Otatko kahvia, Maija? Etunimet puhuttelun keinona

Vanhainkodissa hoitaja voi huomioida vanhusta henkilökohtaisesti käyttämällä tämän etunimeä: ”Mitä Irma kuuluu?” Näin tapahtuu, vaikka puhuteltavasta ei olisi mitään epäselvyyttä. Tällainen etunimen käyttö rakentaa ja luo keskustelukumppanien välistä suhdetta. Henkilökohtaisuus kuuluu hoitajan ja asukkaan väliseen vuorovaikutukseen.

Etunimi on kuitenkin ennen kaikkea tehokas keino kohdistaa puhetta tietylle puhuteltavalle. Tämä ei koske vain vanhainkotia vaan muitakin kielenkäyttötilanteita. Kysymys ”Otatko kahvia, Maija?” osoittaa heti, kenelle kysymys on tarkoitettu. Tämä helpottaa kommunikointia tilanteissa, joissa on läsnä monia ihmisiä. Siksi etunimiä käytetään usein esimerkiksi vanhainkodin kahvihetkissä ja ruokailuissa.

Kysymyksessä ”Ottaako Liisa jälkiruokaa?” etunimen käyttö osana kolmannen persoonan muotoa voi kuulostaa puhuttelun välttelyltä, mutta ei välttämättä ole sitä. Sen sijaan tällainen muotoilu avaa keskustelua muillekin, ja vastaavanlaista puhuttelua ilmenee myös muualla kuin vanhustenhoidossa.

Etunimen käyttö on ylipäätään tyypillistä silloin, kun esitetään kysymyksiä tai pyyntöjä ja keskustelukumppanit ovat kaukana toisistaan tai eivät näe suoraan toisiaan. Nimi on käytössä myös silloin, kun vaihdetaan puheenaihetta. Eri kielten ja kulttuurien välillä on kuitenkin eroja siinä, missä määrin nimeä käytetään silloin, kun vastaanottaja on selvä. Suomessa etunimen käyttäminen on tällaisissa tilanteissa harvinaisempaa kuin monessa muussa kulttuurissa.

Vanhustenhoidossa etunimillä on myös omanlaistaan lisäkäyttöä, jolle ei ole samanlaista tarvetta muissa tilanteissa. Asukkaan nimen mainitseminen – yhdistettynä vielä kosketukseen – voi olla keino saada puhuteltavan huomio, kun hänen kuulonsa tai havaitsemiskykynsä on heikentynyt. Tilannetta myös konkretisoidaan etunimen avulla: se on yksi tapa sanallistaa käsillä olevaa hetkeä.

Henkilökohtainen huomiointi etunimen avulla on nähtävissä myös tilanteissa, joissa suostutellaan tai rauhoitellaan asukasta. Etunimi on yksi keino esimerkiksi taivutella syömään, sillä se lieventää mahdollista käskevää sävyä ja osoittaa, että puhuteltavaa huomioidaan yksilönä.

Vaikka toisentyyppisissä arkikeskusteluissa etunimen käyttö liittyy useimmiten puheenvuoron kohdistamiseen tietylle vastaanottajalle, nimipuhuttelulla on toki niissäkin myös muita tehtäviä. Moni varmasti tunnistaa nimien käytön vaikkapa osana kiusoittelua, leikkimielistä nuhtelua ja valittamista perheenjäsenten kesken. Etunimien ohella voidaan käyttää myös lempinimiä, jotka lisäävät henkilökohtaisuutta ja intiimiä tunnelmaa entisestään.

 

Kaarina Mononen

Hanna Lappalainen

2 thoughts on “Otatko kahvia, Maija? Etunimet puhuttelun keinona

  1. Johanna N.

    Etunimen käyttö vanhustenhoidossa on tärkeää ja voi vahvistaa myös asukkaan omaa identiteettiä. Lempinimen käyttö vanhuksen omasta toiveesta voi mahdollisesti vahvistaa vuorovaikutusta, varsinkin jos siihen liittyy erityinen tarina tai muisto. Jos lempinimi on hyvin vakiintunut, voi olla tärkeää, että sitä käytetään kaikissa tilanteissa.
    Mielestäni on merkittävää, että etunimeä käyttämällä voidaan rohkaista vanhusta epävarmoissa tilanteissa ja se voi toimia jäänmurtajana keskustelutilanteissa. Ehkä myös tervehdittäessä olisi hyvä kutsua asukasta vielä omalla etunimellä ja jokaista erikseen, jolloin henkilökohtaisuus korostuisi?

    Vastaa
  2. Päivitysilmoitus: Vanhuus ja kielenkäyttö -kurssin antia | Vanhuus ja kielenkäyttö

Vastaa käyttäjälle Johanna N. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *