Artikkeli 1: Päällekkäiset teemakartat

Leonowicz (2006) tarkastelee artikkelissaan päällekkäisten koropleettiteemakarttojen käyttömukavuutta ja käyttötarkoitusta. Maantieteen opiskelijoiden avulla toteutetun tutkimuksen mukaan päällekkäiset teemakartat toimivat yksinkertaisia teemakarttoja paremmin kahden eri muuttujan välisiä suhteita tarkasteltaessa, jos kartta oli hyvin toteutettu. Alueellista jakautumista tarkasteltaessa yhden muuttujan koropleettiteemakartta toimi kuitenkin paremmin.

Oma ensireaktioni päällekkäisestä koropleettiteemakartasta oli, että se tuntui ensisilmäyksellä sekavalta ja vaikeaselkoiselta. Varsinkin, kun artikkelin esimerkkikartassa oli käytetty kahta eri väriteemaa, jotka osittain sekoittuivat toisiinsa. Katsojakohtainen näkemys päällekkäisten teemakarttojen luettavuudesta olikin artikkelissa esitellyn tutkimuksen yksi syy. Kuitenkin tarkasteltuani karttaa tarkemmin, tulin siihen lopputulokseen, että päällekkäisten teemojen käyttö on suotavaa silloin kun vertaillaan kahden eri muuttujan välisiä suhteita.

Sekavuuden tuntu artikkelin kuvissa aiheutui pääasiassa siitä, että ainakin itselläni oli pelkkää karttaa katsoessani vaikea hahmottaa mitä eri värisävyt merkitsivät ja jouduin keskittymään, jotta kartan sanoma avautui. Hyvän kartan tulisi olla sellainen, että sen sanoma avautuu katsojalle ensi vilkaisulla. Kartan toimivuutta voisi parantaa oikein valituilla väreillä tai käyttämällä toisena teemana värin sijasta kuvioita. Päällekkäisen teemakartan paras anti on kuitenkin se, että se antaa katsojalle mahdollisuuden vertailla kahta muuttujaa samanaikaisesti samalla kartalla, eikä vertailua tarvitse tehdä kahden erillisen yhden muuttujan teemakartan välillä.

Päällekkäisen koropleettiteemakartan lukemista helpottaa huomattavasti oikeanlainen legenda. Artikkelissa käytetyn kartan legendamalli oli itselleni täysin uusi tuttavuus, mutta miellyttävä sellainen. Legendana käytettiin sirontakaaviota, jossa kahden eri muuttujan välistä suhdetta tarkastellaan tilastollisesti. Muuttujien saamat arvot esitetään kaaviossa siten, että toisen muuttajan arvot kasvavat x -akselin ja toisen y -akselin mukaisesti. Kartan eri alueiden saamat arvot esitetään pisteinä sirontakaaviossa. Muuttujien välistä suhdetta voidaan tarkastella paremmin sen perusteella, miten pisteet sijoittuvat kaavioon. Jos pisteet keskittyvät vinosti kaavion läpi kulkevaksi muodostelmaksi, muuttujien välinen suhde on lineaarinen eli muuttujien arvot vaihtelevat samassa suhteessa. Suhde voi olla joko negatiivinen tai positiivinen. Poikkeamat tästä suhteesta nähdään pisteinä vastakkaisilla kulma-alueilla. Sirontakaavio saa värityksensä kartan mukaisesti, jolloin kaavion eri osa-alueet saavat värinsä muuttujien arvojen mukaisesti. Eli muuttujan arvon suurentuessa väri tummenee ja alueilla, joissa muuttujat esiintyvät yhdessä, värit sekoittuvat. Sirontakaavion värimalli selvensi kartan väritystä paremmin kuin erilliset legendat olisivat tehneet. Tämänkaltainen legenda parantaa mielestäni siis huomattavasti päällekkäisten koropleettikarttojen selityskykyä ja selkeyttä.

Artikkelin ja siinä esitetyn kartta- ja legendamallin ymmärtämiseen vaaditaan jonkin verran tilastotieteen perustuntemusta ja tämän takia kyseessä oleva kartografinen esitys ei välttämättä avaudu kaikille. Näin ollen koko kansalle suunnatut karttaesitykset toimisivat paremmin yksinkertaisina teemakarttoina peruslegendoin. Artikkelin karttamalli sirontakaaviolegendalla on toimiva tieteellisissä julkaisuissa, sillä se yhdistää sekä kartan että tilastollisen kaavion. Yhdellä kuvalla voidaan kertoa muuttujien alueellinen jakautuminen ja muuttujien välinen suhde. Mutta kuten Järvinen (2014) pohti omassa reaktiopaperissaan, kyseisen legendamallin ongelmana voi olla ’väärän’ tiedon esittäminen. Vertailemalla kahta toisistaan riippumatonta, mutta kuitenkin samassa suhteessa esiintyvää muuttujaa, saadaan sirontakaaviolla esitettyä riippuvuussuhde, jota ei kuitenkaan todellisuudessa ole olemassa. Kartan laatijalla onkin eettinen vastuu valita tutkittavat muuttujat oikein ja näin ollen luoda luotettavaa tieteellistä informaatiota. Ongelmana on, että tilastotiedettä voidaan helposti käyttää väärin silloin, kun sitä käytetään apuvälineenä esimerkiksi luonnontieteellisessä tutkimuksessa (Hurlbert 1984).

 Lähteet:

Hurlbert, S. H. (1984) Pseudoreplication and the design of ecological experiments. Ecological Monographs 54: 187–211.

Järvinen, J. (2014) Artikkeli 1. <  https://blogs.helsinki.fi/jessicaj/ > Luettu 5.2.2014.

Leonowicz, A. (2006) Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 33 –37.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *