Afrikkalainen puutomaatti ja muita tapauksia

Kasvit saapuivat Kumpulan kampuskirjastoon laitoskirjastojen siivellä. Muuttokuormiin nakattuja huonekasveja ja alun perin tilapäiseen hoitoon tuotuja kasveja oli runsaimmillaan satakunta. Nyt kasveja on kolmisenkymmentä ja lajeja viisitoista. Kesäaikaan suuret fiikukset ja varsinkin ohut- ja runsaslehtiset kiinanruusut ja limoviikunat imivät vettä viikossa kannullisen jos toisenkin. Kasvien huoltorinki järjestäytyi omaehtoisesti kukkalistalla.

Afrikkalainen puutomaatti oli harvinainen silmäterä, jonka kuihtuminen jäi mysteeriksi. Saiko se liikaa vettä ja lannoitusta vai mitä vaativalle yksilölle tapahtui? Eikö kasveillakin ole aikansa? Useimmiten kirjaston kasvit voivat hyvin, koska ne kastellaan (ja lannoitetaan) säännöllisesti. Kukkalistalaisissa on kasvientusiasteja ja kasvien tuntijoita, jotka ovat hoitaneet pois silmistä tuholaiset ja aika ajoin leikanneet ja uudelleen istuttaneet kasveja. Puuhaa on motivoinut myös se, että asiakaskyselyissä ja kysymättäkin opiskelijat ovat kiittäneet kasvien merkitystä viihtymiselle ja jopa toivoneet niitä lisää.

Karvas menetys oli ihmeköynnöksen loppu. Kasvin yli kaksimetrinen aina kukinnan aikaan punavalkoisia kukkaterttuja pursuava varsi oli kärhillään kiinnittynyt seinään. Kasvipolo joutui äkkiarvaamatta remontoijan tieltään pois raivaamaksi. Kirjaston remontin myötä karsittiin myös onnistuneesti hankalia tapauksia: käsiteltäviksi liian suuria ja rönsyisiä yksilöitä.

Upea käpypalmu – lajina fossiilinen aikojen alusta muuttumattomana säilynyt – lahjoitettiin kirjastoon sen kasvettua kotiin liian suureksi. Vuosien myötä sulkamaiset varret kurottuivat yhä laajemmalle ja korkeammalle, kasvin paino jakautui ruukussa epätasaisesti kunnes se keikahti nurin niskoin ja runko halkesi ikävästi kahdeksi kappaleeksi. Mutta hätä ei ollut sen näköinen: nyt palmuja on kaksi.

Takavuosilta on perimätietona säilynyt lyyrinen muistelo kirjaston kasvistosta jo poistuneen yönkuningattaren tapauksesta. Sen öisen kukkaan puhkeamisen – tapahtui kuunvalon viipyillessä kukan terälehdillä ja ympäröivien kirjojen selillä – todisti aamuun mennessä jo kuihtunut lumenvalkea kukka, joka sattumoisin huomattiin.

Teksti ja kuvat

Lea Kujala

Asiakaspalvelijat kertovat – kehuvia ja ihastelevia palautteita Kumpulan remontista

Pitkällisen suunnittelun, kokoelmatyön ja remontin jäljiltä Kumpulaan avattiin uusi oppimisympäristökirjasto viime joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kumpulan kokeneella asiakaspalelun ydinryhmällä on ollut paras näköalapaikka havainnoida, miten asiakkaat ovat uuden kirjastotilan ottaneet vastaan. Toisaalta myös työympäristö on uusi. Kyselimme ensi käden kommentteja ammattilaisilta neljä kuukautta remontin valmistumisen jälkeen.

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut toimiessasi asiakaspalvelussa uudessa kirjastotilassa?

– Miltei pelkästään positiivisia.

– Uudistuneet tilat mahdollistavat monipuolisemman asiakaspalvelun. Asiakaspalvelu on tehokkaampaa ja helpommin lähestyttävissä käytetyimpien kokoelmien ja työskentelyalueiden lähellä.

– Mutu-tuntumalla asiakasmäärät ovat hieman kasvaneet. Harmi ettei meillä ole tästä dataa avajaisista saakka. Eniten kysytty asia on ehdottomasti opiskelijatulostimen sijainti (edelleen!). Olisi hienoa jos se saataisiin kirjaston tiloihin. Tulostus, kopiointi ja skannaus ovat ylipäätään käytetyimpiä palveluita. Asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta yhtä mukavia kuin ennenkin! Heiltä saatava suora palaute ja kiitokset lämmittävät aina mieltä.

– Infon sijoittuminen alakerran ison luku- ja oleskelualueen reunaan on onnistunut. Verrattuna entiseen kontakti sisääntulijoihin on paljon parempi ja mutkattomampi; suora näköyhteys sisäänkäyntiin ja matalampi, ”kevyempi” tiskirakenne helpottavat yhteyttä asiakkaisiin. Fiilis on ollut, että asiakkaiden kynnys kysyä neuvoa on laskenut. Itse kokee olevansa lähempänä koko kampusta ja ihmisiä.

–Mahdollisuus seisoa tiskin takana on erittäin tervetullut. Aluksi kroppa vaati pieniä istumisrupeamia, mutta ajanoloon seisominen on alkanut tuntua yhä paremmalta. Toisaalta ergonomian kannalta huonoksi on osoittautunut palautusten hoito, jossa selkää rasittaa hankalassa asennossa tapahtuva painavan palautuslaatikon tyhjennys. Näköyhteyden puuttuminen tiskiltä laatikkoon on myös huono asia.

Mikä on ollut onnistuneinta muutoksissa?

– Uusien tilojen toimivuus: huomattavia parannuksia ovat esim. infotiskin näkyvyys heti asiakkaan tullessa sisään, lisääntyneet lukupaikat ja työasemat, parantunut ilmastointi sekä yleisilmeen valoisuus ja avaruus.

– Onnistuneinta on vaihtoehtoisten työskentelyalueiden laajuus ja saavutettu tasapaino kokoelmien ja työskentelyalueiden välillä.

– Sisäänkäynnin luonteva ja toimivaksi osoittautunut sijainti. Kahvilan ja kulkureittien varrella oleva sisäänkäynti on varmasti lisännyt ihmisten ex tempore piipahtamista kirjastossa ja muistuttaa kampuslaisille kirjaston olemassaolosta aivan toisin kuin entinen pitkien ja jyrkkien portaiden ja mutkien takana piilossa ollut ovi.  Myös monipuoliset oleskelu- ja työskentelyalueet ovat onnistuneita.

– Alakerta tuntuu paljon valoisammalta, mikä ei olekaan ihme tiivishyllyjen poiston jälkeen. ”Paraatipaikkamme” munatuoleineen vetää automaattisesti katseet puoleensa jo kirjastoa ulkopuolelta lähestyttäessä. Henkilökuntakin on helpommin lähestyttävissä avoimemmissa tiloissa verrattuna entiseen käytävämäiseen tilaan.

– Valo-ohjaustaulun ja kuulutuslaitteiden saaminen kirjastoon on huippujuttu, etenkin nyt kun ne on (kai) saatu toimimaan niin kuin pitääkin. Myös työasemien lisäys oli paikallaan, etenkin kun atk-luokkia on vähennetty ainakin Physicum-rakennuksessa.

Miten asiakkaat ovat suhtautuneet uudistuneeseen kirjastoon?

– Hyvin positiivisesti. Tiskillä ovat monet asiakkaat kiitelleet muutosta.

– Monet asiakkaat kokevat tulleensa kuulluiksi suunnittelussa ja saavansa omiin tarpeisiinsa paremmin soveltuvaa palvelua. Palautteessa on myös uusia kehitysideoita, joita ei ilmennyt kyselyvaiheessa. Varsinkin työskentely seisten on osoittautunut suosituksi.

– Uteliaina ja ilahtuneen tuntuisina. Heti alussa, pimeän ja pölyisen remontin jälkeen, suuren valoisan alakerran aukeaminen uusine huonekaluineen ja väreineen aiheutti silminnähtävää hämmästystä ja yllättyneitä äännähdyksiäkin. Erityyppiset lukupaikat ovat löytäneet käyttäjänsä, etenkin jo kuuluisat ”munatuolit” ovat ensimmäisinä täynnä. Pikkuhiljaa ryhmätyötilojen varaus on vilkastunut.

– Pääosin kommentit ovat olleet kehuvia ja ihastelevia. Kirjastossa harvakseltaan käyvät asiakkaat etenkin ovat olleet yllättyneitä muutoksesta. ”Munatuolit” ja niitä ympäröivä tila ovat keränneet eniten kehuja. Joitakin asioita puuttuu vielä, kuten liitu- tai tussitaulut ryhmätyöhuoneista. Lehtien sijainteja on kysytty paljon, mutta nyt hyllyjenpäätyopasteet taitavat olla kunnossa ja helpottavat osaltaan yläkerrassa navigointia.

Mikä on ollut yllättävintä asiakkaiden toiminnassa tai palautteessa?

– Kuinka suuri osa päivystysajasta kuluu tulostamista koskeviin kysymyksiin vastaamisessa; ajoittain se tuntuu lähes kohtuuttomalta rasitteelta. Asiakkaiden kritiikki tulostusuudistuksesta on aiheellinen – ja miten selität parhain päin kirjastosta riippumattoman tilanteen.

–Mitään suoranaisesti yllätyksellistä ei ole tullut vastaan.

–Palautteen perusteella ehkä se, että ryhmätyötilojen äänieristykset ovat aika heikot, vaikka toiseen pyrittiin. Tilat tuntuvat kuitenkin olevan yhä enemmän käytössä. Mielestäni asiakkaamme käyttävät tiloja aika lailla siten kuin on ajateltukin – ehkä ne on selkeästi suunniteltu? Toisinaan yläkerran sohvaryhmissä keskustellaan äänekkäästi, mikä saattaa häiritä siellä lukijoita.

Mitä muuta tulee mieleen muutosten vaikutuksista?

–Lehtikokoelman uusi järjestys, kaikki tieteenalat aakkostettu yhteen, vaikuttaa aidosti helpottavan lehtien käyttöä. Alakerran ryhmätyötilojen ja työasemien löytyminen on ollut alkuun hiukan haasteellista. Myös lainausautomaattien sijaintia kysytään usein. Ne ovat yllättävästi katveessa. Palautusautomaatti ei ehkä ole paras mahdollinen ergonomiselta ratkaisultaan.

–Uudistus näkyy kirjaston aktiivisempana käyttönä ja kommentointina. Aktiivinen kommentointi osoittaa, että asiakkaat ovat halukkaita kehittämään kirjaston palveluita ja uudistaminen koetaan staattisen prosessin sijaan jatkuvaksi.

Kiteytyksenä voisi siis todeta, että sekä asiakkaat että heidän palvelijansa ovat tyytyväisiä uudistuksen ja monilta osin onnistuimme jopa yli odotusten. Pientä korjattavaa ja säädettävää toki jäi, minkä seurauksena täydennyshankintoja ja korjauksia tehdään varmasti vielä koko kuluvan vuoden ajan. Mutta niinhän sen pitääkin olla – elävän kirjastotilan pitää voida reagoida sekä käyttäjien palautteeseen että kirjastoammattilaisten tekemiin havaintoihin.

Kirjoittaja:

Antti Virrankoski
Asiakaspalvelupäällikkö

Kuvat:

Linda Tammisto

Rakennustyöt Kumpulan kampuskirjastossa alkavat tammikuussa 2014

Kumpulan kampuskirjaston tilauudistuksen rakennustyöt tehdään tulevan vuoden aikana. Töiden valmistumisen tähtäin on lukuvuoden alussa syksyllä 2014, jolloin  käytössä on uusi ajanmukainen oppimisympäristö kirjaston nykyisellä pinta-alalla Physicum-rakennuksessa.

Rakentaminen alkaa tammikuussa ensimmäisestä kerroksesta, joka suljetaan kokonaan jo vuodenvaihteessa. Kirjaston palvelut jatkuvat toisessa, sisäänkäynnin kerroksessa, jossa kirjat ja sarjat ovat edelleen lainattavissa. Käytöstä suljettuja tiloja korvaavat yläkerrokseen siirretyt työasemat ja sinne lisätyt lukupaikat.

Remontin tieltä 2400 m lehtien vanhoja vuosikertoja pakattiin muuttolaatikoihin.  Ne ovat nyt pois asiakkaiden käsistä  seuraavaan syksyyn. Kaukopalvelun avulla artikkelit saadaan kuitenkin niitä tarvitseville.

Voimme vain toivoa kampuskirjaston käyttäjiltä kärsivällisyyttä, sillä lähikuukausina rakennustyön äänet tulevat aiheuttamaan häiriöitä. Kirjasto tarjoaa avuksi korvatulppia.

Remontin etenemisen aikataulua ei vielä ole lyöty lukkoon. Todennäköistä kuitenkin on, että kirjasto on kiinni kesä-, heinä- ja elokuun.

Lukusali_laatikot_verkkari

Niin lähellä mutta niin kaukana – vanhoja lehtiä ei nyt pääse selaamaan.

Kumpulan kampuskirjaston remonttiblogi

Tutkijoiden oma Open Access -arkisto uudistuu

arXiv on maailman tunnetuin OA-arkisto ja Helsingin yliopisto on sen aktiivisin käyttäjä pohjoismaissa. Eva Isaksson osallistui Helsingin yliopiston edustajana arXivin uuden käyttäjäyhteisön jäsenten elimen kokoukseen New Yorkissa syyskuussa 2013.


Cornellin yliopistolla on konferenssikeskus Manhattanin sydämessä. Kokoukset pidettiin viereisen pilvenpiirtäjän tontilta kantautuvan rakennusmelun säestyksellä.

arXiv syntyi tutkijoiden aloitteesta

arXivin perusti fyysikko Paul Ginsparg vuonna 1991. Palvelun lähtökohtana oli tarjota hiukkasfyysikoille mahdollisuus jakaa elektronisia artikkeleitaan kollegoilleen. Idea oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. arXiv on parissakymmenessä vuodessa kasvanut vajaan miljoonan e-julkaisun arkistoksi ja laajentunut useille tieteenaloille. Fysiikka ja tähtitiede ovat aloista aktiivisimmat, mutta myös matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen julkaisumäärät ovat kasvussa. Vuodesta 2001 arXivin toiminnan jatkuvuudesta on huolehtinut Cornellin yliopiston kirjasto.

Helsingin yliopisto on ollut pitkään Pohjoismaiden johtava arXiv-käyttäjä. Sen sijoitus vuoden 2012 lataustilastoissa oli 73. sija – muita pohjoismaisia korkeakouluja ei löydy sadan aktiivisimman käyttäjän listalta. Palvelun suosiota kuvastaa se, että arXivin lataustilastot helsinki.fi:ssä ylittävät parhaimmillaan ao. alojen keskeisten lehtien lukemat monikymmenkertaisesti. Moni tutkija aloittaa päivänsä avaamalla uusimmat arXiv-artikkelit nähdäkseen, onko maailmalla tänään julkistettu jotain mullistavaa.

 Open Accessin hintalappu

Palvelun suosio on näkynyt sen kohonneissa ylläpitokustannuksissa, jotka ovat vuositasolla runsaat 800 000 dollaria. Kustannukset on katettava, joten vuonna 2010 käynnistettiin arXivin talouden kestävyystalkoot, joihin yliopistot ja tutkimuslaitokset kutsuttiin mukaan.

Myös Helsingin yliopisto liittyi avoimesti saatavilla olevien julkaisujen eli Open Access preprint -arkiston arXivin tukijoihin. Moni tutkija, joka selaa arXivin palvelusta uutuusartikkeleita tai lataa siihen omia artikkeleitaan on ehkä huomannutkin sen käyttöliittymässä kiitoksen Helsingin yliopistolle sen tuesta ja pohtinut, millaisesta tuesta mahtaa olla kyse.

Mukaan talkoisiin on lähtenyt 135 vapaaehtoista. Helsingissä arXivin tukijaksi ilmoittautui Helsingin yliopiston kirjasto. Näin on menetelty myös muissa organisaatioissa maailmalla. Onhan juuri kirjaston tehtävä huolehtia tutkimuksen ja opetuksen tietoaineistojen saatavuudesta. Yliopiston tutkijoiden ahkerasti käyttämän palvelun turvaaminen on koettu kirjastossa tärkeäksi, vaikka talous on tiukka.  Kirjasto on sitoutunut vuosittaiseen tukimaksuun viisivuotiskaudella 2013-2017, mutta tukea on ehditty maksaa jo kahtena edeltävänä vuonna.

 Käyttäjäyhteisö sanoo sanansa

arXivin kasvu edellyttää suunnittelua ja kehittämistä. Vuonna 2013 toimintansa aloitti aktiivikäyttäjien edustuselin, Membership Advisory Board. Sen jäsenet valittiin vaaleilla. Helsingin yliopistoa edustaa MAB:ssa Eva Isaksson kaksivuotiskaudella 2013-14.

Uusi elin järjesti ensimmäisen kasvoista kasvoihin tapaamisensa 16.-17.9.2013 New Yorkissa.  Söimme päivällistä tieteellisen elimen (Scientific Advisory Board) jäsenten kanssa, ja lisäksi kummankin elimen edustajat pääsivät tarkkailemaan toinen toistensa kokoontumista.


Viiden minuutin kokoustauko. Etualalla professorit Tommy Ohlsson (KTH, Ruotsi, selin) ja Steven Gottlieb (Indiana University, tieteellisen elimen tarkkailija). Keskellä Philip G. Kent (Melbournen yliopiston kirjasto).

arXivin kasvu ja kansainvälistyminen näkyvät MAB:n kokoonpanosssa. Jäseniä on kahdeksasta maasta. Tieteellisen elimen osalta muutos on vasta käynnistymässä. Keskeinen  muutostoimi on  tieteellisen johtajan palkkaaminen. Toimintaa on tähän asti ohjaillut arXivin perustaja Paul Ginsparg, joka on toivonut voivansa vetäytyä syrjemmälle, mutta toistaiseksi nämä aikeet eivät ole toteutuneet.

arXiv kasvaa jatkuvasti. Se on kuitenkin ulkonäöltään ja sisällöltäänkin varsin askeettinen palvelu. Juuri ylimääräisiksi koettujen ominaisuuksien puuttuminen on monista pelkästään hyvä asia. Silti arXiv kaipaa tarkoin harkittua uudistamista. Tarkoituksena on lisätä työvoimaa yhdellä lähinnä koodaukseen keskittyvällä henkilöllä. Muutokset on toteutettava niin, että tutkijat jatkossakin kokevat käyttävänsä omaa palveluaan omilla ehdoillaan.

