24.12.:*~*:._.:*~*:. Jos olisikin ollut toisin .:*~*:._.:*~*:

Tiedätkö mitä olisi tapahtunut,
jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?

He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja ja
maailmassa olisi rauha.


Teksti

Tekstin lähetti Leena Nordman

Kuva

Aino-Leena Juutinen

23.12. Ihmeellinen on elämä

Kirjastopiireissä ihmetellään usein ääneen ammattikunnan pölyttynyttä imagoa. Mielikuva kirjastonhoitajasta on edelleen, 2010-luvulla, liian usein se hiljaisuutta vaativa tiukkapipo nutturapää tai muuten vain väritön vanhapiika, jonka elämään tuo eloa korkeintaan kissa.

Mistä myytti harmaasta ja kylmäkiskoisesta virkanaisesta oikein on kotoisin? Ja miksi mielikuva uusiutuu niin hitaasti?

Historiallisesti ottaen on toki totta, että kirjastonhoitajan ammatti oli yksi niitä ensimmäisiä tehtäviä, joissa oppinut nainen saattoi aikanaan itsensä elättää ja näin itsenäistä elämää viettää. Ja koska työn ja perheen yhteensovittaminen ei vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ollut lainkaan mahdollista saati sopivaa, lienee luonnollista, että olennainen osa kirjastonhoitajatarimagoa on juuri naimattomuus. Mielikuvien synnyssä ja ylläpidossa on populaarikulttuurilla usein kuitenkin suurempi rooli kuin haluaisimme edes myöntää. Myös vanhapiika-kirjastonhoitaja on hahmo, joka toistuu niin elokuvissa kuin sosiaalisessa mediassa kiertävissä pila- ja sarjakuvissa.

Yksi laajimman katsojakunnan koskaan saanut kirjastonhoitajatar löytyy unkarilaissyntyisen amerikkalaisohjaaja Frank Capran klassikkoelokuvasta Ihmeellinen on elämä (It’s a Wonderful life) vuodelta 1946.

Elokuvan synopsis:

Clarence Odbody (Henry Travers) on toisen luokan enkeli – enkeli, joka ei ole vielä ansainnut siipiä. Clarence saa Jumalalta tehtäväkseen erään George Baileyn elämänhalun palauttamisen. Mikäli Clarence onnistuu tehtävässään, hän saa siivet.

George Bailey (James Stewart), aviomies ja perheenisä, elää Bedford Fallsissa, amerikkalaisessa pikkukaupungissa ja työskentelee sukunsa omistamassa rakennuslainakonttorissa. Pikkukaupunkia hallitsee upporikas ja häikäilemätön liikemies Potter. Georgen Billy-eno, vähän kaheli mutta hyväsydäminen mies, hukkaa ison kasan firman varoja ollessaan tallettamassa niitä, ja tapauksen havainnut Potter anastaa rahat. Tappion vuoksi lainakonttoria uhkaa vararikko ja Georgea vankilatuomio. George joutuu anomaan lainaa Potterilta, joka voitonriemuisena kieltäytyy. On jouluaattoilta ja lopenuupunut George ei epätoivoissaan näe tilanteesta muuta ulospääsyä kuin riistää henkensä hyppäämällä sillalta. Clarence-enkeli kuitenkin ehtii Georgen edelle.

Kerrottuaan Clarencelle tarinansa George uhoaa synkeästi, ettei hänen koskaan olisi pitänyt syntyäkään. Ovelana Clarence päättää tienata siipensä näyttämällä Georgelle, minkälainen paikka maailma olisi, ellei George koskaan olisi syntynyt sinne… George kohtaa tuntemattoman todellisuuden ja oman elämänsä traumat.

Kirjastonhoitajatar-imagon kannalta merkittävä elokuvassa on kohtaus, jossa tunnistamattomaksi muuttuneessa kotikaupungissaan harhaileva George kohtaa Mary Hatchin (Donna Reed), naisen, josta Georgen omassa todellisuudessa tuli hänen vaimonsa. Maailmassa, johon George ei koskaan syntynyt, Mary on kuitenkin jäänyt naimattomaksi ja joutuu elättämään itsensä siisteissä sisätöissä – pikkukaupungin kirjastonhoitajana. Kirjastonhoitaja-Mary on kalpea, silmälasipäinen nutturaniska, joka pukeutuu säkkimäiseen asuun ja sitä paitsi säikkyy hysteerisesti aivan kaikkea – tuttavallisesti käyttäytyvää Georgea ennen kaikkea.

Frank Capran klassikkoelokuva It's a Wonderful Life

Frank Capran jouluklassikko It's a Wonderful Life on lämminhenkinen ja koskettava perhedraama

Katso kirjastonhoitaja-Maryn ja Georgen kohtaaminen YouTubessa (Where’s Mary ja Mary the Old Maid)

Kirjastonhoitaja-Mary on kaikessa harmaudessaan kristallinkirkas binäärinen oppositio filmitähdenkauniille, suurisilmäiselle ja onnelliselle perheenäiti-Marylle.

Ihmeellinen on elämä on aikuisten satu, “lämminhenkinen ja koskettava perhedraama”, joka jo 1970-luvulta alkaen on kuulunut kiinteästi amerikkalaiseen television jouluohjelmistoon. Elokuvasta on näin vuosikymmenten saatossa tullut aito klassikko, jonka Kongressin kirjasto on määritellyt olevan “culturally, historically, or aesthetically significant” ja tallentanut kansalliseen elokuvarkistoonsa.

Kun kymmenet miljoonat katsojat näkevät saman, ikoniseen asemaan nousseen elokuvan vuodesta toiseen, ei tarvinne ihmetellä, miksi myös myyttinen kuva vanhapiika-kirjastonhoitajasta elää ja voi hyvin meillä länsimaissa – ja uusiutuu niin kovin hitaasti.

Frank Capran Ihmeellinen on elämä näytetään meilläkin jälleen joulupäivänä klo 13.20 Ylen TV2-kanavalla. Allekirjoittanut ainakin katsoo, vaikka tämä klassikko löytyy toki myös kotikirjastosta DVD:llä.

Teksti

Veera Ristikartano

22.12. Uinuva aurinko

Joulun juuret yltävät paljon kristinuskoa kauemmas ihmiskunnan historiassa.

Meri jäätyy talvipäivänseisauksen aikoihin

Meri talvipäivänseisauksen aikaan Suomenlinnan edustalla – ei tänä vuonna

Talvipäivänseisausta (20.-22.12., tänä vuonna tänään 22.12. klo 7:30), aurinkoa ja lisääntyvää valoa on juhlittu monissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa kautta aikojen.

Muinaisessa Babylonissa ja myöhemmin Egyptissä vietettiin joulukuun loppupuolella jumalanpojan syntymäjuhlaa. Roomalaiset puolestaan viettivät talvipäivänseisauksen aikaan Saturnalia-juhlaansa, ja nykyään joulupäivänä vietettävä 25. joulukuuta oli roomalaisille Sol Invictus, Voittamattoman auringon juhla.

(Muistathan myös joulukalenterissa aiemmin esitellyn roomalaisen glögin?)

Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi yulen joulukuun alusta tammikuun alkuun. Suomen kielen sana joulu tulee juuri talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Muista talvipäivänseisauksen aikaan eri kulttuureissa vietetyistä juhlista löytyy tietoa esimerkiksi Wikipediasta.

Kirkko yhdisti auringon päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhlaan n. 350-luvulla, sillä uusi uskonto oli epäilemättä helpompi myydä roomalaisille, kun vanhoista tutuista juhlista ja ilonpidosta ei tarvinnut luopua. Joulua ryhdyttiin vähitellen viettämään vapahtajan syntymäpäivän kunniaksi kaikkialla, minne kristikunta otteensa yletti.

Luonnonuskojen perinteet elivät kuitenkin pitkään kristillisen joulun sanoman rinnalla, ja sekottuivat siihen vuosisatojen saatossa siten, että 2000-luvulla maallikon on vaikea erottaa oman joulunsa elementeissä toisistaan niitä, joilla on kristillinen tai toisaalta pakanallinen tausta. Esimerkiksi jouluun olennaisesti liitetty yltäkylläisyys ja ylensyönti sekä sellainen perisuomalaisen oloinen jouluilmiö kuin joulupukki, juontavat juurensa tuhansien vuosien takaisiin pakanallisiin jouluperinteisiin.

Teksti ja kuva

Veera Ristikartano


21.12. Askartelu- ja leipomisohjeiden parhaat

Kolme yötä jouluun! Tähän luukkuun on koottu kirjaston henkilökunnan lähettämiä askartelu- ja leipomissuosituksia. Kannattaa lukea huolellisesti – tarjolla on erinomaisia vinkkejä lahjojen paketointiin, juhlaruokailun suunnitteluun ja joulupöydän koristeluun.

JOULUPALLOT VANHOISTA KIRJOISTA

  • Leikkaa kirjan sivuista kahdeksan 1,5 x 10,5 cm:n kaitaletta. Tee pieni reikä jokaisen
    kaitaleen kumpaankin päähän. Reiän tulee olla sen kokoinen, että paperiniitti mahtuu
    siitä läpi.
  • Työnnä toinen niitti kaikkien kahdeksan kaitaleen toisen pään rei’istä läpi ja toinen
    niitti kaikkien kaitaleiden toisen pään rei’istä läpi. Levitä kaitaleet viuhkaksi niin,
    että ne ovat kaikki yhtä etäällä ympyrän kehältä, jolloin puristuspaine pitää koristeen
    kasassa. Voit käyttää kiinnitykseen myös haaraniittejä, jolloin pallon muoto pysyy
    vakaampana.

Itse sipaisin vielä vähän askartelulakkaa palloihin, jotta niistä tuli kestävämpiä.

– Minna Linna-Vuori

 

PAKETTIRUUSUKKEET KIRJOJEN SIVUISTA

  • Leikkaa 2 x 18 cm:n kokoinen kaitale kirjan sivusta. Pane pieni pala kaksipuolista
    teippiä (yksipuolisellakin onnistuu…) täsmälleen kaitaleen keskelle. Käännä varovasti
    kaitaleen toinen pää keskustaa kohti kiertäen sitä 180 astetta ja liitä pää keskellä
    olevaan teippiin. Tämän kaitaleen tulee kaareutua keskustaa kohti siten, että siitä
    muodostuu lenkki. Käännä toinen pää samanlaiselle lenkille keskustaa kohti. Tee samalla
    tavalla viisi kappaletta.
  • Kiinnitä kaikki viisi elementtiä toistensa päälle kaksipuolisella teipillä vaihtaen
    suuntaa niin, että seuraava mahtuu aina edellisen sisään. Ruusuke saa vähitellen muotonsa
    kun kerroksia tulee lisää.

Nämä ja monta muuta ihanaa kirja-aiheista askarteluohjetta löydät kirjasta Kirjan uusi
elämä: tee kirjan kansista ja sivuista kauniita esineitä.
http://atenakustannus.fi/kirjat/kirja/403 ja poistokirjoja on saatavilla  isot läjät
ainakin Opiskelijakirjastosta.

– Minna Linna-Vuori

 

ROSOLLI 2.0

  • Keitettyjä punajuuria
  • Tuoreita pinaatinlehtiä
  • Punasipuli
  • Vuohen/lampaan fetaa tai vuohenjuustoa
  • Timjamia (tuoretta tai kuivattua)
  • Hyvää oliiviöljyä
  • Vähän sitruunamehua
  • Mustapippuria
  • (Pinjansiemeniä, hunajaa)

Keitä punajuuret suolatussa vedessä. Kuutioi punajuuret, silppua sipuli ja huuhtele
pinaatin lehdet ja kääntele kulhossa sekaisin. Mausta öljyllä, sitruunamehulla,
pippurilla ja timjamilla. Kuutio päälle juusto ja jos haluat paahda vielä pinjansiemeniä
ja valuta vähän juoksevaa hunajaa kaiken päälle.

– Maija Paavolainen

 

JOULUNMAKUINEN JUUSTOKAKKU

Pohja

  • 200 g pipareita
  • 1½ dl voita sulatettuna

Täyte

  • 1 ½ appelsiinin kuori raastettuna
  • 250 g appelsiinituorejuustoa
  • 200 g mascarponea
  • 1 dl appelsiinimehua
  • 1,5 dl sokeria
  • 3 kananmunaa
  • 1 tl aitoa vanilijaa
  • 1-2 tl kanelia

Murskaa piparit (saa olla enemmän jauhemaista) ja yhdistä voisulaan. Painele massa
tiiviisti irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle.  Paista 175 asteessa 40-50
minuuttia. Jäähdytä ennen tarjoilua. (Itse pidin kakkua yön yli jääkaapissa ennen
tarjoilua).

-Anni Träff

 

PÄHKINÄISET JOULUPALLOT

Noin 10 kpl

  • 3,5 dl cashewpähkinöitä
  • 3 tl kanelia
  • 2 tl jauhettua kardemummaa
  • 1 tl luomuvaniljajauhetta
  • 1 tl jauhettua tai raastettua muskottipähkinää
  • 2 dl rusinoita
  • 2 rkl agavesiirappia tai hunajaa
  1. Hienonna cashewpähkinät monitoimikoneessa hienoksi jauheeksi.
  2. Lisää mausteet ja hienonna edelleen. Lisää rusinat ja jatka hienontamista.
  3. Kaada joukkoon agavesiirappi ta hunaja ja hienonna, kunnes seos voidaan muovata palloiksi.
  4. Kääntele pallot suklaakastikkeessa, jos haluat. Nosta ne sen jälkeen kylmään, jotta suklaakastike jähmettyy.

 

SUKLAAKASTIKE

  • 2 dl kookosöljyä
  • 1,5 dl kaakaojauhetta
  • 0,5 dl agavesiirappia

(1 dl karkeasti rouhittuja saksanpähkinöitä tai pekaanipähkinöitä tai 1  dl kaakaopaloja)

  1. Pehmennä kookosöljy juoksevaksi vesihauteessa, jos se on kiinteää.
  2. Sekoita öljy muihin aineksiin kulhossa
  3. Lisää rouhitut pähkinät tai kaakao, jos haluat kastikkeesta ”rakeista”.

 

– Kristiina Lähdesmäki (Lähde: Erika Palmcrantz Aziz ja Irmeli Lilja : Raw food –Makeita herkkuja raakaravinnosta, Mäkelä 2011)

Koonnut

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja

20.12. Ainutlaatuisia jouluperinteitä maailmalta

 

 Espanjassa jännitetään joululottoa ja kakatetaan halkoja

  • Mikään ei ole Espanjassa joulun alla niin suurta ja ihmeellistä kuin joululoton jännittäminen. Lotería de Navidad on järjestetty vuodesta 1812 alkaen, ja arvonnassa jaetaan voittoja yli kahdella miljardilla eurolla. Loton suosio perustuu tavallista suurempaan voittomahdollisuuteen: voittavia numerosarjoja arvotaan liki kaksituhatta. Arvontalähetys on valtava, useita tunteja kestävä spektaakkeli, jota koko Espanja pysähtyy seuraamaan.
  • Katalonialaisten jouluperinteet ovat aivan oma lukunsa. Barcelonassa jouluseimiasetelmiin kuuluu hieman yllättävä hahmo: Caganer, kakkaaja. Ulostava keramiikkafiguuri kyykistelee Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen rinnalla jouluisessa tallimiljöössä. Toiset sanovat, että taustalla on katalonialaisten outo huumorintaju, jotkut ovat sitä mieltä, että tarkoitus on muistuttaa pyhän ja inhimillisen vastakkainasettelusta.
  • Kataloniassa on toinenkin samaan aihepiiriin liittyvä perinne. Tió de Nadal, kakkaava halko, asetetaan kodeissa joulukuun alussa näyttävästi esille. Halkoa ruokitaan päivittäin, ja illalla se peitellään nukkumaan. Jouluna halkoa hakataan kepeillä ja lauletaan lorua, jossa käsketään sen kakata lahjoja koko perheelle.

Vasemmalla Cagatio-hahmo, oikella kakkaava halko.

Norjassa piilotetaan luudat noidilta

  • Uskomuksen mukaan joulu tuo norjalaisille mukanaan pahat henget ja epäonnen. Tämän vuoksi heillä on tapana piilottaa jouluyön kynnyksellä kaikki talon luudat, jotteivät pelottavat noidat pääse niihin käsiksi. Villeimpien uskomusten mukaan ennen vanhaan miehillä on ollut tapana viettää jouluyö ulkona aseen kanssa kuljeskellen. Rohkeimmat ovat ampuneet haulikoilla ilmaan karkottaakseen pahat henget.

Tarun mukaan kaikki talon luudat on kätkettävä huolellisesti.

Ukrainassa joulukuusi valellaan hämähäkinseiteillä

  • Taru kertoo, että aikoinaan erään köyhän lesken perheellä ei ollut varaa somistaa kuusta oikeilla koristeilla. Jouluaamuna herätessään perhe hämmästyksekseen huomasi, että hämähäkit olivat punoneet kauniit seittikuviot puun oksille. Siitä lähtien ukrainalaisilla on ollut tapana kunnioittaa uskomusta ja lisätä perinteisten jouluvalojen joukkoon jäljitelmiä hämähäkin verkoista.

 

Alkuperäisessä tarinassa kuusta koristivat aidot hämähäkin seitit, mutta nykyään käytettäneen aidonnäköisiä jäljennöksiä.

Teksti

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja

Kuvat

Wikipedia, vapaa tietosanakirja

19.12. Elvi T. esittelee runosisarten parhaat, osa 4/4

Matka Eedeniin

Vieraassa kylässä kuljimme
rakastettu ja minä.
Juna syöksyi kimeästi huutaen
kuin suuri kultanuoli läpi pimeyden.

Oli syysyö ja aseman seinällä
SUNLIGHT, SUNLIGHT, SUNLIGHT.
Ja nainen oli kassassa tuhruinen.
”Mrs. Elämä, please,
kaksi matkalippua Eedeniin.”
Hän hymyili äkkiä kirkastuen:
SUNLIGHT!

Juna tyhjä, me vaunussa kahden vain:
kovin harvat kulkevat Eedeniin.
Rakastettuni lauloi yössä:
”orvokkini, mistä tulit luokseni
näin aikaisin?”
Ja juna huusi ihmetellen: aikaisin?

Katri Vala (1930)

 

Katri Vala (Karin Alice Heikel, o.s. Wadenström) eli vuosina 1901-1944. Hänet on mainittu Tulenkantajat-ryhmän valovoimaisimpana edustajana. Vala julkaisi viisi runokokoelmaa: Kaukainen puutarha (1924), Sininen ovi (1926), Maan laiturilla (1930), Paluu (1934) ja Pesäpuu palaa (1942). Matka Eedeniin -runo on kokoelmasta Maan laiturilla.

Katri Vala oli merkittävimpiä runoilijoitamme 1920-30 –luvuilla. Hän vakiinnutti vapaan mitan suomenkieliseen lyriikkaan. Vala oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hän toimi tässä ammatissa eri puolilla Suomea vuosina 1922-1929. Vuonna 1928 Katri Vala sairastui tuberkuloosiin, johon hän menehtyi 43-vuotiaana. Helsingin Sörnäisissä on Katri Valan puisto, jonka Hämeentien puoleisen pengermän graniittipaateen runoilijan tuhkauurna on muurattu. Paikka on lähellä hänen vuosina 1931-1933 Vilhonvuorenkujalla sijainnutta kotiaan.

Marjatta Meritähti on säveltänyt runon Matka Eedeniin. Se löytyy vuonna 1986 julkaistulta levyltä Marjatta meritähti – lauluja (Love Kustannus), joka sisältää 16 laulua taiteilijaryhmä Kiilan 50-vuotisjuhlaan. Katri Vala kuului vasemmistolaisen kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan perustajiin.

Satu Koskimies kirjoitti romaanin 20-luvun nuorista tulenkantajarunoilijoista, Elina Vaarasta ja Katri Valasta. Kirja on tosipohjainen fiktio 20-luvun tulenkantajapiireistä.

 

  • Katri Valan puistosta Helsingin kaupungin sivuilla 19.10.2011. Katri Vala syystunnelmissa:

http://www.hel.fi/wps/portal/Rakentamispalvelu/Artikkeli/?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Rakpa/fi/ajankohtaista/katri+vala+syystunnelmissa

Elvi T. on runoja rakastava ja niitä pöytälaatikkoon kirjoittava kirjastonhoitaja. Hänen koko nimensä Elvi Tala muistuttaa 1920-luvun suomalaisten naislyyrikoiden moderneja lyhyitä nimiä (ja taiteilijanimiä) kuten Elina Vaara, Katri Vala ja Anna Kaari. Mm. tästä syystä hän on viehättynyt mainittujen ”runosisarten” ym. heidän aikalaistensa teksteistä.

Kirjaston joulukalenterissa ilmestyy muutamia Elvi T.:n asiayhteyteen sopiviksi katsomia runoja hänen kokoelmistaan mainitulta aikakaudelta. Mitä itsellä ei ollut (kirjana tai runovihkoon käsin kopioituna) hän tietenkin lainasi työpaikaltaan kirjastosta.

Elvi Tala on Eeva-Liisa Viitalan alter ego.

Elvi T. on kotoisin Espoosta, paikallisesta Unicefin vapaaehtoisryhmästä, jossa hänet on alun perin luonut Liisamaria Kilpi. http://www.unicef.fi/espoo

Unicefin Anna ja Toivo –nuket: http://www.unicef.fi/anna_ja_toivo

Teksti

Eeva-Liisa Viitala

Tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Valokuva

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja

18.12. Joulumieli voi olla pienestä kii

Jouluruuhkan yltäkylläisessä tavarapaljoudessa moni meistä onneksi muistaa, ettei kaikkien kanssaihmisten joulupöydässä ole samanlaista runsaudenpulaa. Koska joulu on antamisen juhlaa, ylimääräisestään kannattaa jakaa niille, joilla ei samanlaisia mahdollisuuksia ole.

Pata porisemaan

Tänä viikonloppuna ovat ilmestyneet katukuvaan esimerkiksi Pelastusarmeijan joulupadat. Pataan voi pudottaa roponsa ohikulkiessaan tai tehdä lahjoituksen virtuaaliseen pataan. Verkkolahjoituksensa voi merkata haluamaansa pottiin – tai perustaa vallan oman.

Joillekuille meistä paras joulukalenteri onkin ollut oman potin kehityksen seuraaminen ja muita lahjoittajia vastaan kisaaminen. Todellinen win-win-tilanne!

lapsia ja lahojaHyvä joulumieli

Yleisradion Ykkösen aamu-tv ja Yle Radio Suomi organisoivat jo 15. kerran hyvä Hyvä Joulumieli -keräystä jolla tuetaan vähävaraisis lapsiperheitä. Keräysvaroilla jaetaan 70 €:n ruokalahjakortteja perheille, joilla on taloudellisia vaikeuksia esimerkiksi pienten tulojen tai sairauden vuoksi. Keräys toteutetaan yhdessä Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen Punaisen Ristin ja Keskon kanssa.

Hyvää joulumieltä jakavat myös monet seurakunnat, esimerkiksi seurakuntakohtaisilla anna lapselle tai vanhukselle lahja -keräyksillään. Kysy kotiseurakunnastasi, ketä he tänä vuonna muistavat ja kuinka voit vielä osallistua.

Keräyksiä järjestävät myös monet muut kansalaisjärjestöt. Valitse omia arvojasi vastaava, ja laita hyvä kiertoon!

Teksti ja kuvitus

Veera Ristikartano

 

 

17.12. Joulupuu on rakennettu… ihan itse

Kuusikauppa käy kuumimmillaan kuluvana viikonloppuna. Joulukuusi on useimpien joulunviettoon ryhtyvien kotien koriste.

Yksityiskohta Swarovski-kristalleilla koristellusta 30-metrisestä kuusesta Berliinin päärautatieasemalla

Yksityiskohta Swarovski-kristalleilla koristellusta 30-metrisestä (muovi)kuusesta Berliinin päärautatieasemalla

Joulukuusi tuli Suomeen 1870- ja 1880-lukujen tienoilla mutta yleistyi vasta 1900-luvun alussa. Viime vuosina kaupunkilaisuus, joulunpyhien lyhyys ja epäilemättä myös joulunviettäjien alati lisääntyvä mukavuudenhalu ovat saaneet monet miettimään vaihtoehtoja perinteiselle, metsästä tai torimyyjältä noudetulle joulukuuselle. Miksi tuoda neulasia pudottavaa ja tilaa vievää puuta kodin kulkuväylien tukkeeksi, jos kuusijuhlan tunnelman voi luoda kotiin myös muilla keinoin? Luonnonkuusen voi toki ripustaa vaikka ylösalaisin kattoon roikkumaan, kuten ystävieni kommuunissa, ellei sen halua vievän lattiapinta-alaa, mutta ympäristöystävällisin joulupuu kestäisi myös vuodesta toiseen. Eikä kestävän kuusen tarvitse olla muovia.

Kuluvana syksynä internetissä on kiertänyt erityisen paljon vaihtoehtokuusien rakennusohjeita, kiitos kai jatkuvat askatelu- ja kotoilubuumin. Hyviä ideoita on internet pullollaan. Suosikkinsa voi löytää vaikka kierrätyskuusien joukosta.

Kannattaa tehdä vaikka Google-kuvahaku vaihtoehtoisista joulupuista. Luovuus kukkii kuin luonnonkuusi, jota kastellaan maaliskuulle.

Teksti ja turistikuva

Veera Ristikartano

 

16.12. Puuhaa ja piparintuoksua

 

Nämä pirteät piparit leipoi ja koristeli Eeva Peltonen hankinta- ja metadatapalveluista

Viikon päästä monessa keittiössä sivellään sinappihuntua ja paloitellaan punajuuria, mutta tänä viikonloppuna on käypä ajankohta leipoa pipareita. Perinteiset possu- ja sydänpikkuleivät saavat aivan uuden ilmeen erivärisillä kuorrutuksilla taituroimalla.

Kuorrutuksen valmistukseen tarvitset

  • Tomusokeria
  • Kananmunan valkuaista
  • Karamelliväriä (myydään apteekeissa)

Piparkakkutaikinan ohjeita verkossa

Konkarikoristelijan vinkki

  • Kuorrutuksesta kannattaa valmistaa melko paksua. Koristelussa voi hyödyntää apuna vaikkapa sukkapuikkoa, jota on helppo käyttää yksityiskohtien piirtämisessä. Puikon kärkeä kuorrutuksessa kastamalla saa kätevän “kynän” leivonnaisten koristeluun. (Eeva Peltonen)

 

Inspiraatiota viikonlopun piparinleipojaisiin

Sateenkaaripiparit teki ja kuvasi Helmi Tornivuori

Värikäs ja näyttävä juna on Bostonin piparkakkutalokilpailun satoa vuodelta 2008

Huikean yksityiskohtaisesti toteutettu urheilustadion on Bostonin piparkakkutalokilpailun satoa vuodelta 2008

Teksti

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja

Valokuvat

Värikkäät piparieläimet ylhäällä: Aino-Leena Juutinen

Sateenkaaripiparit: Helmi Tornivuori

Kaksi alinta kuvaa Bostonin piparkakkukilpailusta 2008: gonewengland.about.com

15.12. Elvi T. esittelee runosisarten parhaat, osa 3/4

Korjuun aikaan

On kuin ruskotus aamun
kyljet kaneli-omenan.
Niityllä takana aidan
aaltoo vihreys odelman.

Mustina karviaismarjat
riippuvat mehusta paisuen.
Krassien loimotus kuuma
on kuin hiilistö keltainen.

Kohta on hedelmänkorjuu.
Lämpö hehkuva auringon
paahtanut, valmiiksi saanut
on monen vihreän raakilon.

Oi sydän siemenin tummin,
syvällä kodassa kiiluvin,
vieläkö et ole valmis,
syksyn hedelmä hiiluvin?

Sinnekö, kukkimis-aikaan
kyltymätön, yhä ikävöit?
Tunnetko kuoresi alla:
ainoan kevääsi laimin löit?

Katkera on makus silloin.
Kiirehdi, lämpöä vielä juo,
hengitä leutoa tuulta,
itselles syksy autuas luo!

Elina Vaara (1933)

 Elina Vaara (Kerttu Elin Wehmas o.s. Sirén) (1903-1980)  ja Katri Vala olivat tiivisti mukana 1920-luvulla Suomessa vaikuttaneessa Tulenkantajat-kirjailijaryhmittymässä. Ryhmä sai nimensä Nuoren Voiman Liiton julkaiseman Tulenkantajat-albumin mukaan. Muita Tulenkantajia olivat mm. Uuno Kailas, Olavi Paavolainen ja Lauri Viljanen. Ryhmän tunnuslause ”Ikkunat auki Eurooppaan!”kertoo pyrkimyksestä modernisoida suomalaista kirjallisuutta ja lähentää sitä kansainvälisiin virtauksiin.

Elina Vaaran runoilijan ja suomentajan ura oli pitkä. Hänen julkaisemiensa neljäntoista runokokoelman ensimmäisen ja viimeisen välillä on yli viisikymmentä vuotta. Esikoiskokoelma Kallio ja meri ilmestyi vuonna 1924. Vaaran viimeisten vuosien asuinpaikkaan Hyvinkääseen liittyy hänen viimeinen kokoelmansa Radanvarren fuuga (1981). Elina Vaaran päätyö suomentajana oli Danten Jumalainen näytelmä (1963).

Runo Korjuun aikaan sisältyy Elina Vaaran vuoden 1933 kokoelmaan Kohtalon viulu.

Elina Vaara Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Elina_Vaara

Tulenkantajat Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Tulenkantajat

Elina Vaara: Valitut runot. 3. laajennettu painos WSOY 2003.  – Helka-tietokannassa: https://helka.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=1744744

Kerttu Saarenheimo: Elina Vaara. Lumotusta prinsessasta itkuvirsien laulajaksi. SKS 2001. – Helka-tietokannassa: https://helka.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=1559589

Satu Koskimies: Hurmion tyttäret. Romaani. Tammi 2009. – Helka-tietokannassa: https://helka.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=2166943

Satu Koskimies kirjoitti romaanin Hurmion tyttäret 20-luvun nuorista tulenkantajarunoilijoista, Elina Vaarasta ja Katri Valasta. Kirja on tosipohjainen fiktio 20-luvun tulenkantajapiireistä. Kirjailijahaastattelu Kirjastokaistalla (2.10.2009) Millaista oli olla nuori naisrunoilija 20-luvulla? http://www.kirjastokaista.fi/video/31/millaista-oli-olla-nuori-naisrunoilija-20-luvulla-/

Kirjailijoiden Hyvinkää: http://www.hyvinkaa.fi/Kulttuuri-ja-vapaa-aika/Kirjasto/Kokoelma/Hyvinkaalaisia-kirjailijoita/Kirjailijoiden-Hyvinkaa/

 

Elvi T. on runoja rakastava ja niitä pöytälaatikkoon kirjoittava kirjastonhoitaja. Hänen koko nimensä Elvi Tala muistuttaa 1920-luvun suomalaisten naislyyrikoiden moderneja lyhyitä nimiä (ja taiteilijanimiä) kuten Elina Vaara, Katri Vala ja Anna Kaari. Mm. tästä syystä hän on viehättynyt mainittujen ”runosisarten” ym. heidän aikalaistensa teksteistä.

Kirjaston joulukalenterissa ilmestyy muutamia Elvi T.:n asiayhteyteen sopiviksi katsomia runoja hänen kokoelmistaan mainitulta aikakaudelta. Mitä itsellä ei ollut (kirjana tai runovihkoon käsin kopioituna) hän tietenkin lainasi työpaikaltaan kirjastosta.

Elvi Tala on Eeva-Liisa Viitalan alter ego.

Elvi T. on kotoisin Espoosta, paikallisesta Unicefin vapaaehtoisryhmästä, jossa hänet on alun perin luonut Liisamaria Kilpi. http://www.unicef.fi/espoo

Unicefin Anna ja Toivo –nuket: http://www.unicef.fi/anna_ja_toivo

Teksti

Eeva-Liisa Viitala

Tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Aino-Leena Juutinen

14.12. Cantores Minores, joulukonserttien konkarikuoro

 

Cantores Minoresin perinteistä joulupäivän konserttia on usein pidetty joulunaluksen musiikkitarjonnan kruununjalokivenä. Helsingin Tuomiokirkon poikakuoron osaamista on kehuttu loistavaksi myös kansainvälisellä tasolla, ja kuoro matkustaakin säännöllisesti ulkomaan kiertueille.  Joulukuu on kuorolaisille kiireistä aikaa, sillä konsertteja on lähes päivittäin.

Ex-kuorolainen muistelee

Entinen “cantislainen” Kari Olamaa, 25,  liittyi kuoroon vuonna 1996 ollessaan 10-vuotias. Yli sata joulunajan konserttia laulaneena hän myöntää tahdin olleen reipas.

– Kyllä päällimmäisenä muistona on hillittömän kova tahti. Ensimmäisen adventin ja joulupäivän väliin mahtui tiukimpina vuosina parikymmentä koko kuoron konserttia; edustusryhmän esitykset mukaan laskettuna luku taisi kivuta melkein kolmeenkymmeneen. Se oli aika rankkaa kymmenvuotiaalle, mutta kuorokuri, hyvä musiikki ja ainutlaatuiset elämykset pitivät taistelutahdon jatkuvasti vahvana.

Joulupäivän konsertti vuoden huipennus

Olamaalle on jäänyt mieleen useita hienoja esiintymisiä. Joulupäivän konsertti oli kuorolaisenkin näkökulmasta vuoden huipennus, joka päätyttyään toi myös helpotuksen.

– Koko syyslukukauden ja adventtiajan urakointi huipentui tuohon konserttiin. Erityisen sydäntälämmittäviä olivat myös aattoaamun sairaalakonserttikierrokset – tuntui hyvältä viedä joulumieltä syöpäpotilaille, vanhuksille ja muille, jotka joutuivat viettämään joulunsa sairaalassa. Kuorovuosien suurimman jäljen minuun kuitenkin jätti orkesterin kanssa esitetty Bachin Jouluoratorio. Musiikki oli lapselle käsittämättömän suurta, ja aikuinen muusikkokin nöyrtyy yhä sen edessä vuosi toisensa jälkeen.

Bach yhä joulutunnelman virittäjänä

Olamaa on nykyään ammattiviulisti, joten hän tietää, mistä puhuu.  Kuorosta hän jäi tauolle vuonna 2001 äänenmurroksen vuoksi, ja tauolta ei ole vieläkään palattu. Vaikka valkokauluksinen kuoroasu on jo jätetty taakse, kuluu adventtiaika yhä Jouluoratorio-esitysten parissa. Cantores Minores -vuosilta on kuitenkin jäänyt jouluun liittyen paljon muistoja.

– Bachin Jouluoratorion alkukuoro “Jauchzet, frohlocket” tuo yhä joulun tunteen.  Jälkeenpäin en kadu yhtäkään kuorossa vietettyä vuotta, vaikka muutama lapsuuden joulu hieman tyngäksi jäikin.

Kari Olamaa keskirivissä vasemmalla Japanin-kiertueella 7.12.2000.

 

Cantores Minoresin perinteinen joulukonsertti Tuomiokirkossa sunnuntaina 25.12.2011 klo 17.00. Liput 25/10/5 €.

Teksti

Aino-Leena Juutinen

Verkkotoimittaja

Kuvat

Cantores Minoresin verkkosivut

 

13.12. Lucia tuo valon

Tänään vietetään valon juhlaa, pyhän Lucian muistopäivää. Muistoperinne on saanut alkunsa katolisesta pyhimyskalenterista.

Suomessa perinteeseen kuuluu Lucia-neidon valinta, ja tänä vuonna hän on vihtiläinen Nora Peltola, 19. Lucia saa kynttiläkruununsa tänään Tuomiokirkossa klo 17, jonka jälkeen valon kulkue lähtee liikkeelle klo 18.

Kierros alkaa Senaatintorilta ja jatkuu Aleksanterinkadulta Mannerheimintielle, josta edelleen Etelä- ja Pohjoisesplanadin kautta Kauppatorille.

Viikissä perinteiset Lucian markkinat

Ennen illan valokulkuetta kannattaa suunnata Viikin Infokeskus Koronaan. Perinteiset Lucian markkinat järjestää Helsingin yliopisto  yhdessä Viikin kampuskirjaston, kaupunginkirjaston, Malmin seurakunnan Viikin kirkon ja Unicafen kanssa.

Ohjelmassa kuoromusiikkia, käsitöiden ja jouluherkkujen myyntiä sekä glögitarjoilu.

Teksti

Aino-Leena Juutinen

12.12. Nyt syttyy valot tuhannet

Kolme kynttilää syttyi kolmantena adventtina

Kaunis adventtikynttiläasetelma ei välttämättä ole turvallinen.

Kynttilöitä on jo muinaisina aikoina poltettu juhlatilaisuuksissa, erityisesti vuoden pimeänä aikana. Kynttilän liekki muistuttaa kesästä ja poissa olevasta valosta. Valoon yhdistetään myönteisiä ominaisuuksia, koska se poistaa pimeyden ja samalla pahan. Kristillisissä yhteyksissä joulukynttilät liittyvät Johanneksen evankeliumiumiin, jossa Jeesus kertoo olevansa maailman valo.

Adventtikynttilä on Saksassa 1800-luvulla syntynyt perinne, joka kulkeutui Ruotsin kautta Suomeen. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi ja niin edelleen. Kynttilöiden ja valon lisääntyvä määrä kertoo joulun lähestymisestä. Joulukuusen oksilla kynttilöitä ryhdyttiin polttamaan niin ikään 1800-luvun lopulta alkaen.

Jouluna on tapana muistaa myös edesmenneitä omaisia ja ystäviä. Kynttilöiden vieminen hautausmaille tuli Suomessa tavaksi 1920-luvulla, mutta laajeni yleiseksi käytännöksi vasta toisen maailmansodan sankarivainajien myötä. Kynttilöiden polttaminen haudoilla on tosin perua jo antiikin roomalaisilta ja keskiajan katolisilta.

Kynttilät ovat helppo ja edullinen tapa tuoda kotiin ja kauden juhliin juhlavaa tunnelmaa. Jokainen joulukynttilöitä polttavan on hyvä muistaa muutama simppeli ohje:

  • Hyvä kynttilänjalka pysyy pystyssä eikä syty. Metallista, posliinista tai kivestä valmistettu kynttilänjalka on turvallisin. Varmista, että kynttilä on tukevasti pidikkeessään. Älä käytä röyhelöisiä muovi-, paperi- tai kangasmansetteja.
  • Sijoita kynttilät niin, ettei niiden läheisyydessä, vieressä tai yläpuolella ole mitään syttyvää. Varo erityisesti verhoja ja koristeita.
  • Älä jätä lasta tai lemmikkieläintä hetkeksikään yksin palavan kynttilän kanssa. Pidä tikut ja tuikut pois lasten ulottuvilta.
  • Jätä kynttilöiden väliin riittävästi tilaa. Liian tiiviissä ryhmässä olevien kynttilöiden tulikuuma neste saattaa helposti roihahtaa. Tuikut asetetaan noin 5 cm etäisyydelle toisistaan.
  • Sammuta tuikut, roihut ja kynttilät mieluiten tukahduttamalla, älä vedellä.
  • Varo umpinaisia, ohuita lasi- ja posliinilyhtyjä. Ahtaassa tilassa steariini voi höyrystyä ja leimahtaa. Ohutkuorinen lyhty voi poksahtaa rikki ja räiskiä palavaa nestettä ympäristöön. Turvallinen kynttilälyhty on tukeva, yläosastaan reilusti avoin ja sisältä riittävän tilava.
  • Sijoita ulkoroihut pihan, polunvarren ja portinpielen vähintään kolmen metrin päähän kulkutiestä. Laita roihut kivi-, betoni-, metalli- tai lasialustalle ja pidä niitä jatkuvasti silmällä. Ulkoroihua ei saa polttaa sisällä eikä edes parvekkeella.
  • Viimeinen sammuttaa aina kynttilät. Polta kynttilöitä vain huoneessa, jossa oleskellaan. Älä koskaan jätä kynttilää palamaan valvomatta.
  • Tarkista palovaroittimesi toimintakunto.
  • Varaudu sammuttamaan. Huolehdi, että kotona on sammutuspeitto. Pidä aina sammutusvälineet käden ulottuvilla. Kertaa alkusammutustaidot.
Teksti ja kuva

Veera Ristikartano

11.12. Jouluisia retkiä Helsingissä

Viikonloppukävelyn kohteeksi löytyy joulukuussa useita talvisia reittivaihtoehtoja.  Jouluisilla teemareiteillä voi vaikkapa lähteä Tallitontun matkaan tai ihastella kauniita seimiasetelmia ydinkeskustassa. Lauantaina 17.12. voi  hakea tunnelmaa myös Herttoniemen kartanon vanhanajan joulupolulta.

 

Korkeasaaren Tallitontun talvi

Korkeasaaressa on tästä viikonlopusta alkaen mahdollisuus seikkailla Tallitontun jalanjäljillä. Kävelyreitin varrella nähdään eläimiä talvisissa puuhissaan, ja lämpimään kotaan voi piipahtaa maistamaan muurinpohjalettuja. Itse Tontun näkeminen on kuulemma äärimmäisen harvinaista, mutta Korkeasaaren  Tallitonttu-kartan avulla voi löytää kahdeksan kurkistuspistettä, jotka hieman raottavat tontun elämää.

Korkeasaaresta kerrotaan, että Tallitonttu on ollut rauhan ja hiljaisuuden asialla jo vuodesta 1889 asti. Uhanalaiseksi luokitellun Tallitontun ja sen hoidokkien elämään Korkeasaaren yleisö on päässyt tutustumaan vuodesta 1993 lähtien.

Maksuttomia Tallitontun reittikarttoja jaetaan asiakkaille Korkeasaaren portilla.  Kurkistuspaikat on merkitty karttaan punaisella.  (Klikkaa suuremmaksi, avautuu uuteen välilehteen.)

© Korkeasaari

Lisätiedot, aukioloajat ja pääsylippujen hinnat

 

Helsingin ydinkeskustan jouluseimireitti

Joulukertomuksen kuvaaminen seimiasetelmalla on vanha kristillinen perinne. Tiettävästi ensimmäinen jouluseimi rakennettiin vuonna 1223 italialaisen maalaistalon talliin Greccion kylään. Seimiperinne elää Italiassa yhä vahvana ja on levinnyt myös muihin Etelä-Euroopan maihin kuten Espanjaan. 1700-luvulta alkaen seimiasetelmien tekeminen on luokiteltu omaksi taidemuodokseen, ja nykyään jouluseimen rakentamisesta on muodostunut monelle suomalaisellekin mieluisa jouluperinne.

© Uskotoivorakkaus.fi

Helsingin ydinkeskustassa on adventtiaikana esillä useita seimiasetelmia.  Uskotoivorakkaus.fi-sivustolla on esitelty kaikki keskustan seimiasetelmat, jotka näkyvät myös yllä olevassa kartassa.  Kohteet sijaitsevat lähellä toisiaan,  joten halutessaan voi käydä katsastamassa vaikka kaikki yhdellä kertaa.

© Niko Saari

Vanhassa kirkossa voi ihailla Elina Törmän suunnittelemaa kokonaisuutta, joka on toteutettu kokonaan huovuttamalla.

© Niko Saari

Stockmannin tavaratalon Mannerheimintien puoleisen sisäänkäynnin tuulikaapissa on pieni mutta kaunis seimirakennelma. Nukkekotimaisen asetelman hahmot ovat eläväisen näköisiä ja vaatteiden yksityiskohdat upeita.

Herttoniemen kartanon vanhanajan joulupolku 17.12.

© Dotdot.fi

Lauantaina 17.12. kannattaa suunnata Herttoniemen kartanolle.  Kaksikielisessä DOT ry:n järjestämässä koko perheen tapahtumassa tehdään aikamatka Knusbackan talossa, nähdään Suomen Lucia-neito kulkueineen ja päästään seuraamaan useita erilaisia jouluaiheisia esiintymisiä. Tapahtuman yhteydessä järjestettävillä joulumarkkinoilla on tarjolla käsityöläistuotteita, glögiä ja pipareita.

Suurin osa ohjelmasta tapahtuu ulkona, joten lämmin pukeutuminen on suotavaa. Tapahtumanjärjestäjän mukaan lapset voivat halutessaan pukeutua tontuiksi tai jouluenkeleiksi. Mukaan voi ottaa myös oman kynttilälyhdyn tai taskulampun.

Lisätietoja tapahtumasta DOT ry:n sivuilta

Tilläggsuppgifter gällande evenemanget finns på DOT:s hemsida

 

Teksti

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja

 Kuvat

Tallitontun talvi -tekstin kuvat © Korkeasaari
Helsingin jouluseimet -karttagrafiikka © Uskotoivorakkaus.fi
Seimiasetelmien valokuvat © Niko Saari
Herttoniemen kartanon vanhanajan joulupolku -teksin kuva ja mainosposteri © Dotdot.fi

 

10.12. Elvi T. esittelee runosisarten parhaat, osa 2/4

Lintu sininen

Lintu sininen,
pursi ilmojen,
anna, että katson
merta sulkien!

Lintu sininen,
istu kädellen,
anna, että äänes
kultaa kuuntelen!

Lintu sininen,
satu satujen,
tule, tule mulle
iloks iltojen!

Lintu sininen,
lennä povellen,
laula, laula mulle
laulu sydämen!

L. Onerva (1923)

 

L. Onerva, oikealta nimeltään Hilja Onerva Lehtinen (1882-1972) oli monipuolinen taiteilija ja lahjakkuus, joka jo nuorena lauloi, kirjoitti ja maalasi, oli innostunut teatterista ja suunnitteli aikuiseksi tultuaan mm. näyttelijättären uraa. Parhaiten Onerva tunnetaan runoilijana. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu myös novelleja ja romaaneja. Hän toimi suomentajana ja kriitikkona sekä kirjoitti lehtiin. Onervan esikoiskokoelma Sekasointuja ilmestyi vuonna 1904.

Yllä oleva runo on vuonna 1923 ilmestyneestä runokokoelmasta Sielujen sota, joka oli hänen yhdestoista kokoelmansa. L. Onerva solmi toisen avioliittonsa säveltäjä Leevi Madetojan kanssa. Madetojan Syksy-laulusarja, jonka kantaesitys oli vuonna 1930, sisältää Onervan runoon sävelletyn Lintu sininen –yksinlaulun.

http://fi.wikipedia.org/wiki/L._Onerva

Helena Lehmuskero: Leevi Madetojan ja L. Onervan yhteinen elämä ja sen heijasteet Madetojan yksinlaulutuotannossa. Kandidaatin tutkielma, musiikkitiede. Jyväskylän yliopisto 2009.

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/24580

L. Onerva: Etsin suurta tulta. Valitut runot 1904-1952. Toimittanut Helena Anhava. 1984.

Elvi T. on runoja rakastava ja niitä pöytälaatikkoon kirjoittava kirjastonhoitaja. Hänen koko nimensä Elvi Tala muistuttaa 1920-luvun suomalaisten naislyyrikoiden moderneja lyhyitä nimiä (ja taiteilijanimiä) kuten Elina Vaara, Katri Vala ja Anna Kaari. Mm. tästä syystä hän on viehättynyt mainittujen ”runosisarten” ym. heidän aikalaistensa teksteistä.

Kirjaston joulukalenterissa ilmestyy muutamia Elvi T.:n asiayhteyteen sopiviksi katsomia runoja hänen kokoelmistaan mainitulta aikakaudelta. Mitä itsellä ei ollut (kirjana tai runovihkoon käsin kopioituna) hän tietenkin lainasi työpaikaltaan kirjastosta.

Elvi Tala on Eeva-Liisa Viitalan alter ego.

Elvi T. on kotoisin Espoosta, paikallisesta Unicefin vapaaehtoisryhmästä, jossa hänet on alun perin luonut Liisamaria Kilpi. http://www.unicef.fi/espoo

Unicefin Anna ja Toivo –nuket: http://www.unicef.fi/anna_ja_toivo

Teksti

Eeva-Liisa Viitala

Tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Valokuva

Aino-Leena Juutinen


9.12. Jouluposti matkaan taas käy

Ensimmäinen tunnettu joulukortti lähetettiin Englannissa 1843. Tapa levisi nopeasti kaikkialle länsimaihin. Suomessa ensimmäinen Postin laatima tilasto, jossa postikortti esiintyy omana lajinaan, on vuodelta 1882. Tuolloin lähetettiin noin 200.000 postikorttia, joista joka toisen arvioidaan olleen joulukortti. Vuonna 1900 Suomessa lähetettiin noin 800.000 joulukorttia, mutta jo viisi vuotta myöhemmin lähes nelinkertainen määrä, 2,7 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1960 posti kuljetti jo yli 10 miljoonaa joulukorttia ja kymmenen vuotta myöhemmin yli 20 miljoonaa. 1990 oltiin jo 40 miljoonassa ja 50 miljoonan lähetetyn joulukortin raja ylitettiin ensimmäisen kerran 1995.

Vaikka tekstiviesti,  sähköposti ja viimeksi sosiaalisen median mahdollisuudet ovat saaneet joulupostinkin määrän laskuun, joulu on edelleen postikulun suurinta sesonkia. Nykyään yhä suurempi osa joulupostista lähetetään suljetussa kuoressa, sillä sekä itse askarreltujen korttien että joulutervehdyksen mukaan sujautettavien valokuvien ja muiden muistojen suosio on jatkanut kasvuaan.

Perinteisesti suosittuja aiheita joulukorteissa ovat olleet talvi, lumiset maisemat ja lumiukot. Linnut, kukkaset ja onnea tuottavat symbolit, kuten nelilehtinen apila ja hevosen kenkä, ovat myös olleet yleisiä kuva-aiheita. Kuva-aiheita vertailtaessa joulupukki ja tontut menevät kuitenkin ohi muiden.

 

Postimuseossa nostalgiaa tihkuva Rudolf Koivu -näyttely 

Postimuseosta löytyy jouluinen näyttely Rudolf Koivun ystävilleHelsingin pääpostissa sijaitsevassa Postimuseossa on esillä teemanäyttely Kuin silloin ennen – lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana 10.11.2011-3.3.2012. Esillä on taiteilija Rudolf Koivun alkuperäisiä töitä, postikortteja sekä aikakauden esineistöä.

Näyttelyn tavoitteena on herätellä muistoja ja tarinoita isovanhempien, lasten ja lastenlasten kesken.  Rudolf Koivun kuvien johdattamana muistellaan, millaista lasten arki oli viisikymmentä tai jopa sata vuotta sitten.  Kierroksen aikana voi tutkia vanhoja leluja, hypistellä kouluvaatteita ja tuoksutella entisaikojen ruoka-aineita pienistä purkeista. Levähtäminenkin on sallittua – puupulpetin ääressä voi hengähtää hetken ja kuunnella nostalgisia musiikkikappaleita lasten laulamana.

 Jouluposti matkaan nyt

Muistathan, että tänä vuonna joulupostin voi lähettää edullisemmalla 0,55 €:n joulumerkin hinnalla, kunhan korttinsa kiikuttaa postiin viimeistään torstaina 15.12. 2011.

p.s.  Postimuseoon on vapaa pääsy 15.12., joten joulukorttien lähdettyä maailmalle on oiva hetki käydä muistelemassa lapsuusaikojen perinteitä.

Teksti

Veera Ristikartano ja Aino-Leena Juutinen

Kuva

Aino-Leena Juutinen

 

8.12. Kauden kuumimmat kukkatrendit

Joulua juhlistetaan myös monenlaisin joulukukin ja istutuksin.

Kauppapuutarhaliiton mukaan vuoden 2011 joulukukkien trendinä ovat runsaat istutukset. Samassa astiassa on esimerkiksi monta hyasinttia, tiheä matto joulutähtiä tai kokonainen metsä ritarinkukkia. Kukkien värinä perinteikäs punainen pitää pintansa, vaikka monet suosivat myös valkoista.

Omaleimaisuutta kukkaistutuksiin saa yhdistämällä koristeluun käsitöitä. Kulahtaneen ruukun voi kätkeä vaikkapa kudotun säärystimen sisään, joka lämmittää kukan jo kuihduttua.

Jos kotikutoisuus ei kiehdo, voi joulukukan istuttaa metalliseen suojaruukkuun, sillä metallin kiilto ja muutenkin hillitty kimallus ovat jälleen tulossa muotiin. Tuunaaja loihtii metallisen suojaruukun sopivan kokoisesta säilyketölkistä – joko sellaisenaan etiketit irti liotettuna tai spraymaalilla ehostettuna. Naulalla ja vasaralla rei’ittäen purkkiin voi kuvioida haluamansa ornamentin. Kukan lakastuttua purkkia voi käyttää vaikka kynttilälyhtynä.

Ritarinkukan voi siirtää kasvamaan korkeaan ja kapeaan lasimaljakkoon. Pese juuret hyvin mullasta, vaihdan vesi aluksi parin päivän välein ja laita sitten veden sekaan tilkka kloritea. Näin vesi pysyy kirkkaana ja raikkaana viikkoja, kasvin siitä kuitenkaan kärsimättä.

Amaryllis Hippeastrum 'Minerva'

Tiesitkö…

  • Joulukukkia ryhdyttiin varsinaisesti myymään Suomessa 1860-luvun jälkipuolella. Tuolloin lehdissä mainostettiin joulun alla mm. hyasintteja.
  • Joulutähti ei ole myrkyllinen. Valkoinen maitiaisneste maistuu karvaalta ja ärsyttää syötynä mahaa, mutta ei aiheuta hengenvaaraa.
  • Ritarikukasta puhutaan usein amarylliksenä, vaikka kyseessä on kaksi eri kasvia. Sekaannus johtunee siitä, että ruotsiksi ritarinkukka on amaryllis. Ritarinkukka nimitys juontuu latinalaisesta kasvisuvun nimestä Hippeastrum, ritarin tähti, joka viitannee keskiaikaiseen aseeseen aamutähti.
Teksti

Päivi Lammi, prosessien ja kukkien ystävä

 

7.12. Paras joululahjamme

Paras joululahja on saajansa tarpeen tai toiveen mukaan valittu mutta samalla iloinen yllätys. Paras joululahja on lisäksi sekä eettinen että kestävä. Yhä useammin paras lahja on myös aineeton, kuten palvelu tai hyvää tekevä ele jollekulle kolmannelle osapuolelle.

Käsityöläiset elävät joulusesongista

Keskustakampuksella, yliopistoa ympäröivissä kortteleissa kuhisee lähiviikkoina tavallistakin enemmän ihmisiä, sillä perinteiset Tuomaan markkinat siirtyvät tänä vuonna Esplanadin puistosta Senaatintorilla. Tori täyttyy tänään tutuista punaisista mökeistä, ja paikalla on käsitöitään myymässä aiemmilta vuosilta tutut myyjät. Myyjiä saapuu yli 70 paikkakunnalta pitkin Suomea, pohjoisin Sodankylän Vuotsosta. Myynnissä heillä on mm. keramiikkaa, nahka-, turkis- ja villatuotteita, joulukoristeita ja koruja.

Tuomaan markkinoiden avajaisia vietetään tänään keskiviikkona 7.12.2011 klo 18.00 Senaatintorilla.

Joulumarkkinat ovat useimpien käsityöläisten vuoden huipennus. Monet käsityöläiset tekevät erilaisissa joulumyyjäisissä valtaosan vuoden tilistään, joten ilahduttaessasi lahjallasi läheisiäsi, tuet myös kotimaista työtä.

Etsi sinua lähinnä olevat myyjäiset esimerkiksi HS:n Oman kaupungin listauksesta. Erilaisia joulumarkkinoida järjestävät myös asukasyhdistykset, harrastus- ja urheiluseurat sekä koulut joka viikonloppuna ennen joulua. Nämäkin mahdollisuuden saajansä näköisen joululahjan hankintaan listataan aina loppuviikon lehdissä.

Mandariinipuu kantaa hedelmää - ja kaunis ja kestävä joululahja

Aineettomat lahjat

Aineettomat lahjat ovat konkreettinen keino säästää luontoa ja vähentää jätteiden määrää. HSY eli Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut tarjoaa kattavan listan aineettomista lahjaideoista sivuillaan. HSY antaa myös konkreettiset vinkit joulun jätehuollon hallintaan. Paras lahja on aineeton, eikä vaadi käärettä ollenkaan, mutta konkreettisen tavaralahjankin voi pakata kestävästi, esimerkiksi itse tehtyyn, uudelleenkäytettävään lahjapussiin tai vaikkapa värikkään mainosjulkaisun sivuihin. Muistammehan toki jokainen, että joulupaperin paikka ei ole paperinkeräyksessä.

Aineettomien lahjojen voittokulun aloittivat kehitysmaihin lahjoitettavat kanat, kaivot ja koulupuvut. Kirkon ulkomaanapu yhteistyökumppaneineen ojentaa kehitysyhteistyön käden ja mahdollisuuden antaa osuva lahja myös sellaisille meistä, joilla jo on kaikkea, mitä keksimme tarvita.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA on listannut lukemattomia erilaisia eettisiä lahjoja tarjoavia yhteisöjä sivustolleen.

Kestävä kirjastolahja?

Vaan entäpä, jos haluaisinkin lahjoittaa läheiselleni vaikkapa parikymmentä käyttäjälle maksuntonta varausta yliopiston kirjaston kurssikirjoihin. Tai lahjakortin, jolla huonomuistinen sukulainen saattaisi kuitata myöhästymismaksunsa.  Onnistuisiko?

Teksti

Veera Ristikartano

Kuva

Veera Ristikartano

 

6.12. …vaan rauhaa päälle maan

Sotajouluja vietettiin hartaudella poissaolevia muistaen“Sanna oli apustanut pastillit itselleen heti, kun niiden jakamisesta oli saatu tieto. Eikä hän koko joulunalusajan sitten ollut muusta puhunutkaan kuin säästämisestä: Jos söisi vain yhden päivässä, pastilleja riittäisi tammikuun lopulle asti. Äiti antoi rasiat, kun noustiin aattoaterialta. Puolta tuntia myöhemmin molemmat oli syöty. Sanna laski kirjan käsistään, mustaksi pinttynyt suu vääristyi.

– Mulla koskee vatsaan.

Isä hymähti. – Rauhalla on hintansa.

Juuri silloin alkoi kynttilä häälyä ja veti katseet puoleensa. Äiti oli tuonut sen, vihoviimeisensä, hellin käsin liekkiä varjellen ruokapöydältä saliin, asettanut kirjahyllylle Eskon kuvan viereen, pyyhkäissyt olematonta pölyä kämmenellään. Isä nousi ja sammutti jalkalampun. Äiti aloitti laulun.

– En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan…

Maljakossa, kuvan toisella puolella oli pajunkissoja kukkien korvikkeena. Moista talvea ei muista, Martti mietti. Mitähän se ennustaa? Äiti istui kädet sylissä, ristittyinä. Isä oli jäänyt seisomaan. Kynttilän sydän kaatui. Lepatus sai Eskon silmänurkat ja suupielet tutusti nykimään ja hetken melkein odotti, että Seniori murjaisee jotakin. Sanna oli unohtanut nipistyksensä ja oli pelkkiä silmiä hämärän rajalla, Harri taempana vain jäykistynyt varjo. Liekki hiipui vähitellen lähes olemattomiin, kunnes leimahti äkkiä täyteen voimaan. Kureet olivat poissa, Esko katsoi vakavin, määrätietoisin silmin suoraan kohti. Äkillinen sihahdus, ja he istuivat pilkkopimeässä.

– …vaan rauhaa päälle maan.

Raikkaaseen kuusentuoksuun sekoittui talin tukahduttaman kynttilänsydämen kirpeä katku.

– Amen, sanoi isä.”

 

Lasse Raustela: Vahdinvaihto (Tammi 1989)

 

Vaihdinvaihto on Lasse Raustelan 1980-luvulla kirjoittaman kuusiosaisen Taivaansavut -sarjan päätösosa. Taivaansavut on toimittajana ja kirjailijana toimineen Raustelan päätyö, “nuortenkirjallisuudessamme ainutlaatuisen kattava kuvaus elämästä talvi- ja jatkosodan vuosien Suomessa. Raustela hahmottaa mestarillisesti ajankuvan ja vangitsee samalla herkästi nuoruuden tunnot.”

Taivaansavut -sarja voitti vuonna 1990 parhaalle lasten- tai nuortenkirjalle myönnettävän Topelius-palkinnon ja on myös allekirjoittaneen ehdottomia suosikkisarjoja. Aikuinen lukija sukeltaa yhtä mielellään ja yhä uudelleen sotavuosien Turkuun ja poikkeusoloissa varttuvien nuorten elämään. Aikuinen lukija näkee myös Raustelan kirjojen historiankirjoituksellisen arvon ja arvostaa niiden moniarvoista, aikakauden poliittisia jännitteitä jäsentävää maailmankuvaa.

Arvokas näkökulma itsenäisessä Suomessamme myös Itsenäisyyspäivänä 2011.

Teksti

Veera Ristikartano, kirjaston verkkoviestinnän suunnittelija ja vapaan, moniarvoisen Suomen ja korkeatasoisen suomalaisen kaunokirjallisuuden vankkumaton fani

Kuva

Kirjoittajan kotialbumi

 

5.12. Elvi T. esittelee runosisarten parhaat, osa 1/4

Hiljainen meri

Meren suuri ja harmaa rauha
minun sieluuni selkenee.
Vesi pitkästä aaltoilusta
meren rannoilla hiljenee –

Yö-ilma on kuultavan kirkas:
karit kaukaiset lähellä nään.
Kivet rannoilla selvinä piirtyy
meren valkeaan hämärään.

Olen lentänyt uupuvin siivin
meren pitkää pimeää
kuin harmaa haahkojen rivi,
jota silmä ei sumusta nää.

Nyt suuri ja harmaa rauha
yli kaiken selkenee,
ja väsynyt, levoton vesi
meren rannoilla hiljenee –

Anna Kaari (1926)

Anna Kaari oli oikealta nimeltään Anna Kaarina Tuulikki Andersson (s. 1903), joka käytti myös nimimerkkiä Ilona. Todennäköisesti hänen runojaan on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1926 antologiassa Nuoret runoilijat. Wikipediassa mainitaan antologian ja vuonna 1928 ilmestyneen runokokoelman Alakuloinen meri lisäksi vuonna 1947 ilmestynyt teos Rakastava sydän, kirja Suomen naisesta, jonka hän on toimittanut. Verkkolähteiden perusteella en pystynyt selvittämään Anna Kaaren myöhempiä vaiheita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Kaari

 

Elvi T. on runoja rakastava ja niitä pöytälaatikkoon kirjoittava kirjastonhoitaja. Hänen koko nimensä Elvi Tala muistuttaa 1920-luvun suomalaisten naislyyrikoiden moderneja lyhyitä nimiä (ja taiteilijanimiä) kuten Elina Vaara, Katri Vala ja Anna Kaari. Mm. tästä syystä hän on viehättynyt mainittujen ”runosisarten” ym. heidän aikalaistensa teksteistä.

Kirjaston joulukalenterissa ilmestyy muutamia Elvi T.:n asiayhteyteen sopiviksi katsomia runoja hänen kokoelmistaan mainitulta aikakaudelta. Mitä itsellä ei ollut (kirjana tai runovihkoon käsin kopioituna) hän tietenkin lainasi työpaikaltaan kirjastosta.

Elvi Tala on Eeva-Liisa Viitalan alter ego.

Elvi T. on kotoisin Espoosta, paikallisesta Unicefin vapaaehtoisryhmästä, jossa hänet on alunperin luonut Liisamaria Kilpi. http://www.unicef.fi/espoo

Unicefin Anna ja Toivo –nuket: http://www.unicef.fi/anna_ja_toivo

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Valokuva

Aino-Leena Juutinen

 

3.12. Kirjastonjohtajan joululaulu

Karl Collan, tohtori, kirjailija ja säveltäjä, valittiin 1866 yliopiston kirjastonjohtajaksi

Sylvian joululaulu (Sylvias hälsning från Sicilien) on alkujaan Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaistu runo. Martti Korpilahden suomennos vuodelta 1918 on yksi rakastetuimmista joululauluistamme. Laulu on valittu muun muassa Yleisradion äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi. Runo kuuluu Sylvian laulut -kokoelmaan.

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun.
Miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.

Sylvian joululaulun on säveltänyt kirjailija ja säveltäjä Karl Collan, joka on monille Helsingin yliopiston kirjastoa tunteville tuttu hahmo. Collan teki pitkän myös yliopistossa. Valmistuttuaan maisteriksi 1850 Collan toimi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun opettajana. Vuonna 1859 hänestä tuli yliopiston saksan kielen lehtori. Vuonna 1866 hänet valittiin yliopiston kirjaston, silloisen Yleisen Ylioppilaskirjaston kirjaston kirjastonhoitajaksi. Muistona tästä Helsingin yliopiston ylikirjastonhoitajan huoneen seinällä riippuu edelleen Sylvian joululaulun isän muotokuva.

Melkoinen renessanssimies.

Laulun Sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) puolestaan on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa.

 

Teksti

Veera Ristikartano

Kuva

Aino-Leena Juutinen

2.12. Jouluglögit roomalaisittain

Mulsum - roomalainen jouluglögiSaturnalia oli roomalaisten vuoden tärkein juhla, jota vietettiin maanviljelyn jumalan Saturnuksen kunniaksi meidän jouluamme edeltävällä viikolla. Juhlintaan kuului mm. porsaan uhraaminen ja pienten lahjojen – usein kynttilöiden tai leivonnaisten – vaihtaminen. Orjat aterioivat isäntien kanssa ja isännät palvelivat heitä päässään tonttuhatun näköinen pilleus.

Kuten huomaamme, suomalaisen joulu muuntuu helpolla roomalaiseksi. Roomalaista tunnelmaa voi vielä lisätä lämmittämällä glögin sijaan mulsumia, roomalaista viinistä, hunajasta ja mausteista keiteltyä aperitiivia. Roomalaiset uskoivat mulsumin edistävän ruokahalua ja terveyttä.

Näin valmistat mulsumia:

  • 1 pullo kuivaa italialaista valkoviiniä
  • hunajaa maun mukaan sekä mausteeksi
  • mustapippuria
  • hyppysellinen sahramia
  • laakerinlehteä murskattuna
  • pala kanelitankoa

Mittaa kattilaan pari desiä viiniä ja sekoita joukkoon hunaja ja mausteet. Kuumenna ja anna maustua miedolla lämmöllä liedellä noin tunti. Siivilöi liemi, sekoita joukkoon loppu viini ja kuumenna.

Mulsumia siemaillessa voi viritellä yhteislauluna

Porculis matris sumus omnes,
sumus omnes, sumus omnes.
Porculis matris sumus omnes, omnes!
Tu et egoque. Tu et egoque

(kirjallisuuslähteenä hyödynnetty: Castrén & Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja)

 

Teksti

Päivi Lammi, Antiquitas-kirjastossa lukemattomia (sic) tunteja viettänyt suunnittelija

1.12. Kirjaston joulukalenteri tuo valoa pimeään

Helsingin yliopiston kirjasto haluaa jakaa verkkolehtensä Verkkarin lukijoille ylimääräistä valoa pimeään. Sitä tarvitaan, varsinkin, ellei kaivattua lunta ei lainkaan kuulu.

Jokaisena joulukuun päivänä kirjaston joulukalenterin luukkuun kurkistavalle tarjotaan jokin jouluinen vinkki. Luvassa on niin jouluisia ruoka-, juoma-, lahja- kuin koristeluvinkkejäkin. Kirjastolaiset ovat ryhtyneet reippaasti joukkoistaen rakentamaan kalenteria nostamalla framille omat talvikauden suosikkinsa. Yhdessä tehden on mahdollista antaa myös toisille ideoita iloiseen yhdessä tekemiseen. Kirjastossa kun ollaan, ei unohdeta myöskään hyvää kirjallisuutta.

Tervetuloa kirjaston joulukalenteriin, vaikka joka päivä!

Neilikka-appelsiinit

Jouluisen tunnelmoinnin voi aloittaa vaikkapa tuoksuista. Neilikka-appelsiinit valmistuvat näppärästi kotikonstein ja täyttävät kodin nopeasti miedon mausteisilla tuoksuillaan. Tekijältä vaaditaan ainoastaan kovia sormenpäitä, sillä teräväreunaisimmat neilikat saattavat tehdä ohueen ihoon jopa haavoja.

Appelsiinit voi halutessaan myös ripustaa roikkumaan: kiedo hedelmät silkkinauhoihin ja ripusta esimerkiksi ikkunakoristeeksi tai kuusenoksalle.

Teksti

Veera Ristikartano

Neilikka-appelsiiniohje

Aino-Leena Juutinen

Valokuva

Niko Saari