona-aikaan, muun muassa alkusyksystä koronatestaus ja testitulosten saaminen oli paljon helpompaa sekä nopeampaa, mikäli oli CPR-numero. Sain hankittua kortin itselleni täyttämällä netissä lomakkeen ja varaamalla ajan International House Copenhageniin, ajan sai tosin vasta kuukauden päähän, joten lienee hyvä idea varata se saman tien saavuttuaan, mikäli uskoo CPR-numeroa tarvitsevansa. Uskoisin, että varsinkin korona-aikaan sen hankkiminen on ihan hyvä idea. Pitää vain muistaa kotiin palatessa ilmoittaa Tanskan viranomaisille muutosta pois, tästäkin tosin yliopiston puolelta muistutettiin minua.

Yliopiston suhteen byrokratiaa oli myös hyvin vähän, netin kautta sai tilattua itselleen helposti paikallisen opiskelijakortin, jonka sai muutaman viikon kuluttua noutaa toimistolta. Tiedekunta järjesti vaihtareille ohjelmaa rajoitusten puitteissa ja siitä infottiin hyvin, riitti kunhan luki sähköpostinsa ja löysin sovittuihin paikkoihin ajoissa.

Asuminen ja vapaa-aika

Asuntomarkkinat Kööpenhaminassa ovat villit, ja vuokrat korkeita. Siksi olikin helpottavaa, että Kööpenhaminan yliopistoon saapuville ulkomaisille opiskelijoille oli suunnattuna asuntoja, joita Housing Foundation vuokrasi. Kesäkuun alkupuolella, kun yliopisto oli vahvistanut vaihdon hyväksytyksi, Housing Foundationilta tuli sähköpostiin linkki, jolla pääsi heidän asunnonvarausjärjestelmäänsä. Varaaminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, joten kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollisiin vaihtoehtoihin HF:n nettisivuilla hyvissä ajoin ennen varaussivuston aukeamista. Itse tein listan, jolle asetin kaikki vaihtoehtoni järjestykseen mieluisimmasta vähiten mieluisaan, jotta pystyin mahdollisimman nopeasti luovimaan järjestelmässä eteenpäin.

Housing Foundation tarjoaa kaikkea jaettujen makuuhuoneiden ja oman yksiön väliltä, joten kannattaa miettiä mitä priorisoi omassa asumisessaan korkealle. Itse menin edullisuus edellä, mutta halusin ehdottomasti oman makuuhuoneen. Päädyin opiskelija-asuntolaan nimeltä Signalhuset, jossa kaikki asunnot kattoivat neljä makuuhuonetta, kaksi vessaa ja yhteisen keittiö-/oleskelutilan. Vuokraa maksoin huoneestani noin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli halvimpia löytämiäni vaihtoehtoja. Signalhuset sijaitsee Ørestadin kaupunginosassa, joka on noin seitsemän kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta ja neljän kilometrin päässä yliopiston eteläisestä kampusalueesta.

Ørestad
Ørestad

Ørestad alueena on suoraan sanottuna tylsähkö, siellä on lähinnä uusia suuria rakennuksia ja valtava kauppakeskus, mutta en silti katunut valintaani asuinpaikan suhteen. Sain parhaat vaihtarikaverini nimenomaan Signalhusetista ja mielestäni asunnot olivat tasoltaan oikein hyviä. Voin kuvitella, että normaaliaikaan asuntolassa on paljon bileitä ja aktiviteetteja ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin on halutessaan helppo tutustua. Seitsemän kilometrin pyöräilyynkin tottui äkkiä! Minulla kävi hyvä tuuri kämppisteni suhteen ja olin ehdottoman tyytyväinen, että päätin muuttaa soluun. Oli kiinnostavaa oppia muiden kulttuureista ja mukavaa jakaa päivittäisiä kuulumisia. Mutta kannattaa tosiaan perehtyä eri vaihtoehtoihin asumisen suhteen ja miettiä mitä itse arvostaa eniten ja millaisella budjetilla on liikkeellä, monet vaihtarit kehuivat esimerkiksi Basecamp nimistä asuntolaa kovasti.

Sopeuduin asumaan Kööpenhaminaan nopeasti, vaikka eroavaisuuksia Suomeen totta kai oli. Pohjoismaalaisena kulttuuri ja tavat olivat tutun oloisia heti.

Opiskelu ja opetus

Tein vaihdossa vapaavalintaisen sivuainekokonaisuuden, joka koostui yhteensä 22,5 opintopisteestä antropologiaa. Minun kurssini kestivät koko syyslukukauden, mutta kuulin että esimerkiksi oikeustieteellisessä lukukaudet oli jaettu kahteen jaksoon kuten Suomessakin. Lienee siis tiedekunnasta riippuvaista tämän suhteen. Minulla oli antropologialla vain kaksi kurssia, joista toinen oli 15op ja toinen 7,5op. Koronasta huolimatta luennoille pääsi kampukselle, ellei halunnut osallistua etänä, molempiin oli aina mahdollisuus mikä oli erittäin positiivinen yllätys kaikkien koronarajoitteiden keskellä. Luentoja minulla ei kovin paljoa määrällisesti kuitenkaan ollut; 15op kurssilla kaksi 3 tunnin luentoa viikossa ja 7,5op kurssilla yksi neljän tunnin pituinen luento.

Yliopistokampus
Yliopistokampus

Opetustyyli erosi omalla kohdallani huomattavasti siitä mihin olin Helsingissä tottunut, opetus oli lähtökohtaisesti paljon aktiivisemmin opiskelijoita osallistavaa. Toisella kursseistani puolet jokaisesta luennosta käytettiin opiskelijoiden välisiin pienryhmäkeskusteluihin ja niiden yhteiseen läpi käymiseen luokassa, minkä lisäksi molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä. Henkilökohtaisesti olin siis odottamattoman kaukana mukavuusalueeltani perinteiseen luonnoilla hiljaa kuuntelemiseen tottuneena, mutta koen kyllä oppineeni tosi paljon ottamillani kursseilla. Kannattaa kuitenkin tosiaan henkisesti valmistautua tähänkin puoleen.

Kurssit eivät muuten tuntuneet erityisen työläiltä, luettavaa oli jokaiselle luennolle muutama artikkeli ja ne kannatti kyllä käydä ajatuksella läpi, mikäli halusi edellä mainituista ryhmäkeskusteluista selvitä kunnialla. Kuitenkaan esimerkiksi esseitä tai muita vastaavia kirjoitustehtäviä ei kurssien aikana tarvinnut palauttaa. Kurssien päätteeksi ei ollut itselläni varsinaisia tenttejä vaan pidemmät esseet, joille oli onneksi reilusti kirjoitusaikaa. Tanskassa on melko kummallinen seitsemänportainen arvosteluskaala -3 ja 12 välillä. Suoritin omat kurssini yllättävän hyvin arvosanoin, ja koen että arvostelu oli oikeudenmukaista. Toisella kursseistani oli mahdollista saada hyvin paljon palautetta loppuesseistä, mutta toisella kurssilla ainoa palaute oli arvosana.

Opetuksen taso oli mielestäni käymilläni kursseilla korkealla. Kurssien vetäjät tuntuivat olevan todella motivoituneita siihen mitä tekivät ja tutkivat, ja antropologian kurssit oli sidottu ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Yliopiston lehtorien/professorien ja opiskelijoiden välillä tuntui olevan hyvin vähän hierarkiaa tai muodollisuutta. Opiskelijoita kannustettiin kysymään ja kyseenalaistamaan ja luennoilla olikin paljon mielenkiintoista dialogia opiskelijoiden ja luennoitsijoiden väillä. Opiskelijana olit myös pitkälti vastuussa omasta oppimisestasi siinä mielessä, että minkäänlaisia läsnäolopakkoa ei ollut ainakaan minun suorittamillani kursseilla.

Antropologian lisäksi kävin huvikseni tanskan kielen alkeiskurssin, jonne pääsi yliopiston kautta halutessaan ja jonka laajuus oli 7,5op. Kielikurssi oli hauska keino tutustua muihin vaihtareihin ja myös saada verrattain helposti opintopisteitä kasaan. Tunneilla oli rento meininki ja mikäli osaa edes tyydyttävästi ruotsia, kuten todennäköisesti moni suomalainen vaihtari osaa, on ainakin tanskan alkeiden kirjallinen puoli helppoa ottaa haltuun. Mielestäni myös kielikurssin suullinen loppukoe oli tehty hyvin helpoksi, ottaen huomioon kuinka vaikeaa oikein lausuminen oli. Suosittelen lämpimästi kielikurssille ilmoittautumista, mikäli se vain sopii omaan aikatauluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tanska on kallis maa ja erityisesti asuminen on tyyristä jopa Helsingin hintatasoon tottuneena. Itselleni tuli yllätyksenä se kuinka paljon rahaa saa uppoamaan ennen muuttoa takuuvuokraan (noin tuhat euroa) ja ennakkovuokraan, joka itselläni oli kolmen kuukauden vuokra. Onkin hyvä ajatus säästää kunnollinen matkabudjetti ennen lähtöä, jotta ei tarvitse paikan päällä nuukailla liikaa, Kööpenhaminassa erityisesti on paljon nähtävää ja tehtävää, johon saa myös uppoamaan sievoisia summia.

Kannattaa myös pitää mielessä, että takuuvuokran palautus ei välttämättä ole yhtä itsestään selvää kuin Suomessa. Kuulin useammalta vaihtarilta, että heidän takuuvuokristaan pidätettiin suuria summia muun muassa puutteellisen loppusiivouksen vuoksi. Erityisesti Housing Foundation on hyvin tarkka siivouksesta, joten kannattaa ennen lähtöä todellakin jynssätä jokainen mahdollinen ja mahdoton nurkka huoneesta tai asunnosta. Sain itse koko summan takaisin, mutta suurin piirtein hinkkasin lattialistat hammasharjalla. Kämppikseni menetti melkein 200 euroa pölyn ja huoneeseen jättämiensä tyynyn ja täkin vuoksi, joten pienet unohdukset voivat kostautua karvaasti.

Pyöräily on Kööpenhaminassa ehdottomasti kätevin keino liikkua paikasta toiseen, ellei asu todella kaukana keskustasta tai yliopistokampuksesta. Kaupungissa ei ole käytännössä mäkiä ja liikenneinfran suunnittelussa on tosiaan huomioitu pyöräilyn sujuvuus todella hyvin. Pyörän voi hankkia monesta paikasta, esimerkiksi Facebookissa on paljon käytettyjä pyöriä. Itse ostin oman pyöräni käytettyihin pyöriin erikoistuneesta liikkeestä, mutta nyt ajateltuna olisin puolen vuoden vaihtoon hankkinut kuukausimaksullisen vuokrapyörän (Swapfiets). Vuokrapyörät ovat uudenveroisessa kunnossa ja sisältävät kunnolliset lukot ja valot, sekä huoltotakuun, toisinkuin second hand pyörä satunnaiselta myyjältä Facebookista. Joka tapauksessa pyörä kannattaa hankkia mahdollisimman pian saavuttuaan, ja myös perehtyä hieman paikallisiin liikennesääntöihin.

Mons klint

Pyöräilyn lisäksi toki huonolla säällä tai kauemmas mennessä on kätevää käyttää matkakorttia (rejsekort) johon voi ladata rahaa lippuja varten. Kortin voi ostaa asemien sinisistä automaateista tai monilta 7/11 kioskeilta. Joukkoliikenne on melko hintavaa, mutta kortin etuna on se, että se käy kaikkialla Tanskassa matkatessa, toisinkuin esimerkiksi HSL-kortti, jota on ilmeisen turhaa koittaa käyttää vaikkapa Turussa. Junan ja metron yhdistelmällä pääsee Kööpenhaminassa kätevästi liikkumaan, ja esimerkiksi Malmö on nopea ja helppo päiväreissukohde junamatkan päässä Ruotsissa, mikäli koronatilanne sinne menon sallii.

Kaiken kaikkiaan Tanska oli ihana vaihtokohde jopa keskellä koronapandemiaa. Pienen maan sisällä on paljon nähtävää ja kauniita kohteita. Kannattaa ehdottomasti matkustaa eri puolille Tanskaa ja tutkia pienempiä kaupunkeja ja luontokohteita esimerkiksi yliopiston syyslomalla. Suhteellisen lähellä Kööpenhaminaa omia lempipaikkojani olivat esimerkiksi Tisvilde ja Møns Klint. Kööpenhaminasta kauniin pyöräilymatkan päässä oleva Jægersborg Dyrehave on mainio päiväretkikohde, isolla puistoalueella on vanhoja suuria tammia ja valtava määrä peuroja. Lisäksi lämpimällä säällä kannattaa hyödyntää kaupungin monia merivesiuimaloita.

Dragor
Dragor

Kobenhavns universitet, kevät 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo ennen yliopisto-opintojeni alkua, että haluan lähteä opiskelijavaihtoon. Olin valmis pidentämään opintojanikin sen takia; näin kova haluni lähteä oli! Varsinainen hakuprosessi omalla kohdallani alkoi helmikuussa 2018, mutta minulla oli kaikki vaihtokohteet ja kurssit mietittynä jo hyvissä ajoin ennen sitä. Kööpenhaminan yliopisto oli ensimmäinen vaihtoehtoni, sillä olin kuullut paljon hyvää yliopistosta itsestään, olin ihastunut aiemmalla turistivisiitilläni Kööpenhaminan kaupunkiin, ja koska Kööpenhaminassa asuva ystäväni suositteli valintaa lämpimästi. Valintaa vahvisti yliopiston sivuilta löytyvä kattava tietomäärä vaihto-opiskelijoille, jonka takia esimerkiksi kurssivalinnat oli helppo tehdä etukäteen.

Kun minut oli nimetty Kööpenhaminaan lähtijäksi Helsingin yliopiston puolesta, en odottanut kuulevani pian takaisin Kööpenhaminasta, sillä olinhan lähdössä vasta seuraavana keväänä. Positiiviseksi yllätyksekseni sain jo maaliskuussa 2018 Kööpenhaminasta linkin, jota kautta pystyin varsinaisesti hakemaan sinne vaihto-opiskelijaksi. Hakemuksessa pyydettiin esimerkiksi kuvailemaan mitä kursseja suunnittelet ottavasi, mitä olet opiskelut Helsingissä, ja mahdollisesti myös todistusta, että englanninkielen taitosi on vaadittavalla tasolla. Mielestäni hakemus oli varsin selkeä eikä sen täyttämisessä mennyt kauaa aikaa.

Lopullisen deadlinen (1.10. keväällä Kööpenhaminaan tuleville) jälkeen meni noin pari viikkoa, kunnes sähköpostiini kolahti kauan odotettu viesti: minut oli hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Kööpenhaminan yliopistoon. Viestissä kerrottiin selkeästi, miten kurssi-ilmoittautumisten suhteen tulee tehdä, miten paikallisen opiskelijakortin saa, kuinka saada käyttöönsä yliopiston tunnukset, ja muuta tärkeää tietoa. Tähän kun lisää varsin nopeat vastaukset jokaiseen kysymykseen, jonka heille lähetin, lähdin Kööpenhaminaan varsin luottavaisin mielin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian määrä oli näin suomalaisen näkökulmasta varsin vähäinen. EU:n ulkopuolelta tulevien tarvitessa oleskeluluvan ja muualta EU:n sisältä tulevien tarvitessa todistuksen EU-kansalaisuudestaan, suomalaiset eivät Pohjoismaiden kansalaisina tarvinneet kumpaakaan.

Suomalaisille ei myöskään ole pakollista rekisteröityä paikallisille viranomaisille, mikäli asuu Tanskassa lyhyemmän aikaa kuin kuusi kuukautta. Mikäli kuitenkin asuu täällä hyggen luvatussa maassa pidempään kuin kolme kuukautta, on mahdollista rekisteröityä viranomaisille ja täten saada CPR-numeron, jonka on Tanskan versio henkilötunnuksesta. CPR-kortti toimii myös sairasvakuutuskorttinasi, jossa on nimetty se lääkäri / lääkäriasema, jonka palveluja sinun tulisi käyttää. Terveydenhuoltoa saa ilman sitäkin, mutta itse päädyin kuitenkin hankkimaan sen. Saadaksesi sen, suomalaisen tulee ottaa mukaan todiste Tanskan osoitteesta (vuokrasopimus) ja passi tai henkilökortti (sekä mahdollisia lisädokumentteja jos on lapsia tai on naimisissa), ja suunnata joko International Citizen Servicen tai paikallisen kunnan Citizen Service -Centreen. Siellä, tai jo etukäteen netissä, pitää täyttää yksi lomake, jonka jälkeen sinun pitäisi kortti saada. Saattaa kuulostaa pelottavalta prosessilta, mutta omalla kohdallani se sujui varsin vaivattomasti.

Muuta byrokraattista ei alussa oikein ollut. Opiskelijakortin saamiseen ohjeet tulivat jo hyväksymiskirjeessä, johon ei oikeastaan muuta tarvittu kuin valokuvan lataaminen yliopiston verkkosivuilla. Fyysisen kortin saimme eräänä päivänä ensimmäisellä viikolla, kun yliopiston henkilökuntaa tuli nimillä varustetuin kirjekuorien kanssa paikalle ja he jakoivat ne meille. Mikäli kortin saaminen viivästyi, ilmoitettiin meille selkeästi, mistä ja milloin kortin voisi hakea.

Asuminen

Kööpenhaminassa lyhytaikaisten vuokra-asuntojen löytäminen itsenäisesti on äärimmäisen vaikeaa. Tämän lisäksi asuminen on todella kallista, joten mikäli haluaa löytää itsenäisesti asuinpaikan, prosessi kannattaa aloittaa todella hyvissä ajoin ja varautua todella hintaviin asuntoihin. Omana vaihtoaikana törmäsin vain kahteen vaihtariin, jotka majoittuivat muualla kuin UCPH Housing Foundationin kohteissa. Suomalaisten kohdalla tilannetta helpottaa hieman facebook-ryhmät, joissa Kööpenhaminan seudulla asuvat suomalaiset välillä mainostavat omien tai tuttujensa asuntojen olevan vapaina. Asuinpaikka on siis mahdollista löytää itsenäisesti, mutta kuten olen sanonut useasti, se on todella haastavaa puuhaa.

Suurin osa vaihtareista majoittuukin siis UCPH Housing Foundationin kohteissa. Kyseessä on siis Kööpenhaminan versio HOASista usealla tapaa. Kööpenhaminassa ei ole kampusasumista, paria kohdetta lukuun ottamatta, vaan kohteet ovat ripoteltu ympäri Kööpenhaminan seutua. Tarjolla on niin jaettuja huoneita, dorm-huoneita, soluhuoneita, yksiöitä kuin joitakin perheasuntoja. Kaikkien hakemuksensa Kööpenhaminan yliopistoon ajoissa lähettäneiden pitäisi saada heiltä kutsu majoituspalveluun, ja etenkin keväällä saapuvilla on parempi mahdollisuus saada heidän kauttaan asunto.

Helppoa se ei kuitenkaan ole. Kuten yksityiset vuokra-asunnot, myös Housing Foundationin kohteista on kova kilpailu; fraasi ”nopeat syövät hitaat” kuvaa tilannetta oivasti. Kutsun ja linkin saatua kannattaa oikeasti heti hyökätä sivustolle jonottamaan, sillä parhaimmat / kohtuuhintaiset majoituskohteet menevät välittömästi. Jos et ole tarpeeksi nopea, sinulle jää joko sijainniltaan huonot kohteet tai aivan törkeän kalliit paikat. Päädyin itse asumaan huoneeseen 11 henkilön dormissa, jossa makuuhuone oli oma, mutta muut yhteiset tilat (keittiö, olohuone, kylpyhuoneet) täytyi jakaa. Paikan hintalaatu-suhde ei mielestäni kohdannut, mutta itsenäisesti asuinpaikan etsiminen kauhistutti minua sen verran, että otin mieluummin jonkun paikan kuin jäin ilman paikkaa kokonaan.

Opiskelu ja opetus

Kööpenhaminan opintotarjonta vaihto-opiskelijoille on varsin monipuolista, ja mahdollisuuksia on vielä enemmän, mikäli kykenee seuraamaan opintoja tanskaksi. Oma ruotsin taitoni ei ole niin hyvä, että tähän kykenisin, joten päädyin varsinaisiin opintoihini valitsemaan ainoastaan englanninkielisiä kursseja. Siltikin minulla oli paljon valinnanvaraa ja sainkin viettää hyvän aikaa pähkäillessäni niitä kursseja, joille tahtoisin osallistua. Koska lähdin Kööpenhaminaan suorittamaan sivuainettani, minulla ei vaihto-ohjelman puolesta ollut esimerkiksi rajoituksia tiedekuntien suhteen. Ainoastaan sama kuin Suomessa, eli puolessa vuodessa täytyy suorittaa 30 opintopistettä. Hakuvaiheessa päädyin valitsemaan kaksi englannin kielen kurssia humanistisesta tiedekunnasta ja kaksi psykologian kurssia valtiotieteellisestä tiedekunnasta.

Nämä suunnitelmat kuitenkin muuttuivat täysin, enkä yhtäkään kyseisistä kursseista suorittanut. Psykologian kurssit ”epäonnistuivat” sen takia, ettei minulla ollut tarpeeksi edeltäviä psykologian opintoja suoritettuna. Positiiviseksi yllätyksekseni, psykologian tiedekunnan puolelta kuitenkin suositeltiin minulle yhtä lähtötason psykologian kurssia, jonka sitten päädyinkin valitsemaan. Englannin kurssit kaatuivat osittain samoista syistä: en itse kokenut, että pystyn samaan tasoon muiden opiskelijoiden, kaikki muut pääaineopiskelijoita, kanssa. Nämä päädyin korvaamaan vaihtareille suunnatulla Nordic Mythology -kulttuurikurssilla, johon päädyin olemaan erittäin tyytyväinen. Tässä vaiheessa on pakko kehua Kööpenhaminan yliopiston henkilökuntaa. Vaikka jouduinkin hieman säätämään kurssivalintojeni kanssa, he hoitivat asiat nopeasti ja ammattitaitoisesti.

Päädyin siis suorittamaan kaksi kurssia, jotka olivat molemmat 15op. Muutenkin olin hieman yllättynyt siitä, miten Kööpenhaminassa kaikki kurssit tuntuivat olevan joko 15op tai 7,5op. Joitain satunnaisia 10op tai 5op kursseja oli, mutta ne olivat yleisesti harvassa. Odotin kurssien työmäärän vastaavan opintopistemääriä, mutta oma todellisuuteni oli todella erilainen. Läsnäoloa oli varsin vähän: toisella kurssilla 2h/vk, toisella 3h/vk. Itselleni nämä päivät osuivat maanantaille ja tiistaille, joten loppuviikko minulla oli aina vapaata tai itsenäisen työskentelyn aikaa. Psykologian kurssi oli osallistujamäärältään pienempi (24) ja muistutti enemmän ryhmätunteja, joihin olin Suomessakin tottunut: niin opettaja kuin opiskelijat pääsivät ääneen. Mytologian kurssilla taas oli enemmän porukkaa (60), joten sen tyyli oli luentomaisempi, lukuun ottamatta kahta päiväreissua Ruotsiin ja muualle Tanskaan.

Molemmat kurssit kestivät laajuutensa takia koko lukukauden, ja niiden loppukokeet olivat touko- ja kesäkuussa. Kummallakaan kurssilla minulla ei ollut perinteistä tenttikoetta, vaan tehtävänä oli kirjoittaa essee / tutkielma. Mytologian työ muistutti enemmän tutkielmaa: 15 – 20 sivun essee johonkin pohjoismaiseen mytologiaan tai viikinkeihin liittyvästä aiheesta (oikeasti olisi voinut vaikka katsoa Thor-leffoja ja keksiä niistä aiheen). Ainoa vaatimus ennen tenttiä oli, että palauttaa vapaamuotoisen tiivistelmän tutkielmasta opettajalle. Jos tätä ei olisi tehnyt, olisi tutkielman pituus pitänyt olla 20 – 25 sivua. Psykologian tenttiin osallistumisen vaatimuksena oli ryhmäesitelmän pitäminen, mutta henkilökohtaisten syiden takia sain sumplittua asiat niin, että sain tehdä tentin ilman esitelmän pitoa. Lopputenttiä varten saimme kolme esseekysymystä, kukin pituudeltaan noin 3 sivua, mutta ne (+ aloitus- ja loppukappale, yhteensä 1 sivu) piti palauttaa yhtenä tiedostona. Tämän lisäksi saimme 3 päivää aikaa tähän: kysymykset julkaistiin tiistaina klo 10 ja viimeinen palautus oli perjantaina klo 12.

Molemmat suoritukset arvioitiin asteikolla -3 – 12 (älkää kysykö asteikon logiikkaa, sillä se on minullekin mysteeri), ja vähintään 2 piti saada läpipääsemiseen. Ainakin psykologian kurssilla opettaja myös tarjosi mahdollisuutta muuttaa asteikon vaihtarin ”kotiasteikkoon”, mutta itse en mahdollisuutta hyödyntänyt, sillä Helsingin yliopistossa se kuitenkin arvosteltaisiin asteikolla hyväksytty-hylätty. Muuten asiat olivat melko tuttuja: meni hieman vajaa kuukausi tentin palautuspäivästä siihen, kun arvosana oli rekisteröity.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lopuksi haluaisin jakaa muutaman vinkin Kööpenhaminaa harkitseville:

KIELIKURSSI. Vaikka ette hyväksilukisi sitä opintoihinne koti-Suomessa, suosittelen lämpimästi osallistumista tanskan kielen kurssille. Tanskassa pärjää loistavasti pelkällä englannilla, mutta onhan se kivaa osata muutama sana paikallista kieltä. Lisäksi ainakin pre-semester kielikurssilla suurin osa ryhmästäni löysi läheisimmät vaihtoystävät juuri tältä kurssilta.

MATKUSTELU. Kööpenhamina on sijaintinsa puolesta aivan 10/10! Junat ja useat bussiyhtiöt kuljettavat sinut helposti ja halvalla ympäri Eurooppaa. Tämän lisäksi lentomatkailukaan ei ole haastavaa, sillä Kööpenhaminan lentokenttä on vain noin 15 minuutin päässä ydinkeskustasta.

PYÖRÄ. Tanskassa, mutta etenkin Kööpenhaminassa, pyöräily otetaan todella vakavasti! Se on kaupungin ehdottomasti yleisin menopeli ja otettu huomioon kaupunkisuunnittelussa. Tarjolla on monta pyöräliikettä tuliterän menopelin ostoon, mahdollisuuksia vuokrata pyörä, ja ostaa se käytettynä. Mikäli valitset jälkimmäisen vaihtoehdon, muista tarkastaa ettei se ole varastettu! Tästä voi tulla ikäviä seurauksia, vaikka et olisi tiennyt sen olevan varastettu.

RAHA. Niin upea kuin se muuten on, Kööpenhamina ei missään muodossa ole hintatasoltaan opiskelijaystävällinen kaupunki. Toki voi pärjätä pelkällä opintotuella ja apurahalla, mutta siinä joutuu aika tarkkaan laskemaan rahojaan. Etenkin jos esimerkiksi ei käytä pyörää vaan ostaa kuukausittaisen matkakortin julkiseen liikenteeseen tai jos matkustelee paljon, rahaa tulee palamaan opiskelijavaihdon aikana Kööpenhaminassa. Suosittelenkin hankkimaan mahdollisimman paljon säästöjä, jos tänne mielii vaihtoon tulla.

OPISKELIJAELÄMÄ. Niitä riittää! Yliopiston tuutorit järjestävät useita tapahtumia, kuten myös tiedekunnat, ESN-järjestö ja keskustassa sijaitseva Studenterhuset. Voit osallistua niin moneen kuin vain jaksat, eikä osallistumatta jättämisestäkään kannata huolehtia, sillä tapahtumia riittää. Itse yllätyin siitä, miten isosti yliopisto oli mukana näissä tapahtumissa. Esimerkiksi perjantaisin South Campuksen tiloissa järjestetään laitosten omia Friday Bareja, joissa saa bailata niin paljon kuin itse vain jaksaa.

YLIOPISTON TILAT. Hyödyntäkää niitä! Toisin kuin Helsingissä, Kööpenhaminassa opiskelijoilla on 24/7 pääsy yliopiston tiloihin opiskelijakortilla. Itse rakastuin esimerkiksi South Campuksen kirjaston rauhallisuuteen sunnuntai-iltaisin. Nukkua tiloissa ei kuulemma saa, mutta muuten voit rauhassa viettää siellä all-nightereita opiskellen.

GÅ TIL KØBENHAVN. Kalliista hintatasosta huolimatta en voi muuta kuin suositella Kööpenhaminaa vaihtokohteena! Vaikka olin ihastunut kaupunkiin ennen vaihtoani, en uskonut rakastuvani siihen näin paljon, koska sehän on niin samanlainen kuin Helsinki, eikö vaan? Ei. Tämä hyggen kansainvälinen pääkaupunki tarjoaa paljon uutta, mutta myös sopivan määrän tuttua. Historiaa, designia, ihmisiä, ruokaa. Täältä löytyy jokaiselle jotakin!