Kirjasto osana opiskelijan tukiverkostoa

Helsingin yliopiston kirjasto palvelee useita asiakasryhmiä, joilla on erilaisia tarpeita. On opiskelijoita, opettajia, tutkijoita ja muuta henkilökuntaa, sekä alumneja joiden työtä haluamme tukea, unohtamatta yliopiston ulkopuolelta tulevia asiakkaita.

Pelkästään opiskelijan status kätkee sisälleen erilaisia vaiheita, joiden läpäisemistä kirjasto pyrkii aktiivisesti tukemaan.

Kirjastosta saa aina jonkun kiinni ja neuvoa voi kysyä, jos on pulassa. Tavoitteena on, että opintojen reitit olisi hyvin ennakoituja.

Kirjastokierroksilla alkuun

Uuden opiskelijan aloittaessa opintiensä, kirjasto pyrkii heti alkuun iskemään perustiedot toiminnastaan fuksin tajuntaan kirjastokierroksien avulla. Kierrokset toteutetaan yhteistyössä tiedekuntien ja kirjaston kouluttamien tuutoreiden kanssa. Tuutorit esittelevät kirjaston fyysiset palvelut ryhmätyötiloista kopiokoneisiin, mutta kertovat myös sähköisistä palveluista.

– Tänä keväänä painotimme tuutorikoulutuksessa e-aineistojen mahdollisuuksia, informaatikko Erva Kostiainen kertoo.

Syksyisin järjestettävillä orientaatioluennoilla kirjasto on myös näkyvästi läsnä. Orientaatioluennoilla käydään läpi ns. perusjutut, kuten kirjastokortin hankkiminen, verkkoaineistot, tietokannat ja kokoelmat, sekä kirjaston tarjoamat koulutukset.

– Jokaisella kampuksella orientaatioluennot ja fuksikierrokset järjestetään omat erityistarpeet huomioon ottaen, Kostiainen lisää.

Tiedonhankinnan toukasta perhoseksi

”Olen pulassa. Ohjaajani neuvoi minua ottamaan yhteyttä kirjastoon. Osaatko neuvoa, miten haen aiheestani?”
”Kiitos todella paljon näistä tiedoista. Olen erittäin huojentunut.”

Suoritettuaan kaikille pakollisen TVT-ajokortin, opiskelijalla on perusvalmiudet tiedonhankintaan. Mutta viimeistään kandiseminaariaiheen kutitellessa aivonystyröitä, voi opiskelija tuntea itsensä voimattomaksi yrittäessään napata aiheeseensa liittyvää aineistoa vellovasta tietomerestä. Tähän tarpeeseen vastaa suoraan oman alan tiedonhankinnan koulutus. Yleisien kurssien lisäksi on mahdollista varata henkilökohtaista tiedonhankinnan ohjausta tietoasiantuntijalta.

– Esimerkiksi hakusanat saattavat tuottaa päänvaivaa. Harvemmin ohjaukseen hakeutuu sellaisia, jotka eivät osaa yhtään mitään, lähinnä moni tulee varmistamaan, että on tehnyt oikein, Kostiainen hymyilee.

Tukena opinnäytetyön teossa

Opinnäytetyöntekijän polku on reititetty niin, että tieteellistä hakua opiskellaan ainakin ensimmäisen vuoden aikana, kandintyötä tehdessä sekä kerrataan ja syvennetään oppimista maisterivaiheessa. Tutkijakouluissa onkin omat kuvionsa ja silloin perehdytään mm. tutkimusdataan, julkaisemiseen, tutkijan verkkonäkyvyyteen ja bibliometriikkaan.

Opinnäytetyöntekijä saa kirjastosta tukea lähinnä kahden tyyppiseen tarpeeseen: 1) miten löydän olennaiset aineistot tutkimusaiheestani ja 2) miten pidän järjestyksessä löytyneet aineistot viitteidenhallintaohjelmalla. Kirjasto tukee sekä hankkimalla aineistot että opastamalla niiden käytössä.

Tukea on tarjolla monessa muodossa:
oppaat verkossa
avoimet lähiopetukset
kandi- ja graduseminaareihin tms. kursseihin integroidut lähiopetukset (tai monimuoto-opetukset, joissa aineistoa ja opetusta on myös verkossa)
-neuvonta tiskillä, verkossa, puhelimessa ja ajanvarauksella.

Tukiverkosto valmiudessa

Kirjasto on vain yksi monien opiskelijalle tukea ja ohjausta antavien tahojen joukossa. Siksi yhteistyö ja rajallisten resurssien yhdistäminen on tärkeää.

Syyskuun alussa ajattelun ja tieteen kaupunkifestivaalissa Thinkfestissä oli Iso-G tekemättä -keskustelutilaisuus, jossa kirjaston tietoasiantuntijat, opintopsykologi ja Kielikeskuksen opettaja ja opiskelijat kertoivat, mitä on tarjolla graduntekijän tueksi ja pohtivat graduntekijä tarvitsee.

Keskustelutilaisuus poiki uusia ideoita, miten voisimme tukea opinnäytetyöntekijää. Kirjaston kursseista ja palveluista voisi aina tiedottaa paremmin ja oikeampaan aikaan (sitä yritämme, mutta tsempattavaa on). Antaisiko potkua graduntekoon vaikkapa kerran lukukaudessa järjestettävä gradufestari, jossa olisi mukana eri tahoja, joiden apua graduntekijä tarvitsee: opintopsykologit, tietoteknikkapalvelut, kirjasto, Kielikeskus jne. Festarilla voisi olla non-stop työpajoja, miniluentoja, keskusteluja, alkusysäyksiä gradupiireille tai muille itseapuryhmille. Kirjasto tarjoaa jo nyt tukea opintopiireille esim. opintopiiriwikin avulla. Olisiko ohjeistuksen ja fyysisen ja virtuaalitilan lisäksi tarvetta myös match making -tilaisuuksille, joissa samoja kysymyksiä pohtivat opinnäytetyöntekijät tapaisivat ja perustaisivat tsemppiryhmiä.

On monia keinoja tukea opinnäytetyöntekijää. Mitä ideoita sinulla on?

Mietteitä ja palautetta

Pieni gallup-kierros pääkirjaston ja Kumpulan kampuskirjaston tiloissa paljasti, että ponnistelumme eivät ole menneet hukkaan. Tiedonhankinnan kursseja ja e-aineistojen mittavaa lisäämistä kiiteltiin. Lisäksi, varsinkin fuksit, pitivät tärkeänä asiakastietokoneiden ja työskentelytilojen saatavuutta kirjastoissamme. Asiakasneuvojamme saavat papukaijamerkin; useampi kiitti nopeasta ja ystävällisestä palvelusta.

Tässä muutama kommentti:

Teksti:

Päivi Helminen
Informaatiolukutaidon opetuksen koordinaattori

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Video:

Helena Hiltunen

Kuva:

Suvi Kataja

Tietoarkiston uutena palveluna Aila-portaali

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston uusi palvelu, Aila-portaali, julkistettiin toukokuussa.  Rekisteröitymällä asiakkaaksi voi Ailasta ladata tietoarkiston tutkimusaineistoja maksutta  käyttöön kunkin aineiston käyttöehtojen puitteissa.

Aila-portaali on korvannut Tietoarkistossa aiemmin käytössä olleen paperisen tilauslomakejärjestelmän. Nyt aineistot saa käyttöön välittömästi, ilman postitukseen liittyvää viivettä. Joissain tapauksissa aineiston lataamiseen tarvitaan erillinen lupa tekijöiltä, jolloin lataaminen onnistuu vasta luvan myöntämisen jälkeen.

Tietoarkiston aineistot sisältävät vajaat tuhat kvantitatiivista ja noin 150 kvalitatiivista aineistoa. Kvantitatiiviset aineistot toimitetaan käyttäjälle SPSS Portable -formaatissa, kvalitatiiviset puolestaan ovat pääosin tekstitiedostoja eri formaateissa (rtf, txt, pdf).

Useimmissa tapauksissa aineistojen lataaminen edellyttää rekisteröitymistä asiakkaaksi ja kirjautumista Ailaan. Kirjautuminen voi tapahtua joko Haka-kirjautumisena tai Tietoarkiston erikseen antamilla tunnuksilla. Osa aineistoista on avoimia, jolloin käyttö ei edellytä rekisteröitymistä. Ilman rekisteröitymistä voi myös selata ja etsiä aineistoja ja lukea niihin liittyviä kuvailutietoja.

Ennen aineiston latausta asiakas täyttää sähköisen aineistolupahakemuksen, jossa ilmoitetaan käyttötarkoitus, tutkimuksen nimi ja lyhyt kuvaus tutkimuksesta sekä mahdollinen rahoittaja. Lisäksi asiakas hyväksyy käyttölupaehdot, jotka vaihtelevat aineistoittain. Käyttö voi olla sallittua opetukseen, opiskeluun ja tutkimukseen – tai pelkästään tutkimukseen.  Opiskelijalle käyttö voi olla esimerkiksi seminaari- tai opinnäytetyöhön liittyvää aineistojen analysointia.

Aineistojen käytön aikana käyttäjän on huolehdittava riittävästä tietoturvallisuudesta ja tietosuojasta; aineisto ei esimerkiksi saa olla muiden kuin lupahakemuksessa ilmoitettujen henkilöiden saatavilla.  Käytön päätyttyä aineisto ja siitä otetut kopiot on hävitettävä.

Aineistojen lataamisen lisäksi Aila-portaali nopeuttaa aineistojen etsimistä. Ailassa on kolme tapaa tehdä hakuja: aineisto-, muuttuja- ja eksperttihaku. Lisäksi aineistoa voi selailla aineiston numeron, nimen, tyypin tai julkaisupäivän mukaan.

Ailan käyttöliittymä on suomeksi ja englanniksi.

Teksti:

Mika Holopainen
tietoasiantuntija

Lähteet:

Keckman-Koivuniemi, Hannele (2014): Etsivä löytää aineistot nyt Ailasta. Tietoarkisto, 39 (1/2014)
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto: Aineistojen käyttö ja lataaminen.

Näkyvyyttä kirjastoille pyöräilemällä

Cyclo-biblio MontPellier – Lyon 6.-14.8.2014

Kansainvälinen kirjastoalan epäkonferenssi Cycling for Libraries (ranskaksi Cyclo-biblio) on saavuttanut eeppisen maineen, mikä näkyy siinäkin, että monet osallistujat palaavat tapahtumaan kerta toisensa jälkeen. Suomessa kehitetty pyöräilevän epäkonferenssin konsepti on levinnyt myös muualle paikallisesti järjestettyjen cyc4lib-tapahtumien muodossa, kuten kesäkuussa Valko-Venäjällä ja Baltiassa toteutettu Baltic Star –pyöräily.

Osallistuin ensimmäiseen tapahtumaan vuonna 2011, joten kuultuani, että tämä vuonna pyöräillään Etelä-Ranskassa Montpellieristä Lyoniin, oli ihan pakko ilmoittautua mukaan, vaikka omalla kustannuksella. Tapahtuman luonnetta kuvaa se, että valtaosa järjestelyistä tehdään vapaaehtoisvoimin ainutlaatuisen verkostotapahtuman motivoimana. Esimerkiksi tällä matkalla huoltotiimin apukokkina toimi yksi Poitiers:n yliopiston kirjaston esimiehistä.

Matka alkoi illallisella Montpellierin romaniväestön korttelissa, jossa sapuskan lisäksi saatiin nauttia kolmen Flamenco-kitaristin esityksistä. Seuraavana aamuna, kun 92 hengen keltaisiin ja oransseihin huomioliiveihin sonnustautunut joukko oli lähdössä matkaan, kävi ilmi että neljä pyörää oli varastettu yöllä lukitusta tilasta. Tästäkin takaiskusta selvittiin ja päästiin liikkeelle kohti ensimmäisiä kohteita, joihin kuului pari mediateekkia Montpellierissä ja uimaranta Välimeren rannalla.

Matkan varrella pysähdyttiin lukuisissa kirjastoissa, joita Ranskassa on alettu kutsua mediateekeiksi. Vastaanotto oli aina ystävällinen ja kirjastojen tiloista löytyi myös tuiki tarpeellisia levähdys- ja välipalapisteitä. Kirjastot olivat myös selvästi panostaneet ja varustautuneet pyöräilijöiden vastaanottoon. Jotta vierailukohteet eivät olisi liian yksipuolisia, ohjelmassa oli kirjastojen lisäksi käynti luomuviinitilalla (Château de Bosc), vierailu kirjamuseossa ja käynti pyöräilyn tietokeskuksessa Lyonissa.

Liki sadan hengen keltaisiin pukeutunut pyöräletka on tien päällä jo näky sinänsä, mutta tapahtuman luonteeseen kuuluu myös medianäkyvyys.  Kaksi TV-reportaasia, radion uutisointi ja muutaman maakuntalehden artikkelit ryydittivät matkan etenemistä.

Pääosin osallistujat selvisivät matkasta ehjin nahoin, mutta haavereiltakaan ei kokonaan vältetty. Kaksi kaatumista johti matkan keskeyttämiseen, toinen olkapäähän osuneen tällin ja toinen sormen taittumisen vuoksi pyörän kaaduttua sateen liukastamalla raiteella. Pääosin kuljettiin pyöräteillä ja hiljaisilla maanteillä, ja vilkkailla osuuksilla muu liikenne pysäytettiin pyöräletkan ohituksen ajaksi.

Matka tarjosi runsain mitoin luontevia mahdollisuuksia ammatilliseen ja muunkinlaiseen verkostoitumiseen, ja ryhmädynamiikka toimi tälläkin kertaa. Matkanjohtajana letkan kärjessä ajoi sveitsiläinen Lara Jovignot, joka selviytyi hienosti tehtävästä. Yksi paikallisista pääjärjestäjistä oli Anne Guégan, joka rauhallisella tyylillään piti ryhmää koossa ja muistutti kullekin päivälle varatuista keskusteluteemoista. Jukka Pennanen yhtenä tapahtuman konseptin kehittäjänä oli hyvänä taustatukena.

Yksi brittiläisistä tapahtuman osallistujista totesi matkan jälkeen, että kyseessä on selkeästi maailman paras kirjastoalan pyöräillen tapahtuva epäkonferenssi. Tähän voi vain yhtyä.

Teksti ja kuvat:

Kimmo Koskinen
kehityspäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Kiitos Kumpulan palvelutiski 2001-2014!

Keskiviikkona 28.5.2014 klo 15:45 Kumpulan kampuskirjaston asiakaspalvelussa viimeinen sammutti valot. Tämän jälkeen palvelutoiminta ajettiin alas. Lopullisesti.

Kampuskirjaston oppimisympäristöhanke on nyt saavuttamassa vaiheen, jossa toisen kerroksen palvelupiste puretaan ja kirjasto suljetaan kesäksi remontin vuoksi. Kesän aikana asiakas- ja itsepalvelutoiminnot siirretään kirjaston ensimmäiseen kerrokseen, jonne myös avataan uusi pääsisäänkäynti. Tämä on muutos, jota on toivottu ja odotettu koko kirjaston olemassaolon ajan. Eräs viimeviikkoinen herrasmies kiteytti asian oivasti: ”Eikö kirjaston pitäisi olla asiakkaita varten tai edes sisäänkäynnin löytyä ilman, että täytyy monelta ihmiseltä kysellä?”

Kesäaikaan kirjastossa tapahtuu toki muutakin. Henkilökunta muuttaa uusiin työtiloihin kirjaston alakertaan palveluiden mukana. Alas ajetaan myös lainattava aineisto, joka siirretään toisesta kerroksesta ensimmäiseen.  Väistötilojen vähyys ja remontin edetessä alati muuttuva toimintaympäristö on saanut kokoelmasiirtoprojektin muistuttamaan lähinnä Tetristä, taivaspalapeliä ja seitsemän pallon jonglöörausta samanaikaisesti, mutta onneksemme projektilla on ollut käytössään nohevuudellaan ja tehokkuudellaan kaiken tuen ja luottamuksen ansainneita kokoelmatyönsankareita, kuten Jesse Klemola, Jyri Ollikainen ja Pirkko-Liisa Nurminen.

Syyskuussa uuden oppimisympäristökirjaston uutuuttaan hohtava esteetön, ergonominen ja lähestyttävä palvelualue ottaa vastaan taas kerran vuoden edellisiä nuoremmat uudet opiskelijat. Syksyn mittaan myös kirjaston muut tilat avautuvat, kunnes lokakuun aikana Kumpulan tiedeyhteisölle on tarjolla merkittävästi lisää erilaisia ja muuntojoustavia tilaratkaisuja monenlaisille oppijoille ja moniin  tarpeisiin.

Kesän aikana asiakkaita palvellaan verkossa, puhelimessa ja pop up -kirjastossa, jossa pyrimme kaikin mahdollisin tavoin tyydyttämään käyttäjän tiedontarpeen.

Uuden oppimisympäristön rakentumista voi seurata remonttiblogista.

Teksti
Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö ja Oppimisympäristöhankkeen koordinaattori

Kuva
Henrik Vesterinen

Kirjastorakentamista Itämeren lounaisrannikolla – ”Das Lernen bauen” –workshop Rostockissa

Pellot viheriöivät ja puut kukkivat valkoisina ja keltaisina Pohjois-Saksassa 19.-21.3.2014. Vanhan Hansakaupungin keskusta on restauroitu taidolla ja pieteetillä. Vanhan kaupungin muureja on osaksi säilytetty niin, että ne kertovat vanhan kaupungin rajoista. Hauska piirre on myös veistosten sijoittaminen katutasolle.


Rostockin vanhan kaupungin Neuer Markt.

Rostockin yliopisto vuodelta 1419

Rostockin yliopisto perustettiin 1419 ja se on Saksan kolmanneksi vanhin yliopisto. Yliopisto on siis yli 220 vuotta vanhempi kuin oma yliopistomme. Nykyisellään yliopistossa on noin 15.000 opiskelijaa. Henkilökunnan määrä on noin 5000.

Yliopiston toimintaa on useissa eri paikoissa Rostockissa ja mm. Warnemündessa. Tavoitteena on koota toiminnot neljälle kampukselle. Osa kampuksista ja niiden rakennuksista on valmiina, osa on vasta suunnitelma-asteella. Itäisen Saksan aluetta on rakennettu erityisesti Saksojen yhdistämisen jälkeen. Rakentaminen jatkuu. DDR:n aikana uudisrakentaminen Rostockin yliopistossa oli vähäistä.

Rostockin yliopiston kirjasto nyt

Rostockin yliopiston kirjasto  toimii nyt useissa eri kiinteistöissä.  Erikoiskokoelmien kirjasto on sijoitettu vuosina 1480-1502 rakennettuun entiseen luostariin (Michaeliskloster). Rakennus on mielenkiintoinen yhdistelmä toimivaa kirkkoa ja toimivaa kirjastoa.  Kuvassa olevan talon oikeassa päädyssä on kirkko.

Osa kirjastosta toimii tilapäisesti mm. Stasin entisessä konttorirakennuksessa. Kaiken kaikkiaan tarve uudistaa kirjastotiloja on ajankohtainen ja välttämätön.

Eteläisen kampuksen kirjasto on rakennettu vuonna 2004. Suunnittelija on tanskalainen arkkitehtitoimisto Henning Larsen,  jolla on näyttävä kokemus kansainvälisistä rakennushankkeista. Hyvä suunnittelu kestää aikaa ja se näkyy myös Rostockin yliopiston kirjastossa. Rakennus on selkeä ja harmoninen. Siellä työskentelisi mielellään. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut joitakin muutoksia opiskelutavoissa, mistä syystä mm. ryhmätyötilojen tarve on kasvanut ja painettujen kokoelmien tarvitsema avotila vähentynyt. Avoin rakentamisen malli antaa hyvät edellytykset myös maltilliselle muuntamiselle. Rakennuksen suunnitteluarkkitehti Klaus Troldborg oli mukana viimeisen päivän tilaisuudessa. Havaitsinkin, miten tärkeätä on, ettei hyvää arkkitehtuuria pilata muuntelussa kuulematta suunnitelman tehnyttä arkkitehtiä.


Rostockin yliopiston eteläisen kampuksen kirjasto


Rostockin yliopiston eteläisen kampuksen kirjasto

Workshop “Das Lernen bauen”

Kirjasto uudistaa tilojaan vastaamaan oppimisen tarpeita vuoteen 2015 mennessä. Projektin Lernraum Bibliothek 2015 – blogi. Bundesministerium für Bildung und Forschung  tukee hanketta Studium Optimum- ohjelman kautta.

Workshopin avulla etsittiin uusia ajatuksia kirjasto- ja oppimiskeskustilojen rakentamiseen ja modernisointiin.  Rostockin yliopiston kirjastonjohtaja Robert Zepf tutustui Helsingin yliopiston uuteen pääkirjastoon 2012. Nyt haluttiin pohtia Kaisa-talon rakentamisen ja käyttöönottokokemusten soveltamismahdollisuuksia Saksan kirjastoihin ja kuulla kirjaston saamaa palautetta käyttäjiltään.

Workshop oli kiinnostava yhdistelmä kehittämisajatuksia Saksasta, Tanskasta, Itävallasta, Luxemburgista ja Suomesta. Kiinnostavaa oli opiskelijoiden aktiivisuus, joka tuli esille mm. laajassa opiskelijakyselyssä, opiskelijaryhmän vierailussa kolmeen eri kohteeseen ja arkkitehtuuriopiskelijoiden suunnitelmissa uusista oppimisen tiloista. Suunnittelun selkeänä tavoitteena oli tietoon pohjaava kehittäminen.

Seuraavana joitakin highligteja workshopista.  

Arkkitehti Klaus Troldborg (Henning Larsen Architects) oli suunnitellut Rostockin eteläisen kampuksen kirjastorakennuksen. Hänen esityksessään korostuivat skandinaavisen arkkitehtuurin keskeiset arvot. Tällaisia suunnittelun perustavia arvoja ovat: Rakennuksen konteksti on tärkeä, niinpä esim. Saudi-Arabiaan rakennettaessa kunnioitetaan paikallista kulttuuria ja oloja. Rakennukseen tulee tuoda mahdollisimman paljon päivänvaloa. Esimerkiksi kirjastoja ei enää tarvitse rakentaa hämäriksi painettuja kokoelmia suojaaviksi tiloiksi.  Edelleen: rakennus suunnitellaan ihmisille. Niinpä esimerkiksi Reykjavikiin suunniteltiin näyttävä kulttuuri- ja konferenssikeskus ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen näyttämöksi.  Rakennussuunnittelun tulee pohjautua tietoon.


Klaus Torldborg (Henning Larsen Architects)

Rostockin yliopiston kirjasto selvitti aktiivisesti opiskelijoiden tarpeita verkkokyselyn avulla mutta myös vierailemalla opiskelijaryhmän kanssa kolmessa eri kirjastossa: kampuskirjasto Leipzigin yliopistossa, Heide/Süd- kirjasto Martin Luther Universität Halle- Wittenbergissä ja Philologische Bibliothek Freie Universität Berlinissä. Opiskelijoiden kokemus näistä tiloista kuvattiin systemaattisella analyysilla, jonka arvioinnin kohteita olivat rakennus ja tilankäyttö, atmosfääri, lukupaikat, muut työskentelypaikat, tekniikka ja turvallisuus, haku kokoelmista ja palvelut. Analyysi nosti havainnollisesti esille ratkaisujen hyvät ja huonot puolet.

Kyselyn tuloksissa oli paljon yhteisiä asioita vaikkapa suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Huomiota kiinnitti se, että enemmistö opiskelijoista piti edelleen painettuja oppimateriaaleja parempina kuin digitaalisia.

Kiinnostavia olivat myös Hochschule Wismarin arkkitehtiopiskelijoiden suunnitelmat Rostockin yliopiston uusiksi kirjasto-oppimiskeskustiloiksi.


Oliver Hantke ja kolme Wismarin korkeakoulun arkkitehtiopiskelijaa esittelivät kukin oman tilasuunnnitelmansa malleineen.

Itävaltalainen esimerkki tuli Salzburgin yliopiston kirjastosta. Ursula Schachl-Raber esitteli kulttuuri- ja yhteiskuntatieteiden UNIPARK-kirjaston projektia. Uuteen kirjastoon yhdistettiin 6 aiempaa yksikköä.

Seminaaripäivän iltana meillä oli mahdollisuus tutustua vanhaan Rostockiin perinteisen yövartijan opastuksella.


Nachtwächterin tehtävänä oli valvoa, ettei tulipaloja päässyt syntymään ja että järjestys säilyi. Varustukseen kuuluivat tarvittaessa kurinpitoon käytettävä pertuska, kumeaääninen torvi ja lyhty.

Teksti ja kuvat:

Kaisa Sinikara

Kiitos kirjasto, me lähdemme eläkkeelle!

Onnea organisaatiouudistukseen, me lähdemme eläkkeelle, naureskelivat hyväntuuliset päivänsankarit. Kuvassa tänä vuonna Helsingin yliopiston pääkirjastosta Kaisa-talosta eläkkeelle siirtyvät Hanna Koski (vas.), Elise Pirttiniemi, Marja-Sirkku Holma ja Eero Piirainen.

J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä 12.5.2014 juhlittiin neljää Kaisa-talosta eläkkeelle siirtyvää kollegaa kerrassaan herkullisilla kolmen sortin kakun kakkukahveilla. Kaikilla neljällä on takanaan pitkät urat Helsingin yliopiston kirjastoissa. Kirjastosihteeri Marja-Sirkku Holma muutti Kaisa-talon neljänteen kerrokseen teologisen tiedekunnan kirjastosta ja on hoitanut esimerkiksi lehtien saapumisvalvontaa. Tietopalvelusihteeri Hanna Koski tuli Kaisa-taloon oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa vietettyjen vuosien jälkeen ja on lehtien saapumisvalvonnan lisäksi ollut usein kolmannen kerroksen asiakaspalvelussa.

Kirjaston Namibia-projektia vetänyt kokoelmapäällikkö Elise Pirttiniemi oli pitkään töissä Opiskelijakirjastossa ja on vastannut Kaisa-talon kokoelmista. Eero Piirainen on valtiotieteellisen kirjaston konkari ja hänen alaansa ovat olleet tieto- ja kopiokoneet.

Päivänsankarit olivat toivoneet puheiden sijaan halauksia ja henkilökohtaisen muistamisen sijaan lahjoituksia Suomen kirjastoseuran ”Kirjastot & kehitys”–keräykseen. Suomen kirjastoseuralle myönnetyn kehitysyhteistyötuen avulla tehdään yhteistyötä Namibian ja Tansanian kirjastolaitosten kanssa.

Iloisessa tilaisuudessa halauksia riitti ja keräykseen saatiin sievoinen summa.

Kiitos upeat kollegamme yhteisistä vuosista ja hyvästä työtoveruudesta, ikävä tulee! Nauttikaa eläkepäivistä, mutta älkää unohtako meitä ihan kokonaan.


Eero antaa viime hetken vinkkejä entiselle esimiehelleen, johtavalle tietoasiantuntijalle Maria Forsmanille.


Joko te nyt lähdette eläkkeelle, vastahan tässä aloitettiin? Kiitos kaikesta! Hanna ja johdon sihteeri Marja Kosonen tervehtivät lämpimästi.


Neljännen kerroksen kollegat jäävät ikävöimään Marja-Sirkun positiivista ja huomaavaista läsnäoloa. Vähän väliä on kaunis poimittu tai ostettu kukkakimppu piristänyt keittiönurkkausta.


Vuosien varrella Namibiasta on tullut Eliselle toinen kotimaa ja sinne hän suuntaa seuraavan kerran syksyllä. –Kuinkas monta piikkiä kammassa on vielä jäljellä, kysyi Eliseltä kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen ja kiitti yhteisistä vuosista.

Teksti

Johanna Lahikainen

Kuvat

Helena Hiltunen

Tikanheittoa ja letkajenkkaa – hyvän mielen kesäpiknik Terkossa

Kirjaston perinteinen kesäjuhla järjestettiin tällä kertaa Meilahden kampuskirjasto Terkossa ja teemana oli kesäpiknik. Ohjelmassa oli ruokailun lisäksi kilpailuja, arvontaa, tanssimusiikkia ja vähän puhettakin. Mukana oli myös kansainvälisiä Erasmus -kävijöitä (ISEW) eri puolilta Eurooppaa.

Sääkin suosi ja väki tuntui viihtyvän.

Tervetuloa Terkkoon! Tilaisuuden isäntä Jussi Männistö nosti maljan kesäpiknikin kunniaksi Marko Jussilan ja Elise Pirttiniemen kanssa. Ovensuussa tähyilee Katri Larmo.

Näin meillä asiat hoidetaan! ISEW-vieras Laura Wilkinson Isosta-Britanniasta ja Kristina Weimer keskustelevat.

Terkon sisäpiha yllätti monet viihtyisyydellään.

Myös ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen ja kampuskirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen pääsivät rentoutumaan.

Kuulumisia vaihtamassa kolmen kerroksen väkeä Kaisa-talosta: Kirsi Luukkanen, Pirja Kara ja Elise Pirttiniemi.

Terkkolaisia juhlapöydän liepeillä. Ruoka maistui mainiosti, vaikka juhlamenyy vaihtuikin matkan varrella.

Piknik-tunnelmaa parhaimmillaan: ISEW-vieraita eri puolilta Eurooppaa ja muutama isäntämaan edustaja Terkon viheriöllä.

Iltapäivä vaihtui illaksi auringon lämmittäessä.

Ja voittaja on: Jari Friman Kumpulan kampuskirjastosta. Lahjakorissa oli eväitä koko loppuviikoksi.

Tikkakisan voittanut Markus Asikanius seuraa Eevaliisa Colbin keskittynyttä suoritusta.

Letkajenkka valloittaa vielä 50 vuoden jälkeenkin. Kiitos kaikille mukana olleille! Missäköhän tapaamme ensi kesänä?

Teksti

Jussi Kajaste ja Johanna Lahikainen

Kuvat

Johanna Lahikainen

Kesäisiä lukuvinkkejä

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski
Tammi 2013

Saksalaisen Daniel Kehlmannin kirja Minä ja Kaminski  on kertomus suurta mainetta havittelevasta Sebastian Zöllneristä, taidekriitikosta, ja Manuel Kaminskista, arvoituksellisesta kuvataiteilijasta. Itseriittoinen ja ylimielinen Zöllner matkustaa maaseudun rauhaan vetäytyneen Kaminskin luo kirjoittaakseen tämän elämäkerran. Zöllnerin urakka ei kuitenkaan tunnu etenevän, ja taustatutkimuksen myötä hämmennys vain kasvaa. Kertomukset Kaminskin elämänvaiheista vaikuttavat ristiriitaisilta, eikä suuri taiteilija vaikuta kovin halukkaalta yhteistyöhön. Zöllnerin kotirintamallakin menee huonosti, mutta taidekriitikon pakkomielle saavuttaa asema säilyy miltei loppuun asti.

Kehlmannin kirja on satiirinen kuvaus ihmisen halusta olla joku ja saavuttaa jotain toisen ihmisen ja julkisuuden kautta. Minä ja Kaminski piikittelee taidemaailmaa ja taiteilijoita hännysteleviä toimittajia (sekä galleristeja), joista useimmat jäävät tarinan taustahenkilöiksi. Loppua kohti kertomus saa jopa veijaritarinamaisiakin piirteitä. Ohimennen teos raottaa myös taiteilijan yksinäisyyttä. Läheisen ihmisen rakkaus voi jäädä saavuttamatta: suurmieskin voi olla jollekulle ihmisenä vähäpätöinen.  (JK)

Burt Bacharach (with Robert Greenfield): Anyone Who Had a Heart
2013

Vaikka Burt Bacharachin nimi ei sanoisikaan mitään, niin todennäköisesti moni Verkkarinkin lukija on kuullut tämän legendaarisen säveltäjän musiikkia. Mies on rustannut lauluja ainakin kuuden vuosikymmenen ajan ja monet mieleenpainuvimmista 1960-luvulla, jolloin Bacharachin ja Hal Davidin (tekijän tunnetuin sanoittajakumppani)  todellinen läpimurto tapahtui: I´ll Never Fall in Love Again,  This Guy´s in Love with You, Raindrops Keep Fallin´on My Head jne. Jotkut Bacharachin klassikoista tunnetaan myös suomalaisina versioina.

Jotkut ovat voineet pitää Bacharachin lauluja ”hissimusiikkina” tai ”kevyen luokan jollotuksina”, jotka istuivat 70-luvun rapukesteihin yhtä napakasti kuin trumpettilahkeet ja banlon-paidat. Arvostus on sittemmin noussut huimaavasti, ja jotkut osuvat kuvaukset levytyssessioista ja kappaleiden struktuureista paljastavat, kuinka Bacharachin musiikin helppous ja kepeys onkin lopulta näennäistä.

Burt Bacharachin teos Anyone Who Had a Heart ei ole puhdas omaelämäkerta siinä mielessä, että kirja on syntynyt yhteistyössä Robert Greenfieldin kanssa ja teoksen sivuilla on myös monia lähipiirin (ex-vaimot, Elvis Costello, Mike Myers ym.) kommentteja Bacharachin elämänvaiheista, sävellystyöstä, elokuva-hankkeista jne. Värikkään uransa aikana Bacharach on myös työskennellyt mm. Marlene Dietrichin kanssa. Sen sijaan yhteistyöhanke Frank Sinatran kanssa kariutui aikatauluongelmien vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkä cocktail-kutsujen ja menestysnäytösten kavalkadi, sillä maestronkin kärsivällisyyttä on vuosien mittaan koeteltu: tyttären vaikea sairaus, avioerot, 70-luvun Lost Horizon –elokuvamusikaali floppasi pahasti, selästä irtosi sementtiä (jep, tosi on) jne. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty, ja Snellmanin päivänä (12.5.2014) 86 vuotta täyttäneen Bacharachin luomisvoima ei näytä vieläkään ehtyvän. Mikä huikea elämä! Mikä mainio lukuelämys! Suosittelen eritoten kaikille kevyen musiikin ystäville. (JK)

Kumman kaa – Anne ja Ellu lomamatkalla
Annen ja Ellun Tuotanto 2014

”Anne ja Ellu lomamatkalla” on tv-sarjan ”Kumman kaa” sijaan taipunut ensi kertaa sarjakuvaromaaniksi. Kirjan ovat käsikirjoittaneet ja kustantaneet näyttelijät Minna Koskela ja Heli Sutela. Sarjakuvapiirtäjäksi romaaniin valikoitui 30 halukkaan joukosta Jarno Kantelinen, joka on onnistunut luomaan perinteisen piirretyn viivan sijaan pullean tyylin söpöä graafista kuvitusta, joka muistuttaa hieman suosittujen Bratz-nukkejen tyttöhahmoja.

Työkaverusten Annen ja Ellun ystävyyttä ei matkakohde Puerto de la Playa koettele muutoin kuin lomaviikon kuudentena matkapäivänä, kun auttavaa turistisuomea puhuva Pedro saa houkuteltua neidot delfiiniretkelle.  Kummankin pettymykseksi retkialuksessa ei ollut olutta tarjolla lainkaan. Lopulta seikkailusta sukeutui paikallisten manolitojen kanssa skootteriajelu tanssipaikkoihin huipentuen matkan viimeisenä iltana suomalaisturistien suosimaan discoon.  Ja kukas siellä tiskijukkana olikaan kuin Erkki Vantaalta alias Dj. Eric. Kolmen tunnin oluttuoppien äärellä istumisen jälkeen Ellu toteaa ”tää on nyt sitä aidointa Espanjaa”, johon  Anne myöntää ”nii o”.

Sarjakuvaromaaniin on saatu yksiin kansiin kaikki aurinkoturismin kliseet.  Annen ja Ellun dialogi on tuttuakin tutumpaa itse kullekin raskaan työvuoden jälkeen – tässä näyte lentokoneen matkustamosta:

Ellu: ”Sairaasti duunia”. Anne: ”Kyllä tää on niin ansaittua” (siemailee olutta purkista).  Ellu: ”Ihan hirvee vuosi. Tollakin skidillä on syyliä.” (viittaa edessä matkustavaan poikaan , joka on tuttu asiakas työpaikalta). Anne: ”Meil on siis niin raskaat duunit. Miten ne syylät hoitu?” Ellu: ”Emmä tiedä. Ei mitään aavistusta” (oppilas kuuntelee edessä hiljaa terveydenhoitajan ja ruotsinmaikan juttelua), että tällä lailla.

Ja kumman kaa tällä kertaa? Neitojen mietteissä pyörivät Jari Sarasvuo versus Matti Nykänen, Alexander Stubb versus Jari Sarasvuo, Teemu Selänne versus Katri-Helenan mies ja sokerina pohjalla todellinen mieskaksikko Tami Tamminen versus Timo Soini.  Tässä sarjakuvaromaanissa ollaan vahvasti mukana tässä ajassa.

Kirja ilmestyi Annen ja Ellun tuotanto Oy:n kustantamana ystävänpäivänä viime helmikuussa (14.2.2014).  Sarjakuvakirjan on ansioituneesti taittanut Minna Ainoa, joka on merkinnyt kirjan selkään numeron 1. ”Kumman kaa” sarjakuvaromaaneihin on siis luvassa jatkoa. Suosittelen luettavaksi kauniina kesäpäivänä terassin riippukeinussa, jos ei muutakaan tekemistä löydy. (TS)

Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous: G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2010

Kertoo uskomattoman sinnikkäästä ja tuittupäisestäkin herrasta, joka muuttui apteekkiapulaisesta, kananmunien ja sienien myyjästä Suomen puuteollisuuden perustajaksi. Kun nuhaisena niistät nenää, muista häntä. (MK)

 

 

Asko Sahlberg: Herodes
WSOY 2013

Ei mitään uutta auringon alla. Yhtä valtapeliä ja kampittamista. Mutta kirjan kieli on lumoavaa ja henkilöhahmot monitasoisia. (MK)

 

 

 

Ville Repo: Ensimmäinen varis joka lensi Atlantin yli. Heikki Waris –  sosiaalipolitiikan uranuurtaja
Ville Revon perikunta 2011

Joskus  tie kirjan luo voi olla monipolvinen. Työhöni liittyvien tarkistusten seurauksena löysin Kaisa-talon Ekumeenisesta arkistosta Waris- kokoelman. Kokoelma sisältää  31 kotelollista akateemikko Heikki Wariksen ekumeeniseen, kirkkojenväliseen  yhteistoimintaan liittyvää  erilaista kirjallista materiaalia.

Sitten tietokantatarkistuksista  huomasin, että hänestä oli hiljattain ilmestynyt elämäkerta. Löysin itseni lukemasta sitä syksyn pimeinä iltoina. Kirja kertoi minulle suvun, Suomen ja Helsingin historiasta, sodan vuosista Heikki Wariksen, ystäviensä ja perheen perspektiivistä. Sen sivuilta sain tietoa Wariksen laajasta, ulkomaillekin ulottuvasta ystävä- ja tuttavaverkostosta, hänen opetustehtävistään eri oppilaitoksissa, yhteyksistään kveekareihin, setlementtiliikkeen rantautumisesta Suomeen sekä tietenkin sosiaalipolitiikan tulosta oppiaineeksi Helsingin yliopistoon.

Kirjaa olisi hyvin haastavaa referoida, samoin siitä on vaikea nostaa esiin vain yhtä mieleen tarttunutta yksityiskohtaa. Erilaisia henkilöhahmoja ja  pieniä tapahtumia on kuvailtu mielenkiintoisesti. Suosittelen sukellusta tähän päähenkilön lisäksi monien, monien  muiden  ennestään tuttujen ja tuntemattomien  ihmisten elämänkohtaloista ja keskinäisistä vuorovaikutussuhteista kertovaan maailmaan. (M-SH)

Emma Å: Samuelin kirja
SUNKIRJA 2008

Dekkarit kuuluvat kesään. Ja tämä dekkari varsinkin, sillä sen tapahtumat sijoittuvat pääasiassa meren rannalle;  niiden näyttämönä  on länsisuomalainen merenrantatalo, jota kirjailija kuvaa seuraavasti:

”Eriskummallinen isovanhempieni talo on. Eriskummallinen, koska sitä rakennettiin  hetken mielijohteista ja laudanpätkistä. Suvun kesken sitä pilkattiin palikkataloksi, mutta Eetupa mieltyikin nimitykseen ja käänsi pilkan edukseen. Hän alkoi kutsua taloaan virallisestikin palikkataloksi. ”

Talon isäntä Edvard Helminen, Eetuksi kutsuttu, järjestää suvulleen 88-vuotisjuhlat, joiden aikana yllättäen tapahtuu murha. Sitä selvitellään yli sadan sivun verran. Ennen syyllisen löytymistä sekä  päivänsankarin puolison, että  pojantyttären joutuminen vaaraan aiheuttaa lukijassa lisääntynyttä mielialan jännittymistä. Emma Å- nimimerkin taakse kätkeytyvä, pääasiassa historiallisia romaaneja kirjoittava Leila Tuure kuvaa kirjan henkilöitä ja heidän välisiä suhteitaan lämpimästi ja hauskasti. Hänen kerrontatyylinsä ei päästä lukijaa pitkästymään. Myös tämä Sunkirjan kustantama teos kannattaa pakata mukaan matkatavaroihin kesälomalle lähtiessä. (M-SH)

Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi
Gummerus 2014

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi
Tammi 1964

Kun luin teini-ikäisenä Ernest Hemingwayn postuumisti julkaistun muistelman Nuoruuteni Pariisi, muistan yllättyneeni teoksen lopusta, missä onnelliselta vaikuttanut avioliitto päättyy ja minäkertoja julistaa: Olisin mieluummin kuollut kuin rakastanut jotakuta toista. Toki on otettava huomioon, että Hemingway oli kirjoittaessaan jo täyttänyt 60 vuotta ja ehkä nostalginenkin muistellessaan nuoruuttaan Pariisissa.

Kirjoitin tentissä, että Hemingwayn kuvaama Pariisi on miesten maailma, nerojen ja eksentristen suurten taiteilijoiden planeetta, jossa naisille on tarjolla puolison, muusan ja rakastajan roolit. Poikkeuksena tähän oli tietysti kirjailija Gertrude Stein, jonka oman puolison tehtävä oli sosiaalisissa tilanteissa keskustella vaimojen kanssa, jotta nerot saisivat vaihtaa ajatuksia keskenään omassa rauhassaan.

Kuka oli tämä Hemingwayn ensimmäinen vaimo, Hadley Richardson? Millainen tausta hänellä oli, mitä hän ajatteli tästä kaikesta? Mitä hänelle tapahtui sen jälkeen, kun Hemingway rakastui toiseen?

Näihin kysymyksiin tarttuu Paula McLain romaanissaan Nuoruutemme Pariisi (alkuteos The Paris Wife, 2011).  Tutkijataustainen McLain perustaa fiktionsa huolelliseen taustatyöhön ja piirtää kiehtovan kuvan Hadleyn ja Ernestin painostavista lapsuudenkodeista, joista molemmat halusivat kiihkeästi pois, yhteisistä aineellisen niukkuuden, mutta myös onnen täyttämistä vuosista, pikkuhiljaa paratiisiin luikertelevista käärmeistä sekä Hemingwayn viimeisestä puhelusta Hadleylle muistelmien loppuunsaattamisen jälkeen.

Ehkä kirjan suurimpia anteja oli se, että käännyin taas Hemingwayn puoleen ja luin muistelmateoksen alkukielellä (A Moveable Feast, 1964). Sain sukeltaa kiehtovaan aikamatkaan 1920-luvun Pariisiin, nuoren lahjakkuuden fyysiseen ja henkiseen nälkään, kirjoittamisrituaaleihin ja eksentrisiin taiteilijaystäviin. Kirjat täydentävät toisiaan ja keskustelevat keskenään lukijan kautta. (JL)

Mark Yarm:Kaikki rakastavat Seatlea
Like 2014

Grunge – vaihtoehtorockin alalaji – sai alkunsa Seattlesta 1980-luvun keskivaiheilla ja kasvoi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi 1990-luvun alussa Nirvanan ja Pearl Jamin suosion vanavedessä. Moni tyhjätaskumuusikko huomasi olevansa tilanteessa, jossa rahaa pursuaa ovista ja ikkunoista. Maine ja huumeet sekoittavat sankareiden päät monella tasolla. Monen tie päättyy hautausmaalle.

Kaikki rakastavat Seattlea kertoo kellaribändien noususta maailman maineeseen skenen keskeisimpien hahmojen kertomana. Äänessä ovat Nirvanan, Pearl Jamin, Soundgardenin, Alice in Chainsin, Screaming Treesin, Holen, Mudhoneyn, L7:n ja lukuisten muiden bändien jäsenet.

Kirja on viihdyttävä, mutta välillä hieman vaikeaselkoinen moninaisten haastateltavien nimien viidakossa. Tuntemattomien hahmojen nimi ei aina jää mieleen. Välillä huomaa olevansa aika pihalla – kukas tämä nyt olikaan ja missä bändissä. (HH)

Anu Silfverberg: Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä
Teos 2013

Äitikortti oli puhdistava lukukokemus. Olen kolmen vuotta kestäneen mutsi-urani aikana kokenut hyvin vahvoja vieraantuneisuuden tunteita nykyaikaisen äitiyskäsityksen luomaa pyhää suorittajaa kohtaan.

Meillä ei kestovaippailtu, synnytyksessä vedin kaikki oloa helpottavat lääkkeet kitusiin, emme osallistuneet vauvajumppaan, imetin 5 kuukautta, laitoimme lapsen hoitoon heti kun oli mahdollista ja juoksin kirkuen töihin tienaamaan rahaa, en kirjoita vauva.fi-foorumille, käytän lastani neuvolassa. Minulla on omaa aikaa ja harrastuksia.

Silfverbergin kirja on manifesti, kirja joka piti kirjoittaa. Kirja, joka pitäisi jakaa jokaisen äitiyspakkauksen mukana.
Äitiyden suorittaminen on vaarallista, se vie mustaan syöveriin, jonne minuus katoaa. Lapsen hankkiminen on koko perheen asia. Ei vain naisen asia.

Samaistumisen taso lukiessa oli lähellä 90%. Muutamassa kohdassa selasin muutaman sivun jaarittelun takia rivakasti eteenpäin.

Hauskasti ja henkilökohtaisesti kirjoitettu , jossa erään arvion mukaan Silfverberg kuvaa terävästi, kuinka lapseton kaupunkilaisnainen metamorfoituu imettäväksi nisäkkääksi. (HH)

Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet, Medeia ja hänen lapsensa, Iloiset hautajaiset ja Vihreän teltan alla

Parhaat tarinankertojat tempaisevat mukaansa niin, että kaikki ympärillä unohtuu ja tekee mieli vain lukea ja kuulla lisää tarinoita. Ljudmila Ulitskajan kirjoissa eletään arkista elämää milloin Venäjällä ja Neuvostoliitossa, milloin emigranttina Yhdysvalloissa. Ihmisiä vilisee, jotkut ovat sukua toisilleen, toiset muuten vain läheisiä, ystäviä ja kavereita. Lukija joutuu olemaan tarkkana venäläisten nimien viidakossa: on virallista nimeä, isännimeä, lempinimeä.

Pari vuotta sitten kuulin venäläisestä kirjailijasta Ljudmila Ulitskajasta. Yritin ensin lukea hänen teoksiaan venäjäksi, mutta kieli oli niin rikasta, että luovutin. Luin suomeksi ensin romaanin ”Medeia ja hänen lapsensa”, josta mieleeni tuli äitinipuoleinen karjalaissuku, jossa oli monenlaista tarinaa ja tarinankertojaa. Etsin lisää Ulitskajaa kirjastoista.

”Naisten valheet” sijoittuu 1980- ja 1990 –luvun Neuvostoliittoon ja Venäjälle, ja se jatkoi samaa linjaa: mielikuvituksellisia tarinoita ja salaisuuksia, skandaaleja, joista vaiettiin ja joille naurettiin. Romaani ”Iloiset hautajaiset” kertoo kuolemansairaasta taiteilijasta Alikista, joka elää newyorkilaisessa emigranttiyhteisössä. Yhteisö auttaa ja tukee häntä, jostain ilmestyy vanhojakin kavereita ja lopulta vietetään hautajaiset, joissa Alik yllättää vielä kerran kaikki läheisensä.

Ulitskajan uusin kirja ”Vihreän teltan alla” alkaa siitä kun Stalin kuoli. Sen jälkeistä Neuvostoliittoa koetaan ja katsotaan kolmen isättömän kaveruksen Iljan, Mihan ja Sanjan elämän kautta. Pojat olivat tuolloin vielä koululaisia, ja vuosien varrella he kokevat maailman muuttumista yhdessä ja erikseen aina Neuvostoliiton viime vaiheisiin saakka. Isättömyys on tässä kirjassa yksi punainen lanka. Kirjassa on yli 700 sivua ja olen lukenut sitä kiirehtimättä, nautiskellen runsaasta kielestä ja tarinoinnista.

Ljudmila Ulitskaja vieraili Suomessa toukokuussa viimeisimmän kirjansa ilmestyttyä. Venäläisen kirjallisuuden luentosarjalla Metsätalolla hän kertoi kirjan synnystä ja taustoista, näkemyksistään Venäjän tilasta ja siinä samalla myös käsityksiään Ukrainan tilanteesta. Minusta hänen romaaninsa ovat tuntuneet tarinoiden kokoelmilta, kuin tilkkutäkeiltä. Hän itse sanoikin haastattelijalle ja kolme kirjaansa suomentaneelle Arja Pikkupeuralle, ettei aikonut kirjoittaa paksua kirjaa, vaan pieniä tarinoita, mutta sitten niistä tulikin romaani. Ostin tuon kirjan, olin onnekas ja sain hänen omistuskirjoituksensa.

Jos pitää hieman absurdeista tarinoista ja on kiinnostunut sellaisesta venäläisten arjesta, josta tiedotusvälineiden ajankohtaisohjelmissa ei keskustella, suosittelen Ljudmila Ulitskajan romaaneja sateisten ja aurinkoisten kesäpäivien lukuiloksi. (MF)

Lukuvinkkejä vinkkailemassa:
Jussi Kajaste, Taina Sahari, Marja Kosonen, Marja-Sirkku Holma, Johanna Lahikainen, Helena Hiltunen ja Maria Forsman.

Kirjaston kasvoja: Anne Kakkonen

Esittelemme sarjassa kirjaston työntekijöitä. Tällä kertaa vuorossa palvelupäällikkö Anne Kakkonen Terkosta.

1. Miten päädyit kirjastouralle?
Heh, olen aina ollut informaatiofriikki, eli en kestä epätietoisuutta ja epäselvistä asioista pitää ottaa heti selvää (taskussa kulkeva internet ja Google <3).
Oletettavasti tästä syystä opettelin jo alle nelivuotiaana lukemaan, ja paikallisesta kirjastosta tuli jo ala-asteaikoina minulle toinen koti ja loputtoman tiedontarpeen tyydyttäjä.
Toiveammattini ei tosin koskaan ollut kirjastonhoitaja, en halunnut pilata rakasta turvapaikkaani tekemällä siitä työpaikkani, mutta ehkä informaatiotutkimus pääaineena ja asiakkaiden tiedonsaannin edistäminen ammattina oli sitten kuitenkin väistämätön valinta.

2. Tyypillinen työpäiväsi
Voi apua, ei sellaista ole! Työpäiväni ovat sekalainen kokoelma kokouksia, asiakaspalvelua, vuorolistasäätöä, Terkon esittelyä vierailijoille, asiakaspalautteisiin/-kysymyksiin vastaamista, esimiestehtäviin liittyvää henkilöstöhallintoa, sekalaista kehittämispohdintaa ja vaikka mitä muuta. Viime aikoina pinnalla ovat olleet erityisesti Terkon tilauudistukseen liittyvät pohdinnat.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?
Ihmiset! Ihanat työtoverit ja asiakkaat. Se, että asiakaspalvelussa saa palautteen työnsä onnistumisesta välittömästi asiakkaan reaktioina.
Viimeisin erityinen hyvän tuulen hetki oli varmaankin Liber Lag-konferenssiin liittyvät kirjastovierailut, joissa pääsimme esittelemään palveluitamme ja tilauudistusajatuksiamme kansainvälisille seurueille. Tykkään heittäytyä säännöllisesti epämukavuusalueilleni, ja kansainväliset esiintymiset – vaikka niitä on jo aika paljon työuralla ollutkin – antavat edelleen pienen, kivan adrenaliinipiikin.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?
Intohimoni on hyvä ruoka sekä itse kokattuna että valmiissa pöydässä ystävien seurassa hyvän viinin kera. Onnekseni olen saanut kerättyä elämääni joukon ihania ystäviä, jotka jakavat saman intohimon. Herkuttelun vastapainoksi nautin myös liikunnasta monessa muodossa ja Keskuspuiston polut ovatkin päivittäisessä käytössä. Lomillani matkustan mielelläni, ja matkakohteet valitaan useimmiten kulinaristisin perustein. Olen myös päiväunien suuri ystävä.

Sinikka Sipilän puheenjohtajakauden teemana: Strong Libraries, Strong Societies

IFLA President’s Meeting Helsingissä 22.-24.5.

Suomalainen Sinikka Sipilä valittiin IFLAn puheenjohtajaksi Singaporen konferenssissa elokuussa 2013. Ensimmäinen President’s Meeting eli seminaari Sipilän puheenjohtajakauden teemoista pidettiin toukokuun lopussa Helsingissä. Kaksipäiväisessä seminaarissa Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian kirjastovaikuttajat kohtasivat asiantuntijoita kaikilta mantereilta.

Puheenjohtajuuden teema

Jokaisella IFLA:n puheenjohtajalla on teema, jonka tavoitteita hän kautensa aikana haluaa edistää. Sinikka Sipilällä se on Strong Libraries, Strong Societies. Hän korostaa kirjaston roolia yhteiskunnassa tasa-arvoisten mahdollisuuksien luojina.  Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus elinikäiseen oppimiseen, koulutukseen, kulttuuriin ja virkistykseen. Vahvoissa yhteiskunnissa kansalaisilla on esteetön pääsy tietoon ja he käyttävät sitä omaksi, perheensä ja yhteisönsä parhaaksi. IFLA pyrkii vaikuttamaan päätöksentekijöihin kaikkialla maailmassa, jotta kirjastot ovat riittävästi resursoituja ja pääsevät rakentamaan vahvoja yhteiskuntia.

Demokratian ehtoja

Demokratiavaje eli democratic deficit syntyy, jos päätöksenteko on liian kaukana kansalaisista. Esimerkiksi EU-parlamenttia on syytetty demokratiavajeesta. Juhana Aunesluoma  Helsingin yliopiston Eurooppatutkimuksen verkostosta avasi seminaarin ja puhui demokratian käsitteellisistä piirteistä. Demokraattisen yhteiskunnan tunnistaa siitä, että kansalaisilla on riittävästi tietoa päätöksenteosta, päätöksenteko on läpinäkyvää ja kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon nostamalla itselleen tärkeitä teemoja poliittiseen keskusteluun. Sananvapaus ja aito oppositio kertovat myös demokraattisesta systeemistä. Suomessa monet näistä piirteistä toteutuvat suhteellisen hyvin, mutta kansalaisten osallistuminen politiikkaan tutkimusten mukaan vähäistä. Suomalaiset eivät käytä sananvapauttaan. Kirjaston rooli demokratian edistämisessä on tukea kansalaisyhteiskuntaa takaamalla pääsy ajantasaiseen tietoon.

Kirjasto ja kehitys

Kehittyvissä maissa kirjastot ovat halpa ja tehokas tapa vahvistaa ympäröivää yhteisöä. Namibian yliopistokirjaston johtaja Ellen Ndeshi Namhila kertoi, miten Namibiassa oli onnistuttu nostamaan kirjastot kehityshankkeiden kärkikohteeksi sitkeällä vaikuttamistyöllä ja näyttämällä, miten paljon kirjastopalvelut voivat vaikuttaa.  Alueilla, joissa tiedonlähteet tai pääsy verkkoon ovat tähän asti olleet ylellisyyttä, kirjastoissa tehdään läksyjä ja hoidetaan oman yrityksen asioita sähköpostilla.

Ellen Namhila korosti, että auktoriteetteja ei kannata pelätä ja kokouksiin kannattaa mennä vaikka kutsumatta, kun on tärkeällä asialla.

Seminaarissa käsiteltiin myös IFLAN viime syksynä ilmestynyttä Trend Reportia Riding the Waves or Caught in the Tide, jonka voi lukea suomeksi Kirjastoseuran sivuilta.


Ngian Lek Choh Singaporesta, Ellen Namhila Namibiasta ja Tuula Haavisto Helsingistä keskustelevat.


Sinikka Sipilä kertoi kansainväliselle yleisölle suomalaisen yhteiskunnan ja kirjastolaitoksen kehityksestä  sekä teemastaan Strong  Libraries – Strong Societies.


Juhana Aunesluoma ja Judith St. John keskustelevat kiinnostavien puheenvuorojensa jälkeen.

Teksti:

Maija Paavolainen
Informaatikko

Kuvat:

Johanna Lahikainen

Kolumni: Kansaivvälisyyrestä vähäsen

Meille suomalaisille tuskin kannattaa ruveta soittamaan poskea siitä, että emme olisi kansainvälisiä.

Ensinnäkin olemme kaikki maahanmuuttajien jälkeläisiä. Ne ihmiset, joita nykyään sanotaan suomalaisiksi, tulivat tänne monelta taholta ja keräsivät matkan varrella geenejä muun muassa sieltä ja täältä. ”Meitä” ennen täällä asui ihmisiä, ainakin saamelaisia – kenties muitakin. Jos siis tahtoo elää maassa maan tavalla, sopii ruveta opettelemaan metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa.

Suomi keksittiin 1800-luvulla. Erikoista kyllä, nationalismi oli kansainvälinen aate. Meillä sitä sanottiin kansallisuusaatteeksi, ja siitä innostuivat etupäässä ruotsinkieliset. Samaan aikaan toisaalla suomenkieliset muuttivat sontakokkareen leiväksi ja sen taas sontakokkareeksi.

Suomen kansallislaulu ”Maamme” on viimeisen päälle kansainvälinen kappale. Sen sanat kirjoitti ruotsinkielinen J. L. Runeberg [nyk. tzei el ranbö:k], ja sen sävelsi saksalainen maahanmuuttaja Fredrik Pacius. Runeberg ei runossaan maininnut Suomea ollenkaan, hän puhui vain maastamme. Suomen kansan hän kyllä mainitsee (se on kuulemma kovasti kärsinyt ja pysyy köyhänä).

Teollisuutta meille rakensivat ruotsalaiset, englantilaiset, saksalaiset, venäläiset – ja jopa yksi skotti.

Eikäpä siitä ole kauaakaan, kun suurimmaksi suomalaiseksi äänestettiin ruotsinkielinen Venäjän armeijan kenraali.

”Meillä Suomessa” ollaan aina jäljessä. Niin nytkin. Keski-Euroopassa kansainvälisyys on siis niin so last season! Nyt on nationalismi in ja hot! Katsokaa Skotlantia, Baskimaata, Kataloniaa, Itä-Ukrainaa! Ranskaa, Isoa-Britanniaa, Teuvo Hakkaraista!

Mutta on meilläkin visionäärimme. Antti Tuurin näytelmässä Maakunnan mies (1986) esitellään komia ajatus Eteläpohojanmaan ittenääsestä tasavallasta.

Jaaha, tullaan Perä-Seinäjoen raja-asemalla. Passien tarkastus!

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija

Kuva:

Helsingin yliopisto

Kysele, kokeile ja kiinnostu: IL-opettajat oppimisseikkailussa

Oppimisseikkailu on opetustyön parissa puurtaville tärkeä foorumi jakaa hyviä käytänteitä ja samalla hyvä tilaisuus tavata opetuksesta innostuneita ja kiinnostuneita yliopistolaisia. Tänä vuonna tapahtumaan oli kutsuttu erityisesti opiskelijoita mukaan.

Teemana oli kysele, kokeile ja kiinnostu ja tapahtuma järjestettiin Helsingin yliopistossa toista kertaa 4 – 5.3.2014. Ensimmäinen Oppimisseikkailu järjestettiin 2011. Tapahtuman järjestivät yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö ja pedagogiset yliopistonlehtorit yhteistyössä Opettajien akatemian kanssa. Tapahtuma oli avoin kaikille yliopistoyhteisön jäsenille.

Ihmettele, innostu ja ihastu

Oppimisseikkailun aikana oli mahdollista tutustua eri teemoihin pääpuhujien, rinnakkaissessioiden ja kierrätyspajan avulla. Tapahtuman avasi rehtori Jukka Kola, joka totesi että opettamisessa ja oppimisessa on tärkeää paitsi kysellä, kokeilla ja kiinnostua myös ihmetellä, innostua ja ihastua. Oppimisseikkailussa oli kaksi pääpuhujaa professori Kirsti Lonka ja opintopsykologi Juha Nieminen.  Kirsti Longan esityksen aiheena oli  How to engage university students? Developing new learning solutions. Hän pohti esityksessään mm. diginatiivien oppimistyylien huomioimista ja kuinka opetuksessa olisi hyvä huomioida diginatiivien tekninen osaaminen. Juha Niemisen esityksen aiheena oli How to make studying effective, engaging and meaningful? Frequent obstacles and ways to overcome them. Hän tarkasteli esityksessään opiskelijoiden tavallisimpia ongelmia opintojen aikana. Opiskelijat tarvitsevat erilaista tukea, ohjausta ja apua opintojensa etenemiseen. Esimerkiksi opiskelijat herkästi vertaavat itseään muihin opiskelijoihin. Hän korosti myös, että erilaisten tunteiden kohtaaminen ja läpikäyminen on tärkeä asia opintojen etenemisen kannalta.

Rinnakkaissessiot

Tiistain rinnakkaissessiossa Maija Paavolainen ja Kati Syvälahti kertoivat humanistisen ja oikeustieteellisen tiedekunnan kandivaiheen opiskelijoiden tiedonhankinnan opetuksesta keskustakampuksen kirjastossa. Esityksessä korostettiin, että opetuksen ja oppimisen onnistumisen kannalta on tärkeää yhteistyö opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Kirjasto tarvitsee kumppaneita kandivaiheen tiedonhankinnan taitojen ohjauksen ja opetuksen kehittämisessä.  Samassa sessiossa oikeustieteellisen tiedekunnan pedagoginen yliopiston lehtori Anne HaaralaMuhonen ja rikosoikeuden dosentti Sakari Melander pohtivat millaisessa opetus- ja opiskeluympäristössä oikeustieteen Y-sukupolvi mieluiten opiskelisi. Esityksessä käytiin läpi haastatteluaineistoa, johon oli vastannut 30 oikeustieteen opiskelijaa. Opiskelijat toivoivat mm. pienempiä opetusryhmiä ja lisää vuorovaikutusta opetukseen.

Tiistain iltapäivän yhden rinnakkaissession aiheena oli plagiointi. Sessiossa työstettiin aihetta paneelikeskustelun ja työpajojen avulla. Opettajilla oli mahdollisuus jakaa kokemuksiaan Urkund-ohjelman tiimoilta. Tärkeänä asiana pidettiin sitä, että ohjelmaa hyödynnetään pitkin kurssia eikä ainoastaan kurssin lopussa. Ohjelmaa käyttäneet opettajat korostivat, että pelkän ohjelman varaan ei voi jättää plagiointien tarkistamista. Sessiossa nostettiin esille myös hyödyllinen verkkosivusta aiheesta https://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/.

Kierrätyspaja

Kierrätyspajassa testattiin Presemo-ohjelmaa, joka on yliopistolla koekäytössä. Ohjelman avulla voidaan helposti aktivoida esim. massaluentoja. Ohjelman ideana on luoda vuorovaikutusta nopeiden kyselyjen avulla. Opiskelijoilla täytyy olla käytössään mobiililaite, jotta voivat vastata kyselyihin. Ohjelma on hieman samantyylinen kuin Flinga, joka on hankittu Helsingin yliopiston kirjaston kaikille kampuksille.

Presemo
Flinga

Kierrätyspajaan sai ilmoittautua esittämään vinkkejä, jotka piti tiivistää yhteen diaan ja kolmeen minuuttiin.  Päivi Helminen jakoi hyvän käytännön, miten e-kirjoja ja opintopiiriwikiä voi hyödyntää yhdessä oppimiseen. Vinkissä opintopiiri teki kirjaa lukiessa muistiinpanot e-kirjan muistiinpanotyökalulla ja hyödynsi opintopiiriwikissä ryhmän oma wikialuetta, jonne koottiin opintopiirissä syntyneet aineistot. Kierrätyspajassa käytetty Presemo osoittautui näppäräksi työkaluksi, jolla saattoi session aikana vastata muiden osallistujien kysymyksiin.

Opintopiiriwiki


Päivi Helminen esittää kierrätystyöpajassa vinkkiä opintopiiriwikistä.

Oppimisseikkailun esitykset

Teksti:

Kati Syvälahti
Informaatikko

Päivi Helminen
Informaatiolukutaidon koordinaattori

Kuvat:

Kati Syvälahti

OA-lehdet ja Julkaisufoorumi

Open access -lehtien määrä lisääntyy kiihtyvää vauhtia. Tällä hetkellä kansainvälisessä OA-lehtien hakupalvelussa DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals) on jo yli 9700 lehteä, joita julkaistaan 133 maassa.

Tässä artikkelissa teen havaintoja kotimaiseen Julkaisufoorumiin sisältyvistä open access -lehdistä.  Lähteenä on käytetty DOAJ:n ja Julkaisufoorumin lehdistä saatavilla olevia tietoja. Lähtökohtana on ollut palveluissa esiintyvien lehtien ristiintaulukointi ISSN-numeroiden perusteella. Näin on saatu listaukset niistä DOAJ:n lehdistä, jotka sisältyvät myös Julkaisufoorumiin.

Julkaisufoorumi-hankkeessa on vuodesta 2011 alkaen arvioitu eri tieteenalojen tieteellisiä julkaisukanavia: lehtiä, sarjoja, konferensseja sekä kustantajia. Arvioinnin tekevät eri tieteenalojen asiantuntijapaneelit, jotka luokittelevat julkaisukanavat kolmeen kategoriaan:  1 = perustaso; 2 = johtava taso; 3 = korkein taso.  Paneelit tekevät myös säännöllisesti täydentävää arviointia, jolloin julkaisukanavien tasoja voidaan muuttaa tai ehdotettuja uusia julkaisukanavia sijoittaa eri tasoille.

Julkaisufoorumin tasoilla 2 ja 3 tiukat kriteerit

Julkaisufoorumin perustason ylittäville lehdille asetetut luokittelukriteerit ovat varsin tiukkoja. Tasolle 2 valittavien julkaisukanavien tulee olla ”johtavia tieteellisiä julkaisukanavia, joissa tutkijat eri maista julkaisevat parhainta tutkimustaan”. Tähän liittyen julkaisukanavien tulee olla ”pääsääntöisesti kansainvälisiä tieteellisiä julkaisukanavia, joiden toimitus-, kirjoittaja- ja lukijakunta edustaa eri kansallisuuksia”.

Tasolle 3 voidaan kriteerien mukaan sijoittaa vain eri alojen korkeatasoisimmat julkaisusarjat, joissa ” tutkimus edustaa alansa korkeinta tasoa ja sen (esim. viittausindikaattoreilla mitattu) vaikuttavuus on erittäin suuri”. Tason 3 julkaisukanavien tulee myös kattaa tieteenalansa laajasti rajoittumatta kapean erikoistematiikan käsittelyyn.  Lisäksi tason 3 kriteereissä mainitaan, että ”julkaisemista näissä lehdissä ja sarjoissa arvostetaan alan kansainvälisessä tutkijayhteisössä erittäin korkealle”.

Julkaisufoorumin tasoille 2 ja 3 pääsyä rajoittavat myös noille tasoille määritellyt kiintiöt.  Tasolle 2 luokiteltujen lehtien ja sarjojen yhteenlaskettu julkaisuvolyymi saa olla enintään 20 % tason 1 julkaisujen yhteenlasketusta julkaisuvolyymista. Julkaisuvolyymilla tarkoitetaan kotimaisten ja ulkomaisten tieteellisten artikkeleiden yhteenlaskettua kolmen vuoden keskiarvoa.  Tasolla 3 julkaisusarjojen yhteenlaskettu julkaisuvolyymi saa puolestaan olla enintään 25 % tason 2 julkaisujen yhteenlasketusta julkaisuvolyymista.

Tarkempia tietoja luokittelukriteereistä löytyy dokumentista Julkaisufoorumin arviointiohjeet paneeleille.

OA-lehtien osuudet pieniä

Julkaisufoorumiin sisältyi huhtikuussa 2014 yhteensä 25 531 lehteä tai sarjaa. Näistä OA-lehtiä oli 2017 kpl eli 7,9 %.  OA-lehtien osuudet Julkaisufoorumin eri tasoilla puolestaan jakautuivat seuraavasti:  Tason 1 lehdistä 10,7 % oli OA-lehtiä, tasolla 2 osuus oli 2,2 % ja tasolla 3 vain 1,7 %.

Tieteenalakohtaisesti tarkasteltuna OA-lehtien osuuksissa ei esiintynyt suurta vaihtelua. Esimerkiksi yhteiskuntatieteiden alalla OA-lehtiä oli yhteensä 484 kpl eli 6,4 % kaikista (7448 kpl) saman tieteenalan lehdistä Julkaisufoorumissa. OA-lehtien osuus tasolla 1 oli 10,1 % (368 kpl) kaikista yhteiskuntatieteiden saman tason lehdistä. Kaikki muut (18 kpl) Julkaisufoorumiin kelpuutetut  OA-lehdet sijoittuivat tasolle 2, niiden osuus kaikista saman alan ja tason lehdistä oli 1,3 %.

Tilanne vaikkapa humanististen alojen OA-lehdissä on hyvin samankaltainen kuin yhteiskuntatieteissä. Julkaisufoorumin listoilta löytyvät OA-lehdet muodostavat 6,2 % kaikista humanististen alojen lehdistä. Tasolle 1 sijoitettuja humanistisia OA-lehtiä oli 8,4 %, tasolla 2 puolestaan 1,4 % ja tasolla 3 ainoastaan 0,9 %.

Etenkin Julkaisufoorumin tasoille 2 ja 3 on toistaiseksi päätynyt vain hyvin pieni määrä OA-lehtiä. Suurin osa OA-lehdistä ei siis täytä Julkaisufoorumin tasoja 2 ja 3 koskevia kriteerejä. Luultavaa on, että useimmille OA-lehdille ei toistaiseksi tarjota riittävän korkeatasoisia tutkimusartikkeleita. Taustalla on usein tutkijoiden varovaisuus, sillä OA-lehtiä on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella eikä niiden laadusta – ja siten julkaisemisen tuottamasta meritoitumisesta – ole aina takeita.

Julkaiseminen hajautunutta – poikkeuksena BioMed Central

OA-lehtien julkaiseminen on toistaiseksi varsin hajautunutta. Valtaosa aineistossa esiintyvistä julkaisijoista oli yliopistoja, tutkimuslaitoksia sekä tieteellisiä seuroja, jotka julkaisevat pääasiassa vain yhtä erikoisalaan keskittynyttä lehteä.

Poikkeuksena hajautuneesta julkaisemisesta voidaan pitää lääke- ja terveystieteiden sekä biotieteiden aloja, joissa BioMed Central on vahva yksittäinen toimija. BMC julkaisee yhteensä 160 Julkaisufoorumin listoille päässyttä OA-lehteä.  Muita merkittäviä OA-kustantajia olivat Hindawi Publishing Corporation 103:lla OA-lehdellään  sekä MDPI (Molecular Diversity Preservation International) 33:lla OA-lehdellään.

Jos OA-lehtien laatua tarkastellaan Julkaisufoorumin tasoluokitusten perusteella, ovat BioMed Centralin lehdet vahvasti edustettuina. Kaksi BMC:n lehteä sijoittuu tasolle 3 ja lisäksi 30 lehteä tasolle 2. Toisaalta Public Library of Sciencen lehdet ovat tasovertailussa omaa luokkaansa, sillä PloS:n kuudesta eri lehdestä viisi sijoittuu tasolle 3 ja yksi lehti tasolle 2. PLos:n edustus kaikista Julkaisufoorumin tason 3 OA-lehdistä on peräti 28 %.

Englanti hallitsee julkaisukielenä

Julkaisufoorumin listoilla esiintyvien OA-lehtien julkaisukielenä oli pääasiallisesti englanti joko ainoana kielenä (70 %) tai rinnakkain yhden tai useamman muun kielen kanssa. Lehdet, joissa jokin muu kuin englanti oli ainoa julkaisukieli, jäivät määrältään vähäiseksi. Esimerkiksi pelkästään espanjan kielellä julkaistavia oli vain 2 %, portugaliksi julkaistavia 1 % ja ranskaksi julkaistavia 0,5 %.

Julkaisumaan osalta esiintyi suhteellisen paljon vaihtelua. Kaikkiaan aineistoon sisältyviä OA-lehtiä julkaistiin 77 eri maassa. Selvästi eniten OA-lehtiä julkaistiin Yhdysvalloissa (17 %) ja Isossa-Britanniassa (13 %). Muita merkittäviä julkaisijamaita olivat Saksa (6 %) ja Brasilia (5 %). Suomessa julkaistavia OA-lehtiä oli Julkaisufoorumiin valikoitunut 31 eri nimekettä (1,5 %).

Kirjoittajamaksuissa paljon vaihtelua

Eräs kiinnostava seikka OA-lehtien tapauksessa ovat kirjoittajamaksut.  Julkaisufoorumiin sisältyvistä OA-lehdistä 33 % perii julkaistavista artikkeleista kirjoittajamaksun, kun taas 61 % lehdistä ei vaadi maksua. Loput 6 % ovat lehtiä, joilla tilanne vaihtelee, esimerkiksi kehitysmaista tulevat artikkelien kirjoittajat voivat olla vapautettuja maksuista.

Kirjoittajamaksuja perivät etenkin suuret, OA-julkaisemiseen erikoistuneet kustantajat, kuten BioMed Central, Hindawi, MPDI ja Scientific Research Publishing. Hinnoittelu kirjoittajamaksuissa vaihtelee usein lehtikohtaisesti ja joissain tapaukissa myös artikkelin laajuuden mukaan. Toisaalta esimerkiksi Hindawin tapauksessa vain osa kaikista kustantajan OA-lehdistä on kirjoittajamaksua periviä – ja merkittävä osa maksuttomia.

Kirjoittajamaksun suuruus voi vaihdella huomattavasti, esimerkiksi Hindawilla vaihtelua on lehtikohtaisesti $300-2000 välillä, kun taas BioMed Centralilla vaihtelu on $1750-2545 välillä. BMC:n jäsenorganisaatioiden – kuten Helsingin yliopiston – tutkijat saavat maksuista 15 % alennuksen.

OA-lehdissä julkaiseminen keskittynyttä

Tutkimusartikkeleiden OA-julkaiseminen  on suurelta osin keskittynyt harvoihin laadukkaiksi tiedettyihin julkaisuihin, kuten PLos:n ja BioMed Centralin lehtiin. Tutkimusaloittain tarkasteluna OA-julkaiseminen on toistaiseksi painottunut selvästi lääke- ja terveystieteisiin sekä luonnontieteisiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkijoiden kaikista v. 2012 julkaistuista OA-lehtien tutkimusartikkeleista 44 % sisältyi  kymmeneen suosituimpaan OA-lehteen. Näistä Top 10 –listan lehdistä kaksi oli PLoS-lehtiä ja kaksi BMC:n lehtiä. Ylivoimaisesti eniten julkaisuja oli monitieteisessä PLoS One -lehdessä.  Näistä teemoista tarkemmin Verkkariin 6/2013 sisältyvässä artikkelissa.

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija

Open Access –road show Viikissä

Open access tarkoittaa tieteellisen tiedon avointa saatavuutta; vapaata oikeutta lukea, kopioida, tulostaa, linkittää ja käyttää tieteellisiä julkaisuja kokotekstimuodossa. Tiedon avointa saatavuutta on perusteltu monista lähtökohdista. Open accessin myötä artikkelien ja tutkijan näkyvyys ja tutkimuksiin viittaaminen kasvavat.[1]  Laajan näkyvyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden takaamiseksi myös monet tutkimusrahoittajat edellyttävät rahoittamansa tutkimuksen avointa saatavuutta. Open accessin katsotaan demokratisoivan tiedon saatavuutta, kun tieteelliseen tietoon pääsevät käsiksi myös toimijat, joilla ei ole varaa julkaisujen tilaus- ja lisenssimaksuihin. Vastaavasti nähdään, että julkisesti tuotetun tutkimuksen kuuluisi olla julkisesti saatavilla tutkimusyhteisön, kansalaisten ja tiedotusvälineiden käyttöön.

Open accessista on esitetty myös kriittisiä äänenpainoja. Kustantajia on syytetty kaksinkertaisesta rahastamisesta, kun ne perivät kirjoittajamaksuja artikkelin vapaaksi saattamiseksi tilausmaksullisista julkaisuista. Avoimen julkaisemisen kentälle on myös ilmestynyt kyseenalaisia kustantajia, joille kirjoittajamaksujen kerääminen on tieteellisen tiedon levittämistä tärkeämpää.

Avoin julkaiseminen on kuitenkin tullut jäädäkseen. Kansainvälisesti keskimäärin 20 % tieteellisistä artikkeleista on vuositasolla avoimesti saatavilla, ja määrä on kasvussa. [2] Open access- julkaisemisen lisäksi rinnakkaistallentaminen avoimiin julkaisuarkistoihin lisääntyy, osin rahoittajien ja tutkimuslaitosten vaatimuksesta. Myös Helsingin yliopistossa on suositus OA-julkaisemiseen ja velvoite tutkimusartikkelien rinnakkaistallentamiseen yliopiston avoimeen arkistoon. Tämän vuoksi Helsingin yliopiston kirjastossa pidetään tarpeellisena lisätä tutkijoiden, opiskelijoiden ja opettajien tietoisuutta Open accessista.

Kiertueen toteutuksesta

Osana Viikin kampuskirjaston tutkijapalveluiden kehittämistä toteutimme kampuksellamme keväällä 2014 Open Access –roadshown nimellä kulkeneen kampanjan, jossa sisältönä oli avoin julkaiseminen ja siihen liittyen rinnakkaistallentaminen. Vierailimme kahdeksassa Viikin laitoksen tai tiedekunnan tilaisuudessa, joissa kuulijoita oli kerrallaan paristakymmenestä noin sataan. Pienentääksemme osallistumiskynnystä sovimme tietoiskut jonkin olemassaolevan tilaisuuden yhteyteen. Yhteen tilaisuuteen sisällytettiin laitoksen toiveen mukaisesti myös TUHAT-tutkimustietojärjestelmän esittely.

Kerroimme vierailuillamme rahoittajien vaatimuksista avoimen julkaisemisen suhteen sekä annoimme vinkkejä siitä, kuinka löytää hyvät OA-julkaisut ja kuinka erottaa kyseenalaiset julkaisijat. Aiheena olivat myös kustantajien ehdot rinnakkaistallentamiselle, kuten eri artikkeliversioiden erot, ja se, mistä näitä ehtoja voi tarkistaa. Lisäksi kokosimme esimerkinomaisesti kunkin tieteenalan julkaisujen rinnakkaistallentamispolitiikkoja, jotka on haettu enimmäkseen Sherpa/Romeo-palvelusta. Koska edellä kuvattu tietopaketti on ensikuulemalta varsin laaja, jaoimme myös paperimuodossa tarpeellisia yhteystietoja sekä wiki-osoitteen, jossa esittelemämme aineistot ovat nähtävissä.

Esiinnousseita kysymyksiä

Kirjastolle tilaisuudet ovat olleet mahdollisuus sekä jakaa tietämystä että olla itse kuulevana osapuolena. Kysymykset ja kommentit vaihtelevat; seuraavassa joitakin esille nousseita näkökohtia. OA-lehtien keräämien kirjoittajamaksujen rahoitus puhuttaa tutkijoita. Heidän mielestään yliopistolla, tiedekunnalla tai laitoksella voisi olla tätä tukevia rahoitusmalleja. Rinnakkaistallentamisen ehtoihin liittyen kustantajien sallimista artikkeliversioista (pre-print, post-print, kustantajan versio) on epäselvyyttä tutkijoiden keskuudessa. Tutkijat saattavat tällä hetkellä tallentaa avoimiin arkistoihin kuten Research Gateen tai lähettää TUHATiin tallennettavaksi artikkeliversioita, joiden rinnakkaistallentamista kustantaja ei periaatteessa hyväksy. Siksi tutkijoiden tietoisuuden lisääminen artikkeliversioiden eroista on tarpeellista.

Koska rinnakkaistallentaminen Heldaan tapahtuu tutkimustietojärjestelmä TUHATin kautta, myös TUHATiin tallentaminen on herättänyt kysymyksiä ja ehdotuksia esimerkiksi tallennuslomakkeen ohjeistuksesta. Puheenvuoroissa on kaivattu mm. selvennystä siihen, mikä on lomakkeessa mainittu yliopiston OA-politiikka, ja nykyistä kattavampaa opastusta sallituista rinnakkaistallennusversioista. Artikkelien tallentaminen TUHATiin on joissain tapauksissa nähty vaivalloiseksi, ja on koettu, että laitoksilla tulisi olla tietyt henkilöt, jotka hoitavat tallentamisen.

Tätä kirjoitettaessa kampanjakiertue on edelleen käynnissä, ja sen lopullinen vaikutus tutkijoiden käytäntöihin jää nähtäväksi.  Tilaisuudet ovat joka tapauksessa olleet hyödyllisiä paitsi kuulijoille, myös kirjastolle, koska tilaisuuksissa esiin tulleiden kysymyksien ja kommenttien perusteella voimme kehittää Open accessiin liittyviä palveluitamme.  Malli on osoittautunut toimivaksi ja tulevaisuudessa tullemme järjestämään samantyyppisen kokonaisuuden myös tutkimusdatan hallinnasta.

Teksti

Katja Oksanen-Särelä
tietoasiantuntija

Marja Moisio
palvelupäällikkö

 

Terveisiä Italiasta – haastattelussa Jordan Piščanc

Jordan Piščanc Triesten yliopistosta vietti maaliskuun lopulla viikon Erasmus-vaihdossa tutustuen verkkopalveluihimme. Kysyimme Institutional Repositoryn parissa työskentelevältä Jordanilta (kuvassa oikealla), mitä vietävää vierailusta jäi.

Why did you choose our library?

Let me say that I knew well your IR Helda Repository and fortunately I found Joonas (Kesäniemi, kuvassa vasemmalla) who works at HULib on a similar position like me and has similar interests. And our university has an Erasmus agreement with your university…and so one.. and so one.. :).

What were the objectives of your visit?

To have a  week to study, learn, try, develop and work on one specific topic: Open Linked Data. Working also with a person that has my similar skills and IT background. Let me say that for me (but if I understand fine: also Joonas) it was very important to have such a week of “full immersion” in one single topic. Because my everyday work didn’t permit me to have such week where I could concentrate on a single “topic/problem”.

Activities you carried out during your exchange period?

Before I came we with Joonas already focused on the topic we will study/develop/test during the “Erasmus” week. So our main activity was studying and developing a prototype of a Linked Data consumer/provider for the DSpace software that we both use for our Institutional Repository.

Joonas  taught me also the base of the Semantic Web concepts. I had also the opportunity to talk with other colleagues sharing their and our experience on administering, using and publishing with the DSpace software on our Institutional Repositories.

What new ideas did you take back to your home institution?

Let me say that the work we started at Helsinki is a great prototype where we both could continue develop further. After returning to my home Institution I have prepared a report that I exposed to some of our colleagues of the Library System but not only. In fact one of our department than contacted me to start think about a project for an Open Linked Data repository. So for me and also for our Institution my Helsinki experience was very important and I also hope that we could go on on the project we just started.

Would you recommend the mobility program to other librarians?

Yes obviously! It was great staying at HULib and in Helsinki. Great people working there..very nice place, very well organized.. So everything was really nice and fine.

Terkko kehittämään kirjastopalveluita Kosovoon

Maailmankuulu oikeushammaslääkäri, professori Helena Ranta vetää tällä hetkellä EU-projektia ”Strengthening and modernizing the forensic services in Kosovo, IPA 2012”. Sen puitteissa on tarkoitus suunnitella ja kehittää myös kirjastopalveluja (EU-termein ns. ”mini-library”).

Perusinfrastruktuuri Kosovossa on kohtuullisessa kunnossa, sähkökatkoja ei ole, internet toimii ja vesikin juoksee ainakin arkipäivisin. Mini-library tullee siten olemaan suurelta osiltaan elektroninen.

Helena Ranta lähestyi Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjasto Terkkoa löytääkseen asiantuntijan kirjaston kehittämiseen. Tehtävään, joka sisältää myös työskentelyä paikanpäällä Kosovossa, valittiin kirjastonhoitaja Mervi Vanttola.

Strengthening and modernizing the forensic services in Kosovo, IPA 2012 on Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Hjelt-instituutin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen projekti.

Teksti:

Jukka Englund
johtava tietoasiantuntija

Kuva:

Suomen UN Women

Tunnelmia arkkitehtuuriseminaarin kirjastovierailuilta

Viileän kauniina aamuna 6.5. kokoontui Rautatientorille vilkkaasti soriseva joukko arkkitehtuuriseminaarin kansainvälisiä osallistujia. Ryhmä oli ennakkoon jaettu kahteen bussiin, jotka kiersivät samat kohteet vastakkaisia reittejä. Bussi A, jota allekirjoittaneet emännöivät, suuntasi keulansa kohti Viikin kampuskirjastoa, jossa ryhmän vastaanottivat tietoasiantuntija Tuula Huuskonen ja palvelupäällikkö Marja Moisio. Viikin Infokeskus Korona valmistui vuonna 1999, ja sen sininen puolipyöreä julkisivu on ajattoman kaunis. Kampusalueen uusin ”maamerkki”, kuvanveistäjä Villu Jaanisoon kierrätetyistä autonrenkaista muovaama Gorilla-patsas houkutteli retkeläisiä innokkaaseen valokuvaamiseen.

Erikoispiirteitä Infokeskus Koronassa on kahden kirjaston (= kampuskirjaston ja kaupunginkirjaston) rinnakkaiselo, sekä kauniit talvipuutarhat. Ajan hammas on 15 vuodessa ehtinyt nakertaa kovassa käytössä olevia tiloja ja remontti on suunnitteluasteella. Viikin kampuskirjaston henkilökunnan työtilat saivat uuden ilmeen ja kalustuksen jo viime vuonna. Opiskelijoiden toivomia ryhmätyöhön sopivia tiloja on myös järjestetty lisää.

Retkibussimme seurasi soveltaen tiedelinjan reittiä ja seuraava tutustumiskohteemme oli Meilahdessa sijaitseva Terveystieteiden kirjasto, Terkko. Palvelupäällikkö Anne Kakkosen ja kokoelmapäällikkö Terhi Sandgrenin opastuksella kuulimme uusimmista hankkeista, kuten syyslukukauden alussa uusien lääketieteen opiskelijoiden saamista iPadeista ja niiden monipuolisesta hyödyntämisestä opiskelussa. Myös Terkon kehittämä elektroninen sovellus, TerkkoNavigator esiteltiin.

Terkon kirjastorakennuksessa kiertäessä oleellista oli läpinäkyvyys, valo ja isot ikkunat. Tummat kalusteet toivat ryhtiä tiloihin. Tiloja on lähitulevaisuudessa tarkoitus muuttaa enemmän oppimiskeskuksen kaltaisiksi ja Terkosta on käyty tutustumassa myös Aalto-yliopiston Learning Hub:eihin.

Meilahdesta matka jatkuikin kaunista merenrantareittiä päivän viimeiseen kohteeseen, Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun kampukselle Otaniemeen. Lounaan jälkeen meitä odottivat Alvar Aallon suunnittelemassa kirjastossa oppaamme tietoasiantuntija Risto Maijala ja suunnittelija Valeria Gryada.


Tutustuimme myös kampusalueella sijaitsevaan kahteen Learning Hub:iin. Opiskelijat olivat olleet mukana suunnittelemassa näitä ”oppimispesiä” yhdessä kirjaston suunnittelijan kanssa. ”Oppimispesät” oli toteutettu pienellä budjetilla kampusalueella oleviin käyttämättömiin tiloihin, joista kuitenkin maksettiin vuokraa.


Yhteistä kaikille kirjastoille on uuden vuosikymmenen tuoma selkeä muutos, eli elektronisen aineiston kasvava osuus painettujen kustannuksella. Varsinkin vanhojen lehtien ja sarjojen painetuista vuosikerroista ollaan luopumassa. Tämä tietysti heijastuu suoraan tiloihin ja niiden käyttöön. Opiskelijoiden toiveet otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, nykytrendi on rakentaa Learning Hub – tyylisiä monenlaiseen tekemiseen ja oppimiseen soveltuvia tiloja.

Päivä oli aurinkoinen ja bussissa riitti tunnelmaa vanhojen tuttavien tavatessa ja uusien kontaktien löytyessä. Bussiemäntinä yritimme nähdä tuttujakin ympäristöjä tuoreesti, uusin silmin. Saimme myös hyvää englannin kielen harjoitusta ja harjaannusta eri aksentteihin.

7.5. aamulla tutustuimme LPR-Arkkitehdit Oy:n suunnittelemaan ”a mezza voce” Musiikkitaloon  ja siellä sijaitsevaan Sibelius Akatemian kirjastoon ja myös tämä vierailu herätti  paljon kiinnostusta konferenssivieraiden keskuudessa. Tutustuimme konserttisaliin ja pariin muuhun pienempään harjoittelusaliin. Kirjastoa meille esitteli kirjastonjohtaja Irmeli Koskimies. Tässä kaikille avoimessa kirjastossa on hyvät mahdollisuudet musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun. Kirjasto sijaitsee Musiikkitalon alimmissa kerroksissa ja luonnonvaloa kaivattiin lisää kirjastoon.


Teksti:

Leena Nordman ja Kristiina Lähdesmäki
Hankinta- ja metadatapalvelut

Kuvat:

Kristiina Lähdesmäki ja Jari Laine

Edellyttääkö oppiminen uudenlaisia ympäristöjä? LIBER LAG -seminaari Helsingissä 6.-9.5.2014

Kaisa-taloon kokoontui iloinen joukko Euroopan kirjastonjohtajia ja arkkitehtejä 8.5.2014. LIBERin kirjastoarkkitehtuuriin keskittyvän seminaarin ohjelmaan 6.-9.5.2014 kuului kirjastovierailuja ja alustuksia.


Kaisa-talossa sateenvarjojen ja takkien kera.

Tiistaina 6.5. kirjastovierailuja tehtiin Viikin ja Meilahden kampuskirjastoihin sekä Aalto-yliopiston kirjastoon ja Learning Hubiin. Vierailuihin osallistui noin 90 pääosin ulkomaisia seminaarilaisia.

Viikissä erityistä kiinnostusta herätti rakennuksen ja sisäpuutarhojen lisäksi monitoimisuus: samassa rakennuksessa on yliopiston ja kaupungin kirjasto. Meilahden Terkossa on parhaillaan käynnissä isojen tilamuutosten suunnittelu, jonka tueksi on saatu mm. opiskelijoiden palautetta. Haastetta aiheuttaa tilojen omistuspohja: talo on HYKSin mutta alkuaan yliopiston kanssa yhdessä rahoitettu ja edelleen yliopistosopimuksen ohjaama. Aalto-yliopisto kiinnostaa Alvar Aallon, mutta toki myös uusien learning hubien vuoksi.

7.5 aamupäivällä oli vierailuja Minervan kirjastossa ja oppimistorilla, Sibelius-Akatemian kirjastossa ja Musiikkitalossa sekä Eduskunnan remontoidussa kirjastossa.

Yhteensä koleassa Helsingissä oli osallistujia yli 130 yhteensä 20 maasta. Mm. ranskalaisia oli kolmisenkymmentä. Seminaarin järjestivät yhteistyössä LIBERin arkkitehtuurijaosto ja Helsingin yliopiston kirjasto.  Arkkitehtuurijaostolle kyseessä oli jo 17. seminaari.


LIBER LAG puheenjohtaja Ulrich Niederer  perustelee kirjastojen kiinnostusta arkkitehtuuriin rehtori  Jukka Kolalle, takana ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen.

Miksi Helsinki kiinnosti?

Muistan elävästi tilanteen LIBERin vuosikonferenssin väliajalla 2008 Istanbulissa, jossa Ulrich Niederer esitti toivomuksen seminaarin isännöinnistä. Kiinnostus Helsingin kirjastojen arkkitehtuuriin taisi herätä Madridissa, jossa Marja Moisio Viikistä piti alustuksen Viikin kampuskirjaston konseptista ja vahvistui Budapestissa, jossa Nicola Nykopp keskustakampukselta esitteli Kaisa-talon suunnitelmaa. Alvar Aalto vetää edelleen monia Suomeen. Myös Kaisa-talon saama kansainvälinen julkisuus lisäsi seminaarin vetovoimaa.

Keynote-puhuja professori Kirsti Lonka (kuvassa) osaa ottaa yleisönsä. Hänen alustuksensa Innovative interdisciplinary design for learning spaces ajatuksia kerrattiin vielä viimeisenä päivänä. Seminaarin kuluessa kävi ilmi, että eri maissa on kovin erilaisia traditioita oppimisen ja oppimista tukevien tilojen suunnittelussa.

Työtilat

Ajankohtainen teema on, millaisia kirjastohenkilöstön ja muun yliopistohenkilöstön tilojen tulisi tulevaisuudessa olla. Ovatko avokonttorit vai yksilöiden omat työtilat parempia? Millaisia haittoja ja mahdollisuuksia erilaiset työtilat luovat? Anna-Maija Lukkarin (HY:n tilajohtaja), arkkitehti Anette Franzkowiakin (Hannover) ja Minna Anderssonin (Martela) alustuksissa oli samansuuntaisia perusajatuksia.

Yliopistolaisten työ sisältää monenlaisia tehtäviä: osa vaatii yksin keskittymistä, osa on luovaa toimintaa ja ajatusten jakamista. Oleellista onkin pohtia tiloja erilaisen tekemisen vyöhykkeinä.  Eroja on myös siinä, kuinka paljon eri tehtävissä toimivat käyttävät todellisuudessa työhuonettaan. Lukkari korosti yhdessä käyttäjien kanssa tehtävän suunnittelun tärkeyttä.

Suosittelen katsomaan puhujien alustukset, jotka ovat luettavissa seminaarin sivuilla.

Kirjastotilat osana ympäristöään

Helsingin kaupungin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto kuvasi uuden kaupunginkirjaston suunnittelun tematiikkaa. Ranskalainen Lillessä sijaitseva yliopisto on uudistamassa kirjastoaan niin, että se muodostaa näyttävän kokonaisuuden kampuksella ja laajennuksen myötä kokoaa suojiinsa myös yliopiston konferenssi- ja näyttelytoimintaa (Julien Roche, From Lille 1 University Library to the Innovation Learning Center).

Wieniläistä ratkaisua esitteli Cornelius Schlotthauer (Zaha Hadid Architects). Talo on valtava kompleksi, jossa hallinnon ja kirjaston tilat on muodostettu toisiinsa kietoutuvista rakennuksista. Erikoinen talo, joka herätti kuitenkin kysymyksen tilojen joustavasta muunneltavuudesta.

Kaisa-talon rakentamista esitteli Matti Huhtamies, Tallinnan teknillisen yliopiston kirjastoa Mattias Agabus (Architect 11) ja tanskalaista arkkitehtuuria Elif Tinaztepe (Schmidt Hammer Lassen Architects).

Muuttuvat roolit, muuttuvat tilat

Varsin kiinnostavia olivat mielestäni seminaarin viimeisen session kolme alustusta. Wilma van Wezenbeek (Delftin teknillinen yliopisto) kuvasi prosesseja, joilla Delftissä on pyritty luomaan elävä kampus. Tähän tarvitaan oikeanlaisia tiloja ja ihmisiä.

Arkkitehti Francine Houbenin (Mecanoo Architects) analyysi Birminghamin kirjaston rakentamisesta oli kiehtova. Arkkitehti käveli kansalaisten reittejä, jutteli ihmisten kanssa, loi itselleen sisäisen kuvan kaupungista ja sen historiasta. Nämä elämykselliset tekijät vaikuttivat merkittävästi siihen, millaiseksi kirjasto muodostui. Vuonna 2013 Birminghamin kirjasto oli Britannian neljänneksi suosituin rakennus.


Puhujat ryhmäkuvassa. Edessä istumassa vasemmalta Anne Hannaford, Cornelius Schlotthauer, Anne Franzkowiak, Julien Roche. Takana vasemmalla Anna-Maija Lukkari, Matti Huhtamies, Wilma van Wezenbeek, Elif Tinaztepe, Jean-Luc Bichet, Christine Brunner, Mattias Agabus, Christian Lüthi, Marie-Lise Tsagouria.

Seminaari tarjoaa aina myös tilaisuuden oppia uutta, iloita hyvistä kokemuksista ja pohtia omia suunnitelmia suhteessa kansainvälisiin ratkaisuihin.

On hauskaa tutustua uusiin samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin ja tavata tuttuja kollegoja eri maista.

Osana LIBERin arkkitehtuurijaoston toimintaa julkaistiin myös kirja ja tietokanta uusista eurooppalaisista kirjastorakennuksista (New Library Buildings in Europe, Documentation 2014). Kirjaa on myynnissä pääkirjaston asiakaspalvelussa. Tietokanta ja julkaisut löytyvät mm. LIBERin Architecture Forum-sivustolta. Tietokantaa pitää yllä Prahan teknillisen yliopiston kirjasto.

Miksi kirjastot ja arkkitehtuuri?

Osallistujissa oli runsaasti arkkitehtejä, tilasuunnittelun ammattilaisia sekä kirjastojen johtajia ja asiantuntijoita. Kaikille tilasuunnittelussa mukana olleille teema on tärkeä, sillä uuden kirjaston rakentaminen tai peruskorjaaminen ei ole ihan pikku juttu. Kirjasto on kohtaamisen ja työskentelyn tila mitä erilaisimmille ihmisille ja ihmisryhmille. Se on myös koti kokoelmille, joiden formaatin muutos jatkuu.

Ja erityisesti, kirjaston roolien ja tehtävien tulevia muutoksia ei voida vielä ennustaa riittävän pitkällä aikajänteellä. Toimivuus, kauneus, muunneltavuus, kestävä kehitys sekä kohtuulliset rakennus- ja ylläpitokustannukset, siinä vain muutamia tavoitteita.

On siis järkevää vaihtaa kokemuksia siitä, mikä onnistui, mikä meni pieleen ja minkä voisi tehdä toisin.


Turkkilaisen Abant Izzet Baysal Universityn vararehtori Mustafa Gencer ja kirjastonjohtaja Leyla Kanik olivat kaukaisimmat osanottajat. He tulivat lahjojen kera niin kuin turkkilaiseen etikettiin kuuluu ja niin kuin vastaanottajan ilmeestä käy selville.

Helsingin yliopiston kirjaston järjestelyt samoin kuin eri tavoin seminaarin onnistumiseen vaikuttaneiden kirjastolaisten työ saivat kiitosta.

Teksti:

Kaisa Sinikara

Kuvat:

Veikko Somerpuro

Lääkisopiskelijat <3 iPad

Syyslukukaudella 2013 opintonsa aloittaneet lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat saivat opiskeluvälineeksi iPadit.

Tuoreen videon mukaan opiskelijat rakastavat uusia padejaan:
– Jos itsellä on ruma käsiala, padillä saa helposti ja nopeasti siistajä muistiinpanoja, joihin voi liittää kuvia ja hyperlinkkejä, videolla kehutaan.
– Ne ovat suuresti rakastettuja ja erittäin pidettyjä ja erittäin paljon käytettyjä.

Opiskelijat ovat saaneet iPadin mukana tärkeitä elektronisia kurssikirjoja ja lääketieteellisiä sovelluksia käyttöönsä.

Terkosta kerrotaan iPadien muuttaneen kirjaston yleisilmettä.
-Kyllä kirjoja vielä näkyy, mutta padit ovat vallanneet lukutiloissa alaa aikalailla.

Helsingin yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistyi syksyllä 2013 kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä hanke, joka on saanut rahoituksen Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan iPad-hanke from Teemu on Vimeo.

Kirjaston kasvoja: Mika Hirvonen

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Päädyin kirjastouralle Eläinlääketieteellisen kirjaston kautta. Menin kirjastoon sivariksi, sivarin loputtua olin muissa töissä ja sitten kirjastosta soittivat, että kirjastosihteerin sijaisuus olisi avoinna. Palasin takaisin eläinlääketieteelliseen kirjastoon ja suoritin samalla kirjastoalan pätevyyden. Aiemmin suoritettu päätutkintoni on markkinointi.
Kirjastoalasta huomasin heti, että tämä on minulle oikea ala.

2. Tyyppillinen työpäiväsi?

Vaihdettuani työhön keskustakampukselle on toimenkuvani kovasti muuttunut. Aiempi työni asiakaspalvelun vetäjänä Viikin kampuskirjastossa liittyi nimensä mukaisesti paljolti asiakaspalveluun. Tällä hetkellä työskentelen keskitetyissä palveluissa hankinta- ja metadatayksikössä alueenani e-lehdet ja e-kirjat, niiden ylläpito ja e-aineistojen käyttökoulutusten järjestäminen. Myös Libguidesin ja Libanswerin rakentaminen kuuluu toimenkuvaani. Työpäiväni tyypillisesti koostuu e-lehtien parissa työskentelystä, asiakaspalautteisiin vastaamisesta, lehtien toimivuuden tarkistamisesta, korjauksista SFX:ään ja yhteydenotoista lehtivälittäjään. Myös koulutusten suunnittelu kuuluu kiinteänä osana työnkuvaan. Libguidesin uusi versio tämän kuun puolenvälin jälkeen tulee myös työllistämään runsaasti.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta työssäni on ehdottomasti tekemisen vapaus ja vastuu. Tuntuu, että minuun luotetaan ja saan tehdä rauhassa töitä. Yliopiston kirjastossa on hyvä työskennellä.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-ajan harrastukseni on musiikki, olen soittanut rumpuja yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja nyt kun lapsetkin ovat jo täysi-ikäistyneet, ehdin panostamaan soittamiseen taas enemmän. Tykkään myös matkustelusta. Toisinaan työpäivän jälkeen on hyvä olla ihan kotonakin, välillä sitä tarvitsee hengähdystaukoakin.

Bibliometriikkaa tutkimuksen tueksi

Helsingin yliopistolla on monissa yliopistorankingeissa erityinen vahvuus: tieteellinen julkaiseminen. Yliopistomme tutkijoihin lukeutuu todellisia huippuja, mutta muidenkin julkaisuilla on merkittävä osa menestyksessä. Julkaisutuotannon esittäessä yhä tärkeämpää osaa OKM:n rahoitusmallissa on kannattavaa panostaa julkaisutuotantoa ja viittauksia analysoivaan bibliometriikkaan.

Pitkäjänteistä työtä

Bibliometriikkaa on tehty monilla laitoksilla jo kauan, sillä valveutuneet tutkijat ja kirjastolaiset ovat vuosien mittaan seuranneet trendejä ja pohtineet missä voisimme parantaa – ei ainoastaan julkaisemisessa, vaan myös tutkijoille ja opiskelijoille tarjottavissa tiedonlähteissä. Mutta vasta 2010-luvulla bibliometrisiin menetelmiin on panostettu näkyvämmin.

Vuonna 2011 tehty Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointi, joka käsitti vuodet 2005-2010, oli ensimmäinen arvioinneistamme jossa painotettiin bibliometriikkaa laajemmin.  Kirjasto oli prosessissa mukana hyvin keskeisesti. Paitsi että hoidimme TUHATiin talletettujen julkaisujen tarkistukset ja laadunvarmistuksen, kirjasto myös laati analyyseja niille lähinnä yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä edustaville tieteenaloille, joille Leidenin yliopiston CWTS:ltä tilattu bibliometrinen analyysi ei soveltunut.  Saimme tästä ponnistuksesta ansaitut kiitokset.

Kampusten monimuotoiset käytännöt

Tutkimushallinnon johdolla tehtäviä arviointeja tulee eteen harvakseen, mutta bibliometriikkaa tehdään käytännössä jatkuvasti sekä tiedekunnille että yksittäisille tutkijoille. Eri kampuksilla on kuitenkin hiukan erilaiset käytännöt. Meilahdessa bibliometriikkaa on kehitetty pisimmälle. Siellä kirjastosta tilataan paljon virantäyttöihin ym. liittyviä analyyseja, joiden tekeminen sujuu tarkan rutiinin mukaan. Viikissäkin laitokset käyttävät bibliometriikkaa virantäytöissä, mutta analyyseja ei ole osattu pyytää kirjastolta. Kumpulassa kirjastolta toivotaan analyysien sijasta tietoa ja koulutusta bibliometriikkaan liittyen. Koulutuksia pidetään nykyään kaikilla kampuksilla ja niiden painotus vaihtelee paikallisten tarpeiden mukaan.  Keskustakampuksella bibliometriikkaa on viime aikoina vauhdittanut siellä käynnistetty markkinointi, jonka avulla on tavoitettu uusia kiinnostuneita asiakkaita. Bibliometristen palveluiden kysyntä on lisääntymässä, mutta markkinointia voisi olla enemmänkin.
Terkko on ansioitunut myös verkkopalveluiden tuottajana, kuten Suomen yliopistokirjastojen neuvoston 2013 tutkimuspalveluinnovaatiokilpailun kunniakirja osoittaa.  Terkon bibliometriikkasivuilta tutkija löytää ohjeita ja tietoja, altmetriikkaprosessilla kirjasto pyrkii aktiivisesti parantamaan hänen näkyvyyttään. Koko kirjaston tasolla tulossa on kaikille tutkijoille suunnattuja ohjeita osana kirjaston tuottamaa tutkijapalvelujen verkkopalvelukokonaisuutta.

Osaajia kouluttamassa

Bibliometrinen työ vaatii osaamista. Tutkimuksen arvioinnin yhteydessä saimme koulutusta sekä 2010 järjestetyltä valtakunnalliselta kurssilta että Leidenin yliopiston valmennuksesta.  Lisäksi kirjaston bibliometriikkatyötä johtaa Maria Forsman, ansioitunut bibliometriikan asiantuntija. Hänen johdollaan on syksyn 2013 ja kevään 2014 mittaan vedetty kirjastolaisille suunnattuja koulutustilaisuuksia ja koko yliopistoyhteisölle tarkoitettuja, bibliometriikan eri puolia esitteleviä alustuksia.

Mitä nämä koulutetut kirjastolaiset sitten jatkossa tekevät? Bibliometriikkaosaamista tarvitaan hyvin monimuotoisissa työtehtävissä. Asiakaspalveluun tulee kysymyksiä palveluista – jopa alansa maailmanlistan ykkönen saattaa tiedustella asiakaspalvelustamme, mikä eteen kun  Web of Science tai Scopus ei tänään toimikaan kotikoneelta.  Kokoelmien hankinnassa ja kehittämisessä tarvitaan perehtymistä aineiston käyttötapoihin ja viittausmääriin. Kirjaston asiantuntijoilta kysytään varsin kiperiä bibliometriikkaan liittyviä kysymyksiä. Julkaisuala elää ja muuttuu, joten sekä tutkimushallinnon, kirjaston että tutkijoiden on jatkuvasti omaksuttava uusia käsitteitä.

Välineitä meille ja muillekin

Olennainen osa bibliometriikan palvelukokonaisuutta ovat toimivat työkalut. Laajimmassa käytössä lienee Thomson & Reutersin Web of Science, jossa Science Citation Indexiä  on täydennetty  Book sekä Conference Proceedings Citation Index -lisäosilla.  Elsevierin Scopus on joillakin tieteenaloilla kattavampi, mikäli käyttäjää ei haittaa että sen viitetiedot ulottuvat vain 20 vuoden päähän. Lisäksi kirjasto on ollut mukana hankkimassa T&R:n InCites-analyysityökalua, jolla saadaan tulevaisuudessa tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa julkaisujen ja tutkimuksen vaikuttavuudesta.

Välineistämme ei pidä unohtaa TUHAT-tietokantaa. Kirjasto on julkaisutarkistusten ja Web of Sciencestä tehtyjen importointien lisäksi ottamassa vastuuta myös TUHATista löytyvien julkaisutietojen analysoinnista ja analyysien tuottamisesta yliopiston sisäiseen vuosiraporttiin. Tämä raportointityö käynnistyy keväällä 2014 heti kirjaston suorittamien TUHAT-tarkistusten valmistuttua.

Teksti:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

ip-science.thomsonreuters.com

Avoin kirjasto, avoin yhteiskunta? Ilmoittaudu seminaariin 31.3.

Mikä tekee kirjastosta vahvan? Entä miten kirjasto auttaa tekemään yhteiskunnasta vahvan? Miten kirjasto voi jatkaa ihmisten valtauttamista tiukkenevissa taloudellisissa raameissa ja tiukentuvan tietovalvonnan toimintaympäristössä?

STKS:n kansainvälisten asioiden työryhmä järjestää seminaarin kirjastojen avoimuudesta Tieteiden talolla 31.3. Puhujina Sinikka Sipilä, Jyrki Kasvi, Jarmo Saarti, Tuula Haavisto, Kai Ekholm ja Päivikki Karhula. Aleksi Koskinen tarjoaa opiskelijanäkökulman kysymykseen.

Ohjelma ja ilmoittautuminen 27.3. mennessä.

Tervetuloa!

Pääkirjoitus: Muutama sananen tästä päivästä

Tieteellinen työ on mielenkiintoista. Tutkimustulosten avulla voi muuttaa maailmaa, parantaa sairaita ja matkata Marsiin. Tai aivan yksinkertaisesti vain omistaa yhden kokonaisen päivän tutkijan avaamien luonnon säännönmukaisuuksien tai epäsäännöllisyyden ihmeiden ihailuun.

Meillä kirjastoissa on käsillä koko informaatioavaruus; sen kirkkaimmat tähdet ja kuut, sen tähtisumu ja vieläpä käsittämättömän suurena ammottava musta aukko.

Tuijotammeko kuitenkin edelleen suurennuslasiin tai luuppiin? Peiliin? – Missä on meidän avaruusluotaimemme? Missä Marsin pintaa vaeltava lähetin?

Tässä Verkkarissa kirjoitetaan tieteellisen tiedon avoimuudesta ja metriikoista. Nämä asiat ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, sillä avoimuus ruokkii mittaamista ja mittaaminen paljastaa myös niille, jotka eivät vielä usko, että avoimuus kannattaa.

Ja kannattaahan se. Tavoitteenamme olkoon linkittynyt, integroitu ja avoin informaatioavaruus. Oikealla radalla ollaan.  Hitaasti, mutta varmasti.

Annikki Roos
kampuskirjastojohtaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Rewriting the Book – valokuvia Birminghamin uudesta kirjastosta

Valoisa, kutsuva, inspiroiva, täynnä taidetta ja näyttäviä liukuportaita – nämä kuvailut tulevat mieleeni Birminghamin uudesta yleisestä pääkirjastosta. Sen teema on Rewriting the Book, siis kirjan  ja varmasti myös kirjastojen tehtävän uudelleenkirjoittaminen. Lomailin joulukuussa seudulla ja kävin tutustumassa kirjastoon turistin silmin. En ollut ainoa innokas kuvien ottaja, vaan selvästi paikalla oli muitakin turisteja lähiseutuja kauempaakin.

Birminghamin uusi yleinen pääkirjasto avattiin 3.9.2013. Taloudellisena lamakautena on ollut merkittävä – ja osin kiisteltykin – teko panostaa 189 miljoonaa puntaa uuteen kirjastoon.

Kirjasto on voittanut lukuisia palkintoja. Sen on suunnitellut hollantilainen Mecanoo-arkkitehtitoimisto. Architect Architect’s Journalin lukijat äänestivät kirjaston vuoden rakennukseksi 2013.

Kirjaston avasi käyttöön Malala Yousafzai, pakistanilainen nuori nainen ja aktivisti, jota Taliban-liikkeen edustajat ampuivat koulumatkalla vuonna 2012. Hän käy koulua Birminghamissa ja toivoo nousevansa tulevaisuudessa Pakistanin pääministeriksi. Avajaispuheessaan Yousafzai sanoi kynien ja kirjojen olevan aseita, jotka voivat muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.

Kirjastoon odotetaan 3,5 miljoonaa kävijää vuodessa. Se on auki seitsemänä päivänä viikossa, ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia, mm. joogatunteja, elokuvakerho, Poetry for Lunch eli runoja lounasaikaan ja tietysti kirjailijavierailuja. Kirjastossa on yksi ensi kesän 2014 IFLA:n WLIC-konferenssin satelliittikonferensseista.

Kirjasto jakaa aulansa ja 300-paikkaisen esiintymistilansa Rep-teatterin kanssa (Birmingham Repertory Theatre).

Kirjastossa tunsi olevansa tervetullut, siellä viettäisi mielellään pidemmänkin ajan. Kahvilan punaisten tuolien syleilyssä oli autuasta siemailla paikallista inkivääri-sitruunateetä ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi.


Tällainen oli Birminghamin entinen kaupunginkirjasto, joka oli rakennettu 1970-luvun alussa.


Kirjasto on aivan Birminghamin keskustassa.


Hälyporttien valot. Taustalla maailmanpyörä, The Giant Wheel of Birmingham.


Kirjaston ala-aula.


Näyttelytilassa pääsi aikamatkalle.


4. kerroksen viherparveke, ”Discovery Terrace”. Täällä virkistäydytään ja viljellään yrttejä kasvukauden aikana.


Luku- ja työskentelytilaa. Huomaa hienot pyöreät lamput.


Sähköiset siirtohyllyt.


Valaistut liukuportaat.


Näköala kahdeksannen kerroksen parvekkeelta.

Ylimpiin kerroksiin voi kavuta tavallisia portaita tai nousta näyttävän näköisellä hissillä.



Portaiden kapuajille annetaan väliaikatietoja.

Ylimmässä kerroksessa, kultaisessa kupolissa, on Shakespearen muistohuone, Shakespeare Memorial Room.


Piano asiakaskäytössä .

Kokoelmatiloja.

Kirjaston yövalaistus.

Entäpä kaupunki muuten? Ainakin siellä on viehättävä kanava-alue.

Kirjasto Facebookissa

BBC:n juttu ja video

Malala Yousafzain avajaispuheen videointi

The Guardian –lehden video kirjastosta

Teksti:

Johanna Lahikainen
Johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Johanna Lahikainen ja Mikko Tirronen

Yliopistokirjasto puhemiehenä ja tiedon meklarina – tutkimusdatan hallintapalvelut kannustavat uudenlaiseen yhteistyöhön

Tällä hetkellä perinteisten kirjastopalvelujen rinnalle ovat vahvasti nousemassa yliopistojen tutkijoille suunnatut tutkimusdatan hallinnan palvelut. Tutkimusdatalla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevia tutkimusaineistoja. Nykyisessä informaatioympäristössä teknologiat, tieteen tekeminen ja julkaiseminen ovat muuttuneet vauhdilla. Tutkimusdatan dokumentointi, metadata, säilyttäminen ja jakaminen ovat tehtäviä, joihin tarvitaan koulutusta ja apuvälineitä, neuvonnalle on kysyntää mm. tutkimusrahoittajien vaatimuksiin liittyen. Oxfordin Research Data Management: Finding our Role -työpajassa keskityttiin erityisesti kirjaston eri rooleihin – millaisia tehtäviä kirjasto voi tutkimusdataan liittyvissä palveluissa ottaa tai saada?

Research Data Management: Finding our Role -työpaja järjestettiin Oxfordissa 5.-6-12.2013. Sen aiheena olivat yliopistokirjastojen tarjoamat tai vasta kehitteillä olevat tutkimusdatan hallinnan palvelut. Järjestäjänä toimi International Association of Scientific and Technological Libraries (IATUL).

Vastaavatko kirjastot tutkimusdatapalvelujen kysyntään?

Työpajan ensimmäisenä päivänä oli pääasiassa vapaata keskustelua sisältänyt iltavastaanotto. Vastaanotto pidettiin 1400-luvulla rakennetussa yliopiston historian vanhimmassa seminaarihuoneessa. Osallistujien astuessa  sisään järjestäjät kävivät tervehtimässä ja hieman haastattelemassa jokaista tulijaa. He esittelivät osallistujia toinen toisilleen, avasivat keskusteluja sen mukaan mitä kukakin kertoi tulleensa työpajasta hakemaan ja muodostivat keskusteluryhmiä samanhenkisistä osallistujista.

Keskustelin DOI (Digital Object Identifier) -palvelussa työskentelevän saksalaisen kollegan kanssa, joka on ollut mukana kehittämässä DataSite-palvelua. DataSite on luonnollisella tavalla laajentunut tutkimusdatan metadataa tuottavasta koneistosta. Se puolestaan syntyi tavallaan sivutuotteena, kun pysyviä tunnisteita ryhdyttiin antamaan julkaisujen ohella myös tutkimusdatalle.Tietojärjestelmähankkeissa mukana oleva, alun perin puhtaasti kirjastoihminen, ei ollut seminaarissa kovin harvinainen näky.

Mielenkiintoinen oli myös keskustelu brittiläisestä kirjastosta tulevan tutkijapalveluihin erikoistuneen informaatikon kanssa. Heidän kirjastonsa on vasta haaleasti harkitsemassa tutkimusdatapalveluiden pystyttämistä. Vaikka Briteissä useampi yliopiston kirjasto on ollut eurooppalainen uranuurtaja tutkimusdatan hallinnan palveluiden tarjoajana, kaikki kirjastot eivät sielläkään ole kovin pitkällä. Uuden palvelun aloittaminen voi olla kirjasto-organisaatiossa hankalaa, vaikka muut sisarorganisaatiot olisivat jo luoneet palvelulle markkinat.

Monet tutkijat osaavat kysyä kirjastosta tutkimusdataan liittyviä palveluita, koska niitä saa Oxfordin ja Edinburghin yliopistoista, mutta kirjasto ei vastaa kysyntään syystä tai toisesta. Keskustelukumppanini arvion mukaan kyse on pääosin halun puutteesta, kuvitelmasta, että kirjastoa ei tarvitse muuttaa, pysähtyneestä käsityksestä kirjaston roolista ja osittain oman ammattitaidon vähättelystä. Hän kuitenkin aikoi pistää kirjastossaan tuulemaan. Toivotan hänelle onnea sydämeni pohjasta!

Ensimmäisen päivän vastaanotolla oli myös muutamia lyhyitä puheenvuoroja, joiden tehtävänä oli nostattaa henkeä. ”Hyvä me, jotka olemme ymmärtäneen tutkimusdatan hallinnan tärkeyden ja siihen liittyvien palveluiden tarpeen!”-tyyppisesti. Totesimme yhdessä myös sen, että vastatuuleen puskeminen uuden asian kanssa työskentelevillä on ollut raskasta ja olikin kiva hengähtää hetki samanmielisten seurassa. Työpajan toinen päivä oli ohjelmaltaan perinteisempi. Saimme kuulla esityksiä kirjastojen erilaisista rooleista tutkimusdataan liittyen. Joissain kirjastoissa palvelua oltiin vasta aloittamassa, toisissa tutkimusdatapalvelua oli ollut tarjolla jo pidempään.

Kirjastojen perinteinen osaaminen uudessa roolissa

Päivän aloitti USA:n Purduen yliopiston kirjaston James L. Mullins, joka kertoi kahdeksanvuotisesta taipaleesta tunnustetuksi, monipuoliseksi tutkimusdatapalveluiden tuottajaksi. Kirjaston roolin määrittely ei ollut heilläkään helppoa ja oman roolin selittämiseen piti varautua. Matkan varrella aikana se selityskin kehittyi vähitellen. Mullinsin mielestä kirjaston tärkein rooli oli tutkimusdatan järjestäminen ja organisointi. Siis tehtävä ja taito, jotka kirjastolla on perinteisesti aina ollutkin. Kirjastolla on myös tärkeä välittäjän rooli eri tieteenalojen yhteisissä hankkeissa. Siksi kirjaston vastuulla vastuulle annettiin mm. yliopiston tutkimusdata-arkistojärjestelmän kehitysprojektin koordinointi. USA:n tärkeimmät tutkimusrahoittajat vaativat nykyisin aineistonhallintasuunnitelman osana datanhallintasuunnitelmaa. Purduen yliopistossa on sovittu, että datanhallintasuunnitelmat eivät lähde rahoittajille, ennen kuin ne on kirjastossa tarkistettu. Tähän toimintatapaan on oltu tiedekunnissakin tyytyväisiä. Osallistujat saivat omakseen myös Mullinsin uunituoreen kirjan Research Data Management: Practical Strategies for Information Professionals (vain kirjan sisällysluettelo.)

Datapalvelut yhdeltä luukulta

Oxfordin yliopiston kirjastosta esityksen piti James Wilson (Senior Project Manager). Oxfordin yliopiston yleisenä tavoitteena on toimia mahdollisimman tutkijalähtöisesti ja päätökset tehdään mahdollisimman alhaalla ruohonjuuressa. Oxfordin yliopisto koostuu useasta itsenäisestä collegesta, jotka yhdessä muodostavat yhteistyössä toimivan yliopistokokonaisuuden. Tämä on tietenkin haaste, kun yritetään pystyttää suhteellisen keskitettyä datanhallinnan tukipalvelua. Kirjaston roolina on ollut koordinoida datanhallinnan tukea monimutkaisessa ympäristössä. Tässä on kohdattu ongelmia. Aluksi kutsuttiin eri tiedekuntien edustajia puhumaan datanhallinnan tarpeistaan, ja ajateltiin muodostaa monitieteinen ohjausryhmä kehittämään palveluja. Mutta tieteiden edustajat näkivät vain oman näkökulmansa asiat. Nämä erosivat paljon toisistaan. Vaikka kuinka puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin, tiedekuntien käsitys muista ja yhteisistä tarpeista ei lisääntynyt. He eivät kuunnelleet muiden tarpeita. Tiedekunnat eivät kuunnelleet toisiaan. Näistä Kokouksista luovuttiin vuonna 2008, koska niistä ei ollut apua. Kirjasto jatkoi palveluiden kehittämistä yhdessä muiden tukipalveluiden tuottajien, kanssa, kuten IT-, tutkimus-, lakiasia- ja rahoituspalveluiden kanssa. Näiden tahojen kanssa Nyt ei kohdattu ongelmia ja yhteistyö toimi. Palvelut ja vastuut saatiin määriteltyä. Wilson kertoi, että seminaarin jälkeisellä viikolla aiottiin vielä kokeilla tiedekuntien edustajien yhteistä palaveria toiveiden kuulemiseksi, viiden vuoden tauon jälkeen.

Oxfordissa datapalvelut saadaan yhdeltä luukulta. Palvelut siis tuotetaan yhteistyössä monen palveluntuottajan kanssa. Kirjaston rooliksi Oxfordissa on muodostunut:

  • Metadata
  • Access
  • Workflows
  • Collection management
  • Collection curation and preservation
  • Service provision
  • Systems
  • But also contributions to training and good practice in earlier parts of research life-cycle

Datapalvelujen kysyntä tuo eri tahot yhteen

Arjen Voogt, University of Groningen, Hollannista piti myös erinomaisen esityksen kirjaston roolista.

Tiivistettynä Voogtin ajatus kirjaston roolista on: kysynnän aikaan saaminen. Tutkijat on herätettävä ajattelemaan tutkimusdatan hallinnan kysymyksiä. Ja kun kysyntä herää, on tarjottava palveluja – tietenkin yhteistyössä muiden kanssa. Kirjasto myös luo ja hallinnoi näitä palveluja tuottavia yhteistyöryhmiä. Kirjaston roolina on siis olla puhemies (matchmaker ) ja tiedon meklari (knowledge broker).

Lopuksi: The data librarian does not have to know everything. The data librarian has to know the people who have the right skills for the specific situation.

Fakta

Mitä “tutkimusdatalla” tarkoitetaan?

Tutkimusdatalla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevaa tutkimusaineistoa. Empiirisessä tutkimuksessa lähtökohtana on aina tutkimusaineisto. Jos tutkimusaineisto on digitaalisessa muodossa, sitä kutsutaan tutkimusdataksi. Se voi olla esimerkiksi tekstiä, numeroita, kuvia, graafeja, videoita, äänitteitä, ohjelmakoodia eli aivan kaikkea sitä mitä tietokoneelle voi ylipäätään tallettaa.

Miksi tutkimusdatan hallintaa tarvitaan?

Tutkimusdatan hallinta tarkoittaa digitaalisesta tutkimusaineistosta huolehtimista tutkimuksen aikana sekä sen säilyttämistä ja mahdollista uudelleen käyttöä tutkimuksen jälkeen. Tutkimus ei ole luotettavaa, toistettavaa tai tehokasta, jos tutkimusaineistosta ei huolehdita kunnolla.

Koska digitaaliset tutkimusaineistot ovat suhteellisen uusi asia, tutkimusdatan hallinnan hyviä käytäntöjä ei ole ehtinyt kaikille aloille muodostua riittävästi. Tutkimus olisi huomattavasti tehokkaampaa, jos tutkimusdataa osattaisiin hallita paremmin. Tällä hetkellä useissa yliopistoissa ei myöskään ole tehtävään tarvittavia tukipalveluita.

Linkkejä:

Työpajan esitykset
Maria Forsman ja Veera Ristikartano: Mikä voisi olla tiedekirjaston rooli tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä?
Liisa Siipilehto ja Eeva-Liisa Viitala: Tutkimusdatan hallinnan tuki – kymmenen suositusta kirjastoille
Tutkimusdatayhteistyö rakentaa Helsingin yliopiston tutkimusinfrastruktuuria

Teksti

Mari Elisa Kuusniemi
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Mari Elisa Kuusniemi
bodleian.ox.ac.uk

Ajankohtaista avoimen julkaisemisen saralla

Tieteellinen julkaiseminen on osin vaivihkaa mutta myös näkyvästi muuttumassa yhä avoimemmaksi. Tämä johtuu suurelta osin siitä, tutkijat ovat alkaneet laajassa mitassa tallentaa julkaisujaan avoimesti saataville verkkoon mitä erilaisimpiin paikkoihin. Monilla tieteenaloilla ja monissa maissa jo vähintään puolet julkaisuista on avoimesti saatavilla verkosta, kuten ilmenee tästä Science-Metrix-raportista. Toinen tekijä, joka ilmiötä selittää, on OA-lehdissä tapahtuvan julkaisemisen huikea kasvu viime vuosina. Nämä tutkimustulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin Helsingin yliopistoa koskevat tulokset OA-lukupiirin selvityksessä, joka julkaistiin ScieCom Info –lehdessä.

Kirjasto edistää julkaisujen avointa saatavuutta monin tavoin, sillä tässä asiassa intressimme ovat yhteneviä tutkijoiden intressien kanssa: kukapa ei haluaisi lisää näkyvyyttä ja vaikuttavuutta omille julkaisuilleen. Kirjasto esimerkiksi osallistuu 2014-2016 kansainväliseen hiukkasfysiikan SCOAP3-konsortioon. Tämän yhteenliittymän tavoitteena on uudenlaisen julkaisumallin myötä siirtää kirjastojen maksamat tämän alan ydinlehtien tilausmaksut tukimaksuiksi, joilla lehdet siirtyvät avoimeen julkaisemiseen. Näissä lehdissä ei ole enää kirjoittajamaksuja, vaan projektia johtava CERN kerää maksut ja hallinnoi niiden maksamista kustantajille. Suomalaiset hiukkasfysiikan tutkimusta tekevät yliopistot ovat sopineet konsortion kulujen jakamisesta keskenään.

Kemian ala ei ole perinteisesti ollut OA-julkaisemisen kärkijoukoissa, mutta Royal Society of Chemistry pyrkii edistämään asiaa tarjoamalla yliopistolle ilmaisia kirjoittajamaksun kattavia kuponkeja  Gold for Gold –ohjelmansa puitteissa. Kirjaston jäsenyys BioMed Central -kustantajan tukijoukoissa puolestaan oikeuttaa Helsingin yliopiston tutkijan 15 %:n alennukseen tämän biolääketieteen lehtiä julkaisevan Springer-konserniin kuuluvan kustantajan kirjoittajamaksuista.  Avoimen julkaisemisen viestintää tukee puolestaan kirjaston jäsenyys SPARC Europe –organisaatiossa.

Humanististen tieteiden ja yhteiskuntakuntatieteiden puolella kirjasto osallistuu uuteen Knowledge Unlatchedhankkeeseen, jossa on tavoitteena muodostaa  laaja rahoittajakonsortio kirjastoista, jotka osallistuvat aluksi 28 tieteellisen monografian avoimeen julkaisemiseen. Kevään kuluessa selviää löytyykö riittävästi tukea näin innovatiiviselle julkaisumallille. Taustalla on samantyyppinen ajatus kuin hiukkasfyysikoilla hankintamaksujen kohdistamisesta kustantamisen tukemiseen.

Avoimen julkaisemisen parissa puuhaavat myös alan isot toimijat. Science-lehden kustantaja on ilmoittanut perustavansa uuden yleistieteellisen OA- lehden Science Advances. Samoilla asioilla häärii myös tiedejulkaisemisen perinteisin kustantaja uudella lehdellään Royal Society Open Science.

Teksti:

Kimmo Koskinen ja Marja Hirn
Helsinkin yliopiston kirjasto

Kuva:

stewartkeiller.com

Amerikka – lähempänä kuin luuletkaan

Pääkirjaston toiseen kerrokseen tultaessa katse kiinnittyy Vapaudenpatsaaseen, Lady Libertyyn, joka koristaa American Resource Centerin palvelutiskiä EU-tietopalvelun ja Tilastokeskuksen vieressä. Ollaan melkein kuin Amerikan maaperällä – kirjaimellisesti, sillä ARC on Yhdysvaltain suurlähetystön ylläpitämä ja yhdessä Helsingin yliopiston kanssa hallinnoima USA-tietouden keskus.

Kirjasto on monipuolinen sekoitus akateemista tutkimusta ja amerikkalaista popkulttuuria. Paikkansa hyllyiltä ovat sulassa sovussa löytäneet niin Sports Illustrated -lehti kuin presidentti Ronald Reaganin julkaistut puheet tai Yhdysvaltojen monikulttuurisuutta käsittelevät teoksetkin. Kirjakokoelmaan kuuluu myös kaunokirjallisuutta: eräitä viimeisimpiä hankintojamme ovat esimerkiksi Louise Erdrichin ja Jhumpa Lahirin uusimmat teokset. Amerikkaan matkaajia ilahduttaa iso matkakirjakokoelmamme, josta löytyy oppaita jokaisesta osavaltiosta.


Kirjastotyötä vuosikymmenten takaa.

Kirjaston kokoelma koostuu noin 10 000 niteestä, jotka käsittelevät Yhdysvaltain yhteiskuntaa, politiikkaa, taloutta, kansainvälisiä suhteita ja kulttuuria. Teokset ovat englanninkielisiä, Yhdysvalloissa kustannettuja kirjoja. Kokoelmaa päivitetään jatkuvasti, sillä se halutaan pitää ajankohtaisena. Eräs ARCin pyrkimys onkin tuoda esille Suomessa niitä aiheita, joista parhaillaan keskustellaan Yhdysvalloissa. Missä muualla suomalainen kirjastonkäyttäjä pääsisi selailemaan esimerkiksi teoksia etnisestä huumorista, tyttökirjojen historiasta tai moottoriteiden kulttuurisesta merkityksestä?

Amerikka-kirjastoon tilataan noin 80:tä aikakauslehteä ja kahta sanomalehteä, The New York Times ja The International New York Times -lehtiä. Matkailijoita kiinnostavat esimerkiksi American Road, National Parks, New York ja San Francisco, kulttuurinharrastajia puolestaan Art in America, Dance Magazine, Film Comment, New Yorker tai Opera News. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille kokoelmasta löytyy esimerkiksi Foreign Affairs, Foreign Policy ja The National Interest, popkulttuurin ystäville puolestaan Rolling Stone ja Vanity Fair. Uusina lehtinä tänä vuonna ARCiin tilataan mm. Consumer Reports, Inc., MIT Technology Review, Cowboys & Indians sekä Utne Reader.

Painetun kokoelman lisäksi American Resource Centeristä lainataan erityisesti opetuskäyttöön soveltuvia DVD-levyjä. Ohjelmat ovat esimerkiksi History Channelin, PBS:n tai HBO:n tuottamia dokumentteja; kokoelmassa on myös muutamia lastenohjelmia, jotka soveltuvat vaikkapa ala-asteikäisten englanninkielen tunneille lisämateriaaliksi. Muutenkin peruskoulun- ja lukion opettajat käyttävät ARCin palveluja ahkerasti hyödykseen opetuksessa; meiltä noudetaan Yhdysvaltain ulkoministeriön tuottamia paperisia julkaisuja, jotka käsittelevät esimerkiksi kulttuuria, taloutta tai yhteiskuntaa. Jaamme myös muuta luokkahuoneisiin sopivaa materiaalia, esimerkiksi karttoja. American Resource Centerissä käy myös koululuokkia vierailulla, joko tutustumassa kokoelmaamme ja palveluihimme, tai osallistumalla kokonaiselle diplomaatin vetämälle Amerikka-oppitunnille.

Elinikäisen oppimisen asialla

ARCin henkilökunta pyrkii itsekin – kokoelman ohella – pysymään ajan hermolla muuttuvassa maailmassa. Viime vuonna ARC järjesti oman MOOC-opintoryhmän Duke -yliopiston 21st Century American Foreign Policy -kurssille. MOOC eli Massive Open Online Course on yhä yleistyvämpi keino kehittää omaa osaamistaan ilmaiseksi verkossa tapahtuvan opiskelun avulla. Omassa MOOC-ryhmässämme tapasimme suomalaisia opiskelijoita ja tarjosimme heille kaksi täydentävää luentoa, jotka syvensivät verkkokurssilla käsiteltäviä asioita. Kurssin päätteeksi pidimme valmistujaiset Yhdysvaltain suurlähetystön Innovation Centerissä. Me ARCilaiset innostuimme MOOCeista niin paljon itsekin, että olemme omaksi iloksemme suorittaneet muitakin amerikkalaisten yliopistojen tarjoamia verkkokursseja.


American Resource Center Kaisa-talossa. Huomaa johtajan oven vieressä vartioiva Barack Obama.

Jatkuva oman osaamisen kehittäminen on nykypäivänä tärkeää. Se on havaittu esimerkiksi ARCin tietopalvelussa, jossa menneiden vuosien useimmiten kysytty kysymys oli Yhdysvaltain osavaltioiden lukumäärä. Nykyään tietopalvelukysymykset ovat määrällisesti vähentyneet, mutta samalla kysymysten vaikeustaso on hyvin korkea. Olemme kaivaneet tietoa niin lainsäädännöstä, tilastoista, matkustusasiakirjoista kuin kadonneista sukulaisistakin. Välillä annamme matkavinkkejä tai tietoa esimerkiksi opiskelusta Yhdysvalloissa; ARCista löytyy näistä asioista myös ensikäden tietoa.

Tarjoamme myös opastusta tiedonlähteille ja vierihoitoa niille, jotka haluavat käyttää virkailijakäytössä olevia tietokantojamme. Oma-aloitteiseen tiedonhakuun annamme pääsyn Yhdysvaltain ulkoministeriön kautta eLibrary USA -tietokantaan. Se on portaali, jonka kautta pääsee käsiksi yli 30 amerikkalaiseen tietokantaan. Rekisteröitymällä kauttamme asiakkaat saavat tunnukset tähän ilmaiseen palveluun.

ARC toimii aktiivisesti Facebookissa ja Twitterissä sekä ylläpitää ja kehittää suurlähetystön verkkosivuja. Kannattaa seurata sosiaalisen median kanaviamme, sillä niissä tiedotamme ajankohtaisista tapahtumistamme.

Pitkät perinteet, hieno historia

American Resource Center muutti Helsingin yliopiston pääkirjastoon kesällä 2012, mutta siihen oli ollut pitkä matka. Sitä ennen tarvittiin yhteistyösopimus Helsingin yliopiston kanssa, monta muuttoa, ja jopa entinen ulkoministeri Paavo Väyrynen – mutta jätettäköön se tarina seuraavaan kertaan.


International Education Exposé marraskuussa 2013.

ARCin edeltäjän, America Centerin kirjaston juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, jolloin Yhdysvallat perusti kirjastoja lähetystöjensä yhteyteen ympäri maailmaa. Ensimmäinen America Center avattiin Kalevankadulle vuonna 1946 vaatimattomalla 2000 niteen kokoelmalla. 1950-luvun puolivälin jälkeen kirjasto muutti Kaivokadulle vastapäätä rautatieasemaa. Amerikkalaista kirjallisuutta oli vielä tuolloin kohtalaisen vähän saatavilla Suomessa, ja kokoelmissa oli myös elokuvia ja äänilevyjä.

Vuonna 1993 Helsingin yliopiston kanssa solmitun yhteistyösopimuksen myötä American Resource Centeriä alettiin hallinnoida yhteistyössä suurlähetystön ja Helsingin yliopiston kanssa, ja kirjastolle löydettiin koti ensin Vuorikadulta ja sitten Kansalliskirjastosta, jossa Amerikka-kirjasto sijaitsi 14 vuoden ajan. Organisatorisesti Amerikka-kirjasto kuuluu Yhdysvaltain suurlähetystön viestintä- ja kulttuuriosastoon.


ARC Tiedekulmassa keväällä 2012.

ARCin henkilökunta – The ARChettes

American Resource Centeriä pyöritetään kolmen ihmisen voimin. Meidät löytää useimmiten työhuoneistamme päivittämästä Internet-sivuja, tekemästä kirjatilauksia tai järjestelemästä tapahtumia tai vierailuja. Tervetuloa piipahtamaan!

Taina Iduozee, ARC Director. Tampereen yliopiston kasvatti aloinaan kirjallisuus ja kirjastotiede. Ennen ARCiin siirtymistä takana 15 vuotta alan töitä yleisissä ja erikoiskirjastoissa. Sydäntä lähellä ovat ulkopolitiikka, monikulttuurisuus ja dekkarit. Esittelee mielellään ARCia vieraille ja opiskelijaryhmille.

Anne Ukkola, ARC Assistant. Keskiasteen kirjastotutkinnon suorittanut Amerikka-tiedonjaon veteraani. Aloitti ARC-uransa America Centerissä Kaivokadulla, sitä ennen työskenteli sekä Espoon että Helsingin kaupunginkirjastoissa. Vastaa kirjatilausten prosessoinnista ja kirjojen käsittelystä sekä osallistuu moninaisiin yhteisiin puuhiin ja projekteihin – perinteisestä kirjastotyöstä someen.

Päivi Hakulinen, ARC Technician. Viestinnän laitokselta valmistunut valtiotieteiden maisteri, joka toimii webmasterina ja some-managerina sekä huolehtii Amerikka-kirjaston viestinnästä. Myös hyllyttää, järjestää ja touhuaa monessa mukana. Siviilielämässä kahden pienen pojan äiti, joka reissaa Porvoon ja Helsingin väliä.

Linkit

Aikakauslehtien listaus
DVD-levyjen listaus
Tietokantojen listaus
Tietoa MOOCeista Courseran sivuilla

 

Monta tietä Open Access -monografioihin

LERU-yliopistojen humanististen alojen OA-monografiasarjojen tuottamiseen tähtäävä hanke, jonka toimikunta kokoontui Lontoossa joulukuussa, on tällä hetkellä tienhaarassa. EU-rahoitusta ei ole hyvästä hakemuksesta huolimatta saatu, mutta eteenpäin mennään kuin mummo lumihangessa. Edessä on resurssien kartoittaminen sekä LERU-yliopistoissa jo valmiiksi toimivien OA-monosarjojen muuntaminen yhteisen päämäärän mukaisiksi. Tällaisella päätöksellä kohotetaan jo tehdyn työn statusta sekä luodaan edellytykset yhteiselle OA-julkaisupolitiikalle.

On lähdettävä liikkeelle siitä, että OA-tulevaisuuteen on monta tietä, joista yksikään ei ole vielä avautunut valtaväyläksi. Tässä artikkelissa kartoitan tieteellisten OA-monografioiden tarpeellisuutta, sen suhdetta tutkimusmaailmaan sekä konkreettisia avauksia kohti humanististen tieteiden OA-tulevaisuutta.

Matkalla sinne jonnekin: Konkreettisia malleja OA-kirjojen julkaisemiseksi

Vertaisarvioitujen tieteellisten OA-monografioiden julkaiseminen on joiltakin osin edullisempaa kuin perinteisten painettujen kirjojen tuottaminen. Rahaa ei kulu kirjojen painamiseen eikä postittamiseen. Myös elektronisten kirjojen alustat ovat hyvin halpoja; niihin ei liity nykymaailmassa merkittäviä kustannuksia.

Mikä OA-julkaisemisessa sitten maksaa? Olennaista on kustannustoimittajien työ, mutta myös julkaisualustan kehittäminen ja ylläpitäminen, OA-markkinointi ja toiminnan hallinnointi. Osa kuluista menee erilaisiin elektronisiin julkaisumuotoihin (XML, PDF, ePub jne.), osa taas rekisteröintiin, luettelointiin, arkistointiin ja mainontaan.

Ubiquity Press on vastannut OA:n haasteeseen tarjoamalla juuri yllä mainittua palvelukokonaisuutta yliopistoille, jotka voivat luoda omat ”yliopistopainonsa” kustantajan täydellä palvelulla ylläpitämille sivuille. Palvelu maksaa 300 € artikkelilta ja 3000 € kirjalta; näihin taksoihin ei kuulu kielenkorjausta. Yliopisto voi vaikkapa yhteistyössä kirjastonsa kanssa ryhtyä kustantamaan OA-lehtiä ja kirjoja kustantajan avulla. Mutta voi myös laskea, mistä yllämainituista palveluista yliopisto voisi kirjastonsa avulla suoriutua itse. Kärjistäen voisi sanoa, että omaa toimintamalliaan muuttamalla tieteellisestä kirjastosta voisi tulla yliopistonsa OA-kustantaja. Sillä on luetteloijansa, ATK-väkensä, tiedottajansa ja muut asiantuntijansa. Parhaassa tapauksessa se tarvitsisi lisäksi vain hyviä tieteellisiä kustannustoimittajia, joiden äidinkieli on englanti. Joillakin eurooppalaisilla yliopistoilla alkaa olla omia hankkeitaan kohti täyttä vertaisarvioitujen monografioiden OA-julkaisemista. Kyse ei tällöin ole enää pelkästä väitöskirjojen ja muiden opinnäytteiden tallentamisesta.

Sillä aikaa, kun tällaisten visioiden toteutumisesta voi vain haaveilla, kannattaa paneutua Ubiquity Pressin tarjoukseen sekä muihin vaihtoehtoihin. Knowledge Unlatched on välittäjä, joka on juuri julkaissut humanististen alojen monografioita koskevan OA-orientoituneen pilotin. Siinä on mukana 13 kustantajaa, jotka yhdessä tarjoavat 28 korkealaatuisen ja kiinnostavan kirjan pakettia tieteellisille kirjastoille. Tavoitteena on, että 200 kirjastoa maksaisi paketista kukin 1680 USD. Tällöin kustantajat saisivat kokoon yhteensä 336000 USD eli 12000 USD kutakin monografiaa kohden. Rahat saatuaan kustantajat vapauttavat kirjat OA-kirjoiksi, ja siten ne päätyvät sekä kirjastojen luetteloihin että DOAB:iin. Tarjoukseen kuuluu, että kirjoja, jotka kirjasto on ehtinyt jo tilata ja maksaa, ei veloiteta. Pilotin agendana on tehdä OA-julkaiseminen kustantajille mielekkääksi tavoitteeksi sekä turvata niiden toimeentulo. Samalla hanke sitoo kustantajat kertamyyntiin ja ehkäisee voiton maksimoinnin. Kuten Ubiquity Pressin tarjouksessa yhtenä kantavana ajatuksena on toiminnan ja siihen liittyvien kustannusten läpinäkyvyys.

Omanlaistaan tietä vapaan pääsyn vertaisarvioituun tiedekirjallisuuteen tarjoaa Open Books Publishers. Se kustantaa e-kirjoja, jotka ovat vapaasti luettavissa kustantajan kotisivulla. Myös pdf-version saa ladata kirjasta riippuen joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Painetun kirjan saa senkin edullisesti, pehmeäkantisen useimmissa tapauksissa alle 10 eurolla ja kovankantisen alle 20 eurolla. Open Books Publishers on julkaissut vuoden 2013 loppuun mennessä 38 kirjaa, ja alkuvuodesta 2014 niitä on tulossa hyvällä kasvuvauhdilla lisää. Kustannuksensa tarkasti laskenut firma pystyy tuottamaan laadukkaan tieteellisen OA-monografian 3000 eurolla.

OpenEdition puolestaan on ranskalainen portaali, joka pitää sisällään neljä julkaisukanavaa, OpenEdition Books, Revues.org, Hypotheses ja Calenda. Liikeidealtaan OpenEdition edustaa hybridimallia, jossa yli puolet kustantajien aineistosta on vapaasti luettavissa sivustolla. Kirjastoille OpenEdition tarjoaa lisäpalveluita, joihin kuuluu koko aineiston vapaa lataaminen pdf-muodossa, sekä sen vapaa haettavuus. Pakettiin kuuluu myös luetteloimiseen ja muuhun datan hallintaan liittyviä lisäpalveluita. Vuoden 2013 lopussa aineistossa on 1018 kirjaa, 411 lehteä, 24062 ilmoitusta tapahtumista sekä 811 blogia. Kirjojen tarjonta perustuu 31 etupäässä ranskalaisen kustantajan aineistoon, josta osa on jo lähtökohtaisesti OA-tavaraa, osa taas maksullista. Osa revue.org-lehdistä on peräisin maksulliselta cairn.info –sivustolta (51 lehteä), osa taas maksuttomasta Persée-sivustosta (30 lehteä).

Välitilinpäätös tällaisen tarjonnan lisääntymisestä on yksinkertainen: kustantamisen todelliset kustannukset ovat tulossa läpinäkyvämmiksi. Kirjaston on seurattava kaikkien näiden julkaisemisen lajien kehitystä ja välitettävä sekä ostamistaan että OA-aineistoista hyvin jäsennettyä tietoa asiakkailleen. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on muunkin kuin englanniksi julkaistun kirjallisuuden esillä pitäminen. On syytä huomata, että tutkimuskirjallisuudessa jo nyt kirjojen ja artikkelien rinnalle on tullut uusia julkaisemisen muotoja, esimerkiksi luovasti erilaisiin lähteisiin ja muuhun tutkimukseen linkitettyjä internet-aineistoja. Eikä tässä ole läheskään kaikki. Painettujen kirjojen, ostettujen e-kirjojen sekä OA-monografioiden rinnalla verkossa on rikkaita e-arkistoja, joita kirjaston on tehtävä tunnetuiksi käyttäjilleen. Tekijänoikeuksia kunnioittaen julkaistu vanha tutkimus sekä lähdejulkaisut ovat runsaasti esillä erilaisissa digitoiduissa kokoelmissa, joista suurin, Internet Archive, sisältää yli 5 miljoonaa kirjaa ynnä paljon muuta materiaalia. Kirjojen digitoinnin taso ei tosin ole aina paras mahdollinen. Englannin kielen herruutta uhmaa puolestaan ranskalainen Gallica yli 2 miljoonan dokumentin saldollaan.

Teksti:

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

openreflections.wordpress.com

Terkon altmetriikkaprosessi takaa tutkimustyön näkyvyyden

Viime vuonna (2013) ’altmetrics’ oli ensimmäistä kertaa suositumpi hakutermi Googlessa kuin ’bibliometrics’. Altmetriikka (jonka osa-alueena voidaan pitää myös artikkelitason metriikkaa) kertoo tutkimusjulkaisun saamasta huomiosta ja muusta aktiviteetista verkkoympäristössä ja on siten tärkeä indikaattori yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamiselle. Isossa-Britanniassa ja Australiassa näitä lukuja on jo alettu vaatia tutkimuksen evaluoinneissa, joten on todennäköistä, että myös muualla kiinnostutaan altmetriikasta. Helsingin yliopiston kirjaston Terkon altmetriikkaprosessi, joka sai Suomen yliopistokirjastojen neuvoston innovaatiopalkinnon, on kehitetty proaktiivisesti tätä kehitystä silmällä pitäen.

Nykyisin ei enää riitä, että tutkimus saadaan hyväksyttyä jossain arvostetussa tiedejulkaisussa. Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjasto Terkko on kehittänyt palveluita, joiden avulla kampuksen julkaistut artikkelit saisivat mahdollisimman suuren näkyvyyden. Nämä näkyvyyspalvelut ovatkin tärkeässä roolissa Terkon altmetriikkaprosessissa (Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja HUSin, eli Helsinki Academic Medical Centerin, artikkeleille), jossa kirjasto on ottanut rohkeasti edelläkävijän roolin kehittämällä toimintamallin, jonka kautta tiedot julkaisuista leviävät verkon eri palveluihin ja sosiaaliseen mediaan.

Terkko seuraa n. 700 Suomessa tutkimusta tekevää lääketieteen tutkijaa ja kerää tiedot heidän julkaisutoiminnastaan Scholar Chart –palveluun. Palvelu näyttää läpinäkyvästi, mitä suomalaisessa lääketieteessä tutkitaan juuri tällä hetkellä. Tutkijoista on tallennettu tekijähaku kansainväliseen PubMed-tietokantaan, josta uudet viitteet kerätään Terkon FeedNavigator-palveluun RSS-syötteiden avulla ja näiden tietojen avulla päivitetään Scholar Chartia reaaliajassa. Osia Scholar Chart –palvelusta on myös upotettu esimerkiksi tiedekunnan ja laitoksien sivuille. Lähiaikoina tullaan Scholar Chart –palvelua laajentamaan myös muille tieteenaloille ensimmäisen kohteen ollessa Viikin kampus.

Altmetriikan seurantapalvelut hyödyntävät mm. ns. social bookmarking –palveluita, joista tärkeimmät ovat CiteULike ja Mendeley. Osana Terkon altmetriikkaprosessia uudet viitteet lisätään myös näihin palveluihin, jolloin artikkelit saavat niissä välittömästi näkyvyyttä.

Mendeleystä viitteet on määritelty menemään automaattisesti suoraan Terkon Twitter-tilille, josta ne löytyvät #HelsinkiAcadMedCent –merkinnällä. Myös Viikin kampuksen julkaisut siirtyvät kasvavassa määrin Twitteriin #ViikkiPubl –merkinnällä. Twitterissä tutkijat voivat vaikkapa käydä uudelleen twiittaamassa niitä edelleen.

Terkon ylläpitämään Helsinki Academic Medical Centerin Facebook-sivulle lisätään tiedot valikoiduista, Julkaisufoorumin kolmostason, artikkeleista. Nämä liitetään myös ImpactStory-altmetriikkapalveluun, jossa yksittäisen artikkelin näkyvyyden ja vaikuttavuuden kehittymistä voi seurata. Sitä kautta löytyy helposti myös toisen altmetrics-lukuja tekevän yrityksen – Altmetric.com’in – luvut.

Näiden lisäksi Pinterestiin kerätään valikoituja kuvia kampuksen open access –julkaisuista.

Terkko tarjoa myös erilaisia metriikkapalveluita Terkko Navigator –verkkopalvelun kautta. Terkko Impact –teemaprofiili kerää kaikki metriikoihin ja rankingpalveluihin liittyvät aineistot yhteen. Täältä löytyy mm. altmetriikkasivu, jonka kautta on mahdollista seurata ko. aiheen uusimpia artikkeleita ja twiittejä.

Terkko Navigator tarjoaa myös tutkijaprofiileja, jotka listaavat tutkijoiden uusimmat julkaisut. Näihin on liitetty ohjelmointirajapinnan (API) kautta myös altmetriikkatietoja mm. ImpactStory ja Altmetric –palveluista. Esimerkiksi Suomen molekyylilääketieteen laitoksen (FIMM) tutkijoita ja heidän julkaisujaan pystyy seuraamaan helposti ao. linkin avulla.

Terkko Kudos on Terkko Navigator –profiili, johon on kerätty kaikki Terkon kehittämät näkyvyyspalvelut, joiden avulla kirjasto pyrkii nostamaan oman kampuksensa julkaisutoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja maailmanlaajuista näkyvyyttä.

Valikoituja linkkejä:

Terkko Navigator
Scholar Chart
Terkko Kudos
ImpactStory
FIMM-tutkijat Terkko Navigatorissa
SYN innovaatiopalkinto

Teksti:

Jukka Englund
johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helsingin yliopisto

Kolumni: Asioimme netitse, osa 1.

Kun sirkkeliin kompastuneesta orvosta ilmoitetaan hätäkeskukseen ja hätäkeskus väärin kuultuaan lähettää poliisipartion sirkukseen, saattaa jollekulle asianosaiselle – tai orvolle itselleen, sikäli kuin hengissä on – tulla tarvetta kommentoida tapahtumasarjaa.

Ei hätää. Nykyään kaikki hoituu netitse. Urputtajan sopii siis mennä vaikkapa Valviran nettisivuille. Ensimmäinen kokemus sivuilla on hämmentävä (”Alkoholi”, ”Geenitekniikka”). Entä mitä eroa on otsikoilla ”Terveydenhuolto” ja ”Terveydensuojelu”?

 

Onneksi sivulla on selkeyttäviä oikopolkuja, sellaisia kuin Terveydenhuollon rooli- ja attribuuttitietopalvelu.

Olen viime viikkoina perehtynyt erinäisten organisaatioiden nettisivuihin. Kiusallisen hitaasti minulle on valjennut niitten varsinainen funktio. Ei niitä sivuja ole tarkoitettu tiedottamaan eikä liioin helpottamaan yhteydenottoa organisaatioon. Ei sitten sinne päinkään.

Nettisivujen tarkoitus on vallan toinen. Tässä lyhyt oppimäärä nettisivuista:

  1. Kaikilla pitää olla nettisivut. Pärnäsen korjaamollakin on – ja sen sivuilla vielä kuvakin (se, jossa Reiskan suupielestä on retusoitu pois sätkä ja korjaamohallin seinältä se nuhraantunut tyttökalenteri vuodelta 1976).
  2. Nettisivujen tulee luoda vaikutelma ammattimaisuudesta ja asiantuntemuksesta. Helpoimmin tämä tapahtuu muuttamalla kielenkäyttö sellaiseksi, että se näyttää ja kuulostaa asiantuntevalta (vaikkei sitä kukaan ymmärräkään).
  3. Nettisivuilla tulee olla palautelomake. Kyllä bittiavaruudessa riittää tilaa ruuduille ja rukseille.
  4. Parhaassa tapauksessa nettisivuista rakentuu palomuuri, joka muutamassa minuutissa uuvuttaa urputtajan ja saa hänet luovuttamaan. Hän täyttää palautelomakkeen (katso kohta 3.), sulkee koneensa ja ratkeaa ryyppäämään.

Tästä kolumnista voit antaa palautetta nettisivuillamme.

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

312digital.com

Kotimaisten tiedekustantajien linjauksia rinnakkaistallennukseen – avoimen verkkokyselyn tuloksia

Noin puolet suomalaisista tiedekustantajista sallii omissa lehdissään julkaistujen artikkeleiden rinnakkaistallennuksen. Tällainen tulos saatiin kesällä 2013 toteutetussa avoimessa verkkokyselyssä. Huomattava osa kustantajista ei kuitenkaan vastannut kyselyyn, joten monien lehtien osalta linjaukset rinnakkaistallennukseen liittyen ovat edelleen epäselviä.

Tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennus yliopistojen ylläpitämiin avoimiin julkaisuarkistoihin ei ole toistaiseksi toteutunut laajamittaisemmin. Eräs ongelmakohta asiassa on ollut kotimaisten kustantajien epäselvä suhtautuminen rinnakkaistallennukseen. Kustantajien linjauksia keräävässä SHERPA/RoMEO –palvelussa on ollut tiedot vain muutamilta suomalaisilta tiedekustantajilta. Palveluun tallennetuista tiedoista selviää mm. salliiko kustantaja ylipäänsä rinnakkaistallennuksen, mikä artikkelin versio on sallittua tallentaa ja edellyttääkö kustantaja tietyn julkaisuviiveen (embargon) rinnakkaistallenteen julkaisemisessa.

Helposti tarkistettavat tiedot tiedekustantajien linjauksista helpottavat osaltaan tutkijoiden työtä. Mikäli kustantaja sallii jonkin artikkelin version tallennuksen julkaisuarkistoon, HY:n tutkija voi tallentaa kyseisen version Tuhat-järjestelmään, josta se siirtyy – tarvittaessa viivästettynä – avoimeen Helda-julkaisuarkistoon ja samalla kaikkien kiinnostuneiden ulottuville.

Helsingin yliopiston kirjastossa toimivan OA-lukupiirin aloitteesta ryhdyttiin viime keväänä toteuttamaan kyselyä, jossa yhteistyökumppaneina olivat myös Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV), Suomen tiedekustantajien liitto ja Kansalliskirjasto. Kyseessä ei ollut varsinainen tutkimus, vaan avoin verkkokysely, jonka tavoitteena oli mahdollisimman kattava tiedonkeruu sekä tietojen välittäminen SHERPA/RoMEO –palveluun.

Kyselylomake laadittiin kevään 2013 aikana ja avattiin käyttöön kesäkuussa. Tieto kyselystä ja linkki kyselylomakkeelle välitettiin TSV:n toimesta kotimaisille tiedekustantajille. Elokuun loppuun mennessä vastauksia saatiin yhteensä 39, mikä oli noin 30% kyselyn kohderyhmästä. Näissä vastauksissa rinnakkaisjulkaisua koskevia linjauksia esitettiin 33 kausijulkaisun osalta. Lisäksi 11 kustantajaa ilmoitti, että julkaisijalla ei ole kantaa rinnakkaistallennukseen.

Suhteelliseen vähäiseen vastausten määrään vaikutti kenties kyselyn käynnistymisen ajankohta keskellä kesää, jolloin oletettavasti monien lehtien ja tiedeseurojen edustajat lomailivat. Vastaaminen on ollut mahdollista myöhemminkin, mutta viime syksyn ja kuluvan talven aikana vastauksia on tullut vain muutamilta kustantajilta.

Vajaa puolet sallii rinnakkaistallennuksen

Kun kyselyssä saadut tiedot yhdistetään SHERPA/RoMEO:ssa jo aiemmin olleisiin suomalaisia julkaisuja koskeviin tietoihin, saadaan tällä hetkellä kattavin tieto suomalaisten tiedejulkaisujen linjauksista rinnakkaistallennukseen liittyen.

Saatujen tietojen perusteella 44% kotimaisista tiedekustajista sallii jonkin artikkeliversion rinnakkaistallennuksen, kun taas kielteisen kannan on esittänyt 37% . Monet kustantajista epäröivät, sillä 19% ei kyselyssä ilmoittanut kantaansa asiassa.

Kuvio 1. Kotimaisten kustantajien kanta rinnakkaistallennukseen kyselyn tulosten perusteella.

Tiedossa olevien kustantajien linjausten mukaan yhteensä 22 kausijulkaisun osalta on sallittua  rinnakkaistallentaa  kustantajan pdf, toisin sanoen artikkelin lopullinen julkaistu versio. Kaksi lehteä sallii vain alkuperäisen käsikirjoitusversion rinnakkaistallennuksen. Kotimaisten lehtien linjaukset ovat kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisia, sillä yleisempää on sallia viimeisen, vertaisarvioinnin jälkeen korjatun käsikirjoitusversion tallennus kuin kustantajan taitetun version käyttö.

Aineiston julkaisuista rinnakkaistallentamisessa embargoa edellyttää vähän alle puolet (46 %) niistä julkaisuista, jotka sallivat tallentamisen. Yhdeksällä lehdellä embargo on 12 kuukautta, yhdellä 4 kuukautta ja yhdellä 24 kuukautta.

Kotimaisten lehtien osalta kiinnostava havainto oli, että noin puolet lehdistä (20 kpl) kieltää rinnakkaistallennuksen kokonaan, ja tähän joukkoon kuuluu myös kaksi open access -lehteä. Näin kielteinen suhtautuminen on kansainvälisessä vertailussa harvinaista, esimerkiksi SHERPA/RoMEO:n kustantajista 70 % sallii jonkin version tallennuksen.

Mikael Laakson askettäin julkaiseman tutkimuksen mukaan 100 suurimmasta tieteellisten julkaisujen kustantajasta vähän alle puolet hyväksyy viimeisen käsikirjoitusversion  rinnakkaistallennuksen ilman embargoa. Lisäksi kolmannes hyväksyy rinnakkaistallennuksen vähintään 12 kuukautta lehdessä julkaisemisen jälkeen.

Kotimaiset kustantajat varovaisia

Huomattava osa suomalaisista tiedekustantajista tai julkaisuista ei ole muodostanut linjaansa julkaisujensa rinnakkaistallentamiseen. Tässä yhteydessä voi vain arvailla syytä tähän. Ehkä asiaa ei ole ehditty miettiä? Ehkä periaatteellinen suhtautuminen avoimeen saatavuuteen voi olla myönteistä, mutta asian aiheuttamat käytännön ongelmat arveluttavat?

Rinnakkaistallennus lisää kiistatta julkaisun näkyvyyttä, joten ainakin julkaisujen kirjoittajien näkökulmasta se on suotavaa. Asia voi kuitenkin näyttäytyä toisin kustantajan näkökulmasta. Asiaan saattaa liittyä samoja kysymyksiä kuin painetun lehden muuttumisessa open access -lehdeksi. Esimerkiksi lehtien riippuvuus painetun lehden tilausmaksuista voi herättää huolta siitä, vähenisikö tilausten määrä rinnakkaistallennuksen yleistyessä. Toisaalta kustantaja voi asettaa embargon, jolloin rinnakkaistallennetut artikkelit ovat luettavissa esimerkiksi vasta kuuden kuukauden kuluttua painetun lehden julkaisemisesta.

Kotimaisten kustantajien linjaukset koottu verkkosivulle

Kyselyn tuloksena saadut sekä SHERPA/RoMEO-palveluun jo aiemmin viedyt tiedot kotimaisten julkaisujen suhtautumisesta rinnakkaistallennukseen on koottu avoimelle verkkosivulle.

Sivulta löytyvä taulukko on järjestetty lehden nimen mukaan, mutta sarakkeen otsikkoa klikkaamalla sen voi järjestää vaikka kustantajan tai SHERPA/RoMEOn käyttämien värikoodien mukaan.

Sivulta löytyvät myös linkit lomakkeille, joilla kustantajat voivat ilmoittaa tietojaan joko suoraan SHERPA/RoMEO -palveluun tai kyselylomakkeella. Näin myös ne kustantajat, jotka eivät ole vielä ottaneet kantaa rinnakkaistallennukseen, voivat ilmaista linjauksensa tai mahdolliset muutokset niihin.

Teksti:

Mika Holopainen
Kimmo Koskinen
Jussi Piipponen
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjoittajat ovat julkaisseet samasta aiheesta artikkelin myös Tieteessä tapahtuu –lehdessä (1/2014) otsikolla Kotimaiset kustantajat ja rinnakkaistallennus.

SHERPA/RoMEO –palvelua on käsitelty aiemmin Verkkarissa (9/2012) otsikolla

Tutkimusartikkelien rinnakkaistallennus – SHERPA/RoMEO -palvelu tutkijan apuvälineenä

Kuva:

getutopia.com

Yliopistorankingit – kevyttä hupia vai totista kilpailua?

Maailman yliopistot kilpailevat keskenään opiskelijoista, rahoituksesta, tutkimuksen herättämästä kiinnostuksesta ja arvostuksesta, kaiken kaikkiaan: keskinäisestä paremmuudesta. Yliopistorankingeja on julkaistu vuodesta 2003, ja ensimmäinen niistä oli Shanghai Jiao Tong University (SJTU) — Academic Ranking of World Universities (ARWU). Sen jälkeen on perustettu useita muita ranking-listoja, joissa painotetaan hiukan eri asioita. Eri listoilla myös Helsingin yliopisto on sijoittunut eri tasoille.

Prof. Arto Mustajoki on usean vuoden ajan perehtynyt monenlaisten työtehtäviensä kautta tutkimuksen arviointiin ja siinä yhteydessä kiinnostunut myös yliopistorankingeista. Bibliometriikkaverkoston tilaisuudessa 19.2.2014 kuulimme hänen ajatuksiaan ja kriittistäkin pohdintaa. Mitä rankingit kertovat? Miksi ne niin kiinnostavat?

Mitä ranking-listoja on tarjolla?

Tällä hetkellä ranking-listoja on useita. Niistä tunnetuimpia Shanghain listan lisäksi ovat Times Higher Education (2004-), QS World University Rankings (2010-), Taiwan Ranking (2007-), SCImago /Scopus (2009-) ja Leiden Ranking (2008-). Eri listoilla painotetaan eri asioita: Shanghain listalla Nobel-palkinnoilla on painoarvoa, samoin Nature- ja Science –lehdissä julkaistuilla artikkeleilla. Times Higher Education taas painottaa viittausten määrää, mutta myös tutkimuksen ja opetuksen maineella on merkitystä. QS pitää tärkeänä mm. kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden osuutta, joskin myös Scopus-tietokantaan pohjautuvan viittausten määrän painoarvo on huomattava. Taiwan korostaa julkaisujen näkyvyyttä, ja mm. kahden vuoden h-indeksi on tässä erittäin tärkeä, mikä taas on niiden yliopistojen etu, joissa on luonnontieteitä ja lääketiedettä ja viittauksia alkaa kerääntyä nopeasti. SCImagossa on mukana myös tutkimuslaitoksia, ja niinpä kärjessä ovat Kiinan, Venäjän ja Ranskan tiedeakatemiat.

Helsingin yliopisto on koko maailman rankingeissä sijoittunut eri listoilla eri sijoille: Shanghain mukaan sijalle 76, THE:ssä sijalle 100, QS:ssa sijalle 69 ja Taiwanissa sijalle 64. Yliopiston tavoitteena on päästä maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon – mutta millä listalla?

Ei yksiselitteistä

Mustajoki toi esiin ranking-listoissa esiintyviä ongelmia. Kaikki listat kattavat vain osan kriteereistä, yleensä pelkän tutkimuksen. Opetus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus yleensä unohdetaan kokonaan. Ranking-listat myös kattavat vain osan tieteenaloista. Joskus ne voivat olla tarkoitushakuisia ja aina ne heijastavat menneisyyttä ts. historiaa ja aikaisempia ansioita, ei tulevaisuutta. Tekniseltä näyttävät seikat, kuten tieteenalaluokitus, voivat vaikuttaa paljon lopputulokseen. Siitä esimerkkinä Mustajoki mainitsi korva- ja nielututkimuksen Tanskassa.

Joskus myös arvioitavien yliopistojen organisaatioissa tapahtuneet muutokset voivat vaikuttaa tuloksiin, kuten silloin kun henkilöstöryhmiä (opiskelijat, tutkijat) määritellä uudelleen.

Tieteenalojen erot ja tutkimuksen arviointi

Mustajoki pohti myös tutkimuksen arviointia laajemmin. Eri tieteenaloilla julkaisukulttuuri ja julkaisemisen tavat ovat erilaisia, kuten mm. yliopistomme tutkimuksen arvioinnin julkaisuanalyysit osoittivat. Joillakin aloilla kirjoitetaan pääasiassa englanninkielisiä vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, jolloin ne pääsevät kansainvälisiin viittaustietokantoihin ja tulevat sitä kautta näkyviksi. Toisilla aloilla tuotetaan pääasiassa kirjoja ja niitäkin monasti suomen kielellä, jolloin mahdollisuudet päästä viittaustietokantoihin ja siten tieto viittausten kerääntymisestä jää piiloon. Tosin jotain voi kertoa Google Scholar, joka sisältää monenkielisiä julkaisuja.

Mustajoki esitti kiinnostavan vertailun Suomen Akatemian muutaman humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan huippututkijan saamista julkaisu- ja viittausmääristä Web of Science –tietokannassa ja Google Scholariin pohjautuvassa Publish or Perish –tietokannassa. Psykologian alan huippututkija Mikko Samsin julkaisuja ja niiden saamia viittauksia oli runsaasti sekä WoS:ssa että PoP:ssä. Sen sijaan pienemmän tieteenalan, papyrologian, kansainvälisesti arvostetun huippututkijan Jaakko Frösenin julkaisuja ei ollut lainkaan WoS:ssa, koska niitä lehtiä, joissa hän julkaisee, ei ole tuossa tietokannassa. PoP:ssa hänellä oli 50 julkaisua ja 73 viittausta; ala on pieni, tutkijoita vähän ja viittauskulttuurikin erilainen kuin psykologiassa.

Rankingien ongelmia

Mustajoki toi esiin Ranking-listojen ongelmia. On havaittu, että jotkut lehdet pyrkivät manipuloimaan omia impaktejaan eli vaikuttavuuskertoimia. Yliopistot ovat tieteenaloiltaan ja tavoitteiltaan erilaisia, mutta erilaiset tavoitteet eivät heijastu rankingeissä. Ranking-listat voivat väärällä tavalla homogenisoida yliopistojen tavoitteita. Lisäksi jos yliopisto pyrkii menestykseen rankingeissä, se saattaa edellyttää yliopiston strategiasta poikkeavia toimia. Näitä ovat mm. nobelistien ”ostaminen” yliopistoon tai pyrkiminen julkaista erityisesti Science – ja Nature –lehdissä.

Rankingien mukanaan tuoma kilpailu voi vaikuttaa mm. niin, että suuret kysymykset jäävät tutkimatta, kun täytyy ”tehtailla” artikkeleita. Julkaisukäytännöt yksipuolistuvat, jos kerätään tietoisesti pisteitä. Kilpailu lisää vilpin riskiä. Myös Open Science -ajatus tiedon ja datan jakamisesta vaarantuu kilpailun vuoksi. Lisäksi on mahdollista, että syntyy ”tieteenalaklikkejä”: tutkijat kirjoittelevat toisilleen artikkeleita, joihin voi olla paljon viittauksia, mutta tiede ei varsinaisesti etene.

Miten rankingeihin tulisi suhtautua?

Ranking-listoja lukevat yliopistoväen lisäksi median edustajat. TV:n uutislähetyksissä on jo kerrottu yliopistojen sijoittumisesta eri listoilla, ja Helsingin Sanomat tekee näkyviä juttuja uusien yliopistorankingien ilmestyttyä. Ranking-listoja on kiinnostavaa seurata, mutta niihin ei ehkä kannattaisi suhtautua liian vakavasti. Kuten Arto Mustajoen erinomaisesta esityksestä saatoimme todeta, rankingeja on monenlaisia ja eri kriteerit vaikuttavat niissä eri lailla.

Myös OKM:n uusi rahoitusmalli on nyt esitelty tiedeyhteisölle. Siinäkin on ehdotettu muutoksia aiempiin. Ehkäpä tieteessä ei kannata liikaa laskelmoida rahoitusmallien tai ranking-listojen vuoksi, vaan pyrkiä tekemään hyvää tutkimusta.

Arto Mustajoen julkaisuja yliopistorankingeistä ja tutkimuksen arvioinnista:

Tutkimuksen vaikuttavuus: mitä se on ja voidaanko sitä mitata? Tieteessä tapahtuu 6/2005, 33-37.

Yliopistojen rankingit – paljon melua tyhjästä? Tieteessä tapahtuu 8/2010, 20-29.

Henriikka Clarkeburn & Arto Mustajoki. Tutkijan arkipäivän etiikka. Vastapaino 2007.

Assessing Europe’s University-Based Research. Expert Group on Assessment of University-Based Research, 2010.

Measuring excellence in Social Sciences and Humanities: Limitations and opportunities. In Global university rankings, ed. by Tero Erkkilä. Palgrave MacMillan 2013, 147-165

Teksti:

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

topuniversities.com
universitiesnews.com
visualizing.org

Systemaattista tiedonhakua Terkossa

Advanced Search Techniques for Systematic Reviews, Health Technology Assessment and Guideline Development  -koulutus

Terveysalan kirjastoammattilaiset kokoontuivat Terkossa 22.11. BMF ry:n järjestämään Advanced Search Techniques for Systematic Reviews, Health Technology Assessment and Guideline Development  -koulutukseen.

Koulutuksessa käytiin läpi systemaattisen tiedonhaun edistyneitä hakutekniikoita lääke- ja terveystieteissä. Systemaattisia hakuja tarvitaan terveydenhuollossa mm. hoitosuositusten, katsausartikkelien, HTA (health technology assessement, terveyden huollon menetelmien arviointi) -raporttien ja Cochrane-katsausten pohjaksi. Cochrane-katsaukset ovat kansainvälinen tutkijaverkoston tekemiä näyttöön perustuvia katsauksia terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuudesta.

Kouluttajiksi olimme saaneet alan kansainväliset asiantuntijat Briteistä: Carol Lefebvren (Lefebvre Associates Ltd) ja Julie Clanvillen (York Health Economics Consortium).

Kuvassa etualalla Pia Pörtfors (THL), Jaana Isojärvi (FinOhta) sekä kouluttaja Carol Lefebvre (Lefebvre Associates Ltd).

Osallistujajoukko oli monipuolinen ja kokemusta systemaattisista hauista löytyi laajasti: kurssilaisia oli Terkon lisäksi mm. Turun yliopistosta, Lääkäriseura Duodecimista, THL:stä, FinOhtasta (Finnish Office for Health Technology Assessment), UKK-Instituutista, Metropolia amk:sta, Työterveyslaitoksesta, Viikin kampuskirjastosta, Diakonia amk:sta ja Kelasta. Päivästä muodostuikin keskusteleva, osallistujat oppivat paitsi kouluttajilta myös toinen toisiltaan. Oli mielenkiintoista verrata omia käytäntöjä muihin, saada uusia ideoita ja toisaalta vahvistusta omille ajatuksille.

Teoreettisemman osuuden lisäksi konkreettisia hakuesimerkkejä käytiin läpi rinnakkain PubMed ja Ovid Medline –käyttöliittymissä. Lisäksi esillä olivat Cochrane Library ja Embase sekä esimerkkinä ei-englannin kielisen materiaalin tietokannasta LILACS (Latin American and Caribbean Center on Health Sciences Information). Vastaava oman kielialueemme keskeinen tietokanta on Terkon ylläpitämä Medic.

Carol ja Julie antoivat runsaasti työvälineitä oman haun arvioimiseen: mm. haun läpi käynti kollegoiden kanssa ja erilaiset checklistit (esim. Evidence Based Checklist for the Peer Review of Electronic Search Strategies). He myös muistuttivat, että Cochrane Methodology Registeriin on koottu hakumenetelmiä koskevaa tutkimusta. SuReInfo -palvelu sisältää tutkimustietoon perustuvia ohjeita systemaattisia katsauksia ja terveydenhuollon menetelmäarviointeja varten tehtäviin tiedonhakuihin. Haun suunnittelussa auttavista työvälineistä tutustuimme mm. PubMed-viitteistä analyysejä tekevä PubReMineriin, jota voi käyttää esim. hakutermien valinnan pohjana.

Intensiivisen ja antoisan koulutuspäivän jälkeen kurssilaiset kokoontuivat Carolin ja Julien kanssa Ravintola Eliteen nauttimaan talvisesta menusta.

Teksti ja kuva:

Katri Larmo
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Verkkarin ilme uudistui

Verkkarin ilmettä viilattiin keveämmäksi. Vaalea tausta antaa enemmän sijaa tekstille ja verkkolehtimäisempi ote taitossa antaa julkaisulle ryhtiä ja uskottavuutta.

Ensi vuoden Verkkarin julkaisut myös harvenevat muutamalla numerolla. Näin pystymme keskittymään julkaisun toimittamiseen kiireettä. Juttuja otetaan edelleenkin ilomielin vastaan!

Pieniä muutoksia ulkoasuun on vielä tiedossa, mutta suuret linjat ovat nyt tässä.

 

Kiitos palautteestasi – palveltava, penkoja, pesiytyjä ja piipahtaja!

Keväällä Helsingin yliopiston kirjasto sai yli 1 100 vastausta kirjastojen kansallisessa kävijäkyselyssä.  Vastauksia, toiveita, kiitoksia ja moitteita, on tutkittu ja pyöritelty ennen kaikkea asiakasprofiilien kannalta: miten voisimme vastata erilaiset kävijöiden tarpeisiin, mihin tartumme seuraavaksi?

Asiakkaat vierailevat kirjastossa erilaiset toiveet mielessään ja niiden mukaan hän verhoutuu erilaisiin rooleihin. Näin opimme palvelumuotoilu-hankkeessa.

Kirjasto tarjoaa erilaisia palveluita opiskelijalle, tutkijalle, opettajalle tai humanistille, tulevalle eläinlääkärille tai kemistille. Voimme käyttää myös toista lähestymistapaa palvelujen suunnittelussa.  Asiakasprofiilit ohjaavat meitä näkemään asiakkaamme yksilöinä, jotka toisena hetkenä haluavat piipahtaa kirjastossa hakemaan aineistoa ja toisena hetkenä etsivät kirjastossa parhaimman paikan pesiytymiseen.

Palveltava asiakas

Kirjaston asiakaspalvelu on perinteisesti saanut hyvä palautetta käyttäjäkyselyissä, niin tälläkin kertaa. Kirjastossa on panostettu jo usean vuoden ajan henkilökunnan asiakaspalvelutaitojen parantamiseen. Jokaisen asiakaspalveluun osallistuvan tulee suorittaa asiakaspalvelukoulutus. Silti kehittämisen varaa on, myös käyttäjäkyselyn perusteella.

Palveltava asiakas käyttää kirjaston paikallispalveluita ja verkkopalveluita. Hän haluaa perehtyä tarjolla oleviin palveluihin tai tarvitsee apua tiedonhaussa. Palveltava kysyy herkästi apua kirjaston asiakaspalvelusta ja arvostaa asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua.

Käyttäjäkyselystä kävi ilmi, etteivät asiakkaat tunteneet riittävästi palveluitamme. Ohjeistusta kirjaston palveluista paitsi suomen myös englannin kielellä on parannettu niin verkossa kuin paikallisesti. Palautteen perusteella on kiinnitetty huomiota myös kirjaston opasteisiin. Palveluista ja opasteista mainittakoon e-aineistojen lisääntynyt tiedotus mm. kirjahyllyihin kiinnitettyjen QR-koodien ja BookNavigatorin avulla.

Käyttäjäkyselyssä toivottiin henkilökunnan jalkautumista asiakkaiden joukkoon. Pitäisikö asiakaspalvelu siis miettiä uudelleen ja lähteä pois ”tiskin” takaa? Asiakkaiden näyttää olevan myös vaikea tunnistaa henkilökuntaa hyllyjen välistä, joten auttaisivatko selkeät tunnisteet, kuten liivi kaupunginkirjaston tapaan löytämään virkailijan? Viime syksystä alkaen henkilökunnan on voinut tunnistaa nimikyltissä, johon on etunimen lisäksi merkitty kieli, jolla asiakas voi lähestyä virkailijaa.

Käyttäjäkyselyn perusteella asiakkaat pitivät tiedonhaun opetusta tärkeänä, mutta suurin osa kyselyyn vastanneista ei ollut osallistunut opetukseen. Jos palveltava asiakas saa tiedonhankinnan opetusta, niin onko hän sen jälkeen enää palveltava?

Penkoja haluaa upottua aineistoon, ei etsimiseen

Monet toiveet ja moitteet on ollut kirjastossa tiedossa ennen kävijäkyselyä, jonka tulokset vain vahvistavat penkojan ääntä.

Koska penkoja arvostaa laajoja kokoelmia, hän viihtyy kirjaston aineistojen kanssa verkossa ja varsinkin pääkirjastossa. Suurin este kuitenkin penkomiselle ovat toimimattomat verkkopalvelut, kirjaston hyllyluokituksen sekavuus sekä hukassa olevat kirjat.

Kirjaston verkkosivuja ja -palveluita parannetaan ensi vuonna eri tieteenalojen aineistojen sekä asiantuntijoiden löytymisen näkökulmasta. Asiakkaat eivät aina tiedä kenen puoleen kääntyä, jos haluaa tilata kirjan, jota ei ole Helsingin yliopiston kirjastossa. Muutenkin ohjeistuksen, opastuksen ja verkkopolkujen puutteisiin kiinnitettiin huomiota. Terkon Navigator-palvelut auttavat lääketieteen opiskelijoita ja tutkijoita oikean tiedon ja aineiston pariin, muualla yliopiston kirjastossa keskitytään ensi vuonna LibGuides-palvelun kehittäminen. Tavoitteena on avata ensi keväänä eri tieteenaloille palvelusivuja, johon on koottu kaikki keskeinen oman alan aineisto sekä linkit tietoasiantuntijoihin ja informaatiolukutaidon ja eri verkkopalvelujen käytön ohjeisiin.

Viime vuonna pääkirjasto Kaisa-talossa avasi portit penkojan fyysiseen kirjaparatiisiin: lähes 30 kilometriä painettua tekstiä. Yhtä isoa kokoelmaa oli toivottu pitkään – vihdoin saatiin 10 kirjaston kirjat yhden katon alle. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole pelkästään penkojan unelma, sillä muutosta mukana taloon tuli myös 10 kirjaston hyllyluokitusjärjestelmän. Kokoelma on niin mittava, ettei ennen muuttoa yli miljoona niteen yhdistämisurakkaan voitu tarttua. Pientä hämmennystä aiheuttaa myös, että keskustakampuksella käyttäytymistieteen kirjallisuutta löytyy osin pääkirjastosta ja suurelta osin Minervasta. Koko kokonaisuuden persoonallisuutta lisää myös se, että jokaisessa kampuskirjastossa ja Kansalliskirjastossa on oma tapansa järjestää kirjat hyllyyn.

Pääkirjaston avaamisesta alkaen kirjaston hyllyluokitusta on tarkistettu ja yhdistetty. Lisäksi Helka-karttapalvelu tarkentuu sitä mukaan, kun ”siivoustyö” edistyy. Kirjastossa on työn alla kokoelmapolitiikka, joka ottaa kantaa mm. sähköisten ja painettujen aineistojen suhteeseen, yhteistyön Helsingin yliopiston kirjaston ja Kansalliskirjaston välillä.

Mitä teemme pesiytyjälle?

Fyysiseen tai virtuaaliseen kirjastoon pesiytyvälle tärkeää on tilallisuus eli hyvä oppimis- ja työskentely-ympäristö. Tämä tarkoittaa oppimisen ja sosiaalisen kanssakäymisen tukemista tarkoituksenmukaisilla tiloilla ja palveluilla. Kirjasto vastaa koko yliopistoa koskevaan haasteeseen katoavista opiskelijoista tukemalla opiskelijan viihtyvyyttä sekä tämän halua pysyä yliopiston opiskelijana ja aikanaan valmistua.

Uusi yliopiston kirjaston pääkirjasto suunniteltiin lähtökohtaisesti viihtyisäksi oppimisympäristöksi ja suunnittelussa käytettiin paljon palvelumuotoiluhankkeen aikana tehtyjä havaintoja ja jalostuneita ideoita kuten tilojen värikoodaus erilaisten käyttötarkoituksen mukaan. Nyt myös Kumpulassa ja hieman myöhemmin Viikissä ja Meilahdessa kehitetään kirjastoista oppimisympäristöjä samojen periaatteiden mukaisesti – aineistojen säilytyspaikoista viihtyisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi työskentelytiloiksi.

Käyttäjäkyselystä esiin nousseen palautteen perusteella pesiytyjien toiveisiin on pystytty reagoimaan monin tavoin. Erityyppisiä luku- ja työskentelypaikkoja on järjestetty lisää sekä pääkirjastoon että myös muihin kampuskirjastoihin.  Esimerkiksi Kumpulan kampuskirjaston oppimisympäristöhankkeessa opiskelijoille tarkoitettujen työasemien määrä kaksinkertaistuu. Tiedotuksellisin keinoin on pyritty selkiyttämään sekä työskentelypaikkojen löytyvyyttä että niiden käytettävyyttä esimerkiksi varauskalentereiden avulla.

Kyselystä nousi hyvin selkeästi esiin, kuinka paljon opiskelijat arvostavat ja tarvitsevat työskentelytiloja. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että uusia oppimisympäristöjä suunniteltaessa ollaan oikealla tiellä.

Kaisa-talo on rakennuksena kiinnostanut kansalaisia ja talossa on käynyt lukemattomia vierailijaryhmiä. Pesiytyjän kannalta ryhmät ovat kuitenkin olleet ongelmallisia lähinnä melun ja alituisen liikenteen vuoksi. Tästä saadun negatiivisen palautteen perusteella ryhmien vierailuaikoja on rajattu, yliopiston ulkopuolisten opastetut vierailut muutettu maksullisiksi ja kirjastossa on myynnissä korvatulppia.

Kuinka vastaamme piipahtajien tarpeisiin

Kirjastossa tai verkkopalvelussa piipahtajalle tärkeää on aineistojen ja tarvittavan informaation nopea paikantaminen. Käyttäjäkyselyn perusteella kehittämistä kaipaa erityisesti verkkosivustomme, joka ulkoasunsa lisäksi sai kritiikkiä tärkeän tiedon piilottamisesta. Palautteet otetaan huomioon, kun verkkosivuja kehitetään ja Flammaan luodaan sisältöjä. Asiakasviestintää on tarkoitus muutenkin kehittää. Yksi keskeinen osa viestintää on palautejärjestelmä, joka uusitaan koko kirjaston tasolla vuoden 2014 aikana.

Painetun aineiston löytämistä helpottaa Helka-karttapalvelu, joka näyttää Helka-haun yhteydessä teoksen sijainnin kirjaston karttakuvassa. Palvelusta löytyvät tällä hetkellä pääkirjaston, Viikin ja Hammaslääketieteen kirjaston aineistot, ja palvelua ollaan laajentamassa kaikille kampuksille. Kurssikirjojen saatavuutta on parannettu siirtymällä vaiheittain 14 vuorokauden laina-aikaan. Uusi laina-aika on ollut käytössä keskustakampuksella sekä Kumpulan ja Viikin kampuksilla syyslukukauden alusta, ja myös Meilahden kampus siirtyy 14 vuorokauden laina-aikaan keväällä 2014.

Piipahtajille olisi myös tärkeää, että kaikki palvelut saisi juuri siitä kirjastosta, joka on heitä lähimpänä, eikä aikaa menisi eri kampuksilla juoksemiseen. Pääkirjaston avaamisesta lähtien on ollut mahdollista palauttaa lainattu aineisto kaikkiin Helsingin yliopiston kirjaston toimipisteisiin. Aineistojen tilausmahdollisuutta toisille kampuksille on myös kovasti toivottu, ja kirjastossa onkin tarkoitus tehdä selvitys palvelun vaatimista resursseista.

Teksti:

Mika Hirvonen, Tuula Huuskonen, Anne Kakkonen, Kirsi Luukkanen, Marja Moisio ja Antti Virrankoski

Kuvat:

Suunnittelutoimisto Taivas

ECIL 2013 – Informaatiolukutaidon konferenssi Istanbulissa

Informaatiolukutaidosta on vuosien varrella järjestetty monia konferensseja, kuten pohjoismainen Creating Knowledge ja Iso-Britannian LILAC.
Ensimmäinen iso eurooppalainen informaatiolukutaidon konferenssi The European Conference on Information Literacy (ECIL) järjestettiin 22 -24.10.2013. Bosporinsalmen halkaisema Istanbul tarjosi upeat puitteet kansainväliselle kirjastoalan konferenssille. 

Konferenssiin osallistui n. 60 maasta n. 400 informaatiolukutaidosta kiinnostunutta kirjastolaista ja tutkijaa. Osallistujia oli myös Euroopan ulkopuolelta, kuten Bangladeshista, Australiasta, Kiinasta ja Yhdysvalloista.  Konferenssissa oli pääpuhujien lisäksi tilaa työpajoille, rinnakkaissessioille ja posteriesityksille. Oma esityksemme oli kirjastojen toimintaa esittelevässä Best Practices –osiossa. Konferenssi tullaan järjestämään vuosittain ja ensi vuoden konferenssipaikaksi on valittu  Kroatian Dubrovnik..

IFLA & UNESCO media- ja informaatiolukutaidon asialla

IFLA ja Unescon olivat tukeneet ECIL konferenssin toteutumista. Avajaistilaisuudessa kuultiin IFLA:n presidentin Sinikka Sipilän tervehdys konferenssin järjestäjille ja osallistujille. Unescon Indrajit Banerjee kertoi  Information For All –ohjelmasta. Hänen mukaansa olisi tärkeää laajentaa keskustelu informaatiolukutaidosta koskemaan media- ja informaatiolukutaitoa .  Uudet lukutaidot olivat keskustelussa koko konferenssin ajan ja monien esiintyjien saamat kysymykset koskivat sitä, minne he sijoittavat itsensä ”lukutaitojen” kartalla. Lukutaidon käsitettä käytetään nykyään monissa eri yhteyksissä medialukutaidosta digitaaliseen lukutaitoon. Ovatko nämä lukutaidot rinnakkaisia informaatiolukutaidon kanssa, vai tulisiko joku niistä, kuten MIL (media- ja informaatiolukutaito) ottaa sateenvarjomaiseksi kattokäsitteeksi?  Myös hollantilainen Albert K. Boekhorst käsitteli asiaa puheenvuorossaan.

Historian lehtien havinaa ja uusia tuulia

Konferenssin pääpuhujina olivat Paul G. Zurkowski Yhdysvalloista ja Christine Bruce Australiasta.

Paul G. Zurkowskia pidetään information literacy käsitteen ”isänä”.  Hän lanseerasi käsitteen Yhdysvalloissa 1970-luvulla ja määritteli käsitettä työn kontekstissa. Istanbulissa hän oli varmasti konferenssin odotetuimpia puhujia. Zurkowskin mukaan information literacy on edelleen elävä ja voimakas käsite. Kirjastoalan ammattilaisista itsestään riippuu kuinka käsitettä viedään eteenpäin. Hän korosti esityksessään erityisesti kaikkien ihmisten perusoikeuksia ja demokraattista pääsyä tiedon lähteille.

Uudempaa IL näkökulmaa edusti  Christine Bruce Queenslandin tekniikan yliopistosta. Hän korosti esityksessään ihmisten omaa kokemusta informaatiolukutaidosta. Hän on halunnut siirtyä tekstimuotoisen tiedon hakemisen tutkimisesta tutkimaan kokemusta informaatiosta ja vuorovaikutusta sen kanssa.  Informaatiolukutaidon sijasta voidaan puhua tietoisesta oppimisesta ”informed learning”:

” Informed learning is using information, creatively and reflectively, in order to learn.”

jossa oppiminen näyttäytyy suhteena informaatioon ja informaation omaehtoisena käyttämisenä.

Bruce otti kantaa ajankohtaisiin asioihin ja näytti esityksensä viimeisenä kuvana kuvan Turkin demokratialiikkeen hiljaisista mielenosoittajista Istanbulin Taksim-aukiolla.

Rinnakkaissessioiden antia

Joost Driesens (University of Groningen Library) suositteli  esityksessään “From Snoring to Scoring”: Creating a Motivating Classroom Experience in Practice huomion herättämiseksi opettajalle avoimia kysymyksiä IL-opetuksen alussa: esim.“mitä haluatte että opetan”. Hän korosti, että opiskelijoiden motivaatio lisääntyy, jos tiedonhakutaidot asetetaan tutkinnon kontekstiin ja niiden tarpeellisuus perustellaan hyvin.  Opiskelijoiden tehtävien tulee myös olla riittävän haasteellisia, jotta he pysyisivät hereillä! Hän suositteli kokeilemaan rohkeasti uusia opetusmenetelmiä ja korosti, että hyvin erilaiset opettajapersoonat voivat onnistua luokkatilanteessa.

Jessica Long (Miami University Middletown) kertoi esityksessään If They Build it, They will Use it: Using Google Sites to Improve Student Research Skills kuinka oli toteuttanut informaatiolukutaidon opetusta verkossa.  Opettajan sijasta opiskelijat tekivät itse tiedonhankinnan verkko-oppaita. Ohjelmana oli Goolge Sites ja mallipohjana oli opettajan tekemä sivusto. Tarkoituksena oli, että opiskelijoiden tiedonhankintamateriaalit ovat heillä itsellään tallessa myös kun he lähtevät yliopistosta, eikä niihin palaaminen ole kiinni yliopiston tai kirjaston muuttuvista järjestelmistä. Tiedon rakentaminen itse vahvistaa sen omaksumista.

Carol A. Leibiger ja Alan W. Aldrich (University of South Dakota, Library) pohtivat esityksessään “I will not be a Tourist in the Land of Images”: Adding the Visual to Information Literacy Instruction visuaalisen lukutaidon tärkeyttä. Aiheesta löytyy lisää informaatiota verkosta Information Literacy As Metaliteracy  (LibGuides)sivustolta.

Esiintymistä voi harjoitella

Esityksemme Exploring Possibilities in Bachelor Level Information Literacy Teaching oli Best Practices sessiossa konferenssin viimeisenä päivänä. Tarkastelimme esityksessä opintopisteellistä ja pakollista informaatiolukutaidon opetusta kandivaiheessa humanistisen ja oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoille. Kerroimme, miten olemme ratkaisseet opiskelijamäärän ja kirjastojen rajallisten opetusresurssien luoman paineen yhdistämällä lähiopetusta ja verkkotehtäviä.

Valmistauduimme konferenssiin työstämällä sessiota eri vaiheissa abstraktin lähettämisestä varsinaisen esitykseen. Teimme esitystä varten taustatyötä tutustumalla alan tutkimukseen.  Keväällä osallistuimme Kielikeskuksen järjestämälle Conference Presentation  kurssille. Koulutusta voi suositella lämpimästi kaikille kollegoille. Kurssin aikana saimme palautetta esiintymistaidoistamme ja konkreettisia ideoita hyvään esitykseen. Kurssilla opiskelimme yhdessä yliopiston tutkijoiden kanssa, jotka valmistautuivat konferensseihin.

Esityksen valmisteluprosessi oli todella opettavainen.  Kävimme läpi asioita, joista kaikki eivät näkyneet konkreettisesti esityksen kalvoissa, mutta jäävät taustalle vaikuttamaan oman työn kehittämiseen. Konferenssipaikalla saimme juuri ennen esitystä kirjastonjohtaja Jarmo Saartilta hyvän neuvon ”ensiksi muistakaa hengittää ja toiseksi muistakaa puhua englantia”. Tämän ohjeen turvin pääsimme yli pahimmasta esiintymisjännityksestä ja itse esitys oli positiivinen kokemus.

Best Practices- tilaisuuden jälkeen oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia IL-opetuksen arjen haasteista samassa sessiossa esiintyneiden brittiläisten kollegojen kanssa ( Jane Secker ja Maria Bell). Kansainvälisten konferenssien yksi tärkein anti onkin juuri kollegoiden tapaaminen ja verkostoituminen.

Konferenssin toteutuksesta vastasivat Department of Information Management of Hacettepe University ja  Department of Information and Communication Sciences of Zagreb University  ja se järjestettiin Harbiye Military Museum and Cultural Centre. –museossa.


Paikallisen kirjakaupan katossa roikkui kirjoja

 

Kirjoittajat

Kati Syvälahti
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Maija Paavolainen
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Kati Syvälahti

Open access -lehtien tutkimusartikkelit – lyhyt katsaus Helsingin yliopiston tilanteeseen

Tieteellisten julkaisujen avointa saatavuutta koskevat linjaukset –  saatavuus joko rinnakkaistallenteina (Green OA) tai Open Access-lehdissä (Golden OA) – ovat viime aikoina nostattaneet yhä kiivaampaa keskustelua monissa maissa. Britanniassa käytyä keskustelua käsitteli hiljattain Matti Myllykoski artikkelissaan (Verkkari 4/2013).

Rinnakkaistallennus vai OA-lehti?

Suomessa julkaisujen avointa saatavuutta tavoitellaan tutkimusartikkelien laajamittaisella rinnakkaistallennuksella. Se tarkoittaa kustantajan salliman artikkeliversion tallennusta avoimiin digitaalisiin julkaisuarkistoihin. Toistaiseksi tavoitteiden toteutumisessa ei ole päästy merkittävästi eteenpäin suosituksista tai mandaateista huolimatta. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Helda-arkistoon tallennettujen rinnakkaisjulkaisujen määrä on pysynyt vain muutaman prosentin tasolla julkaistujen artikkeleiden kokonaismäärästä.

Entä sitten tutkimusartikkelien julkaiseminen OA -lehdissä? Kuinka laajaa OA-lehdissä julkaiseminen on Helsingin yliopistossa ja mitä eroja esiintyy tieteenaloittain? Selvitin asiaa Tuhat-tutkimustietojärjestelmään vuonna 2012 tallennettujen julkaisutietojen perusteella.

Selvitykseni kohdistui vertaisarvioituihin lehtiartikkeleihin, jotka oli julkaistu OA-lehdissä. Tuhat-järjestelmässä vertaisarvioidut lehtiartikkelit kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutyyppiluokittelussa luokkaan A1, johon viittaan jatkossa. Kriteerinä OA-lehdille oli puolestaan niiden esiintyminen kansainvälisessä open access -lehtien hakupalvelussa, DOAJ:ssa (Directory of Open Access Journals).

OA-lehdissä julkaiseminen painottuu lääke- ja luonnontieteisiin

Tuhatin A1-artikkeleita esiintyi yhteensä 257:ssä eri OA-lehdessä. A1-artikkeleita näissä OA-lehdissä oli yhteensä 587, mikä on 12 % kaikista vuonna 2012 julkaistuista HY:n A1-artikkeleista.

Vaikka OA-lehtien kokonaismäärä vaikuttaisi melko suurelta, vain pienessä joukossa lehtiä on julkaistu enemmän kuin yksi artikkeli. Kaikista OA-lehdissä julkaistuista A1-artikkeleista huomattava osa, yhteensä 44 %, sisältyy alla esitettyyn Top 10 -listan OA-lehtiin.

 

 Open access -lehdet, joissa Helsingin yliopiston tutkijat ovat eniten julkaisseet vertaisarvioituja artikkeleita v. 2012. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Luonnontieteiden ja lääke- ja terveystieteiden lehdet hallitsevat Top 10 -listaa. Näillä tieteenaloilla on muihin verrattuna myös enemmän tarjolla maineikkaita OA-lehtiä, joihin kuuluvat esimerkiksi PLoS-lehdet (Public Library of Science). Niissä julkaiseminen on meriitti samaan tapaan kuin perinteisissä paperilehdissä. PLoS One -lehden osalta täytyy tosin muistaa, että se edustaa monialaista tiedelehteä, jossa myös esimerkiksi yhteiskuntatieteilijät voivat julkaista tutkimusartikkeleitaan.

Kun kaikkia HY:n A1-tason OA-lehtiartikkeleita vuodelta 2012 tarkastellaan Tuhatin metadataan tallennetun tutkimusalatiedon perusteella, voidaan esittää seuraava prosentuaalinen jakauma artikkeleiden tutkimusalasta:

Open access -lehdissä vuonna 2012 julkaistut Helsingin yliopiston tutkijoiden A1-artikkelit tieteenaloittain jaoteltuina. Lähde: Tuhat-tutkimustietojärjestelmä.

Tuhatin tietoja hieman tarkemmin analysoitaessa luonnontieteiden kokonaisuuden sisällä OA-julkaisemista hallitsevat biotieteet (14%) ja fysiikka (12%). Lääke- ja terveystieteiden puolella taas keskeisiä OA-julkaisijoita ovat biolääketieteen (17%) ja kliinisen lääketieteen (14%) tutkijat.

HY:n tilanne kuvastaa osaltaan myös maailmanlaajuista tilannetta: etenkin biotieteiden ja biolääketieteen aloilla OA-lehdissä julkaiseminen on tyypillistä myös globaalisti.  OA-julkaisemisen yleisistä suuntauksista löytyy tietoa muun muassa Bo-Crister Björkin vuoden 2012 kirjastoverkkopäivillä pitämästä esityksestä.

Julkaisufoorumi ja OA-lehdet

Julkaisufoorumi-hankkeessa eri tieteenalojen julkaisukanavat on luokiteltu kolmelle eri tasolle: 1=perustaso, 2=johtava taso, 3=korkein taso.

Pekka Olsbon keväällä 2013 tekemän selvityksen mukaan kaikista DOAJ:n palvelussa esiintyvistä OA-lehdistä peräti 86,7% jää julkaisufoorumiluokituksen ulkopuolelle. Lisäksi DOAJ:n OA-lehdistä vain 1,4% esiintyy Julkaisufoorumin tasolla 2. Tasolle 3 pääsee 1,2% kaikista OA-lehdistä.

Miten sitten sijoittuvat ne OA-lehdet, joissa vuonna 2012 julkaistiin HY:n  tutkijoiden A1-artikkeleita?  Huomattava osuus, 57 % lehdistä sijoittuu tasolle 1, tasolle 2 puolestaan pääsee 15% ja tasolle 3 yltää 7% lehdistä. Julkaisufoorumiluokituksen ulkopuolelle jää 25% HY:n tutkijoiden käyttämistä OA-lehdistä.

On kiinnostavaa, että DOAJ:n sisältämistä OA-lehdistä vain 2,6% sijoittuu Julkaisufoorumin ylimmille tasoille 2 tai 3, mutta toisaalta HY:n tutkijoiden vuonna 2012 käyttämistä OA-lehdistä 22% sijoittuu vastaaville tasoille. Onko Julkaisufoorumi mahdollisesti ohjannut osaltaan julkaisukanavan valintaa? Vai onko valinta vain kohdistunut muutenkin laadukkaiksi tiedettyihin (OA-)lehtiin? Tätä on vaikea arvioida vain yhtä vuotta koskevien julkaisutietojen perusteella.

Jatkossa Julkaisufoorumin ohjaava vaikutus on todennäköisesti merkittävä, sillä vuodesta 2015 alkaen yliopistojen rahoitusmallissa 9% rahoituksesta tulee referee-artikkeleista, jotka on julkaistu Julkaisufoorumin tason 2 tai 3 lehdissä.

Lähivuosina odotettavissa muutoksia

Mielenkiintoista on nähdä, miten tutkimusrahoittajien tiukentuvat vaatimukset näkyvät lähivuosina vihreän ja kultaisen OA-julkaisemisen kehityksessä. Muutoksia on joka tapauksessa tulossa. Esimerkiksi vuonna 2014 käynnistyvässä Euroopan komission Horisontti 2020 -puiteohjelmassa edellytetään kaikkien EU:n rahoittamien tutkimusten tulosten avointa saatavuutta.

Kysymys rahoituksesta on OA-lehdissä julkaisemisen kannalta kuuma peruna. On todennäköistä, että OA-julkaisemista varten ”korvamerkitty” rahoitus lisääntyy Suomessakin tuntuvasti. Samalla suuret kaupalliset kustantajat ovat voimakkaasti lisäämässä OA-lehtiensä tarjontaa.

Mikäli rinnakkaistallennusta muuttuvassa tilanteessa halutaan edistää, tarvitaan eri osapuolten – tutkijoiden, tutkimushallinnon ja kirjastohenkilöstön –  tiivistä yhteistyötä.

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

EU-tallekirjastojen koulutusmatka Brysseliin 3-5.12.2013

Pääkirjaston 2.kerroksesta löytyy Euroopan komission alaisena toimiva Europe direct-verkostoon kuuluva EU-tallekirjasto, toiselta nimeltään ”EU-tietokeskus”. Europe direct-verkosto koostuu tallekirjastoista, tiedotuspisteistä sekä asiantuntijaluennoitsijoista. Tällä hetkellä Suomessa on 12 EU-tallekirjastoa, joiden tehtävänä on edistää ja kehittää Euroopan yhdentymistä koskevaa opetusta ja tutkimusta.

Aloitin oikeustieteellisen tiedekunnan kirjaston asiakaspalvelussa vuonna 2007. Syksystä 2012 lähtien olen työskennellyt EU-tietokeskuksessa  äitiysloman sijaisena. Olen pitänyt työstä todella paljon sen monipuolisuuden, kansainvälisen ilmapiirin ja haasteellisuuden vuoksi. EU-tiedonlähteiden opettaminen, ”Ask A EU Librarian”-facebook-sivuston päivittäminen ja asiakaspalvelu ovat muutama niistä työtehtävistä, jotka työnkuvaani kuuluvat.

Joulukuussa sain mahdollisuuden lähteä Brysseliin EU-tallekirjastojen kolme päivää kestävään koulutukseen ja olin todella innoissani! Suomesta tallekirjastolaisia lähti myös Jyväskylän ja Tampereen yliopiston kirjastoista.

Ensimmäisenä iltana tutustuimme Euroopan parlamentin vierailukeskukseen, mikä oli todella vaikuttava kokemus! Vierailukeskus toimii kaikilla 24 EU:n virallisella kielellä, on avoin kaikille ja sisäänpääsy on ilmainen. Katsottuani 360 asteen digitaaliselta valkokankaalta dokumenttia siitä, kuinka parlamentti käytännössä toimii, olin täysin myyty ja innoissani siirtymässä äänitunneliin, jossa saimme leikkiä kolmiulotteisilla Euroopan parlamenttia kuvaavilla rakennuksilla. Ensi kevään europarlamenttivaalit näkyivät myös vahvasti vierailukeskuksen sisustuksessa. Oppimisympäristönä vierailukeskus oli todella inspiroiva!

Seuraavat kaksi päivää kuuntelimme mielenkiintoisia luentoja erilaisista ajankohtaisista aiheista, kuten esimerkiksi EUR-Lex-tietokannan uudistuksesta, sosiaalisen median päivittämisestä, Open data-portaaleista, Eurostatin ilmaisista tilastopalveluista sekä EU-bookshopista.

Koulutuksessa näkyi vahvasti visio tulevaisuuden kirjastoalasta, sen muuttumisesta ja toimintaympäristön laajentumisesta. Kirjaston tarjoaman aineiston kehittyminen elektroniseksi materiaaliksi muuttaa kirjaston toimintamalleja, mikä luo kasvavan paineen erityisesti asiakaspalvelulle, tiedonhankinnan opetukselle ja elektronisista aineistoista tiedottamiselle.

Meneillään olevassa muutosvaiheessa on tärkeää, että kirjasto tukee ja kannustaa käyttäjiensä sopeutumista e-aineistojen maailmaan tarjoamalla jatkuvaa ohjausta ja tiedotusta. Internet on täynnä erilaisia mahdollisuuksia, minkä takia asiakkaat pitää houkutella oikeiden tietolähteiden luokse. Aktiivisen ja fyysisellä läsnäolollaan asiakkaiden tiedontarvetta tukevan henkilökunnan merkitys korostui seminaarin esitelmissä. Taustalla oleva pääasiallinen viesti oli se, että EU:ta tulee kehittää ja rakentaa yhdessä ja tätä varten Europe direct-verkosto ensisijaisesti on olemassa.

EU-tietokeskus tarjoaa erilaisia ensisijaisesti Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle suunnattuja palveluita, jotka ovat avoimia kaikille kansalaisille. EU-tiedonlähteiden koulutukset, lukiolaisvierailut ja henkilökohtainen tiedonhankinnan ohjaus ovat tärkeimmät ja suosituimmat EU-tietokeskuksen palveluista. Tiedonhankinnan opetuksella on merkittävä rooli siinä, miten asiakkaat löytävät ja ymmärtävät elektronisia aineistoja. Interaktiivisen median vahva läsnäolo yhteiskunnassa muuttaa niin kirjaston kohdeyleisöä kuin kirjastoakin.

Brysselin kasvitieteellinen puutarha (Le Botanique).

Parlamentin vierailukeskuksessa oli virtuaalinen Euroopan historiaan keskittyvä käytävä täynnä erilaisia puheita, valokuvia ja dokumentteja.

Vierailukeskuksessa oli myynnissä erilaisia paitoja J.

Oli todella mielenkiintoista tavata kirjastonhoitajia, tutkijoita ja muita yliopistomaailmassa työskenteleviä ihmisiä eri puolilta Eurooppaa!

Tervetuloa pääkirjaston 2.kerroksen EU-tietokeskukseen! Päivystys arkisin 12-13.

 

Teksti ja kuvat:

Petra Pentzin
Tietoasiantuntija (6.1.2014 asti)
Helsingin yliopiston kirjasto

Pohjanmeren puhureita Tanskan ja Ruotsin kirjastoissa

If it is not electronic, it does not exist – kommentoi Kööpenhaminan yliopiston kirjastonhoitaja esitellessään luonnon- ja lääketieteen kirjastoa, jonka tavoitteena on olla 100% e-kirjasto kolmen vuoden kuluttua.  Hyllyjä on poistettu ja tilalle ovat tulleet e-kirjat ja e-lehtiarkistot, divaanisetti, sohvia, hieromatuoli, ryhmätyösaleja, e-nurkkaus.  Vain kaksi neuvojaa, seisaaltaan, pienen tiskin takana;  varatut kirjat noudetaan itse – niitä siis vielä on.

E-kirjoja mainostetaan eri tavoin kampanjamaisesti.  E-kirjapilvi – valkoinen hattarapilvi, josta riippui narussa e-kirjankannella varustettuja  laminoituja A4:ia QR-koodeineen – oli ripustettu kattoon niin matalalle, että sen lävitse oli pakko kulkea. Polkupyörän satulasuojissa  oli e-kirjojen kansikuvia. Perinteisiä opastustietoiskujakin tarjottiin, mutta ei niin hyvällä menestyksellä.

Lundin yliopiston kirjastossa on organisaatiomuutos ollut käynnissä huhtikuusta lähtien, ja keskitetty hankinta muuttaakin piakkoin muun kirjaston yhteyteen. Lundilaisten kanssa puhuimme paljon ERMSistä: talossa tehtyyn ohjelmaan ei ole enää tukea,  ja uuden kaupallisen ohjelman hankinta on edessä. Lundilaiset olivatkin kiinnostuneita meidän Coral-projektistamme ja turkulaisten kollegoidemme LibERMistä.

Puhuimme e-kirjojen SFX-aktivoinnista  ja käyttötilastojen hyödyntämisen tavoista. E-aineistoista saadaan, useimmiten – paljon dataa käyttötilastojen lisäksi. Mutta miten paljon dataa kerätään, mihin kerätään, kuinka se järjestetään ja kuinka suurella panoksella näitä tutkitaan – kaiken tarkastelu kaiken aikaa ei ole mahdollista eikä järkevää.   Lundilaiset  ovat määrittelemässä ydinkokoelmaa, joka ei ole jatkuvan tarkastelun alla,  ja loppuosa kokoelmasta on evaluoinnin kohteena.

Upsalan yliopiston kirjastossa vierailimme Ekonomikumissa, jossa näimme e-kirjojen esiintuontia kirjaston tiloissa. Hyllyjen päädyissä oli digitaaliset kehykset, joissa hyllyluokka jatkui virtuaalisena e-kirjoja esitellen. Hyllyissä oli lainassa olevien kurssikirjojen paikalla laminoitu e-kirjakannen kuva  QR-koodeineen. Kirjastossa oli kaksi kertaa lukukaudessa Kvart Över Fyra-tapahtuma, jossa tutkija tulee kertomaan pieneen saliin  parhaillaan menossa olevasta työstään; salissa on SmartBoard  ja pientä tarjoilua. Kirjasto komppaa laittamalla aihealueesta esille e-kirjoja ja muuta mahdollista e-aineistoa. Tapahtumat ovat epämuodollisia ja kuulema hyvin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

Marraskuiset Pohjanmeren tuulahdukset ovat pyörähtäneet Tukholman yliopiston kirjastoon Frescatin kampukselle saakka; tilaa remontoidaan parhaillaan, ja organisaatio on uudistunut rajusti: kirjastolla ei ole enää kokoelmapolitiikkaa, vaan media policy, joka painottaa asiakkaiden tarpeiden mukaista hankintaa. Kirjat tarjotaan asiakkaille e-kirjoina käyttöön perustuvilla ja pda-malleilla. Hankintaehdotuslomakkeelle pitää kirjautua yliopiston tunnuksilla: kirjasto on sitoutunut vastaamaan ehdotuksiin ja kysymyksiin 24 tunnin sisällä. Kirjastossa ei ole enää myöskään aihespesialisteja, vaan kaikki virkailijat palvelevat kaikkia asiakkaita tieteenalasta riippumatta.

Kohdekirjastoillamme on käytössään Libguides, jonka 2.0 versioon kirjastot pian siirtyvät ja jonka mekin Helsingin yliopiston kirjastossa otamme käyttöön ensi vuonna. LibAnswers-modulia  kirjastot käyttävät Usein Kysyttyjen Kysymysten tietokantana. Varsinkin Lundilaisilla  on hyvä e-kirjaopas, josta on meillekin paljon hyötyä omaa opasta tehdessämme. Heillä on n. 45 e-kirja-alustaa, lähes kaikki samat kuin meillä ja vähän enemmänkin.

Olin todella tyytyväinen keskusteluihimme uusista  lisensointi-  ja hankintamalleista. Kaikissa näissä kirjastoissa käytetään laajasti sekä välittäjien pda-malleja  että kustantajien, mm. Wiley, Cambridge,  deGruyter ja  Brill,  käyttöön perustuvia  – evidence based  -hankintamalleja. Kustantajat tarjoavat EB-malleja hiukan erilaisilla säädöillä: malleja on vertailtava ja itselle sopivia on kokeiltava.

Kaikissa näissä kirjastoissa e-kirjojen ja muidenkin e-aineistojen määrä ja aihealuekattavuus kasvaa vuosittain kovaa vauhtia – ja siksi kirjastot tarvitsevat myös tila-, organisaatio- ja työkuvamuutoksia  sekä aineistonhankinnan politiikan päivitystä.

Vaikka meillä on eroavaisuuksia Ruotsin ja Tanskan kanssa sekä e-aineistoluettelointi- että käyttöönsaattoprosessin ja  indeksien  ja järjestelmähankintojen tasolla, niin paljon pystymme soveltamaan ja hyödyntämään naapureidemme kokemusta omaan työhömme.  Urheilufraasein: tästä on hyvä jatkaa, varsinkin konkreettista yhteistyötä ja yhteydenpitoa.

Opintoretki oli 25.-27.11. 2013. Mukana reissussa olivat Tiina Eklund ja Erik Lindgren Turun yliopiston kirjastosta.

Kirjoittaja

Marjo Kuusela
kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Tiina Eklund

Kolumni: Pari sanaa joululaulujen sanoista

Vanhoissa lauluissa on usein sanoja, joiden merkitystä nykykuulijat tai -laulajat eivät tunne. Näin on laita myös joululauluissa.

”Lahjat peittyi kääröihin, ukset kiinni pantihin, vaan on hauska sentään!” Mitä ovat ukset? Kyse on sanasta uksi eli ovi. Laulussa siis pantiin ovet kiinni.

”Toiseen maailmaan tää retki meidät vie, / niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie.” Liinakko taitaa olla useille jo outo sana. Liinakko tarkoittaa valko- tai vaaleaharjaista hevosta. Niin muuttuu maailma. Tunnemme nykyään autojen malleja (sedan, farmari, coupe jne.) mutta hevosten ”mallinimet” (tamma, ruuna, valakka jne.) lienevät unohtuneet.

”Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, / varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.” Nämä tontut eivät ole siltojen alla asuvia laitapuolen kulkijoita, vaikka siltä äkkiseltään saattaa kuulostaa. Sana silta tarkoitti ennen lattiaa, varsinkin puusta tehtyä permantoa. Tontut asuvat siten lattian alla. – Ilmeisesti talossa on tuulettuva rossipohja. Ilmankos ei ennen juuri homeongelmiin törmätty muuta kuin kellarista noudettua mehupulloa avattaessa.

”On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa.” Mitä kystä tarkoittaa? Se on kypsi-adjektiivin partitiivi ja tarkoittaa kypsää. Sana saattaa juontua liettua sanasta kèptas, joka tarkoittaa paistettua. Paistamalla kypsennetty ruoka on siten kystä eli kypsää.

Vanhat ilmaukset niin lauluissa kuin muuallakin voivat joskus aiheuttaa traagisia väärinkäsityksiä. Muuan ystäväni kertoi lapsena pelänneensä kammotusta nimeltä sijaltainen. Tätä hirvitystä hän alkoi pelätä siksi, että iltarukouksessa siitä puhuttiin todella uhkaavaan sävyyn: ”Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi!”

Joulun tunnelmaa joululaulut onneksi luovat siinäkin tapauksessa, että laulaja tai kuulija ei aivan tarkkaan niiden sanoja aivan ymmärrä.

Oikein hyvää joulua kirjaston väelle!

jk. Väki on alkujaan tarkoittanut voimaa.

 

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

web-images.chacha.com

Lääketieteilijät ryhtyivät runolle

”Poetry is ampoules of the purest, clearest drug of all, the essence and distillation of the process of living itself.”

(Rafael Campo: The Desire to Heal. Norton, New York, 1997.)

Runouden mahdollisuuksista, elämän mahdottomuudesta

Runoissa, parhaimmillaan, saavat ilmauksensa syvimmät ja intiimeimmät tunteemme, kokemuksemme ja ajatuksemme. Ne tarjoavat meille mahdollisuuden matkaan sellaisille elämän alueille, joille muuten emme pääsisi.

Voimme tutkiskella asioita, joita emme tienneet tietävämme, tuntevamme tai muistavamme. Asioita, jotka muin keinoin olisi vaikeasti ilmaistavissa.

Runot antavat äänen hiljaisuudelle. Ne voivat kehittää empatian kykyämme, antaa toivoa, toimia rukouksina.

Runojen kirjoittaminen on privaattia, intiimeintä elämämme aluetta. Kirjoittaminen on mietiskelyä, mielenrauhan etsintää ja keino kestää elämän vastoinkäymiset.

Lääkäreille tai lääkäriksi aikoville runous voi olla apu ihmisenä kasvamisessa, ammatillisessa kehittymisessä ja elämän monimuotoisuuden ymmärtämisessä.


Apulaisdekaani Eija Kalso julkistaa kilpailun voittajat.

Runokilpailu lääketieteilijöille Meilahden kampuksella

Meilahden kampuskirjasto Terkon Lux Humana –työryhmä järjesti lääketieteilijöille runokilpailun 16.9.-15.11.2013. Tyyli ja näkökulma olivat vapaat. Aiheen toivottiin liittyvän lääketieteeseen tai lääkäriyteen ja ihmisyyteen – tai niiden opiskeluun. Kilpailun tuomariksi oli lupautunut, kirjailija, runoilija, psykiatri Claes Andersson.

Määräaikaan mennessä kilpailuun osallistui 23 nimimerkkiä. Näistä lääketieteen opiskelijoita oli 11.

Etenkin opiskelijoiden runoissa korostui pohdinta omasta riittämättömyyden tunteesta ja kuinka oppia sietämään tätä elämän epävarmuutta, maailman epätäydellisyyttä.

Naisia osallistujista oli 13, miehiä 10. Kaksi henkilöä kirjoitti ruotsiksi, yksi englanniksi.

Osa osallistui vain yhdellä runolla, osa oli kirjoittanut kokonaisen runosarjan. Tyylit vaihtelivat riimitellyistä runoista moderniin, ja sen jälkeiseenkin. Myös ulkoasuun oli kiinnitetty huomiota: oli laadittu runovihkonen, oli ruutupaperille käsin kirjoitettu tunnelmaruno, yhteen runoon oli liitetty kuva.

Kilpailussa palkittiin tuomarin valitsemat kolme parasta runoa kirjalahjakortein.

Voittajaksi kilpailun tuomari Claes Andersson valitsi erikoislääkäri Pertti Saloheimon runollaan ”Kun yö kääntyy”.

Kun yö kääntyy

 

linnut vielä vaiti

juna murskaa auton tasoristeyksessä

yöhoitaja nukahtaa käytävän keinonahkapenkille

lääkekuppi kilahtaa

keuhkosairaat yskivät

mutta kukaan ei syökse verta

kirjailijamestarin elämä sammuu saksalaisessa kylpylähotellissa

lääkärit pelaavat skruuvia

 

ja aamun lehti kertoo kirkonkylään avatusta valintamyymälästä

(Copyright:  – Pertti Saloheimo, 2013)

 

Tuomarin perustelut:

”  Lauseet ovat tarkkoja ja jännitteisiä, nivoutuvat toisiinsa niin että syntyy ajan ja paikan yhteys, ja samalla runo assosioi kirjallisuuteen, ehkä Tsehoviin tai Thomas Mannin Taikavuoreen.

Myös tapa lopettaa runo on onnistunut – aamu palauttaa kirkonkylän arjen.

Runossa on luonnollinen rytmi ja hengitys, ja se on tarkka ja myös kaunis. ”

 

Loput palkitut runot ja tuomarin perustelut ovat luettavissa Lux Humanan blogissa.

Siellä on myös muutamia muita kilpailuun osallistuneita runoja, joiden julkaisemiseen on saatu kirjoittajan lupa.

 

Teksti:

Lassi Pohjanpää
kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Jussi Männistö
kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Mitä soisin lääkärin lukevan

Työajastani suurimman osan vietän työterveyslääkärin odotushuoneessa. Koska pidän valkoisista takeista, puhtaista asioista. Hyvää tarkoittavista neuvoista, joita en noudata. Ja siitä, että joku kuuntelee. Pesee kätensä. Sanelee koneelle vaivani. Sihteeri näpyttelee ne kertomukseksi, jota kukaan ei lue. Sulkee kansion. Tässä tämä. Ei muuta.

Seuraavaa vastaanottoa odotellessani ehdin miettiä, mitä toivoisin lääkärin lukevan.

 

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa. Teos, 2013

” Ehtoolehdon virkeimmät vanhukset lähtivät lauantaina Tero Lehtisen hautajaisiin raitiovaunulla. Suurlähettiläs otti taksin ja Lierihatturouva meni hänen kyydillään, eikä kukaan pannut vastaan. Suurlähettilään jaloissa ei ollut mitään vikaa, mutta hän oli tottunut kulkemaan muiden maksamilla kyydeillä ja juomaan ilmaista viinaa, eikä päässyt huonoista tavoistaan eroon 90-vuotiaanakaan (…) ”

Kirjallisuusterapiaa tulee laajentaa. Enstextin on silkkaa tuhlausta jättää se vain psyyken ongelmien hoitomuodoksi. Toistextin terapia on aina kaksisuuntaista: myös lääkärin on saatava siitä osansa. Se on hänen oikeutensa ja rangaistuksensa.

 

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet : taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945. WSOY, 2013

” ’Minun täytyy sanoa etten mä mikään hullu ole oikein, mut kun laittaa tiukkaan paikkaan, niin sitten se rupeaa paikat vipattamaan ja hermot menee sekaisin, ei pysty toimimaan mitään’ ”

Me puhumme eri kieltä. Lääkärin kieltä ja potilaan kieltä. Vaikka meidän tulisi kommunikoida, käydä dialogi, luoda vuorovaikutussuhde, jota hoitosuhteeksikin hienosti kutsutaan.

 

Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia. Teos, 2013

” (…) olemmehan me itsekin eläviä kelloja kuten kaikki organismit ja solut. Mekaaninen kello tikittää aikansa ja lopulta lakkaa tikittämästä, mutta solukin käy kuin kello. Se jakaantuu vain niin ja niin monta kertaa kunnes lakkaa jakautumasta. Jakautuminen on solun äänetöntä tikitystä.”

Inte talar vi samma språk. Ändå, tror jag att något har jag förstått. Kanske heter det tystnad. Mina ord har tagit slut. Lyckligtvis finns det medmänniskor. Vad än har hänt.. / ska hända…

 

Jonas Gardell: Torka aldrig tårar utan handskar. 1. Kärleken. 2. Sjukdomen. 3. Döden. Norstedt, 2012-2013

” Jag är imponerad och tacksam.  (Kristoffer Folkhammar, Aftonbladet). ”

Jos edes jotenkin saisin ujutettua lääkärin työpöydälle kirjan. Jos edes sen nimen.

 

 

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – tee työtä ja rakasta. Tammi, 2013

Ei muuta.

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Terkossa.

Teksti:

Lassi Pohjanpää
kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

Lukutoukan joulu pelastuu – Ville Haapasalon omaelämäkerta

Kauko Röyhkä (teksti), Juho Metso (kuvat)
Ville Haapasalo ”Et kuitenkaan usko…”  Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
Docendo, 2013

”Nää on uskomattomia juttuja” toteaa muusikko Kauko Röyhkä Ville Haapasalolle kuunneltuaan tämän tarinointia elämästään Venäjällä neuvostojärjestelmän kaaduttua 1990-luvulta. Kirjan kirjoittaja Kauko Röyhkä ja näyttelijä Ville Haapasalo viettivät kolme päivää ravintolapöydässä Villen lempiravintolassa Moskovassa tehden haastattelua julkaisua varten. Tarjoilijat kantoivat pöytään välillä ruokaa ja juomaa.

Teos on muodoltaan haastattelukirja, josta haluttiin tehdä rennolla tyylillä tarina Ville Haapasalon opiskeluvuosista leningradilaisessa teatterikoulussa ja tiestä tähtiin. Nyttemmin Haapasalo sanoo olevansa Venäjän valtion lempilapsi, josta virkamiehet pitävät hyvää huolta. Opiskeluvuosina häneltä varastettiin ulkomaanpassi neljästi ja hakattiin ja ryöstettiin yhdeksän kertaa. Ville pääsi pienen budjetin ”Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia” – elokuvaan, joka menestyi yli odotusten Sotshin elokuvajuhlilla 1995. Elokuvasta tuli nyky-Venäjän kaikkien aikojen suosituin komedia ja Villestä superjulkkis, jolla on oma turvamies. Talouslehti Forbes arvioi Ville Haapasalon Venäjän kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi. Haapasalon mielestä syynä tähän on hänen positiivinen asenteensa.

Mukaansatempaava teksti kuljettaa lukijan Villen oppivuosista leningradilaisesta teatterikoulusta tutustumisretkelle venäläiseen arkeen, ruokakauppoihin, ruokaloihin, rikollisten maailmaan, sairaaloihin, putkiin, Suomen konsulaattiin, rautateille, tanssimaan pennittömänä ja passittomana suomalaisia kansantansseja keskellä tuntematonta Venäjää, ja ihmettelemään venäläisen elokuvarahoituksen kiemuroita mafiaa myöten.

Ville Haapasalo on rakentanut hahmostaan brändin, pipoa myöten, joka myy. Hän on tehnyt yhteensä 70 elokuvaa ja elokuvataiteen saralla ”kaikki on jo nähty”. Menestyksen myötä hän on joutunut kalaan Putinin kanssa, metsästänyt alligaattoreita Volgalla ja saanut kasakkajärjestön kunniajäsenyyden jo opiskeluvuosinaan. Röyhkän tekstiä myötäilevät palkitun Juho Metson ottamat valokuvat, jotka kertovat osittain omaa tarinaansa venäläisyydestä.

Venäjän kieltä taitamattomana ummikkona Haapasalon oppivuodet olivat aluksi rankat. Koulun lukukausimaksu oli 4000 Yhdysvaltain dollaria. Opetusmetodi oli Turkan kouluakin hurjempi – ensin hajotetaan ihminen, sitten kasataan se uudestaan ja lopulta siitä tehdään näyttelijä, on Ville kertonut Huomenta Suomen lähetyksessä. Haapasalo yritti kolmesti itsemurhaa, opiskelukämpät olivat askeettiset, jopa gogolilaisia kellariloukkoja. Kolmannella vuosikurssilla häneltä loppuivat rahat. Tilanteen korjaamiseen Ville Haapasalo teki pientä vilppiä ja fiilunkia mafiamiesten autokuskina. Kuskin pestistä maksettiin hyvin.  Eikä tästä kukaan osallinen ryhtynyt jälkikäteen kyselemään asiasta mitään, sillä rosvot olivat sopineet miliisien kanssa etukäteen, että kiinniottoja ei tule.

Teatterikoulussa näyttelijäkokelaat opetettiin puhumaan puhdasta venäjää ja laitettiin kilpailemaan toinen toistaan vastaan. Opetukseen kuului myös jokapäiväinen puolentoista tunnin museokäynti Eremitaašiin, missä opiskelijat opettelivat jokaisen seinällä roikkuvan taulun asiantuntijan johdolla. Kansainväliseen maineeseen Ville Haapasalo ylsi ideoituaan yhdessä kaverinsa Viktorin kanssa Käki-elokuvan käsikirjoituksen, jonka ohjaaja Aleksandr Rogoshkin kirjoitti aluksi näytelmäksi ja lopulta siitä tuli elokuvakäsikirjoitus. Elokuvan rahoitusneuvottelu oli Villen elämän erikoisin mafian kanssa: rahoitus sovittiin, mutta kolmannella puhelulla selvisi tekijöille, että känninen rahoittaja oli riitautunut Cannesin elokuvajuhlilla Käki-leffan tuottajan kanssa baarissa, ja oli selvää, että rahoitusta ei enää herunut.

Venäjällä kaikki toimi suhteilla. Rahoitus järjestyi muuta kautta. Elokuva valmistui vuonna 2002 ja se on yksi kaikkien aikojen kansainvälisesti menestynein venäläinen elokuva. Samana vuonna Haapasalosta tehtiin Venäjän valtiontaiteilija, joka on oikeutettu 60-vuotiaana taitelijaeläkkeeseen. Villellä on lukuisia yrityksiä kuten mainos- ja ohjelmatoimisto sekä valintamyymälä Vaalimaalla lähellä Venäjän ja Suomen vastaista rajaa. Rahasta ja venäläisyydestä Ville Haapasalo kertoo, että silloin ”kun venäläisellä on rahaa se haluaa näyttää sen”. Villeä pyydettiin järjestämään jonkun ihmisen syntymäpäiville esiintymään amerikkalainen taikuri David Copperfield. Copperfieldin agentti vastasi puhelimitse Haapasalolle, että se maksaa 500 000 dollaria. Hinta oli syntymäpäivien järjestäjille ihan ok. Matkakuluja ei tarvinnut maksaa, kun Copperfield asui jo Moskovassa. Näitä taikurikeikkoja Copperfield tekee yhä tämän tästä rikkaiden Rublovin alueella ja noilla taksoilla. Kyllä iso raha liikkuu Moskovassa.

Haastattelukirjasta selviää myös, että Haapasalo on eräänlainen epävirallinen Suomen lähettiläs Venäjällä ja hänen mielipidettään kysytään usein Suomesta ja Euroopan unionista. ”Sattumalta lähdin Neuvostoliittoon ja sattumalta olin mukana nyky-Venäjän suosituimmassa elokuvassa”, Ville Haapasalo on todennut siitä, miten elämä on häntä heitellyt. Alun perin piti päätyä Englantiin teatterioppiin –  Lahdesta juna vain vei Leningradiin.

Docendon kustantama teos saavutti suunnattoman kansansuosion suomalaisten keskuudessa ilmestyttyään lokakuussa Helsingin kirjamessuilla. Ensimmäinen painos myytiin heti muutama päivä ilmestymisensä jälkeen loppuun ja nyt siitä on otettu kolmas painos. Kirjan venäjänkielistä laitosta valmistellaan Venäjän markkinoita varten ja sen pitäisi ilmestyä siellä alkuvuodesta 2014. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa asiakkaat saavat kirjan lainaksi bestsellerin lainaehdoin eli kirja on nopeassa kierrossa.

Linkit:

Kustantajan tuote-esittely kirjasta

”Et kuitenkaan usko” Facebook-sivusto

Kirjan ”puffaus”-haastattelu Ylen Puheen Iltapäivässä

Ville Haapasalo Wikipedia-artikkelit

http://en.wikipedia.org/wiki/Ville_Haapasalo, sisältää filmografian

Haapasalon kirja myy kuin häkä – loppui kustantajalta, 8.10.2013

Ville Haapasalolla hurja suosio kirjamessuilla : Erikoinen kokemus, 25.10.2013

Ville Haapasaloa ei harmita lööppijulkisuus : Halusin puhua rehellisesti Venäjä-vuosista, 29.11.2013

Teksti:

Taina Sahari
kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Decendo

Jouluisia lukuvinkkejä

Jake Nyman: Rakas vanha vinyyli
Gummerus 2013

Radiosta monille tuttu Jake Nyman on toimittanut lukuisia ohjelmia jo 1970-luvulta ja kirjoittanut monia populaarimusiikkia käsitteleviä teoksia, joista Rakas vanha vinyyli on tuorein. Teos on aikamatka vuosi-kymmenten taakse, jolloin ilmestyi levyjä, joista ainakin osalla on ollut sekä (toimittajalle) henkilökohtaista merkitystä että popmusiikin historian kannalta laajempaa painoarvoa. Useita esitellyistä levyistä voi luon-nehtia jopa klassikoiksi, osaa lähinnä kuriositeeteiksi (Spike Jones, The World´s worst record show). Joukossa on muutamia kotimaisiakin levyjä (mm. Anki, Eero Raittinen, Kaseva) mutta etupäässä sekä brittiläisen (mm. Animals, Cream, Procol Harum) että amerikkalaisen (Elvis, Chuck Berry, Tom Waits, Steely Dan jne.) populaarimusiikin virstanpylväitä. Jokunen on lähinnä toimittajan oma suosikki (esim. Rory Gallagher).

Jake Nyman ei ole varsinainen vanhojen vinyylien keräilijä, eikä vinyyliformaatti ole hänelle se ainoa oikea, vaikka joittenkin levyjen hieno kansitaide onkin ehkä toiminut muistelujen sytykkeenä. Parhaimmillaan teos on silloin, kun levyyn kytkeytyy henkilökohtaisia muistoja koulu- tai varhaisilta toimittaja-ajoilta. Tällöin ei haittaa, vaikka kirjoitus menisi ohi aiheen (Moody Blues, Gallagher, Dire Straits) eli itse levyn musiikillinen sisältö jäisi suurin piirtein käsittelemättä. Tylsimmillään teos on Nymanin kertoessa akateemisista Beatles-tutkimuksista (otsikkona Abbey Road). Toimittajalla on kuitenkin vapaus muistella ja antaa levyjen viedä erilaisiin sfääreihin ja aiheisiin, joiden yhteys albumin musiikilliseen sisältöön ei ole kovinkaan ilmeinen. Niinpä teos voi joskus jopa muistuttaa Radio Suomen sunnuntaiohjelmaa Nousevan auringon talo, jossa anekdootit, tilastotiedot, henkilökohtaiset muistot ja mielikuvamaalailut vuorottelevat samassa lähe-tyksessä. (JK)

Karl Ove Knausgård: Taisteluni, Toinen kirja
Like 2012

Norjalaisen Karl Ove Knausgårdin kuusiosaiseksi kasvaneesta Taisteluni-teossarjasta on suomennettu jo kolme ensimmäistä osaa. Hyppäsin itse suoraan Toiseen kirjaan, jossa nelikymppinen Knausgård, kertoja ja henkilöhahmo, jättää taakseen Bergenin ja päätyy Tukholmaan. Elämä Tukholmassa on ahdistuksen purka-mista kirjoittamalla, rakastumisen euforiaa, avioelämän vaikeutta, istuskelua baareissa ja kahviloissa sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuudenkin tuntojen kokemista. Kirjan tapahtumien näyttämöinä ovat toisinaan myös lasten päiväkoti ja Tukholman hienostokaupunginosien hulppeat huoneistot, joista jälkimmäisissä kokoontuu joukko paikallista kulttuuri- ja taide-eliittiä. Arkisten tilanteiden kuvauksista ja arkisista keskus-teluista lipsutaan toisinaan myös kirjallisen kentän ja filosofian pohdintoihin.

Teossarja tuo mieleen Gustav Mahlerin käsityksen sinfoniasta, johon on laitettava kaikki. Jo pelkkä Toinen kirja on melkoinen runsaudensarvi, taiteellista ehdottomuutta henkivä teos, joka ei pelkää heilahdella banaalin ja korkealentoisen välimaastossa. Joitakin kirjan jaksoja olisi voinut kenties lyhentää, mutta toisaalta kerronnan karkeapiirteisyys puhaltaa siihen omanlaisensa hengen. Omaelämäkerrallinen, paikoin esseemäinenkin teos on viime kädessä fiktiivinen teos, näyte tämän ajan romaanitaiteesta vitaalisimmillaan. Saa nähdä, miten monumentaalisiin mittoihin Taisteluni-sarja kasvaa, kun sen viimeinenkin kirja saadaan suomennettua. (JK)

Laura Save: Paljain jaloin
WSOY 2013

Maanantai-aamu Esko-myrskyn jälkeen: odotan tuntikaudet junaa Kouvolan asemalla, seuranani kirjaston e-kirjapalvelu. Lataan vapaana olevan kirjan tietämättä siitä muuta kuin ettei kyseessä ole viihdelukemisto. Hetkessä olen keskellä tositarinaa, luusyöpädiagnoosin saaneen nuoren lääketieteen opiskelijan elämää. Laura Save piti sairautensa edetessä blogia, josta syntyi tämä kirja. Lukijalle selviää nopeasti ettei toista kirjaa enää tule. Siitä huolimatta lukukokemus ei ole ahdistava. Se kertoo, miten ihminen voi ottaa mahdottomiakin asioita vastaan ja elää toivoen ja rakastaen nekin hetket jotka ovat jäljellä. (EI)

Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä
Like 2013

80-luvun alussa kaksi teinipunkkaria päättää lähteä liftillä Italiaan. Pikkuporvarillinen ja valmiiksi kaluttu elämä ei voisi vähempää kiinnostaa. Reissusta kehkeytyy loppuelämää muovaava kokemus, jonka jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Unelmien paratiisi ei kohtelekaan tyttöjä silkkihansikkain.

Ulli Lustin omaelämänkerrallinen sarjakuva kuvaa nuoruuden kiihkoa, uudenlöytämisen riemua, mutta näyttää myös seikkailun raaemmat kasvot; hyväksikäytön ja väkivallan. Palveluksesta odotetaan aina vastapalvelusta. Rahattomina, mutta kokemuksia rikkaampina kuljeskelevat tytöt pitävät kuitenkin pintansa.

Sarjakuvan piirrostyyli on aluksi hieman suttuisen oloista, mutta tarinan edetessä jälki asettuu tukemaan kokonaisuutta. Lopuksi muunlaista piirrostyyliä tarinalle ei voisi kuvitellakaan.

Tarina on vaikuttavan mukaansatempaava ja kestää helposti useammankin lukukerran. Keräilijöille tämä on ehdoton hyllyhankinta. Ahmittavan hyvä! (HH)

Craig Thompson: Habibi
Like 2012

Lukukokemuksen jälkeen olin sanaton. Tämä on parasta sarjakuvaa vähään aikaan, korkeisiin sfääreihin kurottava teos. Tarina on monitasoinen ja haastava; mystiikka ja yhteiskuntakritiikki, uskonto ja ihmiskohtaloiden toivo ja epätoivo kietoutuvat yhdeksi. Piirrosjälki on notkeaa ja tarkkaa; kaikki on tarkkaan harkittua ja koristeellista ornamenttitaidetta ja arabiankielistä kalligrafiaa.

Kuva on sana, kirjain, äänne ja toisinpäin.

Teos seuraa Dodolan ja Habibin elämänvaiheita, kun ne kietoutuvat yhteen ja kun ne repäistään väkivalloin erilleen vain yhdistyäkseen uudelleen.

Thompson on sepittänyt tarinan, joka polveilee nykyisyydessä, menneessä ja tulevassa – silti selkänä ja loogisena jatkumona virraten. Myös tämä mestariteos kuuluu keräilijän hyllyyn. (HH)

Marko Kilpi: Kuolematon
Gummerus 2013

Kuolematon on vaikea lukukokemus, eikä sitä voi ainakaan joululukemiseksi suositella.
Sen lukeminen ei todella ollut viihdyttävää tai hauskaa. Se oli kamalaa. Jos teos olisi ollut huono tai edes yhdentekevä, olisin jättänyt sen kesken. Mutta kun se ei ole, vaan se oli hyvä ja kauniisti kirjoitettu.

Aiemmista Kilven kirjosta tutut Olli Repo ja tämän poliisikollega Elias Kaski tutkivat rikosta, joka on yksi kamalimmista: seksuaalirikos, jonka uhrina on lapsi. Tapaus herättää toisen tutkijan mielessä unohtuneita muistikuvia, joiden ahdistavuus kasvaa psykosomaattisiksi oireiksi. Tarina etenee yksittäisen rikoksen syyllisen selvittelystä laajemmalle, sinne mistä teon motiivit kumpuavat.

Ja kirjoittaja Kilpihän on poliisi. (KSO)

Jari Tervo: Esikoinen
WSOY 2013

Tämä Esikoinen on todella kaunis kirja. Esikoinen on nuoren pojan kasvutarina.

Tarinassa kuvataan 1970-luvun Suomea: kommunismia, Kekkosta ja hiihtokilpailuja. Pojan kasvutarinan lisäksi tarinassa kerrotaan myös mm. pojan äidin ja isomummu Esmen elämästä. Näiden tarinoiden kautta näytetään, miten tähän, missä nyt ollaan, on tultu.

Kerronta on toteutettu päiväkirjamerkintöinä, mikä tuo pojan kokemukset lukijan iholle. Päiväkirjakerronnan takia kirja ei kuitenkaan ole mikään helppo luettava. Se vaatii keskittymistä: ollaanko 1900-luvun alussa Helsingissä, vieläkin kauempana noitavainoissa vai 1970-luvun Lapissa, jonne pojan tarina keskittyy.

En ole aiemmin saanut luettua Tervolta yhtäkään kirjaa kokonaan. Vaikka lähes kaikkiin  hänen kirjoihinsa olen tarttunut, mutta jostain kumman syystä en ole niissä pitkälle päässyt. Mutta esikoinen oli eri maata. (KSO)

Pekka Hiltunen: Iso
WSOY 2013

Iso ei ole dekkari, kuten Hiltusen aiemmat kirjat eikä sen tarinassa tai henkilöhahmoissa ole mitään  vauhdikasta saati yliluonnollista. Tarinassa on sen sijaan paljon tutkimustietoa, lihavuudesta. Päähenkilö, ylipainoinen Anni ampuu alas vääriä väittämiä lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista.

Iso on valtavan koskettava tarina lihavan naisen elämästä. Siitä, miltä tuntuu kun on oikeasti iso ja joutuu valitsemaan lounaspaikan ravintolan tuolien mallin eikä maittavan ruoan perusteella. Kun puolisokokelas ei halua liikkua lihavan seuralaisen kanssa julkisella paikalla tai kun ihmiset huutelevat kadulla perään. Kirja näyttää, kuinka ylipainoisia sorretaan. Se tekee pahaa. Siksi se pitääkin lukea. (KSO)

Miina Supinen: Säde
WSOY 2013

Hävyttömän hyvä ja hauska kirja heille, jotka tykkäävät epätavallisuuksista, hurjista jutuista ja kehtaavat nauraa kuolemallekin.

Säde on upea ja runsas kirja, jossa on täytteenä niin uskonlahko, ateisti, zombie-peli, Kreikan talouskriisi, paljon seksiä sekä halu löytää jotain ikiaikaista ja maailmanhistoriallisesti merkittävää.  Tällaisen peruslukijan näkökulmasta tarinan hienous onkin siinä, että se sisältää ihanan paljon kaikkea ja pysyy silti kasassa.

Kustantaja luonnehtii kirjaa sivuillaan kasvukertomukseksi. Ehkä se sitä onkin, sillä viimeisissä luvuissa tarinan palaset nimittäin loksahtivat kohdalleen. (KSO)

Oras Tynkkynen: Pieni maailmanpelastusopas
Into 2013

Joulun mässäilyjen jälkeen ja ennen uudenvuodenlupauksia on hyvä lukea Oras Tynkkysen Pieni maailmanpelastusopas. Kirjassa käydään rauhallisesti ja kiihkottomasti läpi maailman suurimmat ongelmat ja niihin tarjotaan myös ratkaisuja. Vaikka ilmastokriisin, nälän, sotien, sorron ja ympäristön tärväämisen edessä tunnemme helposti voimattomuutta, Oras Tynkkynen antaa kirjassaan myös toivonjyväsiä. Hän muistuttaa, että monessa suhteessa maailman asiat ovat paremmin, kuin vaikkapa 50 vuotta sitten.  Ihmiskunta on vapaampi, vauraampi, terveempi, paremmin koulutettu ja kansanvaltaisempi. Myös väestönkasvu on hidastunut. Kaikki tämä on vaatinut valtavasti työtä.  Ongelmat on mahdollista ratkaista, mutta se ei ole helppoa.  Nelson Mandelan sanoin, se vaikuttaa aina mahdottomalta, kunnes se on tehty.

Kirjassa annetaan myös paljon vinkkejä siitä, mitä meidän on mahdollista tehdä itse jokapäiväisessä elämässä. Voimme vähentää autoilua, lentämistä  ja lihansyöntiä, säästää sähköä, vähentää turhaa kulutusta tai auttaa eri kansalaisjärjestöjen kautta vaikkapa köyhyyden vähentämisessä. Voimme myös lähteä itsekin vaikuttamaan. Pieniä tekoja tai isoja tekoja, kunhan emme vaivu kyynisyyteen ja hällävälismiin. (DA)

Eric Malpass: Aamulla kello seitsemän
Rauma 1979

Kirja kertoo erään perheen elämästä Englannin maaseudulla. Perheeseen kuuluvat pieni viisi-vuotias poika, hänen äitinsä, isänsä ja tämän isä puolisoineen, sekä isän kaksi naimatonta opettajasisarta. Perheen isoisä on kuusikymppisenä eläköitynyt asianajaja, jonka pitkäaikaisen haaveen toteutuma tämä perheen kotina oleva farmi on.

Kirja on erilaisten, keskenään sukua olevien ihmisten yhteiselon kuvaus. Elämä maaseudulla ei suinkaan ole paikoilleen jähmettynyttä.

Päähenkilö on perheen ainoa lapsi, viisivuotias Clayford, jonka edesottamuksista lukiessa tuskin pitkästyy. Malpassilla on kirjan tapahtumiin mukavan humoristinen ote ja hän tuo esiin viisivuotiaan näkökulman monessa eri tilanteessa. Pukee sanoiksi pienen pojan ajatuksenjuoksun. Ja kuvaa elävästi keskusteluja perheen aikuisten kanssa.

Nopealukuinen kirja joulunpyhiksi. Löytyy muun muassa pääkirjastosta. (M-SH)

Michael Ende: Momo
Porvoo 1978

Kaupungin laitamille tulee tyttö ja asettuu asumaan vanhoihin raunioihin. Tästä alkavat kehittyä Enden saturomaanin tapahtumat. Päähenkilölle, Momolle, on luonteenomaista kuuntelemisen taito.

” Hän osasi kuunnella niin, että epätietoinen tai kahden vaiheilla horjuva tiesi äkkiä selvästi, mitä halusi. Tai niin, että arka muuttui yhdellä iskulla vapaaksi ja rohkeaksi. Tai että sorrettu ja onneton sai iloa ja varmuutta.”

Momon lisäksi kirjassa on monta satuhahmoa, esimerkiksi merkillisellä tavalla kommunikoiva kilpikonna Kassiopeia ja mestari Hora, joka opettajan roolissa käyttää opetusmenetelmänä arvoituksia.

Kirja on täynnä elämänviisauksia mielikuvituksellisiin tapahtumiin liitettyinä. Teemoista nousee esiin kunnioitus aikaa kohtaan ja sen riittävyys sekä kiireen haitallisuus. Näihin ja moniin muihin asioihin saturomaanin henkilöhahmot ottavat kantaa. (M-SH)

Kate Atkinson: Jackson Brodie -sarja

Olen täysin kyllästynyt vinksahtaneeseen väkivaltaan, jota nykydekkareissa liikaa viljellään. Onneksi löysin työmatkojen ratoksi Kate Atkinsonin kirjat, joissa yksityisetsivä Jackson Brodie ratkoo rikoksia. Sarjan aloitti ”Case stories” (suom. Ihan tavallisena päivänä), joka ilmestyi jo vuonna 2004. Sympaattisen etsivän elämää, kummallisia rakkauskiemuroita ja etätyttären kasvukipuilua on voinut seurata jo neljän dekkarin verran.

Viimeisin Brodie kirja ansaitsee erikoismaininnan ”vuoden paras otsikko”, koska tästähän ei dekkarin nimi enää parane ”Started Early, Took My Dog”. Viidettä Brodie-dekkaria olen odottanut pitkään, joissain haastatteluissa kirjailija on jo paljastanut seuraavan osan sisällöstä sen verran, että Brodiesta on tulossa yksinhuoltaja. Mutta missä kirja viipyy, odotan jatkoa malttamattomana…(LH)

Kjell Westö: Kangastus 38
Otava 2013

Kangastus 38 kertoo ajasta ennen talvisodan alkua, kun kansalaissodan kokemukset ovat vielä monien ihmisten muistissa ja kun Euroopasta on jo kantautunut pelottavia uutisia. Muutaman kuukauden kuluttua Suomi on sodassa, mutta vielä sitä ei osata nähdä tai uskoa.

Vanhat nuoruudenkaverukset kokoontuvat toistensa luona Keskiviikkokerhossa. Lukijasta tuntuu, että he pitävät yhtä väkisin, vanhasta tottumuksesta. Joskus heillä on ollut paljonkin yhteistä, mutta nyt he eivät enää ajattele samalla tavalla politiikasta, yhteiskunnasta tai toisistaan, eivätkä kaikki halua paljastaa omia mielipiteitään muille. Rouva Wiik on heistä erään, asianajaja Thunen konttoristi, joka kerhon kokoontuessa Thunen toimistossa tunnistaa kaveruksista yhden. Hänen muistiinsa alkaa palautua ahdistavia kokemuksia vankileiriltä kahdenkymmenen vuoden takaa. Samalla hänen mielessään alkaa kehkeytyä suunnitelma.

Westön kieli on kaunista ja lauseet kuin musiikkia. Kun hän kuvaa 1930-luvun Helsinkiä, voin nähdä silmissäni Töölön rakentamisen ja Kasarmitorin seudun. Voin myös kuvitella sen ajan huvielämän tanssiravintoloineen ja elokuvateattereineen. Westö avaa lukijalle kaverusten elämää ja ajatuksia vähän kerrallaan. Myös hiljainen ja vaatimaton rouva Wiik-Mathilda-Milja alkaa saada ulottuvuuksia. Pitkin kirjaa annetaan vihjeitä, mutta loppuratkaisu oli minulle kuitenkin yllätys. Luin kirjaa kuin käänteistä dekkaria, jossa ruumista ei vielä ole. (MF)

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Teos 2013

Viime kesänä en malttanut poistua parvekkeeltamme, kun olin ottanut sinne lukemisekseni Riikka Pelon kirjan Jokapäiväinen elämämme. Kirja kertoo kahden runoilijan, Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin, elämästä. Se kertoo heidän elämästään emigrantteina 1920-luvun Prahassa ja Pariisissa. Se kertoo myös siitä, mitä kaikkea saattoi tapahtua parikymmentä vuotta myöhemmin Neuvostoliitossa ja miten kulttuuri-ihmiset tasapainoilivat elämässään ja pysyäkseen hengissä.  Yhtenä juonteena kirjassa ovat molempien naisten mutkikkaat rakkaussuhteet.

Kiinnostuin Marina Tsvetajevasta ja tästä kirjasta käytyäni toukokuussa Pietarissa Anna Ahmatovan kotimuseossa. Katselin siellä kuvia, luin kirjeitä ja tarinoita myös Ahmatovan aikalaisista ja ystävistä, kuten Boris Pasternakista, Osip Mandelstamista ja Marina Tsvetajevasta. He olivat minulle tuttuja vuosien takaa, ja nyt löysin heidät ja heidän teoksensa uudelleen.

Riikka Pelon kirja kuljettaa lukijan syvälle vaikeaan aikaan ja ihmisten hauraaseen ja monimutkaiseen elämään. Kirjan kieli on hienoa ja tarina vie mennessään. Tämän kirjan en olisi halunnut loppuvan. (MF)

Arnaldur Indriðason: Useita dekkareita

Dekkarit ovat kivaa kesälukemista, mutta myös joulun aikaan niiden parissa voi rentoutua. Pari vuotta sitten kesäisen Islannin matkan jälkeen jäin koukkuun Arnaldur Indriðasonin kirjoihin, joista kymmenkunta on käännetty suomen kielelle ja joitakin on myös tehty elokuviksi. Kirjoissa välittyy Islannin mystisyys, maisema joka on avara ja tumma, jäinen ja tulinen. Näissä kirjoissa ei oikeastaan ole iloa tai huumoria, vaan pikemminkin ne ovat aika totisia, melkein synkkiä.  Ehkä niiden mielentilaan voi hyvin asettua juuri tähän pimeään vuodenaikaan. Vaikka olen ollut Islannissa keskikesän yöttömän yön aikaan, Indriðasonin kirjoja lukiessa tunnen olevani keskellä marraskuun pimeää loskaa.

Lukuvinkkejä vinkkailemassa:

Eva Isaksson, Jussi Kajaste, Helena Hiltunen, Kirjastotyöläinen suljetulta osastolta, Dolf Assmann, Marja-Sirkku Holma, Leena Huovinen ja Maria Forsman

Valta vaihtui Singaporessa – kuvia ja tunnelmia IFLA:sta

IFLA:n vuosittainen WLIC-konferenssi pidettiin tänä vuonna Singaporessa, teemanaan ”Future libraries, infinite possibilities”. Siihen osallistui 3750 ihmistä 120 maasta.

Suomalaisittain tämän vuoden konferenssi oli erityisen merkityksellinen, sillä Sinikka Sipilästä tuli kahden vuoden President-elect – eli varapresidenttikauden jälkeen kanadalaisen Ingrid Parentin seuraajana IFLA:n presidentti.


IFLA:n presidentit Sinikka Sipilä ja Ingrid Parent

Monelle suomalaiselle konferenssikävijälle parhaita hetkiä olivatkin Sinikan virkaanastujaisvastaanotto, johon kaikki reilut 60 kotimaista osallistujaa oli kutsuttu 140 muun kutsuvieraan lisäksi, sekä Closing Session (ohjelma ja valokuvia), jossa Sinikka piti ensimmäisen julkisen puheensa presidenttinä. Monella suomalaisella kurkkua kuristi ja silmäkulmat kostuivat, kun sai ylpeänä todistaa suomalaista ja kansainvälistä kirjastohistoriaa.

Sinikan omassa teemasessiossa kehitettiin ja keskusteltiin uuden presidentin teemaa ”Strong Libraries, Strong Societies” (ohjelma, kuvia). Lue lisää teemasta.

Uudella presidentillä on edessään kiireiset kaksi vuotta kirjastoalan ristiretkeilijänä (crusader) – kuten Ingrid Parent itsensä luopumispuheessaan näki. Ristiretkeilijä miellytti Parentia enemmän kuin muut hänen saamansa lempinimet kuningattaresta paaviin.

Sinikka lensi suoraan Singaporesta Balille koulukirjastokonferenssiin ja pian edessä on matka Afrikkaan, ainakin Tansaniaan, Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan.

Moni suomalainen Singaporen kävijä sai kuulla kehuja Helsingin konferenssin järjestelyistä ja erityisesti vapaaehtoisista: kaikki toimi hienosti, vapaaehtoiset jaksoivat aina auttaa ja hymyillä ja jopa sää suosi. Joku jopa huomautti, että Helsingin sää oli Singaporen trooppiseen kuumaan ja kosteaan verrattuna helpompi työmatkalaiselle.

Paikallisiin kirjastoihin tutustuminen on tärkeä osa IFLA-kokemusta. Kävimme järjestetyllä tutustumiskäynnillä kaupunginkirjasto Library@Esplanadessa ja omatoimisesti yliopiston pääkirjastossa, Kansalliskirjastossa ja sen yhteydessä olevassa kaupunginkirjastossa.

Esitykset löytyvät IFLA Librarysta. Singaporessa julkaistiin IFLA:n uusin Trend Report.

Ensi vuonna konferenssi järjestetään Ranskan Lyonissa, kahden vuoden päästä Etelä-Afrikan Kapkaupungissa.


Vapaaehtoiset olivat meitä lentokentällä vastassa 11 tunnin ja 30 minuutin lennon jälkeen.


Avajaisissa näimme värikylläisiä tansseja.


Suomen tieteellisen kirjastoseuran STKS:n puheenjohtaja, Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen onnittelee Sinikka Sipilää virkaanastujaisvastaanottotilaisuudessa.


Helsingin yliopiston kirjaston edustajat juhlatunnelmissa Sinikan vastaanotolla.


Cultural Evening pidettiin läheisellä Sentosan saarella. Siellä saimme syödä paikallisia ruokia, kuten laksa-keittoa ja satay-vartaita.


Konferenssin näyttelyosastolla sai hennatatuointeja. Kuvassa suomalaisia käsiä ja jalkoja, kaupungin- ja yliopistokirjastosta, singaporelaista hiekkaa vasten.


Mitä ohjelmassa seuraavaksi? Entä miten voimme nyt avustaa Sinikkaa? Kirsi ja Johanna pähkäilevät projektipäällikkö Kristina Virtasen (kesk.) kanssa Suntec-kongressikeskuksen käytävällä. Osa konferenssiajastamme kuului Sinikan tukiryhmässä käytännön asioiden auttamisessa, mutta pääsimme myös osallistumaan ja kuulemaan mielenkiintoisia luentoja. Kahtena tärppinä erityisesti herättivät ajatuksia

  • New South Walesin (Sydney) yliopiston kirjaston Andrew Wellsin esitelmä, jossa yliopistokirjastossa luovuttiin kasvokkain tehtävästä IL-opetuksesta perustutkinto-opiskelijoille
  • University of Western Australian (Perth) yliopiston kirjaston Jill Bennin ja Dawn McCloughlinin esitys  siitä miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää kirjaston neuvontapalveluissa. Suurin osa kirjastoista ottaa sosiaalisen median kuten Facebookin tai Twitterin käyttöönsä ilman suunnitelmaa.


Sinikan kiitos Suomesta Singaporen kaupunginkirjastossa työskentelevälle vapaaehtoisavustajalleen Lo Wan Nille.


Näköala ostoskeskuksessa sijaitsevan Library@Esplanaden lukusalista. Singaporessa jokaisen kauppakeskuksen on vuokrattava tilaa ilmaiseksi jollekin julkiselle palvelulle, kuten kirjastolle.


Näköala Library@Esplanaden lukusalista. Kirjasto on erikoistunut musiikkiin, tanssiin, elokuviin, kuvataiteeseen ja teatteriin. Siellä on tanssisali esityksiä varten, huoneita elokuvien katsomiseen sekä ”treenikämppä”, jossa on sähkökitaroita ja hiljaiset sähkörummut. Kirjasto on auki joka päivä klo 11–21 ja henkilökunta tulee joka aamu ovelle tervehtimään ensimmäisiä asiakkaitaan.


Kirjaston tanssisali.


Kirjaston ”treenikämppä”.


Singaporen yliopiston pääkirjasto.


Sisään pääsi vain kirjastokortilla.


Kampuksella mainostettiin kirjaston e-aineistopäivää, johon sisältyi pelejä, arvontaa ja kirjamyyntiä. Kampus oli oma maailmansa tai ainakin kaupunginosansa: siellä oli useiden kirjastojen lisäksi sisäisen liikenteen ilmaisbusseja, tenniskenttiä, myymälöitä ja torimyyntiä sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, kuten rock-konsertteja.


Yliopistokirjaston palvelulupaus.


Kansalliskirjaston yhteydessä olevan kaupunginkirjaston lastenosastolla viihtyivät myös aikuiset.


Asiakkaat saivat kommentoida konferenssin teemaa omasta näkökulmastaan.


Ehdimme myös piipahtaa edullisilla vaateostoksilla Little Indian kaupunginosassa.


Konferenssikassi oli tänä vuonna Charles & Keith –yrityksen suunnittelema keinonahkalaukku.

Odotimme huikeita kirjastoja, hämmästyttäviä teknologisia ratkaisuja. Näimme kauniita, viihtyisiä ja hyvin hoidettuja kirjastoja. Innostuneita ja sitoutuneita kollegoja, jotka inspiroivat meitäkin. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin ylpeys omasta kirjastosta, sillä mikään, mitä näimme, ei ohittanut sitä.

Linkkejä:

Suomalaisten ylläpitämä Singaporen IFLA-sivu Facebookissa

Kuvia konferenssista Flickr-palvelussa

IFLA Express

IFLA Library

IFLA Trend Report

Perustietoja Singaporesta (Finnpro)

Teksti ja kuvat:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirsi Luukkanen
palvelupäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Matti Liinamaan muistelma ”Kuinka minusta tuli kirjastonhoitaja” on julkaistu Doriassa

Doria-julkaisuarkistossa on ilmestynyt Matti Liinamaan muistelma ”Kuinka minusta tuli kirjastonhoitaja”.

Muistelma on osa Matti Liinamaan Kansalliskirjastolle tekemää arkistolahjoitusta. Lahjoitus sisältää Olsoni –ja Öhqvist –sukujen kulttuurihistoriallisesti antoisaa aineistoa,  joka rikastaa Kansalliskirjastossa  jo ennestään olevia näiden sukujen henkilöarkistoja. Varsin kiintoisaa ja uutta tietoa tarjoaa se osuus arkistosta, jonka sisältö liittyy Matti Liinamaan pitkään kirjastouraan (1947-1992).  Tästä kertoo sekä sähköinen muistelmateksti että osa arkiston dokumenteista; näissä kuvastuu Suomen tieteellisen kirjastomaailman monien yksiköiden ja palvelujen perustaminen, vaiheet ja fuusioitumiset. Liinamaa oli keskeisenä toimijana monissa suunnitelmissa ja hankkeissa, jotka tähtäsivät kaukopalvelun kehittämiseen, ensimmäisten yhteisluetteloiden tekemiseen ja tieteellisten kirjastojen keskitetyn atk-järjestelmän rakentamiseen.

Muistelma etenee Helsingin yliopiston kirjaston (nykyisen Kansalliskirjaston) varhaisista ajoista Tampereen tieteelliseen kirjastomaailmaan, takaisin Helsinkiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kirjastoon ja sieltä Säätytalolle Tieteellisten seurain kirjaston uudelleenjärjestelyjä organisoimaan, jonka työn yhtenä tuloksena oli Helsingin yliopiston kirjaston Luonnontieteellisen kirjaston osaston perustaminen.

Muistelma on asiasisällöltään varsin informatiivinen, jonka lisäksi se on myös erittäin hauskaa luettavaa. Matti Liinamaa kirjoittaa tieteellisen kirjastomaailman ilmiöistä humaanilla, ymmärtäväisellä tavalla, ja myös hauskoja anekdootteja mukaan sisällyttäen.

Teksti:

Sinimarja Ojonen

Kolumni: No perkele, mitä minä sanoin!

Puheeseeni lipsahtaa helposti kirosana. Toisinaan se nolottaa, kiroilua kun ei pidetä hyvien tapojen mukaisena käyttäytymisenä. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kiroilu friskaa sielua ruumista. Siksi onkin lohduttavaa kuulla tutkimustuloksia Keelen yliopistosta Englannista. Psykologian tohtori Richard Stephens on osoittanut, että kiroilulla on monia hyviä puolia.

Jo vanhastaan on tiedetty, että kiroilu lievittää kipua. On siis aivan luonnollista ja oikein kiroilla, kun on lyönyt vasaralla sormeensa. Mutta on kiroilulla muitakin hyviä puolia. Stephensin mukaan kiroilu on eräänlaista emotionaalista kieltä. Se tasoittaa tunnevaihtelua ja lisää tilapäisesti elimistön suorituskykyä.

Voin ihan omin päin lisätä Stephensin listaan vielä yhden kiroilun funktioista. Kirosanoilla on etenkin miestenvälisessä viestinnässä aivan erityinen merkitys. ”Pekka perkele” on mitä sydämellisintä miespuhetta:  se on ilahtunut, suorasukainen, toveruutta korostava tervehdys.

Jahka tapaan tällä viikolla esimieheni, tiedän jo miten tervehdin. ”Matti saatana! Hyvinkö pyyhkii teologialla?” Itse kukin miettiköön kumminkin tykönään, kannattaako tuommoista tervehtimistapaa kokeilla omaan esimieheen.

”Mitä enemmän kiroilemme, sitä enemmän hyödymme siitä”, sanoo Stephen.

Kyä jämpti on niin …tana.

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helena Hiltunen

ERASMUS -vaihdossa Frankfurtissa

Erasmus- vaihtoviikkoni vietin tutustuen Frankfurtin yliopiston kirjastoon. Kirjaston virallinen nimi on Universitätsbibliothek Johann Christian Senckenberg. Senckenberg oli saksalainen luonnontieteilijä jonka testamenttilahjoituksella perustettiin sekä kirjasto että sen läheisyydessä sijaitseva luonnontieteellinen museo. Kirjasto oli vuoteen 2005 asti osa Frankfurtin kaupunginkirjastoa saaden rahoituksen toiminnalleen sekä Frankfurtin kaupungilta että yliopistolta. Nykyään Frankfurtin yliopiston pääkirjaston kokoelmissa korostuu vanhan kirjallisuuden merkitys. Pääkirjastossa toimii myös Frankfurtin yliopiston hankintaosasto, jonka vieraana olin tutustumassa elektronisen aineiston hankintaan.


Frankfurtin yliopiston pääkirjasto

Hankintaosasto hankkii tietokantoja, elektronisia lehtiä ja e-kirjoja pääkirjaston lisäksi kolmelle kampuskirjastolle. Yhteiskuntatieteellis-humanistisella Westend-kampuksella sijaitsee tänä keväänä valmistunut uusi yhteiskuntatieteellis-psykologinen kirjasto, sekä humanistinen kirjasto ja oikeustieteellinen kirjasto. Luonnontieteellisellä kampuksella on vuoden vanha uusi kirjastorakennus, johon on yhdistetty kaikki luonnontieteelliset kokoelmat. Lääketieteellisellä kampuksella on sekä kampuskirjasto että yliopistosairaala. Tämän lisäksi elektronista aineistoa hankitaan myös laitoksille ja laitoskirjastoille. Kullakin kampuskirjastolla on myös oma hankintabudjetti, jolla he hankkivat kurssikirjat ja tieteellisen tutkimuskirjallisuuden. Vain elektroninen aineisto hankitaan keskitetysti.

Frankfurtin yliopiston kirjaston elektroniset kokoelmat muodostuvat 25 000 elehdestä, 125 000 ekirjasta ja yli 500:sta tietokannasta. Haku näihin aineistoihin tapahtuu Neues Portal Frankfurt:in kautta. Tämä uusi portaali otettiin käyttöön kesäkuun alussa ja portaalilla voi hakea sekä painettua että elektronista aineistoa.


Vuoden vanha uusi Luonnontieteellisen kampuksen kirjasto

Kirjasto on mukana monissa erilaisissa konsortioissa. Frankfurt kuuluu Hessenin lääniin ja kirjasto on aktiivisesti mukana Hebis-konsortiossa, jonka muodostavat viisi hesseniläistä yliopistokirjastoa. Hebis-konsortiotoimisto toimii osana Frankfurtin yliopiston kirjastoa. Hessenin, Berliinin ja Bayerin välillä on omia konsortioita. Saksan sisäisiin konsortioihin osallistuu myös Deutsche Forschungsgemeinschaft rahoittaen omalta osaltaan saksalaisten yliopistojen elektronisen aineiston hankintaa. Allianzlisenssi on uusi lisensiointimalli, johon sitoudutaan kolmeksi vuodeksi 2014-2016. GASCO-konsortiot ovat Saksan, Sveitsin ja Itävallan välisiä konsortiosopimuksia. Frankfurtin yliopiston kirjasto on ainoana eurooppalaisena yliopistokirjastona mukana SERU:ssa.

Kokonaisvaikutelma kirjaston toiminnasta oli hyvin samanlainen kuin Helsingin yliopiston kirjastossa. Kirjastomaailma on yhtenäinen samoine haasteineen ja muutoksineen. Elektronisten kokoelmien määrä on lisääntynyt Frankfurtin yliopiston kirjastossa. Kirjastotilojen tarve ei kuitenkaan ole pienentynyt, sillä lukusalitiloja, ryhmätyöhuoneita ja moderneja oppimiskeskuksia tarvitaan.


Lukusalissa uuden kirjaston rakennusvaiheessa paljastuneet säilytetyt rauniot

Myös uudet kirjastotilat ja kokoelmien yhdistämiset ovat työllistäneet. Westend-kampuksen uuteen kirjastoon siirrettiin 8 km:iä kokoelmia. Saksassa yleinen luokitusjärjestelmä on Regensburger VerbundKlassifikation, jonka mukaan kirjat ovat hyllyssä hankintanumeron mukaan. Kokoelmien yhdistäminen todettiin mahdottomaksi uudessa kirjastossa. Päätettiin yhdistää ne kokoelmat yhdeksi kokoelmaksi, jotka hankitaan uudessa kirjastossa ja säilyttää kolmen muuttaneen kirjaston vanhat kokoelmat erillisinä kokoelmina.


Tänä keväänä valmistunut Westend-kampuksen kirjasto

Frankfurtin yliopiston kirjastossa vaihtui ylikirjastonhoitaja kesän aikana.

Minut otettiin hyvin vastaan kirjastossa ja vaihtoviikko antoi minulle mahdollisuuden verrata omaa hankintatyötäni Frankfurtin yliopistokirjastossa tehtävään vastaavaan työhön. Sain arvokasta kokemusta ja tietoa sovellettavaksi omaan työarkeeni.

Linkkejä:

http://www.ub.uni-frankfurt.de/

http://www.niso.org/workrooms/seru/for_librarians/

http://rzbvm001.uni-regensburg.de/sepp/rvko_neu/

http://www.dfg.de/en/index.jsp

Teksti ja kuvat:

Kristiina Lähdesmäki
Hankinta – ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Euroopan teologisten ja kirkollisten kirjastojen kriisi

Euroopan teologisten kirjastojen yhdistys (Bibliothèques Européennes de Théologie, BETH) järjesti 42. vuosikokouksensa Pariisissa 11.-15.9.2013. Kokouksen pääteemana oli torstaiksi 12.9. merkitty laaja katsaus teologisten ja kirkollisten kirjastojen kriittiseen tilanteeseen Euroopassa. Monia kirjastoja on jo suljettu tai ollaan sulkemassa. Kuuntelimme toisiamme, saimme kokonaiskuvan ongelmista sekä yrityksistä ratkaista niitä. Koska uskon eurooppalaisten tieteellisten kirjastojen ongelmien olevan näinä niukkuuden päivinä yhteisiä ja kovin samanlaisia, rohkenen ajatella, että selontekoni saattaa kiinnostaa muitakin kuin oman alani ihmisiä.

Yleisesti ottaen tilanne on sellainen, että rikkaassa ja protestanttisessa Pohjois-Euroopassa teologinen kirjallisuus sijaitsee asemansa turvanneissa yliopistollisissa kirjastoissa. Kirkolliset kirjastot eivät ole kovin yleisiä, koska täällä ei ole luostareita eikä luostarikirjastoja ja koska kirkollisen perinteen ikäkin on suhteellisen nuori. Protestanttisissa maissa kansalliskirjastot huolehtivat myös vanhasta kirkollisesta ja kristillisestä kirjallisuudesta.

Talouskriisistämme huolimatta teologinen ja kirkollinen kirjallisuus on Suomessa hyvässä turvassa. Niinpä tyydyin pitämään oman esitykseni Suomen lähetysseuran kirjaston sulkemisesta ja turvauduin siinä Elise Pirttiniemen tekemään arvioon, jonka perusteella seuran johtokunta päätti sulkea kirjaston. Kiinnostavaa tässä prosessissa oli esittää, miten suljetun kirjaston arvokkaat kokoelmat saivat hyvän kodin toisaalta: Namibian yliopiston kirjastosta, Hongkongin luterilaisesta seminaarista sekä oman kirjastomme kokoelmista. Saattaa olla, että meillä päädytään jossain vaiheessa sulkemaan vielä muitakin kirkollisia kirjastoja, mutta tilanteemme ei ole lähimainkaan niin synkkä kuin muualla Euroopassa. Paremmin menee kuitenkin Norjassa, jossa on jopa avattu uusi metodistien ylläpitämä teologinen kirjasto.

Saksassa luulisi kirkollisellakin puolella menevän paremmin kuin meillä. Vaan ei mene. Noin sadasta teologisesta ja kirkollisesta kirjastosta vuosina 2002-2013 viisi suljettiin ja kokoelmat siirrettiin osaksi muita kirjastoja, kahta supistettiin tuntuvasti sekä yhdeksän sulatettiin muihin kirjastoihin. Näistä toimista huolimatta noin 20 % Saksan evankelisen kirkon piirissä toimivista kirjastoista voi sinnittelee eteenpäin huonoista näkymistä huolimatta; muiden tilanne on hyvä tai vakaa. Ongelmat juontuvat paljolti siitä, että kirjastoja on aikoinaan perustettu ja niiden toimintaa suunniteltu epäsystemaattisesti, eikä kirjastonhoitajien neuvoa ole juuri kysytty.

Iso-Britanniassa teologisia kirjastoja on monenlaisia: katedraalikirjastoja, luostarikirjastoja (Westminster Abbey), yliopisto- ja collegekirjastoja sekä erilaisia anglikaanisen kirkon ylläpitämiä seurakunnallisia ja hiippakunnallisia kirjastoja. Näiden kirjastojen tilanne on monella suunnalla vaakalaudalla. Yliopiston yhteydessä toimivien kirjastojen tilanne on suhteellisen vakaa, koska ne nauttivat valtion rahoitusta, mutta pappiskoulutukseen erikoistuneiden seminaarien kirjastot ovat riippuvaisia kirkkojensa heikkenevästä tuesta.

Roomalaiskatolisella puolella puolestaan on ryhdytty sulkemaan pieniä luostarikirjastoja ja kokoamaan niitä suuriksi keskuskirjastoiksi. Alankomaissa tällainen luostariarkistoista koottu ”palvelukeskus” perustettiin vuonna 1989 pyhä Agathan luostariin (Dienstencentrum Kloosterarchieven in Nederland). Samalla, kun luostarissa toimivien pappien, munkkien ja nunnien määrä on dramaattisesti laskenut 1970-luvulta alkaen, keskitetty kirjasto on tuonut sinne uutta elämää. Arvokkaiden kirjastojen mukana luostarissa säilytetään runsain määrin hollantilaisten luostareiden esineistöä. Samantyyppisiin ratkaisuihin on päädytty myös Ranskassa, jossa on esitetty myös luostarikirjastojen tärkeimpien kirjojen digitoimista.

Italiassa tilanne on kaoottinen. Erilaisten roomalaiskatolisten instituutioiden, yksittäisten seurakuntien, kulttuuri-instituuttien, hiippakuntien sekä yksittäisten seurakuntien kirjastot muodostavat kirjavan ja kartoittamattoman kokonaisuuden, johon on erilaisten laskutapojen mukaan arveltu kuuluvan noin 5000-6000 eri kokoista ja eri tavoin hoidettua – tai oikeammin hoitamatonta – kirjastoa. Näiden kaikkien kartoittaminen olisi hyvin vaativa tehtävä. Kirkollisten kirjastojen hoitajien yhdistys (Associazione dei Bibliotecari Ecclesiastici Italiani, ABEI) on kuitenkin koonnut sivustolleen selvityksen lähes 1500 merkittävimmästä kirjastosta.

Italialaisista kirkollisista kirjastoista löytyy hyvin vanhoja messukirjoja ja monenikäistä kirjallisuutta aina 1500-luvun aineistoihin saakka. Näiltä kirjastoilta puuttuvat usein toiminnan edellytykset – käyttäjät, kirjastonhoitajat, varat kirjaston ylläpitämiseen ja hankintoihin, edellytykset hankkeiden toteuttamiseen, päättäväisyys kirkollisessa päätöksenteossa. Puutteista pahin on se, että lukemattomissa kirjastoissa luettelointi ja kirjallisuuden löytyvyys on heikkoa. Monesti kirjaston varsinaisena ”hoitajana” on munkki tai pappi, jolla on avain ”kirjaston” tiloihin. Pahimmassa tapauksessa satunnainen kävijä voi päästä katsomaan hyllyjä, joiden sisällöstä kenelläkään ei ole kunnollista käsitystä.

Ajatuksia herättävän päivän päätteeksi hyvin erilainen kokemus: käynti kardinaali Mazarinin (1602-1661) yksityiskirjaston pohjalta perustetussa kirjastossa, jonka aarteet ovat vertaansa vailla.

Teksti:

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

miklagard11.blogspot.fi/