Viidennellä kurssikerralla opeteltiin uutena asiana puskurivyöhykkeen käyttöä eli bufferointia kartalla, jonka jälkeen suoritettiin itsenäistehtäviä. Tehtävien ratkaisemisessa tuli hyödyntää kurssilla aiemmin omaksuttuja taitoja. Tarkoituksena oli siis selvittää, miten hyvin itse kukin on sisäistänyt MapInfon eri toimintojen käytön ja erilaiset soveltamismahdollisuudet. Tehtäviä suorittaessani huomasin, että omat heikkouteni MapInfon käytössä löytyivät aineiston yhdistämisessä ja muokkaamisessa. Tämä saattaa johtua siitä, että olin kyseisen kurssikerran poissa ja opettelin asian itsenäisesti. Opin kuitenkin tällä kertaa itsenäistehtäviä tehdessäni paljon, sillä jouduin kohtaamaan puutteet omassa osaamisessani ja selvittää asiat kantapään kautta. Huomasin, että joutuessani ajattelemaan itse ilman valmiita ohjeita ja valitsemaan tarvittavat toimenpiteet tehtävien suorittamiseksi, ymmärrykseni eri funktioiden toimintaperiaatteista syventyi huomattavasti. Kurssilla aikaisemmin suoritetut tehtävät ovat olleet hyvin paljon esimerkkien toistoa, jolloin vaarana on ollut suorittaa toimenpiteitä ilman että on oikeastaan ymmärtänyt mitä on tehnyt. Niinpä aikani tehtäviä pyöriteltyäni ja useiden luomieni tietokantojen jälkeen sain aikaiseksi järkevän oloisia vastauksia tehtävissä annettuihin kysymyksiin. Vastaukseni ovat luettavissa Taulukosta 1.
Taulukko 1. Itsenäistehtävien vastaukset.
Vapaavalintaisista tehtävistä valitsin uima-altaat pääkaupunkiseudulla, sillä halusin haastaa itseni myös kartan laatimisessa. Kehityskohteenani on edelleen karttojen visuaalinen ilme (koska en ole edelleenkään opetellut Corelin käyttöä), mutta koen tällä kertaa onnistuneeni kartan laadinnassa astetta paremmin MapInfon omien työkalujen avulla (Kuva 1). Pylväät ovat haastava elementti kartalla, jolla osa-alueet ovat pieniä, mutta periksi antamaton kun olen, en lopettanut ennen kuin sain pylväät asettumaan kartalle suhteellisen selkeästi ilman erillistä ´photoshoppausta`. Myös Aalto-Setälä (2014) oli tehnyt kartan pääkaupunkiseudun uima-altaista. Hän oli käyttänyt koropleettikarttaa pylväsdiagrammikartan sijaan, jotta kartta olisi selkeämpi ilman päällekkäisiä pylväitä. Aalto-Setälä oli nähnyt vaivaa taustakartan värityksessä, mistä voisin ottaa vastaisuudessa oppia itsekin.
Kuva 1. Uima-altaiden lukumäärä pääkaupunkiseudun pienalueilla.
Uima-altaiden määrä pääkaupunkiseudulla yllätti. Uima-altaat keskittyvät Helsinkiin, missä eniten altaita löytyy Länsi-Pakilasta (52 kpl) ja Lauttasaaresta (51 kpl). Jopa 24:llä Helsingin pienalueella on yli 10 uima-allasta, kun taas Vantaan ja Espoon pienalueilla altaita on vain yhdestä kolmeen jos ollenkaan. Ennakko-odotukseni oli, että Espoossa olisi ollut paljon enemmän uima-altaita, etenkin ns. hienostoalueilla. Olisi mielenkiintoista selvittää syy Helsingin uima-allaspaljouteen. Voisiko uima-altaiden määrä liittyä esimerkiksi rakennusvuoteen, esimerkiksi 1980-luvun nousukauteen?
Vaikkakin koen hallitsevani useita MapInfon työkaluja, ovat kuitenkin keskeisimmät työkalut aiheuttaneet minulle eniten päänvaivaa. Oleellisimmat työkalut MapInfossa ovat tietokantojen luomiseen ja yhdistämiseen liittyvät työkalut, sekä erilaiset karttatyökalut, kuten teemakarttapohjat. Myös tällä kurssikerralla esitelty bufferointityökalu on erittäin hyödyllinen, sillä sen avulla voidaan rajata halutun kokoinen alue (esimerkiksi 500 metrin säteellä kohteesta) tarkasteltavan kohteen ympäriltä. MapInfon eri toimintojen avulla paikkatietoaineistosta päästään luomaan sellaisia kartografisia esityksiä, jotka kuvaavat tutkittavaa ilmiötä parhaalla mahdollisella tavalla ja joiden avulla aineiston analyysi on helpompaa. Esimerkiksi puskurivyöhyketyökalun avulla voidaan koota tietoa erilaisten asioiden tai ilmiöiden ympäriltä ja tutkia niiden vaikutusalueita. Puskurivyöhyketyökalua voitaisiin näin ollen käyttää apuna esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, erilaisissa riskikartoituksissa ja ympäristölupahakemusten yhteydessä, kun halutaan tarkastella potentiaalisia altistumisalueita sekä niillä sijaitsevia luontokohteita tai asukasmääriä. Saarinen (2014) esitti oivaltavan esimerkin työkalun käytöstä järvien rehevöitymiseen vaikuttavien tekijöiden, kuten valuma-alueella märehtivien nautojen määrän, kartoituksessa.
Kasvien kasvua rajoittaa ns. minimitekijä eli se ravinne mitä kulloinkin on vähiten saatavilla. Samaa teoriaa voidaan soveltaa myös MapInfon käytössä eli ongelman ratkaisua rajoittaa kulloinkin pienimmällä kapasiteetilla toimiva tekijä. Se voi olla itse ohjelmiston toimintojen rajallisuus, paikkatietoaineiston puutteellisuus tai käyttäjän kokemattomuus.
Lähteet:
Aalto-Setälä (Niklas) (2014) Kerta 5. Bufferoimaan mars! <https://blogs.helsinki.fi/niklasaa/> Luettu 17.2.2014
Saarinen (Ilkka) (2014) KK5 – Larppausta ja menneitä aikoja. <https://blogs.helsinki.fi/ilkkasaa/> Luettu 17.2.2014