Pääkirjoitus: Puhuminen sallittu – kirjastossakin?

 

Hyssyttelyn aika alkaa olla ohitse: tämän päivän kirjasto tarjoaa tilojaan myös muuhun kuin itsekseen lukemiseen. Kävijät ja oleilijat päättävät – asiakaspalvelussa ollaan kuulolla.

Kirjastossa alkaa olla rennompia paikkoja, jossa ihan kehotetaan opasteilla juttelemaan ja olemaan vuorovaikutuksessa. Kirjastolle vuoropuhelu merkitsee ympäröivän elämän huomioimista, sen miettimistä miten ollaan mukana ihmisten todellisuudessa ja heidän palveluissaan. On myös mietittävä puhutaanko samaa kieltä ja sillä kielellä jota ihmiset ymmärtävät. Siinä on kysymys pitkälti toisen kunnioittamisesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä. Vuoropuhelu haastaa miettimään omia ajatuksia uudelleen.

Vuoroon puhuminen – ja siinä välissä kuuntelu – auttaa muodostamaan yhteistä ymmärrystä. Onkin sanottu, että viestintä on jatkuvaa – huomaa,  jatkuvaa – ajatustenvaihtoa. Siinä se eroaa perinteisestä tiedottamisesta. Syntyy mahdollisuus luoda yhdessä jotain ihan muuta ja uutta. On lupa ihmetellä ja etsiä. Eräänlaista sosiaalista mediaa livenä on kasvokkain keskustelu ja silmiin katselu. Viestintä lähtee asenteesta, muutos lähtee yksilöstä: onko minulla itselläni halu toimia vuoropuhelun mallin mukaisesti?

Helsingin yliopiston kirjastossa on tänä kevätkautena oma tavoiteohjelma pohdittavana eli mitä yliopiston strategia Huipulle ja yhteiskuntaan voisi merkitä kirjaston näkökulmasta. Miten elää todeksi paperille ajateltua?

Myös matalan kynnyksen paikka, jossa tieteen popularisointiin voi osallistua päivittäin on Helsingin yliopiston Tiedekulma kaupungin ydinkeskustassa. Lapsi on lapsi eikä kasvatettava organismi kuten 1970-luvun psykologian oppikirjassa vielä kliinisesti todettiin. Tieteen haastetta on miten tulkita, selittää ja avata käsitteitä ymmärrettäviksi. Parasta oppimista onkin ääneen toisten kanssa ihmettely ja kuullun ymmärtämisen jakaminen.

 

Tiinakaisa Honkasalo
Viestintäsuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto

Tieto tutkijan työpöydälle – Tutkijoiden kokemuksia ja näkemyksiä e-kirjastopalveluistamme

”Elektroniset aineistot toimivat mielestäni hyvin.”

”Nykytilanne minulle hyvä, tieto-organisaatio toimii loistavasti!”

”En juuri käytä niitä (kirjaston e-aineistopalveluja). Ne näyttävät sekavilta. Käytän pääasiassa pubmedia, scopusta, jne.”

”En ole kirjastoa käyttänyt enää moneen vuoteen. Käytämme työssä ensisijaisesti tieteellisiä julkaisuja jotka ovat verkossa.”

 

Yllä poimintoja HY:n tutkijoiden avovastauksista elektronisten julkaisujen käyttöä koskevaan verkkokyselyyn  “Tieto tutkijan työpöydälle!”. FinELib toteutti valtakunnallisen kyselyn kyselyn syys-lokakuussa 2011. Kysely oli suunnattu yliopistoissa, yliopistollisissa sairaaloissa ja FinELib-konsortioon kuuluvissa tutkimuslaitoksissa työskenteleville tutkijoille. Vastauksia kyselyyn tuli kaikkiaan 3 830 kappaletta. Helsingin yliopiston tai HYKSin valitsi taustaorganisaatiokseen 1494 vastaajaa.

Kyselyn kautta saatu palaute antaa moninaisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan Helsingin yliopiston kirjastolle paljon ajattelemisen aihetta.

Alla muutama koonti aineistojen käyttöä koskevista vastauksista ja kyselyyn vastaajien tieteenalajako.

On syytä muistaa, että avovastauksissa painottuu usein negatiivinen palaute. Kannattaa tutustua laajempaan kirjoitukseen palautteiden herättämistä ajatuksista pdf-artikkelin avulla. Artikkelissa on nostettu esiin sellaisia huomioita, jotka toistuvat useammissa vastauksissa ja/tai jotka ovat samansuuntaisia muissa yhteyksissä saadun kriittisen palautteen kanssa.

Lisätietoja kyselystä FINElibin sivuilla: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/finelib/finelib_konsortio/hankkeet/kayttajakysely.html

Kyselyn vastaajat

Vinkki: klikkaa kuva suuremmaksi, avautuu uuteen välilehteen

Huomattava osa tutkijoiden käyttämistä julkaisuista on saatavilla elektronisena

Pääosa vastaajista kertoi tarvittavien julkaisujen löytävän joko täysin tai suurelta osin e-muodossa.

Vinkki: klikkaa kuva suuremmaksi, avautuu uuteen välilehteen. 

Tutkijoiden tiedonhaku alkaa yleisimmin Googlesta

Vinkki: klikkaa kuva suuremmaksi, avautuu uuteen välilehteen

 

Kiitetyt ja moititut e-kirjastopalvelumme – haasteita riittää

Kyselyyn sisältyi paljon elektronisten aineistojen käyttöön liittyviä ongelmia koskevia kysymyksiä, joissa tarjottiin mahdollisuutta avovastaamiseen. Näissä vastauksissa tuli esiin melkoinen kirjo kommentteja.

Seuraavat kehittämiskohteet korostuivat avovastauksissa:

  1. Liikaa erilaisia tietokantoja
  2. NELLI-portaali on suurin ongelma
  3. Hakuja on vaikea kohdentaa juuri siihen mitä hakee
  4. Etäkäyttö yliopiston ulkopuolelta joko ei onnistu tai on liian mutkikasta
  5. Olen surkea löytämään etsimääni – opetusta pitäisi olla enemmän
  6. En juuri käytä kirjaston tarjoamia e-aineistopalveluja

Lue lisää kommentteja ja kehittämisehdotukset pidemmästä, pdf-muodossa, löytyvästä artikkelista!

Kaikki saatu palaute huomioidaan kirjaston palvelujen kehittämisessä ja uusien palvelujen suunnittelussa.

Linkki

Tieto tutkijan työpöydälle -jutun pitkä versio [PDF]

Teksti

Päivi Lammi
Suunnittelija
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Heini Viitamäki
Kirjastosihteeri
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

 Kuva

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja

Kolumni: Leadership by Pony – New Sensational Innovation from Helsinki University Library!

Niin kuin hyvin tiedetään, palautuu moni aikamme ongelma johtamiseen. Niinpä Helsingin yliopiston kirjastossa kehitetyssä vallankumouksellisessa johtamismetodissa on kaikki kansainvälisen tieteellisen läpimurron ainekset.

Uudessa Leadership by Pony -metodissa hyödynnetään erityisesti objektisuhteiden tutkimiseen keskittyneiden psykoanalyytikkojen teorioita. Tunnettua on, että pieni lapsi ei aina objektisuhteissaan osaa ilmaista halujaan, toiveitaan ja tarpeitaan. Lapsella on kuitenkin luontainen kyky ottaa ihmissuhteissaan avuksi ns. transitionaaliobjekti, johon hän voi projisoida halujaan ja tiedostamattomia tarpeitaan. Nukke tai nalle toimii usein tällaisena siirtymäobjektina, joka voi ilmaista sen mitä lapsi ei halua tai osaa pukea sanoiksi.

Kirjastomme kehittämässä johtamistavassa psykoanalyytikkojen kehittämät teoriat on ennennäkemättömällä tavalla yhdistetty kuuluisaan englantilaiseen tiedesarjaan Smack the Pony. (Sally Phillips on mun IhQ!!!!!).

Siirrymme käytäntöön. Jokaisella työntekijällä on vyöllään poni – kullakin vaatitasonsa kokoinen siten, että vaatisasolla 7 ponin säkäkorkeus on 7 senttiä. Poikkeuksena on ylikirjastonhoitajan poni, joka säkäkorkeus on 2 kertaa hänen vaatitasonsa (senteissä kumminkin).

Johtamistilanteessa ponia hyödynnetään seuraavasti:

Esimies (töpöttää poniaan pöytään): ”Tää olis esimiesponi, tää sanois: Nyt sinun täytyy kiireesti hyllyttää nämä kirjat.”

Alainen (töpöttää poniaan pöytään): ”Tää olis alaisponi, tää sanois: Kyllä, teen sen viipymättä.”

Tollai siis. Ihan helppoa. Tunteet ja käskyt välittyvät ponin kautta vaarantamatta kenenkään henkilökohtaista integriteettiä.

Noh, joskus tätä poniviestintää voi tehostaa oheismotivoinnilla: ”Jumalauta päivystäjä! Kirjat hyllyyn niin kuin olis jo!”

Jäämme odottamaan tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa, Vuoden esimies -palkintoa, Vuoden kielihelmeä, Vuoden innovaatio -palkintoa, tasavallan presidentin vienninedistämispalkintoa, parin miljoonan euron bonuksia yms. normaaliin yritystoimintaan kuuluva.

Leadership by Pony is by Created by Helpless5x5Hpr3. Join and Enjoy our Creative Team. Life & Leadership Innovation for Everybody!

 

Teksti

Lasse Koskela
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja

 

 

Yliopiston Think Wall avattu

Helsingin yliopiston sosiaalinen ilmoitustaulu, Think Wall, on avattu osoitteessa http://www.helsinki.fi/thinkwall/.

Think Wall kerää kiinnostavimmat aiheet ja tapahtumat kampuksilta, luentosaleista ja sosiaalisesta mediasta, ja kokoaa ne yliopiston ajatusvirraksi. Esillä on ajankohtaista tietoa esimerkiksi Tiedekulmasta, World Design Capital 2012 –hankkeesta sekä muista ajankohtaisista tapahtumista.

Think Wall –sivulla on myös mahdollisuus kommentoida sisältöä omilla Facebook- tai Twitter-tunnuksilla.

”Kirjastotyö on maailman makein palveluammatti”

 

Afrikkalaisen sananlaskun mukaan vanhat miehet ovat kirjastoja. Suullinen perimä säilyi ihmisissä, jotka kertoivat tarinoita eteenpäin. Ehkä myös iäkkäät naiset ovat kirjastoja? Ainakin heillä on monia kiinnostavia tarinoita kerrottavanaan. Tai ainakin 1.2.2012 eläkkeelle jääneellä Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston kirjastoamanuenssi Riikka Saarilla on.

Riikka on halunnut eläkkeelle jo viisivuotiaasta, sillä pienestä tytöstä eläkkeellä olevan isoäidin elämä vaikutti oikein mukavalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Hän kuitenkin päätyi eläkkeelle vasta 38 kirjastossa työskennellyn vuoden jälkeen.

Kehitysmaatutkimuksen kirjastoamanuenssi Riikka Saarta kiitetään kymmenien väitöskirjojen esipuheissa. Laitos piti hänelle läksiäiset, joissa laitosjohtaja ja dekaani pitivät puheet, kuohuviini virtasi ja lahjaksi Riikka sai kauan toivomansa lumikengät. Juhlat jatkuivat ja paranivat seuraavana päivänä keskustakampuslaisten kollegojen kanssa “Kaislikossa” uutta uljasta Kaisa-kirjastoa vastapäätä. Nyt on aika katsoa taakse- ja eteenpäin.

 

Viisi kirjastomuuttoa

 

– Mikään ei tee kirjastolle niin hyvää kuin muutto, viisi kertaa kirjastonsa muuttanut Riikka naurahtaa. On pakko karsia ja säilyttää vain se olennainen.

Kehitysmaatutkimuksen kirjaston ensimmäinen tila oli Metsätalon lämmittäjän asunto, jossa oli 2 huonetta ja kylpyhuone. Sieltä muutettiin Luotsikatu 4:ään, jossa myös oleiltiin entisessä asuintilassa uskontotieteen laitoksella.

– Samassa talossa asui Kuvanveistäjän tytär (Tove Jansson).

Katajanokalta muutettiin Graniittitaloon ja sieltä Arabiaan. Kun Arabialta muutettiin Topeliaan, kokoelma perattiin tiukalla kammalla. Sitä ennen oli aina muutettu isompaan, joten ei ollut tarvetta karsia. Koska kokoelma on niin hyvässä kunnossa, karsintaa ei ennen Kaisa-taloa ole enää tarvinnut tehdä.

Topelia olikin Riikalle tuttu paikka, sillä hän oli ollut siellä 1960-luvulla sairaalahoidossa, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan IV sisätautiklinikalla.

– Olin nuorena naisena matkoilla ja sairastuin reumakuumeeseen. Kun pääsin teho-osastolta Meilahdesta, minut siirrettiin Unioninkadulle toipumaan. Siellä oli vain vanhoja kuorsaavia mummoja, olin korkeassa kuumeessa enkä saanut edes sänkyä vaan nukuin tarjoiluvaunun päällä. Päätin lähteä kotiin ja onnistuin ryömimään ovelle saakka. Siellä vastaan tuli kaksi tukevaa, valkoista jalkaa, joiden yläpuolelta kuului ”Mihis tää on menossa?”

 

Matkustan ympäri maailman

 

Vaikka Riikka on ollut kirjaston ja myöhemmin kokoelman ainoa työntekijä, hän ei ole koskaan ollut yksin. Yhteistyö laitoksen, oppiaineen ja muiden kirjastojen kanssa on ollut Riikan kirjastotyön kantava voima.

– Kehitysmaatutkimus on aina rakastanut ja vaalinut kirjastoaan. Laitoksen tutkijat ovat ne todelliset asiantuntijat, jotka luovat kirjaston kokoelman. Alan tutkijat ovat avarakatseisia, tasa-arvoisia, toisia ihmisiä arvostavia – pyrkivät parantamaan maailmaa.

Kokoelma rakentui pitkään kansainvälisen, ruohonjuuritasolla syntyneen vaihtojärjestelmän varassa. Käytäntö alkoi, kun Riikka vuonna 1979 osallistui European Association for Development Research and Training Institutesin järjestämään kirjastokoulutukseen.

Järjestöllä on Information Management -työryhmä, johon kuuluvat alan kirjastot. Tätä kautta Riikka oppi henkilökohtaisesti tuntemaan kollegansa ja heidän kirjastonsa ympäri maailmaa. He perustivat vaihtojärjestelmän: kaikki verkostossa olevat kirjastot antoivat omien laitostensa julkaisut muille.

Monien vuosien ajan Riikka sulki kirjaston tammikuuksi, joka oli hiljaisin kuukausi, ja matkusti muun muassa Afrikkaan. Monet maat ja kirjastot tulivat tutuiksi. Yksi lempipaikoista oli Kap Verde.

Kehitysmaatutkimuksen oppiaineen ja kirjakokoelman kehitys on pitkälti perustunut vapaaehtoiseen, joustavaan kutsumustyöhön. Yliopistomaailma on kuitenkin muuttunut 38 vuoden aikana.

– Olen huolestunut byrokratian lisääntymisestä ja itsenäisyyden vähenemisestä koko yliopiston tasolla. Moni hyvin toiminut asia on muuttunut liian vaikeaksi, monimutkaiseksi tai kielletyksi.

 

”Kirjastotyö on maailman makein palveluammatti”

 

– Jos tykkää ihmisistä, jos tykkää palveluammatista, jos tykkää yliopistosta, kirjasto on paras paikka olla töissä. Ihminen, joka rakastaa vain kirjoja, ei ole paras kirjastotyöhön. Tällä alalla täytyy olla asiakaspalveluhenkinen, täytyy haluta auttaa muita, täytyy haluta lainata kirjoja, ei vain pitää niitä itsellään.

Tietoa tarvitsevia asiakkaita on lähellä ja kaukana. Kaukopalvelu onkin ollut Riikalle sydämenasia heti kirjastouran alusta saakka: se oli hänen toinen tehtävänsä kirjastolla kurssikirjojen hoitamisen jälkeen Viikin maatalouskirjastossa.

– Hyvin hoidettu kaukopalvelu on kirjaston helmi. Jokaisessa kirjastossa on materiaalia, mitä ei ole missään muualla. Siihen aikaan, ennen elektronisia luetteloita – e-aineistoista puhumattakaan – kaukolainauksen merkitys oli nykyistä suurempi. Tutkijoiden aika on rahaa, heidän täytyy saada tieto nopeasti. Toimiva kaukolainaus on olennainen osa asiakaspalvelua. Itse lähetin ihmisille kirjoja joskus kotiin asti. Asiakkaisiin luottaminen kannatti aina. Kirjat eivät ole meidän, vaan ne on verovaroilla maksettu. Jos joku vaikkapa Rovaniemellä tekee opinnäytettä ja tarvitsee meidän kirjojamme, ne on hänelle lähetettävä. Olisi epätasa-arvoista, jos kirjastonhoitajat “istuisivat” kirjojensa päällä.

 

Biljardia ja sammakonsuojelua

 

Eläkkeellä Riikka ehtii viettää aiempaa enemmän aikaa kotonaan, Sipoonkorven mökissään. Helsingin uusi raja kulkee aivan mökin huussin takana. Mökkinsä pihalla Riikka viljelee tomaattia, kurkkua, palsternakkaa, valkosipulia ja kukkia.

Riikan voi nähdä pelaamassa biljardia harmaahapsisten herrasmiesten kanssa Kampin palvelukeskuksessa ja tietysti hoitamassa paikan kirjastoa – mihis kirjastoamanuenssi rakkaudestaan pääsisi?

Riikan tuntevat tietävät hänen kiinnostuksestaan sammakoihin. Mistä tämä on saanut alkunsa?

– Sammakoista on tullut sydämenasia ymmärrettyäni miten älykäs ja uhanalainen eläinlaji se on. Ensin Sipoonkorven mökkini alla asui kyy. Kun se katosi, sinne ilmestyi iso konna, joka asui luonani 13 vuotta. Sen jälkeen tuli “veljenpoika”. Helteisinä iltoina kastelen usein kukkia yhdeltätoista ja aluksi ihmettelin, että ihan kuin joku tuijottaisi ja niin tuijottikin. Sammakko tuli katsomaan kukkien kasteluani joka ilta, ja samaa tekee nyt “veljenpoika”.  Kesällä laitan vettä koveraan kiveen, jossa sammakko mahtuu uimaan. Viime kesänä oli jonoa: “veljenpoika” toi pieniä sammakoita pulikoimaan.

Osa alueelle muuttaneista piti läheistä lampea uhkana pienille lapsille ja suunnitteli sen täyttämistä. Tämä olisi tehnyt sammakoiden elämän mahdottomaksi. Riikka onkin noussut kapinaan sammakoiden suojelemiseksi ja tällä hetkellä konnien tulevaisuus näyttää hyvältä.

Vaikuttavasta urastaan huolimatta Riikasta ei pitänyt tulla kirjastotyöntekijää, vaan puutarha-arkkitehti. Riikan puutarhuritausta onkin näkynyt Topeliassa: kirjaston henkilökunta ja asiakkaat ovat saaneet nauttia upeista kukka-asetelmista ja suurista viherkasveista. Riikan työkaverit ovat saaneet kasveja koteihinsa ja puutarhoihinsa.

– Voitko allekirjoittaa väitteen, että ollakseen onnellinen ihminen tarvitsee vain kirjaston ja puutarhan?

– Ja ehkä vähän hyvää viiniä, Riikka nauraa.

 

Teksti ja kuvat

Johanna Lahikainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

 

Tavoiteohjelman valmistelu: Arvot pohjana valinnoille

Arvot ohjaavat tapaamme toimia. Osana strategista suunnittelua ne kertovat periaatteet, joihin toimintamme pohjautuu. Ne myös vastaavat kysymykseen: “Miksi teemme tätä työtä?”. Jokaisessa organisaatiossa on arvot ja jokaisella ihmisellä on omat arvonsa, puhuttiinpa arvoista tai ei. Yhdessä pelisääntöjen kanssa arvot muodostavat organisaatiokulttuurin.

Helsingin yliopisto on määritellyt arvoikseen kriittisyyden, luovuuden ja pyrkimyksen tietoon ja totuuteen. Voimassaolevassa tavoiteohjelmassaan vuosille 2010-2012 kirjaston arvoina mainitaan näiden yliopiston arvojen ohella “kirjastoalan yhteiset palvelun arvot”. Varsinaisesti ei kuitenkaan ole avattu mitä viimeksi mainituilla tarkoitetaan.

Syksyllä 2010 työhyvinvointibarometrin yhteydessä henkilöstöllä oli mahdollisuus kertoa, mitkä heidän mieltään ovat Helsingin yliopiston kirjaston toiminnan arvot. Tämän materiaalin pohjalta on osana kirjaston palvelumuotoiluprojektia suunnittelutoimisto Taivas kiteyttänyt kirjaston arvoiksi asiantunteva, tasa-arvoinen ja ennakkoluuloton. Keskustelua näistä arvoista on käyty, mutta koko organisaation kattavasti.

Tarvitaan arvokeskustelua!

Arvojen luominen ja pohdinta ovat kiinteä osa strategiaprosessia, jossa luodaan kuvaa halutusta ja tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta. Arvot eivät saisi olla vain esim. strategiatyöpajassa syntynyt sanalista yleispäteviä sanoja, vaan niiden tulisi ohjata käytännön työssä tehtäviä päätöksiä ja valintoja. Muutoin strategian ja käytännön arvojen välinen ristiriita näkyy nopeasti päivittäisessä johtamisessa.

Kauppakamarin Yrityskulttuuri 2009 -tutkimusaineistosta ilmenee, että henkilöstö arvioi kautta linjan yrityskulttuurin eri osa-alueiden toteutuvan paremmin niissä yrityksissä, joissa arvot on määritelty. Yritysjohdon näkemykset ovat samansuuntaiset.

Tärkeiden toimintaa ohjaavien arvojen tunnistamisen jälkeen tulisi käydä organisaation eri tasoilla keskustelua siitä, miten arvot näkyvät työskentelytavassa, käyttäytymisessä ja suhtautumisessa muihin. Siten jokaisella työntekijällä olisi selkeä käsitys siitä, mitä esim. tasa-arvoisuus hänen työssään tarkoittaa ja mitä se koko organisaation arvona merkitsee. Kun arvoiksi listattujen sanojen merkitykset on perattu perinpohjaisesti voidaan päästä tilanteeseen, jossa arvot ovat tietoisesti tai tiedostamatta mukana jokaisessa keskustelussa. Silloin kysymme itseltämme niin uusia palveluja kehittäessä, hankintapäätöksiä tehdessä kuin kahvipöytäkeskusteluissakin “onko tämä arvojemme mukaista toimintaa”.

Helsingin yliopiston kirjaston osalta arvokeskustelua jatketaan osana uuden tavoiteohjelman laatimista vuosille 2013-2016. Keskustelun voi aloittaa jo tänään pohtimalla esim. mitä pyrkimys tietoon ja totuuteen merkitsee oman työn kannalta.

Teksti

Päivi Lammi
Suunnittelija, kirjaston tavoiteohjelmatyön koordinaattori
Hallinto- ja kehittämispalvelut

Kuva

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja

Namibia-projektissa verkostoidutaan

Yliopistokirjastoilla on Suomessa vain yksi kehitysyhteistyöprojekti Ulkoasiainministeriön rahoittamana, Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistojen kirjastojen ”Human Resource Development Project at the University of Namibia Library” –hanke. UM rahoittaa HEI ICI (Higher Education Institutions Institutional Cooperation Instrument) –ohjelmansa kautta yliopistojen kehitysyhteistyötä, CIMO koordinoi niitä. CIMO ja UM yhdessä kutsuvat muutaman kerran vuodessa HEI ICI –koordinaattorit koolle yhteiseen tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen. Jokainen koordinaattori vuorollaan esittelee omaa projektiaan, meidän projektin vuoro oli joulukuussa 2011. Myös Oulun yliopiston lääketieteellisellä ja kasvatustieteellisellä tiedekunnalla on HEI ICI –hanke Namibian yliopiston vastaavien tiedekuntien kanssa. Me ”namibialaiset” olemme löytäneet toisemme, mutta kiinnostavaa on kuulla myös aivan toisenlaisista projekteista muualla Afrikassa tai Aasiassa.

UniPID ja Helsingin yliopisto järjestivät tammikuussa 2012 seminaarin ”The University of Helsinki and Africa”. Tilaisuuteen oli kutsuttu Helsingin yliopistosta kaikki, joilla on jokin yhteistyökuvio menossa jonkin Afrikan maan kanssa. Paikalla oli noin 55 tutkijaa ja minä ainoana kirjastosta. Esittelin myös siellä meidän projektiamme. Keskustelussa muutamat tutkijat kertoivat, että he nyt vasta huomasivat, kuinka tärkeä rooli tasokkaalla yliopistokirjastolla on myös heidän omissa hankkeissaan. Siitä jo poikikin uusi ”aluevaltaus” Afrikassa, tällä kertaa Etelä-Sudanissa. Keskustakampuksen kirjastosta poistettuja ylimääräisiä kurssikirjakappaleita 2000-luvulta lähetetään Etelä-Sudaniin Viikin tutkijoiden Afrikka-yhteistyöprojektien kautta.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osasto kutsui kuulemaan Namibiaan akkreditoidun uuden suurlähettilään strategiaa, jossa on mainittu myös HEI ICI -hankkeet. Kutsu oli lähetty UM:n rahoittamana Namibiassa työskenteleville tai Namibia-hankkeissa oleville. Suomen suurlähetystö Windhoekissa on tärkeä vaikuttaja UM:n rahoitusta hakeville. Oli kiinnostava keskustelu mukavassa ilmapiirissä, kuten edellisenkin suurlähettilään vastaavassa tilaisuudessa. Se oli myös taas oiva tilaisuus verkostoitua.

Meillä Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistokirjastoissa on mahdollisuus tutustua toisiimme ja sitä suuremmalla joukolla, kun projekti etenee. Työvierailut Suomen ja Namibian välillä näyttävät puolin ja toisin, millaisessa ympäristössä kollegat työtä tekevät. Me kaikki osapuolet opimme toinen toisiltamme, teemmepä työtä pienessä kaupungissa savannilla tai suuressa kaupungissa, hierarkkisessa tai vapaassa työkulttuurissa, uusimpien elektronisten laitteiden parissa tai heikkojen verkkoyhteyksien kurjimuksessa.

 Teksti

Elise Pirttiniemi
Projektipäällikkö

Anatomiaa iPadilla

Meilahden kampuksen opiskelijat ovat voineet syksystä lähtien lainata kirjastosta iPadin opiskelujen avuksi. Kokeilu on otettu vastaan innostuneesti, ja opiskelijoiden lisäksi tablettien mahdollisuuksista opiskelussa ovat kiinnostuneet tiedekunnan opettajat.

Jukka Englund esittelee anatomian opiskelua iPadilla Tiedekulmassa. Kuva: Linda Tammisto

Meillahden kampuskirjasto Terkon tieteenalapalvelujen vetäjä Jukka Englund esittelee anatomian opiskelua iPadilla Tiedekulmassa.

Meilahden kampuskirjasto Terkossa aloitettiin syksyllä iPadin lainauskokeilu. Kirjasto hankki iPadin, räätälöi sen lääketieteen opiskelijan tarpeisiin sopivaksi ja alkoi lainata laitetta lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille ja henkilökunnalle. TerkkoPadiksi nimettyyn laitteeseen on ladattu suosittujen kurssikirjojen iPad-versioita, tietokantoja ja erilaisia interaktiivisia sovelluksia. Verkon välityksellä käyttäjälle avautuvat myös kirjaston muut e-aineistot. Kokeilu on otettu vastaan innostuneesti, ja opiskelijoiden lisäksi tablettien mahdollisuuksista opiskelussa ovat kiinnostuneet myös tiedekunnan opettajat.

– Tabletteihin on saatavissa vaikka minkälaisia sovelluksia, jotka auttavat opiskelussa. Interaktiivisissa kurssikirjoissa on lisäksi sosiaalinen ulottuvuus – opiskelijat ja opettaja voivat esimerkiksi keskustella kirjan sisällöstä kirjan sisällä, kertoo Jukka Englund Terkosta. – Kuvat ovat tietenkin tärkeitä lääketieteessä ja esimerkiksi anatomiasta on tehty hienoja interaktiivisia kirjoja ja sovelluksia.

– Asiat kehittyvät tablet-maailmassa huimaa vauhtia. Voisi kuvitella, että olisi ollut järkevämpää odotella pari vuotta ja katsoa sitten missä mennään. Tällainen toimintatapa ei kuitenkaan ole Terkon tapa toimia, vaan etsimme koko ajan asiakkaillemme parhaita sisältöjä ja innovatiivisimpia tapoja käyttää niitä, toteaa Jukka.

– E-lehdet toimme asiakkaillemme jo 20 vuotta ja e-kirjat 10 vuotta sitten.  Nyt mennään lujaa tablettien kanssa!

E-kirjat nousuun

Lainauskokeilun taustalla on ollut myös kirjaston toive e-kirjojen käytön edistämisestä. Kirjastolla on mahtava valikoima e-kirjoja, mutta osalle käyttäjistä ne ovat vielä jääneet vieraiksi. Muuttaako tablettien yleistyminen tilannetta?

– Kirjojen käyttäminen tulee muuttumaan e-kirjojen myötä, Jukka uskoo. Useampi e-kirja muodostaa yhdessä tietokannan, johon voi kohdistaa tiedonhakuja ja tarkistaa esimerkiksi vain tietyn kohdan tai asian. iPad-kirjoissa voi myös katsoa videoita tai testata omia tietoja kuvien tai kysymysten avulla. Saamissamme palautteissa tablettia pidettiin aivan ylivoimaisena liikkeellä oltaessa, kirjastossa luettaessa taas suosittiin perinteistä painettua kirjaa.

Kurssikirjoja opiskelijoiden omiin tabletteihin

Terkon asiakkaille on luvassa lähiaikoina lisää lainattavia laitteita.  Opiskelijoille räätälöidyn iPadin lisäksi käyttäjien kokeiltavaksi ja lainattavaksi on tulossa kliinisiä työkaluja sisältävä iPad, joka on suunnattu potilastyötä tekeville lääkäreille, sekä lääketieteen humanistiseen puoleen painottunut tabletti. Myös omalle laitteelle ladattaville kirjoille ja sovelluksille olisi kysyntää. Onko näitä tulossa?

– Tämä onkin kiinnostavin kysymys, joka on TerkkoPadin käyttöönoton jälkeen tullut esille, miettii Jukka.  – Monet haluaisivat ladata omiin tabletteihin tai älypuhelimiin kirjoja, joko lainaksi tai kokonaan omaksi. Kirjasto onkin aloittanut neuvottelut institutionaalisista lisensseistä iPad-kurssikirjoja tuottavan yrityksen kanssa. Onkohan jo ensi lukuvuoden alussa mahdollista jakaa osa kurssikirjoista suoraan opiskelijoiden omille laitteille. Jännityksellä odotamme tilanteen kehittymistä.

Lääketieteilijät innostuivat iPadeista

Miksi Terkossa lainauskokeiluun valittiin juuri iPad, eikä jotain muuta markkinoilla olevaa tablettia?

– iPad oli palvelua kehittäessämme ehdoton markkinajohtaja. Nyt koventuneesta kilpailusta huolimatta markkinaosuus lienee silti pysynyt n. 60%:ssa. Lääketieteilijät ovat perinteisesti Apple-uskovaisia, joten heille iPadin myyminen on helpompaa. Ennen kaikkea syynä on iPadin sisältötarjonta eli ns. ekosysteemi. Uusia iPad-kurssikirjoja valmistuu kirjaimellisesti reaaliajassa, joten tarjoamme asiakkaillemme todellakin uusinta uutta.

–  Suuri ongelma on Flash-tuen puuttuminen iPadeista. Kirjasto tarjoaa useita verkkopohjaisia kurssikirjoja, jotka on toteutettu Flashilla ja näitä ei ole siis mahdollista nyt käyttää.

iPad ja lääketiede -yhdistelmä on nosteessa muuallakin.  Jotkut yliopistot – esimerkiksi Stanford ja Yale – jopa varustavat jokaisen uuden lääketieteen opiskelijan ikiomalla iPadilla. Olisiko tämä toteuttamiskelpoista tai toivottavaa myös meillä Helsingin yliopistossa?

– Hyvä idea myös meillä. Lääketieteellinen tiedekunta onkin innostunut Terkon
alkuperäisestä ajatuksesta, että opiskelijat saisivat laitteet tiedekunnalta ja sisällöt kirjastolta. Tulevaisuus näyttää toteutuvatko nämä villeimmätkin ideat.

Onko muita tulevaisuudenvisioita? Mitä mahtaa olla Terkossa hyllyntäytteenä muutaman vuoden kuluttua?

– Kirjastotila tulee varmasti muuttumaan, kun kaikki keskeisimmät aineistot (lehdet, kirjat ja tietokannat) ovat elektronisessa muodossa. Terkon asiakkaille suunnitellaan ainutlaatuinen käyttäjäkokemus myös jatkossa, Jukka lupaa.

Teksti

Anna-Mari Koivula
tiedottaja
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Valokuva

Linda Tammisto

Ennakkotieto: NordForsk Workshop on Bibliometrics for the Social Sciences and Humanities lokakuussa

NordForsk järjestää humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen bibliometriikkatyöpajan Helsingin yliopistossa 10.-11.10.2012. Työpaja pidetään Helsingin yliopiston kirjaston järjestämän The 17th Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy -tilaisuuden yhteydessä (11.-12.10.2012).

Työpaja on jatkoa NordForskin aiemmalle Noria-net -bibliometriikkaprojektille, jossa todettiin tarve humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen bibliometriikan tarkasteluun ja edistämiseen. Työpajan tarkoituksena on kerätä yhteen asiasta kiinnostuneita tutkijoita, asiantuntijoita ja hallinnon ihmisiä.

Lisätietoja verkkosivuilla:

 

 

Ikäjohtamisen seminaari yliopistokirjastojen johtajille ja esimiehille 20.3.2012 Tampereella – myös etäyhteysmahdollisuus

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston varajohtajien foorumi järjestää Tampereen yliopiston kirjaston Linna-rakennuksessa (luentosali K103 ) ikäjohtamisen seminaarin yliopistokirjastojen johtajille ja esimiehille 20. maaliskuuta 2012 klo 12-16.

OHJELMA

12.15-12.20 Seminaarin avaus. Ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen, Tampereen yliopiston kirjasto
12.20-13.00 Pitääkö eri-ikäisiä johtaa eri tavoin? Professori Marja-Liisa Manka, Tampereen yliopisto
13.00-13.30 Ikätasa-arvon edistäminen Helsingin yliopiston kirjastossa. Tietoasiantuntija Johanna Lahikainen, Helsingin yliopiston kirjasto

Kahvitauko
14.00-14.30 Ikäohjelma Verohallintoon, taustojen selvittelyä. Päätyösuojeluvaltuutettu Maija Jokinen, Verohallinto
14.30-15.00 STM:n työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset. Neuvotteleva virkamies Lars-Mikael Bjurström, sosiaali- ja terveysministeriö
15.00-16.00 Keskustelua. Vetäjänä kirjaston varajohtaja Helena Hämynen, Itä-Suomen yliopisto

Seminaari on maksuton.
Ilmoittautumiset seminaariin viimeistään 9.3.2012 e-lomakkeella.

Tilaisuutta on mahdollisuus seurata myös etäyhteydellä. Etäyhteyksiä on rajoitettu määrä, joten pyydämme myös etäyhteydellä osallistuvia ilmoittautumaan e-lomakkeella. Tästä linkistä voit tarkistaa etukäteen oman verkkoselaimesi flashplayerin toiminnan ja että verkkoyhteys on riittävän nopea lähetyksen seuraamiseen.

BookNavigator uudistui

Uudistuneessa BookNavigator-palvelussa on nyt käytettävissä yli 800 lääketieteellistä e-kirjaa keskeisiltä kustantajilta. Palvelussa voi hakea kirjan tai kirjoittajan nimellä tai aiheen mukaan.  Kirjoja voi selailla myös aihepiireittäin.

