Kurssikerta 3: Datatulva

Paloista kokonaisuudeksi

Kurssin kolmannen yhteislaulutuokion teemana oli aineistojen käsittely MapInfossa. Myös aineiston tuontia MapInfoon kerrattiin. Oma työkalupakki karttui jälleen muutamalla hieman järeämmällä jakoavaimella datatulvien patoamista vaativia tilanteita ajatellen, eikä pirstaleinenkaan aineisto enää pelota ajatuksena niin paljoa kuin viime viikolla. Excelin ja MapInfon yhteispelin säännöt jäsentyivät jälleen hieman selkeämmäksi kokonaisuudeksi ja ylilaajojen taulukoiden siistiminen MapInfon puolella hahmottui. Yhteisharjoituksena tutustuttiin Afrikan valtioiden internetin läpäisevyyden kehitystä, luonnonvarojen esiintymistä sekä konfliktialueiden sijaintia käsitteleviin tietokantoihin.

Afrikka: sotia ja rikkauksia?

Monet Afrikan valtiot ovat valitettavia esimerkkejä asetelmista, joissa valtion runsaat luonnonvarat ovat merkittävä syy konfliktien syttymiselle ja pahimmillaan vuosikymmeniä kestäville sisällissodille. Yksi tästä näkökulmasta paljon tutkittu valtio on Länsi-Afrikassa sijaitseva Sierra Leone, joka kärsi käytännössä koko 1990-luvun sisällissodasta. Monet lupaavatkin rauhansopimukset kaatuivat ja väkivaltaisuuksien taustalla vaikuttivat usein valtion pohjois- ja itäosissa sijaitsevat tuottoisat timanttikaivokset (Dupuy & Binningsbø 2007). Lopulta tilanne rauhottui vasta Iso-Britannian ja Yhdistyneiden kansankuntien johtaman suuren rauhanturvaoperaation ansiosta. Samanlaisia tarinoita joutuu kuulemaan jatkuvasti ja usein tilanteiden juuret ulottuvat aina siirtomaahistoriaan, länsivaltoihin, monikansallisiin yhtiöihin ja ylipäätään kapitalistiseen markkinatalouteen.

Käsittelimme kurssikerran aikana runsaasti Afrikkaan liittyvää aineistoa, jonka avulla pystyisi tekemään varmasti varsin täsmällisiäkin yhteenvetoja monista konfliktien syistä ja seurauksista. Vaikka emme tehneetkään tilastollisia analyysejä aineistosta, pystyy jo taulukoita silmämääräisesti tutkailemalla havaitsemaan muutamia mahdollisesti merkitseviäkin trendejä. Surullisen usein valtion alueelta löydettyihin runsaisiin luonnonvaroihin (tässä tarkastelussa siis timanttikaivokset sekä mantereella sijaitsevat öljykentät) liittyy paljon konflikteja. Voimakkaimmin silmiin osuvat muun muassa Kongon demokraattinen tasavalta sekä Angola, joiden rajojen sisäpuolella sijaitsee paljon vanhoja, jopa 1940-luvulla löydettyjä timanttikaivoksia. Molemmat valtiot ovat myös kärsineet pitkäaikaisista, käytännössä sekä 1960- että 1970-luvut kattaneista sodista. Luonnonvaraesiintymien löytövuosien ja konfliktien ajankohtien ollessa tiedossa, voidaan mahdollisesti vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä näiden muuttujien väleille.

Poikkeuksiakin tähän hyvin mustavalkoiseen asetelmaan taulukosta toki löytyy. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Etiopia, josta on 1960-luvulta alkaen tilastoitu yhteensä 104 konfliktia. Etiopian alueella ei luonnonvaroja kuitenkaan yhtä maakaasuesiintymää lukuun ottamatta juurikaan esiinny, joten voidaan perustellusti arvella konfliktien johtuneen muista tekijöistä. Tätä ajatusmallia tukee myös taulukkoon kirjattu lisähuomio, jonka mukaan maakaasun hyödyntäminen on vasta suunnitteluasteella.

Internetin läpäisevyyttä voidaan ehkä jossakin määrin pitää melko kuvaavana hyvinvoinnin mittarina ja ilmiötä on mielenkiintoista tutkailla myös konfliktien tiheyteen peilaillen. Silmämääräisesti arvioiden valtiot, joissa internetin läpäisevyyslukemat olivat vuonna 2016 aineiston korkeimpia, eivät kuitenkaan ole varsinaisesti välttyneet konflikteilta. Ehkä pientä konfliktien kasautumista kohti alhaisimpia internetin läpäisevyyksiä on havaittavissa, mutta ilman tilastollista testaamista koko pohdinta jää täysin yhdentekeväksi. Aihetta olisi kuitenkin kiehtovaa tutkia. Näin voitaisiin parhaimmillaan luoda jälleen mielenkiintoisia syy-seuraussuhteita, joiden avulla nykyisten kehityskulkujen suuntia ja nopeuksia voitaisiin arvioida täsmällisemmin.

Yhteenvetona voisin siis todeta, että Afrikka-aineistollamme on huimat hyödyntämismahdollisuudet, mutta liian nopeiden johtopäätöksien vetäminen ei kuulu hyvään tieteentekoon. Tilastollisesti merkitsevä korrelaatiokaan ei yksin kerro, voisivatko jotkin konflikteista johtua esimerkiksi kiistoihin timanttikaivosten tuotoista. Ilmiöiden taustojen selittämisessä tarvitaan usein eri tieteenalojen tutkijoiden yhteistyötä sekä aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä. Karttoja aineistostamme voisi toki piirtää aina maailmanloppuun asti ja Koivisto (2017) summaakin aineistomme erinomaisesti todetessaan, että tiedoilla voisi saada aikaan lukemattomia häikäisevän kauniita teemakarttoja ja vähemmän kauniita taulukoita.

Tuhansien tulvien maa

Kurssikerran pääruokana tarjoiltiin valuma-alueita ja tulvaindeksejä. Päämääränä oli luoda alun perin pirstaleisesta aineistosta koropleettikartan ja pylväsdiagrammien yhdistelmä, joka kuvaisi Suomen jokien valuma-alueiden tulvaindeksejä sekä järvien osuutta valuma-alueiden pinta-alasta. Tulvaindeksi lasketaan jakamalla valuma-alueen tulvahuippujen keskivirtaama kuivimpien kausien keskivirtaamalla. Näin saadaan muuttuja, joka kuvastaa kuivimpien ja tulvaisimpien kausien välisiä virtaamaeroja. Toisin sanoen indeksi kertoo, kuinka moninkertaiseksi virtaama tulvaisimmilla kausilla kuivimpiin kausiin verrattuna kasvaa.

Kun sekalaisista lähteistä kokoon haalittu aineisto oli saatu vangittua yhden taulukon soluihin, voitiin valuma-aluekohtaiset tulvaindeksit laskea enimmäis- ja vähimmäisvirtaamien suhteesta. Näiden muuttujien perusteella laadittiin teeman visuaalisen esityksen pohjaksi koropleettikartta valuma-alueiden tulvaindekseistä. Koropleettikarttaan yhdistettiin viime kurssikerralta tutuin metodein pylväsdiagrammeja, jotka kuvastavat järvien suhteellisia osuuksia valuma-alueiden pinta-aloista. Värisäätöjen, mittakaavojen sijoitteluiden ja legendojen laatimisten jälkeen kartta olikin jo jokseenkin valmis. On tyydyttävää huomata, että tekninen työskentely MapInfon parissa on jo parissa viikossa tehostunut huomattavasti.

Eniten pohdintaa vaativa osuus kartan laatimisessa oli valuma-alueiden luokittelu tulvaindeksien mukaan. Luokittelua helpottamaan käytössämme oli diagrammi, josta eri indeksilukujen frekvenssit oli nopeasti nähtävissä. Perinteisen ”natural break” -luokittelun lopputulos ei aivan täysin minua miellyttänyt, joten päätin luoda oman luokitteluni. Vain muutamaa valuma-aluetta lukuun ottamatta tulvaindeksit saivat arvoja jostakin kahden ja viidensadan väliltä. Halusin esityksessäni korostaa tämän haarukan ulkopuolelle jääviä valuma-alueita. Tämä oli mielestäni sikäli perusteltua, että erityisesti asteikon yläpäässä pari valuma-aluetta seikkaili aivan omilla suuruusluokillaan. Mieleni teki myös korostaa koko asteikon pienintä indeksiä, koska sekin erottui diagrammissa omana pylväänään. Lopputuloksena muodostui ehkä hieman mielivaltaisesti laaditulta vaikuttava, mutta silti jokseenkin perusteltu luokittelu, joka painottaa erityisesti asteikon ääriarvoja ja kippaa keskivertovaluma-alueiden valtavan massan tylysti kahteen rouheaan luokkaan. Marginaalit esiin, sanoi kansanmuusikko! 🙂

Armollinen tulkitsija voi jo tältä kartalta ehkä havaita muutamia tulvaindeksien ja järvisyyden yhteiseloon liittyviä trendejä. Itse tyydyn kuitenkin lähinnä arvailemaan. Päällisin puolin vaikuttaisi siltä, että korkea tulvaindeksi on kytköksissä sekä valuma-alueen pieneen kokoon että järvien vähäiseen osuuteen valuma-alueen pinta-alasta. Järvisyyden vaikutus on sellaisenaan järkeenkäyvä, sillä järvet toimivat eräänlaisina tulvapuskureina, joihin vesi voi hetkellisesti varastoitua. Tämä mekanismi tasapainottaa tulvahuippuja. Vuoksen ja Kymijoen vesistöt ovat tästä hyviä esimerkkejä, sillä niiden tulvaindeksit olivat aineiston pienimmät ja vastaavasti järvien suhteelliset osuudet suurimmat.

Valuma-alueen pinta-alan vaikutus tulvaindeksiin saattaa olla osittain puhtaan geometrinen, sillä suuremmalle alalle mahtuu luonnollisesti enemmän järviä, soita, kosteikkoja sekä muita tulvahuippuja tasaavia altaita. Pinta-alaakin enemmän uskon silti myös valuma-alueen muodolla olevan merkitystä. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että kovimmat tulvaindeksit kellotetaan muodoltaan pitkulaisilla valuma-alueilla. Sellaisesta rännistähän sadevedet solahtavat läpi kuin mummo putkiliukumäestä! Sen sijaan kartalla päärynää tai kitaran koppaa muistuttavat valuma-alueet saattavat jo muotonsa puolesta hieman hillitä tulvien muodostumista. Että semmosta – Nobeleita odotellessa.

Valtsu

Kirjallisuus

Dupuy, K. & H. Binningsbø (2007). Power-sharing and Peacebuilding in Sierra Leone. Center for the Study of Civil War, Oslo.

Koivisto, M. (2017). Tietokantojen käsittelyä. <https://blogs.helsinki.fi/kosokoso/> Luettu 6.2.2017.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *