Kokemuksiani IFLA –konferenssista Göteborgissa

Kokemuksiani IFLA –konferenssista Göteborgissa

Osallistuin kirjastoalan  kansainväliseen IFLA –konferenssiin elokuussa 10-15.8.2010. Osallistumiseni mahdollisti Suomen kirjastoseuran myöntämä stipendi sekä Helsingin yliopiston kirjaston myötämielisyys asialle.

IFLA näkyi hyvin Göteborgin katukuvassa
IFLA näkyi hyvin Göteborgin katukuvassa

Näyttävät avajaiset

Näyttävien avajaisten jälkeen otin osaa tilaisuuteen, joka järjestettiin meille ensimmäistä kertaa  IFLAan osallistuville. Konferenssi oli ainutlaatuinen tilaisuus, johon osallistui yli 3000 kirjastoalan ammattilaista eri puolilta maailmaa.  Minusta tuntui, että olin osa globaalia kirjastomaailmaa.

Jokainen toivotettiin tervetulleeksi avajaisiin
Jokainen toivotettiin tervetulleeksi avajaisiin

IFLAn puheenjohtaja Ellen Tise avajaispuhujana
IFLAn puheenjohtaja Ellen Tise avajaispuhujana

Näyttävät avajaiset

Luentojen monipuolisuus ja runsaus

Konferenssissa oli tarjolla 159 erilaista luentopakettia, jossa useat luennoitsijat eri puolilta maailmaa luennoivat samasta aiheesta omasta näkökulmastaan. Itselleni mielenkiintoisia aiheita oli  muun muassa seuraavan sisältöiset luennot: kirjastojen kokoelmat digitalisoituvassa maailmassa, informaatiolukutaidon uudet haasteet, sosiaalisen median käyttö kirjastopalveluissa,  kirjastokoulutus ja digitaaliset kirjastot, henkilöstökoulutus yhdistyvissä organisaatioissa sekä online-oppiminen. Vapaa tiedon saatavuus ja digitaalisuus oli yhteinen teema monille luennoille.

Kirjallisuuden Nobel -palkinnon myöntäminen

Päivä alkoi nk. Plenary Session-luennolla, jossa luennoitsijoina olivat mm. kirjailija Henning Mankell ja professori Sture Allen Göteborgin yliopistosta. Allen kertoi elävästi ja mielenkiintoisesti  kirjallisuuden Nobelin palkinnon myöntämisprosessista.  Hän kertoi, että helmikuussa ehdokkaita palkinnon saajaksi on vielä 200, toukokuussa enää viisi ehdokasta , joiden joukosta yli puolet äänistä saanut ehdokas valitaan joulukuussa jaettavan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Henning Mankell luennoi lukutaidon merkityksestä yksilön identiteetille
Henning Mankell luennoi lukutaidon merkityksestä yksilön identiteetille

Göteborgin yliopiston kirjaston kurssikirjasto. Entinen kaupunginkirjasto.
Göteborgin yliopiston kirjaston kurssikirjasto. Entinen kaupunginkirjasto.

Saman kirjaston sisätiloja.
Saman kirjaston sisätiloja.

Nykyinen Göteborgin kaupungin kirjasto.
Nykyinen Göteborgin kaupungin kirjasto

Sosiaalinen median käytöstä kirjastoalalla

Rachel van Noord OCLC:stä esitteli Online –opetuksen etuja kirjaston henkilökunnan täydennyskoulutuksessa.  Verkko-oppimisen etuina mainittiin mm. se, että  oppimateriaali on aina tavoitettavissa eikä oppimispaikalle tarvitse erikseen matkustaa. Verkko-opetuksen vahvuuksia on myös mukautuminen eri oppimistyyleihin ja se, että opiskelijat tutustuvat uuden teknologian  käyttöön opiskelussa.  Jarmo Saarti Itä-Suomen yliopistosta esitteli henkilökunnalle räätälöityä henkilökohtaista koulutusohjelmaa.

Kustantajat ja välittäjät esittelivät palvelujaan.
Kustantajat ja välittäjät esittelivät palvelujaan.

Kuopion ja Joensuun henkilökunnan pitkistä välimatkoistajohtuvia ongelmia  oli ratkottu  pitämällä yhteisiä videokonferensseja.  Informaatiotutkimuksen opetus ja kirjastoammattilaisten ammatilliset valmiudet ja taidot digitaalisissa kirjastoissa asettavat koulutukselle uusia haasteita. Kirjastokoulutuksen globalisoinnista keskustelivat Mats Dahlström ja Helena Francke Boråsin yliopistosta.  Ammatilliseen koulutukseen kuuluu  sekä paikallisia käytäntöjä että globaaleja ilmiöitä. Koulutukseen Boråsissa kuuluu mm. vanhojen kirjojen digitoimista ja yhteydenpitoa alan opiskelijoihin sosiaalisen median välityksellä.

Aasialaisia kollegoita paneelikeskustelussan
Aasialaisia kollegoita paneelikeskustelussa.

Sheila Webber Sheffieldin yliopistosta Iso-Britanniasta kertoi Second Lifen käytöstä omassa informaatiotutkimuksen  koulutuksen suunnittelussaan.  Hän tapasi kollegansa nk. avatar-hahmon Second Lifessa  ja he kykenivät suunnittelemaan tulevaa koulutusta yhdessä. IFLA konferenssissa nämä avatar-hahmot sitten kohtasivat kasvokkain oikeassa elämässä. Katherine Howard Adelaidesta Etelä-Australiasta (Royal Society of the Blind)  ehdotti  tulevien kirjastonhoitajien koulutuksen eriyttämistä painettuihin ja digitaalisiin kokoelmiin suuntautuville kirjastonhoitajille erikseen. Suomalaisesta näkökulmasta katsoen mielestäni nämä kaksi kokoelmaa täydentävän toisiaan, eikä tarvetta koulutuksen eriyttämiseen ole.

Göteborgin Liseberg –huvipuistosta löytyi myös kirjailijoiden sormenjälkiä.
Göteborgin Liseberg –huvipuistosta löytyi myös kirjailijoiden sormenjälkiä.

Lisa J. Hinchliffe Illinoisin yliopistosta toivoi informaatiotutkimuksen opetukseen sisältyvän enemmän bibliometriikan opetusta tuleville kirjastonhoitajille. Harrison Dekker UC Berkeley Libraries Kaliforniasta esitteli opetusohjelmaansa sisältyvää tilastojen informaatiolukutaidon opetusta yhteiskuntatieteen opiskelijoille. Jingru Hoivik Norjan kansalliskirjastosta esitteli kirjaston tarjoamia mobiilipalveluja, joiden avulla voi selata sekä kirjaston kokoelmaluetteloa että yksittäisten teosten sisältöjä ja nuottikokoelmia äänen kanssa omalla mobiilipuhelimellaan.

Näyttelyalueella kävin myös tutustumassa eri kustantajien ja välittäjien tarjoamiin palveluihin mm. ERMiin eli elektronisten aineistojen käyttö- ja hallinnointipalveluihin. Tämä palveluhan  otetaan käyttöön myös Helsingin yliopiston kirjastossa.

Sisältöjen ja asiakaspalvelun tärkeys

Sosiaalisen median käyttö osana asiakaspalvelua puhutti paljon IFLAssa. Aasialaiset kollegat keskustelivat tästä aiheesta järjestetyssä  paneelissa. Lopputiivistelmässä todettiin että kirjastojen on tärkeä ottaa sosiaalinen media, kuten blogit, wikit sekä sosiaaliset kirjanmerkit osaksi palveluaan. Samalla kuitenkin korostettiin sisältöjen merkitystä ja uutta tekniikkaa pidettiin välineenä, jolla välitetään sisältöjä ja hyvää palvelua asiakkaille.

Kaiken kaikkiaan IFLA antoi eväitä niin omaan käytännön arkiseen kirjastotyöhön kuin myös sen asian oivaltamiseen, että oma työ on osa laajempaa kirjastomaailmaan.

Linkit:

http://www.ifla.org/ifla76

http://www.ifla.org/en/conferences-sessions/216

Teksti ja kuvat:

Kristiina Lähdesmäki
kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut

Postereiden pyörteissä

Esa Hakalan kokemuksia..

IFLAn posterisessio alkoi vauhdikkaasti, koska konferenssin ohjelmassa oli sillä kohtaa tauko ja osallistujat oli komennettu tutustumaan näyttelyyn. Yleisö rynnisti sisään.  Ensimmäisinä näyttelyyn ennättäneet saivat nauttia näytteillepanijoiden tuoreimmasta annista ja täysimmistä hyllystöistä. Posteriosastolla oli myös onnistuneen avajaisajankohdan vuoksi tungosta. Avajaiset päättyivät lounastarjoiluun. Kävijöitä riitti kyllä koko konferenssin ajan, mutta näyttelyn loppua kohden vähenevässä määrin.

Tila oli hyvin ahdas. Posterit oli ahdettu pari metriä leveiden pilttuiden vastakkaisille seinille. Niitä ei siis päässyt metriä kauempaa ihailemaan. Kokonaiskuvaa haittasi tietysti myös se, että yleisö ei päässyt posterin äärelle, jos sitä oli esittelemässä rehevän puoleinen henkilö (kuten voitte arvata). Tämä oli tilassa fyysisesti tiellä ja näköhavaintoa estämässä joka tapauksessa.  Seinäkerakennelman olisi onnistuakseen pitänyt olla neljä metriä korkea ja postereiden sijaita esittelijöiden ja yleisön päiden yläpuolella.

Mietin jopa, olisiko pitänyt poistua tieltä asiastani kiinnostuneiden kävijöiden ilmaantuessa paikalle. Ratkaisuna asiaan olivat posterin A4-kokoiset näköistulosteet, joiden saatoin sanoa sisältävän täsmälleen saman informaation kuin selkäni takana olleessa julisteessa. Sitä saattoi sitten katsella vaikka kotona tai hotellissa (tätä en tietysti sanonut ääneen, mutta tuntuivat kävijät sen tajuavan sanomattakin).

Posteri 1

Posterisession ideana oli osaltaan mainostaa Helsingin konferenssia, koska muuta mainostusta asiasta sai olla esillä vain rajoitetusti.  Helsingin markkinointi tapahtuu suurimittaisesti vasta Puerto Ricossa 2011, joten tänä vuonna esiteltiin joitakin osia Helsingin kokonaisuudesta. Oma, itse Indesignilla tehty, esitykseni ”Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuslaitokset Helsingissä” pyrki propagoimaan Suomen konferenssissa paremmin esille tulevaa kirjastotyön itäistä ulottuvuutta.

Paikalle poikenneet venäläiset ainakin vakuuttivat että Venäjältä Suomeen tulee 2012 suuri joukko osallistujia, koska tänne pääsy on venäläisille mutkatonta ja edullista.  Kanssani idäntutkimusta oli Göteborgissa esittelemässä Päivi Määttä Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksesta BOFITista. Pankin esitetuotanto oli kouriintuntuvana lisänä jaettavan aineiston tarjonnassa. Yhteistä kokemusta messuesiintymisestä Aleksanteri-instituutilla ja BOFITilla on edellisiltä vuosilta Krimin kirjastokonferenssista.

Esitteet jouduttiin asettelemaan vähemmän houkuttelevasti kasseissa ja laatikoissa hallin lattialle, koska minkäänlaista muuta esitetelinettä ei näyttelyn järjestäjän puolesta ollut tarjolla eikä tullut töistäkään mukaan pikkupöytää. Ripustimme ensin esitteet kasseineen roikkumaan kekseliäästi itse posterista, jotta seinäkkeen melamiinipintaan ei jäisi jälkiä. Ajatus ei ollut oikea, sillä aineisto oli niin painavaa sisällöltään, että karhuntarrakaan ei pitänyt posteria kiinni seinäkkeessä.

Seuraavana päivänä viereinen lastenkirjastotoiminnan esittelijä oli tavattoman pahoillaan, että posterimme löytyi lattialta ja neuvoi ostamaan STAPLES-myymälästä lisää häftningskuddeja ts. samoja teippityynyjä joita suomalaiset sanovat jossain päin maata karhuntarroiksi.  Ottakaa siis, arvoisat posteristit, liimaa ja teippituotteita mukaan näyttelyssä esiintyäksenne. Joku huonekalukin on hyödyllinen, jos ei ympäristöstä saa puhuttua itselleen pöytää tai tuolia, kuten yliopiston OA-esitteljä Veera Ristikartano onnistui tekemään.

Viereiset posteristit esittelivät kiitettävän aktiivisesti omaa toimintaansa kohtalotovereillensa. Se korvasi postereiden esittelyssä kuluneen ajan, jota ei voinut käyttää muun konferenssiohjelman seuraamiseen. Posterin esittely on hauskaa ja helppoa. Se käy kuntoilusta: treenaa kasvojen ja alaraajojen lihaksia. Sen päälle voi hyvin omintunnoin nauttia virvokkeen messualueen kahvilassa.

Tuula Huuskonen jatkaa..

Posterikäytävillä oli niin ahdasta, että yleisön oli vaikea kulkea siellä ja keskittyä katselemaan postereita. Lisäksi postereita oli aika paljon, eivätkä ne olleet ryhmitelty mitenkään aiheen mukaan. Monet (ilmeisesti kokeneet konferenssikävijät) olivat niin fiksuja, että olivat etukäteen lukeneet konferenssivihkosesta postereiden aiheet ja merkanneet vihkoonsa ylös mielenkiintoisten postereiden numerot. Näin he löysivät suhteellisen vaivattomasti ne posterit, joihin halusivat tutustua ja kuulla aiheesta lisää.

Itse esittelin Viikin kampuskirjaston Solmu-projektia. Solmu-projektissa tutkijat ja kirjaston henkilökunta miettivät yhdessä professori Yrjö Engeströmin luotsaamassa muutoslaboratoriossa millaisia palveluja kirjasto voisi tarjota tutkijoille. Kirjaston tutkijapalvelut vaikuttaa olevan hyvin ajankohtainen aihe maailmalla, koska posterimme veti puoleensa yllättävän monia ihmisiä. Tietysti suurin osa posterimme luona vierailleista ihmisistä oli ruotsalaisia (oltiinhan Ruotsissa), mutta keskustelin myös mm. yhdysvaltalaisten ja saksalaisten kanssa aiheesta. Yllättävästi professori Yrjö Engeström tunnettiin Yhdysvalloissa saakka.

Posteri 2

Postereiden tekemiseen oli tullut IFLAlta jonkinlaiset ohjeet, joissa sanottiin, että ulkoasun pitää olla ammattimaisesti tehty. Useimmat posterit olivatkin aikalailla ohjeen mukaan tehtyjä, mutta löytyipä joukosta myös käsintehdystä paperista väsätty aika hauskan näköinen tekele ja eräälle posteripaikalle oli teipattu muutama A4-kokoa oleva paperilappunen posteriksi (ehkäpä oli tullut kiire).

Posterisession aluksi vähän pelkäsin, ettei kukaan tule katsomaan posteriamme ja kahden tunnin esittelyaika saattaa tuntua vähän liian pitkältä. Mutta ihmisiä kävi posterimme luona juttelemassa ihan kivasti ja väliaikoina saatoin jutella vierustovereitteni kanssa; toisella puolella esiteltiin suomalaisten ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjastoa ja toisella puolella Belgradin yliopiston kirjaston uusia palveluja. Oikeastaan tämä toisten kirjastoihmisten kanssa keskustelu posterisession aikana oli kaikista antoisinta koko konferenssissa.

Kirjoittajat:

Esa Hakala
informaatikko
Kumpulan kampuskirjasto

Tuula Huuskonen
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto

Kuvat:

Ifla-tiimi

Policy, strategy and advocacy – mitä ajatuksia Göteborgissa heräsi

Göteborgin ohjelmani koostui pääasiassa IFLAn järjestelykokouksiin osallistumisista, joista olen kertonut toisissa yhteyksissä. Koska ammatilliselle osuudelle ei jäänyt paljoakaan aikaa, valitsin yhden isohkon kokonaisuuden, kuuden jaoston yhteisen kaksiosaisen kokopäiväisen istunnon nimeltä Policy, strategy and advocacy, Valintani osui oikeaan, sillä sain useita hyviä ajatuksia, joita voi soveltaa Suomen kirjastomaailmassakin. Istunnon järjestivät yhdessä seuraavat jaostot: Management of Library Associations, Library Theory and Research, Management and Marketing, Education and Training, Statistics and Evaluation, LIS in Developing Countries SIG. Valitsen  tähän lyhyeen puheenvuorooni ajatuksia siitä kuinka kirjaston strategisia linjauksia kannattaa viedä päättäjille ja asiakkaille.

Hankalat käsitteet

Eri yhteyksissä olen törmännyt siihen, kuinka hankalaa on löytää sopivia suomenkielisiä vastineita kansainvälisissä kirjastoalan järjestöissä paljon käytetyille käsitteille ”advocacy” ja ”lobbying”. Niitä on joskus jopa pidetty synonyymeinä, mitä ne kuitenkaan eivät ole..  Australialaisen kirjastoseurojen liiton ALIAn (Australian Library and Information Association) toiminnanjohtaja Sue Hutley määritteli ne seuraavasti:

Advocacy (substantiivi)) tarkoittaa suostuttelua, tukemista, kannattamista tai suosittelua.

Lobbying (verbi) tarkoittaa sitä, että henkilö yrittää vaikuttaa päättäjien, erityisesti lainsäätäjien, päätöksiin.

Muutaman maan edustajat ilmoittivat, että heillä ei ole omassa kielessään sopivaa vastinetta käsitteelle ”advocacy”. Suomessakin sen käyttö on ollut horjuvaa.  Suora käännös ”asian ajaminen ” viittaa liiaksi juridiikkaan, joskin asian ajamisesta tässä itse asiassa juuri on kyse. Kirjaston henkilökuntahan harrastaa tällaista kirjastoasian ajoa joka päivä arkityössään kertoessaan asiakkaille ja kehysorganisaation väelle esim. uusista tiedonhaun mahdollisuuksista tai siitä mitä kirjastoissa kulloinkin tapahtuu.  Kutsumme sitä tiedottamiseksi, markkinoinniksi tai suhdetoiminnaksi silloinkin kun se tapahtuu ilman suoraa taloudellista vaikutusta.

Lobbaaminen on taas suomalaisessa ympäristössä vähemmän suositeltavaa toimintaa, sitä pidetään yleensä paheksuttavana. Se juontaa meillä juurensa politiikan piirissä tapahtuvasta lobbaamisesta, josta me kirkasotsaiset suomalaiset haluavat pysyä erossa.  Termi viittaa myös mielistelyyn, jota olemme oppineet karttamaan kaikin tavoin.  Australialaiset kollegat kuitenkin puhuvat huolettomasti painostusryhmistä ja ammattilobbaajista, joiden käyttö on kallista, mutta maksaa vaivan, kun rahan jakamisesta on kyse.

Lobbaaminen siinä merkityksessä kun Sue Hutley sen määritteli, vaatii onnistuakseen selkeän strategian, joita olemme jo oppineet tekemään. Sillä on aina taloudellinen tai muun suoranaisen hyödyn tavoittelu takanaan. Lobbaamista positiivisessa mielessä tapahtuu kirjastoalalla ainakin oman organisaation sisällä, mutta myös ministeriön ja vaikkapa EU:n tasolla. Lobbaaminen on tällöin verkostoitumista oikeiden tahojen kanssa,

Miten kannattaisi lobata uutta kirjastoamme?

Näen useista kirjastoista rakennetun kirjastomme kannalta, että Hutleyn osoittama keskeinen tavoite strategian viemisessä eteenpäin on haastava. Hän painotti useaan otteeseen sitä, että koko henkilöstö tai jäsenistö pitäisi saada puhumaan strategiassa sovituista asioista asiasta, ainakin ulospäin, samalla lailla.  Sen vuoksi ”strategiasulkeiset” koko henkilökunnalle ovat tärkeitä tilaisuuksia, jotta kaikki ymmärtäisivät hallintoslangia sisältävät asiakirjat samalla tavalla ja voisivat hyväksyä sen mahdollisimman laajasti. Ainakin niiden henkilöiden, joilla on päivittäin esim. asiakaskontakteja päättäviin elimiin, pitäisi olla riittävän sitoutunut kirjaston tavoitteisiin.

Jos taas halutaan vaikuttaa korkealla, esim. ministeriön tasolla, on tärkeää, että kirjastokenttä näyttäytyy kokonaisuutena, jossa kullakin on oma tehtävänsä.  Meillä kirjastoasiat on jaettu kahden ministerin alaisuuteen. Kirjastosektorien omat neuvostot ja kirjastoseurat, saattavat lähestyä päättäjiä hiukan erilaisin äänenpainoin. Helpompaa olisi, jos tavoitteet olisivat pitkälti yhteisiä, sillä ristiriitaisiin tavoitteisiin tuskin voi saada ymmärrystä päätöksentekijöiltä.

Tavoitteita ei saisi olla liikaa, vaan kuten strategioihin on kirjattukin, muutama iso realistinen tavoite kannattaa viedä päättäjille. Kun ne on saatu, muu seuraa usein itsestään. On tietenkin myös selvää ja tuttua meillekin, että korkeammalle taholle viedyt esitykset johtavat onnelliseen lopputulokseen vain jos ne perustuvat tarkoille ja todistettavissa oleville tosiasioille.

Strategialla tulee olla selvä päämäärä, eikä se saa olla liian ylimalkainen tai monisanainen.  Sen takana pitäisi olla realistinen odotus tulevaisuudesta. Tärkeää on, että strategian jalkauttamisessa ja viemisessä ylemmille tasoille ovat mukana kaikki tarpeelliset tahot, mutta heitä ei saisi valita meriitin mukaan, tai siksi että ”tämähän on sinun työtäsi”.

Ihmiset jotka vievät strategiaa eteenpäin pitää valita siitä joukosta, joka uskoo lobattavaan asiaan ja jolla on hyvät ihmissuhdetaidot tai kattava kontaktiverkosto riippumatta siitä missä asemassa he ovat tai kuinka kauan he ovat palvelleet organisaatiossa. Tässä kohden jäin kuitenkin miettimään, sillä tuskinpa pelkillä lobbaustaidoilla meidän yhteisössämme voidaan lähestyä ministeriön edustajia.

Muistammehan myös, että media on ystävämme tai vihollisemme, ja että oikein käytettynä sen kautta saavutetaan positiivista näkyvyyttä.

Yhteistyötä vai kilpailua?

Kirjastoalan segmentoituminen ja alamme jakautuminen useiden eri ministeriöiden hallinnon alle on johtanut sektorien epätasapainoisiin voimasuhteisiin, ainakin näennäisesti.  Keskinäinen kilpailu yliopistokirjastojen sektorilla on jo sinänsä hankala, joskin yhteinen ääni on strategian tasolla saavutettu, mutta kun puhutaan koko valtakunnan kirjastolaitoksesta yli sektorirajojen, yhteistyöpyrkimykset ovat harvinaisia.

Jaamme niukkaa kakkua, josta pitäisi jokaisen saada mahdollisimman iso annos. Ainakin kirjastoseurojen kohdalla olen kokenut tämän kilpailun rahoituksesta kovin epätasa-arvoisena. Yhteinen organisaatio puuttuu eikä voida näyttäytyä kokonaisuutena.

Tällä pienellä johdannolla tarjoan näistä asioista kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua aihetta käsitelleeseen viiden tunnin ohjelmaan (sessiot 87-88). Esitykset löytyvät täältä.

Kirjoittaja:

Tuula Ruhanen
projektisuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Henkilökohtaiset kohokohdat Göteborgin IFLA-kokouksesta

Miten kohtasin maailmanluokan dekkaristin?

Henning Mankell on eittämättä yksi pohjoismaiden tunnetuimpia rikoskirjailijoita. Hän nousi maailmanmaineeseen ystadilaisen rikospoliisin Kurt Wallanderin luojana 1990-luvun alussa. Mankell kirjoitti ensimmäiset kahdeksan Wallanderia tiiviiseen tahtiin, romaanin vuodessa. Kirjailija purki yhteiskunnallisten epäkohtien tuskaa poliisin vinkkelistä: ihmisten epätasa-arvo ja rasismi valtasivat rikostarinat, jopa siinä mittakaavassa, että paikoin lukijaakin alkoi haukottaa.

Ensimmäisen kerran Mankell päätti Wallander-sarjansa novellikokoelmaan Pyramidi, jossa Mankell paljastaa rikospoliisin varhaisia vaiheita. Pienet tarinat täydentävät Wallanderin kuvaa hyvin, ja viime vuonna ilmestynyt sarjan lopullinen päätösosa (ainakin näin Mankell tiukasti kertoi Göteborgissa) Rauhaton mies viimeistelee koko henkilöhahmon. Kun nyt palasin Mankellin tuotannon pariin, ilahduin ja vaikutuin – Mankell on taitava tarinankertoja ja kynäilijä. Enää ei haukottanut illalla lukiessa vaan vasta aamulla työmatkalla.

Ajauduin haastattelemaan Mankellia Göteborgissa, koska suomalainen IFLA:n tiedotusrinki etsi vahvistuksia tieteellisen kirjaston parista ja rikoskirjallisuusharrastukseni vuoksi haastattelutehtävä lankesi minulle. Vaikka jo pelkästään haastattelun ajattelu pisti perhoset liikkeelle, en voinut olla tarttumatta haasteeseen. Valmistaudun tulevaan lukemalla Mankellin romaaneita, katsomalla Wallander-elokuvia, joissa on nähty ainakin jo kolme erinäköistä komisariota (Rolf Lassgård, Krister Henriksson sekä Kenneth Branagh) sekä tutustumalla kaikkeen mahdolliseen verkkomateriaaliin, josta tärkeimpänä oli ajankohtaiset ja informatiiviset kotisivut.

Koko aikana minulle ei täysin selvinnyt, millainen haastattelutilanne olisi: olisiko paikalla muitakin innokkaita kuin minä, paljonko aikaa olisi varattu, saanko tehdä useita kysymyksiä vai saanko edes puheenvuoroa. Totuus paljastui lopulta Mankellin puheenvuoron jälkeen. Juttelimme ensin lyhyesti kahden kesken ja virallisempi osuus tehtiin Kirjastokaistalle, Finnish Library TV:lle, kuten asia esiteltiin kirjailijalle, keskustelutilaisuuden jälkeen.

Henning Mankell

Vankkumattomasta ammattitaidosta puhui Mankellin tapa keskittyä siihen teemaan, jonka vuoksi hän oli paikalla. Tällä kertaa keskusteltiin Afrikan lukutaidottomuudesta, eikä mukaan mahtunut kysymyksiä Gazan avustuslaivadraamasta tai rikoskirjallisuudesta, johon olisin halunnut keskittyä enemmänkin. Mankellin terveiset kirjastolaisille olivat yksiselitteiset: ”Olkaa ylpeitä työstänne ja kehittäkää itseänne. Ilman hyviä ja ammattitaitoisia kirjastolaisia ei olisi hyviä kirjastoja.”

Mankellin puhe, epämuodollisempi keskustelutilaisuus sekä Kirjastokaista-haastattelu löytyvät Iflan sivuilta.

Lisää tapaamisesta voit lukea Kirjastolehdestä 5/2010 ja Ruumiin kulttuurista 3/2010.

Kirjastotilojen sessiot

Kuten tunnettua, IFLAn vuosittainen kongressi rakentuu eri jaosten suunnittelemasta ja toteuttamasta ohjelmasta. Osallistuin kahteen Library Buildings and Equipment -jaoston järjestämään sessioon silmät avoimina ja mieli kirkkaana keräämään ideoita ja vaikutteita uutta kirjastoa varten.

Vaikutuin

  • Ranskan kansalliskirjaston jättimäisestä Richelieu-kirjaston korjaus- ja uudishankkeesta, joka kestää vuosia,
  • Barcelonan värikkäistä ja kiehtovista yleisistä kirjastoista,
  • uudesta kirjastorakennuksesta, joka rakennetaan kulttuurihistoriallisesti tärkeään miljööhön Dassauhin sekä Bauhausin kokoelmille että Hochschule Anhaltin kirjastolle ja joka on osittain uudisrakennus ja osittain käyttää vanhoja rakennuksia hyväkseen. Dr. Werner Möller (Stiftung Bauhaus Dessau) kertoi, että jo suunnitteluvaiheessa rakennushankkeesta pidettiin keskustelutilaisuuksia lähiseudun asukkaille ja kerrottiin miten maisema tulee muuttumaan ja miten muun muassa entinen kauppa muuttuu osaksi uutta kirjastoa.
    Kirjastoon on suunniteltu asiakkaille niin hiljaisia lukusaleja kuin avoimessa tilassa olevia ryhmätyöpaikkoja. Hiljaisuutta vaativat paikat ovat ovien takana ja keskustelua vaativat ryhmätyöhön sopivat paikat on sijoitettu asiakaspalvelun lähelle ja kokoelmien yhteyteen.
  • Södertörnin yliopiston kirjasto muistuttaa paljon tulevaa Kaisa-taloa. Jo suunnitteluvaiheessa arkkitehdit ovat tehneet yhteistyötä kirjastolaisten kanssa. Göteborgissa vuonna 2005 valmistunutta rakennusta esittelivät kirjastonhoitaja Cecilia Kugelberg sekä arkkitehti Christer Malmström. Avoimuus ja lasiseinälliset lukusalit ja ryhmätyötilat ovat Kugelbergin mukaan suosittuja: opiskelijat pitävät hiljaisuudesta, josta näkee kirjaston muun vilinän. Kugelbergin lempilapsi uudessa kirjastossa on erikseen suunniteltu juomavesiautomaatti, joka muistuttaa suihkulähdettä ja on osana kirjastotiloja. Asiakkaat voivat täyttää juomapullonsa tyylikkäästi ja mukavasti, ja vessahanat voidaan jättää niille suunniteltuun käyttöön.

Södertörnin yliopiston kirjaston juomavesiautomaatti

Lisäksi tutustuin uusiin kirjastoihmisiin yli kirjastorajojen ja paremmin lähikollegoihin. Opin, että posterisessioissa on ahdasta. Näin, että IFLA on kansainvälinen. Kadehdin Ruotsin kirjastoseuran Library Lovers -pinssejä (20 äyriä/kpl) ja ostin niitä tuliaisiksi. Nautin katkarapuleipiä. Kuulin, kuinka Leonard Cohen on valloittanut kirjastolaisten sydämiä ja jakanut nimmareita kongressikeskuksen hotellissa. Ymmärsin, että konferenssiin osallistuminen on paljon muutakin kuin ammatillisen osaamisen vahvistamista. Koulutuksista ja konferensseista saa energiaa, intoa ja ideoita työntekoon.

Kirjoittaja:

Kirsi Luukkanen
informaatikko
Keskustakampuksen kirjasto

IFLA2012 tulee – ja näkyy!

Koko kirjastokentän näytönpaikka

The International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) järjestää vuotuisen kansainvälisen konferenssin Suomessa 11.-16.8.2012.  Konferenssin teema on Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering.

IFLA-konferenssi on IFLA:n tärkein tuote ja siksi IFLA markkinoi tapahtumaa itse kansainvälisesti. IFLA vastaa myös kansainvälisestä konferenssin aikaisesta tiedotuksesta.

Suomella vastuu tiedotuksesta ja markkinoinnista omassa maassa

Konferenssin valmistelua Suomessa vetää kansallinen komitea (National Committee, NC), johon on koottu mahdollisimman kattavasti kaikki suomalaiset kirjastosektorit. Tällä yhteenliittymällä on tavoitteena, paitsi järjestää toimiva 3000-4000 kirjastoammattilaisen kansainvälinen tapaaminen vuonna 2012, hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti tämä ainutkertainen mahdollisuus markkinoida myös suomalaista kirjastomaisemaa.

Kansallisen komitean keskeisenä tavoitteena on lisätä merkittävästi suomalainen kirjaston ja toimintaan liittyvien aiheiden näkyvyyttä suomalaisessa mediassa. Samalla toivottavasti tiivistetään suomalaisen eri sektoreille asettuneen kirjastokentän yhteistyötä, synnytetään synergiaa – ja näytetään muulle maailmalle, että Suomessa osataan!

Viestintäryhmä puhuu – ja kuuntelee

Kansallisen komitea jalkauttaa konferenssivalmistelut työryhmille, joista kukin keskittyy tiettyyn IFLA2012-konferenssin osa-alueeseen. Vahvan markkinointitaustan omaava Päivi Litmanen-Peitsala Helsingin kaupunginkirjastosta vetää eri kirjastosektoreilla toimivista viestinnän osaajista koostuvaa työryhmää, joka valmistelee kaikki konferenssin kotimaassa tapahtuvaan viestintään liittyviä asioita kuten tiedotusta, medianäkyvyyttä, kirjastoalan sisäistä markkinointia, konferenssin aikaista kotimaista tiedotusta.

Ryhmän tehtävät konkretisoituvat muun muassa viestinnän toteuttamisena kirjastojen kannalta kriittisistä aiheista kuten kansainvälisistä sananvapauskysymyksistä tai ”digikuilun” onnistuneista ylityksistä. Ryhmä myös ylläpitää ja tiivistää kirjastojen keskinäistä yhteisöllisyyttä ja toteuttaa kirjastojen näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.

Helsingin yliopiston kirjastosta ryhmän toimintaan ovat lupautuneet mukaan informaatikko Kirsi Luukkanen Keskustakampuksen kirjastosta sekä (tosin Suomen tieteellisen kirjastoseuran mandaatilla) Veera Ristikartano kirjaston Verkkopalveluista.

Helsingin yliopiston kirjastolle Suomen suurimpana ja komeimpana tieteellisenä kirjastona IFLA2012 on yhtä lailla ainutkertainen tilaisuus sekä nostaa kirjaston näkyvyyttä kansallisesti että hyötyä Suomen kirjastokentän tiivistyvän yhteistyön hedelmistä.

Todellinen näytön paikka siis.

www.ifla2012.fi

www.ifla.org

Kirjoittaja:

Veera Ristikartano
erikoissuunnittelija
Verkkopalvelut

Rakas IFLA-päiväkirja..

11.8.2010

IFLAn avajaiset ovat ohi, ja olihan se spektaakkeli. Pieniä puutteita huomasin jo alussa. Jaetussa avajaisjuhlan ohjelmalehtisessä puuttui tilaisuuden päiväys ja muutkin aikatiedot. Ehkä päiväys olisi riittänyt, mutta oli pelkät ohjelman tiedot tosiaan.

Ihmisiä valui alussa tilaisuuteen neljästä isosta ovesta messukeskuksen ison hallin laidalta, ja jokaisella ovella oli hyvin varusteltu joukko vapaaehtoisia jakamassa ohjelmia ja pieniä namupusseja. Näytti toimivan hyvin.

Taustamusiikin ja diashow’n vaihtuminen varsinaiseksi ohjelmaksi oli liian liukuva, kun kitarataiteilija meinasi mennä taustamusiikin puolelle. Innokkaat konferenssivieraat räpsivät toisistaan yksilö- ja joukkokuvia, kiipeilivät lavan laidalle samalla kun tilattu taiteilija pyrki saamaan soundeja kuulumaan saliin.

Lopulta volyymia nostettiin ja myös screenin kuva toisti kitaran soittoa. En usko, että oli ihan näin suunniteltu. Jos minusta olisi kiinni Suomen IFLAssa, pieni selkeä tervetulopuhe aloittaisi varsinaisen avajaisohjelman ja valokuvaajat ja sosiaalinen elämä ymmärtäisivät asettua taustalle. Valaistus ei alussa oikein myöskään tukenut ohjelman alkamista. Tähän kokonaisuuteen kannattaa panostaa, kunhan täällä päästään hommiin.

Valokuvaamista ajatellen, näytti siltä, että olisi tarvetta osallistujien valokuvaamista varten olevalle korokkeelle. Lavalle kiipeily ei näytä ihan viisaalta.

Jan Eliassonin avajaispuhe käsitteli sanan mahtia. Sanat, ja niiden viisas valinta, olivat auttaneet Sudanin paikallisen, rajatun aselevon aikaansaamiseen humanitaaristen avustuskäytävien luomiseksi. Sanat ovat tekoja, kun kyse on 16 000 ihmisen hengen säästämisestä, kuten Sudanissa tapahtui.

Tilaisuuden lopussa hetken löi tyhjää, kun Abba marssi lavalle, ennen kuin totesin, että kyse oli Abban inkarnaatiosta ja hyvästä kopiosta.

Abba-esitys

Avajaisten jälkeen suomalaiset kollegat murehtivat jo, että ei meillä ole mitään jota voisi verrata tähän Abba-vetoon. Ei ole Abbaa. Mutta onhan meillä Sibelius-Akatemia ja Total Cello Ensamble!

Avajaistilaisuudesta jäi hauskana yksityiskohtana mieleen esiintymislavan viereen lattialle aseteltu kenttälounas roudareita ja muuta lavalla tarvittavaa henkilöstöä varten. Siivot eväät! Kristiina otti hyvän kuvan lounastarjoilusta.

Illalla ylämäkeen kävely bed & breakfast-kotiimme tuntui jaloissa raskaalta.

12.8.2010

Henning Mankellin lisäksi torstaipäivään 12.8. mahtui monenlaista.

Postereiden esittelyalueella oli ahdasta ja ruuhkaista. Jos esittelijä ei ollut varannut juomaa itselleen etukäteen, tunnin aikana sai kurkkunsa kuivumaan pahan kerran. Ääni oli käheänä monella postereita esittelevällä. Tämä tuntui olevan väärin postereita esitteleviä ihmisiä kohtaan, koska moni oli valmistautunut todella hyvin esittelemään asiaansa, ja ruuhkassa ja melussa ei ääni tahtonut kantaa.

Posteriesittelyä

Olennaista on kuitenkin, että posterit kiinnostivat, ja kysyjiä riitti.

Suomalaisten viestijöiden kanssa ei näyttänyt ihan kaikki menevän putkeen. Kirsi Luukkanen etsi Kirjastokaistan toimijoita ja Kirjastoseuran viestijöitä. Onneksi, ja ilmeisesti onnea tarvittiin, kaikki löysivät lopulta toisensa, ja Kirsi onnistui haastattelemaan Henning Mankellia Göteborgin yliopiston edustalla.

Kirsi ja Henning Mankell

Kävin iltapäivällä kuuntelemassa luettelointiin liittyviä puheenvuoroja. Yhteinen huoli näyttää olevan, millä menetelmillä luetteloinnin hinta saataisiin alemmas. Saksaa taitamattomana oli kiehtovaa, oikeastaan lumoavaa, kuunnella Frank Försterin (Kielin yliopisto) esitystä siitä, miten Joseph Conradin Pimeyden sydän taipuu FRBR:ään. Vaikka ei osaakaan kuunnella ”oikein”, kirjoitin muistiin, kuinka pahuuden ja Afrikan sydämen yhteenkietoutumisesta on kyse, samoin todellisen ja fiktiokartan sekoittumisesta. Sijaisnautintoa tähän kuuntelemiskokemukseeni saa vilkaisemalla Försterin tekstiä sekä varsinkin kuvioita sivuilla 11 ja 12. Siinäpä föröböröä kerrakseen, saksalaisella perusteellisuudella!

Tästä tilaisuudesta jäin kaipaamaan vain vilkkaasti juoksevia vapaaehtoisia, jotka olisivat juoksuttaneet mikrofonin saliin kysyjille. Tästä palvelusta oli pulaa, ja osa kysymyksistä jäi osin kuulematta.

Luetteloinnin sessiossa käsiteltiin lisäksi monikielisyyden ongelmia ja auktoriteettitietueiden avulla tehtävissä olevia ratkaisuja. Kielimuurien ja merkkijärjestelmäongelmien ylittäminen on yhteinen haaste.

Kollegoita tapasi sekä käytävillä että kaduilla. Samaan aikaan, kun kuuntelin luetteloinnin tuulia, nuoria suomalaisia kirjastohenkilöitä oli kokoontunut suunnitellusti puistoon toisiaan tapaamaan. Siitä on dokumenttina tämä video nuorkirjastolaisten matkaamisesta konkreettista toimintaa kohti.

13.8.2010

Päivän alussa kuulin maailmaani avartavan puheenvuoron siitä, kuinka pääosin lukutaidottomien maaseutuyhteisössä toimiva tietoammattilainen voi edistää kestävän kehityksen ja relevantin tiedon leviämistä ja myös keräämistä. Esityksen aiheesta piti VH (Hein) Spingies, Pretoria Etelä-Afrikka. Samalla tavalla maailmaa avartava oli zimbabwelaisen Lindiwe Mpindiwan esitys siitä, kuinka heillä on otettu intranet käyttöön tiedon jakamisen välineenä – hyvin systemaattisesti. Tietokoneita on harvassa, yhteydet eivät aina toimi ja infrastruktuuri on epävakaa.

Varsinainen mielenkiintoni kohde oli esitys, jossa kerrottiin, miten USA:ssa on otettu verkko-opetus käyttöön kirjaston henkilökunnan sisäisessä kouluttamisessa. OCLC:stä Rachel Van Noord ja Jennifer Peterson kertoivat, miten verkon kautta tarjottu opetus auttaa saavuttamaan koulutuksen tavoitteita työntekijöiden, kouluttajien ja kirjasto-organisaation näkökulmasta.

Perjantaina oli Dance night -iltatilaisuus ravintolassa, joka oli tehty paikalliselle, vanhalle olutpanimolle. Tämä tilaisuus meni minulta vähän ohi, en tainnut kuulua kohderyhmään.

14.8.

Koti kutsui lauantaina, ja mukava bed & breakfast -kotimme jäi taakse.

Kirjoittaja:

Iiris Karppinen
erikoissuunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Kuvat:

Ifla-tiimi

Pääkirjoitus: Göteborgista kohti Helsinkiä

The International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) on kirjasto- ja informaatioalojen laajin ja monipuolisin kansainvälinen järjestö. Se järjestää vuosittain eri puolilla maailmaa noin viikon mittaisen konferenssin, johon osallistuu kirjastojen ja kirjastoseurojen henkilöstöä kaikista maista.

Vuoden 2010 konferenssi pidettiin Göteborgissa 11–16.8.2010. Suomalaiset kirjastot ovat olleet mukana IFLAn toiminnassa sen perustamisesta, vuodesta 1927 lähtien. Konferenssi oli edellisen kerran Suomessa vuonna 1965. Se pidettiin Helsingissä ja se mahtui silloin Porthaniaan, koska konferenssiin osallistui vain 400 ihmistä. Seuraavan kerran se on Helsingissä 11.8.–16.8 2012. Kävijämäärät ovat kasvaneet huimasti, sillä nyt odotamme tänne 3000–4000 ihmistä 150 maasta, joten konferenssitilat varattiin Messukeskuksesta.

Helsingin IFLAn teemaksi on kirjattu lause ”Libraries now! Inspiring, Surprising, Empowering”. Konferenssin järjestelyistä vastaa kansallinen komitea, joka koostuu kirjasto- ja informaatioalan vaikuttajista eri puolilta maata. Mukana ovat edustettuina  suurimmat kirjastot, kirjastoseurat, koulutuslaitokset ja  kirjastosektorit. Komitean puheenjohtaja on Helsingin kaupungin kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson ja hänen varallaan toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä Suomen kirjastoseurasta. Helsingin yliopiston kirjastoa edustavat Tuula Ruhanen, varalla Kaisa Sinikara.

Göteborgin konferenssiin osallistui ennätysmäärä suomalaisia, mikä johtui luonnollisesti kokouspaikan läheisyydestä ja tarpeesta käydä naapurissa ottamassa oppia suuren konferenssin järjestämisestä. Helsingin yliopiston kirjastosta konferenssiin osallistui 12 henkilöä, joista suuri osa oli syksyllä 2009 perustetun kirjastomme IFLA-tiimin jäseniä. IFLA-tiimi koostuu n. 30sta henkilöstä, jotka ovat ilmoittautuneet halukkaiksi tulla  mukaan vuoden 2012 konferenssijärjestelyihin.

Tämä   suplementti koostuu Göteborgin konferenssiin  osallistuneiden kokemuksista ja kertoo samalla osaltaan siitä mitä kaikkea IFLAn konferensseihin osallistuminen voi antaa. Varsinaiset ammatilliset  istunnot jäävät tässä koosteessa vähemmistöksi, koska niissä esitetyt tekstit ovat luettavissa IFLAn sivuilla. Kansallisen komitean työskentelyä voi seurata ryhmän sivuilla.

Kirjastokaista

Facebookin IFLA-ryhmä

Kirjoittaja:

Tuula Ruhanen
projektisuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

IFLA Gothenburg 2010: Open Access to knowledge -promoting sustainable progress

Finnairin kone tiistaiaamuna 10. 8. Helsingistä Göteborgiin oli varsinainen IFLA lento – perillä meitä suomalaisia osallistujia olikin kaikkiaan 150 henkilöä. Vaikka aivan kaikki eivät tällä aamukoneella tulleetkaan, niin paljon tuttuja kirjastokasvoja näkyi matkustamossa.

Hy-kirjaston pääjoukko oli tulossa vasta illalla, ja huonekaverini sairastunut, joten olin aivan omineni (jotain aivan outoa suurperheen äidille!). Ilmoittautumisen jälkeen suuntasin hotelliin, jonne sain kapsäkkini säilöön. Tuo melkein kilometrin matka tulikin tutuksi viikon aikana. Paluumatkan alamäki suuntasi suoraan kohti messukeskuksen pinkkiä Library lovers-logoa.

IFLA-logo näkyi kauas

Kirjastovierailut oli ajoitettu tiistaipäivälle. 41 kirjastoa oli tarjolla, toiset lähellä kävelymatkan säteellä, toiset kaukana juna- tai bussimatkan päässä. Esittelyihin piti ilmoittautua hyvissä ajoin ja halutuimmat kohteet olivatkin täynnä siinä vaiheessa huhtikuuta kun itse sain tietää osallistumisestani. Pääsin kuitenkin Tuula Ruhasen tilalla tutustumaan Göteborgin yliopiston pääkirjastoon.

Yliopiston pääkirjasto

Law Library Section

IFLA on valtava, maailmanlaajuinen järjestö, jonka toiminta on organisoitu monenmoisilla ryhmittymillä niin, että ensi näkemältä koko pulju vaikuttaa kovin sekavalta.  On jaostoja (divisions), ydintoimintoja (googlen käännös ”core activities”), osastoja (sections), yhteistyöryhmiä (special interest groups) ja yhteisiä toimia (joint activities). Kongressiohjelman aihehakemistosta näkee helposti kuinka ryhmien aktiivisuudessa on eroja: jotkut järjestävät tai ovat mukana monissa sessioissa ja toiset ehkä vain yhdessä.

Eriaiheisia osastoja on tällä hetkellä 48, joten kiinnostavia esityksiä oli runsaasti. Päätin jo etukäteen lukujärjestystä tehdessäni yrittää osallistua ainakin kaikkiin oikeuskirjasto-osaston sessioihin. Jokaisella osastolla on johtoryhmä, joka vastaa osaston toiminnasta. Ensimmäinen kosketukseni law library sectioon olikin tämän standing committeen kanssa, ja meitä muita tavallisia kirjastolaisia oli paikalla vain kolme. Jaoston toiminnasta sain sen käsityksen, että oikeuskirjastot ovat ja haluavat olla mukana ihmisoikeuksien puolustamisessa yms. Isoissa Asioissa.

Yksi esityksistä käsitteli Ruandan kansanmurhaoikeudenkäynnin asiakirjoja, niiden säilyttämistä ja saatavuutta. Samaan ongelmavyyhteen kuuluu myös kysymys autenttisuudesta ja virallisuudesta. Täällä lintukodossa ei aina tule mieleen että autenttinen asiakirja voi sisältää niin vaarallisia tietoja että siitä on julkaistava virallinen ”siivottu” versio. Kun noiden kansallisten tragedioiden tyypillinen piirre vielä on se, että joku osapuoli haluaa kieltää koko tapahtuman, niin asiakirjojen pitää olla julkisia ja kaikkien saatavilla. Maapallon rauhattomilla alueilla oikeudellisen informaation merkitys on suuri.

ABBAJAISET

Äkkiseltään tuntuu oudolta että kongressin avajaiset pidetään vasta kolmantena päivänä, mutta nämä järjestäjät tietävät kuinka hitaasti massa liikkuu. Kun vieraita on paikalla useita tuhansia, on parempi aloittaa hissukseen. Lämmittelynä toimi hieno kuvakavalkadi, joka alkoi yleisellä Svea-mamman ylistyksellä – siirtyi pikkuhiljaa kohti kirjastomaailmaa ja lopulta käynnissä olevaan kokoukseen ja meihin osallistujiin; taustalla soitti akustinen kitaristi. Hienoa oli. Pari tuntia kestäneen tilaisuuden puhujat olivat kaikki erittäin taitavia. Itselleni tämä oli kongressin parasta antia, koska oikeita hyviä puhujia kuulee ja näkee niin harvoin. Iltamien tyyliin lopuksi oli (vartti)tunti tanssia naftaliinista nostetun ABBAn tahtiin.

Avajaisten jälkeen tarjottiin lounas. Valmiiksi annosteltuna ruokailu oli sujuva, mutta vain niille joilla ei ollut mitään poikkeavaa ruokavaliossaan. Lounasseuraksemme sattui kansalliskirjaston johtaja entisen Jugoslavian alueelta. Juttua riitti ensialkuun kirjastoasioista, joista keskustelu rönsysi hyvinkin laajalle. Tässä kohtaa tuli vastaan liian vähäinen kansainvälinen diplomaatin kokemus: kun muistelimme uramme alkumetrejä parin vuosikymmenen takaa ja summattiin menneet vuodet kokolailla hyviksi, siihen balttivieraamme vain että hänelle juuri nuo vuodet ovat olleet yksinkertaisesti ”hell”. Siitäpä kevyille turvallisille vesille keskustelun soutaminen olikin lievästi sanoen haastavaa.

My sister is a librarian too..”

Antoisa kongressi tuotti osallistujille yllättävääkin extraa. Sattui nimittäin niin, että Ulla Eskelisen kanssa olimme käyneet nauttimassa virvokkeita kongressihotellin näköalabaarissa. Yläilmoista posterinäyttelyn avajaisiin kiirehtiessämme hissi pysähtyi, ja sisään astui mustiin pukeutunut herrasmies. Ulla osoitti ihailtavaa mielenmalttia, vaikka tunnisti tulijan oitis. Minä taas en pysynyt nahoissani, vaan heti vyörytin: “I was in Your concert last time in Helsinki and it was so great!” Ja kuinka olin aikeissa mennä taas Hartwall areenalle, mutta en voinut “because this international congress of library associations , which is now here…” Tähän herra vastasi kiinnostuneen oloisesti: ”Oh, my sister is a librarian too.”

Tästä eteenpäin en pysty enää referoimaan keskustelua, irtosimme näes lattian pinnasta pari senttimetriä ja leijailimme loppupäivän, koska Leonard Cohen puhui meille tuolla matalalla pehmeällä äänellään – in person! Ilmeisesti keskustelu eteni julkkiksille tuttuun tyyliin koska hissimatkan päättyessä meillä oli Lennun nimikirjoitukset ohjelmavihkoissamme, niitä kelpasi esitellä! Taudinkuvaan kuuluu että vasta jälkeenpäin keksii mitä olisi pitänyt sanoa; tässä kohtaamisessa paras avausrepliikki olisi tietenkin ollut: ”My name is not Suzanne, but can I take You down?”

Leonard, the library lover

Iltatilaisuuksia

Göteborgin kaupungin kirjasto sijaitsee keskeisellä paikalla Göta-aukion laidalla. Aukio on kaupungin kulttuurin keskipiste, sillä sen ympärillä sijaitsevat myös Göteborgin konserttisali, taidemuseo ja kaupunginteatteri. IFLA-kokouksen ajankohta sattui sopivasti kaupungin vuotuisten juhlaviikkojen aikaan ja Götaplatsen oli täynnä monenlaisia esityksiä. Meille iflalaisille oli järjestetty kaupunginkirjaston tiloihin illanviettopaikka, ”Nightspot”, jossa saattoi verkostoitua globaalisti ja myös seurata juhlaviikkojen antia.

Joillekin kollegoille oli tarjolla myös lyksiä: vähän kateellisena kuuntelin kertomuksia hienoista illallisista kuninkaallisella pursiseuralla. Mutta perjantain tanssi-ilta oli tarkoitettu kaikille, ja siitä ”tiedettiin” etukäteen, että tulossa on elävää musiikkia, hienoja iltapukuja ja illallinen. Tässä kohtaa, oikeastaan ensimmäisen kerran, järjestäjille on pakko antaa sapiskaa. Sinänsä viehättävä vanha panimo oli tilana kerta kaikkiaan liian pieni monisatapäiselle juhlakansalle. Vain juotavaa tarjoava ruuhkainen baaritiski on pettymys illallista odottavalle.

Göteborghan sai IFLA vastuun lyhyellä varoitusajalla kun joku toinen kaupunki joutui perumaan urakan, ja ehkä siksi vapaita juhlatiloja ym. ohjelmaa ei pystytty järjestämään lyhyessä ajassa. Mutta nesteravintoon tottuneille sisseille ilta sujui rattoisasti ja verkosto ainakin oman organisaation sisällä lujittui.

Teksti ja kuvat:

Leena Huovinen
tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto

Mitä haimme matkaltamme, mitä opimme?

12 hengen matka alamme suurimpaan ja kansainvälisimpään konferenssiin oli kirjastolta melkoinen sijoitus kansainväliseen toimintaan, vaikka osa henkilöistä sai osan kustannuksista muualta tai maksoi ne itse. Pyrimme pitämään matkakustannukset mahdollisimman kohtuullisina.

Miksi lähdimme matkaan suurella joukolla?

Tilanne uudessa kirjastossamme oli sellainen, että vain muutama henkilökunnasta oli aikaisemmin osallistunut IFLAn kokouksiin tai toiminut IFLAn elimissä. Kampuskirjastoista kaksi oli IFLAn jäseniä, ja nyt piti päättää jäsenyydestä koko kirjaston osalta. Siksi halusimme hiukan tutustua tilanteeseen ennen liittymistä.

Suomessa pidettävä IFLA -konferenssi vuonna 2010, asettaa vaatimuksia kaikille helsinkiläisille kirjastoille. Läksimme matkaan uteliaina tarkkailijoina ja tarkastelimme kokousta erityisesti sen järjestelyjen kannalta. Matka oli nähtävä myös koulutustilaisuutena sekä kansainväliseen kokoukseen osallistumisen että järjestämisen kannalta.

Itse näin osallistumisessa myös mahdollisuuden tuoda kansainvälisesti esille uutta kirjastoamme ja vahvuuksiamme mm. posteriesitysten ja ”Kirjastoavenuen” muodossa.

Ennen matkaa kokoonnuimme ja sovimme siitä millaisia asioita kukin seuraa. Osa keskittyi järjestelyjen seuraamiseen, ja jotkut hakivat ensi sijassa ammatillista potkua omalle osaamisalueelleen. Itse keskityin IFLAn kansainvälisen komitean jäsenen ominaisuudessa mahdollisimman moniin IFLAn hallintoelinten tapaamisiin ja suunnittelukokouksiin. Päivi Pekkarinen ja Pauli Assinen olivat lisäkseni ainakin tulevan puheenjohtajan suunnittelukokouksessa tekemässä ryhmätöitä seuraavaa toimikautta varten.

Olen koonnut Kansallista komiteaa varten palautetta kaikilta suomalaisilta matkalaisilta, jossa Helsingin yliopiston kirjastolaisten kommentit ovat aika suuressa roolissa. Palautteessa on hyviä vinkkejä käytännön järjestelyihin, ehdotuksia pääpuhujiksi ja tietoja siitä mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Palaute on lähetetty eteenpäin Kansallisen komitean työvaliokunnalle, ja sitä toimitetaan myös IFLAlle ja kongressitoimistolle sikäli kun mahdollista. Palautetta hiotaan vielä hiukan, minkä jälkeen se tulee IFLA-tiimin sivulle.

Mitä opimme?

Nämä tekstit kertovat siitä mitä kukin matkallaan koki. Opimme, että suurissa kokouksissa on niin paljon ohjelmaa, että valinta kannattaa tehdä etukäteen. Ohjelman pitää siis olla valmis ajoissa.
Opimme, että istuntojen sisällöt saattavat vain osittain kiinnostaa meitä, mutta toisaalta myös eksoottisten maiden kokemuksista on paljon opittavaa.

Kaikkien maiden kollegojen kuuleminen ja keskustelu heidän kanssaan avartaa ja lisää inhimillistä ajattelua: kaikilla asiat eivät ole vielä samalla tasolla kuin meillä, mutta voimme ihailla antaumusta ja innostusta, joka henkii näiden maiden esityksistä.

Opimme myös, että suurten kokousten anti on ennen muuta verkostojen rakentamisessa. Kannattaa mennä mukaan, kuunnella ja olla avoin. Alkuunsa IFLA on liian iso, kaikkea ei ehdi, ja valinta on vaikeaa. Voimme kuitenkin aina kertoa itsestämme, tuoda esille omaa osaamistamme ja kuunnella miten muualla toimitaan.

Saimme paljon kokemusta siitä miten suuri kokous tulee järjestää, kuinka aikaa vievää se on ja kuinka yksityiskohdista rakentuu kokonaisuus.

Matkan vetäjänä kiitän kaikkia mukana olleita heidän osuudestaan. Meillä oli mukavaa yhdessä!

Kirjoittaja:

Tuula Ruhanen
projektisuunnittelija