BookNavigator on Palvelumuotoilu-hankkeen yhden konseptoitavaksi valitun idean (Digitaalinen kirjahylly) käytännön toteutus, joka nostaa uudella tavalla e-kirjat esille. Palvelua on tarkoitus lähitulevaisuudessa laajentaa Meilahdesta myös muille tieteenaloille ja kampuksille.  Kampuskirjastot päättävät itse,  minkälaisella sisältörakenteella  ja aikataululla ottavat käyttöön Terkon kehittämän teknisen kokonaisratkaisun.

Palvelun uusi käyttöliittymä soveltuu hyvin tablet-laitteilla ja älypuhelimilla käytettäväksi. BookNavigator on käytettävissä Helsingin yliopiston ja HYKS:in verkoissa.

BHL-Europe kokoontui Kaisaniemen kasvitieteellisellä puutarhalla – rohkeimmat kokeilivat myös savusaunaa ja avantouintia

Eurooppalaiset museot, puutarhat ja kirjastot, joilla on kokoelmissaan paljon kasvi- ja eläintieteellistä kirjallisuutta, pyrkivät BHL-Europe- eli Biodiversity Library for Europe  ‑hankkeessa tuomaan aineistojaan kaikkien saataville yhteisen portaalin kautta. Jotta tämä olisi mahdollista, jäsenet ovat muokanneet yhteisiä digitointiin liittyviä käytäntöjä. Euroopan komissio rahoittaa hanketta.

Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjasto isännöi BHL-Europe Portal and Ingest Review  ‑kokousta Kasvitieteellisessä puutarhassa sijaitsevassa ravintola Violassa ja yhtenä kokouspäivänä myös Kasvimuseon päärakennuksen Nylander-salissa.

Viikin kampuskirjastonjohtaja Ari Muhonen kävi toivottamassa vieraat tervetulleiksi ja kertomassa Helsingin yliopiston kirjastosta. Ari yllätti meidät kaikki puhumalla myös sujuvaa tšekkiä.

Zheng Li Kiinasta, Chris Freeland Missouri Botanical Gardenista ja 23 muuta henkilöä eri puolilta Eurooppaa osallistuivat kokoukseen 8. – 10.2.2012. Skypen kautta mukana oli myös Graham Higley Lontoon Natural History Museumista.

Evgeniy Meyke ja BHL-Europen koordinaattori Henning Scholz.

Kokouksessa käytiin läpi keväämmällä valmistumassa olevan portaalin yksityiskohtia ja suunniteltiin toteutuksen tärkeysjärjestystä. Portaalin varsinaiset kehittäjät työskentelevät eri maissa kukin yleensä yksinään. Ohjelmakoodi jaetaan GitHubin kautta ja Skype-kokouksia pidetään, mutta myös tapaamiset ovat tärkeitä.

Tapaamisessa suunniteltiin myös BHL-Europe-portaalin tunnetuksi tekemistä ja projektin laajempaa loppukokousta kesäkuussa Berliinissä. Loppukokouksen suunnittelua varjostaa se, että monen projektissa työskentelevän työsopimus päättyy jo huhtikuun lopussa.

Jiří Kvaček esitteli virtuaalista näyttelyä  BiodiversityLibraryExhibition, joka kertoo mausteista ja tutkimusmatkoista.

BLE:n kuvat toimivat linkkeinä kyseiseen digitoituun julkaisuun BHL:ssä. Näyttelyn tarkoitus onkin, että käyttäjät löytäisivät BHL:n.

Kokousväkeä Nylander-salissa.  Kuva Jiří Kvaček.

Ralf Hand, Nicolas Van Audenhove, Melita Birthälmer, Lizzy Komen, Larissa Smirnova, Jiří Kvaček ja Sini Kärki.

Perjantaina osa kokousväestä ehti kierrokselle kasvihuoneisiin.

Torstaina kokouksessa vieraillut Evgeniyn Meyke Viikin kampukselta yllytti seitsemän osallistujaa kokouksen päätyttyä perjantaina avanto-uinnille Kuusijärvelle.  Chris Freeland Missouri Botanical Gardenista kertoo kokemuksesta blogissaan.

 Teksti

Tiina Onttonen
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kimmo Koskinen
kehityspäällikkö
Verkkopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

http://www.bhleurope.eu/

http://bhleurope.blogspot.com/2012/02/bhl-europe-meeting-in-helsinki-finland.html

http://blogs.helsinki.fi/verkkarilehti/bhleuropebiologisenlajitiedonjakulttuuriperinnonkeidas

Kun työ loppuu

Keskustakampuksen tiedotus- ja keskustelutilaisuus määräaikaisessa työsuhteessa oleville perjantaina 10.2.2012

Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston muutto uuteen Kaisa-taloon lähestyy ja kymmenen erillisen yksikön toiminnat yhdistyvät. Toimipaikat lakkaavat ja tästä johtuen usean määräaikaisessa työsuhteessa olevan työsuhde päättyy kuluvan vuoden aikana. Tämä tilanne on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, tosin oletuksella, että yliopistolta olisi saatu erillisrahoitus muuttoon ja osalla määräaikaisessa palvelussuhteessa olevalle olisi voitu tarjota työtä vielä kuluvan vuoden loppuun. Erillisrahoitusta muuttoa varten ei saatu ja siten määräaikaiset palvelussuhteet päättyvät. Moni määräaikaisessa palvelussuhteessa oleva on ollut kirjastossa pitkään ja tuleva muutos on merkittävä. Se koskettaa yksittäistä työntekijää, mutta myös koko työyhteisöä.

Mitä tehdään, kun työ loppuu? Tähän haettiin vastauksia keskustakampuksen kirjaston tilaisuudessa perjantaina 10.2.2012. Tilaisuudessa oli mukana sekä määräaikaisessa työsuhteessa olevia että esimiehiä ja muita hallinnon edustajia. Tilaisuuden avauspuheenvuorossa kirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen kertasi vielä, miksi määräaikaisten työt päättyvät. Hän toi esiin myös huolen siitä, kuinka työntekijät tästä muutoksesta selviävät. Perjantain tilaisuuden järjestäminen oli yksi tapa tulla vastaan muutoksessa oleville ja tarjota tietoa siitä, mitä tehdään kun työ päättyy.

Työ- ja elinkeinotoimiston  (TE) Kampin toimipisteestä oli kutsuttu työvoimaneuvojia kertomaan TE-toimiston palveluista, joita työnhakijoille on tarjolla. TE-toimistoilla on kaksi roolia, valvova rooli eli työttömyyteen ja työttömyysturvaan liittyvät lausunnon antajan rooli ja toinen tehtävä on auttaa ja välittää tietoa työttömyysuhan alla oleville ja työttömille. Maksuttomia palveluja on tarjolla paljon, mm. voidaan kartoittaa oman osaamisen tunnistamista, hakea pitkäaikaisia ratkaisuja työllistymiseen, käyttää ammatinvalintapsykologien palveluja. Työllisyyskoulutuksessa voi täydentää omaa osaamistaan ja helpottaa siten työllistymistään. Jo ennen työttömyyttä voi rekisteröityä TE-toimiston sähköisiin palveluihin (vaatii tunnistuksen, pankkitunnus tai sirullinen henkilökortti) ja ilmoittautua työnhakijaksi ”Oma työnhaku” -palvelussa. Paikkavahti-palvelu tuo tiedot avoimista työpaikoista suoraan oman valinnan mukaan joko sähköpostiin tai matkapuhelimeen. CV-nettiin voivat kaikki työtä hakevat jättää oman esittelynsä. Meille kerrottiin, että työntekijöitä hakevat työnantajat käyttävät paljon CV-nettiä.

Tärkeä neuvo oli, että kun jäät työttömäksi, ota heti yhteyttä TE-toimistoon henkilökohtaisesti. Mukaan ensimmäiselle käynnille tarvitaan tutkintotodistukset, työtodistukset, ja jos viimeisintä työtodistusta ei ole, yliopistolta saa palvelutodistuksen. Lisätietoja TE-toimiston palveluista löytyy nettisivuilta www.mol.fi.

Työllistymissuunnitelma on osa muutosturvaa. Jos henkilö on ollut saman työantajan palveluksessa kolme vuotta tai seitsemän vuoden aikana viisi vuotta, on työtön oikeutettu muutosturvalisään. Työtön työnhakija voi saada työttömyyspäivärahaa kahdesta eri järjestelmästä: joko Kansaneläkelaitoksen maksamaa peruspäivärahaa tai työttömyyskassan työttömille jäsenilleen maksamaa ansiopäivärahaa. Työttömyyskorvaukset hoidetaan joko  KELAn tai työttömyyskassan kautta. Työttömyyskassojen yhteisjärjestön sivulta  www.tyj.fi  löytyy paljon tietoa työttömyyskorvauksiin liittyen.

Helsingin yliopiston työhyvinvointiyksiköstä oli paikalla Riitta-Liisa Lindholm ja Taina Koskela. He kertoivat yliopistolla käynnistyneestä TUULI-hyvinvointiohjelmasta, joka erityisesti on tarkoitettu määräaikaisille työntekijöille. Muistutettiin, että työterveyshuollon palveluja kannattaa käyttää muutostilanteessa ja esimerkiksi keskustelu työpsykologin kanssa voi jäsentää ja helpottaa omien päätösten tekoa muuttuneessa tilanteessa. Tarvittaessa kutsuttaville tuntityöntekijöille järjestetään oikeus käyttää Mehiläisen palveluja, jos heidän
tuntimääränsä vaihtelee 10-20 t/viikko. Normaalisti raja on 14 t/viikko. Työhyvinvointiyksikön avulla voidaan myös perustaa työttömyysuhan alla oleville ryhmiä, joissa käydään muutostilannetta yhdessä läpi ja haetaan ratkaisuja. Yliopiston verkkosivuilta löytyy yliopiston avoimet työpaikat, joita kannattaa seurata työpaikkaa hakiessaan.

Tilaisuuden lopuksi kirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen totesi, että kirjasto haluaa tukea jokaista, jonka työ on päättymässä. Työaikaa voidaan käyttää mm. työnhakuun ja mahdollisiin työpaikkahaastatteluihin. Jos halukkuutta ilmaantuu, perustetaan ryhmä, jossa muutosta käydään läpi yhdessä työterveyshuollon ja työhyvinvointiyksikön asiantuntijoiden kanssa tai valmistaudutaan työnhakuun esimerkiksi CV-klinikalla.

Tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa tunnelma oli hiljainen.  Jälkeenpäin tuli muutama yhteydenotto, jossa kiitettiin tilaisuuden järjestämisestä ja saadusta informaatiosta.

Teksti

 Elisa Hyytiäinen
Henkilöstökoordinaattori
Keskustakampuksen kirjasto 

Kuva

Aino-Leena Juutinen
Verkkotoimittaja 

Tuli niin waltarimainen olo

Kertomus workshop-matkasta kesältä 2011 – otteita Mika Waltarin Yksinäisen miehen junasta (1929)

” …vaununikkunasta säteilee Marmaranmeri.
Avoimesta ikkunasta tunkee sieraimiini meren raikas, suolainen jodintuoksu. Sininen ulappa, jonka takana piirtyvät vuorten hauraat viivat, – auringossa säteilevä hiekkaranta,  – rantavedessä kaikki villit ja hurmiokkaat värit. Taivaan kellertävää vihreyttä,  apteekinikkunoiden  kuultavaa, tummaa sineä, purppuraisia läikkiä, – meriruohojen keltainen, sininen ja indigo kuultavat veden lävitse.
Aivan kohta olen Konstantinopelissa.”

Näin Mika Waltari vuonna 1928. Tämänpäivän kongressivieras lentää Istanbulin lentokentälle ja jatkaa taksilla yliopistokampukselle, menettäen kaikki Waltarin kokemat junamatkailijan värit ja tuoksut.

EAHIL:n Workshop pidettiin heinäkuussa 2011 Turkissa, lähelle Istanbulia 1990-luvulla perustetussa Koc’n yliopistossa. Keskelle metsäistä vuoristoa on rakennettu kampus, josta opiskelijan ei tarvitse poistua kuin kotilomille: on urkeilukenttää, uima-allasta, kaupat ja asuntolat, jopa helikopterikenttä. Piikkilanka muurin päällä ja aseistetut vartijat kampuksen portilla pitivät huolen kongressiväenkin turvallisuudesta.

Kaikki osanottajat eivät asuneet kampuksella, vaan tarjolla oli mm. hotelli Sariyer-nimisessä rantakaupungissa.

”- Tiedättekö, missä on Sariyer?- Tiedän. – Lähtekää heti liikkeelle ja ajakaa Sariyerin tielle.
…  Sariyer on pieni kalastussatama. Se sijaitsee Bosporin vastakkaisella rannalla, sillä kohdalla, missä salmi alkaa leventyä ennen kuin päätyy Mustaan mereen. Tie Sariyeriin kulkee Euroopan puoleisella rannalla”  Amber, Eric. Topkapi, 1962

Joka aamu tuli koulubussi hakemaan kongressiväen kaupungin hotelleista ja kiipesi mutkittelevaa, väliin ruuhkaista vuoristotietä ylös Koc-yliopistolle. Siellä suurimmassa salissa pidettiin EAHIL:n esitelmät koko porukalle, muutamassa pienemmässä rinnakkaisluentoja. Yliopiston kuppilassa söivät kaikki. Illalla koulubussi toi vieraat takaisin merenrantaan, josta ei paljoa ehtinyt nauttia tiiviiden konferenssipäivien johdosta.

”Bosporin rantojen huvilat vaihtelevat pienistä rantamökeistä upeisiin rakennuksiin asti. Monet olivat aikoinaan palatseja. Ennen kuin Ankarasta tuli pääkaupunki, lähetystöt olivat kesäisin Bosporin rannoilla. Viileät Mustan meren tuulet leyhyttelevät rantoja, vaikka Istanbul hikoilisikin helteen kourissa.”  Amber, Eric. Topkapi, 1962

Kongressin sosiaaliseen ohjelmaan kuului illallisristeily Bosporin salmessa. Kamerat räpsivät, kun kummallakin puolella salmea oli niin paljon erikoisen näköisiä rakennuksia. Laiva ajoi Istanbulin silloille asti ja palasi myöhään takaisin Sariyerin satamaan.

”Suuri silta, – Kultainen Sarvi, likaisen sinistä vettä, mustia hiililotjia, – takana ylös rinnettä kiipeävä Stamboul, suuret kauniit moskeijat kuvastuen taivasta vasten. Äärimmäisenä merta vasten seraljin valkeat katot ja niiden sivulla Agia Sofian mahtava kupukatto. Kultaisen Sarven suulle, Stamboulin ja Galatan välille ovat ankkuroituneet valtamerilaivat, mustaa, valkeaa, punaista.”

Perinteisen kirjastokierroksen kohteena oli  Sülemanye Manuscript Library, jossa saimme ihailla käsikirjoituksia kolmannelta vuosisadalta. Vierailimme myös Sülemanyen moskeijassa. Katujen ja moottoriteiden ruuhkat olivat valtaisat, aikaa kului bussissa Koc:n ja Istanbulin keskustan välillä.

”Jyhkeä kupukatto, turkkilaisten rakentamat, valtavat suojamuuri, paksut, matalat minareetit, – kaikki tuo yhdessä tekee jylhän, suunnattoman voiman vaikutuksen… Agia Sofia”

Kaupunkikierrokseen osattiin varautua huivit, varasukat ja repussa, joten vierailu moskeijassa onnistui paremmin.  Ammattiopas kertoi Turkin ja Istanbulin historiasta seikkoja, jotka ovat uusia länsieurooppalaiselle, myös Itä-Rooman ajalta.  Helteessä katseltiin nähtävyyksiä, kuunneltiin selostuksia historiasta ja uskonnoista kolmelta vuosituhannelta.

”Seraljin suuri esipiha kasvaa keltaista ruohoa, – sen keskellä on sementillä tuettu jäännös suunnattomasta plataaninrungosta, jonka ympärille ovat aikanaan kietoutuneet janitsaarien padat ja syntyneet palatsivallankumousten suunnitelmat. Puun paljaass, kyhmyisessä rungossaon vielä liekkien syömiä, mustia uurteita.”

Kongressi päättyy, emme sano jäähyväisiä vaan toivomme tapaamista seuraavana kesänä 25-vuotisjuhlan merkeissä Brysselissä. Siis Euroopassa, EU:n keskiössä. Emme kuitenkaan unohda Turkkia, huolellisesti järjestettyä workshoppia, vieraanvaraisuutta, huomaavaisuutta. Suhteemme Eurooppaan, itseemme osana kansojen välistä yhteisyyttä, yli kieli-, kulttuuri- ja uskontorajojen on muuttunut. Turkki tuskin enää hakee EU:n jäsenyyttä, sillä kukapa haluaisi pyrkiä osaksi yhteisöä, joka ei kaipaa hakijaa jäsenekseen. Lääketiede, kirjastot ja tiedemaailma toimivat siten kuin niiden parissa työskentelevät ihmiset: yhdenvertaisesti tiedettä ja tutkimusta edistäen, omalla ammattitaidollaan, sitä edelleen kehittäen. EAHIL-yhteisön toiminta on hieno esimerkki siitä, miten ammattikunta itse edistää omaa osaamistaan: kukin tuo oman panoksensa, jokainen saa siitä jotain tuomista omaan työyhteisöönsä.

”Olen Konstantinopelin ja Seraljin ihmeellisimmässä kulmauksessa. Bagdad-kioskin terassilta aukeaa näköala samalla kertaa Marmaranmerelle, Bosporille ja Kultaiselle Sarvelle. Hallitsen Stamboulia, Peraa ja Scutaria yhdellä silmäyksellä. Säteilevän sinisen meren yllä keinuvat sinisinä Prinssien Saaret”
Teksti

Raisa Iivonen
Viikin kampuskirjasto

BOBCATSSS-konferenssi 20 vuotta

Tammikuun lopulla Amsterdamissa oli maljojen kilistelyyn aihetta, kun kirjasto- ja informaatioalan opiskelijat ja ammattilaiset ympäri Euroopan ja vähän sen ulkopuoleltakin kokoontuivat jo 20 kerran BOBCATSSS-konferenssiin.  Juhlavuoden konferenssi järjestettiin saksalaisten ja hollantilaisten infoalan opiskelijoiden yhteistyönä ja teemana oli Information in e-motion, eli esityksissä ja workshopeissa käsiteltiin monipuolisesti alati ja kiihtyvällä vauhdilla muuttuvaa informaatioympäristöämme ja pohdittiin, miten voimme ammattikuntana pysyä vauhdissa mukana. Tulevaisuuden lisäksi katsottiin myös hieman menneisyyteen ja analysoitiin alallamme tapahtunutta muutosta konferenssiesitysten valossa.

Luettelointi – ja perinteinen kirjastonhoitajuus muutenkin –  on tyystin kadonnut esityksistä viimeisen vuosikymmenen aikana ja korvautunut sosiaalisella medialla, open accessilla ja mobiililaitteilla. Englannin kielen taso artikkeleissa ja esityksissä on kuulemma kehittynyt huimasti 20 vuoden aikana, eli opiskelijoiden ja ammattilaisten kansainvälistyminen on korvin kuultavissa. Kehitettävääkin tosin löydettiin: konferenssijulkaisuista tehdyn analyysin perusteella kansainvälisenä yhteistyönä tehtyjen esitysten määrä on varsin vähäinen. Tässä pääsimme Drew Whitworthin kanssa näyttämään hyvää esimerkkiä omalla workshopillamme.

Juhlapuheissa organisoijat läpi kahden vuosikymmenen saivat runsaasti ylistystä, ja syystäkin. Itselläni ei ole tiedossa mitään muuta tieteenalaa, jonka opiskelijat järjestäisivät vuosittain kansainvälisenä yhteistyönä konferenssin, johon osallistuu tutkijoita, opiskelijoita ja alan ammattilaisia 35 eri maasta. Jos joku tietää, sivistäköön tietämätöntä.

Edellisessä BOBCATSSS-raportissani, jossa kerrotaan myös konferenssin järjestämisestä enemmän, olin huolissani ajatuksista rajata konferenssi pelkästään opiskelijoiden esityksille. Tämä ei huojennuksekseni ole toteutunut, vaan BOBCATSSS antaa edelleen mahdollisuuden opiskelijoille verkostoitua toisten opiskelijoiden lisäksi myös alamme tutkijoiden ja ammattilaisten kanssa.  Tämän vuoden 450 konferenssiosallistujasta 60 prosenttia oli opiskelijoita ja esityksistäkin noin puolet opiskelijoiden käsialaa. Tunnelma ensikertalaisten esityksissä on aina ihanan kannustava, ja esitysten jälkeinen huojennus – ihan hyvinhän se meni jännityksestä huolimatta – on silmin havaittavissa.  Enkä ole itsekään vielä niin kokenut esiintyjä kansainvälisillä areenoilla, ettenkö pystyisi näihin opiskelijoiden tunnelmiin samaistumaan.

Aloitin itse BOBCATSSS-vierailuni vuonna 2004 Riiassa opiskellessani informaatiotutkimusta Tampereella, ja Amsterdamin konferenssi oli osaltani viides. Konferenssia aikoinaan perustamassa ollut ja kaikki 20 konferenssia kolunnut Mr. Bobcatsss, Ruud Bruyns Hollannista totesi päätöspäivän puheessaan: ”Once a BOBCATSSS’er always a BOBCATSSS’er!”.  Näin taitaa olla, sillä tammikuun lopun 20-vuotisjuhlakonferenssin käytävillä vilahteli useampiakin tuttuja naamoja, joita muistan jo opiskeluajoiltani. Ja vaikka itse ei enää jaksakaan riekkua yömyöhään opiskelijoiden tahtiin, antaa tulevien ammattilaistemme innostunut seura aina uutta energiaa myös keski-ikää lähestyvälle kirjastonhoitajalle. Onnea siis 20-vuotiaalle ja menestyksellistä jatkoa. Toivottavasti saamme BOBCATSSSin vielä joskus Suomeenkin.

Teksti

Anne Kakkonen
Kumpulan kampuskirjasto

Kuva

Drew Whitworth