Katjan päivä – FAQ ja muita intuitiivisia vasteita väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä

Tutkimuksen raamit

Jatko-opiskelija, tohtorikoulutettava, apuraha- vai väitöskirjatutkija? Ensimmäinen ratkaistava pulma jatko-opiskelijanpolun alussa. Oma valintani on ollut esittäytyä väitöskirjatutkijana. Uusia ihmisiä kohdatessa väitöskirjatutkijuuden esiin tultua ja vastapuolen esittäessä tarkentavia kysymyksiä, kerron, että väitöstutkimukseni liittyy väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin esiintymiseen, käsittelyyn ja ennaltaehkäisyyn suomalaisissa oppilaitoksissa.

(Photo by NeONBRAND on Unsplash)

Väkivaltaisen radikalisoitumisen, ekstremismin ja terrorismin käsitteiden käyttö on lisääntynyt 2000-luvun alusta lähtien voimakkaasti. Samalla käsitteistä ja niihin kytkeytyvistä ilmiöistä esitetään julkisessa keskustelussa moninaisia määritelmiä ja selitysmalleja. Laaja julkinen keskustelu johtaa siihen, että lähes jokaisella meistä on omia taustaolettamuksia ja asenteita teemaan liittyen.

Tutkijoiden keskuudessa ei vallitse konsensusta keskeisten käsitteiden määritelmistä, mutta omassa tutkimuksessani käytetään toistaiseksi Sisäministeriön (2016) Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelman määritelmiä, jossa:

”Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla tai ideologialla perustellen. Väkivaltainen radikalisoituminen on yksilöllinen prosessi, joka voi johtaa siihen, että yksilö liittyy väkivaltaisiin ekstremistisiin ryhmiin tai toimintaa. Äärimmillään väkivaltainen radikalisoituminen voi johtaa terroristisiin tekoihin.” (Sisäministeriö 2016, 11.)

Edellä kuvatun määritelmän mukaisia väkivaltaisia ääri-ideologioita ovat siis esimerkiksi koulusurmakultti, jihadismi, muu uskonnolla perusteltu ekstremismi, vasemmistoradikalismi, äärioikeistolaiset ideologiat kuten kansallissosialismi ja vastajihadismi tai yhden asian liikkeet.

Intuitiiviset vasteet ja FAQ

 Tutkimusaiheen esiin nousemisen jälkeen kohtaan moninaisia kommentteja ja kysymyksiä. Kutsun näitä intuitiivisiksi vasteiksi, jotka tarjoavat tutkijalle eturivin paikan havainnoida niitä yleisiä ajatuksia, asenteita, taustaoletuksia sekä pohdintoja, joita aiheeseen yleisesti liittyy. Käytän tätä blogikirjoitusta väylänä käydä yleistä keskustelua niiden kommenttien kanssa, joita usein kohtaan kerrottuani: ”Hei! Olen Katja Vallinkoski ja tutkin väitöskirjassani väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin esiintymistä, käsittelyä ja ennaltaehkäisyä suomalaisissa oppilaitoksissa.”

(Photo by Thomas Drouault on Unsplash)

1.  ”Joo, kouluissa esiintyy kyllä tosi paljon väkivaltaa nykyään.”

Kouluissa esiintyy yhä enenevässä määrin väkivaltaa, mutta vain harvoissa tapauksissa kyse on väkivaltaisesta radikalisoitumisesta tai ekstremismistä. Koko Suomesta perusopetuksen, lukio ja ammatillisen koulutuksen kentältä keräämässäni aineistossa (n=1149) mainintoja kouluissa esiintyvästä väkivallasta, eli kouluväkivallasta on runsaasti, ja esiintyessään se nähdään esimerkiksi yksilöiden välisten konfliktien ratkaisumallina tai seurauksena oppilaan/opiskelijan muista ongelmista. Väkivaltaista ääriajattelua ja ekstremismiä, jossa väkivaltaa käytetään keinona yhteiskunnallisten muutosten ajamaiseen, kouluissa esiintyy huomattavasti vähemmän.

2. ”Hyvä aihe, kouluturvallisuudessa on kyllä paljon kehittämisen varaa.”

Myös kouluturvallisuuteen, ja erityisesti turvallisuuskulttuurin ja -johtamisen kehittämiseen pitää suunnata tutkimusta ja kehitystyötä, mutta mikäli miellämme väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn oppilaitoksissa turvallisuustyöksi, se luo konnotaatioita jo ilmenneeseen uhkaan vastaamisesta, reaktiivisesta toiminnasta, joka tarkoittaa, että ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suhteen ollaan myöhässä. Sen sijaan, että puhuisimme väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisystä turvallisuustyönä, tulisi ajatukset ja puhe kääntää sellaisen laajan turvallisuuskulttuurin luomiseen, joka huomioi turvallisuustekijöiden lisäksi ne teemat, jotka ennaltaehkäisevät laajapohjaisesti väkivaltaista ääriajattelua ja tukevat demokraattista elämäntapaa.

Sieckelinck, Kaulingfreks & De Winter (2015) toteavat tutkimuksessaan, että kouluissa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin liittyviin teemoihin on keskitytty roistojen (villain) tai uhrien (victims) narratiiveilla. Mikäli mahdollisessa radikalisoitumisvaarassa olevat oppilaat/opiskelijat nähdään roistoina, jää oppilaitosten tehtäväksi työskennellä turvallisuustoimijoiden apuna mahdollisessa profiloinnissa. Uhrinäkökulma näkee puolestaan väkivaltaisesti radikalisoituneen yksilön haavoittuvana, ja esimerkiksi alttiina propagandalle tai aivopesulle jättäen huomioitta väkivaltaisesti radikalisoituneen yksilön henkilökohtaisen aktiivisen roolin.

Roisto- ja uhrinarratiivien rinnalle väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyyn oppilaitoksissa tarvitaan kasvatuksellista kontribuutiota.

3. ”Tärkeä aihe. Syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat ovat tosi iso ongelma Suomessa.”

Tapahtuneen terrori-iskun, koulusurman tmv. jälkeen on tyypillistä, että käsittääkseen tapahtunutta kauheutta, vastauksia etsitään selitysmalleista, joissa tekijän motiiveja kuvataan mielenterveyteen tai syrjäytymiseen liittyvien teemojen kautta.

Jamieson & Flint (2015, 20) kuitenkin huomauttavat, että toisin kuin usein luullaan, valtaosa terroristeista ole henkisesti häiriintyneitä tai psykologisesti poikkeuksellisia yksilöitä.

Myös terrorismitutkija, dosentti Leena Malkki on käsitellyt syrjäytymisen roolia väkivaltaisessa radikalisoitumisessa Politiikasta.fi blogikirjoituksessaan laajasti.

(Photo by Iz zy on Unsplash)

4. ”Mullakin on ollut oppilas, jolla oli tosi radikaaleja mielipiteitä.”

Radikaalit ajatukset ja väkivallaton radikalismi voidaan nähdä yhteiskuntaa eteenpäin vievinä ja demokratiaa muovaavina voimina, sillä esimerkiksi ajatus naisten äänioikeudesta on aikanaan ollut radikaali idea.

Hyväksyttävyyden radikaalien ideoiden eteenpäin vieminen menettää, jos ideologioiden tavoitteluun ei pyritä demokraattisin, väkivallattomin keinoin.

Käytettävien käsitteiden tarkoituksenmukaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä käytetyt käsitteet rakentavat osaltaan todellisuutta. Näin ollen käsitteellinen ero radikalismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen välillä on keskeistä.

5. ”Kouluissa tarvitaan taitoa tunnistaa radikalisoitunut yksilö.”

Tutkimuksilla ei ole kyetty kehittämään sellaista ekstremistien profiilia, joka mahdollistaisi potentiaalisten radikalisoitumisvaarassa olevien luotettavan tunnistamisen. Profiloinnin haasteita kuvataan myös Kundnanin et al.  raportissa, jonka mukaan:

”University departments, think-tanks, and national security agencies have all tried to discover a profile that can be applied to what law enforcement agencies call the ‘pre-criminal space’ – the period before an individual begins terrorist activity. No profile that stands up to scholarly scrutiny has ever been discovered.” (Kundnani, Miller, Blackwood & Gearey 2016, 7.)

Vaikka väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin profilointiin ei ole erityisiä työkaluja, on huomioitava, että oppilaitoksissa on kautta aikojen tehty työtä tilanteissa, joissa oppilaiden/opiskelijoiden käytös herättää huolta. Näitä olemassa olevia toimenpideohjelmia ja rakenteita voidaan soveltaa siis myös tilanteissa, joissa huoli mahdollisesta väkivaltaisesta radikalisoitumisesta herää. Olennaista tällöin on esimerkiksi kunnan keskeisten yhteistyökumppaneiden tunteminen.

6. ”Tämä teema ei näy meillä, meillä kun ei juurikaan ole maahanmuuttajia.”

Diskurssi, jossa maahanmuuttajiin liitetään ilmeinen väkivaltapotentiaali, on yleistä väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin liittyvissä keskusteluissa. Keräämässäni tutkimusaineistossa tämänkaltaisia intuitiivisia vasteita esiintyi myös kasvattajien vastauksissa. Tällöin on tarpeellista kysyä, vahvistaako edellä mainitun kaltainen ajatusrakennelma institutionaalisella tasolla osaltaan sosiaalista polarisaatiota?

Mikäli diskurssia katsoo sen kääntöpuolelta, on mahdollista nähdä ajattelun takana oleva kausaalinen oletus: maahanmuuttajien määrällä voi tällöin lausujan ajatuksissa olettaa olevan yhteys esimerkiksi äärioikeistolaisia ideologioita omaavien yksilöiden/ryhmien toimintaan.

Tilastoja tarkasteltaessa selviää, että Helsingissä tuli vuonna 2017 tietoon 57 väkivaltaista, tai väkivaltaan yllyttävää rikosta, joiden motiivi liittyy aatemaailmaan. Näistä rikoksista 56 luettiin kuuluvaksi väkivaltaisiin äärioikeistolaisiin ideologioihin ja yksi väkivaltaiseen äärivasemmistolaisuuteen. Valtaosassa tapauksissa rikosnimikkeenä oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan (26 kpl). Toiseksi eniten kirjattiin pahoinpitelyjä (17 kpl) ja kolmanneksi eniten laittomia uhkauksia (6 kpl). (Ylikomisario Jari Taponen, Twitterissä 31.1.2018)

(Photo by rawpixel on Unsplash)

7. ”No mikä sitten on tehokkainta ennaltaehkäisyä?”

Ennaltaehkäisyn vaikuttavuuden tutkiminen ja todistaminen on haasteellista. Yleiseen tietouteen tulevat ne teot, joiden kohdalla ennaltaehkäisy ei onnistunut, mutta niistä teoista, joissa ennaltaehkäisy onnistui, ei monistakaan syistä viestitä usein laajasti.

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin kentällä ennaltaehkäisyn yhteydessä esille nousevat termit PVE (Preventing Violent Extremism) ja CVE (Countering Violent Extremism). CVE-toimien nähdään joidenkin tulkintojen mukaan sisältävän työtä, jota tehdään niiden riskiyksilöiden kanssa, jotka ovat mahdollisesti jo alkaneet omaksua väkivaltaista ääri-ideologiaa. PVE voidaan nähdä terrorismintorjunnan pehmeänä muoto, johon osallistuvat turvallisuusalan henkilöstön ulkopuolella olevat, kuten opettajat, sosiaalityöntekijät, järjestöt jne. Tällöin ennaltaehkäisevä työskentely keskittyy niiden tekijöiden haastamiseen, joiden oletetaan aiheuttavan mahdollista väkivaltaista radikalisoitumista.

Afganistanissa vuonna 2013 suoritetussa Mercy Corpsin tutkimuksessa taustajatuksena oli, että työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen deprivaatio selittävät poliittiseen väkivaltaan, kapinointiin ja terrorismiin osallistumista. Interventiotutkimuksessa tuettiin nuorison työllistymistä tarjoamalla kouluttautumista, joka vaikutti positiivisesti taloudellisiin tilanteisiin ja loi sosiaalisia suhteita. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että interventiolla oli rajallinen vaikutus alttiuteen osallistua poliittiseen väkivaltaan, koska päinvastoin kun oli oletettu, yksilöt, joilla oli korkeampi luottamus itseensä ja enemmän sosiaalisia suhteita, olivat alttiimpia käyttämään väkivaltaa poliittisiin tarkoituksiin.

Jos siis taustaoletukset väkivaltaiseen radikalisoitumiseen johtavista syistä ovat väärät, ei ennaltaehkäisyllä ole toivottua vaikutusta.

Amjadin & Woodin (2009) tutkimuksessa tarkasteltiin puolestaan tietopohjaisen informaation vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin kontekstissa. Tutkimuksen koe- ja kontrolliryhmäasetelman myötä koeryhmässä tehtiin interventio, jossa koehenkilöt keskustelivat muslimi-juutalaiskysymyksestä aiheeseen erikoistuneen psykologin kanssa. Kolme päivää keskustelun jälkeen interventioon osallistuneita pyrittiin rekrytoimaan ekstremistiseen ryhmään. Interventioon osallistuneet pyysivät konrolliryhmää harvemmin lisätietoja ryhmästä tai liittyivät siihen.

Vaikka edellä kuvattu koeasetelma on mielenkiintoinen, on vaikea kuvitella, että vastaavanlaista koetta väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn vaikuttavuuden tutkimisen nimissä olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi Pohjoismaissa.

Koska väkivaltaiseen radikalisoitumiseen johtavia syitä on lukuisia, ja polut moninaisia, on yleisten ennaltaehkäisytoimienkin asettaminen haastavaa.

Daviesin (2014) mukaan: ”The routes away from extremism are not the same as the routes towards it. In either direction, they are not singular corridors, but very complex intersections of circumstances, relationships, orientations and coincidences.”

Lisää tutkimustietoa tarvitaan, jotta PVE toimia voitaisiin tutkia ja niiden vaikuttavuutta arvioida myös oppilaitoskontekstissa.

8. ”Ei terrorismiin liittyvistä teemoista kuulu lapsille puhua.”

(Photo by pan xiaozhen on Unsplash)

Koska lähes jokainen oppilas/opiskelija tulee todistaneeksi erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä kriisejä, konflikteja tai terrori-iskuja vähintään median kautta, on tärkeää, että niihin liittyviä teemoja käsitellään oppilaitoksissa. Monet koulut eivät kuitenkaan tarjoa lapsille ja nuorille mahdollisuutta käsitellä haastavia tai kiistanalaisia aiheita, koska niiden käsittelemistä pidetään liian haastavana. Tästä syystä keskiöön nouseekin kasvattajien tiedollisen ja taidollisen kompetenssin kehittäminen esimerkiksi täydennyskoulutuksella, sillä jos lapset ja nuoret eivät saa tukea koululta näissä tilanteissa, he saattavat jäädä vaille opastusta eivätkä löydä luotettavia keinoja käsitellä kiistanalaisia aiheita rakentavasti. Uusia kiistanalaisia aiheita syntyy kaiken aikaa lisää, ja jos nuoret oppivat käsittelemään kiistanalaisia aiheita nyt, heillä on paremmat valmiudet käsitellä niitä myös tulevaisuudessa.

Koulu yhteiskunnan mikrokosmoksena ja peilinä ei voi sulkea itseään ulos näiden teemojen käsittelystä.

Sille vanhemmalle, joka sanoi, ettei heidän lapselleen saa puhua koulussa esimerkiksi Turun terrori-iskuun liittyvistä teemoista, huomautan, että mikäli lapset/nuoret eivät saa tukea aiheiden totuudenmukaiseen käsittelyyn, on vaarana, että he kehittävät sirpaleisen ymmärryksen ja saattavat sisällyttää mukaan omaa tulkintaansa siitä, mitä tilanteessa ”olisi voinut tapahtua” tai mitä he mielikuvittelevat siinä tapahtuneen.

9/11 iskujen jälkeen Yhdysvalloissa todettiin useiden pikkulasten kuvitelleen kaksoistorneihin lentäneen lukuisia lentokoneita, sillä kuvaa törmäyksistä näytettiin eri medioissa toistuvaluonteisesti.

Kasvattajat tarvitsevat tukea ja koulutusta käsitelläkseen väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin liittyviä teemoja ikätasoisesti ja ammattitaidolla. Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskus HY+ järjestää Opetushallituksen rahoituksella opetusalan henkilöstölle koulutusta väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittelyy ja ennaltaehkäisyyn. Lisätietoja koulutuksista saa HY+:n koulutuskalenterista tai uutiskirjeestä.

Lisäksi Alison Jamiesonin ja Jane Flintin oppaat Talking about Terrorism (2017) ja Radicalisation and Terrorism: A Teacher’s Handbook for Addressin Extremism  (2015) tarjoavat keinoja terrorismiin liittyvien teemojen rakentavaan ja pedagogiseen käsittelyyn oppilaitoksissa.

9. ”Voi miten raskas aihe. Eikö ahdista?”

Joskus kauan sitten kuulin viisaat sanat, joiden mukaan raskaat tutkimusaiheet eivät vaadi niinkään raskaita huveja, vaan innostavia keskustelukumppaneita. Näistä innostavista keskusteluista on kiitettävä erityisesti lähipiiriäni, jatko-opiskelijakollegoita sekä tutkimukseni ohjaajia.

Mutta kun toisinaan näistä keskusteluista huolimatta ahdistaa, leipominen ja taikinaterapia helpottavat.

(Photo by Katja Vallinkoski)
(Photo by Katja Vallinkoski)

Katja Vallinkoski tutkii väitöstutkimuksessaan Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin teemoja oppilaitoskontekstissa Olvi-säätiön, Suomalaisen Konkordia-liiton, Otto A. Malmin lahjoitusrahaston sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston apurahojen turvin. Aiemmassa työssään hän on toiminut turvallisuusvastaavana, erityisluokanopettajana vaativan erityisen tuen kentällä  sekä kouluttanut opetus- ja oppilashuoltohenkilöstöä haastavan ja väkivaltaisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Vapaa-ajallaan hän on intohimoinen leipuri. Vallinkosken löytää Twitteristä nimellä @KVallikoski .

 Lähteet:

Amjad, N. & Wood, A: (2009). Identifying and changing the normative beliefs about aggression which lead young Muslim adults to join extremist anti-Semitic groups in Pakistan. Aggressive Behavior, 35(6), pp. 514-519.

Jamieson, A. & Flint, J. (2015). Radicalisation and Terrorism. A Teacher’s Handbook for Addressing Extremism. Brilliant Publications.

Jamieson, A. & Flint, J. (2017). Talking about Terrorism. Responding to Children’s Questions. Brilliant Publications.

Kundanani, A., Miller, D., Blackwood, L. & Gearey, A. (2016). The ”Science” of Pre-Crime. The Secret ”Radicalisation” Study Underpinning Prevent. Cage.

Mercy Corps. (2015). Does Youth Employment Build Stability? Evidence from an Impact Evaluation of Vocational Training in Afghanistan.

Sieckelinck, S., Kaulingfreks, F. & De Winter, M. (2015) Neither Villains Nor Victims: Towards an Educational Perspective on Radicalisation, British Journal of Educational Studies, 63:3, 329-343, DOI: 10.1080/00071005.2015.1076566

Sisäministeriö. (2016). Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma. Sisäministeriön julkaisu 15/2016.

2 vastausta artikkeliin “Katjan päivä – FAQ ja muita intuitiivisia vasteita väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä”

  1. Erinomainen teksti Katja! Kriittinen itsereflektio sekä oman tutkimuksen merkityksen pohtiminen näyttäisivät olevan hyviä tapoja ymmärtää syvällisemmin omaa aihetta. Täytyy itsekin kirjoittaa vastaavanlainen teksti omasta aiheesta, vähintään itselleni.

    Sisällön kannalta oli kiinnostavaa lukea varsinkin siitä, miten radikalisoituva oppilas kohdataan koulussa, ja mitkä lähestymistavat epäonnistuvat. ”Roisto tai uhri” -lähestymistavat tuntuvat vievän joko mahdollisuuden auttaa (roisto) tai sen näkemisen, että nuori on itsekin toimija (uhri). Eikö tässä ole kysymys myös laajemmasta suhtautumisesta oppilaaseen yleensä? Tuntuu, että monesti oppilaita pidetään pelkkinä passiivisina toiminnan kohteina, opetettavina.

  2. Ihan tosi hyvä blogitekst, Katja!

    Kuten Tuukka edellä, myös minä jäin miettimään, että pitäisi itsekin kirjoittaa vastaava teksti, se auttaisi sekä ymmärtämään oman tutkimuksen merkitystä itselle mutta myös sen relevanssia ei-akateemiselle yleisölle. Vaikka aiheeni kiinnostaa monia, en useinkaan jaksa kertoa tutkimuksestani ihmisille, sillä olen huomannut että alan helposti puhua konkreettisten faktojen sijaan monimutkaisista tulkinnoista, ja kuulijan mielenkiinto lopahtaa.

    Myös itse pointit ja tekstisi sitältö antoivat paljon mietittävää. Ihan erityisesti minut pysäytti kysymys 6., Todellakin, ”nuorison radikalisoitumisen riski” yhdistetään niin usein ajatukseen islamilaisesta radikalismista. Vaikka olen itse huolissani ja tietoinen äärioikeiston voimistumisesta Suomessa (ja muualla), oli aiheesta antamasi faktatieto todella ajatuksia herättävä. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *