Kosketus vanhainkodissa liittyy luonnollisestikin fyysiseen apuun, kun asukasta esimerkiksi autetaan ylös tuolista. Kosketusta käytetään paljon myös sosiaalisten suhteiden ylläpidossa etenkin hoitajan ja asukkaan välillä ja usein samaan aikaan muun auttamisen kanssa. Arkipäiväinen kysymys voidaan esittää vaikka puolittain halaten, jolloin sosiaalinen suhde ja ystävällisyyden osoittaminen nousevat etualalle.

Vaikka kosketusta on tutkittu kyselyin ja testein hoitoalalla ja vuorovaikutustutkimuksessa esimerkiksi joissakin institutionaalisissa tilanteissa, arjen vuorovaikutusta vanhustenhoidossa tarkastelevaa kosketuksen tutkimusta on kuitenkin vasta hyvin vähän.

Esittelen seuraavassa joitakin huomioita kosketuksesta vanhainkodissa meneillään olevan tutkimukseni pohjalta.

Kosketusta on tarkasteltava hoivakonteksti ja tilanne huomioon ottaen ja yhdessä muiden vuorovaikutuksen resurssien kanssa; mikään tietty kosketus ei sinänsä ole esimerkiksi liian holhoava. On myös selvää, että koskettaminen vaihtelee yksilöittäin siinä missä muukin kielenkäyttö. Jo yhden tilanteen tutkiminen tarkasti mikrotasolla voikin paljastaa paljon kosketuksen tehtävistä ja osallistujien rooleista ja odotuksista.

Kuka koskee ja miten?

Vanhainkodissa on luonnollista, että hoitaja koskee asukasta. Tyypillisesti esimerkiksi ruokailun aikana vanhukset istuvat pöydän ääressä ja hoitajat huolehtivat ruuan tarjoilusta, jolloin kosketus takaapäin harteille on tavallinen puhuteltaessa asukasta. Pään koskettaminen on harvinaista, mutta kun se on yksilölle luontevaa, se voi luoda erityistä läheisyyttä ja olla osana rauhallista toimintaa samalla kunnioittavaa.

Toisinaan kuitenkin asukas koskettaa hoitajaa ensin. Näin voi tapahtua silloin, kun asukas esittää pyynnön ja hoitaja on riittävän lähellä koskettamiseen. Tutkitussa aineistossa asukas on joitakin kertoja aloitteellinen koskettaja silloinkin, kun kyseessä ei ole pyyntö. Asukas esimerkiksi kehuu hoitajaa silittäen samalla tämän hartiaa ja toisessa tapauksessa oikaisee hoitajan puseroa. Näissä tapauksissa yllättävä tilanne aiheuttaa kosketuksesta neuvottelua.

Yhdestä yllättävän kosketuksen aiheuttamasta hämmennyksestä hoitaja selviytyy huumorin varjoilla. Jos taas hoitaja on orientoitunut asukkaan läheisyyteen kuten talutustilanteessa, asukkaan aloitteellisuus voi olla täysin luonteva osa vuorovaikutusta. Kerran asukas puolestaan hieroo hoitajan hartioita – ja näin roolit ovat hetken päinvastoin.

Koskettamisen tehtävät

Kosketuksella on monia tehtäviä vuorovaikutuksessa, ja se voi olla tärkeä resurssi, kun toisen osapuolen kuulo tai havainnointikyky on heikentynyt. Käden laittaminen harteille voi herättää puhuteltavan huomion tai se voi olla päättämässä keskustelua. Joskus kyseessä on kevyempi, ohimenevä asukkaan huomiointi, toisinaan taas hoitaja voi pysähtyä pidemmäksi ajaksi ja koskettamalla sekä kumartumalla lähemmäs ja joskus myös halaten osoittaa kuuntelevansa.

Koskettaminen on siitä erityinen resurssi, että se mahdollistaa suuntautumisen kahteen asiaan yhtä aikaa, kuten asukkaan taluttamiseen ja samanaikaisesti toisen kanssa keskusteluun. Koskettaminen toimii myös hienovaraisena resurssina viestin vahvistamisessa tai lieventämisessä. Näin tapahtuu, kun asukasta suostutellaan syömään käsiä silittäen tai rauhoitellaan halaten.

Arkiset toimet avaavatkin mahdollisuuden vahvistaa ystävällistä ilmapiiriä ja luoda sosiaalisia suhteita. Kosketus ei kuitenkaan ole ainut mahdollisuus tähän, mutta yksi usein toimiva keino.

Kaarina Mononen