Lehtorit koulutusohjelmajohtajina

Aika montaa Helsingin yliopiston kandidaatti- ja maisteriohjelmaa johtaa yliopistonlehtori. Yliopiston linjausten mukaan koulutusohjelman johtaja muun muassa johtaa opetussuunnitelmatyötä sekä vastaa opetuksen pedagogisesta ja sisällöllisestä suunnittelusta, tavoitteiden toteutumisesta, koulutusohjelman laadusta, ohjelmassa mukana olevien yksiköiden välisestä yhteistyöstä ja ohjelmien välisestä yhteistyöstä.

Koulutusohjelman johtajana toimiminen on paljon vaativampaa ja vastuullisempaa kuin lehtorien perustehtävien (opetuksen, tutkimuksen, hallinnon) laadukaskin hoitaminen. Tässä suhteessa ei ole eroa kandi- ja maisteriohjelmien johtamisessa. Useimmat professoritkaan eivät ainakaan kandi- ja maisteriopetuksen osalta vastaa näin suurista ja paljon työaikaa vievistä kokonaisuuksista.

Johtajien hakuilmoituksessa todetaan, että tehtävästä ei makseta erillistä palkkiota. Erillinen palkkio on eri asia kuin tehtävän vaativuuden noususta johtuva, YPJ:n periaatteiden mukainen taloudellinen kompensaatio. Tietääkseni tutkimusohjelmien johtajat saavat jonkinlaisen palkanlisän, mutta pidetäänkö koulutusohjelman johtamista sen verran toisarvoisena, ettei siitä tarvitse maksaa mitään?

Koulutusohjelmien johtajina toimiville lehtoreille pitäisi ehdottomasti maksaa vaati-lisä. Tehtävän vaatitason nostaminen tullee kysymykseen, mutta se on hankalampi vaihtoehto, koska siitä seuraa suoritustason tarkistaminen ja sopeuttaminen uuteen vaatitasoon.

Mielestäni tämä on niin tärkeä asia, että siitä pitäisi olla yliopistotason linjaus. Vai voivatko tiedekunnat toimia tässä itsenäisesti kuten parhaaksi näkevät?

Johannes Enroth
yliopistonlehtori, kasvibiologian maisteriohjelman johtaja

Diversitet och antagning

Som tjugoettåring studerade jag en sommar vid Columbia University i New York. För mig var New York ett kliv rätt in i stora världen. På den tiden var min hemstad Helsingfors vit, välstädad, och om ni ursäktar, rätt trist och likriktad. New York var ett färggrant myller, och jag var imponerad och lättad: då alla är olika sticker ingen ut i mängden.

Men då hade jag inga begrepp för det som jag upplevde. För något år sedan råkade jag höra en intervju med den kända svenska polischefen Carin Götblad som fått många pris för sitt ledarskap. Hon konstaterade att för att kunna fatta goda beslut, bör man involvera olika sorters representanter i besluten. Individer som representerar olika åldersgrupper, kön (flera än två, naturligtvis), etnicitet, osv. Som ledare inbjöd hon till diversitet och olika synvinklar istället för att motarbeta dem.

Samhällsutvecklingen visar att likriktning har sin egen undergång inbyggd i systemet, medan de länder som satsat på mångfald klarar sig bäst med många mått mätt. Deras befolkningsutveckling har varit fördelaktigare, deras kunskap om olika kulturer har varit en sporre i den ekonomiska utvecklingen. Öppenhet är inte enkelt eller problemfritt. Men jag tänker att diversitet och mångfald är nyckeln till hållbar utveckling inom alla organisationer och samhällen. Då kulturer möts föds nya tankar och idéer, intressant musik, bättre arkitektur, fascinerande sångröster, unik skönhet, bättre vetenskap.

Vårt universitet står nu inför en reform gällande antagningen av studenter. Min fråga är: hur ser vi till att i reformen uppmärksamma behovet av diversitet? Hur skapar vi en akademisk miljö som inbjuder till ett myller av mångfald?

Mirjam Kalland
Rektor, Svenska social- och kommunalhögskolan

 

Monta kulttuuria työpaikalla

Olen töissä laitoksessa, joka tutkii Venäjää ja Itä-Eurooppaa. Valtaosa noin viidestäkymmenestä työtoveristani on niin suomalaisia (uusimaalaisia, savolaisia tms.) kuin olla voi, mutta kolmasosalla on muu kuin Suomen passi. Useimmat ovat määräaikaisissa työsuhteissa, ja lisäksi meille valitaan 10–15 vierailevaa tutkijaa, jotka viettävät täällä lyhyempiä jaksoja.

Vuonna 1934 Helsingin yliopistosta tehtiin pääosin suomenkielinen, mutta ruotsinkielisille professuureille luotiin kiintiö. Runsaat 80 vuotta on sitten eletty jonkinlaisessa yksikielisen yhtenäiskulttuurin illuusiossa, joka nyt on osoittautunut falskiksi ja puhjennut.

Englanti on meillä keskinäisen kommunikaation kieli. Se on tasa-arvoinen, koska vain harvalle se on äidinkieli. Jos sen sijaan käyttäisimme venäjää, se eriarvoistaisi enemmän: kaikki eivät sitä osaa, ja osaajienkin taitotaso vaihtelee. ”The most commonly spoken language in the world is broken English.”

Viestintä on tällaisessa työyhteisössä keskeistä. Vielä viitisen vuotta sitten yliopisto tiedotti asioistaan vain suomeksi ja jonkin verran ruotsiksi, mutta tässä suhteessa tilanne on hiljattain parantunut. Yliopiston hallinto käyttää nyt myös englantia tavoittaakseen heidät, jotka eivät suomea osaa. Näin hekin ehkä oppivat tuntemaan yliopiston toimintaa ja ihmisiä.

Having said that, toivon kyllä, että suomi pysyy yliopiston hallintokielenä.

Ulkomailta tulleet yleensä arvostavat sitä, että heidät otetaan mukaan rientoihin, olipa kyse vierailevan tutkijan esitelmän kuulemisesta, keväisestä Suomenlinnan retkestä tai yhteisestä pikkujoulusta. Mutta myös ’meidän’ on oltava kiinnostuneita ’heidän’ asioistaan. Tätä kirjoittaessani keskustelimme esimerkiksi sulku-uhan alla olevan Pietarin Eurooppalaisen yliopiston tilanteesta.

Tapani Kaakkuriniemi
Koulutuspäällikkö, Aleksanteri-instituutti

Ljus i tunneln

2014, under den värsta lågkonjunkturen tog jag mitt akademiska pick och pack från Åbo Akademi och gav mig av till Sverige. Tajmingen kändes rätt rent karriärmässigt, men också med tanke på det mörker av ekonomisk kris och slutenhet som tog ett allt fastare grepp om Finland.

Tre år senare gick sedan flyttlasset åt andra hållet och de här betraktelserna gör jag som nybakad professor i allmän statslära vid ett universitet som enligt alla rapporter har gått igenom ett stålbad med nytt ledningssystem, stora budgetnedskärningar och som grädde på moset en omfattande undervisningsreform.

Flera är de som har ställt sig frågande till mitt val. Det rapporteras om dåliga förutsättningar, en trängd svenskhet och en svag ekonomi. Trenden tycks vara en brain drain, där allt fler väljer att flytta sin akademiska verksamhet till universitet i utlandet, inte sällan till Sverige.

Väl på plats på statsvetenskapliga fakulteten hör jag ändå ganska lite av uppgivenhet eller kris. Tvärt om. Trots en reformtrötthet tycks det finnas en glöd att implementera nya utbildningsprogram, en vilja att slå tillbaka, ett gott ekonomiskt läge och ett hyfsat välmående bland de anställda.

Mina personliga verksamhetsförutsättningar går det inte heller att klaga på. Helsingfors universitetet tycks ha en hög beredskap att ge nyrekryteringar (åtminstone professorer) möjlighet att bygga nytt och tänka långsiktigt.

Naturligtvis är jag priviligierad. Att ta steget in i miljön just när ljuset börjar synas i slutet av tunneln, när de värsta utbildningsreformerna är avklarade, när ekonomin för universitetet och för landet som helhet andas optimism, är enkelt. Det är min förhoppning att fler ska våga göra samma val och att vi tillsammans ska se till att odla ett universitet med respekt för vetenskapen, för lärandet och för sin personal.

Åsa von Schoultz
Professor i allmän statslära

Ison pyörän perässähiihtäjät

Tänä syksynä uudet opiskelijat aloittivat uusissa Ison pyörän koulutusohjelmissa. On liian varhaista todeta koulutusuudistus valmiiksi. Merkittävä määrä vanhoja opiskelijoita ei tule siirtymään uusiin ohjelmiin, vaan he opiskelevat tutkintonsa valmiiksi entisen tutkintorakenteen mukaisesti vuoden 2020 syksyyn mennessä.

Uudistusten melskeessä opintoja koskevat tiedot ovat vanhan opiskelijan näkökulmasta hajaantuneet eri sähköisille alustoille ja henkilökunnan vastuut ovat epäselviä. Muutos on ollut suuri erityisesti tiedekunnissa, joista amanuenssit poistuivat. Onneksi nyt on otettu ensimmäiset askeleet kohti kulttuuria, jossa jokaisella opiskelijalla on oma ohjaava opettaja, jonka kanssa käydä läpi jokavuotiset HOPS-keskustelut.

Vanhojen ja uusien kurssien välisistä vastaavuustaulukoista huolimatta oikeiden kurssien valinta ei ole entisellä tutkintorakenteella jatkaville itsestään selvää. Ongelmia saattaa aiheuttaa esimerkiksi kurssien opintopistemäärien muuttuminen tai kurssipaikkojen varaaminen uusille opiskelijoille.

Suunta kohti kontaktiopetusta on ilahduttava. Pakollisen kontaktiopetuksen lisääntyminen ilman vaihtoehtoisia suoritustapoja on kuitenkin askel menneeseen. Nykypäivän opiskelija joutuu toistuvista opintotukileikkauksista johtuen käymään opintojensa ohella töissä. Jos suoritusmuodot eivät jousta, kasvaa opiskelijoiden stressi ja opintoajat venyvät.

Henkilökunnan aidosta kiireestä huolimatta opiskelijoiden neuvontaan ja ohjaukseen on syytä panostaa, ja kohtuuttomissa tilanteissa joustaa opiskelijan edun mukaisesti. Yhdellä maailman parhaista yliopistoista ei ole varaa kääntää selkäänsä kokonaiselle opiskelijasukupolvelle.

Heikki Isotalo
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija

 

Om språkets makt

Här i universitetsvärlden är vi bra på att vända och vrida på begrepp.

Först ett exempel från forskarvärlden. Diskussionen om social jämlikhet och utbildning brukar ta avstamp i en princip de flesta är beredda att hålla med om: alla skall ha en möjlighet att utbilda sig oberoende av social bakgrund. Jämlikheten har länge ansetts vara det finländska utbildningssystemets grundpelare.

Men där tar konsensus slut. Vad menas egentligen med begreppet jämlikhet och hur mäter vi det? Menar vi jämlikhet i chanser eller i utfall? Är det finländska utbildningssystemet världens främsta exempel på att det går att minska på klassklyftor i ett samhälle genom utbildning? Eller ett exempel på att inte ens världens bästa skolsystem kan jämna ut spelfältet och bereda alla en jämlik chans att klara sig i livet? Har ojämlikheten minskat eller växer klyftorna på nytt? (Den vetgirige hänvisas till tidskrifterna Kasvatus, Yhteiskuntapolitiikka eller Acta Sociologica där en flera decennier lång debatt pågår om begrepp, mätmetoder, tolkningar och slutsatser).

Sedan ett exempel från universitetsadministrationen. Strax innan De Stora Nedskärningarna och Organisatoriska Reformerna försöker man anpassa budgeten genom att minska på utrymmeskostnaderna, och går in för ”flexkontor” istället för egna arbetsrum eller -bord. När någon modig vågar ställa frågan hur detta motiveras med hänvisning till den uppsjö forskningslitteratur som visar att öppna kontorslandskap hämmar koncentrationsförmågan, orsakar stress och har en negativ effekt på produktiviteten, svarar den ansvariga: ”Tämä ei ole avokonttori – tämähän on monitilatoimisto!” (ung. ”detta är inte ett öppet kontorslandskap – detta är ett aktivitetsbaserat flexkontor”).

George Orwell hade varit imponerad.

Rasmus Firon
Marknadsföringsplanerare

 

Hajumatka yliopistolle

Jokaisella paikalla ja aineella on ominaishajunsa, mutta millaiselta yliopisto haisee? Tein hajumatkan kampuksille – kysellen ja haistellen.

Kumpulassa oman monitilatoimistomme ilmatilaa hallitsevat huonekalutehtaalle haisevat mappilaatikot. Physicumin toisen kerroksen vanhat huonekalut taas tuovat tuulahduksen menneestä maailmasta. Ennen kemian laboratorioiden remonttia Kumpulan hajut olivat järeämpiä: päivän laboratoriossa työskennellyt opiskelija saattoi huomata, ettei kukaan tule viereen istumaan täpötäydessä raitiovaunussa.

Meilahdessa ruumiin ja eritteiden hajut leijailevat obduktiohuoneessa. Patologit eivät kuitenkaan niitä joudu haistelemaan. He hengittävät raitista ilmaa suojakypärän hiilikuitusuodattimen läpi. Hajuhaittoja ei ole muutenkaan ollut sen jälkeen, kun vetokaappi kunnostettiin.

Viikin rankimmat hajut löytyvät kuuleman mukaan EE-talon avaustiloista. Silti talon toisessa päässä tutkitaan aistinvaraisesti elintarvikkeita, ilman naapurista tulevia hajuhaittoja.

Keskustakampuksen hajut ovat mietoja. Metsätalon läpi on kulkenut jo monta sukupolvia, hajujälkiä jättämättä. Vanhat nahkakalusteetkin ovat hajuttomia. Kun juuri mikään ei haise, niin pesuaineen tuoksun tunnistaa.

Menneisyyttä ei ole syytä romantisoida. Pari vuosikymmentä sitten tuhkakuppi täyttyi monen tutkijan työpöydän kulmalla tasaiseen tahtiin, eikä ollut koneellista ilmanvaihtoa. Nyt meille jokaiselle annostellaan ilmakuutiot tietokoneen tarkasti, ja kaikki poikkeavat hajut ovat potentiaalinen sisäilmaongelma.

Työturvallisuuden parantumisesta ei kukaan pahoittele, mutta millainen hajumuisto kertyy tuleville sukupolville? Elävätkö he yhä useammin ja tehokkaammin manipuloitujen hajujen maailmassa, jossa aidot hajut ovat kadonneet?

Riitta-Leena Inki, viestinnän asiantuntija

Kommer de tillbaka?

Från Karlstads universitet i Sverige rapporteras oroväckande statistik. Fyra av fem lärarstudenter avbryter sina studier. Nyligen inledde 3 770 studenter sina studier vid HU. Kan vi undvika att också många av dem avbryter sina studier?

Många av oss tror att nya studenter automatiskt har de färdigheter som krävs för att orientera sig i universitetsvärlden och att det är studentens ansvar att komma underfund med vad akademiskt lärande innebär. Men så är det inte. Lärarna har en avgörande roll. Universitetspedagogisk forskning visar att en av nycklarna till goda studieprestationer och hög studiemotivation ligger i en lyckad akademisk integrering och positiva erfarenheter under studentens första studieår.

En studie vid HU visar att studenterna överlag trivs bra med sina studier, värdesätter den forskningsbaserade undervisningen samt interaktionen med både studiekamrater och lärare. Men är det möjligt att vi efter nedskärningar, uppsägningar och omorganisering inte nu orkar satsa på ett positivt mottagande av de nya studenterna? Det skulle ha negativa följder. För att undvika det uppmuntrar jag till kollegialt stöd om undervisning och framför allt till diskussioner med studenterna om både deras lärande och ämnet. Även en vidareutveckling av HU:s satsningar på att skapa en lyckad studiestart och högklassig undervisning är viktiga.

HU kunde kanske också bli först med att utveckla First Year Experience för nya lärare. Det är lika viktigt som för studenter. Alla nya, och erfarna lärare, är därför välkomna på utbildningar i universitetspedagogik och de informella pedagogiska pubarna!

Monica Londen, pedagogisk universitetslektor

Rakkaudesta yliopistoon

Yliopisto on hieno työpaikka! Näin vakuutti minulle hallintojohtaja Heikki Rauramo, kun nuorena juristina aloitin työni yliopiston rehtorinvirastossa.

Olen työskennellyt yli 40 vuotta kolmessa eri yliopistossa. Tänä aikana lakeja ja asetuksia on säädetty ja kumottu, johtosääntöjä on annettu ja muutettu. Organisaatioita on uudistettu, yksiköitä perustettu ja lakkautettu. Johtajia on tullut ja mennyt.

Nyt eläkkeelle jäämisen lähestyessä tunnen itseni etuoikeutetuksi saatuani tehdä uran yliopistomaailmassa. Olen usein työhönottohaastattelussa innostunut kuvaamaan haastateltaville yliopiston erikoislaatuisuutta. Kerron, miten haluttu opiskelupaikka yliopistomme on ja miten täällä tehdään kansainvälisesti arvostettua tutkimusta neljällä kampuksella ja tutkimusasemilla. Meillä on kaksi upeaa kirjastoa Helsingin keskustassa, kasvitieteellinen puutarha ja UniSportin liikuntamahdollisuudet. Kohta avautuu uusi Tiedekulma. Kaikki on sellaista, mitä muualla ei ole.

Monet haastateltavat ovat itsekin huomanneet yliopiston ainutlaatuisuuden. Eräs nuori hakija totesi, että hän haluaisi tulla meille töihin, koska ”yliopistomaailma huokuu positiivista henkeä”.

Meitä pitkään yliopistomaailmassa työskennelleitä on paljon. Vuosittain jaetaan ansiomerkkejä 30 vuotisesta palvelusta ja merkkien saajia riittää. On mukava huomata, että heitä on kaikissa ammattiryhmissä, sekä opetus- ja tutkimushenkilöstön että muun henkilöstön puolella. Yliopistosta jäädään eläkkeelle keskimääräisesti myöhemmin kuin muualla työelämässä.

Yliopisto myös uusiutuu. Joka syksy uudet nuoret vaeltavat haalareissaan kampuksilla. Kansainvälisen henkilöstön määrä kasvaa.

Aika kuluu, muutoksia tulee, mutta Yliopiston lumo säilyy!

Kira Ukkonen
henkilöstöjohtaja

Stöd för att bli hörd

Finländska universitet är inte speciellt engagerade i samhällets sociala frågor. Det är den upplevelse som finländska akademiker inom socialt arbete har, enligt den nyutkomna internationella jämförelsen Where academia and policy meet (Gal, J. & Weiss-Gal, I. (red.) 2017) om socialarbetsakademikers engagemang i det egna landets socialpolitik.

Finland håller på att omformas av de största socialpolitiska reformerna i dess historia och experterna inom socialt arbete oroar sig för att socialvården körs över av de starka strukturerna för påverkan som hälsovården har.

Med tanke på att universiteten önskar sprida forskningsresultat och påverka samhället är det oroväckande att socialarbetsakademikerna i Finland upplever att stödet från de egna universiteten för att påverka välfärdspolitiken är lågt.

Enligt samma jämförelse upplever många socialarbetsakademiker att effekten av deras försök att påverka socialpolitiken är modest. Upplevelsen av att inte bli hörd och inte få stöd för att bli hörd låter illa. Men om något är illa ställt finns det gott om utrymme att bli bättre. På detta område har Helsingfors universitet förutsättningar att bli en föregångare.

”Högklassig forskning och utbildning och aktiv samverkan med samhället skapar en bättre värld.” Så lyder Helsingfors universitets mission. Nu gäller det att se till att alla discipliner känner sig omhuldade av detta budskap och att stöda våra akademiker för att det 100-åriga Finland i förändring också framöver är ett föregångarland i frågor om jämställdhet, social rättvisa och tolerans. Och vi ska inte glömma att visa uppskattning för det arbete som redan görs.

Christa Liukas, kommunikatör