Viikko 3: Aineistojen yhdistelyä

Tällä viikolla tutustuimme erilaisten aineistojen yhdistämiseen ja muokkaamiseen. Opin yhden kerran aikana monia uusia työkaluja ja opittua pitää vielä sulatella. Kurssikerrasta jäi kuitenkin hyvä fiilis; tuntuu että osaan koko ajan enemmän ja pystyn käyttämään QGISiä itsenäisemmin.

Harjoittelimme kurssikerralla aineistojen yhdistämistä Afrikkaan liittyvällä aineistolla. Itse en viimeistellyt aineistosta valmista karttaa, mutta sellainen löytyy esim. Aapon blogista. Kuten yleensä, visuaalinen kartta vielä selventää datassa olevia yhteyksiä. Sekä tutkimani taulukko että valmis kartta näyttävät, että osa timanttikaivosten tai öljykenttien alueista on kokenut paljon konflikteja. Tähän sääntöön on kuitenkin paljon poikkeuksia. Kuten Aapon toteaakin, aineistosta ei voi vetää mitään varmoja johtopäätöksiä konfliktien ja luonnonvarojen yhteyksistä.

Joskus karttaaineistojen yhdistäminen mahdollistaa yhteyksien luomisen ilmiöiden välille ja antaa sitä kautta uutta tietoa. Esimerkiksi, jos konfliktialueiden ja luonnonvarojen väliltä löytyisi myöhemmissä analyyseissa selvä yhteys, voitaisiin pureutua konfliktien syihin. Voi olla että konfliktit ovat syntyneet, kun maat ovat taistelleet luonnonvaroista. Toisaalta internetin käytöstä kertova data voisi auttaa ymmärtämään, miten rikkaat luonnonvarat ja asukkaiden netinkäyttö liittyvät toisiinsa. Voisi esimerkiksi olettaa, että luonnonvarat johtavat vaurauteen ja sitä kautta edistyneen teknologian käyttöön. Toisaalta usein luonnonvarat eivät muunnu suoraan tavallisten ihmisten varakkuudeksi, vaan jakautuvat epätasaisesti.

Kurssikerran toisessa tehtävässä pääsimme tekemään itsenäisesti karttaa Suomen vesistöistä. Se olikin hyvää harjoitusta, sillä komentojen tarkat nimet eivät jääneet mieleen yhdestä kokeilusta. Valmis kartta näkyy kuvassa 1.

Kuva 1: Suomen vesistöjen tulvaindeksit ja järvisyysasteet. Tulvaindeksi kuvaa tulvariskin suuruutta ja järvisyys järvien prosenttia pinta-alasta.

Kartasta voi huomata, että järvisyysasteet ovat suurimpia Keski-Suomessa, kun taas tulvaindeksit ovat korkeimpia Etelä- ja Länsi-Suomessa. Tulos ei ole yllättävä, sillä rannikon lähellä on suuria jokia, joihin valuu keväisin suuria määriä lumen sulamisvesiä. Suurimman tulvaindeksin alueilla on suhteellisen pienet järvisyysasteet, mikä on loogista sillä järvet tasaavat vedenpinnan korkeusvaihtelua.

Maallikolle kartta voisi aluksi näyttää sekavalta, sillä siinä on todella paljon informaatiota. Myös käsitteet, kuten tulvaindeksi ja järvisyys voivat olla vieraita, jolloin ne olisi hyvä selittää esim. kuvatekstissä. Olen kuitenkin tyytyväinen kartan yleiseen selkeyteen. Mietin jonkin verran, voiko punaista koropleettikarttaa ja vihreitä ympyrädiagrammeja käyttää yhdessä värisokeiden katsojien kannalta. En kuitenkaan löytänyt parempaakaan väriyhdistelmää. Tässä kartassa on niin paljon värejä, että on vaikeaa löytää yhdistelmää, jossa kaikki värit erottuvat hyvin toisistaan ja luovat oikeanlaisen mielikuvan. Ajattelinkin, ettei väriyhdistelmä haittaa, kun punainen ja vihreä kuvaavat erilaista dataa, eikä niitä ole tarkoituskaan verrata toisiinsa.

Lähteet:

Tuulentie, A. (2024). VIIKKO 3: Tietokantoja. https://blogs.helsinki.fi/aapotuul/2024/02/05/viikko-3-tietokantoja/ Viitattu: 16.2.2024