Kurssikerta 6: Pisteaineistoja ja hasardikarttoja

Kuudennen kurssikerran teemana oli pisteaineistojen esittäminen kartalla kahdella eri tavalla: muodostamalla kartalle pisteitä koordinaattien avulla (Create Points) ja geokoodaamalla eli paikantamalla aineisto kartalle toisen tietokannan avulla esimerkiksi osoitetietoja apuna käyttäen (Geocoding). Itsenäistehtävänä oli tuottaa pisteaineistolla kolme karttaa, jotka soveltuisivat opetusmateriaaliksi. Aiheena olivat hasardit ja materiaali tuli hakea Internetin tietopankeista.

Valitsin ensimmäisen karttani aiheeksi hyvin voimakkaat maanjäristykset (Kuva 1). Hyvin voimakkaiksi maanjäristyksiksi luokitellaan yli 7 magnitudin järistykset (Helsingin yliopisto 2014). Koska hyvin voimakkaita järistyksiä tapahtuu keskimäärin 19 vuodessa, käytin kartassani koko saatavilla olevaa aineistoa aina vuodesta 1898 asti. Merkitsin karttaan erikseen erittäin voimakkaat yli 8 magnitudin järistykset. Toinen karttani (Kuva 2) esittää vuoden 1964 jälkeen purkautuneita tulivuoria sekä yli 7 magnitudin maanjäristyksiä. Mielestäni näitä kahta teemaa on hyvä tarkastella yhdessä, sillä suurin osa maanjäristyksistä sattuu litosfäärilaattojen liitoskohdissa, missä myös sijaitsee valtaosa tulivuorista. Aallon (2014) ja Erfvingin (2014) tapaan katsoin tarpeelliseksi esittää yhdessä näiden karttojen kanssa myös kartan litosfäärilaatoista (Kuva 3).

Mahtava_järistyskartta2

Kuva 1. Hyvin voimakkaat eli yli 7 magnitudin maanjäristykset vuoden 1898 jälkeen (Maanjäristys data NCEDC 2014).

mahtava_tulivuorikartta

Kuva 2. Tulivuorenpurkaukset ja hyvin voimakkaat yli 7 magnitudin maanjäristykset vuoden 1964 jälkeen. Aineisto NCEDC 2014 (maanjäristykset) ja NOAA 2014 (tulivuorenpurkaukset).

litosfäärilaatat

Kuva 3. Maapallon litosfäärilaatat (NASA 2014).

Karttojen avulla voidaan havainnollistaa, kuinka seisminen ja vulkaaninen toiminta keskittyy litosfäärilaattojen liitoskohtiin sekä niin sanotuille hotspot -alueille. Noin 70–90 % maailman seismisestä toiminnasta keskittyy Tyynenmeren reunoille (Helsingin yliopisto 2014), mikä näkyy selvästi tekemistäni kartoista. Myös Etelä-Euroopasta Himalajan vuoristoon ulottuva alue erottuu hyvin aktiivisena alueena.  Aalto (2014) oli myös tehnyt blogiinsa yli 7 magnitudin järistyksiä esittävän kartan ja hän pohti, että lisäämällä karttaan myös 6 magnitudin järistykset olisi näkyviin saanut kaikki litosfäärilaattojen liitoskohdat. Yli 7 magnitudin järistyksiä esittävästä kartasta eivät erotu laajat maanjäristysvyöhykkeet Euraasian ja Pohjois-Amerikan sekä Afrikan ja Etelä-Amerikan välillä. Summanen (2014) oli laatinut kartan 6 magnitudin maanjäristyksistä, jossa järistysten sijoittuminen litosfäärilaattojen liitoskohtiin näkyi selvästi.

Kolmannen karttani (Kuva 4) tein maahan syntymäni jälkeen pudonneista meteoriiteista ihan vain pelotellakseni itseäni. Aineiston heikkous on siinä, että todennäköisesti kaikkia viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana maahan syöksyneitä meteoriitteja ei ole havaittu tai löydetty. Kartan perusteella meteoriittejä on iskeytynyt maahan noin 30˚S ja 60˚N leveysasteiden välillä. Näiden leveysasteiden ja napojen välisiltä alueilta ei ole havaintoja. Havaintoja näyttää olevan myös enemmän pohjoisella kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Olisi mielenkiintoista selvittää, johtuuko tämä havaitsijoiden puutteesta vai kenties maapallon ominaisuuksista kuten esimerkiksi magneettikentästä tai asennosta.

Mahtavat_meteoriitit

Kuva 4. Havannot maahan pudonneista meteoriiteistä vuosina 1982-2014. Meteoriittiaineisto Meteoritesize 2014.

Olen samaa mieltä Summasen (2014) kanssa siitä, että selkeät ja suuret otsikot sopivat hyvin opetuksessa käytettäviin karttoihin, etenkin jos karttoja on tarkoitus esittää luokassa aina takariville asti. Lisäksi karttojen tulee olla riittävän informatiiviset, mutta samalla kuitenkin yksinkertaiset ja selkeät. Yksityiskohtaisemmat kartat sopivat paremmin itsenäiseen opiskeluun, jolloin karttaan voi rauhassa paneutua. Omat karttani soveltuvat mielestäni opetustarkoitukseen ainakin siltä osin, että ne ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia kuvaavaan karttaan olisi sopinut paremmin 6 magnitudin järistykset. Internetistä löytyy runsaasti erilaisia seismistä ja vulkaanista toimintaa kuvaavia karttoja. Etenkin tämä Internetistä löytämäni kartta, jossa oli yhdistetty litosfäärilaattojen liitoskohdat, seismisen toiminnan intensiteetti ja erittäin voimakkaat maanjäristykset, oli erittäin informatiivinen. Omia maanjäristys- ja tulivuorikarttojani voisi muokata lisäämällä niihin muuta opetusta tukevaa informaatiota ja tarkastella maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten, tai ihan vain tulivuorten sijaintien, suhdetta tarkasteltavaan informaatioon. Tällaista lisätietoa voisi olla esimerkiksi maanpinnan muodot ja millaisia ne ovat litosfäärilaattojen liitoskohdissa. Tulivuoriaineistosta voisi erotella erilaisia tulivuorityyppejä ja katsoa millaisilla alueilla ne sijaitsevat. Onko esimerkiksi litosfäärilaattojen erkanemis- ja törmäyskohdissa erityyppisiä tulivuoria? Asutuksen lisääminen hasardikarttaan tuo viitteitä siitä, kuinka suuria tuhoja maanjäristys tai tulivuorenpurkaus on saanut aikaan. Suurimpien hasardien yhteydessä voisi kartalla esittää myös hasardien ominaisuustietoja, kuten Aalto (2014) oli tehnyt yhdessä kartallaan. Erfvingillä (2014) oli hieno idea esittää kartoilla tsunamien yhteyttä tulivuorenpurkauksiin ja maanjäristyksiin.

Pisteaineiston avulla kartalla voi esittää paljon mielenkiintoisia asioita. Aineiston siirtäminen kartalle oli yllättävän yksinkertaista. Internet on pullollaan käyttökelpoisia tietokantoja, eikä mikään estä oman aineiston keräämistä GPS -laitteen avulla. Itse tulen varmasti tarvitsemaan oppimaani taitoa tulevissa tutkimuksissani. Toisten keräämää tietoa käytettäessä pitää olla tarkkana, sillä data voi olla puutteellista tai sisältää virheellistä tietoa. Kurssilla käytetyissä tulivuori- ja maanjäristystietokannoistakin löytyi puutteita: yli 7 magnitudin maanjäristyksistä puuttui ainakin Australian Meeberriessä vuonna 1941 sattunut 7,3 magnitudin järistys (Australian Government 2014). Aalto (2014) huomasi myös, että todellisuudessa Islannissa sijaitseva tulivuori Lakagigar oli sijoitettu virheellisesti Ruotsiin.

Karttojen ulkoasun muokkaamisessa on minulla vielä opittavaa. Taistelin ikuisuudelta tuntuneen ajan Painshop Pro:n kanssa, mutta opin kuitenkin lopulta muokkaamaan sen avulla kartan legendaa ja tekemään kartalle otsikon. Kun vihdoin sain kartat valmiiksi, huomasin, että olin unohtanut niistä pohjoisnuolen ja mittakaavan. Saatan siis ehkä vielä joskus palata tänne muokkaamaan karttoja, kunhan ensin selviän hermoromahduksesta.

 

Lähteet:

Aalto, M. (2014) Kurssikerta 6: Pisteaineistojen tuottaminen ja esittäminen kartalla.  <https://blogs.helsinki.fi/mmaalto/ > Luettu 25.2.2014

Australian Government (2014) Earthquakes @ Geoscience Australia. <http://www.ga.gov.au/earthquakes/list.do?isRegionSelected=false&region=AUS >

Erfving, N. (2014) Maanjäristysten ja tulivuorten esittäminen pistekartalla. <https://blogs.helsinki.fi/nataliae/ > Luettu 25.2.2014

Helsingin yliopisto (2014) Perustietoa maanjäristyksistä. <http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/tieto/perustietoa.html >

NASA (2014) Global tectonic datasets. < http://denali.gsfc.nasa.gov/dtam/data.html >

NCEDC (2014). Northern California Earthquake Data Center. <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html >

NOAA (2014). Global Volcano Locations Database. <http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database >

Meteoritesize (2014). <https://www.google.com/fusiontables/DataSource?docid=1vHSvjNgCIl6kRhFXPHhvESnnYx_ShToJWtWdjm8#rows:id=1  >  

Summanen, E. (2014) KK6: Omin käsin kerätyn aineiston hyödyntäminen ja MapInfo opetustyössä. <https://blogs.helsinki.fi/eesu/ > Luettu 25.2.2014

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *