Yhteistyössä on voimaa – tästä kertoo Empowering People –kirja

Namibialaisilla on syytä tällä viikolla juhlaan:  27.3. järjestettiin Namibian kirjastossa suuri kirjan julkistamistilaisuus. Namibian yliopistolla kirjan julkaiseminen on merkittävä asia. Tapahtuma antaa sikäläiselle kirjastolle näkyvyyttä, tekeminen tulee tunnetuksi ja osaaminen saa arvostusta. Kyseessä on Empowering People Tampereen, Helsingin ja Namibian yliopistokirjastojen yhteisprojektin tuotos Meillä se julkaistiin juuri ennen joulua ja edelleen se on ajankohtainen, koska Helsingin yliopistolla on voimassa oleva yhteistyösopimus Namibian yliopiston kanssa.

Viime vuosi oli kirjastojen väliselle yhteistyölle rohkaisevaa.  Yhteistyöpyyntö tuli aikanaan Namibian yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Ellen Namhilalta. Projektin tavoitteena oli lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista. Yhtenä osatavoitteena oli opettaa akateemista kirjoittamista ja tieteellistä julkaisemista. Siitä tämä kirja on oiva osoitus.

Kasvamista ja voimien keräämistä yhdessä

Namibia-projektin aikana tekijöitä askarrutti toisinaan, tarvitaanko tällaista kirjaa. Nyt voidaan todeta, että kyllä se kannatti tehdä. Kirja täyttää tarkoituksensa. Kirjan nimi kertoo kasvuprosessista, yhteistyön voimasta. Tekijöille koko kirjoittaminen on ollut oppimismatka. Julkaiseminen ja tieteellisen artikkelin kirjoittaminen on joillekin aivan uusi asia, sillä osa kirjoittajista on tähän tuottanut ensimmäisen vertaisarvioidun artikkelin elämässään. Opettelun ja harjoittelun tuloksena saatiin aikaan oikea alan arvostettujen tutkijoiden vertaisarvioima tieteellinen kirja. Kaikki artikkelit on kirjoitettu suomalais-namibialaisena yhteistyönä. Kirjan teko oli kannustavaa ja rohkaisevaa tekijöilleen.

On myös hienoa, että nyt on painettuna ennen julkaisematonta tietoa kirjastojen toiminnasta. Erityisarvoa on myös sillä, että teos on painettu englanniksi. Kirjan ensimmäinen artikkeli kertoo hankkeesta ja antaa kattavat perustiedot kiinnostuneille. Teosta voi suositella erityisesti yliopistopedagogiikasta kiinnostuneille ja kehitysmaatutkimusta tekeville sekä kenelle tahansa kirjastolaiselle, joka haluaa syventää omaa ammatillista osaamistaan.

Kirjan otsikko Empowering People kuvaa koko hanketta kiteytetysti. Suomen ja Namibian yliopistokirjastot kertoivat projektin aikana toisilleen toiminnastaan. Vaihdettiin vinkkejä ja pohdittiin suuntaviivoja siitä, miten voisi kehittää omaa työtään eteenpäin. Tampereen ja Helsingin yliopistojen kirjastolaiset ovat tutustuneet hankkeen kautta entistä paremmin toisiinsa. Kokemustenvaihto ja kollegojen välinen yhteistyö on ollut innostavaa ja mm. toiminnan suunnitteluun ja arviointiin on saatu uusia ideoita yhteistyössä.

Kannen kuvaa mietittiin pitkään, mikä kuvaisi hanketta, toisi ihmiset esille? Kuvaan valittiin Namibian yliopiston pääkirjasto.

Kirjaa voi lainata yliopistokirjastoista. Kirjaa myy tiedekirjallisuuden verkkokirjakauppa Granum.

Teksti

Päivi Helminen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tiinakaisa Honkasalo
viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Nyt olisi jo aika sopia tekijänoikeuksista

Tekijänoikeuslaki – ehkä vielä suuremmassa määrin kuin lainsäädäntö yleensä – on vastakkaisten intressien kädenväännön lopputulema. Lain lähtökohta on, että suojatun aineiston käytöstä on sovittava oikeudenhaltijan kanssa. Tätä tasapainottamaan lakiin on sisällytetty joukko poikkeussäännöksiä, joilla turvataan sivistyksellisiä ja kulttuurisia päämääriä. Lisäksi laissa on säännöksiä, joiden tarkoituksena on helpottaa sopimista ja tukea oikeudenhaltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien välisen sopimuskäytännön syntyä.

Suomalaisessa sopimisen kulttuurissa on vierastettu ns. pakkolisenssejä, joiden nojalla oikeudenhaltija on tosin oikeutettu tiettyyn korvaukseen, mutta ei voi suoranaisesti kieltää teostensa käyttöä. Myös Euroopan Union lähtökohtana on ollut vapaaehtoisuuteen perustuva sopiminen.

Nyt tämä sopimisen tasapaino on vaarantunut. Esimerkki tästä ovat e-aineistot. Fyysisten aineistojen maailmassa kirjastojen toiminta on pohjautunut ensi sijassa lainsäädäntöön. Kirjastot ovat voineet lainata aineistojaan näennäisesti tekijänoikeuden estämättä. Nykyinen lain rajoitussäännös ei kuitenkaan ulotu e-aineistoihin, ja niiden käytöstä on erikseen neuvoteltava kustantajien kanssa.

Tämä vaatii paljon resursseja, ja on jo sopimuksellisesti kirjastoille suuri haaste.

Sopiminen on vaikeaa siksi, että tekijänoikeuslakiin perustuva yksinoikeus antaa oikeudenhaltijoille hyvin vahvan neuvotteluaseman. Tätä vahvistaa edelleen se, että oikeudenhaltijat ovat huomattavasti käyttäjätahoa paremmin järjestäytyneitä. Kustantajat pystyvätkin käytännössä sanelemaan sopimisen ehdot.

Sopiminen on osoittautunut erityisen hankalaksi yleisten kirjastojen osalta. Kotimaista e-muotoista kaunokirjallisuutta on vain vaivoin saatu tarjolle kirjastoihin. Kirjastoissa pelätään, että kansalaisten tasavertainen pääsy informaatioon on vaarantumassa.

Tieteellisten kirjastojen osalta ongelmana ovat lähinnä nopeasti nousevat käyttömaksut. Tieteelliset kirjastot ja arkistot hallinnoivat nykyään suuria informaatiomassoja, joista osa on jo digitaalisessa muodossa. Haasteena ovat uudet mahdollisuudet tieteellisen tiedon hyödyntämiseen. Näiden ns. tiedon louhintatekniikoiden avulla digitoituja datamassoja voidaan monin tavoin käyttää vaikkapa kielitieteellisessä tai lääketieteellisessä tutkimuksessa.

Tekijänoikeus ei suojaa tietoa raakadatana, vaan ainoastaan ilmaisullista sisältöä. Yksittäisten sanojen ja lyhyiden tekstipätkien käyttö ei sinällään edellyttäisikään oikeudenhaltijan lupaa. Käytännössä digitaaliset aineistot joudutaan kuitenkin tutkimuskäyttöä varten siirtämään kirjaston ulkopuolelle, mikä jo edellyttäisi sopimista. Korvausten maksaminen tästä tuntuu kuitenkin kohtuuttomalta, sillä tällainen käyttö ei millään lailla vaaranna oikeudenhaltijoiden taloudellisia intressejä.

Tutkijoiden on vaikea ymmärtää, mikseivät digitoidut aineistot ole laajemminkin vapaasti kotikoneilta käytettävissä, kun tekniset mahdollisuudet tähän ovat jo olemassa. Emeritusprofessori Yrjö Varpio käynnisti viime syksynä Helsingin Sanomien mielipidesivuilla keskustelun Kansalliskirjaston vanhojen sanomalehtikokoelmien saattamisesta nykyistä laajempaan tutkimuskäyttöön.

Suomessa on jo nyt viitisen vuotta ollut voimassa ns. sopimuslisenssisäännös, jonka tarkoituksena oli helpottaa suojatun aineiston massakäytöstä sopimista muistiorganisaatioiden ja oikeudenhaltijajärjestöjen välillä. Ainuttakaan sopimusta ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Nurinkurisesti eräs syy tähän on juuri se, että taloudelliset arvot ovat vanhempien aineistojen osalta hyvin vähäisiä. Niihin kohdistuu kysyntää, mutta vääränlaista. Kiinnostuneet tahot ovat sellaisia, joiden mahdollisuudet maksaa käytöstä ovat vähäiset.

Jo liiketoiminta- ja sopimusmallien muotoilu vaatisi jonkin verran työtä ja resursseja. Oikeudenhaltijapuolella ollaan kuitenkin haluttomia investoimaan sopimusjärjestelmän luomiseen, kun ei ole mitään takeita siitä, että investoinnit saataisiin tulevaisuudessa myös katettua.

Oikeudenhaltijajärjestöjen asenne tutkimuskäytön avaamiseen on sinällään myönteinen. Kopiostosta on viestitetty kirjastoille, että olisi ”poliittinen itsemurha” asettua tätä vastustamaan. Se on tässä suhteessa kuitenkin jäsenistönsä, eli kustantajien vanki.

Olennaisin este e-aineistoja koskevan sopimuskäytännön syntymiselle onkin   kustantajien pelko siitä, että yhteistoiminta kirjastojen kanssa romahduttaisi e-kirjamarkkinat. Pelko on sinällään ymmärrettävä, jos katsotaan äänitemarkkinoiden kehitystä. Kirjastonäkökulmasta vaikuttaa joskus kuitenkin siltä, että kustannusmaailma on jähmettynyt kuin peura ajovaloihin. Mediakentän myllerryksestä yritetään selvitä olemalla tekemättä mitään, jottei ainakaan tehtäisi virheitä.

Pallo on nyt oikeudenhaltijoilla, mutta kiinnostusta pelin käynnistämiseen ei ole.  Nykyiset säännökset eivät ilmeisesti riitä korjaamaan tätä markkinavirhettä. Olisi  syytä harkita, tulisiko tekijänoikeuslakiimme sisällyttää tutkimuskäyttöä koskeva uusi poikkeussäännös. Ajankohta tähän on nyt oikea, kun EU:n komissio on käynnistänyt keskustelut eurooppalaisen tekijänoikeussääntelyn uudistamisesta.

Nykyisen hallitusohjelman mukaan julkisen vallan tavoitteena on edistää kirjastojen digitoitujen aineistojen avaamista kansalaisten käyttöön. Nyt olisi etsittävä keinoja, joilla voitaisiin tukea suojatun aineiston käyttöä koskevien sopimusten syntyä. Vapaaehtoisuuteen perustuvalle sopimiselle on luotu hyvät edellytykset. Olisi jo aika tarttua niihin.

Teksti

Pekka Heikkinen
Lakimies
Kansalliskirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Kolumni: Kielipolitiikkaa


Meidän on oltava kansainvälisiä, ja siitä syystä meidän pitää kirjoittaa ja julkaista kansainvälisillä foorumeilla.

Kuulostaa aivan järkevältä. Monilla tieteenaloilla parasta tutkimusta tehdään muulla kuin suomen kielellä. On välttämätöntä, että suomalainenkin tutkimus keskustelee parhaan kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Tässä keskustelussa yhteinen kieli ei voi olla suomi.

Ns. kansainvälisen julkaisemisen vaatimukseen taustalla on oletuksia, joita ei lausuta julki. Muulla kuin suomen kielellä julkaisemisella tarkoitetaan englanniksi julkaisemista. Meidän halutaan siirtyvän eurooppalaisesta monikielisestä tiedeyhteisöstä yksikieliseen anglosaksiseen tiedeyhteisöön.

Kansainvälisen julkaisemisen vaatimuksen taustalla näyttää olevan sekin oletus, että kaikilla tieteenaloilla paras tutkimus on englanninkielistä. Näinhän asia ei ole – se on selvä.

Eräät tieteenalat ovat lujasti sidoksissa kieleen ja sillä kielellä luotuun kulttuuriin. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi suomen ja sen sukukielten tutkimus sekä suomenkielisen kirjallisuuden tutkimus. Missä on näiden tieteenalojen huippututkimus? Yllättäen se ei olekaan ulkomailla. Se on Suomessa ja enin osa siitä on kirjoitettu suomeksi. Tämä ei johdu suomalaisten luontaisesta nerokkuudesta vaan siitä, että näitä aloja on Suomessa paljon tutkittu ja niillä on Suomessa pitkä tutkimushistoria, korpuksista ja muista aineistokokoelmista puhumattakaan.

Artikkelin kielen vaihtaminen suomesta englanniksi ei tarkoita vain kielen vaihtamista. Samalla on vaihdettava koko esitystapa. Kun kirjoittaa englanniksi, oletuksena on, että lukija on englanninkielinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki suomalaiselle tututkin asiat on selitettävä. Ei voi noin vain ohimennen mainita sellaisia asioita kuin ”suurlakko”, ”sisällissota” tai ”kotihoidon tuki”. Monet suomalaisen tutkimuksen kontekstissa tavalliset sanat vetävät perässään hirmuista kulttuurista laahusta, joka ulottuu moniaalle ja kauas historiaan. Artikkelista saattaa hurahtaa kolmannes pelkkään kontekstin kuvaamiseen.

Myös monimutkaisista asioista, kuten tieteen uusista tuloksista, on voitava puhua ja kirjoittaa myös suomeksi. Suomalaisilla on noin sadan vuoden ajan ollut saatavilla tieteellistä tietoa omalla äidinkielellä; saadakseen tietoa ei ole tarvinnut ensin opetella jotakuta vierasta kieltä.

Meillä on tehty kovasti työtä, jotta suomen kieli kehittyisi myös tieteen kirjoituskieleksi. Jos ns. poliittinen ohjaus johtaa siihen, että suomeksi ei enää kannata kirjoittaa, on edessä paluu tilanteeseen, jossa olimme 1800-luvulle saakka: sivistyneistö puhuu ja kirjoittaa vieraalla kielellä, ja loitompana puhuu kansa omaa vain puhekieleksi taantunutta suomeaan.

Demokratia toimii parhaiten silloin, kun päätöksiin osallistuvilla ihmisillä eli äänestäjillä on riittävästi oikeata tietoa päätöstensä perustaksi. Miten käynee suomalaisen demokratian, jos tiedon saanti vaikeutuu?

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Neljä Jeesusta – pääsiäisen ajan leffavinkit


Jos suklaamunat, noidat, pääsiäispuput ja muu muovinen krääsä ei oikein innosta, voi kokeilla sitä toista ns. raadollisempaa linjaa ja istahtaa sohvalle katselemaan elokuvia erään nasaretilaisen käsityöläisen heilumisesta Juudean maaperällä pari tuhatta vuotta sitten.

Jeesukseksi kutsutun häiskän edesottamuksia ja tekoja käsitteleviä elokuvia on tehty useampikin (kaikki Jeesus-leffat -listaus), mutta esittelen nyt muutaman enemmän, vähemmän tai välillisesti aiheeseen liittyvää leffaa, joiden katsomista suosittelen omalla vastuulla.

The Last Temptation of Christ
1988. Ohjaus Martin
Scorsese. Jeesusta näyttelee Willem Dafoe

No tämähän oli aikansa suuri skandaali. Vauhtia, vaarallisia tilanteita, rähinää ja seksiä Maria Magdalenan kanssa.  Elokuva kertoo Jeesuksen tarinan aika perinteisellä tavalla; englantia puhutaan, näyttelijät edustavat perinteistä länsimaalaista ihannetta sinisine silmineen ja musiikissa ihanat kasarisaundit.

Scorsese räväyttää mieliimme ajatuksen; mitä jos Jeesus ei olisikaan suostunut toteuttamaan isänsä suunnitelmaa. Kuinkas sitten olisi käynyt?

The Passion of Christ
2004. Ohjaus Mel Gibson. Jeesusta näyttelee Jim Caviezel

Lihaa ja verta säästelemättä, tässä on yksi väkivaltaisimmista Jeesus-leffoista.
Total massacre and sacriface!

Tämä elokuva ei juuri käsittele Jeesuksen muuta elämää, vaan keskittyy sen surulliseen loppuun mässäilemällä kuolonkorinalla ja tuskanhuudoilla niin, että itse Jeesuskin taitaa hukkua sinne verisen visvan sekaan. Alkuperäisestä kielipolitiikasta plussaa.

Life of Brian
1979. Ohjaus Terry Jones. Briania näyttelee Graham Chapman

Jos koet pääsiäisen olevan vähän turhan liian tosikkomainen juhla, on Brianin elämä sinun valintasi. Brian ei ole Jeesus, mutta kohtalo heittelee häntä aina Golgatalle saakka.

Legendaarisen Monty Pythonin huumori ja sanailu iskevät. Suosittelen lämpimästi.

The Holy Mountain
1973. Ohjaus Alejandro Jodorowsky. Jeesuksen näköistä tyyppiä näyttelee Horacio Salinas

Kiinnostaako hallusinaatiotrippi ilman huumeita? Tämän leffan katsottuasi olet ainakin yhden tason korkeammalla henkisellä tasolla.

Elokuvassa ei sinänsä ole mitään juonta. Se seuraa Jeesuksen näköistä miestä matkalla kohti valaistumista, läpi hyvinkin vahvasti symboleilla maustettujen kohtauksien. Tunnelma ja kokemus haastavat, eikä elokuva päästä katsojaa vähällä paikoitellen hyvinkin ällöttävien kuvien vilistessä läpi verkkokalvojen ja yhdistäen aivot osaksi suurempaa kokonaisuutta.

The Holy Mountain on mysteeri, jonka symboliikasta voi ammentaa merkityksiä useammankin katselukerran verran.

Teksti

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Tervetuloa tapaamaan Claes Anderssonia Meilahteen 15.4.2013

Claes Andersson tulee puhumaan elämästään lääkärinä ja kirjailijana 15.4.2013 klo 17. Tilaisuus järjestetään Meilahden kampuksella, Biomedicumissa (Haartmaninkatu 8, luentosali 2). Tervetuloa kuuntelemaan, keskustelemaan, esittämään kysymyksiä. Tilaisuus on kaksikielinen.

Muistelmateoksensa “Jokainen sydämeni lyönti” takakannessa Claes Anderssonia kuvataan mieheksi, ”jolla on hyvä sydän, melankolinen mieli ja halu auttaa muita.” Hän on ehtinyt olla elämässään monessa mukana: psykiatrian erikoislääkäri, runoilija, kirjailija, jazz-pianisti, kulttuurivaikuttaja, kansalaisjärjestöjen aktiivi, kansanedustaja, ministeri.

Voit valmistautua tilaisuuteen esimerkiksi lukemalla Claes Anderssonin viimeisimmän kirjan “Oton elämä“.

Tilaisuuden järjestää Lux Humana -työryhmä, (Meilahden kampuskirjasto Terkko)

Tervetuloa!

 

Pääkirjoitus: Vihreää näkyvissä!

Nyt vietetään hiljaista viikkoa – jaa mitä hiljaista ihmetellään kiireen keskellä. Kyllä vain kerran vuodessa on lupaa laskeutua pääsiäiseen,  päästä perillekin, aloittaa alusta.

Monikohan on pitänyt paastoa? Nykypäivänä ei välttämättä näännytetä itseä syömättömyydellä vaan paasto on voitu ajatella toisin. Ekopaastossa tehdään hyvä pieni teko päivittäin ympäristön hyväksi, joku antaa turhan tavaran pois päivittäin, kolmas päättää olla valittamatta ainakaan kauheasti.  Mutta hei, jos paasto jäi pitämättä niin voihan tätä ajattelukehitelmää jatkaa pääsiäisen jälkeenkin. Pieni päätös päivässä (siis ääkkösillä).

Pääsiäisen aikaan kirkot puetaan mustaan ainoan kerran vuodessa pitkänäperjantaina. Se on muistutus Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja kristittyjen jumalan pojan kuolemasta. Vaan se väri vaihtuu pian vihreäksi, toivon  ja kasvun ja uuden elämän väriksi. Helsingin yliopiston kirjaston graafisessa ilmeessä määritellään väriksemme vihreä. Miten lupaavaa! Jännittäviä muutoksia on  ilmassa, samalla toivoa ja kevään mukana orastavaa uutta.

Rehtori on nimittänyt uuden ylikirjastonhoitajan ja Kimmo Tuominen aloittaa Kaisa Sinikaran saappaissa kesän kynnyksellä.

Lomalta tavoitettu Helsingin yliopiston kirjaston uusi ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen, miltä nyt tuntuu?

– Oikein hyvältä tuntuu! Terveisiä henkilökunnalle, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Tulen olemaan uudessa työssäni kaikesta hyvin kiinnostunut ja avoimin mielin.
Rentouttavaa ja mukavaa pääsiäistä kaikille!

On tärkeää opetella uutta, olla valppaana ja keksiä luovia ratkaisuja. Siteeraan edesmenneen  etiikan professorini Martti Lindqvistin tarinan sopeutumisesta: ”On välttämätöntä joskus mukautua ja tottua, mutta muistakaa, miten voi käydä. – Kala ui tyytyväisenä kattilassa ympäri ja ympäri. Vauhti hidastuu vähitellen. Ja ennen kuin se huomaakaan se on keitetty kuoliaaksi.”

Kirjastolaiset, tuokaa näkyviin palvelunne ja pitäkää meteliä osaamisestanne. Ilman kirjastolaisten työtä ei yliopisto pärjää. Rekrytointikiellot, leikkaukset ja taloudelliset säästöt ovat rajoittamassa toimintaa. Ei anneta ajattelun rajoittua vaan pidetään kiinni tärkeistä arvoista, puolustetaan hyvää työtämme.

Hyvää elämän kevättä kaikille!

Tiinakaisa Honkasalo
Viestintäpäällikkö
Helsingin yliopiston kirjasto

Palvelusvuosiansiomerkkejä Helsingin yliopiston kirjastoon

Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen yliopistot UNIFI ry perustivat vuonna 2011 tiedeyhteisön kultaisen palvelusvuosiansiomerkin
30 vuoden palveluksesta tieteen hyväksi.

Merkkejä jaettiin ensimmäisen kerran Helsingin yliopistossa vuosipäivänä 26.3.2013.

Saajien joukossa on myös Helsingin yliopiston kirjaston henkilökuntaan kuuluvia.

Engblom, Christina    kirjastosihteeri (Viikin kampuskirjasto)
Haataja, Leena        kirjastosihteeri (Viikin kampuskirjasto)
Haglund, Sirpa        kirjastosihteeri (Keskustakampuksen kirjasto)
Kosonen, Marja        johdonsihteeri (keskitetyt palvelut)
Lappalainen, Arja     tietoasiantuntija  (Viikin kampuskirjasto)
Lassila, Noora        kirjastosihteeri (keskitetyt palvelut)
Linnakangas, Maija    atk-suunnittelija  (Meilahden kampuskirjasto)

Bibliometriikan kaikkein lyhin oppimäärä kirjastolaisille

Julkaisuja ja niihin viittaamisia analysoimalla tulee esiin mielenkiintoisia asioita. Web of science -tietokannasta saamme muutamalla klikkauksella esiin tunnusluvun, joka paljastaa tutkijan merkityksen tiedemaailmalle. Esim. muuan viime aikoina paljon tapetilla ollut tutkija, kutsutaan häntä vaikkapa 7satatonniksi, saa luvukseen ykkösen…

Kun käytössä on ”koko maailman kaikki tieteelliset artikkelit” jalostettuina viitetietokantoina, pienen Suomen suurimmankin yliopiston tutkijat jäävät jalkoihin.  Tuloksena on itkua ja porua kun oman kampuksen arvostetuimmat tutkijat saavat näissä analyyseissä lukuja, jotka nippanappa yltävät aloittelevan lääketieteilijän tasolle. Mistä on kyse, ja kuinka näihin viitetietokantojen analyyseihin pitäisi suhtautua?

Tilastollisesta bibliografiasta kaiken mittaamiseen

Iloisella 1920-luvulla keksi muuan Hulme ruveta laskemaan julkaisumääriä maittain ja aiheittain, ja näin bibliometriikan esiaste ”tilastollinen bibliografia” oli syntynyt. Alan pioneeri A. Pritchard lanseerasi bibliometriikka-sanan artikkelissaan 1960-luvun lopulla, ja termi on säilynyt alan yläkäsitteenä, vaikka muitakin nimityksiä on harrastettu: scientometria, naukometria, infometria, webometria ja cybermetria. Uusin ja laajin bibliometriikan evoluutioista on ”altmetrics”, joka tutkii mitä julkaisu (tms.) saa aikaan sosiaalisessa mediassa. Joku muu taho saa laskea nettimaailman tykkäykset ja tökkäykset, me kirjastolaiset keskitymme viittaustietokantojen antamiin mahdollisuuksiin.

Entä nyt?

Vaikka bibliometriikkaa voidaan hyvällä syyllä pitää informaatiotutkimuksen ”ominpana” metodina, sitä ei juurikaan harrastettu kirjastoissa ennen kuin vasta tällä vuosituhannella. Nyt kun bibliometriikka on valjastettu tiedepolitiikan ja tutkimuksen arvioinnin välineeksi, meidän jokaisen kirjastossa työskentelevän olisi hyvä tietää siitä ainakin seuraavat asiat:

  • Bibliometriikka antaa välineitä, joilla voidaan vertailla kirjoittajia, tieteellisiä lehtiä, organisaatioita ja maita. Sen avulla voi tutkia myös tieteenalojen kehitystä. Bibliometriset analyysit ovat aina alakohtaisia. Eri alojen tuloksia ei pidä vertailla toisiinsa, vaan konteksti tulee aina ottaa huomioon.
  • Joillain tieteenaloilla bibliometriset välineet ovat kehittyneitä, toisilla niitä vasta kehitellään. Lue lisää tieteidenvälisistä eroista.
  • On tärkeää ottaa huomioon, että eri aloilla julkaistaan eri tavoilla: artikkeleita lehtiin tai kokoomateoksiin, esityksiä konferensseihin jne. Kirjavaltaista alaa ei voi arvioida samoin kriteerein kuin artikkelivaltaista. Joillain aloilla julkaistaan kansainvälisissä, toisissa enimmäkseen kotimaisissa julkaisuissa. Lue lisää arvioinnista kirjavaltaisilla aloilla.
  • Suuret kansainväliset viittaustietokannat Web of Science ja Scopus ovat luonnontiede- ja lääketiedepainotteisia eivätkä usein lainkaan toimi analyysivälineinä humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Lue lisää humanististen ja yhteiskuntatieteiden arvioinnista.
  • Journal Citation Reports –tietokannan Impact factor kertoo lehden tasosta. Suomessa Tieteellisten seurain valtuuskunnan toteuttamassa Julkaisufoorumi-hankkeessa tieteelliset paneelit ovat luoneet ulkomaalaisia esikuvia seuraten laatuluokituksen tieteellisille lehdille, konferenssi- ja kirjasarjoille sekä tieteellisille kirjakustantajille.
  • Hirsch-indeksi = luku, joka kuvaa tutkijan julkaisujen määrää ja merkitystä (Nobel-taso on 30:sta ylöspäin). Kun tutkijan artikkelit asetetaan järjestykseen siteerausten lukumäärän mukaan, H-indeksi on sama kuin sen artikkelin järjestysnumero, jonka kohdalla siteerausten määrä ja järjestysnumero ovat mahdollisimman samat. Myös Hirsch-indeksin käyttö toimii vain joillain aloilla.
  • HY:n tutkijoiden julkaisut näkyvät parhaiten TUHAT-tietokannassa ja sen pohjalta voidaan tehdä viiteanalyyseja, jotka kertovat tutkijoidemme tuotteliaisuudesta ja koko yliopiston tutkimuksen tasosta.
  • Tutkijat ovat itse vastuussa siitä, että kaikki heidän julkaisunsa tulevat TUHAT:iin.

Lisää Verkkarin juttuja bibliometriikasta

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Valkotakit valkokankaalla

Lääkärit elokuvassa on Kansallisen Audiovisuaalisen Arkiston (KAVA), HY:n Lääketieteellisen tiedekunnan ja Lux Humana -työryhmän (Meilahden kampuskirjasto Terkko) yhteistyöllä toteutettu projekti. Tarkoituksena on saada kattava katsaus siihen, millaisessa valossa lääkärit esitetään elokuvissa.

Lääkäri on perinteisesti elokuvissa henkilö, joka nauttii muiden roolihahmojen pelonsekaista kunnioitusta. Hän on vahva auktoriteetti, jolle ihmiset voivat tuoda niin fyysiset kuin henkisetkin ongelmansa parannettaviksi. Häneltä odotetaan vankkumatonta rationaalisuutta ja kykyä kestää kovankin paineen alla. Kuvaus sopii varsinkin elokuviin, jotka käsittelevät pienen kaupungin tai kyläyhteisön lääkäriä.

Kauhuelokuvissa lääkärit ovat taas usein sairaita psykopaatteja, jotka paloittelevat potilaansa tieteen ja psykoottisen uteliaisuuden nimissä. He eivät tunne sääliä mutta saattavat kokea surua, jos koe epäonnistuu. He elävät päivisin normaalilta näyttävää elämää ja nauttivat arvostetusta asemastaan, mutta yön pimeydessä pahuus ottaa valtansa. Tämän tyylisissä elokuvissa lääkäri voi toimia rankaisijana pahoja kohtaan, jotka eivät hänen mielestään ole saaneet tarpeeksi kovaa tuomiota muualta.

Peter von Bagh Lääkärit elokuvassa -sarjan aloitusseminaarissa, Kuva: Jussi Männnistö

Peter Von Bagh piti sarjan avauspuheen Orionissa 27.1. Hän esitteli kymmenkunta eri elokuvaa, joissa lääkärit ovat keskeisessä osassa. Lyhyiden näytteiden kautta pysty näkemään paljon historiaa ja siitä kuinka käsitys lääkäreistä on muuttunut vuosikymmenten mukana. Jokaisen näytteen kohdalla Von Bagh avasi elokuvan sanomaa lyhyellä luonnehdinnalla.

Rikollinen nainen 1952

Elokuva sai ilmestyessään kriittisiä arvioita kuvaustyylistään ja epäjohdonmukaisuuksistaan. Voimakas kuvaus nuoren naisen kärsimyksistä muistinmenetyksen kourissa ja lääkärin auktoriteetin armoilla herättää sympatiaa. Kuvaustyylin poikkeavuus omasta ajastaan on omiaan tuomaan elokuvalle sopivan vivahteen hulluutta. Elokuvassa lääkäri esitetään kirkasotsaisena kansakunnantietäjänä. Perinteistä Suomi-Filmiä.

Valtakunta – Riget

Lars Von Trierin alun perin televisiosarjaksi ja myöhemmin elokuvaksi koostettu tuotos on musta hevonen monessa mielessä. Se on ohjaajan pelkistetylle tyylille hyvin uskollinen kuvaus tanskalaisesta sairaalasta johon ruotsalainen lääkäri joutuu töihin. Kielimuuri on ongelmista pienin, sillä lääkäri tekee hoitovirheitä ja joutuu kestämään potilaidensa omaisten tuskan. Näyte kuvastaa sitä, mitä lääkärin työ voi olla, kun kaikki ei onnistu. Riget rakentaa syvällisen ja alitajuisen maailman sairaalaan, jossa realismi ei säästä ketään.

A Day at the Races – 1937

Marxin veljesten suuri menestyselokuva repii lääkärien auktoriteetin polvilleen. Elokuvassa eläinlääkäri Hugo Z. Hackenbush palkataan pyörittämään parantolaa. Lääketieteellisen kokemuksen rajoittuessa elämiin alkaa hän hoitaa potilaita kuten aikaisempia asiakkaitaan. Naurulta ei voi välttyä, kun tohtori tarjoaa hevosille suunnattuja lääkkeitä ihmisille ja kehuu, että edellinen potilas ainakin oli tyytyväinen, sillä hän voitti näillä rohdoilla laukkakisat.

Arrowsmith – 1931

Perinteinen kuvaus kyläyhteisön lääkäristä, jonka tulisi olla kaikkien tuki ja turva. Voimattomuus auttaa sairasta lasta ajaa lääkärin syviin omantunnontuskiin ja painimaan omien demoniensa kanssa. Elokuvassa lääkärillä on selkä kutsumus työhönsä ja puhdas tahto parantaa kaikki sairaat. Hän uhraa protokollan ja oman turvallisuutensa, jotta voisi pelastaa paiseruton uhrit. Lääkärin ja tiedemiehen rajat ovat hämärät, mutta klassiseen tyyliin lääkäri on kykenevä kaikkeen.

Magnificent Obsession – 1954

Nuori ja rikas tuhlaajapoika aiheuttaa autollansa kolarin, jonka seurauksena nuori nainen menettää näkönsä. Mies rakastuu naiseen ja päättää opiskella lääkäriksi, jotta voisi pelastaa tämän näön. Kuten arvata saattaa mies onnistuu tavoitteessaan tulla lääkäriksi ja useiden mutkien kautta lopulta pelastaa naisen näön, vaikka kaikki muut spesialistit ovat luopuneet toivosta. Jumalallisuus ja yhden miehen ristiretki tihkuvat siirappia 50-luvun tyyliin.

Crisis – 1950

Pienessä espanjaa puhuvassa maassa lomaileva menestyksekäs lääkäri joutuu leikkaamaan maan diktaattorin. Lääkäri joutuu vakavan moraalisen dilemman eteen. Hänen tehtävänään on pelastaa ihmishenkiä, mutta diktaattorin kuolema olisi suuri helpotus alistetulle kansalle. Elokuvan sanoma on syvä: Kuinka toimia lääkärinä tilanteessa, jossa omat kädet voivat ratkaista kansakunnan kohtalon uhraamalla yhden henkilön.

Punaparta – 1964

Kurosawan aliarvostettu mestariteos. Nuori kunnianhimoinen lääkäri joutuu maalaiskylään ankaran mestarin oppipojaksi ja oppii lääkärin etiikasta. Mestari haluaa pelastaa kaikki, mutta omien voimien ehtyessä tehtävästä tulee yhä vaikeampi. Elokuvassa tulee hyvin esille asetelma, jossa vanhempi lääkäri opettaa paljon enemmän nuorelle oppipojalle kuin hienot koulut ikinä pystyisivät.

Battle circus -1953

Korean sodan riehuessa ympärillä nuori hoitaja saapuu uuteen liikkuvaan kenttäsairaalaan. Osaston juopotteleva, mutta rationaalinen ja pidetty lääkäri iskee silmänsä heti tähän.  Nuoren korealaisen lapsen tarvitessa vaativaa leikkausta ottaa lääkäri hänet hoitoonsa ja pelastaa vaativalla leikkauksella potilaan hengen. Rakkautta ja sankarillista lääkäriromantiikkaa yhdistelevä elokuva on taattua Humphrey Bogart- laatua.

The Horse soliders – 1959

Yhdysvaltojen sisällissodassa lääkäreillä ei ollut modernia teknologiaa apunaan. Elokuvan leikkaukset suoritetaan sahalla ja puudutus hoidetaan viskillä. Sodan mielettömyys paistaa läpi. Miehet kärsivät ja haavoittuneet joudutaan jättämään linjojen taakse, jotta he eivät hidastaisi muita. Sodanvastaisuus on piilevä ajatus taustalla, mutta katsojan tulee itse löytää se hienovaraisista viitteistä.

MASH – 1969

Mash on tehty sotaa vastustavalle sukupolvelle. Se on mustaa huumoria ja suolenpätkiä höystettynä kenttäsairaalan sisällä kuohuvilla romansseilla. Elokuva on vahvasti anarkistinen eikä peittele sanomaansa sodan mielettömyydestä. Monessa aikaisemmassa lääkärielokuvassa on keskitytty kuvaamaan lääkärin kasvoja ja hikeä otsalla. Mash ei enää toimi näin vaan keskittyy kuvaamaan potilasta leikkauspöydällä. Elokuva haluaa shokeerata. Vuosien mittaan shokkiarvo on laskenut, sillä nykyään voi katsoa oikeita leikkauksia iltapäivisin tositv:stä.

Närä livet – Elämän kynnyksellä 1958

Tarina kertoo synnytysosastosta ja siellä olevista naisista. Toiset haluavat lapsia, mutta toiset eivät. Hoitajat joutuvat tasapainoilemaan fyysisen ja henkisen auttamisen rajoilla. Minimalistinen lavastus antaa tilaa nähdä naisten tunteet ja mahdollisuuden katsojalle keskittyä loistavaan näyttelemiseen. Erikoisen elokuvasta tekee se että miehet eivät esitä mitään suuria rooleja vaan ovat vain aviomiehiä ja satunnaisia vilahduksia.

Pidin suuresti luennosta. Elokuvanäytteet olivat kattava kurkistus lääkärien maailmaan valkokankaalla. Pelkistetty ajatus siitä, että ainut mahdollinen lääkärirooli olisi korkean auktoriteetin omaava mies, kumoutui täysin.

Harmillista kyllä sarjassa ei käsitellä tv-sarjoja (paitsi Riget, mutta kyseinen tuotos on myös koostettu elokuvaksi), joissa lääkärit ja sairaalat ovat keskeisessä osassa. Sarjat kuten House ja Teho-osasto omaavat hyviä kurkistuksia lääkärien maailmaan, vaikka todenmukaisuus tuntuukin usein puuttuvan niistä. Ehkä kyseiset tuotokset ansaitsevat tulevaisuudessa oman sarjansa?

Lääkärit ovat kiehtova aihe elokuvantekijöille ja uskon, että jatkossakin tulemme näkemään heitä elokuvien maailmassa. Ammattikunta, johon kohdistuu paljon arvostusta, mutta myös paineita, on aina otollinen uusille dramatisoinneille. Vaikka ammattialoihin perustuvat tosi-tv-sarjat tuntuvatkin valtaavan televisiota, niin uskon, että yleisö haluaa jatkossa nähdä sankarillisia valkotakkeja elokuvissa. Fiktiivinen, ja miksi ei oikeakin maailma, kaipaa pelastajia, mutta he eivät saavu paikalle trikoissa vaan valkoisissa ja tuulen mukana hulmuavissa takeissaan.

Linkit:

Teksti

Otso Jokinen
Meilahden kamspuskirjasto Terkko

Kuvat

Jussi Männistö
Meilahden kamspuskirjasto Terkko

 

 

“Puhtautta ja pakkopaitoja – potilasturvallisuuden historiaa” -näyttely Terkossa 30.9.2013 saakka

Miten Hangon Keksi -rasialla desinfioitiin instrumentteja?

Entä millainen on pakkorukkanen, ja miten virvoitusjuomapullon avulla suoritettiin verensiirto?

Helsingin yliopistomuseon suuren suosion saavuttanut näyttely ”Puhtautta ja pakkopaitoja – potilasturvallisuuden historiaa” avautui maaliskuussa Meilahden kampuskirjasto Terkossa (Haartmaninkatu 4). Vuoden alussa Lääkäripäivillä Helsingin Messukeskuksessa esillä olleeseen näyttelyyn on mahdollista tutustua 1.3.–30.9.2013 kirjaston aukioloaikoina.

Historialliset hoitokeinot voivat nykyajan näkökulmasta katsottuna olla uhkarohkeita, jopa vaarallisia. Omana aikanaan ne ovat kuitenkin usein olleet edistyksellisiä. Näyttelyssä paneudutaan potilasturvallisuuden historian mielenkiintoisiin vaiheisiin.

”Näyttely käsittelee potilasturvallisuuden historiaa neljän eri teeman kautta”, kertoo projektisuunnittelija Susanna Hakkarainen Helsingin yliopistomuseosta. ”Teemat ovat hygienia, lääketurvallisuus, verensiirrot ja mielisairaanhoidossa käytetyt pakkokeinot. Niiden kautta valottuu, kuinka lääketieteessä ja potilastyössä on kautta aikojen pyritty löytämään parempia ja turvallisempia parannuskeinoja – vaikkakin usein yrityksen ja erehdyksen kautta.”

Lisätietoja:

Projektisuunnittelija Susanna Hakkarainen
puh. 050 4156708
susanna.hakkarainen@helsinki.fi

Hyötyä tutkijoille – uusia tietokantoja tiedonhakuun, tieteentutkimukseen ja tutkimuksen arviointiin

Helsingin yliopiston kirjasto hankki vuodenvaihteessa Web of Science (WoS) –tietokantojen kokonaisuuteen neljä uutta tietokantaa – Book Citation Index – Science (BCI-S) ja Book Citation Index  -Social Sciences & Humanities (BCI-SSH) sekä Conference Proceedings Citation Index – Science (CPCI-S)  ja Conference Proceedings Citation Index – Social Science & Humanities COCI-SSH).

Näistä CPCI –tietokannat olivat ensin käytössä tutkimuksen arviointivuoden ja BCI –tietokannat koekäytössä viime vuonna

Kyseisten tietokantojen hankintapäätösten takana oli tutkimuksiinkin perustuva tieto siitä, että tietyillä tieteenaloilla on muitakin, varsin keskeisiä julkaisukanavia kuin tieteelliset artikkelit vertaisarvioiduissa lehdissä. Humanistis-yhteiskuntatieteellisillä julkaistaan paljon artikkeleita tieteellisissä kokoomateoksissa ja erillisiä monografioitakin. Konferenssien proceedingsit ovat keskeisimpiä tietojenkäsittelytieteessä, ja ne ovat yleinen julkaisukanava myös monissa luonnontieteissä ja biotieteissä.

Mitä tietokantoihin on indeksoitu?

BCI-tietokannat sisältävät viite- ja viittaustietoa vuodesta 2005 ilmestyneistä tieteellisistä monografioista ja niiden artikkeleista, CPCI- tietokannat viite- ja viittaustietoa konferenssijulkaisuista vuodesta 1990 eteenpäin.

