PlumX-altmetriikkapilotti Helsingin yliopiston kirjastossa – kokemuksia eri tieteenaloilta

Kaikki julkaisut jättävät digitaalisia jalanjälkiä sen jälkeen kun ne ovat verkossa luettavissa. Näiden digitaalisten jalanjälkien avulla voi syntyä dataan pohjautuvia tarinoita siitä, mistä tieteessä tällä hetkellä puhutaan. Altmetriikan avulla pyritään löytämään näitä tarinoita, jotka tapahtuvat akateemisen kuplan viittauskäytäntöjen ja vertaisarvioinnin ulkopuolella. Ketkä julkaisustamme keskustelevat ja viestivät, onko tutkimuksellamme yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja voidaanko sitä mitata?

Altmetriikan avulla seurataan julkaisujen saamaa näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, lataus- eli käyttömääriä, suosituksia tai jakoja sekä tallennuksia esim. kirjanmerkkipalveluihin.

Ensimmäisenä yliopistona Suomessa Helsingin yliopistossa on otettu käyttöön altmetriikkatietokanta PlumX, jonka avulla pystytään seuraamaan HY:n julkaisujen saamaa näkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta digitaalisessa maailmassa. Tässä kirjaston tarjoamassa palvelussa on mahdollista seurata altmetriikkadataa mm. koko yliopiston, kampusten tai yksittäisten tutkijoiden tasolla.

Helsingin yliopiston kirjaston PlumX-pilotointi alkoi jo aikaisin keväällä 2015. Palvelua esiteltiin tietoasiantuntijoille mm. kirjaston sisäisissä koulutuksissa. Kesällä palvelun sopimusteksti toimitettiin yliopiston lakimiesten tarkastettavaksi ja valmista saatiin alkusyksystä. PlumX-tietokanta otettiin käyttöön lokakuun alussa ja marraskuussa se avattiin myös asiakaskunnalle.

Seuraavaksi kerromme alustavia kokemuksia ja ajatuksia pilotissa mukana olleilta eri tieteenalojen kirjastoasiantuntijoilta.

Meilahden kampuksen kokemuksia

Meilahden lääketieteellisellä kampuksella tutkijoita on tässä vaiheessa lisätty 68 kappaletta. Koska altmetriikassa tarkastellaan erityisesti uusimpien julkaisujen saamaa näkyvyyttä, niin tutkijalista noudattaa pitkälle Scholar Chart -palvelun tämänhetkistä tilannetta. Viitteet on viety Scopus-tietokannasta ja tarvittaessa täydennetty PubMed-aineistolla.

Kansainvälisistä altmetriikka-uutisista on voitu jo huomata, että lääke- ja terveystieteet menestyvät usein altmetriikassa hyvin. Näin on käynyt myös Helsingin yliopistossa. Lisäksi tällä alalla on hyötyä siitä, että kansainvälinen julkaisutoiminta on aktiivista, joka tuottaa paljon aineistoa altmetriikkavertailuihin.

Meilahden kampuksen tutkijat ovat olleet hyvin kiinnostuneita uudesta palvelusta ja antaneet positiivista palautetta. Altmetriikka käsitteenä on kuitenkin vielä tuntematon ja epäselvä useimmille tutkijoille.

Keskustakampuksen kokemuksia

Humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä tieteenaloja ovat pilotin ensimmäisessä vaiheessa edustaneet keskustakampukselta kaksi ryhmää: sukupuolentutkimus (neljä tutkijaa) ja viestintä (seitsemän tutkijaa). PlumX-tietokantaan viedyt pilotoitavien julkaisutiedot ovat perustuneet Scopus-tietokannan ja Tuhat-tutkimustietojärjestelmän viitetietoihin.

Nämä testattavat ryhmät julkaisevat merkittävältä osin suomeksi sekä monografioina ja niiden osina, tutkimusaihettaan popularisoivina sanomalehtiartikkeleina ja blogikirjoituksina. Humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla juuri näiden aineistojen näkyvyys sosiaalisessa mediassa olisi ehkä mielenkiintoisin seurattava kohde, mutta näitä PlumX ei juurikaan tunnista eikä niiden saamaa huomiota siis tavoita.

Aivan kuten perinteisessä bibliometrisessa analyysissa, on altmetriikassakin datan ja sen oikeellisuuden ja kattavuuden merkitys kaiken perusta. Jos data ei vastaa tarkasteltavien tieteenalojen julkaisurakennetta tai jos siitä puuttuvat tyypillisimmät julkaisut, ei analyysi tavoita eikä vastaa tutkittavaa kohdettaan.

Kansainvälisten (englanninkielisten) ns. huippuartikkeleiden lisäksi keskustakampuksen näkökulmasta tärkeää olisikin kehittää kirjaston tarjoamaa altmetriikka-palvelua kattamaan myös kansalliseen vuorovaikutukseen ja vaikuttavuuteen tähtäävä julkaisutoiminta sekä myös yliopiston järjestämien seminaarien ja muiden tapahtumien herättämä keskustelu ja vaikuttavuus.

Kirjaston kohtaamia keskeisiä haasteita tässä ovat niin nykyvälineiden tarjoamat rajalliset mahdollisuudet ja altmetriikka-tietokannan kustannukset, datan edustavuus kuin työajan riittävyys. Kirjaston on kuitenkin tärkeää osallistua altmetriikan kehittämiseen, jotta yliopiston näkyvyys paranisi, tarkastelun näkökulmat monipuolistuisivat ja datasta voitaisiin tehdä luotettavia johtopäätöksiä.

Tutkijoiden julkaisutietojen kattava tallennus Tuhat-tutkimustietojärjestelmään, ORCID-tunnuksen käyttöönotto ja myös mahdollisimman avoin julkaiseminen ovat konkreettisia askeleita, joita tutkijat voivat jo nyt ottaa altmetriikan ja näkyvyytensä parantamiseksi.  Seuraava askel voisivat olla seminaareille ja tapahtumille annettavat ja ne selkeästi identifioivat hashtagit (#).

Kumpulan kampuksen kokemuksia

Luonnontieteiden kampuksella PlumX-tietokannan pilotoinnissa on ollut mukana viisi tietojenkäsittelytieteen tutkijaa. Viitteet on viety Scopus-tietokannasta.

Tietojenkäsittelytieteen julkaisukulttuurille on ominaista konferenssijulkaisujen merkittävä rooli tutkimuksessa. Altmetriikkaa on toistaiseksi sovellettu pääasiassa perinteisten lehtiartikkelien seurantaan, joten PlumX-tietokannan testaaminen valtavirrasta poikkeavien julkaisukulttuurien kartoittamiseen on ollut kirjastolle tärkeä kokeilu.

Kokemukset ovat olleet positiivisia: konferenssiartikkelien tunnistaminen toimii, mutta saatu näkyvyysdata ei ole yhtä kattavaa kuin perinteisten artikkelijulkaisujen kohdalla. Parannettavaa on myös esimerkiksi tietokannan lähteiden kattavuudessa niin näkyvyyttä mittaavien indikaattorien kuin viittausmäärien kohdalla. Lisäksi keskustakampuksen tieteenalojen tavoin myös kotimainen keskustelu olisi tärkeää saada mukaan.

Altmetriikan soveltaminen tietojenkäsittelytieteeseen on kuitenkin tärkeä avaus ja lähestymistapa soveltuu hyvin tieteenalan nopeaan kehitykseen, jossa viittausmäärät kertovat vain osan tutkimuksen vaikutuksesta. Alan tutkimus kerää usein paljon näkyvyyttä kansainvälisessä mediassa ja tällä näkyvyydellä voi olla suora vaikutus myös takaisin tutkimukseen.

Yksi esimerkki on mobiililaitteiden energiankulutusta seuraava Helsingin ja Berkeleyn yliopiston yhteistyöprojekti Carat, jossa laaja verkkonäkyvyys johti tutkimusdatan lähteenä olevan sovelluksen käyttäjämäärän räjähdysmäiseen kasvuun. Verkkonäkyvyys voi myös edesauttaa tutkimukseen perustuvien yritysten perustamista.

Viikin kampuksen kokemuksia

Viikin kampuksen osalta pilotissa oli mukana tutkijoita elintarvikekemian, eläinlääketieteen, farmasian, genetiikan, kestävän kehityksen, kuluttajaekonomian ja ravitsemustieteen aloilta, yhteensä 11.

Julkaisutietoja vietiin PlumX-tietokantaan yleisimmin Scopus-tietokannasta. Joidenkin tutkijoiden tietoja täydennettiin Web of Science– ja CAB Abstracts -tietokannoista.

Tästä pienestäkin aineistosta näkyi, kuten Meilahden kampuksellakin, lääke- ja terveystieteiden ja niitä lähellä olevien tieteenalojen hyvä näkyvyys altmetriikkamittareissa. Sen sijaan yhteiskuntatieteitä lähellä olevan kuluttajaekonomian julkaisuista saatiin mukaan vain kansainvälisissä tietokannoissa olevat englanninkieliset julkaisut, ei suomenkielisiä julkaisuja.

Mitä seuraavaksi?

PlumX:n tilaus jatkuu Helsingin yliopistossa vuonna 2016 ja kuluvan vuoden pilotin jälkeen toimintaa laajennetaan.

Altmetriikka on vielä alkutaipaleellaan, mutta teknologian kehittyessä sen merkitys kasvanee. On tärkeää olla alusta alkaen mukana, jotta pääsemme vaikuttamaan työkalujen kehitykseen. Ehkäpä lähitulevaisuudessa altmetriikka on tieteessä ja kirjastoissa yhtä arkipäiväistä kuin monilla aloilla bibliometriikka on nyt.

Kuten kirjaston ja yliopiston arjessa muutenkin, tieteenalakohtaiset erot näkyvät selvästi myös altmetriikassa. Yhteistä kuitenkin on, että tutkijatunnisteiden ja automaattisten siirtomahdollisuuksien lisäämisen merkitys näkyvät.

ORCID-tunnisteen käyttöönottoa Suomessa pyritään edistämään kansallisella tasolla. Tunnisteen käyttöönoton edistämiseksi ja tueksi on perustettu kansallinen yhteistyöryhmä, joka toimii Tutkimuksen tuen ja hallinnon verkoston (TUHA) alla. Helsingin yliopiston kirjastoa yhteistyöryhmässä edustaa palvelujohtaja Pälvi Kaiponen. Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa Meilahden kampuksen ORCID käyttöönotto ja Plum-X pilotointi herättivät kiinnostusta. Altmetriikan avulla toivotaan voitavan jatkossa edistää myös avoimen tieteen tavoitteita.

Olisi tärkeää löytää tapoja saada paremmin esiin myös kansallisilla kielillä julkaisevien yhteiskunnallista vaikuttavuutta altmetriikan keinoin. Tähän ehkä löytyykin pian keinoja, jos altmetristen työkalujen lisääminen kansallisiin julkaisurekistereihin helpottuu ja yleistyy.

 

 

Teksti:

Jukka Englund, Pälvi Kaiponen, Taina Kettunen, Katja Kunttu, Johanna Lahikainen, Susanna Nykyri, Valtteri Vainikka

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miia Willman Lahden ammattikorkeakoulu Oy:n tietopalvelujohtajaksi

Helsingin yliopiston kirjastossa kahdeksan vuoden ajan suunnittelijana toiminut Miia Willman (ent. Koljonen) on aloittanut Lahden ammattikorkeakoulu Oy:n tietopalvelujohtajana 1.8.2015.

Helsingin yliopiston kirjastossa Miia toimi Open Access –tiimin vetäjänä, EU-tallekirjastovastaavana, oikeustieteen tieteenalavastaavana sekä vastasi oikeustieteen alueen tiedonhallinnan koulutuksista ja ohjauksista. Miian ura vei organisaatiouudistusten myötä oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastosta keskustakampuksen kirjastoon ja lopulta Helsingin yliopiston kirjastoon.

Onnea ja menestystä Miialle uuteen tehtävään ja lämpimät kiitokset yhteisistä vuosista!

 

Näkemisiin Maria! Tutkijapalvelujen uranuurtaja Maria Forsman eläkkeelle

Kuva: Veikko Somerpuro”Onneksi meillä on Maria. Mitä olisimme tehneet ilman Mariaa? Miten pärjäämme ilman Mariaa?”
Helsingin yliopiston kirjaston huoneet ja käytävät ovat kuulleet nämä lauseet monta kertaa.

Vuoden tieteentekijä 2013, Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustajajäsen, Suomen Akatemian tiedepoliittisen kirjaston perustajajäsen, Helsingin yliopiston useiden bibliometristen hankkeiden innovoija ja toteuttaja, useiden tutkimusdatatyöryhmien asiantuntija.

STKS:n tutkijapalvelutyöryhmän puheenjohtaja, Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen, SYN:in tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen, useiden OKM:n työryhmien jäsen. Lista jatkuisi vielä pitkään. Marian ansiolista on vaikuttava eikä kaikkea voi mitenkään luetella tässä.
Katso Marian Tuhat-profiili.

Seuraavassa kuvia  Mariasta erilaisissa tilanteissa vuosien varrella ja lopuksi haastattelu Marian tunnelmista maaliskuussa 2015.

 

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston uusi johtaja vuonna 2005 työhuneessaan. Maria palasi ”ensimmäiseen oikeaan työpaikkaansa”  hankittuaan monipuolista työkokemusta ja asiantuntemusta moninaisissa tieteeseen ja tutkimukseen liittyvissä  organisaatioissa Helsingissä ja  Tampereella. (Lue lisää.)

 


Muistellessaan ensimmäistä työrupeamaansa valtsikan kirjastossa 1970-luvun alkupuolella Maria on todennut kirjaston olleen tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja kirjastoväen yhteinen kohtauspaikka. Tutkijoita on voinut bongata kirjastossa 2000-luvulla huomattavasti harvemmin kuin viime vuosituhannella, kun he nyt saavat suurimman osan esim. tarvitsemistaan artikkeleista työhuonekoneilleen. Kohtaamistilaisuuksia voidaan kuitenkin järjestää. Kuvassa valtsikalaisia tutkijoita, opiskelijoita ja kirjastoväkeä (mm. Maria) kohtaamispaikalla, valtsikan kirjaston lehtisalissa vuonna 2006. Kyseessä on yksi lukuisista kirjastosalongeista, joita valtsikan kirjastossa ideoitiin yhdessä tiedekuntalaisten kanssa. Salongeissa keskusteltiin, milloin tiedekunnan tutkijoiden artikkelikokoelmista tai monografioista, milloin romaaneista.

maria2

Yksi Marian bravuureja on bibliometriikka. Hän on edistänyt metriikkatyötä kansallisesti ja kansainvälisesti ja hänen Åbo Akademin väitöskirjansa “Development of Research Networks: the Case of Social Capital” (2005) käyttää bibliometrisiä työkaluja. Kuvassa Maria kuuntelee tutkijan kysymystä Research Evaluation and Bibliometrics –seminaarissa, joka avasi kirjaston vuonna 2011 tekemiä analyysejä tiedeyhteisölle.

Bibliometriikka on vienyt Marian kouluttautumaan ja tekemään yhteistyötä muun muassa Leidenin CWTS-keskukseen (Centre for Science and Technology Studies). Kuvassa kollegoita Suomesta ja Leidenista, lue lisää.

Yksi Marian asiantuntijuusalueista on yhteiskuntatieteellisten tutkimusaineistojen tiedonhallinta. Kuvassa Maria ja Kansallisarkiston Jussi Nuorteva syksyllä 2009 valtsikan tiedekuntakirjaston ja Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston järjestämässä seminaarissa. (Lue Marian ajatuksia tiedekirjaston roolista tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä!)

Valtsikan kirjaston johtajaksi tullessaan Marialla oli ehkä meitä alaisiaan luontevampi ja ”arkisempi”suhde kansainvälisyyteen. Noin vuosi hänen johtajattareksemme tulonsa jälkeen otimme valtsikan kirjastossa vastaan ensimmäiset pidempiaikaiset kansainväliset vierailijamme, nuoret liettulaiset tietoasiantuntijat, Ausran, Raimondan ja Vaidan, joiden kanssa pääsimme harjoittelemaan vierailukirjastona toimimista (Lue Marian kokemuksia vierailun järjestämisestä!). Kuvassa Maria ja valtsikan kirjaston informaatikko Terttu Turunen vuonna 2007 vastavierailulla Vilnassa, jossa arvioitiin yhdessä vierailuohjelman onnistumista.

Vilnan vierailu

Tampereen yliopiston kirjastossa vaikuttamisensa ajoilta Marialla oli yhteyksiä myös Afrikkaan, mm. ystäväänsä Ellen Namhilaan, joka on opiskellut Tampereella ja joka toimii nykyisin Namibian yliopiston kirjaston johtajana. Maria on kääntänyt suomeksi Ellenin elämäkerran Vapauden hinta. (Lue lisää Ellenistä). Ellen ja Maria kohtasivat taas suomalaisten ja namibialaisten kirjastojen yhteistyöhankkeen merkeissä. Hankkeesta syntyi kirja Empowering People : Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries, joka sisältää Marian yhdessä muiden kanssa kirjoittamia artikkeleita. Maria ( Lue lisää Namibia-hankkeesta).

Maria valittiin vuoden tieteentekijäksi vuonna 2013.

Vaikka Maria siirtyykin toukokuun alusta eläkkeelle, niin kenties tapaamme häntä vielä jatkossakin. Näin lopuksi raotamme hieman ovea tulevaisuuteen, jonka varalle on ainakin jokunen suunnitelma.

 

Mikset tehnyt sitä jo?

Näin sanoi Marialle esimies vuosia sitten, kun Maria kertoi kehittämisajatuksestaan. Ja on Maria vuosien varrella noudattanutkin tätä neuvoa, mennyt ja tehnyt.

Maria, mitä terveisiä haluaisit kertoa kirjastokollegoillesi?

”Rohkeutta, kuunnelkaa sydämenne ääntä. Lähtekää rohkeasti mukaan uusiin asioihin. Seuratkaa mitä maailmalla tapahtuu. Pysykää ajan tasalla siitä, mitä yliopistossa ja tiedekunnissa on käynnissä.”

Niin Maria on itse aina tehnyt ja usein sattumalta käydyt keskustelut tuttavien kanssa ovat johtaneet yllättäviin hankkeisiin ja vieneet aina eteenpäin.

Onko yliopistovuosiltasi jäänyt mieleen jokin erityinen huippukausi?

”On vaikea poimia vain yhtä, niitä on varmaan useitakin – vähän eri jaksot eri näkökohdista. Yksi oli varmaan se, kun pääsin nuorena sosiologian opiskelijana iltatöihin Franzeniaan, jossa oli omanlaisensa sosiaaliset kuviot. Sain kirjastotyöstäni myös samalla opiskelurahaa. Toki on mainittava TKK:n kirjastossa tuolloin sijainnut Slavica ja TKK:sta erityisesti ylikirjastonhoitaja Elin Törnudd, joka lyhyessä ajassa opetti alasta ja myös kansainvälisestä yhteistyöstä paljon. Siellä kävi mielenkiintoisia vieraita ja pääsin myös hyödyntämään venäjän kielen osaamistani. Ja tietysti Yhteiskunnallisen tietoarkiston perustamisaika on ollut hienoa, kun tehtiin jotain uutta ja olimme Ruotsin tietoarkiston porukan koulutuksessa ruotsinlaivalla.”

Eläkkeellä Maria aikoo kirjoittaa, kuntoilla, matkustaa ja pitää huolta itsestään.

”Jo nyt osa-aikaeläkkeellä olen huomannut, miten ihanaa on, kun ehtii taidenäyttelyihin ja Hakaniemen halliin ostoksille arkenakin. Kaikkea tekemistä ei tarvitse ahtaa viikonloppuihin. On ihanaa viettää enemmän aikaa lasten ja heidän puolisoidensa kanssa, tavata rakkaita ystäviä ja ”kirjastoemeritoja”.”

Pian Maria matkustaa Hollantiin, ihailemaan tulppaanimerta Haarlemiin ja Vermeerin jalanjäljille Delftiin. Kesällä on vuorossa matka Puolaan.

Mitä aiot kirjoittaa?

”Ehkä impressioita kirjastouran varrelta. Näinä yli 40 vuotena on ehtinyt tapahtua niin paljon, kirjastoala on muuttunut valtavasti ja olen ollut monessa mukana, osin ihan sattumata Ylipäänsä on ihanaa, että on aikaa kirjoittaa. Muistan, kuinka vuonna 1987 Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan laitokselta kirjaston puolelle siirryttyäni havahduin yhtäkkiä siihen, että nyt kun ei tarvitse kirjoittaa tiukan tieteellistä tekstiä voin kirjoittaa vähän kevyemmällä kädellä.”

Jäämme kiinnostuneina odottamaan Marian kirjastolastuja.

Entä mitä tapahtuu Marian kollegoilta väitöslahjaksi saamalle palmulle, joka on ollut läsnä monissa palavereissa ja arjen tilanteissa?

”Se menee siskoni hellään huomaan. Sisareni liikuttui, kun tarjosin hänelle palmua. Yritin löytää sille paikkaa kirjastossa, mutta sopivaa ei löytynyt.”

Jos palmut osaisivat puhua, mitä mahtaisimme kuulla?

Marian osaaminen ja tuotteliaisuus näkyy myös Verkkarin kirjoituksissa vuosien varrella. Kiitos Maria!

Teksti:

Eeva Peltonen, Johanna Lahikainen, Jussi Kajaste

Kuvat:

Helena Hiltunen, Tony Ikonen, Johanna Lahikainen, Jacobina Mwiiyale, Veikko Somerpuro

Kolumni: Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu…

Valtiontalouden tuottavuusohjelman laatijoiden pitäisi olla tyytyväisiä, sillä ainakin kirjastoala on kehittynyt parin viime vuosikymmenen aikana huimasti. Eniten lienee tehostunut tiedonhankinta ja -hallinta.

Kaltaiseni vanhan liiton kirjastolainen voi ottaa vertailukohdaksi vaikka vuoden 1985. Esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksessa tilanne oli se, että lähes kaikki bibliografinen tieto oli painetuissa bibliografioissa, matrikkeleissa ja luetteloissa.

Siitä oli tosin hyötyäkin: bibliografioita selaava opiskelija huomasi sivukaupalla Runeberg-viitteitä silmäiltyään sangen konkreettisesti, että tutkimusta oli paljon. Suomalaisen kirjallisuuden klassikkokirjailijoista kaikki ylsivät 500 – 1000 viitteeseen.

Nykyään tiedonhakijalla on käytettävissä sähköiset tietokannat ja hakujärjestelmät – olkoonkin, että esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksessa ollaa joiltakin osin samojen bibliografioiden varassa kuin 1985. Myös tiedonhaun koulutus on lisääntynyt ja tehostunut etenkin TVT-opintojen ansiosta.

Edistytty siis on. Mutta joskus hiipii paatuneen kirjastolaisen mieleen kerettiläinen kysymys: tuntevatko nykyiset kirjallisuuden opiskelijat alansa tutkimustradition paremmin kuin vuonna 1985? Kaipa he noin yleisesti ottaen tuntevat, mutta edistyksellä on toinenkin puoli: kärsimättömyys. Tämä näkyy toisinaan konkreettisesti.

Opiskelija löytää sähkövempeleen avulla kymmenen viitettä Minna Canthista ja on tyytyväinen. Jonkun pitäisi olla olan takana sanomassa, että nyt sinulta jäi kolmattasataa viitettä löytymättä, ei ole syytä olla tyytyväinen.

Suuren autolehden kestotilaajana tiedän, että autoilussa näkyy samantyyppinen ilmiö. Autojen turvallisuus paranee uusien varusteiden ansioista, mutta kuljettajat ulosmittaavat lisääntyneen turvallisuuden lisäämällä nopeutta.

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Astron kesäklubi 2013 harvoille ja valituille


Kirjastoväen ikioma Astroklubi palaa jälleen kosmisen raikkaana ja poreilevana. Tällä kertaa Astron horoskooppi on suunnattu kesän kahdelle tähtimerkille. Ravun ja leijonan merkeissä syntyneet ovat Astron syvähavaintojen perusteella tapahtumien keskiössä tulevan kesän aikana. Ja hyvin menee toki muillakin, mutta koko tähtimerkkikaartin katselmus on luvassa vasta lomakauden jälkeen. Siihen saakka voi istahtaa aurinkoon ja nauttia kesästä, joka tarjonnee myös kevyesti dramatiikkaa ja mietoa turbulenssia loma-Suomen lukuisilla aitiopaikoilla.  

Ja jo nyt kannattaa varata aikaa valmisteilla olevaan Talousastrologia – uhka vai pelastus? -syysseminaariin. Astroklubin kehittelemä tuore kvartaalilaskenta tarjoaa hyvän mallinnuksen niin koti- kuin kansantalouteemme. Astron kalkulointiohjelman avulla voi iskeä tiskiin jämäkän luotettavat talousluvut, napsia tuplabonukset juuri oikealla hetkellä ja noukkia kesän halutuimmat ”early bird” –tarjoukset ketterästi ennen muita ymv. Jo testivaiheessa on havaittu, että tämän innovaation avulla laadittujen ennusteiden prosentuaalinen toteutumistodennäköisyys voi nousta jopa 107,6:een. Astro  –  luotettavampi kuin pelkkä luottamus. Astro – ei suinkaan mikään turhake vaan ajattelevan ihmisen hyötyjärkäle.               

RAPU (22.6.-22.7.)

Vuosi on ravulle kaiken kaikkiaan poikkeuksellinen. Jupiterin merkitys voimistuu viimeistään juhannuksen jälkeen. Sen väkevän pitkäkestoinen vaikutus ilmenee niin työ- kuin ihmissuhderintamalla ja useimmiten vielä aivan sulostuttavassa moodissa. Siivet kantavat nyt jos koskaan. Varsinkin heinä- ja elokuussa ravulla on mahdollisuus kohdata uusia tuttavuuksia jokseenkin odottamattomissa tilanteissa. Myös vanhoihin tuttuihin voi törmätä niin toreilla ja megamarketeissa kuin oopperajuhlilla sekä muissa taide- ja kulttuuritapahtumissa. On täysin mahdollista, että jokin tapaaminen johtaa johonkin yhteiseen työ- tai vapaa-aikaprojektiin tai muuten vain syvenevään tuttavuuteen. Myös romantiikkaa saattaa olla ilmassa, todennäköisesti joko aivan heinäkuun lopulla tai viimeistään Eemelin päivänä (30.8.).

Aika kesästä alkusyksyyn on ylipäänsä miellyttävää ja toiminnallista. Heinäkuussa tai elokuun alkupuoliskolla on hyvä matkustaa tai lähteä jonnekin maaseudun rauhaan. Tosi elämys odottaa kenties saaristoristeilyllä tai melontaretkellä. Tämä koskee erityisesti kesäkuisia ja heinäkuun alussa syntyneitä. Vaihtoehtojakin toki löytyy, ja olkoon lopullinen valinta mikä tahansa, niin onnistumisen mahdollisuudet ovat tänä kesänä erinomaiset.

Rahatilanne vaikuttaa pitkään vakaalta – mahdollisia muutoksia on luvassa aikaisintaan alkusyksystä. Silti isoja hankintoja kannattaa vielä miettiä matkalla pankkiin. Ja Astron kvartaalilaskelmaa hyödyntämällä voi väijyä tuplabonuksia ja supertarjousten täsmäajankohtia.

Mars, tuo sitkeästi stimuloiva ”voimapommimme”, on voimaannuttanut rapua vuoden ensimmäisen puoliskon ajan. Keskikesän tienoilla alkaa lievä rauhoittumisen jakso, joka näyttää jatkuvan pitkälle syksyyn. Se ei merkitse täydellistä lepoa tai irtautumista kaikista rutiineista, mutta tahti on kuitenkin aiempaa leppoisampi ja rennon kesäinen, jopa hellejaksojen ulkopuolella. Nyt on aikaa tarttua hetkeen ja tehdä juuri niitä asioita, jotka kulloinkin tuntuvat mieluisimmilta. Ravulla on enimmäkseen pelkkää voitettavaa.

LEIJONA (23.7.-23.8.)

Leijonan kesä on osin virittäytymistä uusiin haasteisiin, mutta jakso kesän alusta keskisyksyyn on yllättävän monipuolinen, ei pelkästään työasioita painottava. Muutosvyöhykkeelle on nähtävästi ajauduttu jo kuukausia sitten, ja nyt on ns. iso tilanne päällä. Kysymys on uuden seitsenvuotisperiodin alkusaapastelusta, jossa sompatuntumalla vähitellen hivuttaudutaan erilaiseen toimintaympäristöön ja rakennetaan siltaa uuden ja vanhan tradition välille. Työelämän lisäksi tämä hivutustekniikka voi tuottaa tulosta myös kotiaskareissa ja globaaleissa kontakteissa.

Haasteellinen tilanne on osin yllättävä, jopa hauskakin. Mahdollisia karikoita voi välttää vastaanottamalla heikkoja signaaleja sieltä täältä puhtaan intuitiivisesti. Hiljainen tieto leviää mm. pääkirjaston 7. kerroksen taukohuoneessa. Toisinaan se on jopa niin hiljaista, että viesti kantautuu taukotilasta vain ison neuvotteluhuoneen peränurkkaukseen. Kannattaa siis aina silloin tällöin käydä jaloittelemassa ja haukkaamassa annos taukotuvan ilmapiiriä. Mukaan voi tarttua melkein mitä tahansa evästä – tiedonmurujen ja höpsistisen luulottelun lisäksi jotakin naapurifirmassa leivottua.

Rakkauttakin on näköpiirissä, totta kai, ja parhaat ystävät jaksavat ylläpitää yhteyksiä läpi koko kesän. Tosin on hyvä muistaa, että asiat etenevät joskus loma-Suomen leppoisaan tahtiin – kaikkien kännykät eivät ole päällä kaiken aikaa. Iloa voi kesäkuussa aiheuttaa myös eräs satunnainen vastaantulija, jonka olemusta voi parhaiten kuvailla PaMu-statuksella ”piipahtaja”.

Talous vaikuttaa varsin vakaalta, ainakin oma kotitalous. Työelämässä raha liikkuu moneen suuntaan sellaisella vauhdilla, että täsmällisiin lukuihin on vaikea päästä kiinni pelkillä SAP-raporteilla. Siksi onkin suositeltavaa ilmoittautua Astro-klubin talousseminaariin (lisätietoa myöhemmin info-tv:ssä) ja mahdollisiin jatkoseminaareihin strategiakauden aikana.

Lomakauden vaelluksilla kannattaa kuunnella lintujen laulua ja tuulen suhinaa. Suhinaa voi kuulua toki työpaikaltakin, mutta syy on todennäköisimmin pieleen säädetyssä ilmastoinnissa. Mikäli kirjaston äänimaisema alkaa häiritä kroonisemmin, voi vaihtelua hakea esim. kirjastokollegojen yhteisestä karaoke-illasta, joka tasoittanee pahimpia säröjä.

Teksti

Mister Astro
Keskustakampuksen kirjaston hallinto-, horoskooppi- ja huuhaa-palvelut

Kuva

Helena Hiltunen

ARTOsta ARTIVAan – ja entäs sitten JULKAISUPORTAALI?


Kansalliskirjasto järjesti 25.4.2013 seminaarin ”Kotimaiset tieteelliset artikkelit näkyviksi!”. Seminaarissa oli runsaasti osallistujia sekä paikan päällä että verkon kautta.

Seuraavassa kerron seminaarissa kuulemiani uusia kiinnostavia asioita, jotka liittyvät kotimaisen tieteellisen julkaisutoiminnan näkyvyyden lisäämiseen. Aluksi kuitenkin palautan lyhyesti mieleen kotimaisen artikkelitietokannan historiaa.

KATI ja ARTO

ARTO-tietokanta muodostettiin 1994 kotimaisia aikakauslehtiartikkeleita sisältävän KATI-tietokannan pohjalle. KATI taas oli perustettu 1980-luvun puolivälissä erikoisalojen bibliografioiden tuottamiseen tarkoitetuksi tietokannaksi, joka koostui useasta alatietokannasta.

KATIa koottiin useissa kirjastoissa, joista osa oli jo aiemmin tuottanut manuaalisin menetelmin oman alansa bibliografioita. Tiedontuottajista monet olivat ns. tieteenalojen keskuskirjastoja, joilla oli kansallinen vastuu määrättyjen tieteenalojen kokoelmien kehittämisestä ja tietopalvelutyöstä.

Se, että eri kirjastoissa tehtiin useita eri alojen tietokantoja toisistaan riippumatta, aiheutti mm. sen, että KATIssa saattoi olla useaan kertaan samaa julkaisua koskeva viite, ehkä hieman eri tavoin asiasanoitettuna.  KATIn toinen ongelma oli se, että sitä tuotettiin eräajoina.

Kirjastoista lähetettiin muutaman kerran vuodessa levykkeelle tallennettu alatietokannan uusin aineisto silloiseen Valtion tietokonekeskukseen, jossa se ajettiin yhteiseen KATI-tietokantaan.

Tiedoissa saattoi olla puutteita (esim. kentänloppumerkki puuttui), tuplia tai kirjoitusvirheitä, jotka korjattiin ja lähetettiin uudella levykkeellä korjatut tiedot. Vasta sitten aineisto ajettiin KATIin, jolloin viive oli huomattavasti suurempi kuin nykyisen ARTOn aikoina.

ARTOn suuri muutos KATIin verrattuna oli se, että tiedot tallennettiin tietokantaan samalla kun niitä tuotettiin. Ei enää ollut viikkojen viivettä julkaisun ilmestymisen jälkeen – joskin viivettä edelleen on.

Toinen suuri muutos oli se, että tiedontuottajaorganisaatiot toimivat yhdessä, verkossa. Joku tallensi perustiedot, ja toinen saattoi täydentää niitä halutessaan. Toisaalta, samalla painettujen bibliografioiden aikakausi alkoi jäädä taakse.

Osin se oli sääli, koska painetut bibliografiat voivat luoda kuvaa jonkin tieteenalan kehityksestä tiettynä aikana. Bibliografioihin viehättyneitä lohdutettiin sillä, että tietokannasta voidaan kuitenkin erilaisin rajauksin tarvittaessa tuottaa monenlaisia luetteloita.

KATIn ja ARTOn tuottamisessa oli hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia oli vapaaehtoinen, talkoomainen työ, jossa kirjastot kokosivat kansallista kulttuuria ja tallensivat tieteen historiaa innostuneesti.

Huonoja puolia oli vapaaehtoinen, talkoomainen työ, johon kirjastoissa väsyttiin, motivaatio laski ja hyötyä oli vaikea nähdä suhteessa siihen työmäärään, mikä siihen uhrattiin.

ARTOssa oli myös se hyvä puoli, että viitteisiin saatettiin linkittää elektroninen aineisto. Tosin silloin painettu ja elektroninen aineisto ovat omina tietueinaan eli tiedot samasta julkaisusta ovat kahteen kertaan.

Kokotekstin linkittäminen viitetietoihin on käyttäjän kannalta kätevää.  Käyttäjät ovatkin toivoneet ARTOon lisää kokotekstejä (Lager 2013).

ARTOn tekemisessä ei viime vuosina ole oikein ollut selvää politiikkaa tai ohjeistusta. Jossain on tuotettu muutaman lehden tutkimusartikkelit, toisessa myös kirja-arvosteluja, kolmannessa kirjojen artikkeleita. Eri yliopistojen tutkijat ovat kokeneet olevansa eri asemassa. Helsingin yliopistossa siirrettiin aiemmin JULKI-tietokannan pohjalta aineistoa ARTOon.

Nyt suunta on päinvastainen: ARTOsta poimitaan tietoja TUHAT-tietokantaan. Tämä mielestäni nostaa ARTOn arvoa ja motivoi ARTOn tekemiseen.

Muutoksia

Lassi Lager Kansalliskirjastosta kertoi niistä muutoksista, joita ARTOon on tullut tai on tulossa. Huhtikuusta 2013 ARTOon on lisätty myös lehtien Julkaisufoorumi-luokitukset. Yhtenä tulevaisuuden visiona on linkittää Julkaisufoorumi-tietokanta ja ARTO toisiinsa.

ARTOn kehittämisryhmä esitti raportissaan (2012) useita parannuksia, joita sekä ARTOn käyttäjät että tekijät ovat toivoneet. Näitä ovat mm. että ARTO kattaisi kotimaiset tieteelliset lehdet (laajasti käsitettynä) sekä ne harraste-, ammatti- ja populäärilehdet ja niiden artikkelit, joilla on tieteellisestä merkitystä (laajasti käsitettynä, esim. lähdeaineistona).

Lisäksi kotimaiset tieteelliset vuosikirjat, kokoomateokset, juhlakirjat ja vastaavat sekä Suomea koskeva tutkimus, tieteenalan tarpeiden mukaan myös ulkofennica. (Ks. tarkemmin raportista.)

Yliopistot ja korkeakoulut voivat poimia omiin tutkimustietokantoihinsa viitteitä mm. ARTOsta tai Fennicasta. Näin voidaan tehdä mm. TUHATiin tallennettaessa. Korkeakoulujen omista tietokannoista tiedot toimitetaan opetus- ja kulttuuriministeriöön, joka kokoaa ne tietovarastoon.

Julkaisuja koskevat tilastotiedot kootaan Vipunen-järjestelmään, jota ylläpitää CSC, ja viitetiedot kootaan Julkaisuportaaliin (KK/VuFind), joka on testikäytössä.

Kotimaiset kielet ja kansallinen tiede

Erityisesti humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla on koettu ongelmana se, että kaikki julkaistu tutkimus ei päädy tietokantoihin. Näillä aloilla tärkeät kirja-artikkelit puuttuvat lähes täysin tietokannoista – myös kotimaisesta ARTO-tietokannasta, joka on painottunut aikakauslehtiartikkeleihin.

Myös monilla aloilla kirja-arvostelut puuttuvat tietokannoista, vaikka niillä on tärkeä rooli tieteellisessä keskustelussa ja uusien asioiden leviämisessä.

Tähän toisi ratkaisun toteutuessaan Kansalliskirjaston artikkelitietovarantohanke ARTIVA. Lassi Lagerin mukaan sen tavoitteena on luoda nykyisen ARTOn pohjalta kattava ja ajantasainen kotimaisten tieteellisten artikkelien metatietovaranto, jonka kuvailutietoja voivat hyödyntää niin tutkimusorganisaatioiden julkaisurekisterit, tieteelliset kustantajat, tiedonhakijat kuin kaikki avoimen datan hyödyntäjät.

Lisäksi tarkoituksena on luoda periaatteet, työvälineet ja toimivat prosessit kotimaisia tieteellisiä artikkeleita koskevien viitetietojen kattavaan tallentamiseen ja välittämiseen. Hankkeessa luodaan myös uusia yhteistyömalleja viitetietojen tallentamiseen kirjastojen ja tieteellisten kustantajien kanssa.

Painopiste uudessa tietokannassa on kotimaisten tieteellisten lehtien artikkeliviitteissä. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä kattavuus etenkin Julkaisufoorumin julkaisukanavien 1-3 osalta. Parannusta entiseen on myös tavoite saada artikkelien tiedot heti julkaisemisen jälkeen, kattavuuden parantaminen (erityisesti kokoomateosten artikkelit mukaan) ja tallentajayhteistyön laajentaminen niin, että myös tiedekustantajia tulisi mukaan.

Hankkeessa kehitetään helppokäyttöinen, mutta ”monipuolisempaa” dataa tuottava artikkelitietojen syöttölomake, jolla tallennettua tietoa voi hyödyntää avoimena datana.

Tämä kaikki olisi tarkoitus vakiinnuttaa pysyväksi toiminnaksi.

Merkittävä uudistus ARTOsta ARTIVAan siirryttäessä olisi toteutuessaan se, että kustantajat tulisivat mukaan tekemään perustallennuksen. Erityisesti kokoomateosten artikkelien kohdalla se olisi humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedon tallentamisen ja leviämisen kannalta erittäin suuri ja merkittävä asia.

Julkaisuportaali – mihin sitä tarvitaan?

Näin kysyi Jyrki Ilva Kansalliskirjastosta ja vastasi siihen esityksessään, että näin ovat suomalaisten yliopistojen henkilökunnan julkaisutiedot (sekä kansainväliset että kotimaiset julkaisut) kootusti yhdessä paikassa. Julkaisuportaali myös lisää OKM:n tiedonkeruun läpinäkyvyyttä. Ilva määritteli julkaisuportaalin siten, että se on julkaisutason viitetietojen selailuun ja niistä tehtäviin hakuihin optimoitu käyttöliittymä.

Julkaisuportaalin prototyyppiä alettiin laatia syksyllä 2012 testiaineistonaan yliopistojen vuoden 2011 julkaisut, ja kesällä 2013 sen pitäisi olla laajemmassa käytössä. Yliopistojen vuoden 2012 julkaisudataa lisätään sitten kun se on koottu ja tarkistettu.  On mahdollista, että julkaisuportaaliin tullaan kokoamaan myös mm. tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen ja sairaalapiirien julkaisutietoja. Julkaisuportaalin testiversio

Arvokkaita uudistuksia

Kirjastoväki on toivonut jo vuosia ARTIVAn ja Julkaisuportaalin kaltaisia uudistuksia perusteluinaan mm. kotimaisen tieteellisen tiedon dokumentointi ja kansallisen kulttuurin säilyttäminen.  Joskus on tuntunut siltä, että huudamme pimeään metsään, jossa kukaan ei vastaa. Nyt kun OKM:n rahoitusmalli on muuttunut ja yliopistojen rahoitukseen vaikuttavat mm. niiden piirissä tuotetut julkaisut, on tullut tärkeäksi saada koottua kansallisella tasolla mahdollisimman kattavasti ja mahdollisimman hyvin julkaisuja koskevia tietoja. On hienoa, että nyt on löytynyt tahtoa tehdä jotain, sille jostain rahaakin ja tekemässä on maan parhaita asiantuntijoita.

ARTIVA ja Julkaisuportaali ovat arvokkaita uudistuksia sanan monessakin merkityksessä.

Teksti

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Stargate

Bibliometriikan kaikkein lyhin oppimäärä kirjastolaisille

Julkaisuja ja niihin viittaamisia analysoimalla tulee esiin mielenkiintoisia asioita. Web of science -tietokannasta saamme muutamalla klikkauksella esiin tunnusluvun, joka paljastaa tutkijan merkityksen tiedemaailmalle. Esim. muuan viime aikoina paljon tapetilla ollut tutkija, kutsutaan häntä vaikkapa 7satatonniksi, saa luvukseen ykkösen…

Kun käytössä on ”koko maailman kaikki tieteelliset artikkelit” jalostettuina viitetietokantoina, pienen Suomen suurimmankin yliopiston tutkijat jäävät jalkoihin.  Tuloksena on itkua ja porua kun oman kampuksen arvostetuimmat tutkijat saavat näissä analyyseissä lukuja, jotka nippanappa yltävät aloittelevan lääketieteilijän tasolle. Mistä on kyse, ja kuinka näihin viitetietokantojen analyyseihin pitäisi suhtautua?

Tilastollisesta bibliografiasta kaiken mittaamiseen

Iloisella 1920-luvulla keksi muuan Hulme ruveta laskemaan julkaisumääriä maittain ja aiheittain, ja näin bibliometriikan esiaste ”tilastollinen bibliografia” oli syntynyt. Alan pioneeri A. Pritchard lanseerasi bibliometriikka-sanan artikkelissaan 1960-luvun lopulla, ja termi on säilynyt alan yläkäsitteenä, vaikka muitakin nimityksiä on harrastettu: scientometria, naukometria, infometria, webometria ja cybermetria. Uusin ja laajin bibliometriikan evoluutioista on ”altmetrics”, joka tutkii mitä julkaisu (tms.) saa aikaan sosiaalisessa mediassa. Joku muu taho saa laskea nettimaailman tykkäykset ja tökkäykset, me kirjastolaiset keskitymme viittaustietokantojen antamiin mahdollisuuksiin.

Entä nyt?

Vaikka bibliometriikkaa voidaan hyvällä syyllä pitää informaatiotutkimuksen ”ominpana” metodina, sitä ei juurikaan harrastettu kirjastoissa ennen kuin vasta tällä vuosituhannella. Nyt kun bibliometriikka on valjastettu tiedepolitiikan ja tutkimuksen arvioinnin välineeksi, meidän jokaisen kirjastossa työskentelevän olisi hyvä tietää siitä ainakin seuraavat asiat:

  • Bibliometriikka antaa välineitä, joilla voidaan vertailla kirjoittajia, tieteellisiä lehtiä, organisaatioita ja maita. Sen avulla voi tutkia myös tieteenalojen kehitystä. Bibliometriset analyysit ovat aina alakohtaisia. Eri alojen tuloksia ei pidä vertailla toisiinsa, vaan konteksti tulee aina ottaa huomioon.
  • Joillain tieteenaloilla bibliometriset välineet ovat kehittyneitä, toisilla niitä vasta kehitellään. Lue lisää tieteidenvälisistä eroista.
  • On tärkeää ottaa huomioon, että eri aloilla julkaistaan eri tavoilla: artikkeleita lehtiin tai kokoomateoksiin, esityksiä konferensseihin jne. Kirjavaltaista alaa ei voi arvioida samoin kriteerein kuin artikkelivaltaista. Joillain aloilla julkaistaan kansainvälisissä, toisissa enimmäkseen kotimaisissa julkaisuissa. Lue lisää arvioinnista kirjavaltaisilla aloilla.
  • Suuret kansainväliset viittaustietokannat Web of Science ja Scopus ovat luonnontiede- ja lääketiedepainotteisia eivätkä usein lainkaan toimi analyysivälineinä humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Lue lisää humanististen ja yhteiskuntatieteiden arvioinnista.
  • Journal Citation Reports –tietokannan Impact factor kertoo lehden tasosta. Suomessa Tieteellisten seurain valtuuskunnan toteuttamassa Julkaisufoorumi-hankkeessa tieteelliset paneelit ovat luoneet ulkomaalaisia esikuvia seuraten laatuluokituksen tieteellisille lehdille, konferenssi- ja kirjasarjoille sekä tieteellisille kirjakustantajille.
  • Hirsch-indeksi = luku, joka kuvaa tutkijan julkaisujen määrää ja merkitystä (Nobel-taso on 30:sta ylöspäin). Kun tutkijan artikkelit asetetaan järjestykseen siteerausten lukumäärän mukaan, H-indeksi on sama kuin sen artikkelin järjestysnumero, jonka kohdalla siteerausten määrä ja järjestysnumero ovat mahdollisimman samat. Myös Hirsch-indeksin käyttö toimii vain joillain aloilla.
  • HY:n tutkijoiden julkaisut näkyvät parhaiten TUHAT-tietokannassa ja sen pohjalta voidaan tehdä viiteanalyyseja, jotka kertovat tutkijoidemme tuotteliaisuudesta ja koko yliopiston tutkimuksen tasosta.
  • Tutkijat ovat itse vastuussa siitä, että kaikki heidän julkaisunsa tulevat TUHAT:iin.

Lisää Verkkarin juttuja bibliometriikasta

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Kolumni: Kielipolitiikkaa


Meidän on oltava kansainvälisiä, ja siitä syystä meidän pitää kirjoittaa ja julkaista kansainvälisillä foorumeilla.

Kuulostaa aivan järkevältä. Monilla tieteenaloilla parasta tutkimusta tehdään muulla kuin suomen kielellä. On välttämätöntä, että suomalainenkin tutkimus keskustelee parhaan kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Tässä keskustelussa yhteinen kieli ei voi olla suomi.

Ns. kansainvälisen julkaisemisen vaatimukseen taustalla on oletuksia, joita ei lausuta julki. Muulla kuin suomen kielellä julkaisemisella tarkoitetaan englanniksi julkaisemista. Meidän halutaan siirtyvän eurooppalaisesta monikielisestä tiedeyhteisöstä yksikieliseen anglosaksiseen tiedeyhteisöön.

Kansainvälisen julkaisemisen vaatimuksen taustalla näyttää olevan sekin oletus, että kaikilla tieteenaloilla paras tutkimus on englanninkielistä. Näinhän asia ei ole – se on selvä.

Eräät tieteenalat ovat lujasti sidoksissa kieleen ja sillä kielellä luotuun kulttuuriin. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi suomen ja sen sukukielten tutkimus sekä suomenkielisen kirjallisuuden tutkimus. Missä on näiden tieteenalojen huippututkimus? Yllättäen se ei olekaan ulkomailla. Se on Suomessa ja enin osa siitä on kirjoitettu suomeksi. Tämä ei johdu suomalaisten luontaisesta nerokkuudesta vaan siitä, että näitä aloja on Suomessa paljon tutkittu ja niillä on Suomessa pitkä tutkimushistoria, korpuksista ja muista aineistokokoelmista puhumattakaan.

Artikkelin kielen vaihtaminen suomesta englanniksi ei tarkoita vain kielen vaihtamista. Samalla on vaihdettava koko esitystapa. Kun kirjoittaa englanniksi, oletuksena on, että lukija on englanninkielinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki suomalaiselle tututkin asiat on selitettävä. Ei voi noin vain ohimennen mainita sellaisia asioita kuin ”suurlakko”, ”sisällissota” tai ”kotihoidon tuki”. Monet suomalaisen tutkimuksen kontekstissa tavalliset sanat vetävät perässään hirmuista kulttuurista laahusta, joka ulottuu moniaalle ja kauas historiaan. Artikkelista saattaa hurahtaa kolmannes pelkkään kontekstin kuvaamiseen.

Myös monimutkaisista asioista, kuten tieteen uusista tuloksista, on voitava puhua ja kirjoittaa myös suomeksi. Suomalaisilla on noin sadan vuoden ajan ollut saatavilla tieteellistä tietoa omalla äidinkielellä; saadakseen tietoa ei ole tarvinnut ensin opetella jotakuta vierasta kieltä.

Meillä on tehty kovasti työtä, jotta suomen kieli kehittyisi myös tieteen kirjoituskieleksi. Jos ns. poliittinen ohjaus johtaa siihen, että suomeksi ei enää kannata kirjoittaa, on edessä paluu tilanteeseen, jossa olimme 1800-luvulle saakka: sivistyneistö puhuu ja kirjoittaa vieraalla kielellä, ja loitompana puhuu kansa omaa vain puhekieleksi taantunutta suomeaan.

Demokratia toimii parhaiten silloin, kun päätöksiin osallistuvilla ihmisillä eli äänestäjillä on riittävästi oikeata tietoa päätöstensä perustaksi. Miten käynee suomalaisen demokratian, jos tiedon saanti vaikeutuu?

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Kolumni: O tempora!

Asioin lukiolaisena usein Virtain silloisessa kunnankirjastossa. Siinä kirjastossa ei puhuttu ääneen, siitä piti huolen viimeisen päälle kirjastonhoitajan näköinen kirjastonhoitaja (nuttura ja kaikki). Välillä melkein arastelin kävelläkin, sillä vanhan puutalon lattialaudat narahtelivat askelten alla.

Silloisessa kirjastossa ei tullut mieleenikään syödä roskaruokaa (ei sitä kyllä ollutkaan), juoda viittä tölkkiä energiajuomaa (ei sitäkään ollut, sitruunasooda oli kovinta kamaa), puhua kännykkään (mitään kännyköitä ollu) tai lojua sohvalla (kun ei ollut sohvaakaan). Tyttöjen vikittelyyn kirjaston ilmapiiri sen sijaan oli hyveellisyydessään mitä sopivin – syntiset aikeethan on hyvä panna alulle hyveellisessä ympäristössä.

Kun katselee nykyisiä kirjastoja, ei aina arvaa, että ne edustavat samaa instituutiota kuin muinoinen Virtain kunnankirjasto. Nykyään halutaan, että kirjasto on käyttäjilleen kuin olohuone, ja juuri sitä funktiota on tavoiteltukin.

Toisinaan tosin tulee kumminkin mieleen, olisiko kannattanut miettiä, mitä kaikkea olohuoneessa tehdään. Olohuoneessa kun syödään, juodaan, seurustellaan, puhutaan puhelimeen, kuunnellaan radiota, katsellaan televisiota, silitetään kissaa, rapsutetaan koiraa, makoillaan sohvalla, otetaan nokoset ja toisinaan sekstaillaankin.

Taidan olla kirjastolaisena vanhan liiton miehiä. Minä luen aina joko työhuoneessa, makuuhuoneessa tai keittiön pöydän ääressä – en koskaan olohuoneessa.  Siksi kirjaston olohuonemaisuus vähän ihmetyttää minua. Mutta jos nykytenavat lukevat mielellään olohuoneen oloihin leiriytyneinä eväineen ja muine tykötarpeineen, niin mikäs siinä sitten.

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Urheilumuseo.fi

Kolumni: Valkeennäyttäjien toimenkuvasta vähäsen

Kotokunnailtani Pohjois-Hämeestä muistan sananparren, jossa kiteytyy ytimekkäästi muuan työelämän ilmiö: ”Valkeennäyttäjä ei ole koskaan kiitosta saanut.”

Valkeennäyttäjä – siis valoa toisille näyttävä työntekijä – on huomaamaton silloin kun työ sujuu. Sananparsi sopii kuvaamaan myös kirjastolaisen työtä.  Kaikki on hyvin, jos kirja on hankittu, siihen on tehty asianmukainen sisällönkuvailu ja se on hyllyssä oikealla paikallaan ja lainattavissa. Kirjastolaista ei tarvita, hän on näkymättömän työnsä tehnyt ja on itsekin näkymätön.

Kirjastolaisen työ muuttuu näkyväksi silloin kun se on jäänyt tekemättä tai jokin ei suju toivotulla tavalla. Sopivaa kirjaa ei ole tai se on kateissa. Tällaisessa tapauksessa myös kirjastolainen muuttuu näkyväksi: hän on se, jonka olisi pitänyt osata tilata sopivia kirjoja ja pitää ne tallessa. Kirjastolainen ja hänen työnsä tulevat siis näkyviksi vasta kun jokin on mennyt pieleen: hän on se joka esittää kootut selitykset.  … tanan tunari, siis.

On sillä sananparrella kyllä jatkokin, vähemmän mairitteleva mutta ehkä realistinen: ”Mutta toisaalta, ei siihen hommaan ole koskaan parasta miestä laitettukaan.”

Hm.. no, ollaan sitten sitten vaikka toiseksi parhaita henkilöitä. Valkeennäyttäjiä kun tarvitaan, sillä elämme vuoden pimeimpiä aikoja.  Mutta kohta valostuu. Hyviä joulunalusaikoja siis kaikille valkeennäyttäjille!

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

“Kirjoituksia Kaisassa” – Kaisa-talon runokilpailun voittaja on Anna Lindfors

Anna Emilia Lindforsista piti tulla sairaanhoitaja. Mutta voiko nuoresta naisesta, joka on saanut nimensä  L. M. Montgomeryn klassikkotyttökirjahahmojen Vihervaaran Annan ja Uuden Kuun Emilian mukaan, tulla mitään muuta kuin runoilija ja Kaisa-talon runokilpailun voittaja?

Runokilpailun voittaja Anna Lindfors sai palkinnon tietoasiantuntija, kirjallisuudentutkija ja kriitikko Lasse Koskelalta, joka oli mukana palkintoraadissa.

 

“Kirjoituksia Kaisassa”

 

Taivas on maitomainen leikattu aukko

Helsinki kaartuu sitä vasten,

seison kirjaston uudella parvekkeella

katselen alas.

Ehkä epäaitous on todellisuuden varmin muoto

mietin kastellessani ohikulkijoita mielikuvituskannulla,

ehkä heiluttelen jalkojani pilven päällä.

      Ovi käy lämmön henkäyksenä

robottina käännyn, juoksen, sulan,

unohdun tuntemattomiin sanoihin

turhiin katkelmiin,

muistiin        muistoihin

kirjoitan ylös:

muista taivaan karku ja löytö ja se kirja kielellä,

joka tarttui uneesi.

 

Anna Lindfors

 

Kerro vähän itsestäsi Anna.

Olen ensimmäisen vuoden uskontotieteen ja ympäristöpolitiikan opiskelija. Minusta piti tulla sairaanhoitaja, mutta huomasin, ettei se sopinutkaan minulle. Uskontotieteeseen hakeminen oli lähes sattuma, mutta olen tykännyt siitä paljon. Nyt joulun aikaan olen kiireapulaisena postissa.

Mitä lukeminen ja kirjoittaminen merkitsevät sinulle?

Lukeminen on pitkäaikainen ja rakas harrastus ja yritän lukea vähintään kaksi tuntia joka päivä. Mielelläni luen melkein koko päivän, jos se on vain mahdollista, mutta toisinaan ehdin lukea vain ennen nukkumaanmenoa.

Olen kirjoittanut pienestä tytöstä, mutta en ole aina kirjoittanut paljoa vaan se on vaihdellut. Nyt kirjoittaminen on selviytymiskeino. Päiväkirjaa en kirjoita, se ei omalla kohdallani vain toimi, vaikka olen yrittänyt useamman kerran.

Luetko sähköisiä kirjoja?

En lue, sillä omalla kohdallani paperikirja on se ainoa oikea. Kirjan tuntu ja tuoksu ovat tärkeitä.

Missä kirjoitat?

Kotona ja käsin vihkoihin, joita tulee täyteen tämän hetkisellä kirjoitustahdillani kaksi vuodessa, riippuen tietysti vihon paksuudesta. Minulla on iso pino vihkoja, itse ostettuja ja lahjaksi saatuja. Kun yksi täyttyy, aloitan uuden.

Kun näit tiedon runokilpailusta, tuliko heti olo, että tähän täytyy osallistua?

Ajattelin, että jos jotain sattuu syntymään aiheesta, lähetän sen kilpailuun, mutta en lähtenyt tarkoituksella kirjoittamaan. Jos olen joskus kirjoittanut jotain tilauksesta, ne eivät ole onnistuneet.

Kirjoitan usein illalla kotona, mietin kulunutta päivää ja tyhjennän kirjoittamalla päätäni. Näin syntyi myös runo Kaisa-talosta.

Mikä tai mitkä ovat lempikirjastojasi?

Olen käynyt Itäkeskuksen kirjastossa lapsesta saakka ja se on minulle läheisin ja muistorikkain kirjasto. Myös vanhempani olivat innokkaita lukijoita. Rikhardinkadun kirjasto on kaunis. Viihdyn myös Kaisa-talon kirjastossa ja Kansalliskirjasto on upea. Roihuvuoren kirjasto on tällä hetkellä lähikirjastoni ja sielläkin on mukava käydä.

Ketkä ovat lempikirjailijoitasi?

En yleensä pidä kenenkään kirjailijan koko tuotannosta, vaan tietyistä kirjoista tai kausista. Luen sekä runoja että proosaa. Runoilijoista Katri Valan alkupuolen tuotanto on ollut minulle tärkeää, se tavallaan ”herätti” minut yläasteella. Pidän paljon dystopioista, esimerkiksi Margaret Atwoodin Oryx ja Crakesta ja Herran tarhureista. Odotan kovasti trilogian kolmatta, vielä julkaisematonta osaa.

Olet kiinnostunut myös informaatiotutkimuksen opinnoista. Jos sinusta tulee ”kirjastotäti”, missä kirjastossa haluaisit työskennellä?

Kaupunginkirjasto on enemmän minun juttuni kuin yliopiston kirjasto, vaikka molemmissa viihdynkin. Kaupunginkirjastossa on niin paljon enemmän kaunokirjallisuutta.

Tapaamisen lopuksi kävimme Annan ja kolmen kirjastolaisen kanssa tutustumassa Kaisa-talon viidennen kerroksen kirjallisuuden lukusaliin, jossa on harvinainen suomalaisten runojen kokoelma.

Runokilpailun palkintoraati, Verkkari ja Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunta toivovat onnea ja menestystä sinulle Anna! Kiitos haastattelusta ja runosta. Kuulemme sinusta vielä ja olemme ylpeitä siitä, että aloitellessasi uraasi inspiroiduit kirjastostamme.

 

Teksti

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
pääkirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
verkkotoimittaja

Syksyn runokilpailun voittaja palkittiin

Alkusyksystä järjestetty Kaisa-talo-aiheinen runokilpailu innoitti kilpailijoita kirjoittamaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Kirjallisuudentutkija, kriitikko Lasse Koskelan johdolla kokoontunut Studio Kaisan raati arvioi runosadon parhaaksi helsinkiläisen Anna Lindforsin runon Kirjoituksia Kaisassa.

Voittoruno sai erityistä kiitosta avarasta kuvastostaan. Runon todettiin mm. kytkevän ansiokkaasti sekä ulkoisen todellisuuden että ihmisen sisäisen maailman tiloja toisiinsa.

Voittaja Anna Lindfors palkittiin keskiviikkona 12.12.2012 Helsingin yliopiston pääkirjastossa. Palkinnoksi Lindfors sai Kodin Ykkösen lahjakortin (arvo 50,-) sekä kirjastoaiheista kirjallisuutta. Voittoruno julkaistaan verkkolehti Verkkarin lisäksi Helsingin yliopiston kirjaston intranetissä. Studio Kaisa kiittää lämpimästi kaikkia kilpailuun osallistuneita.

Voittajaruno ja runoilijan haastattelu

 

Taikaa talveen – kirjavinkkejä jouluun ja kinkunsulatukseen

Tove Jansson: Taikatalvi (1958)

Taikatalvi on hieman erilainen muumikirja – ja samalla eräänlainen ”talvikirjaklassikko”. Tove Janssonin v. 1957 julkaisemassa teoksessa muumipeikko herää kesken talviunien ja lähtee tutkimaan lumeen peittynyttä Muumilaaksoa. Teoksen omituisten – mutta myös inhimillisten – otusten galleria on vaikuttava. Kirjan tunnelma säilyy lumoavana alusta loppuun, eikä vähiten Toven itsensä tekemän kuvituksen ansiosta.

Kirjaston oman muumitalon (Kaisa-talon) kerroksissa teos saattaa herättää pohdintoja. Keitä kaikkia otuksia kirjastosta löytyykään, jos oikein tarkkaan ryhtyy miettimään? Reippailija-Hemuli, karvainen Radamsa ja  kaunishäntäinen orava? Ja oliko muitakin?  Ja onko jossain piilossa kaakeliuuni, jonka takana lymyilee kirjastolaisten karvainen esi-isä? (MH)

Diego Marani: Las adventures des inspector Capillot (1999)

Pannaan muutama eurooppalainen kieli keskikokoiseen kulhoon, vatkataan niitä sen verran että rakenne hieman särkyy. Lisätään joukkoon lusikallinen latinaa, runsas kourallinen tulisia poliittisia näkökantoja, hyppysellinen kansallista ylpeyttä ja vaivataan hyvin. Voidellaan vuoka huumorilla ja valutetaan taikina vuokaan, paistetaan keskilämmössä.

Syntyy hulvattoman hauska kakku, joka on kirjoitettu EUROPANTO -kielellä. Se on kieli, jota ei missään opeteta, mutta jota jokainen osaa. Kirja on Kaisa-talon kokoelmissa. (MK)

Ulla-Lena Lundberg:  Öar i Afrikas inre (1981)

Ruotsiksi, kaunista kieltä, runsaasti kiinnostavaa asiaa. Kun pakkanen paukkuu ja istut nojatuolissa villasukat jalassa, kun kinkku on syöty ja kynttilät sytytetty, tämä on SE kirja. Matkaillaan  pitkin Afrikkaa tutustumassa kohteisiin, joissa et ole vielä käynyt. Viimeistään kun Lundbergin upeat romaanit on luettu, tartu tähän. Kaisa-talossa, kolmessa eri (!) kokoelmassa. (MK)

Susan Vreeland:  Sininen neito (2001)

Tarina Vermeerin maalauksesta ja sen  kohtaloista. Alkaa taulun nykyisestä omistajasta ja päätyy maalariin ja hänen perheeseensä.  Riipaisevia vaiheita sekä maalauksella että sen omistajilla.  Sijainti: HC K3 Kaunokirjallisuus 12 D 2. Meillä ei ole englanniksi, mutta kaupunginkirjastosta löytyy sekä englanniksi että ruotsiksi. (MK)

Jonathan Franzen: Epämukavuusalue (2012 Siltala)

”Yhtä hillitöntä riemujuhlaa” sanoi kirjailija Jonathan Franzenin isä, kun näki poikansa lukemassa tai leikkimässä.

Romaaneistaan Muutoksia ( 2002) ja Vapaus (2011) tunnetun yhdysvaltalaisen kirjailijan omaeläkerrallinen esseekokoelma  kertoo rehellisesti murrosiästä ja kasvusta aikuisuuteen St. Louisin lähiössä sekä myös opiskeluajasta.  Kirjallinen kulttuuri nousee esiin, Tenavista Kafkan ja Rilken kautta Thomas Mannin Taikavuoreen ja kuten romaanissa Vapaus, kirjailijaa askarruttavat myös ympäristöongelmat ja linnut. (DA)

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (2012)

Occupy Wall Street-aktiivinakin tunnettu kirjailija on sisällyttänyt romaaniinsa teinitytön päiväkirjaa powerpoint-muodossa n. 70 sivua. Pulitzer-palkinnon saaneessa kirjassa liikutaan paitsi San Franciscon punk-piireissä ja New Yorkin
levy-yhtiömaailmassa myös Napolissa ja Afrikassa. Hauska ja lajityyppejä rikkova romaani! (DA)

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (2012)

Brittikirjailija Julian Barnesin hiljattain suomennettu Kuin jokin päättyisi (2012) on kertomus Tony Websteristä ja Adrian Finnistä, Tonyn lahjakkaasta ja varhaiskypsästä nuoruudenystävästä.

Kirjan taitekohdassa keski-ikäinen Tony saa yllättäin kirjeen, jossa hänen kerrotaan perivän rahaa. Tämän käänteen myötä hän joutuu arvioimaan osin jo unohtamaansa menneisyyttä uudestaan. Vuosikymmenten takaiset tapahtumat näyttäytyvät kuitenkin oudon arvoituksellisina, eikä Tonyn vanhoista ystävistä ja tutuista ole juuri apua menneisyyden palapelin kokoamisessa.

Mitä tapahtuikaan Adrianille myöhemmin, ja miksi Veronica – kummankin mieshenkilön entinen rakas – jatkaa vaikenemistaan?

Barnesin kirjaa lukee kuin hitaasti virittyvää trilleriä. Kertomuksen jännite kasvaa pienimuotoisin keinoin: Tonyn muistikuvista ja päätelmistä sekä satunnaisista fragmenteista (esim. sivu Adrianin päivä-kirjasta) ja yllättävistä kohtaamisista muotoutuu rakenteeltaan tiivis ja hienostunut tarina.

Menneisyyden kokonaishahmo paljastuu Tonylle ja lukijalle vasta kirjan loppusivuilla.

Teos ei ole sivumäärältään kovin runsas, mutta sen psykologinen tarkkanäköisyys tekee siitä sisällöltään painavan. Käsissämme voi olla jopa tuleva klassikko? (JK)

Mustajoki, Arto: Kevyt kosketus venäjän kieleen (Gaudeamus, 2012)

Vuoden Tieto-Finlandia ehdokkaana ollut Arto Mustajoen uusin teos ”Kevyt kosketus venäjän kieleen” tuulettaa asenneilmastoa venäjän kielen olemuksesta ja sen oppimisesta. Suomalaiset pitävät venäjää vaikeana kielenä, mutta Mustajoen teos esittää kielen vaikeuksien ja kieliopin poikkeuksien lisäksi myös Venäjän maantuntemusta anekdoottein ja hauskoin esimerkein, jotka kumpuavat Venäjän nykyoloista.

Joten ei haittaa, jos kirjaan joulunpyhinä tarttuu osaamatta venäjää, sillä kirjan yhtenä punaisena lankana on halu ymmärtää venäläisyyttä ja osin suomalaisuutta nykykielen kehityksen kautta. Kirjan pystyy lukemaan tuntematta kyrillikkaa ja teoksen sanoma on kansantajuinen.

Vaikein asia Mustajoen mukaan venäjän kielen oppimisessa on sanojen ääntämisen ”liikkuva pain johon venäjän kielessä ei oikeastaan ole pääsääntöä kuten esimerkiksi on asian laita suomen tai monissa muissa kielissä. Kaikkien tuntema harashoo (’hyvin, hyvä’) ääntyy näin kirjakielen sääntöjen mukaan paino viimeisellä vokaalilla, vaikka se kirjoitetaan translitteroituna horošo.

Mutta kun kuulee sanan lausuttavan ’ookattuna’ horoshoo, kyse onkin jo venäjän kielen pohjoisalueiden murteesta, johon myös keskivyöhykkeeksi mielletty Moskova kuuluu. Venäjän kielen ässäharjoituksia pidetään hankalina kun sanoissa on hämähäkki-ässää (ж), kaalikeitto-ässää (’щ’ – щи) ja Tshaikovski-ässää (’ч’), soinnillista ässää (’з’ ), tsaari-ässää (’ц’) sekä tavanomaista, terävää kassa-ässää (’c’)  että suhuässää (’ш’).

Suhuässä on tuttu meillekin sanoista Schengen, Shell, Tashkent. tai champagne. Vaikeinta kaalikeitto-ässää ei ole edes ranskan kielessä, mutta puolan kielestä se löytyy hankalana neljän latinalaisen kirjaimen yhdistelmänä (szcz), joka löytyy kaupungin nimestä Szczecin.

Kaisa-talon kahvilan kirjailijatapaamisessa Arto Mustajoki totesi Hannu Taanilalle, että kyrilliset kirjaimet opitaan kyllä muutamassa illassa, sillä venäjän kielen aakkoset eivät sinänsä ole mikään kynnyskysymys kielen oppimiselle.

Suomalaisista peruskoululaisista vain noin prosentti lukee venäjää ja lukiossakaan venäjän lukijoiden määrä olen tuon suurempi. Pakollakaan mitään kieltä ei Mustajoen mukaan voi oppia. Eurooppalaisen suosituksen mukaan kaikkien tulisi koulussa opetella vähintään kahta vierasta kieltä, joista yhden pitäisi olla naapurimaan kieli tai jokin muu maan omista vähemmistökielistä.

Toisen vieraan kielen tulisi olla jokin maailmankieli. Mustajoki jakaa Suomen väestön suhtautumisessaan Venäjään ja venäjän kieleen neljään pääryhmään eli  entusiasteihin,  vihaajiin, välinpitämättömiin ja realisteihin. Realistien joukko on kasvava määrä suomalaisia, jotka ajattelevat kuin japanilaiset ja opettelevat innokkaasti Kiinan ja Korean kulttuuria ja kieltä, vaikka eivät pidäkään näistä maista. Melkein kaikki Suomen talouselämän edustajat kuuluvat realisteihin.

Yhtä kaikki kirja on mukaansa tempaava sukellus venäjän kielen saloihin ja oikkuihin kuin myös Venäjän kielipolitiikkaan. Lukukokemusta ei haittaa se, että lukija ei osaa venäjää, sillä kiinnostus venäjän kieltä kohtaan vain kasvaa kirjaa lukiessa. Kirjalla on myös paljon annettavaa venäjän kielen taitajalle lukuisten esimerkkien muodossa.

Kirjasto- ja tietopalvelualan ammattilaisille selviää, että Integrum -tietokanta on voittamaton tiedonlähde venäjän kielen tutkijoille, jota ilman ei enää tulla toimeen. Ja mikä helpotus, että venäjän it-sanasto on silkkaa englantia eli sanoja tyyppiä файл – fajl -file; принтер – printer, браузер – brauzer – browser; веб – veb – web; домен – domen – domain; сайт – sajt – site; фрейм – frejm – frame ja юзер – juzer – user.

Teoksessa on liitteinä hyvät hakemistot niin sanoille kuin sanonnoille sekä venäläisille nimille, joten teos on luonnollisesti myös hakuteos. Sanalla sanoen, ei hullumpi ”must” -teos kirjahyllyyn tai peräti pukinkonttiin. (TS)

Hyvää joulua ja onnellisia lukuhetkiä!

Teksti

Dolf Assmann, Mika Holopainen, Jussi Kajaste, Marja Kosonen, Taina Sahari

Tutkimusartikkelien rinnakkaistallennus – SHERPA/RoMEO -palvelu tutkijan apuvälineenä


Tieteellisten artikkeleiden tallentaminen yliopistojen avoimiin julkaisuarkistoihin ei ole toistaiseksi laajemmin toteutunut Suomessa. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttumassa, jos rahoittajat alkavat  edellyttää tutkimusten avointa saatavuutta.

Tällaisia vaatimuksia on tulossa mm. Iso-Britanniassa, jossa sikäläinen Suomen Akatemiaa vastaava taho Research Councils UK on uudistanut OA-politiikkaansa siten, että 4/2013 alkaen kaikkien RCUK:n rahoittamien tutkimusten on oltava avoimesti saatavilla viimeistään vuoden kuluttua julkaisemisesta.

SHERPA/RoMEO –palvelusta tietoa rinnakkaistallennuksen oikeuksista

Jos artikkelia ei ole julkaistu jossain open access -lehdessä, vaihtoehdoksi jää yleisimmin artikkelikopion tallentaminen yliopiston tai tutkimuslaitoksen avoimeen julkaisuarkistoon. Eräs ongelma tallennuksessa julkaisuarkistoihin on se vaivannäkö ja ajankäyttö, joka liittyy kustantajien rinnakkaisjulkaisupolitiikan selvittämiseen. Tämä ongelma ilmenee myös Tampereen yliopiston tutkijoille tehdyn kyselytutkimuksen yhteenvetoraportissa.

Hyvänä apuvälineenä asiassa on SHERPA/RoMEO -verkkopalvelu, johon on tallennettu tunnetuimpien kansainvälisten kustantajien linjauksia lehtiartikkeleiden rinnakkaistallennuksen ehdoista (default policies). Tietojen hakeminen palvelusta on vaivatonta: hakuja voi tehdä lehden tai kustantajan nimellä tai lehden ISSN-numerolla.

Palvelun tietokantaa päivitetään jatkuvasti, mutta toistaiseksi sieltä puuttuvat monet pienten kielialueiden sekä erityisalojen kustantajat ja lehdet. Esimerkiksi suomalaisten kustantajien lehtiä palvelusta ei vielä löydy muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

SHERPA/RoMEOn tiedoissa lehteä koskeva kustantajan politiikka rinnakkaisjulkaisemisessa ilmenee värikoodilla sekä erikseen määritellyillä ehdoilla. Värikoodit ja niiden merkitys lyhyesti kuvattuna:

–          Vihreän kategorian lehdille on annettu laajimmat artikkelien rinnakkaistallennusoikeudet. Tällöin on sallittua tallentaa julkaisuarkistoon artikkelin käsikirjoitusversion (pre-print)  lisäksi joko vertyaisarvioinnin jälkeen tehty korjattu versio (post-print) tai  kustantajan lopullinen taitettu versio.

–          Sinisen kategorian lehdille on sallittu post-printin tai kustantajan version rinnakkaistallentaminen.

–          Keltaisen kategorian lehdille vain pre-print -version rinnakkaistallentaminen on sallittu. Usein on näiden lehtien osalta kuitenkin post-printin tai kustantajan version rinnakkaistallentaminen sallittu tietyn ajan, yleisimmin 6 tai 12 kuukauden kuluttua artikkelin alkuperäisestä julkaisemisesta.

–          Valkoisen värikoodin lehtien osalta kustantaja kieltää kokonaan rinnakkaistallentamisen.

Näkökulmia rinnakkaistallennuksen mahdollisuuksiin

Jonkinlaista näkökulmaa rinnakkaistallentamisen potentiaalista Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisujen osalta saadaan tutkimalla TUHAT-tietokannassa olevia julkaisutietoja ja niihin liittyviä SHERPA/RoMEOn värikoodeja. Esimerkiksi tarkastelemalla  HY:n keskustakampuksen tieteenalojen vertaisarvioituja artikkeleita vuosina 2005-2011, saadaan tulokseksi seuraavat lehtiin liittyvät tiedot:

–          Yhteensä 56% lehdistä löytyy SHERPA/RoMEO-palvelusta (1468 kpl).

–          92% SHERPA/RoMEOsta löytyvistä lehdistä sallii ainakin jonkin artikkelin version rinnakkaistallentamisen.

–          41% myöntää laajimmat rinnakkaisjulkaisuoikeudet (värikoodi vihreä).

–          3 % myöntää edellistä hieman suppeammat rinnakkaisjulkaisuoikeudet (värikoodi sininen).

–          48% myöntää oikeuden rinnakkaisjulkaista vain pre-print -version artikkelista (värikoodi keltainen).

Vaikka 44% edellä kuvattuun esimerkkiin sisältyvistä  lehdistä ei löydy SHERPA/RoMEO-palvelusta, on tulos rinnakkaistallennuksen kannalta kuitenkin varsin positiivinen. Koska monet keltaisen kategorian lehdistä sallivat ainakin post-print -version tallennuksen viivästettynä, tätä mahdollisuutta olisi järkevää hyödyntää.

Esimerkiksi TUHAT-tietokannan tallennuslomakkeella voi tekijä itse määritellä ns. embargo-ajan, jonka jälkeen artikkelin sallittu versio tulee julkiseksi.

SHERPA/RoMEOsta puuttuvien lehtien osalta olisi vapaan saatavuuden lisäämisen kannalta hyödyllistä, että tutkijat vaatisivat kustantajia määrittelemään periaatteet rinnakkaistallennukselle – ja tarvittaessa vaatisivat mahdollisuutta rinnakkaistallennukseen ainakin tietyn embargo-ajan kuluttua.

Kirjasto avustaa

Kirjaston henkilökunta tarkastaa TUHAT-tietokantaan tallennettujen tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennusoikeudet ja tarjoaa apua esimerkiksi neuvontapalvelun ja kustantajille suunnattujen valmiiden kirjepohjien muodossa. Tarkempaa tietoa asiasta löytyy HY:n OA-arkistoinnin sivustolta.  Yleisoppaana asiaan perehtymisessä voi käyttää HY:n kirjaston tuottamaa Rinnakkaistallentamisen käsikirjaa.

Teksti

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kaksi kansainvälistä bibliometriikka-seminaaria Helsingissä

11.-12.10. 2012 oli Helsingin yliopiston kirjaston vuoro emännöidä vuosittain järjestettävää Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy -seminaaria. Se järjestettiin nyt 17. kertaa. Seminaarin yhteydessä pidettiin erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alan bibliometrisiä erityiskysymyksiä käsittelevä Nordforsk Workshop on Bibliometrics for the Social Sciences and Humanities (10.-11.10.).

Seminaareihin otti osaa yli 120 vierasta yli kymmenestä maasta: Pohjoismaista, Baltiasta ja Euroopasta. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös islantilaisia. Osanottajat olivat bibliometriikasta kiinnostuneita ja sen parissa työskenteleviä tieteentutkijoita, kirjastolaisia ja skientometrikkoja sekä tiedehallinnon päätöksentekijöitä.

Seminaaripaikka, Unioninkadun juhlahuoneistot, oli ääriään myöten täynnä innokkaita osanottajia. Kysymyksiä ja keskusteltavaa riitti ja moni puhuja sai raikuvat aplodit. Juttua jatkettiin yhteisillä lounailla ja illallisilla.

Lue lisää seuraavasta Verkkarista.

 

Teksti

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Ajankohtaista Kaisa-talossa: runokilpailu ja parhaan tuolin äänestys

Pääkirjasto on julistanut runokilpailun asiakkailleen. Aiheena on Kaisa-talo ja tyyli on vapaa. Runot tulee lähettää 30.10.2012 mennessä.

Runokilpailun voittajalle ja muille palkinnon saajille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti marraskuun aikana. Kilpailun tuomareina toimivat kirjallisuudentutkija, kriitikko Lasse Koskela ja Studio Kaisan runoraati.

Entä mikä on kirjaston paras tuoli? Pehmeä kiikkutuoli, Kukkapuron Karuselli vai tuttu klassikko Domus? Kirjaston lukuisten tuolien joukosta haetaan yleisön suosikkia 24.10.2012 asti. Osallistuneiden kesken arvotaan palkintoja.

Käy katsomassa tuolikilpailun ehdokkaat

Lue lisää runokilpailusta

 

Syksyisiä kirjapaloja: Saviano ja Nussbaum

Järistyksen jälkeen

Monille Italia tuo mieleen sypressirivit Toscanan auringon alla, taidekaupungit ja historialliset monumentit sekä tietysti hyvän ruoan ja viinin. Valitettavasti mitalilla on aina kaksi puolta.

Italialainen toimittaja Roberto Saviano julkaisi kuusi vuotta sitten teoksen Gomorra, jossa hän kuvasi Napolin alueen mafian, Camorran toimintaa. Kirjasta tehtiin pian myös elokuva. Saviano on sen jälkeen joutunut elämään turvamiesten ympäröimänä asuinpaikkaa vaihdellen, Gomorran aikaansaamien tappouhkausten vuoksi.

Uudessa esseekokoelmassaan Järistyksen jälkeen. Tositarinoita Berlusconin Italiasta (WSOY 2012), Saviano jatkaa Italian kipupisteiden käsittelyä. Pääosassa on edelleen järjestäytynyt rikollisuus, mutta hän käsittelee myös mm. eutanasiaa, kritiikkiä vaientavaa loanheittokoneistoa ja L’Aquilan maanjäristystä v. 2009.

Kirja imaisee mukaansa ja sen lukee yhdeltä istumalta toivoen kuitenkin, että kyseessä olisi vain fiktio. Sitä se ei valitettavasti ole.

Saviano käsittelee nyt Camorran lisäksi myös Calabrian rikollisjärjestöä ’Ndranghetaa ja sen soluttautumista Pohjois-Italian talouteen ja politiikkaan, sen jäseneksiottorituaalia ja hierarkiaa.

Se miten klaanit ostavat ääniä, saattaa jo Italian demokratian hieman kyseenalaiseksi. Rikollisjärjestöihin kytköksissä olevien poliitikkojen ura saadaan näin nopeaan nousuun. Joillakin alueilla Campaniassa ja Calabriassa klaanipäälliköt ovat todellakin äänten herroina.

Väkivallan ja verenvuodatuksen jälkeen järkyttävintä ovat mafian tekemät ympäristörikokset. Klaanit ovat vahvasti mukana jätebisneksessä ja huolehtivat ongelmajätteiden loppusijoituksesta, tietysti ympäristön kannalta tuhoisasti.

Syyllisiä ovat myös ne lukuisat yritykset, Pohjois-Italiassakin, jotka ovat halunneet selvitä jäteongelmistaan halvalla.

Italia on maa, jossa on eniten bunkkereita koko maailmassa. Niitä rikolliset rakennuttavat talojensa alle tai läheisyyteen ja saattavat piileskellä niissä lain kouraa tai kilpailevan klaanin tappajia useita vuosia, joskus jopa näkökyvyn kustannuksella!

Mafioson elämästä muodostuu synkkä ja lohduton kuva. Hierarkian huipulla toimivat voivat parhaimmillaan kokea loistoa, luksusta ja ympäristön pelonsekaista kunnioitusta, mutta lopussa häämöttää väkivaltainen kuolema tai vankila.

Savianolta on usein kysytty, miten sanojen on mahdollista edustaa vaaraa rikollisjärjestöille? Miten hän voi herättää pelkoa camorraklaaneissa? Hän on vastannut, etteivät klaanit pelkää sitä joka kertoo, vaan niitä jotka kuuntelevat.

Kirjan tekstit perustuvat suosittuun tv-ohjelmasarjaan, jonka katsojaluvut löivät yllättäen mm. Big Brotherin ja jalkapallon mestarien liigan Inter-Barcelona-ottelun katsojaluvut! Ehkä Italialla on vielä toivoa.

Talouskasvua tärkeämpää

Jos  humanistisia tai muita ”pehmeiden”  tieteiden kokoelmia hoitava kirjastolainen pohtii työnsä merkitystä, kannattaa lukea amerikkalaisen filosofin Martha Nussbaumin teos Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä (Gaudeamus 2011).

Kirjassaan Nussbaum kritisoi nykyajalle ominaista keskittymistä aineellista hyötyä ja talouskasvua edistäviin taitoihin koulutuksessa. Tällaisella painotuksella viedään pohjaa pois demokraattiselta järjestelmältä, jonka ehdoton edellytys on aktiivinen ja tiedostava kansalaisuus.

Humanistiset tieteet ja taiteet opettavat paitsi kriittistä ajattelua sekä perinteiden ja auktoriteettien vastustamista, myös asettumista  muiden asemaan.  Samaistumisen ja eläytymisen kyvyt ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta erilaisetkin ihmiset voidaan nähdä arvokkaina.

Nussbaumin mukaan käynnissä on maailmanlaajuinen koulutuksen kriisi.  Lyhyen aikavälin taloudellista hyötyä tavoiteltaessa, ollaan vähentämässä oppiaineita, jotka kuitenkin opettavat kansalaisille demokraattisen yhteiskunnan kannalta välttämättömiä taitoja ja ajattelutapoja.

”Turhien” rönsyjen poistamisen myötä, heikkenevät mielikuvitus, luovuus ja kriittinen ajattelu.

Filosofian historioitsijana Nussbaum piirtää selkeän kehityskaaren auktoriteettikeskeisestä oppimisesta kohti itsenäistä oppimista ja kriittistä ymmärrystä. Hän esittelee mm.  Rousseaun , Pestalozzin, Fröbelin,Tagoren ja Deweyn kasvatusteorioita ja alun perin antiikin filosofian tutkijana hän mainitsee usein myös Sokrateen.

Tämän esimerkillä on ollut keskeinen  asema yleissivistävän koulutuksen kehittymisessä. Nussbaum ei ainoastaan kritisoi nykyistä menoa, vaan hahmottelee myös oman  kasvatus- ja koulutusohjelman.

”Jos humanististen tieteiden ja taiteiden merkitystä ei tunnusteta, ne kuihtuvat pian kokonaan pois. Niistä näet ei koidu aineellista hyötyä. Ne antavat kuitenkin jotain paljon arvokkaampaa: ne tekevät maailmasta paikan, jossa on hyvä elää” toteaa Nussbaum kirjan viimeisessä kappaleessa.

Teksti

Dolf Assmann
Kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Kolumni: Suuren muuton jälkeen

–  Jaha. Lähiesimiehet jakavat työhuoneet, joten joka henkilö pysyy kerroksessaan. Luvatta poistuminen on tietysti muutenkin kielletty. Sitten käydään virkavelitalkoisiin ja asetellaan kirjojen selkämykset hyllyn reunan tasalle. Kirjantuet asetetaan ja katsotaan, että ne ovat suorassa, noin 1,75 senttiä hyllyn reunasta. Jos minä huomenna puolen päivän aikaan näen huolimattomasti hyllytetyn kokoelman, niin sen hoitajalle järjestetään jotakin ylimääräistä kotitekoista hauskuutta. Sitten huomautan eräästä seikasta. Muuttotilanne ei anna mitään vapautuksia kurin suhteen. Muuton aikana oli havaittavissa ilmiöitä, jotka tullaan kitkemään pois. Kirjasto muistutti enemmän kulkurijoukkoa kuin yliopiston yksikköä. Tuota typerää lusmumentaliteettia ei tulla sietämään. Kirjasto on hyvin ratkaisevalla tavalla vaikuttanut yliopiston tietopalveluun ja niittänyt mainetta jo alkutaipaleellaan, ja joka henkilön tulee käyttäytyä tuota kirjaston mainetta vastaavalla tavalla. On muistettava, ettei tämä kirjasto ole mikään Rajamäen rykmentti, vaan eräs Helsingin yliopiston valioyksikkö. Huomautan vielä, että seitsemännessä kerroksessa on korkeampia esikuntia, ja jos kirjastolaisten käytöksestä tulee moitteita, riittää minulla keinoja asioiden palauttamiseen säädyllisille raiteille. Toivon, että joka henkilö käsittää tarkoitukseni. Toimikaa.

Hietanen istui tuolillaan jalat pöydällä. Lammion puhuessa hän katseli toisia vuoron perään, ja kun tämä oli vaiennut, sanoi hän:

– Te kuulit vissin kaik nämä kovi ihmeellise asia. Mää toivo vaa et te ymmärät mitä ne tarkottava.

Hietanen oli teeskennellyn totinen ja katsoi Lahtista aivan kuin vaatien tätä esittämään mielipiteensä. Tämä sanoi halveksivasti:

– Kaisan mallia se tarkottaa. Ja sitä se kaikkein eniten tarkottaa, että toi kohjo on menettänyt senkin vähän järkensä, mitä sillä ennen on ollu. Vaikka ei sitä paljon ollukkaan, niin nyt sekin vähä on loppunu kokonaan.

– Kirjojen asettelijoita reunuksen reunuksen tasalle. Khihi… Virkailijoitamme reunantasaushommissa innovatiivisen informaatiodesignin lomassa. Kirjastovirkailijamme näyttävät kätevyytensä kaikilla aloilla…

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Helsingin yliopiston kirjaston solmuhanke IFLA:ssa

Kirjastokaistan videointi puheesta (jos upotus ei näy)

“Knotworking” ei ole sama asia kuin “not working”, vaikka samalta kuulostaakin, nauratti prof. Yrjö Engeström kuulijoitaan. Engeström kertoi Helsingin yliopiston solmutyöskentelyä kirjastossa -hankkeen prosessista ja tuloksista IFLA:N WLIC 2012 Helsinki -konferenssin plenary-puheessaan.

Hankkeessa on kehitetty kirjaston tutkijapalveluita yhteiskehittelemällä niitä tutkimusryhmien kanssa. Engeströmin tutkimusryhmä tarkkaili kirjastolaisten työskentelyä ja vuorovaikutusta tutkimusryhmien kanssa.

IFLA expressin juttu puheesta

Tutkijapalveluita kehittäneen Solmu-hankkeen loppuraportti ilmestynyt Verkkari 5 /2012

Solmuja Verkkari 8 /2011

QQML-konferenssissa Ateenassa 23.-27.5.2011

Keskustakampuksen Solmu-hankkeen raportti valmistunut  Verkkari 5 / 2011

Viikin pilotin raportti

LILAC – informaatiolukutaidon konferenssi Lontoossa  Verkkari 5 / 2011

Solmusta keihäänkärkiin – mitä opimme Tanskanmaalla Verkkari 7/ 2010

Teksti

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
pääkirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Ifla Express

IFLA NYT – vuorolistojen suunnittelua aamusta yöhön!

Verkkari kävi kysymässä elokuussa 2012 Helsingin messukeskuksessa järjestettävän IFLA:n World Library and Information Congressin (WLIC) projektisuunnittelija Tuula Ruhasen kuulumisia.

Halusimme tietää, mitä konferenssin suunnittelussa tapahtuu juuri nyt. Juttuhetki oli iloinen ja nauravainen, vaikka Tuulalla onkin monta rautaa tulessa.

 

Hei Tuula! Onko ollut kiireitä?

No on! Melkein paniikkitila on nyt käynnissä. Vuorolistat menivät uusiksi saksalaisen konferenssitoimisto KIT:in muutettua tuntisuunnitelmaa, ja niitä on nyt rukkailtu vapaaehtoisten koordinoijien voimin lähes vuorokauden ympäri.

Konferenssiin ilmoittautuneita on tällä hetkellä melkein tasan 3000, joista lähes 1000 on suomalaisia. Vapaaehtoistyöntekijöitä  on 271. Huomenna (15.6.) on kansallisen järjestelykomitean kokous, jossa puhutaan muun muassa avajaisjärjestelyistä ja käydään lävitse ennen kesälomia ratkaistavia muita asioita.

Onko suunnittelussa tullut eteen muitakin yllätyksiä?

Konferenssitoimisto KIT määrää yllättävän suuresta määrästä asioita ja kansallisella komitealla on vähemmän päätäntävaltaa kuin olisimme odottaneet ja toivoneet.

Olen kovin pettynyt siihen, että kaikki vapaaehtoiset eivät pääsekään automaattisesti osallistumaan Cultural Eveningiin yrityksistämme huolimatta. Mutta ei lannistuta: mehän pidämme Vanhalla ylioppilastalolla vapaaehtoisille omat bileet, jossa on tarjoilua ja ehkä kirjastolaisten bändien musiikkia. Ja Vanhallehan voi mennä vaikka joka ilta juhlimaan IFLA:n Night Spot –tapahtumaan!

Mitä haluaisit kertoa konferenssiin ilmoittautuneille vapaaehtoisille kirjastolaisille tämän hetken tilanteesta?

Moni on lähdössä näinä päivinä lomalle ja haluaisi tietää konferenssin aikaisen työvuorolistansa ennen lomaa. Teemme parhaamme ja tarvitsemme nyt työrauhaa.

Jokainen vapaaehtoinen saa yhteydenoton ennen juhannusta omalta ryhmäkoordinaattoriltaan. Vapaaehtoiset on jaettu ryhmiin ja jokaisella ryhmällä on siis oma koordinaattorinsa.

Ennen juhannusta on siis tulossa lisätietoa. Vuorolistoihin voi vaikuttaa sen jälkeen, kun ne on tehty. Ne eivät ole lopullisia.

Mikä konferenssiin osallistumisessa on parasta? Mitä 10 kertaa käyneenä konkarina suosittelisit ensikertalaisille?

Jokaisen ensikertalaisen kannattaa ehdottomasti osallistua juuri heille tarkoitettuun Newcomers  Session –tilaisuuteen, missä kerrotaan  ”kaikki tarpeellinen” IFLA:sta. Keynote ja plenary –puheet kannattaa ehdottomasti käydä kuulemassa, sillä ne ovat tärkeitä, konferenssiosallistumisen sydän.

Suosittelen rohkeutta: mene ja juttele vieruskavereiden ja muiden kanssa, ole jopa epäsuomalaisen suulas!

Kadun itse sitä, etten ottanut enemmän kontaktia alkuvuosina. Konferenssiin osallistuvilla on hyvä olla käyntikortit ja faktatietoa omasta kirjastostanne: kävijämäärät sekä kokoelmien laatu ja suuruus.

On syytä varautua kertomaan omasta työstään ja suomalaisista kirjastoista. Tietoa voi jopa vähän tyrkyttää.

On hyvä opiskella tai kerrata perustietoja kotimaisesta kirjastomaailmasta, vaikkapa yliopistokirjastojen yhteistyöstä ja yliopistokirjastojen neuvostosta.

Vapaaehtoisille on tulossa linkkilistat, joiden avulla he saavat tietoa tapahtumista ja keskeisistä alamme asioista. Heiltä kannattaa myös kysellä, jos omat tiedot eivät riitä.

Jos odottaa saavansa paljon uutta ammatillista tietoa, voi pettyä. IFLA ei ole kirjastoalan ammatillista koulutusta, vaan se on koulutusta kansainvälisyyteen, toimimiseen yhdessä globaalisti ja kansallisesti.

Myös Suomen kansallinen yhteistyö on vahvistunut konferenssin järjestämisen myötä: Kansallinen komitea yhdistää kirjastot ja kirjastoammattilaiset yli rajojen.

Mitä teet syksyllä, kun urakka on ohi?

Ensin teen raportin ja tyhjennän työnurkkani Minervassa. Sitten katoan jonnekin kauas. En ehkä tule edes Kaisa-talon avajaisiin. (Naurua.)

Kiitos Tuula! Verkkari toivottaa hyvää kesää sekä onnea ja menestystä konferenssin järjestelyihin!

Teksti ja kuva

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tutkimuksen arvioinnin raportti julkaistu – kiitoksia kirjastolle

Helsingin yliopiston tutkimus ja tohtorikoulutus arvioitiin kansainvälisesti vuosina 2010–2012. Arviointiin osallistui 136 tutkijayhteisöä ja noin 6000 tutkijaa (joista vastuullisia tutkijoita noin 1000), jotka olivat olleet vuosina 2005–2010 Helsingin yliopistossa. Raportin julkistamistilaisuus pidettiin 7.5.2012.

Tutkimuksen arviointi on toteutettu kaksi kertaa aiemmin (1999 ja 2005) ja se tehdään kuuden vuoden välein. Vuoden 2012 arviointi poikkesi aiemmista: osallistuminen oli vapaaehtoista ja siihen otettiin osaa tutkimusryhminä yli laitos- ja tiedekuntarajojen.

Paneelit käyttivät arvioinnissa hyväksi Leidenin yliopiston (CWTS) ja Helsingin yliopiston kirjaston tekemiä bibliometrisia analyyseja. Leidenin yliopisto toimitti niiden alojen analyysit, jotka voitiin tehdä Web of Science (WoS) –tietokannan avulla.

66 humanistis-yhteiskuntatieteellistä ryhmää oli kirjaston vastuulla. Kirjasto teki myös kokonaisanalyysit koko yliopiston tasolla. Analyyseissä käytettiin TUHAT-tietokantaa.

Keskustakampuksen kirjaston johtava tietoasiantuntija Maria Forsman oli mukana tutkimuksen arvioinnin ohjausryhmässä ja hän johti 13 hengen kirjastolaisen ryhmää, joka suoritti analyysit.

Tutkimuksen arvioinnin bibliometriset analyysit tässä mittakaavassa olivat kirjastolle uusi aluevaltaus. Kirjasto sai paljon kiitoksia hankkeesta erityisesti vararehtori Johanna Björkrothilta ja hankkeen projektipäällikkö Seppo Saarelta.

Entä miten kirjaston tulisi ottaa raportin tulokset huomioon jatkossa? Lue Maria Forsmanin artikkeli aiheesta.

Raportti

Rehtorin ja vararehtorin esitykset julkistamistilaisuudessa ja aiemmat arviointiraportit

Videotallenne julkistamistilaisuudesta

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

 

Tutkijapalveluita kehittäneen Solmu-hankkeen loppuraportti ilmestynyt

Helsingin yliopiston kirjasto on kehittänyt tutkijapalveluitaan vuosina 2009-2011 yhdessä prof. Yrjö Engeströmin johtaman tutkimusryhmän kanssa. Kasvatustieteen alaan kuuluvan ryhmän kotipaikka on Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE.

Viikin pilottihanke toteutettiin vuonna 2009 ja Keskustakampuksen kirjastossa “solmuiltiin” 2010-2011. Hankkeen loppuraportti on nyt ilmestynyt ja luettavissa kirjaston verkkosivuilla: Solmutyöskentely kirjastossa.

Tällä hetkellä pohditaan hankkeen mahdollista jatkoa. Tutkijat julkaisevat hankkeesta artikkeleita ja tekeillä on kaksi väitöskirjaa, joissa kirjasto on yksi tutkimuskohteista. Tutkijat ja kirjastolaiset ovat esitelleet hanketta posterein ja esitelmin useissa kansainvälisissä konferensseissa.

 

Solmuja Verkkari 8 /2011

QQML-konferenssissa Ateenassa 23.-27.5.2011

Keskustakampuksen Solmu-hankkeen raportti valmistunut  Verkkari 5 / 2011

Viikin pilotin raportti

LILAC – informaatiolukutaidon konferenssi Lontoossa  Verkkari 5 / 2011

Solmusta keihäänkärkiin – mitä opimme Tanskanmaalla Verkkari 7/ 2010

 

Peter Lor Suomeen: Kirjastoammatin kansainväliset ulottuvuudet

Inspiroidu, hämmästy ja vaikutu jo etukäteen tulevan IFLA2012-kongressin kansainvälisistä tuulista!

Seminaari ja keskustelufoorumi International dimensions of the library and information profession – Kirjastoammatin kansainväliset ulottuvuudet –  pidetään 11.5.2012.

Kirjasto- ja informaatioalan kansainvälisyyden monipuolinen asiantuntija, IFLA:n entinen pääsihteeri, Etelä-Afrikan Pretorian yliopiston professori Peter Lor vierailee Suomessa ja esiintyy keynote-puhujana STKS:n kansainvälisen työryhmän ryhmän seminaarissa 11.5.2012 klo 10-16.15 Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6, Helsinki, sali 505).

Kirjastoammattilainen – Olé kansainvälinen!

Kirjastoammattilaisen työmaa on koko maailma. Hän työskentelee globaalien järjestelmien, tiedon ja kollegoiden kanssa. Seminaarissa kuulemme esimerkkejä siitä, miten suomalaiset kirjastoammattilaiset kehittävät ja käyttävät kansainvälisiä standardeja ja malleja, opiskelevat, benchmarkkaavat, verkostoituvat, jakavat osaamista, esiintyvät kansainvälisesti ja hakeutuvat työskentelemään ulkomailla.

 Seminaarin kielet ovat englanti (aamupäivä) ja suomi (iltapäivä). Seminaari on maksullinen.


 

Keskustakampuksen kirjaston muuttopäiväkirja, osa 1

27.2.

Nyt se on sitten alkamassa, pakkaaminen. Ensin suljetaan Opiskelijakirjaston varasto Porthaniassa. Siellä on muun muassa kirjallisuudentutkimusta, O-kirjaston kaunokirjallisuutta, opiskelijalehdet ja professori Hintikan kirjastolle lahjoittama kirjakokoelma. Suurin ja pakkaamisen kannalta haastavin on vanhin osa eli historiallisesti arvokas osakuntakokoelma.

Pakkaaminen alkaa 5.3. Asiakkaille, erityisesti humanisteille, on lähetetty tietoa ja luvattu, että noutopyynnön voi tehdä vielä sunnuntaina 4.3. Sitten kovasti noutomatkalla maanantaiaamuna toivotaan, että pyydettyjä kirjoja ei ole laitettu vielä laatikkoon.

28.2.

Tänään oli keskustakampuksen keskustelu- ja tiedotustilaisuus, jossa kampuskirjastonjohtaja kertoi henkilöstösuunnitelmasta ja kehittämispäällikkö ajankohtaisista muutto- ja kokoelmasijoitteluasioista. Henkilöstösuunnitelmaa on valmisteltu pitkään ja se vaikuttaa myös työhuonejärjestelyihin, joista emme vielä tiedä. Moni asia menee Kaisa-talossa uusiksi. Osa meistä on innoissaan, osaa vähän pelottaa, osa taas tunnistaa itsessään molemmat tunteet.

Kehittämispäällikkö on lähettänyt kaikille pyynnön vastata e-lomakkeeseen, jolla kartoitetaan toiveita muuttotöiden suhteen. Pystytkö pakkaamaan toimipaikoissa ja hyllyttämään Kaisa-talossa? Pystytkö auttamaan Minervan ja Opiskelijakirjaston asiakaspalvelussa? Voitko vastata asiakkaiden sähköposteihin ja puheluihin? Vastauksia odotetaan 6.3. mennessä.

Kaikki saavat osallistua omien voimiensa mukaan. Kampuskirjastonjohtaja painotti, että työntekijöiden terveys on prioriteetti numero yksi eikä kenenkään pidä osallistua sellaisiin muuttotöihin, jotka vaarantavat omaa hyvinvointia millään tavalla.

Joka toimipaikasta on valittu ainakin yksi muuttovastaava ja tälle varavastaava.

29.2.

Muuttovastaavat ovat saaneet työfysioterapeutin ergonomiaperehdytystä tänään. Me muut saamme perehdytystä heiltä ja seuraavassa Hei me muutetaan -iltapäivässä.

5.3.

Kollega, joka on osallistunut tänään pakkaamiseen, kertoi sen olevan tarkkaa hommaa. Kirjat laitetaan yhteen reunaan laatikkoa – nokkakärryn kanssa siirrellessä tämän reunan pitää olla nokkakärryä vasten tai muuten kirjat menevät laatikossa hujan hajan. Jotta aakkostus pysyisi, kirjat täytyy laittaa tietyssä järjestyksessä. Pitää muistaa laittaa oikeat laput oikeisiin paikkoihin, jotta kirjat menevät oikeaan kerrokseen Kaisa-talossa.

Kun Opiskelijakirjasto muutti Leppäsuolta keskustakampukselle kesällä 1996 yliopiston ostettua Pukevan kiinteistön, muuttolaatikoita oli ollut vaikea saada yksityishenkilöiden muuttoa varten. Kirjastokollega Reijo oli joutunut haalimaan omaa kotimuuttoaan varten laatikoita 3 eri paikasta. Tänä kesänä tilanne on varmasti vielä vaikeampi, Reijo tuumasi.

Pitkät laina-ajat alkavat tänään Topeliassa ja Opiskelijakirjaston 4-6 kerroksissa.

7.3.

Pakkaaminen on edistynyt niin hyvin, että laatikot loppuivat pakkaajilta ja niitä odotellaan nyt hetken aikaa lisää. Hyvä me! (Kuulin jälkikäteen, että yhden suljetun oven takaa Porthanian kellarien syövereistä löytyikin siististi pinottuja punaisia laatikoita, kun kokenein kellarintuntijamme alkoi etsiä.)

Tulee ihan viime kesän RFID-talkoot mieleen, miten syyskuuhun mennessä tarroitimme yli 670 000 kirjaa ja jatkoimme syksyllä ja joulun aikaan, kunnes määrä taisi hipoa jo 800 000 tarroitettua opusta.

13.3.

Muuttovastaavat ovat käyneet omalla kierroksella Kaisa-talossa ja tutustuneet kokoelmien siirtoreitteihin yhdessä Tila- ja kiinteistökeskuksen kanssa. Emme itse siirrä kirjoja tunneleita pitkin, vaan yliopiston muuttomiehet hoitavat sen, mutta on toki kiinnostavaa ja valaisevaa nähdä kirjojen tie uuteen pääkirjastoon.

Urakka on tuntunut valtavalta – ja se on todella suuri -, mutta se etenee. Kirja kerrallaan, laatikko kerrallaan. Eikös joku ole sanonut, että 10 000 kilometrin kävelykin alkaa yhdellä askeleella?

Teksti

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Ritva Hagelin
Kehittämispäällikkö
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Kolumni: Leadership by Pony – New Sensational Innovation from Helsinki University Library!

Niin kuin hyvin tiedetään, palautuu moni aikamme ongelma johtamiseen. Niinpä Helsingin yliopiston kirjastossa kehitetyssä vallankumouksellisessa johtamismetodissa on kaikki kansainvälisen tieteellisen läpimurron ainekset.

Uudessa Leadership by Pony -metodissa hyödynnetään erityisesti objektisuhteiden tutkimiseen keskittyneiden psykoanalyytikkojen teorioita. Tunnettua on, että pieni lapsi ei aina objektisuhteissaan osaa ilmaista halujaan, toiveitaan ja tarpeitaan. Lapsella on kuitenkin luontainen kyky ottaa ihmissuhteissaan avuksi ns. transitionaaliobjekti, johon hän voi projisoida halujaan ja tiedostamattomia tarpeitaan. Nukke tai nalle toimii usein tällaisena siirtymäobjektina, joka voi ilmaista sen mitä lapsi ei halua tai osaa pukea sanoiksi.

Kirjastomme kehittämässä johtamistavassa psykoanalyytikkojen kehittämät teoriat on ennennäkemättömällä tavalla yhdistetty kuuluisaan englantilaiseen tiedesarjaan Smack the Pony. (Sally Phillips on mun IhQ!!!!!).

Siirrymme käytäntöön. Jokaisella työntekijällä on vyöllään poni – kullakin vaatitasonsa kokoinen siten, että vaatisasolla 7 ponin säkäkorkeus on 7 senttiä. Poikkeuksena on ylikirjastonhoitajan poni, joka säkäkorkeus on 2 kertaa hänen vaatitasonsa (senteissä kumminkin).

Johtamistilanteessa ponia hyödynnetään seuraavasti:

Esimies (töpöttää poniaan pöytään): ”Tää olis esimiesponi, tää sanois: Nyt sinun täytyy kiireesti hyllyttää nämä kirjat.”

Alainen (töpöttää poniaan pöytään): ”Tää olis alaisponi, tää sanois: Kyllä, teen sen viipymättä.”

Tollai siis. Ihan helppoa. Tunteet ja käskyt välittyvät ponin kautta vaarantamatta kenenkään henkilökohtaista integriteettiä.

Noh, joskus tätä poniviestintää voi tehostaa oheismotivoinnilla: ”Jumalauta päivystäjä! Kirjat hyllyyn niin kuin olis jo!”

Jäämme odottamaan tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa, Vuoden esimies -palkintoa, Vuoden kielihelmeä, Vuoden innovaatio -palkintoa, tasavallan presidentin vienninedistämispalkintoa, parin miljoonan euron bonuksia yms. normaaliin yritystoimintaan kuuluva.

Leadership by Pony is by Created by Helpless5x5Hpr3. Join and Enjoy our Creative Team. Life & Leadership Innovation for Everybody!

 

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja

 

 

”Kirjastotyö on maailman makein palveluammatti”

 

Afrikkalaisen sananlaskun mukaan vanhat miehet ovat kirjastoja. Suullinen perimä säilyi ihmisissä, jotka kertoivat tarinoita eteenpäin. Ehkä myös iäkkäät naiset ovat kirjastoja? Ainakin heillä on monia kiinnostavia tarinoita kerrottavanaan. Tai ainakin 1.2.2012 eläkkeelle jääneellä Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston kirjastoamanuenssi Riikka Saarilla on.

Riikka on halunnut eläkkeelle jo viisivuotiaasta, sillä pienestä tytöstä eläkkeellä olevan isoäidin elämä vaikutti oikein mukavalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Hän kuitenkin päätyi eläkkeelle vasta 38 kirjastossa työskennellyn vuoden jälkeen.

Kehitysmaatutkimuksen kirjastoamanuenssi Riikka Saarta kiitetään kymmenien väitöskirjojen esipuheissa. Laitos piti hänelle läksiäiset, joissa laitosjohtaja ja dekaani pitivät puheet, kuohuviini virtasi ja lahjaksi Riikka sai kauan toivomansa lumikengät. Juhlat jatkuivat ja paranivat seuraavana päivänä keskustakampuslaisten kollegojen kanssa “Kaislikossa” uutta uljasta Kaisa-kirjastoa vastapäätä. Nyt on aika katsoa taakse- ja eteenpäin.

 

Viisi kirjastomuuttoa

 

– Mikään ei tee kirjastolle niin hyvää kuin muutto, viisi kertaa kirjastonsa muuttanut Riikka naurahtaa. On pakko karsia ja säilyttää vain se olennainen.

Kehitysmaatutkimuksen kirjaston ensimmäinen tila oli Metsätalon lämmittäjän asunto, jossa oli 2 huonetta ja kylpyhuone. Sieltä muutettiin Luotsikatu 4:ään, jossa myös oleiltiin entisessä asuintilassa uskontotieteen laitoksella.

– Samassa talossa asui Kuvanveistäjän tytär (Tove Jansson).

Katajanokalta muutettiin Graniittitaloon ja sieltä Arabiaan. Kun Arabialta muutettiin Topeliaan, kokoelma perattiin tiukalla kammalla. Sitä ennen oli aina muutettu isompaan, joten ei ollut tarvetta karsia. Koska kokoelma on niin hyvässä kunnossa, karsintaa ei ennen Kaisa-taloa ole enää tarvinnut tehdä.

Topelia olikin Riikalle tuttu paikka, sillä hän oli ollut siellä 1960-luvulla sairaalahoidossa, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan IV sisätautiklinikalla.

– Olin nuorena naisena matkoilla ja sairastuin reumakuumeeseen. Kun pääsin teho-osastolta Meilahdesta, minut siirrettiin Unioninkadulle toipumaan. Siellä oli vain vanhoja kuorsaavia mummoja, olin korkeassa kuumeessa enkä saanut edes sänkyä vaan nukuin tarjoiluvaunun päällä. Päätin lähteä kotiin ja onnistuin ryömimään ovelle saakka. Siellä vastaan tuli kaksi tukevaa, valkoista jalkaa, joiden yläpuolelta kuului ”Mihis tää on menossa?”

 

Matkustan ympäri maailman

 

Vaikka Riikka on ollut kirjaston ja myöhemmin kokoelman ainoa työntekijä, hän ei ole koskaan ollut yksin. Yhteistyö laitoksen, oppiaineen ja muiden kirjastojen kanssa on ollut Riikan kirjastotyön kantava voima.

– Kehitysmaatutkimus on aina rakastanut ja vaalinut kirjastoaan. Laitoksen tutkijat ovat ne todelliset asiantuntijat, jotka luovat kirjaston kokoelman. Alan tutkijat ovat avarakatseisia, tasa-arvoisia, toisia ihmisiä arvostavia – pyrkivät parantamaan maailmaa.

Kokoelma rakentui pitkään kansainvälisen, ruohonjuuritasolla syntyneen vaihtojärjestelmän varassa. Käytäntö alkoi, kun Riikka vuonna 1979 osallistui European Association for Development Research and Training Institutesin järjestämään kirjastokoulutukseen.

Järjestöllä on Information Management -työryhmä, johon kuuluvat alan kirjastot. Tätä kautta Riikka oppi henkilökohtaisesti tuntemaan kollegansa ja heidän kirjastonsa ympäri maailmaa. He perustivat vaihtojärjestelmän: kaikki verkostossa olevat kirjastot antoivat omien laitostensa julkaisut muille.

Monien vuosien ajan Riikka sulki kirjaston tammikuuksi, joka oli hiljaisin kuukausi, ja matkusti muun muassa Afrikkaan. Monet maat ja kirjastot tulivat tutuiksi. Yksi lempipaikoista oli Kap Verde.

Kehitysmaatutkimuksen oppiaineen ja kirjakokoelman kehitys on pitkälti perustunut vapaaehtoiseen, joustavaan kutsumustyöhön. Yliopistomaailma on kuitenkin muuttunut 38 vuoden aikana.

– Olen huolestunut byrokratian lisääntymisestä ja itsenäisyyden vähenemisestä koko yliopiston tasolla. Moni hyvin toiminut asia on muuttunut liian vaikeaksi, monimutkaiseksi tai kielletyksi.

 

”Kirjastotyö on maailman makein palveluammatti”

 

– Jos tykkää ihmisistä, jos tykkää palveluammatista, jos tykkää yliopistosta, kirjasto on paras paikka olla töissä. Ihminen, joka rakastaa vain kirjoja, ei ole paras kirjastotyöhön. Tällä alalla täytyy olla asiakaspalveluhenkinen, täytyy haluta auttaa muita, täytyy haluta lainata kirjoja, ei vain pitää niitä itsellään.

Tietoa tarvitsevia asiakkaita on lähellä ja kaukana. Kaukopalvelu onkin ollut Riikalle sydämenasia heti kirjastouran alusta saakka: se oli hänen toinen tehtävänsä kirjastolla kurssikirjojen hoitamisen jälkeen Viikin maatalouskirjastossa.

– Hyvin hoidettu kaukopalvelu on kirjaston helmi. Jokaisessa kirjastossa on materiaalia, mitä ei ole missään muualla. Siihen aikaan, ennen elektronisia luetteloita – e-aineistoista puhumattakaan – kaukolainauksen merkitys oli nykyistä suurempi. Tutkijoiden aika on rahaa, heidän täytyy saada tieto nopeasti. Toimiva kaukolainaus on olennainen osa asiakaspalvelua. Itse lähetin ihmisille kirjoja joskus kotiin asti. Asiakkaisiin luottaminen kannatti aina. Kirjat eivät ole meidän, vaan ne on verovaroilla maksettu. Jos joku vaikkapa Rovaniemellä tekee opinnäytettä ja tarvitsee meidän kirjojamme, ne on hänelle lähetettävä. Olisi epätasa-arvoista, jos kirjastonhoitajat “istuisivat” kirjojensa päällä.

 

Biljardia ja sammakonsuojelua

 

Eläkkeellä Riikka ehtii viettää aiempaa enemmän aikaa kotonaan, Sipoonkorven mökissään. Helsingin uusi raja kulkee aivan mökin huussin takana. Mökkinsä pihalla Riikka viljelee tomaattia, kurkkua, palsternakkaa, valkosipulia ja kukkia.

Riikan voi nähdä pelaamassa biljardia harmaahapsisten herrasmiesten kanssa Kampin palvelukeskuksessa ja tietysti hoitamassa paikan kirjastoa – mihis kirjastoamanuenssi rakkaudestaan pääsisi?

Riikan tuntevat tietävät hänen kiinnostuksestaan sammakoihin. Mistä tämä on saanut alkunsa?

– Sammakoista on tullut sydämenasia ymmärrettyäni miten älykäs ja uhanalainen eläinlaji se on. Ensin Sipoonkorven mökkini alla asui kyy. Kun se katosi, sinne ilmestyi iso konna, joka asui luonani 13 vuotta. Sen jälkeen tuli “veljenpoika”. Helteisinä iltoina kastelen usein kukkia yhdeltätoista ja aluksi ihmettelin, että ihan kuin joku tuijottaisi ja niin tuijottikin. Sammakko tuli katsomaan kukkien kasteluani joka ilta, ja samaa tekee nyt “veljenpoika”.  Kesällä laitan vettä koveraan kiveen, jossa sammakko mahtuu uimaan. Viime kesänä oli jonoa: “veljenpoika” toi pieniä sammakoita pulikoimaan.

Osa alueelle muuttaneista piti läheistä lampea uhkana pienille lapsille ja suunnitteli sen täyttämistä. Tämä olisi tehnyt sammakoiden elämän mahdottomaksi. Riikka onkin noussut kapinaan sammakoiden suojelemiseksi ja tällä hetkellä konnien tulevaisuus näyttää hyvältä.

Vaikuttavasta urastaan huolimatta Riikasta ei pitänyt tulla kirjastotyöntekijää, vaan puutarha-arkkitehti. Riikan puutarhuritausta onkin näkynyt Topeliassa: kirjaston henkilökunta ja asiakkaat ovat saaneet nauttia upeista kukka-asetelmista ja suurista viherkasveista. Riikan työkaverit ovat saaneet kasveja koteihinsa ja puutarhoihinsa.

– Voitko allekirjoittaa väitteen, että ollakseen onnellinen ihminen tarvitsee vain kirjaston ja puutarhan?

– Ja ehkä vähän hyvää viiniä, Riikka nauraa.

 

Teksti ja kuvat

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

 

Ennakkotieto: NordForsk Workshop on Bibliometrics for the Social Sciences and Humanities lokakuussa

NordForsk järjestää humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen bibliometriikkatyöpajan Helsingin yliopistossa 10.-11.10.2012. Työpaja pidetään Helsingin yliopiston kirjaston järjestämän The 17th Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy -tilaisuuden yhteydessä (11.-12.10.2012).

Työpaja on jatkoa NordForskin aiemmalle Noria-net -bibliometriikkaprojektille, jossa todettiin tarve humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen bibliometriikan tarkasteluun ja edistämiseen. Työpajan tarkoituksena on kerätä yhteen asiasta kiinnostuneita tutkijoita, asiantuntijoita ja hallinnon ihmisiä.

Lisätietoja verkkosivuilla:

 

 

Ikäjohtamisen seminaari yliopistokirjastojen johtajille ja esimiehille 20.3.2012 Tampereella – myös etäyhteysmahdollisuus

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston varajohtajien foorumi järjestää Tampereen yliopiston kirjaston Linna-rakennuksessa (luentosali K103 ) ikäjohtamisen seminaarin yliopistokirjastojen johtajille ja esimiehille 20. maaliskuuta 2012 klo 12-16.

OHJELMA

12.15-12.20 Seminaarin avaus. Ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen, Tampereen yliopiston kirjasto
12.20-13.00 Pitääkö eri-ikäisiä johtaa eri tavoin? Professori Marja-Liisa Manka, Tampereen yliopisto
13.00-13.30 Ikätasa-arvon edistäminen Helsingin yliopiston kirjastossa. Tietoasiantuntija Johanna Lahikainen, Helsingin yliopiston kirjasto

Kahvitauko
14.00-14.30 Ikäohjelma Verohallintoon, taustojen selvittelyä. Päätyösuojeluvaltuutettu Maija Jokinen, Verohallinto
14.30-15.00 STM:n työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset. Neuvotteleva virkamies Lars-Mikael Bjurström, sosiaali- ja terveysministeriö
15.00-16.00 Keskustelua. Vetäjänä kirjaston varajohtaja Helena Hämynen, Itä-Suomen yliopisto

Seminaari on maksuton.
Ilmoittautumiset seminaariin viimeistään 9.3.2012 e-lomakkeella.

Tilaisuutta on mahdollisuus seurata myös etäyhteydellä. Etäyhteyksiä on rajoitettu määrä, joten pyydämme myös etäyhteydellä osallistuvia ilmoittautumaan e-lomakkeella. Tästä linkistä voit tarkistaa etukäteen oman verkkoselaimesi flashplayerin toiminnan ja että verkkoyhteys on riittävän nopea lähetyksen seuraamiseen.

IFLA:n tuleva presidentti Sinikka Sipilä kutsumusammatissaan

Pitkä kansallinen ja kansainvälinen ura on tehnyt Sinikka Sipilästä maailman suurimman kirjastojärjestön IFLA:n varapresidentin ja vuonna 2013 hänestä tulee IFLA:n presidentti. Jokaisella presidentillä eli puheenjohtajalla on oma, järjestön strategiasta ammentava teemansa, jota Sipilä haluaa kehittää varapresidenttikautensa ajan yhdessä kirjastoväen kanssa. Tule mukaan keskustelemaan presidenttiteemasta!

IFLA:n varapuheenjohtaja Sinikka Sipilä saa tehdä unelmatyötään kirjastossa

Moni kirjastotyöntekijä kokee ajautuneensa kirjastoalalle, vaikka toki työstään pitääkin. Tämä ei koske Sinikka Sipilää: hän tiesi jo lukiossa haluavansa kirjastoon töihin.

Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, joka toimi entisessä ortodoksikirkossa. Kirjasto oli upea, henkevä rakennus. Mutta myös jännittävä: sen kirjakellari oli entinen ruumiskellari.

Ylös  pimeään ja pelottavaan vinttivarastoon ei kukaan halunnut mennä yksin. Sinne sai tarvittaessa ottaa mukaan turvaksi sen asiakkaan, jolle varastoaineistoa oltiin hakemassa.

-Kuten monet kirjastolaiset tietävät, kirjastoissa ja kirkoissa on paljon yhteistä: molemmat ovat mietiskelyn, uuden tiedon ammentamisen ja elpymisen paikkoja.

Kansainvälinen ura

Sipilä työskenteli kaksi vuosikymmentä Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa, ja samalla hänen uransa on ollut myös erittäin kansainvälinen.

Tärkeimpiä kokemuksia on ollut aika Tansaniassa 1980–1990-luvulla. Siellä hän työskenteli pakolaiskeskuksessa, jota asuttivat apartheidin aikaisesta väkivaltaisesta maastaan paenneet etelä-afrikkalaiset.

Pakolaiskeskuksen kirjasto yhdisti maastaan ja suvuistaan eristetyt pakolaiset. Kirjasto jakoi heille ajankohtaista tietoa kotimaastaan ja loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mikä helpotti kotiinpaluuta Etelä-Afrikkaan Nelson Mandelan vapauduttua.

Sinikka Sipilän toinen kutsumustyö on Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtajuus. Sitä kautta hän on saanut vaikuttaa suomalaiseen kirjastomaailmaan.

Kirjastojen suurlähettiläs, nolla euroa kuukaudessa

Sipilä on nyt IFLA:n varapresidentti ja 2013 hänestä tulee IFLA:n presidentti. Nämä ovat todellisia kutsumustöitä, sillä niistä ei IFLA maksa palkkaa. Presidentti saa korvauksia osasta matkakulujaan, mutta varapresidentti ei saa sitäkään. Rahoitus pitää hankkia muualta.

Vapaaehtoistyön palkinto on kuitenkin suuri: saa elää arvojensa mukaista elämää, puhua itselleen tärkeistä asioista ympäri maailmaa ja yrittää vaikuttaa asioihin. IFLA yrittää muuttaa maailmaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Se huolehtii, että myös köyhät maat huomioidaan mm. tekijänoikeus- ja open access -keskusteluissa.

Haastattelijan kynä lentää yrittäessään saada kaiken ylös Sinikka Sipilän poikkeuksellisen mielenkiintoisesta urasta.

Presidentin sydämen asiat

Presidenteillä on aina oma teemansa, jonka pohjana on IFLA:n strategia ja jota valmistellaan useampi vuosi ennen sen käyttöönottoa. Tarkoitus ei ole keksiä pyörää uudelleen, vaan nostaa itselle tärkeitä asioita esiin kaikkeen toimintaan vaikuttavasta strategiasta.

-Toivon apua teemani muotoilussa. Sen alustava muoto on “Strong Libraries for Equal and Innovative Societies” ja sen pitäisi olla valmis vuonna 2013. Teemani taustalla ovat pohjoismaiset arvot, jotka ovat tärkeitä myös maailmanlaajuisesti: kirjastojen avoimuus kaikille, vapaa tiedonsaanti ja sananvapaus. Se painottaa tasa-arvoa, luovuutta ja yhteisöllisyyttä. Näinä vaikeina taloudellisina aikoina tarvitsemme luovuutta ja uusia ratkaisuja vielä kipeämmin kuin tavallisempina aikoina.

Teemalla on myös useita alateemoja:

  • Aktiivisen kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, sosiaalinen hyvinvointi ja ekologisesti kestävä kehitys kirjaston ja sen palvelujen kautta (kirjasto voi olla yhteinen kokoontumispaikka, yhteisö, jossa voidaan keskustella vapaasti. Kirjasto voi edistää tietoisuutta: kirjastot voivat jakaa tietoa esimerkiksi ympäristösuojelusta ja HI-viruksesta)
  • Sananvapauden puolustaminen ja pyrkimys lisätä tiedon globaalia vapaata saatavuutta
  • Kehittyvien maiden kirjastojen ja kirjastonhoitajien tukeminen
  • Monikulttuuristen kirjastopalveluiden tukeminen
  • IFLA:n jäseninä olevien kirjastoseurojen vahvistaminen, tavoitteena kirjastojen yhteiskunnallisen aseman vahvistaminen

 

Sipilä kutsuu kaikki mukaan kehittämään teemaa

Tule mukaan keskustelemaan ja muokkaamaan teemaa yhdessä! Mikä sinulle on näistä tärkein? Voisiko teemaa vielä muokata ja mihin suuntaan?

Miten nämä teemat liittyvät erityisesti yliopistokirjastoihin? Yliopistokirjastoissa tärkeitä kysymyksiä ovat ainakin Open Access ja kansalaisyhteiskunta-aspekti: kirjasto tarjoaa riippumattoman, puolueettoman tilan yliopistoyhteisön sisällä.

Keskustelu jatkuu IFLA:n konferensseissa ja tilaisuuksissa. Voit myös jättää kommentin tähän artikkeliin tai laittaa sähköpostia suoraan Sinikka Sipilälle. Huomaa myös Sipilän Facebook-sivu.

 

Teksti ja kuvat

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Aasian tutkimuksen aineistot paremmin käyttöön

Pohjoismaiden Aasia-kirjastonhoitajien tapaamisessa esiteltiin uudistuvaa ja laajenevaa AsiaPortal-palvelua ja ideoitiin yhteistyön tiivistämistä Japanin ja Kiinan osalta.

Kööpenhaminan Nordic Institute of Asian Studiesin ympärillä toimivan Nordic NIAS Councilin kirjastoryhmä tapasi 22.11. ensimmäistä kertaa Tanskan ulkopuolella, Tukholman yliopiston kirjastossa. Olin itse ensimmäistä kertaa ryhmässä tutustumassa tanskalaisiin, norjalaisiin ja ruotsalaisiin kollegoihin.

NIASin kirjastopalveluista Helsingissä näkyvin hyöty on AsiaPortal, jossa on lukuisia lisensoituja aineistoja ja sen lisäksi kaikille avoimia osia, joihin on koottu uutisia, julkaisuja ja linkkejä Aasian tutkimukseen liittyen.

Helsingin yliopistollekin Aasia-aineistoissa aivan elintärkeä AsiaPortal uusitaan täysin alkuvuodesta. Tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa tietokannoista haettaviksi yhdellä haulla ja saada hakutoimintoon mukaan mahdollisimman paljon vapaan verkon aineistoja. NIAS aikoo lisäksi satsata e-kirjahankintoihin.

Suurin osa kirjoista tulee Dawsoneralta, joka meillekin jo varsin tuttu ja on sattumoisin myös Tukholman yliopiston kirjaston pääasiallinen e-kirja-alusta (tukholmalaisilla kuulemma jo 85 % hankintarahasta menee e-aineistoihin).

Tukholman yliopiston kirjaston uudet verkkosivut olivat pikaesittelyssä. Ei muuten ollenkaan hassumpi esimerkki laajasta hakutoiminnosta, joka kattaa myös artikkeleita.

Uudessa sivustossa on ideana että “voi jatkaa siitä mihin edellisen kerran jäi” eli sivuille voi tallentaa omien hakujen tuloksia, kiinnostavia tietokantoja ja muuta sisältöä.

Tapaamisessa myös sovittiin, että NCC:n kirjastoryhmän sisällä tiivistetään yhteistyötä Kiina- ja Japani-aineistoista kiinnostuneiden välillä. Tehtävänä olisi erityisesti miettiä miten verkkoaineistot saadaan mahdollisimman laajaan käyttöön.

Keskustakampuksen kirjasto on varmasti tavalla tai toisella mukana. Yhteistyö voisi olla yksi tapa saada ideoita esimerkiksi alakohtaisille tiedonhaun verkkosivuille.

Alakohtaisten sivustojen ongelmana on usein ettei niitä ehditä päivittää tarpeeksi usein, mutta niillä voisi olla runsaasti automaattisesti päivittyvää sisältöä esimerkiksi uutuuskirjoista kansikuvineen, e-kirjavalikoimien esittelyä tai uusimpia lehtiartikkeleita käsin naputeltujen tekstien lisäksi.

Teksti

Pekka Karhula
kirjastonhoitaja
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kolumni: Joulukertomusperinteemme eräitä solmukohtia

Moni suomalaisen kirjallisuuden piirre juontuu Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä (1870). Kiven romaani sisältää muun ohella myös suomalaisen joulukertomusperinteen yhden lähtökohdan.

Jouluaattona veljekset juovat liikaa olutta, riitelevät ja tulevat polttaneeksi pirttinsä. Heidän joulunviettoonsa kuuluu siten runsas alkoholinkäyttö, perheväkivalta ja tuottamuksellinen tuhopoltto.

Niin oivallisen profeetallisesti tunsi Kivi kansansa ja sitä kuvasi, että kuuluu sanotunlainen meno joulunviettoomme vielä tänäkin päivänä.

Kiven aloittama realistis-onneton joulun kuvaamisen tapa ei kuitenkaan saanut kovin monia seuraajia, sillä Zacharias Topeliuksen luoma idealistisempi ja lapsekkaampi kuvaustraditio vei voiton.

Kiven mallin jatkajista karmeimman joulukuvauksen loi Maria Jotuni novellissaan ”Jouluyö korvessa” (alun perin Helsingin Sanomain viikkoliitteessä 1930, sittemmin kokoelmassa Norsunluinen laulu, 1947). Siinä mökin isäntä yrittää tappaa vaimonsa, emännän sisarentytär synnyttää isännälle lapsen ja isäntä kuolee sairauskohtaukseen. Tapahtumarikas jouluyö siis.

Topeliuksen luomaa traditiota on uusinnettu ahkerasti, mutta parhaat tulokset siitä on tehty parodian keinoin. Suuri idolini, kansantaiteilija Martti Huuhaa Innanen on tässä lajissa mestari.  Vanhan kansan joulukertomuksessa ”Olka Lehikoisen joulu” (kokoelmassa Seikkailu viitakossa, 1967) seisoo ”rikkinäisellä kesäpalttoolla ympäröity köyhä nainen paljain jaloin syvässä lumihankessa”.

Olka katselee sisään tirehtööri Lunkreenin kartanon ikkunasta ja näkee, miten ”kirkkaat katseet loistivat kilpaa kuusten kynttelien kanssa lasten pyöreistä, iloisista päistä käsin” ja ”somat lapsukaiset juoksivat piparkakku kätessä vikkelästi rinkiä joulukuusen ympärillä”.

Jouluidyllin nähtyään Olka ”kävi kuusen juurelle huilaamaan, sekä venttasi kuolemaa”. Paikalle sattuu satun hyvä haltiatar ja huutahtaa: ”Kuka se on kun meinaa kuolla jouluaattona, sano?”

Haltiatar lupaa täyttää Olkan toiveet saaten Olka toiveensa mukaan pienen palan leipää, jonka jälkeen tapahtuu onnellinen loppu eli ”Olka Lehikoinen tuli hulluksi ilosta, sekä vietiin köysissä poies”.

Karummin liikuttava on Innasen joulukertomus ”Kotimaan kutsu” (kokoelmasta Lippa vinossa, 1968). Siinä Eino on vuosikymmenet kiertänyt maailmaa ja juopotellut, mutta sitten hän ”tuli vanhaksi ja palasi kaukaiseen kotimaanhan”.

Jouluaattona Eino astuu sisään vanhaan kotitaloonsa: ”Hänen vaimonsa Selma makasi pirtin nurkassa kuolinvuoteella ja yksitoista aikuiseksi varttunut lasta veisti penkillä päreen valossa kirveenvarsia”.

Ensin lapset mukiloivat Einon. ”Mutta samassa hänen aikuisiksi varttuneiden lastensa silmät täyttyivät kyynelistä ja he nostivat vanhan isänsä lattialta. Selmakin nousi virkistyneenä ja silminnähtävästi ainakin kaksikymmentä vuotta nuortuneena kuolinvuoteeltaan.”

Toivotan oikein hyvää joulua itse kullekin vaatitasolle!

Jukolan veljekset vuonna 1970 julkaistussa postimerkissä. Kuva: Wikipedia

Kirjoittaja

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjastoterveisiä Yhdysvaltojen länsirannikolta: Flora Lamson Hewlett Library

Pohjois-Kaliforniassa San Franciscon alueella oli 1960-luvulla kahdeksan suhteellisen pientä teologista seminaaria, jotka päättivät yhdistää hallintonsa ja kirjastonsa. Syntyi Graduate Theological Union.

Kirjastoprojekti toteutettiin ekumeenisessa hengessä: roomalaiskatolisen kirjaston ja useiden protestanttisten kirjastojen – mukaan lukien unitaarien teologisen seminaarin kirjasto – kirjat koottiin yhteen ja Berkeleyn alueelle rakennettiin Flora Lamson Hewlett Library. Sen kokoelmat kattavat noin 400 000 nidettä.

Kirjastorakennus, jossa tärkeintä ovat kokoelmat

Vaikka – tai koska, kuten kokoelmatyötä tekevä mieluummin sanoisi – kirjastotalo on suunniteltu kokoelmien ehdoilla, siellä on miellyttävä työskennellä. Rakennuksessa on käytetty – ainakin näkyvissä osissa kuten tuloaulassa – sementin ja metallin rinnalla runsaasti puuta, mikä takaa pehmeämmän vaikutelman kuin kylmä turvautuminen yksinkertaisiin sementti- ja metallirakenteisiin.

Kirjaston lähellä sijaitsee Kalifornian yliopiston Berkeley Library, joka on itse asiassa suuri joukko erikoisalojen kirjastoja. Sen kanssa Hewlett Library on sopinut muun muassa yhteisestä hankintapolitiikasta ja kirjastojen käyttöön liittyvistä oikeuksista.

Aulassa minut ja isäntäni emeritusprofessori Abraham Terianin ottaa vastaan David J. Stiver, jonka toimenkuvaan kuuluu kirjojen luettelointi ja erikoiskokoelmien hoito. Stiver esittelee meille kirjaston, jonka tiukka ja tarkoituksenmukainen tilankäyttö saisi suomalaisen arkkitehdin repimään hiuksiaan.

Tapaamme myös Kyle Schiefelbeinin, joka opettaa opiskelijoille elektronisten aineistojen käyttöä: jokainen opiskelija saa ryhmäopetusta noin kymmenen tunnin verran. Työnsä ohessa Schiefelbein valmistelee väitöskirjaa 1800-luvun liturgisesta kirjallisuudesta – aineistosta, joka on helposti saatavilla open access –muodossa.

Tapaamme Clay-Edward Dixonin, kirjaston kokoelmapäällikön (Head of Collection Development); ainakaan täällä kirjastoala ei vaikuta erityisen naisvaltaiselta. Dixon osaa kertoa yhtä ja toista mielenkiintoista kirjastosta ja kirjastojen tilanteesta alueella ylipäänsä.

Teologisten seminaarikirjastojen yhdistämisen mukana puoli vuosisataa sitten kirjastolle valittiin luokittelujärjestelmäksi Amerikan kongressin kirjaston (American Library of Congress) systeemi, jota on totuttu soveltamaan ja käyttämään.

Tämä helpottaa jossain määrin kirjaston työntekijöiden työtä ja työnjakoa, mutta heidän on tarkastettava jokaisen niteen asiasanoitus, joka viime aikoina on ylimalkaistunut entisestään, kun se on siirtynyt yksityisen yrityksen Baker & Taylorin hoidettavaksi.

Kirjojen tietueisiin täytyy lisätä teologisten seminaarien tarpeita ajatellen paitsi tarkempia asiasanoja myös muuta dataa, kuten esimerkiksi sarja, jossa kyseinen kirja on ilmestynyt.

Kirjastolla on vain kymmenen täyspäiväistä työntekijää ja heidän lisäkseen käytetään aputyövoimana opiskelijoita vuositasolla yhteensä noin 15-20 henkilötyövuoden verran.

Työnjako on selkeä ja tiimivetoinen, mikä luo yhteistyölle, kiinnostukselle ja aktiivisuudelle oman lisäarvonsa.

Hyllytysurakka ennen joulua

Kirjasto on koko ajan seminaarien opiskelijoiden aktiivisessa käytössä; noin neljäsosa sen kirjoista on koko ajan kierrossa, eikä ole ihme, että yhden työntekijän puolipäiväisenä vastuuna kirjojen korjaaminen tai lähettäminen muualle korjattavaksi.

Ennen joulua työntekijöillä on melkoinen urakka, kun kaikki lainassa olevat kirjat palautetaan loman ajaksi kirjastoon. Koko porukka hyllyttää kirjoja, johtajat mukaan lukien.

Kaikki kirjat eivät kuitenkaan kierrä samaan tahtiin. Kirjaston kellarikerroksessa on tiukalle hyllysuunnitelmalle rakentuva varasto, jossa on noin 30000 kirjaa – rariteetteja, arkistomateriaalia sekä vanhoja ja vähän käytettyjä kirjoja, joiden joukossa on todellisia helmiä.

Kirjaston ylpeytenä on unitaaristen traktaattien kokoelma, ja minulle kerrotaan, että lähes kaikki muukin erityisellä tavalla kiinnostava aineisto on peräisin juuri unitaarien seminaarikirjastosta.

Unitaarien traktaatit 1600-luvun lopulta ovat tutkijan kannalta kiinnostavia siksi, että juuri ne laukaisivat englantilaisessa kirkollisessa elämässä kiistoja, jotka vaikuttivat ratkaisevalla tavalla deismin läpimurtoon ja historiallisen raamatuntutkimuksen syntyyn.

Bussilla kirjastoon piipahtamaan

Opiskelijat tulevat laajalta alueelta omista seminaareistaan vierailemaan kirjastossa, joka runsaan kävijämäärän vuoksi ei voi antaa tietokoneitaan kokopäiväiseen käyttöön. Vaikka opiskelijat kantavat mukanaan omat tietokoneensa, vain harvat heistä tekevät kirjastossa pitkää päivää. Voisi sanoa, että valtaosa asiakkaista on ”piipahtajia”.

Monet tulevat omilla autoillaan taistelemaan kirjaston lähellä olevien kiemuraisten katujen tarjoamasta parkkitilasta, mutta ainakin joillakin seminaareilla on käytössään busseja, jotka kuljettavat opiskelijoita kampukselta kirjastoon – julkinen liikenne kun ei satu olemaan niitä amerikkalaisen yhteiskunnan vahvuuksia.

Kun käyntimme kirjastossa on päättynyt, vierailemme paikallisen luterilaisen seminaarin (Pacific Lutheran Theological Seminary) kampuksella, jota kokoelmapäällikkö Dixon oli kehunut upeaksi paikaksi. Upea se onkin: kapea ja pitkä Marin Avenue johtaa korkealle mäen harjalle, josta on upeat näkymät.

Kellarivaraston aarteita

Luterilaisen seminaarin opiskelijat ovat luennoillaan, mutta jostakin kampuksen takaa löydämme kellarivaraston, jossa säilytetään ELCA:aan (Evangelical Lutheran Church of America) kuuluvien Pohjois-Kalifornian luterilaisten kirkkojen arkistotavaraa – kirkollisten kokousten aineistoa, pappien arkistoja ynnä muuta.

Ahtaissa pölyisissä tiloissa työskentelee Carol Schmalenberger, joka ottaa yllätysvieraat ystävällisesti vastaan. Suomalaiselle vierailijalle hän viittaa kokoelmaa esitellessään lattialle pinottuihin kahdeksaan isoon pahvilaatikkoon, joille kukaan ei ole vielä tehnyt mitään. Siinä ovat paikallisen suomalaissyntyisen papin ja vaikuttajan Toivo Harjunpään arkistot.

Saamme kuulla myös, että aina kun jokin kirkko suljetaan, sen arkistot lähetetään tänne. Kuitenkin ne kirkot, jotka lähtevät pois ELCA:n yhteydestä, vievät arkistonsa mukanaan. Viime aikoina tällaisia kirkkoja on ilmaantunut tavallista enemmän, koska ELCA on ottanut voimakkaasti kantaa homoseksuaalisten jäsentensä oikeuksien puolesta eikä se sovi läheskään kaikille.

Luterilaisten kirkkojen parhaat vuodet tällä alueella – ja vähän muuallakin Yhdysvalloissa lienevät takanapäin. Niistä kertovat rouva Schmalenbergerin käsikirjastona toimivat teokset, noin 15-20 hyllymetriä, joiden joukossa on kirjoja Euroopasta siirtolaisina tulleiden luterilaisten perustamien kirkkojen historiasta toissa ja viime vuosisadalla.

Kun lähdemme, tulen miettineeksi, että pölyisen arkiston takahuoneessa olevan vapaan työpöydän ääressä voisi kirjoittaa väitöskirjan vaikkapa Toivo Harjunpään jälkeenjääneistä pahvilaatikoista löytyvän aineiston perusteella.

Hyvästelemme rouva Schmalenbergerin ja jatkamme matkaamme Marin Avenueta alas laaksoon ja sieltä hyvin myöhäiselle lounaalle.

Teksti

Matti Myllykoski
Johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tahallaan vai vahingossa? Plagiointi yksi Oppimisseikkailu 2011 -teemoista

25.–26.10.2011 pidetyn Helsingin yliopiston Yritä, uskalla, toimi: Oppimisseikkailu 2011 –tapahtuman yhtenä teemana oli plagiointi. Tiesitkö, että opiskelijat pelkäävät plagioivansa tietämättään? Muistatko sinä laittaa esityksiisi ja kirjoituksiisi aina lähteet?

Helsingin yliopistossa on rehtorin päätöksellä 11.11.2011 julkaistu ”Ohje menettelystä opiskelijoiden vilppi- ja plagiointitapauksissa (päätös 2011/172)”. Yliopistossa on myös meneillään plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi.

Plagiointiteemaa käsiteltiin aamupäivällä 25.10. työpajassa, jota vetivät Kaijus Ervasti (oikeustiede), Elina Manninen (kasvatustiede) ja Laura Karppinen (rehtorin kanslia).

Iltapäivällä teeman ympärillä jatkettiin Anne Haarala-Muhosen johtamassa sessiossa, jossa plagiointitunnistusjärjestelmäpilotista vastaava, verkkopedagogiikan asiantuntija Pauliina Kupila kertoi pilotista ja tutkija Erika Löfström plagioinnista tekemästään tutkimuksesta.

Kupila ja Löfström ovat myös selvittäneet Helsingin yliopiston opettajien ja opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia plagiaatintunnistamisjärjestelmistä (ks. Löfström & Kupila 2011).

Tilaisuuksissa keskityttiin erityisesti opiskelijoiden harjoittamaan vilppiin ja sen tunnistamiseen, ei muihin vilpin muotoihin (esim. tutkijoiden välisiin).

Työpajassa todettiin, että esim. Yhdysvalloissa plagiointia on jo pitkään pidetty ongelmana ja sitä on pyritty torjumaan (erityisesti lääke- ja hoitotieteessä). Suomessa ilmiötä ei ole kovin hyvin tunnistettu ja suomalaista tutkimusta aiheesta on vain vähän. Laajempia tutkimuksia tarvittaisiin.

Plagioinnin on epäilty lisääntyneen – vai tunnistetaanko se nykyisin paremmin? Kulttuurierot ovat plagioinnin suhteen suuria ja tämä on tärkeää ottaa huomioon kansainvälisiä opiskelijoita opetettaessa ja ohjattaessa. Se, mikä meillä on vilpillistä lainaamista, voi jossain toisessa kulttuurissa olla hyväksytty tieteellisen kirjoittamisen käytäntö.

Elina Manninen kokoaa yhteen työpajan ryhmätöiden tuloksia.

Miten plagioinnin voi tunnistaa?

Mitkä asiat sitten voisivat viitata plagiointiin? Työpajassa keskusteltiin, että muun muassa

  • Opiskelijan työn taso ja kieli muuttuvat suuresti verrattuna aiempaan
  • Tekstin kieli ja tyyli muuttuvat kesken kaiken, erityisesti paranevat
  • Omat ”hälytyskellot” soivat
  • Tutkielma tulee liian äkkiä valmiiksi, eikä sitä ennen ole saatu ohjausta

Lisää indikaattoreita löydät pilotoinnin blogista.

Miten plagiointitapauksen voi tunnistaa? Kaijus Ervasti vetää yhteen ryhmätyön tuottamia plagioinnin indikaattoreita.

Miksi opiskelija plagioi?

Yhteiskunnan ja yliopiston arvomaailma on osittain muuttunut ja se heijastuu opiskelijoihin. Kovat paineet edetä ja valmistua sekä aineistojen helppo saatavuus avoimessa verkossa saattavat tehdä vilpin houkuttelevammaksi ja ehkä helpommaksikin kuin ennen.

Plagiointia on ainakin kahdenlaista: tahallista, tietoista vilppiä ja tahatonta. Löfströmin ja Kupilan mukaan neljä suurinta syytä plagiointiin ovat:

  • Tietämättömyys
  • Periaatteessa tiedetään miten pitäisi toimia, mutta omat taidot eivät riitä
  • Piittaamattomuus
  • Opiskelijalla on paljon muita asioita elämässään (esim. perhe, työ) eikä hän siksi ehdi paneutua kaikkiin opiskelutehtäviin riittävästi

On tärkeää, että opettajat – myös kirjaston kouluttajat – näyttävät esimerkkiä eettisessä lähteiden käytössä: omiin opetuskalvoihin on syytä laittaa lähteet.

Opiskelijat pelkäävät plagioivansa vahingossa

Yksi itselleni yllättävimpiä tietoja plagioinnista on ollut se, että suurin osa opiskelijoista pelkää plagioivansa tahattomasti. He haluavat olla rehellisiä, mutta kokevat, etteivät välttämättä osaa toimia oikein. Tämä on tärkeää ottaa huomioon myös kirjaston antamissa koulutuksissa. Jos plagioinnista puhutaan, ei pidä vain nopeasti varoitella, että se on kiellettyä, vaan antaa selkeitä työkaluja siihen, miten kirjoittaa ja lainata eettisesti. Mielekkäintä tietysti olisi, että kirjasto ja esim. tiedekunta sopivat selkeästi yhdessä, mitä kirjaston koulutuksissa puhutaan ja mikä tieto tulee muussa opetuksessa.

Erika Löfström kertoi, että opiskelijat usein näkevät viittauskäytännöt teknisenä plagioinnin estovälineenä, mutta eivät välttämättä ymmärrä laajemmin tieteellisen kirjoittamisen ja lainaamisen eettisiä periaatteita (lue lisää esim. Löfström 2011).

Plagiaatintunnistusjärjestelmän pilotointi

Pauliina Kupila kertoi hankkeen käynnistyneen, kun tiedekunnilta ja opettajilta tuli kyselyitä: miten he voisivat helpommin tunnistaa plagiaatteja? Pilotista vastaa opetusteknologiakeskus.

Pilotin ensimmäinen vaihe oli keväällä 2011 ja nyt on käynnissä toinen vaihe. Jos hankintaan päädytään, edessä on kilpailutus. Ohjelman hankkiminen tapahtuisi alkuvuonna 2012 ja käyttöönotto olisi aikaisintaan lukuvuoden 2012–2013 alussa. Ensimmäisessä vaiheessa on kokeiltu kahta ohjelmaa: URKUNDia ja Turnitinia. Niitä on käytetty myös muissa suomalaisissa yliopistoissa. Pilotissa ei ole huomattu suuria eroja ohjelmien välillä. Molemmissa on puolensa.

Ohjelma voisi toimia myös opiskelijan oppimisen työkaluna. Valitettavasti halutessaan plagiaatintunnistusjärjestelmiä voi käyttää myös väärin: omaa plagioitua tekstiään voi pyörittää siellä niin monta kertaa, ettei enää jää kiinni. Löfström ja Kupila kysyvätkin: ”Tukeeko järjestelmän käyttö oppimista aidosti, vai käytetäänkö järjestelmää vain varmistamaan riittävän alhainen yhtäläisyysprosentti?” (Löfström & Kupila 2011).

Erika Löfström (vas.), Pauliina Kupila (kesk.) ja Anne Haarala-Muhonen keskustelevat.

Miten järjestelmä toimii?

Järjestelmää käytettäessä opettaja luo sähköisen tehtäväpalautuskansion, johon opiskelija palauttaa oman tekstinsä. Järjestelmä vertaa tekstin alkuperäisyyttä lähteisiin (avoin verkko, julkaisutietokannat, järjestelmään tallennetut dokumentit).

On tärkeää huomata, että ohjelmat voivat tunnistaa vain niitä tekstejä, jotka löytyvät avoimesta verkosta, tietyistä julkaisutietokannoista tai joita sillä itsellään on. Ne lainatut aineistot, joita ohjelma ei sisällä, jäävät tunnistamatta. Esimerkiksi julkaisemattomia tekstejä tai vain painetussa muodossa olevia aineistoja ohjelma ei voi tietenkään tunnistaa. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan opettajan ja ohjaajan omaa ammattitaitoa.

Kirjaston rooli?

Mikä on kirjaston rooli plagioinnin tunnistamisessa ja estämisessä? Pauliina Kupila piti kirjastolaisille oman tilaisuuden 2.12. (kalvot löytyvät intranetistä, vain HY:n kirjaston henkilökunta). En valitettavasti itse päässyt paikalle, mutta kollega Kirsi Luukkanen kertoi, mitä asioita kirjastolaiset pohtivat ja aiheet kuulostivat samankaltaisilta kuin Oppimisseikkailussa:

  • Kuinka tuttu plagioinnin käsite on opiskelijoille?
  • Miten kirjasto voisi osallistua järjestelmän käyttöönottoon?
  • Kirjasto voisi olla mukana esim. tiedekuntien tieteellisen kirjoittamisen kursseilla puhumassa informaatiolukutaidon perusasioista, kuten eettisestä kirjoittamisesta.
  • Opiskelijat saattavat luulla, että esim. yhdessä kirjoitetun tekstin voi julkaista omissa nimissään, jos saa toiselta luvan. Pelkkä lupa ei kuitenkaan riitä – eettiseen tieteelliseen kirjoittamiseen kuuluu toisen kirjoittaman tekstin selkeä merkitseminen.
  • Toivottiin, että plagiointiohjelmaa käytettäisiin osana viittaamiskäytänteiden oppimisprosessia.

Mitä mieltä sinä olet kirjaston roolista plagioinnin estämisessä? Osallistu keskusteluun jättämällä kommentti.

Lähteitä ja lisää luettavaa

Plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi –blogi

Pauliina Kupilan ja Emilia Löfströmin esityksen materiaalit

Plagioinnin indikaattoreista Plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi –blogissa

Löfström, Erika, 2011, “”Does Plagiarism Mean Anything? LOL.” Students’ Conceptions of Writing and Citing”. Journal of Academic Ethics 9: (4) p. 257-275. DOI 10.1007/s10805-011-9145-0 (http://www.springerlink.com/content/f4770514v067q72n/, luettu 2.12.2011)

Löfström, Erika ja Kupila, Pauliina, 2011, ”Plagiaatintunnistamisjärjestelmä oppimisen ohjaamisen välineenä?” Peda-Forum 2/2011, s. 17-20.

Bergenin yliopiston hauska ja informatiivinen video plagioinnista (5 min)

 

Teksti ja kuvat

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Kolumni: Arto kaipaa elvytystä ja kuntoutusta

Artikkeliviitetietokanta ARTO on joillakin tieteenaloilla verraton työkalu. Esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen, kielitieteen, folkloristiikan ja arkeologian aloilta Artoon on sisällytetty Suomen akatemian ja Neuvostoliiton tiedeakatemian yhteisprojektin (ns. Uralican) tulokset. Tämä tarkoittaa sitä, että Arton kautta pääsee käsiksi näiden alojen tutkimusviitteisiin  vuosilta 1917-1987 – yksin kirjallisuudentutkimuksessa ja kielitieteessä saalis on tältä aikaväliltä 21 654 huolellisesti tehtyä ja visusti sisällönkuvailtua viitettä.

Kun Artossa on näiltä aloilta Uralican lisäksi Kati-vainaan romppeet, uutta tuotantoa vuodesta 1994 sekä JULKIn kautta tulleet tutkijoiden hengentuotteet, on lopputulos hyvä.

Kaveeraan Arton kanssa lähes päivittäin. Viime aikoina vanha kamuni kuitenkin näyttää lusaantuneen henkitoreisiin.  Eikö Artoon enää luetteloida antologioissa ja muissa hakuteoksissa julkaistuja artikkeleita? Nehän ne tärkeitä olisivat, sillä niissä on ihan kovaa tavaraa eikä mitään aikakauslehtiesselehdintää. Joillakin tieteenaloilla Arto tuottaa niukkoja ja aivan sattumanvaraiselta näyttäviä hakutoksia. Mikä Artoa vaivaa?

Artoa tehtiin pitkään hajautetusti monissa kirjastoissa, ja tekemisen motivaatiota paransi  luetteloinnin kautta saatu käyttöoikeus. Nyt Arto on vapaasti käytettävissä. Sekö vei motivaation?

Olen suivaantuneena kysellyt, kenen vastuulla Arto nykyään on (olis meinaan vähän asiaa). Vastaukset ovat vaihdelleet. Oli miten oli, kyllä jotain tarttis tehdä.

Arton tekeminen on ollut iso urakka, ja nykyään se tarjoaa entistä useammin myös e-muotoisen artikkelin heti luettavaksi. Tätä työtä ei pidä jättää hunningolle.

Nyt äkkiä Artolle lisähappea, adrenaliinia yms. elintoimintoja elvyttävää eliksiiriä. Nyt alkaisi olla myöhäisen puuttumisen aika – se varhaisen puuttumisen aika taisi jo mennä.

 

Kirjoittaja

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Mitä uutta IFLA 2012 Helsinki -rintamalta?

NYT: on aika laittaa IFLAn päivämäärät kalenteriin, lähettää tapahtumaideoita, laittaa esitelmäehdotus kiinnostavaan satelliittikonferenssiin, pyrkiä posterinäyttelyyn…

KOHTA: on aika alkaa suunnitella miten IFLA-vieraat otetaan vastaan omassa kirjastossa.

Helsingin IFLAn konferenssi alkaa lauantaina 11.8.2012 ja päättyy perjantaina 17.8.2012. Joissain ennakkotiedoissa on esiintynyt virheellisiä tietoja.

Konferenssin suunnittelutyö on edennyt San Juanin konferenssin jälkeen vauhdikkaasti. Päävastuu järjestelyistä on IFLA:lla. Järjestön tukena ovat sekä suomalainen National Committee ja paikalliset aktiivit Kristina Virtasen johdalla että konferenssitoimisto K.I.T. Group. Marras- ja joulukuun aikana konferenssin yksityiskohdat täsmentyvät ja juhannukseen mennessä koko ohjelma lukuisena esitelmineen on valmis.

Konferenssin valmistumista voi seurata IFLA:n sivuilta.

Katso IFLA 2012 Helsinki -video, joka esiteltiin myös San Juanissa.

Vuonna 2011 vapaaehtoiset käyttivät sinisiä liivejä – millaisetkohan vaatteet saamme Helsingissä?

Vapaaehtoiset – tiedotusta ja koulutusta tulossa

Tuula Ruhanen kiertää keväällä tiedottamassa vapaaehtoisten työn organisoimisesta Tampereella, Turussa, Oulussa tai Joensuussa ja Helsingissä. Kongressijärjestäjä K.I.T. Group ja suomalainen koordinointiryhmä järjestävät Helsingin messukeskuksessa koulutuspäivän vapaaehtoisille ensi vuonna.

Lisää ohjelmaa vapaa-ajalle?

IFLA toivoo, että emme keksi ohjelmaa konferenssin tapahtuma-ajalle, vaan sen ulkopuolelle, jotta emme kilpailisi konferenssiohjelman kanssa. Onko jotain, mitä sinä voisit järjestää tai mitä haluaisit ehdottaa? Aamulenkki, aamujoogaa? Sienikierros metsässä tai kapakkakierros Kalliossa? Ideoita saa lähettää Päivi Litmanen-Peitsalalle (plp(at)kirjastot.fi).

Valmistautumista kirjastovierailuihin

Viralliset kirjastovierailut järjestetään 17.8., mutta spontaaneja kirjastovierailuja tehdään todennäköisesti koko konferenssin ajan. Vieraat saavat kaupungilta 7 vrk:n seutulipun, jolla pääsevät liikkumaan.

Kirjastot.fi-sivusto uudistetaan ennen konferenssia. Nyt ollaan tekemässä pohjaa, jolle kirjastojen tiedot syötetään. Kirjastoilta pyydetään tietoja ja jatkossa heidän tulee itse pitää huolta siitä, että esim. aukioloajat ovat oikein. Tiedot tulevat olemaan kolmella kielellä. Sivusto on linkitetty Google Mapsiin ja sitä kautta saa karttatiedot esim. matkapuhelimeensa.

Miten otamme vieraat vastaat? Ideoita?

Ehtiiköhän Kaisa-talo vieraskuntoon ennen konferenssia? Nyt siellä näyttää tältä. Onneksi Minerva ja muut kampuskirjastot voivat varmasti ottaa vieraita vastaan.

Peti ja puuro kaikille?

Yli 100 vapaaehtoista suomalaista tarvitsee asunnon – ideat tervetulleita! Joillain ulkomaisilla vierailla ei ole varaa hotelliin. Mitä keksisimme heille? Entä perheille, jotka tarvitsisivat huoneiston?

Näytön paikka

Helsingin yliopiston kirjastossa on paljon kertomisen ja näyttämisen arvoista osaamista. Mietitään miten näkyisimme Suomen kirjastokartalla ja Helsingin kaupunkikartalla. Lisäksi kannattaisi mennä kertomaan konferenssiin mitä olemme kirjastossa tehneet.

IFLA:n konferenssin yhteyteen Iflan eri jaoston järjestävät satelliittikokouksia. Osaan kokouksista on esitetty esitelmäkutsu (call for papers tai call for proposals).

IFLA:ssa toimii 45 jaostoa, jotka yhteistyöstä toisensa on järjestävät noin 20 kokousta Helsingin konferenssin yhteyteen.

Vielä syksyn aikana voisi lähettää oman esityksen:

The Road to Information Literacy: Librarians as Facilitators of Learning
Tampere 8.-10.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  9.11.2011
  • Järjestäjät: Continuing Professional Development and Workplace Learning Section & Information Literacy Section

The Electronic Re-Evolution* … News Media in the Digital Age
Mikkeli  7.-9.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  15.11.2011
  • Järjestävät jaostot: Newspapers Section & Preservation and Conservation Section & Core Activity on Preservation and Conservation (PAC) & Genealogy and Local History Section

ART Now! Contemporary Art Resources in a Library Context
Helsinki 9.-11.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  1.12.2011
  • Järjestäjät: Art Libraries Section & Audiovisual and Multimedia Section

Library’s Efficiency, Impact and Outcomes Statistical Evaluation and Other Methods as Tools for Management and Decision-making
Turku 9.8.2012

  • Esitysehdotukset viimeistään  1.12.2011
  • Järjestäjät: Statistics and Evaluation Section & Management and Marketing Section & Academic and Research Libraries Section

Jos tekisitkin posterin?

Ifla-konferenssin posterinäyttelyn (13.-14.8.2012) kutsu on myös avattu. Posteriehdotusta voi valmistella vielä keväälläkin, sillä deadline on vasta 9.3.2012.

 

Teksti ja kuvat

Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto
kirsi.luukkanen[at]helsinki.fi

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
johanna.lahikainen[at]helsinki.fi

Kuva Kaisa-talosta

Nicola Nykopp
Suunnittelija
Keskustakampuksen kirjasto
nicola.nykopp[at]helsinki.fi

Kolumni: Imago Designing

 

Kuljemme kohti Uutta uljasta kirjastoa (UUK). On ollut asialla oikein arkkitehteja, ja palveluja on disainattu. Mutta huomaamatta on jäänyt, että kirjastovirkailijan (nyk. työsopimussuhteisen kirjastotyöntekijän) imagossa jos missä on ns. kehittämistarpeita.

Perusteellisimmin kirjastovirkailijan imagoa on käsitellyt Erno Paasilinna satiirissaan Kirjallisuuden ongelmia (kokoelmassa Synnyinmaan muistot, 1973). Paasilinnan määritelmän mukaan kirjastonhoitaja on neiti, joka on vetänyt langan yksiöönsä, ettei eksy ulkona.  Neidillä on silmät poikittain, sillä hän lukee kirjojen selkämyksiä kävellessään. Kuukautisia hänellä ei ole, eikä hän käy uimassa.

Kirjastonhoitajan ura huipentuu Paasilinnan kuvauksessa melko vaatimattomasti: ”Joskus kuuluu kolahdus ja pitkä neiti kaatuu lattialle: henki pois. Hänessä ei ole verta niin paljon että voisi kuolemansyyn todeta.”

Paasilinnan satiirin neiti edustaa kirjastovirkailijan imagon nössöintä laitaa. Toinen, yhtä yleinen stereotypia on ikääntynyt, äreä nutturapää, joka pilkuntarkoilla säännöillään pelästyttää Harald Hirmuisenkin.

Kyllä jotain tarttis tehdä. Kyllä imagomme pitäisi olla dynaamisempi ja mediaseksikkäämpi.

Ehkä voisimme kokeilla urheilun brändäävää voimaa. Perustetaan jääkiekkojoukkue Unioninkadun Oilers, rugby-seura Kaisa’s Mighty Tigers, karateseura KKK (Kampuksen karateklubi), judoseura Kai-sa ippon ja aikidoseura Kaisa-ki aikikai.

Urheilu vaatii kyllä hikeä (aina), verta (toisinaan) ja kyyneleitä (joskus). Lisäksi siinä on vaarana, että käy niin kuin Suomen maajoukkueelle Daegussa.

Ehkä siis turvaudumme helpompaan ja trendikkäämpään imagonrakentamisen tapaan: muutetaan nimikkeitämme. Kun asiakas saapuu asiakasrajapinnalle, hän havaitsee, että päivystämässä istuu Personal  Informer. Hyllyjen välissä kulkee kärrynsä kanssa Logistic Manager, ja taaempana on ovi, jonka takana istuu Senior Information Manager. Joskus saattaa nähdä, miten Head of Human Sources kiiruhtaa kokoukseensa.

Mielenkiintoiseksi brändin tekee vasta jokin erityinen särmä. Nimike- ja ravintoketjumme huipulla olkoon siis Capo di tutti capi (nyk. ylikirjastonhoitaja). Se tuo mukaan tuulahduksen maailman tehokkaimmasta organisaatiosta, jossa päätöksistä ei tarvitse jaanata tuntitolkulla. Herkimmillä lyövät polvet setsuuria jo siinä vaiheessa, kun he huomaavat saaneensa kirjeen hallintorakennuksesta.

Espoon Emmasta tiensä yliopistolle raivannut Elvi T. on hieno esimerkki  (palkankorotuksia) vaatimattomasta puurtajasta, jollainen on varmaan myös hänen luojansa,  joku Espoon Unicefin vapaaehtoisista nukentekijöistä.

Kirjoittaja

Lasse Koskela
Executive Human Knowledge Specialist

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Teologisten kirjastojen uusia haasteita – BETH:n kokous Amsterdamissa 3.-7.9.2011

BETH (Bibliothèques Européennes de Théologie) on eurooppalaisten teologisten kirjastojen yhteisjärjestö, joka kokoontuu syyskuun alussa vuosikokoukseensa. Järjestö on syntynyt ranskankielisten roomalaiskatolisten kirjastojen yhteistyöstä, mutta on laajentunut ekumeenisesti yli tunnustusrajojen sekä ylittänyt myös maantieteellisiä esteitä.

Ainoana suomalaisena edustajana sain huomata, että mukana oli vain yksi skandinaavinen (norjalainen) kollega. Itä-Euroopan kirjastot ovat nekin vasta vähitellen tulossa toimintaan mukaan.

Internet – vaikuttavuutta ja katoavuutta

Vuosikokouksessa esitellään usein teologisten kirjastojen kannalta kiinnostavien järjestöjen ja niiden projektien toimintaa. Genevessä Kirkon maailmanneuvoston suojissa koottava elektroninen kirjasto Global digital Library on Theology and Ecumenism (GTL) on tietokanta, joka avaa pääsyn tuhansiin kokotekstidokumentteihin, joista suurin osa käsittelee eettisiä ja ekumeenisia teemoja, ja niitäkin ennen kaikkea globaalista näkökulmasta.

Sivuston yhteydessä elää myös virtuaalinen tutkimusyhteisö, josta saa tietoa aihepiiriin liittyvien tutkimusprojektien toiminnasta. BETH suunnittelee osallistumista GTL:n toimintaan uskontodialogiin liittyvällä virtuaalikirjastohankkeella, jonka toteuttaminen on vasta suunnitteilla.

Yksi tieteellisten kirjastojen mielenkiintoisista tulevaisuuden haasteista liittyy internet-aineistoon perustuvan tutkimuksen säilyttämiseen. Mitä tutkija tekee internet-aineistolle, jota hän on imuroinut, käyttänyt ja tutkinut vuosia jatkuvan työnsä ajan, kun aineisto muuttuu radikaalisti tai katoaa nettisivulta? Tätä kysymystä avasi kokousväelle kaksi naistutkijaa, joiden aiheet kuvaavat uskonnontutkimuksen uusia kysymyksenasetteluita.

Riippumattomana tutkijana ja luennoitsijana vaikuttava Linda Duits avasi omaa aihepiiriään nuorten hollantilaisten kristittyjen verkostoitumisesta ja toiminnasta (Studying young Christians in the digital age: Experiences and challenges).

Marleen de Witte (VU University, Amsterdam) puolestaan kertoi menestysteologisesta kristillisyydestä Ghanassa (Ghanaian Pentecostalism from audio tapes to YouTube).

Etenkin jälkimmäisen aiheen kanssa kirkkososiologinen tutkimus on oleva suurissa vaikeuksissa: kristinusko leviää kolmannessa maailmassa hyvin usein vahvasti internetin kautta toimivien karsimaattisten ja opillisesti konservatiivisten liikkeiden kautta, joiden kehitystä on hyvin vaikea seurata, ellei onnistu säilyttämään ja tulkitsemaan lyhyellä aikajänteellä suurta osaa bittiavaruuteen katoavasta informaatiosta.

Mikä olisi kirjastojen rooli tällaisten tutkimushankkeiden tukemisessa? Miten me Helsingissä voimme varautua tulevaan?

Ihmistieteiden hurja tulevaisuus?

Alankomaiden tiedeakatemian (Royal Netherlands Academy of Sciences) tieteellinen johtaja Theo Mulder, joka johtaa myös laskennallisten ihmistieteiden instituutteja Alankomaissa (Royal Academy Institutes in the Netherlands on Computational humanities) alusti kirjastolaisille rentoon tyyliin ihmistieteiden tulevaisuuden hurjista näkymistä.

Tietokoneet voivat lähitulevaisuudessa korvata suuren osan tutkijoiden työstä. Etenkin artikkelit tai kirjat, jotka perustuvat esimerkiksi tietyn aihepiirin historiallisten tekstien yhteen kokoamiseen ja perusanalyysiin, syntyvät tulevaisuudessa koneiden työnä eikä niihin tarvita tiedemiesten työlästä lähteiden seulomista.

Lyhyesti sanottuna, koneet voivat koota lähdeaineistosta dataa ja esittää erilaisesta datasta koottuja kokonaisuuksia sekä vastata joihinkin datan seulomiseen liittyviin kysymyksiin.

Mulderin esitys herätti kysymyksen: kaikista visioista huolimatta tieteellisen tutkimuksen inhimillinen puoli on aina osa tutkimusta ja sen tuloksia. Ongelma on kaksijakoinen. Tutkijan työssä arvokkaimpana pidetään yleisesti totuuden etsimistä, löytämistä ja osoittamista. Ansioitunut tutkija on se, joka osoittaa seikkoja ja asiayhteyksiä, joita aiempi tutkimus ei ole huomannut. Niin tutkimus edistyy. Mutta kaikessa tutkimuksessa on ”astian maku”, tutkijan oma tulkinnallinen panos.

Omine tulkintoineen ihmistieteiden tutkijat ovat aina enemmän tai vähemmän sidoksissa omaan aikaansa, kaikesta objektiivisuudestaan huolimatta. Sukupolven tai kahden kuluttua menneiden tutkijoiden pölyttyneitä näkemyksiä voidaan tuulettaa ja korvata ne uusilla.

Etenkin ihmistieteiden kehityksessä tutkimuksen historiasta syntyy jälkiä, jotka kertovat siitä, miten me olemme tulleet siihen, missä nyt olemme.

Ja kun matka jatkuu, mekin ja meidän huippututkijamme etäännymme menneisyyteen, josta meidät voidaan arvoinemme, ihanteinemme ja niihin sitoutuvine tutkimustuloksineen poimia tutkimuksen aallonharjalla ratsastavien ja muiden asiasta kiinnostuneiden aikalaisten ihmeteltäviksi.

Neljä antoisaa päivää ja mainioita kontakteja kiinnostaviin ihmisiin. Ensi syyskuussa BETH kokoontuu Belfastissa. Tuskin maltan odottaa.

 

Teksti

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tutkimuksen arviointi ja bibliometriikka keräsivät kuulijoita

Miltä näyttävät eri tieteenalojen julkaisemisen tavat? Millainen kuva Helsingin yliopiston tutkimuksesta saadaan bibliometrisilla analyyseilla? Miksi TUHAT-tutkimustietojärjestelmä on niin tärkeä?

Helsingin yliopiston kirjasto järjesti 7.9.2011 seminaarin ”Research Evaluation and Bibliometrics”. Seminaari liittyy yliopistossa parhaillaan tehtävään tutkimuksen ja jatkokoulutuksen kansainväliseen arviointiin. Seminaarin kieli oli englanti ja mukaan oli kutsuttu erityisesti kaikki arviointiin osallistuvien tutkijayhteisöjen vastuulliset johtajat (Principal  Investigators). Lisäksi paikalla oli kirjastoasiantuntijoita ja muita tutkimuksen arvioinnista kiinnostuneita.

Aamupäivän puheenjohtajana toimi kirjastonhoitaja Antti Virrankoski Kumpulan kampuskirjastosta. Päivän aluksi ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara toivotti seminaarin osallistujat tervetulleiksi. Hän kertoi lyhyesti kirjaston roolista tutkimuksen arvioinnissa. Vararehtori Johanna Björkroth, joka on myös arvioinnin ohjausryhmän puheenjohtaja, kuvaili Helsingin yliopistossa tekeillä olevaa arviointia ja sen taustaa. Tämänkertaisen arvioinnin toteutus poikkeaa aikaisemmista.

Tutkijayhteisöt ovat voineet ilmoittautua arviointiin ja valita itse arviointikategorian, johon he kokevat kuuluvansa. Viisi kategoriaa ovat:

1. Osallistuvan yhteisön tutkimus edustaa omalla alallaan kansainvälistä huippua.

2. Osallistuvan yhteisön tutkimus on korkeatasoista, mutta nykyisellään yhteisö ei vielä ole saavuttanut vahvaa kansainvälistä tunnustusta tai selkeää läpimurtoa.

3. Osallistuvan yhteisön tutkimus poikkeaa tutkimuksen valtavirrasta, ja tutkimustradition ominaispiirteet tällä alalla tulee ottaa huomioon arvioinnissa.

4. Osallistuvan yhteisön tutkimus edustaa innovatiivista avausta.

5. Osallistuvan yhteisön tutkimuksella on erittäin merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Lisäksi tutkijayhteisöt ovat voineet esittää muita toivomuksia arvioinnin suhteen. Arvioinnissa käytetään TUHAT–tutkimustietojärjestelmään tallennettuja julkaisutietoja ja muuta toimintaa koskevia tietoja. Ilmoittautuneita tutkijayhteisöjä oli 138.

Millaisia analyysejä tehtiin?

Seminaarin aamupäivän osiossa tarkasteltiin tutkimuksen arvioinnissa tehtyjä bibliometrisia analyysejä. Tutkija Ed Noyons Leidenin yliopiston tieteen ja teknologian tutkimuskeskuksesta (CWTS) kertoi tutkimuksen arvioinnista ja bibliometriikasta yleensä sekä erityisesti niistä analyyseistä, joita Leidenissä on Helsingin yliopistolle tehty ja mitä ne kuvaavat.

Analyysit tehtiin siten, että Leideniin lähetettiin tutkijayhteisöjen julkaisuja koskeva TUHATista tuotettu data, joka CWTS:ssä yhdistettiin Web of Science –tietokannassa oleviin tietoihin.  Leidenissä tehtiin seuraavat analyysit:

P             Number of publications

TCS         Total amount of citations received

MCS        Average number of citations received per paper (citation impact)

Pnc          Percentage of non-cited papers

MNCS     normalized citation impact

MNJS      average normalized impact of journals used

NPHCP10Contribution to top 10% most highly cited papers (actual compared to expected)

Int_cov    Internal coverage: average percentage of reference covered by the Web of Science (WoS)

Johtava tietoasiantuntija Maria Forsman Helsingin yliopiston kirjastosta kertoi, minkälaisia analyysejä tehtiin niille tieteenaloille ja tutkijayhteisöille, joiden julkaisutoiminnasta Leidenissä tehdyt analyysit eivät antaneet riittävää kuvaa. Näitä yhteisöjä oli 66, ja ne edustivat humanistisia tieteitä, yhteiskuntatieteitä ja tietojenkäsittelytiedettä. Analyysit tehtiin TUHATista tuotetusta aineistosta.

Kirjastossa tehtiin seuraavat analyysit:

1)      Tekijöiden määrä julkaisuissa vuosittain taulukkona; lisäksi piirakkakuviona tekijöiden määrä julkaisuissa koko ajanjaksolla 2005-2010.

2)      Julkaisujen kieli vuosittain; lisäksi piirakkakuviona julkaisukielet koko ajanjaksona 2005-2010.

3)      Lehdet, joissa artikkeleita on julkaistu, vuosittain; lisäksi lehtiä verrattiin Norjan, Australian ja ERIH:n “journal ranking” -listoihin ja laskettiin, kuinka monta tutkijayhteisön artikkelia on julkaistu rankkeeratuissa lehdissä.

4)      Kirjojen kustantajat vuosittain; kustantajia verrattiin Norjan “publisher ranking” -listaan, jossa kustantajat on ryhmitelty kahteen kategoriaan – johtava tieteellinen ja tieteellinen kustantaja. Tämän perusteella on laskettu, montako tutkimusryhmän monografiaa minkäkin tyyppinen kustantaja on julkaissut.

5)      Konferenssien ranking – erityisesti tietojenkäsittelytieteessä on haettu TUHATista tutkimusryhmän konferenssijulkaisut ja verrattu niitä Australian “conference ranking” -listaan.

Tutkimuksen arvioinnin tämänhetkisessä vaiheessa ei ollut mahdollista esittää minkään todellisen tutkijayhteisön julkaisuista tehtyjä analyysejä, joten sekä Noyonsin että Forsmanin TUHATin pohjalta tehdyt esimerkkianalyysit koskivat laajempia tieteenalakokonaisuuksia.

 

Esimerkkianalyysi.

Kirjaston rooli ja arvioinnin tulevaisuus

Iltapäivän aloitti assoc. prof. David Lawrence Linköpingin yliopiston kirjastosta kertomalla siitä, miten kirjasto on mukana tutkimuksen arvioinnissa ja bibliometristen analyysien tuottamisessa.

Bibliometriikka on tullut osaksi kirjaston tehtäviä vuonna 2007, ja nyt bibliometrisissa palveluissa on mukana 5 henkilöä, joista 2 päätoimista. LiU:ssa tehdään analyysejä sekä tutkimushallintoa varten että tutkijaryhmille ja laitoksille. Lisäksi kirjastossa neuvotaan tutkijoita tehtyjen analyysien tulkinnassa.

Lawrence korosti omassa esityksessään analyysissä käytettävän datan oikeellisuuden ja laadun merkitystä. Lisäksi hyvät yhteydet kirjaston ja yliopiston hallinnon välillä ovat tärkeät. Hän puhui myös julkaisustrategian tärkeydestä. Myös Linköpingin yliopiston kirjastossa käytetään sekä Web of Science -tietokannasta tehtyjä, että Norjan mallin mukaan laadittuja analyysejä.

Iltapäivän päätteeksi ohjelmassa oli paneelikeskustelu bibliometriikan tulevaisuudesta. Paneeliin osallistuivat Ed Noyonsin ja David Lawrencen lisäksi prof. Markku Kulmala (luonnontieteet), prof. Risto Saarinen (humanistiset ja yhteiskuntatieteet) sekä prof. Jussi Kangasharju (tietojenkäsittelytiede). Paneelin puheenjohtajana toimi kirjastonhoitaja Terhi Sandgren Terkosta.

Panelisteille oli annettu etukäteen pohdittavaksi kaksi kysymystä:

1)      Mitä seuraavassa arvioinnissa tulisi mielestäsi tehdä?

2)      Millaisia analyysejä tutkijayhteisö tarvitsisi arviointien välissä?

Ensimmäiseen kysymykseen David Lawrence totesi seuraavan arvioinnin toteutuksen riippuvan siitä, mikä yliopiston tavoitteena on. Yksi arviointimalli ei voi vastata kaikkiin kysymyksiin, vaan yliopiston täytyy ensi määritellä tavoitteensa ja edetä sitten arvioinnissa sen mukaisesti.

Risto Saarinen sanoi, että arvioinnissa nyt käytetyt keinot ovat riittämättömiä keskustakampuksen kannalta, koska kirjat ja toimitetuissa kirjoissa olevat artikkelit eivät päässeet oikeuksiinsa. Hän toivoi, että keskustakampus otettaisiin jatkossa paremmin huomioon ja arvioinnin välineitä kehitettäisiin tätä silmällä pitäen.

Tämän syksyn aikana julkistetaan Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) julkaisufoorumi, joka olisi hyvä ottaa seuraavissa arvioinneissa käyttöön.

Markku Kulmala totesi tämänhetkisen analyysin hyväksi lähtökohdaksi arvioinneille. ISI:n Web of Science–tietokannan olisi tärkeää olla ajan tasalla, jotta tietokannasta saadaan luotettavaa tietoa arviointien käyttöön.

Jussi Kangasharju toi esiin tieteenalojen erilaisuuden. Hän totesi, ettei ole hyvä yrittää tehdä analyysiä samalla kaavalla kaikille, vaan tulevaisuudessakin on tärkeä pitää mielessä eri alojen erilaiset tarpeet. Analyysit on räätälöitävä ottaen huomioon eri tieteenalojen erilaiset kulttuurit.

Maria Forsman totesi, että arvioinnin tiukan aikataulun vuoksi räätälöinnille ei nyt ollut tarpeeksi aikaa. Toiveena on, että jatkossa olisi mahdollista tehdä enemmän. TUHAT–tietokantaan ei ole nykyisellään tallennettu sellaisia tietoja, joiden pohjalta voitaisiin tehdä kansainvälisiä vertailuja tai tarkastella kansainvälistä yhteistyötä. Tuleva kansallinen julkaisurekisterijärjestelmä tulee antamaan mahdollisuuksia ainakin kansallisiin vertailuihin.

Ed Noyons korosti, että tärkeää arvioinnissa on olla selvillä ryhmän tavoitteista. Tässä arvioinnissa käytetyt viisi kategoriaa ovat hyvät ja tukevat tätä tavoitetta. Kaikki vaikutukset eivät näy yhdellä analyysillä, vaan arvioinnin pitäisi pystyä näyttämään erilaisten ryhmien kehittyminen kohti niiden erilaisia tavoitteita.

Toiseen kysymykseen Lawrence totesi, että arviointien välillä pitäisi osoittaa ryhmille, miltä niiden toiminta näyttää eri malleilla kuvattuna ja antaa ryhmien itsensä päätellä, olisiko niiden syytä tehdä jotain eri tavalla. Näin voidaan seurata ryhmän kehittymistä.

Saarinen esitti, että arviointien välilläkin voitaisiin hyötyä räätälöidyistä analyyseistä. Myös Kulmala sanoi, että arviointien välillä olisi hyvä saada tietoa ryhmän edistymisestä ja sen tutkimuksen näkyvyydestä. Kangasharju totesi, että julkaisustrategian tukeminen ja kehityksen seuraaminen arviointien välillä ryhmittäin tai laitoksittain olisi tärkeää.

David Lawrence kertoi Linköpingin yliopiston käytännöistä.

Keskustelua virisi

Näiden kysymysten lisäksi seminaarissa käytiin vilkasta keskustelua yleisön ja esiintyjien välillä. Yleisöpuheenvuorossa todettiin, että julkaisujen kirjoittajien määrä ja affiliaatioiden määrä kirjoittajaa kohti on nousussa ja kysyttiin, onko bibliometriikalla keinoja tunnistaa lukuisista kirjoittajista ne, jotka ovat olleet keskeisimmässä roolissa tietyn artikkelin kannalta.

Noyonsin mukaan ratkaisua siihen, miten yhden kirjoittajan osuus tietyssä julkaisussa saataisi nostettua esiin, ei toistaiseksi ole; asiaan on kiinnitetty kuitenkin huomiota. Tutkimuksen muutos ja halu näyttää hyvältä arvioinneissa vaikuttavat tutkijoiden julkaisukäyttäytymiseen.

Kulmala totesi, että voi olla hyödyllistä tarkastella tutkijan nimen esiintymistä ensimmäisenä, toisena tai viimeisenä kirjoittajana WoS-hakutuloksissa. Aakkosellinen tekijälistaus vaikeuttaa edelleen tietyn kirjoittajan osuuden määrittelyä. Saarinen toi esiin, että myös tekijöiden vähäinen määrä saattaa muodostua ongelmaksi arvioinnissa ja esimerkiksi kirjat eivät ole toistaiseksi saaneet ansaitsemaansa painoarvoa. Lawrence kertoi, että Linköpingissä oli kokeiltu ensimmäisen ja viimeisen kirjoittajan merkityksen korostamista, mutta tulokset eivät toistaiseksi vakuuttaneet.

Keskustelua herättivät myös bibliometristen analyysien rahoitus ja arviointiin ilmoittautuneiden ryhmien kokoonpanot. Kulmala ja Saarinen katsoivat analyysien rahoituksen olevan jokseenkin sopivalla tasolla, mutta toivoivat sen sijaan lisäpanostusta siihen, että tutkijoiden aikaa vapautuisi apurahahakemusten kirjoittamisesta tutkimuksen tekemiseen. Raivio totesi, että bibliometristen analyysien rahoituksesta käydään nyt keskustelua, joten asiaan kannattaisi kiinnittää huomiota.

Arviointiin ilmoittautuneiden tutkimusryhmien koostamisesta ja tämän vaikutuksista ryhmien julkaisuihin kysyttiin. Ed Noyons totesi, että ryhmän julkaisut voidaan koota siihen kuuluvien tutkijoiden julkaisuista korostaen joko ryhmän pitemmän ajan toimintaa tai sen tulevaa potentiaalia. Näistä kahdesta mallista voidaan valita toinen sen mukaan, mitä arvioinnissa halutaan mitata.

Johanna Björkroth kertoi, että nyt meneillään olevassa arvioinnissa ei käytetty tutkimusryhmien jäsenten vanhoja julkaisuja, jotka oli tehty Helsingin yliopiston ulkopuolella.

Bibliometriset analyysit ovat olleet tutkimuksen arvioinnin kansainvälisten paneelien käytössä, ja nämä paneelit ovat kokoontuneet syyskuussa täällä Helsingissä. Julkaisuja koskevat analyysit ovat vain osa siitä aineistosta, joiden perusteella tutkijayhteisön toimintaa arvioidaan. Paneelien palautekeskustelut on videoitu.

Teksti

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Liisa Ekebom
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

QQML-konferenssissa Ateenassa 23.-27.5.2011

Osallistuin 23.-27.5.2011  Qualitative and Quantitative Methods in Libraries (QQML) -konferenssiin yhdessä prof. Engeströmin johtaman solmu-hankkeen tutkijoiden Heli Kaatrakosken ja Juhana Rantavuoren kanssa. Heli ja Juhani pitivät esityksen työryhmän puolesta keskustakampuksen kirjaston solmu-hankkeesta, ja minä olin vastaamassa kysymyksiin kirjaston työntekijän näkökulmasta.

 

Heli ja Juhana valmistelevat esitystä. Vasemmalla session puheenjohtaja, Markku Laitinen Kansalliskirjastosta. Tutkijapalvelut ja tuleva Kaisa-talon kirjasto kiinnostivat monia konferenssivieraita ja huomasimme, että kirjastolaisilla ympäri maailman on paljon yhteisiä ajatuksia, toiveita ja huolenaiheita (osanottajia oli 55 maasta).

 

Teresa Welsh puhui digitaaliajan informaatiolukutaidosta. Tulossa ovat mm. peliperustainen oppiminen ja lisätty todellisuus (augmented reality). Welshin kannustaa opiskelijoitaan perustamaan blogeja ja glogeja (kuvallinen, graafinen blogi, ks. esim.).

Carol Tenopir puhui kirjastojen vaikutuksen ja arvon arvioinnista: nykyisessä taloustilanteessa kirjastojen täytyy mitata ja osoittaa arvoaan yliopistoille ja tiedemaailmalle. Keskustellessamme hän sanoi olevansa tulossa Fullbright-stipendillä Helsinkiin luultavasti vuonna 2016 ja odottavansa sitä kovasti.

 

Ioannis Trohopoulos Veria-kirjastosta kertoi inspiroivan tarinan siitä, miten he päättivät satsata lapsiin. Trohopoulos koki, että suurin osa aikuisista kreikkalaisista on menetetty, mutta lapsiin kannattaa vielä panostaa. He rakensivat taikalaatikoita (magic box), esim. kuvassa näkyviä “lukupyörylöitä”, joissa lapset saavat lukea, kuunnella musiikkia ja äänikirjoja jne. Kirjasto järjestää monipuolisia Magic Box -työpajoja. Investointi kannatti: Bill ja Melinda Gatesin säätiö palkitsi heidät miljoonalla dollarilla vuonna 2010. Video taikalaatikoiden rakentamisesta.

Stephen Town Yorkin yliopiston kirjastosta kertoi kirjastotilojen uudistamisesta asiakaspalautteen perusteella. Jotkut asiakkaat rakastavat rentoja sohvia ja säkkituoleja, toiset taas kokevat ne liian rentouttavina, jolloin ne eivät edistä oppimista. Town painotti, että kirjastorakennus ja sen sisältö aina ylittävät nk. markkina-arvonsa – kirjasto on enemmän kuin osiensa summa.

Christina Flemming Vaasan Tritonia-kirjastosta kertoi kirjaston syntyprosessista ja siitä, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Tritoniaa on käynyt katsomassa suuri määrä suomalaisia ja ulkomaisia vieraita. Jutellessamme Christina sanoi, että pian on Kaisa-talon vuoro vastaanottaa kirjastosta kiinnostuneita ryhmiä.

 

Konferenssipaikan, Ateenan hellenistisen tutkimuksen keskuksen, puutarha, jossa oli useita veistoksia.

 

Konferenssipaikassa oli myös oma kirjasto, jossa oli hellenistisen kokoelman lisäksi lääketieteen aineistoja (lähellä oli suuri sairaala).

Yksinäinen, mutta sitkeä mielenosoittaja Syntagma-aukiolla parlamenttitalon edessä. Iltaisin mielenosoittajia oli enemmän, mutta emme nähneet mellakoita.

 

Näkymä Akropoliin kukkulalta. Ateena oli meille ensikertalaisille myönteinen kokemus, tänne pitää päästä uudelleen!

 

Teksti ja kuvat

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

 

Research Evaluation and Bibliometrics -seminaari 7.9.2011

Helsingin yliopistossa on parhaillaan meneillään kansainvälinen tutkimuksen ja jatkokoulutuksen arviointi. Tämän tiimoilta Helsingin yliopiston kirjasto järjestää 7.9.2011 klo 9-16 seminaarin “Research Evaluation and Bibliometrics”, jossa on mahdollisuus mm. kuulla tutkimuksen arvioinnin yhteydessä tehdyistä bibliometrisista analyyseista ja pohtia arvioinnin ja bibliometriikan tulevaisuutta. Seminaarin kieli on englanti ja paikkana yliopiston päärakennuksen 2. krs, sali 1 (2044).

Seminaari on maksuton, mutta kahvitarjoilun vuoksi toivomme ilmoittautumista e-lomakkeella viimeistään 2.9.2011.

Seminaari videoidaan, ja sitä on mahdollista seurata verkossa reaaliaikaisena tai  katsoa jälkikäteen.

Seminaarin ohjelma

Session 1: Bibliometric analyses 2011

9.00-9.15 Welcome to our seminar – Kaisa Sinikara, Chief Librarian, Helsinki University Library
9.15-10.00 International evaluation of research and doctoral training at the University of Helsinki – Johanna Björkroth, Vice Rector of University of Helsinki
– Discussion
10.00-10.30 Coffee break
10.30-12.30 Bibliometric analyses of HU research at CWTS Leiden – Ed Noyons, Research Fellow, University of Leiden (CWTS)
Alternative bibliometric analyses of HU research at the Helsinki University Library – Maria Forsman, Chief Information Specialist, Helsinki University Library
– Discussion
12.30-13.30 Lunch break

Session 2: Bibliometric analyses in the future

13.30-15.00 Research evaluation at the Linköping University Library – David Laurence, Assoc . Prof., Linköping University Library
– Discussion
15.00-16.00 Future of bibliometrics and research evaluations – conclusions and discussion

Lämpimästi tervetuloa!

Helsingin yliopiston kirjaston bibliometriikkaverkoston toiminta jatkuu kokoontumisella
29.8. Syksyn aikana mietitään eri näkökulmista bibliometriikan tulevaisuutta HULibissa.
Osa toiminnastamme liittyy varmasti edelleen tutkimuksen arvioinnissa tehtäviin
analyyseihin, mutta myös yksittäisille tutkijoille ja tutkimusryhmille voidaan tarjota
bibliometrisia palveluja ja koulutuksia.

Pitkän, kuuman tarrakesän väliraportti

 

Kuuma on tarrakesä ollut, mutta sangen opettavainen. Moni on oppinut minimoimaan turhat liikkeet, ja muutamat ovat onnistuneet kehittämään liikesarjojensa plastillisuuden lähes taiteeksi.

Kesän mittaan on voinut tutustua työtovereihin, jotka aikaisemmin on tuntenut vain etäisesti ulkonäöltä, jos sitäkään. Että kylläpä meitä on moneksi… Väliin on huuli lentänyt, toisinaan taas paiskottu tarroja vähin puhein.

Yksitoikkoisessa työssä voi pienikin seikka ruveta ärsyttämään. Voisin hyvin kuvitella vaikka tämmöisiä suivaantuneita repliikkejä:

– Älä nyn noin päin niitä tarroja laita. Kum mää otan sen vasurilla niin mää joudun kääntään sen.

– Ei siihen kannata niitä kirjoja noin paljon pinota. Mää joudun nostaan niteen niitten yli.

Kinastelua ei kuitenkaan ole kuulunut, ja yllättävän hyvin on urakka edennyt.

Mutta joiltakin osin kesä on opettanut asioita, joita on syytä miettiä. Tutustuminen eri toimipaikkojen kokoelmiin on nimittäin tuonut esiin sen seikan, että kokoelmamme ovat kauniisti sanoen hiukan epätasaisia ja joidenkin kokoelmien osien kehitys näyttää pysähtyneen vuosia sitten.

Muistelen kuulleeni, että tavoitteemme olla maailman paras yliopistokirjasto. Tämä tavoite on melko kova, kun emme kaikin osin nykyisillä kokoelmilla paljon pääse pröystäilemään. Tämä tosiasia on syytä tunnusta ja toimia sen mukaan.  Hankintaan ja karsintaan on syytä kiinnittää enemmän huomiota.

Ei maar. Lähden tästä tarroittamaan. Topelian kellari kutsuu.

Kirjoittaja

Lasse Koskela
tietoasiantuntija

Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

RFID-tarroitus edennyt vauhdilla keskustakampuksen kirjastossa

Kesän alussa asetettiin tavoitteeksi tarroittaa 500 000 kirjaa kesäkuukausien aikana.
Elokuun puolivälin jälkeen 600 000 kirjan raja oli ylitetty ja projekti jatkuu.

RFID-tarroitusvuoroihin osallistui kesän aikana yhteensä noin 140 henkilöä.
Keskustakampuksen kirjaston henkilöstön lisäksi mukana oli kollegoja keskitetyistä
palveluista, Kumpulasta, Meilahdesta ja Viikistä.
Moni on kertonut, että on ollut mukavaa työskennellä yhdessä ja
tutustua samalla eri toimipaikoista ja kampuksilta tulleisiin
kollegoihin.

11-vuotias Sonia Allardt kävi äitinsä luona tämän työpaikalla ja kokeili
RFID-tarroituslaitetta. – Kivaa!, oli Sonian mielipide.

Kiitokset kaikille tarroitukseen osallistuneille! Lue myös Lasse Koskelan väliraportti pitkästä kuumasta tarrakesästä.

Sonia Allardt kokeilee tarroittamista Matti Myllykosken opastuksella valtiotieteiden toimipaikassa.

 

Teksti ja kuvat

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Tasa-arvoiltapäivän antia

Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnan järjestämää tasa-arvoiltapäivää vietettiin 6.5.2011. Tilaisuudessa jaettiin Helsingin yliopiston Maikki Friberg- tasa-arvopalkinto, jonka sai Kielikeskuksen tasa-arvoista oppimista edistävä toiminta ja erityisesti sen Erilaiset oppijat -työryhmä (ERI). ERI-ryhmä panostaa tasa-arvoisiin ja esteettömiin ohjaus- ja oppimisympäristöihin ja ottaa huomioon yksilöllisen oppimishistorian ja elämäntilanteen.


Kuva: Kyösti Mutkala.

Tasa-arvovastaava Terhi Somerkallio puhui tasa-arvon ja työhyvinvoinnin suhteesta:

Kaikilla meillä on sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja jokin etninen tausta, kaikki me ikäännymme. Moninaisuuden kunnioittamisen kautta jokainen voi vapautua yhdenmukaisuuden pakosta ja olla avoimemmin oma itsensä myös työssä. Tämä edistää kaikkien hyvinvointia.

Kirjaston edustajat Eeva Laurila ja Johanna Lahikainen puhuivat ikätasa-arvon edistämisestä Helsingin yliopiston kirjastossa.

Elina Lahelma ja Liisa Tainio esittelivät käyttäytymistieteiden laitoksen ja Opettajankoulutuslaitoksen hyviä käytänteitä, mm. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuus opettajankoulutuksessa -hanketta (TASUKO).

Laika Nevalainen ja Santtu Sundvall kertoivat valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden tekemästä tasa-arvotutkimuksesta. He suosittelivat tutkimuksen perusteella, että tasa-arvotyöstä tulisi osa ainejärjestöjen toimintasuunnitelmia ja perustettaisiin opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan yhteinen työryhmä kehittämään opetusta.

Valokuvia ja esitykset Almassa (vain HY).

Teksti:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Kyösti Mutkala

RFID-talkoot alkaneet keskustakampuksella

Keskustakampuksen kunnianhimoinen RFID-tarroitusprojekti on alkanut. Kesän aikana yritetään tarroittaa mahdollisimman suuri määrän vuonna 2012 Kaisa-taloon muuttavista 1,1 miljoonasta niteestä. Tarroituslaitteista ja tarroista käydyn kilpailutuksen voitti Mikro-Väylä Oy.

Kuva: Kirjastolaisia RFID-tarroittamassa. Kuva: Johanna Lahikaisen puhelin.

Tässä Verkkari-lehdessä myös Lasse Koskelan nauruhermoja herättelevä kolumni tarroitusurakasta:

Keskustakampuksen Solmu-hankkeen raportti valmistunut

Helsingin yliopiston kirjasto kehittää tutkijapalveluitaan yhdessä prof. Yrjö Engeströmin johtaman tutkimusryhmän kanssa. Kasvatustieteen alaan kuuluvan ryhmän kotipaikka on Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE.

Viikin pilottihanke toteutettiin vuonna 2009. Keskustakampuksen hankkeen intensiivisin vaihe toteutettiin syksyllä 2010 ja hanke jatkuu yhä. Raportti keskustakampuksen prosessista on nyt ilmestynyt: Solmutyöskentely kirjastossa. Raportti Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston ja pilottitutkimusryhmien kehittämishankkeesta.

Myös Viikin pilotista on tehty raportti.

Hanketta tutkitaan kolmessa valmisteilla olevassa väitöskirjassa ja sitä on esitelty kansainvälisissä konferensseissa esitelmin ja posterein.

Tulossa: seminaari tutkimuksen arvioinnista ja bibliometriikasta 7.9.2011

Kirjasto järjestää syyskuussa tutkimuksen arviointitoimiston pyynnöstä seminaarin, jonka aiheena on tutkimuksen arviointi ja arvioinneissa tehtävät bibliometriset analyysit. Seminaarissa alan asiantuntijat kertovat tavoista, joilla tutkimuksen arviointiin osallistuvia tutkimusryhmiä arvioidaan.

Puhujiksi seminaariin ovat lupautuneet David Lawrence ja Ingegerd Baurén Linköpingin yliopiston kirjastosta sekä Ed Noyons Leidenin yliopistosta. Helsingin yliopiston kirjaston bibliometrisistä analyyseistä kertoo johtava tietoasiantuntija Maria Forsman.

Tervetuloa! Lisätietoja ja tarkka ohjelma tulossa myöhemmin.

Lisätietoja tutkimuksen arvioinnista Helsingin yliopistossa

 

ASTROKLUBI – operatiivisen suunnittelun aperitiiviksi

Kirjastoväen Astroklubi avautuu lomakauden horoskoopilla. Astu Astron maailmaan ja lue kaikki olennainen tulevan kesän ja syyskuun tapahtumista. Mitä tähdet eivät kerro työstä, tunne-elämästä, matkoista yms. –  sen ja paljon muuta kertoo Mister Astro, aivan ilmaiseksi Verkkarin lukijoille. Mister Astro – aidosti empaattinen ja luotettava (ennusteiden toteutumisprosentti jopa yli 97%), perinpohjaisesti vastuunsa ja taksansa tunteva näkijä, tarvittaessa henkilökohtainenkin. Astro luo järjestystä ja iloa kirjastokansan kosmokseen. Ota Astro operatiivisen suunnittelun aperitiiviksi. Astro on huomisen PaMua, mutta voit tutustua siihen jo nyt.

KAURIS (23.12.-20.1.)

Vaikka kesällä sataisi rakeita, niin kauris on tasaisen vahvassa vedossa sekä kirjasto-oloissa että vapaallakin. Pontta riittää kesän mittaan monenlaisiin ponnisteluihin, ja itsevarmuutta uhkuva kauris käy tarvittaessa kehittyvää dialogia mökkinaapurin, torikauppiaan tai vaikka liikkuvan poliisin kanssa. Kuitenkin viimeistään ennen elokuun alkua peli on syytä puhaltaa poikki ja ottaa muutaman viikon aikalisä, osin toiminnallinenkin. Puhtia syksyyn haetaan golf-kentiltä, purjehduksista ja Länsi- Euroo-pan metropoleista. Taide-elämyksetkin ovat palkitsevia, olipa kohteena sitten Retretti, Firenze tai Lieksan vaskiviikot.

Rakkaudessa ja tunne-elämässä on ajoittain lievää klappia, joka tasoittuu syyskuun alkupuolella. Sinkut voivat viritellä uusia suhteita jo kesän aikana, mutta vasta keskisyksy tai loppuvuosi enteilee todellisen täysosuman esiinmarssia. Varsinkin viikkiläiset näyttäisivät olevan onnekkaassa asemassa, eikä muillakaan merkin edustajilla taida mennä hullummin. Avarin mielin tulevaan!

Matkakohteet (täsmätärpit): Lissabon, Firenze, Lieksa, Myllylammen seisakki/ravintola, Golf Talma.

VESIMIES (21.1.-18.2.)

Vesimies hakeutuu lomakauden aikana lämpimiin paikkoihin. Varsinkin esimiehenä toimiva vesimies kaipaa aurinkoa ja virkistystä, ja niinpä viileän alkukesän aikaan on hyvä lähteä jonnekin Välimeren seudulle ja syventyä rauhassa rusketusrajapintoihin. Hyvä ruoka saattaa maistua, joskus tosin liiaksikin, ja juuri ennen syyskautta on viisainta aloittaa kuntoilukuuri tai uusi harrastus, suositel- tavimpana jokin itämainen kamppailulaji. Rakkausrintamalla on varsin tasaista lukuun ottamatta juhannuksen etkoja (18.-23.6.) ja loppukesää. Myöhäissyksyllä on ilmassa jo enemmän romantiikkaa, ja jonkun onnekkaan näytölle saattaa ilmestyä jopa kutsu kihlamatkalle.

Keskikesä näyttäisi olevan työn kannalta parasta aikaa. Heinäkuussa ja elokuun alussa on hyvä ”tallentaa” vanhat asiakirjat tietokoneen ö-asemalle. Jokin keväällä pinnalle putkahtanut hanke etenee viimeistään syyskuussa ja ilahduttaa lähiesimiestäsi. Asiaan saattaa liittyä jopa matka tai ainakin uusia sfäärejä avaava ja röörejä puhdistava seminaari.                                                                                 

Matkatärpit: Rodos, Amalfi, Mallorca.

KALAT (19.2.-20.3.)

Kala kuivalla maalla on kuin silli purkissa tai hai kulhossa. Kalojen merkeissä syntyneet ovat nyt kesän ilopillereitä tai jopa todellisia seurapiirihaita: juhlaseremonioita ja muitakin menoja riittää pitkästä aikaa. Lomajakson aikana voi paistatella päivää joko järven rannalla tai saaristomerellä, samapa tuo. Virkistäviä hetkiä on tarjolla, mihin vieheisiin kalat ikinä tarttuvatkaan. Syksymmällä on luvassa ehkä ompeluseuraa tai pursiseuran talkoot – kaikki kuitenkin mieluisaa puuhastelua.

Töissä on pientä takapakkia elokuussa, mutta sekin näyttäisi olevan nopeasti ohimenevä nytkähdys,  josta voi selvitä parilla pontevalla korjausliikkeellä. Ja jos sairaus iskee, niin vanhat konstit kuten terva, sauna ja viina voivat yllättäen auttaa.

Rakkautta ja romantiikkaakin on luvassa etenkin helatorstain ja juhannuksen välissä ja ainakin Meilahden kaloilla myös elo- ja syyskuussa. Matkailu avartaa, mutta ainakin maaliskuisilla kaloilla kesän parhaat jaksot vierähtävät kotimaassa. Sukulaiset saattavat piipahtaa kylässä lomajakson kuluessa tai ilahduttaa jotenkin muuten. Työtoveritkin voivat aktivoitua työajan ulkopuolella, jolloin tiedossa on viihdyttäviä hetkiä esimerkiksi kesän taide- ja kulttuuririennoissa.                            

Matkatärpit: Rymättylä, Russarö, Saimaan vesistö, Sardinia.

OINAS (21.3.-20.4.)

Energiaa riittää vielä juhannuksen jälkeen ainakin merkin loppupuolella (5.-20.4.)syntyneillä ja erityisesti keskustakampuksen oinailla. Voimasuoritukset eivät aina takaa A-luokan kvaliteettia, mutta esimerkiksi RFID-tarrojen läiskiminen tai muu käytännönläheinen työ sujuu tehokkaasti, ellei nestehukka tai auringonpistos yllätä. Loppukesällä alkaa jonkin isohkon urakan ideointi, joka kantaa hedelmää pian lomakauden jälkeen. Oinas osoittautuu tässä oivalliseksi ideanikkariksi. Loma kannattaisi sijoittaa joko heinäkuun viikoille 27-28 tai elokuun loppuun. Ulkomaan matkakohteet eivät välttämättä houkuttele mutta omalla tai kavereitten mökillä on rentouttavaa.

Romantiikan saralla kesäkausi voi olla yllätyksetön, mutta ei hätää, sillä syksyllä kaikki on jo toisin. Tunne-elämä on muutenkin varsin seesteistä, ja henkinen kantti pitää, vaikka oinaan sisua koeteltaisiinkin joko töissä tai vapaa-ajalla. Joskus mennään hieman hammasta purren, mutta kiitosta ja palkintojakin lienee luvassa. Uhkapelejä on vältettävä, mutta Kenossa tai Lotossa onni taitaa pyöriä hellekauden päättyessä.

Matkatärpit: Pakarisen lomamökit, Speden saluuna & Nightclub Riviera (Kouvola), ABC Alaveteli.

HÄRKÄ (21.4.-21.5.)

Etenkin kaikki metadataan liittyvä puuhastelu luistaa alkukesästä heinäkuun puoliväliin. Lomalle ei nyt mitenkään malttaisi lähteä, mutta kenties pakettimatka turistipyydykseen tai junalippu jonnekin pohjoiseen on jo hankittu. Toivottavasti loma kutsuu viimeistään viikolla 30. Sähläilyn mahdollisuus kasvaa viimeistään elokuun alussa, joten silloin on turvallisempaa olla marjametsässä tai vaikka koti- puutarhassa. Ainoastaan Viikin ”häröilijöillä” voi tilanne voi olla hallitummin hyppysissä.

Kesä on rakkauden aikaa härälle, kunhan ei jää kotikoloon nyhjäilemään. Jotkut kollegoista osoittautuvat oivallisiksi seuraihmisiksi.  Tämä voi ajan mittaan johtaa kutkuttavaan teerenpeliin. Uudet ja syvät ystävyyssuhteetkin ovat mahdollisia ja vanhat taitavat lujittua. Vielä elokuussakin on vipinää ja kipinää tai ainakin silmäpeliä tanssiparketilla, kenties lomamatkalla jossain Keski- tai Itä-Suomessa.

Matkatärpit: Tampereen rautatieaseman laituri 3, Oulun läänin Härkölä, Pamplona.

KAKSOSET (22.5.-21.6.)

Kaksosten työt sujuvat alkukesästä suhteellisen rouhevasti, mutta viimeistään juhannuksen tienoilla etenkin toukokuussa syntyneet alkavat kaivata siestaa ja irtiottoa rutiineista. Kesäksi tulisi jättää vain kevyen sarjan töitä: raportoinnit ja strategiat kannattaa jättää kuukaudeksi tai pariksi hyllylle hautumaan. Jotkut saavat jäädä ehkä lopullisestikin pölyttymään. Vasta elokuun lopulla on otollinen hetki tarttua uuteen urakkaan. Jos Flexim-saldo on reilusti plussalla, niin siitä on vihdoin aika päästä eroon. Nyt porukan mukana Kaisaniemen puistoon mölkkyä heittämään tai vaikka Suomenlinnaan piknikille!

Suuren romantiikan aika taitaa olla vasta syksyllä mutta alku- tai keskikesä tarjonnee hilpeitä ja  jopa koomisiakin hetkiä kollegojen ja uusien tuttavien parissa. Pitkässä suhteessa eläville kesä on tasapainoista aikaa, vaikka jokunen kesäkissa tai -kolli voikin houkutella kaksosia ansaan. Nyt jäitä hattuun ja kymmeneksi kotiin! Uutta suhdetta havittelevien kannattaakin odotella helluntain ja jopa lomakauden yli.

Matkatärpit: Nummi-Pusula, Minneapolis-Saint Paul, Turun Kakskerta.

RAPU (22.6.-22.7.)

Ravun työvire on varsin mainio läpi vuoden ja enimmäkseen myös kesällä. Alkuvuoden muutos-paineet ovat jo menneen talven lumia, ja töihin keskittyminen sujuu mutkattomasti läpi kesän. Energiataso on jo sitä luokkaa, että jopa kokonaisen henkilöstösuunnitelman kirjoittaminen onnistuisi muutamassa päivässä. Silti kone on välillä suljettava ja akkuja ladattava. Mahdollisuus maaseudun tarjoamaan rauhaan on ilmeinen. Hyviä värähtelyjä on myös jossain meren äärellä tai kaupunkilomalla Keski-Euroopassa. Otollisin lomailukausi osuu aivan heinäkuun loppuun ja elokuun alkupuolelle. Lomarahanvaihtopäivän tai saldovapaan voi pitää jo kesäkuussa ellei aiemminkin.

Rakkaus, uusi tai vanha, lienee löytynyt jo vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana, tai sitten rakkauselämän uudet tuulet puhaltavat loppusyksystä. Ravut voivat vetää puoleensa myös onnenonkijoita ja vehkeilijöitä. Intuitio kyllä kertoo, kuka on vilpitön ja kenellä taas ketunhäntä.

Matkatärpit: Keuruu, Köln, Pohjois-Karjala, Krabi Thai Village.

LEIJONA (23.7.-23.8.)

Työvire on läpi vuoden hyvä, jos sairauksilta on vältytty. Latausta riittää niinkin pitkälle, että loma-kauden alkaessa useimpien voi olla vaikeaa vaihtaa vapaalle. Siksi valmiiksi suunniteltu pakettimatka, vaellusviikko, kesäleiri tai retriitti voi olla ratkaisu ongelmaan. Loman ajankohdalla ei sinänsä ole suurta merkitystä, kunhan vain loma tulee pidettyä. Sosiaalinen ”seurapiirileijona” on ylipäänsä kesäjuhlien ja -tapahtumien polttopisteessä. Juhannuksena koivut humisevat ja maakuntalaulut raikuvat jossain notkelmassa, heinä- ja elokuussa puolestaan kreisibailataan rokkifestareilla. Joku saattaa juhlia hillitymminkin, esimerkiksi oopperajuhlilla. Kesä on kaikin puolin hyvää irtiottoa arjesta.

Rakkaus- ja tunne-elämän kannalta parhaita kausia ovat juhannuksen tienoo ja elokuun ensimmäi-nen puolikas. Työn maailmastakin voi löytyä uusia ystäviä tai mielenkiintoisia tuttavuuksia, kenties jokunen oudompikin ilmestys.

Matkatärpit: Helsinki-Vantaan lähtöportti A30, Utajärven Untorock, Kuusamo, Bayreuth.

NEITSYT (24.8.-22.9.)

Aina pedantti ja määrätietoinen neitsyt on pitkän kevään jälkeen kunnon stressinpoistoloman tarpeessa. Kylpylämatka voisi auttaa, ellei halua työterveyshuollon stressitestiin. Ainakin maisemia kannattaa vaihtaa eikä lomaa pidä lykätä kovin myöhäiseen ajankohtaan, jos suinkin mahdollista. Lähipiirikin on todennäköisesti myötämielinen asian suhteen.

Töissä menee sinänsä mukavasti – ainoana ongelmana on työn määrä. Laadusta voi paikoin joutua tinkimään, mutta muuten neitsyt puksuttaa eteenpäin vakaasti kuin VR:n Pendolino. Välillä kannattaa ottaa riskejäkin ja saada tosi virkistystä kesäiseen arkeen. Porthanian lähitalojen suunnalta voi tulla yllättävä lounaskutsu, johon kannattaa vastata myöntävästi.

Entäpä rakkaus ja tunteet? Lämpimiä tunteita on pelissä jo ennen juhannusta ja romanttisia illallisia tiedossa syyskesän saapuessa. Keskikesällä on muutenkin ilo ylimmillään, vaikkei heti arvaisi. Jokin kesätapahtuma tai -harrastus saattaa koukuttaa. Myös matkat tarjoavat elämyksiä, mutta äkkilähtöjä kannattaa välttää.

Matkatärpit: Lähtöportti A6 (Hki-Vantaa), Kykladit, Tuusulan rantatie.

VAAKA (23.9.-22.10.)

Vaakojen tähtikuvioissa on tällä kaudella jopa sellaista jämäkkyyttä, että oksat pois. Näkymät kesään ja alkusyksyyn ovat samalla kertaa sekä vanhaa stabiliteettia säilyttäviä että uutta uurtavia. Uudet avaukset näyttävät toimivan, joten nyt jos koskaan voi turvallisesti tarttua Soleen, Solmuun tai vaikka Nelliportaaliin. Loma voi ajoittua melkein mihin tahansa ajankohtaan, koska lomakaudella näyttää lähes mikä tahansa onnistuvan. Lomalla kannattaa hakeutua maakuntiin – rauha löytyy joko mökiltä tai kansanpuistosta.

Onnea ja tasapainoa löytyy myös rakkaudesta ja ystävyyssuhteista, ainakin enimmäkseen. Eräs pitkäaikainen ihailija voi olla tyrkyllä heinäkuussa: luottotiedot ja yleinen luotettavuus olisi hyvä tarkistaa ennen lähemmän tuttavuuden solmimista. Hyvä veli tai sisar –verkoston hyödyntäminen onkin tällöin paikallaan. Kaiken kaikkiaan: nyt näyttää oikein hyvältä.

Matkatärpit: Liesjärven kansallispuisto, Imatra, Ranua, Biarritz.

SKORPIONI (23.10.-22.11.)

Tähtikartalta löytyvät aspektit ovat paikoin hämmentäviä. Kvintiilien runsaus voi kieliä skorpioneille kertyneestä ylimääräisestä energiasta, joka ei kanavoidu ainoastaan työhön vaan mahdollisesti kulttuurisiin ja taiteellisiin tavoitteisiin. Luovan skorpionin olisikin lomallaan syytä panostaa esimerkiksi (kuva)taide- tai musiikkiharrastukseen (tähtikuviossa selvä viittaus mm. trumpettiin?). Näille voi raivata aikaa jo alkukesästä ja miksei myöhemminkin, jos seinänaapurit pysyttelevät mökeillään.

Muuten tuleva lomakausi ehkä elo- ja syyskuuta lukuun ottamatta etenee paljolti vanhan kaavan mukaan, kenties sukulaisten tai hyvien ystävien parissa. Lokakuiset ja Kumpulan kampuksella vaikut- tavat saattavat lähteä yllätysmatkalle, jopa Euroopan ulkopuolelle. Tämä on enemmän kuin suositel- tavaa, jos rahatilanne suo mahdollisuuden. Joitakin mahdollisuuksia on kuitenkin luotava omin voimin – onnettaren odottelu ei välttämättä auta.

Romantiikka astuu näyttämölle joko heinä- tai syyskuussa. Perheellisillä on peruskuvionsa – ihan miellyttävää vaan ei ehkä ”elämää suurempaa”, mutta voisikos juuri parempaa enää toivoakaan.

Matkatärpit: Joutsan joutopäivät, Joutsenon taidekesä; Matkahuolto

JOUSIMIES (23.11.-22.12.)

Kesä on hieman kaksijakoinen: toisaalta voimakasta sitoutumista työhön, toisaalta uuden etsintää. Loma selkiyttää ajatuksia ainakin joksikin aikaa. Sisäistä levottomuutta ei pidä hämmästellä, vaan se on valjastettava voimavaraksi. Näin tapahtuukin monelle jousimiehelle jo ennen syksyä. Matkat ovat suositeltavia läpi kesän ja vielä syksylläkin. Saaristo on hyvä suunta tai jokin n. 200 000 asukkaan kaupunki Manner-Euroopassa. Myös uusi harrastus voi tuottaa mieluisia elämyksiä. Todennäköisesti sellainen löytyy aivan odottamattomalta suunnalta. Henkistä kasvua tapahtuu lähes huomaamatta.

Rakkaus ja tunteet jaksavat hyvin, mutta vaativat panostusta etenkin keskikesällä. Muutenkin heinäkuu ja elokuun alkupuoli ovat vahvaa aikaa sosiaalisten suhteiden kannalta: verkostoitumista, sukutapahtumia ym. lienee odotettavissa. Työmatkoillakin on mahdollisuus tarttua uusiin haasteisiin. Etenkin esimiesasemassa olevat tuovat matkoilta jännittäviä ideoita, joiden toimivuutta testataan vielä marraskuussa ja ehkä myöhemminkin. Rahapeli voi tuottaa onnenkantamoisen ja toisenkin syyskuussa. Muuten kukkaronnyörejä on kiristettävä, sillä talousasioissa on myötätuulta vasta kuluvan vuoden loppumetreillä ja tulevana vuonna 2012.

Matkatärpit: Basel, Turun saaristo, Linnatuulen matkailupalvelut/Linnatuuli Tourist Information (Tervakoski).

Kirjoittaja

Mister Astro
Keskustakampuksen kirjaston hallinto-, horoskooppi- ja huuhaa-palvelut


KAURIS (23.12.-20.1.)

Vaikka kesällä sataisi rakeita, niin kauris on tasaisen vahvassa vedossa sekä kirjasto-oloissa että vapaallakin. Pontta riittää kesän mittaan monenlaisiin ponnisteluihin, ja itsevarmuutta uhkuva kauris käy tarvittaessa kehittyvää dialogia mökkinaapurin, torikauppiaan tai vaikka liikkuvan poliisin kanssa. Kuitenkin viimeistään ennen elokuun alkua peli on syytä puhaltaa poikki ja ottaa muutaman viikon aikalisä, osin toiminnallinenkin. Puhtia syksyyn haetaan golf-kentiltä, purjehduksista ja Länsi- Euroo-pan metropoleista. Taide-elämyksetkin ovat palkitsevia, olipa kohteena sitten Retretti, Firenze tai Lieksan vaskiviikot.

Rakkaudessa ja tunne-elämässä on ajoittain lievää klappia, joka tasoittuu syyskuun alkupuolella. Sinkut voivat viritellä uusia suhteita jo kesän aikana, mutta vasta keskisyksy tai loppuvuosi enteilee todellisen täysosuman esiinmarssia. Varsinkin viikkiläiset näyttäisivät olevan onnekkaassa asemassa, eikä muillakaan merkin edustajilla taida mennä hullummin. Avarin mielin tulevaan! Matkakohteet (täsmätärpit): Lissabon, Firenze, Lieksa, Myllylammen seisakki/ravintola, Golf Talma.

VESIMIES (21.1.-18.2.)

Vesimies hakeutuu lomakauden aikana lämpimiin paikkoihin. Varsinkin esimiehenä toimiva vesimies kaipaa aurinkoa ja virkistystä, ja niinpä viileän alkukesän aikaan on hyvä lähteä jonnekin Välimeren seudulle ja syventyä rauhassa rusketusrajapintoihin. Hyvä ruoka saattaa maistua, joskus tosin liiaksikin, ja juuri ennen syyskautta on viisainta aloittaa kuntoilukuuri tai uusi harrastus, suositel- tavimpana jokin itämainen kamppailulaji. Rakkausrintamalla on varsin tasaista lukuun ottamatta juhannuksen etkoja (18.-23.6.) ja loppukesää. Myöhäissyksyllä on ilmassa jo enemmän romantiikkaa, ja jonkun onnekkaan näytölle saattaa ilmestyä jopa kutsu kihlamatkalle.

Keskikesä näyttäisi olevan työn kannalta parasta aikaa. Heinäkuussa ja elokuun alussa on hyvä ”tallentaa” vanhat asiakirjat tietokoneen ö-asemalle. Jokin keväällä pinnalle putkahtanut hanke etenee viimeistään syyskuussa ja ilahduttaa lähiesimiestäsi. Asiaan saattaa liittyä jopa matka tai ainakin uusia sfäärejä avaava ja röörejä puhdistava seminaari. Matkatärpit: Rodos, Amalfi, Mallorca.

KALAT (19.2.-20.3.)

Kala kuivalla maalla on kuin silli purkissa tai hai kulhossa. Kalojen merkeissä syntyneet ovat nyt kesän ilopillereitä tai jopa todellisia seurapiirihaita: juhlaseremonioita ja muitakin menoja riittää pitkästä aikaa. Lomajakson aikana voi paistatella päivää joko järven rannalla tai saaristomerellä, samapa tuo. Virkistäviä hetkiä on tarjolla, mihin vieheisiin kalat ikinä tarttuvatkaan. Syksymmällä on luvassa ehkä ompeluseuraa tai pursiseuran talkoot – kaikki kuitenkin mieluisaa puuhastelua.

Töissä on pientä takapakkia elokuussa, mutta sekin näyttäisi olevan nopeasti ohimenevä nytkähdys, josta voi selvitä parilla pontevalla korjausliikkeellä. Ja jos sairaus iskee, niin vanhat konstit kuten terva, sauna ja viina voivat yllättäen auttaa.

Rakkautta ja romantiikkaakin on luvassa etenkin helatorstain ja juhannuksen välissä ja ainakin Meilahden kaloilla myös elo- ja syyskuussa. Matkailu avartaa, mutta ainakin maaliskuisilla kaloilla kesän parhaat jaksot vierähtävät kotimaassa. Sukulaiset saattavat piipahtaa kylässä lomajakson kuluessa tai ilahduttaa jotenkin muuten. Työtoveritkin voivat aktivoitua työajan ulkopuolella, jolloin tiedossa on viihdyttäviä hetkiä esimerkiksi kesän taide- ja kulttuuririennoissa. Matkatärpit: Rymättylä, Russarö, Saimaan vesistö, Sardinia.

OINAS (21.3.-20.4.)

Energiaa riittää vielä juhannuksen jälkeen ainakin merkin loppupuolella (5.-20.4.)syntyneillä ja erityisesti keskustakampuksen oinailla. Voimasuoritukset eivät aina takaa A-luokan kvaliteettia, mutta esimerkiksi RFID-tarrojen läiskiminen tai muu käytännönläheinen työ sujuu tehokkaasti, ellei nestehukka tai auringonpistos yllätä. Loppukesällä alkaa jonkin isohkon urakan ideointi, joka kantaa hedelmää pian lomakauden jälkeen. Oinas osoittautuu tässä oivalliseksi ideanikkariksi. Loma kannat-taisi sijoittaa joko heinäkuun viikoille 27-28 tai elokuun loppuun. Ulkomaan matkakohteet eivät välttämättä houkuttele mutta omalla tai kavereitten mökillä on rentouttavaa.

Romantiikan saralla kesäkausi voi olla yllätyksetön, mutta ei hätää, sillä syksyllä kaikki on jo toisin. Tunne-elämä on muutenkin varsin seesteistä, ja henkinen kantti pitää, vaikka oinaan sisua koetel-taisiinkin joko töissä tai vapaa-ajalla. Joskus mennään hieman hammasta purren, mutta kiitosta ja palkintojakin lienee luvassa. Uhkapelejä on vältettävä, mutta Kenossa tai Lotossa onni taitaa pyöriä hellekauden päättyessä. Matkatärpit: Pakarisen lomamökit, Speden saluuna & Nightclub Riviera (Kouvola), ABC Alaveteli.

HÄRKÄ (21.4.-21.5.)

Etenkin kaikki metadataan liittyvä puuhastelu luistaa alkukesästä heinäkuun puoliväliin. Lomalle ei nyt mitenkään malttaisi lähteä, mutta kenties pakettimatka turistipyydykseen tai junalippu jonnekin pohjoiseen on jo hankittu. Toivottavasti loma kutsuu viimeistään viikolla 30. Sähläilyn mahdollisuus kasvaa viimeistään elokuun alussa, joten silloin on turvallisempaa olla marjametsässä tai vaikka koti- puutarhassa. Ainoastaan Viikin ”häröilijöillä” voi tilanne voi olla hallitummin hyppysissä.

Kesä on rakkauden aikaa härälle, kunhan ei jää kotikoloon nyhjäilemään. Jotkut kollegoista osoittau-tuvat oivallisiksi seuraihmisiksi. Tämä voi ajan mittaan johtaa kutkuttavaan teerenpeliin. Uudet ja syvät ystävyyssuhteetkin ovat mahdollisia ja vanhat taitavat lujittua. Vielä elokuussakin on vipinää ja kipinää tai ainakin silmäpeliä tanssiparketilla, kenties lomamatkalla jossain Keski- tai Itä-Suomessa. Matkatärpit: Tampereen rautatieaseman laituri 3, Oulun läänin Härkölä, Pamplona.

KAKSOSET (22.5.-21.6.)

Kaksosten työt sujuvat alkukesästä suhteellisen rouhevasti, mutta viimeistään juhannuksen tienoilla etenkin toukokuussa syntyneet alkavat kaivata siestaa ja irtiottoa rutiineista. Kesäksi tulisi jättää vain kevyen sarjan töitä: raportoinnit ja strategiat kannattaa jättää kuukaudeksi tai pariksi hyllylle hautumaan. Jotkut saavat jäädä ehkä lopullisestikin pölyttymään. Vasta elokuun lopulla on otollinen hetki tarttua uuteen urakkaan. Jos Flexim-saldo on reilusti plussalla, niin siitä on vihdoin aika päästä eroon. Nyt porukan mukana Kaisaniemen puistoon mölkkyä heittämään tai vaikka Suomenlinnaan piknikille!

Suuren romantiikan aika taitaa olla vasta syksyllä mutta alku- tai keskikesä tarjonnee hilpeitä ja jopa koomisiakin hetkiä kollegojen ja uusien tuttavien parissa. Pitkässä suhteessa eläville kesä on tasapai-noista aikaa, vaikka jokunen kesäkissa tai -kolli voikin houkutella kaksosia ansaan. Nyt jäitä hattuun ja kymmeneksi kotiin! Uutta suhdetta havittelevien kannattaakin odotella helluntain ja jopa loma-kauden yli. Matkatärpit: Nummi-Pusula, Minneapolis-Saint Paul, Turun Kakskerta.

RAPU (22.6.-22.7.)

Ravun työvire on varsin mainio läpi vuoden ja enimmäkseen myös kesällä. Alkuvuoden muutos-paineet ovat jo menneen talven lumia, ja töihin keskittyminen sujuu mutkattomasti läpi kesän. Energiataso on jo sitä luokkaa, että jopa kokonaisen henkilöstösuunnitelman kirjoittaminen onnistuisi muutamassa päivässä. Silti kone on välillä suljettava ja akkuja ladattava. Mahdollisuus maaseudun tarjoamaan rauhaan on ilmeinen. Hyviä värähtelyjä on myös jossain meren äärellä tai kaupunkilomalla Keski-Euroopassa. Otollisin lomailukausi osuu aivan heinäkuun loppuun ja elokuun alkupuolelle. Lomarahanvaihtopäivän tai saldovapaan voi pitää jo kesäkuussa ellei aiemminkin.

Rakkaus, uusi tai vanha, lienee löytynyt jo vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana, tai sitten rakkauselämän uudet tuulet puhaltavat loppusyksystä. Ravut voivat vetää puoleensa myös onnen- onkijoita ja vehkeilijöitä. Intuitio kyllä kertoo, kuka on vilpitön ja kenellä taas ketunhäntä. Matkatärpit: Keuruu, Köln, Pohjois-Karjala, Krabi Thai Village.

LEIJONA (23.7.-23.8.)

Työvire on läpi vuoden hyvä, jos sairauksilta on vältytty. Latausta riittää niinkin pitkälle, että loma-kauden alkaessa useimpien voi olla vaikeaa vaihtaa vapaalle. Siksi valmiiksi suunniteltu pakettimatka, vaellusviikko, kesäleiri tai retriitti voi olla ratkaisu ongelmaan. Loman ajankohdalla ei sinänsä ole suurta merkitystä, kunhan vain loma tulee pidettyä. Sosiaalinen ”seurapiirileijona” on ylipäänsä kesäjuhlien ja -tapahtumien polttopisteessä. Juhannuksena koivut humisevat ja maakuntalaulut raikuvat jossain notkelmassa, heinä- ja elokuussa puolestaan kreisibailataan rokkifestareilla. Joku saattaa juhlia hillitymminkin, esimerkiksi oopperajuhlilla. Kesä on kaikin puolin hyvää irtiottoa arjesta.

Rakkaus- ja tunne-elämän kannalta parhaita kausia ovat juhannuksen tienoo ja elokuun ensimmäi-nen puolikas. Työn maailmastakin voi löytyä uusia ystäviä tai mielenkiintoisia tuttavuuksia, kenties jokunen oudompikin ilmestys. Matkatärpit: Helsinki-Vantaan lähtöportti A30, Utajärven Untorock, Kuusamo, Bayreuth.

NEITSYT (24.8.-22.9.)

Aina pedantti ja määrätietoinen neitsyt on pitkän kevään jälkeen kunnon stressinpoistoloman tarpeessa. Kylpylämatka voisi auttaa, ellei halua työterveyshuollon stressitestiin. Ainakin maisemia kannattaa vaihtaa eikä lomaa pidä lykätä kovin myöhäiseen ajankohtaan, jos suinkin mahdollista. Lähipiirikin on todennäköisesti myötämielinen asian suhteen.

Töissä menee sinänsä mukavasti – ainoana ongelmana on työn määrä. Laadusta voi paikoin joutua tinkimään, mutta muuten neitsyt puksuttaa eteenpäin vakaasti kuin VR:n Pendolino. Välillä kannat-taa ottaa riskejäkin ja saada tosi virkistystä kesäiseen arkeen. Porthanian lähitalojen suunnalta voi tulla yllättävä lounaskutsu, johon kannattaa vastata myöntävästi.

Entäpä rakkaus ja tunteet? Lämpimiä tunteita on pelissä jo ennen juhannusta ja romanttisia illallisia tiedossa syyskesän saapuessa. Keskikesällä on muutenkin ilo ylimmillään, vaikkei heti arvaisi. Jokin kesätapahtuma tai -harrastus saattaa koukuttaa. Myös matkat tarjoavat elämyksiä, mutta äkkiläh- töjä kannattaa välttää. Matkatärpit: Lähtöportti A6 (Hki-Vantaa), Kykladit, Tuusulan rantatie.

VAAKA (23.9.-22.10.)

Vaakojen tähtikuvioissa on tällä kaudella jopa sellaista jämäkkyyttä, että oksat pois. Näkymät kesään ja alkusyksyyn ovat samalla kertaa sekä vanhaa stabiliteettia säilyttäviä että uutta uurtavia. Uudet avaukset näyttävät toimivan, joten nyt jos koskaan voi turvallisesti tarttua Soleen, Solmuun tai vaikka Nelliportaaliin. Loma voi ajoittua melkein mihin tahansa ajankohtaan, koska lomakaudella näyttää lähes mikä tahansa onnistuvan. Lomalla kannattaa hakeutua maakuntiin – rauha löytyy joko mökiltä tai kansanpuistosta.

Onnea ja tasapainoa löytyy myös rakkaudesta ja ystävyyssuhteista, ainakin enimmäkseen. Eräs pitkäaikainen ihailija voi olla tyrkyllä heinäkuussa: luottotiedot ja yleinen luotettavuus olisi hyvä tarkistaa ennen lähemmän tuttavuuden solmimista. Hyvä veli tai sisar –verkoston hyödyntäminen onkin tällöin paikallaan. Kaiken kaikkiaan: nyt näyttää oikein hyvältä. Matkatärpit: Liesjärven kansallispuisto, Imatra, Ranua, Biarritz.

SKORPIONI (23.10.-22.11.)

Tähtikartalta löytyvät aspektit ovat paikoin hämmentäviä. Kvintiilien runsaus voi kieliä skorpioneille kertyneestä ylimääräisestä energiasta, joka ei kanavoidu ainoastaan työhön vaan mahdollisesti kult-tuurisiin ja taiteellisiin tavoitteisiin. Luovan skorpionin olisikin lomallaan syytä panostaa esimerkiksi (kuva)taide- tai musiikkiharrastukseen (tähtikuviossa selvä viittaus mm. trumpettiin?). Näille voi raivata aikaa jo alkukesästä ja miksei myöhemminkin, jos seinänaapurit pysyttelevät mökeillään.

Muuten tuleva lomakausi ehkä elo- ja syyskuuta lukuun ottamatta etenee paljolti vanhan kaavan mukaan, kenties sukulaisten tai hyvien ystävien parissa. Lokakuiset ja Kumpulan kampuksella vaikut- tavat saattavat lähteä yllätysmatkalle, jopa Euroopan ulkopuolelle. Tämä on enemmän kuin suositel- tavaa, jos rahatilanne suo mahdollisuuden. Joitakin mahdollisuuksia on kuitenkin luotava omin voimin – onnettaren odottelu ei välttämättä auta.

Romantiikka astuu näyttämölle joko heinä- tai syyskuussa. Perheellisillä on peruskuvionsa – ihan miellyttävää vaan ei ehkä ”elämää suurempaa”, mutta voisikos juuri parempaa enää toivoakaan. Matkatärpit: Joutsan joutopäivät, Joutsenon taidekesä; http://www.matkahuolto.fi/fi/matkapalvelut/usein_kysyttya/

JOUSIMIES (23.11.-22.12.)

Kesä on hieman kaksijakoinen: toisaalta voimakasta sitoutumista työhön, toisaalta uuden etsintää. Loma selkiyttää ajatuksia ainakin joksikin aikaa. Sisäistä levottomuutta ei pidä hämmästellä, vaan se on valjastettava voimavaraksi. Näin tapahtuukin monelle jousimiehelle jo ennen syksyä. Matkat ovat suositeltavia läpi kesän ja vielä syksylläkin. Saaristo on hyvä suunta tai jokin n. 200 000 asukkaan kaupunki Manner-Euroopassa. Myös uusi harrastus voi tuottaa mieluisia elämyksiä. Todennäköisesti sellainen löytyy aivan odottamattomalta suunnalta. Henkistä kasvua tapahtuu lähes huomaamatta.

Rakkaus ja tunteet jaksavat hyvin, mutta vaativat panostusta etenkin keskikesällä. Muutenkin heinäkuu ja elokuun alkupuoli ovat vahvaa aikaa sosiaalisten suhteiden kannalta: verkostoitumista, sukutapahtumia ym. lienee odotettavissa. Työmatkoillakin on mahdollisuus tarttua uusiin haastei-siin. Etenkin esimiesasemassa olevat tuovat matkoilta jännittäviä ideoita, joiden toimivuutta testataan vielä marraskuussa ja ehkä myöhemminkin. Rahapeli voi tuottaa onnenkantamoisen ja toisenkin syyskuussa. Muuten kukkaronnyörejä on kiristettävä, sillä talousasioissa on myötätuulta vasta kuluvan vuoden loppumetreillä ja tulevana vuonna 2012. Matkatärpit: Basel, Turun saaristo, Linnatuulen matkailupalvelut/Linnatuuli Tourist Information (Tervakoski).

Mister Astro Keskustakampuksen kirjaston hallinto-, horoskooppi- ja huuhaa-palvelut.

Ethän hylkää Prinsessa Ruususta?

…kauan sitten kirjoitetuista teoksista, jotka jotka ovat jääneet uinumaan kirjastojen hyllyihin, kunnes vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin ne alkavat kiinnostaa uusia tutkijoita…

Hollantilainen tieteentutkija Anthony Van Raan esitti vuonna 2004 ilmestyneessä artikkelissaan ajatuksen tieteen Prinsessa Ruususista, ts. sellaisista teoksista, jotka on kirjoitettu kauan sitten, mutta jotka ovat jääneet uinumaan kirjastojen hyllyihin, kunnes vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin ne alkavat kiinnostaa uusia tutkijoita. Joskus kiinnostus herää aivan eri yhteydessä kuin mihin alkuperäinen teos on liittynyt.

Toisinaan taas jokin uusi julkaisu, arvostettu kirjoittaja tai kiinnostava aihe – tieteen Prinssi Rohkea – on sen sattumalta löytänyt, oivaltanut siinä jotain olennaista ja viittaamalla siihen suudellut nukkuneen teoksen hereille. Tieteen Prinsessa Ruusunen on nukkunut satavuotista untaan ja sitten melkeinpä yhtäkkiä saanut osakseen paljon huomiota (Van Raan 2004). Tällaiset julkaisut ovat ilmestyessään usein olleet aikaansa edellä, mistä syystä niihin ei silloin ole kiinnitetty paljoakaan huomiota.

Kun kirjastossa tehdään reippaasti kokoelmatyötä ja karsitaan harvoin lainattuja teoksia, silloin voi käydä niin, että vahingossa heitämme Prinsessa Ruusunen pesuveden mukana. Ehkä juuri se vaatimattoman näköinen puoli vuosisataa sitten ilmestynyt kirja onkin huomispäivän klassikko. Mutta voimmeko mitenkään tunnistaa sitä?

Kun muutama vuosi sitten tutkin sosiaalisen pääoman käsitettä ja sitä käsitelleitä julkaisuja, kiinnostuin myös sosiaalisen pääoman tutkimuksen Prinsessa Ruususista. Paljon viittauksia saaneita julkaisuja sosiaalista pääomassa käsittelevissä julkuissa olivat mm. Alexis de Tocquevillen teos “Democracy in America” (1840), Gary Beckerin “Human Capital” (1964) sekä Mark Granovetterin artikkelit “The Strenght of Weak Ties” (1973) ja “Economic Action and Social Structure” (1985).

Mutta todellinen Prinsessa Ruusunen sosiaalisen pääoman tutkimuksen alalla oli kuitenkin Lyda Hanifanin artikkeli ”The Rural School Community Center” (1916). Sitä voidaan pitää ensimmäisenä julkaisuna, jossa sosiaalista pääomaa on käsitelty siinä merkityksessä kuin me sen nyt ymmärrämme ja miten meidän aikamme tutkimus sitä käsittelee.

Hanifanin artikkelin herätti henkiin sosiaalisen pääoman tutkimuksen tunnetuksi tehnyt Robert D. Putnam. Web of Science –tietokannan mukaan siihen on viitattu vasta vuodesta 1997 lähtien, ja viittauksia tehdään edelleen. Artikkelin sisältyminen verkkolehtitietokantoihin tekee sen löytämisen ja käytön helpommaksi. Tämä lähes sata vuotta nukkunut Ruusunen on tietoverkkojen aikakaudella herätetty uudelleen eloon.

Tutkimuksen virstanpylväiden tunnistaminen tai Prinsessa Ruususten herääminen ovat tutkimuksellisesti kiinnostavia ja niiden kautta voidaan mm. havaita tutkimusverkostojen muodostumista.

Mutta mitä ne antavat käytännön kirjastotyölle? Voidaanko esimerkiksi tieteellisten kirjastojen kokoelmapoliittisissa ratkaisuissa käyttää hyväksi eri tieteenalojen ja tutkimussuuntausten merkittävien julkaisujen tunnistamista? Jos voidaan ja jos on mahdollista tehdä tutkimuksia, joiden avulla näitä jonkin alan keskeisiä julkaisuja löydetään, sillä on todennäköisesti merkitystä kokoelmien laadun kannalta.

Kirjallisuusviitteet

Hanifan, Lyda J. (1916): The rural school community center. – Annals of the American Academy of Political and Social Science. 67:130-138.

Van Raan, Anthony F.J. (2004): Sleeping Beauties in science. – Scientometrics 59:3, 467-472.

Kirjoittaja

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Nollatoleranssi kiusaamiselle! – Kiusaamista, epäasiallista käytöstä vai jotain muuta

Viime vuoden lopussa tehdyn kirjaston ilmapiirikyselyn mukaan kirjastossamme esiintyy kiusaamista. Tapauksia ei ole paljon, mutta jokainen kiusaamistapaus tai – kokemus on liikaa.  Mitä kiusaaminen on? Asiasta on monia erilaisia nimityksiä mm. mobbaus, savustaminen, sortaminen, painostus, alistaminen, simputus.

Kuka on kiusaaja ja kuka kiusattu? Kiusaamisen tunne on subjektiivinen ja on tärkeää, että kun tunne kiusaamisesta nousee pintaan, siitä heti antaa viestin kiusaajalle. Siten voidaan asiaan heti puuttua ja mahdolliset väärinkäsitykset oikaista. Mutta jos kiusaaminen jatkuu, asia pitää ottaa esille ja luontevinta on kertoa asiasta esimiehelle, jonka velvollisuus on puuttua asiaan.

Myös jokainen työyhteisön jäsen on vastuussa siitä, että huomatessaan kiusaamista, myös puuttuu siihen. Sillä se, joka vaikenee näkemästään kiusaamisesta, on myös kiusaaja.

Epäasiallinen käyttäytyminen työpaikalla on mm. mustamaalaamista eli puheita vääristellään, puhutaan selän takana, levitellään vääriä ja perättömiä huhuja, pilkataan muiden kuullen, jäljitellään kielteisessä tarkoituksessa kiusatun ääntä, kävelytyyliä, ilmeitä ja eleitä sekä juorutaan ja arvostellaan.

Henkisen väkivallan tehokkain muoto on eristäminen työyhteisön sosiaalisesta vuorovaikutuksesta eli ei puhuta, ei kuunnella, kohdellaan ”kuin ilmaa”, ei kutsuta mukaan yhteisiin tilaisuuksiin. Työtehtäviä voidaan yksipuolistaa tai vähentää tai sitten kuormittaa kunnolla. Epäasiallista kohtelua on myös uhkailu tai huutaminen.

Kiusaaminen on säännöllistä, jatkuvaa ja toistuvaa, kielteinen käyttäytyminen on tarkoituksellista ja järjestelmällistä. Kiusaaminen on toista alistavaa toimintaa, jossa uhri joutuu puolustuskyvyttömään asemaan.

Epäasiallista kohtelua ei ole esimiehen työnjohto- eli direktio-oikeus. Esimiehen oikeus on käsitellä työyhteisön asioita. Esimiehen tehtäviin kuuluu antaa työtä koskevia ohjeita ja määräyksiä, jakaa työtehtäviä, suunnitella töitä ja työvuoroja, päättää työajan sijoittelusta, työpaikasta sekä huolehtia työntekijöiden lepoajoista ja työturvallisuudesta. Näitä työnjohtomääräyksiä antaessaan esimiehen pitää varmistaa, että määräykset ovat lain, työehtosopimuksen ja työsopimuksen mukaisia, syrjimättömiä, hyvän tavan mukaisia sekä ammattipätevyyden mukaisia ja kohtuullisia.

Jos kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu jatkuvat pitkään, työyhteisö ajautuu kaaokseen. Työyhteisössä syytellään ja syyllistetään, syntyy liittolaislinkkejä ja käydään sisäisiä käräjiä. Työnteko kärsii, aika kuluu riidellessä ja tilannetta käsitellään ”henkilökemiaongelmana”.

Työpaikan mahdollinen vahva hierarkia pitää yllä klikkejä, jotka ovat hyvin alttiita erilaisille konflikteille. Silloin, kun työyhteisön vaikeutunutta tilannetta käsitellään työyhteisön ulkopuolelta käsin, on tilanne jo vakava.

Jos koet kiusaamista tai huomaat jonkun kiusaamista, ota yhteyttä esimieheesi ja kerro tilanteesta. Esimiehen tulee puuttua epäasialliseen käytökseen ja selvittää asia. Jos kiusaaja on esimies, ota yhteys ylempään johtoon. Työsuojeluvaltuutetuilta ja luottamusmiehiltä saat myös neuvoja ja tukea.

Kiusaamisen pois kitkeminen työyhteisöstä alkaa luottamuksesta. Luottamusta rakennetaan aidolla kuuntelemisella, yhdessä tekemällä ja suunnittelulla. Myös työpaikan yhteiset pelisäännöt voidaan kirjata. Pelisääntöjä luodessa kannatta pohtia, millainen unelmien työpaikka olisi, mistä hyvä työ syntyy eli miten toimitaan nyt, mikä pitää säilyttää ja mitä pitää muuttaa.

Jokainen työyhteisö voi kehittyä hyväksi työpaikaksi, jossa on kyky tunnistaa ja käsitellä ristiriitoja ja ongelmia. Ongelmatilanteet tulee ratkaista työhön liittyvinä eikä henkilöiden ominaisuuksiin liittyvinä. Kun välitämme toisistamme, se mahdollistaa vaikeisiin asioihin puuttumisen ajoissa.

Kirjassa ”Hyvä työpaikka” todetaan, että hyvässä työyhteisössä mm. vallitsee positiivinen yhteisöllisyys, avoin vuorovaikutus ja tiedonkulku. Hyvässä työyhteisössä on kyllin hyvä johtajuus, jonka tunnistaa avoimuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Esimiehet ovat läsnä, ovet pidetään auki. Työyhteisöön liittyy aina erilaisia näkemyksiä, jotka saattavat johtaa ristiriitoihin, mutta ne nähdään normaalina työntekijöiden kanssakäymiseen liittyvinä ilmiöinä.

Kirjaston ilmapiirimittauksessa tiedusteltiin työmme arvoja. Oikeudenmukaisuus, yhteistyö, yhteisöllisyys sekä tasa-arvoisuus, tasapuolisuus, tasavertaisuus ja kunnioitus nousivat esiin vahvasti arvovalinnoissamme. Tältä pohjalta, kun työyhteisöissämme toimimme, ei epäasiallista kohtelua, kiusaamista pitäisi esiintyä.

Vielä tänä keväänä on tarkoitus järjestää koko kirjaston henkilöstölle koulutustilaisuus, joka käsittelee epäasiallista kohtelua ja työyhteisötaitoja. Toivon runsasta osanottoa ja keskustelua, määränpäänä nollatoleranssi kiusaamiselle!

Lähteet:

Kaivola Taru, Launila Heikki: Hyvä työpaikka. Yrityskirjat, 2007. ISBN 978-952-9660-73-5

Lohi-Aalto Päivi: Reilu peli. Toimintamalleja epäasiallisen kohtelun ennaltaehkäisyyn ja ristiriitojen selvittämiseen. TJS työelämän julkaisut, 2010. ISBN 978-952-5091-19-9

Kirjoittaja

Elisa Hyytiäinen
henkilöstökoordinaattori

Helsingin yliopiston kirjasto
Keskustakampuksen kirjasto

Kirjaston ikätasa-arvoprojekti esillä Helsingin yliopiston tasa-arvoiltapäivässä 6.5.

Helsingin yliopiston tasa-arvoiltapäivä

Miten voin edistää tasa-arvoa laitoksen tai tiedekunnan arjessa?

Perjantaina 6.5.2011 klo 12.00 – 16.00, Helsingin yliopisto, Runeberg-sali

Tilaisuus on tarkoitettu ensisijaisesti Helsingin yliopiston tiedekuntien ja laitosten tasa-arvoyhdyshenkilöille, mutta myös muut kiinnostuneet (HY:n sisällä) ovat tervetulleita mukaan keskustelemaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä yliopistossa.

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen mahdollisuus tehdä valintoja, kehittyä työssään sekä tulla kohdelluksi ja palkituksi riippumatta sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta, etnisestä taustasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä seikasta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat yksinkertaisimmillaan erilaisuuden hyväksymistä ja toisen ihmisen kunnioittamista sellaisena kuin hän on.

Tervetuloa tilaisuuteen, jossa keskustellaan hyvistä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen käytännöistä Helsingin yliopistossa ja kuullaan konkreettisia esimerkkejä tasa-arvotyöstä.

Ohjelma

12.00 Tilaisuuden avaus

Vararehtori, tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Ulla-Maija Forsberg

12.10 Tasa-arvo ja työhyvinvointi

Tasa-arvovastaava Terhi Somerkallio

13.40 Ikätasa-arvon edistäminen Helsingin yliopiston kirjastossa

HuK Nina Järviö, tietoasiantuntija Johanna Lahikainen ja projektipäällikkö Eeva Laurila

13.20 Käyttäytymistieteiden laitoksen ja opettajankoulutuslaitoksen käytänteet tasa-arvon edistämiseksi

Professori Elina Lahelma ja professori Liisa Tainio

14.00 Maikki Friberg -palkinnon luovuttaminen

Palkitun puheenvuoro

14.30 Tarjoilua

15.15 Opiskelijoiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö valtiotieteellisessä tiedekunnassa

Valtiotieteiden kandidaatti Laika Nevalainen ja tohtorikoulutettava Santtu Sundvall

16.00 Tilaisuus päättyy

Tilaisuuden järjestää Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunta. Helsingin yliopiston henkilökunta ja opiskelijat voivat ilmoittautua tasa-arvoiltapäivään sähköisellä lomakkeella viimeistään 28.4.2011. Lisätietoja antaa tasa-arvovastaava Terhi Somerkallio (tasa-arvovastaava@helsinki.fi).

Helsingin yliopiston kirjaston tasa-arvoyhdyshenkilö on tietoasiantuntija Johanna Lahikainen.

Lue lisää kirjaston ikätasa-arvoprojektista.