Antoisaa oppimista OA-lukupiirissä

Helsingin yliopiston kirjastossa toimii ryhmä, jota ei ohjaa kukaan, eikä sen toiminnasta tiedä paljoakaan edes kirjastomme johto. Tuloksia kuitenkin syntyy.

Joukko Helsingin yliopiston kirjaston työntekijöitä on perehtynyt kirjastotyönkin kannalta merkitykselliseen open access -ilmiöön itseohjautuvan ryhmäoppimisen keinoin. Kuusi ihmistä eri kampuksilta on muodostanut tiiviin opintopiirin, jonka toiminta on jatkunut jo vuodesta 2007 lähtien. Tällä ryhmällä ei ole vetäjää, vaan se ohjaa omaa oppimisprosessiaan yhteisvastuullisesti.

OA-opintopiirimme aloitti toimintansa vuonna 2007 käynnistyneen Helsingin yliopiston kirjastojen ryhmämentorointiprojektin osana. Meillä oli kuitenkin aluksi huono tuuri, sillä ryhmän vetäjänä aloittanut Kalle Korhonen siirtyi toisiin tehtäviin melko pian aloittamisen jälkeen.

Mietimme tukalaa tilannettamme hetken ja päätimme jatkaa ryhmämme toimintaa rohkeasti ilman vetäjää. Yhteisellä päätöksellä sitouduimme siihen, että kaikki ryhmän jäsenet ottavat henkilökohtaisen vastuun ryhmän toiminnasta. Päätimme opettaa itse itseämme – toinen toisiamme.

Hyppäys epävirallisen itseohjautuvan ryhmäoppimisen maailmaan kannatti. Yhdessä oppiminen on laajentanut ryhmän jäsenten tietoa, käsityksiä ja myös osaamista open access -asioissa. Alkuvaiheessa ryhmän jäsenten OA-asioiden tuntemus vaihteli paljonkin, noviisista asiantuntijaan. Useimmille open access on sittemmin tullut myös osaksi työtehtäviä kirjastossamme, joten työnantajakin lienee hyötynyt ryhmän olemassaolosta.


Osa lukupiiristä (Kimmo, Timo, Arja ja Arja) Tähtitorninmäellä syksyllä 2009.

OA-opintopiiri on kokoontunut keskimäärin joka toinen kuukausi jo useamman vuoden ajan. Jokaisen tapaamisen lopuksi olemme määritelleet kotiläksymme, uudet tavoitteemme sekä oppimistapamme seuraavaa kertaa varten. Kertaakaan ei ole kokoonnuttu ilman etukäteissuunnitelmaa. Olemme saaneet syventyä perusteellisemmin yhteen aihepiiriin, mikä ei aina ole mahdollista kiihkeärytmisessä kirjastotyössä.

Olemme tarkastelleet OA-asioita monesta näkökulmasta, tavanneet alan asiantuntijoita sekä esimerkiksi opetelleet monien uusien digitaalisten välineiden käyttöä. Useissa tapaamisissa olemme keskustelleet kotiläksyksi valitsemiemme OA-aiheisten tutkimusartikkelien sisällöistä ja niistä heränneistä kysymyksistä.

Noin vuosi sitten erään tutkimusartikkelin käsittelyn yhteydessä ryhmässämme nousi esiin kysymys: kuinka avoimesti Helsingin yliopistossa tuotetut tieteelliset artikkelit ovat luettavissa verkossa? Koska vastausta ei ollut olemassa, päätimme tutkia asian itse.

Tutkimussuunnitelmassamme päätimme empiirisesti kokeilla, saako kuka tahansa nettikäyttäjä luettavakseen kokotekstiversion yliopistossamme tehdyistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista. Tutkimusaineistoksi valitsimme Julki-tietokantaan tallennetut julkaisutiedot vuosilta 2007 – 2008. Lähes 8000 artikkelin joukosta satunnaisesti valitut 407 artikkelia olivat lopullinen tutkimuksen kohteemme.

Ryhmämme kuusi jäsentä teki käytännössä yhteensä yli 4000 todellista nettihakua selvittääkseen löytyvätkö ja aukeavatko pdf-tiedostot vai eivät.

Tutkimuksemme lopputulos on lyhyesti sanottuna seuraava: Helsingin yliopistossa tehdyistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista noin puolet saa auki kokotekstinä (49,1% – HY:n verkon ulkopuolella). Googlen ja Google Scholarin avulla löytää näistä suurimman osan, mutta OA-haravointipalveluja käyttämällä vielä jonkin verran lisää.

Sen sijaan Heldasta ei tutkimushetkellä löytynyt oikeastaan yhtään mitään. Tulevaisuudessa Heldan tilanne toki tulee muuttumaan paljonkin, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkotutkimuksia.

Tutkimusartikkelin valmistumisen jälkeen OA-opintopiirimme on jo tehnyt päätöksen jatkaa itseohjautuvaa toimintaansa. Heti seuraavaksi emme kuitenkaan opettele uusia asioita sellaisen empiirisen tutkimustyöskentelyn kautta, joka vaatisi työajan lisäksi myös oman ajan käyttöä, vaan vaihteeksi aivan jollain muulla tavalla.

OA-aihepiirin tärkeyden ja ajankohtaisuuden vuoksi pidämme ryhmämme toiminnan jatkamista edelleenkin hyödyllisenä. Merkittävä perustelu jatkamiselle on myös se, että kaikki OA-opintopiirin jäsenet ovat kokeneet vapaaehtoiseen työskentelyyn perustuvan toiminnan mukavaksi ja viihtyisäksi tavaksi oppia työssä tarvittavaa osaamista.

Ryhmämme tapaamisiin on osallistunut vaihteleva määrä Helsingin yliopiston kirjaston työntekijöitä. Opintopiirimme tulevaa toimintaa on mahdollista tulla mukaan ideoimaan, mikäli OA-asiat kiinnostavat.

OA-lukupiirin tutkimusartikkeli on tallennettu Heldaan:

The current state of Open Access to research articles from the University of Helsinki ScieCom Info – Nordic-Baltic Forum for Scientific Communication. 2010 / 6, 4, s. 1-7.

Kirjoittajat

Pekka J. Salminen, Kimmo Koskinen, Arja Lappalainen,
Timo Liimatainen, Eija Nevalainen ja Arja Niskala

Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:
Pekka J. Salminen