Digigraduille uusi prosessi – tallennus, arvostelu ja arkistointi yhdessä putkessa

Gradujen sähköinen tallennus- ja arvosteluprosessi otettiin käyttöön viime syksynä neljässä Helsingin yliopiston tiedekunnassa. Uusia tiedekuntia on tulossa mukaan tämän vuoden aikana. Prosessin myötä sekä gradujen tallennus että arvostelu voidaan hoitaa samassa järjestelmässä. Mukana olevien tiedekuntien kaikki gradut saadaan myös digitaalisessa muodossa käyttöön joko avoimessa verkossa tai kirjaston opinnäytekioskeissa.

Kehittäkää järjestelmä, joka mahdollistaa tallennuksen ja verkkojulkaisemisen lisäksi myös gradujen tarkastus- ja arvosteluprosessin. Tällainen toive esitettiin vuonna 2012 käyttäytymistieteiden ja humanistisen tiedekunnan taholta kirjastolle. Tällainen järjestelmä mahdollistaisi siirtymisen kokonaan digitaaliseen gradujen käsittelyyn. Näin sekä tiedekunnat että kirjasto voisivat halutessaan luopua printtimuotoisten gradujen käsittelystä ja säilytyksestä – ja saada merkittäviä tila- ja kustannussäästöjä. Samalla gradujen arvostelukäytäntöjä olisi mahdollista yhtenäistää siten, että tarkastus- ja arvosteluprosessista tulisi hallinnollisesti sujuvampaa.

Tästä haasteesta otti kopin kirjaston tietojärjestelmäasiantuntija Joonas Kesäniemi. Sopivasti samana vuonna oli kirjaston ylläpitämään julkaisujärjestelmäohjelmistoon, DSpaceen, saatu versiopäivitys joka mahdollisti prosessien toteutuksen osana julkaisuarkiston toiminnallisuutta: vaiheittainen työnkulku ja prosessiin osallistuvien henkilöiden roolit oli mahdollista määritellä halutulla tavalla. Tästä sai alkunsa DSpaceen perustuvan E-thesis-järjestelmän kehittäminen putkeksi, jossa digitaalinen gradu etenee tallennuksen jälkeen arvosteluun, hyväksyttäväksi ja arkistoitavaksi. Lopuksi gradu voi päätyä myös julkaistavaksi yliopiston digitaalisessa arkistossa Heldassa, mikäli tekijä hyväksyy verkkojulkaisusopimuksen ehdot.

Suunnittelusta toteutukseen

Prosessia koskevat määrittelyt edellyttivät aluksi tiivistä yhteistyötä kirjaston ja mainittujen tiedekuntien edustajien kesken. Lukuisten palaverien ja teknisen suunnittelun tuloksena perinteinen paperigradujen tarkastus- ja arvosteluprosessi saatiin sovitettua digitaaliseen muotoon. Prosessiin määriteltiin työnkulku ja roolit eri vaiheisiin osallistuville henkilöille. Gradun tehneen opiskelijan lisäksi prosessiin osallistuu laitosten tai tiedekuntien hallintohenkilöstöä sekä kunkin gradun arvostelusta vastaavat henkilöt.

Vähitellen prosessin suunnitelma ja tekninen toteutus hioutuivat niin selkeäksi, että asiaa voitiin esitellä laajemmin eri tiedekuntien opintoasiainpäälliköille. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että uuden prosessin käyttöönotto tulisi tapahtumaan vaiheittain, tiedekunta kerrallaan, koska esimerkiksi tallennuslomakkeille tulevat määrittelyt laitoksista ja oppiaineista oli tehtävä räätälöidysti kunkin tiedekunnan tarpeiden mukaan.

Vuoden 2014 syksyllä käyttäytymistieteiden tiedekunta sekä oikeustieteellinen, maa- ja metsätieteellinen ja teologinen tiedekunta ottivat uuden graduprosessin käyttöön. Samantyyppinen prosessi, jossa gradun jättö tarkastukseen tapahtuu digitaalisesti, oli jo aiemmin otettu käyttöön matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.

Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan vuoden 2015 aikana mukaan ovat tulossa lääketieteellinen, valtiotieteellinen ja farmasian tiedekunta. Tuolloin mukana olisi jo kahdeksan tiedekuntaa ja noin kolme neljäsosaa kaikista Helsingin yliopiston graduista päätyisi E-thesis-järjestelmään. Tavoitteena on, että lähivuosina tallennus- ja tarkastusprosessi saataisiin keskitettyä samaan järjestelmään ja uusi prosessimalli otettaisiin käyttöön mahdollisimman kattavasti kaikissa yliopiston tiedekunnissa.

Gradujen lisäksi on käyttöön tulossa tekninen alusta myös kandidaatintöille, tosin hieman yksinkertaistettuna prosessina. Kandidaatintöitä koskeva tallennus- ja arvosteluprosessi otetaan käyttöön kuluvan vuoden aikana käyttäytymistieteiden tiedekunnassa sekä Svenska social- och kommunal högskolanissa. Jatkossa kanditöiden prosessia voidaan laajentaa myös yliopiston muihin tiedekuntiin.

Parannuksia ja kehittämistyötä luvassa jatkossakin

Tähän mennessä mukaantulleiden tiedekuntien osalta prosessin käyttöönotto on onnistunut hyvin. Järjestelmään on tehty jonkin verran muokkauksia käyttäjiltä saadun palautteen perusteella.

Kirjaston osalta tehtävät ovat toistaiseksi olleet tekniseen suunnitteluun ja ylläpitoon liittyviä. Jatkossa tavoitteena on muun muassa gradujen käyttöönsaaminen mahdollisimman helposti ja joustavasti, sillä kirjaston näkökulmasta digitaalisten gradujen merkitys korostuu ja paperisten vähenee. Tällä hetkellä noin puolet digitaalisista graduista julkaistaan avoimesti Heldassa, loput ovat käytettävissä paikallisesti kirjastojen opinnäytekioskeissa.

Oma lukunsa on digitaalisten gradujen pitkäaikaissäilytys, johon haetaan ratkaisua yhdessä yliopiston keskusarkiston kanssa. Kirjaston käyttämä DSpace-ohjelmisto ei täytä pitkän aikavälin arkistoinnin teknisiä vaatimuksia.

Kuluvan vuoden aikana Joonas Kesäniemeä työllistää muun muassa eri järjestelmissä olevien opinnäytteiden integrointi samaan E-thesis-järjestelmään. Lähiaikoina toteutuu myös tekninen parannus, jonka avulla gradu ohjautuu automaattisesti plagiaatintarkistuksen tekevään järjestelmään, Urkundiin. Plagiaatintarkistuksen raportin avaava linkki puolestaan ilmestyy automaattisesti arvosteluprosessin työnkulkuun. Näin Urkundiin liittyvät prosessin vaiheet etenevät jatkossa sujuvammin. Prosessin sujuvuutta ja läpinäkyvyyttä parantaa myös laajemman kokonaisnäkymän tarjoaminen työnkulusta kaikille prosessiin liittyville toimijoille.

Pioneerityötä kirjastossa

Gradujen digitaalisen tallennus- ja arvosteluprosessin toteutus yhdessä järjestelmässä DSpace-ohjelmistoa hyödyntäen, on ollut pioneerityötä. Toistaiseksi kotimaisista yliopistoista ja korkeakouluista vain Oulun yliopistossa on käytössä samankaltainen prosessi, mutta siinä toteutus perustuu eri ohjelmistoon.

Prosessin tekniseen toteutukseen on liittynyt monia vaiheita ja muun muassa linkitetyn datan hyödyntämistä tallennuslomakkeelle integroitujen ontologioiden (YSO, ALSO) muodossa. Ontologioiden avulla gradun tekijä voi helposti etsiä sopivia sisällönkuvailutermejä ja tallentaa ne työnsä kuvailutietoihin. Jatkossa tallennuslomakkeelle on tulossa tarpeen mukaan eri tieteenalojen ontologioita, kuten lääketieteen FinMeSH sekä maa-ja metsätalouden AFO. Kuvailutietoihin tallennettua linkitettyä dataa voidaan jatkossa myös analysoida ja hyödyntää tehokkaammin uusissa käyttöliittymissä.

Lisätietoja uudesta E-thesis-järjestelmästä voi kysyä Joonas Kesäniemeltä.

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija

 

 

 

 

 

 

 

Kirjaston kokoelmat Kaisa-taloon – mitä Minervaan jää jäljelle?

Työskentelytilaa opiskelijoille tietenkin!

Nykyisistä kirjaston tiloista ylempi K1-kerros remontoidaan tiedekunnan henkilökunnan työtiloiksi, mutta alempi K2-kerros jää kirjastolle. Siitä tehdään opiskelijoille oppimisympäristö, jossa on tarjolla työasemia, gradukärryjä ja eri tavoin kalustettuja työskentelyalueita niin hiljaista työskentelytilaa tarvitseville kuin ryhmätöiden tekijöillekin. Tila on auki silloin kun Minervan kiinteistökin, eli maanantaista perjantaihin klo 8-20.

Havainnekuva ryhmätyötilojen mahdolisesta muodosta

Minervan oppimisympäristöä on suunniteltu viime syksystä alkaen. Luonnoskierroksia on tähän mennessä ollut useita, ja työhön ovat osallistuneet arkkitehtien lisäksi kirjaston ja opiskelijoiden edustajat. Opiskelijat ovat voineet osallistua suunnitteluun monin tavoin: luonnokset ovat olleet saatavilla Facebookissa, ja palautetta on voinut antaa FBn lisäksi sähköpostitse sekä syksyn ja talven aikana järjestetyissä opiskelijafoorumeissa. Näin kirjaston näkökulmasta suunnittelutyö on ollut todella mielekästä, kun on alusta alkaen saanut kuulla tilan loppukäyttäjien ajatuksia suunnitelluista ratkaisuista.

Kommentteja ja toiveita on esitetty erityisesti työasemien määrästä ja sijoittelusta, pistokkeista omien laitteiden lataamista varten, ryhmätyötilojen varustuksesta ja varattavuudesta sekä hiljaisen työtilan paikkojen riittävyydestä. Ihan helppoa ei olekaan mahduttaa samaan tilaan ryhmätöitä ja hiljaisuutta vaativaa luku- ja kirjoitustyötä. Monta ideaa on käyty läpi ja pohdittu vaihtoehtoja, jotta tilaan saataisiin erilaisin järjestelyin aikaiseksi sopiva balanssi näiden tarpeiden välille. Käytäntö sitten aikanaan osoittaa, että miten hyvin onnistuimme.

Kirjaston aineisto muutetaan Kaisa-taloon toukokuun loppuun mennessä, ja tilojen remontin pitäisi päästä alkamaan kesäkuussa. Uudistetut tilat saadaan käyttöön syksyllä; käyttöönoton lopullinen aikataulu tarkentuu sitä mukaa, kun Minervan muiden tilojen remonttiaikataulut varmistuvat.

Käyttäytymistieteilijät kaipaavat pistokkeita ja toimivaa langatonta verkkoa

Netta Metsäaho ja Olli Savisaari ovat olleet mukana Minervan oppimisympäristön suunnitteluprosessissa. Opiskelija-aktiivin arkeen kuuluu monenlaisissa hankkeissa mukana olo ja edustus.

– Kun etsitään opiskelijaedustusta, mukana ovat useimmiten samat naamat, jotka ovat jo muutenkin mukana kaikkialla, Netta Metsäaho kertoo. Tärkeintä on kuitenkin että paikalla on edes joku.

Savisaari ja Metsäaho kiittelevät kirjastoa opiskelijoiden mielipiteen kuulemisesta, mutta opiskelijoita tuntuu olevan vaikea aktivoida edunvalvontatyöhön.

Metsäaho ja Savisaari kertovat opiskelijanäkökulman menneen Minervan oppimisympäristön suunnittelussa hyvin läpi.
– Tilasta tulee hyvin ryhmätyöpainotteinen kokonaisuus, jossa kuitenkin on mahdollisuus kirjastomaiselle työskentelylle, Savisaari valottaa.
– Moderni, kotoisa, paljon pehmeitä pintoja. Nythän tila on aika kova, Netta Metsäaho lisää.

Ennen kaikkea opiskelijat ovat kaivanneet lisää pistokkeita ja toimivaa langatonta verkkoa.

Opiskelijoiden suhtautuminen muuttoon on kaksijakoista, osa haluaisi kaiken jäävän ennalleen, osa taas on tyytyväisiä kun nyt kaikki kirjallisuus löytyy ”saman katon alta” pääkirjastosta. Mitään suurempia mielenilmauksia muutosta vastaan ei ole ilmennyt.

– Tilaa opiskelulle ja työskentelylle kuitenkin on, ottaen huomioon tulevaisuudessa vielä mittavamman e-kirjallisuuden määrän, kummatkin toteavat.

Teksti ja kuvat:

Kati Tuunanen
kirjastonhoitaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja

Menestystarina kompromisseilla? Julkaisufoorumin luokitusuudistus puhutti seminaarissa

Tieteiden talolla järjestettiin Julkaisufoorumi-seminaari 2.2.2015. Seminaari käsitteli Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) Julkaisufoorumiluokitukseen vuonna 2014 tehtyä päivitysarviointia, joka on tullut voimaan vuonna 2015.

Päivitys tiukensi luokitusta. Annettuihin tavoitteisiin päästäkseen panelistit joutuivat käymään vaikeita keskusteluja sekä tekemään priorisointeja ja kompromisseja.

Uusi laskentamalli perustuu lehtien ja sarjojen julkaisuvolyymiin eli ”julkaisusarjassa vuosittain ilmestyvien suomalaisten ja ulkomaisten tieteellisten artikkelien lukumäärään” (Pölönen ja Ruth 2015), ei enää nimekkeiden määrään kuten aiemmin. Myös kustantajien luokitus kiristyi.
Uudistusta suunniteltaessa tarkasteltiin Norjan ja Tanskan malleja ja lopulta päädyttiin jälkimmäiseen, sillä sen nähtiin tasoittavan tieteenalakohtaisia eroja. Päivitystyötä on koordinoinut ohjausryhmä.

Kuten ennenkin, on yhä tärkeää muistaa, että Jufo-luokitus on liian karkea väline yksittäisten tutkijoiden julkaisujen arviointiin tai ansioiden vertailuun. Päätöspuheenvuorossaan kansleri Ilkka Niiniluoto painotti, että rekrytoinnissa tulee aina nähdä se vaiva, että julkaisuihin oikeasti tutustutaan. Sisältö ja laatu ovat ensisijaisia, ei metriikka. Keskustelussa huomautettiin, että ns. saalistajalehdet (predatory journals) voivat tulla ongelmaksi jatkossa. Nämä lehdet ottavat huomattavia kirjoittajamaksuja julkaisemisesta, mutta eivät sisällä kunnon infrastruktuuria, kuten toimituskuntaa sekä artikkelien arviointia ja editointia.

Väitettiin, että jopa artikkeliväitöskirjojen esitarkastuksesta on päässyt läpi artikkeleita ”saalistajalehtiin”.
Julkaisufoorumin paneelit ovat arvioineet jo lähes 30 000 kotimaista ja ulkomaista julkaisukanavaa.

Nykyiset arviointipaneelit jatkavat vuoden 2017 loppuun. Seuraava päivitysarviointi on tulossa vuonna 2018.

Akateemikko Irma Thesleffin mukaan biotieteissä keskusteltiin muun muassa siitä, että kun luokitus on nyt kiristynyt tason 2 osalta, tarvitaanko tasoa 3 enää? Paneeli kuitenkin päätyi siihen, että tarvitaan. Huippulehtiartikkeliin menee moninkertainen työaika hyvään lehteen verrattuna.

Ihmistieteissä tieteellisten monografioiden merkitys on suuri. Hyvä, että tasolle 3 pääsee nyt myös monografioita, totesi professori Sami Pihlström. Myös toimitustyön vaativuus tulisi nähdä: artikkelikokoelmakirjat ovat tärkeä osa humanistista julkaisukäytäntöä. Vaikka myös ihmistieteissä on alkanut tulla yhteisjulkaisuja ja tutkimusryhmiä, perinteisillä humanistisilla aloilla merkittävillä tutkijoilla täytyy olla itsenäisesti kirjoitettuja ja julkaistuja teoksia, sillä se on osa tieteenalan paradigmaa.
–”Uudistuksessa jouduttiin tekemään myös joitain ongelmallisia kompromisseja. Panelistien tulee tuntea vastuunsa: ei ajeta vain oman alan, vaan koko tiedeyhteisön etua!”

Professori Tomi Mäkelä näki bio- ja lääketieteiden kannalta uudistuksen tervetulleena. Hän kuitenkin näki ongelmalliseksi sen, että katsaukset on siirretty aiempaa alempiin luokkiin. Ei tuntunut myöskään loogiselta, etteivät impact factorit ja Julkaisufoorumi aina vastanneet toisiaan.

Professori Tiina Onikki-Rantajääskön mukaan kaikkine ongelmineenkin Jufo antaa mielekkään ja kotimaisen tavan arvioida julkaisuja. Se on parempi kuin kansainväliset luokitusjärjestelmät. Tärkeää kuitenkin olisi aina pitää mielessä tieteenalojen erilaisuus ja se, että Jufo myös konstruoi, luo todellisuutta, julkaisujen laadukkuudesta.
-”Ei voi sanoa, etteikö suomen- tai ruotsinkielinen julkaiseminen ole myös kansainvälistä tutkimusta. Vaikkapa Virittäjä-lehti edustaa suomen kielen tutkimuksen kansainvälistä huipputasoa.
On syytä muistaa, että oikea yleisö voi löytyä paremmin erikoistuneista lehdistä kuin yleislehdistä, joilla voi olla parempi ”ranking”.”

-“Mittaus muuttaa mitattavaa yksikköä. Sitä tuotetaan, mitä mitataan ja arvostetaan pisteytyksessä. Julkaisufoorumi ohjaa julkaisutoimintaa ja yksilötasolla tämä voi johtaa ongelmallisiin tuloksiin”, huomautti mikrotaloustieteen professori Hannu Vartiainen. Hän totesi myös, että päivitysarviointi oli raskaampi prosessi kuin Julkaisufoorumiluokituksen luominen, sillä alojen vertailu monialaisessa ja erilaisia julkaisukäytäntöjä sisältävissä taloustieteissä oli hyvin vaikeaa ja pudotustavoitteet kovat. –”Verrattiin omenoita appelsiineihin. Arvioinnissa on aina läsnä myös mielivaltaisuuden komponentti.”

Opetus- ja kulttuuriministeriön Tapio Kosunen näki julkaisufoorumin menestystarinana, sillä tiedeyhteisö on sitoutunut sen kehittämiseen, se kattaa samoin kriteerein kaikki tieteenalat ja julkaisut sekä sen kustannukset ovat kohtuulliset.

Seminaarin ohjelma ja esitykset

Luettavaa:
J. Clark: Firm action needed on predatory journals. BMJ 2015; 350: h210.
Arto Mustajoki: Tieteen mittaamista humboldtilaisessa hengessä. Tieteessä tapahtuu, vol. 33, nro 1 (2015).
Janne Pölönen ja Anna-Sofia Ruth: Julkaisufoorumin tasovaatimuksia on kiristetty. Tieteessä tapahtuu, vol. 33, nro 1 (2015).

Teksti ja kuvat:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija

Marian jutut VERKKARIssa

Maria Forsman vastaanottaa vieraita eläkkeellejäämiskahveilla.

Maria Forsman & Eeva Peltonen: Ajatuksia kirjaston rakenteellisesta kehittämisestä; VERKKARI 5/2006
Maria Forsman & Tuula Laaksovirta: Ei vain kirjastoa vaan koko elämää varten (1987) ; VERKKARI 8/2005
Maria Forsman: Kirjaston aikaa ja taikaa; VERKKARI 7/2006
Maria Forsman: Valtsikan kirjasto kansainvälisten vierailijoiden kotipesänä – miten kaikki sai alkunsa ja hoitui?; VERKKARI 1/2007
Maria Forsman & Terttu Turunen: Vierailu Vilnaan; VERKKARI 6/2007
Maria Forsman: ”Lehtinunna” ; VERKKARI 9/2007
Maria Forsman: Kirjastot esiin! VERKKARI 5/2008
Maria Forsman & Veera Ristikartano: Mikä voisi olla tiedekirjaston rooli tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä? VERKKARI 5/2009
Maria Forsman: Kieltenvälistä kampusyhteistyötä; VERKKARI 7/2009
Maria Forsman & Kirsi Luukkanen & Kaija Välimäki
Kirjasto solmukohdassa – Knutpunkt 2009, Linköping 21.-22.10.09; VERKKARI 1/2010
Maria Forsman: Kirjastoammattilaiset kohtaavat uusia tehtaviä os I ja II ; VERKKARI 5/2010
Maria Forsman: Kokoelmien arviointi on kokoelmatyön ydintä; VERKKARI 8/2010
Maria Forsman: Bibliometriikkauutisia meiltä ja maailmalta; VERKKARI 8/2010
Maria Forsman: Kuinka arvioida humanistis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta? VERKKARI 3/2011
Maria Forsman: Ethän hylkää Prinsessa Ruususta; VERKKARI 4/2011
Maria Forsman & Eva Isaksson: Bibliometriikkaa Leidenissä; VERKKARI 5/2011
Maria Forsman & Lisa Ekebom: Tutkimuksen arviointi ja bibliometriikka keräsivät kuulijoita; VERKKARI 7/2011
Maria Forsman & Päivi Helminen & Elise Pirttiniemi:
Namibia-hankkeessa onnistunut avausseminaari;  VERKKARI 8/2011
Maria Forsman: ARTOsta ARTIVAan – ja entäs sitten JULKAISUPORTAALI? VERKKARI 3/2012
Maria Forsman: Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri? VERKKARI 5/2012
Maria Forsman & Eva Isaksson: Hyötyä tutkijoille – uusia tietokantoja tiedonhakuun, tieteentutkimukseen ja tutkimuksen arviointiin; VERKKARI 2/2013
Maria Forsman: Pohjoismaiset bibliometriikkaseminaarit ja mistä Unioninkadulla puhuttiinkaan?; VERKKARI 8/2012
Maria Forsman: Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme / Jouluisia lukuvinkkejä.;VERKKARI 6/2013
Maria Forsman: Yliopistorankingit – kevyttä hupia vai totista kilpailua?
VERKKARI 1/2014
Maria Forsman: Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet, Medeia ja hänen lapsensa, Iloiset hautajaiset ja Vihreän teltan alla / Kesäisiä lukuvinkkejä VERKKARI 2/2014
Maria Forsman: Lumipallolla kohti bibliometriikan keskiötä; VERKKARI 3/2014
Pauli Assinen & Maria Forsman & Marielisa Kuusniemi: Yliopistokirjastot ja tieteen näkyvyys – The 7th UNICA Scholarly Communication Seminar – The 7th UNICA Scholarly Communication Seminar; VERKKARI 4/2014

Arkea asiakaspalveluissa

Aamun avaus

Kello on vähän yli kahdeksan ja ovesta tulee hiljalleen vielä unisen näköistä porukkaa. Osalla työmatka on ollut pitkä, Lahdesta tulevat sivarit ovat pitkämatkalaisimpia. Herätys on viiden, puoli kuuden aikaan, jos aamuvuoroon on tulossa. Flunssakausi verottaa väkeä, ja tekee mieli huudahtaa jokaiselle tulijalle: “Kiitos kaikille, jotka tänään kykenitte töihin!” Vuorovastaavan kännykkä soi, viestejä tulee ja sähköpostiin ilmestyy päivän poissaolijoiden tietoja: “Tänään vielä flunssaa ja kuumetta, en pääse vuoroon.”

Kaisa-talon 3. kerroksessa alkaa hyörinä. Jos vielä valot toimisivat, niin näkisi. Automatiikka on reistaillut ja ensimmäinen tunti tehdään hämärissä olosuhteissa. Yöpalautusautomaatilta haetaan palautukset, peruutetut ja erääntyneet varaukset kerätään, aamun ripeä henkilö käy kierroksella kerroksissa ja yksi sivari lähetetään selvittelemään aamun lehdet. Aamu on alkanut.

Osaamisen venymistä ja venymisen osaamista

Työntekijöitä tippuu kerroksista Huki-työvuoroihinsa. Kevyt keskustelu käy taustatilassa tasaisena sorinana ajankohtaisista aiheista. Työhuoneiden muutto ja uudet työtilat ovat puhuttaneet ihmisiä alkuvuoden. Miksi pitää vaihtaa kerrosta? Kuinka kemiat toimivat? Aika näyttää, mitä tulee. Toiminnoittain ja työporukoittain jakautuminen huonekuntiin näyttää kuitenkin lähteneen hyvin alkuun. Hyvää tahtoa tarvitaan, Minervasta on vielä kymmenisen henkilöä tulossa eri huoneisiin.

Puhelin soi tämän tästä. Asiakkaat uusivat lainojaan Espoossa, Espanjassa ja Thaimaassa, suomeksi ja englanniksi. Neuvotaan e-kirjan avaamisessa puhelimitse. Autetaan gradun tai väitöskirjan tekijää lainojen uusimisessa isojen kirjamäärien kohdalla. Kuunnellaan asiakkaan huolia terveydestä tai matkaraportteja, kaikenlaisia syitä, miksi taaskaan kirjat eivät palautuneet ajoissa kirjastoon. Etsitään vastausta kiperiin kysymyksiin aspa-wikistä: miten ulkomaista tutkijaa tällä kertaa kohdellaan asiakkaana, kuinka turvamerkinnän saanut asiakas huomioidaan oikein…?

Asiakaspalvelutiskillä yhdeksän kymmenestä asiakkaasta on loistotyyppejä. Asiakas tekee henkilökunnan onnelliseksi poistuessaan tyytyväisenä. Ja sitten tulee kymmenes, jonka päivä ei ole aurinkoinen. Hänetkin palvellaan toivottavasti hymyillen. Kollegojen kanssa voi asian purkaa taustassa.On olemassa joukko ihmisiä, joilla on mielestään paljon oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Näitäkin käy asiakaspalvelun tiskillä.

Runo: Sirpa Kähkönen

Iltapäivää leimaa asiakaspalvelussa kiireen tuntu kaiken aikaa. Jatkuvat keskeytykset ovat osa työtä asiakaspalvelussa, samoin erilaiset tausta-äänet ja häly sekä palautusautomaatin tarkkailu sen toimiessa lähes tauotta. Aineistopyyntöjä noudetaan puoliltapäivin ja kello neljä. Yleensä niitä on 10-20 kerrallaan, mutta kiihkeimpinä aikoina yhdellä kerralla noudettavia on ollut 50-70 kappaletta. Silloin ei yksi ihminen enää riitä. Joskus taidotkin ovat loppua kesken. Uusimpia tulokkaita hirvittää, kun aineistopyynnöissä on merkintä SUK, ja K3, suljettu varasto, sekä kyrilliset aakkoset. Silloin keltanokka tietää saavansa käyttää päätään. Askeleita kertyy, jokainen kerros on noin 1500 neliömetriä, kerroksia on yhdeksän ja rappusia riittää. Tämänkin liikunnan tarjoaa työnantaja, sanon silloin tällöin. Kahvia kuluu ja vesipulloja täytetään.

Päivän päätös

Vuorovastaava valvoo kelloa, ja tekee porukan kanssa työnjaon sulkemista ajatellen. Vartijan kanssa kiertämisestä pelataan random-peli, jossa hävinnyt pääsee kiertämään. Kaksi henkilöä tulee asiakaspalveluun, yksi aulaan ohjaamaan, yksi kiertämään vartijan kanssa taloa, yksi taustaan puhelimen ja palautusautomaatin seuraksi. Ohjeita kassan sulkemiseksi, palautusautomaatin tarkistus, viimeisten tarkastettavien 2. ja 3. kerroksen hoitaminen, ja lopulta vartija ja oma kiertäjämme laskeutuvat 3. kerrokseen.

“Kiitos kaikille, oli hyvä päivä. Tervetuloa töihin huomenna uudelleen.” Porukka hajaantuu kukin omiin suuntiinsa. Joskus käy huono tuuri, ja töistä pääsee illalla vartin yli kahdeksan, ja aamulla odottaa jo nimi Hukissa samoin vartin yli kahdeksan. Siinä ei ehdi muuta kuin nukkumaan hyvän yöunen. Työpäivä on päättynyt.

Terveisiä teho-osastolta

Olen kuullut, että ylemmistä kerroksista tuleva henkilö on kutsunut 3. kerroksen työskentelyä kirjaston teho-osastoksi. En ymmärrä tätä väärin, tehokkaita ollaan varmasti myös muissa kerroksissa. Ymmärrän tämän oikein, asiakaspalvelutyön rytmi on toinen Kaisa-talon 3. kerroksessa kuin muualla talossa. Työ on äänekkäämpää ja vauhdikkaampaa kuin kirjastossa yleensä odotetaan olevan. Kaisa-talon kirjasto on suosittu ja pidetty. Vuodessa on noin 1,5 miljoonaa kävijää, parhaimpina päivinä kävijämäärä nousee lähelle 8500. Huhtikuussa 2015 Kaisa-talo kokeilee sunnuntai-aukiloloa. Kirjasto on kolmena sunnuntaina auki klo 12-18. Toivottavasti asiakkaat löytävät kirjastonsa myös sunnuntaina.

On kivaa, kun on paljon työtä, ja tehdyn työn jäljen näkee. On kivaa tehdä työtä yhdessä, asiakaspalvelu on ryhmätyötä 3. kerroksessa. On kivaa, kun on paljon asiakkaita, ja saa palvelullaan asiakkaat tyytyväisiksi. Asiakkaiden tyytyväisyyden ja hyvän työilmapiirin aistii, työn imu on ilmassa.

Teksti:

Iiris Karppinen
tietoasiantuntija

Kuva:
Mika Huisman

Kurkistus Viikin kouluttajien arkeen

Viikin kampuskirjastossa meitä kouluttajia on viisi ja muutama päälle ja kaikki meistä tekevät koulutusten lisäksi muutakin. Olemme asiakaspalvelussa, asiasanoitamme, päivitämme sivuja, teemme RefWorksiin tyylejä, yritämme pysytellä mukana muuttuvan maailman kärryillä, haemme h-indeksejä, laitamme kirjoja perintään ja istumme kokouksissa ynnä muuta. Aika ei siis käy pitkäksi, tuntumaa käytännön kirjastotyöhön kyllä riittää livekurssien pohjaksi.

Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat täynnä uusien opiskelijoiden tutustuttamista kirjastonkäytön saloihin kirjastokierroksilla ja tiskillä. Mistä saa kirjastokortin (kyllä niitä ihan liukuhihnalla tehdäänkin), missä on tietokoneet ja kurssikirjat, miten lukea Helkan näyttöä, miten tulostaminen onnistuu ja niin edelleen. No ainakin se yksi touhottajakouluttaja pitää homman jännittävänä unohtamalla aina kertoa jonkin asian, mutta joka kerta häneltä sentään unohtuu eri asia. Opiskelijat sitten ehkä unohtavat ne loputkin tiedot, joita eivät heti tarvitse. Pääasia varmaankin on, että he saavat kuvan helposti lähestyttävästä kirjastosta ja sen henkilökunnasta.

Uudet innostuneet opiskelijat saavat meidät kouluttajatkin vireälle mielelle ja olemme optimismia ja uutta elämää täynnä ja valmiina aloittamaan syksyn urakkamme.

Ennen varsinaista opetusta käymme läpi vanhoja dioja ja mietimme, miten saisimme opetuksen sulavammaksi ja ehkä taiteellisemmaksikin ja miten markkinoimme uusia juttuja, joita on ilmestynyt kirjastoalan horisonttiin. Tarkistamme, toimivatko vanhojen diojen linkit ja voit olla varma, että jos jätät jonkin tarkistamatta, juuri se linkki on muuttanut toisille kulmille internetin syövereihin. Aiemmin oli haasteellista selittää, että jos haluat löytää YSAn, kirjoita kotisivulle Vesa; nyt selitämme että YSA onkin ontologisoitu ja asustelee Fintossa yhdessä meidän Agriforestimme kanssa, joka muutti tässä yhteydessä nimensä AFOksi. E-kirjoja etsivä suunnistakoon BookNavigatorilla – onneksi muuttolintu Viikistä kehitti meille e-kirjaoppaan, jonka neuvoilla saamme e-kirjan paljastamaan salaisuutensa eli avautumaan. Myös tieteenalaoppaat ovat tulleet piristämään päiväämme ja sieltä löytää kaikki kouluttajien suosikkihahmot. (Kerää koko sarja.)

Syyskuussa kun säät viilenevät ja Viikin lehmätkin palaavat sisätiloihin, koittaa kouluttajille varsinainen ruuhka-aika. Silloin alkavat vakiokurssimme Viikin tiedonlähteet ja RefWorks sekä kaikki opettajien tilaamat kurssit, jotka ovat osana jotain muuta kurssisuoritusta. Erilaisia TVT-, kandi- ja maisteritason kursseja aikataulutetaan sopimaan atk-luokkien, opiskelijoiden ja kouluttajien kalentereihin.

Alkusyksystä meitä kouluttajia ei juurikaan näe lainaustiskillä. Vaellamme luokasta toiseen ympäri kampusta ja toistelemme taikasanoja: katkaisumerkki, operaattorit nimeltä And, Or ja Not ja haun kohdistaminen ja vielä asiasanasto ja älkäämme unohtako sfx- linkkiä ja peer reviewtä! Puheissamme vilisee myös Scopus, Web of Science, Proquest, Cab, Pubmed ja Medline, Science Direct ja joku meistä saattaapi mainita jopa SciFinderin. Kerromme tuonnista ja viennistä ja eri tyyleistä ja miten kuin taikaiskusta Write’n’Cite on RefWorks, vaikka näkyykin Wordissa olevan ProQuest, ymmärrättehän. Onneksi kouluttaja ei vähästä hätkähdä; vaikka monet tietokannat yrittävät hämätä kokenutta kouluttajaa vaihtamalla olomuotoaan vähintään kerran vuodessa, varmaotteinen kouluttaja onnistuu kuitenkin löytämään sen hakulaatikon tuossa tuokiossa. Helkamme ei onneksi ole moisiin naamiointiyrityksiin ryhtynyt, vaikka sinnekin on ilmestynyt jossain vaiheessa PIN-koodi ennen kuin pääsee varaamaan sen suositun kurssikirjan.

Ja mitä kaikkea saammekaan itse oppia koulutuksissa: biokaasun tuotanto karjanlannasta, jugurtin viskositeettiin vaikuttavat tekijät, kasvisten hygieniaan vaikuttavat seikat niiden varastoinnissa, miten sen tykin saa näyttämään sitä mitä pitääkin vai tarvitseeko hakea viisaita miehiä paikalle. Tai edes empaattinen kollega, usein kun riittää, että tilaa toisen ihmisen paikalle laitetta toljottamaan. Tutustumme myös kulttuurienvälisiin eroihin esim. kurssin alkamisajan aikakäsityksessä. Opimme myös palaamaan nopeasti maan pinnalle silloin, kun on ihan sfääreissä monimutkaisen klikkailusetin jälkeen selittämässä tietokannan hienoja hakuominaisuuksia, ja opiskelijat haluaisivat vain tietää että ”mistä sä siis menit tolle sivulle”.

Joulukuuhun mennessä koulutukset vähenevät ja kouluttajat vetäytyvät lyhyelle talvilevolle vetämään henkeä. Alkuvuodesta palailemme lomilta miettimään, mitä tekisimme ehkä toisin ja mikä toisaalta toimii opetustarjonnassamme. Paranisiko opetus, jos pistäisimme hassun hatun tai nutturan päähämme ja pitelisimme sateenvarjoa vai miten saisimme opiskelijat aktivoitumaan kursseillamme. Opiskelijat osallistuvat ja kyselevät parhaiten silloin, kun on tosi kyseessä eli tutkielman valmiiksi saaminen.

Alkuvuonna kokoonnuimme tutkijoille suunnatun koulutuksen merkeissä ja teimme muutoksia edellisten kurssien saaman palautteen perusteella. Pois pitkät puheet tiedonhausta ja viitteidenhallinnasta, kuten oli toivottu, ja tilalle uutena juttuna datanhallinta. Tosin tämän muutoksen jälkeen saimme palautetta, että tiedonhakua voisi olla enemmänkin. Yritä tässä sitten kehittää opetusta… Eipä vaivuta epätoivoon! Tämä on vain sitä elämän kiertokulkua ja kouluttajan arkea.

Tietoaineistojen jatkuvan seurannan lisäksi piipahdamme silloin tällöin myös pedagogisilla kursseilla ja seminaareissa. Tutustumme uusiin opetusmenetelmiin – vaikkei niitä nyt tulisikaan omassa opetuksessa sovelletuksi – ja sosiaalisten taitojen, viestinnän ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on toki terveellistä kaikille, etenkin kouluttajille. Näistä on varmaan jäänyt vaikutelmia alitajuntaamme, josta ne saattavat pulpahtaa mieleemme jossakin yllättävässä tilanteessa.

Kun linnuilla alkaa olla kevättä rinnassa enemmänkin ja pienet sammakot… no niin, me kouluttajat alamme siirtyä seuraavan syksyn suunnittelupuuhiin. Käymme läpi mennyttä lukuvuotta ja rakennamme hienoja uusia suunnitelmia ja opetusmateriaaleja seuraavaa lukuvuotta varten. Nyt meillä on ehkä aikaa tutustua erilaisiin teknisiin vempaimiin ja ohjelmiin, joiden sielunelämään kaivautuminen pitää kouluttajan sopivasti tässä hetkessä kiinni eikä pääse kangistumaan kaavoihin. Miksi tehdä juttuja Powerpointilla, kun voi opetella Prezin ja miksi kysellä opiskelijoilta suoraan kun sen voi tehdä Socrativen välityksellä?

Kokouksissamme on välillä villiäkin ideointia mutta onneksi porukkamme viilipytyt palauttavat innokkaat yksilöt maan pinnalle ja näin touhumme pysyy realistisena ja vakavasti otettavana ja meitä ei pidetä ihan huuhaa-tyyppeinä, vaikka oikeasti olemmekin fakiireja ja akrobaatteja ynnä muita ihmeidentekijöitä. Kaikki tekstimme olisivat myös täynnä kirjoitusvirheitä, jos joukossamme ei olisi niitä eräitä tarkkasilmäisiä kouluttajia, joilta ei onneksi jää mikään pilkkuvirhe huomaamatta (tästäkään alkuperäisversiosta…).

Kesällä kouluttajatkin lomailevat ja keräävät voimiaan seuraavan syksyn koitosta varten. Heidät voi nähdä haistelemassa uusia tuulia maailman turuilla ja toreilla, vapaana ja hassut hatut päässä. Ihan varmasti seuraavana vuonna opetus on taas hieman soljuvampaa ja kauniimpaa, kuten itse korkealla taivaalla liihottavat kouluttajatkin. Ja tietenkin kaikki tämä toiminta on vuoden loppuun mennessä hienosti laitettu tilastoihin, kun se yksikin touhottajakouluttaja viimeinkin toimitti tarvittavat paperit jostakin työpöytänsä uumenista.

Viikin kouluttajat haluavat kiittää kaikkia opiskelijoita innostavista kohtaamisista ja toivottavasti olemme saaneet aikaan myös jotain oivalluksia tiedonhausta!

Teksti:

TK²

eli

Tuija Korhonen
tietoasiantuntija

Taina Kettunen
tietoasiantuntija

Tilasta ja sen suunnittelusta

Kirpeässä kevätsäässä Göran lähestyi murretun valkeaa rakennusta. Kainalot täynnä ohuita väliseiniä hän astui itsevarmuutta uhkuen pääovesta sisään. Siinä se oli houkuttavana hänen edessään, tyhjä pohjakerros, joka vain odotti hänen innovointitaitojensa toteuttamista.

Varmoin ottein hän siirteli älykännykkään laatimiensa raakasuunnitelmien mukaisesti bambuvalmisteisia seinämiä paikoilleen. Lähtökohtaisesti Göran tavoitteli 90 asteen kulmia asettelussa, mutta ilkikurisesti muutamassa kulmauksessa tavoiteltiin mutterin muotoa.

Ei täydellistä laatikkomaisuutta, hän oli ajatellut jo työtehtävän saadessaan.

Huoneen etäisimpään kulmaan oli muiden tavarantoimittajien toimesta jo tuotu pöydät, säilytyskaapit ja tuolit, luonnollisesti hänen tarkan valvovan silmänsä alla valmistetut. Viereiseen nurkkaan oli kuormattu työnteossa tärkeimmät, tietokonelaitteistot värinään se ainoa oikea, tummanharmaa.

Aikaa kului useampi tunti, mutta iltapäivällä pinkit työtuolit ja viehkon keväänvihreät työpöydät teknologioineen olivat täydellisesti löytäneet paikkansa. Hieraistuaan kevyet pintahiet otsaltaan Göran pinkaisi yläparvelle silmäilemään taiteellista tulosta. Hyvä, itse asiassa oikein hyvä, hän ajatteli ja kasvoille levisi autuaallinen hymy. 11 vuoden koulutus ei tosiaankaan ole mennyt hukkaan, hän salli itsensä ajattelevan.

Kasvot edelleen hymyn valtaamina Göran laskeutui alakertaan, sieltä ulko-ovelle. Mutta ulko-oven kohdalla onnen ilme kuoli kasvoilta. Tuskainen ajatus välähti mielessä – olisiko sittenkin pitänyt tiedustella toimeksiantajalta, minkälaiseen käyttöön tämä tila on tulossa.

Teksti:

Esa Oja
Kirjastosihteeri

Kuva:
www.room328.fi

Kirjastoelämää Bolognassa

Helmikuisen Bolognan talvi on kylmä kuin Helsingissä. Pitkien holvikäytävien varrella on kauppoja, jotka myyvät kaikkea 50 prosentin alennuksella. Eurooppalainen lama puree kaupunkia, jonne syntyi vuoden 1088 vaiheilla Studio, maanosan vanhin yliopisto. Bologna eli kukoistuskauttaan keskiajalta aina vastauskonpuhdistuksen hitaasti lamauttavaan aikaan.

Kukoistuksen ajalta ovat kaupungin hienot rakennukset, jotka ovat tavallisesti syntyneet sydänkeskiajalla ja kehittyneet parin vuosisadan ajan nykyiseen muotoonsa; vuosisatojen takaista historiaa korttelista toiseen. Bolognan maamerkkinä ovat kaksi tornia (i due torri), jotka kantavat rakennuttajiensa Asinellin (korkeus 98 metriä) ja Garisendan (korkeus 48 metriä) nimiä. Lyhyemmän tornin kaltevuus inspiroi vuonna 1850 Bolognassa vieraillutta Thèophile Gaultiere’ia kirjoittamaan, että kaverukset ovat lähteneet juopottelemaan ja nyt ne tulevat takaisin toisiinsa nojaillen.

Bolognalla on holvikäytävien kokonaispituuden maailmanennätys, yhteensä 35 kilometriä. Siellä on tietysti myös maailman pisin yksittäinen holvikäytävä, 3,5 kilometriä. Yliopistoon liittyy korkean iän lisäksi toinenkin ainutlaatuinen piirre. Vuonna 1563 valmistuneessa päärakennuksessa on 1500-1700-luvuilla seitsemän tuhannen yliopiston penkkejä kuluttaneen opiskelijan vaakunat – heraldisesti ainutlaatuinen kokonaisuus.

Bolognan kirjastoylpeys on Biblioteca dell’Archiginnasio, joka kattaa yhteensä noin 850.000 nidettä, joista 2500 on peräisin 1400-luvulta ja lähes 15000 kappaletta 1500-luvulta. Kokoelmassa on noin 9000 käsikirjoitusta, 200 arkistokokoelmaa, ja erilaisia kuvia on noin 45000. Aikakauslehtiä on yhteensä 9000, ja näistä 700 ilmestyy edelleen. Mennyttä aikaa edustaa kokoelmiin kuuluvat 100 CD-ROM-levyä. Kirjastolla on kuitenkin myös omaleimainen verkkoarkisto (Archiweb). Siihen kuuluu yli 40 kaikille avointa digitaalista kokoelmaa, jotka koskevat pääosin Bolognan historiaa: kirjoja, lehtiä, arkistodokumentteja, käsikirjoituksia, valokuvia ynnä muuta. Kirjasto on syntynyt Napoleonin valloitusretkien myötä sekulaarina kirjastona, jonne koottiin suljettujen luostarien kirjastot. Jo 1830-luvulla kirjastossa oli yli 100000 nidettä, ja 1900-luvun alussa määrä oli kaksinkertaistunut. Puolen miljoonan niteen raja ylitettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Varsinaisena julkisena kirjastona toimii Biblioteca Salaborsa, jossa on kaikkiaan 255.000 nidettä. Näistä 55000 kuuluu eri-ikäisille lapsille suunnattuun kirjakokoelmaan. Bolognalaiset saavat kirjastossa myös käsiinsä 35 italialasta ja ulkomaista päivä- ja viikkolehteä sekä 350 muuta aikakauslehteä.

Bolognan yliopiston kirjasto (Biblioteche dell’Ateneo) kattaa laajat biotieteiden, teknisten tieteiden, sosiaalitieteiden sekä humanististen tieteiden kokoelmat, joissa vanha ja hyvin vanha painettu aineisto yhdistyy viimeisimpiin tietokantoihin. Vanhaan kirjastoon liittyy useita tieteellisiä museoita, joihin kuuluu korvaamattomia aarteita etenkin 1500-luvulta 1700-luvulle. Esimerkiksi astronomian museossa on useita mittauslaitteita 1700-luvulta, ja taulukokoelmassa (Quadreria) on yli 600 arvokasta muotokuvaa kardinaaleista, teologeista, filosofeista ja erilaisten tieteiden edustajista. Kirjoja on yhteensä noin 1,36 miljoonaa nidettä, joista käsikirjoituksia lähes 13000, vanhoja tekstieditioita 115000, ja inkunaabeleita on yli tuhat. Antiikin aikaisia papyruksia on kokonaista 58 kappaletta.

Bolognassa on kuusi merkittävää katolisen kirkon kirjastoa. Tietoa näistä löytää parhaiten Italian kirkollisten kirjastojen sivustolta hakemalla kirjastoja kaupungin nimellä. Italian kirkolliset kirjastot ovat vieläkin suureksi osaksi kartoittamatta, sillä 5000-6000 erilaisen kirjaston joukosta vain noin tuhannesta on olemassa kunnolliset tiedot. Bolognan kirjastot on luetteloitu hyvin, mutta surullisimmasta päästä ovat sellaiset kirkkojen tai luostarien yhteydessä toimivat kirjastot, jotka on aikoinaan sijoitettu kosteaan kellariin, unohdettu sinne ja jätetty vaille alkeellistakaan luettelointia. ”Kirjastonhoitajana” toimii paikallinen vahtimestari, joka pyydettäessä avaa oven vierailijalle. Kosteissa ja homeelta tuoksuvissa huoneissa tämä voi kohdata aarteita, joihin kukaan ei ole vuosisatoihin koskenut. Sekularisaation edetessä ja kirkon varojen heikentyessä kirjastoja pyritään yhdistämään ja kokoamaan turvalliseen ympäristöön, mutta voi vain kuvitella, kuinka paljon konkreettisia haasteita tällaiseen työhön liittyy.

Teksti:

Matti Myllykoski
johtava tietoasiantuntija

Kuvat:

www.flickr.com
www.sba.unifi.it

E-kirjat automaattisesti Helkasta BookNavigatoriin ja Terkko Navigatoriin -välähdyksiä sisällönkuvailun kulissien takaisesta arjesta

Sisällönkuvailijan työvälineitä silloin joskus …

Nyt kirjat tulevat Helkasta automaattisesti BookNavigatoriin ja Terkko Navigatoriin Terkon innovaation ansiosta. Helkan luokitustietoja hyödyntäen e-kirjat saadaan siirtymään suoraan BookNavigatorin ja Terkko Navigatorin kategorioihin, mappaustaulukon ohjaamalla tavalla.

Terkossa lääketieteen ja hoitotieteen kirjojen sisällönkuvailussa käytetään ensisijaisesti MeSH– ja FinMeSH-asiasanastoja ja NLM-luokitusta sekä tarvittaessa LC-luokitusta.



www.nlm.nih.gov/class/ (vapaasti verkossa)



classificationweb.net/ (maksullinen, HULib neljän samanaik. käyttäjän lisenssi)

www.loc.gov/catdir/cpso/lcco/ (vapaasti verkossa)

 


BookNavigatorin aivot on Category Management. Mappaustaulukossa määritellään kategoriat ja niitä vastaavat luokat, tieteenalasta riippuen LC-, NLM- ja Dewey-luokituksista.

Taulukkoa voi päivittää jatkuvasti.

Terkko Navigatorissa kategoriat ovat lääketieteen erikoisaloja sekä hoitotieteellistä aineistoa. BookNavigatorissa on monialaisesti meidän yliopiston eri tieteenaloja.

terkko.helsinki.fi/booknavigator

 

Helkan tietue Miller’s anesthesia 2015

BookNavigaattoriin tehdään automaattinen päivitys Helkasta. Päivitysohjelma

ajetaan joka sunnuntai-ilta. Kirjoja voi toki lisätä ja niiden tietoja muuttaa muulloinkin.

Kiireisille kliinikoille ja tutkijoille oman erikoisalan aineistot ja palvelut yhdestä osoitteesta terkko.helsinki.fi/anesthesiology-and-intensivecare .


www.terkko.helsinki.fi/millers-anesthesia

Tietotekniikkapäällikkö Pasi Keski-Nisula on kehittänyt BookNavigatorin ja Terkko Navigatorin teknisen ympäristön. Nykyisin hän toimii Helsingin yliopiston kirjaston Sovelluskehitysryhmän esimiehenä.

Katso myös Eeva Peltosen kirjoitus Verkkarista 4/2014
”E edellä” kirjahankinnassa – menossa ollaan!

Teksti:

Eeva-Liisa Aatola
informaatikko

Heidi Wikberg
kirjastosihteeri

Kokoelmat elävät – CASE Terkko

Meilahden kampuskirjasto Terkossa on kuluneina kuukausina tehty päivittäisten kokoelmatöiden lisäksi karsintaa kokoelmista tulevaa tilauudistusta varten. Tilojen muutoksia ennakoiden organisoitiin painettujen kausijulkaisujen kartoitukset ja poistot. Lehtien lainauksen ja käytön perusteellista analysointia toteutettiin bibliometrisin menetelmin ja tilastojen avulla. Tarkoitus on karsia kokoelmista ne lehdet, joiden käyttö on marginaalista. Ensisijaisesti päämääränä on ollut saada haltuun ydinkokoelma, joka palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla Terkon asiakkaita; opiskelijoita, lääkäreitä ja tutkijoita.

Käytännön karsintatyössä on Helkasta poistettu lehtitietueita ja Varastokirjastoon on pakattu lehtiä, paperi- ja energiahyötylaatikoihin on päätyneet loput. Terkkoon jäävien lehtien hyllymetrit sekä vuosikartunnat on laskettu.

Kellarin kiinteät hyllyt on vaihdettu Viikistä saatuihin siirtohyllyihin. Kellarin muutosprosessi oli monivaiheinen; vanhojen hyllyjen purkamista, uusien hyllyjen pystytystä, kokoelmien hyllymetrien mittausta ja aineistojen siirtämistä.

Kokoelmatöiden osalta tilanne elää jatkuvasti. Lehtipoistojen rinnalla tehdään karsintaa muistakin aineistoista mm. kirjakokoelmasta. Kirjojen osalta aineisto on pääosin vähän käytettyä vanhaa aineistoa, kun prioriteetti lääketieteen kehittyvässä kontekstissa on nimenomaan uudessa aineistossa. Painettujen aineistojen edelleen vähentyessä Terkko Navigator toimii yhä vahvemmin kokoelmiemme lippulaivana.

Teksti ja kuvat:

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Eila Alestalo
kirjastosihteeri

Henna Sorvali
kirjastosihteeri

Hitain kävely ikinä

Lienee tunnettu tosiseikka se, että kirjaston henkilökunnalla on aina kiire. Kädet viuhtovat, kengänpohjat ehtivät tuskin koskaan koskettaa lattiaa: määrätietoisesti ollaan menossa jonnekin – tai ainakin jostakin ollaan tulossa.

Mitä tapahtuu, kun tähän ympäristöön astuu tanssija, joka uppoutuu kävelemisen merkityksen pohtimiseen kävelemällä – kävelemällä hitaasti, todella hitaasti…

Vieraillessaan viime lokakuussa Meilahden kampuksella tanssija ja tutkija Kirsi Heimonen ihastui Terkon kauniiseen kirjastotilaan niin, että hän halusi sijoittaa hitaan kävelynsä Meilahden kampuskirjaston toiseen kerrokseen.

Hidas kävely liittyy Heimosen kävelemisen merkitystä käsittelevään taiteelliseen tutkimukseen. Suomen Kulttuurirahasto on tukenut tutkimusta.

Tapahtuma – ei esitys

Heimonen ei juuri ennakkotietoja hitaasta kävelystään antanut. Kysyinkin häneltä heti suorituksen jälkeen, kuinka hän itse luonnehtisi kävelyään. Oliko se performanssi, kuten moni paikallaolija tilanteen näki? Vai mistä siinä oikein oli kysymys?

Heimonen korostaa hitaan kävelyn tapahtumaluonnetta. Hänelle hidas kävely on tapahtuma, teko – ei esitys.

Terkossa hidas kävely sai kyllä esityksellisiäkin piirteitä. Kameran näkyvä läsnäolo kannusti paikkaolijoita suuntaamaan katseensa Heimosen kävelyyn ja vakuuttamaan heidät siitä, että parasta aikaa tapahtui jotakin hyvin epätavallista, jotakin merkittävää. Tapahtuman, joka tallennetaan huolella, täytyy olla katsomisen arvoista.

Heimonen kertoo olleensa kävelyn aikana aistisena itselleen ja ympäristölleen. Hänellä oli yllin kyllin aikaa paneutua kirjaston arkkitehtuurin yksityiskohtiin ja kokoelmiin. Pari kertaa fyysinen rasitus oli kylläkin viedä Heimoselta tajun.

Erityismaininnan saa opiskelijoiden kanssa jaettu keskittymisen kokemus.

– Minä keskityn kävelemiseen, he keskittyvät tekstiin – ja samanaikaisesti teksti minussa kätkeytyy, Heimonen naurahtaa arvoituksellisesti.

Merkitys avautuu itse teossa

Hidas kävely on Heimosen mukaan taiteellisen tutkimuksen ydin. Hän tähdentää, että nimenomaan itse teossa, hitaassa kävelyssä eri paikoissa, avautuu sen merkitys. Hitaaseen kävelyyn liittyvä kirjoitus, sitä käsittelevät Heimosen artikkelit avaavat koettua omalla tavallaan.

Turkista Terkkoon

Heimonen kertoo aloittaneensa tutkimuksen yksinkertaisesti seisomalla paikallaan. Niin hän teki Istanbulissakin, jossa hän seisoi ihmisvilinässä Kultaisen sarven salmen ylittävällä Galatan sillalla. Ihmettelevien katseista oli luettavissa teon poikkeuksellisuuden oivaltaminen. Ennen Terkkoa Heimonen on ehtinyt tehdä hitaita kävelyjä Helsingin puistoissa. Suunnitelmissa on myös tutkimukseen liittyvä kävely kauppakeskuksessa.

24m/h

Kuinka hidasta hidas kävely sitten oli, joku saattaa ihmetellä? Tapahtuman jälkeen Heimonen mittasi kävelymatkansa. Kahden ja puolen tunnin aikana hän eteni 60 metriä. Se tekee tuntivauhdiksi 24 metriä. Vertailukohdaksi otan oman työmatkani. Halki Keskuspuiston matka Maunulasta Meilahteen on 5,3 kilometriä. Kiirehtimättä sen kävelee 50 minuutissa. Heimosen kävelyvauhdilla matka kestäisi tauotta yli yhdeksän vuorokautta.

Teksti ja kuvat:

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Asiakaspalvelijat kertovat – kehuvia ja ihastelevia palautteita Kumpulan remontista

Pitkällisen suunnittelun, kokoelmatyön ja remontin jäljiltä Kumpulaan avattiin uusi oppimisympäristökirjasto viime joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kumpulan kokeneella asiakaspalelun ydinryhmällä on ollut paras näköalapaikka havainnoida, miten asiakkaat ovat uuden kirjastotilan ottaneet vastaan. Toisaalta myös työympäristö on uusi. Kyselimme ensi käden kommentteja ammattilaisilta neljä kuukautta remontin valmistumisen jälkeen.

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut toimiessasi asiakaspalvelussa uudessa kirjastotilassa?

– Miltei pelkästään positiivisia.

– Uudistuneet tilat mahdollistavat monipuolisemman asiakaspalvelun. Asiakaspalvelu on tehokkaampaa ja helpommin lähestyttävissä käytetyimpien kokoelmien ja työskentelyalueiden lähellä.

– Mutu-tuntumalla asiakasmäärät ovat hieman kasvaneet. Harmi ettei meillä ole tästä dataa avajaisista saakka. Eniten kysytty asia on ehdottomasti opiskelijatulostimen sijainti (edelleen!). Olisi hienoa jos se saataisiin kirjaston tiloihin. Tulostus, kopiointi ja skannaus ovat ylipäätään käytetyimpiä palveluita. Asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta yhtä mukavia kuin ennenkin! Heiltä saatava suora palaute ja kiitokset lämmittävät aina mieltä.

– Infon sijoittuminen alakerran ison luku- ja oleskelualueen reunaan on onnistunut. Verrattuna entiseen kontakti sisääntulijoihin on paljon parempi ja mutkattomampi; suora näköyhteys sisäänkäyntiin ja matalampi, ”kevyempi” tiskirakenne helpottavat yhteyttä asiakkaisiin. Fiilis on ollut, että asiakkaiden kynnys kysyä neuvoa on laskenut. Itse kokee olevansa lähempänä koko kampusta ja ihmisiä.

–Mahdollisuus seisoa tiskin takana on erittäin tervetullut. Aluksi kroppa vaati pieniä istumisrupeamia, mutta ajanoloon seisominen on alkanut tuntua yhä paremmalta. Toisaalta ergonomian kannalta huonoksi on osoittautunut palautusten hoito, jossa selkää rasittaa hankalassa asennossa tapahtuva painavan palautuslaatikon tyhjennys. Näköyhteyden puuttuminen tiskiltä laatikkoon on myös huono asia.

Mikä on ollut onnistuneinta muutoksissa?

– Uusien tilojen toimivuus: huomattavia parannuksia ovat esim. infotiskin näkyvyys heti asiakkaan tullessa sisään, lisääntyneet lukupaikat ja työasemat, parantunut ilmastointi sekä yleisilmeen valoisuus ja avaruus.

– Onnistuneinta on vaihtoehtoisten työskentelyalueiden laajuus ja saavutettu tasapaino kokoelmien ja työskentelyalueiden välillä.

– Sisäänkäynnin luonteva ja toimivaksi osoittautunut sijainti. Kahvilan ja kulkureittien varrella oleva sisäänkäynti on varmasti lisännyt ihmisten ex tempore piipahtamista kirjastossa ja muistuttaa kampuslaisille kirjaston olemassaolosta aivan toisin kuin entinen pitkien ja jyrkkien portaiden ja mutkien takana piilossa ollut ovi.  Myös monipuoliset oleskelu- ja työskentelyalueet ovat onnistuneita.

– Alakerta tuntuu paljon valoisammalta, mikä ei olekaan ihme tiivishyllyjen poiston jälkeen. ”Paraatipaikkamme” munatuoleineen vetää automaattisesti katseet puoleensa jo kirjastoa ulkopuolelta lähestyttäessä. Henkilökuntakin on helpommin lähestyttävissä avoimemmissa tiloissa verrattuna entiseen käytävämäiseen tilaan.

– Valo-ohjaustaulun ja kuulutuslaitteiden saaminen kirjastoon on huippujuttu, etenkin nyt kun ne on (kai) saatu toimimaan niin kuin pitääkin. Myös työasemien lisäys oli paikallaan, etenkin kun atk-luokkia on vähennetty ainakin Physicum-rakennuksessa.

Miten asiakkaat ovat suhtautuneet uudistuneeseen kirjastoon?

– Hyvin positiivisesti. Tiskillä ovat monet asiakkaat kiitelleet muutosta.

– Monet asiakkaat kokevat tulleensa kuulluiksi suunnittelussa ja saavansa omiin tarpeisiinsa paremmin soveltuvaa palvelua. Palautteessa on myös uusia kehitysideoita, joita ei ilmennyt kyselyvaiheessa. Varsinkin työskentely seisten on osoittautunut suosituksi.

– Uteliaina ja ilahtuneen tuntuisina. Heti alussa, pimeän ja pölyisen remontin jälkeen, suuren valoisan alakerran aukeaminen uusine huonekaluineen ja väreineen aiheutti silminnähtävää hämmästystä ja yllättyneitä äännähdyksiäkin. Erityyppiset lukupaikat ovat löytäneet käyttäjänsä, etenkin jo kuuluisat ”munatuolit” ovat ensimmäisinä täynnä. Pikkuhiljaa ryhmätyötilojen varaus on vilkastunut.

– Pääosin kommentit ovat olleet kehuvia ja ihastelevia. Kirjastossa harvakseltaan käyvät asiakkaat etenkin ovat olleet yllättyneitä muutoksesta. ”Munatuolit” ja niitä ympäröivä tila ovat keränneet eniten kehuja. Joitakin asioita puuttuu vielä, kuten liitu- tai tussitaulut ryhmätyöhuoneista. Lehtien sijainteja on kysytty paljon, mutta nyt hyllyjenpäätyopasteet taitavat olla kunnossa ja helpottavat osaltaan yläkerrassa navigointia.

Mikä on ollut yllättävintä asiakkaiden toiminnassa tai palautteessa?

– Kuinka suuri osa päivystysajasta kuluu tulostamista koskeviin kysymyksiin vastaamisessa; ajoittain se tuntuu lähes kohtuuttomalta rasitteelta. Asiakkaiden kritiikki tulostusuudistuksesta on aiheellinen – ja miten selität parhain päin kirjastosta riippumattoman tilanteen.

–Mitään suoranaisesti yllätyksellistä ei ole tullut vastaan.

–Palautteen perusteella ehkä se, että ryhmätyötilojen äänieristykset ovat aika heikot, vaikka toiseen pyrittiin. Tilat tuntuvat kuitenkin olevan yhä enemmän käytössä. Mielestäni asiakkaamme käyttävät tiloja aika lailla siten kuin on ajateltukin – ehkä ne on selkeästi suunniteltu? Toisinaan yläkerran sohvaryhmissä keskustellaan äänekkäästi, mikä saattaa häiritä siellä lukijoita.

Mitä muuta tulee mieleen muutosten vaikutuksista?

–Lehtikokoelman uusi järjestys, kaikki tieteenalat aakkostettu yhteen, vaikuttaa aidosti helpottavan lehtien käyttöä. Alakerran ryhmätyötilojen ja työasemien löytyminen on ollut alkuun hiukan haasteellista. Myös lainausautomaattien sijaintia kysytään usein. Ne ovat yllättävästi katveessa. Palautusautomaatti ei ehkä ole paras mahdollinen ergonomiselta ratkaisultaan.

–Uudistus näkyy kirjaston aktiivisempana käyttönä ja kommentointina. Aktiivinen kommentointi osoittaa, että asiakkaat ovat halukkaita kehittämään kirjaston palveluita ja uudistaminen koetaan staattisen prosessin sijaan jatkuvaksi.

Kiteytyksenä voisi siis todeta, että sekä asiakkaat että heidän palvelijansa ovat tyytyväisiä uudistuksen ja monilta osin onnistuimme jopa yli odotusten. Pientä korjattavaa ja säädettävää toki jäi, minkä seurauksena täydennyshankintoja ja korjauksia tehdään varmasti vielä koko kuluvan vuoden ajan. Mutta niinhän sen pitääkin olla – elävän kirjastotilan pitää voida reagoida sekä käyttäjien palautteeseen että kirjastoammattilaisten tekemiin havaintoihin.

Kirjoittaja:

Antti Virrankoski
Asiakaspalvelupäällikkö

Kuvat:

Linda Tammisto

Helsingin yliopisto on tietoaineistojen hallinnan edelläkävijä

Helsingin yliopisto vahvisti ensimmäisten suomalaiskorkeakoulujen joukossa tutkimusdatapolitiikan ja on Euroopan tasolla edelläkävijöiden joukossa. Datapolitiikka määrittää tutkimusaineiston keräämiseen, tallentamiseen, käyttöön ja hallintaan liittyvät periaatteet. Samalla otetaan kantaa omistus- ja käyttöoikeuksiin, tietoturvaan ja koulutus- ja tukipalveluihin. Politiikka kuvaa tavoitetilan, jota kohti yliopisto lähtee nyt kulkemaan.

Helsingin yliopiston piirissä tuotettu tutkimusdata, joka on liitetty julkaistuihin tutkimustuloksiin, on lähtökohtaisesti yhteiskäyttöistä ja kaikille avointa. Avoin data lisää tutkimuksen läpinäkyvyyttä sekä edistää tutkijoiden mahdollisuuksia tasavertaiseen tiedon käyttöön. Datan avaamisen seurauksena tutkimuksen laatu voi parantua, koska avoimesti koko tiedeyhteisön käytössä olevat tutkimusaineistot edistävät aineistojen monimuotoista jatkohyödyntämistä ja mahdollistavat jopa uusia löytöjä.

Hyvä tutkimusaineistojen hallinta on myös osa korkealaatuista tutkimusta ja yhä useammin edellytys julkaisemiselle ja tutkimusrahoituksen saamiselle. Yliopistotasoiset linjaukset edistävät hyviä käytäntöjä.

Helsingin yliopiston linjauksen tavoitteena on muun muassa tarjota tutkijoille tutkimusaineiston hallintaan liittyvät tukipalvelut yhden luukun periaatteella, oli kyse sitten oikeudellisesta, teknisestä tai muusta ongelmasta. Aiheeseen liittyvää koulutusta tullaan myös tarjoamaan tutkijoille ja tutkimusdatan perusosaaminen liitetään osaksi kaikkien opiskelijoiden suorittamaa TVT-ajokorttia. Avoimeen dataan liittyvää neuvontaa ja ohjeistusta kehitetään, jotta se vastaa tutkijoiden tarpeita.

Helsingin yliopiston tutkimusdatapolitiikka

Näkemisiin Maria! Tutkijapalvelujen uranuurtaja Maria Forsman eläkkeelle

Kuva: Veikko Somerpuro”Onneksi meillä on Maria. Mitä olisimme tehneet ilman Mariaa? Miten pärjäämme ilman Mariaa?”
Helsingin yliopiston kirjaston huoneet ja käytävät ovat kuulleet nämä lauseet monta kertaa.

Vuoden tieteentekijä 2013, Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustajajäsen, Suomen Akatemian tiedepoliittisen kirjaston perustajajäsen, Helsingin yliopiston useiden bibliometristen hankkeiden innovoija ja toteuttaja, useiden tutkimusdatatyöryhmien asiantuntija.

STKS:n tutkijapalvelutyöryhmän puheenjohtaja, Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen, SYN:in tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen, useiden OKM:n työryhmien jäsen. Lista jatkuisi vielä pitkään. Marian ansiolista on vaikuttava eikä kaikkea voi mitenkään luetella tässä.
Katso Marian Tuhat-profiili.

Seuraavassa kuvia  Mariasta erilaisissa tilanteissa vuosien varrella ja lopuksi haastattelu Marian tunnelmista maaliskuussa 2015.

 

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston uusi johtaja vuonna 2005 työhuneessaan. Maria palasi ”ensimmäiseen oikeaan työpaikkaansa”  hankittuaan monipuolista työkokemusta ja asiantuntemusta moninaisissa tieteeseen ja tutkimukseen liittyvissä  organisaatioissa Helsingissä ja  Tampereella. (Lue lisää.)

 


Muistellessaan ensimmäistä työrupeamaansa valtsikan kirjastossa 1970-luvun alkupuolella Maria on todennut kirjaston olleen tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja kirjastoväen yhteinen kohtauspaikka. Tutkijoita on voinut bongata kirjastossa 2000-luvulla huomattavasti harvemmin kuin viime vuosituhannella, kun he nyt saavat suurimman osan esim. tarvitsemistaan artikkeleista työhuonekoneilleen. Kohtaamistilaisuuksia voidaan kuitenkin järjestää. Kuvassa valtsikalaisia tutkijoita, opiskelijoita ja kirjastoväkeä (mm. Maria) kohtaamispaikalla, valtsikan kirjaston lehtisalissa vuonna 2006. Kyseessä on yksi lukuisista kirjastosalongeista, joita valtsikan kirjastossa ideoitiin yhdessä tiedekuntalaisten kanssa. Salongeissa keskusteltiin, milloin tiedekunnan tutkijoiden artikkelikokoelmista tai monografioista, milloin romaaneista.

maria2

Yksi Marian bravuureja on bibliometriikka. Hän on edistänyt metriikkatyötä kansallisesti ja kansainvälisesti ja hänen Åbo Akademin väitöskirjansa “Development of Research Networks: the Case of Social Capital” (2005) käyttää bibliometrisiä työkaluja. Kuvassa Maria kuuntelee tutkijan kysymystä Research Evaluation and Bibliometrics –seminaarissa, joka avasi kirjaston vuonna 2011 tekemiä analyysejä tiedeyhteisölle.

Bibliometriikka on vienyt Marian kouluttautumaan ja tekemään yhteistyötä muun muassa Leidenin CWTS-keskukseen (Centre for Science and Technology Studies). Kuvassa kollegoita Suomesta ja Leidenista, lue lisää.

Yksi Marian asiantuntijuusalueista on yhteiskuntatieteellisten tutkimusaineistojen tiedonhallinta. Kuvassa Maria ja Kansallisarkiston Jussi Nuorteva syksyllä 2009 valtsikan tiedekuntakirjaston ja Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston järjestämässä seminaarissa. (Lue Marian ajatuksia tiedekirjaston roolista tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä!)

Valtsikan kirjaston johtajaksi tullessaan Marialla oli ehkä meitä alaisiaan luontevampi ja ”arkisempi”suhde kansainvälisyyteen. Noin vuosi hänen johtajattareksemme tulonsa jälkeen otimme valtsikan kirjastossa vastaan ensimmäiset pidempiaikaiset kansainväliset vierailijamme, nuoret liettulaiset tietoasiantuntijat, Ausran, Raimondan ja Vaidan, joiden kanssa pääsimme harjoittelemaan vierailukirjastona toimimista (Lue Marian kokemuksia vierailun järjestämisestä!). Kuvassa Maria ja valtsikan kirjaston informaatikko Terttu Turunen vuonna 2007 vastavierailulla Vilnassa, jossa arvioitiin yhdessä vierailuohjelman onnistumista.

Vilnan vierailu

Tampereen yliopiston kirjastossa vaikuttamisensa ajoilta Marialla oli yhteyksiä myös Afrikkaan, mm. ystäväänsä Ellen Namhilaan, joka on opiskellut Tampereella ja joka toimii nykyisin Namibian yliopiston kirjaston johtajana. Maria on kääntänyt suomeksi Ellenin elämäkerran Vapauden hinta. (Lue lisää Ellenistä). Ellen ja Maria kohtasivat taas suomalaisten ja namibialaisten kirjastojen yhteistyöhankkeen merkeissä. Hankkeesta syntyi kirja Empowering People : Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries, joka sisältää Marian yhdessä muiden kanssa kirjoittamia artikkeleita. Maria ( Lue lisää Namibia-hankkeesta).

Maria valittiin vuoden tieteentekijäksi vuonna 2013.

Vaikka Maria siirtyykin toukokuun alusta eläkkeelle, niin kenties tapaamme häntä vielä jatkossakin. Näin lopuksi raotamme hieman ovea tulevaisuuteen, jonka varalle on ainakin jokunen suunnitelma.

 

Mikset tehnyt sitä jo?

Näin sanoi Marialle esimies vuosia sitten, kun Maria kertoi kehittämisajatuksestaan. Ja on Maria vuosien varrella noudattanutkin tätä neuvoa, mennyt ja tehnyt.

Maria, mitä terveisiä haluaisit kertoa kirjastokollegoillesi?

”Rohkeutta, kuunnelkaa sydämenne ääntä. Lähtekää rohkeasti mukaan uusiin asioihin. Seuratkaa mitä maailmalla tapahtuu. Pysykää ajan tasalla siitä, mitä yliopistossa ja tiedekunnissa on käynnissä.”

Niin Maria on itse aina tehnyt ja usein sattumalta käydyt keskustelut tuttavien kanssa ovat johtaneet yllättäviin hankkeisiin ja vieneet aina eteenpäin.

Onko yliopistovuosiltasi jäänyt mieleen jokin erityinen huippukausi?

”On vaikea poimia vain yhtä, niitä on varmaan useitakin – vähän eri jaksot eri näkökohdista. Yksi oli varmaan se, kun pääsin nuorena sosiologian opiskelijana iltatöihin Franzeniaan, jossa oli omanlaisensa sosiaaliset kuviot. Sain kirjastotyöstäni myös samalla opiskelurahaa. Toki on mainittava TKK:n kirjastossa tuolloin sijainnut Slavica ja TKK:sta erityisesti ylikirjastonhoitaja Elin Törnudd, joka lyhyessä ajassa opetti alasta ja myös kansainvälisestä yhteistyöstä paljon. Siellä kävi mielenkiintoisia vieraita ja pääsin myös hyödyntämään venäjän kielen osaamistani. Ja tietysti Yhteiskunnallisen tietoarkiston perustamisaika on ollut hienoa, kun tehtiin jotain uutta ja olimme Ruotsin tietoarkiston porukan koulutuksessa ruotsinlaivalla.”

Eläkkeellä Maria aikoo kirjoittaa, kuntoilla, matkustaa ja pitää huolta itsestään.

”Jo nyt osa-aikaeläkkeellä olen huomannut, miten ihanaa on, kun ehtii taidenäyttelyihin ja Hakaniemen halliin ostoksille arkenakin. Kaikkea tekemistä ei tarvitse ahtaa viikonloppuihin. On ihanaa viettää enemmän aikaa lasten ja heidän puolisoidensa kanssa, tavata rakkaita ystäviä ja ”kirjastoemeritoja”.”

Pian Maria matkustaa Hollantiin, ihailemaan tulppaanimerta Haarlemiin ja Vermeerin jalanjäljille Delftiin. Kesällä on vuorossa matka Puolaan.

Mitä aiot kirjoittaa?

”Ehkä impressioita kirjastouran varrelta. Näinä yli 40 vuotena on ehtinyt tapahtua niin paljon, kirjastoala on muuttunut valtavasti ja olen ollut monessa mukana, osin ihan sattumata Ylipäänsä on ihanaa, että on aikaa kirjoittaa. Muistan, kuinka vuonna 1987 Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan laitokselta kirjaston puolelle siirryttyäni havahduin yhtäkkiä siihen, että nyt kun ei tarvitse kirjoittaa tiukan tieteellistä tekstiä voin kirjoittaa vähän kevyemmällä kädellä.”

Jäämme kiinnostuneina odottamaan Marian kirjastolastuja.

Entä mitä tapahtuu Marian kollegoilta väitöslahjaksi saamalle palmulle, joka on ollut läsnä monissa palavereissa ja arjen tilanteissa?

”Se menee siskoni hellään huomaan. Sisareni liikuttui, kun tarjosin hänelle palmua. Yritin löytää sille paikkaa kirjastossa, mutta sopivaa ei löytynyt.”

Jos palmut osaisivat puhua, mitä mahtaisimme kuulla?

Marian osaaminen ja tuotteliaisuus näkyy myös Verkkarin kirjoituksissa vuosien varrella. Kiitos Maria!

Teksti:

Eeva Peltonen, Johanna Lahikainen, Jussi Kajaste

Kuvat:

Helena Hiltunen, Tony Ikonen, Johanna Lahikainen, Jacobina Mwiiyale, Veikko Somerpuro

Viestintäpäällikkö ei ole museokamaa

Tuore viestintäpäällikkö päätyy toisinaan myös poniratsastajaksi.

Oppiessani lukemaan hieman sujuvammin lempikirjani oli Sesse Koiviston Eläintarha olohuoneessamme. Ihastuin Korkeasaaren johtajan kotielämään siinä määrin, että luin kirjan saman tien viisi kertaa alusta loppuun. Vannoutunut kirjastofani olin kuitenkin tuossa iässä ollut jo hyvän aikaa. Ennen kuin olin ehtinyt edes vuoden ikään, olin asioinut kirjastossa ja nauttinut sen tarjoamista ”lukuelämyksistä”.

Nyt sitten pääsin kirjastoon töihin. Toimin viestintäpäällikkö Suvi Katajan sijaisena hänen äitiyslomansa ajan.

Kirjastojen lisäksi olen pienestä pitäen rakastanut eläimiä. Kiinnostukseni laajeni vähitellen evoluutioon, ekologiaan ja ympäristöasioihin, eikä lapsuuden haave lampaiden kasvatuksesta toteutunut, vaan opiskelin itseni biologiksi.

Opiskelin perusteellisesti – ja pitkään – mukaan tarttui biologian ja maantiedon opettajan pätevyys, sivuaine viestinnästä ja parista muusta aineesta, kolme vuotta ainejärjestölehden päätoimittamista ja opiskelijaedustus konsistoria lukuun ottamatta kaikilla yliopiston hallintotasoilla.

Ennen tänne kirjastoon siirtymistä ehdin työskennellä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa yli kahdeksan vuotta. Luomus on kirjaston tapaan Helsingin yliopiston erillislaitos.

Noiden vuosien aikana Luonnontieteellinen museo – monille vielä eläinmuseo – avattiin kolmivuotisen peruskorjauksen jäljiltä ja kävijämäärä hyppäsi 70 000 vuosikävijästä 150 000:een, lisäksi Kumpulaan avattiin toinen kasvitieteellinen puutarha. Kaksihenkinen viestintä- ja markkinointitiimimme myös veti muun muassa identiteetti- ja ilmeprosessin, jonka myötä keskusmuseosta tuli Luomus.

Tein antoisaa yhteistyötä niin Luomuksen tutkijoiden kuin median kanssa. Tutuksi tuli myös suuri yleisö monimuotoisine kysymyksineen. Eniten ilmeenhallintaa vaati kenties äkäisehkö mummo, joka toi museolle näytteen sänkyynsä ilmaantuneista ”otuksista, jotka yöllä purevat kipeästi” – kyseessä kun olivat näkkileivän muruset.

Vapaa-ajalla muun muassa ratsastan, katselen toisinaan lintuja ja yritän pitää kuntoani yllä – ja luen tietenkin kirjoja.

Kirjastolta minut tavoittaa Kaisa-talon 7. kerroksesta, numerosta 050-318 5116 ja sähköpostista laura.hiisivuori(a)helsinki.fi

Teksti:

Laura Hiisivuori
Viestintäpäällikkö

Kuva:

Hannu Holmström