Bibliometriikan kaikkein lyhin oppimäärä kirjastolaisille

Julkaisuja ja niihin viittaamisia analysoimalla tulee esiin mielenkiintoisia asioita. Web of science -tietokannasta saamme muutamalla klikkauksella esiin tunnusluvun, joka paljastaa tutkijan merkityksen tiedemaailmalle. Esim. muuan viime aikoina paljon tapetilla ollut tutkija, kutsutaan häntä vaikkapa 7satatonniksi, saa luvukseen ykkösen…

Kun käytössä on ”koko maailman kaikki tieteelliset artikkelit” jalostettuina viitetietokantoina, pienen Suomen suurimmankin yliopiston tutkijat jäävät jalkoihin.  Tuloksena on itkua ja porua kun oman kampuksen arvostetuimmat tutkijat saavat näissä analyyseissä lukuja, jotka nippanappa yltävät aloittelevan lääketieteilijän tasolle. Mistä on kyse, ja kuinka näihin viitetietokantojen analyyseihin pitäisi suhtautua?

Tilastollisesta bibliografiasta kaiken mittaamiseen

Iloisella 1920-luvulla keksi muuan Hulme ruveta laskemaan julkaisumääriä maittain ja aiheittain, ja näin bibliometriikan esiaste ”tilastollinen bibliografia” oli syntynyt. Alan pioneeri A. Pritchard lanseerasi bibliometriikka-sanan artikkelissaan 1960-luvun lopulla, ja termi on säilynyt alan yläkäsitteenä, vaikka muitakin nimityksiä on harrastettu: scientometria, naukometria, infometria, webometria ja cybermetria. Uusin ja laajin bibliometriikan evoluutioista on ”altmetrics”, joka tutkii mitä julkaisu (tms.) saa aikaan sosiaalisessa mediassa. Joku muu taho saa laskea nettimaailman tykkäykset ja tökkäykset, me kirjastolaiset keskitymme viittaustietokantojen antamiin mahdollisuuksiin.

Entä nyt?

Vaikka bibliometriikkaa voidaan hyvällä syyllä pitää informaatiotutkimuksen ”ominpana” metodina, sitä ei juurikaan harrastettu kirjastoissa ennen kuin vasta tällä vuosituhannella. Nyt kun bibliometriikka on valjastettu tiedepolitiikan ja tutkimuksen arvioinnin välineeksi, meidän jokaisen kirjastossa työskentelevän olisi hyvä tietää siitä ainakin seuraavat asiat:

  • Bibliometriikka antaa välineitä, joilla voidaan vertailla kirjoittajia, tieteellisiä lehtiä, organisaatioita ja maita. Sen avulla voi tutkia myös tieteenalojen kehitystä. Bibliometriset analyysit ovat aina alakohtaisia. Eri alojen tuloksia ei pidä vertailla toisiinsa, vaan konteksti tulee aina ottaa huomioon.
  • Joillain tieteenaloilla bibliometriset välineet ovat kehittyneitä, toisilla niitä vasta kehitellään. Lue lisää tieteidenvälisistä eroista.
  • On tärkeää ottaa huomioon, että eri aloilla julkaistaan eri tavoilla: artikkeleita lehtiin tai kokoomateoksiin, esityksiä konferensseihin jne. Kirjavaltaista alaa ei voi arvioida samoin kriteerein kuin artikkelivaltaista. Joillain aloilla julkaistaan kansainvälisissä, toisissa enimmäkseen kotimaisissa julkaisuissa. Lue lisää arvioinnista kirjavaltaisilla aloilla.
  • Suuret kansainväliset viittaustietokannat Web of Science ja Scopus ovat luonnontiede- ja lääketiedepainotteisia eivätkä usein lainkaan toimi analyysivälineinä humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Lue lisää humanististen ja yhteiskuntatieteiden arvioinnista.
  • Journal Citation Reports –tietokannan Impact factor kertoo lehden tasosta. Suomessa Tieteellisten seurain valtuuskunnan toteuttamassa Julkaisufoorumi-hankkeessa tieteelliset paneelit ovat luoneet ulkomaalaisia esikuvia seuraten laatuluokituksen tieteellisille lehdille, konferenssi- ja kirjasarjoille sekä tieteellisille kirjakustantajille.
  • Hirsch-indeksi = luku, joka kuvaa tutkijan julkaisujen määrää ja merkitystä (Nobel-taso on 30:sta ylöspäin). Kun tutkijan artikkelit asetetaan järjestykseen siteerausten lukumäärän mukaan, H-indeksi on sama kuin sen artikkelin järjestysnumero, jonka kohdalla siteerausten määrä ja järjestysnumero ovat mahdollisimman samat. Myös Hirsch-indeksin käyttö toimii vain joillain aloilla.
  • HY:n tutkijoiden julkaisut näkyvät parhaiten TUHAT-tietokannassa ja sen pohjalta voidaan tehdä viiteanalyyseja, jotka kertovat tutkijoidemme tuotteliaisuudesta ja koko yliopiston tutkimuksen tasosta.
  • Tutkijat ovat itse vastuussa siitä, että kaikki heidän julkaisunsa tulevat TUHAT:iin.

Lisää Verkkarin juttuja bibliometriikasta

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen