University of Helsinki
Tässä blogissa dokumentoidaan sanakirjaprojektia eri näkökulmista ja tunnelmoidaan vepsän kielen äärellä.
Ensimmäisessä postauksessa mietiskellään hankkeen taustalla olevia syitä ja päästään saman tien sanakirjatyön keskelle ihmettelemään yhden sanan sopivaa suomenkielistä vastinetta.
***
Jos minun pitäisi luonnehtia vepsän kieltä jollekulle, joka ei tunne sitä lainkaan, sanoisin sen muistuttavan läheisesti suomea, joskin siinä on suomelle vieraita äänteitä ja paljon venäjästä peräisin olevia sanoja. Lisäksi sen kieliopissa on piirteitä, joita suomesta puuttuu – ja toisin päin. Suomen kieltä osaava voi siis hyvinkin ymmärtää vepsää yhteisen sanaston ja kielen rakenteen yhtäläisyyksien ansiosta, mutta yhtä lailla vastaan voi tulla tuntemattomia sanoja ja kokonaisia mysteeriksi jääviä lauseita. Samoista syistä vepsä on kielenä kiinnostava. Vepsä on samanaikaisesti sekä kätevästi tuttu että kiehtovasti eksoottinen.
Vepsän kielen olemassaolo lienee monille suomalaisille vieras asia. Vielä harvempi on saanut kosketuksen itse kieleen. Kieleen tutustumista on tähän asti hidastanut myös se, ettei ole ollut olemassa vepsä-suomi-kieliparin sanakirjaa. Verkossa on kyllä vapaasti käytettävissä kielentutkija Lauri Kettusen noin sata vuotta sitten kokoama sanasto (https://kaino.kotus.fi/sanat/vepsa/), mutta se on kuitenkin suppea ja muistiinpanojen luonteinen. Vepsän kirjakielen uranuurtaja Nina Zaitseva (2010) puolestaan on laatinut vepsä-venäjä-kieliparin sanakirjan, mutta kaikki vepsästä kiinnostuneet suomenkieliset eivät kuitenkaan osaa venäjää. Helsingin yliopistossa vepsää opiskelevienkin on siis joko pärjättävä ilman sanakirjaa tai osattava venäjää ainakin sen verran, että sitä voi käyttää apukielenä.
Vepsä-suomi-sanakirjan puuttuminen on tietysti ollut suurin syy siihen, että olemme ryhtyneet tähän hankkeeseen. Toivomme, että avoimesti saatavilla oleva sanakirja voisi omalta osaltaan lisätä tietämystä vepsän kielestä ja lisätä mahdollisuuksia sen opiskeluun. Itselleni projekti on kuitenkin samanaikaisesti myös mainio tilaisuus perehtyä kiehtovaan kieleen – kirjaimellisesti A:sta Ö:hön.
Erot kielien keskellä?
Viime aikoina olen pyöritellyt sanaa, joka hyvin kuvaa vepsän ja suomen samuutta ja toisaalta erilaisuutta. Sana on keskes ’keskellä’, kuten vaikkapa lauseessa Elän nügüd’ Keskmäižen meren keskes – Kipr-sarel ’Elän nykyään keskellä Välimerta – Kypros-saarella’. Suomesta löytyy tuikitavallinen kolmen sarja keskellä : keskeltä : keskelle, mutta keskes-muodon kanssa saman sijapäätteen sisältävä keskessä on ainakin yleiskielessä niin harvinainen, etteivät monet ole muotoa välttämättä edes kuulleet. Itsellenikin sen olemassaolo oli yllätys. Vepsässä sen sijaan kesk-sanaperheen taivutusmuotoja (keskel ’keskellä’ mukaan lukien) on useita, vaikka kaikkia ei käytetäkään yhtä usein.
Sanakirjan tekijän kannalta tiheään esiintyvä keskes on kuitenkin kiinnostava ennen kaikkea siksi, että suomen keskellä ei käytännössä läheskään aina ole sille hyvä suomennos. Tapauksesta riippuen käännös voi olla myös ’joukossa’, ’keskuudessa’ tai ’välillä’, kuten vaikkapa lauseessa Ozutesikš, marin da karjalan keliden keskes om sur’ ero ’Esimerkiksi marin ja karjalan kielien välillä on suuri ero’. Voi siis luonnehtia, että vepsän keskes on varsin monikäyttöinen: suomessa sen kantamien merkitysten välittämiseen tarvitaan useampi erilainen postpositio. Sanakirjan tekijän on oltava tarkka: vaikka monet vepsän ja suomen sanat muistuttavatkin toisiaan muodoltaan ja merkitykseltään, niiden samanlaista käyttötapaa ei voi automaattisesti pitää itsestäänselvyytenä.
Vepsää ei ole tutkittu yhtä paljon suomea, eikä kaikista sen sanaston ja kieliopillisten piirteiden käytöstä välttämättä löydy yksityiskohtaista tietoa. Niinpä sopivan suomenkielisen vastineen teossa kohtaa usein tilanteita, jolloin ensin joutuu tekemään pientä tutkimustyötä tavoittaakseen vepsänkielisen sanan merkityksen kokonaisuudessaan ja kartoittaakseen sanan erilaiset käyttömahdollisuudet. Samalla tulee väistämättä pohtineeksi myös suomen kielen piirteitä ja sanojen merkityksiä tai vaikkapa tyylieroja. Hankkeessamme merkityksistä ja vivahteista voi onneksi keskustella ja tunnelmoida yhdessä.
Heidi