Sailan päivä: Minäkö jatko-opiskelijana?

Miksi olen jatko-opiskelija? Hyvä kysymys, sillä tähän rooliin minun ei pitänyt päätyä.

Vaikka gradun palauttamishetkellä ei siltä tuntunut, syttyi myöhemmin epämääräinen kiinnostus opintojen jatkamisesta. Alkuun työelämän käänteet veivät mukaan, mutta muutaman vuoden työskenneltyäni huomasin jälleen pyöritteleväni päässäni sitä, että pitäisikö minun kuitenkin harkita jatko-opintoja. Törmäsin tulevaan ohjaajaani koulutustilaisuudessa, jossa päätin keskustella hänen kanssaan asiasta ja sitten asiat lähtivät liikkeelle. Olin muualla töissä vielä hetken aikaa, kunnes rahoituskuviot ja vastaavat järjestelyt olivat selvillä ja pystyin aloittamaan kokopäiväisenä tohtorikoulutettavana.

Jatko-opinnot mielletään usein melko kuivaksi ja yksipuoliseksi tehtäväksi, jossa yksinäinen tutkija uupuu aiheensa alle ja pahimmillaan valmistuu työttömäksi. Alallani tohtoreiden työttömyys ei ole ollut ongelmana, joten tätä en ole osannut pelätä ja muutoinkin olen yllättynyt siitä, miten monipuolisia tehtäviä olen päässyt hoitamaan. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uutta näkemystä aiheeseeni ja koko tutkimusalaan. Olen kuitenkin voinut pitää yhteyttä myös vanhoihin työkavereihini ja saanut heiltäkin arvokasta näkemystä aiheeseeni. Ikinä ei tiedä, mikä keskustelu johtaa uuteen oivallukseen. Äskettäin kävin yliopiston kautta puhumassa aiheestani Pekingissä ja eräs paikallinen tutkija puolestaan kertoi siellä vastaavasti, miten aihettani käsitellään Kiinassa ja heidän yliopistossaan. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, miten niin erilainen kulttuuri käsittelee aihettani. Heillä oli lähtökohtaisesti samat ongelmat kuin meilläkin, mutta erot kulttuurissa aiheuttivat sen, että tosiasiassa heidän ongelmansa olivat aivan eri mittaluokassa kuin meidän.

Koenkin, että jatko-opiskelijana olet pitkälti oman onnesi seppä. Pahimmillaan vuodet voi käyttää yksin kirjojen äärellä laskien, kuinka paljon sivuja väitöskirjasta vielä puuttuu ja mihin kaikkeen tämän ajan olisi voinut paremmin käyttää. Esimerkiksi uuden kielen oppisi varsin sujuvaksi tässä ajassa. Parhaimmillaan voit ajatella prosessin itsesi kehittämistyönä, joka voi avata aivan uusia uramahdollisuuksia. Samoin tutkijan vapaus antaa paljon joustovaraa erilaisiin vaihtoehtoihin, voit ottaa vaikka kauan kaivatun koiranpennun! Väitöskirjaan kuluvat vuodet ovat aivan liian pitkiä siihen, että niiden odottaisi vain kuluvan ohi.

Saila

Kuva: Jonathan Kriz (Flickr)

 

Louises dag: Nyttan i studierna av att vara en bokmal

Jag har ända sedan jag var liten varit en flitig läsare. När jag inte ännu kunde läsa, läste mina föräldrar korta barnböcker, såsom Mumin och Pippi Långstrump, för mig. Detta faktum innebär att jag blev van att läsa i allmänhet, något som har hjälpt mig i mina studier.

Bild: Gianfranco Goria (Flickr)

Boken om Pippi Långstrump är, intressant nog kanske en anledning till varför jag studerar ekonomi. I böckerna om Pippi talas det flera gånger om att hon äger en kista som är full med guldpengar. Som liten var detta ett mycket fascinerande faktum och det blev kanske en början till att jag senare blev intresserad av just ekonomi. Jag fick i mitt bakhuvud en önskan att i något skede lära mig hur man skapar goda ekonomiska förutsättningar och sålunda på vad som ekonomi faktiskt baserar sig.

Några andra böcker som gjorde att jag blev intresserad av ekonomi var boken ”Robin Hood” av Howard Pyle och ”Hunger Games”-serien av Suzanne Collins. Det gemensamma med dessa böcker är att det i böckerna förekommer en stor klasskillnad mellan de som har det bättre ställt gentemot de som lever i fattigdom. Dessa skillnader inspirerade mig sakta men säkert till att ta reda på vad man kan göra för att undvika att stora ekonomiska klyftor uppstår.

             

Bild: Olga Berrios (Flickr)                      Bild: bloggaren

Som liten läste jag också ganska mycket Kalle Anka-serietidningar. Där förekommer karaktären farbror Joakim som är stormrik. Trots det är han extremt snål och vägrar till exempel att hjälpa sin brorson Kalle genom att ge honom pengar. Denna karaktär var också en slags tidig inspiration för mig för att börja studera ekonomi – jag tänkte att samhället inte kan fungera på ett sådant sätt.

Bild: Disney/TT

Längden på de böcker jag läst har varierat väldigt mycket. När jag var liten var de flesta böcker mellan 100 och 200 sidor långa. I flera år har jag läst mycket längre böcker och nuförtiden varierar böckernas längd från ungefär 300 till 900 sidor. Jag upplever att jag har haft hjälp av mitt flitiga läsande av långa böcker i mina studier i och med att jag har blivit van att läsa långa texter. Ekonomiska texter är ju ofta långa och invecklade.

För ett par somrar sedan hade jag en riktig boksommar. Jag hade mycket fritid och inga studier så jag hann läsa en mängd olika böcker. Under dessa tre månader hann jag läsa sammanlagt cirka 15 böcker och mellan 7000 och 8000 sidor. Läsandet av dessa böcker fungerade som en bra avslappning efter hårda och jobbiga studier.

Precis som längden på mina böcker har varierat, har också mina favoritböcker behandlat massor av olika ämnen. Naturligtvis har de flesta böcker trots allt inte ens indirekt haft något med ekonomi att göra. Efter att jag blev äldre har jag under årens lopp ofta läst t.ex. olika ”Kitty”-böcker av Carolyn Keene och ”Eva & Adam”-böckerna av Johan Unenge & Måns Gahrton. Nu när jag är äldre, hör såväl Young Adult-serier av olika författare som boken ”Pride and Prejudice” av Jane Austen till mina absoluta favoriter.

                        

Bild: bloggaren                                              Bild: bloggaren

Jag har läst böcker på flera olika språk. När jag var liten läste jag på svenska men jag läser sedan länge naturligtvis även många böcker på finska och engelska – jag har till och med läst en bok på franska. Böckerna på finska och engelska har definitivt hjälpt mig i mina ekonomistudier eftersom man vid universitetet närmast läser ekonomisk litteratur på dessa språk. I början av studierna gick det mesta på finska och som svenskspråkig har jag haft mycket nytta av att på så sätt lära mig att bättre kommunicera på finska.

Naturligtvis håller jag även nu på att läsa en bok. Jag är nu nära att avsluta ”Vapauden Risti” som är skriven av Ilkka Remes, vilket bildar en välkommen kontrast till den engelskspråkiga ekonomiska litteraturen, som nuförtiden tar en stor del av min tid.

Bild: bloggaren

Man kan lugnt säga att läsandet av böcker alltid har varit en sorts hobby för mig. Även nu, när jag är fortsättningsstuderande, läser jag mycket flitigt – inte bara studieböcker. Läsandet av icke-facklitteratur utgör en trevlig fritidsaktivitet, som gör att jag kan koncentrera mig på annat än mina studier, vilka nu och då kan vara väldigt stressiga.

Lissu

 

 

Bilder:

https://www.flickr.com/photos/gianfrancogoria/32041038621

https://www.flickr.com/photos/ofernandezberrios/143895166

https://www.metro.se/artikel/han-gav-liv-%C3%A5t-v%C3%A4rldens-rikaste-anka-xt

 

Tuulikin päivä: Jatkotutkijana

Kuva: kirjoittajan ottama 2017

Meitä tutkijoita on tunnetusti monennäköisiä, mutta myös monenikäisiä. Tämä kirjoitus on ennen kaikkea kuvaus siitä, miltä opiskelu on tuntunut kymmenien vuosien tauon jälkeen, kun rakennukset ovat pysyneet samana, mutta rakenteet ovat nytkähdelleet suuntaan jos toiseenkin. Siihen todellisuuteen tupsahtaminen on kyllä ottanut aikansa.

Salaisuuksien kammio

Teidän lisäksenne kukaan muu ei tiedä tästä. No perhe tietysti ja ohjaaja ja muutama vääntäjäystävä, mutta muuten olen saanut ihmetellä ja pohtia kaikkia tiede-elämän kiemuroita ihanasti omassa rauhassa. Oikein hykerryttää, kun voi töiden jälkeen vapaasti kävellä pitkiä ja sokkeloisia yliopiston käytäviä eikä kukaan kysele tai kyseenalaista mitään. Välillä pysähdyn aistimaan vuosien takaisia tunnelmia ja istahdan virkistävälle kahvikupposelle. Silloin kauan sitten oli toisenlaista. Luettiin kirjoja suomenkielellä ja kirjoitettiin vihkot täyteen pikakirjoituksella.

Nyt on kaikkialla erilaisia polkuja: on lapsuuden polku, koulupolku, opintopolku, urapolku, tutkijan polku, elämän mittainen polku. Tuntuu aika kapealta tämä polkuajattelu. Eikö valittavana voisi olla jotain selkeämpää ja suoraviivaisempaa tietä, joka veisi tutkimukseni sukkelasti perille saakka? Vai onko polku jotenkin turvallisempi? Entä jos valitsenkin väärän polun, kuka silloin ohjaa tien takaisin? Voihan siitä toki erkaantua sivupolkuja, joita pitkin sitten tehdään harharetkiä ja löydetään taas uusia polkuja…

Ja sitten tämä sivistävien sanojen määrä! Konventio, kontrapunkti, koherenssi, kopsis!
Referointi, referenssi, relevantti, repsis! Eihän kammioni kirjahyllystä edes löydy kaikkia näitä koukeroisia sanoja. Kontrapunkti taisi kyllä olla yhden musiikkiohjelman nimi joskus muinoin..

Piilopaikassakaan ei ole aina täysin turvassa. Eräänä päivänä työpaikalleni ilmestynyt luennoitsija näytti yllättäen kovin tutulta. Luennon edetessä hän vilkuili suuntaani yhä ahkerammin. Kunnes – esityksen loputtua määrätietoiset askeleet kopisivat minua kohti. Nytkö paljastuisin? Tein nopean liikkeen ja kiiruhdin häntä vastaan. Halasin ja pelastuin! Vaihdoimme kuulumisia ja muistelimme hetken yhteistä kurssiamme viime vuodelta. Kollegani totesi myöhemmin, että sinäkö jo heti ryhdyit verkostoitumaan.

Ajoittain tutkijan kammiossani hämärtyy. Ei ole ketään, joka sytyttäisi sinne valot. Samat sanat ja lauseet vaihtavat paikkaa kerta toisensa jälkeen eikä lopputulos ole aikaisempaa kummempi. Kirjoittamisesta katoaa suunta ja syvyys. Silloin pitää ottaa yhteys artikkelinvääntäjiin. Nuo ihanat kanssasiskot nostavat minut jälleen kerran pystyyn ja lappavat viisaita ajatuksia päähäni. Aivot tuulettuvat ja sanoja alkaa tipahdella tajuntaan yhdistyen soljuvaksi tietovuoksi. Olo on taas auvoinen. Vaikka arvostankin mahdollisuutta käyttää vapaa-aikaani kotona tutkimuksen tekemiseen, ei vertaiskohtaamisia voita mikään. On tämä väitöskirjan tekeminen vaan niin mahtava harrastus!

Tuulikki

Lauran päivä: Kolme askelta kohti tuloksellisempaa oppimisprosessia

Jatko-opiskelijan elämä on unelmointia, oppimista, pettymyksiä ja uudelleen yrittämistä. Päällimmäisenä taitaa kuitenkin olla kyse pitkästä prosessista kohti harjaantuneempaa ajattelua. Mutta miten ihmeessä pitää tämä loputtomalta tuntuva prosessi liikkeessä ja vielä kaiken lisäksi oppia siinä samalla jotakin?

1. Ole motivoitunut siitä mitä opiskelet

Lauri Järvilehto kirjoittaa kirjassaan Tee itsestäsi mestariajattelija (2012) kuinka motivaatiolla on suuri merkitys siihen mitä ja miten kehität ajatteluasi. Ajatuksilla on tapana harhailla asiasta toiseen – etenkin tenttikirjoja lukiessa. Jos kuitenkin opittava asia motivoi sinua riittävästi pystyt prosessoimaan oppimaasi pelkän ulkoluvun sijaan. Järvilehto vinkkaa etsimään motivaatiota siitä, että linkität opittavan asian johonkin sinulle merkitykselliseen juttuun. Jos vaikka haluat tulla loistavaksi asiantuntijabloggaajaksi, on sinulla yllin kyllin motivaatiota opiskella verkkokirjoittamista.

2. Kertaa, kertaa ja kertaa

Torinossa opiskellessani sain hyvän neuvon: prepare, prepare, prepare. Ja ikävä kyllä tämä neuvo toimii. Mitä useammin toistaa tietynlaista ajatteluprosessia, sitä tutummaksi ja helpommaksi se aivoille tulee. Aivot tykkäävät käydä automaatilla. Tuttua prosessia toistaa mielellään kun taas uuden prosessin omaksuminen vie aikaa ja energiaa. Tämä lienee tuttua kaikille jotka ovat joskus tehneet uuden vuoden lupauksia.

3. Keskity vahvuuksiin

Marcus Buckingham puhui tämän vuoden Nordic Business Forumissa siitä kuinka virheiden seulomisen sijaan tulisi keskittyä oppimaan siitä missä on onnistuttu. Kartoita vahvuutesi ja heikkoutesi, mutta keskity vahvuuksien kehittämiseen heikkouksissa vellomisen sijaan. Tee sitä mitä osaat, mutta tee sitä vielä vähän paremmin.

+ Toisin sanoen:

Keskity siihen mikä motivoi

Kehity siinä mihin keskityt

Rakasta sitä missä kehityt

 

Ja ei muuta kuin rohkeasti kohti unelmia!

Kuva: Robert Balog (Pixabay)

 

Laura Lassila, juristi ja jatko-opiskelija, valmiista väitöskirjasta ja rikkaruohottomasta kasvimaasta haaveileva  pöytälaatikkofilosofi

Vain jatkoelämää (1. tuotantokausi)

Syksyn pimenevissä illoissa nautitaan neljäntoista Helsingin yliopiston tähtijatko-opiskelijan elämästä keskustakampuksella. Blogissa kuullaan upeita tulkintoja tiedemaailman tuulista ja jatko-opiskelijoiden värikylläisestä arjesta. Pääsemme myös lukemaan kun tutkijat avaavat persoonaansa ja tarinaansa yhteisen blogin ääressä. Kotimainen verkkoblogi.