Avoin kirjasto, avoin yhteiskunta? Ilmoittaudu seminaariin 31.3.

Mikä tekee kirjastosta vahvan? Entä miten kirjasto auttaa tekemään yhteiskunnasta vahvan? Miten kirjasto voi jatkaa ihmisten valtauttamista tiukkenevissa taloudellisissa raameissa ja tiukentuvan tietovalvonnan toimintaympäristössä?

STKS:n kansainvälisten asioiden työryhmä järjestää seminaarin kirjastojen avoimuudesta Tieteiden talolla 31.3. Puhujina Sinikka Sipilä, Jyrki Kasvi, Jarmo Saarti, Tuula Haavisto, Kai Ekholm ja Päivikki Karhula. Aleksi Koskinen tarjoaa opiskelijanäkökulman kysymykseen.

Ohjelma ja ilmoittautuminen 27.3. mennessä.

Tervetuloa!

Yliopistorankingit – kevyttä hupia vai totista kilpailua?

Maailman yliopistot kilpailevat keskenään opiskelijoista, rahoituksesta, tutkimuksen herättämästä kiinnostuksesta ja arvostuksesta, kaiken kaikkiaan: keskinäisestä paremmuudesta. Yliopistorankingeja on julkaistu vuodesta 2003, ja ensimmäinen niistä oli Shanghai Jiao Tong University (SJTU) — Academic Ranking of World Universities (ARWU). Sen jälkeen on perustettu useita muita ranking-listoja, joissa painotetaan hiukan eri asioita. Eri listoilla myös Helsingin yliopisto on sijoittunut eri tasoille.

Prof. Arto Mustajoki on usean vuoden ajan perehtynyt monenlaisten työtehtäviensä kautta tutkimuksen arviointiin ja siinä yhteydessä kiinnostunut myös yliopistorankingeista. Bibliometriikkaverkoston tilaisuudessa 19.2.2014 kuulimme hänen ajatuksiaan ja kriittistäkin pohdintaa. Mitä rankingit kertovat? Miksi ne niin kiinnostavat?

Mitä ranking-listoja on tarjolla?

Tällä hetkellä ranking-listoja on useita. Niistä tunnetuimpia Shanghain listan lisäksi ovat Times Higher Education (2004-), QS World University Rankings (2010-), Taiwan Ranking (2007-), SCImago /Scopus (2009-) ja Leiden Ranking (2008-). Eri listoilla painotetaan eri asioita: Shanghain listalla Nobel-palkinnoilla on painoarvoa, samoin Nature- ja Science –lehdissä julkaistuilla artikkeleilla. Times Higher Education taas painottaa viittausten määrää, mutta myös tutkimuksen ja opetuksen maineella on merkitystä. QS pitää tärkeänä mm. kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden osuutta, joskin myös Scopus-tietokantaan pohjautuvan viittausten määrän painoarvo on huomattava. Taiwan korostaa julkaisujen näkyvyyttä, ja mm. kahden vuoden h-indeksi on tässä erittäin tärkeä, mikä taas on niiden yliopistojen etu, joissa on luonnontieteitä ja lääketiedettä ja viittauksia alkaa kerääntyä nopeasti. SCImagossa on mukana myös tutkimuslaitoksia, ja niinpä kärjessä ovat Kiinan, Venäjän ja Ranskan tiedeakatemiat.

Helsingin yliopisto on koko maailman rankingeissä sijoittunut eri listoilla eri sijoille: Shanghain mukaan sijalle 76, THE:ssä sijalle 100, QS:ssa sijalle 69 ja Taiwanissa sijalle 64. Yliopiston tavoitteena on päästä maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon – mutta millä listalla?

Ei yksiselitteistä

Mustajoki toi esiin ranking-listoissa esiintyviä ongelmia. Kaikki listat kattavat vain osan kriteereistä, yleensä pelkän tutkimuksen. Opetus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus yleensä unohdetaan kokonaan. Ranking-listat myös kattavat vain osan tieteenaloista. Joskus ne voivat olla tarkoitushakuisia ja aina ne heijastavat menneisyyttä ts. historiaa ja aikaisempia ansioita, ei tulevaisuutta. Tekniseltä näyttävät seikat, kuten tieteenalaluokitus, voivat vaikuttaa paljon lopputulokseen. Siitä esimerkkinä Mustajoki mainitsi korva- ja nielututkimuksen Tanskassa.

Joskus myös arvioitavien yliopistojen organisaatioissa tapahtuneet muutokset voivat vaikuttaa tuloksiin, kuten silloin kun henkilöstöryhmiä (opiskelijat, tutkijat) määritellä uudelleen.

Tieteenalojen erot ja tutkimuksen arviointi

Mustajoki pohti myös tutkimuksen arviointia laajemmin. Eri tieteenaloilla julkaisukulttuuri ja julkaisemisen tavat ovat erilaisia, kuten mm. yliopistomme tutkimuksen arvioinnin julkaisuanalyysit osoittivat. Joillakin aloilla kirjoitetaan pääasiassa englanninkielisiä vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, jolloin ne pääsevät kansainvälisiin viittaustietokantoihin ja tulevat sitä kautta näkyviksi. Toisilla aloilla tuotetaan pääasiassa kirjoja ja niitäkin monasti suomen kielellä, jolloin mahdollisuudet päästä viittaustietokantoihin ja siten tieto viittausten kerääntymisestä jää piiloon. Tosin jotain voi kertoa Google Scholar, joka sisältää monenkielisiä julkaisuja.

Mustajoki esitti kiinnostavan vertailun Suomen Akatemian muutaman humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan huippututkijan saamista julkaisu- ja viittausmääristä Web of Science –tietokannassa ja Google Scholariin pohjautuvassa Publish or Perish –tietokannassa. Psykologian alan huippututkija Mikko Samsin julkaisuja ja niiden saamia viittauksia oli runsaasti sekä WoS:ssa että PoP:ssä. Sen sijaan pienemmän tieteenalan, papyrologian, kansainvälisesti arvostetun huippututkijan Jaakko Frösenin julkaisuja ei ollut lainkaan WoS:ssa, koska niitä lehtiä, joissa hän julkaisee, ei ole tuossa tietokannassa. PoP:ssa hänellä oli 50 julkaisua ja 73 viittausta; ala on pieni, tutkijoita vähän ja viittauskulttuurikin erilainen kuin psykologiassa.

Rankingien ongelmia

Mustajoki toi esiin Ranking-listojen ongelmia. On havaittu, että jotkut lehdet pyrkivät manipuloimaan omia impaktejaan eli vaikuttavuuskertoimia. Yliopistot ovat tieteenaloiltaan ja tavoitteiltaan erilaisia, mutta erilaiset tavoitteet eivät heijastu rankingeissä. Ranking-listat voivat väärällä tavalla homogenisoida yliopistojen tavoitteita. Lisäksi jos yliopisto pyrkii menestykseen rankingeissä, se saattaa edellyttää yliopiston strategiasta poikkeavia toimia. Näitä ovat mm. nobelistien ”ostaminen” yliopistoon tai pyrkiminen julkaista erityisesti Science – ja Nature –lehdissä.

Rankingien mukanaan tuoma kilpailu voi vaikuttaa mm. niin, että suuret kysymykset jäävät tutkimatta, kun täytyy ”tehtailla” artikkeleita. Julkaisukäytännöt yksipuolistuvat, jos kerätään tietoisesti pisteitä. Kilpailu lisää vilpin riskiä. Myös Open Science -ajatus tiedon ja datan jakamisesta vaarantuu kilpailun vuoksi. Lisäksi on mahdollista, että syntyy ”tieteenalaklikkejä”: tutkijat kirjoittelevat toisilleen artikkeleita, joihin voi olla paljon viittauksia, mutta tiede ei varsinaisesti etene.

Miten rankingeihin tulisi suhtautua?

Ranking-listoja lukevat yliopistoväen lisäksi median edustajat. TV:n uutislähetyksissä on jo kerrottu yliopistojen sijoittumisesta eri listoilla, ja Helsingin Sanomat tekee näkyviä juttuja uusien yliopistorankingien ilmestyttyä. Ranking-listoja on kiinnostavaa seurata, mutta niihin ei ehkä kannattaisi suhtautua liian vakavasti. Kuten Arto Mustajoen erinomaisesta esityksestä saatoimme todeta, rankingeja on monenlaisia ja eri kriteerit vaikuttavat niissä eri lailla.

Myös OKM:n uusi rahoitusmalli on nyt esitelty tiedeyhteisölle. Siinäkin on ehdotettu muutoksia aiempiin. Ehkäpä tieteessä ei kannata liikaa laskelmoida rahoitusmallien tai ranking-listojen vuoksi, vaan pyrkiä tekemään hyvää tutkimusta.

Arto Mustajoen julkaisuja yliopistorankingeistä ja tutkimuksen arvioinnista:

Tutkimuksen vaikuttavuus: mitä se on ja voidaanko sitä mitata? Tieteessä tapahtuu 6/2005, 33-37.

Yliopistojen rankingit – paljon melua tyhjästä? Tieteessä tapahtuu 8/2010, 20-29.

Henriikka Clarkeburn & Arto Mustajoki. Tutkijan arkipäivän etiikka. Vastapaino 2007.

Assessing Europe’s University-Based Research. Expert Group on Assessment of University-Based Research, 2010.

Measuring excellence in Social Sciences and Humanities: Limitations and opportunities. In Global university rankings, ed. by Tero Erkkilä. Palgrave MacMillan 2013, 147-165

Teksti:

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

topuniversities.com
universitiesnews.com
visualizing.org

Kotimaisten tiedekustantajien linjauksia rinnakkaistallennukseen – avoimen verkkokyselyn tuloksia

Noin puolet suomalaisista tiedekustantajista sallii omissa lehdissään julkaistujen artikkeleiden rinnakkaistallennuksen. Tällainen tulos saatiin kesällä 2013 toteutetussa avoimessa verkkokyselyssä. Huomattava osa kustantajista ei kuitenkaan vastannut kyselyyn, joten monien lehtien osalta linjaukset rinnakkaistallennukseen liittyen ovat edelleen epäselviä.

Tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennus yliopistojen ylläpitämiin avoimiin julkaisuarkistoihin ei ole toistaiseksi toteutunut laajamittaisemmin. Eräs ongelmakohta asiassa on ollut kotimaisten kustantajien epäselvä suhtautuminen rinnakkaistallennukseen. Kustantajien linjauksia keräävässä SHERPA/RoMEO –palvelussa on ollut tiedot vain muutamilta suomalaisilta tiedekustantajilta. Palveluun tallennetuista tiedoista selviää mm. salliiko kustantaja ylipäänsä rinnakkaistallennuksen, mikä artikkelin versio on sallittua tallentaa ja edellyttääkö kustantaja tietyn julkaisuviiveen (embargon) rinnakkaistallenteen julkaisemisessa.

Helposti tarkistettavat tiedot tiedekustantajien linjauksista helpottavat osaltaan tutkijoiden työtä. Mikäli kustantaja sallii jonkin artikkelin version tallennuksen julkaisuarkistoon, HY:n tutkija voi tallentaa kyseisen version Tuhat-järjestelmään, josta se siirtyy – tarvittaessa viivästettynä – avoimeen Helda-julkaisuarkistoon ja samalla kaikkien kiinnostuneiden ulottuville.

Helsingin yliopiston kirjastossa toimivan OA-lukupiirin aloitteesta ryhdyttiin viime keväänä toteuttamaan kyselyä, jossa yhteistyökumppaneina olivat myös Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV), Suomen tiedekustantajien liitto ja Kansalliskirjasto. Kyseessä ei ollut varsinainen tutkimus, vaan avoin verkkokysely, jonka tavoitteena oli mahdollisimman kattava tiedonkeruu sekä tietojen välittäminen SHERPA/RoMEO –palveluun.

Kyselylomake laadittiin kevään 2013 aikana ja avattiin käyttöön kesäkuussa. Tieto kyselystä ja linkki kyselylomakkeelle välitettiin TSV:n toimesta kotimaisille tiedekustantajille. Elokuun loppuun mennessä vastauksia saatiin yhteensä 39, mikä oli noin 30% kyselyn kohderyhmästä. Näissä vastauksissa rinnakkaisjulkaisua koskevia linjauksia esitettiin 33 kausijulkaisun osalta. Lisäksi 11 kustantajaa ilmoitti, että julkaisijalla ei ole kantaa rinnakkaistallennukseen.

Suhteelliseen vähäiseen vastausten määrään vaikutti kenties kyselyn käynnistymisen ajankohta keskellä kesää, jolloin oletettavasti monien lehtien ja tiedeseurojen edustajat lomailivat. Vastaaminen on ollut mahdollista myöhemminkin, mutta viime syksyn ja kuluvan talven aikana vastauksia on tullut vain muutamilta kustantajilta.

Vajaa puolet sallii rinnakkaistallennuksen

Kun kyselyssä saadut tiedot yhdistetään SHERPA/RoMEO:ssa jo aiemmin olleisiin suomalaisia julkaisuja koskeviin tietoihin, saadaan tällä hetkellä kattavin tieto suomalaisten tiedejulkaisujen linjauksista rinnakkaistallennukseen liittyen.

Saatujen tietojen perusteella 44% kotimaisista tiedekustajista sallii jonkin artikkeliversion rinnakkaistallennuksen, kun taas kielteisen kannan on esittänyt 37% . Monet kustantajista epäröivät, sillä 19% ei kyselyssä ilmoittanut kantaansa asiassa.

Kuvio 1. Kotimaisten kustantajien kanta rinnakkaistallennukseen kyselyn tulosten perusteella.

Tiedossa olevien kustantajien linjausten mukaan yhteensä 22 kausijulkaisun osalta on sallittua  rinnakkaistallentaa  kustantajan pdf, toisin sanoen artikkelin lopullinen julkaistu versio. Kaksi lehteä sallii vain alkuperäisen käsikirjoitusversion rinnakkaistallennuksen. Kotimaisten lehtien linjaukset ovat kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisia, sillä yleisempää on sallia viimeisen, vertaisarvioinnin jälkeen korjatun käsikirjoitusversion tallennus kuin kustantajan taitetun version käyttö.

Aineiston julkaisuista rinnakkaistallentamisessa embargoa edellyttää vähän alle puolet (46 %) niistä julkaisuista, jotka sallivat tallentamisen. Yhdeksällä lehdellä embargo on 12 kuukautta, yhdellä 4 kuukautta ja yhdellä 24 kuukautta.

Kotimaisten lehtien osalta kiinnostava havainto oli, että noin puolet lehdistä (20 kpl) kieltää rinnakkaistallennuksen kokonaan, ja tähän joukkoon kuuluu myös kaksi open access -lehteä. Näin kielteinen suhtautuminen on kansainvälisessä vertailussa harvinaista, esimerkiksi SHERPA/RoMEO:n kustantajista 70 % sallii jonkin version tallennuksen.

Mikael Laakson askettäin julkaiseman tutkimuksen mukaan 100 suurimmasta tieteellisten julkaisujen kustantajasta vähän alle puolet hyväksyy viimeisen käsikirjoitusversion  rinnakkaistallennuksen ilman embargoa. Lisäksi kolmannes hyväksyy rinnakkaistallennuksen vähintään 12 kuukautta lehdessä julkaisemisen jälkeen.

Kotimaiset kustantajat varovaisia

Huomattava osa suomalaisista tiedekustantajista tai julkaisuista ei ole muodostanut linjaansa julkaisujensa rinnakkaistallentamiseen. Tässä yhteydessä voi vain arvailla syytä tähän. Ehkä asiaa ei ole ehditty miettiä? Ehkä periaatteellinen suhtautuminen avoimeen saatavuuteen voi olla myönteistä, mutta asian aiheuttamat käytännön ongelmat arveluttavat?

Rinnakkaistallennus lisää kiistatta julkaisun näkyvyyttä, joten ainakin julkaisujen kirjoittajien näkökulmasta se on suotavaa. Asia voi kuitenkin näyttäytyä toisin kustantajan näkökulmasta. Asiaan saattaa liittyä samoja kysymyksiä kuin painetun lehden muuttumisessa open access -lehdeksi. Esimerkiksi lehtien riippuvuus painetun lehden tilausmaksuista voi herättää huolta siitä, vähenisikö tilausten määrä rinnakkaistallennuksen yleistyessä. Toisaalta kustantaja voi asettaa embargon, jolloin rinnakkaistallennetut artikkelit ovat luettavissa esimerkiksi vasta kuuden kuukauden kuluttua painetun lehden julkaisemisesta.

Kotimaisten kustantajien linjaukset koottu verkkosivulle

Kyselyn tuloksena saadut sekä SHERPA/RoMEO-palveluun jo aiemmin viedyt tiedot kotimaisten julkaisujen suhtautumisesta rinnakkaistallennukseen on koottu avoimelle verkkosivulle.

Sivulta löytyvä taulukko on järjestetty lehden nimen mukaan, mutta sarakkeen otsikkoa klikkaamalla sen voi järjestää vaikka kustantajan tai SHERPA/RoMEOn käyttämien värikoodien mukaan.

Sivulta löytyvät myös linkit lomakkeille, joilla kustantajat voivat ilmoittaa tietojaan joko suoraan SHERPA/RoMEO -palveluun tai kyselylomakkeella. Näin myös ne kustantajat, jotka eivät ole vielä ottaneet kantaa rinnakkaistallennukseen, voivat ilmaista linjauksensa tai mahdolliset muutokset niihin.

Teksti:

Mika Holopainen
Kimmo Koskinen
Jussi Piipponen
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjoittajat ovat julkaisseet samasta aiheesta artikkelin myös Tieteessä tapahtuu –lehdessä (1/2014) otsikolla Kotimaiset kustantajat ja rinnakkaistallennus.

SHERPA/RoMEO –palvelua on käsitelty aiemmin Verkkarissa (9/2012) otsikolla

Tutkimusartikkelien rinnakkaistallennus – SHERPA/RoMEO -palvelu tutkijan apuvälineenä

Kuva:

getutopia.com

Bibliometriikkaa tutkimuksen tueksi

Helsingin yliopistolla on monissa yliopistorankingeissa erityinen vahvuus: tieteellinen julkaiseminen. Yliopistomme tutkijoihin lukeutuu todellisia huippuja, mutta muidenkin julkaisuilla on merkittävä osa menestyksessä. Julkaisutuotannon esittäessä yhä tärkeämpää osaa OKM:n rahoitusmallissa on kannattavaa panostaa julkaisutuotantoa ja viittauksia analysoivaan bibliometriikkaan.

Pitkäjänteistä työtä

Bibliometriikkaa on tehty monilla laitoksilla jo kauan, sillä valveutuneet tutkijat ja kirjastolaiset ovat vuosien mittaan seuranneet trendejä ja pohtineet missä voisimme parantaa – ei ainoastaan julkaisemisessa, vaan myös tutkijoille ja opiskelijoille tarjottavissa tiedonlähteissä. Mutta vasta 2010-luvulla bibliometrisiin menetelmiin on panostettu näkyvämmin.

Vuonna 2011 tehty Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointi, joka käsitti vuodet 2005-2010, oli ensimmäinen arvioinneistamme jossa painotettiin bibliometriikkaa laajemmin.  Kirjasto oli prosessissa mukana hyvin keskeisesti. Paitsi että hoidimme TUHATiin talletettujen julkaisujen tarkistukset ja laadunvarmistuksen, kirjasto myös laati analyyseja niille lähinnä yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä edustaville tieteenaloille, joille Leidenin yliopiston CWTS:ltä tilattu bibliometrinen analyysi ei soveltunut.  Saimme tästä ponnistuksesta ansaitut kiitokset.

Kampusten monimuotoiset käytännöt

Tutkimushallinnon johdolla tehtäviä arviointeja tulee eteen harvakseen, mutta bibliometriikkaa tehdään käytännössä jatkuvasti sekä tiedekunnille että yksittäisille tutkijoille. Eri kampuksilla on kuitenkin hiukan erilaiset käytännöt. Meilahdessa bibliometriikkaa on kehitetty pisimmälle. Siellä kirjastosta tilataan paljon virantäyttöihin ym. liittyviä analyyseja, joiden tekeminen sujuu tarkan rutiinin mukaan. Viikissäkin laitokset käyttävät bibliometriikkaa virantäytöissä, mutta analyyseja ei ole osattu pyytää kirjastolta. Kumpulassa kirjastolta toivotaan analyysien sijasta tietoa ja koulutusta bibliometriikkaan liittyen. Koulutuksia pidetään nykyään kaikilla kampuksilla ja niiden painotus vaihtelee paikallisten tarpeiden mukaan.  Keskustakampuksella bibliometriikkaa on viime aikoina vauhdittanut siellä käynnistetty markkinointi, jonka avulla on tavoitettu uusia kiinnostuneita asiakkaita. Bibliometristen palveluiden kysyntä on lisääntymässä, mutta markkinointia voisi olla enemmänkin.
Terkko on ansioitunut myös verkkopalveluiden tuottajana, kuten Suomen yliopistokirjastojen neuvoston 2013 tutkimuspalveluinnovaatiokilpailun kunniakirja osoittaa.  Terkon bibliometriikkasivuilta tutkija löytää ohjeita ja tietoja, altmetriikkaprosessilla kirjasto pyrkii aktiivisesti parantamaan hänen näkyvyyttään. Koko kirjaston tasolla tulossa on kaikille tutkijoille suunnattuja ohjeita osana kirjaston tuottamaa tutkijapalvelujen verkkopalvelukokonaisuutta.

Osaajia kouluttamassa

Bibliometrinen työ vaatii osaamista. Tutkimuksen arvioinnin yhteydessä saimme koulutusta sekä 2010 järjestetyltä valtakunnalliselta kurssilta että Leidenin yliopiston valmennuksesta.  Lisäksi kirjaston bibliometriikkatyötä johtaa Maria Forsman, ansioitunut bibliometriikan asiantuntija. Hänen johdollaan on syksyn 2013 ja kevään 2014 mittaan vedetty kirjastolaisille suunnattuja koulutustilaisuuksia ja koko yliopistoyhteisölle tarkoitettuja, bibliometriikan eri puolia esitteleviä alustuksia.

Mitä nämä koulutetut kirjastolaiset sitten jatkossa tekevät? Bibliometriikkaosaamista tarvitaan hyvin monimuotoisissa työtehtävissä. Asiakaspalveluun tulee kysymyksiä palveluista – jopa alansa maailmanlistan ykkönen saattaa tiedustella asiakaspalvelustamme, mikä eteen kun  Web of Science tai Scopus ei tänään toimikaan kotikoneelta.  Kokoelmien hankinnassa ja kehittämisessä tarvitaan perehtymistä aineiston käyttötapoihin ja viittausmääriin. Kirjaston asiantuntijoilta kysytään varsin kiperiä bibliometriikkaan liittyviä kysymyksiä. Julkaisuala elää ja muuttuu, joten sekä tutkimushallinnon, kirjaston että tutkijoiden on jatkuvasti omaksuttava uusia käsitteitä.

Välineitä meille ja muillekin

Olennainen osa bibliometriikan palvelukokonaisuutta ovat toimivat työkalut. Laajimmassa käytössä lienee Thomson & Reutersin Web of Science, jossa Science Citation Indexiä  on täydennetty  Book sekä Conference Proceedings Citation Index -lisäosilla.  Elsevierin Scopus on joillakin tieteenaloilla kattavampi, mikäli käyttäjää ei haittaa että sen viitetiedot ulottuvat vain 20 vuoden päähän. Lisäksi kirjasto on ollut mukana hankkimassa T&R:n InCites-analyysityökalua, jolla saadaan tulevaisuudessa tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa julkaisujen ja tutkimuksen vaikuttavuudesta.

Välineistämme ei pidä unohtaa TUHAT-tietokantaa. Kirjasto on julkaisutarkistusten ja Web of Sciencestä tehtyjen importointien lisäksi ottamassa vastuuta myös TUHATista löytyvien julkaisutietojen analysoinnista ja analyysien tuottamisesta yliopiston sisäiseen vuosiraporttiin. Tämä raportointityö käynnistyy keväällä 2014 heti kirjaston suorittamien TUHAT-tarkistusten valmistuttua.

Teksti:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

ip-science.thomsonreuters.com

Kolumni: Asioimme netitse, osa 1.

Kun sirkkeliin kompastuneesta orvosta ilmoitetaan hätäkeskukseen ja hätäkeskus väärin kuultuaan lähettää poliisipartion sirkukseen, saattaa jollekulle asianosaiselle – tai orvolle itselleen, sikäli kuin hengissä on – tulla tarvetta kommentoida tapahtumasarjaa.

Ei hätää. Nykyään kaikki hoituu netitse. Urputtajan sopii siis mennä vaikkapa Valviran nettisivuille. Ensimmäinen kokemus sivuilla on hämmentävä (”Alkoholi”, ”Geenitekniikka”). Entä mitä eroa on otsikoilla ”Terveydenhuolto” ja ”Terveydensuojelu”?

 

Onneksi sivulla on selkeyttäviä oikopolkuja, sellaisia kuin Terveydenhuollon rooli- ja attribuuttitietopalvelu.

Olen viime viikkoina perehtynyt erinäisten organisaatioiden nettisivuihin. Kiusallisen hitaasti minulle on valjennut niitten varsinainen funktio. Ei niitä sivuja ole tarkoitettu tiedottamaan eikä liioin helpottamaan yhteydenottoa organisaatioon. Ei sitten sinne päinkään.

Nettisivujen tarkoitus on vallan toinen. Tässä lyhyt oppimäärä nettisivuista:

  1. Kaikilla pitää olla nettisivut. Pärnäsen korjaamollakin on – ja sen sivuilla vielä kuvakin (se, jossa Reiskan suupielestä on retusoitu pois sätkä ja korjaamohallin seinältä se nuhraantunut tyttökalenteri vuodelta 1976).
  2. Nettisivujen tulee luoda vaikutelma ammattimaisuudesta ja asiantuntemuksesta. Helpoimmin tämä tapahtuu muuttamalla kielenkäyttö sellaiseksi, että se näyttää ja kuulostaa asiantuntevalta (vaikkei sitä kukaan ymmärräkään).
  3. Nettisivuilla tulee olla palautelomake. Kyllä bittiavaruudessa riittää tilaa ruuduille ja rukseille.
  4. Parhaassa tapauksessa nettisivuista rakentuu palomuuri, joka muutamassa minuutissa uuvuttaa urputtajan ja saa hänet luovuttamaan. Hän täyttää palautelomakkeen (katso kohta 3.), sulkee koneensa ja ratkeaa ryyppäämään.

Tästä kolumnista voit antaa palautetta nettisivuillamme.

Teksti:

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

312digital.com

Kirjaston kasvoja: Mika Hirvonen

1. Miten päädyit kirjastouralle?

Päädyin kirjastouralle Eläinlääketieteellisen kirjaston kautta. Menin kirjastoon sivariksi, sivarin loputtua olin muissa töissä ja sitten kirjastosta soittivat, että kirjastosihteerin sijaisuus olisi avoinna. Palasin takaisin eläinlääketieteelliseen kirjastoon ja suoritin samalla kirjastoalan pätevyyden. Aiemmin suoritettu päätutkintoni on markkinointi.
Kirjastoalasta huomasin heti, että tämä on minulle oikea ala.

2. Tyyppillinen työpäiväsi?

Vaihdettuani työhön keskustakampukselle on toimenkuvani kovasti muuttunut. Aiempi työni asiakaspalvelun vetäjänä Viikin kampuskirjastossa liittyi nimensä mukaisesti paljolti asiakaspalveluun. Tällä hetkellä työskentelen keskitetyissä palveluissa hankinta- ja metadatayksikössä alueenani e-lehdet ja e-kirjat, niiden ylläpito ja e-aineistojen käyttökoulutusten järjestäminen. Myös Libguidesin ja Libanswerin rakentaminen kuuluu toimenkuvaani. Työpäiväni tyypillisesti koostuu e-lehtien parissa työskentelystä, asiakaspalautteisiin vastaamisesta, lehtien toimivuuden tarkistamisesta, korjauksista SFX:ään ja yhteydenotoista lehtivälittäjään. Myös koulutusten suunnittelu kuuluu kiinteänä osana työnkuvaan. Libguidesin uusi versio tämän kuun puolenvälin jälkeen tulee myös työllistämään runsaasti.

3. Parasta työssäsi? Mikä asia sai viimeksi hyvälle tuulelle työkuvioissa?

Parasta työssäni on ehdottomasti tekemisen vapaus ja vastuu. Tuntuu, että minuun luotetaan ja saan tehdä rauhassa töitä. Yliopiston kirjastossa on hyvä työskennellä.

4. Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-ajan harrastukseni on musiikki, olen soittanut rumpuja yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja nyt kun lapsetkin ovat jo täysi-ikäistyneet, ehdin panostamaan soittamiseen taas enemmän. Tykkään myös matkustelusta. Toisinaan työpäivän jälkeen on hyvä olla ihan kotonakin, välillä sitä tarvitsee hengähdystaukoakin.

Terkon altmetriikkaprosessi takaa tutkimustyön näkyvyyden

Viime vuonna (2013) ’altmetrics’ oli ensimmäistä kertaa suositumpi hakutermi Googlessa kuin ’bibliometrics’. Altmetriikka (jonka osa-alueena voidaan pitää myös artikkelitason metriikkaa) kertoo tutkimusjulkaisun saamasta huomiosta ja muusta aktiviteetista verkkoympäristössä ja on siten tärkeä indikaattori yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamiselle. Isossa-Britanniassa ja Australiassa näitä lukuja on jo alettu vaatia tutkimuksen evaluoinneissa, joten on todennäköistä, että myös muualla kiinnostutaan altmetriikasta. Helsingin yliopiston kirjaston Terkon altmetriikkaprosessi, joka sai Suomen yliopistokirjastojen neuvoston innovaatiopalkinnon, on kehitetty proaktiivisesti tätä kehitystä silmällä pitäen.

Nykyisin ei enää riitä, että tutkimus saadaan hyväksyttyä jossain arvostetussa tiedejulkaisussa. Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjasto Terkko on kehittänyt palveluita, joiden avulla kampuksen julkaistut artikkelit saisivat mahdollisimman suuren näkyvyyden. Nämä näkyvyyspalvelut ovatkin tärkeässä roolissa Terkon altmetriikkaprosessissa (Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja HUSin, eli Helsinki Academic Medical Centerin, artikkeleille), jossa kirjasto on ottanut rohkeasti edelläkävijän roolin kehittämällä toimintamallin, jonka kautta tiedot julkaisuista leviävät verkon eri palveluihin ja sosiaaliseen mediaan.

Terkko seuraa n. 700 Suomessa tutkimusta tekevää lääketieteen tutkijaa ja kerää tiedot heidän julkaisutoiminnastaan Scholar Chart –palveluun. Palvelu näyttää läpinäkyvästi, mitä suomalaisessa lääketieteessä tutkitaan juuri tällä hetkellä. Tutkijoista on tallennettu tekijähaku kansainväliseen PubMed-tietokantaan, josta uudet viitteet kerätään Terkon FeedNavigator-palveluun RSS-syötteiden avulla ja näiden tietojen avulla päivitetään Scholar Chartia reaaliajassa. Osia Scholar Chart –palvelusta on myös upotettu esimerkiksi tiedekunnan ja laitoksien sivuille. Lähiaikoina tullaan Scholar Chart –palvelua laajentamaan myös muille tieteenaloille ensimmäisen kohteen ollessa Viikin kampus.

Altmetriikan seurantapalvelut hyödyntävät mm. ns. social bookmarking –palveluita, joista tärkeimmät ovat CiteULike ja Mendeley. Osana Terkon altmetriikkaprosessia uudet viitteet lisätään myös näihin palveluihin, jolloin artikkelit saavat niissä välittömästi näkyvyyttä.

Mendeleystä viitteet on määritelty menemään automaattisesti suoraan Terkon Twitter-tilille, josta ne löytyvät #HelsinkiAcadMedCent –merkinnällä. Myös Viikin kampuksen julkaisut siirtyvät kasvavassa määrin Twitteriin #ViikkiPubl –merkinnällä. Twitterissä tutkijat voivat vaikkapa käydä uudelleen twiittaamassa niitä edelleen.

Terkon ylläpitämään Helsinki Academic Medical Centerin Facebook-sivulle lisätään tiedot valikoiduista, Julkaisufoorumin kolmostason, artikkeleista. Nämä liitetään myös ImpactStory-altmetriikkapalveluun, jossa yksittäisen artikkelin näkyvyyden ja vaikuttavuuden kehittymistä voi seurata. Sitä kautta löytyy helposti myös toisen altmetrics-lukuja tekevän yrityksen – Altmetric.com’in – luvut.

Näiden lisäksi Pinterestiin kerätään valikoituja kuvia kampuksen open access –julkaisuista.

Terkko tarjoa myös erilaisia metriikkapalveluita Terkko Navigator –verkkopalvelun kautta. Terkko Impact –teemaprofiili kerää kaikki metriikoihin ja rankingpalveluihin liittyvät aineistot yhteen. Täältä löytyy mm. altmetriikkasivu, jonka kautta on mahdollista seurata ko. aiheen uusimpia artikkeleita ja twiittejä.

Terkko Navigator tarjoaa myös tutkijaprofiileja, jotka listaavat tutkijoiden uusimmat julkaisut. Näihin on liitetty ohjelmointirajapinnan (API) kautta myös altmetriikkatietoja mm. ImpactStory ja Altmetric –palveluista. Esimerkiksi Suomen molekyylilääketieteen laitoksen (FIMM) tutkijoita ja heidän julkaisujaan pystyy seuraamaan helposti ao. linkin avulla.

Terkko Kudos on Terkko Navigator –profiili, johon on kerätty kaikki Terkon kehittämät näkyvyyspalvelut, joiden avulla kirjasto pyrkii nostamaan oman kampuksensa julkaisutoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja maailmanlaajuista näkyvyyttä.

Valikoituja linkkejä:

Terkko Navigator
Scholar Chart
Terkko Kudos
ImpactStory
FIMM-tutkijat Terkko Navigatorissa
SYN innovaatiopalkinto

Teksti:

Jukka Englund
johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Helsingin yliopisto

Lääkisopiskelijat <3 iPad

Syyslukukaudella 2013 opintonsa aloittaneet lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat saivat opiskeluvälineeksi iPadit.

Tuoreen videon mukaan opiskelijat rakastavat uusia padejaan:
– Jos itsellä on ruma käsiala, padillä saa helposti ja nopeasti siistajä muistiinpanoja, joihin voi liittää kuvia ja hyperlinkkejä, videolla kehutaan.
– Ne ovat suuresti rakastettuja ja erittäin pidettyjä ja erittäin paljon käytettyjä.

Opiskelijat ovat saaneet iPadin mukana tärkeitä elektronisia kurssikirjoja ja lääketieteellisiä sovelluksia käyttöönsä.

Terkosta kerrotaan iPadien muuttaneen kirjaston yleisilmettä.
-Kyllä kirjoja vielä näkyy, mutta padit ovat vallanneet lukutiloissa alaa aikalailla.

Helsingin yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistyi syksyllä 2013 kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä hanke, joka on saanut rahoituksen Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan iPad-hanke from Teemu on Vimeo.

Monta tietä Open Access -monografioihin

LERU-yliopistojen humanististen alojen OA-monografiasarjojen tuottamiseen tähtäävä hanke, jonka toimikunta kokoontui Lontoossa joulukuussa, on tällä hetkellä tienhaarassa. EU-rahoitusta ei ole hyvästä hakemuksesta huolimatta saatu, mutta eteenpäin mennään kuin mummo lumihangessa. Edessä on resurssien kartoittaminen sekä LERU-yliopistoissa jo valmiiksi toimivien OA-monosarjojen muuntaminen yhteisen päämäärän mukaisiksi. Tällaisella päätöksellä kohotetaan jo tehdyn työn statusta sekä luodaan edellytykset yhteiselle OA-julkaisupolitiikalle.

On lähdettävä liikkeelle siitä, että OA-tulevaisuuteen on monta tietä, joista yksikään ei ole vielä avautunut valtaväyläksi. Tässä artikkelissa kartoitan tieteellisten OA-monografioiden tarpeellisuutta, sen suhdetta tutkimusmaailmaan sekä konkreettisia avauksia kohti humanististen tieteiden OA-tulevaisuutta.

Matkalla sinne jonnekin: Konkreettisia malleja OA-kirjojen julkaisemiseksi

Vertaisarvioitujen tieteellisten OA-monografioiden julkaiseminen on joiltakin osin edullisempaa kuin perinteisten painettujen kirjojen tuottaminen. Rahaa ei kulu kirjojen painamiseen eikä postittamiseen. Myös elektronisten kirjojen alustat ovat hyvin halpoja; niihin ei liity nykymaailmassa merkittäviä kustannuksia.

Mikä OA-julkaisemisessa sitten maksaa? Olennaista on kustannustoimittajien työ, mutta myös julkaisualustan kehittäminen ja ylläpitäminen, OA-markkinointi ja toiminnan hallinnointi. Osa kuluista menee erilaisiin elektronisiin julkaisumuotoihin (XML, PDF, ePub jne.), osa taas rekisteröintiin, luettelointiin, arkistointiin ja mainontaan.

Ubiquity Press on vastannut OA:n haasteeseen tarjoamalla juuri yllä mainittua palvelukokonaisuutta yliopistoille, jotka voivat luoda omat ”yliopistopainonsa” kustantajan täydellä palvelulla ylläpitämille sivuille. Palvelu maksaa 300 € artikkelilta ja 3000 € kirjalta; näihin taksoihin ei kuulu kielenkorjausta. Yliopisto voi vaikkapa yhteistyössä kirjastonsa kanssa ryhtyä kustantamaan OA-lehtiä ja kirjoja kustantajan avulla. Mutta voi myös laskea, mistä yllämainituista palveluista yliopisto voisi kirjastonsa avulla suoriutua itse. Kärjistäen voisi sanoa, että omaa toimintamalliaan muuttamalla tieteellisestä kirjastosta voisi tulla yliopistonsa OA-kustantaja. Sillä on luetteloijansa, ATK-väkensä, tiedottajansa ja muut asiantuntijansa. Parhaassa tapauksessa se tarvitsisi lisäksi vain hyviä tieteellisiä kustannustoimittajia, joiden äidinkieli on englanti. Joillakin eurooppalaisilla yliopistoilla alkaa olla omia hankkeitaan kohti täyttä vertaisarvioitujen monografioiden OA-julkaisemista. Kyse ei tällöin ole enää pelkästä väitöskirjojen ja muiden opinnäytteiden tallentamisesta.

Sillä aikaa, kun tällaisten visioiden toteutumisesta voi vain haaveilla, kannattaa paneutua Ubiquity Pressin tarjoukseen sekä muihin vaihtoehtoihin. Knowledge Unlatched on välittäjä, joka on juuri julkaissut humanististen alojen monografioita koskevan OA-orientoituneen pilotin. Siinä on mukana 13 kustantajaa, jotka yhdessä tarjoavat 28 korkealaatuisen ja kiinnostavan kirjan pakettia tieteellisille kirjastoille. Tavoitteena on, että 200 kirjastoa maksaisi paketista kukin 1680 USD. Tällöin kustantajat saisivat kokoon yhteensä 336000 USD eli 12000 USD kutakin monografiaa kohden. Rahat saatuaan kustantajat vapauttavat kirjat OA-kirjoiksi, ja siten ne päätyvät sekä kirjastojen luetteloihin että DOAB:iin. Tarjoukseen kuuluu, että kirjoja, jotka kirjasto on ehtinyt jo tilata ja maksaa, ei veloiteta. Pilotin agendana on tehdä OA-julkaiseminen kustantajille mielekkääksi tavoitteeksi sekä turvata niiden toimeentulo. Samalla hanke sitoo kustantajat kertamyyntiin ja ehkäisee voiton maksimoinnin. Kuten Ubiquity Pressin tarjouksessa yhtenä kantavana ajatuksena on toiminnan ja siihen liittyvien kustannusten läpinäkyvyys.

Omanlaistaan tietä vapaan pääsyn vertaisarvioituun tiedekirjallisuuteen tarjoaa Open Books Publishers. Se kustantaa e-kirjoja, jotka ovat vapaasti luettavissa kustantajan kotisivulla. Myös pdf-version saa ladata kirjasta riippuen joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Painetun kirjan saa senkin edullisesti, pehmeäkantisen useimmissa tapauksissa alle 10 eurolla ja kovankantisen alle 20 eurolla. Open Books Publishers on julkaissut vuoden 2013 loppuun mennessä 38 kirjaa, ja alkuvuodesta 2014 niitä on tulossa hyvällä kasvuvauhdilla lisää. Kustannuksensa tarkasti laskenut firma pystyy tuottamaan laadukkaan tieteellisen OA-monografian 3000 eurolla.

OpenEdition puolestaan on ranskalainen portaali, joka pitää sisällään neljä julkaisukanavaa, OpenEdition Books, Revues.org, Hypotheses ja Calenda. Liikeidealtaan OpenEdition edustaa hybridimallia, jossa yli puolet kustantajien aineistosta on vapaasti luettavissa sivustolla. Kirjastoille OpenEdition tarjoaa lisäpalveluita, joihin kuuluu koko aineiston vapaa lataaminen pdf-muodossa, sekä sen vapaa haettavuus. Pakettiin kuuluu myös luetteloimiseen ja muuhun datan hallintaan liittyviä lisäpalveluita. Vuoden 2013 lopussa aineistossa on 1018 kirjaa, 411 lehteä, 24062 ilmoitusta tapahtumista sekä 811 blogia. Kirjojen tarjonta perustuu 31 etupäässä ranskalaisen kustantajan aineistoon, josta osa on jo lähtökohtaisesti OA-tavaraa, osa taas maksullista. Osa revue.org-lehdistä on peräisin maksulliselta cairn.info –sivustolta (51 lehteä), osa taas maksuttomasta Persée-sivustosta (30 lehteä).

Välitilinpäätös tällaisen tarjonnan lisääntymisestä on yksinkertainen: kustantamisen todelliset kustannukset ovat tulossa läpinäkyvämmiksi. Kirjaston on seurattava kaikkien näiden julkaisemisen lajien kehitystä ja välitettävä sekä ostamistaan että OA-aineistoista hyvin jäsennettyä tietoa asiakkailleen. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on muunkin kuin englanniksi julkaistun kirjallisuuden esillä pitäminen. On syytä huomata, että tutkimuskirjallisuudessa jo nyt kirjojen ja artikkelien rinnalle on tullut uusia julkaisemisen muotoja, esimerkiksi luovasti erilaisiin lähteisiin ja muuhun tutkimukseen linkitettyjä internet-aineistoja. Eikä tässä ole läheskään kaikki. Painettujen kirjojen, ostettujen e-kirjojen sekä OA-monografioiden rinnalla verkossa on rikkaita e-arkistoja, joita kirjaston on tehtävä tunnetuiksi käyttäjilleen. Tekijänoikeuksia kunnioittaen julkaistu vanha tutkimus sekä lähdejulkaisut ovat runsaasti esillä erilaisissa digitoiduissa kokoelmissa, joista suurin, Internet Archive, sisältää yli 5 miljoonaa kirjaa ynnä paljon muuta materiaalia. Kirjojen digitoinnin taso ei tosin ole aina paras mahdollinen. Englannin kielen herruutta uhmaa puolestaan ranskalainen Gallica yli 2 miljoonan dokumentin saldollaan.

Teksti:

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

openreflections.wordpress.com

Amerikka – lähempänä kuin luuletkaan

Pääkirjaston toiseen kerrokseen tultaessa katse kiinnittyy Vapaudenpatsaaseen, Lady Libertyyn, joka koristaa American Resource Centerin palvelutiskiä EU-tietopalvelun ja Tilastokeskuksen vieressä. Ollaan melkein kuin Amerikan maaperällä – kirjaimellisesti, sillä ARC on Yhdysvaltain suurlähetystön ylläpitämä ja yhdessä Helsingin yliopiston kanssa hallinnoima USA-tietouden keskus.

Kirjasto on monipuolinen sekoitus akateemista tutkimusta ja amerikkalaista popkulttuuria. Paikkansa hyllyiltä ovat sulassa sovussa löytäneet niin Sports Illustrated -lehti kuin presidentti Ronald Reaganin julkaistut puheet tai Yhdysvaltojen monikulttuurisuutta käsittelevät teoksetkin. Kirjakokoelmaan kuuluu myös kaunokirjallisuutta: eräitä viimeisimpiä hankintojamme ovat esimerkiksi Louise Erdrichin ja Jhumpa Lahirin uusimmat teokset. Amerikkaan matkaajia ilahduttaa iso matkakirjakokoelmamme, josta löytyy oppaita jokaisesta osavaltiosta.


Kirjastotyötä vuosikymmenten takaa.

Kirjaston kokoelma koostuu noin 10 000 niteestä, jotka käsittelevät Yhdysvaltain yhteiskuntaa, politiikkaa, taloutta, kansainvälisiä suhteita ja kulttuuria. Teokset ovat englanninkielisiä, Yhdysvalloissa kustannettuja kirjoja. Kokoelmaa päivitetään jatkuvasti, sillä se halutaan pitää ajankohtaisena. Eräs ARCin pyrkimys onkin tuoda esille Suomessa niitä aiheita, joista parhaillaan keskustellaan Yhdysvalloissa. Missä muualla suomalainen kirjastonkäyttäjä pääsisi selailemaan esimerkiksi teoksia etnisestä huumorista, tyttökirjojen historiasta tai moottoriteiden kulttuurisesta merkityksestä?

Amerikka-kirjastoon tilataan noin 80:tä aikakauslehteä ja kahta sanomalehteä, The New York Times ja The International New York Times -lehtiä. Matkailijoita kiinnostavat esimerkiksi American Road, National Parks, New York ja San Francisco, kulttuurinharrastajia puolestaan Art in America, Dance Magazine, Film Comment, New Yorker tai Opera News. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille kokoelmasta löytyy esimerkiksi Foreign Affairs, Foreign Policy ja The National Interest, popkulttuurin ystäville puolestaan Rolling Stone ja Vanity Fair. Uusina lehtinä tänä vuonna ARCiin tilataan mm. Consumer Reports, Inc., MIT Technology Review, Cowboys & Indians sekä Utne Reader.

Painetun kokoelman lisäksi American Resource Centeristä lainataan erityisesti opetuskäyttöön soveltuvia DVD-levyjä. Ohjelmat ovat esimerkiksi History Channelin, PBS:n tai HBO:n tuottamia dokumentteja; kokoelmassa on myös muutamia lastenohjelmia, jotka soveltuvat vaikkapa ala-asteikäisten englanninkielen tunneille lisämateriaaliksi. Muutenkin peruskoulun- ja lukion opettajat käyttävät ARCin palveluja ahkerasti hyödykseen opetuksessa; meiltä noudetaan Yhdysvaltain ulkoministeriön tuottamia paperisia julkaisuja, jotka käsittelevät esimerkiksi kulttuuria, taloutta tai yhteiskuntaa. Jaamme myös muuta luokkahuoneisiin sopivaa materiaalia, esimerkiksi karttoja. American Resource Centerissä käy myös koululuokkia vierailulla, joko tutustumassa kokoelmaamme ja palveluihimme, tai osallistumalla kokonaiselle diplomaatin vetämälle Amerikka-oppitunnille.

Elinikäisen oppimisen asialla

ARCin henkilökunta pyrkii itsekin – kokoelman ohella – pysymään ajan hermolla muuttuvassa maailmassa. Viime vuonna ARC järjesti oman MOOC-opintoryhmän Duke -yliopiston 21st Century American Foreign Policy -kurssille. MOOC eli Massive Open Online Course on yhä yleistyvämpi keino kehittää omaa osaamistaan ilmaiseksi verkossa tapahtuvan opiskelun avulla. Omassa MOOC-ryhmässämme tapasimme suomalaisia opiskelijoita ja tarjosimme heille kaksi täydentävää luentoa, jotka syvensivät verkkokurssilla käsiteltäviä asioita. Kurssin päätteeksi pidimme valmistujaiset Yhdysvaltain suurlähetystön Innovation Centerissä. Me ARCilaiset innostuimme MOOCeista niin paljon itsekin, että olemme omaksi iloksemme suorittaneet muitakin amerikkalaisten yliopistojen tarjoamia verkkokursseja.


American Resource Center Kaisa-talossa. Huomaa johtajan oven vieressä vartioiva Barack Obama.

Jatkuva oman osaamisen kehittäminen on nykypäivänä tärkeää. Se on havaittu esimerkiksi ARCin tietopalvelussa, jossa menneiden vuosien useimmiten kysytty kysymys oli Yhdysvaltain osavaltioiden lukumäärä. Nykyään tietopalvelukysymykset ovat määrällisesti vähentyneet, mutta samalla kysymysten vaikeustaso on hyvin korkea. Olemme kaivaneet tietoa niin lainsäädännöstä, tilastoista, matkustusasiakirjoista kuin kadonneista sukulaisistakin. Välillä annamme matkavinkkejä tai tietoa esimerkiksi opiskelusta Yhdysvalloissa; ARCista löytyy näistä asioista myös ensikäden tietoa.

Tarjoamme myös opastusta tiedonlähteille ja vierihoitoa niille, jotka haluavat käyttää virkailijakäytössä olevia tietokantojamme. Oma-aloitteiseen tiedonhakuun annamme pääsyn Yhdysvaltain ulkoministeriön kautta eLibrary USA -tietokantaan. Se on portaali, jonka kautta pääsee käsiksi yli 30 amerikkalaiseen tietokantaan. Rekisteröitymällä kauttamme asiakkaat saavat tunnukset tähän ilmaiseen palveluun.

ARC toimii aktiivisesti Facebookissa ja Twitterissä sekä ylläpitää ja kehittää suurlähetystön verkkosivuja. Kannattaa seurata sosiaalisen median kanaviamme, sillä niissä tiedotamme ajankohtaisista tapahtumistamme.

Pitkät perinteet, hieno historia

American Resource Center muutti Helsingin yliopiston pääkirjastoon kesällä 2012, mutta siihen oli ollut pitkä matka. Sitä ennen tarvittiin yhteistyösopimus Helsingin yliopiston kanssa, monta muuttoa, ja jopa entinen ulkoministeri Paavo Väyrynen – mutta jätettäköön se tarina seuraavaan kertaan.


International Education Exposé marraskuussa 2013.

ARCin edeltäjän, America Centerin kirjaston juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, jolloin Yhdysvallat perusti kirjastoja lähetystöjensä yhteyteen ympäri maailmaa. Ensimmäinen America Center avattiin Kalevankadulle vuonna 1946 vaatimattomalla 2000 niteen kokoelmalla. 1950-luvun puolivälin jälkeen kirjasto muutti Kaivokadulle vastapäätä rautatieasemaa. Amerikkalaista kirjallisuutta oli vielä tuolloin kohtalaisen vähän saatavilla Suomessa, ja kokoelmissa oli myös elokuvia ja äänilevyjä.

Vuonna 1993 Helsingin yliopiston kanssa solmitun yhteistyösopimuksen myötä American Resource Centeriä alettiin hallinnoida yhteistyössä suurlähetystön ja Helsingin yliopiston kanssa, ja kirjastolle löydettiin koti ensin Vuorikadulta ja sitten Kansalliskirjastosta, jossa Amerikka-kirjasto sijaitsi 14 vuoden ajan. Organisatorisesti Amerikka-kirjasto kuuluu Yhdysvaltain suurlähetystön viestintä- ja kulttuuriosastoon.


ARC Tiedekulmassa keväällä 2012.

ARCin henkilökunta – The ARChettes

American Resource Centeriä pyöritetään kolmen ihmisen voimin. Meidät löytää useimmiten työhuoneistamme päivittämästä Internet-sivuja, tekemästä kirjatilauksia tai järjestelemästä tapahtumia tai vierailuja. Tervetuloa piipahtamaan!

Taina Iduozee, ARC Director. Tampereen yliopiston kasvatti aloinaan kirjallisuus ja kirjastotiede. Ennen ARCiin siirtymistä takana 15 vuotta alan töitä yleisissä ja erikoiskirjastoissa. Sydäntä lähellä ovat ulkopolitiikka, monikulttuurisuus ja dekkarit. Esittelee mielellään ARCia vieraille ja opiskelijaryhmille.

Anne Ukkola, ARC Assistant. Keskiasteen kirjastotutkinnon suorittanut Amerikka-tiedonjaon veteraani. Aloitti ARC-uransa America Centerissä Kaivokadulla, sitä ennen työskenteli sekä Espoon että Helsingin kaupunginkirjastoissa. Vastaa kirjatilausten prosessoinnista ja kirjojen käsittelystä sekä osallistuu moninaisiin yhteisiin puuhiin ja projekteihin – perinteisestä kirjastotyöstä someen.

Päivi Hakulinen, ARC Technician. Viestinnän laitokselta valmistunut valtiotieteiden maisteri, joka toimii webmasterina ja some-managerina sekä huolehtii Amerikka-kirjaston viestinnästä. Myös hyllyttää, järjestää ja touhuaa monessa mukana. Siviilielämässä kahden pienen pojan äiti, joka reissaa Porvoon ja Helsingin väliä.

Linkit

Aikakauslehtien listaus
DVD-levyjen listaus
Tietokantojen listaus
Tietoa MOOCeista Courseran sivuilla

 

Ajankohtaista avoimen julkaisemisen saralla

Tieteellinen julkaiseminen on osin vaivihkaa mutta myös näkyvästi muuttumassa yhä avoimemmaksi. Tämä johtuu suurelta osin siitä, tutkijat ovat alkaneet laajassa mitassa tallentaa julkaisujaan avoimesti saataville verkkoon mitä erilaisimpiin paikkoihin. Monilla tieteenaloilla ja monissa maissa jo vähintään puolet julkaisuista on avoimesti saatavilla verkosta, kuten ilmenee tästä Science-Metrix-raportista. Toinen tekijä, joka ilmiötä selittää, on OA-lehdissä tapahtuvan julkaisemisen huikea kasvu viime vuosina. Nämä tutkimustulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin Helsingin yliopistoa koskevat tulokset OA-lukupiirin selvityksessä, joka julkaistiin ScieCom Info –lehdessä.

Kirjasto edistää julkaisujen avointa saatavuutta monin tavoin, sillä tässä asiassa intressimme ovat yhteneviä tutkijoiden intressien kanssa: kukapa ei haluaisi lisää näkyvyyttä ja vaikuttavuutta omille julkaisuilleen. Kirjasto esimerkiksi osallistuu 2014-2016 kansainväliseen hiukkasfysiikan SCOAP3-konsortioon. Tämän yhteenliittymän tavoitteena on uudenlaisen julkaisumallin myötä siirtää kirjastojen maksamat tämän alan ydinlehtien tilausmaksut tukimaksuiksi, joilla lehdet siirtyvät avoimeen julkaisemiseen. Näissä lehdissä ei ole enää kirjoittajamaksuja, vaan projektia johtava CERN kerää maksut ja hallinnoi niiden maksamista kustantajille. Suomalaiset hiukkasfysiikan tutkimusta tekevät yliopistot ovat sopineet konsortion kulujen jakamisesta keskenään.

Kemian ala ei ole perinteisesti ollut OA-julkaisemisen kärkijoukoissa, mutta Royal Society of Chemistry pyrkii edistämään asiaa tarjoamalla yliopistolle ilmaisia kirjoittajamaksun kattavia kuponkeja  Gold for Gold –ohjelmansa puitteissa. Kirjaston jäsenyys BioMed Central -kustantajan tukijoukoissa puolestaan oikeuttaa Helsingin yliopiston tutkijan 15 %:n alennukseen tämän biolääketieteen lehtiä julkaisevan Springer-konserniin kuuluvan kustantajan kirjoittajamaksuista.  Avoimen julkaisemisen viestintää tukee puolestaan kirjaston jäsenyys SPARC Europe –organisaatiossa.

Humanististen tieteiden ja yhteiskuntakuntatieteiden puolella kirjasto osallistuu uuteen Knowledge Unlatchedhankkeeseen, jossa on tavoitteena muodostaa  laaja rahoittajakonsortio kirjastoista, jotka osallistuvat aluksi 28 tieteellisen monografian avoimeen julkaisemiseen. Kevään kuluessa selviää löytyykö riittävästi tukea näin innovatiiviselle julkaisumallille. Taustalla on samantyyppinen ajatus kuin hiukkasfyysikoilla hankintamaksujen kohdistamisesta kustantamisen tukemiseen.

Avoimen julkaisemisen parissa puuhaavat myös alan isot toimijat. Science-lehden kustantaja on ilmoittanut perustavansa uuden yleistieteellisen OA- lehden Science Advances. Samoilla asioilla häärii myös tiedejulkaisemisen perinteisin kustantaja uudella lehdellään Royal Society Open Science.

Teksti:

Kimmo Koskinen ja Marja Hirn
Helsinkin yliopiston kirjasto

Kuva:

stewartkeiller.com

Yliopistokirjasto puhemiehenä ja tiedon meklarina – tutkimusdatan hallintapalvelut kannustavat uudenlaiseen yhteistyöhön

Tällä hetkellä perinteisten kirjastopalvelujen rinnalle ovat vahvasti nousemassa yliopistojen tutkijoille suunnatut tutkimusdatan hallinnan palvelut. Tutkimusdatalla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevia tutkimusaineistoja. Nykyisessä informaatioympäristössä teknologiat, tieteen tekeminen ja julkaiseminen ovat muuttuneet vauhdilla. Tutkimusdatan dokumentointi, metadata, säilyttäminen ja jakaminen ovat tehtäviä, joihin tarvitaan koulutusta ja apuvälineitä, neuvonnalle on kysyntää mm. tutkimusrahoittajien vaatimuksiin liittyen. Oxfordin Research Data Management: Finding our Role -työpajassa keskityttiin erityisesti kirjaston eri rooleihin – millaisia tehtäviä kirjasto voi tutkimusdataan liittyvissä palveluissa ottaa tai saada?

Research Data Management: Finding our Role -työpaja järjestettiin Oxfordissa 5.-6-12.2013. Sen aiheena olivat yliopistokirjastojen tarjoamat tai vasta kehitteillä olevat tutkimusdatan hallinnan palvelut. Järjestäjänä toimi International Association of Scientific and Technological Libraries (IATUL).

Vastaavatko kirjastot tutkimusdatapalvelujen kysyntään?

Työpajan ensimmäisenä päivänä oli pääasiassa vapaata keskustelua sisältänyt iltavastaanotto. Vastaanotto pidettiin 1400-luvulla rakennetussa yliopiston historian vanhimmassa seminaarihuoneessa. Osallistujien astuessa  sisään järjestäjät kävivät tervehtimässä ja hieman haastattelemassa jokaista tulijaa. He esittelivät osallistujia toinen toisilleen, avasivat keskusteluja sen mukaan mitä kukakin kertoi tulleensa työpajasta hakemaan ja muodostivat keskusteluryhmiä samanhenkisistä osallistujista.

Keskustelin DOI (Digital Object Identifier) -palvelussa työskentelevän saksalaisen kollegan kanssa, joka on ollut mukana kehittämässä DataSite-palvelua. DataSite on luonnollisella tavalla laajentunut tutkimusdatan metadataa tuottavasta koneistosta. Se puolestaan syntyi tavallaan sivutuotteena, kun pysyviä tunnisteita ryhdyttiin antamaan julkaisujen ohella myös tutkimusdatalle.Tietojärjestelmähankkeissa mukana oleva, alun perin puhtaasti kirjastoihminen, ei ollut seminaarissa kovin harvinainen näky.

Mielenkiintoinen oli myös keskustelu brittiläisestä kirjastosta tulevan tutkijapalveluihin erikoistuneen informaatikon kanssa. Heidän kirjastonsa on vasta haaleasti harkitsemassa tutkimusdatapalveluiden pystyttämistä. Vaikka Briteissä useampi yliopiston kirjasto on ollut eurooppalainen uranuurtaja tutkimusdatan hallinnan palveluiden tarjoajana, kaikki kirjastot eivät sielläkään ole kovin pitkällä. Uuden palvelun aloittaminen voi olla kirjasto-organisaatiossa hankalaa, vaikka muut sisarorganisaatiot olisivat jo luoneet palvelulle markkinat.

Monet tutkijat osaavat kysyä kirjastosta tutkimusdataan liittyviä palveluita, koska niitä saa Oxfordin ja Edinburghin yliopistoista, mutta kirjasto ei vastaa kysyntään syystä tai toisesta. Keskustelukumppanini arvion mukaan kyse on pääosin halun puutteesta, kuvitelmasta, että kirjastoa ei tarvitse muuttaa, pysähtyneestä käsityksestä kirjaston roolista ja osittain oman ammattitaidon vähättelystä. Hän kuitenkin aikoi pistää kirjastossaan tuulemaan. Toivotan hänelle onnea sydämeni pohjasta!

Ensimmäisen päivän vastaanotolla oli myös muutamia lyhyitä puheenvuoroja, joiden tehtävänä oli nostattaa henkeä. ”Hyvä me, jotka olemme ymmärtäneen tutkimusdatan hallinnan tärkeyden ja siihen liittyvien palveluiden tarpeen!”-tyyppisesti. Totesimme yhdessä myös sen, että vastatuuleen puskeminen uuden asian kanssa työskentelevillä on ollut raskasta ja olikin kiva hengähtää hetki samanmielisten seurassa. Työpajan toinen päivä oli ohjelmaltaan perinteisempi. Saimme kuulla esityksiä kirjastojen erilaisista rooleista tutkimusdataan liittyen. Joissain kirjastoissa palvelua oltiin vasta aloittamassa, toisissa tutkimusdatapalvelua oli ollut tarjolla jo pidempään.

Kirjastojen perinteinen osaaminen uudessa roolissa

Päivän aloitti USA:n Purduen yliopiston kirjaston James L. Mullins, joka kertoi kahdeksanvuotisesta taipaleesta tunnustetuksi, monipuoliseksi tutkimusdatapalveluiden tuottajaksi. Kirjaston roolin määrittely ei ollut heilläkään helppoa ja oman roolin selittämiseen piti varautua. Matkan varrella aikana se selityskin kehittyi vähitellen. Mullinsin mielestä kirjaston tärkein rooli oli tutkimusdatan järjestäminen ja organisointi. Siis tehtävä ja taito, jotka kirjastolla on perinteisesti aina ollutkin. Kirjastolla on myös tärkeä välittäjän rooli eri tieteenalojen yhteisissä hankkeissa. Siksi kirjaston vastuulla vastuulle annettiin mm. yliopiston tutkimusdata-arkistojärjestelmän kehitysprojektin koordinointi. USA:n tärkeimmät tutkimusrahoittajat vaativat nykyisin aineistonhallintasuunnitelman osana datanhallintasuunnitelmaa. Purduen yliopistossa on sovittu, että datanhallintasuunnitelmat eivät lähde rahoittajille, ennen kuin ne on kirjastossa tarkistettu. Tähän toimintatapaan on oltu tiedekunnissakin tyytyväisiä. Osallistujat saivat omakseen myös Mullinsin uunituoreen kirjan Research Data Management: Practical Strategies for Information Professionals (vain kirjan sisällysluettelo.)

Datapalvelut yhdeltä luukulta

Oxfordin yliopiston kirjastosta esityksen piti James Wilson (Senior Project Manager). Oxfordin yliopiston yleisenä tavoitteena on toimia mahdollisimman tutkijalähtöisesti ja päätökset tehdään mahdollisimman alhaalla ruohonjuuressa. Oxfordin yliopisto koostuu useasta itsenäisestä collegesta, jotka yhdessä muodostavat yhteistyössä toimivan yliopistokokonaisuuden. Tämä on tietenkin haaste, kun yritetään pystyttää suhteellisen keskitettyä datanhallinnan tukipalvelua. Kirjaston roolina on ollut koordinoida datanhallinnan tukea monimutkaisessa ympäristössä. Tässä on kohdattu ongelmia. Aluksi kutsuttiin eri tiedekuntien edustajia puhumaan datanhallinnan tarpeistaan, ja ajateltiin muodostaa monitieteinen ohjausryhmä kehittämään palveluja. Mutta tieteiden edustajat näkivät vain oman näkökulmansa asiat. Nämä erosivat paljon toisistaan. Vaikka kuinka puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin, tiedekuntien käsitys muista ja yhteisistä tarpeista ei lisääntynyt. He eivät kuunnelleet muiden tarpeita. Tiedekunnat eivät kuunnelleet toisiaan. Näistä Kokouksista luovuttiin vuonna 2008, koska niistä ei ollut apua. Kirjasto jatkoi palveluiden kehittämistä yhdessä muiden tukipalveluiden tuottajien, kanssa, kuten IT-, tutkimus-, lakiasia- ja rahoituspalveluiden kanssa. Näiden tahojen kanssa Nyt ei kohdattu ongelmia ja yhteistyö toimi. Palvelut ja vastuut saatiin määriteltyä. Wilson kertoi, että seminaarin jälkeisellä viikolla aiottiin vielä kokeilla tiedekuntien edustajien yhteistä palaveria toiveiden kuulemiseksi, viiden vuoden tauon jälkeen.

Oxfordissa datapalvelut saadaan yhdeltä luukulta. Palvelut siis tuotetaan yhteistyössä monen palveluntuottajan kanssa. Kirjaston rooliksi Oxfordissa on muodostunut:

  • Metadata
  • Access
  • Workflows
  • Collection management
  • Collection curation and preservation
  • Service provision
  • Systems
  • But also contributions to training and good practice in earlier parts of research life-cycle

Datapalvelujen kysyntä tuo eri tahot yhteen

Arjen Voogt, University of Groningen, Hollannista piti myös erinomaisen esityksen kirjaston roolista.

Tiivistettynä Voogtin ajatus kirjaston roolista on: kysynnän aikaan saaminen. Tutkijat on herätettävä ajattelemaan tutkimusdatan hallinnan kysymyksiä. Ja kun kysyntä herää, on tarjottava palveluja – tietenkin yhteistyössä muiden kanssa. Kirjasto myös luo ja hallinnoi näitä palveluja tuottavia yhteistyöryhmiä. Kirjaston roolina on siis olla puhemies (matchmaker ) ja tiedon meklari (knowledge broker).

Lopuksi: The data librarian does not have to know everything. The data librarian has to know the people who have the right skills for the specific situation.

Fakta

Mitä “tutkimusdatalla” tarkoitetaan?

Tutkimusdatalla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevaa tutkimusaineistoa. Empiirisessä tutkimuksessa lähtökohtana on aina tutkimusaineisto. Jos tutkimusaineisto on digitaalisessa muodossa, sitä kutsutaan tutkimusdataksi. Se voi olla esimerkiksi tekstiä, numeroita, kuvia, graafeja, videoita, äänitteitä, ohjelmakoodia eli aivan kaikkea sitä mitä tietokoneelle voi ylipäätään tallettaa.

Miksi tutkimusdatan hallintaa tarvitaan?

Tutkimusdatan hallinta tarkoittaa digitaalisesta tutkimusaineistosta huolehtimista tutkimuksen aikana sekä sen säilyttämistä ja mahdollista uudelleen käyttöä tutkimuksen jälkeen. Tutkimus ei ole luotettavaa, toistettavaa tai tehokasta, jos tutkimusaineistosta ei huolehdita kunnolla.

Koska digitaaliset tutkimusaineistot ovat suhteellisen uusi asia, tutkimusdatan hallinnan hyviä käytäntöjä ei ole ehtinyt kaikille aloille muodostua riittävästi. Tutkimus olisi huomattavasti tehokkaampaa, jos tutkimusdataa osattaisiin hallita paremmin. Tällä hetkellä useissa yliopistoissa ei myöskään ole tehtävään tarvittavia tukipalveluita.

Linkkejä:

Työpajan esitykset
Maria Forsman ja Veera Ristikartano: Mikä voisi olla tiedekirjaston rooli tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä?
Liisa Siipilehto ja Eeva-Liisa Viitala: Tutkimusdatan hallinnan tuki – kymmenen suositusta kirjastoille
Tutkimusdatayhteistyö rakentaa Helsingin yliopiston tutkimusinfrastruktuuria

Teksti

Mari Elisa Kuusniemi
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Mari Elisa Kuusniemi
bodleian.ox.ac.uk

Rewriting the Book – valokuvia Birminghamin uudesta kirjastosta

Valoisa, kutsuva, inspiroiva, täynnä taidetta ja näyttäviä liukuportaita – nämä kuvailut tulevat mieleeni Birminghamin uudesta yleisestä pääkirjastosta. Sen teema on Rewriting the Book, siis kirjan  ja varmasti myös kirjastojen tehtävän uudelleenkirjoittaminen. Lomailin joulukuussa seudulla ja kävin tutustumassa kirjastoon turistin silmin. En ollut ainoa innokas kuvien ottaja, vaan selvästi paikalla oli muitakin turisteja lähiseutuja kauempaakin.

Birminghamin uusi yleinen pääkirjasto avattiin 3.9.2013. Taloudellisena lamakautena on ollut merkittävä – ja osin kiisteltykin – teko panostaa 189 miljoonaa puntaa uuteen kirjastoon.

Kirjasto on voittanut lukuisia palkintoja. Sen on suunnitellut hollantilainen Mecanoo-arkkitehtitoimisto. Architect Architect’s Journalin lukijat äänestivät kirjaston vuoden rakennukseksi 2013.

Kirjaston avasi käyttöön Malala Yousafzai, pakistanilainen nuori nainen ja aktivisti, jota Taliban-liikkeen edustajat ampuivat koulumatkalla vuonna 2012. Hän käy koulua Birminghamissa ja toivoo nousevansa tulevaisuudessa Pakistanin pääministeriksi. Avajaispuheessaan Yousafzai sanoi kynien ja kirjojen olevan aseita, jotka voivat muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.

Kirjastoon odotetaan 3,5 miljoonaa kävijää vuodessa. Se on auki seitsemänä päivänä viikossa, ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia, mm. joogatunteja, elokuvakerho, Poetry for Lunch eli runoja lounasaikaan ja tietysti kirjailijavierailuja. Kirjastossa on yksi ensi kesän 2014 IFLA:n WLIC-konferenssin satelliittikonferensseista.

Kirjasto jakaa aulansa ja 300-paikkaisen esiintymistilansa Rep-teatterin kanssa (Birmingham Repertory Theatre).

Kirjastossa tunsi olevansa tervetullut, siellä viettäisi mielellään pidemmänkin ajan. Kahvilan punaisten tuolien syleilyssä oli autuasta siemailla paikallista inkivääri-sitruunateetä ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi.


Tällainen oli Birminghamin entinen kaupunginkirjasto, joka oli rakennettu 1970-luvun alussa.


Kirjasto on aivan Birminghamin keskustassa.


Hälyporttien valot. Taustalla maailmanpyörä, The Giant Wheel of Birmingham.


Kirjaston ala-aula.


Näyttelytilassa pääsi aikamatkalle.


4. kerroksen viherparveke, ”Discovery Terrace”. Täällä virkistäydytään ja viljellään yrttejä kasvukauden aikana.


Luku- ja työskentelytilaa. Huomaa hienot pyöreät lamput.


Sähköiset siirtohyllyt.


Valaistut liukuportaat.


Näköala kahdeksannen kerroksen parvekkeelta.

Ylimpiin kerroksiin voi kavuta tavallisia portaita tai nousta näyttävän näköisellä hissillä.



Portaiden kapuajille annetaan väliaikatietoja.

Ylimmässä kerroksessa, kultaisessa kupolissa, on Shakespearen muistohuone, Shakespeare Memorial Room.


Piano asiakaskäytössä .

Kokoelmatiloja.

Kirjaston yövalaistus.

Entäpä kaupunki muuten? Ainakin siellä on viehättävä kanava-alue.

Kirjasto Facebookissa

BBC:n juttu ja video

Malala Yousafzain avajaispuheen videointi

The Guardian –lehden video kirjastosta

Teksti:

Johanna Lahikainen
Johtava tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Johanna Lahikainen ja Mikko Tirronen

Pääkirjoitus: Muutama sananen tästä päivästä

Tieteellinen työ on mielenkiintoista. Tutkimustulosten avulla voi muuttaa maailmaa, parantaa sairaita ja matkata Marsiin. Tai aivan yksinkertaisesti vain omistaa yhden kokonaisen päivän tutkijan avaamien luonnon säännönmukaisuuksien tai epäsäännöllisyyden ihmeiden ihailuun.

Meillä kirjastoissa on käsillä koko informaatioavaruus; sen kirkkaimmat tähdet ja kuut, sen tähtisumu ja vieläpä käsittämättömän suurena ammottava musta aukko.

Tuijotammeko kuitenkin edelleen suurennuslasiin tai luuppiin? Peiliin? – Missä on meidän avaruusluotaimemme? Missä Marsin pintaa vaeltava lähetin?

Tässä Verkkarissa kirjoitetaan tieteellisen tiedon avoimuudesta ja metriikoista. Nämä asiat ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, sillä avoimuus ruokkii mittaamista ja mittaaminen paljastaa myös niille, jotka eivät vielä usko, että avoimuus kannattaa.

Ja kannattaahan se. Tavoitteenamme olkoon linkittynyt, integroitu ja avoin informaatioavaruus. Oikealla radalla ollaan.  Hitaasti, mutta varmasti.

Annikki Roos
kampuskirjastojohtaja
Helsingin yliopiston kirjasto