BCI –tietokantoihin indeksoiduista monografioista useat ovat englanninkielisiä, mutta joukossa on myös suomenkielisiä. Artikkelia koskevien tietojen yhteydessä on mainittu, kuinka monta kertaa kyseiseen artikkeliin on viitattu WoS-tietokannoissa, joissa olevista viittauksista viittausten määrä kertyy. Uusimpien, vuonna 2012 ilmestyneiden artikkelien kohdalla viittauksia ei välttämättä ole lainkaan.

Konferenssien proceedingseja julkaistaan sekä lehdissä että monografioina. Lehtijulkaiseminen on tyypillistä biotieteissä, kun taas esimerkiksi fysikaalisissa tieteissä tyypillinen julkaisumuoto on monografiasarja. CPCI-tietokantoihin on indeksoitu keskeisissä lehdissä ilmestyneet konferenssiartikkelit. Mukaan valittujen monografiasarjojen on yleensä oltava tunnettujen kustantajien vakiintuneita sarjoja. Yleensä biotieteissä ja luonnontieteissä edellytetään, että konferenssi on pidetty viimeisten neljän vuoden sisällä. Sen sijaan humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla viitteet kertyvät pidemmältä aikaväliltä, eikä erillistä aikarajaa mukaan pääsyyn siksi ole.

Mitä hyötyä tieteelle ja tutkimukselle?

Tutkija voi nyt löytää WoS–tietokannoista hakemalla aiheen, tekijän, organisaation, tieteenalan tai muun tärkeäksi katsomansa perusteella aikakauslehtiartikkelien lisäksi myös kirjoja,  kirja-artikkeleja ja konferenssijulkaisuja, vaikkakaan ei kovin kattavasti. Erityisesti BCI:n mutta myös CPCI:n ajallinen kattavuus on melko paljon suppeampi kuin muiden WoS-tietokantojen, onhan Science Citation Indexissä viite- ja viittaustietoa aina vuodesta 1945:stä, Social Sciences Citation Indexissä  (SSCI)  vuodesta 1956 ja Arts & Humanities Citation (AHCI) Indexissä vuodesta 1975 lähtien.

WoS-tietokantojen viittaustietoja hyödynnetään myös tutkimuksen arvioinnissa ja tieteentutkimuksesssa. Humanististen ja yhteiskuntatieteiden osalta on jo vuosia harmiteltu sitä, että kirjoissa ja kirja-artikkeleissa olevia viittauksia ei näy missään. BCI–tietokannat tilannetta vain jossain määrin, koska niiden ajallinen ja kielialueittainen kattavuus siksikin suppea.

Maaliskuun alussa 2013 tehdyn tiedonhaun mukaan Book Citation Index (Science ja Social Sciences & Humanities) sisältää yhteensä 888 kirja-artikkeli- tai kirjaviitettä, joiden kirjoittajien taustaorganisaationa on Helsingin yliopisto. Science sisälsi 398 ja Social Sciences & Humanities  540 viitettä, joten 50 viitettä sisältyi molempiin tietokantoihin.

Book Citation Indexistä löytyy Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisuja niin yhteiskunta- ja humanististen tieteiden (SSH -keltainen) kuin luonnontieteiden (S – sininen) puolelta.

Helsingin yliopiston tutkijoiden saamat viitemäärät vuosittain Book Citation Indexin mukaan. Yhteiskunta- ja humanististen tieteiden (SSH – keltainen) viittauskäytäntö näkyy pienempinä lukuina luonnontieteisiin (S – sininen) verrattuna.

Eniten viittauksia oli kerännyt oikeustiede (100) ja kakkosena oli politiikan tutkimus (92). Kymmeniä osumia saivat myös mm. filosofia, kansainvälisten suhteiden tutkimus, biokemia ja molekyylibiologia, taloustiede, historia, sosiologia, kasvatustieteet, kielitiede ja naistutkimus.

Yksittäisistä julkaisuista eniten viittauksia oli saanut  katsausartikkeli ” Unifying and testing models of sexual selection” (2006) [http://dx.doi.org/10.1146/annurev.ecolsys.37.091305.110259], joka kuului kategorioihin  ”ecology” ja ”evolutionary biology”. Yhteiskunta- ja humanististen tieteiden julkaisuista eniten viitteitä oli kertynyt Yrjö Engeströmin kirja-artikkelille ” Putting Vygotsky to Work The Change Laboratory as an Application of Double Stimulation” (2007), jonka WoS-kategoria on “psychology, developmental”.

Tuoteperhe kasvaa

Myös konferenssijulkaisujen viittausten näkymättömyys on koettu ongelmaksi niillä tieteenaloilla, joilla konferenssijulkaiseminen on keskeistä. CPCI-tietokannat merkitsevät jonkinasteista parannusta tilanteeseen, mutta eivät ratkaise ongelmaa kuin osittain. Maailmassa järjestetään vuosittain kymmeniä tuhansia tieteellisiä konferensseja, mutta vain osa niistä indeksoidaan tietokantaan. Konferenssiartikkeleiden viitemäärät ovat yleensä pienemmät kuin vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistuilla artikkeleilla.  Tiukkojen valintakriteerien vuoksi Helsingin yliopiston tutkijoiden konferenssiartikkelien kattavuus CPCI:ssä on vertaisarvioituja lehtiartikkeleita pienempi.

BCI- ja CPCI-tietokannat tuovat kuitenkin oman tärkeän lisänsä WoS-kokonaisuuteen sikäli, että kirjojen, kirja-artikkelien ja konferenssijulkaisujen viittaukset kerryttävät myös vertaisarvioitujen artikkelien viittausmääriä. Muitakin hyötyjä niistä voi olla. Helsingin yliopiston tutkijoiden artikkeleita voitaisiin ehkä ”kalastaa” TUHAT-tietojärjestelmään näistä tietokannoista, vaikka suora importointi ei onnistukaan. Näin joidenkin alojen tutkijoiden julkaisutietoja voitaisiin täydentää.

Thomson Reuters on tuomassa markkinoille uutta Data Citation Indexiä, johon indeksoidaan tutkimusdataa mm. Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta ja Biomedicumin Cancer Genome Mine. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla dataviittausindeksiin tutustumista.

Teksti

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Eva Isaksson
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Eva Isaksson