Vaihtokertomus, University of Zambia, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Lähdin tammikuussa 2023 vaihtoon Sambiaan. Lähdin innoissani ja hyvillä mielin matkaan, koska olin ystävystynyt sambialaisten vaihtareiden kanssa jo viime syksynä Suomessa, kun he olivat vaihdossa Helsingin yliopistossa. Toinen ystävistäni odottikin minua lentokentällä! Ystäväni hoiti samalla tuutorin roolin, koska Sambiassa ei erikseen ole tuutoreita vaihtareille. Sambia on todella rauhallinen maa ja lentokenttä on pieni ja hiljainen. Sambiaan ei tarvinnut etukäteen hankkia viisumia, vaan ilmaisen 30 päivän oleskeluluvan saa lentokentältä heti sisään tullessa.

Ystäväni vei minut Marshland’s villageen, jossa kaikki vaihtarit Helsingin yliopistosta saavat asua ilmaiseksi. Asunto on kalustettu, mutta astiat pitää ostaa itse. Talo tarjoaa lakanat ja peitot. Asuin aluksi japanilaisen vaihtarin kanssa soluasunnossa, jossa minulla oli oma huone. Muutaman viikon jälkeen muutin toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kimppakämppään, jossa meillä oli sängyt samassa huoneessa.

Olen asunut Afrikassa ennenkin, joten en hämmästy pienestä. Kuitenkin ensimmäisinä päivinä olin shokissa asumisesta, koska asunnon kunto oli heikompi kuin asunnot, joissa olin Helsingissä tottunut asumaan. Vesi eikä sähkö toiminut ensimmäisinä päivinä lähes lainkaan. Sopeuduin kuitenkin nopeasti ja naureskelin sille, kuinka olemattomasta asian tein ongelman aluksi. Tällaiset alkushokit kuitenkin kuuluvat asiaan, kun tulee uuteen ympäristöön.

Marshlandista tuli nopeasti mukava paikka asua ja kivojen kämppisten kanssa asuminen oli siinä parasta. Meillä klikkasi heti hyvin kämppisten kanssa ja meistä tuli hyvät ystävät. Marshlandissa on myös vaihtoehtona asua yksiössä, mutta me emme toisen vaihtarin kanssa halunneet muuttaa erilleen, koska meillä oli niin hauskaa yhdessä. Marshland on todella kiva paikka asua opiskelijana ja pihalla on paljon luontoa, jossa pystyin tekemään aamujoogaa.

Marshland’s villagen piha

Kun tulee Sambiaan, vaatii hieman sopeutumista, että oppii ymmärtämään sambialaista mentaliteettia. Sambiassa eletään rennosti ja ollaan kärsivällisiä, koska asiat tapahtuvat todella hitaasti. Jos on jokin ongelma niin siihen suhtaudutaan kevyesti nauramalla ja iloisella mielialalla. Sambiassa asumisesta tulee mahtava kokemus, jos on valmis sopeutumaan heidän tapoihinsa ja kulttuuriin.

 

 

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Opiskelen Helsingissä yleistä ja aikuiskasvatustiedettä pääaineena ja tulin UNZA:an opiskelemaan sivuainekokonaisuutta. Valitsin kasvatuspsykologian. Löysin itselleni mielenkiintoisia kursseja: 1) educational psychology, 2) classroom management, 3) Zambian education and development, 4) indigenous religions in Southern Africa and 5) organizational psychology. Voin suositella indigenous religions in Southern Africa kurssia, koska siellä pääsee kuulemaan African uskonnoista ja siitä, miten ne vaikuttavat nykypäivänä vaikkapa korruption pois kitkemiseen.

Opiskelu UNZA:ssa on erilaista ja rennompaa kuin Helsingissä. Opiskelu muistutti lukiota, koska piti paljon opiskella asioita ulkoa kokeita varten, eikä tarvinnut reflektoida mitään. Opiskelu oli aika helppoa, mutta välillä oli stressiä sen takia, että kurssivalintojen tekeminen kesti monta viikkoa ja informaation kulku oli hankalaa. Sambiassa hallinnolliset asiat hoituvat todella hitaasti.

Lukukausi alkoi helmikuussa ja päättyi kesäkuun lopussa. Kurssit alkoivat kuitenkin vasta maaliskuun lopulla. Minulla oli tunnin pituisia luentoja joka päivä 2–4 kpl, mutta usein luennot peruuntuivat, jos luennoitsijat olivat kiireisiä. Sambiassa on paljon lomapäiviä ja pidennettyjä viikonloppuja, joiden aikana ehti tehdä mukavia asioita tai matkailla.

Opinnot koostuivat esseistä, esitelmistä, testeistä ja loppukokeista. Jos valitsee puolen vuoden kursseja, niin joutuu osallistumaan lopputentteihin. Minulla oli siis enemmän kokeita verrattuna ystäviini, joilla oli koko vuoden kursseja. Jos siis haluaa päästä vähemmällä työmäärällä, kannattaa valita koko vuoden kursseja.

Yliopisto on noin 10 min kävelymatkan päässä Marshlandista. UNZA:lla on hyvä lounasravintola, jossa kävin luentojen välissä syömässä. Lempipaikkani oli opiskella pienellä järvellä, joka on UNZA:n pihassa. UNZA:lla on myös hyvä kirjasto.

Arki ja vapaa-aika kohteessa

Sambiassa voi elää rikasta ja hauskaa opiskelijaelämää. Aina on ystäviä ympärillä, joiden kanssa viettää aikaa. Usein vietimme aikaa vaihto-oppilaiden kanssa, mutta Sambiassa on myös helppo ystävystyä opiskelukavereiden kanssa. Paikalliset ovat todella ulospäinsuuntautuneita ja tulevat tutustumaan nopeasti. Vaihtareita oli yhteensä seitsemän, eli aika pieni ja tiivis porukka.

Eniten pidin siitä, kuinka UNZA:lla oli tarjolla erilaisia harrastuskerhoja. Minä ja ystävämme liityimme tanssikerhoon, jossa opimme kizombaa, salsaa ja bachataa. Se maksoi koko lukukaudelta 2,5e yhteensä. Kävin myös pelaamassa jalkapalloa. Sambialaiset viettävät suurimman osan ajastaan kirkossa tai muissa hengellisissä tapaamisissa, joten yhteisöllisyyttä, laulua ja tanssia saa kokea paljon. Iltakävelyillä voi löytää opiskelijoita rukoilemassa äänekkäästi yliopiston pihalla olevalla pellolla.

Tavallisesti arkena olimme aamulla ja iltapäivällä luennoilla, tapasimme lounaalla, koulun jälkeen menimme urheilemaan, ottamaan aurinkoa, torille tai vaateostoksille. Joskus opiskelimme yhdessä kahviloissa. Illalla kävimme usein ravintoloissa syömässä. Sambiassa on paljon ostoskeskuksia, joissa on kauppoja ja ravintoloita. Lusakassa on paljon tekemistä viikonloppuisin. Löysimme kivoja yökerhoja tai juhlia, jotka järjestettiin ulkona. Chez Ntemba oli yökerho, jossa saa kokea paikallista menoa ja tunnelmaa.

Viikonloppuisin tai lomilla teimme matkoja Lusakan ulkopuolelle, muun muassa Siavongaan, jossa voi uida ja ottaa aurinkoa. Lusakan sisällä matkustetaan Yangolla tai Ulendolla tai paikallisella bussilla. Tiffany’s canyon on järvi lähellä Lusakaa, jossa voi uida ja viettää kesäpäivää. Usein vietimme aikaa uima-altailla, joista Twangale park oli lempipaikkani. Chamunikassa voi kävelyttää leopardeja ja Kalimba reptile parkissa voi käydä katsomassa krokotiileja ja matelijoita. Mielenkiintoinen kokemus oli käydä lepakkoluolassa Lusakassa. Yliopisto järjesti matkan Sambian päänähtävyyteen Livingstoneen Victoria vesiputoukselle, johon pääsimme mukaan. Suosittelen käymään kuumalla lähteellä nimeltä Kapishya. Sambiassa on monia safareita, joista suosituimmat ovat Kafue, Lower Zambezi ja South Luangwa national park. Jotkut käyvät myös Samfya järvellä lomalla.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Ensimmäinen yllätys oli Sambian sää. Tulin Sambiaan etuajassa jo tammikuussa, jolloin oli sadekausi. Silloin satoi joka päivä, eikä aurinkoa näkynyt paljoa. Lämpötila oli kuin Suomen kesä. En nauttinut siitä lainkaan, mutta se loppui onneksi helmikuussa. Sen jälkeen alkoi kuumat kelit.

Toinen yllätys oli se, ettei Sambiassa ole junia. Lyhyetkin etäisyydet kaupungista toiseen tuli taittaa bussilla, ja matkat kestivät monta tuntia huonojen teiden takia. On tavallista istua bussissa 10 h, jos haluaa matkustaa jonnekin Sambiassa. Busseissa ei ollut vessoja ja aina kun pysähdyttiin, oli 10 min aikaa käydä huoltoaseman vessassa. Jos ei ehtinyt siinä ajassa, niin jäi kyydistä pois. Bussilla matkustaminen on oikea afrikkalainen elämys!

Kolmas yllätys oli, ettei Lusakassa näkynyt paljoa torakoita tai käärmeitä. Luulin, että käärmeitä olisi asunnossa ja kaikkialla mihin astut. Hämähäkitkin olivat pieniä ja torakoita oli asunnossa vain vähän. Neljäs yllätys oli se, että ihonväriini ei suhtauduttu vihamielisesti. Ghanassa kohtasin paljon vihaa valkoihoisuuteni vuoksi, koska kolonialismin arvet ovat vielä enemmän pinnalla siellä. Odotin samanlaista reaktiota, mutta Sambiassa minuun suhtauduttiin ystävällisesti.

Opiskelijoiden terveydenhuolto kohdemaassa

Sambiassa ei tarvitse pelätä sairastumisen varalta, koska UNZA:lla on sairaala yliopisto kampuksella, jossa saimme hyvää ja ilmaista hoitoa. Lähellä on myös hyvä sairaala nimeltä Victoria’s hospital. Minä ja ystäväni kärsimme vuorotellen vatsavaivoista, ja ystäväni joutui sairaalaan lavantaudin takia. Lusakassa ei ole paljoa malariaa ja itselläni ei ollut malarialääkitystä.

Turvallisuus

Sambia on melko turvallinen maa ja usein tuntui samalta, kuin Euroopassa. Pimeällä ei kannata kävellä yksin kaduilla. Sambiassa pitää olla varuillaan ryöstöjen varalta. Sambiassa on paljon autoja, jotka liikkuvat illalla ja varastavat ihmisiltä laukkuja. Ryöstäjät ovat niin hyviä työssään ja onnistuivat varastamaan laukkuni aivan kotini lähellä. Hämärällä kannattaa kävellä tiellä, jossa autot eivät pääse lähelle. Edellisenä vuonna kaksi vaihtaria joutui varkauden kohteeksi. Vaikein osuus tapahtumassa oli asioida korruptoituneen poliisin kanssa, koska he eivät olleet halukkaita auttamaan. Minulle ei käynyt fyysisesti mitään ja matkavakuutus korvasi kaiken takaisin. Sambiaan tullessa kannattaa olla hyvä matkavakuutus.

Hintataso ja vaihdon kustannukset

Sambia on edullinen vaihtokohde, koska opinnoista eikä asumisesta tarvitse maksaa. Suurin summa meni viisumiin, joka maksoi noin 300 euroa. Erasmus rahat riittivät hyvin koko ajaksi ja lentoihin. Lounas maksaa tavallisesti 1–3 euroa yliopistolla. Ostoskeskuksissa hintataso on korkeampi ja siellä ravintolaillallinen voi olla 10–15 euroa. Paikallisissa toreilla ja ravintoloissa on kuitenkin todella halpaa.

Täällä ei ole pyykinpesukoneita ja monet pesevät pyykit käsin. Itse kokeilin tätä, mutta päädyin antamaan pyykkini naisille, jotka usein koputtavat oveen ja pyytävät töitä. Yhdestä pyykkikerrasta maksoin valintani mukaan 2,5e-5e. Elokuvissa käynti on todella halpaa, vain 2,5e. Kuntosalijäsenyys oli 25 euroa kuukaudessa. Sambiassa selviää pienellä budjetilla, mutta jos haluaa matkailla ja käydä luonnonpuistoissa, niin siellä kyllä kuluu rahaa.

Paluu Suomeen

Vaihto loppui kesäkuussa, mutta päätin jäädä Afrikkaan vielä matkailemaan. Sambia on muuttanut minua ihmisenä, eikä ole ollut yhtään ikävä Suomeen. Katson nyt eri tavalla kotimaani suorittamiskulttuuria, jossa arki koostuu kiireellisestä elämästä ja työnteosta. Sambiassa oppii rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, sekä kohtaamaan jokaisen vastaan tulevan ihmisen kunnioituksella. En ole missään tavannut niin ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, kuin Sambiassa. Suosittelen Sambiaa vaihtokohteeksi jokaiselle! Vaihto on ollut huikea, eikä takaisin paluu houkuttele. Sambiassa on jotakin erityistä. Monet vaihtarit ovatkin palanneet Sambiaan ja jäänet sinne pitkäksi aikaa asumaan. Elämäni Sambiassa on ollut upea kokemus ja lähden kotiin rikkaampana kaikkien uusien ystävien ja mahtavien kokemuksien ansiosta.

 

Vaihtokertomus, University of Zambia (UNZA), 2017-2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoden 2017-2018 vaihdossa Sambiassa. Lähdin Suomesta lokakuun lopussa ja palasin takaisin seuraavan vuoden heinäkuun lopussa. Yhdeksässä kuukaudessa ehtii kokea valtavan paljon, mutta samalla se etenee hämmentävän nopeasti. Vaihdon aikana saadut kokemukset ja käsityskyvyn laajeneminen tulivatkin vahvasti myös yliopiston ulkopuolelta. Vaihtovuoteni Sambiassa kuuluu ehdottomasti parhaimpiin ja rikkaimpiin kokemuksiini. Tyttöystäväni muutti kanssani Sambiaan ja sai myös opiskelijaviisumin. Samaan aikaan vaihdossa oli myös toinen opiskelija Helsingin ja yksi Jyväskylän yliopistosta.

Ennen lähtöä

Sambiassa asuminen vaatii rokotusten päivittämistä. Ulkoministeriön matkustustiedotteesta löytää tarvittavat rokotukset. Kävin ottamassa rokotuksen tai pari, mutta rokotusarsenaalini oli edellisiltä matkoilta melko päivitetty. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla ja muissa maissa, mutta Lusakassa ei juurikaan. Malarialääkitys voi myös olla melko hintava, ja osissa on epämiellyttäviä sivuoireita. Hyvä sääntö on, että välittömästi, mikäli kuumetta ilmenee tuolla päin maailmaa, kannattaa käydä tarkistamassa, onko kyseessä malaria. Rokotusten ottamisen lisäksi vakuutus kannattaa kilpailuttaa. Maahantuloa ja viisumibyrokratiaa varten virallisista asiakirjoista kannattaa olla printatut ja sähköiset kopiot: mahdolliset reseptit, passi, opiskeluviisumi. Itse jouduin ottamaan mukaan yhdeksälle kuukaudelle reseptilääkkeet varmuuden vuoksi, sillä en tiennyt paikallisen apteekkilaitoksen toiminnasta. Lääkkeiden osalta konsultointi lääkärin kanssa ja vaikuttavien aineiden kirjaaminen ylös auttaa paikallisia ammattilaisia.

Yhteydenpito yliopiston kanssa ennen vaihtoa oli jokseenkin katkonaista, mutta sain tarvittavan informaation kaikesta huolimatta. Sambiaan ei tarvitse etukäteen viisumia, vaan rajalta saa turistiviisumin ja myöhemmin opiskeluviisumin. Helsinki-Vantaan lentokenttävirkailija ei kuitenkaan tiennyt tätä, joten jouduimme epämiellyttävään tilanteeseen, kun emme tienneet päästettäisiinkö meidät Tukholmassa vaihtokoneeseen sisälle. Tämänkaltaisten tilanteiden takia kannattaa kaikki mahdolliset asiakirjat olla jossain muodossa mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lokakuinen Sambia on kostea ja paahtava. Yhtenevän aikavyöhykkeen takia lentäminen on kuitenkin melko vaivatonta. Noin vuorokauden mittaisen lennon jälkeen Lusakan lentokentällä oli vastassa UNZA:n vaihtotoimiston sihteeri. Meidät vietiin suoraan lentokentältä ostoskeskuskseen ostamaan vessaharjoja ja muuta tarpeellista, kiitos siitä. Opiskeluviisumi ja muut muodollisuudet vaativat aikansa, mutta järjestyivät lopulta. Toinen Helsingin yliopiston vaihto-opiskelija sai viisumin jostain syystä kahdeksi vuodeksi.  Meillä alkuvaiheessa useiden päivien ohjelma koostui yksittäisten paperien allekirjoittamisesta. Epäselväksi jäi, miksi kaikki lupakirjoja ei voinut allekirjoittaa samanaikaisesti.

Maltti on paikallisissa byrokraattisissa prosesseissa valttia, sillä muodolliset järjestelyt saattavat viedä paljon aikaa ja tuntuu ettei mikään etenisi. Asioilla on kuitenkin lopulta tapana järjestyä.

Asuminen

Helsingin yliopistolla on UNZA:n kanssa majoitusjärjestely Marshlands Villages -nimisessä asuntolassa kampuksen lähellä. Marshlands on mukava asuntola ja sijaitsee rauhallisella alueella. Vilkkaasti liikennöity Great East Road erottaa asuntolan kampuksesta, ja tien ylitys voi olla ajoittain haastavaa. Asuntolassa oli ongelmia putkien kanssa, eli hanasta ei tullut vettä juuri koskaan. Vesi kannettiin asuntolan pumpulta muutaman kymmenen metrin päästä. Sähkön kanssa ei ollut ongelmia kuin pari kertaa. Asunnossamme ei ollut ikkunoita, vaan hyttysverkot ja ikkunasäleikkö. Lusaka on sadekaudella vuoden vaihteen aikaan tukalan kuumaa. Silloin asuntolassa on myös öisin melko paahtava tunnelma. Kesäkuukausina eli paikallisen talven aikaan lämpötila voi öisin laskea hyvinkin kylmäksi. Marshlands on todella mukava ja rauhallinen paikka asua. Kampusalueen opiskelija-asuntolat ovat riehakkaampia ja rauhattomampia paikkoja. Tiskit ja pyykit pestiin käsin pumpulta kannetulla vedellä, jota kuumensimme kattilassa. Asuntolalla kävi melko säännöllisesti paikallisia kysymässä “piece work”, eli jotain pientä työtä, kuten asunnon siivousta ja pyykkien pesua. Yhden kerran palvelua kokeiltuamme päätimme hoitaa kotityöt itse.

Opiskelu ja opetus

UNZA eroaa opetukseltaan ja hallintotavaltaan jonkin verran Helsingin yliopistosta. Virallisten tietojen mukaan koulun alkaminen viivästyi koleraepidemian takia noin viidellä kuukaudella. Viivästyksen aikana yliopistosta saatu informaatio oli vajavaista ja sen saaminen haastavaa. Yliopiston ollessa kiinni korvaavien tehtävien saaminen oli lähes mahdotonta. Minun suositeltiin käyttävän Helsingin yliopiston kirjaston tietokantoja tiedon etsimiseen, sillä UNZA:n kirjaston ei voinut käyttää. Opetus alkoi keväällä 2018. Osallistuin neljälle kurssille, josta kertyisi 60 opintopisteen verran opintoja, siis 15 opintopistettä per kurssi. Nämä kurssit oli tarkoitettu koko lukuvuoden mittaisiksi, mutta opetuksen viivästyttyä pystyin osallistumaan vain puolikkaalle kurssille. Suoritin lopussa hieman laajennetut lopputehtävät.

Sambialainen koulutusjärjestelmä on auktoriteettiuskoinen ja hierarkkinen myös yliopistotasolla. Luennoitsija on oikeassa ja hänen kyseenalaistamisensa on eräänlaista kritiikkiä arvovaltaa kohtaan. Tämä toki vaihtelee opettajien välillä huomattavasti. Kurssit voivat parhaimmillaan olla haastavia ja osallistavia. Osallistumillani kursseilla kuunneltiin pääasiassa luennoitsijaa, eikä ryhmätöitä juuri ollut. Usein kurssien arviointi pohjautuu laajaan lopputenttiin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä erilaisen kulttuurin koulutusjärjestelmä ja sen sisälle kätkeytyvät sosiaaliset normit. Tunneilta ja kursseilta kannattaa ottaa kaikki irti. Osallistuminen yliopiston tarjoamiin aktiviteetteihin kannattaa. Menimme keväällä 2018 yliopiston järjestämälle retkelle Kuombuka-festivaaleille, 600km päähän Monguun. Yliopistolla on myös jonkin verran harrastustoimintaa. Suosittelen ottamaan niistä kysymällä selvää ja osallistumaan!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa olla avoin, utelias ja kärsivällinen suhtautuminen. Byrokraattisten prosessien tekeminen saattaa viedä aikaa. Samoin informaation saaminen UNZA:sta ennen vaihtoa ja sen aikana voi olla haastavaa, mutta asiat järjestyvät ajallaan. Kannattaa kysyä paikallisilta sen hetken datapaketeista kännykän nettiä varten. Suomesta voi ottaa mukaan hyvän lukon vara-avaimineen asuntolan ovea varten. Jonkin verran dollareita kannattaa vaihtaa ennen vaihtoa, osan niistä voi piilottaa jonnekin varmuuden vuoksi. Dollareita tarvitaan muiden maiden rajalla turistiviisumeihin, mikäli vaihdon aikana aikoo matkustella. Suosittelen myös tekemään pre-paid luottokortin, jota voi säilyttää varuilta eri paikassa kuin muita kortteja. Lusakasta löytyy Western Union ja muita rahansiirtopalveluita hädän sattuessa, mutta on aina parempi hieman hajauttaa varoja. Lusakassa on paljon pankkiautomaatteja, mutta niiden nostokurssit vaihtelevat hieman. Kannattaa siis nostaa isohkoja summia kerralla hyvän vaihtokurssin paikasta. Kaupoissa ja joissakin ravintoloissa maksaminen onnistuu kortilla, mutta käteistä kannattaa olla aina mukana.

Lusaka on turvallinen kaupunki ja paikalliset taksit ovat luotettavia. Kannattaa ottaa muutaman rehdin taksikuskin numero. Pyöräily Lusakassa ei ole kovin yleistä, mutta suosittelen kuitenkin! Ostimme pyörät noin 100 dollarilla ja saimme myytyä ne samaan hintaan. Suosittelen myös paikallisia ruokatoreja, kuten Sunday Market. Niissä on huikea vihannesten ja hedelmien kirjo. Marshlandissa kokkaaminen onnistuu melko hyvin. Itse muistan jossain vaiheessa pohtineeni olisiko kannattanut laittaa lentokoneen matkatavaroihin keittiövälineitä sen sijaan, että ostaa halpoja ja huonolaatuisia pannuja kaupasta. Kuitenkin (lähes) kaikkea saa ostettua Lusakasta. Pitkien kuljetuskustannusten takia jotkin tuotteet ovat kalliimpia. Kannattaa miettiä, mitä tarvitsee omassa kodissa puolen vuoden ajan, ja mitä mahtuu lentokoneen matkatavaroihin.

Suosittelen vahvasti matkustelemaan niin paljon, kuin pandemia, koulu ja oma rahatilanne antavat myöten. Itse matkustimme kaksi kuukautta koulun tauon aikana julkisilla kulkuneuvoilla Malawissa, Mosambikissa ja Tansaniassa. Julkiset bussit toimivat, mutta teiden vaihtelevan laadun takia matkaan kannattaa varata aikaa. Lusakassa julkinen liikenne toimii minibusseilla. Ne voivat paikoitellen olla melko täynnä, mutta ajavat asian. Haasteita voi tulla, mikäli joutuu tekemään monta vaihtoa kaupungin sisällä, sillä virallista julkisen liikenteen karttaa ei ole olemassa. Onneksi apu löytyy kysymällä. Asuntolan ja yliopiston läheisen sijainnin takia busseja ei ainakaan tarvitse käyttää koulumatkoihin.

Kuvassa hedelmiä ja muita elintarvikkeita asetettu runsaasti esille myyntiin. Jauhojen ja pienten tuotteiden irtomyynti eri kokoisista ämpäreistä ja astioista

Tukevarakenteinen kanootti kaislaisella rannalla. Taustalla alava maisema ja tuonnempana kaksi muuta kanoottia joissa ihmisiä kyydissä.

 

Korkealta otettu kuva. Myyjät myyvät hedelmiä ja vihanneksia pöytien ääressä.

Vaihtokertomus, lukuvuosi 2017-2018, University of Zambia

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tätä kirjoittaessani olen vielä Lusakassa ja vaihtoa on kolme kuukautta jäljellä.

Valmistelut Sambian vaihtoon lähtöön sujuivat osaltani hyvin, koska valmisteluaikaa oli riittävästi. Tiedot vaihtoyliopistosta ja kaikesta yleisestä olivat kuitenkin melko niukassa, mutta lähtötuutorini kanssa jutteleminen auttoi paljon. Tuutorini opastus olikin paras tiedonlähteeni valmistelujen kanssa, liikkuvuuspalveluiden neuvot mukaan lukien. Sain tietää tarkan lähtöpäivän heinäkuun lopussa, joten koko syksy oli aikaa valmistella lähtöä. Valmisteluihin kuului muun muassa rokotteiden ja malarialääkkeiden hankkiminen, passin päivittäminen, kattavan matkavakuutuksen hoitaminen sekä muiden tavaroiden hankkiminen. Olin myös yhteydessä University of Zambian kansainväliseen toimistoon liittyen saapumiseeni ja kursseihini. UNZA:n sivuilla on melko huonosti tietoa valittavista kursseista eikä varmaa tietoa, mitkä kurssit ylipäätään järjestetään. Kurssiasiat selvisivät kuitenkin vasta paikan päällä, eikä siitä koitunut ongelmia.

Viisumin hankkimisesta etukäteen oli hieman epäselvyyttä, mutta loppujen lopuksi selvisi, että viisumia ei tarvitse hankkia etukäteen. 30 päivän turistiviisumin saa Lusakan lentokentälle saavuttaessa ja sen jälkeen pitää aloittaa opiskeluluvan hankintaprosessi.

Ennen lähtöä minulla oli vielä hieman vajaat tiedot siitä, miten käytännössä asiat tulee järjestymään asumisen ja opiskelun alun kanssa. Muutamaa päivää ennen sain kuitenkin UNZA:lta tiedon, että minua tullaan lentokentälle vastaan ja saatetaan Marshlandsin asuntoloille, missä vaihtarit tyypillisesti asuvat. Opiskelun tarkasta alusta ei ollut vielä tietoa ennen lähtöä.

Epävarmuus ja tiedon puute lisäsivät toki jännitystä melko paljon, mutta Sambiaan lähtiessä on tärkeää muistaa, että kyseinen kohde vaatii erityisen paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta ja turhan stressauksen välttämistä. Kaikki asiat loksahtivat kuitenkin oikein hyvin paikoilleen, vaikkei kaikkea voinutkaan selvittää etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti ensimmäisinä päivinä aloimme muiden vaihtareiden kanssa selvittämään asioita, jotka piti saada hoidettua mahdollisimman nopeasti. Olimme UNZA:n kansainvälisen toimiston kanssa paljon tekemisissä ja he auttoivat meitä kaikissa järjestelyissä. Alkubyrokratia on melkoinen rupeama, joka sisältää lukuisten eri papereiden ja kopioiden hankkimista ja niiden kanssa paikasta toiseen ravaamista. Ensimmäiseksi aloimme järjestämään asioita opiskelulupaa varten, mihin kuului muun muassa UNZA:n klinikalla tehtävä terveystarkastus ja sen maksaminen erikseen pankissa, opiskeluluvan maksun suorittaminen toisessa pankissa ja kopioiden hankkiminen kaikista mahdollisista papereista. Myös passikuvat olivat tärkeä olla jo valmiiksi hankittuna. Asiat etenivät melko hitaasti ja meni noin viikko ennen kuin saimme kansainvälisen toimiston kanssa hankittua kaikki tarvittavat dokumentit, jotta olimme valmiita viemään ne maahanmuuttovirastoon. Kun viimein pääsimme virastolle, kävi ilmi, että yhdestä paperista puuttui yliopiston leima. Ei muuta kuin takaisin UNZA:lle hankkimaan leima ja takaisin virastolle, jonne juuri ja juuri kerkesimme viemään paperit samana päivänä. Opiskeluluvan saamisessa loppujen lopuksi kesti tosi kauan. Sen piti valmistua parissa viikossa ja kun lähdimme hakemaan lupia virastolta, yhdelle vaihtarille lupa oli tehty valmiiksi ja minulle sanottiin, että koko prosessiani ei ole vielä edes aloitettu. Maahanmuuttovirastolla joutui siis käymään vaikka kuinka monta kertaa. Tämä prosessi vaati erityisen pitkää pinnaa ja oli sen verran järjetön, että loppujen lopuksi se antoi meille vain paljon huumoria.

Alkubyrokratia UNZA:lla sujuivat melko kivuttomasti, koska hieman saapumisemme jälkeen meille ilmoitettiin, että opinnot alkavatkin vasta parin kuukauden päästä tammikuussa. Tämä tarkoitti, että opiskelijat eivät olleet kampuksella ja että meillä oli hyvin aikaa hoitaa kaikki asiat rauhassa kuntoon. Kurssirekisteröitymiset hoidettiin vasta tammikuun aikoihin ja se oli myös melkoinen prosessi, johon kuului paikasta toiseen juoksemista näkemässä eri ihmisiä, jotka lähettivät aina eteenpäin tapaamaan jotakin toista. Kaikki kuitenkin hoitui hyvin kuntoon, hitaasti mutta varmasti.

Lukuvuoden alku lykkääntyi vielä entisestään todella harmittavan koleran puhkeamisen vuoksi. Uudet opiskelijat olivat ehtineet tulla jo kampukselle, kun heidät jouduttiin lähettämään takaisin koteihinsa. Koleran takia kenelläkään ei ollut varmaa tietoa yliopiston aukeamisesta, mutta lopulta pääsimme aloittamaan opinnot maaliskuun puolella. Tänä aikana yritin saada mahdollisimman paljon itsenäistä tehtävää kurssejani varten, mutta asia eteni todella hitaasti ja loppujen lopuksi sain jotakin luettavaa ja muutamia tapaamisia luennoitsijoideni kanssa.

Kaiken kaikkiaan byrokraattisten asioiden hoitamisesta voin sanoa, että kaikki tapahtuu joko hitaasti tai todella hitaasti. Sopeuduin tähän loppujen lopuksi ihan hyvin, kun sain karistettua vanhat tottumukset ja yritin hoitaa asian kerrallaan. Eniten tottumusta vaati se, että ihmiset lupailevat asioita, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, ellei itse käy aktiivisesti paikan päällä tapaamassa ihmisiä ja hoitamassa asioita. Ei kannata jättää sen varaan, että mikään hoituisi varmasti puhelimitse tai sähköpostitse. Onneksi meillä oli kuitenkin aikaa hoitaa asiat kuntoon rauhassa eikä opiskeluiden lomassa, joten järjestelyiden hitaudesta ei ollut suurta haittaa.

Asuminen

Vaihto-oppilaat asuvat Marshlands Village -nimisellä asuntola-alueella, joka sijaitsee noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä UNZA:lta Great East Roadin toisella puolella. Marshlandsissa on viisi kolmikerroksista rakennusta erikokoisine huoneineen. Marshlands on aidattu ja todella rauhallinen alue, jonka porteilla on ympärivuorokautinen valvonta. Sijainti on myös tosi hyvä, heti porttien edestä pääsee bussilla keskustaan päin ja lähin ostoskeskus ja toinen kauppakeskittymä ovat kävelymatkan päässä. Alue on myös ylipäätään rauhallinen eikä tarvitse varoa yksin tai alkuillasta liikkumista.

Itselläni on oma huone, joka on tosi ihana ja siisti. Huoneessa on valmiina jääkaappi, miniuuni ja -hella ja kaksi sänkyä lakanoineen. Huoneessa on myös oma WC ja kylpyamme mutta ei suihkua. Peseytyminen tapahtuu siis ämpärin avulla tai joskus kylpemällä, jos hanasta sattuu tulemaan tarpeeksi vettä. Itse olen onnekas, sillä huoneessani tulee lähes aina kylmää vettä hanasta ja useasti hieman kuumaa vettä myös. Muut vaihtarit ovat toisessa rakennuksessa, jossa on paljon ongelmia vedentulon kanssa ja heidän pitää hakea vesi ulkoa hanasta. Myös pyykit pesen itse käsin, mutta vaihtoehtoisesti voi palkata ns. piece workereita siivoamaan ja pyykkäämään.

Marshlandsissa on ylipäätään todella mukavaa asua. Asukkaina on suurimmaksi osaksi muita kuin opiskelijoita, joten tutustuu kaikenlaisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Välillä toivoisi ehkä asuvansa kampuksella muiden opiskelijoiden kanssa vilinässä, mutta toisaalta kavereiden kampuksen hostellihuoneet nähtyäni pidin itseäni tosi onnekkaana, että asun Marshlandsissa.

Opiskelu ja opetus

Kun opetus UNZA:lla viimein alkoi, ensimmäiset viikot menivät muiden opiskelijoiden kurssirekisteröitymisten ja lukukausimaksujen hoitamiseen eikä luentoja vielä järjestetty. Myös lukujärjestysten selvittämiseen meni todella paljon aikaa, koska systeemi ei ole ehkä kaikista selkein. Lopulta nekin selvisivät, enimmäkseen opiskelijakavereiden avulla.

Omalla kohdallani luennot järjestetään melko hyvin, mutta peruutuksia on myös jonkin verran. Luennon peruutuksesta harvemmin ilmoitetaan mitään etukäteen ja usein odotan useita hyppytunteja turhaan. Tämä turhauttaa monesti, koska meillä on kuitenkin whatsapp-ryhmät kursseille, joissa luennoitsija on myös osallisena. Onneksi koti on niin lähellä, ettei tarvitse sentään matkustaa pitkää matkaa yliopistolle järjestämättömiä luentoja varten.

Olen tyytyväinen omiin kurssivalintoihini. Vaihtareiden täytyy suorittaa neljä kurssia ja se on myös UNZA:n maksimisuositus. Omat kurssini sisältävät kaksi englantilaisen filologian kurssia, bantukielten kurssin ja Sambian kulttuurikurssin. Onnekseni yksikään kursseistani ei ole niin sanottu ”sanelukurssi”, missä luennoitsija sanelee muistiinpanot ja siinä kaikki. Esimerkiksi molemmat englannin kurssini sisältävät vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajan välillä ja muistuttavat sisällöltään Helsingissä suorittamiani englannin kursseja.

Kurssien tehtävät ja esseet on annettu hieman hitaasti, mikä tarkoittaa, että loppua kohden tulee kiire niiden kanssa. Joillain kursseilla kerrataan asioita ehkä turhan paljon, kun voitaisiin omasta mielestäni mennä hieman nopeammin eteenpäin. Olen tähän mennessä kirjoittanut muutaman esseen ja yhden välikokeen, joten loppukokeista en osaa vielä kertoa, millaiset ne ovat.

UNZA:lla on useita rakennuksia ja alueita yhden ison kampusalueen sisällä. Omat kurssini järjestetään kahdessa rakennuksessa, School of Educationissa ja Confucius -rakennuksessa. Confucius on kiinalaisten rakentama uusi ja moderni oppimiskeskus, jonka tilat ovat todella hyvät. School of Education on vanhempi rakennus, mutta tilat ovat silti hyvät ja siistit. Erityisesti tässä rakennuksessa pidetään huolta siisteydestä ja roskaamattomuudesta. Joka puolelle on ripustettu kylttejä, joissa kerrotaan esimerkiksi roskaamisesta koituvista sakoista.

Ylipäätään UNZA:n kampusalue on todella kaunis. Alueella on muutama pieni ”järvi”, isoja upeita puita ja muita kasveja sekä istutuksia. Monet opiskelijat tykkäävät istua esimerkiksi Goma-järvien äärellä ja opiskella. Kampusalue on ehdottomasti yksi lempiasioistani UNZA:lla. Kampuksella on myös Wifi-hotspotteja (joissa netti tosin toimii hyvin vaihtelevasti), iso kirjasto, ruokaloita, urheiluhalli ja Student Center -ravintola/baari. Centerissä järjestetään paljon illanviettoja ja dj-keikkoja viikonloppuisin. Kampus on mukavan yhtenäinen ja ihmisiä on paljon, sillä hostellit ovat tupaten täynnä opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa tuleville vaihto-opiskelijoille

Tärkein vinkkini Sambiaan lähteville opiskelijoille on pitää yllä avoin ja positiivinen asenne. Tärkeää on hyväksyä jo ennen lähtöä, että erittäin harva asia hoituu samalla tavalla kuin Suomessa. Itse olen nauttinut vaihdostani ja Sambiasta enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella, ja uskon tämän johtuvan oikeanlaisesta asenteestani. Ihmiset täällä ovat äärimmäisen mukavia ja avuliaita ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Myös turha paikallisten tapojen arvostelu ja asioiden vertailu Suomeen ei auta sopeutumista, vaan pikemminkin saa paikallisen kulttuurin vaikuttamaan entistä vieraammalta.

Itse olen myös ollut aina sellainen, joka tykkää järjestellä asiat etukäteen ja tietää ennakkoon, mitä tulee tapahtumaan. Sambiassa ollessani tästä tottumuksesta on kuitenkin pitänyt päästää irti, koska muutoksia ja poikkeuksia tulee aika paljon ja on vaikea selvittää asioita liiaksi etukäteen. Kuitenkin olen oppinut, että asiat aina järjestyvät kaikesta huolimatta.

Pidän myös itse hyvin tärkeänä sambialaisen kulttuurin kunnioittamista ja sen ymmärtämistä. Lusakassa on paljon hienoja ravintoloita ja ostoskeskuksia, joissa saa rajoitettua itsensä melko länsimaiseen kuplaan. Olen itse kuitenkin saanut vaihdostani paljon enemmän irti, kun olen tutustunut kunnolla paikallisten kulttuureihin, paikkoihin ja kieliin. Vaikka kulttuurierot ovat paikoin melko huimat, avoimella mielellä ja kunnioituksella pääsee hyvin mukaan paikalliseen kulttuuriin. Myös Lusakasta ulos matkustaminen on ehdoton suositukseni. Sambiassa on noin 72 eri heimoa ja kieltä, jotka tekevät maan kulttuurista todella rikkaan ja mielenkiintoisen.

Tärkeimmät vinkkini ovat siis turhan stressin välttäminen, positiivinen ja avoin asenne sekä into tutustua paikalliseen menoon. Opiskeluiden suhteen kannattaa olla itse aktiivinen, käydä paljon paikan päällä selvittämässä asioita ja tapaamassa ihmisiä ja luennoitsijoita.

Turvallisuus, sopeutuminen ja muita käytännön vinkkejä

Sambia on yksi turvallisimmista, ellei turvallisin Afrikan maa ja en ole itse joutunut tilanteisiin, joissa kokisin oloni turvattomaksi. Aluksi huomion ja tuijotusten saaminen saattaa olla häiritsevää, mutta tähän tottuu aikanaan. Erityisesti yksin kävellessä blondina naisena saattaa saada tarpeettoman paljon huomiota ja ihmiset tykkäävät tulla juttelemaan. En ole kuitenkaan kokenut yhtäkään epämiellyttävää tapausta vaan kaikki ihmiset ovat lähes poikkeuksetta tosi mukavia. Kannattaa vaan olla mukava takaisin ja kertoa kohteliaasti olevansa kiireinen tai muuta sellaista. Itse olen myös käyttänyt vaatimattomia nyanjan, Lusakassa pääasiallisesti puhuttavan kielen, taitojani tervehtimään ihmisiä tai vastaamaan heille jotakin, kun olen ymmärtänyt heidän puhuvan minusta. Tämä on aiheuttanut tosi hauskoja ja hämmentäviä tilanteita paikallisille, joten suosittelen ehdottomasti opettelemaan edes joitain perusjuttuja nyanjaksi.

Lusakan julkinen liikenne muodostuu toisinaan kaoottisesta minibussi-systeemistä. Minibusseilla liikkuminen vaatii totuttelua, mutta kun ymmärtää systeemin toiminnan, on niiden käyttäminen aika hauskaa. Yksin voi myös huoletta kulkea busseilla, kunhan tottuu ihmisten hämmästelyyn. Minibusseilla ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkialle, joten paikasta toiseen pääsee yleensä minibussilla ja kävelemällä tai taksilla.

Pimeän tullen ei ole kovin suositeltavaa liikkua yksin. Olen kuitenkin huoletta saattanut käydä kaupassa n. kilometrin päässä ennen klo 20 vaikka on ollut pimeää. UNZA:n alueella ei kuitenkaan pitäisi liikkua yksin ainakaan klo 20 jälkeen tai pimeän tullen, sillä alueella on tapahtunut joitakin ryöstöjä ja murtautumisia hostelleihin. UNZA:a ympäröi pimeä ja laaja ruohikkoalue, joka tarjoaa hyvän kohteen ryöstäjille. Townissa eli keskustassa on syytä pitää tavaroista huolta, sillä ihmisiä ja hälinää on paljon. Yleisesti olen kuitenkin voinut pitää esimerkiksi puhelinta näkyvillä huoletta kävellessäni missä vain.

Sopeutumisessa voi kestää jonkin aikaa, riippuen omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Omalla kohdallani sambialaiset ovat auttaneet paljon sopeutumisessani, koska he ovat niin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja heiltä on aina helppo kysyä neuvoa asioissa. Yksi paljon totuttelua vaatinut tapa täällä on ajankäyttö. Hyvin harvoin mikään alkaa juuri silloin, kun ollaan sovittu. Esimerkiksi tapaaminen tai luento, jonka pitäisi alkaa klo 15 saattaa hyvin todennäköisesti alkaa vasta klo 15.30 ja niin edelleen. Ihmiset myöskin saattavat puhua enemmän kuin tehdä, mikä saattaa olla aina hieman hämmentävää suomalaisille, jotka tykkäävät usein tehdä toisin päin.

Lopuksi

Olen 7 vaihtokuukauteni aikana oppinut enemmän kuin koskaan ja olen todella iloinen, että päätin lähteä Sambiaan. Vaikka yliopiston alkamisessa oli paljon ongelmia, asuminen hyvin erilaisessa maassa ja sopeutuminen tähän kulttuuriin ovat silti kasvattaneet ja kouluttaneet itseäni todella paljon. Voin suositella Sambiaa tai ylipäätään Afrikan vaihtokohteita kaikille, joilla on tarpeeksi kiinnostusta ja halua heittäytyä täysin erilaiseen ympäristöön ja saada täysin ainutlaatuinen vaihtokokemus. Itse myös hermoilin ihan liikaa aluksi ja ajattelin, että elämä ja opiskelu täällä olisi tosi haastavaa. Mutta todellisuudessa kaikki on mennyt erittäin hyvin ja paljon paremmin kuin mitä etukäteen kuvittelin. Kokemukseni on ollut todellakin mieltä avartava ja henkisesti kasvattava ja voin suositella Sambiaa kaikille avomielisille ja seikkailunhaluisille opiskelijoille.