Nyt on kurssi paketissa ja blogini valmis. Opin paljon uutta ja oppi meni perille vähän takomalla ja erehdysten kautta. Uskon, että MapInfon käytön opiskelusta tulen kiittämään itseäni (ja Arttua) vielä monta kertaa karttoja väsätessä.
Kiitos ja näkemiin!
Viimeisenä kurssitehtävänä tuli luoda kartta tai karttoja käyttämällä hyödyksi kurssilla opittuja taitoja. Karttojen aiheen sai valita itse ja jopa karttapohjat olisi voinut luoda itse vaikkapa skannatusta kartasta. Valitsin kuitenkin tarkastelukohteeksi Euroopan, josta oli valmis pohjakartta valmiina kurssikansiossa. Kompensoidakseni karttapohjan valmistelemiseen vaadittavan työmäärän puuttumisen, tein lopulta kolme eri karttaa, joissa tarkastelin Euroopan valtioiden ympäristöasioita. Tarvitsemani informaation karttoihini sain Euroopan komission Eurostat -palvelusta. Euroopan maista tarkastelun kohteiksi valitsin ne, joista haluamaani tietoa oli saatavilla. Tieto oli saatavilla Excel-tiedostoina, joten karttaa tehdessä aineistoa piti muokata ja liittää se karttaan. Tämä onnistui jo melko sutjakkaasti.
Ensimmäisessä kartassa tarkastelin kierrätetävän jätteen osuuksia Euroopan eri maissa (Kuva 1). Kierrätettävän yhdyskuntajätteen osuuden asukasta kohden jouduin laskemaan itse, koska valmista tietoa ei ollut saatavilla. Kierrätetyn jätteen osuuksia maittain kuvasin kahdella pylväsdiagrammilla, joista toinen kuvaa kierrätettyä yhdyskuntajätettä ja toinen pakkausmateriaaleja. Valitsin kartan pohjaksi koropleettiteemakartan, joka kuvaa maiden BKT:tä asukasta kohden ostovoimayksiköllä. Myös Erfving (2014) oli valinnut BKT:n EU maiden ekologisuutta kuvaavien karttojensa pohjalla esittämään valtioiden varallisuutta. Jostain syystä pohjoisnuoli ei halunnut toimia kartoissani, joten jätin sen puuttuessa kartalle ruudukon näkyviin.
Kuva 1. Kierrätettävän yhdyskuntajätteen ja pakkausmateriaalin osuus sekä BTK per asukas ostovoimaindeksillä Euroopan maissa vuonna 2011 (Euroopan komission Eurostat-palvelu 2014)
Eurostat -palvelussa ei eritelty mitä kierrätetty yhdyskunta- ja pakkausmateriaalijäte sisältää, mutta voisin olettaa, että kierrätettävää yhdyskuntajätettä on esimerkiksi biojäte ja jätepaperi. Kartonkipakkaukset, lasi, muovi ja metalli voivat kuulua kumpaan ryhmään tahansa.Tyhjien pullojen ja tölkkien kierrätys sopisi pakkausmateriaalien kierrätykseen. Jätettä voidaan myös polttaa biovoimalaitoksissa, mikä on eräänlaista kierrätystä. Yhdyskuntajätteitä kierrätetään kaikissa tarkasteltavissa maissa Serbiaa ja Turkkia lukuunottamatta. Romaniassa yhdyskuntajätteestä kierrätetään vain pieni osa (1%). Tiedot pakkausmateriaalien kierrätyksestä puuttuvat Serbiasta, Turkista, Kroatiasta, Islannista ja Sveitsistä. Valtaosassa maista pakkausmateriaaleista kierrätetään yli puolet, kun taas yhdyskuntajätteen kierrätys on vähäisempää. Yhdyskuntajätteen kierrätykseen vaikuttaa varmasti kansalaisten oma aktiivisuus ja halu kierrättää. Aina kierrätykselle ei ole mahdollisuutta (esimerkiksi biojätekeräyksen puuttuminen kerrostaloyhtiöistä ja muut puuttuvat kierrätyspisteet). Erilaistet panttijärjestelmät (kuten pullo- ja tölkkipantit) lisäävät taas pakkausmateriaalien kierrätysintoa. Pakkausmateriaalikierrätykseen voitanee laskea myös kaupoista ja teollisuudesta syntyvää kierrätettävää jätettä.
Maat, joissa kierrätys pelaa parhaiten (yhdyskuntajätteen kierrätys yli 30% ja pakkausmateriaalien kierrätys yli 70%) ovat Saksa, Belgia ja Irlanti. Näissä maissa myös BKT oli yli 120. Huomionarvoista on, että kaikki maat, joissa joko yhdyskuntajätteen kierrätys ylitti 30% tai pakkausmateriaalien kierrätys 70%, BKT oli vähintään 115. Kuitenkin esimerkiksi Norjassa (BKT 186) kierrätys oli vain keskitasoa ja vähäisempää kuin Bulgariassa (BKT 47). Myös Ruutu (2014) oli tarkastellut yhdyskuntajätteen kierrätystä. Karttojemme vertailu on mielenkiintoista, sillä Ruutu esitti kartallaan kierrätetyn jätteen kokonaismäärän maittain, kun taas itse esitin kierrätetyn jätteen määrän prosenttiosuuksina per asukas. Näin ollen omassa kartassani kierrätysmääriä voidaan vertailla eri maiden välillä. Kuten Ruutu (2014) kirjoittaa omasta kartastaan: ”Luonnollisestikin jätettä syntyy enemmän siellä, missä myös väkiluku on korkeampi. Siksi todellisesta kierrätysmäärästä on vaikea kartan perusteella tehdä johtopäätöksiä.” Saksa erottui kummankin kartasta suurena kierrättäjämaana.
Seuraavaksi tein edellistä täydentävän kartan, jossa tarkastelin syntyvää jätemäärää per asukas (Kuva 2). Säilytin kartan pohjalla edelleen BKT:tä kuvaavan koropleettikartan. Jätemäärää kuvasin graduated-teemakartalla ja hieman hullutellakseni kuvasin jätemäärää jätemäärän mukaan kasvavalla roska-astialla. Se ei ehkä kartan visuaalisen ilmeen kannalta ollut paras mahdollinen vaihtoehto, mutta tulipahan sitäkin kokeiltua.
Kuva 2. Syntyvän jätteen määrä (kg/asukas) ja BTK asukasta kohden ostovoimaindeksillä Euroopan maissa vuonna 2011 (Euroopan komission Eurostat-palvelu 2014).
Kartalta on nähtävissä, että jätettä syntyy eniten asukasta kohti maissa, joissa myös ostovoima on suurin. Saksassa, Tanskassa ja Irlannissa jätemäärät ovat yhdet suurimmista, joten on hyvä, että näissä maissa myös kierrätys toimii. Kreikassa, Kyproksella ja Maltalla olisi syytä lisätä jätteiden kierrätystä, joka on vaatimatonta syntyneeseen jätemäärään verrattuna. Näissä maissa turismilla saattaa olla osuutta syntyvän jätemäärän paljouteen.
Kurssin viimeisen kartan tein liittyen vähän erilaisiin päästöihin, nimittäin hiilidioksidipäästöihin (Kuva 3). Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on otettu käyttöön erilaisia kansainvälisiä ilmastosopimuksia, jotka velvoittavat sopimuksen osapuolet päästövähennyksiin tietyllä aikavälillä (Ilmasto-opas 2014). Kartassa kuvasin hiilidioksidipäästöjen kehityksen vuodesta 2003 lähtien eri maissa pylväsdiagrammeilla. Islannista puuttuu tilasto vuodelta 2011 eikä siellä ole suinkaan päästy nollapäästöihin, kuten kuva antaa olettaa.
Kuva 3. Hiilidioksidipäästöjen kehitys Euroopan maissa vuosin 2003-2011. CO2-ekv., indeksoitu 1990 mukaan (Euroopan komission Eurostat-palvelu 2014).
Valtaosasassa maista hiilidioksidipäästöissä on laskua, vaikkakin se on hidasta ja epätasaista. Islannissa hiilidioksidipäästöt ovat pikemminkin kasvaneet, joskin tähän on saattanut vaikuttaa tulivuorenpurkausta (viite). Jos tarkastellaan neljää kierrätyksen edelläkävijä maata, voidaan huomata, että Saksa, Tanska, Belgia ja Irlanti ovat onnistuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjään tasaisen mallikkaasti. Tekemieni karttojen perusteella siis näistä maista kannattaa ottaa mallia päästöjen vähentämissä, vaikkakin syntyvän jätemäärän ennaltaehkäisyssä on näilläkin mailla vielä opittavaa.
Lähteet:
Ilmasto-opas (2014) Ilmastopolitiikka. <http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/f65a78bb-dc8e-41a5-b09a-6fa36661880b/sopimukset-ohjaavat-kansainvalista-ilmastopolitiikkaa_fi.html>
Erfving, N. (2014) Kurssikerta 7: BKT, vaarallinen jäte ja uusiutuva energia EU-maissa. <https://blogs.helsinki.fi/nataliae/> Luettu 11.3.2014
European Commission (2014) Eurostat: Your key to European statistics. <http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/eurostat/home/>
Ruutu, K. (2014) Kurssikerta 7: Viimeinen taistelu MapInfon kanssa. <https://blogs.helsinki.fi/karuutu/> Luettu 11.3.2014
Tehtävänä oli laatia SWOT-analyysi USA:n väestötietoja sisältävästä Mapping America: Every city, every block -karttapalvelusta. Internetistä löytyvän palvelun tarjoaa The New York Times ja se on vapaasti kaikkien halukkaiden käytettävissä. Palvelusta löytyy tietoa yhdysvaltalaisten asumisesta (asuntojen arvot, vuokrat, lainat), tulotasosta, koulutustasosta ja asukkaiden etnisestä taustasta, ja yksityiskohtainen tieto on saatavilla aina korttelitasolle asti. Vaikka palvelu on varmasti teknisesti edistyksellinen, jossain määrin hyödyllinen ja ehkä helppokäyttöinen, jäi minulle palvelusta hieman epäilyttävä olo. Kuten Uusi-Virta (2014) asian ilmaisi, palvelu vaikutti samaan aikaan ”törkeän siistiltä, mutta samalla niin väärältä”. Epämiellyttävään tunteeseen vaikutti ehkä tapa jaotella asukkaat ensisijaisesti etnisiin ryhmiin. Lisäksi aihepiirin ”Housing and Families” alla ainut perheisiin liittyvä tieto oli samaa sukupuolta olevat pariskunnat. Olisin ehkä kaivannut perhetietoihin vertailun vuoksi tietoa myös eri sukupuolta olevista pariskunnista, lapsiperheistä, yksinhuoltajaperheistä ja yksineläjistä. Palvelusta jäi siis päällimmäiseksi sellainen tunne, että palvelun päätarkoitus on analysoida miten etninen tausta tai seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa tulotasoon, velkaantumiseen tai koulutustasoon.
Pidemmittä puheitta, tässä SWOT -analyysini palvelusta:
VAHVUUDET
Palvelun tarjoama aineisto on laaja ja tarkka, sillä se kattaa koko Yhdysvallat ja tietoa on saatavilla korttelitasolle asti. Erilaisia muuttujia on tarjolla riittävästi, mikä mahdollistaa useiden erilaisten vertailujen laatimisen. Aineiston avulla voidaan kartoittaa esimerkiksi eri alueiden ostovoimaa, mikä on varmasti avuksi markkinointitutkimuksissa. Aineisto on helposti saatavilla, mikä tekee tutkimusten suorittamisesta helpompaa ja nopeampaa. Kynnys tutkimuksen suorittamiseen alenee.
Kartan liikuttelu on helppoa ja kartalla nuolta liikuteltaessa saa heti näkyviin alueiden tietoja, kuten eri väestöryhmien prosenttiosuuksia alueilla. Löytämiään tietoja pääsee palvelun avulla jakamaan myös sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä ja Facebookissa.
HEIKKOUDET
Palvelun heikkoutena koen ehdottomasti sen, ettei palvelun tarjoamien varsin yksityiskohtaistenkin tietojen käyttötarkoituksia valvota. Eettisyys informaatiota käytettäessä jää käyttäjien omaan harkintaan.
Kartta-aineiston jatkokäyttö on varsin yksipuolista, sillä eri karttojen tietoja ei käsittääkseni pysty palvelussa yhdistämään, joten informaatiota pitää tarkastella yksitellen. Lisäksi palvelun hakutoiminto toimii todistetusti huonosti (Kerola 2014).
MAHDOLLISUUDET
Saatavilla olevaa tietoa voidaan käyttää muun muassa kaupunkisuunnittelussa, markkinoinnin kohdistamiseen sekä erilaisten palveluiden tuottamiseen. Kun aineisto on vapaasti saatavilla, voivat myös uudet aloittelevat yrittäjät löytää helpommin mahdollisia markkinarakoja.
UHAT
Palvelu voi myös tehdä karhunpalveluksia tietyille asuinalueille tai ihmisryhmille. Vuorensola (2014) esitti yhtenä uhkana palveluiden siirtymisen alueille, joilla on enemmän ostovoimaa. Tämä uhka on hyvin mahdollinen, sillä tiedon ollessa julkista, yritysten on helpompi välttää alueita, joilla asiakkaiden määrä on vähäisempi taloudellisen ahdingon vuoksi.
Palvelua voi myös käyttää väärin esimerkiksi rasistisiin tai rikollisiin tarkoituksiin.
Lähteet:
Kerola, J. (2014) The New York Times: Mapping America <https://blogs.helsinki.fi/jekerola/ > Luettu 3.3.2014
The New York Times (2014) Mapping America: Every City, Every Block <http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer >
Uusi-Viitala, K. (2014) SWOT-analyysi: Every city, every block <https://blogs.helsinki.fi/kasperuu/ > Luettu 3.3.2014
Vuorensola, M. (2014) Mapping America/SWOT <https://blogs.helsinki.fi/mariavuo/ > Luettu 3.3.2014