Kuka maksaa kehityksen?

arXivin talous on tasapainossa, mutta kehittämiseen tarvitaan lisää rahaa. Saksassa arXiv-tuen maksaa kansallisen konsortio. Se on tehnyt laskelmia, joiden mukaan arXivin 25 suurinta käyttäjää erottuvat käyttötilastoissa selkeästi muista. Voisivatko he vastaavasti maksaa lisää tukimaksuja? Kokousta puhutti myös mahdollinen lahjoituspainike, joka mahdollistaisi käyttäjälahjoitukset.

Entä muiden yhteisöjen tuki? Juuri kokouksen edellä Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) ilmoitti liittyvänsä arXivin tukijoihin. Sen tukimaksu on yhtä suuri (tai pieni) kuin pienin tukisumma, joten kyse on symbolisesta eleestä. Seuraavatko muut tutkimusta rahoittavat yhteisöt esimerkkiä? Pitäisikö yhteisöille määritellä oma rahoitusportaikkonsa?

Myös kustantajat ovat olleet kiinnostuneita arXivin tukemisesta. Tähän asti lähestymisiin on suhtauduttu varovaisesti, sillä odotettavissa voi olla ehtoja, jotka pahimmillaan sotivat palvelun periaatteita vastaan. Tutkijat pelkäävät, että kustantajat kasaisivat rajoituksia varsinaista lehtijulkaisua edeltävälle artikkelijulkaisemiselle.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt OA-linjaukset ovat arXiville sekä mahdollisuus että haaste. Monille on houkutteleva ajatus täyttää OA-vaatimukset lähettämällä julkaisut arXiviin, jossa ne ovat vapaasti ja pysyvästi saatavilla. Metadatan puutteellisuus rajoittaa kuitenkin sekä artikkelien että tekijöiden tunnistamista, joten maailman suosituimmalla OA-arkistolla  on edessään mittava työsarka.

Linkit

arXiv

arXiv Sustainability Iniative

arXiv MAB Meeting 17.9.2013 pöytäkirja ja aineistot

Teksti ja kuvat:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Nimeni on Bang, Lauri Bang

Kumpulan kampuskirjaston kirjastonhoitaja Lauri Bangilla on kampuksella erikoistehtävä: toiminta maantieteen, geologian ja seismologian tieteenalavastaavana. Tehtävä ei kuitenkaan ole salainen, vaan tukee avointa pääsyä tietoon. Niinpä saamme tutustua Lauriin.

Kerro taustastasi.

Olen syntyjäni savolainen, mutta nuoruuteni olen varttunut Kouvolassa. Maisterintutkintoni opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineenani ympäristöekonomia. Valmistumisen jälkeen työskentelin ympäristöhallinnossa, mutta veri veti kirjastoalalle. Niinpä kävin Tampereella tekemässä kandidaatintutkinnon informaatiotutkimuksesta.

Tampereen vuosien jälkeen vietin muutaman vuoden Kouvolassa musiikkikirjastonhoitajana, kunnes hakeuduin Lahteen Päijät-Hämeen koulutuskonserniin, jossa työskentelin informaatikkona mm. Ympäristökirjastossa HY:n ympäristöekologeja palvellen. Lahdesta tieni toi takaisin Helsingin yliopistoon, Kumpulan kampuskirjastoon.

Millainen on suhteesi vastuullasi oleviin tieteenaloihin?

Geotieteiden monipuolisuus kiehtoo kaltaistani generalistia. Yksi mukava puoli työssäni on, kun saan työskennellä karttojen parissa! Yksi lempibändeistäni, Absoluuttinen Nollapiste laulaa Tungos on lavaste -kappaleessaan seuraavasti: ”Valtioiden rajat vedetty / sen varalta että saunan jälkeen / tartun kartastoon”. Siinäpä on olennainen sanottu.

Kerro päällimmäiset mietteet uudesta toimintaympäristöstäsi ja työsi haasteista, nyt parin kuukauden kokemuksella.

Päällimmäisenä mielessä on ilo mielenkiintoisesta työstä ja mukavista työkavereista. Työssäni pääsen tekemisiin kiinnostavien asioiden kanssa sekä kehittämään omaa osaamistani. Pidän erityisesti informaatiolukutaidon opettamisesta ja opiskelijoiden tiedonhaun ohjaamisesta. Uusi mielenkiinnon kohteeni bibliometriikka sekä sen hyödyntäminen esimerkiksi kokoelmatyössä kutkuttavat myös mieltäni. Jatkuvasti muuttuva kirjastoala vaatii kouluttautumista ja oman osaamisen kehittämistä. Tätä Helsingin yliopiston kirjasto näyttää tukevan kiitettävästi.

Entä vapaalla, hypitkö kopterista junan katolle vai lueskeletko läpi kotikirjastosi kymmeniä hyllymetrejä?

En vietä jamesbondmaista vapaa-aikaa enkä hypi helikoptereista, mutta rautatiet ja junat ovat kylläkin yksi intohimoistani. Junassa voi fiilistelyn ja maisemien ihailun ohella lueskella mielenkiintoisia kirjoja. Silloin kun en junaile, mökkeilen mielelläni Naantalissa kirjastonhoitajavaimoni kanssa.

Kysymykset

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Pekka J. Salminen

Onni on vauhdikas pikkumies – esittelyssä Kati Tuunanen

Kati aloitti työt kirjastonhoitajana Kumpulan kampuskirjastossa syyskuussa. Ehdottaessani haastattelua Verkkariin Kati viittasi savolaisittain seurauksiin: “Kysy mitä tahansa, minä vastaan mitä tahansa.” Tartutaan siis sanasta naista.

Oliko tuo satunnainen heitto vai kertooko se jotain suhtautumisestasi turhiin kysymyksiin?

Toki minusta sen verran savolaista löytyy, että tarpeen vaatiessa vastuu siirtyy aina kuulijalle. Mutta ihan vakavasti puhuen olen sitä mieltä, ettei semmoista olekaan kuin turha kysymys. Yleensä sitä kysymällä oppii, ja saa selville yhtä sun toista! Erityisesti nyt kun olen aloittanut uudessa työympäristössä, kysyttävää tuntuu riittävän aina kun suuni avaan.

Millaisissa tehtävissä olet työskennellyt aiemmin?

Kerkesin olla yli kymmenen vuotta Nokian verkkoyhtiössä, ensin teknisen dokumentaation kääntäjänä ja sittemmin dokumentointiasiantuntijana. Jälkimmäisessä tehtävässä puuhasin elektronisen julkaisun, julkaisutyökalujen ja dokumenttienhallintatietokannan metadatan ja tietorakenteiden parissa.

Olet perehtynyt kirjastoalaan kouluttautumalla. Kertoisitko opinnoistasi.

Olen opiskellut kirjastoalaa melkoisen pitkäveteiseen tyyliin, sillä olin jo vuonna 2000 TKK:n tietopalvelukoulutuksessa. Siinä vaiheessa kuitenkin dokumentointiasiantuntijan työt veivät mukanaan, ja palasin aiheeseen uudelleen vasta vuosia myöhemmin. Tein informaatiotutkimuksen perusopinnot hoitovapaalla ollessani. Viime syksynä sitten pääsin mukaan Helsingin yliopiston Kirjasto- ja tietopalveluosaajakoulutukseen, jossa tein informaatiotutkimuksen aineopinnot. Aineopintoihin kuului myös työharjoittelu, jonka suoritin Kansalliskirjaston FinELib-palveluyksikössä. Opinnot päättyivät syyskuun alussa, ja onni oli niin myötä, että sain aloittaa työt täällä melkein saman tien.

Elektroniset kirjastopalvelut ovat nyt tehtäväkenttääsi.  Joko sinulle on tarkentunut, mitä lähinnä on näköpiirissä? Ensimmäinen tehtäväsi taisi olla yksi haastavinpia eli virkistyspäivän suunnittelu.

Todellakin, näin tiukkaan paikkaan laitettiin heti kolmantena työpäivänä! Onneksi oli kokeneempaakin väkeä mukana, ja ihan kunnialla siitä lopulta selvittiin. Noin muuten näköpiirissä on vielä paljon opittavaa kirjastotyöstä, kirjaston elektronisista palveluista ja yliopistosta työympäristönä. Kumpulan elektronisten kirjasto- ja tietopalvelujen osalta olen kaavaillut ensimmäisiksi vaiheiksi nykytilanteen kartoitusta ja yhteistyöverkoston kokoamista. Katsotaan sitten mitä jatkossa seuraa.

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Aika perusasioita ne onnellisuuden tekijät ovat, päällimmäisenä tulee mieleen perhe ja ystävät. Perheeseen kuuluu mies ja pian viisi vuotta täyttävä poika. Vauhdikkaan pikkumiehen tempaukset vuoroin naurattavat, vuoroin hirvittävät meitä vanhempia, joten pitkästymään ei ehdi. Ystävien kanssa ehditään silloin tällöin istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa.

Lukeminen on aina ollut tärkeää minulle, mutta sille on viime vuosina ollut harmittavan vähän aikaa. Yllättäen tämäkin puoli järjestyi töiden alettua: työmatkani Kirkkonummelta Kumpulaan vie julkisilla noin tunnin suuntaansa, joten siinä ehtii lukea tai kuunnella äänikirjoja pitkät pätkät. Äänikirjat muuten ovat ihan loistava keksintö työmatkalukemiseen: kirjaa voi hyvin kuunnella samalla kun vaihtaa kulkuvälinettä ja kanssamatkustajien aiheuttama älämölö suodattuu pois!

Kysymykset

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Pekka Salminen

IFLA:n presidentti Ingrid Parent vieraili Helsingissä 28.3.- 30.3.

Elokuu on kirjastolaisille kuin Suomenselkä Pohjanmaan ja keskisen Suomen vetten jakajana. Loppukesän megakonferenssi vaikuttaa ihan kaikkeen. Vai onko joku, jonka työnkuvaan tuleva IFLA ei ole vaikuttanut? Ihan sattumaa ei liene meidän oman rakennushankkeemmekaan ajoittuminen juuri tälle vuodelle. Kynttilät palavat kaikista päistään kynttelikköä myöten ja syksyn pimeisiinkiin pitäisi vielä jonkinlainen liekki pitää yllä. No onpa tässä sentään kevät, kesä, lomat, unohdus ja niiden tuottamat virtalähteet välissä.

Esimakua maailman meriltä saimme IFLA:n juuri toimikautensa aloittaneen presidentin Ingrid Parentin muodossa. Leipätyönään Parent toimii ylikirjastonhoitajana kanadalaisessa Brittiläisen Kolumbian yliopistossa. Vuosien varrella ansioluetteloon on kertynyt merkintä mm. paikallisesta kansalliskirjastosta, joka sittemmin yhdistyi kansallisarkiston kanssa muodostaen uuden instituution nimeltä Library and Archives Canada.

Sinikka SIpilä ja Ingrid Parent

Ingrid Parent (oik.) ja Sinikka Sipilä, IFLA:n varapresidentti, tutustumassa Kaisa-talon kirjastoon

Kuten valtiovierailuilla aina, oli myös IFLA:n presidentin vierailun aikataulu tiukka. Kahteen päivään oli saatu sovittua kirjastovierailujen lisäksi monimuotoinen katselmus elokuun konferenssin tapahtumapaikoille, mikä oli yksi vierailun päätarkoituksista. Vierailuilla mm. Helsingin Messukeskukseen, Wanhaan Satamaan ja Ritarihuoneelle sai hyvin hahmotettua tulevan tapahtuman laajuutta ja merkitystä helsinkiläisille palveluiden tarjoajille. Kaikesta aisti, että kyseessä on monella tapaa yksi vuoden merkkitapahtumista koko kaupungin kannalta.

Meille HY-kirjastolaisille tarjoutui mahdollisuus nähdä Parent puhujana ja panelistina yliopiston pienessä juhlasalissa torstaina 29. maaliskuuta. Parent valoi luennossaan “Libraries as a force for change: the journey so far”  uskoa meihin suomalaisiin kirjastolaisiin konferenssijärjestelyjen osalta. Luennossaan Parent tähdensi kirjastojen aktiivisen otteen välttämättömyyttä muuttuvassa toimintaympäristössä. Parentin mukaan kirjastojen tulee aktiivisesti vaikuttaa muutokseen eikä vain reagoida siihen. Pelkkä reagointi ja toimintaympäristön seuraaminen johtaa pahimmillaan kirjastojen merkityksen katoamiseen. Toisaalta muutosta ei pidä nähdä pelkkänä peikkona. Parentin näkemyksessä kirjaston tulee luoda yhteiskuntaan positiivisia muutostekijöitä.

Paneelikeskusteluun osallistuivat Parentin lisäksi Jyväskylän yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuominen, kirjastonjohtaja Annikki Roos HY-kirjastosta, Tampereen kaupunginkirjaston johtaja Tuula Haavisto ja kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen Tampereen yliopistosta. Keskustelussa kuulijat saivat erilaisia näkökulmia kirjaston tehtävään, nykytilaan ja toimintaympäristöön.

Keskustelun, kahvin ja aina erityismaininnan ansaitsevan rahkapullan jäljiltä Parent suunnisti Tiedekulmaan, jossa kirjasto vietti teemaviikkojaan. Muutaman mediakontaktin jälkeen kunniavieras sai vielä tutustua pop-up -kirjastoon, jonka konseptia Parent kiitteli vuolaasti ja epäili sen olevan hyvinkin ainutlaatuisen idean kirjastomaailmassa.

Ingrid Parent ei kuitenkaan jäänyt titteleineen ainutlaatuiseksi alkukeväisen Etelä-Helsingin aurinkokylvyssä. Muutoin kovin kiireisen päiväohjelman lomassa presidentilliset siirtymäreitit kohtasivat Pohjoisesplanadilla, kun vasta toimikautensa aloittanut kollega asteli henkivartijoidensa saattelemana edustusasuntonsa porteista sisään.

Teksti

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto
Ingrid Parentin henkilökohtainen IFLA-assistentti

Kuva

Leena Kuivanen
Suomen kirjastoseura

 

Pääsy tutkimusdataan puhuttaa opintopiirissä

Tutkimusdataopintopiiri kokoontui Kumpulassa 13.1. Opintopiiri on versonut Helsingin yliopiston kirjaston tutkimusdataprojektista (1.5.2011 – 29.2.2012).

Satunnaisena osallistujana olin mukana opintopiirin istunnossa saadakseni jonkin käsityksen tämän aihepiirin ulottuvuuksista. Seuraavassa kerron aiheista päällimmäiseksi mieleen jäänyttä.

Kirjastonhoitaja Eva Isaksson käsitteli alustuksessaan tutkimusdatan linkitystä julkaisuihin käyttäen esimerkkiaineistona tähtitieteellisen tutkimusdatan avoimuutta ja Kumpulassa tehtyä tähtitieteen tutkimusta. Eva esitti alustuksessaan myös kysymyksen, olisiko mahdollista käyttää tutkimusdatan käytön analysointia myös meritoinnissa, ja vastasi  itse myönteisesti. Asia herätti, käsittääkseni uutena avauksena, erityistä kiinnostusta.

Tutkimusdatan avoimuus

Keskustelussa tuli ilmi, kuinka pääsy tutkimusdataan vaihtelee suuresti tieteenaloittain; eri alojen tutkimuksen käyttämä materiaali on laadultaan luonnollisesti hyvin erityyppistä, ja tieteenalojen perinteetkin avoimuuden suhteen poikkeavat toisistaan. Julkaistuissa tutkimuksissa ilmoitetaan vaihtelevasti, missä tutkimuksen tuloksiin johtanut aineisto sijaitsee. Käytänteet vaihtelevat tieteenaloittain. Pääsy tutkimusaineistoon on myös eri tavoin rajoitettua.

Tutkimusaineistojen esittämisen hyötyinä mainittiin ainakin tutkimuksen laadun ja läpinäkyvyyden paraneminen. Mutta asia on mutkikas: on muun muassa tutkimuksen rahoittajien intressejä ja eri syitä, jotka vaikuttavat tutkijoiden halukkuuteen julkistaa käyttämänsä aineisto.

Evan esimerkkinä käyttämässä tähtitieteessä tutkimusdataan on pääsääntöisesti vapaa pääsy. Periaatteessa alan harrastajankin on mahdollista tehdä tutkimusta havaintoaineistoa tietoverkon kautta käyttäen.

Mahdollisuuksien Tuhat-tutkimustietojärjestelmä

Kirjaston Tuhat-ryhmän piirissä, joka organisoi ja kehittää yliopiston Tuhat-tutkimustietojärjestelmän neuvonta- ja tarkistustyötä, on tartuttu ajatukseen tutkimusdatan liittämisestä Tuhat-järjestelmään. Ensimmäinen askel olisi datan linkitys Tuhatiin. Tähän vaikuttaa tiedonhakijalle näkymätön metadata, joka on tärkeä  osa verkkotoimintaa: tutkimusdatalle ei järjestelmässä toistaiseksi ole julkaisukategoriaa. Kauempana tulevaisuudessa siintää mahdollisuus tutkimusaineistojen tallentamisesta järjestelmään. Tästä keskusteltiin ja todettiin muun muassa, että asiaan perehtymistä kannattaa jatkaa ja kartoittaa sen edistämisen mahdollisuuksia yliopistotasolla.

Kannatti olla kuuntelemassa. Helsingin yliopiston kirjastossa oppimisen ja kehittämisen alla olevasta on paljon tietoa tarjolla verkossa, wikeissä ja muilla foorumeilla. Hyvä että on. Toisaalta, elävä tilanne, toisten kuunteleminen ja keskustelu on ylivoimainen muistijäljen jättäjä –  minulle ainakin.

Opintopiiri on nimensä mukaisesti oppimisen ja tutkimisen paikka, siis pitkäjänteistä toimintaa. Mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta, pieni kurkistuskin laajentaa  näkökulmaa tiedekirjastomme toimintaan. Tutkimusdataopintopiiri kokoontuu kuluvana keväänä kuukausittain eri kampuksilla, ja tilaisuuksista ilmoitetaan kirjaston henkilökunnalle.

Linkkejä:

Opas tutkimusaineistojen tiedonhallintaan (wiki)

Monipuolista tutkimusaineistoa Pyhäjärveltä – pilottiryhmä tutkimusdataprojektin tukena (Verkkari 7/2011)

Tutkimusdatan hallintaan tutustumassa – vierailu Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa Tampereella 11.5.2011
(Verkkari 6/2011)

Kirjoittaja

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Helsingin yliopiston kirjasto

 

 

Liikennelaskentaa Kumpulan kampuskirjastossa

Helteisenä kesänä 2010 tuli osallistuttua Nordinfolitin kesäkouluun Korppoossa. Semmoiset kesäleirit Suomen suvessa jättävät aina jälkensä. Tuliaisina sain metodin. Tulin tuntemaan oivan tavan seurata kirjastotilan käyttöä hieman itselle uudenlaisesta näkökulmasta. Norjalaisesta näkökulmasta.

Count the Traffick (CTT) eli vapaasti suomennettuna ”liikennelaskenta” on suhteellisen kevyt ja mutkaton tapa kerätä käyttäjätietoa havainnoimalla kirjaston tilaa. Idea on varsin yksinkertainen: jaetaan kirjaston tila tarkkailtaviin alueisiin, kierretään tasaisin väliajoin kaikki alueet läpi tietyn ajanjakson ajan, merkitään taulukkoon kirjaston käyttäjien erilaiset aktiviteetit eri tiloissa. Esimerkiksi ryhmätyösalista lasketaan kaikki kirjaa lukevat, läppäriä käyttävät, ryhmässä työskentelijät ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan CTT on yksinkertainen ja halpa tapa selvittää kirjaston tilojen käyttöä. Tiedonkeruussa voidaan käyttää omaa henkilökuntaa, mikä on tietysti resurssien kannalta aika realistinen vaihtoehto. Tärkeintä kuitenkin on se, että koko touhu perustuu systemaattiseen aktiviteettien havainnointiin ja tilastollisen datan keräämiseen.

Idean isä on norjalainen Tord Høivik. Lisää metodista voi lukea vaikkapa osoitteessa http://samstat.wordpress.com/ctt/
Kumpulaa ennen samaa metodia on hyödynnetty Suomessa ainakin Tampereella.

Laskentaa Kumpulanmäellä

Kumpulan kampuskirjastossa tutkimus toteutettiin syys-lokakuussa 2010 kuuden viikon aikana ja uusittiin lokakuussa 2011. Mittaukset tehtiin päivittäin tunnin välein koko kirjaston aukiolon ajan. Yksi tiedonkeruukierros kirjastossa kesti noin viisi minuuttia. Havaintoja tekemässä oli kaiken kaikkiaan viisi henkilöä. Datan tallentamisessa ja analysoinnissa mukana oli kirjaston tuntityöntekijä Hannu Milén, joka tekee gradua tilastotieteestä.

Tutkimuksella oli kolme lähtökohtaa ja tavoitetta. Ensinnäkin tarkoituksena oli selvittää Kampuskirjaston eri tilojen käyttöastetta ja käyttötapoja. Näitä tuloksia on tarkoitus hyödyntää kampuskirjaston tilasuunnittelussa, joka toivon mukaan realisoituu vuoden 2013 aikana. Ja kuten tällaisissa harjoituksissa aina, tarkoitus oli myös testata metodin käyttökelpoisuutta.

Havaintoja, huomioita ja muuta mieleen juolahtanutta

On selvää, että Kumpulan kampuskirjaston havainnot eivät välttämättä avaudu kaikille lukijoille, mutta muutaman edes jollain tasoilla yleistettävissä olevan huomion voi tässä jakaa. Kampuskirjaston ryhmätyösali on kovassa käytössä. Ryhmätyöskentely – kuten laskuharjoitusten teko ryhmissä – vaikuttaa olevan suosittua Kumpulanmäellä. Myös työasemia käytetään hyvin paljon. Kiinteille työasemille ei siis voi ihan vielä povata pikaista loppua. Jopa lisäkoneiden hankinta voisi tulla kyseeseen.  Nollahavaintojen piiriin voi laskea sen, että lukupaikat ovat ikkunoiden vieressä suositumpia kuin umpiseinän vieressä. Toisaalta – ehkä tämäkin oli hyvä empiirisesti todentaa.

Yllättävimpien havaintojen piiriin voi lukea sen, että asiakaspalvelussa ei koko mittausaikana havaittu ensimmäistäkään jonoa.  Tästä voi tehdä monenlaisia johtopäätöksiä, mutta kovin hätiköiviin sellaisiin ei ehkä pidä ryhtymän. Aloittelijan ajattelemattomuudesta seurasi, että havainnot tehtiin aina joka tunnin puolessa välissä, mikä tehokkaasti eliminoi luentojen välisten aikojen asiointipiikkien näkymisen tuloksissa. Voisi kuvitella, että tasatunnein olisi jonoja  hyvinkin saatettu havaita.

Kokoelmien selaajia eli esimerkiksi journaaleja yleismielenkiinnon vuoksi lehteileviä on hyvin vähän.  Tämäntyyppinen toiminta on eittämättä muuttanut muotoaan verkkoaineistojen myötä.  Tieteen kannalta se on epäilemättä tehokasta mutta mahdollisesti myös köyhdyttävää tai ainakin näkökulmaa kaventavaa.

Muutama havainto tuli tehtyä myös ”siinä sivussa” ja ajattelemisen aiheita saatiin näistäkin havaintotaulukon ulkoisista hihamerkinnöistä. Suomalaiset bussissa –ilmiöksi nimittämämme kulttuuri kukoistaa Kumpulan lukusalissa, jossa kolmesta vierekkäisestä työpisteestä täytetään lähes poikkeuksetta vain reunimmaiset. Vierekkäin istutaan ilmeisesti vain äärimmäisessä hädässä. Tämäkin havainto on syytä kaivaa korvan takaa tilasuunnitteluratkaisuja tehtäessä nyt ja tulevaisuudessa.

CTT – recount 2011

Laskenta ei olisi mitään ilman uudelleen laskentaa. Sellainen tehtiin syksyllä 2011 ihan jo pilottivaiheen lapsusten karsimiseksi ja ensihavaintojen vahvistamiseksi. Toinen kerta oli ensimmäistäkin kivuttomampi, joskin laskentaviikkojakin oli vain kaksi.

Samanaikaisesti uudelleenlaskennan kanssa tehtiin myös ovensuukysely, jossa kartoitettiin kirjaston käyttäjien taustayhteisö (”mikä laitos?”), käyttäjäsegmentti (”opiskelija vai henkilökuntaa?” ) ja kirjaston käyttötarkoitus (”mitä tulit kirjastoon tekemään?”). Kyselyn tuloksista pystyy helposti päättelemään, että kirjasto on tärkeä nimenomaan opiskelun tilana.

Itse CTT:n uudelleenlaskenta ei antanut enää uutta tietoa kirjaston eri tilojen käytöstä vaan lähinnä vahvisti edellisen laskennan tuloksia. Se kuitenkin huomattiin, että kaksi viikkoa ei ole riittävä aika kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi vaan vaaditaan vähintään 3-4 viikon mittainen seurantajakso.

Vuoteen 2010 verrattuna Kumpulan kampuskirjaston päivittäistä aukioloaikaa oli pidennetty tunnilla, minkä vaikutusta myös pyrittiin kartoittamaan. Yhden vuoden ja lyhyen otoksen perusteella on mahdotonta tehdä tarkkoja johtopäätöksiä, mutta iltakäyttöäkin kirjastolle näytti olevan ihan mukavasti.  Erityisesti niille parillekymmenelle lukusalissa pakertaneelle huomisen asiantuntijalle tunnin lisä lukuaikaan saattoi hyvinkin merkitä sitä ratkaisevaa tietämystä laadukkaan oppimiskokemuksen saavuttamisessa.

Tulevaisuuden ennustamisesta ja mutustelusta

Kiintoisaksi homma vasta äityykin, kun tiloja aletaan muuttaa, kokoelmat vaihtavat paikkaa ja väliseinät alkavat tilauudistusten myötä nousta. Silloin on hyvä ottaa ”mutu-keskustelun” tueksi myös tilastollisesti todennettuja havaintoja.

Joka tapauksessa tulevaisuudessakin tietoa käyttäjistä ja heidän käyttäytymisestään on syytä kerätä. Kirjasto ilman tietoa käyttäjistään ajautuu nopeasti yhteiskunnan ja tiedeyhteisön marginaaliin – menneisyyden kuriositeetiksi, jonka käyttäjä tiedontarpeissaan ohittaa.

Teksti

Antti Virrankoski
Palvelupäällikkö
antti.virrankoski[at]helsinki.fi
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Pekka Salminen

Kirjastonhoitaja Jari Friman vihittiin kätevästi lähikaupassa

Kirjastonhoitaja Jari Friman aloitti työt Kumpulan kampuskirjastossa matematiikan tieteenalavastaavana lokakuun lopussa. Tieteenalatyön lisäksi hän osallistuu tällä hetkellä myös asiakaspalveluun. Seuraavassa Jari kertoo elämästään.

Olen kotoisin Tampereelta. Siellä olen käynyt peruskoulun, lukion ja yliopiston ja asunut muutenkin lähes yhtäjaksoisesti 30 vuotta. Luultavasti Tampereen ansiosta päädyin myös kirjastoalalle. Pääaineeni Tampereen yliopistossa oli informaatiotutkimus, josta valmistuin vuonna 2008.

Seitsemän opiskeluvuoden aikana ehdin työskennellä Tampereen yliopiston kirjastossa, Poliisiammattikorkeakoulun kirjastossa sekä informaatiotutkimuksen laitoksella. Olen luetteloinut, sisällönkuvaillut, asiakaspalvellut, opettanut Nellin käyttöä, vetänyt harjoitusryhmiä informaatiotutkimuksen laitoksen kursseilla, ollut mukana kirjaston muuttoprojekteissa.

Muutin Helsinkiin keväällä 2009, kun aloitin työt BTJ:llä. Kirjastolaisille BTJ on tuttu luettelointitietueiden toimittajana, kirjakauppiaana, kalustemyyjänä ja kustantajana. Kahden ja puolen vuoden jälkeen luetteloijan työ alkoi olla melko lailla nähty. Onnekseni Kumpulan kampuskirjastossa oli matematiikasta vastaavan kirjastonhoitajan paikka auki ja tulin valituksi tehtävään. En ole opiskellut matematiikkaa, mutta uskon pystyväni perehtymään aiheeseen siinä määrin kuin kirjastonhoitajalle on tarpeellista.

Harrastuksiini kuuluvat sulkapallo, tennis, työmatkapyöräily ja elokuvien katselu – lukeminen ja lautapelaaminen myös aina kun on aikaa ja mahdollisuuksia.

Syksy on tuonut elämääni uuden työpaikan lisäksi myös muita iloisia uutisia. Menimme naimisiin nykyisen vaimoni kanssa 11.11.2011. Pelkistetyn yksinkertainen vihkitilaisuus oli kätevästi Kannelmäen Prismassa, joka on myös lähikauppamme.

Teksti

Jari Friman
Kirjastonhoitaja
jari.friman[at]helsinki.fi
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Elina Hietaranta

 

 

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta rentoutuu samoillen luonnossa Papu-koiransa kanssa

Katariina Kaukoranta

Kirjastosihteeri Katariina Kaukoranta on työskennellyt elokuun alusta Kumpulan kampuskirjastossa. Katariinan toimenkuvaan kuuluvat asiakaspalvelu sekä perintä- ja kokoelmatehtävät.

Olet lähtökohtaisesti kouluttautunut alalle. Kerro opinnoistasi sekä työurastasi ennen Helsingin yliopiston kirjastoa.

Opiskelin Oulun yliopistossa pääaineenani informaatiotutkimus. Sivuaineitani olivat filosofia, sosiologia ja elokuvatutkimus. Olen huomannut, että näin humanistisistakin lähtökohdista voi sopeutua hyvin luonnontieteelliseen kirjastoon.

Löysin kirjastoalan ja koin sen heti omaksi jutukseni työharjoittelujaksoissa Oulun kaupunginkirjastossa. Opintojen ohessa keräsin työkokemusta opiskelijapäivystäjänä Oulun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen jätimme mieheni ja koirani kanssa Pohjois-Suomen taaksemme ja muutimme aluksi idylliseen Sipoon Nikkilään, josta sain määräaikaisen pestin erityiskirjastovirkailijana kunnankirjastossa. Työtehtäviini kuului mm. lastenkirjastotyötä ja kouluyhteistyötä. Hain samalla pääkaupunkiseudulla avoinna olleita vakituisia toimia, ja olinkin ikionnellinen kun tulin valituksi Kumpulaan. Niinpä keräsimme jälleen kimpsumme ja muutimme Helsingin rajojen sisäpuolelle, ja olemme viihtyneet mainiosti.

Mikä sai sinut hakeutumaan uudelleen tiedekirjastoon?

En kokenut lasten parissa työskentelyä omakseni, joten tiedemaailma oli hyvä ja tuttu vaihtoehto. Lisäksi iso organisaatio tuntuu antavan enemmän mahdollisuuksia uran jatkon suhteen. Tosiasia on, että tieteellisissä kirjastoissa on parempi palkkataso kuin kunnallisella puolella, ja se vaikuttaa myös työn mielekkyyden kokemiseen.

Mitä odotuksia sinulla on työstäsi tulevaisuudessa ja ylipäänsä kirjastojen tulevaisuudesta?

Tällä hetkellä olen tyytyväinen työhöni ja työnkuvaani. Kokemuksen karttuessa työtehtävät luultavasti monipuolistuvat ja muuttuvat, sillä muuttuuhan kirjastokin ajan saatossa. Toivon että me kirjastoihmiset pitäisimme hieman isompaa ääntä itsestämme ja korostaisimme kirjastojen ja työmme merkitystä. Ilman sen kummempaa visiointia odotan myös, miltä kirjastot näyttävät esimerkiksi vuonna 2030.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi.

Olen sekä intohimoinen lukija että neuloja, ja nämä harrastukset vuorottelevat kausittain. Liikun paljon luonnossa koiran kanssa ja harrastan muutenkin liikuntaa, etenkin nyt kun Yliopistoliikunnan loistavat palvelut ovat ihan työpaikan vieressä.

Eräänlainen harrastus on turhiksi käyneistä tavaroista luopuminen, jotta mahtuisimme pienempään asuntoon. Tuntuu vapauttavalta päästä turhasta painolastista eroon – vähemmän on enemmän!

Teksti

Katariina Kaukoranta
kirjastosihteeri
katariina.kaukoranta[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala
[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto


Kuva

Mika Kaukoranta



Kirjaston evoluutio -teemapäivä kutsui opiskelijoita suunnittelemaan hyvää kirjastoa

 

”Älkää viekö kirjoja pois ja tuoko mitään hilavitkuttimia tilalle”, sanoi nuori opiskelija painokkaasti. Tutkimme virikekuvia Kumpulan kampuskirjastossa tilasuunnitteluständillä  – vieressä seisoi lasikaapisto täynnä vanhempia yhä käytettyjä teoksia. Värikkäissä sisustuskuvissa ei kirjahyllyjä näkynyt, mutta saatoin vilpittömästi kertoa hänelle, etteivät kirjat katoa kirjastosta tulevassa uudistuksessa.

Jotta uutta saataisiin,  jostain vanhasta on kuitenkin luovuttava. Kampuskirjastoa halutaan uudistaa antaen tilaa toivotuille toiminnoille. Kirjaston pinta-ala ei uudistuksessa kasva, joten aineiston siirtoja tarvitaan. Karsinta tehdään, niin kuin sitä on kautta kirjaston historian tehty, yhteistyössä laitosten kanssa.

Opiskelijoiden osallistuminen hyvän oppimisympäristön ideointiin alkoi lupaavasti suunnittelun teemapäivänä 20. syyskuuta 2011. Ideointi Kumpulan kampuskirjaston tilasuunnittelussa jatkuu kesään 2012. Nyt halutaan ja tarvitaan kirjaston käyttäjien kokemuksia ja toiveita. Niiden ilmaisemiseen tapahtumaständillä oli käytettävissä kyniä ja pohjapiirroksia. Vinkattiin myös laputtamaan kirjaston hyviä ja huonoja tiloja, kalusteita ja muita kohteita. Ideoita kerättiin edelleen päivän huipentaneessa tilakeskustelussa. Joku saattoi myös pitää kohokohtana ennen tilaisuuden alkua nautittua kirjaston 10-vuotissynttärikakkua. Keskustelua alustivat arkkitehti Pirjo Ranta ja kirjastonhoitaja Anne Kakkonen. Nähtiin herkullisia värejä ja muotoja sekä muiden kirjastojen tilaratkaisuja.

Huoli aineistojen siirtymisestä pois käden ulottuvilta näkyi tutkijoiden puheenvuoroissa. Toisaalta ymmärrystä tuli sille tosiseikalle, että opiskelijat kirjaston tiloja työskentelyyn käyttävät ja tarvitsevat. Opiskelijat toivoivat ennen kaikkea erityyppisiä ryhmätiloja, samoin toivottiin vaihtoehtoisia tiloja kaikkeen työskentelyyn: muun muassa erilaiset työskentelytavat mahdollistavia kaluste- ja laiteyhdistelmiä.

Tilakeskustelu

Pirjo Ranta kertomassa tilasuunnittelusta

Kirjastossa jatkuu edelleen teemapäivänä alkanut nykyisen kirjastotilan arviointi  ja uusien ideoiden kokoaminen. Esimerkkikuvat ja kirjaston kahden kerroksen pohjapiirrokset ovat jo kommenttilappuja kirjavanaan. Useimmat ideat saavat sekä hyväksyviä että hylkääviä kommentteja, eli joko–tai-ratkaisujen sijaan olisi hyvä olla sekä pehmeitä että kovia tuoleja, suljettuja ja avoimia tiloja, matalia ja korkeita pöytiä.

Lappusia ilmestyy kaikkialle kirjastossa

 

Teksti

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
lea.kujala[at]helsinki.fi

Kuvat

Jesse Klemola

Esa Hakala

Kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa Nurminen nauttii kaunokirjallisuudesta ja tähtitaivaan tarkkailusta

Pipa

Kumpulan kampuskirjaston kirjastonhoitaja Pirkko-Liisa ”Pipa” Nurmisen työ muodostuu kokoelma- ja kirjastojärjestelmävastuista. Myös asiakaspalvelu kuuluu toimenkuvaan.

Olet koulutukseltasi sekä humanisti että insinööri. Ovatko nämä joskus vastakkaisiksi elämänasenteiksi väitetyt alat kilpailleet valinnoissasi?

Paremminkin ne täydentävät toisiaan. Minun kohdallani humanismi kyllä tarkoittaa lähinnä kiinnostusta taiteisiin ja taiteentutkimukseen. Toisaalta insinöörin looginen ja pragmaattinen ajattelutapa tuntuu omalta ja olen sen myös työelämässä käyttökelpoiseksi havainnut. Enemmän miellän itseni insinööriksi kuin humanistiksi.

Mitkä ovat tulevaisuuden odotuksesi kirjastossa omalta kohdaltasi?

Odotan mielenkiintoisia aikoja. On ollut vähän yllättävääkin huomata, miten muuttuvassa ja kehittyvässä tilassa Helsingin yliopiston kirjasto on, ja on hienoa olla mukana vaikuttamassa siihen, millaiseksi kirjasto muodostuu. Edessä ovat Kumpulan kampuskirjaston tilasuunnittelun vaatimat muutokset kokoelmissa sekä yhteistyön kehittäminen toisaalta tiedekunnan laitosten kanssa ja toisaalta keskitettyjen palvelujen ja toisten kampuskirjastojen kanssa.

Olet työskennellyt sekä taide- että tiedeyhteisössä. Onko kirjastotyössä näissä ympäristöissä mielestäsi eroavuuksia?

Kirjaston ja sen kehysorganisaation koko taitaa  vaikuttaa käytännön kirjastotyöhön enemmän kuin se, onko kysymys taiteesta vai tieteestä. Teatterikorkeakoulun kirjasto on pieni kolmen hengen työyhteisö, jossa joutuu tai pääsee tekemään vähän kaikkea, vaikka jokaisella onkin omat vastuualueensa. Isossa kirjastossa työtehtävät ovat eriytyneemmät. Käyttäjät ja heidän yksilölliset toiveensa tulivat myös tutuiksi eri tavalla kuin isoissa organisaatioissa.

Suurin ero on käyttäjien tavassa hyödyntää kirjaston aineistoja. Opiskelu ja tutkimus taideyliopistossa on toisenlaista kuin tiedeyliopistoissa. Kärjistäen voi sanoa, että taideyliopistossa opiskellaan tekemällä, tiedeyliopistossa lukemalla (laskarit ja laboratoriotyöt eivät olennaisesti muuta asiaa). Tästä seuraa myös se, että kirjaston ja sen aineistojen asema on eri tavalla marginaalinen kuin tiedeyliopistossa, jossa opiskeltava tieto usein sisältyy sellaisenaan kirjaston aineistoihin.

Toisaalta taideyliopistossa kirjaston aineistot voivat olla konkreettinen osa taideteosta, kuten eräällä esitystaiteen opiskelijalla, joka osana performanssiaan kirjaimellisesti söi kurssikirjansa.  – Tai no, kannen ja pari ensimmäistä sivua. Jäljelle jääneen osan opiskelija ystävällisesti palautti kirjastoon.

Kertoisitko erityisistä kiinnostuksen kohteistasi tai harrastuksistasi

Kaunokirjallisuus, elokuvat, teatteri, flamenco. Olen aika laajasti ja vähän pintapuolisesti kiinnostunut taiteista ja kulttuurista, mutta kaunokirjallisuus on minulle se kaikkein tärkein taiteenlaji. Muuhunkin on aikaa: purjehdusta ja tähtitaivaan tarkkailua yhdessä mieheni kanssa.

Teksti

Pirkko-Liisa Nurminen
kirjastonhoitaja
pirkko-liisa.nurminen[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Lea Kujala
kirjastosihteeri
lea.kujala[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Seppo Hiltunen

Kesämuistoja

 

Istun rannalla kivellä.
Katson veden pintaa.
Se on tyyni, peilityyni.
Pilvien kuvia täynnä.

Otan kiven, aivan pienen.
Heitän sen kuvan päälle.
Monien renkaiden kuvio
rikkoo tyynen pinnan.

Hetkeksi kuva häviää.
Näen veden värinän.
Kohta tyyntyy uudelleen.
Vain istun ja katselen.

Runo

Mirja Nurmi
kirjastosihteeri
mirja.nurmi[at]helsinki.fi
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Innostu!

Työterveyslaitos on aloittamassa laajaa tutkimushanketta, joka kohdistuu työn ja työyhteisöjen myönteisten voimavarojen selvittämiseen. Miten työn tekotapa ja työolot edistävät innostusta ja innovointia? Miten työpaikalla voidaan? Miten palveleva johtaminen toteutuu? Onko eri sukupolvien välillä eroja työpaikkaan sitoutumisessa?

Innostuksen spiraali –hanke toteutetaan vaiheittain työsuojelurahastojen rahoittamana. Helsingin yliopiston kirjasto on yksi hankkeen tutkimuskohteista.

Tutkimushankkeen tieteellinen vastuuhenkilö on VTT, dosentti Jari Hakanen (livenä YouTubessa). Työterveyslaitoksen sivustolla kerrotaan hänen tutkimuksistaan. Sivustolla voit myös testata oman työnimusi viidessä minuutissa.

Käytännössä tutkimus alkaa kokonaiskuvaa kartoittavalla kyselyllä, jonka useimmat HY-kirjaston työntekijät saavat sähköpostiinsa syyskuun aikana. Kysely on laajempi ja yksityiskohtaisempi kuin meille tuttu työolobarometri. Tänä vuonna emme tee omaa barokyselyä vaan kohdistamme innostuksemme INSPIin (JoRyn päätös 10.6.2011).

Helsingin Yliopisto toteuttaa oman, uusitun barokyselyn lokakuun alussa ja siihen toki osallistumme, jotta voimme vertailla kirjaston työoloja muiden yliopistomme yksiköiden tuloksiin.

Helsingin yliopiston kirjastossa  hankkeen yhdyshenkilönä toimii Kaija Sipilä (kaija.sipila(at)helsinki.fi).

Muuta INSPIin liittyvää:

Lisätietoa hankkeesta
Hankkeen tutkimuskohteita

Kirjoittaja

Kaija Sipilä
Johtava tietoasiantuntija
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjojen kautta

Kävipä niin, että minunkin tuli aika antaa ajastani yhteiseen. Oli valittava minne ja miten. Se oli helppoa, sillä yhdestä olen kovasti itse saanut. Se on auttanut minua ja, ennen kaikkea, antanut minun olla äärellä. Puhun tietenkin kirjastosta ja erityisesti Kumpulan kampuskirjastosta.

Kirjastolle on muutenkin hyvä antaa. Sieltä löytyy ihmiskunnan ehkäpä rakkaimmat esineet, kirjat, ja se myös hyvin tärkeällä tavalla vieläkin kuiskaa meille, että jotkin asiat kuuluvat kaikille. Kirjasto on muisti ja kirjasto on turva. Kirjasto on saavutus ja ylpeyden aihe, josta ei tarvitse erikseen ylpeillä

Siis hain ja onnekseni pääsin. Siellä olemisesta nämä sanat nyt esitän.

Ensimmäinen huoleni oli tyypillinen sivarille. Kun aikansa antaa, toivoo, että se käytettäisiin hyvin, samalla tavalla kuin veronmaksajakin haluaa verorahansa käytettävän asianmukaisesti. Huolestelin siis, että hukkaanko olisin. Onneksi huoleni osoittautui aiheettomaksi. Sain olla hyvin ja monessa.

Tuhat asiaa ja sitten kaikki se muu. Sain miettiä, mille on tilaa ja keiden on aika löytää koti muualta. Sain kohdata etsijöitä ja heitä myöskin auttaa. Seurata miten toiset kulkivat minulle tuttuja polkuja ja jopa seurata niitä ajoittaisia tanssahteluja tuolla polulla. Vähensinpä myös ihan kiitettävästi kirjaston entropiatasoa.

Ja minä leivoin. Sitä en osannut Soleen merkitä, enkä edes valehdella.

Huomasin varsin nopeasti, että kirjasto on täynnä hyvää tekemistä. Oikeastaan en muista montakaan hetkeä, joina olisin joutunut vain olemaan. Eikä tekemiseen vaadittu mitään tahtotilaa, sillä tehdyn näki helposti ja nopeasti hyväksi. Se oli työtä, joka oli muutenkin kuin vain sanottuna arvokasta.

Kirjojen, ja toki myös lehtien, lisäksi ovat ihmiset. Heistä voisi sanoa paljon, mutta kuten yleensä ihmisten kohdalla, sanat eivät yllä. Uskonen kuitenkin saavani anteeksi sen, että nyt tohdin kuitenkin yrittää.

Kaikesta ulkoisesta ja hämmentävästä nykyisestä olemisesta huolimatta kirjastossa oltiin yhdessä kirjaston puolella. Oltiin läsnä ja haluttiin suunnata kohti parempaa. Eikä sinä parempana ollut piikiltä katsominen vaan ylipäätänsä se nouseminen. Minulle siinä oli jotain kovin arvokasta ja jotain, mistä kannattaa pitää kiinni. Ihmiset olivat ja he saivat olla. He olivat ihmisinä töissä.

Keskustelut. En usko, että löytyy ihmistä, jonka sisältä ei sanoja löytyisi, mutta olen kovin kiitollinen siitä, että niin moni kirjaston henkilö niitä minulle soi, ja toisaalta siitä, että he jaksoivat kuunnella tai ainakin puoleksi kuunnella höpötyksiäni.

Siellä oli hyvä olla ja sinne oli hyvä antaa. Enempää ei sivari voi pyytää.

190114150914, 05202028 0509 151205 19011415202001220101, 1321202001 1125121228 1514. 110909201519.

Kirjoittaja

Petri Turunen
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kymmenvuotias Kumpulan kampuskirjasto juhli 27.5.2011

Juhlavieraita saapui Kumpulan kampuksen Physicumiin Vaasaa ja Joensuuta myöten. Kampuskirjaston juhlaseminaari kutsui ilahduttavasti ihmisiä vielä kesän korvalla. Seminaarin aiheet kampuskirjaston vaiheista informaation olemuksen tarkasteluun ja tiedonhankinnan kysymyksiin sekä kirjaston tulevaisuuteen herättivät vastakaikua keskustelua virittäen. Myös puhujien ansiokas persoonallinen läsnäolo viihdytti. Juhlaseminaarin puhetta johti varsin ytimekkäästi palvelupäällikkö Antti Virrankoski.

Seminaarin avasi Kumpulan kampuskirjaston johtaja Hannele Fabritius. Hän kuvasi laitoskirjastojen yhdistymisestä syntyneen uuden tiedekirjaston alkuvuosien haasteita, muun muassa monitieteisyyden vaatimuksia ja eri laitoskirjastokulttuurien väliin kipeääkin yhteensovittamista. Tulevaisuutta viitoittaa edelleen tahto olla merkittävä matemaattis-luonnontieteellinen kirjasto. Puheen taustalle heijastuivat kirjaston elämästä kuvat, jotka kirjastosihteeri Pekka Salminen oli varsin taidokkaasti rytmittänyt puheen sisältöön.

Professori Arto Annila tutki esityksessään informaation olemusta fyysisenä ilmiönä viitaten luonnontieteellisen tutkimuksen historiaan. Hänen kiitoksensa kampuskirjaston sopeutumiselle ja kehitystyölle ajan ja vaatimusten vilkkaassa muutoksessa nostatti juhlatunnelmaa, koska sen antoi  pitkään kirjaston kanssa tiivistä yhteistyötä tehnyt kampuskirjaston tärkeimmän sidosryhmän matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan vaikuttaja.


Arto Annila

Tutkija Sanna Kumpulainen Tampereen yliopistosta esitteli tutkimustaan bioteknologien tehtävälähtöisestä tiedonhankinnasta. Yleisön kysymykset koskivat Kumpulaisen tutkimusmenetelmiä ja tutkimuksessa esiin tulleita eri informaatiojärjestelmien yhteensovittamisen vaikeuksia tiedonhankinnassa.

Esityksistä johtui ajatus siihen, millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kirjastolla voi olla. Näin kehitystä tarkasteli myös Jyväskylän yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuominen. Hän etsi videopeliteollisuuden innovaatioille vertailukohtia tiedonhaun ja kirjastojen maailmasta ja pohti, millaisia tulevaisuuden tiedon haun ja hallinnan innovaatiot voisivat olla. Esitettyyn kysymykseen, olisiko kuviteltavissa kirjaston syntyminen nyt ilman nykytilanteeseen johtanutta historiaansa, Tuominen totesi todennäköisesti ylittämättömäksi esteeksi jo oikeuksien hankkimisen kaikkeen pitkän kehityksen tuloksena nyt käytettävissä olevaan aineistoon.


Sanna Kumpulainen                                   Kimmo Tuominen

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara onnitteli puheessaan paitsi kymmenvuotiasta kirjastoa myös yli satavuotista tietopalvelua; osa kampuskirjaston edeltäjistä kuuluu Helsingin yliopiston vanhimpiin 1800-luvun lopulla perustettuihin laitoskirjastoihin.

Auditoriosta siirryttiin juhlanäyttämölle Physicumin aulaan, jossa hehkuivat kirjaston saamat kukkatervehdykset. Pieni pysähtynyt hetki jonotettiin pöydän antimia, kunnes tuttujen tapaaminen ja uudet tutustumiset sytyttivät rupatteluun, ehkä alkavan kesän riennoista, mahdollisesti juuri kuulluista esityksistä.

Kaunis kiitos puheista, onnitteluista, lahjoista ja osallistumisesta vieraillemme, jotka juhlan tekivät!

Professori Arto Annilan seminaariesitys ilmestyy Signumissa syyskuussa 2011.

Seminaaritunnelmia:

Kirjoittaja

Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Veikko Somerpuro

Luonnontieteen kirjastonhoitajat verkostoituvat

Kumpulan kampuskirjasto kutsui luonnontieteen tieteenalavastaavat ensimmäisen kerran valtakunnalliseen tapaamiseen aamupäivällä 27.5. ennen suurta juhlaseminaaria. Helsingin ja Aalto-yliopiston, Jyväskylän, Turun ja Itä-Suomen yliopiston kirjastojen luonnontieteen kirjastonhoitajat kokoontuivat soppakattilan äärelle Kumpulan kirjaston viileään lukusaliin.


Kokoontumiseen osallistui tieteenalavastaavia Helsingin ja Espoon lisäksi Jyväskylästä, Joensuusta ja Turusta.

Keskustelu pyörähteli vilkkaana tieteenalapalveluiden ympärillä. Kokemukset tieteentekijöiden ja opiskelijoiden tukemisesta vaihtelivat kirjastoittain, mutta yhtä mieltä oltiin elävän vuoropuhelun tärkeydestä kirjaston ja laitosten välillä. Osalla kirjaston väestä on juuret laitoskirjastoissa tai luonnontieteen opintojen kautta tullutta substanssitietämystä. Sitä pidettiin erityisen hyödyllisenä yhteistyön kannalta.  Kirjastolaiset ymmärtävät paremmin, mitä tutkijat tai opiskelijat puhuvat, kun taustalla on omaa kokemusta tieteenalalta. Joskus voi käydä niinkin, että kontaktit henkilöityvät tiettyihin työntekijöihin. Tuttuun ja turvalliseen kirjastonhoitajaan otetaan helpommin yhteyttä, vaikka hänen tehtäviinsä eivät enää kuuluisikaan kurssikirjatilaukset tai kaukolaina-artikkelien hankkiminen.


Jaana Taylerson kertoi Esa Hakalalle soppalautasen ääressä Turun yliopiston kirjastouudistuksesta. Taustalla ovat Kaija Sipilä, Antti Virrankoski ja Maria Söderholm.

Substanssiakin tärkeämpänä pidettiin luottamusta. Tieteenalatyössä konkreettinen hyöty tutkimukselle koukuttaa parhaiten tutkijat kirjaston palveluiden käyttäjiksi. Yhteiskuntasuunnittelun laitoksella Otaniemessä räätälöity tiedontarjonta saa henkilökunnan hyrisemään tyytyväisyydestä. Kumpulan kampuskirjastossa menestykseksi ovat osoittautuneet bibliometriikkapalvelut ja tutkimustietojärjestelmän ylläpitotyö. Vuosikaudet on kemian laitokselle jopa myyty tärkeänä pidettyä tiedonhankinnan opetusta. Maantieteen laitoksen kanssa yhdessä toteutettu kandikurssin tiedonhankinnan ohjaus pääsi kansainväliseen tiedejulkaisuun. Tieteenalavastaavat ovat päässeet laitosten kahvipöytiin, kun tuomisina on ollut hyödyllisiä ja laadukkaita palveluita. Samalla on vastattu monen tutkijan vaivihkaa esiin tuomiin toiveisiin saada kirjasto paremmin läsnäolevaksi laitoksilla. SOLMU-työtä muistuttavat työtavat ottavat pikkuhiljaa tulta kampuksilla.

Vaikeakäyttöiset tietojärjestelmät edellyttävät kirjaston mukanaoloa tutkijan arjessa tulevaisuudessakin. Toivottavasti tieteenalapalvelut kuitenkin pääsevät hanslankarin hommista todellisiksi tutkijan ja opiskelijan tiedonhallinnan konsulteiksi. Kirjastojen organisaatioita trimmataan parhaillaan joka puolella uudistuvaan yliopistomalliin hyvin istuviksi. Luonnontieteen tieteenalavastaavat organisoituivat puolestaan valtakunnalliseksi verkostoksi Facebookin välityksellä.


Tapaaminen huipentui Kumpulan Kampuskirjaston 10-vuotisjuhlaan.

Kirjoittaja

Esa Hakala
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Pekka Salminen

Bibliometriikkaa Leidenissä

Helsingin yliopistossa on meneillään  vuosiin 2005-2010 kohdistuva
tutkimuksen arviointi. Se lennätti ryhmän kampusten bibliometriikkavastuullisia
keväiseen Leideniin syventymään bibliometrisiin analyyseihin tutkimuksen
arvioinnin näkökulmasta.

Leidenin yliopiston Centre for Science and Technology Studies (CWTS)
tekee nyt ja jatkossakin huippuluokan analyysejä Helsingin yliopistolle.
Se on ollut tutkimuksen ja julkaisujen arvioinnin alalla arvostetuimpia
toimijoita jo parinkymmenen vuoden ajan. Yliopistojen vuotuinen “Leiden ranking” on yksi seuratuimmista yliopistojen rankkauslistoista.

CWTS järjestää kahdesti vuodessa viikon mittaisen “Graduate Coursen” joka on
suunnattu tutkimuksen arvioinnin parissa työskenteleville ammattilaisille:
yliopistotutkijoille, arviointitoimistojen asiantuntijoille ja kirjaston
bibliometrikoille. Helsingin yliopiston kirjastosta kevään kurssille
osallistuivat Maria Forsman (Keskusta), Maarit Hopeakoski-Nurminen (Viikki),
Eva Isaksson (Kumpula) ja Terhi Sandgren (Terkko) sekä Helsingin yliopiston
tutkimuksen arviontitoimistosta Eeva Sievi.


Thed van Leeuwen kertomassa epätyypillisistä viittauspiikeistä


Maria Forsman ja Eeva Sievi lounassopan ääressä

Ohjelma koostui alan huippuosaajien luennoista, joten me kirjastolaiset ehkä
hiukan jännitimme kurssia etukäteen. Huoleen ei ollut aihetta, sillä olimme
kurssin aktiivisimpien ja kyselevimpien opiskelijoiden kärkikaartia. Käytännön
työstä kertyneet kysymykset saivat asiantuntijoilta varsin tyhjentävät
vastaukset. Tutkimustyössä tuotettujen julkaisujen arvioinnin käytännöt,
haasteet ja tulevaisuuden trendit tulivat kurssin mittaan tutuiksi.

Kurssin päätteeksi keskustelimme Helsingin yliopiston TUHAT-prosessista
karttuneiden, jatkojalostettujen tietojen käsittelystä Leidenissä vastaavan tutkija Ed Noyonsin kanssa. Työnjako Leidenin ja Helsingin kesken konkretisoitui varsin pitkälle. Leiden huolehtii ammattitaitoisesti kvantitatiivisista analyyseistä, kun taas me Helsingissä työstämme humanististen ja yhteiskuntatieteellisten ym. alojen kvalitatiivisempia analyyseja.

Kurssipäivät olivat pitkiä, mutta CWTS osasi pitää opiskelijansa hereillä.
Kahvikärry työnnettiin sisään lyhyilläkin tauoilla, lounaalla saimme vaihtaa
näkemyksiä opiskelijoiden ja opettajien kesken ruokalan pitkässä pöydässä.
Iltaisin söimme ravintola Luxorissa, jonka valtavassa noutopöydässä oli
edustettuina useita etnisiä keittiöitä.


Vasemmalta: Terhi Sandgren (Terkko), Ed Noyons (CWTS), Maria Forsman (keskusta),
Eva Isaksson (Kumpula), Eeva Sievi (tutkimuksen arviointi), Maarit Hopeakoski-Nurminen (Viikki)

Erityisen paljon arvostimme sitä, että CWTS:n huippututkijat olivat mukana myös
näissä vapaa-ajan tapahtumissa ja olivat kiinnostuneita keskustelemaan meidän
kurssilaisten kanssa. Lisäksi ohjelmaan kuului se, että joka päivä sen päivän
luennoitsijat kokoontuivat viimeisen tunnin ajaksi vastaamaan kysymyksiin
ja pohtimaan kanssamme bibliometriikkaan liittyviä kysymyksiä.

Kirjastolaiset palasivat Helsinkiin reppu täynnä uusia oppeja, joiden varaan
voimme rakentaa hyvin alkanutta bibliometriikkatyötämme.

Kirjoittajat

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Eva Isaksson

Kumpulan kampuskirjasto juhlistaa kymmenettä toimintavuottaan kutsuseminaarilla 27.5.2011

Kumpulan kampuskirjastosta tulee toukokuussa reipas kymmenvuotias. Ajankohtaan liittyvän seminaarin teema on  “Tieto ja informaatio luonnontieteen, informaatiotutkimuksen ja kirjaston näkökulmasta”.

Seminaari pidetään Physicum-rakennuksen salissa D101 (Gustaf Hällströmin katu 2) Kumpulan tiedekampuksella 27.5.2011.

Ohjelma

13.00 – 13.15  Seminaarin avaus
Kampuskirjastonjohtaja Hannele Fabritius, Kumpulan kampuskirjasto
13.15 – 13.45 ”Informaation olemus”
Professori Arto Annila, Helsingin yliopisto
13.45 – 14.15 ”Bioteknologien tehtävälähtöinen tiedonhankinta”
Tutkija Sanna Kumpulainen, Tampereen yliopisto
14.15 – 14.45 ”Tieto ja kirjastot”
Kirjastonjohtaja Kimmo Tuominen, Jyväskylän yliopiston kirjasto
14.45 – 15.00 Päätöspuheenvuoro
Ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara, Helsingin yliopiston kirjasto
15.00 – 16.00 Tarjoilua

Helsingin yliopiston kirjastolaiset voivat ilmoittautua seminaarivieraiksi verkko-osoitteessa
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/27159/lomake.html

Tervetuloa!

Kirjoittaja

Lea Kujala

Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kampuskirjasto osallistui Kumpulan tiedekampus tutuksi -tilaisuuteen 16.3.

Kumpulan kampuskirjastoa pyydettiin mukaan matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan laatuaan ensimmäiseen uusille kampuslaisille tarkoitettuun perehdytystilaisuuteen.

Kampusyhteistyö on monimuotoista, ja kirjasto sijainniltaan keskeisenä ja helposti lähestyttävänä kampuksen sydämenä on ohittamaton kohde kampuskierroksella. Koska laitosesittelyt oli ennakkoon hahmoteltu yhteisöllisyyden tunnetta rakentaviksi rennoiksi 10-minuuttisiksi, oli helppo luopua tavanomaisimmista esittelykuvioista ja ideoida jotain ihan muuta. Toivottu oli myös mukaansatempaavia tehtäviä kampusta kiertäville kahdelle ryhmälle.

Kirjaston Esa itsekin uutena kampuslaisena osallistui tutustumiskierrokseen. Ryhmän saapuessa kirjastoon Esa sai aikaan yllätyksen: taikoi jostain pallon hyppysiinsä, heitti ja osui maaliin. Esimerkin voima innosti porukan kisaan. Tarrapallot tarttuivat pintaan – ja pysyivät! Tähän efektiin olimme määrätietoisesti pyrkineet, kun askartelimme esittelyn havaintovälineet.


Uusia kampuslaisia kirjastossa


Esa esittää

Neliöt saivat luvan kuvata kirjaston palvelujen ulottuvuuksia: napakymppinä kirjaston palvelevat ja neuvovat ihmiset, sitten kampuslaisille kirjaston 24-tunnin-avaimen haltijoina kirjastotilan ja kokoelmien ympärivuorokautinen avoimuus ja kolmantena ulottuvuutena digitaalisen aineiston saatavuus omalle työpöydälle. Eli uusille asiakkaillemme laajaa rajoja hylkivää tarttumapintaa, jonka piirteitä Esa joviaalilla tyylillään kartoitti. Myötävaikuttamassa tapahtumassa olivat kirjastosta myös Anna-Kaisa, Helena, Mirja, Pekka, Santeri ja Virve.

Matematiikan laitoksella oli keksitty ohjelmaksi visailu, jossa matematiikan termejä, esim. derivointi, piti kuvailla toisin sanoin. Fysiikan laitoksessa ilmakehätieteiden osastolla sai kuulla esityksen ilmastonmuutoksesta. Muissa kohteissa esiteltiin lähinnä tiloja.

Kampuskierros vei hallinnon tiloista Kumpulan kartanolla opetustiloihin, tutkimuslaitoksiin ja kampuspalvelupisteisiin Chemicumissa, Physicumissa (jossa myös kampuskirjasto) ja Exactumissa, edelleen Unisportin liikuntahallista Dynamicumiin, Ilmatieteen laitoksen kiehtovaan tyyssijaan, jonka tunnelmassa on jotain säätilojen arvaamattomista muutoksista.

Kirjoittaja

Lea Kujala

Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen

TUHAT-tarkistajat jalkautuivat Kumpulan kampukselle

Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän käytön tuki työllistää yliopiston kirjastoa julkaisutietojen tarkistuksessa yhä enemmän vuoden lopun lähetessä. Painetta neuvontaan on lisännyt päivämäärä 23.12., johon mennessä tutkijoiden toivotaan tallentavan 2005-2010 julkaisu- ja aktiviteettitietonsa järjestelmään.

Kampuksilla on yhteistyössä tiedekuntien kanssa etsitty keinoja vuodenlopun ruuhkasta selviämiseen. Kumpulassa päätettiin tehostaa tutkijoiden huomiota asian ajankohtaisuuteen tiedotusta ja neuvontaa lisäämällä. Niinpä ryhmä kirjaston TUHAT-tarkistajia valmisteli tietoiskut kampuksen aulatiloihin. Niitä varten tehtiin jaettavaksi tiedote ja seinille posterit, sijoituttiin taktisesti lähelle lounasruokalaa lounasaikaan, vielä pöytä, läppärit ja pari tuolia vierihoitoa varten.

Ensimmäisen parituntisen tietoiskun aikana tavoitettiin jo puolensataa tutkijaa. Moni tutkijoista, joiden kanssa keskusteltiin, yllättyi määräajasta 23.12. ja usealle tulikin mieleen kysyttävää tallennuksen yksityiskohdista, ja jotkut halusivat saman tien tarkastella järjestelmään tallennettuja tietojaan. Tapahtumista jäi se jälkimaku, että kysyntää TUHAT-neuvonnalle on.

Kirjaston TUHAT-asiantuntijoille toiminta on ollut kiitollistakin; tutkijat ovat kokeneet neuvonnan säästävän heidän työaikaansa. Palautetta on saatu varsinkin laitoksilla kutsusta pidetyissä kahvihuoneiskuissa. Tällä tiellä jatketaan, jottei kenkään joutuisi joulun aatonaattoa TUHATissa viettämään.

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat
Kumpulan kampuskirjasto

Observatorio tyhjäksi vuodessa

Helsingin yliopiston Observatoriolle oli kertynyt kirjastoaineistoa jo sen perustamisvuotta 1834 edeltäneeltä ajalta. Sen muuttaminen pois talosta on ollut haasteellinen urakka.

Tähtitiede on tieteistä vanhin, tähtitieteen laitos yliopistomme vanhimpia laitoksia. Se puolusti sitkeästi itsenäisyyttään erilaisia uudistuksia vastaan, kunnes vuoden 2010 yliopistouudistus koitui sen kohtaloksi. Tähtitieteilijät siirrettiin fysiikan laitokselle Kumpulaan. Samalla matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan viimeinen laitoskirjasto yhdistettiin Kumpulan kampuskirjastoon 1.1.2010.


Meridiaanisali

Tähtitieteen laitoksen johtaja osui varsin oikeaan ennustaessaan että kirjaston siirtourakka kestää vuoden. Marraskuussa 2009 saapui Kumpulasta Observatoriolle kaksi reipasta kirjastosihteeriä työstämään aktiivimonografioita.Vuotta myöhemmin, marraskuun puolivälissä 2010 yliopiston iso kuljetusrekka haki Tähtitorninvuoren laelta kirjastonhoitajan viimeiset tavarat. Hyllykilometri tähtitieteen aineistoja on viimein pakattu ja talo lähes tyhjä.

Vuoden mittaan oli ratkaistava monenlaisten aineistojen kohtalo. Ahkerat opiskelijoiden keskuudesta värvätyt tuntityöläiset ja tähtitiedettä opiskeleva siviilipalvelusmies pakkasivat peräti parituhatta laatikollista aineistoja. Julkaisuja on kuljetettu Kumpulaan, Porthanian kellarivarastoon, Kansalliskirjastoon ja Tuorlan observatorioon Turkuun. Loppuvuodesta Kumpulasta lähtee tähtitieteellinen Varastokirjaston osoitelapuin varustettu lasti Kuopioon.

Kokosimme syksyllä 2009 tähtitieteen kokoelmatyöryhmän, jossa tähtitieteilijät ovat saaneet kirjaston kanssa pohtia aineistojen tulevaisuutta. Moniin aineiston sijoittamista koskeviin kysymyksiin ei ole pystytty täysin ennalta varautumaan, vaan välillä ongelmallisen aineiston sijoituspaikka on löytynyt vasta matkan varrella, talon ripeän tyhjennyksen uhatessa.

Turun palosta 1817 Vartionvuorenmäen tähtitornissa säilyneet vanhat tähtitieteen kirjat olivat arvokkain Observatorion kirja-aarteistoista. Nämä siirrettiin turvaan Kansalliskirjastoon. Lähes vuoden piti jännittää, käykö tyhjässä talossa Galilein ensipainoksesta vihiä saaneita kirjavarkaita. Kirjastonhoitaja huokasi helpotuksesta uskoessaan arvokkaan lastin yliopiston kuljetusmiehille.


Vuosi sitten hyllyt toisen kerroksen käytävässä  olivat kattoon asti täynnä aineistoa.

Observatorion tulevaisuus

Observatoriolla alkaa joulukuussa 2010 kevääseen 2012 kestävä remontti. Talo kunnostetaan tähtitieteen yleisökeskukseksi. Rakennus sijaitsee kaupungin vuokratontilla, jonka ehdoiksi aikoinaan asetettiin, että rakennuksessa harjoitetaan tähtitieteen tutkimusta. Tässä hengessä museo- ja näyttelytoiminnan tueksi talossa tullaan jatkossakin tekemään tähtitiedettä jossain muodossa. Yliopiston Almanakkatoimisto palaa Observatoriolle keväällä 2012.

Kirjastokin liittyy suunnitelmien mukaan paluumuuttajiin. Nyt Porthaniaan varastoitu provenienssiarvoltaan ainutlaatuinen laitossarjakokoelma — maailman observatorioiden vaihtojulkaisut parin vuosisadan ajalta — aiotaan sijoittaa Observatoriolle. Taloon palautettaisiin myös sen ensimmäisen toimintavuosisadan aikana karttunut kirjakokoelma sen osoituksena, etteivät ainoastaan kaukoputket ja muut laitteet edusta tähtitiedettä, vaan myös painetut julkaisut.


Professorin ruokasaliin 1930-luvulla rakennettu takka on säilytellyt uumenissaan kirjojakin.

Kirjoittaja:
Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Kuvat:
Henrik Vesterinen

Tilauudistus. Nyt. – tähtäimessä toimiva Kumpulan kampuskirjasto

Millaisena kirjaston käyttäjät haluavat kirjastonsa, entä mikä toimii kampuskirjastossa vielä kymmenen vuoden kuluttua? Nämä näkökulmat antoivat suuntaa ratkaisujen punnitsemiselle kampuskirjaston tilatyöpajassa. Kirjastolaisten osallistuminen tilasuunnitteluun on oman asiantuntemuksen tuomista arkkitehdin käyttöön.

Yliopiston teknisen toimialan arkkitehti Pirjo Ranta veti kolme parituntista workshopia huhti-, touko- ja elokuussa kirjaston väelle Kumpulan kampuksella, mutta ei kirjastossa: omaa kokoustilaa ei ole. Huhtikuun istunnossa vieraili yliopiston kirjaston projektipäällikkö Matti Hjerppe.

Workshop I, II, III – kutsuva sisäänkäynti ja tilan uusjako

Ensin meitä on yhdeksän, toiseen workshopiin osallistuu jo neljätoista kumpulalaista, kun sana leviää ja vahvistuu tunne, että hei! me vaikutetaan omaan työhömme ja kirjaston käyttäjien tyytyväisyyteen pitkälle tulevaisuuteen.

Arkkitehti Pirjo alustaa toimitilasuunnittelusta ja ”workplace thinking” –ajattelusta, jonka keskiössä on organisaation ja työn moniuloitteinen analysointi ja jossa tarkastellaan esimerkiksi, kuinka ”fyysisellä tilalla voidaan viestiä organisaation arvoja ja suhtautumista asiakkaaseen. Osviittaa tarvitaankin, jotta jostain suunnasta pääsee käsiksi suunnittelun problematiikkaan.

Keskustellaan ensin kahdessa ryhmässä ongelmakimpuista ”kirjaston tilakokonaisuus” ja ”palvelupisteet ja työtilat tulevaisuudessa”. Mahdollisuuksien kenttä hahmottuu kirjaston pohjapiirroksista. On näitä pitkin matkaa puitu, joten keskeiset muutostarpeet nousevat pian esiin yhteisessä keskustelussa. Pirjo tarkentaa ongelmakohtiin ja kertoo, mikä on mahdollista, joten huima idea portaikon siirtämisestä on nyt vaan unohdettava.

null

Ratkaisevin muutosehdotus on pääoven ja palvelualueen vieminen ensimmäiseen kerrokseen. Kuvitellaan, että kirjastoon johtaa läpinäkyvin automaattiovin varustettu sisäänkäynti! Se avautuu Physicumin aulan kahvilasta kirjaston ”akateemisen kahvisalongin” valoisaan, mukavasti kalustettuun lehtien luku- ja oleskelutilaan. Kampuksella harhailevien kirjastonetsijöiden aika on pian ohi, kun kirjaston ovi sijaitsee oikealla paikallaan rakennuksen pääsisäänkäynnin läheisyydessä.

Myös lainattava avokokoelma päätetään siirtää yläkerroksesta alas, lehdet alhaalta ylös, palvelualueen lähellehän kirjat luontevasti kuuluvat – melkoinen urakka, mutta nyt sitä ei murehdita.

Opiskelijoiden ryhmä-, työasema-, opetus- ja lukutiloihin löytyy useampia mahdollisia tilanjakoratkaisuja, mutta mikä on toimivinta: on mietittävä käyttötarvetta, kulkureittejä, toimintojen etäisyyttä toisistaan, valoisuutta, äänimaailmaa ja ties mitä teknistä seikkaa. Tässä ja nyt kaikki palaset eivät tietenkään loksahda paikalleen, ja kaikki uudistukset eivät ehkä tapahdu samaan tahtiin. Jonain kauniina päivänä kuitenkin massiivinen, pimentävä tiivishyllyjen labyrintti on poissa.

Palvelualueen sijoittamisesta alakerrokseen seuraa, että osa henkilökunnan työtiloista on nykyisestä poiketen alakerrassa. Tilanteesta puhutaan toistuvasti; moni näkee riskinä ”kahden kerroksen väkeä” -asetelman. Eri tehtävien vaatimukset työympäristölle ovat osittain erilaiset, mutta tärkeänä pidetään, että jokaisella on keskittymisen salliva oma työpiste.

Toiseen kerrokseen ilmestyy uusi henkilökunnan kokoontumistila  – nykyisen kompaktin kahdeksan neliömetrin (kokonaispinta-ala 3000 m2) kahvihuoneratkaisun lisäksi – ja tunnelma kohoaa jonnekin  katon yläpuolelle.

Pääosa henkilökunnan työhuoneista jää sijoilleen yläkerrokseen, mutta nykyisellään ne ovat riittämättömät. Tässä tulevat esille suunnittelun monet ulottuvuudet kuten tulevaisuuden henkilöstön määrän ja tehtävärakenteen visiointi. Selvää on kuitenkin, että lisää työhuoneita tarvitaan. Entä kuinka asiakkaat suhtautuvat, jos osakaan suosituimmista yläkerran lukupaikoista katoaa henkilökunnan käyttöön?

Uudistukset myötätuulessa

Kirjaston väki on vahvasti uudistusten takana, vaikkakin niiden toteuttaminen tulee työllistämään rakentajien lisäksi melkoisesti myös kirjastolaisia. Nyt arkkitehdin suunnitelman mukainen tilan varaus avokokoelmalle tarkoittaa
47 %:n vähennystä hyllymetreihin. Jo aineiston arviointi sidosryhmien kanssa tulee olemaan työläs prosessi. Ylipäänsä ennen työhön ryhtymistä on neuvoteltava laitosten kanssa aineistojen siirrosta.

Tilauudistukseen tähän mennessä kantaa ottaneet Helsingin yliopiston kirjaston päättävät ja neuvoa antavat toimijat ovat suhtautuneet myönteisesti. Kirjaston toimintaohjelmaan kaudelle 2010-2012 on kirjattu Kumpulan tilojen toiminnallinen kehittäminen.

Vuonna 2010 asiaamme on esitelty ja käsitelty ainakin Kumpulan kirjastoneuvottelukunnan kokouksessa 14.6., jossa se sai vahvan tuen, sekä yliopiston kirjaston johtokunnan kokouksessa 13.9., jonka yhteydessä johtokunta myös vieraili kirjastossa.

Takauma

Mitä arkkitehtonisia avuja kirjastollamme onkaan, tilojen toisin järjestämisen tarvetta on koettu lähes kirjaston käyttöön otosta 2001 lähtien.

Tilauudistuksen suunnittelu lähti kirjaston väen ideoinnista vuoden 2007 lopulla. Asiakaskunnan hyvin tavoittanut e-lomakekysely tehtiin myös. Moni noista ideoista ja toiveista on edelleen mukana suunnitelman nykyvaiheessa. Esteettömyyskartoitus, josta saadut toimenpide-ehdotukset odottavat pääosin toteuttamistaan, on myös tehty. Parhaillaan kirjastossa on käynnissä tilasuunnittelua tukeva tilojen käyttötutkimus.

2012

Elämme jännittäviä aikoja matkalla kirjastohypetyksen ja designin huippuvuoteen 2012: käynnistyvätkö Kumpulan kampuskirjaston uudistustyöt? Jos jokin varjo lankeaisikin Kumpulan tilauudistuksen ylle vielä 2012, Lontoon olympialaisia tuskin perutaan.

Kirjoittaja:

Lea Kujala

kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Jesse Klemola

Kesälukemistovinkkejä

Paluu lapsuuteen, nostalgiaa kesälaitumille

Elias Canetti
Pelastunut kieli. Erään nuoruuden tarina (1984 Tammi)
Soihtu korvassa (1985 Tammi)
Silmäpeli. Elämäntarina vuosilta 1931–1937 (1986 Tammi)

Rikas, monisäikeinen ja värikäs  muistelmatrilogia Elias Canettin lapsuudesta ja nuoruudesta eri puolilla Eurooppaa ennen toista maailmansotaa. Monikulttuurinen 1900-luvun alkupuolen Eurooppa lukuisine eri kielineen on kiehtova  ja virikkeellinen tausta tulevan kirjailijan kehitykselle.

Benedict Zilliacus: Kertomus kadonneesta  saaresta (2007 Tammi)

Haikea ja herkkä kertomus kadonneesta paratiisista Viipurin läänin saaristossa. Kirja on Benedict Zilliacuksen lapsuudenkuvaus hänen lomistaan  Hapenensaaressa. Aika tuntuu pysähtyneen, luonnon monimuotoisuus on käsinkosketeltavaa.  Kirja  on tutkielma ihmisluonnosta ja ylistyslaulu luonnon kauneudelle.  Epilogina sodan myrsky pyyhkäisee ja tuhoaa kaiken entisen. Teos on ollut Finlandia-ehdokkaana 1990.

Gerard Durrell: Eläimet ja muu kotiväkeni (1972 Otava)

Iloa ja naurua pursuava Durrellin oman lapsuuden kuvaus 1930-luvun Korfun saarelta. Eläinmaailman koko kirjo, kesän tuoksut ja lumoava tunnelma kimaltelevan meren äärellä, hauskat kommellukset suurperheessä rentouttavat takuuvarmasti työstressin kiristämät lihakset. Ja vaikka sade ropisisi, tästä kirjasta loistaa ympäristöön välimerellinen aurinko!

Nostalgiavajetta helpottavat myös:

Bo Carpelan: Kesän varjot, Lapsuus
Oscar Parland: Lumottu tie, Härän vuodet
Tove Jansson: Kesäkirja, Kuvanveistäjän tytär
Ingmar Bergman: Laterna Magica, Hyvä tahto
Nathalie Sarraute: Lapsuus
Teuvo Pakkala: Vaaralla, Elsa

Kirjoittaja:
Virve Similä-Parkkinen
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto

Sunnuntaikävelyllä Helsingissä ja Azerothissa

Pauli Jokinen, Sunnuntaikävelyllä Helsingissä – 52 reittiä historiaa ja nähtävyyksiä (2010 Minerva kustannus)

Pauli Jokisen kirja “Sunnuntaikävelyllä Helsingissä – 52 reittiä historiaa ja nähtävyyksiä” pursuaa yksityiskohtia Helsingin historiasta. Kirjassa on runsaasti tietoa etenkin Helsingin patsaista. Oman mausteensa kirjaan tuo se, ettei se ole stadilaisen kirjoittama. Jokisen “Vallilan värit ja varjot”-valokuvanäyttelyn nähneenä (näyttely oli nähtävissä Ravintola Allotriassa toukokuun loppuun asti) olisin toivonut että Sunnuntaikävelyllä-kirjassakin olisi ollut valokuvanäyttelyssä nähdyn kaltaisia tunnelmallisempia ja yksityiskohtiin keskittyviä kuvia. Nyt kirjan kuvamateriaali on alistettu kävelyä palveleville yleiskuville. Kävelemään kirja kannustaakin ja kävelijän kannattaa ottaa oma kamera mukaan.

Pauli Jokisen oma suosikki Helsingin patsaista on punk-taustastaankin tutun Jyrki Siukosen “Viisas hiiri” Kansallisarkiston portailla. Eräällä kauppareissulla vein lapset etsimään kyseistä patsasta. Riemua riitti: julkista taidetta parhaimmillaan.

William Sims Bainbridge, The Warcraft Civilization: Social Science in a Virtual World (2010, MIT Press)

Noin vuosi sitten päätimme ystäväni kanssa kirjoittaa tietokonepeleistä. Saavuttaaksemme tulevalla artikkelillamme täydellisen sosiologisen hyväksynnän päätimme osallistua myös nykynuorten suosimiin massiivisiin verkkomoninpeleihin.

Kuluvan vuoden keväällä sosiologi William S. Baindridge julkaisi kirjan vastaavanlaisesta osallistumisesta. Bainbridge on syntynyt vuonna 1940 ja pelannut parin viime vuoden aikana 2300 tuntia (noin sata vuorokautta) maailman suosituinta verkkomoninpeliä. Bainbridgen teoksen lukemisen jälkeen tunnen itseni sekä nykynuoreksi että kasuaali-pelaajaksi.

Bainbridgen kirjassa on paljon hyviä huomioita. Kaikki huomiot kumpuavat siitä, että maailma koostuu aina “virtuaalisista osasista”, eikä yhtä todellista maailmaa ole. Bainbridgen mukaan verkkomoninpelien suosion selittää se, että niissä luodataan tehokkaasti ihmisyyden ja maailmoiden tulevaisuuden ongelmia.

Mitäpä parempaa tekemistä sitä kesäksi siis voisikaan olla kuin vetää verhot ikkunoiden eteen ja tuijottaa näyttöpäätettä?

Jalkapallon MM-kisojen aikana kannattaa tietysti lukea jalkapallokirjoja. Jalkapallostahan ovat kiinnostuneet vain älyköt, eikä sitä voida laskea lainkaan urheilulajiksi. Seuraavat jalkapallokirjat kannattaa ehdottomasti lukea:

  • Harry Pearson, The Far Corner: A Mazy Dribble Through North East Football (1995, Abacus)
  • Simon Kuper, Matka pallon ympäri (2000, Nemo-kustannus)
  • Kai Pahlman, Banaanipotku (1969, WG)
Kirjoittaja:
Jussi Omaheimo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Seitsämän meren kissa

Jaana Tarma: Seitsemän meren kissa (1999 WSOY) Kuv. Petri Dunderbäck.

Erityinen kirja jossa on monta kohtaloa. Kivoja loppuja on  noin kolme. Tarinat voivat olla surullisia, mutta loput ovat onnellisia. Vaikeata päästä kaikkiin loppuihin. Aika vitsikäs kirja, hauskoja kuvia.

Kirjoittaja:

Oiva
7 v.

Painava paketti pitkälle matkalle

Marko Leino: Ansa (2009 Tammi)

Suomen dekkariseura huomioi alkukeväisin Vuoden johtolanka -palkinnolla parhaan dekkariteon ja tänä vuonna Marko Leinon Ansa (2009) sai hyvin ansaitsemansa kunniamaininnan. Ansa on Leinon toinen rikosromaani, ensimmäinen Epäilys ilmestyi vuonna 2004. Molemmat teokset ovat järkälemäisiä paketteja, joiden otteesta ei malta hellittää ennen kuin koko jännitystarina on luettu.
Leino on kunnostautunut myös elokuvakäsikirjoitusten tekijänä, mikä näkyy hänen dekkareissaan: tarina lentää ja henkilöiden välinen dialogi on elävää ja vetävää. Kuten nykydekkareissa on tapana, kerronta saa ja voi vaihdella näkökulmasta toiseen ja ääneen pääsee niin poliisi kuin rikollinenkin. Moniäänisyys tekee myös rikostarinasta moniulotteisen eikä ole ollenkaan itsestään selvää mikä on oikein ja mikä väärin. Toki lukija tuomitsee valtavat huumekaupat ja rikosjengien bisnekset, mutta kun vaihtoehdot ovat vähissä ja kahdesta pahasta pitäisi valita pienempi, niin lukija pääsee puntaroimaan omia moraalikäsityksiään.
Ansan juoni on mielenkiintoisen koukeroinen ja lukijan on vaikea päätellä mihin kaikki johtaa. Romaani imee tehokkaasti mukaansa, joten tätä voi lukea myös lomahälinässä.

Kevyttä kannettavaa kätevästi

Antti Tuomainen: Veljeni vartija (2009 Myllylahti)

Siinä missä Leino on laveasanainen, Antti Tuomainen keskittyy tiiviiseen kerrontaan. Tuomaisen viimevuotinen dekkari Veljeni vartija (2009) on niin ikään tekijänsä toinen. Esikoinen Tappaja, toivoakseni ilmestyi vuonna 2006. Suosittelen myös näitä molempia loma- sekä arkilukemistoon. Kotimaisen rikoskirjallisuuden parhaimmistossa käsitellään niin yhteiskunnallisia kuin inhimillisiäkin kipupisteitä mukaansatempaavasti. Lisäksi dekkarit tarjoavat jännitysmomentin, loogisesti etenevän sekä imaisevan juonipolun.
Tuomainen lähestyy näitä rikoskirjallisia elementtejä kertomalla kolmen helsinkiläisen sukupolven tarinan: päähenkilön isä on vanha vankilavenkula ja isoisänkin menneisyydessä on hämäriä hetkiä, joita valotetaan pikku hiljaa. Kun vielä veli on pidätettynä, on Klaus Haapalalla tekemistä oman sukunsa ja taustansa kanssa. Haapala jättää työpaikkansa epärehellisessä kiinteistönvälitysfirmassa, mikä sotkee hänen elämäänsä, ja lukijalla on herkullinen perhekuvio rikoksineen käsissä. Tuomainen virittelee rikostarinaa kirjoittamalla lakonisesti, lyhytsanaisesti turhia maalailematta ja antaa henkilöilleen paljon suunvuoroja.
Jos lähes 500-sivuinen Ansa vaatii melkeinpä vetokärryn tai rinkan siirtyäkseen lomalla mukana, parisataasivuinen Veljeni vartija solahtaa käsilaukkuun tai pikkureppuun.

Kirjoittaja:
Kirsi Luukkanen
Informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto

Monenmonta kirjaa kesän lomapäivien ratoksi

Jari Tervon romaanin Koljatti (2009) nostivat iltapäivälehtien lööppeihin toimittajat, jotka näköjään eivät olleet sitä lukeneet. Kohu Matti Vanhasen kellariin suljetusta ”seksiorjasta” vei huomion sivuun siitä seikasta, että Koljatti on ennen muuta terävä poliittinen satiiri. Sanallisen nokkeluutensa vuoksi se on vallan hyvää kesälukemista. Samalla se kuitenkin johdattaa myös isompien ja vakavampien ilmiöiden äärelle, kuten siihen, että toistensa kanssa kähnäävien ja normaalista elämästä aikapäiviä sitten irtaantuneiden poliitikkojen todellisuudentaju on toisinaan alentunut lähes syyntakeettomuuden rajoille. Vanhanenkin lupasi lukea romaani ”kesällä”. Odotamme.

Kari Hotakaisen Ihmisen osa (2009) rakentaa viiston kuvan maailmasta, jossa ostetaan ja myydään mielikuvia ja tarinoita. Oikeaa ja todenperäistä elämää ei näytä enää elävän kukaan. Romaanin kirjailija ostaa lanka- ja nappikauppias Salme Malmikunnakselta ”kuranttia ja todenperäistä elää” kauppahintaan 7000 euroa. Salmen lapsista Helena touhuaa liike-elämässä myymässä mielikuvia, poika Pekka kiertelee syömässä tavaratalojen maistiaisissa ja vieraiden ihmisten hautajaisissa; Salmen mies Paavo on lopettanut puhumisen. Vinoksi muuttuneessa maailmassa tapahtuu silti myös tosia ja kauheita tapauksia, joista rakentuu romaaniin vaikuttava jos kohta melko väkivaltainen juoni.

Helena Sinervon romaanista Tykistönkadun päiväperho (2009) viriteltiin siitäkin jonkinlaista kohua.  Lasse Lehtinen piti sitä niin niljakkaana, lukiessa pitää käyttää näppylähanskoja. En epäile Lehtisen asiantuntemusta tässä asiassa, mutta Tykistönkadun päiväperhon ansiot ovat kyllä muualla. Se hirtehinen satiiri, jossa vinoillaan terävästi postmodernin taiteen ilmiöille, jälkistrukturalistiselle feministiselle taiteentutkimukselle ja eräille ranskalaisen filosofian teoreetikoille.   Monet vinoilut jäävät tosin niin suuressa määrin sisäpiirin vitseiksi, että romaania voi suositella vain viimeaikaisiin (feministisiin) taideteorioihin tutustuneelle lukijalle.

Omalla tavallaan hauska ja viihdyttävä – osin tahattomasti tosin – on Martti Häikiön kirjoittama kaksiosainen elämäkerta V. A. Koskenniemestä (2010). Häikiön kuvaus suomalaisesta kulttuuripolitiikasta on opettavaista luettavaa: pienen piirin kaverit arvostelivat toistensa teoksia ja järjestelivät toisilleen apurahoja ja virkoja. Välillä kyllä riideltiinkin, ja lujasti. Hupaisuus teokseen syntyy Häikiön yrityksestä osoittaa, että Koskenniemen runous elää erinomaisen vaikuttavana edelleenkin. Hän esittelee Koskenniemen runoutta sitaatein ja toteaa sitten, että hyvää on tämä Koskenniemen lyriikka. Lukija on useimmiten toista mieltä.

Yksi kevään vaikuttavimmista romaaneista on Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta (2010). Eteläisen Afrikan maahan – ilmeisesti Sambiaan – sijoittuva romaani kuvaa yhtä aikaa kauniisti ja julmasti afrikkalaista nykytodellisuutta. Hyvää tarkoittavat kehitysaputyöntekijät joko luovuttavat ja lähtevät muihin hommiin tai kyynistyvät mahdottoman tehtävän edessä. Päälle päätteeksi kehitysapu näyttää olevan osa koneistoa, joka tuottaa rikollisuutta, prostituutiota, raakaa pornoteollisuutta, poliittista vehkeilyä ja jopa keskitysleiriä muistuttavia ”hoitolaitoksia”, joihin köyhimmät lapset suljetaan. Merkillistä kyllä romaani ei silti ole toivottoman synkkää luettavaa. Se näyttää myös paljon kaunista: Afrikan upeaa luontoa, lujaa ystävyyttä, toivoa paremmasta huomisesta.

Leena Landerin romaani Liekin lapset (2010) kuvaa elämää varsinaissuomalaisen Vartsalan merenrantakylän elämää 1900-luvun alusta sisällissotaan ja hiukan sen tällekin puolen. Romaani lukeutuu sisällissotaa kuvaavan kirjallisuuden kolmanteen aaltoon, joka alkoi 1990-luvulla – tämmöisen periodisoinnin olen tehnyt ihan itse. Toisin kuin varhaisemmassa sisällissotakirjallisuudessa, nyt pyritään näyttämään tapahtumien arkisuus ja sattumanvaraisuus. Liekin lapsissa ei siis ole torvisoittoa, ei urheita vallankumoussankareita eikä liioin jaloja vapaussotureita. On vain tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät kukin tavallaan selviytyä sekavan tapahtumasarjan kaaoksessa.

Jottei lukulistani painottuisi liikaa uuteen taidekirjallisuuteen, muistutan, että kansantaiteilija Martti Innasen tuotanto on aina käypää luettavaa. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi teoksia Seikkailu viitakossa (1967) ja Lippa vinossa (1969). Niihin sisältyvistä, lajissaan ylittämättömistä kertomuksista mainittakoon erityisesti  ”Kotimaan kutsu”, ”Tarzan ja Pielaveten salainen aarre” sekä  ”Olka Lehikoisen  joulu”, jotka kohoavat sanataiteen huikaisevansinisille huipuille ja tavoittavat tosiolevaisuuden ikuiset ideat mennen tullen.

Kirjoittaja:
Lasse Koskela
kirjastoamanuenssi
Keskustakampuksen kirjasto

Tähtitieteen kirjastoväki tulevaisuutta pohtimassa

Osallistuin 14.-17.2.2010 Punessa, Intiassa pidettyyn LISA VI –konferenssiin. LISA (Library and Information Services in Astronomy) on tähtitieteen kirjasto- ja tietopalvelujen erityistarpeista syntynyt verkosto. Osanottajat ovat kirjastonhoitajia, tähtitieteen aineiston tietokanta-asiantuntijoita, alan tärkeimpien julkaisukanavien ja kustantajien edustajia ja tähtitieteilijöitä. Itse osallistuin konferenssiin sen tieteellisen järjestelykomitean toisen puheenjohtajan roolissa kanslerin matka-apurahan turvin.

Kokouskaupunki Pune on tärkeä tiede- ja teknologiakeskus Mumbain lähellä. Yliopistokampuksella sijaitseva kokouspaikkana toiminut Inter-University Centre for Astronomy and Astrophysics (IUCAA) on perustettu 1988. Se on itsenäinen tutkimuslaitos, joka edistää tähtitieteen tutkimusta Intian yliopistoissa. Konferenssiin osallistui kaikkiaan noin 90 henkeä 18 maasta. Pientä osanottajakatoa aiheutti amerikkalaisten yliopistojen kireä taloustilanne.

Onko kirjastoilla tulevaisuutta?

Kirjastoväki radioteleskoopeilla

Kirjastomaailmassa meneillään oleva toimintakulttuurin muutos on tuntunut erityisen suurelta tähtitieteen kirjastoissa, jotka ovat usein toimineet kaukana suurista yliopistokampuksista, pienen erillisen observatorion yhteydessä. Ei ole sattumaa, että Helsingissä tähtitieteellisen Observatorion kirjasto on viimeinen Kumpulan kampuskirjastoon yhdistetyistä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan laitoskirjastoista.

Kuuntelinkin erityisen kiinnostuneena norjalaisten kollegojen esitystä Oslon yliopiston tilanteesta. Oslossa kirjastojen yhdistäminen ei ole edennyt yhtä pitkälle kuin Helsingissä ja tulevaan varautuminen koetaan astrofysiikan kirjastossa huomattavana epävarmuustekijänä. Helsinkiläisiä kiinnostaa tieto siitä, että Oslon vanha 1834-1934 toiminut observatorio kunnostetaan yleisökeskukseksi ja kirjaston edellytetään entisöivän tiettyä historiallista aikakautta edustava kokoelma ja siirtävän sen kirjaston nykytiloista 2011 valmistumassa olevaan keskukseen.

Princetonin yliopiston tähtitieteen kirjastonhoitajana toiminut Jane Holmquist oli kertonut edellisessä LISA-konferenssissa yliopistonsa päätöksestä yhdistää tähtitieteen kokoelmat Frank Gehryn suunnittelemaan ultramoderniin tiedekirjastoon. William Bridgesin bestseller Managing Transitions antoi hänelle työkaluja vaikeaan murrosvaiheeseen. Kirjan sanoin: “Muutos ei sinua murra, vaan siirtymä (transition) on varsinainen koetinkivi. Ne eivät ole sama asia.” Siirtymä on pitkä prosessi, joka on alkanut jo ennen muutosta ja jatkuu paljon pidempään kuin ajatellaan. Menetyksen arvokas tunnustaminen on tärkeää.  Kun Princetonin tähtitieteen kirjasto suljettiin, sen tiloissa järjestettiin juhlat tarjoiluineen. Aiemmin ruuan tuominen kirjaston tiloihin oli ollut ankarasti kiellettyä.

Tunnelmaa pommien varjossa

Intialaisia järjestäjiä on syytä onnitella konferenssin onnistumisesta. Kokouspaikka olisi tuskin voinut olla kauniimpi. IUCAAn rakennukset tunnelmallisine sisäpihoineen on suunnitellut arkkitehti Charles Correa. Laitoksella on oma vierastalo, ja erinomainen kirjasto on sijoitettu keskeiselle paikalle yhteiseksi olohuoneeksi. Yksi konferenssi-istuntopäivä yhdistettiin Intian ylpeydelle, Giant Metrewave Telescopelle tehtyyn retkeen. Erinomaista tunnelmaa varjosti jonkin verran konferenssin avajaisten alla Punessa sattunut, ulkomaalaisiin turisteihin suunnattu terrori-isku.

Konferenssin keynote speaker oli itselleni jo opiskeluajoilta tuttu nimi, professori Jayant V. Narlikar, joka oli yhdessä Fred Hoylen kanssa kehitellyt kosmologisia teorioita. Avajaisseremoniassa pääsin juhlallisesti kättelemään kuuluisaa tiedemiestä, jonka ansiota IUCAAn perustaminen on. Ojensimme hänelle lahjan, joka oli peräisin järjestäjien mittavasta lahjapakettivarastosta, enkä koskaan saanut selville, mitä antamamme paketti sisälsi. Sen sijaan itse päättäjäisistunnossa saamassani lahjapakkauksessa oli seinätaulu ja kotialttari.

Konferenssin osanottajia Australiasta, Intiasta, Meksikosta ja edessä yksi suomalainen

Tutustu laajempaan katsaukseen konferenssin sisällöstä ja puitteista

LISA VI -konferenssin kotisivu

Linkkejä kirjoittajalta:
E-accessible Astronomy Resources
Bibliometric Evaluation of the Changing Finnish Astronomy

Kirjoittaja:
Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat:
Eva Isaksson

Kahvia ja patonkia Kumpulan kampuskirjastossa 15.4.

Minkä ääneen sanoo, se toteen käy: hyvä siitä tulee, vakuutimme aina kun suunnittelu töksähti peruuntuneeseen palaveriin. Työryhmä onnistui kuitenkin pitämään aivoriihen jos toisenkin, joissa muotoutui syksystä kevääseen pyöritelty ajatus opiskelijatapaamisesta. Jäipä laarin pohjalle varuiksi hierova tuoli ja pakastealtaallinen jäätelöä.

Halusimme luoda välittömän, vuorovaikutukselle otollisen tapahtuman ja tulla tutummiksi opiskelijoille. Uusilla opiskelijoilla, kohderyhmällämme, arvelimme jo olevan malttia tutustua kirjastoon kurssikirjahyllyä laajemmin. Tarkoin harkittu päivä ja ajankohta puolelta päivin kello kolmeen oli nappivalinta arvioituna haudutetun teen menekillä – neljätoista litraa (kahvilitroissa sekosimme) – sekä lahjomattomalla mittarilla: huomattava piikki havaittiin porttilaskurin lukemissa.

Esittelimme posterein tiedonhankinnan taitojen merkitystä opiskelun sujumiselle ja kirjaston tarjoamaa tukea näiden taitojen oppimisessa sekä tieteenalakohtaisessa tiedonhankinnassa. Kouluttajamme ja tieteenalojen vastaavat oli värvätty iloisen sanoman airueiksi. Kuulemma hedelmällisiä keskusteluja syntyi ja jokunen opiskelija ilmoittautuikin saman tien koulutuksiin. Lisäksi aiheeseen herätteleviä kysymyksiä oli lappusessa, jonka täyttämällä pääsi osallistumaan lahjakortin arvontaan.

Tapahtuman mainonnassa emme retostelleet tiedolla vaan säästimme hienovaraisen informaatiolukutaitovalistuksemme yllätysmomentiksi. Vetosimme tarpeeseen: inhimilliseen tarpeeseen osallistua tilaisuuteen, jossa on ilmaista tarjoilua, musiikkia ja mahdollisuus voittaa hyvä palkinto.

Tapahtuma ilman tarjoilua on kuin leipä ilman viiniä tai kevät ilman sadetta! Tarjoilun valmistelu ja sen kolmituntinen tauoton hoitaminen kysyi ennen kaikkea talkoohenkeä,  jonka jälleen kerran raaputimme itsestämme esiin – ja työpäivän jos ei aivan pelastanut niin ainakin piristi tavanomaisesta poikkeava säpinä.

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat:
Kumpulan kampuskirjasto

Matemaatikko kirjastolaisten vieraana

Kumpulan kampuskirjaston henkilökunta sai maaliskuussa vieraakseen akatemiatutkija Pirita Paajasen Kumpulan kampuksen matematiikan ja tilastotieteen laitokselta. Pirita opiskeli perustutkintonsa maineikkaassa Oxfordin yliopistossa, joten pääsimme keskusteluissamme ruotimaan suomalaisen ja brittiläisen yliopisto-opiskelun eroja.

Pirita kertoikin, että Oxfordissa opiskelutahti on paljon suomalaista vaativampi. Toisin kuin meillä matematiikan opetuksessa, jossa asiat opetetaan ensin luennolla, jonka jälkeen opiskelijat tekevät laskuharjoituksia, mennään Oxfordissa päinvastaisessa järjestyksessä. Opiskelijat opiskelevat ensin itsenäisesti asiat laskuharjoitusten (ja kirjojen) avulla, sen jälkeen nämä harjoitukset tarkistetaan ja käydään läpi henkilökohtaisen ohjaajan kanssa, ja vasta sitten asiat käsitellään luennolla.

Myös tenttimistapa on erilainen.  Kolmen vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta on laajat tentit, joissa viikon aikana tentitään kaikki siihen asti opitut asiat. Uusintamahdollisuutta ei ole, seuraava tilaisuus suorittaa koko tenttipaketti on vuoden kuluttua. Stressaava tapa vaatii asioiden todellista sisäistämistä suomalaisen periodijakoisen, lyhytjännitteisen opiskelutavan sijaan.

Vaativasta opiskelutavasta huolimatta vain hyvin harva keskeyttää opinnot. Tähän syynä lienee tehokas ohjaus  –  opiskelijat tapaavat henkilökohtaista ohjaajaansa viikoittain, ja käyvät läpi hänen kanssaan aiemmin tarkastettavaksi jätetyt kotitehtävät. Näissä tapaamisissa on vain 1-2 opiskelijaa kerrallaan, ja opiskelijat pääsevät/joutuvat näissä tilaisuuksissa myös keskustelemaan tekemistään ratkaisuista. Tästä johtuen Oxfordista valmistuneilla on hyvät valmiudet asioiden sekä kirjalliseen että suulliseen ilmaisuun.

Opiskelun ohjauksen lisäksi myös Oxfordin yliopiston kirjastopalvelut saivat kehuja. Koska laskuharjoitukset tehdään pääsääntöisesti itsenäisesti kirjojen avulla, on kirjojen myös oltava saatavilla. Jokaisella collegella on oma kirjastonsa, jonka kokoelmat on räätälöity kyseisen collegen tarpeisiin. Aukioloajat ovat meikäläisittäin pitkät, jotkut kirjastoista ovat auki collegen opiskelijoille jopa vuorokaudet läpeensä.

Painettujen aineistojen lisäksi Oxfordin yliopiston opiskelijoilla ja tutkijoilla on toki käytössä myös runsaat e-aineistot. Pirita nosti omalle tutkimukselleen tärkeimmäksi tietokannaksi MathSciNetin, jonka erikoispiirteenä on kaksinkertainen vertaisarviointi. Normaalin, julkaisuprosessiin liittyvän vertaisarvioinnin lisäksi tutkijakollegat voivat arvioida MathSciNetissä julkaistun tutkimuksen sisältöä. Arvioinnit ja niiden tekijät löytyvät artikkelin bibliografisten tietojen yhteydestä, joten tiedonhakija voi näiden lyhyehköjen arviointien perusteella päättää,  haluaako hän käyttää aikaansa koko artikkelin lukemiseen.

Kirjoittaja:
Anne Kakkonen
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Kuva:
Antti Virrankoski

Taas kysellään ja siihen se sitten jää – vai jääkö? Työhyvinvointikyselyn vuorovaikutteista purkumallia pilotoitiin Kumpulassa

Kirjaston VMBarosta räätälöimä työilmapiirikysely on tehty kolmena peräkkäisenä vuotena. Viimeisimmän kyselyn yhteistulokset esiteltiin henkilöstölle tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa marraskuun 2009 lopulla.

Yksikkökohtaiset tulokset toimitettiin kirjaston johtajille tammikuun aikana. Tulokset käsitellään mahdollisuuksien mukaan yksiköittäin kyselyn aikaisen organisaation mukaisesti. Tulosten käsittelytilaisuus suositellaan järjestettäväksi osallistavasti esimerkiksi käyttäen oheisen kaavion kuvaamaa purkumallia.

Kumpulassa kyselyn tulokset jaettiin henkilöstölle ja ne esiteltiin viikkopalaverin yhteydessä. Samalla kerrottiin tulevan purkutilaisuuden järjestelyistä ja jaettiin ohje osallistujille. Viikon kuluttua järjestettiin puolen päivän mittainen purkutilaisuus koko henkilöstölle. Asiakkaille tästä ei aiheutunut haittaa, sillä alkusyksystä saakka kirjastossa työskennelleet siviilipalvelusmiehet Christopher Helle ja Kalle Timperi huolehtivat peruspalvelujen saatavuudesta.

Kirjastonjohtaja Hannele Fabritius toimi tilaisuuden koollekutsujana ja puheenjohtajana. Kaiku-kehittäjä Kaija Sipilä esitteli kyselyn tulokset ja vastasi kysymyksiin, jotka koskivat vastausten teknistä käsittelyä.

Tilaisuus aloitettiin yhteisellä virkistävällä aamiaisella Unicafe Chemicumin Happikabinetissa. Henkilöstön pyynnöstä tulokset käytiin vielä kertaalleen läpi perusteellisesti keskustellen. Tämä vei suunniteltua enemmän aikaa, joten kokemuksemme mukaan ensimmäiseen esittelytilaisuuteen olisi kannattanut varata enemmän tilaa keskustelulle. Toisaalta uusintaesitys mahdollisti yhteisen keskustelun myös niille henkilöille, jotka eivät päässeet paikalle ensiesittelyyn.

Osallistujat jaettiin kolmeen 4-5 henkilön ryhmään, jotka pohtivat, mitkä ovat Kumpulan kampuskirjaston työyhteisön vahvuudet ja miten meidän on toimittava, että pystymme ne säilyttämään. Mietimme myös, mitkä asiat vaativat kehittämistä ja kuinka se on mahdollista tehdä. Kuka on vastuussa, miten paljon aikaa tarvitaan ja miten seuraamme, että kehittäminen toteutuu?

Ryhmät esittelivät työnsä tulokset. Lukuisista vahvuuksistamme tunnistimme tärkeimmiksi seuraavat:

  • meillä on erilaisia persoonallisuuksia hyvin suvaitseva ilmapiiri
  • olemme aidosti halukkaita yhdessä kehittämään yhteisöämme, palveluitamme ja esimerkiksi työyhteisön hyvinvointia
  • meillä kaikilla on paljon erilaista osaamista

Kehittämiskohteiksi valitsimme seuraavat kolme aluetta:

  • sisäisen organisaatiomme vastuiden ja työnjaon selkiyttäminen
  • varahenkilöjärjestelmän luominen
  • viikkopalaverikäytännöt sujuviksi

Tässä vaiheessa varaamamme aika alkoi loppua, joten päätimme jatkaa käsittelyä seuraavassa viikkopalaverissa. Silloin viimeistelimme työmme kehittämissuunnitelmaksi, johon kirjasimme sovitut toimenpiteet, vastuut, aikataulun ja seurantasuunnitelman. Tarkastelemme toimenpiteiden toteutumista kesäkuun 9. päivä pidettävässä seurantakokouksessamme.

Kirjoittaja:
Kaija Sipilä
Apulaiskirjastonjohtaja
Kumpulan kampuskirjasto

Informaatiolukutaito elinikäiseksi taidoksi -seminaari Åbo Akademissa 10.–11.2.2010

Uutuudenkarhea ASA-huset Turussa sai toimia informaatiolukutaitoverkoston järjestämän kaksipäiväisen seminaarin puitteina. Teeman lupausten mukaisesti seminaaripäivien anti koostui informaatiolukutaidon (IL) merkityksistä elinkaaren eri vaiheissa. Toisin sanoen kirjastoalan eri toimijoiden erilaiset käyttäjäryhmät ja niille suunnatut erilaiset IL-palvelut muodostivat ohjelman rungon.

Sisällöllisen ohjelmiston aloittanut mediatutkija professori Tara Brabazon Brightonin yliopistosta tarjosi ugreille ja muille paikalla olleille pohjoismaalaisille varsinaisen kylmäkäynnistyksen seminaariin. Niin räiskyvää esitystä ja vahvaa ”lavapreesenssiä” harvoin näkee. Professori piti esiintymistaidoillaan koko salin täydellisesti otteessaan sanan kaikissa merkityksissä. Brabazonin sanoma oli varsin yksinkertainen: ei ole mitään erityistä Google-sukupolvea vaan kaikkien IL-taidot ovat huonontuneet,  ja siinä piilee kirjastoammattilaisten tilaisuus tuoda ainutlaatuista ammattitaitoaan esille.

Ensimmäisenä päivänä äänessä olivat myös Turun kaupunginkirjaston pedagoginen informaatikko Ella Mustamo, Turun AMK:n yliopettaja Leena Elomaa sekä tutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopiston historiatieteen ja filosofian laitoksesta. Mustamo esitteli Turun lähes koko kulttuurisen toiminnan läpäisevää lapsille ja nuorille suunnattua kulttuuripolkua. Kiinnostavasta ja ammattiylpeyttä huokuvasta esityksestä erityisen arvokkaan teki sen aiheen sijoittuminen yleisten kirjastojen toimintaympäristöön, joka ei yliopistokirjastolaiselle ole kovinkaan tuttu. Elomaa taas sai raikuvat aplodit päätettyään esityksensä IL:sta terveysalan oppimisen haasteena ilmoittamalla sen olleen samalla hänen viimeinen julkinen esiintymisensä ennen eläkkeelle siirtymistä.

Viimeinen esitys tarjosi kuulijoille jälleen uudenlaisia haasteita. Jaana Parviaisen jopa aavistuksen epäkiitollinen tehtävä oli johdattaa yleisö tanssijan keholliseen tietoon ja työelämän uusiin haasteisiin. Puolen tunnin aika ei ehkä riittänyt siihen, että suurelle osalle hyvinkin tuntematon maailma olisi saanut hahmonsa ja yhteys päivän aiheisiin olisi auennut.  Oli kuitenkin varsin kiinnostavaa kuulla tarinaa siitä, mitä tanssijan ammatti nykypäivän Suomessa on ja minkälaisiin ilmaisutapoihin ammattimainen tanssija saa venyä.

Päivämme päätti Tampereen yliopiston kirjaston osastonjohtajan Anne Lehdon johtama paneelikeskustelu seminaarin pääaiheesta. Osallistujina olivat avauspäivän puhujat. Turun AMK:n esiintymisvastuun oli parrasvaloista siirtyneen yliopettajan sijasta ottanut Hannele Mikkola. Paneeli saavutti tutunkuuloisen konsensuksen kirjastoammattilaisen välttämättömyydestä nyky-yhteiskunnassa, jossa aika on kriittinen ja hupeneva resurssi. Vaan kunpa päättäjät, käyttäjät, tiedeyhteisö ja muut viiteryhmät olisivat kuulemassa sanomaamme.

Paneelin puheenjohtajan Anne Lehdon  vierellä istumassa Jaana Parviainen, Tara Brabazon, Ella Mustamo ja Hannele Mikkola.

Muun muassa edellä mainittuja teemoja pohdimme iltatilaisuudessa Aboa Vetus –museossa, jossa saimme nauttia hyvän ruuan, juoman ja seuran lisäksi Turun keskiaikaisesta tarinasta. Illan aikana analysoitiin ahkerasti professori Brabazonin lavasuoritusta sekä pohdittiin hänen käyttämiään pedagogisia voimakeinoja ja niiden mahdollisia implementointeja suomalaiseen opettamisen välineistöön.

Toisena päivänä ryhmäydyimme työpajoihin, joiden teemoihin meidät johdattivat Tampereen yliopiston Kai Halttusen lisäksi Åbo Akademin tutkija Kim Holmberg analysoimalla kirjasto 2.0 –ajattelua sekä Tukholman kaupunginkirjastossa työskentelevä projektipäällikkö Åke Nygren, joka tarkasteli sosiaalista mediaa kirjaston kehitysideoiden ja verkostoitumisen kasvualustana.

Kai Halttunen pyrki isännöimässään ”suomenkielisten” työpajassa ensin kartoittamaan osallistujien suhtautumista sosiaalisen median käyttöön osana opetusta. Edellisen illan keskustelujen terävöittämänä saattoi aistia, että penseähkö suhtautuminen sosiaaliseen mediaan oli hallitseva. Toisaalta ryhmäkeskustelujen ja fläppitaulujen muotoutumisen aikana saattoi havaita, että eri kirjastosektoreille 2.0 –maailma näyttäytyy erilaisena. Yliopistokirjastossa sosiaalinen media nähdään verkostoitumisen välineenä, josta on hyvä olla tietoinen ja jota on syytä arvioida kriittisesti. Esimerkiksi yleisten kirjastojen puolella sama asia nähdään mahdollisuutena vaikuttaa verkossa toimijoiden viestintä- ja tiedonhankintataitoihin.

Seminaarin päättänyt iltapäivä alkoi Turun AMK:n Olli Mäkisen johdatuksella informaatiolukutaidon etiikkaan, minkä jälkeen Åbo Akademin Ludvig Forsman tarjosi opiskelijanäkökulman samaan aiheeseen. Ennen päätössanoja kuulimme kotiyliopistomme elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta käytännön kokemuksia etiikasta ja IL:sta mikrobiologian yliopisto-opetuksessa. Oli mieltä ylentävää päättää seminaari esimerkkiin varsin pitkälle yliopisto-opetukseen sulautuneesta informaatiolukutaitoajattelusta. Ja kunniankin tästä yliopistonlehtori Kari Steffen osasi oman yksikkönsä ohella kohdentaa oikeaan osoitteeseen – Viikin kampuskirjaston IL-osaajille.

Materiaalia seminaarista: yliopiston IL- sivu

TJEU: Tara Brabazon i Meddelanden från Åbo Akademi

Kirjoittaja:
Antti Virrankoski
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Valokuva
Anne Kakkonen

Kehittämisen Kaikuja

Kirjastojen yhteisen työhyvinvoinnin esitaistelija Heli Myllys kannusti minua vuosi sitten osallistumaan Valtiokonttorin Kaiku-koulutukseen ja valmistautumaan hänen seuraajakseen kirjaston työhyvinvoinnin kehittämistoimien koordinoijana. Strategia-Kaiku –prosessiin perustuva 20. kehittäjäkurssi kesti maaliskuusta joulukuuhun. Tämä kurssi oli yliopistolaisten viimeinen mahdollisuus hyödyntää tätä laadukasta ja osallistujan organisaatiolle lähes ilmaista koulutusta.

Laajuudeltaan kahdeksan opintopisteen mittaiseen kokonaisuuteen sisältyi seitsemän lähiopiskelupäivää sekä vähintään kaksinkertainen määrä itsenäistä työskentelyä, joka tapahtui osittain verkko-oppimisympäristössä. Koulutuksen toteutti Talent Partners yhdessä Valtiokonttorin KAIKU-työhyvinvointipalveluryhmän kanssa. Heli Myllys osallistui koulutukseeni aktiivisena kumminani ja hänen johtamansa Hyty-työryhmä toimi tukiryhmänäni. Osana opintojani järjestin syyskuun alussa kirjaston esimiehille työhyvinvointityöpajan, jossa pohdittiin toimintastrategiamme ja työhyvinvoinnin yhteyttä sekä käytännön toimia työhyvinvoinnin edistämiseksi uudessa organisaatiossamme.

Opinnäytetyönä kirjoitin täysin uudistetun version vuonna 2007 pilottihankkeena tehdystä Työhyvinvointi kirjaston toimintaperiaatteena – raportista.  Sirkku Liukkonen ja Heli Myllys kertovat tästä pilottihankkeesta Verkkarin numerossa 8/2007. Uudistettu raportti Työhyvinvointi kirjaston toimintaperiaatteena 2010 (Liitteenä Alma-intranetin Lib-foorumissa) on oma suunnitelmamme strategia-Kaiku–periaatteiden soveltamisesta käytäntöön.

Strategia-Kaiku

Strategia-Kaiku-ajattelu perustuu käsitykseen, että asiantuntijaorganisaation – kuten kirjaston – toiminnan tulos, vaikuttavuus ja asiakkaiden saama hyöty ovat suoraan sidoksissa työntekijöiden työhyvinvointiin. Työtyytyväisyys on tärkein strateginen ja ohjaava mittari henkilöstön johtamisprosesseissa.

Kun johtajat sisäistävät tämän periaatteen, on selvää että työhyvinvointia edistäviin toimiin kannattaa kiinnittää huomiota ja sijoittaa myös taloudellisia resursseja. Vain hyvinvoiva työyhteisö onnistuu toteuttamaan strategiset tavoitteet. Valtiokonttorin julkaisussa Strategia ja työhyvinvointi (Valtiokonttorin julkaisut) annetaan välineitä työhyvinvoinnin tilan seuraamiseksi ja kehittämiseksi.

Mitä on työhyvinvointi?

Työhyvinvointi on tunneasia, jokaisen yksilön henkilökohtainen kokemus, mutta samanaikaisesti  työyhteisön työhyvinvointi on myös tahdon asia. Jokainen meistä voi vaikuttaa  siihen omalta osaltaan.

Työhyvinvointiin organisaatiossa vaikuttaa moni tekijä. Näitä ovat mm. johtaminen, työn hallinta ja ilmapiiri. Myös henkilökohtainen terveys ja elintavat vaikuttavat jokaisen yksilön työhyvinvointiin. Osaamisen hallinta, mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa sekä arvostava vuorovaikutus lisäävät työssä viihtymistä.

Valtiokonttorin Kaiku-palvelut kuvaa työhyvinvoinnin perustaa ja kantavia pilareita seuraavasti:

Työhyvinvoinnissa ei ole yhtä ainoaa totuutta

Puhuttaessa työhyvinvoinnista liikumme aihealueella, jossa ei ole yhtä ja ainoaa totuutta. Ei ole yhtä ainoaa määritelmää tai menetelmää, miten sitä tulee lähestyä. Sen sijaan löytyy tukuittain erilaisia mielipiteitä, näkemyksiä, tutkittua ja tutkimatonta tietoa, toimivia ja ei-toimivia malleja ja kokemuksia, jotka pohjaavat yleensä johonkin tiettyyn tilanteeseen tai aineistoon. Työhyvinvointia luodaan yhdessä ja yhteisvastuullisesti – keskeistä on toiminnan kehittäminen henkilöstöä kuullen ja osallistaen.

Työhyvinvointi on sitä, että …

  • töihin on kiva tulla
  • kokee osaavansa ja onnistuvansa töissään
  • tuntee kehittyvänsä työssään
  • ihmissuhteet työpaikalla ovat kunnossa
  • työ- ja yksityiselämä ovat tasapainossa
  • tuntee työnsä arvokkaaksi
  • tuntee saavansa arvostusta työssään
  • ihmiset pysyvät työelämässä entistä kauemmin
  • työpaikan sairauspoissaolot pysyvät kurissa
  • työpaikan johtaminen on kunnossa

Lähde:  Valtiokonttorin Kaiku-työhyvinvointipalvelujen sivusto

Kirjoittaja:
Kaija Sipilä
Apulaiskirjastonjohtaja
Kumpulan kampuskirjasto

Tiedonhallinta tutkimuksen prosesseissa –seminaari 27.11.2009

Suomen tieteellisen kirjastoseuran informaatiolukutaitoryhmä järjesti marraskuun lopussa seminaarin, jossa pohdittiin kirjastojen roolia tutkimusprosessien tukijana. Koska näkökulma oli tällä kertaa nimenomaan tutkijoiden tukeminen, oli aikaisemmista vastaavista seminaareista tuttu termi tiedonhankinta korvattu tällä kertaa termillä tiedonhallinta. Se kun kattaa tutkimusta varten hankitun tietoaineiston lisäksi myös tutkimuksessa tuotetun aineiston hallinnan.

Näkökulman tärkeys tuli hyvin esille tiedeasiainneuvos Jarmo Laineen esityksessä. Suomen Akatemia edellyttää, että rahoitushakemuksiin on sisällytetty tiedonhallintasuunnitelma eli selvitys siitä, miten tutkimusaineisto hankitaan ja miten sitä käytetään ja säilytetään sekä miten niiden  myöhempi käyttö mahdollistetaan (Suomen Akatemia,tutkimussuunnitelman rakenne ). Tämä on tutkijoille uusi asia ja Laine arvelikin, että kirjaston henkilöstöstä voisi olla tässä tutkimusryhmille suuri apu.

Kirjaston roolia tiedonhallinnan prosessissa korosti myös yliopistopedagogiikan lehtori Juha Himanka, joka esityksessään Miten kirjasto voi tukea tutkijoita ja tutkimusryhmiä piti olennaisen tärkeänä, että heti väitöskirjan teon aloitusvaiheessa tutkija pääsisi selville, mitkä ovat tiedonhallinnan uusimmat trendit. Himanka ehdottikin tutkijoille yleisistä tutkijantaidoista seminaaria, jonka organisoinnissa kirjastot voisivat olla mukana. Himanka otti kantaa myös kirjastojen tilojen suunnitteluun toivoen, että tutkijoilla olisi tilaa tehdä tutkimustyötään kirjastossa, lähellä aineistoja, ja ehdotti myös kirjastojen yhteyteen kahvitilaa, jossa tutkijat voisivat luontevasti saada toisiltaan vertaistukea.

Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijoiden tiedonhallinnan tietämystä on päivitetty kirjaston ja tutkijaopettajien yhdessä suunnittelemalla Tehokas tieteellinen tiedonhankinta -kurssilla. Kirjastonhoitaja Mikko Ojanen kertoi yhteistyön olleen antoisaa etenkin kurssilla syntyneen aidon vuorovaikutuksen myötä. Tutkimuksen ja tiedonhankinnan prosesseista sekä työvälineistä on syntynyt vilkasta keskustelua. Yhteistyön myötä kirjastolla on mahdollisuus integroida informaatiolukutaidon opetus tiedekunnan opetussuunnitelmaan ja toisaalta kehittää omaa opetustaan. Tutkijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa on löydetty hyviä juttuja myös perustututkinto-opiskelijoiden opetukseen.

Tietoasiantuntija Katja Oksanen-Särelä kertoi Viikin tiedekirjaston solmutyöskentelyn pilottihankkeesta, josta Verkkarissakin on kirjoitettu (Verkkari 08/2009, Solmutyöskentelyä Viikin tiedekirjastossa). Pilottihankkeessa kirjasto on tarjonnut räätälöityjä palveluja tutkimusryhmien tiedonhallintahaasteiden ratkaisemiseksi, jolloin tutkijat ovat voineet keskittyä ydinalueeseensa tutkimuksen tekemiseen. Eräs tällainen haaste on ollut juuri aiemmin mainittu Suomen Akatemian vaatiman tiedonhallintasuunnitelman laatiminen, jonka työstämisessä ovat Viikin kirjastolaiset päässeet auttamaan.

Erilaisia toimintamalleja on siis jo testattu ja hyviä tuloksiakin saatu. Yhteistyön määrä ja laatu vaihtelevat vielä kuitenkin tiedekunnittain liian paljon, joten mikä neuvoksi? Viikissä pilotoitu solmuyhteistyömalli on tarkoitus levittää muillekin kampuksille. Keskustakampuksella solmutyöskentely aloitetaan jo kevään 2010 aikana. Toivottavasti siitä saadaan muodostettua kaikille toimiva, helposti markkinoitava toimintamalli. Ja kuten kirjastonjohtaja Maria Forsmankin sen seminaarissa osuvasti sanoi, emme me kirjaston väki voi tehdä tätä yksin, vaan pallo on myös tiedeyhteisöllä ja tutkijoilla. Me olemme kyllä valmiita antamaan apua.

Kirjoittaja:
Anne Kakkonen
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto

Taide saapui Kumpulan tiedekirjastoon


Yksi luku Kumpulan tiedekirjaston tilojen kehittämisessä sai kauniin päätöksen, kun Alina Sinivaaran maalaus Hyppy viime keväänä kohosi (kelkkanosturilla) paikalleen ja alkoi säteillä värienergiaansa kirjastosaliin. Muuan kokija vertasi teosta uuteen ikkunaan, joka kirjastosta nyt avautuu.  Maalaus on valmistunut 2006,  ja sen materiaaleina ovat akryyli- ja öljyväri, hiili ja muste kankaalle.

Taiteilija Alina Sinivaara on kuvannut  teoksiaan seuraavasti: ”Maalaan kuvia lentämisestä ja sen synnyttämistä oudoista perspektiiveistä, näkymistä kaleidoskoopin pirstomaan maailmaan ja madonreikiin. Maalaukset ovat muistoja lennossa nähdyistä kuvista ja unista, vilahduksia ohikiitävästä suihkukoneesta.” (Ote lehdistötiedotteesta, Galleria Jangva 31.1 – 18.2.2007.)

Maalaus vetää kävijän katseen puoleensa heti  kirjaston sisäänkäynnin tuntumassa. Kooltaan ja valaistukseltaan sopiva seinäpinta oli edellytyksenä taideteoksen kirjastoon sijoittamiselle, joka oli valtion taideteostoimikunnan käsissä. Muita tärkeitä  myötävaikuttajia  taidetta kirjastoon  -hankkeessamme olivat Kumpulan kiinteistöpalveluosasto ja arkkitehti Pirjo Ranta,  joka esitti Hyppy-maalausta kirjastoon sijoitettavaksi.

Seuraava luku kirjaston elävöittämisessä  saattaa olla nyt hyllyissä piilevän kirjankansi ja –kuvitustaiteen pienimuotoinen esittely vitriininäyttelyin – tai ehkä jotain vielä innovatiivisempaa?

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kumpulan tiedekirjasto