Kuudes kerta: Tulivuoria ja maanjäristyksiä

Kurssikerralla kuusi tutustuttiin pistemuotoisen aineiston esittämiseen kartalla. Kurssikerta aloitettiin keräämällä pisteaineistoa omatoimisesti Epicollect 5-sovelluksen avulla. Ohjelma ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta sen käyttäminen oli hyvin yksinkertaista. Selvisin myös pisteaineiston käsittelystä QGIS:lla tällä kertaa ongelmitta.

Itsenäistehtävänä kurssikerralla oli tehdä kolme mahdollisesti opetuskäyttöön soveltuvaa karttaa maanjäristyksistä ja tulivuorista. Heti alkuun sain käytettyä aikaa aineiston latailuun ja lopulta QGIS:n kaatumiseen. Tämän jälkeen rajasin aineistoani reilusti, jotta välttäisin tekniset ongelmat. Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa vuoden 1964 jälkeen purkautuneita tulivuoria. Tulivuorten sijainnista voi helposti havaita Tyynenmeren ympäri kulkevat litosfäärilaattojen rajat.

Kuva 1. Vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret.

Toinen kartta (kuva 2) kuvaa viimeisen kymmenen vuoden aikana (2009–2019) mitattuja yli kahdeksan magnitudin maanjäristyksiä. Punaisen sävy kertoo maanjäristyksen voimakkuudesta.

Kuva 2. Viimeisen kymmenen vuoden aikana mitatut yli kahdeksan magnitudin maanjäristykset.

Kolmas kartta  (kuva 3) yhdistää ja laajentaa edellisten tietoja. Kartta esittää kaikki vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret ja viimeisen 50 vuoden aikana (1969–2019) mitatut yli 8 magnitudin järistykset.

Kuva 3. 1969 vuoden jälkeen mitatut yli kahdeksan magnitudin maanjäristykset ja vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret.

Olen melko tyytyväinen karttoihin, vaikka maanjäristysten kuvaaminen QGIS:n heatmap-ominaisuudella osoittautuikin siinä mielessä ongelmalliseksi, ettei niitä saanut järkevästi legendaan. Lisäksi heatmap-alueen laajuus saattaa antaa ymmärtää, että kyseessä on järistyksen vaikutusalue, vaikka värin muutos on vain viittellinen.

One thought on “Kuudes kerta: Tulivuoria ja maanjäristyksiä”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *