6.12. …vaan rauhaa päälle maan

Sotajouluja vietettiin hartaudella poissaolevia muistaen“Sanna oli apustanut pastillit itselleen heti, kun niiden jakamisesta oli saatu tieto. Eikä hän koko joulunalusajan sitten ollut muusta puhunutkaan kuin säästämisestä: Jos söisi vain yhden päivässä, pastilleja riittäisi tammikuun lopulle asti. Äiti antoi rasiat, kun noustiin aattoaterialta. Puolta tuntia myöhemmin molemmat oli syöty. Sanna laski kirjan käsistään, mustaksi pinttynyt suu vääristyi.

– Mulla koskee vatsaan.

Isä hymähti. – Rauhalla on hintansa.

Juuri silloin alkoi kynttilä häälyä ja veti katseet puoleensa. Äiti oli tuonut sen, vihoviimeisensä, hellin käsin liekkiä varjellen ruokapöydältä saliin, asettanut kirjahyllylle Eskon kuvan viereen, pyyhkäissyt olematonta pölyä kämmenellään. Isä nousi ja sammutti jalkalampun. Äiti aloitti laulun.

– En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan…

Maljakossa, kuvan toisella puolella oli pajunkissoja kukkien korvikkeena. Moista talvea ei muista, Martti mietti. Mitähän se ennustaa? Äiti istui kädet sylissä, ristittyinä. Isä oli jäänyt seisomaan. Kynttilän sydän kaatui. Lepatus sai Eskon silmänurkat ja suupielet tutusti nykimään ja hetken melkein odotti, että Seniori murjaisee jotakin. Sanna oli unohtanut nipistyksensä ja oli pelkkiä silmiä hämärän rajalla, Harri taempana vain jäykistynyt varjo. Liekki hiipui vähitellen lähes olemattomiin, kunnes leimahti äkkiä täyteen voimaan. Kureet olivat poissa, Esko katsoi vakavin, määrätietoisin silmin suoraan kohti. Äkillinen sihahdus, ja he istuivat pilkkopimeässä.

– …vaan rauhaa päälle maan.

Raikkaaseen kuusentuoksuun sekoittui talin tukahduttaman kynttilänsydämen kirpeä katku.

– Amen, sanoi isä.”

 

Lasse Raustela: Vahdinvaihto (Tammi 1989)

 

Vaihdinvaihto on Lasse Raustelan 1980-luvulla kirjoittaman kuusiosaisen Taivaansavut -sarjan päätösosa. Taivaansavut on toimittajana ja kirjailijana toimineen Raustelan päätyö, “nuortenkirjallisuudessamme ainutlaatuisen kattava kuvaus elämästä talvi- ja jatkosodan vuosien Suomessa. Raustela hahmottaa mestarillisesti ajankuvan ja vangitsee samalla herkästi nuoruuden tunnot.”

Taivaansavut -sarja voitti vuonna 1990 parhaalle lasten- tai nuortenkirjalle myönnettävän Topelius-palkinnon ja on myös allekirjoittaneen ehdottomia suosikkisarjoja. Aikuinen lukija sukeltaa yhtä mielellään ja yhä uudelleen sotavuosien Turkuun ja poikkeusoloissa varttuvien nuorten elämään. Aikuinen lukija näkee myös Raustelan kirjojen historiankirjoituksellisen arvon ja arvostaa niiden moniarvoista, aikakauden poliittisia jännitteitä jäsentävää maailmankuvaa.

Arvokas näkökulma itsenäisessä Suomessamme myös Itsenäisyyspäivänä 2011.

Teksti

Veera Ristikartano, kirjaston verkkoviestinnän suunnittelija ja vapaan, moniarvoisen Suomen ja korkeatasoisen suomalaisen kaunokirjallisuuden vankkumaton fani

Kuva

Kirjoittajan kotialbumi