Kolumni: Arto kaipaa elvytystä ja kuntoutusta

Artikkeliviitetietokanta ARTO on joillakin tieteenaloilla verraton työkalu. Esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen, kielitieteen, folkloristiikan ja arkeologian aloilta Artoon on sisällytetty Suomen akatemian ja Neuvostoliiton tiedeakatemian yhteisprojektin (ns. Uralican) tulokset. Tämä tarkoittaa sitä, että Arton kautta pääsee käsiksi näiden alojen tutkimusviitteisiin  vuosilta 1917-1987 – yksin kirjallisuudentutkimuksessa ja kielitieteessä saalis on tältä aikaväliltä 21 654 huolellisesti tehtyä ja visusti sisällönkuvailtua viitettä.

Kun Artossa on näiltä aloilta Uralican lisäksi Kati-vainaan romppeet, uutta tuotantoa vuodesta 1994 sekä JULKIn kautta tulleet tutkijoiden hengentuotteet, on lopputulos hyvä.

Kaveeraan Arton kanssa lähes päivittäin. Viime aikoina vanha kamuni kuitenkin näyttää lusaantuneen henkitoreisiin.  Eikö Artoon enää luetteloida antologioissa ja muissa hakuteoksissa julkaistuja artikkeleita? Nehän ne tärkeitä olisivat, sillä niissä on ihan kovaa tavaraa eikä mitään aikakauslehtiesselehdintää. Joillakin tieteenaloilla Arto tuottaa niukkoja ja aivan sattumanvaraiselta näyttäviä hakutoksia. Mikä Artoa vaivaa?

Artoa tehtiin pitkään hajautetusti monissa kirjastoissa, ja tekemisen motivaatiota paransi  luetteloinnin kautta saatu käyttöoikeus. Nyt Arto on vapaasti käytettävissä. Sekö vei motivaation?

Olen suivaantuneena kysellyt, kenen vastuulla Arto nykyään on (olis meinaan vähän asiaa). Vastaukset ovat vaihdelleet. Oli miten oli, kyllä jotain tarttis tehdä.

Arton tekeminen on ollut iso urakka, ja nykyään se tarjoaa entistä useammin myös e-muotoisen artikkelin heti luettavaksi. Tätä työtä ei pidä jättää hunningolle.

Nyt äkkiä Artolle lisähappea, adrenaliinia yms. elintoimintoja elvyttävää eliksiiriä. Nyt alkaisi olla myöhäisen puuttumisen aika – se varhaisen puuttumisen aika taisi jo mennä.

 

Kirjoittaja

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

11 thoughts on “Kolumni: Arto kaipaa elvytystä ja kuntoutusta

  1. Kuulutan lopullista ratkaisua odotellessa talkoohenkeä. Minulle oli ikävä yllätys, kuinka suuria aukkoja Artossa oli taidehistorian kohdalla. Niimpä päätin 5 vuotta sitten ruveta tukkimaan näitä aukkoja. Aluksi tein sitä ilman lupaa ihan omalla luvalla, aikojen kuluessa Artoluettelointini vakiintui niin, että nykyisin minulla on oma tallentajatunnus. Kun aloitin, käytin Julkitunnusta. Viiden vuoden aikana olen täydentänyt Artoa 7700 viitteellä. Jos meitä olisi kymmenen henkeä, olisimme vieneet Artoon 70 000 viitettä. Joten tulkaa mukaan, etsikää edeustamanne oppiaineen aukot ja ryhtykää täyttämään niitä.

  2. ARTO ei tosiaan ole yhtä kattava kaikilla tieteenaloilla. Erityisesti sellaiset tieteenalat (esim. lääketieteet, taloustieteet, tekniset tieteet) ovat ARTOssa huonosti edustettuina, joilla on omia erityistietokantojaan. Sekin on valitettava totuus, että muita kuin kausijulkaisuartikkeleita ARTOon luetteloidaan melko vähän, mutta niitä on tullut viime vuosinakin esim. Suomen historiallisen bibliografian kautta. Myös vanhan Julkin artikkelit löytyvät ARTOsta, mutta Tuhatista tiedot eivät enää siirry.

    Laajempia julkaisurekisteri- ja kustantajayhteistyöhön liittyviä suunntelmia on kuitenkin vireillä, ks. esim.
    http://www.doria.fi/handle/10024/69302.

    Tämän pohjalta ollaan tekemässä projektisuunnitelmaa ja toivottavasti saadaan rahoitustakin. Kaiken kaikkiaan ARTOon pyritään kuitenkin saamaan jatkossa kotimaista artikkelimetadataa muutenkin kuin kirjastojen luetteloimana. Sisällönkuvailua voitaisiin myös tällaisissa tapauksissa jatkossakin täydentää kirjastoissa. Myös ARTOn metadataa hyödynnettäisiin muuallakin kuin ARTOssa. Kerran tuotettua metadataa pitää pystyä hyödyntämään muuallakin!

    Itse en usko, että ARTOn saaminen vapaaseen verkkoon olisi ainakaan yleisesti laskenut tallennusmotivaatiota. Haasteena ovat pikemminkin kirjastojen muuttuvat rakenteet ja monien ARTO-tallentajien kuuluminen juuri siihen ikäpolveen, joka on jo poistunut tai lähiaikoina poistumassa viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Toivottavasti yhteisen tietovarannon tuottamiseen saadaan mukaan myös nuoremman sukupolven kirjastolaisia!

    ARTOsta voi aina kysellä suoraan allekirjoittaneelta, tai lähettää viestin palveluosoitteeseemme linnea-posti (at) helsinki.fi.

  3. Jaaha. Minulla on kaksi lukijaa.

    Ensittäin Reijolle: Kiitos kun olet Artoon viitteitä tehnyt. Kansallisen tason tietokanta ei kuitenkaan voi olla yksittäisten, asialleen omistautuneiden kirjastolaisten varassa. Ei sitä siis pidä perustaa siihen, että nämä henkilöt salaa, puolisalaa tai kinaumisen perästä luvan kanssa pitävät yllä.

    Ja sitten Lassille: Tässä on jälleen kerran käymässä niin, että paljon työtä vaatinut tietokanta jätetään oman onnensa nojaan ja aletaan suunnitella rahoituksen hankkisen aloittamista jonkin uuden ja trendikkäämmän järjestelmän suunnittelun aloittamiseksi. Muutaman vuoden jälkeen otetaan sitten käyttöön puolitekoinen uusi systeemi, joka ei toimi – ja jossa ei ole mitään.

    Kirjoitit: “Myös vanhan Julkin artikkelit löytyvät ARTOsta, mutta Tuhatista tiedot eivät enää siirry.” Niinpä, muuta Julkia ei enää täydennetä, eikä ARTO siis tutkimusviitteistä kartu.

    TUHAT ei meitä pelasta. ARTO on valtakunnallinen, kansallisen tason tietokanta. Ei yksittäisen yliopisto uusi ja trendikäs julkaisurekisteri voi sitä korvata.

    “TUHATISTA tiedot eivät enää siirry.” Hauskasti sanottu. Eivät kai ne itsestään siirry, kun ei panna siirtymään. Miksi ei, sas se?

    Meillä on jo aivan liikaa tietokantoja, jotka on jätetty heitteille. En halua nähdä kamuani Artoa niiden joukossa.

    Lasse Koskela

  4. Lasse, sinulla on kolmaskin lukija.

    Artosta virisi keskustelua myös 9.11. pidetyssä STKS:n seminaarissa “Tutkijat, tutkimuksen arviointi ja bibliometriikka”. Siellä tuli esille se, että Artoa olisi tarkoitus kehittää niin, että siitä tulisi tietokanta, josta voitaisiin poimia/siirtää artikkeleita koskevaa metadataa tulevaan valtakunnalliseen julkaisurekisteriin.

    Päivän päätteeksi loppukeskustelussa Arton tulevaisuus nousi uudelleen esiin, mutta koska paikalla ei ollut ketään, joka asiasta olisi enemmän tiennyt, Suomen yliopistokirjaston neuvoston työvaliokunnan jäsen Tua Hindersson-Söderholm lupasi viedä asiaa eteenpäin SYN:ssä. Kyseessähän on tärkeä työ, jota tehdään pitkälti juuri yliopistokirjastoissa. Näinä aikoina, kun joudutaan priorisoimaan eri tehtäviä, varmasti Arton kaltaisten kansallisesti tärkeiden yhteisten tehtävien kustannukset ja hyöty yksittäiselle yliopistolle nousevat punnittaviksi.

    Entisenä Arton tekijänä tunnen myös aika ajoin huolta Arton kohtalosta. Ja nuo kirjojen artikkelit, jotka nostit esiin, ovat humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla todella tärkeitä. HY:n tutkimuksen arviointiin osallistuneiden humanististen tutkijayhteisön julkaisuista 29% on vertaisarvioituja artikkeleita tieteellisissä monografioissa ja 6% ei-vertaisarvioituja artikkeleita tieteellissä monografioissa eli yhteenä 35% kaikista humanistien julkaisuista ovat tieteellisiin kirjoihin kirjoitettuja artikkeleita. Yhteiskuntatieteiden osalta vastaavat osuudet ovat 22% ja 4% eli yhteensä 26%. Monografia-artikkelit ovat siis melkoisen tärkeä julkaisemisen muoto näillä tieteenaloilla, ja kun ne eivät näy missään, niin onhan se aika epäreilua.

    Artoon liittyy tietysti myös Arton ja Aleksin suhde, ja siinä tehtävä päällekkäistyö ja työnjako. Mutta se onkin sitten jo toisen keskustelun aihe.

    Maria Forsman

  5. Marialle: Hyvä kun puhutaan. Toivottavasti jotain muutakin tehdään.

    Reijolle: Alan lämmetä ajatuksellesi vapaaehtoistyöstä Arton happisaturaation nostamiseksi. Voisin siis luetteloida Artoon käsieni kautta kulkevia artikkeliantologioita kirjallisuudentutkimuksen alalta. Parempi näin kuin niin, että kokoilen jonkinlaista yksityiskatalogia.

    Nyt tarvitsisin sitten Arton tunnukset. Mistä semmoiset saa? Mitä sanoo Lassi Lager?

    Lasse Koskela

  6. Minun kanssa voi sopia Arto-luetteloinnin aloittamisesta ja tunnuksetkin voi pyytää minulta: etunimi.sukunimi@helsinki.fi.
    Huomaan vastata sähköposteihin yleensä vähän nopeammin kuin blogikommentteihin :-). Ja toki Arto-luetteloinnista on syytä sopia myös oman esimiehen kanssa jonkinlaisen jatkuvuuden takaamiseksi.

    Ja sitten vielä pieni väärinkäsityksen korjaus: mitään uutta järjestelmää ei olla kehittämässä Arton korvaamiseksi, vaan on keskusteltu Arton viitteiden hyödyntämisestä myös (kansallisessa) julkaisurekisterissä. Jotta tämä toimisi hyvin, Artoon pitäisi saada viitteet nykyistä kattavammin ilman liian pitkiä viiveitä. Arto paitsi palvelee tiedonhakua, on myös artikkelitietovaranto, jota voidaan hyödyntää muihinkin tarpeisiin. Julkaisurekisterillä taas on vähän toinen funktio ja toisenlaiset metadatatarpeetkin.

  7. Oliko siis niin, että TUHATiin (ja tulevaan kansalliseen julkaisurekisteriin) on teknisesti hankala rakentaa rajapintaa, jonka avulla tiedonsiirto Artoon onnistuisi? Ja pitääkö tällaiset kaikki tilata isolla rahalla Pure-järjestelmää tuottavalta Atiralta vai voimmeko tehdä itse? Joka tapauksessa, jos kansallinen julkaisurekisteri toteutuu, olisi järkevää totetuttaa rajapinta, jolla kotimaisten lehti- ja monografia-artikkeleiden perusdata siirrettyä automaattisesti Artoon, jossa sitten voisi tehdä täydennystä ainakin asiasanojen osalta.

  8. On paradoksaalista että samaan aikaan kun Arton käyttö on kasvanut sen vuoksi että tietokannan käyttömaksu poistettiin, kirjastojen mahdollisuudet ja kenties mielenkiintokin panostaa Arton tuottamiseen ovat vähentyneet.

    Mitä tulee TUHAT-järjestelmään ja kansalliseen julkaisurekisteriin, fiksusti toteutetussa järjestelmässä pitäisi olla rajapinta, jonka avulla kuvailutiedot ovat poimittavissa (ja noiden tietojen pitäisi olla semanttisesti yhteismitallisia kirjastojen tallentaman datan kanssa). Jos poimintamahdollisuutta ei ole, on vain huonoja vaihtoehtoja: palvelun tilaaminen järjestelmätoimittajalta pahimmassa tapauksessa yksi etäjärjestelmä kerrallaan, tai vastaavan toiminnon rakentaminen itse (jolloin sovelluksen muutokset voivat rikkoa sen päälle rakennetut viritykset).

    TUHAT-asiantuntijat voinevat kertoa miten sovelluksessa on varauduttu tämäntyyppisiin tiedonsiirtotarpeisiin. Jos niihin ei olisi varauduttu mitenkään (mitä en jaksa uskoa), on ihan hyvä että Helsingin yliopisto ei ole velvollinen noudattamaan tietohallintolain määräyksiä ;-).

    Verrattuna muihin pohjoismaihin Suomessa on panostettu paljon artikkeli-indeksien rakentamiseen. Mutta Artokaan ei ole koskaan ollut kattava järjestelmä, mm. koska muutamilla aloilla (tekniikka, kauppatieteet, lääketiede) on ollut maksullisia palveluita (Tali, FINP ja Medic) joiden tontille ei ole haluttu mennä. Jja vaikka halua olisi ollutkin, tallentajien löytäminen olisi ollut haasteellista. Toki Kansalliskirjasto on keskustellut em. tietokantojen (ja Aleksin) tuottajien kanssa, mutta toimivan yhteistyön aikaansaaminen on ollut ymmärrettävästi vähän haasteellista – HELECON ja Tenttu ovat maksullisia palveluita.

    Arton vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyömalli on toiminut parikymmentä vuotta vähintään kohtuullisesti. Alkuvaiheessa porkkanana oli tietokannan maksuton käyttö, mutta nyt motivaatio on löydetty muualta, jos se on ollut löytyäkseen. Vuosittain tallennettujen viitteiden määrä on laskenut, ja tällä menolla vaarana on ennen pitkää se että uutta aineistoa löytyy vain satunnaisesti.

    Reijo Sarmajan kaltaiset vapaaehtoiset ammattilaiset voivat saada paljon aikaan (mistä lämmin kiitos), ja sosiaalisen metadatan tuotannostakin voi tulevaisuudessa olla apua. Mutta jos esimerkiksi korkeakoulujen julkaisurekistereitä suunnitellaan niin ettei tiedonsiirtoyhteyksiä Artoon ja muihin ulkopuolisiin järjestelmiin oteta huomioon, artikkelitallennusta on vaikea saada mitenkään kattavaksi, ainakaan käsipelillä.

  9. Tiedoksi vaan, että TUHATissa on käytettävissä sekä kirjastomaailmalle tutumpi OAI-PMH -rajapinta että yleismaailmallisempi Web Services -toteutus. Itse järjestelmästä vastaavilta on varmasti saatavissa rajapintakuvaukset ja muut tarkemmat speksit. Aineiston saaminen tuon jälkeen ARTOn tarvitsemaan formaattiin ei ole erityisen haastavaa.

  10. Parasta olisi, jos olisi yksi yhteinen, riittävän kattava ja ajantasainen metatietovaranto, josta artikkelitiedot saisi poimittua korkeakoulujen julkaisurekistereihin. Parastakin parempaa olisi se, että myös julkaisurekisteri olisi yhteinen.

    Poimiminen eri korkeakoulujen erilaisista järjestelmistä Artoon on kyllä työlästä ja muutenkin haastavaa. Esim. tekijätiedot saattavat olla Arton näkökulmasta puutteellisia (vain osa tekijöistä mainittu) ja tuplakontrolli aiheuttaisi suuria ongelmia: monella artikkelilla on useita kirjoittajia ja kaikki voivat olla eri korkeakouluista, tietoja ei ole välttämättä tallennettu yhdenmukaisesti eri järjestelmiin jne. Jo Voyager-Julki-tietueiden tuplakontrolli aiheutti Artossa melko paljon työtä, vaikka kyse oli samasta järjestelmästä. Kattavuuteenkaan ei päästä, jos julkaisurekister(e)istä löytyy tietystä julkaisusta vain yhden tai joidenkin korkeakoulujen tutkijoiden kirjoittamat artikkelit.

    TUHATiin tallennettujen tietojen hyödyntämistä Artossa voisi toki yhteistyössä selvitellä, mutta lähtökohtaisesti olemme KK:ssa ajatelleet enemmän liikennettä toiseen suuntaan (ks. esim. tuo Marian mainitsema selvitys). Kuinkahan hyvin muuten Artoa on nyt pystytty hyödyntämään TUHATissa? Ehkäpä parhaiten ne, jotka ovat itse tallentaneet ensin lehden Artoon 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.