Etsivä löytää EU-tiedonkin

EU-tietokeskuksesta voit varata ajan tiedonhankinnan ohjaukseen tai pyytää apua laajemmissa ja vaativammissa tiedonhauissa. Kannattaa myös aina tarkistaa alkuperäiset viralliset lähteet eikä uskoa kaikkea mitä Euroopan unionista julkaistaan, vinkkaa Miia Willman.

Kaisa-talon 2. kerroksessa sijaitseva EU-tietokeskus kuuluu Euroopan unionin tallekirjastoihin (European documen­tation centres, EDC), joiden tehtävänä on tallettaa ja ylläpitää EU:n julkaisuja sisältäviä kokoelmia ja tarjota tiedonhankinnan koulutus- ja tiedonhakupalveluja. Ne kuuluvat Komission alaiseen Europe Direct Networkiin yhdessä EU-tiedotuspisteiden ja luennoitsijoiden kanssa. EU-tallekirjastot ovat yleensä sijoittuneet yliopistojen yhteyteen, mutta palvelevat kaikkia kansalaisia. Suomessa on 12 EU-tallekirjastoa, joiden tehtävänä on edistää ja tukea Euroopan yhdentymistä koske­vaa opetusta ja tutkimusta.

Kokoelma on karttunut yli 20 vuodessa

Helsingin yliopiston EU-tietokeskus sai täydet EDC-oikeudet vuonna 1991, jolloin se sijaitsi Oikeustieteellisessä tiedekunnassa Kansainvälisen talousoikeuden instituutin kirjastossa (KATTI). Tällöin EU-tietokeskus palveli lähinnä KATTI:n henkilökuntaa ja opiskelijoita EU-asioissa ja kokoelmatkin olivat erikoistuneet enemmän oikeustieteeseen ja taloustieteeseen. Elektronisessa muodossa olevaa aineistoa ei luonnollisesti ollut paljon saatavilla, joten tiedonhaku oli haastavampaa.

KATTI-kirjasto muutti Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastoon vuonna 2003, jolloin kokoelmat yhdistettiin.  EU-tietokeskus muuttui yleiseksi EU-tallekirjastoksi, mikä tarkoitti, että kokoelmat alkoivat kasvaa kaikilta EU:n julkaisualoilta. KATTI:n aikaisia kokoelmia käytiin läpi ja sellaiset aineistot, jotka eivät olleet EU:n julkaisuja pyrittiin sijoittamaan eri tiedekuntakirjastojen kokoelmiin sekä oikeustieteen hyllyluokituksen mukaisesti omiin luokkiinsa, esim. EU-oikeuden luokkaan. Huomattiin myös, että EU-tietokeskus oli liian pienen porukan tiedossa, vaikka sen piti palvella kaikkia kansalaisia ja erityisesti koko yliopistoa. Pyrimme tuomaan EU-tietokeskusta enemmän esille mm. lisäämällä tiedonhankinnan opetusta ja Europe Direct -tunnuksen käyttöä.

Kun Helsingin yliopiston kampuskirjastot, tiedekuntakirjastot ja Opiskelijakirjasto yhdistyivät vuonna 2010, EU-tietokeskus siirtyi oikeustieteen kokoelman mukana Kaisa-taloon. Sijoitus 2. kerrokseen Tilastokeskuksen ja American Resource Centerin kanssa tuntui luonnolliselta ratkaisulta. Ja ainakin tietokeskuksen näkyvyys on parantunut huimasti.

Tällä hetkellä EU-tietokeskuksen kokoelma sisältää ainoastaan EU:n omia julkaisuja tai yhteistyössä jonkin muun julkaisijan kanssa julkaistuja teoksia. EU-kokoelmassa on käytössä KATTI:n aikana tehty oma luokituskaavansa, mutta se on sisällytetty kirjaston Helka-tietokantaan. Kokoelma sisältää mm. lainsäädäntöä, valmisteluasiakirjoja, oikeustapauksia, raportteja, tilastoja, lehtiä ja kirjoja. Suurin osa aineistosta on nykyään verkossa saatavilla, joten asiakas pääsee heti tietoon käsiksi. Myös tietokantoja on paljon enemmän, mikä saattaa helpottaa tiedonhakua. EU:n omat tietokannat ovat maksuttomia, mutta kirjastossa on myös maksullisia tietokantoja.

Asiakkaat ja aineistot siirtyvät verkkoon

EU-tietokeskuksen tulevaisuuden haasteet ovat melko samanlaisia kuin muidenkin kirjastojen. Aineisto ja asiakkaat ovat yhä enemmän verkossa ja kirjastojen täytyy palvella heitä siellä. Suomen EU-tallekirjastoilla onkin nykyään oma Facebook-sivustonsa ”Ask the EU Librarian” ja suurella osalla on käytössä omat Libguides-sivustotkin. EU-tietokeskuksen blogista voi myös löytää apua tiedonhakuun tai etsiä tietoa tulevista koulutuksista. Jatkossa nämä tiedot löytyvät myös omalta Libguides-sivustolta.

Vaikka aineistoa on yhä enemmän verkossa, asiakkaat tuntuvat tarvitsevan apua tiedonhankinnassa sekä termien ja asiakirjaviitteiden ymmärtämisessä. Ehkäpä ongelma onkin enemmän se, että aineistoa on aivan liikaa ja relevantin aineiston rajaaminen tuottaa osalle suuria hankaluuksia. Myös tietokantoja on liikaa ja joskus päällekkäistä aineistoa löytyy eri tietokannoista, joten asiakas ei tiedä mitä kaikkia tietokantoja kannattaa käyttää. Ja aina ei tietokannoistakaan löydä kyseistä asiakirjaa, vaan sitä pitää toimielinten asiakirjarekistereistä erikseen pyytää. Yleensä asiakirja löytyy, mutta ei aina suomen, ruotsin tai edes englannin kielellä.

Lisää läpinäkyvyyttä

EU:n organisaatio on niin valtava, että asiakirjahallinto ei aina toimi. EU-tallekirjastojen koulutuksissa on myös puhuttu paljon ns. harmaasta aineistosta, jota ei ole saatavilla, mutta on kuitenkin olemassa. Nämä aineistot eivät kulje systemaattisesti asiakirjahallinnon tai julkaisutoimiston kautta.  Tällaista harmaata kirjallisuutta saattavat olla esim. työryhmien raportit tai yksittäisten työntekijöiden mietinnöt, puheet ym., jotka varmasti kiinnostaisivat ainakin tutkijoita.  Vuonna 2010 perustettiinkin työryhmä pohtimaan harmaan kirjallisuuden esiin tuomista ja Komission Avoimussportaalin tarkoituksena on parantaa läpinäkyvyyttä ja tuoda asiakirjat helposti kansalaisten saataville.  Aineistoja on myös digitoitu paljon vuosien mittaan ja apuna tiedonhauissa on myös Pittsburgin yliopiston Euroopan Unionin arkisto (The Archive of European Integration , AEI ). Yhteistyötä tehdään nykyään myös enemmän Komission Keskuskirjaston kanssa, josta EU-tallekirjastot voivat tilata kaukolainoja ilmaiseksi.  EU-tietokeskus on myös mukana Cardiffin EDC:n ylläpitämän European Sources Online –tietokannan päivittämisessä.

Uskomuksista faktoihin

Euroopan Parlamentin vaalien alla EU-tietokeskus osallistui Faktabaarin työskentelyyn. Toiminta perustui EU-väittämien tarkistamiseen ja faktapohjaiseen keskusteluun. Yleinen virheellinen väittämä johtuu usein siitä, että varsinaista virallista EU:n asiakirjaa ei ole luettu, vaan tieto pohjautuu johonkin virheelliseen eurovaaliehdokkaan tai jopa uutistoimiston artikkeliin.

Joskus asiakirjat ovat vaikeasti ymmärrettävissä tai valmisteluasiakirjoineen yhteensä monta sataa sivua, jolloin tavallinen kansalainen ei pysty saamaan asiasta selvää. Onneksi EU:n omalta sivustolta Europa – portaalista voi löytää hieman yksinkertaisemman selityksen jollekin vaikealta tuntuvalle asialle. Kannattaa myös aina tarkistaa alkuperäiset viralliset lähteet eikä uskoa kaikkea mitä Euroopan unionista julkaistaan muualla.

EU-tietokeskus päivystää kesän ajan ma, ke ja pe klo 12-13. Tervetuloa käymään paikan päällä tai verkossa!

 

Teksti

Miia Willman
EU-tietokeskus

Lähteitä

The European Documentation Centres in a nutshell (pdf)

Europe Direct

EU grey literature – Long-term preservation, access, and discovery

Euroopan Komission Avoimuusportaali

The Archive of European Integration , AEI

Komission Keskuskirjasto

European Sources Online

Faktabaari

Europa-portaali

 

Lisää luettavaa

Päivi Helander, EU-oikeutta koskeva tietohuolto ja KATTI-kirjasto. 1994. (painos loppu)

Pääkirjoitus: Yksilön ja ihmiskunnan hyväksi

London School of Economicsin kirjaston johtajan B.M. Headicarin (1875-1958) teos Library of the Future vuodelta 1936 kuului yhteen aikaan lempilukemistoihini. Hyvin selväpäisesti Headicar puhuu mm. keskitetyn aineistonhankinnan ja keskuskirjastojärjestelmän hyödyistä, kirjastoarkkitehtuurin merkityksestä, kirjastotyön asiakaslähtöisyydestä sekä kirjastojen tehokkuudesta. Kirjastoalalta hän edellyttää globaalia näkökulmaa ja kansainvälistä otetta. Kirjastotyötä tehdään ihmisten kautta ja ihmiskunnan hyväksi: se hyödyttää yhteisöä kokonaisuutena, eivätkä työn tulokset ole mitattavissa pelkästään yksilöille koituvina taloudellisina hyötyinä.

Kirjastoalalla on yhteisiä kansainvälisiä tavoitteita, joita tätä nykyä ajetaan mm. IFLA:n, EBLIDA:N ja LIBER:in kaltaisten organisaatioiden kautta. Yhdistymällä ja voimat kooten profession ääni kuuluu kauemmas: ”It is collective action which does things, and the more powerful the forces behind such action, so much more is it likely to bring the desired results”, kirjoittaa Headicar. Tietoaineistojen digitalisoitumisen seuraukset suhteessa ajastaan jälkeen jääneeseen tekijänoikeussäätelyyn on viime aikoina askarruttanut kansainvälisiä kirjastoalan toimijoita erityisesti: Mitä oikeus tietoon tarkoittaa e-kirjojen maailmassa? Voidaanko yliopiston käyttöön kalliisti tilattuja e-lehtiaineistoja käyttää myös datanlouhinnan materiaalina? Kuinka Open Access toteutuu tutkimusjulkaisujen ja muiden tietoaineistojen osalta?

Kirjastoalan ja yliopiston kansainvälinen toiminta on arkeamme. Viime aikoina Liber LAG -arkkitehtuuriseminaari, yhdessä Kansalliskirjaston kanssa järjestetty Open Repositories 14 -konferenssi ja henkilöstövaihtoviikko ISEW Library 2014 ovat pitäneet meitä kiireisinä. Olimme mukana myös eduskunnan Pikku-Parlamentissa toukokuussa järjestetyssä IFLA:n presidenttiseminaarissa, jossa keskusteltiin puheenjohtaja Sinikka Sipilän johdolla siitä, kuinka vahva kirjastolaitos omalta osaltaan rakentaa elinvoimaista yhteiskuntaa. Kesäkuun alkupuolella Roomassa järjestetyssä terveys- ja lääketieteellisten kirjastojen EAHIL 2014 -konferenssissa oli lukuisia esitelmöitsijöitä meiltä.

Headicarin teoksesta paistaa innostus kansainväliseen yhteistyöhön: kannattaa olla utelias ja ennakkoluuloton. Muiden kokemuksista voi oppia ja saada ideoita. Kohtaamiset tuottavat energiaa, joka kantaa pitkälle. Tällaisesta innostuksesta ja aktiivisesta kansainvälisestä työotteesta ammennamme voimaa tulevinakin vuosina.

Mukavaa kesää Verkkarin lukijoille!

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja

Pääkirjoitus: 90 päivää kirjastolaisena

Kun syyskuussa vaihdoin kirjaston asiakkaasta kirjaston työntekijäksi, kävi niin kuin uudessa työpaikassa tapaa käydä: aukesi ihan uusia maailmoja. Yhä tänään ihailen, miten monipuolista on se osaaminen, joilla kirjaston päivittäisiä prosesseja pyöritetään.

Kun työskentelin suomalaisen virkamieskoulutuksen ja viimeksi yliopistollisen aikuiskoulutuksen parissa, opin miten arvostettua osaamisemme maailmalla on − viimeaikaisista Pisa-kolhuistakin huolimatta. Kirjastossakin työskentelemme todellisen menestystarinan parissa. Tästä saimme taas muistutuksen marraskuussa, kun pääkirjastossamme vieraillut Namibian presidentti ihmetteli ovatko kirjaston palvelut tosiaan kaikille avoimia ja maksuttomia. Yhtä lailla ylpeänä saimme lukea saksalaistoimittajien vaikuttuneen Kaisa-talon arkkitehtuurista ja nykyaikaisista tiloista palautusautomaatteineen.

Se ei silti tarkoita, että olisi syytä jäädä paikoilleen. Huippuyliopisto edellyttää myös huippukirjastoa. Tässä ilmeeltään uudistuneessa Verkkarissa palvelupäällikkömme kertovat, miten pyrimme asiakkaidemme erilaisiin toiveisiin vastaamaan. Opiskelu- ja tutkimusympäristöt digitaalistuvat ja uusimman tiedon on oltava saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. “If it is not electronic, it does not exist”, kommentoi kollegamme Kööpenhaminan yliopiston kirjastosta. Paljon on todellakin muuttunut siitä, kun itse kymmenen vuotta sitten valikoin opiskelijakirjaston hyllystä ne parhaiten alleviivatut tenttikirjat!

Vaikka tiedon käyttöliittymät muuttuvat ja yhä useampi käyttää palveluitamme astumatta kirjaston ovesta sisään, arvostavat ja tarvitsevat opiskelijat edelleen myös fyysisiä työskentelytiloja. Tähän vastataan seuraavaksi Kumpulassa, jossa kirjaston tiloja remontoidaan ensi vuoden aikana toimivammiksi ja viihtyisämmiksi.

Asiakkaiden moninaiset tarpeet ja tiukkeneva talous ovat kieltämättä kinkkinen yhtälö, joka haastaa meidät kehittämään osaamistamme, kokeilemaan ennakkoluulottomasti uudenlaisia toimintamalleja ja kokoamaan asiakkaistamme ja kumppaneistamme viisaita verkostoja.

”It always seems impossible until it’s done”, opetti viime päivinä muisteltu Nelson Mandela. Siinä ohjenuoraa meille kaikille, isojen ja pienten muutosten tekijöille. Ennen ensi vuoden koitoksia hellitetään kuitenkin hetkeksi ja nautitaan vaikkapa kirjavinkeistä, joita henkilöstömme on tähän jouluiseen numeroon tuottanut.

Mukavia lukuhetkiä ja mitä menestyksekkäintä Uutta Vuotta kaikille kirjaston ystäville!

Suvi Kataja
Viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Peliteollisuudesta saunojen määrään – Tilastotiedon palvelupiste ohjaa monenlaisen tiedon lähteille

Tilastotiedon palvelupiste Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa tarjoaa henkilökohtaista neuvontaa kotimaisten ja kansainvälisten tilastojen käyttöön. Informaatikko Anja Törmä ja tietopalvelupäällikkö Sari Palén kertovat, että yllättäen yleisin kysymys ei olekaan tilastollinen!

Minkälaisia palveluita tarjoatte?

Autamme luotettavien tilastolähteiden löytämisessä, käytössä ja tulkinnassa. Suppeisiin tietopyyntöihin vastataan tarjoamalla tietotarpeeseen vastaava tilastoluku, laajemmissa kysymyksissä ohjataan sopivien tietolähteiden luo. Kaisa-talon palvelupisteen asiakas voidaan myös ohjata Kalasataman Tilastokirjaston kokoelma- ja lainauspalvelujen pariin. Metromatka ovelta ovelle kestää vain kymmenisen minuuttia.


Tilastokeskuksen palvelupisteessä päivystämässä Mikko Niemi.

Tilastotietokannat ovat käyttökelpoisia ja hyviä tilastotiedon lähteitä. Niiden rakenne kuitenkin poikkeaa perinteisimmistä viitetietokannoista ja siksi palveluihimme kuuluu myös opastus erilaisten tilastotietokantojen käyttöön. Henkilökohtaisella opastuksella pyritään varmistamaan käyttäjälle riittävät taidot omatoimiseen tilastotietokantojen hyödyntämiseen. Palvelupisteessä voi tutustua kaikkiin Tilastokeskuksen tietokantoihin, myös maksullisiin. Uusimmat julkaisut ovat esillä ja taskutilastoja ja muuta tilastoaiheista materiaalia saa palvelupisteestä myös mukaan.  Helsingin yliopiston kirjaston lainattava tilastoaineisto on sijoitettu palvelupisteen lähelle.

Tutkijapalvelujen asiantuntijamme puolestaan opastavat tutkijoita Tilastokeskuksen tutkimusaineistojen käytössä ja ovat palvelupisteessä tavattavissa sopimuksen mukaan.

Tilastotieteellistä tai tilastollisten menetelmien käytön opastusta ja neuvontaa palvelupisteessä ei tarjota. Perustietoja hakeva voidaan ohjata Tilastokeskuksen Tilastokouluun verkossa ja vaativampiin opiskelijan tietotarpeisiin suositellaan omaa graduohjaajaa tai laitosta. Tilastoihin voi tutustua lisäksi kaikille avoimissa tilaisuuksissamme.

Kenen toivoisitte löytävän Tilastokeskuksen palvelut?

Toivoisimme, että kaikki tilastoja työssään tai opinnoissaan tarvitsevat löytäisivät palvelumme. Erityisesti toivomme, että opiskelijat, tulevaisuuden tilastojen käyttäjät, saisivat kauttamme tuntumaa luotettavan ja hyödyllisen tilastotiedon maailmaan; tilastoilla on paljon annettavaa tosiasioihin pohjautuvalle päätöksenteolle kaikkialla yhteiskunnassa.

Mitä ovat useimmin kysyttyjä kysymyksiä?

Kaikkein useimmin kuultu kysymys palvelupisteessä ei ole tilastollinen, vaan spatiaalinen. Ehdottomasti suosituin kysymys nimittäin on ollut uloskäynnin tiedustelu. Palvelupisteessä esitetyt tilastokysymykset ovat olleet hyvin vaihtelevia ja useimmiten varsin laaja-alaisia.  Mm. seuraavat kysymykset ovat askarruttaneet:

–       Tilastotietoa peliteollisuustoimialasta?

–       Paljonko Suomessa on EU-maiden kansalaisia töissä?

–       Suomessa puhutut kielet?

–       Opastusta graduntekijälle varianssianalyysin ja T-testiongelmien kanssa?

–       Tilastoja mielenterveyskuntoutuksesta ja työhön paluusta sen jälkeen?

–       Vanhusten määrän kehitys Suomessa, Hoitovirheet ja huono hoito hoitolaitoksissa?

–       Inflaatio Euroopassa, Kiinassa ja USA:ssa?

–       Kotitalouslaitteiden yleisyys 60-luvulta lähtien?

Sen sijaan Tilastotalon tietopalvelun suosikkikysymystä elinkustannusindeksistä ei Kaisa-talolla ole kuultu. Ehkä mielenkiintoisin kysymys on tullut amerikkalaiselta opiskelijalta, joka halusi tietää yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa olevien saunojen määrän. Opiskelijan teesinä oli, että jos saunojat ovat samaa sukupuolta, se diskriminoi toista sukupuolta. Työ palvelupisteessä on siis erittäin mielenkiintoista.

Pisteessä päivystää vuorotellen kymmenen Tilastokeskuksen informaatikkoa ja tietopalvelusuunnittelijaa. Tarjolla on myös kosketusnäytöllinen infotabletti, jonka kautta voi ottaa yhteyttä ja esittää kysymyksiä informaatikoille. Yhteydenoton jälkeen palvelu voi jatkua esimerkiksi chatissä tai sähköpostilla. Näin halutaan varmistaa, että kävijät saavat palvelua ja tilastotietoja silloinkin, kun päivystävä informaatikko ei ole paikalla auttamassa ja opastamassa.

Tilastokeskus, neuvonta ja tietopalvelu

Pääkirjoitus: Erehtymättömyyden aika on ohi

Suomalaisfirma Supercell julkisti viime viikolla jymyuutisen: japanilainen peliyhtiö ja teleoperaattori ostivat vuonna 2010 perustetusta yrityksestä 51 prosenttia 1,1 miljardilla eurolla. Mobiililaitteilla pelattavista Clash of Clans ja Hayday-peleistä tunnetun yrityksen kokonaisarvo on siis yli kaksi miljardia.  Satumaisen menestyksen takana on luovuuteen kannustava yrityskulttuuri. Lehtihaastattelujen perusteella Supercell haluaa palkata parhaat tyypit ja jättää heidät sitten rauhaan. Yrityksen ilmapiiri on epähierarkkinen: managerisointia ja kontrollia kaihtava.

Luovuutta ei Supercellin 120 hengen työpaikassa byrokratisoida, mutta osaamisen johtamisen käytäntöjä yrityksessä selvästikin on. Supercellin työntekijät toimivat viiden hengen itseohjautuvissa tiimeissä, joissa jokaisessa on omat peliohjelmoijansa ja -graafikkonsa. Kun tiimin kehittelemän peli-idean prototyyppi on valmis, se pääsee firman sisäisen ateljeekritiikin kohteeksi.  Epäonnistuneet pelit – tapetut prototyypit – ovat Supercellissä juhlan aihe: tekijät saavat samppanjapullot ja siirtyvät uusiin aiheisiin.

Kiinnostavaa Supercellin yrityskulttuurissa on tämä konkreettinen virheistä palkitseminen. Virheiden välttely johtaisi luovuuden ja riskinoton kaihtamiseen.

Johtamiskirjallisuudessa puhutaan paljon oppivasta organisaatiosta. Kyseessä on yrityksen ideaalitila, jossa organisaatiokulttuuri, tietojärjestelmät sekä vallitsevat toimintakäytännöt ja -mallit tukevat sujuvaa oppimista ja työssä edistymistä. Yksi oppivan organisaationkin tunnusmerkeistä on kehittynyt virheensietokyky.

Helsingin yliopiston kirjastossa henkilöstön osaamisen kehittämiseen on kiinnitetty paljon huomiota, ja meillä on myös aktiivisesti toimiva osaamisen kehittämisen työryhmä. Kirjaston vuosien 2013–16 tavoiteohjelmassa tähdennetään, että informaatio- ja toimintaympäristön muutos vaatii henkilöstöltä kykyä ennakoida tulevaa kehitystä ja että haasteena ovat erityisesti uudenlaista erikoisosaamista edellyttävät palvelut.

Viime aikoina kirjastossamme on opittu rohkeasti uutta etenkin tutkimusdataan ja bibliometriikkaan liittyviä uudenlaisia palvelumuotoja luotaessa. Olen iloinen siitä, että kirjastossamme on tutkijapalveluihin liittyvää uuden oppimisen innostusta ja huippuosaamista.  Korkealuokkainen kirjastoasiantuntija ei panttaa osaamistaan, vaan tukee työkavereidensa ja tarvittaessa koko suomalaisen yliopistokirjastojen kentän asiantuntijuuden kasvua.

Kirjastomme johtava tietoasiantuntija Maria Forsman tunnetaan siitä, että hän antaa osaamisensa yhteisön käyttöön. Ei ole ihme, että Tieteentekijöiden liitto on tänään valinnut juuri hänet Vuoden tieteentekijäksi. Lämpimät onnittelut!

Maria on jo toinen kirjastoammattilainen, jonka liitto on palkinnut. Mistä tämä kertoo? Kenties siitä, että tutkijoiden ja opiskelijoiden toimintaympäristön digitalisoitumisen myötä kirjastoammattilaiset ja kirjastopalvelut ovat integroitumassa entistä tiiviimmin tiedon muodostuksen prosesseihin.

Supercellin menestys osoittaa, että huipulle pääsee hilpeästi kiipeämällä eikä aina tarvita verta, hikeä ja kyyneleitä. Oppiminen on iloinen asia. Mitä siitä, jos rapatessa roiskuu, kunhan tekevälle sattuu. Virheitä ei pidä viljellä, mutta vahingosta voi viisastua.

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto