Australian tuomisia

Kesällä 2015 minulle tarjoutui tilaisuus lähteä töihin Australiaan yliopistollisen sairaalan kirjastoon. Vakituisesta työstäni HY:n kirjastossa hain ja sain vapautusta, ja tulipa tuohon käytettyä suurin osa kesälomastakin. Australiasta taas tarjottiin apurahaa kulujen kattamiseen. Eihän niin hyvästä tarjouksesta malttanut kieltäytyä, joten pakkasimme matkalaukkumme ja lähdimme kesäkuun lopussa koko perhe kohti Victorian osavaltiossa sijaitsevaa Geelongin kaupunkia.

Työpaikkani oli sairaalassa. Kirjasto jossa työskentelin, oli pieni, henkilökuntaakin vain neljä tai hieman päälle. Mutta asiakkaita oli paljon eli koko sairaalan henkilökunta. Näistä oli tutkijoita tai opettajia yli 200.

Geelongin kaupunki

Deakinin yliopisto on sairaalan yhteistyökumppani. Se on hieman Helsingin yliopistoa suurempi yliopisto. Sairaalaan tultiin harjoittelemaan, erikoistumaan ja tukimaan myös muista yliopistoista, kuten Monash ja Melbourne. Yliopiston kirjastot huolehtivat opiskelijoiden tiedonhaun ja viitteidenhallinnan kouluttamisesta, mutta sairaalan vastuulle jäi erikoistuvien lääkäreiden ja hoitajien, tutkijoiden sekä väitöskirjatyöntekijöiden koulutus. Myös muille opiskelijoille koulutusta pyydettiin, koska potilastyöhön osallistuminen saa opiskelijat usein ymmärtämään tiedonhaun taitojen tarpeellisuuden.

Toimin siis Barwon Health nimisessä sairaalassa vierailevana asiantuntijana 12 viikon ajan. Sinä aikana oli monenmoista tehtävää, kuten
•    tiedonhaun koulutusohjelman suunnittelu ja koulutusten aloittaminen
•    organisaation julkaisuluettelon tekeminen
•    uuden prosessin suunnittelu organisaation julkaisuluettelon keräämiseen
•    organisaation avoimen julkaisuarkiston ylläpitoprosessien kehittäminen
•    uuden viitteidenhallintatyökalun testaus ja koulutus kirjaston henkilökunnalle
•    haastattelututkimus tutkimusdatan hallinnasta ja siihen tarvittavista palveluista
•    tutkimusdatapolitiikan ensimmäisen version kirjoittaminen ja hyväksymisprosessin alkuun saattaminen

Tämän lisäksi auttelin tiedonhaun neuvonnoissa ja toimeksiannoissa kiireaikoina. Ja järjestin pieniä työpajoja mm. lääketieteen tutkimuksen elinkaaresta ja kirjaston tutkimuksen palveluista. Annetut työtehtävät tulivat lyhyessä ajassa tehtyä, koska pienen organisaation etu on päätöksenteon nopeus, eikä työtahtia byrokratian rattaat päässeet hidastamaan.

Tutkimuksen palveluiden kehittäminen Australiassa eroaa Suomesta esimerkiksi siinä, että valtion taholta on asetettu selkeät kriteerit hyvälle tutkimustavalle. Nämä löytyvät dokumentista: Australian Code for the Responsible Conduct of Research. Jokainen tapaani tutkija oli tiesi tästä ohjeesta ja allekirjoitti sen tärkeimmät tavoitteet. Ohje auttaa tutkijoita vaatimaan riittävää tutkimusinfrastruktuuria ja -palveluita, koska se selkeästi kertoo tutkimusorganisaatioiden vastuut näiden tuottamisessa. Tietenkään ohjeen kuvaamaan tilanteeseen ei ole vielä päästy, mutta suunta näyttää erittäin hyvältä.

Tutkimusmaailma on kansainvälinen ja monet asiat ovat aivan samanlaisia tuolla toisella puolella palloa. Silti Australian matka toi virkistävää vaihtelua normaaleihin työtehtäviin. Pieni pyörähdys maailmalla tuuletti omia, ehkä hieman kalkkiutuneita, käsityksiä ja loksautti ajattelussa paloja paikoilleen. Uskon vierailun virkistävän vaikutuksen jatkuvan vielä pitkään. Tutkijoille suositellaan työskentelyä ulkomailla. Jas uskallampa tämän kokemuksen jälkeen sanoa, ettei tuosta tutkimuksen palveluissa toimivillekaan haittaa olisi.

Lisää seikkailuista Australiassa voit lukea matkablogistani: My adventures as a Volunteer Research Librarian in Australia.

Teksti

Mari Elisa Kuusniemi
informaatikko

Kuva

Tim Moreillen
https://flic.kr/p/8V3QPb